Synnytystalkoot

Millä Suomen väkiluvun saisi nousuun? Suomessa syntyy nimittäin huomattavan vähän lapsia, trendi joka on havaittavissa kaikissa länsimaissa, sekä muutamissa Itä-Aasian erittäin teollistuneissa valtioissa, kuten Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa (sekä muissa Kiinalle kuuluvissa pikkupaikoissa Hong Kongissa sekä Macaossa) ja Singaporessa. Suomen keskimääräinen lapsiluku on 1,57, mikä tarkoittaa tietenkin väestön vähenemistä, koska kahdesta ihmisestä syntyy keskimäärin vähemmän kuin kaksi uutta ihmistä. Suomi on tässä EU:n keskitasoa, maailman keskiarvoa huomattavasti alempana. Euroopassa Suomea huonommin asiat ovat esimerkiksi Saksalla, Espanjalla ja Italialla, kun taas Ranskalla menee hitusen paremmin (lapsiluku 2,0), ja Ruotsissakin lapsia syntyy näennäisesti enemmän (1,9), joskin tässä tilastot hieman valehtelevat, koska mukaan lasketaan Ruotsin valtavasta maahanmuutosta aiheutunut syntyvyyden lisäys. Silti mikään Euroopan maa ei yllä tasolle, jossa väestö uudistuisi normaalisti, lähimpänä on Ranska, mutta kunnolliseen uudistumiseen vaadittaisiin 2,1 lasta per äiti. Länsimaihin laskettavista valtioista suhteellisen hyvin menee ainoastaan yhdellä, Israelilla, jossa lapsiluku on 3,1. Tämä johtuu tietenkin olosuhteiden pakosta, ja juutalaiset tiedostavat kyllä hyvin selvästi että heidän on lisäännyttävä, jotteivat muslimit ylikansoita ja valloita heidän omaa maataan.

Suomi ei ole sodassa tällä hetkellä minkään maan kanssa, joten siltä taholta on turha odottaa parannusta syntyvyystilastoihin. Viime sotien jälkeenhän syntyvyys lähti huimaan nousuun, ja suuret ikäluokat syntyivät jälleenrakentamaan Suomea teollistuneeksi valtioksi. Kehitys onkin ollut hyvää, kunnes syntyvyys lähti vuosisadan loppupuolella laskuun, jolle ei ole loppua näkyvissä. Kehitys on enemmän kuin huolestuttava, ja esimerkiksi Japanin esimerkkiä seuraamalla voimme todeta seurauksien olevan katastrofaaliset koko yhteiskunnalle.

Koko maailman ongelma on ihmisten ylisuureksi lisääntynyt määrä, mutta siitä ei voida syyttää länsimaita, joissa kaikissa syntyvyys on kääntynyt laskuun jo aikaa sitten, kun taas Nigerin kaltaisissa maissa, joissa lapsiluku lähentelee kahdeksaa, on ongelman todellinen syy. Myös Kiinan (18,7 % maailman väestöstä) ja Intian (17,7% maailman väestöstä) kaltaiset väestöjätit ovat suuri osa ongelmaa, vaikka Kiinassa syntyvyys onkin saatu pidettyä diktatuurin ansiosta kohtuullisen alhaisena viime vuosisadan loppupuolella (jotain hyötyä siitäkin). Lista maailman maista, joissa syntyvyys on korkeimmillaan, on karua luettavaa. Kaksikymmentä ”tuotteliainta” maata sijaitsevat kaikki Afrikassa, eikä länsimaita näy listalla hyvin pitkään aikaan. Israel löytyy listan sijalta 63, ja ensimmäinen Euroopan maa, Ranska sijalta 122. Suomi on sijalla 173. Maailmassa on kuitenkin vain 196 valtiota. Myös tämänhetkisiä väestömääriä vertailtaessa Suomi on maailman valtioiden listalla sijalla 114, ja kattaa 0,1% osuuden maapallon ihmisistä.

Huoli suomalaisten säilyvyydestä on siis todellinen, koska tyhjä tila täyttyy aina ihmisistä, niin kuin valtatyhjiö valtioista tai muista entiteeteistä. Jos suomalaiset eivät rupea pian synnyttämään enemmän lapsia kuin nykyään (mielellään yli 2), aiheutuu tästä Suomelle vakavia ongelmia. Ongelmia syntyy kun väestöpyramidi kääntyy päälaelleen, eli suurin osa kansasta on vanhuksia, eikä lisääntymisiässä olevaa nuorisoa. Kuka maksaa vanhusten eläkkeet, kun maksajia on paljon vähemmän kuin saajia? Verojtulojen pieneneminen on vain yksi ongelma muiden joukossa, eikä edes pahin. Vakavin seuraus voi olla koko Suomen valtion hajoaminen, suomalaisen kulttuurin tuhoutuminen ja suomalaisten ihmisten häviäminen. Näin voi oikeasti tapahtua, sillä ei mikään kulttuuri ole automaattisesti sellaisessa asemassa, että se säilyisi ikuisesti. Kulttuurien on aina täytynyt taistella paikastaan historian suuressa kertomuksessa, ja toisen ovat voittaneet, mutta lukemattoman monet muut hävinneet.

Häviämissana on suomen kielessä kuvaava, se tarkoittaa sekä taistelun ja kilpailun häviämistä, että kadotusta, unohdusta, poispyyhkimistä. Tämä on Suomen, suomalaisen kulttuurin ja suomalaisuuden kohtalona, jollei asian puolesta taistella jatkuvasti. Tänne otetaan nykyään maahanmuuttajia maista ja kulttuureista, joilla ei ole, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan mitään tekemistä Suomen ja suomalaisuuden kanssa. Tämä on yksinkertaisesti surkea asia. Mitä enemmän Suomeen otetaan maahanmuuttajia, sitä pienemmäksi käy suomalaisten osuus väestöstä. Pakolaisten ja muiden mamujen määrä ei vielä uhkaa koko Suomen väestöä, mutta kun otetaan huomioon heidän huomattavan korkea lapsilukunsa, se että heitä otetaan jatkuvasti lisää, eikä pakolaisten turva kehitysmaista näytä mitää ehtymisen merkkejä, sekä se että suomalaisten itsensä lapsiluku laskee jatkuvasti, on tuhon siemenet kylvetty.

Sen sijaan pitäisi kylvää suomalaisten keskuudessa rakkauden siementä. Kirjaimellisesti. Mutta ihmiset eivät enää tee tarpeeksi lapsia. Syy on monelta osin, ikävä kyllä, nuorten naisten. Ja feministien. Feministit, jotka ovat päässeet nyt valtaan kaikkialla länsimaissa, ovat agitoineet sellaisen ajatuksen että nainen ei enää saa olla äiti. Äitiyttä, joka on ollut naisten ikiaikainen ja kunnioitettu tehtävä, on ruvettu halveksimaan, ja sen katsotaan nykyään suorastaan loukkaavan naisen itsemääräämisoikeutta. Elämän tarkoitus kuitenkin on lisääntyä, ja kaikilla pitäisi olla DNA:hansa koodattuna käsky tuottaa mahdollisimman paljon jälkeläisiä oman sukunsa tulevaisuuden varalle, on kummallista että feministinen aivopesu on ottanut niin lujan otteen nykynuorisosta. Toki osassa miehistäkin on vikaa, kaikki eivät heistäkään halua lapsia, mutta ongelma on erityisen kärjistynyt juuri naisten kohdalla.

Miehiä kun riittäisi teoriassa yksikin siittämään kaikki Suomen naiset. Sperma on halpaa, ja munasolut kalliita, kaikki tietänevät tämän tosiasian. Yksittäisellä naisella onkin siis huomattavasti yksittäistä miestä korkeampi vastuu suomalaisten populaation lisäämisestä. Käytännössä lisääntymisen pitäisi olla velvollisuus valtiota ja yhteiskuntaa kohtaan. Näinhän ennen olikin, vaikkei sitä sen suuremmin tarvinnut mainostaa, nyt kuitenkin tänä rappion aikakautena, jona moraali ei enää ole muodissa, se on tyystin unohtunut.

Sen sijaan asiat ovat kääntyneet päälaelleen, ja kun poliitikko hyväntahtoisesti ehdottaa ”synnytystalkoita”, ovat kaikki ihmiset, mutta erityisesti naiset, tuohtuneita, jopa raivoissaan tästä. Että miten se kehtaa puuttua ihmisten yksityiselämään sillä lailla. Ei tarvitsisi puuttua, jos te hoitaisitte velvollisuutenne, mutta kun ette hoida. Miehillä on asevelvollisuus, naisilla pitäisi olla synnytysvelvollisuus, vähintään kaksi lasta. Tämä koskisi tietenkin vain synnytyskelpoisia yksilöitä, ei perinnöllisten sairauksien kantajia, mielisairaita henkilöitä, vammaisia, liikalihavia, tyhmiä yms. Myös riittävän köyhät ihmiset voitaisiin vapauttaa velvoitteestaan, tai sitten heiltä voisi ottaa lapset sijaisperheeseen, jotta näistä ei kasvaisi uusia köyhiä. Jos löytyisi tarpeeksi halukkaita, synnytysvelvollisuuden voisi hoitaa luovuttamalla munasolunsa siajissynnyttäjän käyttöön, mutta tämä ei liene tässä tilanteessa realistisesti mahdollista. Koeputkihedelmöitykset ja muut vastaavat vaativat kuitenkin vielä ihmisen kantamaan lasta kohdussaan, mikä tietenkin on hyvä asia, alatiesynnytyskin kun on terveellisin vaihtoehto lapselle.

Tunnen henkilökohtaisesti vähintään kahdeksantoista nuorta itseni ikäistä naista, jotka eivät koskaan aio hankkia lapsia. Kahdeksantoista! Lisäksi on parikymmentä muuta, joista epäilen samaa, mutta asia ei ole koskaan tullut ilmi. Sen sijaan tunnen vain yhdeksän ihmistä/pariskuntaa, joilla on lapsi (ja vain yksi kullakin). Ja minulla on kuitenkin Facebookissa 268 kaveria (tai ”kaveria”), joista suurin osa (99,5%) edustaa omaa ikäluokkaani, 20-30-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat parhaassa lapsentekoiässään.

Tämä on selvästi nuorten naisten asenneongelma, sillä tunnen vain yhden itseni ikäisen miehen, joka ei halua lapsia. Sen sijaan olen keskustellut useammankin miehen kanssa, jotka harmittelivat sitä etteivät heidän tyttöystävänsä halua lapsia, eivätkä he ole onnistuneet löytämään sellaista naista, joka haluaisi. Kuulun myös itse tähän joukkoon, vaikka muuten tyytyväinen parisuhteeseeni olenkin. Ja kun sanoin, että miehet harmittelivat tätä asiaa, vähättelin. He olivat suorastaan maansa myyneitä. On todella murskaavan masentavaa jos emme löydä omanikäistemme naisten parista lisääntymishaluisia yksilöitä. Suvun jatkaminen on todella voimakas vietti, ja ainakin minulle elämän päätarkoitus. Tietenkin elämällä saa ja kannattaa olla muitakin tarkoituksia, niitä voi kukin itselleen keksiä (nykyään vallalla olevan pohjattoman hedonismin sijaan suosittelen itseään paremmaksi ihmiseksi kehittämistä), mutta tämä ei saa poistaa halua suvunjatkamiseen.

Ehkä ihmiskunta voi paremmin silloin kun ehkäisykeinot olivat tehottomampia. Nykyään kun on kondomien lisäksi ehkäisypillerit, -kierukat, sun muut. Etenkin vasektomiat ja muut hedelmättömäksi tekevät leikkaukset pitäisi kieltää lailla, mikäli ei kaikkia ehkäisyvälineitä. Nykyään itsensä saa leikellä hedelmättömäksi kuka tahansa 30-vuotias, kyllä siihen nyt ainakin pitäisi vaatia parin munasolun (tai spermanluovutuksen) verran, niin etteivät tämän ihmisen geenit mene hukkaan, ja joku voisi saada siitä kipeästi kaipaamansa avun lapsettomuuteen. Nytkin julkisissa kulkuvälineissä mainostetaan lapsettomuusklinikkaa, eikä munasolunluovuttajia koskaan ole tarpeeksi (spermanluovuttajia sitä vastoin on, mutta sperma onkin halpaa).

Kysyn nyt kuitenkin teiltä naiset, miksi ette halua lapsia? Miksi äiteys ei enää kiinnosta? Miksi ura menee perheen edelle? Miksi koette että lapsi tuhoaa teidän elämänne (suora lainaus eräältäkin naiselta)? Miksi pelkäätte äiteyttä? Miksi vihaatte lapsia? Miksi ette tunne viettiä jatkaa sukua? Miksi teitä ei kiinnosta Suomen ja ihmiskunnan tulevaisuus?

Adoptio pitää kieltää kaikilta

Olen vakaasti sitä mieltä että adoptio pitäisi kieltää kokonaisuudessaan, kaikilta ihmisiltä, ja useastakin syystä:

1. Adoptio on osa kehitysmaiden ongelmaa, ja he tuovat sen meille. Tätä ei voida enää sallia. Jos kehitysmaiden ihmiset hankkivat lapsia yli oman tarpeensa, heille pitää tulla siitä taloudellisia ja psykologisia seurauksia, jotta he oppisivat ettei niin voi tehdä. Ongelmien siirtäminen kehittyneiden maiden harteille ei ratkaise niitä, lakaisee vain maton alle, minkä jäälkeen kehitysmaiden ihmiset voivat jatkaa moraalitonta ja kestämätöntä käytöstään. Kyse on moraalisesta periaatteesta, josta ei saa luistaa: kehitysmaiden ongelmat ovat niiden omia ongelmia, meidän ongelmamme ovat meidän. Ei puututa muiden maiden ongelmiin, eikä varsinkaan viedä omia ongelmiamme muualle.

2. Kansainvälinen adoptio on ihmiskauppaa, aivan selkeästi. Lapsia tuotetaan rikkaiden kehittyneiden maiden ihmisten lemmikeiksi, hyväksikäyttämällä köyhiä naisia sijaissynnyttäjinä. Esimerkiksi Intiassa on viime vuosina runsaasti yleistynyt kohdunvuokraus ulkomaalaisille adoptiohakijoille, mikä tarkoittaa käytännössä köyhien naisten orjuuttamista synnytyskoneiden asemaan aivan minimaalisella korvauksella. TV-dokumenttikin on aiheesta tehty, jossa selvisi että naisia kohdellaan kuin muitakin ihmiskaupan uhreja, orjina tai karjana, josta nyhdetään kaikki hyöty irti, ja parittaja vie rahat.

3. Adoptio yksinhuoltajalle täytyy kieltää, sillä yhdellä ihmisellä, oli hän sitten mies tai nainen, ja kuinka hyvä vanhempi tahansa, ei ole henkisiä eikä fysikaalisia resursseja toimia molempina eri sukupuolia edustavina vanhempina. Mies voi olla ainoastaan isä ja nainen äiti. Lapsi kuitenkin tarvitsee kunnolliseksi ja ehyeksi ihmiseksi kasvaakseen kummankin vanhemman aktiivista läsnäoloa, sekä isän että äidin.

4. Adoptio samaa sukupuolta oleville pareille täytyy pysyäkin kiellettynä, sillä lapsesta ei tule normaalia ihmistä, eikä henkisesti tasapainoista yksilöä, jollei hänellä ole isää ja äitiä kasvattajinaan. Kaksi miestä tai kaksi naista ei korvaa yhtä miestä ja naista, sillä he, vain toista sukupuolta edustavina henkilöinä, eivät pysty eläytymään vastakkaisen sukupuolen rooliin, sielunmaisemaan, eivätkä fyysiseenkään puoleen käytännössä ollenkaan, mikä vaikeuttaa suunnattomasti kasvuiässä olevan ihmisenalun tasapainoista kehitystä. Poika tarvitsee miehen mallin ja tyttö naisen, mutta sen lisäksi poika tarvitsee naisen ja tyttö miehen mallin, jotta oppii toimimaan aikuisenakin vastakkaisen sukupuolen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla. Terve sukupuolinen kehitys vaatii molempia eri sukupuolia edustavia vanhempia, jotka ovat aktiivisesti läsnä lapsensa arjessa.

 5. Adoptio perheeseen, jossa ei ole kaikki kunnossa, on lapselle haitaksi. Vaikka lapsella olisikin isä tai äiti, mutta jos toinen tai molemmat heistä ovat juoppoja, narkomaaneja, tupakoitsijoita, muiden päihteiden käyttäjiä tai muuten lusmuja, ei lapsesta kehity kunnollista kansalaista ja rehellistä veronmaksajaa. Adoptiotilanteessa lapsensaanti tulee evätä kaikilta joilla on huume- tai alkoholiongelma, kaikilta jotka tupakoivat, eivät maksa veroja, ovat liian köyhiä, sairaita, hulluja, vammaisia tai muuten epäsopivia lapsen vanhemmiksi. Esimerkiksi moraalinen lepsuilu ja älyllinen laiskuus olisivat adoption estäviä tekijöitä. Toki näiden kaikkien edellä mainittujen asioiden tulisi voida estää myös biologisen lapsen hankinta, mutta ennen kuin tarpeeksi tehokas valvontametodi tätä varten keksitään, on adoptio helpompi kieltää.

 6. Adoptio riistää lapselta oikeuden omiin vanhempiinsa. Ainoastaan lapsen biologiset vanhemmat voivat olla hänelle oikeita vanhempia. Jokaisessa ihmisessä on sisään rakennettuna kaipuu biologisiin vanhempiinsa, tästä kertoo jo sekin että käytännössä kaikki adoptoidut tahtovat löytää oikeat vanhempansa sen jälkeen kun kerrotaan että hänet on erotettu heistä. Adoptiossa elävälle lapselle valehdellaan läytännössä koko tämän lapsuusikä siitä keitä hänen omat vanhempansa ovat. Tämä on suurin vale mitä lapselle voi kertoa. Minulle ei tule mieleen mitään suurempaa kauhua kuin se, että omat vanhempani eivät olisikaan minua kasvattaneet. Totuuden paljastuminen voi olla kova paikka monelle ihmiselle, ja potentiaalisesti traumatisoiva kokemus.

7. Adoptio usein tapahtuu vieraista maista, esimerkiksi Kiinasta Suomeen. Tämä osaltaan nakertaa pala palalta suomalaista kulttuuria ja suomalaisten kansakuntaa. Vaikka kansalaisuuden voi adoptoitu saadakin, kansallisuutta ei hänellä koskaan tule olemaan, paitsi oman kansansa, jonka vanhemmista hän on syntynyt. Kiinan kansaan kuuluva lapsi tulee ikuisesti olemaan kiinalainen, suomen kansaan kuuluva suomalainen. Vaikka kiinalainen menisi naimisiin suomalaisen kanssa, ja saisi lapsen, tulisi tästä sekarotuinen, puoliksi kiinalainen, puoliksi suomalainen, eikä tämä kokisi oikeasti kuuluvansa kumpaankaan kansakuntaan. Tämä taas on omiaan aiheuttamaan levottomuutta näissä irrallisissa mielissä, joille ei löydy oikeaa kotimaata ja -kansaa. Jokainen Suomeen adoptoitu ulkomaalainen horjuttaa kantasuomalaisten asemaa ja köyhdyttää Suomen kansaa. Erilaisuus ei ole rikkaus, sillä se johtaa lopulta siihen että kaikkien geenit ovat sekoittuneet kaikkien kanssa, eikä erillisiä kansakuntia enää ole. Tämä on etenkin kulttuurien kannalta suunnaton menetys, kun kaikki ihmiset ovat samanlaisen valtakulttuurin kasvatteja. Tuo valtakulttuuri tulee luultavasti olemaan anglo-amerikkalainen kulttuuri, jossa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta se ei ole meidän kulttuurimme. Eikä se ole kiinalaisten kulttuuri. Kaikkein pahiten kärsisivät pienet kulttuurit (mm. eskimot, intiaanit, aboriginaalit, maorit, suomalaiset), jotka tulisivat tuhoutumaan täysin, kun kaikki näyttäisivät samoilta, katsoisivat samoja tosi-tv-ohjelmia ja puhuisivat vain huonoa englantia. Myös genetiikan kannalta sekoittuminen olisi huono juttu, sillä erilaisten variaatioiden määrä vähenisi, kun kaikki lähestyisivät samanlaista lopputulosta, ”sekaihmistä”, joka voisi olla alttiimpi pandemioille ja muille taudeille. Tämä voisi koitua koko ihmiskunnan kohtaloksi.

 8. Adoptio vieraan kansan pariin riistää lapselta oikeuden tuntea oma verenperintönsä. Omien vanhempiensa tietämisen lisäksi ihmiselle on erityisen tärkeää tuntea myös oma kansansa, sen maa, kieli, kulttuuri ja perinteet. Vieraisiin maihin adoptoidut lapset menettävät tämän kokonaan, he eivät koskaan saa tuntea todellisia juuriaan ja heistä kasvaa irrallisia ihmisiä. Monilla paikoiltaan irtirevityillä ihmisillä, ja kokonaisilla kansakunnilla (kuten intiaaneilla ja eskimoilla) tämä on johtanut vakavaan kuulumattomuuden tunteeseen, masennukseen, alkoholismiin ja itsemurhiin. Vaikka adoptiolapsi aikuistuttuaan muuttaisikin takaisin oman kansansa pariin, ei hän koskaan tulisi sopeutumaan sinne täysin, sillä häneltä on viety lapsuuden kokemus omassa maassaan, ja hänestä on yritetty kasvattaa jotakin muuta kuin mitä hän pohjimmiltaan on.

9. Vieraasta maasta adoptoidut eivät koskaan kasva omaa kulttuuriaan jatkamaan. Tämä on heidän velvollisuutensakin kansansa jäseninä, ja adoptio varastaa tuolta kansalta yksilön. Entä jos hänestä olisikin tullut kansansa suuri johtaja, pelastaja, vallankumouksellinen diktatuurin kaataja? Adoptio usein kun tapahtuu maista, joista muutenkin pakenevat kaikki kynnelle kykenevät yksilöt, eli ne yhteiskunnan kykenevimmät. Tämä omalta osaltaan rapauttaa tuota kansakuntaa entisestään kun vain kykenemättömimmät jäävät maahan. Aivovuoto on kehitysmaiden pahimpia ongelmia, koska lopulta jäljellä ei ole muita kuin keskenään taistelevia sotalordeja ja muita rikollisia. Maa on käytännössä tuhoutunut, kansakunta on revitty juuriltaan irralleen, eikä tule enää koskaan kotiutumaan minnekään. Voidaan katsoa mustalaisten tilannetta ja todeta että näin on käynyt.

10. Adoptio on moraalisesti väärin, koska se antaa ”lisääntymisen” mahdollisuuden niille, joiden kuuluisi kuolla pois sukuaan jatkamatta. Maailma on jo ylikansoittunut, mikä on aiheuttanut hedelmällisyyden laskua. Tämä johtuu siitä että kun parantuneen ruokavalion ja hygienian ansiosta yhä useampi ihminen selviää lisääntymisikään asti, on luonnon ollut pakko kehittää keinoja kehityksen hillitsemiseksi. Tämä tapahtuu ihan luonnostaan, kun nekin, jotka ennen olisivat surkeina ja sairaalloisina kuolleet jo lapsuudessa, saavuttavat nyt sukukypsyyden, niin heidän sukusolunsa ovat normaalia huonompia. Kun usean sukupolven ajan ovat nämä heikommatkin yksilöt päässeet lisääntymään keskenään, on ihmisten yleinen hedelmällisyys laskenut siihen pisteeseen asti että haitallisten mutaatioiden kertautuessa sukupolvi sukupolvelta on nykyään monia ihmisiä jotka ovat käytännössä täysin lisääntymiskyvyttömiä. Kun hevonen ja aasi yhtyvät tehdäkseen jälkeläisen, siitä syntyy muuli, joka kahden eri lajin risteytyksena on steriili. Samoin on käynyt ihmisille. Tämä on erityisesti länsimaiden ongelma, koska kehitysmaissa kaikkein heikoimmat yhä kuolevat nälkään ja tauteihin, mikä onkin elämän luonnollinen olotila. Ihminen on kehittänyt jopa keinohedelmöityksen, koeputkilapset ynnä kaiken maailman hedelmällisyyshoidot, mitkä osaltaan pahentavat ongelmaa. Kaikkein toivottomimmat tapaukset joutuvat turvautumaan paremman puutteessa adoptioon, jos heidän mielestään lapsi on pakko saada. Mikään pakko se ei ole, jos se ei kerran luonnollisesti onnistu. Olisikin itse asiassa parempi että ihmiset, jotka eivät kykene biologisia lapsia saamaan, eläisivät elämänsä ilman lapsia, koska ”näin oli tarkoitettu”, vaikken mihinkään jumalaan uskokaan. Lisäksi se lapsi on aina ryöstetty joiltain toisilta, miten sellaisen tiedon kanssa voisi elää puhtaalla omallatunnolla?

11. Adoptio lisää ylikansoitusta, ja siten tuhoaa maailmaa. Kehitysmaissa lapsiluku on järjestäänkin valtavan paljon suurempi kuin kehittyneissä maissa, sillä edellämainituissa köyhät hankkivat lapsia vanhuutensa turvaksi, ja useita sen takia että edes joku selviäisi aikuiseksi asti. He ovat kuitenkin karkeasti aliarvioineet omat olonsa, sillä paljon useampi selviää aikuiseksi, kuin olisi tarvis. Tämä on väistämättä johtanut väestöräjähdykseen kehitysmaissa, mikä on käytännössä pilannut nuo maat kokonaan aiheuttamalla sotia ja nälänhätää. Tämän lisäksi köyhien hankkimat lapset eivät ole tehty rakkaudesta ja oikeasta halusta jälkeläisiin, vaan ainoastaan oman edun tavoittelusta ja taloudellisen hyödyn ajattelusta, jolleivät sitten ole raiskauksen, tai muun ehkäisyn puutteessa suoritetun onnettoman aktin epätoivottuja hedelmiä. Adoptio taas, se ottaa kehitysmaiden köyhiltä lapsenpyöräyttäjiltä pois heidän ei-toivottuja lapsiaan, ja näin opettaa heille sellaista löyhää sukupuolimoraalia, että lapsia voi tehtailla miten paljon tahansa välittämättä seurauksista, sillä ylimääräiset voi aina antaa adoptoitaviksi. Saavat varmaan rahaakin siitä, mikä on todella törkeän moraalitonta, omien lastensa myyminen! Köyhien täytyy itse elättää kaikki jälkeläisensä, jotta he oppisivat hieman hillitsemään villinä rehottavaa eläimellistä sukupuoliviettiään. Varsinkin miehet tulisi pakottaa lapsikatraidensa elättäjiksi, jotta ylikansoitusta saataisiin hillittyä tehokkaammin.

Jehovantodistajien virheellinen logiikka

Yritin välttää tästä kirjoittamista, kun eilen menin juttelemaan Jehovantodistajien kanssa Helsingin Rautatientorille. Mutta tänään tuli lisää Jehovantodistajia omalle kotiovelleni koputtelemaan, ja jouduin keskustelemaan heidän kanssaan uudelleen! Uskonnollinen ihminen sanoisi sitä Jumalan johdatukseksi, mutta täyttä sattumaahan se oikeasti oli. Päätin sitten kuitenkin kirjoittaa aiheesta, koska se on jossain määrin tärkeä.

Minä ole vankkumaton ateisti, antiteisti ja jumalan vihaaja. Minusta kaikki uskonnot ovat syvältä, ja ne pitäisi kieltää, papit ja paavit panna viralta, uskonnolliset kirjat polttaa ja kirkot sekä temppelit muuttaa museoiksi. En vastusta mitään yksittäistä uskontoa enemmän kuin toista, sillä ne kaikki ovat täyttä valetta (ja siksi moraalittomia), niiden harjoittajat tyhmiä kuin saappaat, joten vihaan kaikkia uskontoja tasapuolisesti.

Eilinen keskusteluni Jehovantodistajien kanssa kesti puoli tuntia, eivätkä he osanneet vastata järkevästi yhteenkään kysymykseeni.Toinen miehistä, keski-ikäinen vastaili enemmän ja kyseli minun kantaani asioihin, toinen, vanha ukko, luki lähinnä kohtia Raamatusta. Kävi miltei heti ilmi miten hataralle pohjalle heidän koko elämänsä tietomäärä perustui. He painottivat "Raamatun opiskelua", mutta miten jotain kirjaa voi opiskella? Se koko lähtökohtahan on aivan väärä! Opiskelun täytyy lähteä luonnollisista asioista, kuten luonnosta, jos puhumme nyt luonnontieteistä. Tiede tutkii maailmankaikkeutta tutkimalla nimenomaan sitä itseään, eikä aiemmin kirjoitettuja teoksia aiheesta. Toki näitä kirjoja voidaan käyttää lähteenä, mutta ensinnäkin ne on tehty tieteellisen metodin mukaisesti, eli on syytä olettaa niiden olevan totta (kunnes toisin todistetaan), kun taas Raamattu ei ole, sehän on vain kokoelma vanhoja satuja. Toiseksi, mitään uutta ei löydetä vain vanhoja tekstejä lukemalla, kaikki uudet löydöt perustuvat asioiden itsensä havainnointiin tieteellisen metodin mukaisesti. Tieteellinen metodi on ainut mikä määrittelee onko jokin totta vai ei, eikä Raamatulla tai minkään uskonnon millään aspektilla ole mitään tekemistä sen kanssa.

Jehovantodistajien mielestä koko maailma todistaa Jumalan luomistyöstä, sillä se on niin tydellinen ettei se ole voinut syntyä ilman älykästä suunnittelijaa. Totesin heille kuitenkin ettei se ole lainkaan täydellinen, sillä se on täynnä virheitä. Esimerkkinä ihmisen häntäluu, joka on aukoton todiste kehittymisestämme apinoiden kanssa yhteisistä esi-isistä. Viisaudenhampaat ovat myös turhat, ja voivat tulehtua niin että ne joudutaan poistamaan. Umpisuolessa elää suoliston kannalta hyödyllisiä bakteereita, mutta sekin saatta tulehtua ja vaatia poistoa. Ilman näitä kaikkia voi aivan hyvin elää, mutta ne ovat jäänteitä kehityshistoriamme aikaisemmista vaiheista.

Koko maailman täydellisyys onkin vain silkkaa harhaa, johon ihminen haluaa uskoa, koska hän etsii jatkuvuuksia, malleja ja kaavoja jotka toistuvat. Totta kai niitä löytyy, mutta se ei tarkoita että ne olisivat täydellisiä tai edes parhaita mahdollisia.

Näiden Jehovantodistajien mielestä nykyinen maailma on paha. Kysyin että miten niin, ja vanhempi sanoi: "Onko ISIS sitten hyvä juttu?" En ehtinyt vastata kuin "Ei tietenkään..." kun he olivat jo: "Niinpä niin, maailma siis on paha!"

Tällainen rikkinäinen logiikka on omiaan jumalisille, sillä näin he voivat perustella villeimmätkin valheensa, ja luulla olevansa oikeassa. Niin se ei kuitenkaan mene, vaan kyseessä on argumentaatiovirhe. Siitä olimme kuitenkin yhtä mieltä että sotia ja muita ikävähköjä on tapahtunut historian sivu, joten ei se maailma nyt yht'äkkiä ole pahaksi päässyt.

Ratkaisuksi tarjottiin uskoa Jumalaan, Jeesukseen ja Raamattuun, niin tarjolla olisi ikuinen elämä... MAAN PÄÄLLÄ! Ei edes taivaassa, vaan ihan maapallolla.

Kysyin miten se on mahdollista, mutta eivät tienneet.
Kysyin paljonko ihmisiä maailmaan mahtuu, jos kukaan ei enää kuole, sanoivat että on olemassa laskelmia mutta eivät olleet varmoja.
Sanoin että täytyyhän sen rajan jossain vaiheessa tulla vastaan, mihin he yhtyivät kyllä. Jokin 20 miljardin paikkeilla oleva luku tuntui heistä hyvältä. Silloin kuulemma Maan maapinta-alasta riittäisi useita hehtaareita jokaiselle ihmiselle peltoalaksi. Kuitenkaan Maan maapinta-alasta läheskään kaikki ei ole hedelmällistä eikä viljelykelpoista, kuten arktiset alueet, sademetsät ja aavikot. Jos taas metsät hakataan viljelymaiksi, kuolemme kaikki ilmastonmuutokseen ynnä muuhun. Eivät he kyllä varmaan usko ilmastonmuutokseenkaan...

Kysyin että mitäs sitten tapahtuu kun raja tulee vastaan, olkoon sitten vaikka se 20 miljardia, mutta ilmeisesti tuntemattomia ovat Jumalan tiet. Ihmisten pitäisi lopettaa lisääntyminen, mutta sellaista ei milloinkaan ole tapahtunut. Pakottaminen vain kasvattaisi vastustusta.

Jehovien mukaan Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli antaa ihmisille ikuinen elämä Maan päällä, mutta jostain tuntemattomasta syystä näin ei tapahtunutkaan.
Kysyin että ketkä saavat sitten ikuisen elämän, mutta vastausta ei kuulunut siihenkään. Ilmeisesti Jehovantodistajien omakaan usko ei sitä varmista, mikä sai miettimään miksi sitten edes kuulua kyseiseen lahkoon?

Keskustelu sivusi kaikki muutkin kliseisimmät väärinymmärrykset joita uskovaiset ovat ikinä tehneet, tyyliin: "Jos evoluutio on totta, niin miten on elämä syntynyt?", 
johon vastasin: - Evoluutio on totta, mutta se selittää vain lajien kehittymisen, eikä pyrikään selittämään elämän syntymistä, joka on ihan eri asia.
"No entäs maailmankaikkeus, miten evoluutio selittää sen?"
– Ei evoluution ole tarkoitus selittää myöskään maailmankaikkeuden syntyä, joka on aivan eri asia.
"Jos ihminen on kerran kehittynyt apinoista, niin miksi täällä on vielä apinoita?"
– Koska ihminen ei ole kehittynyt nykyisistä apinoista, vaan nykyapinoiden kanssa yhteisistä esi-isistä, protoapinoista. Nykyisetkään apinat eivät ole samanlaisia kuin alkuapinat, vaan olemme kaikki kehittyneet niistä. Jossain vaiheessa vaan kehityimme erillemme apinoista.
"Mutta evoluutiohan on vain teoria"
– Siinä mielessä kuin te sen käsitätte, ei ole. Sana teoria tarkoittaa tieteellisessä mielessä jotain joka on jo aukottomasti todistettu faktaksi. Esimerkiksi gravitaatioteoria, ei kellään varmasti ole painovoimaan vastaan sanomista. Evoluutio on toinen, joka on jo todistettu olevan totta. Arkikielessä sanaa teoria vain käytetään väärin tarkoittamaan jotain epävarmaa ajatusta, joka tieteen kielessä tunnetaan hypoteesina.

Yhdessä vaiheessa pääsin itse heidän tentattavakseen, ja se kuului seuraavasti:
"Mistä ihminen on tullut?", kysyi vanhempi Jehovantodistaja.
– Yhteisistä esi-isistämme apinoiden kanssa, alkukädellisistä, vastasin.
Mistä apinat ovat tulleet?"
– Muista nisäkkäistä.
"Mistä nisäkkäät ovat tulleet?"
– Matelijoista.
"Mistä matelijat ovat tulleet?"
– Sammakkoeläimistä.
"Mistä sammakkoeläimet ovat tulleet?"
– Kaloista, jotka nousivat maalle.
"Mistä kalat ovat tulleet?"
– Alkujaan selkärangattomista merieläimistä.
"Mistä nuo eläimet ovat tulleet?"
– Alkueliöistä ja elävistä soluista.
"Mistä ne solut ovat tulleet?"
– Elottomasta materiaalista alkumeressä.
"Mistä se elämä on siihen tullut?"
– Kemiallisten yhdisteiden ja sähkön vaikutuksesta.
"Mistä se sähkö on tullut?"
– Salamoista.
"Mistä ne salamat ovat tulleet?"
– Myrskyistä.
"Mistä ne myrskyt ovat tulleet?"
– Maapallon ollessa nuori täällä oli paljon rajummat olosuhteet, joihin kuului mm. tulivuorten purkauksia ja myrskyjä.
"Mistä maapallo on tullut?"
– Protoaurinkoa kiertävästä pölykiekosta, josta aurinkokunta kehittyi.
"Mistä aurinkokunta on tullut?"
– Alkuräjähdyksestä, niin kuin kaikki muukin tässä maailmankaikkeudessa.
"Entäs KUKA teki alkuräjähdyksen?"
– Ei KUKA vaan MIKÄ sen sai aikaan?!? Ja sitä ei tiedetä vielä. Ennen alkuräjähdystä ei ollut mitään, joten se syntyi luultavasti tyhjästä.
Mietin myöhemmin että jos olisin missä tahansa aiemmassa kohdassa osoittautunut tietämättömäksi, olisivatko he heittäneet viimeisen kuka-kysymyksensä siihen väliin? Argumentaatio oli taas pohjamudissa, mutta minkäs teet kun koko "sivistys" perustuu vain yhteen kirjaan.

Puhuimme myös elämän tarkoituksesta, jota tietenkään ei ole sen biologisen tarkoituksen lisäksi, joka on lisääntyminen. DNA:n pyrkiessä jatkamaan itseään, ihmisellä ja muillakin eliöillä on lisääntymisvietti, mutta muuten tarkoitusta elämälle ei ole. Varsinkaan yksittäisen eliön, kuten ihmisen elämällä, ei ole mitään merkitystä. Uskovaisten mielestä elämän tarkoitus on tietenkin uskoa ja palvoa näkymätöntä taivasukkelia, mutta jokainen luokoon elämälleen oman tarkoituksensa. Jos siis haluaa, ei sekään ole pakollista. On mahdollista elää ns. "turhaa" elämää, jolla ei ole mitään tarkoitusta edes itselleen, mutta sellaiset voisi viedä kyllä saunan taa ihan suoraan.

Lopuksi kehottivat vielä tutkimaan Raamattua, ja minä kehotin heitä tutustumaan evoluution perusteisiin, koska eivät näyttäneet niitä ymmärtävän alkuunkaan. Olin myös selittänyt heille miten ateismi ei ole uskonto, sillä se tarkoittaa vain uskon puutetta.

 * * *

Tänään tuli myös muutama Jehovantodistaja ovelle koputtelemaan. Aikuinen mies, 13-v. tyttö, sekä pieni tyttölapsi (ehkä 4 v.). Eivät olleet samoja kuin eilen, enkä antanut nimeäni tai osoitettani eilen kellekään, joten täyttä sattumaa.

Juttelin sitten taas vähän aikaa, kun kävi niin sääliksi se surumielisen näköinen kolmetoistavuotias tyttö (nuorempi ei vielä ymmärtänyt mistään mitään). Kyselin esim. naisten asemasta Jehovantodistajilla, joitten mukaan vain mies saa opettaa (eli olla pappina yms.). Nainenkin saa pitää puheita ja puuhata jotain "siskojen" kanssa, mutta ilmeisesti naisten puheita ei tarvitse ottaa vakavasti, eivätkä ne johda mihinkään.

Yritin saada tytön hieman ajattelemaan omilla aivoillaan, mutta ei siitäkään lahkosta ole helppoa pois päästä.

Se mies muuten aloitti heti kun avasin oven: "Tiedätkös mistä Jehovantodistajien nimi tulee?"
– Totta kai, sehän on väärin kirjoitettu muoto juutalaisten jumalan alkuperäisestä nimestä Jahvesta, joka kirjoitettaan hepreaksi YHWH, mutta johon myöhemmin virheellisesti lisättiin lisää vokaaleja, kun sitä latinannettiin. Näin Jahvesta tuli Jehova.
Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, huulipyöreänä oleva hölmistynyt tuijotus kesti hetken aikaa, kunnes hän sai hämmästykseltään sanottua että yleensä ihmiset eivät tiedä näitä asioita.

Niin no, yleensä ihmiset ovat tyhmiä, oppimattomia ja välinpitämättömiä, mutteivat sentään niin herkkäuskoisia hölmöjä kuin Jehovantodistajat. He uskovat vedenpaisumukseen, vaikka selitin että se pohjautuu jo vanhempaan sumerilaiseen myyttiin Utnapishtim-nimisestä miehestä, joka saa jumalilta käskyn rakentaa laiva, ja pelastaa perheensä ja eläimet sinne tulvan alta. Koko tarina on plagioitu Raamattuun lähes sellaisenaan, mikä mm. todistaa aukottomasti ettei Raamattu ole kokonaan originaali teos, eikä siis Jumalan sanaa, eikä siis totta.

Huvittavaa oli, kun kysyin Jehovien asenteesta muita uskontoja kohtaan, sekä eilen että tänään, kukaan ei suostunut sanomaan sitä suoraan, vaan kummatkin lainasivat samaa Raamatun kohtaa: jossa puhuttiin siitä miten täytyy kulkea ahtaan portin läpi, vaikka avoimemmasta ovesta kulkeminen on helpompaa ja sinne menee useampi. Tämä oli kiertoilmaus sille että heidän mielestään kaikkien muiden uskontojen edustajat, sekä ne jotka eivät mihinkään usko, ovat väärässä ja joutuvat kadotukseen, tai eivät ainakaan voi saada ikuista elämää. On se kumma kun ei voi seistä omien ajatustensa takana eikä sanoa niitä ääneen, mokomat pelkuriraukat. Kaikki uskonnot toki ovat samaa, mieltä, siis että he ovat oikeassa ja kaikki muut väärässä, mikä on erittäin omahyväinen katsantokanta. Väärässähän he nimittäin ovat kaikki, joka ikinen.

Mikä on elämän arvo, ja miksi toisen elämä on toista arvokkaampi?

Tämä blogikirjoitus on henkistä jatkoa leijonanmetsästys-artikkelilleni. Siinä pohdin mikä ajaa miehen metsälle, ja tässä taas mietiskelen laajemmin ja filosofisemmin mistä elämän itsensä arvo rakentuu, ja miksi kaikkien elämä ei ole yhtä arvokas.


 * * *

Mistä aiheutuu arvo eliölajin elämälle? Ja miksi toisten lajien ja yksilöiden elämät ovat arvokkaampia kuin toisten? Nämä ovatkin mielenkiintoisia kysymyksiä, jotka varmaankin ovat jääneet epäselviksi monille, koska niitä ei koulun biologian- tai filosofiantunneilla opeteta (ja filosofiaa aletaan opettaa vasta lukiossa, ja vain yhden pakollisen kurssin verran, ja mikä häpeällisintä, kaikkien ihmisten ei ole pakko käydä tuota yleissivistävää opinahjoa ollenkaan).

Eliökuntaan kuuluu kaikki elollinen, jonka evoluutio on järjestänyt hienoksi elämän puuksi (Noh, oikeasti Carl von Linné ja kumppanit ovat olleet lajinmäärityksessä asialla, mutta kuitenkin), jonka juurakon kaikkein varhaisimmista elämän yksisoluisista muodoista on meillä vieläkin jäänteenä esimerkiksi bakteerit ja alkueliöt. Jonkin streptokokin tai ameeban elämällä ei toki ole ihmisen kannalta mitään merkitystä. Mutta onko sillä minkään kannalta mitään merkitystä? Ei ole, sillä yksisoluisia eliöitä on niin valtavan suuri määrä, sekä lajeina että yksilöinä, että yhden yksilön tai lajinkaan menetyksellä ei ole luonnon tasapainon, ekosysteemin, eikä minkään muunkaan kannalta käytännössä ollenkaan merkitystä. Bakteerit ja muut myös lisääntyvät jakaantumalla, eli jokainen yksilö on edeltäjänsä klooni (mutaatiot jakaantumisessa saavat aikaan, alunperin ja yhä edelleenkin, uusia lajeja). Tämän takia jos yksikin tietyn lajin bakteeri selviää hengissä vaikka minkälaisesta basillien holokaustista, voi koko laji toipua ennalleen lyhyessäkin ajassa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siispä triljoonienkaan yksilöiden menetyksellä ei ole noille olennoille mitään väliä. Tämän takia bakteerien hävittäminen onkin niin vaikeaa ihmiselle, suorastaan mahdotonta. Ihmisen bakteerienhävitysvimma myös kertoo arvostuksestamme noita luontokappaleita kohtaan: eli sitä ei ole.

Siirtykäämme yksisoluisista eteenpäin. Kasvit ovat aika kaukana ihmisestä, mutta kaikki me olemme niillekin sukua. Sukulaisuudella on kuitenkin turha lähteä spekuloimaan, sillä elämän puun oksamme ovat eronneet niin monia satoja miljoonia vuosia sitten, että edes summittaisen sukupuun tekeminen on jo vaikeaa. Varmaa kuitenkin on, että samoista soluista olemme kaikki kehittyneet evoluution avulla. No, onko kasveilla tunteet? Tällaista on väitetty vuosien varrella, ja vaikka kuinka kasvihuoneensa tomaatteja kastelevalle muorille syntyisi sellainen mielikuva että kasvit piristyvät aina kun hän niille juttelee, johtuu kyseinen kemiallinen ilmiö kuitenkin hänen uloshengitysilmansa hiilidioksidista (jota kasvit käyttävät ravinnokseen yhdessä auringonvalon ja veden kanssa), eikä suinkaan niistä mieltäylentävistä metafyysisistä keskusteluista, joita hän on vegetatiivisessa tilassa oleville kaukaisille pikkuserkuilleen suoltanut.

Jotkin kasvit osaavat liikkua. Kaikki tietenkin kasvamalla kokoa, ja useimmat kukat ainakin kääntymällä päivän mittaan aurinkoa kohti (saadakseen maksimaalisen annoksen fotoneita), sekä avaamalla terälehtensä aamulla ja sulkiessaan ne iltahämärissä, mutta on myös olemassa oikeasti paikasta toiseen liikkuvia kasvikunnan edustajia. Eräät puut voivat kasvattaa uusia ilmajuuria ja juurruttaa ne etäämmäs itsestään. Samaan aikaan niiden takanapäin olevat juuret kuolevat ja irtoavat maasta. Kasvi jatkaa uusien juurten kasvattamista tietyyn suuntaan (kenties hedelmällisemmälle maalle päin, jos se on jo imenyt kaiken ravinnon omasta maaperästään), kunnes se pikku hiljaa on siirtänyt paikkansa kokonaan toisaalle. Kävelevä puu on totta! Tämän lisäksi se lännenelokuvista tuttu rekvisiittaporukan kyhäilemä ja autiokulissikaupungin kadulle kierittämä risupallero perustuu oikeaan kasviin. Tuo revonhäntä-niminen kasvi liikkuu tuulen mukana pyörien, kunnes (lähinnä sattuman) ansiosta osuu uudelle juurtumisen arvoiselle paikalle.

Kuinka arvokasta kasvien elämä sitten on? No, esimerkiksi Amazonasin sademetsien raivaaminen lihakarjan laidunmaaksi, jotta sinäkin saat sitä "sataprosenttista naudanlihaa" BigMac:isi väliin, on erittäin haitallista ekosysteemin ja ilmakehän kannalta. Amazonasissa asuu ehkä jopa 60% maapallon maaeläimistä ja kasveista, ja tuon ekosysteemin tuhoutuminen olisi katastrofi sekä luonnon monimuotoisuudelle, että ihmisellekin. Lisäksi sademetsän puut ovat valtava hiilinielu, joka tuottaa hiilidioksidista happea ehkäistäkseen näin ilmastonmuutosta (jota tosin ei voi enää ehkäistä, mutta ainakin hieman lievittää). Kasvien, ja yleisesti eliölajien koko vaikuttaa myös niiden elämän arvokkuuteen. Biljoonan bakteerin tappaminen ei ole mitään verrattuna puun kaatamiseen. Näitten välimaastoon asettuu kukkakimpun poimiminen kedolta. Mutta ei se yhdenkään puun elämä kauhean arvokas ole, jollei puu yksilönä sitten ole arvokas, esimerkiksi luonnontieteellisistä tai kulttuurihistoriallisista syistä, esimerkiksi olemalla lajinsa ainut, suurin, vanhin tai muuten omalaatuisin ja mielenkiintoisin yksilö, tai jos siihen liittyy joku ainutlaatuinen tarina, ja ihmiset tuntevat sen ja pitävät siitä.

Ehkä juuri tarina on se mikä saa ihmiset "rakastamaan" jotakin luontokappaletta, enemmän kuin mikään muu syy saa samanlaista tunnetta aikaan. Aioin käydä sienikunnan (sienet ovat läheisempää sukua eläimille kuin sienille, mutta elämältään vähemmän arvokkaita kuin suuremmat puut) läpi tarkemmin, mutta hypätään nyt suoraan eläimiin. Selkärangattomia on eniten, kuten hyönteiset, hämähäkkieläimet, nilviäiset, kaikenlaiset madot yms. Niittenkään elämä ei järin suuresti ihmistä liikuta. Esimerkiksi hyttyset voisi tappaa kaikki sukupuuttoon, sillä niistä ei ole kuin haittaa, mokomat parasiitit. Edes pikkulintujen ruokavalio ei siitä tarpeettomasti kärsisi, sillä ne syövät paljon muutakin. Selkärangattomat eläimet, jotka kiistatta ovat omalta kannaltamme tärkeämpiä ja kiinnostavampia kuin mitkään edellä mainituista eliölajeista, voidaan jakaa kaloihin, sammakkoeläimiin, matelijoihin, lintuihin ja nisäkkäisiin, tässä nimenomaisessa evolutionaarisesti nousevassa järjestyksessä. Kaloista kehittyivät sammakkoeläimet (joista jotkut nousivat maalle), sammakkoeläimistä matelijat, matelijoista sekä linnut että nisäkkäät (eri kehityslinjoista tietenkin). Nisäkkäitä pidetään arvokkaimpana ja kehittyneimpänä selkärankaisten luokista, koska me itse, ihmiset, kuulumme niihin.

On tälle ajattelulle muutakin perua. Nisäkkäät ovat tasalämpöisiä, ainoana luokkana lintujen kanssa, synnyttävät eläviä poikasia, imettävät niitä yms. Meidän luokkamme on kehittyneempi kuin muut eläinten luokat. Kertoohan siitä jo ihmisen ja muiden nisäkkäiden suunnaton valta-asema tertiääri- ja kvartäärikauden maailmassa. Dinosaurusten kuoltua, ja muututtua linnuiksi, on Maa ollut nisäkkäiden valtakunta. Luomakunnan kruunuksi on itseoikeutetusti nostanut ihminen itsensä, kaikista maailman tunnetuista lajeista älykkäin. Älyllä kuitenkin on enemmän merkitysta kuin muilla ominaisuuksilla.

Kun kaikki tämä tiedetään, voidaan tehdä lista eliölajeista niiden elämien arvokkuusjärjestyksessä, alkaen arvottomimmasta ja päättyen arvokkaimpaan:

1. virukset (ei olla päästy yhteisymmärrykseen siitä ovatko ne eläviä vai elottomia)
2. bakteerit (ja muut yksisoluiset eliöt)
3. kasvit (levät, jäkälät, ruohot, heinät, kukat, pensaat ja puut yms.)
4. sienet (myrkylliset sienet, syömäkelvottomat sienet, syötävät sienet, herkulliset sienet)
5. selkärangattomat eläimet (madot, hyönteiset, hämähäkkieläimet, nilviäiset yms.)
6. selkärankaiset eläimet (kalat, sammakkoeläimet, matelijat, linnut, sekä...)
7. ...nisäkkäät (esim. koiraeläimet, kissaeläimet, sorkkaeläimet, valaat, lepakot, jyrsijät, karhut)
8. ...kädelliset
9. ...ihmisapinat
10. ...ihminen (Homo sapiens)

Tämän listan päätteenä olevan ihmisten sukupuun lajeista ainoa nykyään elossa oleva, Homo sapiens, on tietenkin itseoikeutetusti sen tärkein laji. Meitä lähimpänä tärkeitä ovat bonobot, eli kääpiösimpanssit tai kongonsimpanssit. Sen jälkeen tavalliset simpanssit, gorillat, orangit, muut apinat ja kädelliset. Jos neanderthalilaisia (Homo neanderthalensis) vielä olisi lajina olemassa (me sekoituimme heihin, ja kaikkien ei-afrikkalaisten geeneissä on 2-4% heiltä perimäämme), antaisimme varmasti heillekin ihmisarvon nykypäivänä. Espanjassa on puhuttu jopa simpanssien ihmisarvosta, mutta liekö jäänyt vain puhumisen asteelle.

Filosofisen pohdiskelumme mukaan on vähemmän paha tappaa simpanssi kuin ihminen, hyväksytympää surmata hevonen kuin simpanssi, sallitumpaa lopettaa ahven kuin hevonen, parempi murhata hyttynen kuin ahven, siedettävämpää likvidoida korvasieni kuin hyttynen, kelvollisempaa teurastaa voikukka kuin korvasieni, suotavampaa nitistää ameeba kuin voikukka, sekä soveliaampaa mestata papilloomavirus kuin ameeba.

Kysymys kuuluukin nyt, jatkuuko tämä lista myös ihmislajin sisäpuolelle? Ja miksipä ei jatkuisi, sillä sitä voi soveltaa kaikkiin maailman eliölajeihin, sekä myös elottomiin olentoihin, jotka ovat arvoasteikossa niiden alapuolella (virusten alla ovat esimerkiksi jalokivet, mineraalit, metallit yms., vaikka moni pitäisi timanttia flunssavirusta arvokkaampana, nyt kuitenkin mietitään elämän arvokkuutta, eikä timantilla ole elämää). Eläinlajien sisäisten rotujen ja alalajien, sekä kasvilajien lajikkeiden kohdalla voidaan noudattaa samaa järjestelyä. Hyödyllisimmät, kehittyneimmät, sopeutuneimmat, terveimmät, kauneimmat ja hedelmällisimmät ovat meitä eniten mieleen, minkä lisäksi ne ovat myös elämässään vähemmän tuota kaikkea olevia lajitovereitaan arvokkaampia.

Totta kai samaista jaoittelua voidaan soveltaa aivan yhtä hyvin ihmislajin sisälläkin. Homo sapiens -genus:han nimittäin jakaantuu kolmeen päärotuun, jotka ovat kaukasidinen, mongolidinen ja negridinen. Näitten sisällä esiintyy myös alarotuja, joita on tutkittu harmittavan vähän, mutta joista on kuitenkin sen verran luotettavaa tietoa että ne voidaan nimetä ja erotella. Kaukasidit jakaantuvat muun muassa nordideihin, mediterraaneihin ja alpiineihin, negridit kongoideihin, kapoideihin ja australideihin, sekä mongolidit mongooleihin ja intiaaneihin. Nämä ihmislajin rodut ja alarodut muodostavat oman hierarkiansa, jossa alkukantaisimmat ovat kehittyneempiä alempana. Tämä keksittiin jo vuosisatoja sitten, mutta natsien hävittyä toisen maailmansodan, ovat rotuteoriat "unohtuneet" monilta. Vanhojen systeemien mukaan Kaukasidit ovat korkeimmalla kehitysasteella, Mongolidien tullessä hieman jäljessä, ja Negridien ollessa pahnan pohjimmaisia. Negridien rodun sisällä australidit ovat kaikkein kehittymättömimpiä, silläpä he elivät vielä kaksisataa vuotta sitten täysin kivikautista metsästäjä-keräilijäelämää, kunnes eurooppalaiset toivat sivistyksen maahan.

Kaukasideista nordideja, eli pohjois-eurooppalaisia (niitä natsien virheellisesti arjalaisiksi kutsumia ihmisiä) pidettiin kehittyneimpinä, sopeutuneimpina ja varsinkin älyllisesti ylivertaisimpina, ja siksipä parhaina kaikista ihmisistä. Kyllähän heidän ylivertainen maailmanherruuskin sen todisti (germaanikansat siis kuuluvat nordideihin, ja germaanikansoja ovat muun muassa ranskalaiset, saksalaiset ja englantilaiset, Euroopan nykyiset suurvallat, sekä amerikkalaiset, noista edellisistä polveutuen). Vielä nostettiin mies kaikessa voimassaan, tarmokkuudessaan, aikaansaavuudessaan ja älykkyydessään naisen yläpuolelle, koskapa ei nainen ollut saanut yksinään mitään aikaan koko maailmanhistoriassa. Siinä ei paljon astiankuivauskaapin keksiminen paina atomin halkaisemisen tai kuuraketin rinnalla.

Nykyään kuitenkin asetelma on käännetty päälaelleen, ja syyllisiä tähän ovat feministit. Heidän mielestään nainen on aina ollutkin tasavertainen miehen kanssa, mikä ei voisi olla kauempana totuudesta. Nykyään nainen tosin on mennyt jo miehen edelle, sillä henkinen kulttuuri kaikkialla länsimaissa suosii naisia ja naismaista käytöstä enemmän kuin miehiä ja heille ominaisia luonteenpiirteitä. Pojat menestyvät juuri sen takia tyttöjä huonommin koulussa (jossa opettajista suurin osa on naisia), koska opetusmetodit on tehty ahkeria tyttöopiskelijoita silmälläpitäen. Miehet ja naiset ovat niin erilaisia etteivät he edes opi samoja asioita samalla tavalla. Tämä on useammankin blogikirjoituksen aihe, mutta ei mennä siihen nyt tämän pidemmälle.

Joka tapauksessa nykyään naisen henki on miehen henkeä arvokkaampi. Ja on se sitä tavallaan ollut aina, koska naisia suojeltiin vihollisilta miesten hengellä. Tämä liittyy taas evoluutiobiologiaan, mutta sen te tiedättekin jo (sperma on halpaa, munasolut kalliita). Naisen hengen ylemmyys näkyy esimerkiksi uutisoinnissa ja ihmisten asenteissa siihen. Jos mies murhaa toisen miehen, siitä saadaan pikku uutinen lehtien kolmossivun alanurkkaan. Jos mies tappaa naisen, revittelevät keltaiset roskalehdet juttua viikkotolkulla etusivuillaan. Jos nainen tappaa naisen, reaktio on sama. Jos nainen tappaa miehen, niin siitä vasta hullunmylly syntyykin, kuten tapaus Auer osoittaa. Anneli Auer selkeästi murhasi oman miehensä (ikkuna, josta keksitty ulkopuolinen murhaaja olisi mukamas tullut sisään, oli rikottu sisäpuolelta, mikä on sataprosenttinen todiste murhan lavastamisesta ulkopuolisen tekemäksi), mutta juttua pyöriteltiin vuositolkulla eri oikeusasteissa, ja murhaaja vapautettiin lopulta kaikista syytteistä, vaikka hänen omat lapsensakin pelkäävät häntä (sanoivat pelkäävänsä että äiti tappaisi myös sijaisvanhemmat, joiden luona lapset elivät turvassa). Nainen kun ei voi olla syyllinen miehensä murhaan, näin kansa, ja kansan parista koottu valamiehistä arvelee (on muuten häpeällisen tyhmä systeemi käyttää tuomion päättäjinä amatöörejä!).

Naiset saavat jatkuvasti miehiä lievempiä tuomioita täysin samoista rikoksista, ja kaikenmaailman esimerkkejä on runsaasti. Kuitenkin vielä naisen elämää arvokkaampaa on nykyään lapsen elämä. Entisaikoina lapsen elämä ei ollut minkään arvoinen, ellei hänestä kasvanut aikuinen, tai ellei hän ollut kruununperijä. Epämuodostuneita, vammaisia ja muuten ei-toivottuja lapsia surmattiin ja jätettiin heitteille jatkuvasti. Nykyään sellainen on kiellettyä, joten peruuttamattoman vahingon tapahduttua vanhemmat joutuvat tekemään kotisynnytyksen ja tukehduttamaan vauvan tyynyllä ja kaivamaan sen pihamultaan, jottei lapsenmurhaajan leima stigmatisoisi heitä iäksi. Ankarista tuomioista nyt puhumattakaan. Totta kuitenkin on että lapsi ei ymmärrä mitään vielä synnyttyään, ja olisi kaikkein järkevintä että sen jälkeen tapahtuneen voisi vielä perua ns. jälkiabortilla. Jos esimerkiksi lapsi onkin vammainen, sillä sehän ei ole ihmisarvoista elämää, eikä kukaan sellaista lasta oikeasti halua (väittävät mitä väittävätkään).
Lapsen elämän arvostamisesta yli kaiken toimii myös äskettäinen uutinen siitä kun joku 16-vuotias tyttö laski yön pimeydessä (ehkä humalassa) pyllyllään puista hyppyrimäkeä alas, iski päänsä tai kaulansa sen poikki kulkeneeseen vaijeriin (jonka tarkoitus oli nimenomaan estää alas laskeminen ilman lupaa. Siitähän nousi tietenkin myrsky sosiaalisessa mediassa, jossa vaadittiin hyppyrimäen turvallisuudesta vastaavia ihmisiä vastuuseen, vaikka turvatoimet olivat täysin kohtuulliset ja siitä laskeminen oli kielletty. Oma vikansa oli, kun kuoli. Luonnonvalinta teki tehtävänsä. Ei kannata olla tyhmä.

Leijonanmetsästys – miksi mies ei enää saa olla mies?

Leijonaa mä metsästän. 

Tahdon saada suuren.

Amerikkalainen hammaslääkäri, jonka nimeä en viitsi mainita, sillä hän on joutunut jo ajojahdin ja vainon kohteeksi, on ampunut metsästysmatkallaan kuuluisan Zimbabwelaisen leijonan, joka oli nimetty Ceciliksi.

Cecil oli luonnonpuistossa asunut vanha mustaharjainen leijona (urosleijonan harja tummuu sen vanhetessa), joka oli laumansa johtaja. Hammaslääkäri oli maksanut yhteensä 55 000 dollaria kahdelle matkaoppaalle/salametsästäjälle, jotka olivat kuolleen eläimen ruhon avulla houkutelleet Cecil-leijonan ulos luonnonpuistosta, jolloin hammaslääkäri oli ampunut eläimen.

Ampuminen tapahtui jousella ja nuolella, mutta leijona ei kuollut yhteen osumaan. Sitä seurattiin seuraavien neljänkymmenen tunnin ajan, ja kiinni saatua se ammuttiin kiväärillä kuoliaaksi. Leijonan metsästys tapahtui teoriassa luonnonpuiston ulkopuolella, jolloin se oli laillinen kaato, mutta käytännössä salametsästäjät olivat sen houkutelleet ulos suojelualueelta tappamista varten.

Netti räjähti taas sellaiseen raivoon ettei moista ole nähty vähään aikaan. Protesteja järjestettiin jopa ihan oikeassa elämässä, mihin peruslaiska nettiaktivisti ei viitsi useinkaan tulla, hammaslääkäri vaimoineen joutui painumaan maan alle, ja sulkemaan klinikkansa toistaiseksi. Heidän talollaan ja hänen klinikallaan parveili vihaisia ihmisiä, jotka jättivät paikalle herjausviestejä sekä tappouhkauksia. Näitä kuultiin ja nähtiin netissä vielä paljon enemmän. Hammaslääkärin nettisivut myös sabotoitiin, samoin kuin hänen tähtiarvionsa (yhdestä viiteen) eräällä hammaslääkärien vertailusivustolla.

Kertakaikkisen typerää toimintaa. Jolla ei sitä paitsi ole mitään merkitystä. Afrikassa elää nykyään noin 30 000 leijonaa. Leijona (Panthera leo) on uhanalainen laji, muttei läheskään siinä määrin kuin esimerkiksi tiikeri (Panthera tigris), joita on jäljellä enää vain noin 3200 yksilöä. Leijonia saa lain mukaan metsästää tietyillä alueilla, jos luvat ovat kunnossa. Käytännössä tätä on hankala, joskus miltei mahdoton, valvoa, minkä tämäkin tapaus taas osoitti. Kuitenkin tässä haukutaan nyt väärää puuta, ja aivan mahdottoman liian suurella magnitudilla.

Todellisia syyllisiä ovat itä-aasialainen lumelääketeollisuus, afrikkalaiset salametsästäjät sekä salakuljettajat. Rikollisia organisaatioita kaikki. Palataan niihin kuitenkin hieman myöhemmin.

Yksittäinen ihminen, tämä hammaslääkäri, joka ampui hieman kyseenalaisia keinoja käyttäen Cecil-leijonan, teki väärin. Siitä olemme lähes kaikki varmasti samaa mieltä. Cecil oli kuuluisa eläin ainakin Zimbabwessa, mikä teki siitä erityisen arvokkaan. Muita arvokkuuden nostajia olivat sen urossukupuoli, korkea ikä, asema laumansa johtajana, suuri koko, sekä muutenkin vaikuttava ulkonäkö. Se oli kertakaikkiaan majestettinen ilmestys, joka ansaitsi tittelinsä aläinkunnan kuninkaana. En mitenkään tahdo olla villieläinten ja uhanalaisten eläinten tappamisen puolella tällä kirjoituksellani, tulkoon se ainakin selväksi. Cecilin elämä oli itsessäänkin arvokas, joten sen riistäminen ilman mitään erityisempää syytä oli väärin.

Kuitenkin Ceciliä ei tuntenut juuri kukaan niistä ihmisistä, jotka nettiraivoa alkoivat ulos syytää. Kukaan ei olisi tiennyt elääkö vai kuoleeko tuo eläin, eikä kukaan olisi välittänyt. Joka tapauksessa Cecil oli jo siinä iässä että se oli luultavasti jälkeläisensä tehnyt. Mitään perustavanlaatuista haittaa ekosysteemille tai edes leijonalaumalle ei eläimen kuolemasta tapahtunut.

Ihmisten on näköjään nykyään erittäin vaikea käsittää, miksi tällaista tapahtuu. Minäpä kerron miksi.
Noh, nykyaikana länsimainen ihminen ei joudu enää metsästämään omaa ruokaansa, vaan sen saa valmiina supermarketin hyllyiltä. Ihminen ei joudu rakentamaan omaa taloaan, koska niitä saa tilattua valmiina elementteinä, ja mikä vielä helpompaa, voi muuttaa jo valmiiseen asuntoon, kenties kerrostaloon, jossa on keskuslämmitys. Ei tarvitse sitten hakata halkoja kesällä ja lämmittää niillä pirttiä talvella. Vaatteet ja kaiken muunkin kulutustavaran voi ostaa tavarataloista tai mikä vielä helpompaa, tilata suoraan netistä kotiovelle. Toimituskulut ja palautuksetkin ovat nykyään Zalandossa ilmaiset. Nälkää, kylmyyttä eikä muutakaan puutetta tarvitse ihmisen enää koskaan nähdä. Suomalainen ei ole kuollut nälkään sitten 1800-luvun. Jokaisella on nykyään tietokone sekä kännykkä, monella vielä joku tabletinkuvatus, joka on sentään täysi turhake. Viihdettä tulee joka tuutista ja sitä voi passiivisesti seurata 24/7, kunnes kuolee pois.

Kaikki on yksinkertaisesti tehty liian helpoksi, niin ettei elämässä ole enää minkäänlaista haastetta. Ihminen ei saa enää onnistumisen kokemuksia, eikä varsinkaan kokea seikkailuita, kun kaikki on modernisoitu, automatisoitu, sähköistetty ja tylsistetty. Eksistentiaalinen ahdistus valtaa alaa niin nuorten kuin vanhempienkin mielissä, koska mitään järkevää sisältöä elämälle ei enää keksitä. Youtube-julkisuus ei ole sitä, ainakaan jos ja kun kaikki suomalaiset vloggarit ovat vain valittavia teinejä, jotka kertovat tyhjänpäiväisyyksiä omasta elämästään, jossa ei kerta kaikkiaan tapahdu mitään.

Vielä kaikkein karuimmin on modernisoinnin kirves iskenyt perinteisesti miehisinä pidettyihin harrastuksiin ja ammatteihin. Mies ei nimittäin enää saa olla mies tässä länsimaisessa yhteiskunnassa. Eikä poika saa olla poika. Miehiset harrasteet on pakolla ja tarkoituksella yritetty tunkea mahdollisimman ahtaalle ja kokonaan pyyhkiä pois ihmisten mielistä, sillä eihän nyt feministeille sovi että mies toteuttaa miehisiä tarpeitaan. Aina ovat miehet vonganneet naisia, ja kehuskelleet valtauksillaan toisilleen. Nyt se on yhtäkkiä mätipussimaista toimintaa. Naiset eivät ymmärrä sitä miksi mies, joka valloittaa monta naista on paljon suurempi sankari kuin nainen, joka valloittaa monta miestä. Koska sperma on halpaa, ja munasolut kalliita, kertoo meille evoluutiopsykologia. Tämän takia naisen on edullisempaa hankkia vain yksi kumppani, kun taas miehen geenien jatkumisen kannalta on paras jos tämä parittelee mahdollisimman monen naaran kanssa. Siksi naisella on valta valita parisuhteessa, koska halukkaita miehiä on aina tarjolla, miehen taas täytyy taistella muitten miesten kanssa siitä kuka saa kenkäkin naisen.

No, tämä oli vain yksi pienenpieni esimerkki, näitä on nimittäin iso liuta muitakin. Sotia ei enää ole. Kuulostaa varmaan hurjalta kun sanon että sodat ovat miesten harrastuksia, mutta niin se on aina ollut. Naiset eivät halua sotia, miehillä sotiminen taas on verissä. Koska sotia ei enää täällä ole, lähtevät maahanmuuttajat (joilla on machokulttuuri, eli heitä ei ole femininisoitu vielä) Syyrian sotimaan. Suomalainen juo itsensä humalaan ja menee nakkikioskin jonoon haastamaan riitaa tappelun toivossa. Jotain tästä kertoo niin jalkapallohuliganismi, jääkiekko-otteluiden säännönmukainen tappelus kuin myös sellaisten uusien urheilulajien kuin Ultimate Fighting Championship-ilmestyminen. Ennen oli gladiaattoritaisteluita, sitten typerä kristinusko kielsi ne muka moraalittomina, vaikka useimmat kristityt nauttivat kisojen katselusta. Sitten niistä kehittyivät härkätaistelut, nuo Ernest Hemingwayn, miehisen miehen esikuvan, suosikkiharrasteisiin lukeutuvat taistot joissa mies ottaa mittaa eläimestä. Nyt naiset ovat kieltämässä härkätaistelutkin, koska eläinten suojelu ja jotain blaablaablaa...

Metsästys on perinteisesti aina ollut miesten alaa. Kivikauden metsästäjä-keräilijäkulttuureista lähtien on nainen aina ollut nuotion äärellä juoruamassa, laittamassa ruokaa ja hoitamassa penskoja, kun taas miehet ovat olleet keskenään metsällä, juron puhumattomina (jottei saaliseläin kuulisi) keihäs tai jousi kädessään valmiina iskemään tai ampumaan. Nykyään metsästys tapahtuu usein ruutiasein, koska se on helmpompaa, mutta silti metsästyksen vetovoima ei ole kokonaan kadonnut. Eläinaktivistit, joista suurin osa on naisia, joista suurin osa on myös feministejä, vastustavat metsästystä kiihkeästi, riippumatta siitä tapahtuuko se ruoanhankintaan, eläinten ylisuuren kannan harventamiseen (hirvet, citykanit yms.) vai trofeenkeräilyyn.

Trofee, eli metsästysmuisto, on seinällä vaikuttava ilmestys. Vaikka vastustankin uhanalaisten lajien salametsästystä, en voi kuin ihailla täytettyjä eläimiä, niiden taljoja, päitä ja sarvia. Mielestäni ne ovat todella vaikuttavia ja vanhan hyvän ajan tyylikkyyttä uhkuvia sisustuselementtejä, joihin liittyy vieläpä hienoja tarinoita ja muistoja.

Trofeemetsästys on miehinen laji. Toki sitä muutama nainenkin on harrastanut, mutta se on erittäin maskuliininen harrastus, josta kaikki tosimiehet nauttisivat, jos pääsisivät kokeilemaan. Nyt ajojahdin kohteeksi joutunutta hammaslääkäriä syyllistetään hänen omista haluistaan miehenä, ja koko juttu pyrkii ilmiselvästi (eläinaktivistien ja muiden feministien johdatuksella) kokonaan metsästyksen kieltämiseen lailla. Kaiken metsästyksen. Feministit näkevät tämän maskuliinisen harrastuksen vaarantavan heidän oman agendansa, eli miehien feminiinistämisen. Koska feministien mielestä kaikki maskuliiniset ja miehiset tavat, halut, himot ja harrastukset ovat pahasta, on ne tuhottava tai laimennettava sille tasolle että ne vastaavat heidän feminiinisiä ja naisellisia ihanteitaan. Jos tämä toteutuisi, olisi miehisyyden loppu lähellä, sillä miehiltä kiellettäisiin yksi toisensa perään (niin kuin moni asia onkin jo keilletty) kaikki heidän rakastamansa asiat. Kaikki jotka saavat heidät tuntemaan olonsa oikeasti miehiksi.

Voitteko kuvitella (ilmeisesti ette) kuinka suuria tunteita ja ajatuksia tuon nimeltämainitsemattoman hammaslääkärin päässä on täytynyt liikkua hänen metsästäessään suurta urosleijonaa Afrikan savannilla. Hän sentään ampui sen jousella ja nuolella! Siinä on sitten miehinen mies. Ei tuollainen mies tuntisi itseään yhtään miksikään eikä hän kestäisi elämäänsä, jos joutuisi olemaan vain tylsä hammaslääkäri yhdeksästä viiten viitenä päivänä viikossa, ja sitten iltaisin katsoisi vain jotain saippuasarjaa televisiosta. Ei sellainen ole oikeaa elämää! Ei sellainen ole varsinkaan miehen elämää. Mies kaipaa välillä luontoon ja seikkailuun, hän kaipaa adrenaliinia vereensä (monetkaan urheilulajit eivät voi sitä jännitystä tarjota, mitä oikeaan seikkailuun kuuluu). Mies tuntee oikeasti elävänsä kun toinen eliö kuolee! Elämän ja kuoleman kamppailu, ah, ei mikään ole sen suurempaa tässä maailmassa.

Onko olemassa yhtään naisten harrastusta mikä olisi kielletty tai mitä yritettäisiin kieltää? Ei taida olla. Ruoanlaitto, kodinhoito, lasten hoito, sisustaminen, virkkaus, vaatteiden shoppailu, kukka-asetelmien sommittelu, puutarhanhoito yms. Ei niistä ole vaaraa kellekään, eikä niitä siis olla kieltämässäkään. Miesten harrastukset, kuten taisteleminen, tappeleminen, metsästäminen, trofeiden keräily, härkätaistelut, urheilukalastus yms. yritetään kaikki kieltää ja tilalle tuoda jotakin femininisoivaa. Miesten elinvoimaa, viriliteettiä (latinan vir = mies) yritetään kaikin keinoin kahlita. Me, miehet, tulemme taistelemaan sitä vastaan viimeiseen asti. Teillä, feministeillä, ei ole mitään oikeutta tulla sanomaan mitä me miehet saamme harrastaa ja mitä emme. Eivätkä ne pelottavan aggressiiviset harrastukset, kuten tappeleminen ja metsästäminen, oikeasti tee pahaa miehille itselleen eikä ulkopuolisille (no, jokunen eläin joskus ehkä kuolee), päin vastoin. Jos mies ei saa toteuttaa maskuliinisia unelmiaan, väkivaltafantasioista puhumattakaan, hänen tukahdutettu persoonallisuutensa ja miehisyytensä kasvaa kieroon, mistä voi seurata hirveitä. Näistä femininisoiduista miehistä, jotka elävät naisvaltaisen henkisen yhteiskunnan tossun alla tulee niitä koulusurmaajia, massamurhaajia, sarjaraiskaajia ja muita sekopäitä, joita te naisetkin kaikkein eniten pelkäätte. Antakaa miesten siis harrastaa omia juttujaan aivan rauhassa, ei teidän tarvitsekaan ymmärtää (eivät miehetkään ymmärrä teidän juoruilukerhojanne ja zumbaamista), kunhan hyväksytte tosiasian. Miehet ja naiset ovat aina olleet erilaisia ja tulevat aina olemaankin. Miesten naisistamisen tulee loppua!

 * * *

Jatka lukemista tällä artikkelilla, jossa paneudun filosofisemmin siihen, mikä antaa arvon minkäkin eliölajin elämälle, ja miksi kaikkien elämä ei ole saman arvoista.

Viimeinen sana homoliitoista: miksi ne ovat väärin

Olen vältellyt tätä aihetta jo kauan. Mutta nyt viimein tartuin siihen.
Homoliittolakihan... anteeksi sukupuolineutraali avioliittolaki äänestettin eduskunnassa voimaantulevaksi jo viime syksyn puolella. Siitä asti minun on pitänyt kirjoittaa definitiivinen ja erittäin pitkä artikkeli aiheesta, josta olen kirjoittanut jo monta kertaa aiemmin. Aiemmin olen näppäimistöäni sauhuttanut sellaisista aspekteista kuin lakialoitteen nimestä, joka on propagandamielessä vaihdettu sukupuolineutraalista "tasa-arvoiseen", vaikka kyse ei ole tasa-arvosta, tai siitä että homoliittojen puolustajien argumentit eivät kestä lähempää tarkastelua. Olenpa myöskin esitellyt järkeviä argumentteja homoliittoja vastaan. Nyt kuitenkin tämän loppupuheenvuoron tarkoituksena on pistää asia vihdoin pakettiin ja lopettaa kaikenlainen jankkaus homoliittokysymyksestä.
Tiedän että laki on jo äänestetty voimaantulevaksi, mikä tapahtunee vuoden 2017 aikana, eli onneksi ei aivan vielä. Muutoksen mahdollisus lakiin sitä ennen on toki teoriassa mahdollinen, mutta en usko että minkäänlaista muutosta siihen on tulossa, syistä jotka kerron perinpohjaisesti tässä kirjoituksessani. Myöskään en elättele minkäänlaisia toiveita että tällä(kään) kirjoituksellani olisi vaikutusta valtakunnan politiikkaan tai yhteiskunnan ilmapiiriin ja kansalaisten yleiseen mielipiteeseen, mutta jos edes muutamat saisivat tästä tukea omassa elämässään kohtaamilleen vaikeuksille, olisin tyytyväinen.

Nyt sitten pitemmittä puheitta, itse asiaan.

Minä vastustan homoliittoja. Se on varmasti käynyt jo kaikille selväksi. Syytkin kenties monille, mutta ne lienee paikallaan kerrata perusteellisesti, uusien lukijoiden takia, ja niitten jotka niitä eivät muista tai halua ymmärtää.


Homous on luonnotonta

Luonnollinen olotila kaikkiin asioihin on aina paras mahdollinen. Homous ei ole luonnollista. Luonnollista on halu lisääntyä, koska se on itse elämän perimmäinen ja ainoa tarkoitus, causa vitae. Homot eivät kykene lisääntymään, eivätkä lesbotkaan, ilman ulkopuolisen henkilön apua. Ihmislaji ei olisi selviytynyt tähän päivään jollei se olisi jatkuvasti ja ahkerasti harrastanut lisääntymistä miesten ja naisten välillä. Homo sapiens nyt sattuu vain olemaan sukupuolettunut laji, jonka lisääntymiseen tarvitaan kummankin sukupuolen edustajaa. Niin kuin ovat kaikki muutkin selkärankaiset eläimet, ja monet selkärangattomatkin. Suvullinen lisääntyminen on ollut jo vuosimiljardien ajan kehittyneempien elämänmuotojen ainut lisääntymistapa. Koska se on kaikista toimivin, kätevin ja yksinkertaisesti paras mahdollinen, sitä ei ole syytä muuttaa miksikään. Evoluutio on huomannut tämän, mutta onko ihminen itse?

Nykyään kun on muodissa kaikenlainen turhanpäiväinen vouhotus sukupuolisesta suuntautumisesta ja muista luonnonoikuista, on lisääntyvyys kääntynyt monessa maassa laskuun, kun varsinkin nuoret naiset ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia. Asia, jonka pitäisi olla itsestään selvästi kaikkien naisten, ja miestenkin velvollisuus. Jostain kumman syystä he ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta naisia, jotka nykyään päättävät olla lapsettomia. Moni mies jää näin vaille omaa jälkikasvua, vaikka sellaista haluaisi ja olisi valmis hoitamaankin.

Lapsettomuus on siis luonnotonta. Koska vain mies ja nainen voivat luonnollisesti saada lapsia keskenään, kaikki muut parisuhdemuodot ovat luonnottomia. Parisuhteen tarkoitushan nimittäin on tuottaa lapsia, eli lisää kunniallisia veronmaksajia yhteiskuntaa pyörittämään. Koko sivilisaatio perustuu tähän ihmiskunnan sukupolvien jatkumiseen. Jos jokin sukupolvi yht'äkkiä lyhytnäköisesti päättää jättää lapsensa hankkimatta, sillä voi olla katastrofaaliset seuraukset kaikille ihmisille. Vastustankin kiivaasti länsimaisen hyvinkoulutetun ja järkevät ylemmän keskiluokan vapaaehtoista lapsettomuusaatetta, joka on nykyään jo hälyttävän laajalle levinnyt. Tunnen itsekin koko joukon naisia, jotka eivät aio omien sanojensa mukaan koskaan hankkia jälkiaksvua. Yhtäkään tällaista miestä en tunne.

Homot ovat osa tätä jatkumoa ja aatetta, koska he eivät voi saada lapsia. Homot-termi kattaa tässä lesbotkin, koskapa heidän kaikkien seksuaalinen suuntautumisensa on homoseksuaalinen, normaalin heteroseksuaalisuuden sijaan. Homoilla toki on mahdollisuus lisääntyä, mutta he vapaaehtoisesti päättävät yleensä jättää sen käyttämättä. Jotkin homot kuitenkin lisääntyvät, mutta kovin erikoisella tavalla. He luovuttavat spermaansa, jolloin seksiä naisen kanssa ei harrasteta, mutta sijaissynnyttäjän osaan alistettu naisparka joutuu kuitenkin kantamaan tuon homon lapsen. Sitten lapsi luovutetaan pois omalta äidiltään, joka on hänet kantanut yhdeksän kuukautta, ja annetaan isälleen, homolle, ja tämän kumppanille, toiselle miehelle. Tällainen toiminta on luonnottoman lisäksi myös moraalitonta lasta kohtaan. Mikä johdatteleekin meidät seuraavaan aihealueeseen.
Mutta sitä ennen aion vielä summata yhteen lyhyellä listalla tämän luvun teesit, jottei kukaan "homouskovainen" voi tulla niitä kumoamaan. Tässä usein esitettyjä jatkokysymyksiä aiheesta, ja vastaukseni niihin:


Jos homous on luonnotonta, miksi sitä esiintyy eläinten keskuudessa?

Eläinten keskuudessa ei esiinny homoutta samassa mittakaavassa eikä samassa merkityksessä kuin ihmislajin parissa. Homous ja sen ylistäminen näyttävätkin olevan vain ihmisen keksimä kulttuurillinen oikku. Homotutkijat ovat todistaneet että on olemassa pitkä lista eläinlajeja, jotka näennäisesti harrastavat homosuhteita.

Mutta mitä tarkoitetaan näillä homosuhteilla, ja miten ne eroavat ihmisten keskinäisistää homosuhteista? No, koska elämän tarkoitus on jatkua jälkeläisten muodossa, jokaisen eläinlajin, myös ihmisen, jokainen yksilö pyrkii koko elämänsä siihen että saa jatkettua geenejään vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa eteenpäin. Tämä on selvä juttu kaikille.

Jos kuitenkin käy niin ikävästi, että vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole saatavilla syystä tai toisesta, jotkin eläinlajit harrastavat "homoutta", mikä tarkoittaa jokaisessa tapauksessa sitä että uros yrittää pökkiä toista urosta. Monet asiat kertovat meille, että tämä ei tarkoita homoseksuaalisuutta tai urosten välistä rakkautta, vaan jotain aivan muuta. Koska uroksilla on kiima-aika, niiden on pakko päästä niin sanotusti pukille. Ja jos naaraita ei vain kertakaikkiaan ole, on niiden tyydytettävä itsensä jollain muulla keinoin.

Koska eläimet (kehittyneimpiä kädellisiä lukuunottamatta) eivät osaa masturboida, niiden on pakko päästää kiveksensä tyhjenemään ainoan muun mahdollisen keinon avulla, eli toisen saman lajin uroksen sisään. Emme voi haastatella eläimiä, mutta selvää lienee että alistuva osapuoli ei tästä minkäänlaista nautintoa saa. Yleensä se onkin vahva uros, joka käytännössä raiskaa heikomman yksilön.

Tällaistako käytöstä homoihmiset ajavat, kun he argumentoivat sen puolesta että homous on "luonnollista", koska sitä esiintyy monien eläinlajienkin keskuudessa? Jos homous perustuu vahvemman oikeuteen raiskata heikompi osapuoli, niin kuin se ihmisenkin historian aikana monesti on ollut, ei mikään voisi olla vastenmielisempää. Homoraiskaus on uhrille sekä fyysisesti että henkisesti paljon vahingoittavampi kokemus, josta ei varmasti millinkaan kokonaan toivu. Tällaiset raiskaajahomot pitäisikin ensin kastroida ruosteisella sirpillä, sen jälkeen keittää hitaasti kuoliaaksi kiehuvassa öljyssä kaiken kansan nähden.


Jos elämän tarkoitus on lisääntyä, pitäisikö ihmisoikeudet ottaa pois myös vapaaehtoisesti lapsettomilta heteropareilta?

Kyllä, pitäisi. Vapaaehtoinen lapsettomuus on yhteiskunnan syöpä, joka nakertaa ihmiskunnan tulevaisuuden perustaa pala palalta. Jokaista mies-nais -pariskuntaa pitäisi valtion taholta kannustaa hankkimaan jälkikasvua niin että väestörakenne uusiutuu toivotunlaisesti.


Entä sinkuilta?

Valtion pitäisi ensinnäkin pyrkiä hankkimaan kaikille asukkailleen vastakkaisen sukupuolen edustaja elämänkumppaniksi ja jälkeläisten tuottajaksi, jos ihmisyksilö ei siihen yksin kykene. Joissain tapauksissa tietysti, jos yksilö on epäkelpo, erimerkiksi rikollinen, juoppo, narkkari, mielisairas, muuten sairas, lisääntymiskyvytön, epämuodostunut, vammainen, erittäin lihava tai ruma, tai hänellä on suuri mahdollisuus perinnöllisiin sairauksiin, lisääntymiseen ei kannustettaisi. Näissä tapauksissa lisääntymisen pitäisi itse asiassa olla kiellettyä. Lisääntymisen pitää nimittäin pyrkiä aina parantamaan ihmiskunnan geenejä, ei huonontamaan niitä.


Entä leskiltä?

Jos leskeksi jäänyt nainen tai mies on jo hankkinut jälkikasvua, mitään painostusta uuden kumppanin hankkimiseksi ei tietenkään tule olla. Jos hän haluaa mennä uudelleen naimisiin, sen tulee tietenkin olla mahdollista. Jos hän haluaa hankkia uuden kumppaninsa kanssa lapsia, sekin on suotavaa, muttei pakollista. Jos puoliso on menehtynyt ennen kuin yhteistä jälkikasvua on ehditty hankkia, eikä ruumiista ole saatu sukusoluja talteen, alkavat vaihtoehdot olla ikävän vähissä. Jos henkilö on oikeasti rakastanut kuollutta puolisoaan, ei häntä voitane pakottaa hankkimaan lapsia kenenkään muun kanssa. Tällaiset tapaukset, joissa puoliso kuolee ennen lasten hankintaa, ovat onneksi tosin niin pieni vähemmistö, etteivät he vaikuta suurestikaan ihmiskunnan uusiutumiseen.


Pitäisikö sitten kaikkien olla koko ajan tekemässä niitä lapsia?

Ei tietenkään. Suomen naisten hedelmällisyysluku on tätä nykyä 1,7, mikä on selvästi maailman keskiarvon, 2,7, alapuolella. Somaliassa hedelmällisyysluku on yli 7! Kehitysmaissa syntyykin nykyään neljä kertaa enemmän lapsia kuin kehittyneissä maissa, ja tästä on syytäkin olla huolissaan. Köyhien ja tyhmien määrä lisääntyy aina vain kasvavaan tahtiin, samalla kun vakavaraisten ja älykkäiden osuus maailman väestöstä vääjäämättä pienenee. Edesvastuutonta onkin siis jättää vapaaehtoisesti kokonaan lisääntymättä. Suomen väestön uusiutumiskyvyn kannalta olisi hyvä jos kaikki pariskunnat synnyttäisivät vähintään 2 lasta, mieluiten kolmekin, jotta kilpailukykymme ei jäisi niin paljon muusta maailmasta jälkeen. Seuraavassa tilasto Suomen väkiluvusta, joka on sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien jälkeen ollut tasaisessa laskussa viimeiset puoli vuosisataa.

Seuraavassa vielä Suomen hedelmällisyysluku, joka on myöskin ollut koko ajan laskussa, sotien jälkeen vain kiihtyen alamäkeen.

Lapselle on turvattava molemmat vanhemmat: isä ja äiti

Niin vanhanaikaiselta kuin ikiaikainen totuus modernin "suvaitsevaisen" mielestä kuulostaakin, on tieteellisesti todistettu että lapsi on onnellisempi kun hänellä on sekä isä että äiti. Äidinrakkaus on suurin tunne mistä vastasyntynyt ja pieni lapsi saa nauttia, eikä sitä saa ottaa pois yhdeltäkään ihmisyksilöltä. Kukaan ei rakasta lasta enempää kuin hänen oma biologinen äitinsä. Lapsi tarvitsee ehdottomasti myös isän mallin, eikä kuka tahansa siihen kelpaa, vaan sen on oltava biologinen isä.

Ei-biologisilla vanhemmilla ei ole samanlaista verisidettä lapseen, eivätkä he voi, vaikka kuinka yrittäisivät, koskaan täydellisesti korvata biologisten vanhempien kaipuuta lapsessa. Kaikki tiedämme kuinka homoliittolain hyväksymisen jälkeen homouskovaiset rupeat välittömästi lobbaamaan seuraavaa lakihankettaan, eli homojen adoptio-oikeutta. Tätä ei ehdottomasti tule sallia nyt eikä koskaan, sillä tämä asia ei tule muuttumaan. Se on vain biologinen fakta, että lapsi ei ole yhtä hyvinvoiva kahden miehen tai kahden naisen perheessä. Ei tietenkään yksinhuoltajaperheessäkään, eikä väkivaltaisessa alkoholistiperheessä, mutta tällaisen ääri-esimerkit eivät tuo minkäänlaisia bonuksia homoliittoperheille.

On loogisesti väärin rinnastaa epäonnistuneet heteroperheet tähän asiaan. Perhe voi epäonnistua monesta syystä, eivätkä homoperheet ole yhtään sen vakaampia kuin heteroperheet, itse asiassa esimerkiksi parisuhdeväkivalta on tilastollisesti yleisempaa kahden miehen liitossa kuin perinteisessä avioliitossa. Mikä on myöskin hälyttävää, ja kertoo siitä ettei tällainen järjestely toimi.

Lapsen etu pitää olla aina etusijalla. Ihmisellä on vastuu omasta jälkikasvustaan, eikä sitä saa hankkia heppoisin perustein. Siitä on pidettävä huolta täysi-ikäiseksi asti, ja mielellään sen jälkeenkin. Homojen adoptio-"oikeudessa" ei olisi kyse mistään muusta kuin aikusiten ihmisten tarpeiden tyydyttämisestä lapsen oikeuksien kustannuksella. Jos mies haluaa lapsen, hänen on tehtävä se naisen kanssa, ja toisinpäin, ja heidän olisi syytä mennä avioon turvatakseen lapselle onnellinen, tasapainoinen ja turvallinen lapsuus ja nuoruus. Siinä on kuitenkin toisen ihmisen elämä pelissä, ja kaikki tiedämme miten helposti nuori ihminen masentuu tai oppii vääränlaisia vaikutteita. Vanhempien suhde vaikuttaa siihen hyvin paljon.


Eikö lapsella ole parempi olla kahden miehen tai kahden naisen hoivattavana kuin yksinhuoltajan tai alkoholistivanhempien luona?

Tavallaan ehkä. Mutta se ei ole mikään syy sallia homopareille oikeutta adoptioon. Eroamisen avioliitosta pitäisi olla laitonta, niin kuin se on monena maailmanaikana ollutkin. Mutta avioon menemistä ja lasten hankkimista täytyisi myös miettiä enemmän. Tällaisia päätöksiä ei saa tehdä heppoisin perustein, koska siinä on nimenomaan kyseessä uusien ihmisten elämä. Silloin on vastuussa (ehkä ensi kertaa elämässään) muustakin kuin itsestään. Monelle ihmiselle tämä on liian suuri vastuu, eivätkä homot tee tästä poikkeusta. Lapsen oikeus isään ja äitiin ja näiden muodostamaan turvalliseen, terveelliseen ja kehittävään parisuhdemalliin menee selvästi ja helposti yhden tai kahden aikuisen ihmisen tarpeiden tyydyttämisen edelle. Lapsi ei voi eikä saa olla mikään lelu, joka hankitaan että todistetaan jotakin, kuten että "kyllä kahdella miehelläkin voi olla lapsi". Kun ei voi, niin ei voi.

Alkoholisteilta pitäisi kieltää lastenteko kokonaan, ja ottaa lapset huostaan, jos niin katsotaan parhaaksi. Nämä ovat tietenkin tapauskohtaisia asioita. Jos muutamassa heteroperheessä lapsella on huono olla, jopa huonompi kuin heillä olisi olla hyväkäytöksisessä homoperheessä, se ei muuta eikä kumoa sitä tosiasiaa että keskimäärin lapsella on paljon parempi olla isän ja äidin muodostamassa perheessä. Argumenttina homoliittojen ja heidän adoptio-oikeutensa puolesta tämä on niin heikko ja onneton, että samalla voisi perustella että kyllähän Afrikassa heteroperheiden lapsilla on nälkä, siispä heidän olisi parempi olla Suomessa homoperheissä. Mitä ihmettä, ei logiikka vain toimi näin!



Lopuksi

Olin kirjoittanut tämän jo kuukausi sitten, mutta viilailin sitä nyt hieman. Äsken sain myös tietää että on vihdoin viimein perustettu kansalaisaloite homoliittolain kumoamisen puolesta, ja avioliiton palauttamiseksi miehen ja naisen väliseksi instituutioksi, joka se on aina ollut ja joka sen myös kuuluu aina olla. Se löytyy täältä, ja vaikuttaa erittäin lupaavalta tähän mennessä! 
Käykää ihmeessä kaikki laittamassa nimenne alle tähän historiallisen tärkeään aloitteeseen, jolla voimme korjata nyt orastavan suunnattoman virheen, jolla olisi toteutuessaan vaikutuksia tuleviin polviin luultavasti ikuisesti. Levittäkää myös tätä ilosanomaa kaikille!


P.S.

En rehellisesti sanottuna usko, vaikka tällä hetkellä vilpittömin tarkoitukseni onkin lopettaa tästä aiheesta keskusteleminen tähän mielipiteeseen, että pystyn pitämään sanan säiläni erossa näinkin kipakasta, tärkeästä, ja tunteitaherättävästä aiheesta. Senkin takia että suvakit eivät vain suostu jättämään sitä rauhaan. Kuolleeseen hevoseen potkitaan anarkistien teräskärkisillä maihareilla eloa kuin itsenäisyyspäivän aikaan tamperelaisella kauppakadulla hakataan jääkiekkomailoilla Stockmannin ikkunoita. Nämä raukat eivät ymmärrä taistelevansa väärän asian puolesta, koska sana "tasa-arvo" on syövyttänyt heidän mielensä valheellisilla kuvitelmilla siitä että he toimisivat oikeuden puolesta, vaikka moraaliltaan he ovat täysin vääristyneitä omaneduntavoittelijoita ja oman kilpensä kiillottajia. Täysin näköalaton toiminta hetkellisen tarpeen tyydyttämisen nimissä ajaisi yhteiskunnan yhä suurempaan rappion aikakauteen, sellaiseen pimeään aikaan, ettei sieltä enää noustaisikaan minkään pienen innovaatiotoimiston suunnitteleman maabrändikampanjan avulla. Ehei, Suomi tipahtaisi lopullisesti kehityksen kelkasta muun Euroopan ja Yhdysvaltojen, sekä Venäjän, Kiinan, Japanin ja Intiankin porhaltaessa menojaan uudelle maailmanepookille, johon verrattuna näyttäisimme kivikautisilta jäänteiltä. Suomen kansan uudistuvuus on turvattava. Lapsen oikeudet isään ja äitiin, ja sitä myöten terveelliseen kasvatukseen on turvattava. Vain näin saamme tarpeeksi uutta hyvää ihmisainesta pitämään Suomi pinnalla tässä jatkuvassa kilpailun maailmassa, jossa me kaikki elämme.