Perusteita olla uskomatta jumalaan: 1. Pahan olemassaolo ei todista jumalasta

"Miksiuskon"-internetsivustolta löytyy kahdeksan eri päättelylinjaa ja "perustetta" uskoa jumalaan. Päätin ottaa ne käsittelyyn kaikessa naurettavuudessaan, sillä on järkyttävää että tuollaista huuhaa-uskoa yritetään myydä tietona oikein "perustelujen" kera herkille ihmisille, jotka on helppo houkutella pois totuuden tieltä.
Humpuukitekstit punaisella.

(Vääriä) perusteita uskolle Jumalaan:
8 eri päättelylinjaa (tässä viestissä ensimmäinen)

1. Pahan olemassaolo todistaa jumalasta.

Pahan olemassaolo on erittäin vahva todiste Jumalan olemassaolon puolesta
Usein tosin ajatellaan päinvastoin: Kuinka Jumala voi olla olemassa, kun maailmassa on niin paljon pahaa?

Jos sanotaan, että jokin on pahaa, esitetään moraalinen arvio.

Tällainen arvio voi olla perusteltu vain, jos on olemassa jokin hyvän ja pahan yleispätevä, muuttumaton standardi. Paha merkitsee poikkeamaa tästä hyvän standardista. Jos taas ei ole standardia, ei voi olla poikkeamaakaan.

Paha kuitenkin koetaan todelliseksi, ja joitakin asioita pidetään yksiselitteisesti pahoina ja niitä vastustetaan. Moraaliarvot ovat olemassa.

Ihmiset tiedostavat ja tunnustavat yleisesti, että jotkut asiat ovat väärin. Raiskaus, kidutus, lasten hyväksikäyttö ovat moraalisia rikoksia – eivät ainoastaan sosiaalisesti ei-hyväksyttävää tai hyödytöntä käytöstä. Vastaavasti ihmiset tiedostavat yleisesti, että esim. rakkaus ja tasa-arvoisuus ovat oikein.

Väärin!

Moraali ei ole mikään yleismaailmallinen käsite, joka olisi samanlainen kaikilla ihmislajin yksilöillä. Se perustuu oppimiseen, millaisen moraalikäsityksen yksilö on oppinut vanhemmiltaan ja yhteiskunnaltaan. Eri puolilla maailmaa hyvän ja pahan käsitteet vaihtelevat eikä yleistä moraalia ole olemassa. Joissakin maissa, esimerkiksi useat muslimivaltiot, raiskaus on hyväksyttävä rankaisukeino aviorikoksen tehneelle naiselle, kidutusta ei ole kielletty sotatilassa, tai valtion tahi jonkin tärkeän henkilön turvallisuuden ollessa uhattuna, lasten hyväksikäyttö on laajalle levinnytta, esim lapsisotilaiden käyttö.

Rakkaus taas on tunne, joka tuntuu hyvältä, mutta tasa-arvoisuus ei ole oikein kaikissa maissa, jälleen esimerkkinä muslimimaat, joissa tasa-arvosta ei monesti ole tietoakaan, ja miehet haluavat tilanteen pysyvän samanlaisena aina.

Objektiivisia moraaliarvoja, käsitystä hyvästä ja pahasta, ei voi olla olemassa ilman Jumalaa

Objektiivisia moraaliarvoja on olemassa.

Siis Jumala on olemassa.

Moraaliarvot kun eivät ole objektiivisia, vaan subjektiivisia, ja ne ovat lähtöisin ihmisestä itsestään. Ärsyttää tuollainen näkökanta, joka ei usko ihmisen voivan saavuttaa itse mitään, vaan kaikki hyvä on lähtöisin joltain korkeammalta, jonka sätkynukkeja ihmiset mukamas ovat.

Jos maailmassa ei olisi valoa eikä kellään olisi silmiä, emme koskaan tietäisi, että on pimeää. 'Pimeä' ei merkitsisi mitään.

Vastaavasti jos oikeaa ja väärää ei olisi olemassa, nämä käsitteet eivät merkitsisi mitään. Koska tunnemme nämä käsitteet, on olemassa oikeaa ja väärää, kuten on olemassa valoa ja pimeyttä. Hyvä ja paha eivät voi olla harhakuvaa.

Jos maailmassa ei olisi valoa, ei elämäkään olisi mahdollista, joten aika huono esimerkki! Tässä sekoitetaan taas aineellisia ja aineettomia käsitteitä, mikä käy uskontotyypeiltä niin kovin helposti, kun luonnontieteiden ymmärrys ei riitä. Ei hyvää ja pahaa olekaan olemassa samassa mielessä kuin valoa ja pimeytta ("valon puutetta"), vaan ne ovat käsitteitä, jotka ihminen on itse luonut. Valo on peräisin Auringosta (ja nykyään myös lampuista), mutta moraali on peräisin ihmisen omastatunnosta, jota kullakin on enemmän tai vähemmän. Tunnemme nämä käsitteet, koska ne on ihminen luonut, mutta ei se niin mene että koska tunnemme jonkin käsitteen, se olisi automaattisesti olemassa. Samalla perusteella hihhulit voivat väittää että koska tunnemme jumalan käsitteen, sellainen täytyy olla olemassa. Tai Loch Nessin hirviö. Tai lumimies. Tai ufot.

Moraalin alkuperä ei voi olla persoonaton, koska voimme olla velvollisia vain toisiin persooniin nähden. Moraalilakiin sisältyy merkitys ja vaatimus, jotka ovat mielen ominaisuuksia. Autiolla saarella ei ole velvollisuuksia, eikä moraalisia velvoitteita voi olla ilman Jumalaa.

Jumalan auktoriteettiasema ihmiseen nähden selittää moraalilain painavuuden ja pakottavuuden. Se selittää myös eettisen tuskan ja syyllisyydentunnon todellisuuden. Tunnemme syyllisyyttä, koska olemme syyllisiä. Ilman Jumalaa ei olisi mitään perusteita syyllisyydentunteelle. Miksi pitäisi menetellä "oikein"? MIksi pitäisi kieltää itseltään mitään, jos käyttäytymisnormi on pelkkää mielikuvitusta?

Miten niin moraalin alkuperä ei voi olla persoonaton? Ja kyllä velvollinen voi olla myös itselleen. Ja moraalin on kyllä keksinyt ihminen itse. Autiolla saarella ei ole velvollisuuksia, jos niitä ei itselleen aseta, eikä moraalisia velvoitteita, jos ne haluaa hylätä. Mutta tarkoittaako tuo nyt sitä että jos autiolla saarella ei ole moraalisia velvoitteita, myöskään jumalaa ei ole tuolla saarella?

Jumalan auktoriteettiasema ihmiseen nähden? Minä en usko jumalaan, koska tiedän sen olemattomaksi, jumalalla ei siis ole minuun minkäänlaista auktoriteettiasemaa, joten äskeisen perusteella minulla ei pitäisi olla moraalia ollenkaan, niinkö? Eiköhän se moraali kumpua omastatunnosta kuitenkin. Miksikö pitäisi kieltää itseltään mitään? Siksi, että yhteiskunnan jäsenenä pahoista teoista joutuu useimmiten ikäviin seuraamuksiin. Mieluummin pysyttelen kaidalla tiellä. Mutta jos olisin varma etten jäisi kiinni jostain moraalittomasta teosta, jonka suorittamisesta saisin huomattavaa hyötyä, tekisin sen.

Jos moraalilaki on kuvitelmaa tai sattumaa, todellista hyvää ja pahaa ei ole.

- Joko kaikki on suhteellista ja elämme maailmankaikkeudessa, jossa ei ole hyvää eikä pahaa

tai

- on olemassa Jumala, joka on säätänyt moraalilain ja jolle olemme tilivelvollisia.

Muita vaihtoehtoja ei ole.

Uskontoilijat ovat aina niin mustavalkoisia: "muita vaihtoehtoja ei ole". Mutta kyllä, ensimmäinen vastaus on totta, me elämme maailmankaikkeudessa, jossa ei ole hyvää eikä pahaa.