Kansakunnan tila 2017

Helsingin keskusta tänään, kahdeskymmenesensimmäinen maaliskuuta, kauhun ja rappion vuonna 2017.

”Anna rahaa! Please, money! Kerjään kaljarahaa, lupaan etten osta leipää. Haluaisitteko antaa rahaa veteraanikeräykseen? Isonumeroooo, isonumerooooooo! Hei, oletteko jo kuukausilahjoittaja? Ota vaalimainos! Voisitteko luovuttaa verta? Äänestä minua kuntavaaleissa! Olisiko hetki aikaa (ja rahaa)? Matkalippujen tarkastus! Please, please, money, money, pleaaaaaase! Osta isonumeroooooooo! Anna rahaa! RAHAA! RAHAA! VERTA! VERTA! RAHAT TAI HENKI! RAHAT JA HENKI!!!

Tehkää nyt JOKU tälle jotain, ennen kuin kansalainen joutuu turvautumaan aseelliseen väkivaltaan turvatakseen oman henkensä, omaisuutensa ja mielenterveytensä!

Kuntavaalit ovat ovella. Tehdäänpäs vaalikone ja katsotaan saanko taaskaan yhtään ehdokasta, joka olisi samaa mieltä MISTÄÄN kanssani. En saanut yhtäkään viime eduskuntavaaleissa, joten jätin äänestämättä.

Noniin... eipä sieltä tullut taaskaan yhtään jota voisin äänestää. Vaikka joku ehkä olisi jostain avainkysymyksestä kanssani samaa mieltä, on hän jostain toisesta kynnyskysymyksestä päinvastaista mieltä. Minä en tyydy kompromissiin, vaan vaadin yhteiskunnan tulevan sellaiseksi, jollaisen minä sen haluaisin olevan. Tätä vaativat kaikki muutkin, koska se on yhteiskunnan jäsenen oikeus ja jopa velvollisuus. Surullinen tilanne vain on, että olen mielipiteineni aika yksin tässä maassa.

Seuraavaksi lista asioista, jotka ovat minulle merkityksellisiä, ja jotka minä haluaisin muuttaa / pitää samana, niin että Suomesta tulisi kaikille suomalaisille parempi maa elää.

Maahanmuutto.

Maahanmuutto pitää lopettaa välittömästi, ja kieltää lailla, ja jo tänne tulleet maahanmuuttajat pitää karkottaa pysyvästi. Jos joku ei suostu lähtemään, on hänet vietävä väkisin, vaikka väkivalloin. Maahanmuutosta aiheutuneet kustannukset voidaan periä niiltä mailta, joista tänne on tullut tulijoita eniten (Syyria, Irak, Somalia...), ja kun ne eivät maksa, niin lisätään ne näitten maitten velkaan Suomelle, jota ei tulla koskaan unohtamaan. Sillä aikaa kun tuota velkaa ei makseta, kaikki diplomaattisuhteet näihin maihin tulee katkaista, ja Suomen tulee vaatia näitten maitten eroa YK:sta, ja niiden valtio-statuksen kieltämistä. Eiväthän nuo kolme edellämainittua mitään oikeita valtioita ole vuosikymmeniin (jos koskaan) olleetkaan, kun ei niissä ole oikeaa hallintoa, vaan sisällissotia ja terroristiryhmiä. Ne on luokiteltava terroristivaltioiksi.

Oikestaan Suomi oli 1950-luvulla parempi paikka kuin nyt. Silloin nimittäin ei ollut:

hippejä

hiphoppareita

autotunea

photoshopia

huumeidenkäyttäjiä

skeittareita

seinäntöhertäjiä

emoja

turreja

hipstereitä

hevareita

pissiksiä

nuorisoa

mamuja

kukkahattutätejä

vihervassareita

suvakkeja

feministejä

persuja

uusnatseja

terroristeja

homoja

lesboja

hermafrodiitteja

mulatteja

kerjäläisiä

feissareita

puhelinmyyjiä

tosi-TV:tä

tietokonepelinörttejä

nettitrolleja

valeuutisia

muovia joka puolella

roskaa kaduilla

homekouluja

rumia betonilaatikkotaloja

pahaa kasvisruokaa

poliittista korrektiutta

ainaista rahastusta kaikesta

rumaa graafista-, teollista- ja muotisuunnittelua

naurettavia rikollista suojelevia lakeja

pätkätöitä

korkeaa työttömyyttä

lamaa

ilmastonmuutosta

ulkomailta tulevia työntekijöitä

halpamaissa teetettyä krääsää

Sen sijaan 1950-luvulla oli:

kauppoja, joista sai sitä mitä halusi, eikä sitä mitä mainostaja halusi asiakkaan haluavan

siirtomaita (ei tosin ikävä kyllä Suomella)

siirtomaatavarakauppoja

koulupukuja (toivottavasti ainakin)
tyttö-, ja poikakouluja

tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä riippumatta tulotasosta

tyylikästä graafista-, teollista- ja muotisuunnittelua

hyviä elokuvia

lankapuhelimia ja puhelinkoppeja

kotimaisia tuotteita kaupoissa

arvostettuja käsityöammatteja

iän, sosiaalisen aseman, menestyksen ja ammattitaidon tuomaa arvostusta

mies perheen päänä

eläinlajeja, jotka on nyttemmin metsästetty sukupuuttoon

Ja 1950-luvulla sai vielä:

palvelua ihmiseltä ihmiselle

olla herrasmies ilman että feministit rupesivat siitä valittamaan
olla ylipäänsä mies

harrastaa seksia naisten kanssa ilman että sitä voitiin syyttää raiskaukseksi

harrastaa seksiä oman vaimonsa kanssa ilman että sitä voitiin syyttää raiskaukseksi

pukeutua trenssiin ja fedoraan ilman että katsottiin kieroon

pelata pajatsoa

puolustaa kunniaansa ja naisensa kunniaa

perustaa vain miehille tarkoitettuja kerhoja (nykyäänhän voi perustaa vain vain naisille tarkoitettuja kerhoja)

kutsua afrikkalaisperäisiä ihmisiä neekereiksi, plus-kokoisia ihmisiä läskeiksi, sosiaalisesti haasteellisia ihmisiä tyhmiksi, vaikeasti älyllisesti kehitysvaimmaisia ihmisiä idiooteiksi, mieleltään järkkyneitä ihmisiä hulluiksi, kehityksessä haasteellisia ihmisiä vammaisiksi jne.

pitää norsuja sirkuksessa

töitä

palkkaa töistä

Järkeviä argumentteja homoliittoja vastaan

Homous on nyt pinnalla. On ollut jo pitemmän aikaa. Odottelen että milloinkohan saisin lukea lehteni taas rauhassa tai katsella uutiseni ilman että koko ajan mainostettaisiin homojen olemassaolosta. Minulla ei ole mitään homoja vastaan ihmisinä, tunnenkin yhden, joka on ystäväni, ja oikein mukava mies. Mutta hän ei olekaan sellainen perinteinen "ärsyttävän neitimäinen homo", jollaisia useimmat homomiehet ainakin Suomessa tuppaavat esittämään. Miksihän ihmeessä? No, se on toinen kysymys, eikä tämän kirjoituksen aihe. On olemassa lukuisia argumentteja, joilla vastustaa homoliittojen laillistamista. Keskityn tässä vain parhaimmistoon, ja jätän monet uskontoon perustuvat perustelut pois, sillä en ole itse uskovainen ja "pyhät tekstit" eivät merkitse minulle mitään. On kuitenkin tunnotonta jättää huomiotta toisten kulttuurillinen vakaumus, mitä suvaitsevaiset jatkuvasti ja tahallaan tekevät.

Seuraavana viisi hyvää syytä vastustaa homoliittoja:

Homorakkaus on luonnotonta.
Elämän tarkoitushan on lisääntyä. Suvullisesti tai suvuttomasti. Ihminen sattuu olemaan suvullisesti lisääntyvä eläin, joten ihmisen lisääntymiseen tarvitaan sekä uros että naaras. Tämä on luonnollinen olotila, ja itse elämän perimmäinen ja ainut tarkoitus. Kaikki joka tästä poikkeaa on luonnotonta. Homoutta esiintyy ihmislajilla vain voin viidellä prosentilla väestöstä, joten se on hyvin marginaalinen ilmiö. Ennen se luokiteltiin rikokseksi, sairaudeksi ja perversioksi, muttei enää, koska suvaitsevaisto on saanut lobattua haluamansa lakimuutokset läpi.

Homoliittomyönteiset väittävät että kyllähän homous on luonnollista, koska sitä esiintyy noin 500 eläinlajilla luonnossa (varmennetusti, ja 1500 lajilla väitetysti). Mutta tämä on perin tietämätön väite, jonka perusteena on ainoastaan nuo Wikipediasta ongitut luvut. Vaikka oletettaisiinkin että homoutta esiintyisi 1500 lajilla, on se silti maapallon eläinlajien määrästä, jonka on arvioitu olevan 7,77 miljoonaa, vain vaivaiset 0,02%, eli kaksi promillea! Tätä voi jo kutsua epäluonnolliseksi marginaaliksi. Luonnollisen ja epäluonnollisen käsitteet tuntuvat olevan nykynuorisolta hukassa, joten jospa vaikka nyt päätettäisiin että jokin on luonnollista sitten kun sitä kannattaa tai tekee yli 75% populaatiosta. Tämä on minulta jo suuri myönnytys, sillä itse mieluiten asettaisin rajan yhdeksäänkymmeneen prosenttiin, tai ehkä jopa yhdeksäänkymmeneenviiteen. Joka tapauksessa luonnollista ei ole siis kaikki mitä luonnossa tapahtuu, tämä on vain ajatusharha, johon on turhankin helppo langeta. Luonnossa nimittäin tapahtuu kaikenlaisia kummallisuuksia, joihin evoluutio ja sattuma mutaatioiden muodossa on johtanut. Kaikki ei siis todellakaan ole tarkoituksenmukaista tai järkevää, mitä luonnossa tapahtuu. Eikä todellakaan luonnollista. Jos kerran otetaan luonto esimerkiksi, ja muiden eläinten käytös, pitäisikö ihmisenkin harrastaa kannibalismia, koska sitä usein luonnossa tapahtuu? Onko se luonnollista? Pitäisikö ihmisurosten pitää haaremeita, taistella keskenään surmaten vastustajansa ja ottamalla näitten haaremit omaan omistukseensa, orjuuttaa naaraita ruoanhankinnassa, syödä itse parhaat palat ja jättää jämät työn oikeille tekijöille, surmata poikaset, jotka eivät ole hänen omiaan ja siittää uudet näin vapaaksi jääneille naaraille (esimerkkinä leijona, eläinten kuningas ja urheuden symboli). Sinisorsat ja monet muutkin lajit taas raiskaavat naaraitaan huvikseen, ja koska tämäkin tapahtuu luonnossa, ja on jopa joidenkin lajien kohdalla melko yleistä, pitäisikö ihmisen ottaa oppia siitäkin?

Kaikki tämä pudottaa pohjan väitteeltä että homoutta pitäisi suosia koska se on luonnollista. Maailmassa on paljon luonnollisempiakin asioita (yleisemmin harjoitettuja, sekä ihmiskunnassa, että eläinkunnassa), joita ei silti olla hyväksymässä. Tämä ei millään tavalla oikeuta homoliittoja. Luonnollisuusargumentti on siis kehno.

Mutta ei tässä vielä kaikki, luonnollisuusväitteessä on toinenkin puoli. Se liittyy seksiin ja rakkauteen. Homoilta kun kysytään, niin aina he puhuvat että kyse on rakkaudesta eikä seksistä. Että kyse ei ole siitä että he haluavat tunkea sukuelintään toisen miehen peräaukkoon (ja mitä lesbot nyt tekevätkään), vaan siitä että heillä pitää olla oikeus rakastaa omaa sukupuoltaan olevaa henkilöä. Luonnollisuusargumentti liittyy tähän siten että eläinten keskuudessa välillä esiintyvä homoseksuaalinen käytös on nimenomaan seksuaalista, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Eläimet homostelevat vain kun vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole saatavilla. Se on eräänlainen pakkokeino purkaa paineita. Rakkaudesta siinä ei ole kyse. Jos homot haluavat olla yhdessä rakkauden eivätkä pelkästään peppuseksin takia, eivät he voi käyttää tätä argumenttia tukemaan sitä.

Homoseksi on luonnotonta.
Seksin tarkoitus on lisääntyminen, kaikki peruskoulun käyneet luultavasti tietävät tämän. Kuitenkin ihminen on keksinyt epäluonnollisia ehkäisykeinoja ja kaikenlaisia perversioita, kuten anaaliseksin. Peräaukko on tarkoitettu poistamaan kuona-aineita elimistöstä ällöttävän ulosteen muodossa. Minä olen hetero, eikä minulle tulisi mieleenikään tunkea penistäni kenenkään peräaukkoon, ei naisen, saati sitten miehen. Se on täysin luonnotonta, vastenmielistä ja kuvottavaa. Tämä on toki vain oma mielipiteeni asiasta, mutta joka tykkää ulosteaukon rassaamisesta sukuelimellään, omistaa kyllä jonkin sortin perversion. Vaikkei se sairaus olisikaan, niin kuitenkin poikkeavaa sukupuolista käytöstä. Epäluonnollista ja epänormaalia. Kuten muutkin parafiliat.

Lapsella on oikeus isään ja äitiin. 
Kyllä on! Kun koulussamme kävi vierailulla Sateenkaariperheet ry:n aktiiveja (työtoimeksiannon takia), promotoivat he tietenkin omaa asiaansa, vaikkei ketään olisi kiinnostanut kuulla. Eräs luokallamme oleva mieshenkilö sitten kysyi että miten te turvaatte lapsen tasapainoisen kasvun, jos perheestä puuttuu miehen malli (tässä esimerkissä, tai vaihtoehtoisesti naisen malli). Kysyjä oli itse saanut elää siinä epätoivotussa ja surullisessa tilanteessa että hänen isänsä oli kuollut ennenaikaisesti, minkä takia hänenkin kehityksensä pojasta mieheksi oli häiriintynyt.

Homoaktivisteilla ei ollut vastata tähän oikeastaan mitään. Kunhan jaarittelivat ympäripyöreitä siitä että joillain heteroperheilläkin menee huonosti. Mutta sehän ei mitenkään liity asiaan! Jos on olemassa heteroperheitä, joiden toinen vanhempi (useimmiten isä) on paljon poissa kotoa, ei rakasta tai huolehdi perheestään, on alkoholisti tai huumeriippuvainen tai eroaa vaimostaan ja jättää lapsensa, se ei ole minkäänlainen peruste sallia homoliittoja! Näillä asioilla ei kerta kaikkiaan ole yhtään minkäänlaista yhteyttä keskenään.

Lapsi tarvitsee kummankin sukupuolen mallin kotoaan, joka on hänen tärkein kasvu- ja kehitysympäristönsä, jotta hänestä kasvaa tasapainoinen aikuinen ihminen, jolla on oikeanlaiset käsitykset miehen ja naisen olemuksesta. Lapsi tarvitsee sukupuolikasvatusta ja lujan esimerkin hyvästä miehestä ja naisesta. Jos jompikumpi tai molemmat näistä puuttuvat, ei lapsen kasvu ole tasapainoista, ja häneltä jää puuttumaan terveen aikuisen malli, eikä hän koskaan itse kasva ehyeksi persoonaksi. Tämä pätee kummankin sukupuolen kohdalla.

Jos mieheltä (kuten kyseisessä tapauksessa) puuttuu kunnollinen isän malli, hakee hän sitä roolimallia muualta, milloin on erittäin paljon todennäköisempää että tuo roolimalla osoittautuu huonoksi vaihtoehdoksi (kuten nyt oli käynyt). Kuinka paljon joku vieras mies muka rakastaa lasta, joka ei ole hänen omansa? Ei paljoakaan. Eivät vieraat henkilöt, populaarikulttuurin tuottamat fiktiiviset hahmot eivätkä mielikuvitusvanhemmat millään tavoin ole verrannollisia oikeiden vanhempien rakastavaan huomaan ja kasvatukseen. Poika tarvitsee miehen mallin kasvaakseen tasapainoiseksi mieheksi ja tyttö tarvitsee naisen mallin kasvaakseen ehyeksi naiseksi. Poika tarvitsee myös naisen mallin jotta oppii kohtelemaan naisia tasavertaisesti, sekä tyttö miehen mallin, jotta oppii kunnioittamaan heitäkin.

Keneltäkään lapselta ei myöskään saisi evätä äidin -ja isänrakkautta, jotka ovat erilaisuudessaan kummatkin äärimmäisen tärkeitä herkässä kasvutilassa olevan ihmisyksilön kehitykselle.
Ei ole ihmekään että nykyaikana ovat nuorison ongelmat lisääntyneet, koska nykyään erotaan useammin, lapsia hankitaan huolimattomammin, epätoivottuja- ja vahinkolapsia syntyy, ehkäisyä ei käytetä, lapsia hankitaan liian nuorena ja liian huonoon taloudelliseen sekä sosiaaliseen tilanteeseen. Ja näitten lisäksi vielä kehdataan kovaan ääneen promotoida kaikenlaisia "uusia perhemuotoja", joista perheen käsite alkaa olla jo aika kaukana.

Suvaitsevaiston viljelemä tekonäppärä argumentti aiheeseen liittyen kuuluu seuraavasti: "Jos kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä ei saa kasvattaa lapsia keskenään, pitäisikö yksinhuoltajilta ottaa lapset pois?" Vastaus on tietenkin ei, koska ei kai nyt kukaan voi kuvitella että lapselle tekisi hyvää ottaa häneltä pois se viimeinenkin jäljellä oleva vanhempi! Kyse on lapsen edusta, ei mistään muusta. Homot ajattelevat tässäkin asiassa vain itseään ja omaa haluaan, vaikka pitäisi keskittyä lapsen tarpeisiin.

Tietenkään ei ole suvaittavaa erota, ja mielelläni kieltäisin sen lailla kokonaan, mutta joskus se lienee vähemmän paha vaihtoehto, jos suhde on hyvin riitaisa tai varsinkin jos se on väkivaltainen (useimmiten äitiä ja lasta/lapsia kohtaan). Tällöin on parempi että äiti ja lapset saavat elää rauhassa ilman pelkoa isän väkivallasta. Parasta olisi tietenkin että äiti löytäisi uuden hyvän miehen mitä pikimmin, jotta lapset saisivat todellisen miehen mallin, eikä heistä itsestään kehittyisi väkivaltaisia. Valitettavaa toki on että lapsia hankitaan sellaisissa suhteissa, jotka eivät tule kestämään, mutta tätä on ikävä kyllä mahdoton estää. Jos olisin lempeä diktaattori, laatisin tiukat lait lisääntymiselle: ei ennen täysi-ikäisyyttä (jonka nostaisin kahteenkymmeneenyhteen vuoteen, koska aivot kehittyvät siihen asti), ei heikkoon taloudelliseen tai sosiaaliseen tilanteeseen, ei heikkoon suhteeseen, jonka nähdään olevan kannattamaton. Lapsien teko kiellettäisiin myös perinnöllisiä sairauksia kantavilta, mielisairailta, vammaisilta yms. Mielellään myös tyhmiltä ihmisiltä (ÄO alle 100).
 

Sitten ruvetaan vaatimaan lukumääräneutraalia avioliittolakia.
Älkää väittäkö etteikö muka ruvettaisi! Minä tunnen teidän ajatuksenjuoksunne, joka laskee kuin lehmän häntä. Se johtaa suoraan sukupuolineutraalista avioliittolaista lukumääräneutraaliin. Teidän metkunne eivät jää savuverhon peittoon, koska olette jyrkän ääri-individualistisissa mielipiteissänne ja omaa etua tavoittelevassa punaviher-anarkistisessa elämäntyylissänne niin ennalta-arvattavia, että se olisi jo huvittavaa, ellei se olisi samalla kauhistuttavaa.

Lukumääräneutraalia avioliittoa vastustan vielä paljon enemmän kuin sukupuolineutraalia, ja olen kirjoittanut aiheesta paljonkin. Se ei vain mitenkään toimi, aiheuttaisi vain erittäin suurta hankaluutta, turhautumista, riitautumista, kateutta ja suoranaista vihaa kaikille osapuolille. Täysin tuhoon tuomittu ajatus, jonka esittäjä saisi tukehtua omaan kieleensä. Eikä tämä tietenkään riittäisi ahneille kaikki-minulle-heti-nyt-tyypeille, jotka haareminsa jälkeen vaatisivat oikeutta naida alaikäsiä, eli ikäneutraali avioliitto, sen jälkeen lajineutraalia, eli eläinten kanssa pariutumista ja lopulta mahdollisuutta mennä kenen ja minkä kanssa tahansa naimisiin, sisältäen myös elottomat esineet, robotit, ruumiit ja mitähän vielä.

Kehitys on ollut havaittavissa jo pitkään, ja aion taistella viimeiseen asti sen jokaista askelta vastaan heittäen mahdollisimman paljon kapuloita rattaisiin ja koivuhalkoja neuvostopanssarin telaketjun väliin jotta lakien voimaantulo viivästyy mahdollisimman pitkään. Koska tiedän edustavani tulevaisuudessa vähemmistöä tässä mielipiteessäni, mikä on maailman suurin sääli, tiedän täten taistelun olevan tuhoon tuomittu. Vaikka ymmärränkin häviöni todennäköisyyden, se ei estä minua kuitenkaan käymästä ankaraa viivytystaistelua tulevaisuuden turmellusta vastaan. Pala palalta järsii sivistyksen jalkaa tämä rappiomentaliteetti, jonka rotanhampaan jälkiä epätoivoisesti yritän korjata mitä suurimman vilpittömyyden vallassa yhteistä hyvää ajatellen, pitäen sivilisaation monumenttia yhä pystyssä. Kaaoksen legioonien hyökätessä massaylivoimalla eivät kuitenkaan minunkaan voimani loputtomiin riitä, joten toivon hartaasti että nämä kirjoitukseni herättäisivät edes jonkinlaisia ajatuksia niitä lukevissa yksilöissä, että hekin pysähtyisivät ajattelemaan mikä oikeasti on parasta tulevaisuuden kannalta, eivätkä vain marssisi sokeina lampaina ja laumasieluina muodikkaan ja äänekkään vähemmistön ylivallan puolesta, joka saa itsensä aktiivisella provokaatiolla, agitoimisella ja propagandalla kuulostamaan jopa enemmistöltä.

Ihmiskunnan historian aikana avioliittoinstituutio on avattu ja tullaan luultavasti avaamaan tässä järjestyksessä seuraaville entiteeteille, vaikka osa ei ollenkaan ole soveltuvaisia siihen:
Alkuperäinen oikea avioliitto (samanvertaiset mies + nainen)
Varakkuusneutraali (köyhä + rikas)
Rotuneutraali (musta + valkoinen, tai muut rodut)
Sukupuolineutraali (mies + mies & nainen + nainen)
Lukumääräneutraali (mies + naisia & nainen + miehiä & miehiä + naisia)
Ikäneutraali (pedofiili + lapsi)
Lajineutraali (zoofiili + eläin)
Eloneutraali (nekrofiili + ruumis & ihminen + kone/eloton esine)

Enemmistö on sitä vastaan.
Oikeasti! Enemmistö on sitä vastaan. Vaikka en kannatakaan demokratiaa sen ollessa toimimaton ja epäreilu järjestelmä, elämme kuitenkin demokraattisessa valtiossa, jossa kansan enemmmistön päätöstä tulisi kunnioittaa. Täysin demokratian periaatteiden vastaista on vaatia vähemmistön ääntä kuuluviin jos enemmistö on sitä vastaan. Eri asia olisi jos enemmistöllä ei olisi mielipidettä asiasta, mutta kun näin ei ole asia. Jos ei hyväksy Suomen demokratiaa, on vapaa muuttamaan johonkin muuhun valitsemaansa maahan. Tai vaikka Kuuhun. Isänmaansa kansalaisuudesta on myös mahdollista luopua uuden maan kansalaisuutta otettaessa. Kannattaisi monen käyttää tämä kortti, niin säästyisi paljolta. Asia nyt vain on niin, että ennen kuin enemmistö kannattaa homoliittoja, niitä ei tulla hyväksymään. Ainut asia mikä pitää hyväksyä, on teidän tämä totuus. Kansanvalta perustuu enemmistön mielipiteeseen, mikä kulloinkin vallitsevana on oikeaksi todettu. Vähemmistön mielipide on siis väärä, eikä sillä pitäisi olla päätöksenteon kannalta mitään merkitystä demokraattisessa valtiossa.



P.S.
Muita lyhyitä väitteitä ja niiden korjaukset:

"Rakkaus on ihmisoikeus!" Ei ole. Ihmisoikeuksia on oikeus elää turvallista elämää ja oikeus turvata omaisuutensa. Rakkaus on täysin tunneasia, eikä sillä ole lain kanssa mitään tekemistä. Kukaan ei ole kieltämässä homoilta rakkautta, saavat he edelleenkin rakastaa toisiaan. Ainoastaan avioliittoa ei olla sallimassa, eikä se ole ennekään ollut mikään rakkauden este niin heteroille kuin homoillekaan.

"Lasten saaminen on ihmisoikeus!" Ei ole. Maailma on liikakansoittunut ja liian monet jo huonossa asemassa olevat hankkivat lapsia. Lastentekoa pitäisi ennemminkin säädellä eikä antaa lupia lasten pitämiseen yhä uusille pareille ja ryhmille.

"Homoilla pitää olla oikeus saada kirkkohäät!" Eikä pidä. Ennemminkin kirkko pitää erottaa valtiosta kokonaan ja lopullisesti (ennen kuin se voidaan lakkauttaa kokonaan toimettomana) ja avioliittoinstituutio pitää siirtää valtion hoteisiin. Tällöin kaikki menisivät maistraatissa naimisiin, joten homot eivät voisi olla enää kirkkohäistä kateellisia. Myöskään en mitenkään voi ymmärtää homojen halua mennä kirkossa naimisiin ensinkään, koska kristinuskohan on vahvan homovastainen! Minä en suurin surminkaan haluaisi tukea tällaista organisaatiota, jos olisin homo.

Alkaa tehdä, eikä alkaa tekemään!

Suomen kielitoimisto on menettänyt kaiken uskottavuutensa. Se on esittänyt että virheellinen muoto "alkaa tekemään" olisi yhtä hyväksytty kirjakielessä kuin oikea muoto alkaa tehdä.

Tätä ei saata missään nimessä hyväksyä! Se on suomenkielen raiskausta pahimmillaan. Alkaa-verbin kanssa ei ole koskaan voinut käyttää verbimuotoa tekemään, kun sen kanssa kuuluu käyttää tehdä-muotoa. Ruveta verbin kanssa taas käytetään tekemään-muotoa. Nämä ovat menneet ihmisiltä sekaisin jo pitkään ja hyvin monet kirjoittavat ne väärin.

Mikään määrä väärinkirjoittajia eikä mikään aika riitä kuitenkaan tekemään virheesta oikeaa. Tämä kielitoimiston myönnytys kielitaidottomille idiooteille on hirvittävä ja pöyristyttävä osoitus nykyajan rappiosta ja kielen kuihtumisesta. Se ei todellakaan ole modernismin raikas tuulahdus eikä suvaitsevainen teko, se on yksinkertaisuudessaan tyhmyyden ja oppimattomuuden ylistys.
Hyväksytäänkö tulevaisuudessa sitten myös puhekielen "me tehdään"-muoto, jossa monikon ensimmäiseen persoonaan yhdistyy virheellisesti passiivi. Kenties joskus tulevaisuudessa voidaan jopa poistaa kirjakielen yksikön ensimmäisestä persoonapronominista "turhat kaksi välikirjainta".
"Koska tärkeintähän on tulla ymmärretyksi", sanoo kielitoimisto.

No ei ole!

Kielen käyttäjän tärkein tehtävä on tietenkin tulla ymmärretyksi, mutta tässä ei nyt ole kyse siitä. Puhekieli on puhekieltä ja kirjakieli pysyköön kirjakielenä. Kaikkien maailman ihmisten tulee oppia kirjoittamaan äidinkieltään oikein ja kunnolla, ja mahdollisuuksien mukaan myös vieraita kieliä. Oikeinkirjoitussäännöt ovat kehittyneet kielen luomisen yhteydessä ja niiden tulee olla pitäviä. Ei niistä voida tuveta joustamaan, vähän kuin lakejakin rikottaisiin vain sen takia että moni tekee niin!

Rikolliset ovat ansainneet rangaistuksensa ja niin olisivat myös tämän jupakan pääkonnat, eli kielitoimistoon soluttautuneet liberalistisen rappiopolitiikan lipunkantajat. Nykyaikana on muotia kaikkien hyvien vanhojen arvojen täydellinen kunnioittamattomuus ja suorastaan historian vihaaminen. Uudet asiat mielletään jotenkin itseisarvoisesti paremmiksi kuin vanhat, ja "luutuneita käsityksiä pölyttäviä" moderneja aivopieruja ylistetään kyseenalaistamatta laisinkaan niitten tarpeellisuutta tai edes käyttökelpoisuutta.
Kieli kehittyy, se on totta, mutta ei sitä pidä tieten tahtoen ruveta hajottamaan. Tällaisesta äidinkieltä kunnioittamattomasta holtittomasta lainasanojen, svetisismien, anglismien, käännösvirheiden ja kääntämättä jättämisien suosimisesta seuraa vain pienen kielen hidas mutta vääjäämätön kuolema ja sulautuminen maailmankieleen. Jos kukaan ei enää viitsi taistella oman kielensä rikkauksien puolesta, puhumme kaikki Maan asukkaat lopulta huonoa englantia. Tämä ei ikävä kyllä ole vitsi, vaan ihan todellinen tulevaisuuden uhkakuva.

Alkaa tehdä tulee siis jatkossakin olemaan alkaa tehdä. Jotka muuta väittävät, voivat alkaa punoa hirttoköyttä itselleen.

Modernisointia täytyy välttää

Helsingin Sanomissa oli eilen kirjoitus, joka puolusti näytelmien modernisointia, eli tuomista nykyajan ympäristöön, sillä verukkeella, että vanha klassikko on klassikko sanomansa, eikä ajankuvansa takia, ja säilyttää sanomansa vaikka sen toisikin nykyaikaan.
Herää kuitenkin kysymys miksi ihmeessä näytelmä pitäisi modernisoida?

Kävin eilen oopperassa katsomassa Giuseppe Verdin Naamiohuvit. Sali oli puolityhjä, vaikka kyseessä oli viimeinen näytös. Katsojakadon vuoksi loput näytökset oli vaihdettu Lumikuningattaren näytöksiin. Mistä tämä johtui, Verdin musiikkihan on upeaa kuultavaa? Tämä johtui siitä, että ooppera oli modernisoitu, tuotu nykyaikaan. Puvustus ja lavastus oli nykyaikaistettu. Ja sanalla sanoen kaikki näytti erittäin tylsältä. Äitini kiteytti asian hyvin: "Kun tulee oopperaan, haluaa päästä irti arjesta ja saada elämyksellisen kokemuksen, ja nyt kaikki näytti tylsältä, tavalliselta, ankealta ja masentavalta".
Tämä on vakava ongelma. Näytelmiä ja oopperoita ei missään nimessä pidä modernisoida. Klassikot ovat klassikoita, eikä niitä pidä ruveta muuttamaan yhtään millään tavalla. Ooppera laulettiin italiaksi, niin kuin se oli kirjoitettu. Sanoja ei muutettu, sävellystä ei muutettu, miksi puvustus ja lavastus muutettiin? Nykyaikainen puvustus ja lavastus näyttivät kertakaikkisen ankeilta verrattuna siihen, mitä ne olisivat voineet olla, jos olisi pitäydytty autenttisessa ajankuvassa, eli 1850-luvun italialaisessa hovissa ja naamiaisissa.
Modernisoinnista aiheutuu myös vakava ongelma uskottavuuden kanssa. Koska tekstiä ja juonta ei modernisoida, tuntuu koko tarina nykyaikaan siirrettyna hieman absurdilta ja epäuskottavalta. Se mikä oli todellista vuosisatoja sitten, ei ole totta nykypäivänä. Kunniakäsitykset ovat muuttuneet niin rutkasti, että tappaminen on menettänyt merkityksensä, ja kunniamurha tuntuu käsitteenä vanhentuneelta, eikä nykyaikaan sovitettuna tunnu uskottavalta.
Ooppera ja näytelmä, jotka kertoivat myös jotain omasta ajastaan, menettävät sen jonkin kun ne siirretään nykyaikaan. Menneiden, jo menetettyjen aikojen ajankuvien seuraaminen elävien ihmisten esittämänä on erittäin kiehtovaa, mutta tulevaisuudessa lienee tyytyminen historiallisiin epookkielokuviin, jos näytelmien ja oopperoiden nykyaikaistaminen osoittautuu trendinä kestäväksi.
Toivottavasti näin ei tule koskaan tapahtumaan.
Haluan oopperoita ja näytelmiä katsellessani eläytyä tarinaan sellaisena kuin sen säveltäjä tai kirjoittaja on sen tarkoittanut kuultavaksi, oman aikansa teoksena ja ajankuvana. Miksi ihmeessä nykyihmiselle on tarpeen löytää vanhoista klassikoista jotain, mitä tahansa, mikä kertoo mukamas omasta ajastamme jotain olennaista? Ei se mene niin. Keinotekoiset aasinsillat nykyaikaan ovat turhia. Klassikkoteos toimii aina, samantekevää onko sillä mitään yhtäläisyyttä nykypäivään, ja parhaiten ne toimivat kun ne esitetään alkuperäisessä muodossaan autenttisten asujen ja lavastusten kanssa.
Olen visualistinen ihminen ja haluan ehdottomasti nähdä vanhaa puvustusta ja lavastusta kun katson vanhoista ajoista kertovaa teosta. Vanhan ajan estetiikka vain on paljon hienompaa kuin nykyajan vastaava, pelkistetty, minimalistinen ja harmaa ankeus.

Ei kirjojakaan nykyaikaisteta. Mikä pyhäinhäväistys olisi jos maailmankirjallisuuden klassikot kirjoitettaisiin uudestaan vaikka aina viidenkymmenen vuoden välein!
Joistakin vanhoista elokuvista ja televisiosarjoista tehdään nykyään uusia versioita, jotka on joissakin tapauksissa modernisoitu, ja ne tapahtuvat nykypäivässä. Vastustan myös tätä muutosta syvästi. Esimerkkinä Uusi Sherlock, joka on varmaankin oikein mainio tv-sarja, mutta siinä Sherlock Holmes, maailman kuuluisin salapoliisi, joka seikkaili 1800-luvun Lontoossa, on siirretty nykypäivään. Tuollainen muutos ei kertakaikkiaan ole hyvä, ihan jo senkin takia että nykyajan teknologia on tyystin toisenlaista kuin kahdeksantoistasataaluvulla. Sherlock on kuuluisa logiikastaan ja päättelykyvystään, eikä hänellä ole muita teknisiä apuvälineitä kuin suurennuslasinsa mukanaan. Jos nyt Sherlock voi käyttää älypuhelinta ja katsoa tietoja Wikipediasta, etsiä Googlesta ja Facebookista epäiltyjä, koko homma muuttuu naurettavaksi pelleilyksi ja menettää kaiken hohtonsa. Sherlock ei tarvitse enää älyään ja muistiaan niin paljon kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Ei, ei ja vielä kerran ei! Vastustan kaikkien vanhojen teosten, niin kirjallisuuden, elokuvan, näytelmän kuin oopperankin modernisointia.

Post-modernin ihmisen eksistentiaalinen ahdistus olemassaolon turhuudesta

Vihaan itsekin tuota otsikkoa, joten olkaapa hyvät vaan.

Taannoin keskustelin ystäväni kanssa olemassaolon turhuudesta, joka tuntuu olevan nykyihmisillä (ainakin nuorilla) yleistä. Ystäväni opettaja oli maininnut että asia johtuu Suurten Tarinoiden puutteesta.
Suuret Tarinat olivat niitä joiden varaan ihminen entisaikaan laski elämänsä tarkoituksen. Esimerkiksi ennen lähes kaikki uskoivat jumalaan, mikä antoi heidän elämälleen jonkin maallista vaellusta suuremman tarkoituksen. Entisaikaan myös aatteilla oli paljon suurempi valta ihmismieliin, kun kommunismi ja kapitalismi taistelivat kylmässä sodassa keskenään.
Nyt kylmä sota on ohi, hippiliike on historiaa, jumalaan ei usko enää kukaan järkevä ihminen, politiikka on menettänyt kaiken kiinnostavuutensa, sota ei enää yhdistä kansaa, aatteet ovat kaikki laimentuneet hajuttomiksi ja mauttomiksi versioiksi itsestään.
Suomella ei mene hyvin eikä huonosti, ihmisillä ei mene hyvin eikä huonosti. Kaikki pärjäävät, ei ole enää meitä ja niitä (ketä tahansa toisia), vaan kaikki ovat "yhtä suurta perhettä" eli kasvotonta harmaata massaa ja millään ei ole enää mitään merkitystä. Ihminen voi lopettaa työnteon ja opiskelun kokonaan ja elää yhteiskunnan tuilla pieneen yksiöön linnoittautuneena, mikropitsoja syöden ja videopelejä pelaten, kunnes kuolee ennenaikaisesti johonkin turhaan, kuten eturauhassyöpään. Kaipaamaankaan ei jää paljon kukaan.

Koko juttuhan on tietysti vain ensimmäisen maailman turhaa nillitystä, jos vertaa miten huonosti asiat ovat jossain Gazassa tai Pohjois-Koreassa. Tai hyi olkoon, Afrikassa. Mutta eipä verrata kun eivät köyhien ongelmat kiinnosta itsekästä ihmistä.

Vaikka joskus haikailenkin entisaikojen perään, en haluaisi että Suomi olisi yhä uskonnollinen ja ääriaatteellinen paikka, jollainen se ennen oli. On kuitenkin masentavaa ajatella että nykyihmisillä ei enää ole Suuria Tarinoita, eivätkä he koe elämällään olevan mitään merkitystä. Tottahan se on, että elämällä ei ole mitään tarkoitusta, mutta jos sitä rupeaa liikaa ajattelemaan, voi halu elää hävitä kokonaan. Itsemurhat ovat nyt lisääntyneet kovasti verrattuna viime vuosisataan, mikä johtuu nuorten ja vähän vanhempienkin ihmisten ahdistuneisuudesta. Suomi ei ole itsemurhatilastojen ykkönen, toisin kuin usein väitetään, se paikka kuuluu Kiinalle, mikä on ymmärrettävää, koska kommunistinen diktatuuri kohtelee tehtaitaan pyörittävää väkeä kuin orjia.
Uskonnolliset ihmiset puhuvat maallistumisesta ja vasemmistolaiset kapitalismin tuhosta, ja kummatkin odottavat vain länsimaiden moraalista ja taloudellista rappiota. Lamahan aina masentaa, puhutaan yhteiskuntajärjestelmän lopusta ja muusta enemmän tai vähemmän realistisesta hutusta. Populistipuolueet, jotka ovat avoimesti rasistisia ja maahanmuuton vastaisia, nousevat kaikkialla, ja ennakkoluulot saavat taas sijaa Euroopassa. Natsismi tuntuu olevan jo unohdettu asia. Yhteisvaluutta euroakin vastustetaan ja Euroopan Unionista halutaan erota, tai erottaa huonosti rahansa käyttäneet velkaantuneet maat. Maailmanlopunkin on määrä tulla 2012 joulukuussa, eli aivan kohta.

Eihän se loppu titetenkään oikeasti ole tulossa, maailma jatkuu tammikuussa 2013 ennallaan, fanaatikot siirtävät tumiopäivää edemmäksi kalenterissa jonkin uuden verukkeen varjolla, perusrasistit jatkavat edelleen muukalaisten vihaamista ja yksinkertaiset kansalaiset äänestävät heitä edelleen, koska eivät ymmärrä oikeiden poliitikkojen päätöksien syitä, käsityskyky kun ei riitä turhan monimutkaisiin asioihin. Eiväthän he tietenkään mitään oikeasti vaikuttavaa saa aikaan. Kapitalismi pysyy eikä länsimaailma romahda. Eurokaan ei kaadu, mutta velkaantuminen jatkuu.
Ja post-modernin ihmisen eksistentiaalinen ahdistus olemassaolon turhuudesta pysyy samanlaisena.

En keksi mitä sille voisi tehdä jos opiskelu, työ, rakkaus ja viihde ei riitä tyydyttämään ihmisen henkisiä tarpeita.

Ehkäpä tuo sama ahdistus on aina ollut olemassa. Ehkä ennen vanhaan ihmisillä ei vain ollut aikaa ajatella olemassaolonsa turhuutta, kun kuudentoista tunnin työpäivän pellolla tai tehtaalla jälkeen kaatui omalle sängylleen ja nukahti. Tai varhemmin ei uskaltanut edes ajatella tuollaisia asioita, koska jumala huolehti kaikesta ja kurjan mutta kuuliaisen elämän jälkeen odotti parempi tuonpuoleinen. Ne Suuret Tarinat. Että ihminen eli jonkun itseään suuremman puolesta. Mennyttä iäksi.
Mutta ihmisen ahdistus olemassaolostaan on ilmeisesti pysyvää. Täytyy vain yrittää keksiä tekemistä, joka pitää ajatukset poissa sen ajattelemisesta. Kuten eräs toinen kaverini sanoi: kyllähän sitä elää, kun ei ole muutakaan tekemistä.