Viskigate

Kansa kohkaa nyt uudesta laista, joka kielsi kahdelta kaljabloggarilta viski-sanan käytön heidän mainostaessaan erästä suomalaista alkoholitapahtumaa. Hienona vastaiskuna jokainen nyt kirjoittelee blogeihinsa ja Facebook-seinälleen sitä V-sanaa uudestaan ja uudestaan, aivan kuin se olisi hyväkin vitsi.

Kyseessä on väärinymmärrys kansan taholta, kuten yleensäkin, kun perusteellisia lähteitä ei jakseta tarkistaa. Juttuhan on se, että alkoholia ei saa alaikäinen juoda. Mikä on hyvä asia, jokainen varmaan myöntää tämän. Nimittäin alkoholi on hermomyrkky, jolle vielä kasvuiässä oleva ihmisenalku on erittäin altis, joten on parasta kieltää alaikäisiltä alkoholi kokonaan. Niinkuin on tehty jo kauan sitten.
Kuitenkin on tieteellisillä tutkimuksilla osoitettu että alkoholilla ei ole yhtään ainutta myönteistä vaikutusta ihmiskehoon eikä -mieleen, vaan ainoastaan haittavaikutuksia sen myrkyllisyyden takia. Pahimmillaan alkoholi voi tappaa, niin kuin kai kaikki hyvin tiedämme. Ja lukemattoman monet ovat viinaan kuolleetkin Suomessa ja maailmalla. Täällä siitä voi puhua jo kansanongelmana, mikä on hyvin surullista. Minkäänlaisia perusteita ei siis ole sillekään että alkoholia voi aikuinen, tai ylipäätään kukaan elävä olento, juoda, koska siitä ei ole kuin haittaa. Parasta siis olisikin että alkoholi olisi kielletty kaikilta ihmisiltä ikään katsomatta. Tämän toteuttaminen on ikävä kyllä mahdotonta. Jos valtio nyt kieltäisi alkoholin kokonaan, syntyisi kapinointia ja mellakoita, joita ei ennen ole Suomessa nähty. Tämä on vuorenvarmaa, sillä mikään ei saa viinaanmenevää kansaa kapuamaan barrikadeille yhtä tehokkaasti kuin heidän elämänsä ainoan säälittävän tarkoituksen ottaminen heiltä pois. Seuraisi varmasti täyskaaos ja sitähän emme halua.

On siis pienempi paha antaa idioottien juoda itsensä päihdyksiin yhä uudestaan ja uudestaan kunnes kuolevat ennenaikaisesti maksakirroosiin, kuin yllyttää heidät rynnimään eduskuntatalon ovista sisään. Verovarojahan tällaisten pulsujen ylläpitäminen tietysti vie aivan liikaa, mutta ehkä itseaiheutettujen sairauksien hoitokustannukset voisi pikku hiljaa ja huomaamatta hivuttaa niitten ihmisten harteille, joille ne oikeasti kuuluvat, eli asianosaisille itse. Minä en halua että minun vaivalla ansaitsemiani rahoja syydetään kaikenmaailman puliukoille, nisteille ja kerjäläisille. Minä haluan maksamilleni veroille vastinetta; kirjastoja, infrastruktuuria ja ilmaisen julkisen liikenteen.

Ja jos alkoholi lailla kiellettäisiin, tekisivät ihmiset sitä salaa kuitenkin, niin kuin kieltolain aikaan, tai sitten trokarit salakuljettaisivat sitä maahan. Kiellon täytyisikin olla maailmanlaajuinen, mikä edellyttäisi maailmanhallitusta, minkä kannalla toki olen. Lempeä diktatuuri olisi kaikkein paras vaihtoehto, sillä seitsemän miljardin ihmisen kesken on mahdoton järjestää äänestystä, jonka tulokset olisivat luotettavat.
Myös ihmisiä pitäisi pystyä valvomaan tarkemmin, jottei alkoholin kotipoltto onnistuisi, ehkä ihmisiin asennettavien tunnistesirujen avulla, tai jotenkin muuten. Tällainen ei ole kuitenkaan realistinen mielikuva, ja luulenpa että muutaman agitaattorit saisivat houkuteltua taakseen tarpeeksi kapinallisia systeemiä vastaan aloittaakseen sisällissodan tai pari. Siitä taas seuraisi kansanmurha, jollei uusista arvoista luovuttaisi.

Asia oli kuitenkin viski. Tai whiskey, niin kuin se kuuluisi oikeasti kirjoittaa. Se on vahva alkoholijuoma, jota ei oikein voi suositella kenellekään. Useat sitä kuitenkin juovat. Onpa olemassa oikein viskihifistelijöitä, jotka tuntevat monet eri merkit pelkästään maun perusteella. Sitä varten onkin saanut jo kurmottaa maksaansa aika tavalla, enkä usko että näillä ihmisillä onkaan pitkä loppuelämä edessä. No, itsepähän ovat valintansa tehneet, joten muita ei voi tulevista sairauksista syyttää.
Tämän ns. "Viskigaten" kuitenkin aiheutti se seikka, että laki kielsi kahdelta vähäpätöiseltä bloggarilta sanan 'viski' käytön. Syy löytyy laista, jos joku (oikeasti ei kukaan näistä nillittäjistä) on viitsinyt perehtyä aiheeseen kunnolla:

33 § (28.2.2014/152)

Mainonnan sääntely

Väkevän alkoholijuoman mainonta, epäsuora mainonta ja muu myynninedistämistoiminta on kielletty.

Miedon alkoholijuoman ja vähintään 1,2 tilavuusprosenttia etyylialkoholia sisältävän juoman mainonta, epäsuora mainonta ja kuluttajiin kohdistuva muu myynninedistämistoiminta sekä sen liittäminen muun tuotteen tai palvelun mainontaan tai myynninedistämistoimintaan on kielletty, jos:

1) se kohdistuu alaikäisiin tai muihin henkilöihin, joille alkoholijuomaa ei 16 §:n mukaan saa myydä, taikka siinä kuvataan tällaisia henkilöitä;

2) siinä yhdistetään alkoholin käyttö ajoneuvolla ajamiseen;

3) siinä korostetaan alkoholijuoman alkoholipitoisuutta myönteisenä ominaisuutena;

4) siinä kuvataan alkoholin runsasta käyttöä myönteisesti taikka raittius tai alkoholin kohtuukäyttö kielteisesti;

5) siinä luodaan kuva, että alkoholin käyttö lisää suorituskykyä taikka edistää sosiaalista tai seksuaalista menestystä;

6) siinä luodaan kuva, että alkoholilla on lääkinnällisiä tai terapeuttisia ominaisuuksia tai että se piristää, rauhoittaa tai on keino ristiriitojen ratkaisemiseksi;

7) se on hyvän tavan vastaista, siinä käytetään kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä taikka annetaan muutoin alkoholista, sen käytöstä, vaikutuksista tai muista ominaisuuksista totuuden vastaista taikka harhaanjohtavaa tietoa;

8) se toteutetaan televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain (744/1998) mukaisessa televisio- ja radiotoiminnassa kello 7–22 tai kuvaohjelman, jonka ikäraja on kuvaohjelmalain (710/2011) mukaan alle 18 vuotta, elokuvateatterissa tapahtuvan julkisen esittämisen yhteydessä;

9) se toteutetaan tai kohdistetaan yleisölle järjestyslaissa (612/2003) tarkoitetulla yleisellä paikalla;

10) siinä käytetään kuluttajan osallistumista peliin, arpajaisiin tai kilpailuun; sekä

11) sen kaupallinen toteuttaja käyttää hallitsemassaan tietoverkon palvelussa kuluttajien tuottamaa sanallista tai kuvallista sisältöä tai saattaa palvelun välityksellä kuluttajien jaettavaksi tuottamaansa tai kuluttajien tuottamaa sanallista tai kuvallista sisältöä.

Lähde, Finlex: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19941143#L5

Mikä kohta tässä on jäänyt ihmisille epäselväksi? Alkoholia ei saa mainostaa alaikäisille, eikä vahvaa alkoholia kenellekään. Siinä se, melko yksinkertainen sääntö.

Kahta bloggaria on kielletty käyttämästä yhtä ainutta sanaa yhteen tiettyyn tapahtumaan liittyvässä blogikirjoittelussa, joka selvästi on mainontaa, ja täten alkoholin mainitseminen siinä on kiellettyä, ja tästä on saatu paisuteltua valtava kohu sosiaalisessa mediassa, tuossa kaiken nykypäivän valheen, propagandan, joukkohysterian sekä misinformaation alkulähteessä.

Kasvakaa isoiksi, ja lopettakaa nillittäminen. Ja opetelkaa ne lait hyvät ihmiset.

Lävistykset ovat rumia

Lävistykset ovat nykyään suuressa muodissa aivan kuten tatuoinnitkin. Lävistyksissä tatuointeja huonompi asia on että niitä otetaan kasvoihin, joita juuri kukaan ei kehtaa sentään tatuoida. Lävistysten parempi puoli tatuointeihin verrattuna on että ne saa otettua pois, tosin niistä jää ikävä reikä ihoon, jonka parantuminen voi kestää hyvinkin kauan.

Lävistyksiäkin on ihmiskunta harrastanut jo ammoisista ajoista lähtien, mutta se ei toki tarkoita että lävistykset olisivat automaattisesti, ja aina, kauniita. Suurin osa niistä onkin rumia.
Vastustan kaikkia muita lävistyksiä paitsi korvakoruja (ja niissäkin vain yksi reikä korvannipukassa on sallittu, eikä missään nimessä venytetty reikä!)
Lävistyksiä ottavat nykyään miehet ja naiset, nuoret tietenkin vanhoja enemmän, sillä vasta hiljattain ovat tulleet muotiin muut kuin korvakorut. Enemmän ja enemmän näkee extreme-kokeilunhaluisia ihmisiä, jotka ovat pilanneet kasvonsa rei'ittämällä ne täyteen koruja tai venyttämällä kasvojenosiaan muodottomiksi. Miten voi ihminen vihata omia kasvojaan niin paljon että muokkaa itsestään elävän hirviön? Miksi mikään ei riitä? Jotkut ovat selvästi jääneet koukkuun lävistyksiin, niin kuin tatuointeihinkin, aina pitää saada lisää ja aina hurjempaa. Kapinaa yhteiskuntaa ja vallitsevia normeja vastaan? Idiotiaa, sanon minä. Sulkee myös monen työpaikan oven pysyvästi.

Kaikkein kauheimpia lävistyksiä ovat venytyskorut, jotka venyttävät esim korvia, nenää tai huulia muodottomiksi lihanpaloiksi, joissa on valtavat reiät. Orjakaupan aikaan eräät afrikkalaiset naiset venyttivät alahuulensa muodottoman isoiksi lätyiksi pitämällä aina suurempia ja suurempia "lautasia" huulessaan. Tämä sen takia että epämuodostuneet ja rumat naiset eivät kelvanneet edes orjiksi ja heitä ei laivattu Amerikkaan.

Ihonalaiset paukamat, sarvet yms. ovat venytyskorujen kanssa samalla sijalla hirveimpien lävistysten kanssa. Pään epämuodostumilta ja kasvaimilta näyttävät muhkurat ovat käsittämättömän hirveitä.

Muut vartalokorut. Tanko niskassa tai rinnassa, renkaita selässä, kaikki aivan kamalia. Näyttävät finneiltä, ruvilta tai epämuodostumilta ihossa.

Nenäkorut. Pahin on keskellä oleva nenärengas, jollainen sopii vain härille. Toiseksi pahin on nenänvarren yläosan lävistävä tanko silmien välissä. Seuraavaksi nenän sivulla oleva rengas tai muu koru. Ainut hyvä puoli nenän keskellä olevassa renkaassa on, että jos sen ottaa pois, reikä ei juurikaan näy.

Huulikorut. Ylä- tai alahuulessa oleva rengas tai tankopallo pilaa suun alueen kauniin ulkonäön, kamalaa. Huulikorun reiästä valuu vesi ulos ja koru voi vahingoittaa hampaitakin.

Kulmakorut. Kulmakarvojen ylittävä rengas tai lävistävä pallopäinen tanko on kauhea ja pilaa kulmakarvojen elegantin kaaren.

Kielikorut. Kielen lävistävä tanko on ruma ja turha lisäke, joka voi myös hangata hammaskiillettä pois, mikä on haitallista. Onneksi näkyy vain harvoin, mutta joillakin on ikävä tapa muljautella kielikorua suussaan, mikä on ällöttävää.

Ienkorut. Ylähuulen alla roikkuva rengas hankaa hammaskiilteen pilalle, ja on muutenkin rumannäköinen. Ainut hyvä puoli on että se ei näy koko ajan, ja jos sen ottaa pois, sen jättämää reikää ei huomaa.

Hammaskorut. Hammaskiilteen pilaava reikä hampaassa tai hampaan päälle liimattava koru, jota ei saa irti hammasta vahingoittamatta, kertakaikkisen typerä idea. Näkyy vain hymyillessä, mitä ei onneksi Suomessa liikaa harrasteta.

Nännikorut. Tangot ja renkaat nänneissä eivät sovi kenellekään. Haittaavat imetystä ja voivat olla muutenkin kivuliaita ja vaarallisia. Hyvä puoli on etteivät ne näy ulkopuolisille ollenkaan.

Napakorut. Parempi paikka lävistykselle kuin mikään muu kohta vartalossa, sillä napa on muutenkin kuopalla, eikä pieni reikä siellä haittaa niin kamalasti. Muttei napakoru kyllä yleensä kauhean hyvä idea ole. Onneksi ei näy vaatteiden alta kuin hyvin harvoin.

Korvakorut. Korvakorut voivat olla kauniita, ja perinteiset korut usein ovatkin, kunhan lävistys sijaitsee korvannipukassa, eli korvan alareunassa. Yksi reikä korvassa riittää, ja ylempänä korvanlehdessä sijaitsevat, esimerkiksi korvan reunan kiertävät renkaat tai koko korvan läpi kulkevat tangot eivät näytä hyvältä.

Tatuoinnit ovat rumia

Tatuoinnit ovat nykyään erittäin suosittuja. Onhan niitä aina ollut, ammoisista ajoista lähtien (Siperian haudoista on löydetty 2500 vuotta vanhoja tatuoituja skyytialaisten ruumiita), mutta vasta viime vuosikymmeninä on vartalon leimaamisesta tullut muotia kaiken kansan keskuudessa.
Tätä ennen tatuointeja oli lähinnä merimiehillä ja vangeilla, joiden karskiin imagoon ne (ehkä) sopivatkin.
Vastustan tatuointeja. Niin miesten kuin naisten, kaikenlaisia tatuointeja. Tatuointeja otetaan ilman pätevää syytä, lyhemmän tai pidemmän hetken mielijohteesta. Tatuoinnit ovat jos ei joka ikisellä kerralla, niin ainakin lähes aina rumia. Tatuointeja ei suunnitella yhteensopiviksi toistensa kanssa ja muutenkin syyt niiden ottamiseen ja tatuoinnin valintaan ovat huonoja. Tatuointeihin ja niiden ottamiseen jäädään koukkuun, en tunne yhtäkään tatuoitua, joka ei haluaisi enempää kuin yhden tatuoinnin. Sama asia kuin lemmikkieläinten kanssa: aina halutaan lisää kaikkea.
Myös tatuoijat ovat pääsääntöisesti huonoja: geneerisiä, itseään toistavia ja toisiaan matkivia lahjattomia kuvataiteilijoita, jotka käyttävät harjoituspaperinaan ihmisten ihoa. Anteeksiantamatonta toimintaa, sillä huono tatuointi on pysyvä rangaistus typerästä päähänpistosta.

Miksi tatuointeja otetaan?

Tyhmyydestä.
Hetken päähänpistosta.
Lahjaksi.
Muistoksi (rakkaan nimi/oma lapsi/kuollut sukulainen/lemmikki).
Koristeeksi.
Uskonnollisesta syystä.
Kuuluakseen joukkoon (merimiehet, vangit, jengiläiset, rikolliset, uusnatsit, yakuza).
Muoti-ilmiön takia (rockabilly, burleski, hipsterit).
Fanituksen takia (idolin nimi, naama tai logo).
Luomaan uusi identiteetti, jos vihaa vanhaa mitätöntä itseään ja haluaa tulla kuuluisaksi.
Persoonansa korostamiseksi.
Koska tatuoinnit ovat muodissa ja muillakin on.
Mukasyvällisen merkityksen takia (mietelause, "salainen" symboli).
Koukkuun jäämisen takia.

Nämä ovat kaikki huonoja syitä ottaa tatuointi. Hyviä syitä ei olekaan.

Tyhmät humalaiset päähänpistot, jekut ja ekstreme-kokeilut voidaan unohtaa syinä heti alkuunsa.

Lahjaksi saatu tatuointi ei ole hyvä syy, tatuointia ei kannata ottaa, jos muut sitä haluavat. Myöskin "aikuistumisrituaalina" kahdeksantoistavuotissyntymäpäivälahjaksi itse itselleen antama tatuointi on huono ajatus, vanhempien turhaa kapinointia ja mahdollisesti myöhemmin kaduttava päähänpisto.

Muistoksi otettu tatuointi on myös huono idea. Varsinkin oman rakkaan nimi sydämen keskellä. Jos kumppani vaihtuu, tulee tatuoinnista ikävä muistutus pieleen menneestä suhteesta. Ne ovat myös erittäin mauttomia. Samoin lasten nimet ja syntymäajat ovat aivan turhia tatuoinnin aiheita, kuin myös kuolleiden vanhempien. Jos rakastat läheisiäsi tarpeeksi, eivät he unohdu koskaan mielestäsi, etkä tarvitse ilmoitusta merkittynä ihoosi. Vielä pahempi on lemmikin kuoleman muistomerkki iholla.

Koristeeksi otettu tatuointi on turha. Muoti vaihtuu, mielipiteet vaihtuvat, koristeet vaihtuvat, mutta tauointi pysyy. Ei voi olla varma tykkääkö koristeesta enää vanhana. Ja miksei voi ottaa väliaikaista hennatatuointia koristeeksi, tai maalata ihoaan väliaikaisesti tai käyttää koruja, tai mitä tahansa, josta voi tarpeen tullen luopua? Tatuoinnista ei pääse eroon, vaikka haluaisi.

Uskonnolliset tatuoinnit ovat myös turhia. Ensinnäkin, jos joku todella uskoo jumalaan, raamattu sanoo, että älä koristele ihoasi millään lailla, tai herra suuttuu. Siispä uskonnollisten kuvien ottajat ovat tekopyhiä tai huonoja uskovaisia. Lähinnä näitä otetaan Latinalaisissa maissa, yhteenkuuluvuuden tunteen takia, koska useilla muillakin niitä on. Halutaan kuulua joukkoon. Turhaa.

Joukkoon kuulumisen takia merimiehet, sotilaat, vangit, rikolliset, moottoripyöräjengiläiset, uusnatsit, yakuza-gangsterit ja muut enemmän tai vähemmän epäilyttävät ryhmittymät ottavat ihoonsa kuvia, samanlaisia kuin muillakin ryhmän jäsenillä. Ne ovat usein symbolisia (suomileijona, hakaristi, Hells Angels-logo), mauttomia, geneerisiä, mielikuvituksettomia, rumia, vastenmielisiä, vihamielisiä muita kohtaan tai täysin sopimattomia tehden kantajastaan yhteiskunnallisen hylkiön. Vankien kaikki tatuoinnit pitäisi poistattaa.

Muoti-ilmiöt ja trendit luovat tatuointikuumetta, ja noiden ilmiöiden kannattajat haluavat merkitä itsensä kuuluviksi tiettyihin ryhmiin. Esim rockabilly ja burleskiharrastajilla on retrotatuointeja, pin-up-kuvia yms. Hipsterien tatuointeihin kuuluvat mauttomat iänikuiset mietelauseet kaunokirjoituksella, sydämet, kolmiot, silmät, perhoset ja kyyhkyset rinnan päällä. Nämä kaikki ovat ennalta-arvattavia, kökköjä, tylsiä, eivät todellakaan omaperäisiä, kertovat omistajastaan ainoastaan sen että hän on epävarma omasta identiteetistään ja on muiden ohjailtavissa. Ei todellakaan suositeltavaa.

Fanitatuoinnit, kuten idolin naama, nimi, bändilogo, elokuvahahmo tms. on myös typerä tatuoinnin aihe. Idolit voivat vaihtua, mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet muuttua täysin erilaisiksi, varsinkin nuorilla ihmisillä, jotka tällaisia tatuointeja ottavat. Tuskinpa mikään edellämainituista oikeasti omaa niin suurta ja mullistavaa merkitysta faninsa elämään, että tämän kannattaisi ottaa siitä pysyvä muisto tatuoituna ihoonsa. Ei ainakaan kannattaisi olla.

Jotkut ihmiset ovat tatuoineet koko kehonsa luurangoksi, tai tiikerin/leopardin värikuosein, vain sen takia, että tulisivat kuuluisiksi. Erittäin huono syy pilata loppuelämänsä työmahdollisuudet ja panna kaikki yhden kortin varaan, jos vaikka onnistaisi. Ihmiset ovat myös pettyneitä normaaliin itseensä, ja jos ei ole minkäänlaista talenttia tai omia kykyjä tulla kuuluisaksi ja menestyneeksi, tatuoivat sitten itsensä ylt'ympäri. Tämä ei tietenkään kerro kuin äärimmäisestä huomionhakuisuudesta, vaikka huomion kohde ei ole sellaista oikeasti ansainnut. Mitä on tehnyt Zombie-boy Rick Genest? Ei mitään, joku on vain tehnyt häneen karmaisevat luurankotatuoinnit.

Ihmiset jotka ottavat tatuoinnin "persoonansa korostamiseksi" ovat epvarmoja persoonastaan. Onko sitä olemassa, ja millainen se on, onko se sellainen kuin he haluaisivat sen olevan, ja millaisena muut ihmiset sitä pitävät? Tällaisten ihmisten tulisi miettiä miten he voisivat oikeasti muuttaa ajattelutapojaan, kehittää persoonaansa sisältäpäin, eikä yrittää paikata siinä olevia aukkoja ulkoisin keinoin, kuten piiloutuen tatuointien taakse.

Koska muillakin on, on yksi huonoimmista syistä ottaa tatuointi. Enää ei ole erilaista olla tatuoitu. Ei tarvitse ottaa tatuointia esittääkseen olevansa kova kaveri. Oikeastaan se on säälittävää, jos joku sen takia mustetta iholleen hakkaa. Myös tatuoinnin ottamisen aikainen kipu, ja sen sietäminen ei ole mikään saavutus josta tulisi haaveilla.

Jotkut kuvittelevat että on hienoa, kun ottaa syvällisen mietelauseen ihoonsa tatuoituna, mielellään kaunokirjoituksella, mielellään vieraalla kielellä. Tai sitten salainen symboli, mielellään hepreaksi tai kiinaksi, mielellään niin että kysyjille joutuu sitä selittämään. Tällainen on yleensä äärimmäisen noloa, mautonta, säälittävää ja turhaa. Se antaa kuvan pinnallisesta ihmisestä, joka on tatuoinut symbolin ihoonsa korostaakseen olematonta viisauttaan tai mielen harmoniaa, jota hänessä ei ole.

Viimeisenä syynä on tatuointeihin koukkuun jääminen. Tatuoinnit tuntuvat aiheuttavan riippuvuutta, niiden omistajat ovat niin niihin kiintyneitä, että haluavat aina vain lisää ja lisää. Koska noita pieniä tatuointeja ei ole alunperinkään suunniteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, on lopputulos yleensä kamalan ja hirveän välimaastosta oleva sotkuinen sekamelska ympäri vartaloa. Aina ei edes mietitä mitä halutaan, kunhan vain halutaan uusi tatuointi.

Post-modernin ihmisen eksistentiaalinen ahdistus olemassaolon turhuudesta

Vihaan itsekin tuota otsikkoa, joten olkaapa hyvät vaan.

Taannoin keskustelin ystäväni kanssa olemassaolon turhuudesta, joka tuntuu olevan nykyihmisillä (ainakin nuorilla) yleistä. Ystäväni opettaja oli maininnut että asia johtuu Suurten Tarinoiden puutteesta.
Suuret Tarinat olivat niitä joiden varaan ihminen entisaikaan laski elämänsä tarkoituksen. Esimerkiksi ennen lähes kaikki uskoivat jumalaan, mikä antoi heidän elämälleen jonkin maallista vaellusta suuremman tarkoituksen. Entisaikaan myös aatteilla oli paljon suurempi valta ihmismieliin, kun kommunismi ja kapitalismi taistelivat kylmässä sodassa keskenään.
Nyt kylmä sota on ohi, hippiliike on historiaa, jumalaan ei usko enää kukaan järkevä ihminen, politiikka on menettänyt kaiken kiinnostavuutensa, sota ei enää yhdistä kansaa, aatteet ovat kaikki laimentuneet hajuttomiksi ja mauttomiksi versioiksi itsestään.
Suomella ei mene hyvin eikä huonosti, ihmisillä ei mene hyvin eikä huonosti. Kaikki pärjäävät, ei ole enää meitä ja niitä (ketä tahansa toisia), vaan kaikki ovat "yhtä suurta perhettä" eli kasvotonta harmaata massaa ja millään ei ole enää mitään merkitystä. Ihminen voi lopettaa työnteon ja opiskelun kokonaan ja elää yhteiskunnan tuilla pieneen yksiöön linnoittautuneena, mikropitsoja syöden ja videopelejä pelaten, kunnes kuolee ennenaikaisesti johonkin turhaan, kuten eturauhassyöpään. Kaipaamaankaan ei jää paljon kukaan.

Koko juttuhan on tietysti vain ensimmäisen maailman turhaa nillitystä, jos vertaa miten huonosti asiat ovat jossain Gazassa tai Pohjois-Koreassa. Tai hyi olkoon, Afrikassa. Mutta eipä verrata kun eivät köyhien ongelmat kiinnosta itsekästä ihmistä.

Vaikka joskus haikailenkin entisaikojen perään, en haluaisi että Suomi olisi yhä uskonnollinen ja ääriaatteellinen paikka, jollainen se ennen oli. On kuitenkin masentavaa ajatella että nykyihmisillä ei enää ole Suuria Tarinoita, eivätkä he koe elämällään olevan mitään merkitystä. Tottahan se on, että elämällä ei ole mitään tarkoitusta, mutta jos sitä rupeaa liikaa ajattelemaan, voi halu elää hävitä kokonaan. Itsemurhat ovat nyt lisääntyneet kovasti verrattuna viime vuosisataan, mikä johtuu nuorten ja vähän vanhempienkin ihmisten ahdistuneisuudesta. Suomi ei ole itsemurhatilastojen ykkönen, toisin kuin usein väitetään, se paikka kuuluu Kiinalle, mikä on ymmärrettävää, koska kommunistinen diktatuuri kohtelee tehtaitaan pyörittävää väkeä kuin orjia.
Uskonnolliset ihmiset puhuvat maallistumisesta ja vasemmistolaiset kapitalismin tuhosta, ja kummatkin odottavat vain länsimaiden moraalista ja taloudellista rappiota. Lamahan aina masentaa, puhutaan yhteiskuntajärjestelmän lopusta ja muusta enemmän tai vähemmän realistisesta hutusta. Populistipuolueet, jotka ovat avoimesti rasistisia ja maahanmuuton vastaisia, nousevat kaikkialla, ja ennakkoluulot saavat taas sijaa Euroopassa. Natsismi tuntuu olevan jo unohdettu asia. Yhteisvaluutta euroakin vastustetaan ja Euroopan Unionista halutaan erota, tai erottaa huonosti rahansa käyttäneet velkaantuneet maat. Maailmanlopunkin on määrä tulla 2012 joulukuussa, eli aivan kohta.

Eihän se loppu titetenkään oikeasti ole tulossa, maailma jatkuu tammikuussa 2013 ennallaan, fanaatikot siirtävät tumiopäivää edemmäksi kalenterissa jonkin uuden verukkeen varjolla, perusrasistit jatkavat edelleen muukalaisten vihaamista ja yksinkertaiset kansalaiset äänestävät heitä edelleen, koska eivät ymmärrä oikeiden poliitikkojen päätöksien syitä, käsityskyky kun ei riitä turhan monimutkaisiin asioihin. Eiväthän he tietenkään mitään oikeasti vaikuttavaa saa aikaan. Kapitalismi pysyy eikä länsimaailma romahda. Eurokaan ei kaadu, mutta velkaantuminen jatkuu.
Ja post-modernin ihmisen eksistentiaalinen ahdistus olemassaolon turhuudesta pysyy samanlaisena.

En keksi mitä sille voisi tehdä jos opiskelu, työ, rakkaus ja viihde ei riitä tyydyttämään ihmisen henkisiä tarpeita.

Ehkäpä tuo sama ahdistus on aina ollut olemassa. Ehkä ennen vanhaan ihmisillä ei vain ollut aikaa ajatella olemassaolonsa turhuutta, kun kuudentoista tunnin työpäivän pellolla tai tehtaalla jälkeen kaatui omalle sängylleen ja nukahti. Tai varhemmin ei uskaltanut edes ajatella tuollaisia asioita, koska jumala huolehti kaikesta ja kurjan mutta kuuliaisen elämän jälkeen odotti parempi tuonpuoleinen. Ne Suuret Tarinat. Että ihminen eli jonkun itseään suuremman puolesta. Mennyttä iäksi.
Mutta ihmisen ahdistus olemassaolostaan on ilmeisesti pysyvää. Täytyy vain yrittää keksiä tekemistä, joka pitää ajatukset poissa sen ajattelemisesta. Kuten eräs toinen kaverini sanoi: kyllähän sitä elää, kun ei ole muutakaan tekemistä.