EVVK

Ei voisi vähempää kiinnostaa. Mikään. Kukaan. Ylipäänsä.
Ja kysymys ei kuulu että miksei kiinnosta, vaan miksi pitäisi kiinnostaa?

Tämäkin asia liittyy evoluutiobiologiaan, niin kuin kaikki muutkin asiat maailmassa, ihan jokainen, kunhan kaivaudutaan tarpeeksi syvälle.

Noh... ihminen on edelleen samanlainen kuin kivikaudella. Evoluutio toimii sen verran hitaasti, ettei Homo sapiens ole ehtinyt kauheasti muuttua viimeisessä kymmenessä, tai sadassakaan tuhannessa vuodessa. Siispä meissä vaikuttavat yhä samat geenit ja samat vaistot kuin silloin kun ihmislaji muovautui nykyisenkaltaisekseen. Tähän kuuluu erottamattomana osana ksenofobia, eli vierauden pelko. Kun ihmiset vielä elivät pienissä ryhmissä, eikä maanviljelyä ollut keksitty, joutuivat ryhmät taistelemaan ruoasta muiden ryhmien kanssa. Resursseja oli vähän ja ryhmät joutuivat kaiken aikaa liikkumaan riistan perässä, välillä täydentäeen ruokavaliotaan keräilemällä. Evoluutiossa sopeutuvin selviää. Ne jotka eivät sopeudu, kuolevat pois jatkamatta sukuaan. Näin sopeutuvimmat geenit liääntyvät aina eniten kehittäen lajia itsessään eteenpäin. Kaikista vieraskammoisimmat yksilöt pysyivät parhaiten hengissä, koska ne jotka olivat tarpeeksi hölmöjä antautuakseen viholliselle, tai jakamaan ruokansa näiden kanssa, eivät menestyneet. Heidät joko tapettiin, tai jos vihollinen oli yhtä tyhmä, he kaikki nääntyivät nälkään. On ihmisluonnolle ominaista pelätä, kammoksua ja karttaa vieraita. Tämä ksenofobia kohdistuu sitä voimakkaampana muihin yksilöihin, mitä kauempana nämä ovat kohteesta. Tämä on selkeästi havaittavissa tänäkin päivänä, eikä se ole menossa minnekään, luultavasti koskaan.
Ihmisen tulee rakastaa itseään, ennen kuin voi rakastaa muita. Sehän on selvä asia, itsensävihaaja ei osaa olla hyvä muillekaan. Tietenkään narsismiin asti ei tarvitse mennä, jotta voi ottaa muitakin huomioon, sehän nimenomaan on sen vastakohta. Yhtä paljon kuin itseään, tulee ihmisen rakastaa lähimmäisiään. Ensimmäisenä omaa puolisoaan, lapsiaan, sisaruksiaan ja vanhempiaan. Tämän jälkeen isovanhempiaan, serkkujaan ja muita sukulaisiaan. Ystävät ja kaverit tulevat myös hyvin korkealla tällä listalla, monella ennen muita sukulaisia kuin perheenjäseniä. Kun mennään suvussa kauemmas ja tuttavissa enemmän hyvää päivää-osastolle, muuttuu ihmisen suhtautuminen samalla skaalalla. Mitä kaukaisempi on toinen henkilö itsestä, sitä vähemmän hänestä välitetään. Tämähän nyt on itsestään selvä asia, ainakin sen tulisi kaikille olla. Lista kattaa suvun ja lähipiirin jälkeen laumat ja heimot, nykyään kyläyhteisöt ja kaupunginosan asukkaat. Sitten suuremmat kaupungit, läänit, maakunnat, provinssit, osavaltiot, valtiot ja valtakunnat. Kokonaiset maanosat, kokonaiset ihmisrodut. Viimein kaikki ihmislajin edustajat, yleensä tämän jälkeen eläimet, järjestyksessä ihmisen lähimmästä kaukaisimpaan sukulaiseen: nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet, kalat ja selkärangattomat, sitten kasvit ja muut "ei niin eläväiset olennot", viimeisenä koko maailmankaikkeuden, joka ei itsessään ole elävä, vaikka elämää sisältääkin.

Kaikilla ihmisillä on jokin raja, minkä jälkeen he eivät enää jaksa välittää. Sellainen täytyy olla, muuten menee mielenterveys. Jos jokainen välittäisi kaikista muista, eihän tästä elämästä tulisi mitään, kaikki olisivat masentuneita ja murheen murtamia, oman voimattomuuden tunteensa alle musertuneita yksilöitä. Ehkä eri ihmisten välittämisrajalla on hienoista eroa, mutta kovin suurta se ei voi olla. Ei kukaan voi tosissaan väittää välittävänsä kaikista maailman ihmisistä, se on täyttä valetta. Jos sellaiseen uskoo itse, kuten jotkut hipit tuntuvat tekevän, on se myös itsensä pettämistä. Jos valetta toistaa tarpeeksi kauan, alkaa siihen itsekin uskoa, ja lopulta luulee sen olevan totta. Näin ei kuitenkaan tosiasiassa ole.
Minun rajani kulkee tuttujen ja tuntemattomien välillä. Näin uskon suurimman osan muun ihmiskunnan myös tuntevan. En välitä tuntemattomista, koska en tunne heitä, he eivät tunne minua, eivätkä hekään välitä minusta.

Tästä pääsemme probleemaan, joka kiinteytyy aina kun kesäisellä kaupungin kadulla törmää maailmanparantajahippiin joka yrittää houkutella kiireisiä ohikulkijoita Unicefin kuukausilahjoittajaksi, tai johonkin muuhun monetaarista osallistumista velvoittavaan hommaan.
Juttu on niin että minua ei kiinnosta. Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut täysin tuntemattomien ihmisten ongelmista, jotka eivät kosketa minua millään tavalla? Minä en tunne heitä, eivätkä he minua. Minä en edes halua tuntea heitä, eivätkä hekään luultavasti minua. Ainut mitä voisin tehdä, olisi rahan lahjoittaminen pois. En edes sano että heille, koska en voi olla varma mihin rahani joutuisivat. Mahdollisuutena on aina että niillä rahoitetaankin jonkun pikkudiktaattorin sotilasvallankaappausta, veristä sisällissotaa, orjakauppaa ja lapsisotilaiden aseistamista. Ainut syy minkä takia ihmiset antavat rahaa hyväntekeväisyyteen, on sääli. Heitä säälittää ainakin sen hetken aikaa noitten pikku raukkojen surkea elämä, josta sydäntäriipaisevia kauhukertomuksia on ne paperista ulkoa opetellut varainkerääjä tippa linssissä ladellut, että kukkaronnyörit hetkeksi heltiävät. Tämän jälkeen koko jutun voi onnellisesti unohtaa ja omatunto on taas puhdas. Ainakin seuraavan kerjäläisen tapaamiseen asti, joka taas perehdyttää vuolaasti työssäkäyvän kansalaisen hänen velvollisuuksiinsa antaa pois vaivalla ansaitut rahansa johonkin maahan josta hän ei ole kuullutkaan, eikä olisi välittänytkään kuulla. Kuukausilahjoittaminen on keksitty siksi että ihmisten ei tarvitsisi joka kuukausi oikeasti itse ajatella tuntemattomien köyhien asioita, vaan sieltä pankkitililtä kätevästi solahtaa pieni rahasumma Punaisen ristin haaviin. Jos tämä ei tapahtuisi automaattisesti, ei kukaan muistaisi lahjoittaa rahaa paria kuukautta kauempaa. Ei varmasti!

Kysymys on siitä että ihmisiä ei oikeasti kiinnosta tuntemattomien asiat. Ja miksi edes pitäisi? Mitä hyvää lahjoittamisesta saa? Hyvän mielen ja omantunnon, joka haihtuu sitten vähän ajan päästä. Sosiaalista arvostusta, kun ah-niin-hyvänä-ihmis-hipsterinä voi päivittää Facebook-statuksen, jossa informoi kaikkia kuuttajapuoltasataa mukakaveriaan omasta paremmuudestaan, vastuullisuudestaan ja velvollisuudentunnostaan. Hah!

Älkää valehdelko että teitä muka kiinnostaisi, koska kaikki tietävät että ei ketään oikeasti kiinnosta. Kaikki vain pitävät yllä suunnattoman hyvän moraalin kulissia, jolloin välillä esitetään oikeasti heikompien asemasta välittävää ihmistä, mutta suurimman osan ajasta voikin sitten hyvällä omalla tunnolla unohtaa koko asian. Ei teidän tarvitse esittää, se on naurettavaa pelleilyä, ja kovin kovin tekopyhää toimintaa. Itsekkyys on joskus ihan hyvästä. On se ainakin valhetta parempi.

Onko introverteilla vähemmän kavereita kuin ekstroverteilla?

Vastaan otsikon kysymykseen myöntävästi ennen kuin alan kerätä tilastoja. Sillä aivan varmasti introverteilla ihmisillä on vähemmän kavereita kuin extroverteilla. Introvertit ihmiset, joihin minäkin kuulun, ovat sisäänpäinkääntyneitä henkilöitä, jotka viihtyvät mielellään omassa rauhassaan eivätkä välttämättä haluakaan tutustua uusiin ihmisiin. Ekstrovertit ihmiset taas ovat ulospäinsuuntautuneita henkilöitä, jotka mielellään ovat huomion keskipisteinä ja ympäröivät itsensä suurella joukolla muita ihmisiä ja aina innostuneesti tutustuvat uusiin tuttavuuksiin.
Minä en voi sietää ekstroverttia käytöstä. Nämä ihmiset ovat suulaita huomiohakuisia pellejä, jotka puhuvat ennen kuin miettivät, joilla ei ole yleensä mitään oikeaa asiaa, jotka hätiköivät, hötkyilevät, hösläävät, sekoilevat, eivät ota muita huomioon, eivät ajattele etukäteen, käyttäytyvät irrationaalisesti ja joskus vaarallisesti ja jopa aggressiivisesti. Ekstrovertit haluavat että heidät huomataan, he tekevät itsestään väkisin numeroa, vaikkei heillä olisi mitään meriittejä tai kykyjä, he hakeutuvat usein johtotehtäviin, ja syyttävät usein alaisiaan omista virheistään, koske heissä ei koskaan voi olla mitään vikaa. Ekstrovertit ihmiset ovat ärsyttävän omahyväisiä omaneduntavoittelijoita, jotka viis veisaavat muista ihmisistä, ainakin jos he eivät kykene hyötymään muiden ihmisten olemassaolosta.

No niin, esipuhe meni pitkäksi, mutta mitäpä siitä. Nyt itse tilastoihin. Lista sisältää kaikki omat Facebook-kaverini, sekä minut itseni, tilastoaineistona, sekä kaikkien Facebook-kavereiden määrän.
Minulla on 113 Facebook-kaveria, joista 41 on miehiä ja 72 naisia.
Seuaavassa listassa henkilön nimen perässä Facebook-kavereiden määrä.

Introvertit (40 hlö: 13 miestä, 27 naista)

Minä 113
Jenna T. 153
Antti V. 106
Markku 212
Lilli (ei anna tietoa)
Carolin 349
Jesse 83
Anna 204
Heidi 170
Juhani 276
Noora N. (ei anna tietoa)
Marina 339
Mirka 210
Maria 366
Roope 113
Muusa (ei anna tietoa)
Kanerva 218
Minja 150
Lauri 76
Milka 396
Sanna (ei anna tietoa)
Jenna S. (ei anna tietoa)
Saara 274
Tiia (ei anna tietoa)
Jari H. 153
Karoliina 304
Aino 128
Tommi 223
Johanna 94
Tiia 183
Tiina 135
Susanna 174
Juha 144
Emilia 168
Leon (ei anna tietoa)
Ilmari 111
Simo 242
Antti S. (ei anna tietoa)
Ella 184
Sini 48

Ja ekstrovertit (74 hlö: 29 miestä, 45 naista)

Outi 246
Christoffer (opettaja) 407
Jasso (opettaja, ei anna tietoa)
Valtteri 647
Iiris 479
Martina 386
Noora Par. 456
Aya 704
Eetu 990
Mario 422
Elina 424
Anni S. (ei anna tietoa)
Pekka A.-P. 316
Milla S. 487
Jari V. 525
Pekka S. 214
Milla P. 355
Riku 342
Anni Ru. 261
Fanni 317
Annika 583
Juha-Pekka 443
Aurora 396
Veera A.-V. 409
Jussi 292
Anni A. (ei anna tietoa)
Veera P. 383
Anni Ra. 514
Melina 333
Juuso 324
Piia (ei anna tietoa)
Riikka 317
Aliina 862
Taneli 435
Tuomas 1094
Maki 365
Hanna 429
Emma (ei anna tietoa)
Olli K. 433
Mihkali 432
Laura 525
Linda 713
Petra 305
Lauri 517
Terhi 287
Noora K. 354
Eric 234
Olli O. 268
Matilda 228
Jonna 325
Jenny 241
Isa (ei anna tietoa)
Sanna 486
Roosa 605
Noora Paj. 211
Liisa 285
Chris (ei anna tietoa)
Ella 428
Tino 332
Matilda 468
Gea 339
Samu 418
Anu 438
Oona 350
William 593
Per 369
Julia 260
Tomi 596
Sofia 397
Robert 359
Jani 315
Nino 798
Teodor 688
Pauliina 436

Sitten tutkimustuloksiin, jotka tilastot meille tarjoavat. 

114:stä henkilöstä (113 Facebook-kaveriani ja minä) miehiä on 42 ja naisia 72. Introvertteja oli kaikista henkilöistä 40 hlö, ja ekstrovertteja 74 hlö.
Introverteista ihmisistä miehiä oli 13 ja naisia 27. Ekstroverteista taas miehiä oli 29 ja naisia 45.

Introverteista kaveriensa lukumäärää ei kertonut 8 henkilöä, ekstroverteista 7.
Introverteista, jotka eivät kertoneet kaveriensa lukumäärää, naisia oli seitsemän kahdeksasta. Ekstroverteista, jotka eivät kertoneet kaveriensa lukumäärää, naisia oli viisi seitsemästä (yksi kertomatta jättäneistä miehistä oli opettaja).

Kaksi henkilöä edustaa ikäryhmää 35-45-vuotiaat, he kummatkin ovat opettajia koulussani, ja miehiä, ja kummatkin ekstrovertteja.
Kaikki muut edustavat omaa ikäryhmääni, 15-25-vuotiaita.

Introverteista 3 henkilöä on ulkomaalaistaustaisia (yksi puolanjuutalainen nainen, yksi ukrainalainen nainen ja yksi venäläinen nainen).
Ekstroverteista 10 henkilöä (yksi saksalainen mies, yksi puolalainen mies, yksi virolainen nainen, yksi irlantilainen mies, yksi bulgarialainen mies, kaksi japanilaista naista ja kolme suomenruotsalaista, joista kaksi naisia ja yksi mies).

Ja itse laskuihin:

Introvertit:
kaikilla on kavereita keskimäärin 6099 ÷ 32 = 191
miehillä on keskimäärin 1852 ÷ 12 = 154
ja naisilla keskimäärin 4247 ÷ 20 = 212
Ekstrovertit:
kaikilla on kavereita keskimäärin 29 190 ÷ 67 = 436
miehillä on keskimäärin 12 803 ÷ 27 = 474
ja naisilla keskimäärin 16 387 ÷ 40 = 410
Kaikki yhteensä:
kaikilla ihmisillä on kavereita keskimäärin 35 289 ÷ 99 = 357
kaikilla miehillä on keskimäärin 14 655 ÷ 39 = 376
ja kaikilla naisilla keskimäärin 20 634 ÷ 60 = 344

Eli introverteilla on keskimäärin 191 kaveria, kun ekstroverteilla on 436.
Ekstroverteilla on siis 2,3 kertaa enemmän kavereita kuin introverteilla.

Introverteilla miehillä on keskimäärin 154 kaveria ja naisilla 212 kaveria.
Introverteilla naisilla on siis 1,3 kertaa enemmän kavereita kuin miehillä.

Ekstroverteilla miehillä on keskimäärin 474 kaveria ja naisilla 410 kaveria.
Ekstroverteilla miehillä on siis 1,2 kertaa enemmän kavereita kuin naisilla

Introverteilla miehillä on keskimäärin 154 kaveria ja ekstroverteilla miehillä 474.
Ekstroverteilla miehillä on siis 3 kertaa enemmän kavereita kuin introverteilla miehillä.

Introverteilla naisilla on keskimäärin 212 kaveria ja ekstroverteilla naisilla 410.
Ekstroverteilla naisilla on siis 1,9 kertaa enemmän kavereita kuin introverteilla naisilla.


Lopputulemana ekstroverteilla on keskimäärin kaksinkertaisesti enemmän kavereita introvertteihin verrattuna. Miehillä ero on kolminkertainen.
Introverteilla kaverien määrä vaihteli 48:n ja 396:n välillä.
Ekstroverteilla kaverien määrä vaihteli 211:n  ja 1094:n välillä.

Ystävänpäivä

Hyvää ystävänpäivää!
Ystävänpäivähän on 14. helmikuuta, myöhästyin sekunnilla keskiyöstä, joten päivämääräksi tuli nyt harmillisesti 15. päivä.

Hyvää ystävänpäivää ainakin kaikille ystäville.
Ystäviä ei montaa ihmisellä olekaan. Vaikka niin ehkä kuvittelisi, niin kun asiaa tarkemmin ajattelee, oikeiden ystävien määrä ei ole kauhean suuri. Kaikenlaista kaveria, toveria, työ/koulukaveria, puolituttua ja hyvänpäiväntuttua kyllä riittää vaikka muille jakaa.
Ystäviä ei koskaan voi olla liikaa, mutta kavereita voi. Käytän nyt kaveri-sanaa käsittämään kaikkia muita ihmiskontakteja kuin tosiystäviä.

Mikä sitten erottaa ystävän ja kaverin?
Tosiystävään voi aina luottaa, hänelle voi kertoa mitä tahansa, hän kuuntelee ja on kiinnostunut asioistasi ja kertoo myös omista asioistaan. Hän ei naura sinulle kun kerrot jotakin arkaluontoista, ei levittele salaisuuksia tai ilkeitä juoruja. Ei puhu pahaa selän takana ja on aina tukena kun häntä tarvitset.

Kaveri taas on tuttu ihminen, jonka kanssa on mukava rupatella niitä näitä, mutta jolle ei ehkä mielellään kertoisi aivan kaikkia yksityisasioitaan, sillä kaveriin ei ehkä aivan täysin luota, vaikkei häntä miksikään juoruilijaksi epäilisikään. Joka tapauksessa kaverin kanssa ei tunnu luontevalta jakaa intiimejä asioita, eikä häneltä kehtaa pyytää suuria palveluksia vaikka pieniä juttuja kehtaisikin.

Myös rahalla asiaa voi mitata. Ystävälle lainaisit ilman muuta rahaa milloin tahansa, jos hän sitä pyytää, mutta kaverille lainatessa mieltä halkoo ajatus että jos tämä ei maksakaan takaisin, tai rahoja saa odottaa huomattavan kauan, ja joutuu kenties niitä takaisin penäämään.

Viisaan sanonnan mukaan ihminen on elänyt hyvän elämän, jos hänellä on elämänsä aikana ollut viisi tosiystävää.

Ei niitä ystäviä oikeasti sen enempää juuri tarvitakaan, kaikkia asioitaan ei jaksakaan jakaa hirveän monen henkilön kesken.
Ystävät myös ovat parhaimmillaan yksin tavattuina. Kahdestaan ystävän kanssa voi puhua juuri niistä asioista jotka tuntuvat sillä hetkellä tärkeiltä, eikä kolmas keskustelun osapuoli vie aihetta muualle. Voit puhua itsestäsi ja ystävästäsi, eikä mahdollinen suulas kolmas osapuoli vie ystäväsi kaikkea huomiota pois sinusta. Tällöin voi myös puhua niistä asioista, jotka haluaa jakaa vain tämän yhden ystävän kanssa. Jokaiselle ystävälle voi olla omia salaisuuksia, joita muut ystävät eivät tiedä.

Ystäviä ei voi olla liikaa, mutta yleensä ihmisillä ei ole kauhean montaa ystävää. Jos on, useimmat osoittautuvat lähemmin tarkasteltuina kavereiksi.

Kavereita taas monella on liikaa. Etten jopa väittäisi että kaikilla ihmisillä. Eihän kaveruudessa sinänsä ole mitään pahaa, se voi olla hieno asia, mutta kavereitakin on monenlaisia. Kavereiksi tuppautuu joskus henkilöitä, joita ei välttämättä voi sanoa oikeiksi kavereiksi.
Monet ulospäinsuuntautuneet ja puheliaat ihmiset keräävät valtavan kaveriporukan ympärilleen, mutta iso osa näistä ihmisistä on sellaisia, joiden kanssa he eivät kovasti keskustele mistään, kunhan rupattelevat joutavia tavatessa. Kaverit voi jakaa useaan luokkaan:
Oikeat kaverit ovat melkein kuin ystäviä, heidän kanssaan jaksaa viettää aikaa ja harrastaa, mutta heille ei ehkä uskoisi kaikkia salaisuuksiaan eikä heidän kanssaan olla niin tiiviissä yhteydessä kuin ystävien.
Työ/koulu/harrastetoverit ovat ihmisiä jotka tuntee työn, opiskelun tai harrastuksen kautta, mutta joita ei oikeastaan tapaa missään muualla, ja tämä toveruus perustuu ainoastaan siihen yhteen yhteiseen nimittävään tekijään. Usein käy niin että kun työsuhde, koulu tai harrastus päättyy, nämä toverit unohtuvat elämästä kokonaan.
Hyvänpäiväntutut ovat sellaisia ihmisiä joita tervehtii mielellään ohi kulkiessa, ja joiden kanssa voi virittää pienenpienen keskustelunpoikasen, jos muuten vaivaisi painostava hiljaisuus, tyyliin: "Mitä kuuluu?" "Kiitos hyvää, entä itsellesi?" "Ihan hyvää myös". Mutta tuttujen ei useinkaan välittäisi puhua kovin kauaa.

Ystävät
Kaverit
Toverit
Tutut

Varsinkin näin Facebookin aikakaudella ihmisillä on liikaa tuttuja. Kaikki vähänkin tutut ihmiset hyväksytään kavereiksi Facebookissa, mutta ei heidän kanssaan siellä juuri mitään tehdä. Sitten jos ei jaksa säätää yksityisyysasetuksia jokaisen kaverin kanssa erikseen, näkyvät kaikki ystävillekin tarkoitetut päivitykset myös hyvänpäiväntutuille, joiden ei ehkä soisi niitä näkevän.
Ihminen ei pysty hallinnoimaan mielessään kuin korkeintaan 250 tuttua ihmiskontaktia. Ne joilla on satoja tai tuhansia Facebook-kavereita, ovat kyltymättömiä liioittelijoita, kavereiden kerääjiä, joille tärkeää on kontaktien määrä eikä laatu. Eivät he oiekasti edes tunne kaikkia tuhansista kavereistaan. Eivätkä pysty kaikkia kerralla edes muistamaan. Facebookin kaverimäärä on rajoitettu viiteentuhanteen, mikä on valtava määrä, aivan liikaa, mutta samapa tuo, ihmisten oma valintahan se on.

Facebookiin sisältyy kylläkin ongelma, miten kohdella ihmisiä, jotka pyytävät kaveriksi, mutta jotka eivät ole kavereita? Tuttuja tai puolituttuja ihmisiä, joita ehkä näkee vaikka koulussa useinkin, ja jotka sitten saattaisivat kysyä että mikset ole liittänyt heitä kaveriksesi Facebookissa. Hankala tilanne. Heitä ei haluaisi liittää kavereiksi, niin että he näkevät aivan kaiken.