Homous on nyt pinnalla. On ollut jo pitemmän aikaa. Odottelen että milloinkohan saisin lukea lehteni taas rauhassa tai katsella uutiseni ilman että koko ajan mainostettaisiin homojen olemassaolosta. Minulla ei ole mitään homoja vastaan ihmisinä, tunnenkin yhden, joka on ystäväni, ja oikein mukava mies. Mutta hän ei olekaan sellainen perinteinen "ärsyttävän neitimäinen homo", jollaisia useimmat homomiehet ainakin Suomessa tuppaavat esittämään. Miksihän ihmeessä? No, se on toinen kysymys, eikä tämän kirjoituksen aihe. On olemassa lukuisia argumentteja, joilla vastustaa homoliittojen laillistamista. Keskityn tässä vain parhaimmistoon, ja jätän monet uskontoon perustuvat perustelut pois, sillä en ole itse uskovainen ja "pyhät tekstit" eivät merkitse minulle mitään. On kuitenkin tunnotonta jättää huomiotta toisten kulttuurillinen vakaumus, mitä suvaitsevaiset jatkuvasti ja tahallaan tekevät.
Seuraavana viisi hyvää syytä vastustaa homoliittoja:
Homorakkaus on luonnotonta.
Elämän tarkoitushan on lisääntyä. Suvullisesti tai suvuttomasti. Ihminen sattuu olemaan suvullisesti lisääntyvä eläin, joten ihmisen lisääntymiseen tarvitaan sekä uros että naaras. Tämä on luonnollinen olotila, ja itse elämän perimmäinen ja ainut tarkoitus. Kaikki joka tästä poikkeaa on luonnotonta. Homoutta esiintyy ihmislajilla vain voin viidellä prosentilla väestöstä, joten se on hyvin marginaalinen ilmiö. Ennen se luokiteltiin rikokseksi, sairaudeksi ja perversioksi, muttei enää, koska suvaitsevaisto on saanut lobattua haluamansa lakimuutokset läpi.
Homoliittomyönteiset väittävät että kyllähän homous on luonnollista, koska sitä esiintyy noin 500 eläinlajilla luonnossa (varmennetusti, ja 1500 lajilla väitetysti). Mutta tämä on perin tietämätön väite, jonka perusteena on ainoastaan nuo Wikipediasta ongitut luvut. Vaikka oletettaisiinkin että homoutta esiintyisi 1500 lajilla, on se silti maapallon eläinlajien määrästä, jonka on arvioitu olevan 7,77 miljoonaa, vain vaivaiset 0,02%, eli kaksi promillea! Tätä voi jo kutsua epäluonnolliseksi marginaaliksi. Luonnollisen ja epäluonnollisen käsitteet tuntuvat olevan nykynuorisolta hukassa, joten jospa vaikka nyt päätettäisiin että jokin on luonnollista sitten kun sitä kannattaa tai tekee yli 75% populaatiosta. Tämä on minulta jo suuri myönnytys, sillä itse mieluiten asettaisin rajan yhdeksäänkymmeneen prosenttiin, tai ehkä jopa yhdeksäänkymmeneenviiteen. Joka tapauksessa luonnollista ei ole siis kaikki mitä luonnossa tapahtuu, tämä on vain ajatusharha, johon on turhankin helppo langeta. Luonnossa nimittäin tapahtuu kaikenlaisia kummallisuuksia, joihin evoluutio ja sattuma mutaatioiden muodossa on johtanut. Kaikki ei siis todellakaan ole tarkoituksenmukaista tai järkevää, mitä luonnossa tapahtuu. Eikä todellakaan luonnollista. Jos kerran otetaan luonto esimerkiksi, ja muiden eläinten käytös, pitäisikö ihmisenkin harrastaa kannibalismia, koska sitä usein luonnossa tapahtuu? Onko se luonnollista? Pitäisikö ihmisurosten pitää haaremeita, taistella keskenään surmaten vastustajansa ja ottamalla näitten haaremit omaan omistukseensa, orjuuttaa naaraita ruoanhankinnassa, syödä itse parhaat palat ja jättää jämät työn oikeille tekijöille, surmata poikaset, jotka eivät ole hänen omiaan ja siittää uudet näin vapaaksi jääneille naaraille (esimerkkinä leijona, eläinten kuningas ja urheuden symboli). Sinisorsat ja monet muutkin lajit taas raiskaavat naaraitaan huvikseen, ja koska tämäkin tapahtuu luonnossa, ja on jopa joidenkin lajien kohdalla melko yleistä, pitäisikö ihmisen ottaa oppia siitäkin?
Kaikki tämä pudottaa pohjan väitteeltä että homoutta pitäisi suosia koska se on luonnollista. Maailmassa on paljon luonnollisempiakin asioita (yleisemmin harjoitettuja, sekä ihmiskunnassa, että eläinkunnassa), joita ei silti olla hyväksymässä. Tämä ei millään tavalla oikeuta homoliittoja. Luonnollisuusargumentti on siis kehno.
Mutta ei tässä vielä kaikki, luonnollisuusväitteessä on toinenkin puoli. Se liittyy seksiin ja rakkauteen. Homoilta kun kysytään, niin aina he puhuvat että kyse on rakkaudesta eikä seksistä. Että kyse ei ole siitä että he haluavat tunkea sukuelintään toisen miehen peräaukkoon (ja mitä lesbot nyt tekevätkään), vaan siitä että heillä pitää olla oikeus rakastaa omaa sukupuoltaan olevaa henkilöä. Luonnollisuusargumentti liittyy tähän siten että eläinten keskuudessa välillä esiintyvä homoseksuaalinen käytös on nimenomaan seksuaalista, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Eläimet homostelevat vain kun vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole saatavilla. Se on eräänlainen pakkokeino purkaa paineita. Rakkaudesta siinä ei ole kyse. Jos homot haluavat olla yhdessä rakkauden eivätkä pelkästään peppuseksin takia, eivät he voi käyttää tätä argumenttia tukemaan sitä.
Homoseksi on luonnotonta.
Seksin tarkoitus on lisääntyminen, kaikki peruskoulun käyneet luultavasti tietävät tämän. Kuitenkin ihminen on keksinyt epäluonnollisia ehkäisykeinoja ja kaikenlaisia perversioita, kuten anaaliseksin. Peräaukko on tarkoitettu poistamaan kuona-aineita elimistöstä ällöttävän ulosteen muodossa. Minä olen hetero, eikä minulle tulisi mieleenikään tunkea penistäni kenenkään peräaukkoon, ei naisen, saati sitten miehen. Se on täysin luonnotonta, vastenmielistä ja kuvottavaa. Tämä on toki vain oma mielipiteeni asiasta, mutta joka tykkää ulosteaukon rassaamisesta sukuelimellään, omistaa kyllä jonkin sortin perversion. Vaikkei se sairaus olisikaan, niin kuitenkin poikkeavaa sukupuolista käytöstä. Epäluonnollista ja epänormaalia. Kuten muutkin parafiliat.
Lapsella on oikeus isään ja äitiin.
Kyllä on! Kun koulussamme kävi vierailulla Sateenkaariperheet ry:n aktiiveja (työtoimeksiannon takia), promotoivat he tietenkin omaa asiaansa, vaikkei ketään olisi kiinnostanut kuulla. Eräs luokallamme oleva mieshenkilö sitten kysyi että miten te turvaatte lapsen tasapainoisen kasvun, jos perheestä puuttuu miehen malli (tässä esimerkissä, tai vaihtoehtoisesti naisen malli). Kysyjä oli itse saanut elää siinä epätoivotussa ja surullisessa tilanteessa että hänen isänsä oli kuollut ennenaikaisesti, minkä takia hänenkin kehityksensä pojasta mieheksi oli häiriintynyt.
Homoaktivisteilla ei ollut vastata tähän oikeastaan mitään. Kunhan jaarittelivat ympäripyöreitä siitä että joillain heteroperheilläkin menee huonosti. Mutta sehän ei mitenkään liity asiaan! Jos on olemassa heteroperheitä, joiden toinen vanhempi (useimmiten isä) on paljon poissa kotoa, ei rakasta tai huolehdi perheestään, on alkoholisti tai huumeriippuvainen tai eroaa vaimostaan ja jättää lapsensa, se ei ole minkäänlainen peruste sallia homoliittoja! Näillä asioilla ei kerta kaikkiaan ole yhtään minkäänlaista yhteyttä keskenään.
Lapsi tarvitsee kummankin sukupuolen mallin kotoaan, joka on hänen tärkein kasvu- ja kehitysympäristönsä, jotta hänestä kasvaa tasapainoinen aikuinen ihminen, jolla on oikeanlaiset käsitykset miehen ja naisen olemuksesta. Lapsi tarvitsee sukupuolikasvatusta ja lujan esimerkin hyvästä miehestä ja naisesta. Jos jompikumpi tai molemmat näistä puuttuvat, ei lapsen kasvu ole tasapainoista, ja häneltä jää puuttumaan terveen aikuisen malli, eikä hän koskaan itse kasva ehyeksi persoonaksi. Tämä pätee kummankin sukupuolen kohdalla.
Jos mieheltä (kuten kyseisessä tapauksessa) puuttuu kunnollinen isän malli, hakee hän sitä roolimallia muualta, milloin on erittäin paljon todennäköisempää että tuo roolimalla osoittautuu huonoksi vaihtoehdoksi (kuten nyt oli käynyt). Kuinka paljon joku vieras mies muka rakastaa lasta, joka ei ole hänen omansa? Ei paljoakaan. Eivät vieraat henkilöt, populaarikulttuurin tuottamat fiktiiviset hahmot eivätkä mielikuvitusvanhemmat millään tavoin ole verrannollisia oikeiden vanhempien rakastavaan huomaan ja kasvatukseen. Poika tarvitsee miehen mallin kasvaakseen tasapainoiseksi mieheksi ja tyttö tarvitsee naisen mallin kasvaakseen ehyeksi naiseksi. Poika tarvitsee myös naisen mallin jotta oppii kohtelemaan naisia tasavertaisesti, sekä tyttö miehen mallin, jotta oppii kunnioittamaan heitäkin.
Keneltäkään lapselta ei myöskään saisi evätä äidin -ja isänrakkautta, jotka ovat erilaisuudessaan kummatkin äärimmäisen tärkeitä herkässä kasvutilassa olevan ihmisyksilön kehitykselle.
Ei ole ihmekään että nykyaikana ovat nuorison ongelmat lisääntyneet, koska nykyään erotaan useammin, lapsia hankitaan huolimattomammin, epätoivottuja- ja vahinkolapsia syntyy, ehkäisyä ei käytetä, lapsia hankitaan liian nuorena ja liian huonoon taloudelliseen sekä sosiaaliseen tilanteeseen. Ja näitten lisäksi vielä kehdataan kovaan ääneen promotoida kaikenlaisia "uusia perhemuotoja", joista perheen käsite alkaa olla jo aika kaukana.
Suvaitsevaiston viljelemä tekonäppärä argumentti aiheeseen liittyen kuuluu seuraavasti: "Jos kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä ei saa kasvattaa lapsia keskenään, pitäisikö yksinhuoltajilta ottaa lapset pois?" Vastaus on tietenkin ei, koska ei kai nyt kukaan voi kuvitella että lapselle tekisi hyvää ottaa häneltä pois se viimeinenkin jäljellä oleva vanhempi! Kyse on lapsen edusta, ei mistään muusta. Homot ajattelevat tässäkin asiassa vain itseään ja omaa haluaan, vaikka pitäisi keskittyä lapsen tarpeisiin.
Tietenkään ei ole suvaittavaa erota, ja mielelläni kieltäisin sen lailla kokonaan, mutta joskus se lienee vähemmän paha vaihtoehto, jos suhde on hyvin riitaisa tai varsinkin jos se on väkivaltainen (useimmiten äitiä ja lasta/lapsia kohtaan). Tällöin on parempi että äiti ja lapset saavat elää rauhassa ilman pelkoa isän väkivallasta. Parasta olisi tietenkin että äiti löytäisi uuden hyvän miehen mitä pikimmin, jotta lapset saisivat todellisen miehen mallin, eikä heistä itsestään kehittyisi väkivaltaisia. Valitettavaa toki on että lapsia hankitaan sellaisissa suhteissa, jotka eivät tule kestämään, mutta tätä on ikävä kyllä mahdoton estää. Jos olisin lempeä diktaattori, laatisin tiukat lait lisääntymiselle: ei ennen täysi-ikäisyyttä (jonka nostaisin kahteenkymmeneenyhteen vuoteen, koska aivot kehittyvät siihen asti), ei heikkoon taloudelliseen tai sosiaaliseen tilanteeseen, ei heikkoon suhteeseen, jonka nähdään olevan kannattamaton. Lapsien teko kiellettäisiin myös perinnöllisiä sairauksia kantavilta, mielisairailta, vammaisilta yms. Mielellään myös tyhmiltä ihmisiltä (ÄO alle 100).
Sitten ruvetaan vaatimaan lukumääräneutraalia avioliittolakia.
Älkää väittäkö etteikö muka ruvettaisi! Minä tunnen teidän ajatuksenjuoksunne, joka laskee kuin lehmän häntä. Se johtaa suoraan sukupuolineutraalista avioliittolaista lukumääräneutraaliin. Teidän metkunne eivät jää savuverhon peittoon, koska olette jyrkän ääri-individualistisissa mielipiteissänne ja omaa etua tavoittelevassa punaviher-anarkistisessa elämäntyylissänne niin ennalta-arvattavia, että se olisi jo huvittavaa, ellei se olisi samalla kauhistuttavaa.
Lukumääräneutraalia avioliittoa vastustan vielä paljon enemmän kuin sukupuolineutraalia, ja olen kirjoittanut aiheesta paljonkin. Se ei vain mitenkään toimi, aiheuttaisi vain erittäin suurta hankaluutta, turhautumista, riitautumista, kateutta ja suoranaista vihaa kaikille osapuolille. Täysin tuhoon tuomittu ajatus, jonka esittäjä saisi tukehtua omaan kieleensä. Eikä tämä tietenkään riittäisi ahneille kaikki-minulle-heti-nyt-tyypeille, jotka haareminsa jälkeen vaatisivat oikeutta naida alaikäsiä, eli ikäneutraali avioliitto, sen jälkeen lajineutraalia, eli eläinten kanssa pariutumista ja lopulta mahdollisuutta mennä kenen ja minkä kanssa tahansa naimisiin, sisältäen myös elottomat esineet, robotit, ruumiit ja mitähän vielä.
Kehitys on ollut havaittavissa jo pitkään, ja aion taistella viimeiseen asti sen jokaista askelta vastaan heittäen mahdollisimman paljon kapuloita rattaisiin ja koivuhalkoja neuvostopanssarin telaketjun väliin jotta lakien voimaantulo viivästyy mahdollisimman pitkään. Koska tiedän edustavani tulevaisuudessa vähemmistöä tässä mielipiteessäni, mikä on maailman suurin sääli, tiedän täten taistelun olevan tuhoon tuomittu. Vaikka ymmärränkin häviöni todennäköisyyden, se ei estä minua kuitenkaan käymästä ankaraa viivytystaistelua tulevaisuuden turmellusta vastaan. Pala palalta järsii sivistyksen jalkaa tämä rappiomentaliteetti, jonka rotanhampaan jälkiä epätoivoisesti yritän korjata mitä suurimman vilpittömyyden vallassa yhteistä hyvää ajatellen, pitäen sivilisaation monumenttia yhä pystyssä. Kaaoksen legioonien hyökätessä massaylivoimalla eivät kuitenkaan minunkaan voimani loputtomiin riitä, joten toivon hartaasti että nämä kirjoitukseni herättäisivät edes jonkinlaisia ajatuksia niitä lukevissa yksilöissä, että hekin pysähtyisivät ajattelemaan mikä oikeasti on parasta tulevaisuuden kannalta, eivätkä vain marssisi sokeina lampaina ja laumasieluina muodikkaan ja äänekkään vähemmistön ylivallan puolesta, joka saa itsensä aktiivisella provokaatiolla, agitoimisella ja propagandalla kuulostamaan jopa enemmistöltä.
Ihmiskunnan historian aikana avioliittoinstituutio on avattu ja tullaan luultavasti avaamaan tässä järjestyksessä seuraaville entiteeteille, vaikka osa ei ollenkaan ole soveltuvaisia siihen:
Alkuperäinen oikea avioliitto (samanvertaiset mies + nainen)
Varakkuusneutraali (köyhä + rikas)
Rotuneutraali (musta + valkoinen, tai muut rodut)
Sukupuolineutraali (mies + mies & nainen + nainen)
Lukumääräneutraali (mies + naisia & nainen + miehiä & miehiä + naisia)
Ikäneutraali (pedofiili + lapsi)
Lajineutraali (zoofiili + eläin)
Eloneutraali (nekrofiili + ruumis & ihminen + kone/eloton esine)
Enemmistö on sitä vastaan.
Oikeasti! Enemmistö on sitä vastaan. Vaikka en kannatakaan demokratiaa sen ollessa toimimaton ja epäreilu järjestelmä, elämme kuitenkin demokraattisessa valtiossa, jossa kansan enemmmistön päätöstä tulisi kunnioittaa. Täysin demokratian periaatteiden vastaista on vaatia vähemmistön ääntä kuuluviin jos enemmistö on sitä vastaan. Eri asia olisi jos enemmistöllä ei olisi mielipidettä asiasta, mutta kun näin ei ole asia. Jos ei hyväksy Suomen demokratiaa, on vapaa muuttamaan johonkin muuhun valitsemaansa maahan. Tai vaikka Kuuhun. Isänmaansa kansalaisuudesta on myös mahdollista luopua uuden maan kansalaisuutta otettaessa. Kannattaisi monen käyttää tämä kortti, niin säästyisi paljolta. Asia nyt vain on niin, että ennen kuin enemmistö kannattaa homoliittoja, niitä ei tulla hyväksymään. Ainut asia mikä pitää hyväksyä, on teidän tämä totuus. Kansanvalta perustuu enemmistön mielipiteeseen, mikä kulloinkin vallitsevana on oikeaksi todettu. Vähemmistön mielipide on siis väärä, eikä sillä pitäisi olla päätöksenteon kannalta mitään merkitystä demokraattisessa valtiossa.
P.S.
Muita lyhyitä väitteitä ja niiden korjaukset:
"Rakkaus on ihmisoikeus!" Ei ole. Ihmisoikeuksia on oikeus elää turvallista elämää ja oikeus turvata omaisuutensa. Rakkaus on täysin tunneasia, eikä sillä ole lain kanssa mitään tekemistä. Kukaan ei ole kieltämässä homoilta rakkautta, saavat he edelleenkin rakastaa toisiaan. Ainoastaan avioliittoa ei olla sallimassa, eikä se ole ennekään ollut mikään rakkauden este niin heteroille kuin homoillekaan.
"Lasten saaminen on ihmisoikeus!" Ei ole. Maailma on liikakansoittunut ja liian monet jo huonossa asemassa olevat hankkivat lapsia. Lastentekoa pitäisi ennemminkin säädellä eikä antaa lupia lasten pitämiseen yhä uusille pareille ja ryhmille.
"Homoilla pitää olla oikeus saada kirkkohäät!" Eikä pidä. Ennemminkin kirkko pitää erottaa valtiosta kokonaan ja lopullisesti (ennen kuin se voidaan lakkauttaa kokonaan toimettomana) ja avioliittoinstituutio pitää siirtää valtion hoteisiin. Tällöin kaikki menisivät maistraatissa naimisiin, joten homot eivät voisi olla enää kirkkohäistä kateellisia. Myöskään en mitenkään voi ymmärtää homojen halua mennä kirkossa naimisiin ensinkään, koska kristinuskohan on vahvan homovastainen! Minä en suurin surminkaan haluaisi tukea tällaista organisaatiota, jos olisin homo.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Polyfilia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Polyfilia. Näytä kaikki tekstit
perjantai 11. heinäkuuta 2014
torstai 22. maaliskuuta 2012
10 syytä vastustaa monenvälistä avioliittoa
Vuonna 2010 Ylioppilaslehti julkaisi artikkelin polyfiliasta (jota polyamoriaksi kutsuivat), eli useamman kuin kahden ihmisen välisistä suhteista. Artikkelin lopussa oli kymmenen syyn lista vastustaa polyfiliaa ja polyfiilien kumoavat vastineet noihin syihin:
1. Moniavioisuus on ongelmallista naisten tasa-arvon kannalta.
Sekä miehillä että naisilla olisi oikeus ottaa useita puolisoita.
2. Lapset hämmentyvät ja kasvavat kieroon, jos heillä on useampi kuin yksi äiti tai isä.
Lasten tiedetään selviytyneen täyspäisinä, vaikka heidän kasvattamiseensa osallistuu useampi kuin kaksi henkilöä. Joka kymmenes suomalainen lapsi asuu uusperheessä äiti- tai isäpuolen kanssa. Tärkeintä on, että lapsesta pidetään huolta ja hän on rakastettu.
3. Raamatussa sanotaan, että avioliitossa kuuluu olla yksi mies ja yksi nainen.
Raamatussa sanotaan myös, että voit myydä tyttäresi orjaksi, että et saa käyttää vaatteita, joissa on sekoitekuituja, ja että et saa ottaa avioeroa. Niitä ei kuitenkaan ole syytä merkitä Suomen lakiin. Kukaan ei pakota uskovaisia monenväliseen avioliittoon.
4. Se ei ole luonnollista.
Luonnossa ei esiinny avioliittoa, mutta lähes kaikilla nisäkkäillä on elämänsä aikana useampi kuin yksi kumppani.
5. Se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Heittäkää äkkiä McDonald’s ulos maasta, se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin! Täällä syödään vain nauriita ja männynkuorta! Kulttuuri on jatkuvassa muutoksessa.
6. Monenvälisessä liitossa olisi moninkertaisesti ongelmia ja niistä erottaisiin useammin kuin kahdenvälisistä avioliitoista.
Tulevat ongelmat eivät ole syy kieltää kahdenvälistä avioliittoa.
7. Avioliitto pitää rajata yhden miehen ja yhden naisen välille, koska kolme henkilöä ei voi lisääntyä.
Avioliittolaissa ei tälläkään hetkellä puhuta lisääntymisvelvollisuudesta. Emme kiellä vanhuksia menemästä naimisiin.
8. Moniavioisuuden salliminen johtaisi siihen, että islaminuskoisia naisia painostettaisiin monenväliseen avioliittoon.
Väärin on avioliittoon painostaminen, ei monenvälinen avioliitto. Myös kahdenväliseen avioliittoon voidaan painostaa – ongelma, johon tulee ehdottomasti puuttua. On myös täysin mahdollista, että islaminuskoinen nainen astuu monenväliseen avioliittoon vapaasta tahdostaan.
9. Seuraavaksi vaadittaisiin ikäneutraaleja ja lajineutraaleja avioliittoja.
Monenvälisissä avioliitoissa on kyse täysi-ikäisten ihmisten valinnoista ja heidän välisistään suhteista lain edessä. H****tin typerää rinnastaa polyamoorikot pedofiileihin ja eläimiinsekaantujiin.
10. Minulla ei ole järkiperäistä syytä vastustaa monenvälistä avioliittoa, mutta se tuntuu kauhealta, väärältä ja inhottavalta.
Hyvä, olet asian ytimessä! Useimpien syy vastustaa moniavioisuutta on juuri tämä, mutta koska kyseessä ei ole järkiperäinen syy, he vetoavat johonkin kohdissa 1–9 mainittuun seikkaan. Monenvälinen liitto ei selvästikään ole sinua varten. Mutta ollos huoleton, sinä voit yhä mennä naimisiin vain yhden henkilön kanssa.
Vastineet ovat kuitenkin puutteellisia, eivätkä syytkään aina osu asian ytimeen.
Kahdeksan parempaa syytä vastustaa moniavioisuutta
1. Moniavioisuus on ongelmallista miesten tasa-arvon kannalta. Toisin kuin jotkut kuvittelevat, polygynia (yksi mies, monta naista) on hyödyllisempää naisten kuin miesten kannalta, kun taas miehiä hyödyttää enemmän monogamia. Polygyniassa monet naiset saavat jakaa keskenään kykeneväisen korkean statuksen miehen, ja monet miehet jäävät näin ilman puolisoita. Äidin vaisto ajaa naisen valitsemaan mieluummin kymmenesosan ensimmäisen luokan miehestä, kuin koko omistuksen kolmannen luokan miehestä. Tasaisen 50/50 sukupuolijakauma takaa monogamisessa yhteiskunnassa vaimon myös kolmannen luokan miehille.
2. Lapset hämmentyvät ja kasvavat kieroon, jos heillä on liian monta äitiä tai isää.
Jos lapsen vanhempia alkaa olla turhan monta, elämästä tulee hyvin hankalaa, ja lapsen kasvatus kärsii. Mitä useampi kokki, sen huonompi soppa. Vapaarakkautinen hippikommuuni ei ole paras mahdollinen lapsen kasvuympäristö. Monisuhteita kannattavat eivät halua mitään rajaa puolisoiden määrälle, mikä on järjetöntä. Ei sata ihmistä voi olla suhteessa keskenään.
Raamattuperustelu olikin täyttä roskaa. Uskonnot täytyy erottaa valtioista pysyvästi ja lakkauttaa kokonaan.
3. Se on eläimellistä.
Luonnossa esiintyy myös haaremeita, raiskauksia, pentujen tappamista omien jälkeläisten siittämiseksi, kannibalismia ym. niitä ei kuitenkaan ole syytä merkitä Suomen lakiin. Kukaan ei pakota hippejä avioliittoon.
4. Se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Polyfiilit ja kaikki muut liberalistit haluavat romuttaa kaiken vähän mitä suomalaisesta kulttuurista on jäljellä. Perinteet romukoppaan, moraali unohduksiin. McDonald’s voisi kyllä lähteäkin Suomesta, itse en siellä koskaan käy, ja koko yrityshän tekee täällä vain tappiota, imagosyista sen on kuitenkin joka sivistysvaltiossa läsnä oltava. Liberalistit kuvittelevat suomalaisen kulttuurin olevan pula-aikaista näivettyneisyytta, nauriita ja männynkuorta. Kuinka sivistymättömia voivatkaan olla, ja välinpitämättömiä.
5. Monenvälisessä liitossa olisi moninkertaisesti ongelmia ja niistä erottaisiin useammin kuin kahdenvälisistä avioliitoista.
Tulevat ongelmat eivät ole syy kieltää kahdenvälistä avioliittoa sanovat polyfiilit, mutta eivät kiellä etteikö monen ihmisen suhteessa olisi moninkertaisesti ongelmia kahdenväliseen suhteeseen verrattuna. Kyllä kahdenkin välinen suhde pitäisi voida kieltää, jos tiedossa on vain hankaluuksia, esim huumausaine-, tai rikostaustaa. Ainakin lastenteko pitäisi voida ongelmatapauksilta kieltää.
6. Avioliitto pitää rajata kahden henkilön välille, koska kolme henkilöä ei voi rakastaa toisiaan tasapuolisesti.
Avioliitto on vanha ja perinteikäs instituutio (sana, jota liberalistit vihaavat), ja ehkä joitakin perinteitä voisi myös hitusen kunnioittaa. Miksi kaikki (homoseksuaalit, polyfiilit, ym.) haluavat avioliiton? Eikö avoliitto ole yhtä arvokas? Jos perusteluna on omaisuuden puolittaminen erotessa, kysyn: miksi on erottava? Älkää menkö naimisiin, jollette oikeasti rakasta toista ihmistä. Oikeasti ei voi rakastaa kerrallaan yhtä useampaa ihmistä samanarvoisesti.
7. Moniavioisuuden salliminen johtaisi siihen, että islaminuskoisia naisia painostettaisiin monenväliseen avioliittoon.
Väärin on avioliittoon painostaminen, niin monogamiaan kuin polygamiaan. Todennäköistä kuitenkin olisi, että islaminuskoisten polygyniset liitot lisääntyisivät, eivätkä ne ole naisille tasa-arvoisia.
8. Seuraavaksi vaadittaisiin ikäneutraaleja ja lajineutraaleja avioliittoja.
Polyfiilit ja muut liberalistit perustelevat kantojaan aina sillä että he ovat täysi-ikäisia vapaaehtoisia, eli he saavat tehdä mitä lystäävät. Tämä erittäin itsekäs nykynuorten ja vähän vanhempienkin kaikki-tänne-heti-nyt-asenne on vääristynyt moraalisen rappion perikuva (anteeksi näinkin uskonnolliselta kuulostava ilmaus, vaikken uskonnollinen ole). Nuo ihmiset kuvittelevat että heillä on oikeus tehdä yhteiskunnan jäseninä aivan mitä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa, kuinka paljon tahansa ja kenen kanssa tahansa. Oman edun tavoittelun alle unohtuvat velvollisuudet, lait, etiikka, moraali ja muiden ihmisten huomioonottaminen.
Seuraavaksi todellakin vaadittaisiin yhä huvittavampia ja toteutuessaan karmaisevampia avioliittolakeja. Kehitys on ollut havaittavissa jo kauan. Tällä hetkellä vaaditaan homoseksuaaleille sukupuolineutraalia avioliitto-oikeutta. Se heille suotakoon. Mutta sen jälkeen vaativat polyfiilit lukumääräneutraalia avioliittoa (kolmen kimppa ei vaan toimi). Sen jälkeen tulevat luultavasti vaatimaan pedofiilit ikäneutraalia avioliittoa (lapsi ei ole kykeneväinen harkintaan), zoofiilit lajineutraalia avioliittoa (ei tiedetä kärsiikö eläin), sukurutsaajat sukuneutraalia avioliittoa (oman sisaruksen kanssa naimisiin, voi aiheuttaa mutaatioita lapsille), mechanofiilit eloneutraalia avioliittoa (robotin kanssa naimisiin).
Kaikki liberalistien uudistuspyrkimykset tuottavat vain lisää entistä rajumpia uudistuspyrkimyksiä. En halua elää anarkiassa, jossa huumeet ovat sallittuja, nekrofilia on sallittua, kannibalismi on sallittua, naimisiin voi mennä pikkulapsen (vaikka oman), koiran, tietokoneen, tai virtuaalihahmon kanssa.
1. Moniavioisuus on ongelmallista naisten tasa-arvon kannalta.
Sekä miehillä että naisilla olisi oikeus ottaa useita puolisoita.
2. Lapset hämmentyvät ja kasvavat kieroon, jos heillä on useampi kuin yksi äiti tai isä.
Lasten tiedetään selviytyneen täyspäisinä, vaikka heidän kasvattamiseensa osallistuu useampi kuin kaksi henkilöä. Joka kymmenes suomalainen lapsi asuu uusperheessä äiti- tai isäpuolen kanssa. Tärkeintä on, että lapsesta pidetään huolta ja hän on rakastettu.
3. Raamatussa sanotaan, että avioliitossa kuuluu olla yksi mies ja yksi nainen.
Raamatussa sanotaan myös, että voit myydä tyttäresi orjaksi, että et saa käyttää vaatteita, joissa on sekoitekuituja, ja että et saa ottaa avioeroa. Niitä ei kuitenkaan ole syytä merkitä Suomen lakiin. Kukaan ei pakota uskovaisia monenväliseen avioliittoon.
4. Se ei ole luonnollista.
Luonnossa ei esiinny avioliittoa, mutta lähes kaikilla nisäkkäillä on elämänsä aikana useampi kuin yksi kumppani.
5. Se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Heittäkää äkkiä McDonald’s ulos maasta, se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin! Täällä syödään vain nauriita ja männynkuorta! Kulttuuri on jatkuvassa muutoksessa.
6. Monenvälisessä liitossa olisi moninkertaisesti ongelmia ja niistä erottaisiin useammin kuin kahdenvälisistä avioliitoista.
Tulevat ongelmat eivät ole syy kieltää kahdenvälistä avioliittoa.
7. Avioliitto pitää rajata yhden miehen ja yhden naisen välille, koska kolme henkilöä ei voi lisääntyä.
Avioliittolaissa ei tälläkään hetkellä puhuta lisääntymisvelvollisuudesta. Emme kiellä vanhuksia menemästä naimisiin.
8. Moniavioisuuden salliminen johtaisi siihen, että islaminuskoisia naisia painostettaisiin monenväliseen avioliittoon.
Väärin on avioliittoon painostaminen, ei monenvälinen avioliitto. Myös kahdenväliseen avioliittoon voidaan painostaa – ongelma, johon tulee ehdottomasti puuttua. On myös täysin mahdollista, että islaminuskoinen nainen astuu monenväliseen avioliittoon vapaasta tahdostaan.
9. Seuraavaksi vaadittaisiin ikäneutraaleja ja lajineutraaleja avioliittoja.
Monenvälisissä avioliitoissa on kyse täysi-ikäisten ihmisten valinnoista ja heidän välisistään suhteista lain edessä. H****tin typerää rinnastaa polyamoorikot pedofiileihin ja eläimiinsekaantujiin.
10. Minulla ei ole järkiperäistä syytä vastustaa monenvälistä avioliittoa, mutta se tuntuu kauhealta, väärältä ja inhottavalta.
Hyvä, olet asian ytimessä! Useimpien syy vastustaa moniavioisuutta on juuri tämä, mutta koska kyseessä ei ole järkiperäinen syy, he vetoavat johonkin kohdissa 1–9 mainittuun seikkaan. Monenvälinen liitto ei selvästikään ole sinua varten. Mutta ollos huoleton, sinä voit yhä mennä naimisiin vain yhden henkilön kanssa.
Vastineet ovat kuitenkin puutteellisia, eivätkä syytkään aina osu asian ytimeen.
Kahdeksan parempaa syytä vastustaa moniavioisuutta
1. Moniavioisuus on ongelmallista miesten tasa-arvon kannalta. Toisin kuin jotkut kuvittelevat, polygynia (yksi mies, monta naista) on hyödyllisempää naisten kuin miesten kannalta, kun taas miehiä hyödyttää enemmän monogamia. Polygyniassa monet naiset saavat jakaa keskenään kykeneväisen korkean statuksen miehen, ja monet miehet jäävät näin ilman puolisoita. Äidin vaisto ajaa naisen valitsemaan mieluummin kymmenesosan ensimmäisen luokan miehestä, kuin koko omistuksen kolmannen luokan miehestä. Tasaisen 50/50 sukupuolijakauma takaa monogamisessa yhteiskunnassa vaimon myös kolmannen luokan miehille.
2. Lapset hämmentyvät ja kasvavat kieroon, jos heillä on liian monta äitiä tai isää.
Jos lapsen vanhempia alkaa olla turhan monta, elämästä tulee hyvin hankalaa, ja lapsen kasvatus kärsii. Mitä useampi kokki, sen huonompi soppa. Vapaarakkautinen hippikommuuni ei ole paras mahdollinen lapsen kasvuympäristö. Monisuhteita kannattavat eivät halua mitään rajaa puolisoiden määrälle, mikä on järjetöntä. Ei sata ihmistä voi olla suhteessa keskenään.
Raamattuperustelu olikin täyttä roskaa. Uskonnot täytyy erottaa valtioista pysyvästi ja lakkauttaa kokonaan.
3. Se on eläimellistä.
Luonnossa esiintyy myös haaremeita, raiskauksia, pentujen tappamista omien jälkeläisten siittämiseksi, kannibalismia ym. niitä ei kuitenkaan ole syytä merkitä Suomen lakiin. Kukaan ei pakota hippejä avioliittoon.
4. Se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Polyfiilit ja kaikki muut liberalistit haluavat romuttaa kaiken vähän mitä suomalaisesta kulttuurista on jäljellä. Perinteet romukoppaan, moraali unohduksiin. McDonald’s voisi kyllä lähteäkin Suomesta, itse en siellä koskaan käy, ja koko yrityshän tekee täällä vain tappiota, imagosyista sen on kuitenkin joka sivistysvaltiossa läsnä oltava. Liberalistit kuvittelevat suomalaisen kulttuurin olevan pula-aikaista näivettyneisyytta, nauriita ja männynkuorta. Kuinka sivistymättömia voivatkaan olla, ja välinpitämättömiä.
5. Monenvälisessä liitossa olisi moninkertaisesti ongelmia ja niistä erottaisiin useammin kuin kahdenvälisistä avioliitoista.
Tulevat ongelmat eivät ole syy kieltää kahdenvälistä avioliittoa sanovat polyfiilit, mutta eivät kiellä etteikö monen ihmisen suhteessa olisi moninkertaisesti ongelmia kahdenväliseen suhteeseen verrattuna. Kyllä kahdenkin välinen suhde pitäisi voida kieltää, jos tiedossa on vain hankaluuksia, esim huumausaine-, tai rikostaustaa. Ainakin lastenteko pitäisi voida ongelmatapauksilta kieltää.
6. Avioliitto pitää rajata kahden henkilön välille, koska kolme henkilöä ei voi rakastaa toisiaan tasapuolisesti.
Avioliitto on vanha ja perinteikäs instituutio (sana, jota liberalistit vihaavat), ja ehkä joitakin perinteitä voisi myös hitusen kunnioittaa. Miksi kaikki (homoseksuaalit, polyfiilit, ym.) haluavat avioliiton? Eikö avoliitto ole yhtä arvokas? Jos perusteluna on omaisuuden puolittaminen erotessa, kysyn: miksi on erottava? Älkää menkö naimisiin, jollette oikeasti rakasta toista ihmistä. Oikeasti ei voi rakastaa kerrallaan yhtä useampaa ihmistä samanarvoisesti.
7. Moniavioisuuden salliminen johtaisi siihen, että islaminuskoisia naisia painostettaisiin monenväliseen avioliittoon.
Väärin on avioliittoon painostaminen, niin monogamiaan kuin polygamiaan. Todennäköistä kuitenkin olisi, että islaminuskoisten polygyniset liitot lisääntyisivät, eivätkä ne ole naisille tasa-arvoisia.
8. Seuraavaksi vaadittaisiin ikäneutraaleja ja lajineutraaleja avioliittoja.
Polyfiilit ja muut liberalistit perustelevat kantojaan aina sillä että he ovat täysi-ikäisia vapaaehtoisia, eli he saavat tehdä mitä lystäävät. Tämä erittäin itsekäs nykynuorten ja vähän vanhempienkin kaikki-tänne-heti-nyt-asenne on vääristynyt moraalisen rappion perikuva (anteeksi näinkin uskonnolliselta kuulostava ilmaus, vaikken uskonnollinen ole). Nuo ihmiset kuvittelevat että heillä on oikeus tehdä yhteiskunnan jäseninä aivan mitä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa, kuinka paljon tahansa ja kenen kanssa tahansa. Oman edun tavoittelun alle unohtuvat velvollisuudet, lait, etiikka, moraali ja muiden ihmisten huomioonottaminen.
Seuraavaksi todellakin vaadittaisiin yhä huvittavampia ja toteutuessaan karmaisevampia avioliittolakeja. Kehitys on ollut havaittavissa jo kauan. Tällä hetkellä vaaditaan homoseksuaaleille sukupuolineutraalia avioliitto-oikeutta. Se heille suotakoon. Mutta sen jälkeen vaativat polyfiilit lukumääräneutraalia avioliittoa (kolmen kimppa ei vaan toimi). Sen jälkeen tulevat luultavasti vaatimaan pedofiilit ikäneutraalia avioliittoa (lapsi ei ole kykeneväinen harkintaan), zoofiilit lajineutraalia avioliittoa (ei tiedetä kärsiikö eläin), sukurutsaajat sukuneutraalia avioliittoa (oman sisaruksen kanssa naimisiin, voi aiheuttaa mutaatioita lapsille), mechanofiilit eloneutraalia avioliittoa (robotin kanssa naimisiin).
Kaikki liberalistien uudistuspyrkimykset tuottavat vain lisää entistä rajumpia uudistuspyrkimyksiä. En halua elää anarkiassa, jossa huumeet ovat sallittuja, nekrofilia on sallittua, kannibalismi on sallittua, naimisiin voi mennä pikkulapsen (vaikka oman), koiran, tietokoneen, tai virtuaalihahmon kanssa.
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Polyfilia (polyamoria), monisuhteisuus
Polyfilia tarkoittaa "monisuhteisuutta", jotakin muuta kuin vain kahden ihmisen välistä rakkaudellista ja/tai seksuaalista suhdetta. Se on nykyajan ilmiö, jota asian harrastajat haluavat kutsuttavan nimellä polyamoria. Kuitenkin polyamoria on virheellinen sanayhdistelmä, siinä yhdistyvät kreikan sana poly (moni-) ja latinan sana amor (rakkaus). Tieteellisessä kielenkäytössä tulee käyttää joko kokonaan latinaan tai kokonaan kreikkaan pohjautuvia sanoja ja sanayhdistelmiä, ei kahta kieltä sekaisin. Siispä monirakkautta tarkoittava kreikankielinen sanayhdistelmä polyfilia on sopiva. Termiä ei tunnettu antiikin aikana. Polyfiilit luultavasti haluavat käyttää polyamoria-sanaa sen takia että heidän mielestään polyfilia mahdollisesti tuo mieleen pedofilian kaltaisia parafilioita ja olisi siten haitallinen heidän monisuhteiselle maailmankatsomukselleen. Polyfiilit myös käyttävät itsestään nimitystä "polyihmiset", joka tökeröydessään on naurettava, eikä tarkoita yhtään mitään. Ei homoseksuaalienkaan tarvitse käyttää itsestään nimeä homoihmiset. Puhumme siis polyfiliasta ja polyfiileistä.
Polyfilia on nykyajan ilmiö, mutta samankaltaisia tapoja on esiintynyt eri puolilla maailmaa kautta historian. Sitä on yleensä kutsuttu polygamiaksi eli moniavioisuudeksi. Polygamian muotoja ovat:
Polygynia: miehellä on monta vaimoa, haaremi, jalkavaimot, yleisin tapaus.
Polyandria: naisella on monta miestä, hyvin harvinaista.
Polyantropia (ryhmäavioliitto): usean miehen ja naisen välinen liitto, hyvin harvinaista.
Lisäksi on olemassa:
Promiskuiteetti (vapaa rakkaus): hippien 60-luvun kokeilu jossa ei ollut avioliittoja, kuka tahansa sai olla seksisuhteessa kenen tahansa kanssa (eihän se tietenkään toiminut, joka muistetaan aina mainita, ja josta muistavat aina polyfiilit mainita että se muistetaan aina mainita, mutta kun ei kerran toiminut, niin mainitaan vastedeskin).
Polyfilia ei toimi
Mutta voi, polyfilia ei oikeasti toimi. Ihmiset ovat mustasukkaisia ja kateellisia, useimmat eivät oikeasti halua elää monisuhteessa, ja useimmat niistä harvoista, jotka monisuhteessa elävät, eivät haluaisi sen olevan monisuhde, mutta he tyytyvät osaansa olosuhteiden pakosta, vähemmän ikävänä vaihtoehtona.
Katsoin vastikään polyfiliasta tehdyn televisiodokumentin, jossa annettiin asianosaisten, eli polyfiilien kertoa monisuhteisesta elämästään. Vasta-argumentointi jäi puuttumaan kuten tavallisesti jotakin erityisryhmää käsittelevässä piendokumentissa. Kuultiin ainoastaan polyfiilien kommentteja elämäntapansa puolesta sekä heidän valitustaan muiden ihmisten mielipiteistä ja – tietysti – lainsäädännöstä, joka on heidän mielestään epäoikeudenmukainen heitä kohtaan.
Dokumentissa oli esimerkkiperheitä (perheen käsite on näköjään menettänyt kaikki perinteiset merkityksensä, mutta en sano että tämä olisi huono tai hyvä asia), seuraavanlaisia:
Monisuhde 1: polyandria, yksi nainen, kaksi miestä.
Nainen oli ollut naimisissa miehensä kanssa jo pitkään ja heillä oli kolme lasta. Sitten nainen rakastui uuteen mieheen. Hän kertoi tästä miehelleen, joka ei kuitenkaan halunnut erota tai pakottaa naista luopumaan suhteesta. He päättivät kokeilla monisuhdetta. Käytännössä uusi mies muutti samaan taloon ja nyt kaikki kolme aikuista nukkuvat samassa sängyssä, nainen keskellä. Kerran he kokeilivat seksiä kolmen kesken, mutta miehet eivät siitä pitäneet (nainen piti, tietenkin), ja tämän jälkeen nainen on vieraillut vuorotellen kummankin miehen vällyjen välissä. Sitten kävi niin että nainen tuli raskaaksi, mikä oli odotettavissa, ja isänä oli uusi mies (sillä ensimmäinen mies oli steriloitu). Ensimmäinen mies oli osannut tätä odottaa ja hyväksyi tilanteen ja nykyään perheessä on neljä lasta, joilla kaikilla on kaksi isää.
Tässä esimerkissä ensimmäinen mies on henkilö, joka suvaitsee toisen miehen vaimonsa pedissä, jos tämä tekee vaimon onnelliseksi. Uhrautuvuutta tosirakkauden takia, vai tossun alla oleva nyhvö mies, joka ei halua että vaimo ottaa eron? Naisella on kissanpäivät, hän nauttii saadessaan olla suhteessa kahden miehen kanssa samaan aikaan. Toinen mies tyytyy osaansa, koska ylipäänsä on saanut naisystävän. Tämä ei ole monisuhde, sillä miehen eivät rakasta toisiaan, naisella on vain kaksi miestä.
Monisuhde 2: polyandria, yksi nainen, kaksi miestä.
Tiukan uskonnollisen perheen tyttö oli painostettu nuorena naimisiin, minkä johdosta hän oli joutunut naimaan nyhvön miehen. Tuo luuseri oli totaalinen hönökärsä, ei minkäänlaista karismaa. Nainen oli tietenkin jossain vaiheessa kyllästynyt mieheensä ja rakastunut toiseen mieheen. Ensimmäinen mies ei ollut uudesta suhteesta mielissään. Ensin he sopivat ehdoiksi että nainen saa suudella muita miehiä, mutta ei mennä pidemmälle. Tämä riitti naiselle jonkin aikaa, mutta ei lopullisesti. Lopulta nainen sai luvan olla intiimissä suhteessa toisen miehen kanssa. Ensimmäinen mies ei ollut tyytyväinen tilanteeseen, mutta hänellä ei käytännössä ollut vaihtoehtoja. Hän joko antoi vaimonsa käydä vieraissa, tai vaimo olisi ottanut eron, minkä jälkeen mies ei olisi saanut enää keltään, luuseri kun oli.
Tämä ei ole monisuhde, mies rakastaa naista, nainen ei rakasta miestä, nainen rakastaa uutta miestä. Surullinen tapaus.
Monisuhde 3: polygynia, yksi mies, kaksi naista
Tämä oli dokumentin ainut todelliseksi monisuhteeksi luokiteltava tapaus. Nainen ja mies olivat yhdessä. Nainen oli biseksuaali. Hän rakastui toiseen biseksuaalinaiseen. Hän ehdotti uuden naisen ottamista suhteeseen, tähän mies oli vain tyytyväinen. Kaikki kolme asuvat samassa asunnossa, nukkuvat samassa sängyssä ja harrastavat seksiä kaikki keskenään. Tämä toimii jossain määrin, kun lapsia ei ole. Joskus naiset peuhaavat vain kahdestaan ja mies tykkää katsella sivusta.
Miehelle mieluinen tilanne, kunhan ei kehity siihen että naiset jättävät hänet kokonaan ulkopuolelle. Biseksuaalinaisille myös mieleinen tilanne, mutta uuden naisen rakkaus miestä kohtaan on hieman kyseenalainen. "Hei sinä joka rakastat minua, voisitko rakastaa myös miestäni?" Onko aito tunne, pakotettu tunne, vai näyttelyä väliaikaisen lesbosuhteen saavuttamiseksi (niitä kun ei ole niin helppo löytää)?
Tunnen myös itse kaksi esimerkkitapausta.
Esimerkki 1: vapaa suhde
Nainen kertoi että hänellä ja hänen poikaystävällään oli avoin suhde. Kumpikin sai tapailla myös muita miehiä ja naisia ja sai harrastaa näitten kanssa mitä tahansa, kunhan ei rakastuisi heihin. Ei kestänyt kauankaan, kun suhde hajosi, poikaystävällä oli uusi tyttöystävä. Tällainen suhde ei ole ollenkaan kestävällä pohjalla, sen tiesi jo etukäteen että näin tulisi käymään, tyttö vain ei halunnut nähdä sitä.
Esimerkki 2: pettävä monisuhteilija
Miehellä oli kaunis tyttöystävä, mutta hänelle ei riittänyt yksi suhde. Hän oli henkilö, jolle mikään ei riittänyt, en ole koskaan elämässäni tavannut toista yhtä itsekästä ihmistä, ja toivon etten myöskään tule tapaamaan. Mies harrasti seksiä useiden muiden tyttöjen kanssa, ei kertonut tästä tyttöystävälleen, mutta retosteli kavereilleen. Hän halusi vapaan suhteen tai monisuhteen, jotta voisi itsekkäästi tunkea veijariaan joka rakoon, joka vastaan kävelee. Hän oli myös vähintäänkin bi-curious, sanoi haluavansa joskus kokeilla myös miesten välistä seksiä. Kaveri tosin halusi kokeilla aivan kaikkea. Tyttöystävänsä oli uskollinen ja sinisilmäinen, liian kiltti ja helposti huijattava. Suhde päättyi tietysti eroon syrjähyppyjen paljastuttua, kun tyttöystävä ei halunnut monisuhdetta. Mutta ei se poika tyttöystäväänsä rakastanutkaan, käytti vain hyväksi, niin kuin kaikkia muitakin ihmisiä.
Monisuhteilu päättyy aina ikävästi, jonkin osapuolen suruun. Kaikki eivät voi olla tyytyväisiä samaan aikaan. Lehdissä ja tv-dokumenteissa haastatellut polyfiilit ovat aina myös nuoria ihmisiä, harvoin yli kolmikymppisiä. Aika näyttää miten kauan tai vähän heidän monisuhteensa kestävät, yhtäkään vanhaa monisuhdetta ei ole olemassa.
Polygamia ei toimi
Vaikka polyfilia onkin uusi 1900-luvun ilmiö, polygamiaa on esiintynyt kautta historian ammoisista ajoista lähtien eri puolilla maapalloa, ja esiintyy vieläkin. Tosin siinä on aivan samat ongelmat kuin monisuhteilussa, ihmiset eivät ole tasa-arvoisia keskenään, mikä satuttaa joitakin osapuolia.
Polygynia, eli yhdellä miehellä monta naista, on lähes ainut polygamian muoto jota harrastetaan, ja on harrastettu. Tämä johtuu suoraan biologisista faktoista. Mies pystyy teoriassa siittämään tuhansia lapsia elämänsä aikana, kun taas nainen pystyy synnyttämään korkeintaan parikymmentä lasta elämässään (poislukien kaksos-, kolmos-, ja muut monisyntymät, joihin ei voi itse vaikuttaa). Lapsen tekeminen ottaa naisen elämästä huomattavasti suuremman osan kuin miehen elämästä ja naisen lisääntymiskykyinen aika on miehen vastaavaa lyhyempi. Naiselle riittää yksikin mies, kun taas mies kykenee lisääntymään useiden naisten kanssa samanaikaisesti. Tämä on biologinen totuus, koska eläimet (ihminenkin) pyrkivät aina vain siirtämään geeninsä eteenpäin seuraavaan sukupolveen. Siksi on hyödyllisempää että yhdellä miehellä on monta naista, kuin jos yhdellä naisella olisi monta miestä. Monimiehisessä suhteessa useimpien miesten geenit menisivät hukkaan.
Siispä polygynia on polygamioista toimivin vaihtoehto. Haaremeita on aina ollut. Muinaisajan sumerilaiset, babylonialaiset, assyrialaiset, egyptiläiset, persialaiset ja kiinalaiset kuninkaalliset pitivät haaremeita, joissa saattoi olla satojakin naisia. Heidät oli usein kerätty eri puolilta valtakuntaa, ja saatu lahjaksi eksoottisina tuliaisina muilta hallitsijoilta. Tämä on hyvä geenipoolin monipuolistumisen kannalta.
Geneettisesti haaremi on siis hyvä asia. Mutta moraalisesti ei.
Niinkuin kaikki monisuhteet, haaremit ovat moraalisesti vääriä. Niistä aiheutuu hupia ja iloa yhdelle, ja väliaikaisesti vaihtelevalle toiselle, mutta katkeruutta ja surua kaikille muille.
Hallitsijalla oli tietysti hauskaa, kun vaimoja riitti vuoden jokaiselle päivälle, tai oikeastaan yölle, eihän hän juuri muuta tehnyt haareminsa kanssa, kuin harrasti yöllisiä vierailuja. Hallitsijan ensimmäinen vaimo oli päävaimo, joka ei varmasti ollut iloinen miehensä haaremista, mutta jolla ei ollut asiaan vaikutusmahdollisuutta. Päävaimon ensimmäinen poika oli yleensä kruununperijä. Muut vaimot olivat jalkavaimoja, jotka olivat päävaimoa vähempiarvoisia. He saattoivat olla pakotettuja haaremittariksi. He olivat tavallaan vankeja, luksusorjia, joita kohdeltiin hyvin. Heitä vartioivat useimmiten eunukit, jotteivat miehet kykenisi saastuttamaan hallitsijan omaisuutta. Jalkavaimojen ja hallitsijan lapset olivat äpäröitä, joilla ei ollut oikeutta kruunuun. Tämä aiheutti joskus verisiä valtataisteluja vaimojen yrittäessä nousta valtaan tekemällä pojistaan kruununperijöitä. Useimmiten murhauttamalla ylempänä kruununperimysjärjestyksessä olevat pojat.
Haaremi aiheuttaa siis kateutta, katkeruutta, mustasukkaisuutta, surua, vihaa ja jopa lapsenmurhia. Ei siis kovin kannatettava systeemi.
Haaremeita on vielä nykyäänkin, vaikka ne ovat auttamattomasti vanhentuneita. Nykyajan haaremit kuuluvat tiukkoihin vanhoillisiin uskontokuntiin, kuten muslimit ja mormonit.
Jotkut muslimimiehet ottavat monta vaimoa, mutta tämä ei ole kovin yleistä enää nykyään, sillä miehen tulee kyetä elättämään heidät kaikki, ja kyse on yleensä tavallisista miehistä, ei rikkaista hallitsijoista. Muslimimaissa naisen asema on yleensä heikonlainen tai jopa hälyttävän huono, riippuen maasta. Mitä vanhoillisempi uskonnollinen patriarkaalinen eliitti maata hallitsee, sitä huonompi on naisten asema. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa, jota vanhoillinen kuningas Abdullah itsevaltaisesti johtaa, naiset eivät saa käydä töissä, eivät ajaa autoa, eivätkä äänestää. Heidän tulee myös kayttää huiveja kasvojensa ja vartalonsa peittona, jotteivat muut miehen kykene katselemaan heitä sillä silmällä. Kauneuden ilot on varattu ainoastaan aviomiehen käyttöön. Nainen on aviomiehensa omaisuutta. Ja miehellä saattaa olla monta vaimoa. Naisten kannalta tilanne ei ole mieluinen, mutta minkäs teet, vaikutusmahdollisuuksia ei kauheasti ole.
Mormonien uskonnollisessa lahkossa miesten on mahdollista ottaa useita vaimoja (ei sallittua kaikissa yhteisöissä), koska he kokevat jumalalliseksi tarkoituksekseen siittää mahdollisimman paljon lapsia täyttämään maan. Maa on ikävä kyllä jo täynnä, ja ylikin, joten ajatus on kestämätön. Ja naisten asema on taas heikko, tiukan uskonnollisen kurin säätelemä. Miehille tällaiset systeemit ovat mieluisia, ja koska uskontoja hallitsevat miehet (paavi, patriarkka, ajatollah), ei naisilla yleensä ole vaikutusmahdollisuutta asiaan.
Haaremit ovat naisille huonoja, ja varsinkin lapsille epäterveitä kasvatusalustoja. Miehet vain haluavat pitää kiinni ylemmyydentunteestaan, hallita laumaa naisia, omistaa heidät ja olla johtaja.
Polyfilia on nykyajan ilmiö, mutta samankaltaisia tapoja on esiintynyt eri puolilla maailmaa kautta historian. Sitä on yleensä kutsuttu polygamiaksi eli moniavioisuudeksi. Polygamian muotoja ovat:
Polygynia: miehellä on monta vaimoa, haaremi, jalkavaimot, yleisin tapaus.
Polyandria: naisella on monta miestä, hyvin harvinaista.
Polyantropia (ryhmäavioliitto): usean miehen ja naisen välinen liitto, hyvin harvinaista.
Lisäksi on olemassa:
Promiskuiteetti (vapaa rakkaus): hippien 60-luvun kokeilu jossa ei ollut avioliittoja, kuka tahansa sai olla seksisuhteessa kenen tahansa kanssa (eihän se tietenkään toiminut, joka muistetaan aina mainita, ja josta muistavat aina polyfiilit mainita että se muistetaan aina mainita, mutta kun ei kerran toiminut, niin mainitaan vastedeskin).
Polyfilia ei toimi
Mutta voi, polyfilia ei oikeasti toimi. Ihmiset ovat mustasukkaisia ja kateellisia, useimmat eivät oikeasti halua elää monisuhteessa, ja useimmat niistä harvoista, jotka monisuhteessa elävät, eivät haluaisi sen olevan monisuhde, mutta he tyytyvät osaansa olosuhteiden pakosta, vähemmän ikävänä vaihtoehtona.
Katsoin vastikään polyfiliasta tehdyn televisiodokumentin, jossa annettiin asianosaisten, eli polyfiilien kertoa monisuhteisesta elämästään. Vasta-argumentointi jäi puuttumaan kuten tavallisesti jotakin erityisryhmää käsittelevässä piendokumentissa. Kuultiin ainoastaan polyfiilien kommentteja elämäntapansa puolesta sekä heidän valitustaan muiden ihmisten mielipiteistä ja – tietysti – lainsäädännöstä, joka on heidän mielestään epäoikeudenmukainen heitä kohtaan.
Dokumentissa oli esimerkkiperheitä (perheen käsite on näköjään menettänyt kaikki perinteiset merkityksensä, mutta en sano että tämä olisi huono tai hyvä asia), seuraavanlaisia:
Monisuhde 1: polyandria, yksi nainen, kaksi miestä.
Nainen oli ollut naimisissa miehensä kanssa jo pitkään ja heillä oli kolme lasta. Sitten nainen rakastui uuteen mieheen. Hän kertoi tästä miehelleen, joka ei kuitenkaan halunnut erota tai pakottaa naista luopumaan suhteesta. He päättivät kokeilla monisuhdetta. Käytännössä uusi mies muutti samaan taloon ja nyt kaikki kolme aikuista nukkuvat samassa sängyssä, nainen keskellä. Kerran he kokeilivat seksiä kolmen kesken, mutta miehet eivät siitä pitäneet (nainen piti, tietenkin), ja tämän jälkeen nainen on vieraillut vuorotellen kummankin miehen vällyjen välissä. Sitten kävi niin että nainen tuli raskaaksi, mikä oli odotettavissa, ja isänä oli uusi mies (sillä ensimmäinen mies oli steriloitu). Ensimmäinen mies oli osannut tätä odottaa ja hyväksyi tilanteen ja nykyään perheessä on neljä lasta, joilla kaikilla on kaksi isää.
Tässä esimerkissä ensimmäinen mies on henkilö, joka suvaitsee toisen miehen vaimonsa pedissä, jos tämä tekee vaimon onnelliseksi. Uhrautuvuutta tosirakkauden takia, vai tossun alla oleva nyhvö mies, joka ei halua että vaimo ottaa eron? Naisella on kissanpäivät, hän nauttii saadessaan olla suhteessa kahden miehen kanssa samaan aikaan. Toinen mies tyytyy osaansa, koska ylipäänsä on saanut naisystävän. Tämä ei ole monisuhde, sillä miehen eivät rakasta toisiaan, naisella on vain kaksi miestä.
Monisuhde 2: polyandria, yksi nainen, kaksi miestä.
Tiukan uskonnollisen perheen tyttö oli painostettu nuorena naimisiin, minkä johdosta hän oli joutunut naimaan nyhvön miehen. Tuo luuseri oli totaalinen hönökärsä, ei minkäänlaista karismaa. Nainen oli tietenkin jossain vaiheessa kyllästynyt mieheensä ja rakastunut toiseen mieheen. Ensimmäinen mies ei ollut uudesta suhteesta mielissään. Ensin he sopivat ehdoiksi että nainen saa suudella muita miehiä, mutta ei mennä pidemmälle. Tämä riitti naiselle jonkin aikaa, mutta ei lopullisesti. Lopulta nainen sai luvan olla intiimissä suhteessa toisen miehen kanssa. Ensimmäinen mies ei ollut tyytyväinen tilanteeseen, mutta hänellä ei käytännössä ollut vaihtoehtoja. Hän joko antoi vaimonsa käydä vieraissa, tai vaimo olisi ottanut eron, minkä jälkeen mies ei olisi saanut enää keltään, luuseri kun oli.
Tämä ei ole monisuhde, mies rakastaa naista, nainen ei rakasta miestä, nainen rakastaa uutta miestä. Surullinen tapaus.
Monisuhde 3: polygynia, yksi mies, kaksi naista
Tämä oli dokumentin ainut todelliseksi monisuhteeksi luokiteltava tapaus. Nainen ja mies olivat yhdessä. Nainen oli biseksuaali. Hän rakastui toiseen biseksuaalinaiseen. Hän ehdotti uuden naisen ottamista suhteeseen, tähän mies oli vain tyytyväinen. Kaikki kolme asuvat samassa asunnossa, nukkuvat samassa sängyssä ja harrastavat seksiä kaikki keskenään. Tämä toimii jossain määrin, kun lapsia ei ole. Joskus naiset peuhaavat vain kahdestaan ja mies tykkää katsella sivusta.
Miehelle mieluinen tilanne, kunhan ei kehity siihen että naiset jättävät hänet kokonaan ulkopuolelle. Biseksuaalinaisille myös mieleinen tilanne, mutta uuden naisen rakkaus miestä kohtaan on hieman kyseenalainen. "Hei sinä joka rakastat minua, voisitko rakastaa myös miestäni?" Onko aito tunne, pakotettu tunne, vai näyttelyä väliaikaisen lesbosuhteen saavuttamiseksi (niitä kun ei ole niin helppo löytää)?
Tunnen myös itse kaksi esimerkkitapausta.
Esimerkki 1: vapaa suhde
Nainen kertoi että hänellä ja hänen poikaystävällään oli avoin suhde. Kumpikin sai tapailla myös muita miehiä ja naisia ja sai harrastaa näitten kanssa mitä tahansa, kunhan ei rakastuisi heihin. Ei kestänyt kauankaan, kun suhde hajosi, poikaystävällä oli uusi tyttöystävä. Tällainen suhde ei ole ollenkaan kestävällä pohjalla, sen tiesi jo etukäteen että näin tulisi käymään, tyttö vain ei halunnut nähdä sitä.
Esimerkki 2: pettävä monisuhteilija
Miehellä oli kaunis tyttöystävä, mutta hänelle ei riittänyt yksi suhde. Hän oli henkilö, jolle mikään ei riittänyt, en ole koskaan elämässäni tavannut toista yhtä itsekästä ihmistä, ja toivon etten myöskään tule tapaamaan. Mies harrasti seksiä useiden muiden tyttöjen kanssa, ei kertonut tästä tyttöystävälleen, mutta retosteli kavereilleen. Hän halusi vapaan suhteen tai monisuhteen, jotta voisi itsekkäästi tunkea veijariaan joka rakoon, joka vastaan kävelee. Hän oli myös vähintäänkin bi-curious, sanoi haluavansa joskus kokeilla myös miesten välistä seksiä. Kaveri tosin halusi kokeilla aivan kaikkea. Tyttöystävänsä oli uskollinen ja sinisilmäinen, liian kiltti ja helposti huijattava. Suhde päättyi tietysti eroon syrjähyppyjen paljastuttua, kun tyttöystävä ei halunnut monisuhdetta. Mutta ei se poika tyttöystäväänsä rakastanutkaan, käytti vain hyväksi, niin kuin kaikkia muitakin ihmisiä.
Monisuhteilu päättyy aina ikävästi, jonkin osapuolen suruun. Kaikki eivät voi olla tyytyväisiä samaan aikaan. Lehdissä ja tv-dokumenteissa haastatellut polyfiilit ovat aina myös nuoria ihmisiä, harvoin yli kolmikymppisiä. Aika näyttää miten kauan tai vähän heidän monisuhteensa kestävät, yhtäkään vanhaa monisuhdetta ei ole olemassa.
Polygamia ei toimi
Vaikka polyfilia onkin uusi 1900-luvun ilmiö, polygamiaa on esiintynyt kautta historian ammoisista ajoista lähtien eri puolilla maapalloa, ja esiintyy vieläkin. Tosin siinä on aivan samat ongelmat kuin monisuhteilussa, ihmiset eivät ole tasa-arvoisia keskenään, mikä satuttaa joitakin osapuolia.
Polygynia, eli yhdellä miehellä monta naista, on lähes ainut polygamian muoto jota harrastetaan, ja on harrastettu. Tämä johtuu suoraan biologisista faktoista. Mies pystyy teoriassa siittämään tuhansia lapsia elämänsä aikana, kun taas nainen pystyy synnyttämään korkeintaan parikymmentä lasta elämässään (poislukien kaksos-, kolmos-, ja muut monisyntymät, joihin ei voi itse vaikuttaa). Lapsen tekeminen ottaa naisen elämästä huomattavasti suuremman osan kuin miehen elämästä ja naisen lisääntymiskykyinen aika on miehen vastaavaa lyhyempi. Naiselle riittää yksikin mies, kun taas mies kykenee lisääntymään useiden naisten kanssa samanaikaisesti. Tämä on biologinen totuus, koska eläimet (ihminenkin) pyrkivät aina vain siirtämään geeninsä eteenpäin seuraavaan sukupolveen. Siksi on hyödyllisempää että yhdellä miehellä on monta naista, kuin jos yhdellä naisella olisi monta miestä. Monimiehisessä suhteessa useimpien miesten geenit menisivät hukkaan.
Siispä polygynia on polygamioista toimivin vaihtoehto. Haaremeita on aina ollut. Muinaisajan sumerilaiset, babylonialaiset, assyrialaiset, egyptiläiset, persialaiset ja kiinalaiset kuninkaalliset pitivät haaremeita, joissa saattoi olla satojakin naisia. Heidät oli usein kerätty eri puolilta valtakuntaa, ja saatu lahjaksi eksoottisina tuliaisina muilta hallitsijoilta. Tämä on hyvä geenipoolin monipuolistumisen kannalta.
Geneettisesti haaremi on siis hyvä asia. Mutta moraalisesti ei.
Niinkuin kaikki monisuhteet, haaremit ovat moraalisesti vääriä. Niistä aiheutuu hupia ja iloa yhdelle, ja väliaikaisesti vaihtelevalle toiselle, mutta katkeruutta ja surua kaikille muille.
Hallitsijalla oli tietysti hauskaa, kun vaimoja riitti vuoden jokaiselle päivälle, tai oikeastaan yölle, eihän hän juuri muuta tehnyt haareminsa kanssa, kuin harrasti yöllisiä vierailuja. Hallitsijan ensimmäinen vaimo oli päävaimo, joka ei varmasti ollut iloinen miehensä haaremista, mutta jolla ei ollut asiaan vaikutusmahdollisuutta. Päävaimon ensimmäinen poika oli yleensä kruununperijä. Muut vaimot olivat jalkavaimoja, jotka olivat päävaimoa vähempiarvoisia. He saattoivat olla pakotettuja haaremittariksi. He olivat tavallaan vankeja, luksusorjia, joita kohdeltiin hyvin. Heitä vartioivat useimmiten eunukit, jotteivat miehet kykenisi saastuttamaan hallitsijan omaisuutta. Jalkavaimojen ja hallitsijan lapset olivat äpäröitä, joilla ei ollut oikeutta kruunuun. Tämä aiheutti joskus verisiä valtataisteluja vaimojen yrittäessä nousta valtaan tekemällä pojistaan kruununperijöitä. Useimmiten murhauttamalla ylempänä kruununperimysjärjestyksessä olevat pojat.
Haaremi aiheuttaa siis kateutta, katkeruutta, mustasukkaisuutta, surua, vihaa ja jopa lapsenmurhia. Ei siis kovin kannatettava systeemi.
Haaremeita on vielä nykyäänkin, vaikka ne ovat auttamattomasti vanhentuneita. Nykyajan haaremit kuuluvat tiukkoihin vanhoillisiin uskontokuntiin, kuten muslimit ja mormonit.
Jotkut muslimimiehet ottavat monta vaimoa, mutta tämä ei ole kovin yleistä enää nykyään, sillä miehen tulee kyetä elättämään heidät kaikki, ja kyse on yleensä tavallisista miehistä, ei rikkaista hallitsijoista. Muslimimaissa naisen asema on yleensä heikonlainen tai jopa hälyttävän huono, riippuen maasta. Mitä vanhoillisempi uskonnollinen patriarkaalinen eliitti maata hallitsee, sitä huonompi on naisten asema. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa, jota vanhoillinen kuningas Abdullah itsevaltaisesti johtaa, naiset eivät saa käydä töissä, eivät ajaa autoa, eivätkä äänestää. Heidän tulee myös kayttää huiveja kasvojensa ja vartalonsa peittona, jotteivat muut miehen kykene katselemaan heitä sillä silmällä. Kauneuden ilot on varattu ainoastaan aviomiehen käyttöön. Nainen on aviomiehensa omaisuutta. Ja miehellä saattaa olla monta vaimoa. Naisten kannalta tilanne ei ole mieluinen, mutta minkäs teet, vaikutusmahdollisuuksia ei kauheasti ole.
Mormonien uskonnollisessa lahkossa miesten on mahdollista ottaa useita vaimoja (ei sallittua kaikissa yhteisöissä), koska he kokevat jumalalliseksi tarkoituksekseen siittää mahdollisimman paljon lapsia täyttämään maan. Maa on ikävä kyllä jo täynnä, ja ylikin, joten ajatus on kestämätön. Ja naisten asema on taas heikko, tiukan uskonnollisen kurin säätelemä. Miehille tällaiset systeemit ovat mieluisia, ja koska uskontoja hallitsevat miehet (paavi, patriarkka, ajatollah), ei naisilla yleensä ole vaikutusmahdollisuutta asiaan.
Haaremit ovat naisille huonoja, ja varsinkin lapsille epäterveitä kasvatusalustoja. Miehet vain haluavat pitää kiinni ylemmyydentunteestaan, hallita laumaa naisia, omistaa heidät ja olla johtaja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)