Isänpäivä on isänpäivä

Eräs australialainen feministi, joka ei ansaitse tulla nimetyksi, on ehdottanut että isänpäivä korvattaisiin ”erityisen henkilön päivällä”. Tätä onkin jo kokeiltu sekä maailmalla, että meillä koto-Suomessa, jossa jotkin liberaaleina itseään pitävät päiväkodit ovat ottaneet nimityksen kokeilukäyttöön. Siis päiväkodit! Että tällainen feministis-propagandistinen vasemmistoaivopesu kodistetaan nykyään jo kaikkein vastustuskyvyyttömimpiin ihmisiin, eli pieniin lapsiin! Kuinka hävytöntä ja raakaa toimintaa. Vastustan tätä ehdottomasti.

Isänpäivä on isän päivä. ”Erityisen henkilön päivä” on ensinnäkin jo sanana typerä hirviö, minkä lisäksi se on totaalisen seksistinen miessukupuolta kohtaan. Ei kukaan ole koskaan ehdottanut, eikä edes kehtaisi ehdottaa, äitienpäivän poistamista, muuttamista tai muuten raiskaamista. Miksi tämä feministinen hyökkäys kohdistuu vain miehiin? Koska kaikkihan ne kohdistuvat. Isänpäivä on jo muutenkin alemmassa arvossa kuin äitienpäivä. Äitienpäivä on kauniissa toukokuussa, kun isänpäivä on kurjassa marraskuussa (marras tarkoittaakin kuolemaa), ja tämän lisäksi äitienpäivä on virallinen liputuspäivä, isänpäivä vain vakiintunut. Kumma ettei kukaan ole ottanut tätä pientä lakiasiaa korjatakseen.

Jokainen, joka on isä, on ansainnut oman juhlapäivänsä, kuten myös jokainen joka on äiti. Nykysuomessa vanhemmuutta ei ilmeisesti korosteta tarpeeksi, koska syntyvyys laskee hälyttävästi koko ajan. Etenkin tässä tilanteessa vanhemmuudesta pitäisi palkita kaikin keinoin, ja isän- ja äitienpäivät ovat vain yksi muodollinen tunnustus asiasta. Minusta myös jokainen isä ja äiti ansaitsisivat vanhemmuudestaan vähintään yhden palkallisen vapaapäivän vuodessa.

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi poistaa isänpäivän? Sitä on yritetty perustella sillä että kaikilla ei ehkä ole isää. No, kaikilla on oikeasti isä, koska lapsia ei synny pelkistä naisista. Jos isä on kuollut, on se surullinen tapaus, mutta tällöin isänpäivänä voi muistella edesmennyttä isää, ja vaikka käydä tämän haudalla. Jos isä on jättänyt äidin ja lapsensa, on tapaus edelleen valitettava, mutta ei sekään anna oikeutta vielä muilta isänpäivää pois. Isänpäivä on sekä kaikkien isien, että kaikkien lapsien oikeus. Se hyvin marginaalinen vähemmistö, joka ”kärsii” isänpäivästä, ei oikeuta luopumaan tästä perinteestä. Nykyään on vallalla sellainen ilmapiiri, että marginaaliset vähemmistöt kuvittelevat oikeudekseen pompotella vallitsevaa yhteiskuntaa ja enemmistöä aivan mielin määrin. Sellainen peli ei vetele, vaan vähemmistöt pysykööt marginaalissa. Ei yksi ihminen saa pilata tuhannen muun juhlapäivää (saati sitten yksi feministi miljardien ihmisten), vain sillä verukkeella että jollekin voi (ehkä) tulla siitä vähän paha mieli. Kasvakaa jo aikuisiksi feministit, ja lopettakaa tällainen naurettava pelleily! Maailmassa on oikeitakin ongelmia, sekä miehillä että naisilla, ja isänpäivä ei ole yksi niistä, ei lähelläkään.

Luin myös kuinka joku yritti säälittävästi perustella isänpäivän tuhoamista sillä että kyseessä on verrattain uusi perinne (1940-luvun lopulla Suomessa aloitettu), mutta tällä samalla naurettavalla perusteella voisi perustella aivan mitä tahansa, kuten naisten äänioikeuden poistamista (vasta 1900-luvun alusta ollut käytössä) tai jotakin muuta vastaavaa. Ei perinteen tarvitse olla ”ikiaikainen” (sana jota kyseinen henkilö käytti) ollakseen vaalimisen arvoinen. Jos sinä et halua viettää isänpäivää, voit häpäistä oman isäsi ihan yksinäsi.

Joten näpit irti isänpäivästä, se ei ole teidän (feministien) päivänne, ettekä te voi siihen koskea. Aion tulevaisuudessakin viettää isänpäivää hamaan kuolemaani asti, ja siirtää perinteen jälkeläisilleni. Tänä isänpäivänä menen vanhempieni luokse, veljieni kanssa, ja vietämme yhdessä isänpäivää, isäni kunniaksi, joka on meidät siittänyt.

Hyvää isänpäivää kaikille isille! Ikuisesti.

Ihan tavallisia ihmisiä

Ärsyttää kun suvakit keksivät kaikenlaisia termejä kuvaamaan erilaisia ihmistyyppejä. Itse he ovat kaikelaista lokerointia vastaan, joten en voi käsittää miksi he itse lokeroivat ihmisiä pienenpieniin niche-ryhmiin. Ilmeisesti lokerointi on ihmisen geeneissä, ei siitä mihinkään pääse, vaikka sitä vastaan nimenomaan taistelisi. Se on vaan niin helppoa ja hauskaakin lokeroida ihmisiä.

Kuitenkin nyt on lähtenyt täysin lapasesta suvaitsevaisten keksimien uusnimien kirjo. Enää ei naurata. Ei tiedä miksi saa edes itseään kutsua ettei vaan loukkaa jotakuta "ihmisryhmää", johon kuuluu ehkä yksi henkilö. Ei yhden, kahden, kymmenen, sadan tai edes tuhannen ihmisen "ryhmälle" kannata keksiä mitään nimeä. Sama juttu mikä on tapahtunut musiikkigenrejen kanssa, on tapahtunut nyt "ihmisgenrejen" kanssa. Niitten määrä on lähtenyt täysin käsistä. Vihasin jo sitä kun jokainen maailman yhtye haluaa olla niin erilainen kuin kaikki muut, vaikka kuulostaa täysin samalta, että sen on pitänyt keksiä kokonainen oma genre itselleen, koska se ei koe kuuluvansa yhteen muiden kanssa.

Nyt sama halu on yksittäisillä ihmisillä. Tänä ääri-individualismin aikakautena jokainen tahtoo suunnilleen olla oma ihmislajinsa, tai vähintäänkin rotunsa (hups, ainiin, sitä sanaa ei saa enää käyttää!).  Kukaan ei ilmeisesti halua enää kuulua yhteen muiden ihmislajin edustajien kanssa, vaan pitää keksiä pienempiä ja pienempiä ryhmiä ja joukkoja, joihin voi sitten salassa kuulua, ja vihata muita niiden parin kaverin kanssa.

Toki tämä on täysin luonnollista, evoluutiobiologia kertoo meille että se on ihmiselle luonteenomaista käytöstä, joka on peräisin jo kivikaudelta, jolloin ihmislajin edustajia oli vähän ja ne olivat muodostaneet pieniä laumoja ja heimoja, jotka katkerasti vihasivat toisiaan ja sotivat keskenään rajallisista resursseista.

Ilmeisesti mikään ei ole siis muuttunut kymmeniin tuhansiin vuosiin, no, tietenkään ei ole, evoluutio on hidas prosessi, ja vihaamisesta on meille hyötyä, mutta naurettavaa on että suvakit, jotka ovat olevinaan niin suvaitsevaisia, ovat itse kaikkein pahimpia ihmisten lokeroijia, nimittelijöitä, poissulkijoita, syrjijöitä, suvaitsemattomia ja tyhmiä. Ja heillä on pahanlaatuinen pakkomielle keksiä nimityksiä ihmisille.

Aloitetaan helpoista.
Miksi homoja pitää kutsua homoiksi? Homoseksuaali, homo, lesbo. Miksei niitä voisi kutsua vain ihmisiksi. Vai yritetäänkö tässä tieten tahtoen erottaa homoja valtaväestöstä?

Hetero. Tavallinen ihminen. Mies joka tykkää naisista tai nainen joka tykkää miehistä.

Biseksuaali, bi. Joka tykkää sekä naisista että miehistä. Mutta ei sitäkään tarvitsisi toitottaa niinkuin ei homouttakaan. Vai onko tämä joku ihmisen määrittelevä ominaisuus? En usko että suvakit sitä tahtovat.

Aseksuaali. Sellainen, joka ei halua seksiä. Haluton.

Demiseksuaali. Ihan tavallinen ihminen, joka välillä ei halua seksiä. Naurettavan turha termi.

Trans-sukupuolinen, transnainen, transmies, transseksuaali, transvestiitti. Näitä termejä on hankala käyttää loukkaamatta aina jotakuta, sillä niitten käyttö on sekalaista ja sekavaa. Täysin turhaan, sillä ne voisi poistaa käytöstä kokonaan. Jospa puhutaankin vain miehistä ja naisista.

Intersukupuolinen, interseksuaalinen. Jotain sukupuolten väliltä. Mihin tätäkin tarvitaan, kysynpähän vaan?

Queer-ihmiset. Eli pervot.

Sateenkaari-ihmiset. Johonkin seksuaali/sukupuolivähemmistöön kuuluvia tyyppejä. Turhaa turhaa.

Cissukupuolinen. Tämähän nyt menee aivan naurettavaksi, sillä tämä termi tarkoittaa normaalia ihmistä! Siis sellaista joka on syntynyt siihen sukupuoleen kuin mitä on. Eli normaalia ihmistä!!! Tätä termiä ei kertakaikkiaan tarvita.

Sitten on liuta vanhoja hyviä termejä, joista on jostain syystä luovuttu, ja niitä on pyritty korvaamaan uusilla sanahirvityksillä, jotka vihlovat korvaa, eivät istu suomalaisen suuhun, eivätkä tule vakiintumaan käyttöön.

Perverssi: mikä tahansa sukupuolinen poikkeama, homoseksuaalisuus, transsukupuolisuus etc.
Androgyyni: sellainen jolla on sekä miehen että naisen sukuelimet
Aisankannattaja: mies, joka katsoo vaimonsa pettämistä läpi sormiensa
Häntäheikki: pettäjämies
Tuhkamuna: hedelmätön mies
Maho: hedelmätön nainen
Susipari: pariskunta, joka ei ole naimisissa
Lehtolapsi: avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi
Äpärä: petoksen tuotoksena syntynyt lapsi, siis toinen vanhempi on pettänyt toista

Koululaitos täytyy palauttaa juurilleen

Nykyajan hömpötyksiä. Sellaista on täynnä opettajatar Maarit Korhosen pamfletti "Herää koulu", joka on vasta julkaistu. Se käsittelee koululaitostamme kovalla kädellä, mikä tarkoittaa suunnilleen puhtaalta pöydältä aloittamista kaiken perinteikkään tullessa viskatuksi romukoppaan.

Toki on muodikasta vastustaa kaikkea vanhaa ja arvokasta, hyväksihavaittua ja toimivaa. Mutta miksi vika olisi vuosisataisessa perinteessä, joka on aina ennen toiminut, jos vika on ilmennyt vasta äskettäin? Minkä takia koko systeemiä pitäisi ruveta radikaalisti muuttamaan, jos se on ennen toiminut täysin mallikkaasti, mutta nyt oppilaat eivät enää saa yhtä hyviä tuloksia? Asiaa on katsottava laajemmalla skaalalla.
Nythän on nimittäin niin että vika ei olekaan ise opetusmetodeissa ja koululaitoksessa, ei kirjoissa eikä opettajissa, vaan, yllätys yllätys, itse oppilaissa. Tätähän on tietenkin monen mahdotonta myöntää, varsinkin jos kyseessä on oma lapsi, vaan syitä mieluummin etsitään ulkoisista seikoista. Kuten tunnettua, ulkonaisia asioita on aina helpointa syyttää ongelman ilmiintyessä. Esimerkiksi ulkomaalaisia, naapuria, tuntemattomia, vanhempia, valtiota tai koululaitosta. Kuitenkin syy löytyy sieltä omasta itsestä, ja kaikki tämän sisimmässään, ainakin toivottavasti, jo tietävät. Enää onkin siis kyse vain asianlaidan hyväksymisestä.

Nykyajan lapset ovat tyhmempiä kuin entisajan lapset.

Tämä on tabua lähentelevä lauselma, jota ei ole soveliasta yhteiskunnassamme esittää, mutta näin asia nyt kuitenkin vain on. Toki nykyajan lapsilla olisi mahdollisuus olla yhtä fiksuja kuin edeltäjänsä, mutta yhteiskunta ei anna heille siihen mahdollisuutta. Nykyinen ilmapiiri on nimittäin kaikenlaisten "vapauksien" kannalla, kun nimenomaan velvollisuus saa ihmisen tekemään tarpeelliset asiat kunnolla. Liika vapauksien antaminen laiskistaa lapset ja kasvattaa heistä huonoja oppijoita. Ei lapsi opi vapaaehtoisesti, vaan pakolla.
Kerronpa teille omakohtaisen kertomuksen elävästä elämästä. Minä vihasin koulussa monia aineita. Esimerkiksi kaikkia kieliä (lukuunottamatta äidinkieltä, koska olen aina ollut siinä luontaisesti erinomainen), sekä matematiikkaa, joka on edelleen inhokkini. En oppinut näitä aineita koulussa koskaan kunnolla. Jos minun olisi annettu valita, opiskelenko kieliä ja matematiikkaa, olisin ilman muuta lopettanut näitten opinnot siihen paikkaan. Ikinä en enää olisi koskenutkaan näihin opintoihin. En osaisi varmaan yhteen- ja vähennyslaskujakaan suorittaa.
Vieraita kieliä opin sitten myöhemmin elävässä elämässä, koska ne osoittautuivat tarpeellisiksi.

Lapsi on kuitenkin vasta kehittymistilassa oleva epävalmis ihmisyksilö, jonka tulevaisuus on täysin avoinna. Siispä ei mitenkään voida lapsen itsensä harteille asettaa sitä valinnan taakkaa, mikä tulisi määrittelemään hänen koko loppuelämänsä suunnan. Koulunhan on nimenomaan tarkoitus olla yleissivistävä laitos, joka antaa tasapuoliset eväät kaikille ihmisille. Eikö tasa-arvo olekaan se nykyajan käytetyin muotisana? Ainakin vielä viime uutisten aikaan se oli.
Jos lapset meidän ala-asteellamme olisivat saaneet valita mitä opiskelevat, olisi yhdeksän kymmenestä lopettanut koulun kokonaan. Vaikka heistä useimmista ei mitään tullutkaan, on kuitenkin luvattoman moraalitonta olla edes yrittämättä. Viskataanko huonot opiskelijat heti roskakoriin odottamaan työttömyyskortistoa?

Meillä on käytössä oppivelvollisuus. Velvollisuus, ei oikeus. Ei oikeus olla oppimatta. Koulun tulee olla paikka jossa opitaan elämän kannalta yleishyödyllisiä asioita. Kuten nyt vaikka kieliä, matematiikkaa ja sen sellaista. Tärkein kouluaine tulee kuitenkin yhä edelleen olemaan äidinkieli, sillä jos ihminen ei opi omaa kieltään, ei hän pysty ilmaisemaan ajatuksiaan sanallisesti eikä kirjallisesti, ei ymmärtämään lukemaansa kunnolla ja lähdekriittisesti, ja hänestä tulee helposti huijattava yksilö, joka ei osaa pitää puoliaan eikä osallistua yhteiskuntaan sen täysipainoisena jäsenenä. Toisiksi tärkein aine onkin yhteiskuntaoppi, joka kasvattaa lapsista kunnon kansalaisia opettaen heille yhteiskuntamme perustan, mihin se pohjautuu ja miten se toimii ja millaisia yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia kullakin henkilöllä on. Heti näiden jälkeen tärkeimpänä aineena koulussa tulee historia, joka kertoo meille kaiken menneisyydesta. Jos ihminen ei tunne omia juuriaan eikä alkuperäänsä, ei hän pysty oikein kokemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta mihinkään ja hänestä kasvaa helposti epävakaa ja huonoille vaikutuksille altis levoton häirikkö, joka ei kuulu mihinkään vaan ajutuu herkästi yhteiskunnan ulkopuolelle. Tätä tulee viimeiseen asti välttää. Ja joka ei tunne historiaa, on tuomittu toisintamaan sen virheitä.
Historia on yksi tärkeimmistä oppiaineista, ja sitä on jopa kehdattu esittää poistettavaksi kokonaan pakollisten aineiden listalta! Yhtä pöyristyttävän typerää ja ihmisvihamielistä ajatusta en ole kuunaan saanut kuuleviin korviini! Että historia poistettaisiin pakollisesta oppisisällöstä peruskouluissa! Maamme olisi tuhoon tuomittu sen jälkeen. Haluammeko kasvattaa oppimattomien idioottien sukupolvia jotka syöksevät maan tuhoon, vaiko tulevaisuuden toivoja, jotka maksavat eläkkeemme ja pitävät yhteiskunnan lujasti pystyssä?
Kaikenlaiset pakkollisuuden poistamista ajavat liikkeet (kuten nyt pakkoruotsista luopua haluavat analfabeetit persut) ovat hidasteita kehityksen rattaissa, kehityksen, joka nojaa vankkoihin perustietoihin, jotka peruskoulu meille on opettanut.

Nyt tämä opettajatar, Maarit Korhonen, on saanut päähänsä poistaa pulpetit luokkahuoneestaan, koska niitä ei erikseen vaadittu opetusministeriön selonteossa. Kai se nyt on itsestäänselvyys että pöydät ja tuolit edesauttavat pitkäjänteistä opiskelua, ei kai sitä ole pakko lakikirjaan painaa? No, nyt sitten oppilaat ovat saaneet valita sisustuksen luokkaan, jossa ei ole pöytiä lainkaan, vaan pyörillä liikkuvien toimistotuolien lisäksi keinutuoleja ja säkkituoleja. "Oleskelunurkkaukseksi" muuttunut luokkahuone ei kannusta opiskeluun, vaan löhöilyyn. Miten kirjoja luetaan, vihkoihin kirjoitetaan ja tehtäviä tehdään ilman pöytiä ja hyviä tuoleja? Sylissäkö? Lattiallako? Säkkituolissa röhnöttäenkö? Tällainen on omiaan luomaan epäergonomiset työasennot lapsille jo pienestä pitäen, ja aiheuttamaan heille tulevaisuudessa mitä pahimpia tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Tätäkö halutaan? Ei varmaankaan, mutta asiassa ei nyt ole yhtään ajateltu omaa nenää pitemmälle. Lisäksi ylivilkkaat ADHD-kakarat saavat rullailla toimistotuoleilla ympäri luokkaa aiheuttaen keskittymistä häiritsevää melua ja muuta haittaa muille oppilaille, joista joku ehkä (toivottavasti) vielä haluaisi oppiakin jotain, rauhassa häiriöiltä.

Sama opettajatar on myös sen kannalla että oppikirjoista luovuttaisiin kokonaan. Jahas, vai niin, kenen opettajan muisti riittää kertomaan lapsille kaikki tarvittavat asiat ilman kirjoitettua apua? Minun kyllä riittäisi, mutta en usko että siihen kukaan muu pystyy. Tällöin oppilaalta myös poistetaan mahdollisuus lukea itsenäisesti kirjojaan ja opiskella ainetta kotona pidemmälle halutessaan. Nyt oppiminen sijoittuu ainoastaan oppitunneille, ja on täysin opettajan muistin varassa. Lisäksi on vaarana erilaisten poliittisia kantoja ja mielipiteitä omaavien opettajien vääristää lasten maailmankuvaa pois neutraalista ja objektiivisesta oppisisällöstä, johon aina tulisi pyrkiä.

"Se oli kuin orjaliikkeen vapautushetki. En ole koskaan nähnyt niin suurta riemua kuin silloin, kun lapset kantoivat pulpetteja ulos." – Maarit Korhonen

Orjaliikkeen vapautushetki! Ihan oikeasti! Nyt jotain rajaa tälle roskapuheelle! Aivan kuin lapsia olisi vuosisatojen ajan pidetty kahleissa tekemässä orjatyötä, ruoskittu niskuroinnista ja karanneet hirtetty lähimpään puunoksaan! Se on normaalia koulunkäyntiä eikä mitään orjatyötä! Osoittaa aivan täydellistä tilannetajun ja harkintakyvyn sekä historiallis-sosionomisen sensitiivisyyden puutetta verrata orjalaitosta ja koululaitosta toisiinsa. Niillä ei yksinkertaisesti ole mitään, ei yhtikäs mitään, tekemistä toistensa kanssa. Niistä ei tulisi puhua edes samassa lauseessa. Onko Korhonen maailman suurin provokaattoritrolli, vai onko hän vain tyhmä? Veikkaan jälkimmäistä.

"Systeemi on ollut 300 vuotta sama, se lähtee Euroopan teollistumisesta. Silloin haluttiin ihmisiä, joilla on kaunis käsiala, laskutaito ja lojaaliutta auktoriteetteja kohtaan. Liikaa ei saanut oppia. Ja näin on edelleenkin." – Maarit Korhonen

Eikö nykyään muka haluta ihmisiä joilla on kaunis käsiala, laskutaito ja lojaaliutta auktoriteetteja kohtaan? Mikä ihme on muka muuttunut ihmismielessä näinä päivinä, kun kolmesataavuotinen perinne on toiminut tähänkin asti? Mitä vikaa on kauniissa käsialassa? Sehän on erittäin hyvä asia. Kaikille tulisi opettaa hyvä käsiala, kaunokirjoitus, mutta siitä ollaan askel askeleelta luopumassa kokonaan. Ennen oli kaunokirjoitus oikeasti kaunista, nimensä mukaisesti. Vielä minun aikanani se oli selkeästi erotettavissa tekstauskirjoituksesta, josta en pitänyt koska se oli rumannäköistä, enkä pidä edelleenkään koska se on rumannäköistä. Kaunokirjoitus oli jo muuttunut huomattavasti yksinkertaisemmaksi varhaisemmista esikuvistaan minun aikani peruskoulussa, mikä oli jo sinäänsä suuri sääli, koska monta hienoa koukeroa oltiin vain tylysti pudotettu pois. Näin lapset oppivat yksinkertaisemman kaunokirjoitustyylin kuin omat vanhempansa, he taas hieman yksinkertaisemman kuin lastensa isovanhemmat. Isoäitini käsialaa on ilo katsella, se on luettavaa ja erittäin kaunista. Samaa ei voi sanoa nykyajan lasten ja nuorten harakanvarpaista. Nykyään on koulussa ilmeisesti kaunokirjoituksen opetus lakkautettu kokonaan, ja on siirrytty vain tekstauskirjoitukseen. Vähä vähältä kaunokirjoituksesta pudotettiin koukeroita pois kunnes siitä tuli erottamaton tekstauksen kanssa. Näin taas saatiin kuolemaan yksi kirjoitustyyli. Nyt kaikkien käsiala on samanlaista sielutonta ja rumaa töherrystä. Kaikki tämä tehtiin sinisilmäisessä tulevaisuudenuskossa, sellaisessa naivistisessa kuvitelmassa että lasten on mukamas helpompi oppia tekstausta kuin kaunoa, ja että kaunolla ei ole enää sijaa nykyajan "nopeasti kehittyvässä" maailmassa. Puppupuhetta! Kaunon yksinkertaistamista perusteltiin sillä että sitä on lasten vaikea oppia. Vaikea oppia!?! Ei minun ainakaan ollut, eikä minun vanhempieni, eikä minun isovanhempieni! Miksi tyhmistämme lapsiamme sukupolvi sukupolvelta yksinkertaistamalla ja vähentämällä kaikkea mitä heidän tulisi oppia elämässä. Lopulta jäljelle jää ajatuksettomia koneen kaltaisia zombeja, jotka voidaan kytkeä Matrix-elokuvan tavoin kylpyammeessa lilluvina ruumiina letkuihin, jotka imevät näistä orjista energiaa konemaailman pyörittämiseen. Sitäkö oikeasti halutaan, kysynpähän vain?

Ei kiinalaisille lapsillekaan ole mahdotonta opetella heidän tuhansia ja taas tuhansia sanamerkkejään, joten miksi suomalaisille lapsille olisi jotenkin yli-inhimillinen suoritus opetella meidän 29 aakkostamme gemena- ja versaalimuodossa, sekä kaunolla että tekstauksella (jos sitä tekstausta nyt ylipäätään tarvitaan, minusta siitä voisi pikemminkin luopua kokonaan). Ei kiinalainen lapsi ole sen älykkäämpi kuin suomalainenkaan (vaikka toisin usein rasistisen stereotypian mukaan väitetään), kummallakin on samanlaiset mahdollisuudet oppia kirjoittamaan kiinaa tai suomea tai molempia.

Miksiköhän Kiina ohitti juuri Suomen Pisa-tulosten listalla? No, syytä ei tarvitse kaukaa hakea, se on löystynyt koulukuri! Kiinassa lapsi tekee paljon enemmän töitä opintojensa eteen, ja se näkyy. Koulutulokset Itä-Aasiassa ovat maailman kärkeä, vaikkei siellä maailman parhaita yliopistoja sijaitsekaan. Hieman heikommankin opetuksen laadun voi korvata kovalla ja ahkeralla työskentelyllä, mutta siihen ei ilmeisesti ole nykyajan pullamössösukupolvella enää halua. Kun on niin paljon kivempi pelata sitä Playstationia siellä säkkituolin pohjalla röhnöttäen, tai katsella Ipadista loputtomasti kissavideoita. Kuri on se mikä puuttuu. Ennen sitä oli, ja Suomi oli Pisa-tulosten kärjessä, nykyään sitä heikennetään jatkuvasti ja tulokset laskevat. Häpeällistä!

Maarit Korhosen mukaan kaikista oppiaineista voisi ottaa puolet pois ja korvata vapaavalintaisilla aineilla. Jo nyt on kouluun tuotu jotain ihmeainetta, jota nimitetään "draamaksi". Siis ihan oikeasti. Joku raja nyt tällaiseen pelleilyyn, jossa historia meinataan poistaa opetussuunnitelmasta ja tilalle ollaan tuomassa kaikenlaista näyttelemistä ja tietokonepelaamista. Sellaisia voivat lapset harrastaa ihan vapaa-ajallaankin. Minun mielestäni esimerkiksi juuri historian oppisisältöjä pitäisi tuntuvasti laajentaa, historiantunteja oli koko kouluajan aivan liian vähän, ja aikaa kului sen sijaan kaikenmaailman turhuuksiin kotitalouden, terveystiedon ja liikunnan tunneilla. Myöskin yläasteella kahdeksannella luokalla koko vuoden historianopetus käsitteli pelkästään Suomea, jonka historia käsittää ehkä yhden promillen maailmanhistoriasta, niin vähän siinä on aihetta opetukseen. Tämä tietenkin painottui 1900-lukuun, ja talvisotaan, koska mitään muuta merkittäväähän täällä ei ole koskaan tapahtunut. Vieraiden kulttuurien historia jäi varmasti monille vieraammaksi, ei toki minulle, joka itsenäisesti luin kaikki kirjat mitä käsiini sain. Samanlaista innostusta kun ei kaikilla ole, niin se täytyy heille pakottaa, muuten he jäävät tiedoissaan lapsen tasolle, ja ovat hävettävän tyhmiä moukkia. Sellaisten ihmisten kanssa en haluaisi edes elää samassa maassa.

Uskonto on tosin sellainen aine jonka voisi, ja joka ehdottomasti pitäisi, poistaa kokonaan ja lopullisesti opetussuunnitelmasta, koska on aivan turha opettaa lapsille valeita ja sepitettyjä tarinoita. Mikään mitä Raamatussa, Toorassa, Koraanissa, Bhagavadgitassa tai missä lie "pyhässä kirjassa" sanotaan, ei pidä paikkaansa. Tällaista soopaa sitten kuitenkin syötetään viattomille lapsosillemme. Aivopesu on yllätävänkin tehokasta, koska vielä nykyäänkin niin moni uskoo pilven reunalla meitä tarkkailevaan valkopartaiseen mielikuvitusukkeliin, ikuiseen elämään ja ties mihin UFO:ihin. Uskontojen opetus pitää siis välittömästi lakkauttaa, ja lailla kieltää. Uskonnot voi sivuhuomautuksena mainita sitten historiantunneilla, ikäänkuin kulttuurillisen evoluution umpikujaan johtaneena oksana. Uskonnon tilalla pitäisi myös opettaa ihmisille lähdekritiikkiä, ja tieteellistä metodia. Jos saisin päättää, määräisin ettei yksikään ihmisenalku pääse pois koulun penkiltä ennen kuin on sisäistanyt maailmankaikkeuden tieteellisen synnyn, evoluutioteorian ja sattuman osuuden siihen että mekin olemme tässä. Ja sen että Jeesusta ei koskaan ollut olemassa vaan hän on roomalaisten kehittämä propagandahahmo. Ja sen että ilmastonmuutos on olemassa ja se on ihmisen aiheuttamaa. Ja sen että maailmankaikkeudessa todennäköisesti on muutakin elämää kuin Maassa, mutta että se muu elämä ei ole koskaan vieraillut täällä. Ja että kuoleman jälkeen ei ole elämää ja elämän tarkoitus on kasvaa paremmaksi ihmiseksi, ja olla hyödyllinen yksilö myös muille, eikä vain pyrkiä maksimaaliseen nautinnontavoitteluun ja hedonismiin, mikä tuntuu olevan nykypolvelle tärkeintä maailmassa.

Häpeäisivät edes, juntit.

Vieraitten ihmisten puhuttelunimistä

Minua on kutsuttu sedäksi. Ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran ollessani 24-vuotias. Ei kaksikymmenvuotias vielä mikään setä ole. Ei minulla ole veljenpoikiakaan vielä, olenhan sentään esikoinen. Kutsuminen tapahtui erään pienen lapsen isän suusta, joka puhui pikku pojalleen minusta.
Loukkaannuin. En tietenkään näyttänyt sitä paikan päällä, mutta jälkeenpäin harmitti.
Käytöstavat ovat nykypolvelta auttamatta hukassa, niin nuorelta, kuin jo vähän varttuneemmaltakin väestöltä. Suomessa ei nimittäin käytetä puhuttelusanoja kovinkaan paljon, eipä juuri lainkaan.
Tämä on suuri sääli, koska rikas kielemme on luonut sellaiset käytettäväksi jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen, mutta niitä kuulee enää vain hyvin varttuneiden herrasmiesten suista, nuorten turvautuessa rahvaanomaiseen tyyliinsä sinutteluun ja jopa moukkamaiseen "se"-pronominin käyttöön ihmisistä puhuttaessa. Ihan kuin eläimeen viittaisi, johan nyt!

On siis kiireellinen aika ja huutava tarve muistuttaa kansakuntaa ensinnäkin kohteliaisuussääntöjen tärkeydestä, myös niistä puhuttelusanoista, joita tulee käyttää eri ihmisiin viitatessa. Koska kun nämä sanat ovat jo vuosikausien ajan jääneet rappiolle, ei niitä nykynuoret näytä edes koskaan oppineen, mikä on omiaan ajamaan kohteliaisuuden lopulliseen hautaansa. Hartaasti toivon ettei vielä ole liian myöhäistä, ettei itsekkyyden ja välinpitämättömyyden aikakausi ole ajanut pysyvästi ohi vanhan hyvän ajan käytöstavoista, joita soisi edelleenkin kuulevan. Parempi mielihän siitä tulee kaikille, niin puhujalle kuin kuulijallekin. Se antamisen ja saamisen ilo, eikä tämä edes maksa mitään!

Seuraavassa lista puhuttelusanoista, joita tulee käyttää aina, ja vain niitten oikeassa merkityksessä:
Vanha herra = miespuolinen vanhus (70 – 100 v.)
Vanha rouva = naispuolinen vanhus (70 – 100 v.)

Herra = mies, jonka voi olettaa olevan naimisissa (30 – 69 v.)
Rouva = nainen, jonka voi olettaa olevan naimisissa (30 – 69 v.)

Nuori herra = naimaton mies (18 – 29 v.)
Neiti = naimaton nainen (18 – 29 v.)
Neito(kainen) = nuori sukukypsyyden saavuttanut, mutta vielä naimaton nainen (14 – 17 v.)

Poika = miespuolinen lapsi (0 – 17 v.)
Tyttö = naispuolinen lapsi (0 – 17 v.)
Setä = puhujan isän veli
Täti = puhujan isän tai äidin sisko
Ukko = vanha suomalainen ylijumala
Akka = vanhan suomalaisen ylijumalan vaimo
Vaari/Ukki = puhujan isoisä
Mummi/mummo/mumma = puhujan isoäiti
Isä = puhujan siittänyt mies
Äiti = puhujan synnyttänyt nainen
Pappa = 'isä' för svenska talande folke
Mamma = 'äiti' för svenska talande folke
Mies = Homo sapiens-lajin uros
Nainen = Homo sapiens-lajin naaras
(Avio)mies = puhujan kanssa avioliitossa oleva mies
(Avio)vaimo = puhujan kanssa avioliitossa oleva nainen
Isäntä = Maatilan isäntä
Emäntä = Maatilan emäntä
Uros = eläinlajin uros
Naaras = eläinlajin naaras
Koiras = Canis familiaris-lajin uros
Kolli = Felis domesticus-lajin uros
Narttu = Canis familiaris tai Felis domesticus-lajin naaras
Pentu = eläinlapsi
Penikka = Canis familiaris-lajin pentu 
Lapsi = Homo sapiens-lajin nuori yksilö (0 – 17 v.)
Teini(-ikäinen) = vanhahko lapsi (13 – 19 v.)
Tenava = nuorehko lapsi (7 – 12 v.)
Ipana = nuori lapsi (5 – 7 v.)
Kakara = uhmaikäinen lapsi (3 – 5 v.)
Taapero = hyvin nuori lapsi (1 – 3 v.)
Vauva = kaikista nuorin lapsi (0 – 1 v.)

Termejä, joita ei tule missään nimessä käyttää:
Äijö = vanha mies

Äijä = "miehinen" mies, macho-mies, alunperin vanha mies
Ämmi/Ämmä = vanha nainen

Muori = vanha nainen, isoäiti
Muija = ikivanha nainen, halventava nimitys tyttöystävälle
Jätkä = tukkimies
Mieheke = ei tarkoita mitään ja kuulostaa idioottimaiselta sekä halventavalta
Vaimoke = ei tarkoita mitään ja kuulostaa idioottimaiselta sekä halventavalta
Lapseke = ei tarkoita mitään ja kuulostaa idioottimaiselta sekä halventavalta
Faija = slangi-svetisismi, ala-arvoista kielenkäyttöä
Mutsi = slangi-svetisismi, ala-arvoista kielenkäyttöä
Huora/Hutsu/Lumppu = haventavia nimityksiä prostituoidulle
Poitsu/Poju = alentavia nimiä pojalle
Tytsy/Likka/Heitukka = alentavia nimiä tytölle
Murkku = alentava nimi murrosikäiselle

Alkaa tehdä, eikä alkaa tekemään!

Suomen kielitoimisto on menettänyt kaiken uskottavuutensa. Se on esittänyt että virheellinen muoto "alkaa tekemään" olisi yhtä hyväksytty kirjakielessä kuin oikea muoto alkaa tehdä.

Tätä ei saata missään nimessä hyväksyä! Se on suomenkielen raiskausta pahimmillaan. Alkaa-verbin kanssa ei ole koskaan voinut käyttää verbimuotoa tekemään, kun sen kanssa kuuluu käyttää tehdä-muotoa. Ruveta verbin kanssa taas käytetään tekemään-muotoa. Nämä ovat menneet ihmisiltä sekaisin jo pitkään ja hyvin monet kirjoittavat ne väärin.

Mikään määrä väärinkirjoittajia eikä mikään aika riitä kuitenkaan tekemään virheesta oikeaa. Tämä kielitoimiston myönnytys kielitaidottomille idiooteille on hirvittävä ja pöyristyttävä osoitus nykyajan rappiosta ja kielen kuihtumisesta. Se ei todellakaan ole modernismin raikas tuulahdus eikä suvaitsevainen teko, se on yksinkertaisuudessaan tyhmyyden ja oppimattomuuden ylistys.
Hyväksytäänkö tulevaisuudessa sitten myös puhekielen "me tehdään"-muoto, jossa monikon ensimmäiseen persoonaan yhdistyy virheellisesti passiivi. Kenties joskus tulevaisuudessa voidaan jopa poistaa kirjakielen yksikön ensimmäisestä persoonapronominista "turhat kaksi välikirjainta".
"Koska tärkeintähän on tulla ymmärretyksi", sanoo kielitoimisto.

No ei ole!

Kielen käyttäjän tärkein tehtävä on tietenkin tulla ymmärretyksi, mutta tässä ei nyt ole kyse siitä. Puhekieli on puhekieltä ja kirjakieli pysyköön kirjakielenä. Kaikkien maailman ihmisten tulee oppia kirjoittamaan äidinkieltään oikein ja kunnolla, ja mahdollisuuksien mukaan myös vieraita kieliä. Oikeinkirjoitussäännöt ovat kehittyneet kielen luomisen yhteydessä ja niiden tulee olla pitäviä. Ei niistä voida tuveta joustamaan, vähän kuin lakejakin rikottaisiin vain sen takia että moni tekee niin!

Rikolliset ovat ansainneet rangaistuksensa ja niin olisivat myös tämän jupakan pääkonnat, eli kielitoimistoon soluttautuneet liberalistisen rappiopolitiikan lipunkantajat. Nykyaikana on muotia kaikkien hyvien vanhojen arvojen täydellinen kunnioittamattomuus ja suorastaan historian vihaaminen. Uudet asiat mielletään jotenkin itseisarvoisesti paremmiksi kuin vanhat, ja "luutuneita käsityksiä pölyttäviä" moderneja aivopieruja ylistetään kyseenalaistamatta laisinkaan niitten tarpeellisuutta tai edes käyttökelpoisuutta.
Kieli kehittyy, se on totta, mutta ei sitä pidä tieten tahtoen ruveta hajottamaan. Tällaisesta äidinkieltä kunnioittamattomasta holtittomasta lainasanojen, svetisismien, anglismien, käännösvirheiden ja kääntämättä jättämisien suosimisesta seuraa vain pienen kielen hidas mutta vääjäämätön kuolema ja sulautuminen maailmankieleen. Jos kukaan ei enää viitsi taistella oman kielensä rikkauksien puolesta, puhumme kaikki Maan asukkaat lopulta huonoa englantia. Tämä ei ikävä kyllä ole vitsi, vaan ihan todellinen tulevaisuuden uhkakuva.

Alkaa tehdä tulee siis jatkossakin olemaan alkaa tehdä. Jotka muuta väittävät, voivat alkaa punoa hirttoköyttä itselleen.

Lempisitaattisi on valetta

Vihaan valesitaatteja enemmän kuin montaa muuta asiaa. Valheellisesti on pantu kuuluisien ihmisten suihin sitaatteja, joita he joko eivät koskaan ole sanoneet, tai sitten heidän sanomaansa on tarkoituksellisesti vääristelty. On voitu ottaa tuntemattomampien tai siteerattavaksi sopimattomampien henkilöiden virkkeitä, ja pantu niitä halutumman ihmisen suuhun, tai sitten keksitty kokonaan omia lausahduksia, joiden väitetään olevan jonkin arvovaltaisen tahon ilmoille päästämiä.
Tällä kaikella pyritään levittämään omia mielipiteitä, näkemyksiä ja propagandaa, jotka arvostetuille henkilöille valheellisesti akkreditoituina saavat lisää painoarvoa tyhmän kansan silmissä.
Ja tyhmä kansahan rakastaa sitaatteja. Miesten yleisimmät Facebook-päivitykset ovat sitaatteja, ja naisillakin edelle menevät vain syntymäpäivä- ja muut merkkipäiväonnittelut.
Minä en ole koskaan julkaissut yhtään sitaattia sosiaalisessa mediassa. Minä olen älykäs ihminen, joka kykenee perustelemaan mielipiteensä järjellisesti loogisilla argumenteilla, joka tukeutuu tutkittuun faktatietoon, eikä mielipiteisiin, kuulopuheisiin, luuloharhoihin eikä varsinkaan sokeaan uskoon.

Vastenmielistä ovat ne ihmiset jotka luovat valheellisia sitaatteja ajaakseen omaa asiaansa. Jos heidän sanomansa ei ole tarpeeksi hyvä ja mielenkiintoinen, se ei ansaitsekaan tulla kuulluksi ja levitetyksi. Se ansaitsee tulla unohdetuksi. Aivan kuten sen keksinyt henkilö itsekin. Saamalla ihmiset luulemaan kommenttia julkisuuden henkilön lausumaksi, sitaatin kehittäjä kokee saavuttaneensa jonkinlaisen kuolemattomuuden, vaikkakin tuntemattomuudessa. Hän voi hykerrellä omassa pienessä mielessään nähdessään ihmisten jakavan hänen sanojaan kautta Internetin.
Typeriä ovat ihmiset, jotka eivät tarkista lähteitään levittäessään valheellisia sitaatteja, jotka on esimerkiksi käännetty väärin, irroitettu asiayhteydestään, tai niistä on jätetty jotakin pois, tai vaihtoehtoisesti niihin on lisätty uutta sisältöä.

Seuraavassa listaan muutamia hyvin tunnettuja mutta virheellisiä sitaatteja, ja totisesti toivon ettei kukaan tämän lukenut enää koskaan käytä niitä väärin.

"When the power of love overcomes the love of power, the World will know peace."
"Kun rakkauden voima voittaa vallanhimon, maailma tulee tuntemaan rauhan."
 — Jimi Hendrix. VÄÄRIN!
Jimi Hendrix ehkä sanoi näin, mutta hän ei ollut ainut, eikä keksinyt tätä sitaattia. William Gladstone sanoi jo 1800-luvulla: "We look forward to the time when the power of love will replace the love of power. Then will our World know the blessings of peace." Vaikkei Hendrix tätä keksinytkään, sitaatti on silti hölmö ja naiivi, koska ei sotiminen ja vihanpito koskaan maailmasta lopu, niin kauan kuin itse elämä jatkuu. Muun väittäminen on turhaa.

"Kaikki ovat neroja. Mutta jos kalaa arvostellaan kiipeämistaitojen mukaan, se elää koko elämänsä pitäen itseään tyhmänä."
 — Albert Einstein. VÄÄRIN!
Albert Einstein on ehkä kaikkien aikojen yleimmin väärin siteerattu henkilö. Hänen suunnaton merkityksensä tieteelle on luonut hänestä tavallisen kansalaisen silmissä viisauden synonyymin, minkä takia Einsteinin nimen lätkäiseminen minkä tahansa idioottimaisen aivopierun alle saa sen muka kuulostamaan syvälliseltä totuudelta. Einstein ei koskaan sanonut tätä sitaattia. Tämä on otettu Matthew Kellyn kirjasta The Rhythm of Life: Living Every Day with Passion and Purpose vuodelta 2004.
Sitaatti on sitä paitsi typerä, sillä jokainen ei todellakaan ole nero. Älykkyys seuraa Gaussin käyrää, eli kaikista älykkäimpiä, sekä tyhmimpiä on pieni vähemmistö, ja suurin osa ihmisistä on keskivertoja. Tosin empiirisen tutkimusken perusteella suurempi osa kallistuu tyhmän puolelle, ja kyllä niitä idioottejakin riittää pilvin pimein, ja viisaita ihmisiä tuntuu taas olevan erittäin vaikea löytää. Tyhmille pitää reilusti kertoa heidän aivokapasiteettinsa, muuten he luulevat itsestään liikoja ja pettyvät kun eivät saavutakaan tavoitteitaan. Tyhmä on tyhmä eikä muuksi muutu, vaikka kuinka neroksi kehuisi.

"Logiikka johdattaa sinut paikasta A paikkaan B. Mielikuvitus vie sinut minne tahansa."
 — Albert Einstein. VÄÄRIN!
Otettu kirjasta The Ultimate Quotable Einstein, (jonka nimessä käytetään nykyaikaan tyypillisesti väärin sanaa Ultimate, joka oikeasti tarkoittaa viimeistä), jossa se on listattu otsikon "Ei luultavasti Einsteinin sanomia", alle. Einstein ei koskaan sanonut tätä, eikä olisi koskaan sanonut vaikka olisi sanonutkin, sillä Einstein oli tiukka logiikan mies. Logiikka vie sinut määränpäähän, mielikuvitus vain häiritsee matkalla.

"On ainoastaan kaksi tapaa elää elämää. Ensimmäinen on kuin mikään ei olisi ihme. Ja toinen on kuin kaikki olisi ihmettä."
 - Albert Einstein. VÄÄRIN!
Gilbert Fowler White sanoi tämän teoksessaan Journal of France and Germany (1942-1944), ja väärin akkreditoi sen Einsteinin sanomaksi. Einstein ei todellakaan olisi sanonut moista sitaattia, koska hän on sanonut: "En voi hyväksyä argumenttia ihmeiden olemassaolosta, sillä se käsittelee kenttää, jossa laillista rationaalisuutta ei ole olemassa. Ihme on kuitenkin poikkeus laillisuudesta, siispä, missä laillisuutta ei esiinny, ei ihmeitä voi olla olemassa."

"Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä."
 — Adolf Hitler. VÄÄRIN!
                   mutta
 — Mahatma Gandhi. VÄÄRIN MYÖS!

Yleisesti Gandhin suuhun pantu virke ei ole oikein. Gandhi sanoi: "kun ihminen muuttaa omaa luontoaan, myös maailman suhtautuminen häneen muuttuu. Meidän ei tarvitse odottaa, mitä muut tekevät." Tämä on muokattu kokonaan uudeksi iskulausemateriaaliksi. Halusin Hitlerillä osoittaa sitaatin tyhmyyden, sillä sitä voi käyttää miten vain, ja sillä voi perustella mitä tahansa.

"Olen itsekäs, kärsimätön ja hieman epävarma. Teen virheitä, olen kontrollin ulkopuolella ja välillä hankala käsitellä. Mutta jos et kykene käsittelemään minua pahimmillani, et todellakaan ansaitse minua parhaimmillani."

 — Marilyn Monroe. VÄÄRIN!

Marilyn on naisten sitatointisuosikki, sillä hänen maineellaan ratsastavilla feministisillä lausahduksilla voi jälleen perustella kaikenlaisen sopimattoman ja huonon käytöksen. Marilyn ei koskaan sanonut tätä, niin kuin ei useimpia muitakaan häneen liitettyjä sitaatteja. Kyseinen sitaatti on ikävä, koska sillä voi perustella kaiken huonon käytöksen, itsekkyyden, virheet, hankaluudet, uppiniskaisuuden ja kaikenlaisen tottelemattomuuden.

Lisäksi melko varmasti kaikki natiivikansojen edustajien suuhun pistetyt lauseet on keksinyt joku länsimainen ihminen paljon myöhemmin, joka haluaa antaa sitaateilleen viisaan maineen liittämällä ne jonkin tunnetun hahmon kuten intiaanipäällikkö Istuvan Härän suuhun. Tosiasiassa on erittäin epätodennäköistä että intiaanipäälliköt sun muut poppamiehet tai mitkä lie idän viisaat olisivat antaneet länsimaisille ihmisille minkäänlaisia elämän ohjenuoria, varsinkaan sen kaltaisia sitaatteja joita internetissä kiertää. He eivät olleet kiinnostuneet sitaattien antamisesta ylipäänsä. Ja se on myöskin myytti että alkuperäiskansojen edustajat olisivat aina länsimaista sivilisaatiota viisaampia ja jalompia, jonkin salaisen tiedon haltijoita, äärimmäisen hyveellisiä ja puhtaita, luonnon kanssa yhtä, sun muuta roskaa.

Englannin lausumisesta

Suomalaiset lausuvat englantia todella huonosti. Suomalaiset lausuvat myös kaikkia muita maailman kieliä, paitsi suomea, huonosti. Ja jotkut kyllä lausuvat suomeakin huonosti.
Joka tapauksessa asia on hieman häpeällinen, ja keskityn tässä nyt englannin kieleen, sillä esim. ranska on suomalaiselle vielä moninkerroin hankalammin lausuttava kieli, saati sitten vaikka kiina.
Suomalaisista on maine metsässä elelevänä jurona puhumattomana junttikansana. Maine on itse hankittu, joten siitä on mahdollista päästä myös itse eroon. Varsinkin vanhemman polven suomalaiset eivät osaa puhua ulkomaiden kieliä juuri ollenkaan, mutta nuortenkin kielitaidossa on petrattavaa. Tässä keskityn vain lausumiseen, kielioppi ja sanasto on eri asia. Vaikka suomalainen osaisikin nykypäivänä puhua englantia kohtalaisen sujuvasti, niin että kommunikointi englanninkielisten ja muidenkin, englantia vieraana kielenä puhuvien, kanssa luonnistuisi ongelmitta, paljastaa suomalaisen jäykkä englanninlausumistapa hänet armotta peräpohjolan kankeakieliseksi kasvatiksi.

Ongelma on suomen kielessä, joka ei ole mitään sukua englannille, eikä millekään muullekaan suurelle kielelle jota maailmassa puhutaan (unkaria lukuunottamatta, joka kuitenkin on eronnut uralilaisesta kantakielestä niin kauan sitten, että lausumistapa on täysin erilainen), joten suomalainen ei saa apua oman kielensä lausumisesta juuri mihinkään muuhun kieleen. Enimmäkseen suomalaisesta lausumistavasta on vain haittaa muita kieliä puhuttaessa.
Suomen kieli on foneettisesti yksinkertainen, vain kahdeksasta vokaalista ja kolmestatoista konsonantista koostuva kieli. Konsonanttien ja vokaalien samanmääräisyys, puhe-elinten jäntevää käyttöä vaativien äänteiden välttäminen, sananalkuisten, ja -loppuisten konsonanttiryhmien puuttuminen ja vokaalisointu, eli -harmonia, tekevät suomen kielestä foneettisesti helpon kielen. Sitä on siis erittäin helppo lausua, sillä kaikki kirjaimet lausutaan samassa äänneasussa missä tahansa tapauksessa. Tämän takia suomen kieltä äidinkielenään puhuvien on vaikea oppia lausumaan muita kieliä oikeaoppisesti. Olemme päässeet vähällä, joten oppi tulee tarpeeseen.

Seuraavassa lista joistakin sanoista, jotka suomalaiset usein lausuvat väärin englannin kielessä. Olen itse kerännyt tämän listan korkeakouluopettajieni suista kuulemistani lausumisista, joista joidenkin kohdalla todella täytyi pysähtyä hetkeksi miettimään, mitähän sanaa arvon opettaja mahtoi tarkoittaa.
Ensin englannin kielen sana kuten se oikein kirjoitetaan, sitten oikea lausumistapa ja viimeisenä väärä lausumistapa, jota olen kuullut käytettävän. En käytä foneettisia merkkejä tässä listassa, koska niitä ei pysty näppäimistöllä kovin helposti kirjoittamaan, ja joka tapauksessa lukija ymmärtää paremmin aakkosin kirjoitettua lausumisohjetta.
Huom. "r"-kirjain lausutaan englannissa aina pehmeänä, mutta sitä ei pysty ilmaisemaan kirjoitetussa tekstissä. "Z" tarkoittaa tässä pehmeää s-äännettä, kuin mehiläisen surina. Ja "th"-äänne sulautuu yhdeksi pehmeäksi kirjaimeksi.

Creature, kriitshö, ei krieitshö
Materials, mätierials, ei mäteerials
Precise, prisais, ei presiis
Area, eeria, ei aria
Attach, ätätch, ei ättäk
Forward, foowood, ei forvard
Work, wöök, ei vork
New, njyy, ei nyy
York, jook, ei jork
Accept, äksept, ei asept
Pirate, pairöt, ei piraat
Other, athö, ei ätör
Above, äbav, ei abou
Show, shou, ei sou
Anchor, änkhor, ei antsor
Overlay, ouvölei, ei ouverlai
Composition, kompozishön, ei komposisson
Mouse, maus, ei mous
These, thiis, ei tiis
Currently, kharentli, ei kurrentli
Character, kharakter, ei tsarakter
Away, öwei, ei avei
Darker, daakö, ei darker
Easy, iizi, ei iisi
Sure, shuo, ei syor
Very, veri, ei weary
This, this ei tis
Be, bii ei pii
Zero, zirou, ei tsirou
Lose, luuz, ei luus
Status, steitas, ei status
Enable, eneibl, ei ineibl
Position, pozishön, ei posissön
Questions, kveshtsöns, ei kestöns
Combining, kombaining, ei kombeining
Accelerating, äkselereiting, ei akkelereiting

Pahin oli sana attach, liittää, jonka opettajani lausui kuin sanan attack, hyökkäys!

Hankalimpia äänteitä tuntuvat suomalaisille olevan englannin kielen konsonantit. B on b, eikä p. C on joko k tai s, riippuen tilanteesta, mutta sen ollessa k, se usein lausutaan kuin kh. Th on erityisen haasteellinen, sillä se tulee lausua useammalla eri tavalla eri sanoissa. Yleensä se on pehmeä konsonanttiyhdistelmä, kuten sanassa this, mutta joskus kova konsonanttiyhdistelmä, kuten sanassa thief. Joka tapauksessa se lausutaan aina kuin yhtenä kirjaimena. Yksöis-v lausutaan aina kovana, kun taas kaksois-w aina pehmeänä, kuin u-kirjaimen lausuisi sanan keskellä. R-kirjain, kuten sanottua, on aina pehmeä englannissa. S lausutaan usein pehmeänä, suhisevana sanassa sure, ja taas "mehiläispörisevänä" sanassa easy.

Jos suomalaiset oppisivat ääntämään englannin konsonantit oikein, oltaisiin jo paljon paremmalla pohjalla. Se vaatii vain harjoitusta, mutta kuka tahansa siihen pystyy. Itse olen oppinut englannin kielen lähes kokonaan internetissä keskustelemalla, koska koulun englannintunnit olivat aina niin puuduttavia, etten jaksanut niihin tuhlata kovin paljon mielenkiintoani. Lausumisen olen oppinut katsomalla paljon elokuvia, mikäs sen hauskempaa opiskelua!

Oppimisen iloa teille kaikille, ja filmi pyörimään.

Alkuperäiskulttuurit ja niiden säilyttäminen

Paljon on maailmassa pieniä alkuperäiskulttuureja, jotka pinnistelevät oman säilymisensä puolesta suurten ja voimakkaiden valtakulttuurien painostuksessa. Yleensähän vähemmistöille käy aina huonosti, se on monasti todettu kautta ihmislajin historian. Kun eurooppalaiset valloittivat Amerikan, moni intiaanien ainutlaatuinen kulttuuri tuhottiin täysin. Konkistadorit murhasivat ja tuhosivat atsteekkien ja inkojen korkeakulttuurit täydellisesti, niin ettei niistä jäänyt mitään jäljelle. Käytin sanaa mitään, sillä vaikka toki niistä on jäänyt sen verran tietoa jäljelle, että tiedämme niiden olemassaolon, ovat nuo kullttuurit kuitenkin pysyvästi kuolleet, eli niiden loistonajat ovat takanapäin, eivätkä ne enää koskaan palaa ennalleen. Inkojen ja atsteekkien jälkeläiset, jos heitä puhdasverisinä on enää jäljellä, eivät omista enää mitään siitä kulttuurista, joka heidän omansa oli puolisen vuosituhatta sitten. Se on sääli, sillä Väli- ja Etelä-Amerikan intiaaneilla todella oli kehittyneitä korkeakulttuureita mahtavine arkkitehtuurisine muistomerkkeineen ja laajoine valtakuntineen.

Asia erikseen ovat sitten pienet ja mitättömät alkuperäiskulttuurit. Mitättömät siinä mielessä, että ne eivät ole korkeakulttuureita, eikä niillä ole maailmanhistorian kannalta minkäänlaista merkitystä. Jos kulttuuri ei vaikuta muiden kulttuurien ihmisiin eikä jätä pysyvää jälkeä itsestään, on sen tuhoutuessa aivan samantekevää, vaikkei koko kulttuuria olisi koskaan olemassa ollutkaan.
Älkää käsittäkö väärin, en halua tieten tahtoen tuhota kaikkia maailman vähemmistöjä, heillä on toki oikeus elää ihmisinä ja myös oikeus elää omassa kulttuurissaan, jos niin tahtovat. Mutta heillä on myös oikeus jättää kulttuurinsa ja sulautua valtaväestöön, jos he niin valitsevat.
Ja oikeus elää omassa kulttuurissaankin on paikkasidonnaista. Jos kansa on aina elänyt tietyllä paikalla, tietyllä tavalla, on heillä oikeus elää siellä vastedeskin, samalla tavalla kuin ennenkin. Mutta jos kansa on muuttanut perinteisiltä asuinmailtaan valtaväestön keskelle toisen kulttuurin piiriin, ei voi pitää itsestään selvänä että heillä edelleen olisi oikeus harjoittaa omanlaistaan elintapaa, jos se radikaalisti eroaa ympäröivästä kulttuurista.
Esimerkiksi romanit eivät voi kuvitella että heillä olisi oikeus asua vankkureissa tai pystyttää telttakyliä keskelle modernia kaupunkiasutusta. Kerjääminen on myös ehdottomasti epätoivottavaa ja -sopivaa, samoin kuin kaikenlainen muukin valtakulttuurin edustajien häiriköinti oman kulttuuri-identiteetin säilyttämisen nojalla.
Voitakoon todeta että vähemmistön tulee pyrkiä sulautumaan valtaväestöön kuten sen parhaiten taitavat, kuitenkaan identiteettiään hukkaamatta, jos sen haluavat säilyttää, mutta sen radikaaleimmista ja valtakulttuurinvastaisista piirteistään luopuen.
Tämä ei anna oikeutta isommalle kulttuurille vallata pienemmän ja puolustuskyvyttömämmän kulttuurin maa-alueita, ja tämän seurauksena vaatia heitä sopeutumaan tai muuttamaan muualle. Nykyään on kuitenkin vain tavallisempaa että vähemmistöjen edustajat muuttavat maihin ja kaupunkeihin, jotka radikaalisti eroavat heidän omasta kulttuuristaan ja sitten he vaativat että valtaväestö suvaitsee heidän oikkujaan loputtomiin. Maassa maan tavalla, kuuluu vanha ja hyväksihavaittu sanonta.
Muslimi ei voi vaatia saada huutaa rukouskutsua minareetin huipulta viidesti päivässä Suomessa, koska Suomi ei ole islaminuskoinen maa. Samoin ei voi suomalainenkaan vaatia muezzineja olemaan hiljaa, vaikka muuttaisi moskeijan viereen Saudi-Arabiassa ja saisi huudosta päänsärkyä. Oman asuinpaikkansa voi valita mieltymystensä mukaan, ja kannattaa ottaa huomioon kohdemaan tavat ja kulttuurin erityisyydet. Valtakulttuurin ei tarvitse olla äärettömän suvaitsevainen kaikkea kohtaan, sillä verukkeella että vähemmistöjen kulttuurit täytyy säilyttää. Kyllä ne säilyvät, vaikka omasta maastaan pois muuttanut ei pystykään harjoittamaan kaikkia vanhoja tapojaan uudessa maassaan.

Jos kuitenkin pieni ja mitätön kulttuuri uhkaa kadota itsekseen, onko sillä väliä? Näinhän käy jatkuvasti eri puolilla maailmaa, kun pieni alkuperäiskulttuuri kohtaa valtaväestön. Vaikka heidän annetaan elää rauhassa ja harjoittaa perinteisiä elämäntapojaan, on usein tuloksena se, että alkuperäiskansan nuori sukupolvi jättää oman kulttuurinsa ja sulautuu valtakulttuuriin. Ei kai heitä voi siitä syyllistää? Onko ihmisillä jokin erityinen velvollisuus suorittaa perinteisiä elämäntapojaan, jatkaa sukunsa ja kansansa ikiaikaisia perinteitä? Ei ole. Jos nuoret ovat kyllästyneet ajan jälkeensä jättämään elämäntapaan, kuten nyt vaikka porojen laiduntamiseen hyisillä Venäjän aroilla, ja haluavat sen sijaan muuttaa suurkaupunkiin satelliittitelevision ääreen, saavat he niin tehdä. Vanhemmat tietenkin vastustavat, mutta usein houkutus helpommasta ja enemmän (siis ylipäänsä) mukavuuksia sisältävästä elämästä voi olla monelle vastustamaton houkutus.
Onko sitten mahdollinen alkuperäiskulttuurin tuho jotenkin korvaamaton menetys ihmiskunnalle? No, eihän se ole. Noita samoja perinteisiä elämäntapoja on iät ajat harjoitettu joka puolella maailmaa. Metsästys ja keräily oli koko ihmiskunnan elintapa kymmenien tuhansien vuosien ajan ennen maan viljelyn keksimistä. Alkuperäiskulttuurien elinkoino ei siis ole mitenkään ainutlaatuinen. Nuo pikkukulttuurit tuppaavat myös olemaan erittäin uskonnollisia, eli taikauskoisia. Mutta mitä säilyttämisen arvoista on huuhaalle perustuvalla uskomusjärjestelmällä, oli se sitten kristinusko tai shamanismi? Kummankin totuusarvo on sama, eli täysi nolla, ja kannatankin kaikkien uskontojen ja uskomusten lakkauttamista maailmasta pysyvästi. Uskonto ei anna ihmiskunnalle mitään mitä tiede, rationalismi, maalaisjärki, etiikka, moraali ja omatunto ei pystyisi tuottamaan paremmin.
Onko sitten alkuperäiskulttuurin omalla kielellä jokin itseisarvo, joka sen nostaisi kuolemattomana ihmiskunnan ikuiseen Baabelin Pantheoniin? Hankala uskoa.
Pieni kieli voi olla erikoistunut oman kulttuurinsa elintapoja kuvaamaan, mutta miten suurena rikkautena voidaan pitää muutamaa lainasanaa, jotka kuvaavat aiheita, joilla ei ole nykyajan ihmiselle juuri minkäänlaista käyttöä? Usein pienten kielten omaperäisyyttä ja ainutlaatuisuutta liioitellaan suuresti, jotta nähtäisiin ne suojelemisen arvoisina. Inuiiteilla (eskimoilla) ei ole viittäkymmentä sanaa lumelle, se on vain nykyajan legenda. Eniten sanoja on Englannin kielessä, jossa niitä on miljoonittain, paljon enemmän kuin missään muussa kielessä.
Oma kieli eristää ihmiset tehokkaasti naapureista, jotka puhuvat vierasta kieltä. Erilaisuus synnyttää ristiriitoja, jopa vihamielisyyksiä. Myöskin kielen hankaluus tai kirjoitustavan ajastaan jälkeenjäänyt epäkäytännöllisyys on vain haitaksi ihmisten keskinäiselle kanssakäymiselle. Esimerkiksi Itä-Aasialaisten kiinan, japanin ja korean tavumerkkeihin perustuvat kirjoitusjärjestelmät hankaloittavat lukemista ja kirjoittamista suuresti. Tällaisesta ikivanhasta reliikistä kiinnipitäminen ei voi olla hyödyllistä. Japanissa käytetään hiragana-tavukirjoitusta normaaliin tekstiin, katakana-tavukirjoitusta vierasperäisten lainasanojen kirjoittamiseen, kiinalaisia kanji-merkkejä kuvaamaan tiettyjä sanoja ja äänteitä, sekä latinalaisia aakkosia ja numeroita ilmaisemaan joitakin lyhenteitä. Neljän eri kirjoitusjärjestelmän sekamelska ei tee kielen opiskelua ainakaan helpoksi. Japailaiselta kuluukin kuusitoista vuotta ennen kuin hän pystyy edes sanomalehteä lukemaan! Ei kuulosta kovin järkevältä. Kiinassa Maon (joka ei mitään muuta hyvää tehnyt) aikaan kanji-sanamerkkejä helpotettiin hieman, mutta vanhat merkit jäivät yhä käyttöön Japanissa ja Koreassa aiheuttaen vain lisää sekaannusta.
Toisenlainen esimerkki löytyy Turkista, jonka valtio syntyi osmanien valtakunnan luhistuttua, ja joka Mustafa Kemal Atatürkin johdolla hylkäsi arabialaisen kirjoitustavat, ja siirtyi kirjoittamaan turkin kieltä latinalaisin aakkosin. Arabialainen kirjoitustapahan on aakkoskirjoitus, mutta siitä puuttuvat vokaalit, ne ilmaistaan erilaisillä yläpilkuilla konsonanttien välissä ja ne täytyy päätellä tekstin asiayhteydestä. Helppolukuisuudessaan latinalainen aakkosto on maailman kähittynein, ja olisikin helpointa, jos kaikkia kieliä voitaisiin kirjoittaa tuolla roomalaisten mestariluomuksella.

En keksi yhtään syytä miksi olisi jotenkin ensiarvoisen tärkeää säilyttää täysin alkuperäisenä joka ikinen maailman tuhansista pienistä ja mitättömistä alkuperäiskulttuureista, jos niillä ei ole tarjottavanaan mitään korvaamatonta ihmiskunnalle. Paikallishistorian kronikan sivuhuomautukseksi jääminen ei välttämättä edes haittaa alkuperäiskulttuurin jäseniä, jos he ovat kyllästyneet ajastaan jälkeenjääneeseen elämäntapaan ja haluavat siirtyä kerralla kivikaudesta nykyaikaan.
Se mahdollisuus heille suotakoon.
Ja kerran vielä muistutan ettei isomman oikeutena myöskään ole tahallaan tuhota vähemmistöjä rahankiilto silmissä, vaikka miten lupaava öljy- tai maakaasuesiintymä sattuisi nomadien asuinalueella sijaitsemaan.

Vielä asia erikseen ovat alkuperäiskansat, jotka ovat eläneet koko elinaikansa eristyksissä muista kansoista, eivätkä halua olla missään tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Heille suotakoon vapautensa harjoittaa kannibalismia Borneon sademetsissä tai ihmisuhrausta Amazonasin viidakoissa. Eräällä Intian valtameren saarella elää alkuperäiskansa, joka ampui paikalle yrittänyttä helikopteria nuolilla. Tällaisille kansoille, jotka nimenomaan haluavat elää erakkoina, sallittakoon oma ikuinen kivikautensa nykyaikamme keskelläkin.

Poliittisesti korrekti

Poliittisesti korrekti kielenkäyttö yrittää olla mahdollisimman neutraalia, eli olla loukkaamatta ketään. Samalla kielestä häviää kaikenlainen vivahteikkuus ja siihen vuosisatojen tai tuhansien aikana keräytynyt verbaalinen rikkaus. Poliittisesti korrekti kieli muuttuu jäykäksi kapulakieleksi, jonka ymmärtäminen hankaloituu ja itse puhumiseen ja kirjoittamiseen joutuu kiinnittämään turhan paljon huomiota, mikä vie aikaa pois puheen tai tekstin merkityksen suunnittelulta. Poliittisesti korrekti kielenkäyttö köyhdyttää kieltä.
Monet hyvät ja kuvaavat sanat, jotka ovat olleet jo pitkään käytössä, on nykyään luokiteltu epäkorrekteiksi, ja niitä on yritetty korvata poikkeuksetta hankalilla ja epäkäytännöllisillä uudissanoilla.
Seuraavassa lista poliittisesti korrekteista ilmauksista, ja termeistä, joita ennen käytettiin, jotka olivat oikeasti näitä asioita kuvaavia ja joiden käytöstä ei tulisi missään nimessä luopua. Asioista tulee voida puhua niiden oikeilla nimillä, tai muuten keskustelu tärkeistä asioista kuivuu kasaan kun riidellään pelkästään termistöstä.

Afrikkalaisperäinen = musta/negridi. Se "n-sana" lienee jo liian loukkaava käytettäväksi, tosin mustat sitä itsestään käyttävät ja sehän vain tarkoittaa mustaa (latinan niger = musta). Afrikassa on myös valtiot nimeltä Niger ja Nigeria. Negridi on tummaihoisen rodun nimi.
Alkuperäinen amerikkalainen = intiaani. Intiaani-nimitys tulee Kolumbukselta, joka luuli saapuneensa Intiaan.
Romani = mustalainen. Romani-termi tarkoittaa latinaksi roomalaisia, joita mustalaiset eivät ole. Roma taas tarkoittaa mustalaisten kielellä "mustaa", joten romani-sanakin tarkoittaa mustalaista. Romani-sana tuo myös mieleen Romania-valtion, josta mustalaiset eivät ole kotoisin, he ovat lähteneet alunperin Intiasta.
Horisontaalisesti haasteellinen = lihava/läski
Poistua keskuudestamme/nukkua pois/heittää veivi/heittää lusikka nurkkaan/siirtyä autuaammille metsästysmaille = kuolla
Seniorikansalainen = vanhus
Uhmaikäinen = kakara
Maanis-depressiivinen skitsofreenikko = mielipuoli
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöinen = hulivili
Oppimishäiriöinen = hidas
Heikkolahjainen = tyhmä
Älyllisesti jälkeenjäänyt = typerys
Vajaamielinen = vajaa
Lievästi kehitysvammainen = debiili
Vaikeasti kehitysvammainen = imbesilli
Syvästi kehitysvammainen = idiootti
Tuulipukukansa = juntit
Perussuomalaiset = rasistijuntit
Posttraumaattinen stressireaktio = onnettomuuskammo
Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä = jakomielitautinen
Uskovainen = hihhuli
Syrjäytymisvaarassa oleva = saamaton
Maailmanparantaja = (itu)hippi

Sukupuolineutraalit nimet

Vauva.fi:n keskustelupalstalla (äidit) keskustelivat sukupuolineutraaleista nimistä. Lähinnä yksi halusi antaa lapselleen sukupuolineutraalin (kamala sana) nimen, jostain kumman tarkentamattomasta syystä. Muut sitten siihen nimiä heittelemään. Ja väestörekisterikeskuksen tilastoja. No, suurimmasta osastahan tuntee kyllä selvästi kummalle sukupuolelle ne sopivat paremmin.

Tässä esimerkkejä. Suluissa ensin tämännimisten miesten lukumäärä, sitten samannimisten naisten lukumäärä. Nimet jotka ovat mielestäni miehisiä ja naisellisia on erotettu kivoilla vanhanaikaisilla tyttöpoikaväreillä:
Aala (4/9)
Aale (265/52)
Aali (40/47)
Aalle (5/5)
Aami (10/10)
Aamo (15/15)
Ade (18/7)
Adi (83/21)
Aga (25/25)
Agne (11/49)
Aleksa (5/14)
Alvi (604/86)
Ami (169/57)
Angervo (39/95)
Anis (28/23)
Anje (3/5)
Anno (4/1)
Anseli (23/5)
Ansi (13/3)
Ara (38/10)
Ariel (284/114)
Arpa (5/21)
Asla (120/12)
Asmi (15/15)
Atri (45/9)
Aulo (18/5)
Aure (12/20)
Auri (22/231)
Autere (3/5)

Camille (40/89)

Dana (20/132)
Dara (10/12)
Deva (15/15)
Devi (3/26)
Dia (25/31)

Eelia (30/26)
Eedi (45/97)
Eera (32/4)
Eeri (37/18)
Eerikka (18/6)
Eeti (355/83)
Ei (10/10)
Eka (13/4)
Ele (11/12)
Ellis (44/42)
Elmi (29/827)
Emeli (22/15)
Emili (16/60)
Emme (15/15)
Ensi (317/536)
Eri (7/10)
Erni (20/4)
Ervi (31/14)
Esra (42/69)
Essa (25/25)

Hani (38/93)
Hannan (25/25)
Heile (12/15)
Heine (9/34)
Helgi (9/35)
Helo (8/4)
Helpe (2/4)
Henne (14/21)
Hersi (13/14)
Hille (120/239)
Hippu (2/12)
Hua (25/37)
Hui (24/42)

Ila (12/26)
Ille (3/15)
Ilo (172/22)
Indigo (16/15)
Io (20/20)

Jaava (15/15)
Java (15/15)
Jes (10/10)
Jess (18/10)
Jessi (15/248)
Jessy (15/15)
Jo (16/30)
Joo (20/21)
Jooa (619/10)
Jouki (30/31)
Juhanna (20/31)
Juhannus (15/15)
Juli (29/59)
Juno (40/37)

Kaiho (109/111)
Kali (11/3)
Kallis (22/29)
Kanerva (44/1465)
Kanervo (61/16)
Kara (8/14)
Karli (23/4)
Kataja (4/3)
Kerry (32/35)
Kide (2/7)
Krisse (23/45)
Kullero (30/30)
Kuu (21/31)
Kuura (59/33)

Lady (20/20)
Laine (26/228)
Lei (35/41)
Lemmi (40/40)
Lenne (128/15)
Louna (20/211)
Love (67/35)
Lumo (25/26)
Ly (27/129)

Maine (30/49)
Maininki (18/19)
Manna (28/35)
Mara (37/46)
Margo (212/30)
Marin (60/34)
Marjus (4/4)
Merri (8/7)
Mielo (29/24)
Mille (6/7)
Min (46/48)
Mirka (53/2534)
Mirke (10/18)
Mirkko (15/15)
Misa (144/60)
Miska (2498/33)
Mitja (258/15)
Mitte (10/10)
Muisto (432/208)
Musa (117/25)
Muse (37/26)
Musse (49/26)
Muusa (25/66)
Muuse (37/30)
Myrsky (150/22)

Neville (29/20)
Nevin (25/25)
Niila (526/25)
Nikita (327/109)
Nikola (55/26)
Nilla (40/106)
Nima (46/21)
Noa (238/21)
Noe (25/25)
Nuka (11/5)
Nyyrikki (179/36)
Nyyti (15/30)
Nyytti (5/5)

Oivi (18/90)
Oma (378/269)
Opri (15/76)
Orla (7/12)
Osa (17/6)
Osma (40/20)
Osmi (31/43)
Otte (20/20)
Ouli (20/20)

Paiste (5/5)
Paju (25/90)
Pami (21/11)
Pette (22/15)
Piltti (11/14)
Pirkka (384/17)
Puro (10/10)

Rae (29/54)
Rai (21/6)
Raini (20/188)
Rani (23/24)
Reiko (5/13)
Reine (33/106)
Reini (75/20)
Reita (3/7)
Rene (705/25)
Riimi (5/5)
Roine (161/32)
Runo (219/17)
Ruska (6/64)
Ruu (14/13)

Saarni (6/5)
Sai (27/9)
Salama (47/25)
Salmo (31/4)
San (12/18)
Sana (5/22)
Sani (41/462)
Sasa (33/21)
Sasha (59/22)
Sassa (4/11)
Savu (5/5)
Seeli (11/19)
Sefania (22/14)
Sela (4/8)
Selin (7/13)
Selmi (63/54)
Seri (26/25)
Serica (5/5)
Sevi (6/9)
Siimes (9/24)
Silva (15/339)
Simone (31/262)
Simri (17/4)
Sina (46/220)
Sine (35/35)
Sipri (105/19)
Sirius (17/19)
Sire (2/4)
Siro (46/139)
Soini (1394/142)
Sointu (141/2098)
Sävel (22/17)
Sävele (7/22)

Talvi (29/53)
Telvi (5/5)
Tolvi (10/10)
Teri (16/20)
Terje (51/89)
Tiera (28/9)
Tini (20/15)
Toive (47/139)
Toivi (43/102)
Tuisku (92/126)
Tuli (25/25)
Tuttu (9/55)
Tuuha (5/5)
Tyrsky (2/1)

Ulle (3/10)
Ulvi (5/35)
Utu (30/32)

Valve (39/19)
Vanamo (19/431)
Vanja (17/94)
Varma (181/670)
Veija (29/12)
Veine (5/5)
Veini (525/12)
Vendi (10/10)
Venja (23/16)
Venni (310/71)
Vieno (2291/14403)
Viesti (21/34)
Viima (5/3)
Vilkka (7/5)
Virta (1/1)

Herää kysymys miksi kukaan haluaisi antaa lapselleen nimen, josta ei voi päätellä onko hän tyttö vai poika, myöhemmin nainen vai mies? Se aiheuttaa vain sekaannusta kaikissa virallisissa yhteyksissä, niin ikään ihmisten kanssa keskusteltaessa. Yksinkertaisesti hankaloittaa elämää.

Sukupuolineutraali äidinkieli

Feministit haluavat tehdä suomen kielestä sukupuolineutraalin. Tämä on väärin. Turhaa. Ja kaikenlisäksi erittäin typerää.
Feminismi-sana itsekin sisältää vain naiseen (lat. femina) viittaavan sanan, joten feminismi tarkoittaa naisasialiikettä, ei tasa-arvoliikettä, kuten joskus kuulee väitettävän. Tasa-arvoliikkeen nimen tulisi olla antropismi (kreikk. antropos = ihminen).
Feministit yrittävät nyt muuttaa lukemattomia suomen kielen sanoja, jotka ovat jo pitkään olleet hyvässä käytössä, sukupuolineutraaleiksi. Karsea sana tuo sukupuolineutraali, niin poliittisesti korrekti ettei vaan kukaan voi suuttua. Ihmiset ovat niin herkkänahkaisia nykyään.
Wikipediassa on pitkä lista sanoista, jotka sisältävät yleensä miehisen liitteen, useimmiten päätteen -mies, ja vaihtoehtoiset uudissanat niitten tilalle. Useimmiten nuo uudet sanat ovat vallan typeriä, ja vanhoilla pärjättäisiin vallan mainiosti.
Mitä feminstit luulevat sanojen muuntamisen muuttavan? Että yhtäkkiä naisvaltaisille aloille hakeutuisi paljon miehiä ja miesvaltaisille aloille paljon naisia? Ja miksi niin pitäisi tapahtua? Jotkin työtehtävät kun vain sopivat paremmin miehille ja jotkin taas naisille. Kaikissa erikoisraskaissa töissä fyysiseltä kunnoltaan yleisesti vahvemmat miehet pärjäävät naisia paremmin, kuten sotilaina, palomiehinä, poliiseina ja vartijoina. Tätä tosiseikkaa eivät feministit voi kiistää. Pitäisikö kaikilla aloilla olla sukupuolikiintiöt, jotta tasan yhtä monta naista ja miestä olisi joka ikisessä tämän maan työpaikassa. Presidenttejäkin pitäisi varmaan valita sitten kaksi. Yleensä naisehdokkaita kun sinne on yhdestä kahteen hakemassa, olisi vähän helpompi naispoliitikon siihenkin pestiin päästä.

Muutamia sukupuolineutraalin kielenkäytön Wikipedia-sivulle kirjoitettuja sanamuunnoksia:
asiamies > asioija (typerä nimi)
esi-isät > esivanhemmat (pidempi, eikö voi puhua esi-isistä ja esiäideistä?)
esimies > lähijohtaja (typerä nimi)
ihmisten veljeys > ihmisperhe, yhteenkuuluvuus (kun ei se ole sama asia, Vapaus, ihmisperheen yhteenkuuluvuus ja tasa-arvo!)
jokamiehenoikeus > jokaisenoikeus (typerä)
lautamies > maallikotuomari, oikeusistuja (liian pitkiä, typeriä)
lääninherra > lääninjohtaja (johtaja on paljon modernimi termi kuin (läänin)herra, joka vaatii arvoisensa vanhan historiallisen tittelin)
luottamusmies > luottamushenkilö (eikö miehen sanaan voi enää luottaa?)
miestyövuosi > henkilötyövuosi (typerä, pidempi)
myyntimies > kauppaedustaja (typerä, ei kerro mitään)
palomies > pelastaja (minkä pelastaja? Eivätkö palomiehet enää sammutakaan tulta?)
poliisimies > poliisi (poliisi kun on sanana monikko, joka tarkoittaa koko poliisilaitosta)
putkimies > LVI-asentaja (vanhukset eivät enää tiedä mikä se on)
rintamamies > sotaveteraani (montako naista taisteli talvi- ja jatkosodissa? Asun muuten rintamamiestalossa, eikun sotaveteraanitalossa, hieman eri merkitys!?!)
selvitysmies > selvittäjä (minkä? Tästä puuttuu jokin määre)
sotilaslakimies > oikeusupseeri (ei ymmärrä samaksi sanaksi)
sähkömies > sähköasentaja (typerä)
talonmies > talonhoitaja (typerä, eläviä olentoja hoidetaan)
valtionpäämies > valtionjohtaja (ei tunnu yhtä arvokkaalta, kun pää-liite häviää)
varamies > varajäsen (entä jos ei ole minkään jäsen?)
virkamies > viranhaltija (suippokorva)
äitiysloma, isyysloma > vanhempainloma, vanhempainrahakuukausi (tosi typeriä, eikö nainen saa sanoa olevansa äitiyslomalla ja mies isyyslomalla?)

Nämä ovat toinen toistaan typerämpiä viritelmiä, jotka eivät toivon mukaan koskaan vakiinnu suomen kieleen. Lisäksi lähes joka ikinen oli vain miehen poistamista nimikkeistä. Entäs naisnimikkeet? Äidinkieli etunenässä! Vanhempainkieli? Idioottimaista!

Tässäpä lista sanoista, jotka myös voisi muuttaa typerämmiksi sukupuolineutraalin kielen tekosyyllä:
äidinkieli > vanhempainkieli
isänmaa > vanhempainmaa
nainen > ihminen
mies > ihminen
vaimo > puoliso
mies > puoliso
mennä naimisiin > mennä henkilöisiin
äiti > vanhempi
isä > vanhempi
sisarus > sisarus/veljemys?!?
sisko >?
veli >?
tytär > jälkeläinen
poika > jälkeläinen
tyttö > lapsi
poika > lapsi
äidinmaidossa opittu > vanhempainmaidossa...
rakastajatar > rakastajahekilö
rakastaja > rakastajahenkilö
neitsyys > henkilyys
maaherra > maahenkilö
linnanherra > linnanhenkilö
talonpoika > talonlapsi
renki > maatalousapuhenkilö
piika > maatalousapuhenkilö
ovimies > ovihenkilö
tiedemies > tiedehenkilö
lumimies > lumihenkilö
supermies > superhenkilö
esimies > esihenkilö
ulosottomies > ulosottohenkilö
perämies > perähenkilö
nimismies > nimishenkilö
pappismies > pappishenkilö
jalkamies > jalkahenkilö
ratsumies > ratsuhenkilö
jousimies > jousihenkilö
miekkamies > miekkahenkilö
keihäsmies > keihäshenkilö
laivapoika > laivalapsi
lentoemäntä > lentohenkilö
sisäkkö > sisähenkilö
kotirouva > kotihenkilö
parkkipirkko > parkkipirkka
lappuliisa > lappuliiso
ovimikko > ovimikka
tiskijukka > tiskijakka
kokonainen > kokohenkilöinen
kokonaisvaltainen > kokohenkilöisvaltainen
Suomi-neito > Suomi-henkilö
missi > kauneuskandidaatti (äh, kauneus viittaa naiseen!)
kauneus > ulkonäöllinen miellyttävyys
komeus > ulkonäöllinen miellyttävyys
joten: missi > ulkonäöllinen miellyttävyyskandidaatti
punainen > R: 255 G: 0 B: 0

Miettikääpäs näitä!

Toivon että suomen kieleen, äidinkieleeni, tulee vielä joskus erilliset persoonapronominit kuvastamaan mies- ja naistekijää, hän miehestä ja hen naisesta, sivistyneen maailman malliin.
Toivon myös että joitakin vanhoja naisten virkanimikkeitä otetaan takaisin käyttöön, kuten papitar "naispapin" sijasta. Typerää korvata vanha ja hyvä -tar -liite sanan lopussa nais-etuliitteellä, joka tarkoittaa täysin samaa asia, mutta on yhden kirjaimen pidempi. Ja kuulostaahan se nyt vain paljon hienommalta, tyyliin papitar, kuningatar, lääninherratar.

Äidinkieltä ei arvosteta

Äidinkieltä ei enää arvosteta. Ja tämä on lievästi sanottu. Erityisesti nuorten kielitaito on heikko. On se kumma jos ihminen ei osaa oman äidinkielensä kieliopin alkeita! Äidinkieli on peruskoulun tärkein aine, josta jokaisen tulisi edes yrittää olla kiinnostunut, sillä sitä tarvitaan työelämässä ja kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessa, jollei sitten halua pärjätä vähemmällä ja saada sivistymättömän typeryksen maineen.

Ärsyttävimpiä suomen kielen virheitä ovat muun muassa seuraavat:
”Niinku”–sanan käyttö turhana täytesanana, oikea muoto on niin kuin.
 Q [kuu]–kirjaimen lausuminen G:nä; [guu].
”Klommo”, lommo–sanan alkuun pantu k–kirjain.
”Alkaa tekemään”, oikeat muodot ovat alkaa tehdä ja ruveta tekemään.
”Enään”, enää–sanan loppuun pantu n–kirjain.
”Thaimaaseen”, se on Thaimaa, maa jossa asuu Thai–kansa, oikea muoto Thaimaahan.
”Pitkässä juoksussa”, ”loppupeleissä”, ynnä muut englannista suoraan käännetyt turhakesanat.
”Pala kakkua”, englannista käännetty termi, jolle on jo suomalainen vastine, helppo nakki.
 Yhdyssanavirheet, yhdyssanojen kirjoittaminen erikseen, tai väliviivan käyttämättömyys.
”Ketä”–sanan käyttö kuka ja ketkä–sanojen tilalla.
”Juurikin”, eli –kin–tavun turha lisääminen juuri–sanan loppuun.
”Olumpialaiset”, väärin lausuttu muoto sanasta Olympialaiset. Olisi parempi jos ihmiset sanoisivat edes ”Olimpialiset”, jos ”y” on liian hankala lausua; kreikan ”y” kun lausutaan ”i”:nä.
”Vaan” ja ”vain” –sanojen sekoittaminen. Vaan –sanaa voidaan käyttää vain lauseessa ”Ei jotakin vaan jotakin muuta”. Vain –sana tarkoittaa ainoastaan.
”Originaali” ja ”originelli” –sanojen sekoittaminen. Originaali tarkoittaa alkuperäistä, originelli omaperäistä.
Pilkkujen ja muiden välimerkkien käyttämättömyys tai väärinkäyttö, esim. huutomerkkien liikakäyttö.
Konsonanttien kahdentaminen, ”tulekkaan”, ”sydämmessä”, kun oikeat muodot kuuluvat: tulekaan ja sydämessä.
”Piirrustus”, oikea sana on piirustus.
Lista on keskeneräinen.