Adoptio pitää kieltää kaikilta

Olen vakaasti sitä mieltä että adoptio pitäisi kieltää kokonaisuudessaan, kaikilta ihmisiltä, ja useastakin syystä:

1. Adoptio on osa kehitysmaiden ongelmaa, ja he tuovat sen meille. Tätä ei voida enää sallia. Jos kehitysmaiden ihmiset hankkivat lapsia yli oman tarpeensa, heille pitää tulla siitä taloudellisia ja psykologisia seurauksia, jotta he oppisivat ettei niin voi tehdä. Ongelmien siirtäminen kehittyneiden maiden harteille ei ratkaise niitä, lakaisee vain maton alle, minkä jäälkeen kehitysmaiden ihmiset voivat jatkaa moraalitonta ja kestämätöntä käytöstään. Kyse on moraalisesta periaatteesta, josta ei saa luistaa: kehitysmaiden ongelmat ovat niiden omia ongelmia, meidän ongelmamme ovat meidän. Ei puututa muiden maiden ongelmiin, eikä varsinkaan viedä omia ongelmiamme muualle.

2. Kansainvälinen adoptio on ihmiskauppaa, aivan selkeästi. Lapsia tuotetaan rikkaiden kehittyneiden maiden ihmisten lemmikeiksi, hyväksikäyttämällä köyhiä naisia sijaissynnyttäjinä. Esimerkiksi Intiassa on viime vuosina runsaasti yleistynyt kohdunvuokraus ulkomaalaisille adoptiohakijoille, mikä tarkoittaa käytännössä köyhien naisten orjuuttamista synnytyskoneiden asemaan aivan minimaalisella korvauksella. TV-dokumenttikin on aiheesta tehty, jossa selvisi että naisia kohdellaan kuin muitakin ihmiskaupan uhreja, orjina tai karjana, josta nyhdetään kaikki hyöty irti, ja parittaja vie rahat.

3. Adoptio yksinhuoltajalle täytyy kieltää, sillä yhdellä ihmisellä, oli hän sitten mies tai nainen, ja kuinka hyvä vanhempi tahansa, ei ole henkisiä eikä fysikaalisia resursseja toimia molempina eri sukupuolia edustavina vanhempina. Mies voi olla ainoastaan isä ja nainen äiti. Lapsi kuitenkin tarvitsee kunnolliseksi ja ehyeksi ihmiseksi kasvaakseen kummankin vanhemman aktiivista läsnäoloa, sekä isän että äidin.

4. Adoptio samaa sukupuolta oleville pareille täytyy pysyäkin kiellettynä, sillä lapsesta ei tule normaalia ihmistä, eikä henkisesti tasapainoista yksilöä, jollei hänellä ole isää ja äitiä kasvattajinaan. Kaksi miestä tai kaksi naista ei korvaa yhtä miestä ja naista, sillä he, vain toista sukupuolta edustavina henkilöinä, eivät pysty eläytymään vastakkaisen sukupuolen rooliin, sielunmaisemaan, eivätkä fyysiseenkään puoleen käytännössä ollenkaan, mikä vaikeuttaa suunnattomasti kasvuiässä olevan ihmisenalun tasapainoista kehitystä. Poika tarvitsee miehen mallin ja tyttö naisen, mutta sen lisäksi poika tarvitsee naisen ja tyttö miehen mallin, jotta oppii toimimaan aikuisenakin vastakkaisen sukupuolen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla. Terve sukupuolinen kehitys vaatii molempia eri sukupuolia edustavia vanhempia, jotka ovat aktiivisesti läsnä lapsensa arjessa.

 5. Adoptio perheeseen, jossa ei ole kaikki kunnossa, on lapselle haitaksi. Vaikka lapsella olisikin isä tai äiti, mutta jos toinen tai molemmat heistä ovat juoppoja, narkomaaneja, tupakoitsijoita, muiden päihteiden käyttäjiä tai muuten lusmuja, ei lapsesta kehity kunnollista kansalaista ja rehellistä veronmaksajaa. Adoptiotilanteessa lapsensaanti tulee evätä kaikilta joilla on huume- tai alkoholiongelma, kaikilta jotka tupakoivat, eivät maksa veroja, ovat liian köyhiä, sairaita, hulluja, vammaisia tai muuten epäsopivia lapsen vanhemmiksi. Esimerkiksi moraalinen lepsuilu ja älyllinen laiskuus olisivat adoption estäviä tekijöitä. Toki näiden kaikkien edellä mainittujen asioiden tulisi voida estää myös biologisen lapsen hankinta, mutta ennen kuin tarpeeksi tehokas valvontametodi tätä varten keksitään, on adoptio helpompi kieltää.

 6. Adoptio riistää lapselta oikeuden omiin vanhempiinsa. Ainoastaan lapsen biologiset vanhemmat voivat olla hänelle oikeita vanhempia. Jokaisessa ihmisessä on sisään rakennettuna kaipuu biologisiin vanhempiinsa, tästä kertoo jo sekin että käytännössä kaikki adoptoidut tahtovat löytää oikeat vanhempansa sen jälkeen kun kerrotaan että hänet on erotettu heistä. Adoptiossa elävälle lapselle valehdellaan läytännössä koko tämän lapsuusikä siitä keitä hänen omat vanhempansa ovat. Tämä on suurin vale mitä lapselle voi kertoa. Minulle ei tule mieleen mitään suurempaa kauhua kuin se, että omat vanhempani eivät olisikaan minua kasvattaneet. Totuuden paljastuminen voi olla kova paikka monelle ihmiselle, ja potentiaalisesti traumatisoiva kokemus.

7. Adoptio usein tapahtuu vieraista maista, esimerkiksi Kiinasta Suomeen. Tämä osaltaan nakertaa pala palalta suomalaista kulttuuria ja suomalaisten kansakuntaa. Vaikka kansalaisuuden voi adoptoitu saadakin, kansallisuutta ei hänellä koskaan tule olemaan, paitsi oman kansansa, jonka vanhemmista hän on syntynyt. Kiinan kansaan kuuluva lapsi tulee ikuisesti olemaan kiinalainen, suomen kansaan kuuluva suomalainen. Vaikka kiinalainen menisi naimisiin suomalaisen kanssa, ja saisi lapsen, tulisi tästä sekarotuinen, puoliksi kiinalainen, puoliksi suomalainen, eikä tämä kokisi oikeasti kuuluvansa kumpaankaan kansakuntaan. Tämä taas on omiaan aiheuttamaan levottomuutta näissä irrallisissa mielissä, joille ei löydy oikeaa kotimaata ja -kansaa. Jokainen Suomeen adoptoitu ulkomaalainen horjuttaa kantasuomalaisten asemaa ja köyhdyttää Suomen kansaa. Erilaisuus ei ole rikkaus, sillä se johtaa lopulta siihen että kaikkien geenit ovat sekoittuneet kaikkien kanssa, eikä erillisiä kansakuntia enää ole. Tämä on etenkin kulttuurien kannalta suunnaton menetys, kun kaikki ihmiset ovat samanlaisen valtakulttuurin kasvatteja. Tuo valtakulttuuri tulee luultavasti olemaan anglo-amerikkalainen kulttuuri, jossa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta se ei ole meidän kulttuurimme. Eikä se ole kiinalaisten kulttuuri. Kaikkein pahiten kärsisivät pienet kulttuurit (mm. eskimot, intiaanit, aboriginaalit, maorit, suomalaiset), jotka tulisivat tuhoutumaan täysin, kun kaikki näyttäisivät samoilta, katsoisivat samoja tosi-tv-ohjelmia ja puhuisivat vain huonoa englantia. Myös genetiikan kannalta sekoittuminen olisi huono juttu, sillä erilaisten variaatioiden määrä vähenisi, kun kaikki lähestyisivät samanlaista lopputulosta, ”sekaihmistä”, joka voisi olla alttiimpi pandemioille ja muille taudeille. Tämä voisi koitua koko ihmiskunnan kohtaloksi.

 8. Adoptio vieraan kansan pariin riistää lapselta oikeuden tuntea oma verenperintönsä. Omien vanhempiensa tietämisen lisäksi ihmiselle on erityisen tärkeää tuntea myös oma kansansa, sen maa, kieli, kulttuuri ja perinteet. Vieraisiin maihin adoptoidut lapset menettävät tämän kokonaan, he eivät koskaan saa tuntea todellisia juuriaan ja heistä kasvaa irrallisia ihmisiä. Monilla paikoiltaan irtirevityillä ihmisillä, ja kokonaisilla kansakunnilla (kuten intiaaneilla ja eskimoilla) tämä on johtanut vakavaan kuulumattomuuden tunteeseen, masennukseen, alkoholismiin ja itsemurhiin. Vaikka adoptiolapsi aikuistuttuaan muuttaisikin takaisin oman kansansa pariin, ei hän koskaan tulisi sopeutumaan sinne täysin, sillä häneltä on viety lapsuuden kokemus omassa maassaan, ja hänestä on yritetty kasvattaa jotakin muuta kuin mitä hän pohjimmiltaan on.

9. Vieraasta maasta adoptoidut eivät koskaan kasva omaa kulttuuriaan jatkamaan. Tämä on heidän velvollisuutensakin kansansa jäseninä, ja adoptio varastaa tuolta kansalta yksilön. Entä jos hänestä olisikin tullut kansansa suuri johtaja, pelastaja, vallankumouksellinen diktatuurin kaataja? Adoptio usein kun tapahtuu maista, joista muutenkin pakenevat kaikki kynnelle kykenevät yksilöt, eli ne yhteiskunnan kykenevimmät. Tämä omalta osaltaan rapauttaa tuota kansakuntaa entisestään kun vain kykenemättömimmät jäävät maahan. Aivovuoto on kehitysmaiden pahimpia ongelmia, koska lopulta jäljellä ei ole muita kuin keskenään taistelevia sotalordeja ja muita rikollisia. Maa on käytännössä tuhoutunut, kansakunta on revitty juuriltaan irralleen, eikä tule enää koskaan kotiutumaan minnekään. Voidaan katsoa mustalaisten tilannetta ja todeta että näin on käynyt.

10. Adoptio on moraalisesti väärin, koska se antaa ”lisääntymisen” mahdollisuuden niille, joiden kuuluisi kuolla pois sukuaan jatkamatta. Maailma on jo ylikansoittunut, mikä on aiheuttanut hedelmällisyyden laskua. Tämä johtuu siitä että kun parantuneen ruokavalion ja hygienian ansiosta yhä useampi ihminen selviää lisääntymisikään asti, on luonnon ollut pakko kehittää keinoja kehityksen hillitsemiseksi. Tämä tapahtuu ihan luonnostaan, kun nekin, jotka ennen olisivat surkeina ja sairaalloisina kuolleet jo lapsuudessa, saavuttavat nyt sukukypsyyden, niin heidän sukusolunsa ovat normaalia huonompia. Kun usean sukupolven ajan ovat nämä heikommatkin yksilöt päässeet lisääntymään keskenään, on ihmisten yleinen hedelmällisyys laskenut siihen pisteeseen asti että haitallisten mutaatioiden kertautuessa sukupolvi sukupolvelta on nykyään monia ihmisiä jotka ovat käytännössä täysin lisääntymiskyvyttömiä. Kun hevonen ja aasi yhtyvät tehdäkseen jälkeläisen, siitä syntyy muuli, joka kahden eri lajin risteytyksena on steriili. Samoin on käynyt ihmisille. Tämä on erityisesti länsimaiden ongelma, koska kehitysmaissa kaikkein heikoimmat yhä kuolevat nälkään ja tauteihin, mikä onkin elämän luonnollinen olotila. Ihminen on kehittänyt jopa keinohedelmöityksen, koeputkilapset ynnä kaiken maailman hedelmällisyyshoidot, mitkä osaltaan pahentavat ongelmaa. Kaikkein toivottomimmat tapaukset joutuvat turvautumaan paremman puutteessa adoptioon, jos heidän mielestään lapsi on pakko saada. Mikään pakko se ei ole, jos se ei kerran luonnollisesti onnistu. Olisikin itse asiassa parempi että ihmiset, jotka eivät kykene biologisia lapsia saamaan, eläisivät elämänsä ilman lapsia, koska ”näin oli tarkoitettu”, vaikken mihinkään jumalaan uskokaan. Lisäksi se lapsi on aina ryöstetty joiltain toisilta, miten sellaisen tiedon kanssa voisi elää puhtaalla omallatunnolla?

11. Adoptio lisää ylikansoitusta, ja siten tuhoaa maailmaa. Kehitysmaissa lapsiluku on järjestäänkin valtavan paljon suurempi kuin kehittyneissä maissa, sillä edellämainituissa köyhät hankkivat lapsia vanhuutensa turvaksi, ja useita sen takia että edes joku selviäisi aikuiseksi asti. He ovat kuitenkin karkeasti aliarvioineet omat olonsa, sillä paljon useampi selviää aikuiseksi, kuin olisi tarvis. Tämä on väistämättä johtanut väestöräjähdykseen kehitysmaissa, mikä on käytännössä pilannut nuo maat kokonaan aiheuttamalla sotia ja nälänhätää. Tämän lisäksi köyhien hankkimat lapset eivät ole tehty rakkaudesta ja oikeasta halusta jälkeläisiin, vaan ainoastaan oman edun tavoittelusta ja taloudellisen hyödyn ajattelusta, jolleivät sitten ole raiskauksen, tai muun ehkäisyn puutteessa suoritetun onnettoman aktin epätoivottuja hedelmiä. Adoptio taas, se ottaa kehitysmaiden köyhiltä lapsenpyöräyttäjiltä pois heidän ei-toivottuja lapsiaan, ja näin opettaa heille sellaista löyhää sukupuolimoraalia, että lapsia voi tehtailla miten paljon tahansa välittämättä seurauksista, sillä ylimääräiset voi aina antaa adoptoitaviksi. Saavat varmaan rahaakin siitä, mikä on todella törkeän moraalitonta, omien lastensa myyminen! Köyhien täytyy itse elättää kaikki jälkeläisensä, jotta he oppisivat hieman hillitsemään villinä rehottavaa eläimellistä sukupuoliviettiään. Varsinkin miehet tulisi pakottaa lapsikatraidensa elättäjiksi, jotta ylikansoitusta saataisiin hillittyä tehokkaammin.

Viimeinen sana homoliitoista: miksi ne ovat väärin

Olen vältellyt tätä aihetta jo kauan. Mutta nyt viimein tartuin siihen.
Homoliittolakihan... anteeksi sukupuolineutraali avioliittolaki äänestettin eduskunnassa voimaantulevaksi jo viime syksyn puolella. Siitä asti minun on pitänyt kirjoittaa definitiivinen ja erittäin pitkä artikkeli aiheesta, josta olen kirjoittanut jo monta kertaa aiemmin. Aiemmin olen näppäimistöäni sauhuttanut sellaisista aspekteista kuin lakialoitteen nimestä, joka on propagandamielessä vaihdettu sukupuolineutraalista "tasa-arvoiseen", vaikka kyse ei ole tasa-arvosta, tai siitä että homoliittojen puolustajien argumentit eivät kestä lähempää tarkastelua. Olenpa myöskin esitellyt järkeviä argumentteja homoliittoja vastaan. Nyt kuitenkin tämän loppupuheenvuoron tarkoituksena on pistää asia vihdoin pakettiin ja lopettaa kaikenlainen jankkaus homoliittokysymyksestä.
Tiedän että laki on jo äänestetty voimaantulevaksi, mikä tapahtunee vuoden 2017 aikana, eli onneksi ei aivan vielä. Muutoksen mahdollisus lakiin sitä ennen on toki teoriassa mahdollinen, mutta en usko että minkäänlaista muutosta siihen on tulossa, syistä jotka kerron perinpohjaisesti tässä kirjoituksessani. Myöskään en elättele minkäänlaisia toiveita että tällä(kään) kirjoituksellani olisi vaikutusta valtakunnan politiikkaan tai yhteiskunnan ilmapiiriin ja kansalaisten yleiseen mielipiteeseen, mutta jos edes muutamat saisivat tästä tukea omassa elämässään kohtaamilleen vaikeuksille, olisin tyytyväinen.

Nyt sitten pitemmittä puheitta, itse asiaan.

Minä vastustan homoliittoja. Se on varmasti käynyt jo kaikille selväksi. Syytkin kenties monille, mutta ne lienee paikallaan kerrata perusteellisesti, uusien lukijoiden takia, ja niitten jotka niitä eivät muista tai halua ymmärtää.


Homous on luonnotonta

Luonnollinen olotila kaikkiin asioihin on aina paras mahdollinen. Homous ei ole luonnollista. Luonnollista on halu lisääntyä, koska se on itse elämän perimmäinen ja ainoa tarkoitus, causa vitae. Homot eivät kykene lisääntymään, eivätkä lesbotkaan, ilman ulkopuolisen henkilön apua. Ihmislaji ei olisi selviytynyt tähän päivään jollei se olisi jatkuvasti ja ahkerasti harrastanut lisääntymistä miesten ja naisten välillä. Homo sapiens nyt sattuu vain olemaan sukupuolettunut laji, jonka lisääntymiseen tarvitaan kummankin sukupuolen edustajaa. Niin kuin ovat kaikki muutkin selkärankaiset eläimet, ja monet selkärangattomatkin. Suvullinen lisääntyminen on ollut jo vuosimiljardien ajan kehittyneempien elämänmuotojen ainut lisääntymistapa. Koska se on kaikista toimivin, kätevin ja yksinkertaisesti paras mahdollinen, sitä ei ole syytä muuttaa miksikään. Evoluutio on huomannut tämän, mutta onko ihminen itse?

Nykyään kun on muodissa kaikenlainen turhanpäiväinen vouhotus sukupuolisesta suuntautumisesta ja muista luonnonoikuista, on lisääntyvyys kääntynyt monessa maassa laskuun, kun varsinkin nuoret naiset ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia. Asia, jonka pitäisi olla itsestään selvästi kaikkien naisten, ja miestenkin velvollisuus. Jostain kumman syystä he ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta naisia, jotka nykyään päättävät olla lapsettomia. Moni mies jää näin vaille omaa jälkikasvua, vaikka sellaista haluaisi ja olisi valmis hoitamaankin.

Lapsettomuus on siis luonnotonta. Koska vain mies ja nainen voivat luonnollisesti saada lapsia keskenään, kaikki muut parisuhdemuodot ovat luonnottomia. Parisuhteen tarkoitushan nimittäin on tuottaa lapsia, eli lisää kunniallisia veronmaksajia yhteiskuntaa pyörittämään. Koko sivilisaatio perustuu tähän ihmiskunnan sukupolvien jatkumiseen. Jos jokin sukupolvi yht'äkkiä lyhytnäköisesti päättää jättää lapsensa hankkimatta, sillä voi olla katastrofaaliset seuraukset kaikille ihmisille. Vastustankin kiivaasti länsimaisen hyvinkoulutetun ja järkevät ylemmän keskiluokan vapaaehtoista lapsettomuusaatetta, joka on nykyään jo hälyttävän laajalle levinnyt. Tunnen itsekin koko joukon naisia, jotka eivät aio omien sanojensa mukaan koskaan hankkia jälkiaksvua. Yhtäkään tällaista miestä en tunne.

Homot ovat osa tätä jatkumoa ja aatetta, koska he eivät voi saada lapsia. Homot-termi kattaa tässä lesbotkin, koskapa heidän kaikkien seksuaalinen suuntautumisensa on homoseksuaalinen, normaalin heteroseksuaalisuuden sijaan. Homoilla toki on mahdollisuus lisääntyä, mutta he vapaaehtoisesti päättävät yleensä jättää sen käyttämättä. Jotkin homot kuitenkin lisääntyvät, mutta kovin erikoisella tavalla. He luovuttavat spermaansa, jolloin seksiä naisen kanssa ei harrasteta, mutta sijaissynnyttäjän osaan alistettu naisparka joutuu kuitenkin kantamaan tuon homon lapsen. Sitten lapsi luovutetaan pois omalta äidiltään, joka on hänet kantanut yhdeksän kuukautta, ja annetaan isälleen, homolle, ja tämän kumppanille, toiselle miehelle. Tällainen toiminta on luonnottoman lisäksi myös moraalitonta lasta kohtaan. Mikä johdatteleekin meidät seuraavaan aihealueeseen.
Mutta sitä ennen aion vielä summata yhteen lyhyellä listalla tämän luvun teesit, jottei kukaan "homouskovainen" voi tulla niitä kumoamaan. Tässä usein esitettyjä jatkokysymyksiä aiheesta, ja vastaukseni niihin:


Jos homous on luonnotonta, miksi sitä esiintyy eläinten keskuudessa?

Eläinten keskuudessa ei esiinny homoutta samassa mittakaavassa eikä samassa merkityksessä kuin ihmislajin parissa. Homous ja sen ylistäminen näyttävätkin olevan vain ihmisen keksimä kulttuurillinen oikku. Homotutkijat ovat todistaneet että on olemassa pitkä lista eläinlajeja, jotka näennäisesti harrastavat homosuhteita.

Mutta mitä tarkoitetaan näillä homosuhteilla, ja miten ne eroavat ihmisten keskinäisistää homosuhteista? No, koska elämän tarkoitus on jatkua jälkeläisten muodossa, jokaisen eläinlajin, myös ihmisen, jokainen yksilö pyrkii koko elämänsä siihen että saa jatkettua geenejään vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa eteenpäin. Tämä on selvä juttu kaikille.

Jos kuitenkin käy niin ikävästi, että vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole saatavilla syystä tai toisesta, jotkin eläinlajit harrastavat "homoutta", mikä tarkoittaa jokaisessa tapauksessa sitä että uros yrittää pökkiä toista urosta. Monet asiat kertovat meille, että tämä ei tarkoita homoseksuaalisuutta tai urosten välistä rakkautta, vaan jotain aivan muuta. Koska uroksilla on kiima-aika, niiden on pakko päästä niin sanotusti pukille. Ja jos naaraita ei vain kertakaikkiaan ole, on niiden tyydytettävä itsensä jollain muulla keinoin.

Koska eläimet (kehittyneimpiä kädellisiä lukuunottamatta) eivät osaa masturboida, niiden on pakko päästää kiveksensä tyhjenemään ainoan muun mahdollisen keinon avulla, eli toisen saman lajin uroksen sisään. Emme voi haastatella eläimiä, mutta selvää lienee että alistuva osapuoli ei tästä minkäänlaista nautintoa saa. Yleensä se onkin vahva uros, joka käytännössä raiskaa heikomman yksilön.

Tällaistako käytöstä homoihmiset ajavat, kun he argumentoivat sen puolesta että homous on "luonnollista", koska sitä esiintyy monien eläinlajienkin keskuudessa? Jos homous perustuu vahvemman oikeuteen raiskata heikompi osapuoli, niin kuin se ihmisenkin historian aikana monesti on ollut, ei mikään voisi olla vastenmielisempää. Homoraiskaus on uhrille sekä fyysisesti että henkisesti paljon vahingoittavampi kokemus, josta ei varmasti millinkaan kokonaan toivu. Tällaiset raiskaajahomot pitäisikin ensin kastroida ruosteisella sirpillä, sen jälkeen keittää hitaasti kuoliaaksi kiehuvassa öljyssä kaiken kansan nähden.


Jos elämän tarkoitus on lisääntyä, pitäisikö ihmisoikeudet ottaa pois myös vapaaehtoisesti lapsettomilta heteropareilta?

Kyllä, pitäisi. Vapaaehtoinen lapsettomuus on yhteiskunnan syöpä, joka nakertaa ihmiskunnan tulevaisuuden perustaa pala palalta. Jokaista mies-nais -pariskuntaa pitäisi valtion taholta kannustaa hankkimaan jälkikasvua niin että väestörakenne uusiutuu toivotunlaisesti.


Entä sinkuilta?

Valtion pitäisi ensinnäkin pyrkiä hankkimaan kaikille asukkailleen vastakkaisen sukupuolen edustaja elämänkumppaniksi ja jälkeläisten tuottajaksi, jos ihmisyksilö ei siihen yksin kykene. Joissain tapauksissa tietysti, jos yksilö on epäkelpo, erimerkiksi rikollinen, juoppo, narkkari, mielisairas, muuten sairas, lisääntymiskyvytön, epämuodostunut, vammainen, erittäin lihava tai ruma, tai hänellä on suuri mahdollisuus perinnöllisiin sairauksiin, lisääntymiseen ei kannustettaisi. Näissä tapauksissa lisääntymisen pitäisi itse asiassa olla kiellettyä. Lisääntymisen pitää nimittäin pyrkiä aina parantamaan ihmiskunnan geenejä, ei huonontamaan niitä.


Entä leskiltä?

Jos leskeksi jäänyt nainen tai mies on jo hankkinut jälkikasvua, mitään painostusta uuden kumppanin hankkimiseksi ei tietenkään tule olla. Jos hän haluaa mennä uudelleen naimisiin, sen tulee tietenkin olla mahdollista. Jos hän haluaa hankkia uuden kumppaninsa kanssa lapsia, sekin on suotavaa, muttei pakollista. Jos puoliso on menehtynyt ennen kuin yhteistä jälkikasvua on ehditty hankkia, eikä ruumiista ole saatu sukusoluja talteen, alkavat vaihtoehdot olla ikävän vähissä. Jos henkilö on oikeasti rakastanut kuollutta puolisoaan, ei häntä voitane pakottaa hankkimaan lapsia kenenkään muun kanssa. Tällaiset tapaukset, joissa puoliso kuolee ennen lasten hankintaa, ovat onneksi tosin niin pieni vähemmistö, etteivät he vaikuta suurestikaan ihmiskunnan uusiutumiseen.


Pitäisikö sitten kaikkien olla koko ajan tekemässä niitä lapsia?

Ei tietenkään. Suomen naisten hedelmällisyysluku on tätä nykyä 1,7, mikä on selvästi maailman keskiarvon, 2,7, alapuolella. Somaliassa hedelmällisyysluku on yli 7! Kehitysmaissa syntyykin nykyään neljä kertaa enemmän lapsia kuin kehittyneissä maissa, ja tästä on syytäkin olla huolissaan. Köyhien ja tyhmien määrä lisääntyy aina vain kasvavaan tahtiin, samalla kun vakavaraisten ja älykkäiden osuus maailman väestöstä vääjäämättä pienenee. Edesvastuutonta onkin siis jättää vapaaehtoisesti kokonaan lisääntymättä. Suomen väestön uusiutumiskyvyn kannalta olisi hyvä jos kaikki pariskunnat synnyttäisivät vähintään 2 lasta, mieluiten kolmekin, jotta kilpailukykymme ei jäisi niin paljon muusta maailmasta jälkeen. Seuraavassa tilasto Suomen väkiluvusta, joka on sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien jälkeen ollut tasaisessa laskussa viimeiset puoli vuosisataa.

Seuraavassa vielä Suomen hedelmällisyysluku, joka on myöskin ollut koko ajan laskussa, sotien jälkeen vain kiihtyen alamäkeen.

Lapselle on turvattava molemmat vanhemmat: isä ja äiti

Niin vanhanaikaiselta kuin ikiaikainen totuus modernin "suvaitsevaisen" mielestä kuulostaakin, on tieteellisesti todistettu että lapsi on onnellisempi kun hänellä on sekä isä että äiti. Äidinrakkaus on suurin tunne mistä vastasyntynyt ja pieni lapsi saa nauttia, eikä sitä saa ottaa pois yhdeltäkään ihmisyksilöltä. Kukaan ei rakasta lasta enempää kuin hänen oma biologinen äitinsä. Lapsi tarvitsee ehdottomasti myös isän mallin, eikä kuka tahansa siihen kelpaa, vaan sen on oltava biologinen isä.

Ei-biologisilla vanhemmilla ei ole samanlaista verisidettä lapseen, eivätkä he voi, vaikka kuinka yrittäisivät, koskaan täydellisesti korvata biologisten vanhempien kaipuuta lapsessa. Kaikki tiedämme kuinka homoliittolain hyväksymisen jälkeen homouskovaiset rupeat välittömästi lobbaamaan seuraavaa lakihankettaan, eli homojen adoptio-oikeutta. Tätä ei ehdottomasti tule sallia nyt eikä koskaan, sillä tämä asia ei tule muuttumaan. Se on vain biologinen fakta, että lapsi ei ole yhtä hyvinvoiva kahden miehen tai kahden naisen perheessä. Ei tietenkään yksinhuoltajaperheessäkään, eikä väkivaltaisessa alkoholistiperheessä, mutta tällaisen ääri-esimerkit eivät tuo minkäänlaisia bonuksia homoliittoperheille.

On loogisesti väärin rinnastaa epäonnistuneet heteroperheet tähän asiaan. Perhe voi epäonnistua monesta syystä, eivätkä homoperheet ole yhtään sen vakaampia kuin heteroperheet, itse asiassa esimerkiksi parisuhdeväkivalta on tilastollisesti yleisempaa kahden miehen liitossa kuin perinteisessä avioliitossa. Mikä on myöskin hälyttävää, ja kertoo siitä ettei tällainen järjestely toimi.

Lapsen etu pitää olla aina etusijalla. Ihmisellä on vastuu omasta jälkikasvustaan, eikä sitä saa hankkia heppoisin perustein. Siitä on pidettävä huolta täysi-ikäiseksi asti, ja mielellään sen jälkeenkin. Homojen adoptio-"oikeudessa" ei olisi kyse mistään muusta kuin aikusiten ihmisten tarpeiden tyydyttämisestä lapsen oikeuksien kustannuksella. Jos mies haluaa lapsen, hänen on tehtävä se naisen kanssa, ja toisinpäin, ja heidän olisi syytä mennä avioon turvatakseen lapselle onnellinen, tasapainoinen ja turvallinen lapsuus ja nuoruus. Siinä on kuitenkin toisen ihmisen elämä pelissä, ja kaikki tiedämme miten helposti nuori ihminen masentuu tai oppii vääränlaisia vaikutteita. Vanhempien suhde vaikuttaa siihen hyvin paljon.


Eikö lapsella ole parempi olla kahden miehen tai kahden naisen hoivattavana kuin yksinhuoltajan tai alkoholistivanhempien luona?

Tavallaan ehkä. Mutta se ei ole mikään syy sallia homopareille oikeutta adoptioon. Eroamisen avioliitosta pitäisi olla laitonta, niin kuin se on monena maailmanaikana ollutkin. Mutta avioon menemistä ja lasten hankkimista täytyisi myös miettiä enemmän. Tällaisia päätöksiä ei saa tehdä heppoisin perustein, koska siinä on nimenomaan kyseessä uusien ihmisten elämä. Silloin on vastuussa (ehkä ensi kertaa elämässään) muustakin kuin itsestään. Monelle ihmiselle tämä on liian suuri vastuu, eivätkä homot tee tästä poikkeusta. Lapsen oikeus isään ja äitiin ja näiden muodostamaan turvalliseen, terveelliseen ja kehittävään parisuhdemalliin menee selvästi ja helposti yhden tai kahden aikuisen ihmisen tarpeiden tyydyttämisen edelle. Lapsi ei voi eikä saa olla mikään lelu, joka hankitaan että todistetaan jotakin, kuten että "kyllä kahdella miehelläkin voi olla lapsi". Kun ei voi, niin ei voi.

Alkoholisteilta pitäisi kieltää lastenteko kokonaan, ja ottaa lapset huostaan, jos niin katsotaan parhaaksi. Nämä ovat tietenkin tapauskohtaisia asioita. Jos muutamassa heteroperheessä lapsella on huono olla, jopa huonompi kuin heillä olisi olla hyväkäytöksisessä homoperheessä, se ei muuta eikä kumoa sitä tosiasiaa että keskimäärin lapsella on paljon parempi olla isän ja äidin muodostamassa perheessä. Argumenttina homoliittojen ja heidän adoptio-oikeutensa puolesta tämä on niin heikko ja onneton, että samalla voisi perustella että kyllähän Afrikassa heteroperheiden lapsilla on nälkä, siispä heidän olisi parempi olla Suomessa homoperheissä. Mitä ihmettä, ei logiikka vain toimi näin!



Lopuksi

Olin kirjoittanut tämän jo kuukausi sitten, mutta viilailin sitä nyt hieman. Äsken sain myös tietää että on vihdoin viimein perustettu kansalaisaloite homoliittolain kumoamisen puolesta, ja avioliiton palauttamiseksi miehen ja naisen väliseksi instituutioksi, joka se on aina ollut ja joka sen myös kuuluu aina olla. Se löytyy täältä, ja vaikuttaa erittäin lupaavalta tähän mennessä! 
Käykää ihmeessä kaikki laittamassa nimenne alle tähän historiallisen tärkeään aloitteeseen, jolla voimme korjata nyt orastavan suunnattoman virheen, jolla olisi toteutuessaan vaikutuksia tuleviin polviin luultavasti ikuisesti. Levittäkää myös tätä ilosanomaa kaikille!


P.S.

En rehellisesti sanottuna usko, vaikka tällä hetkellä vilpittömin tarkoitukseni onkin lopettaa tästä aiheesta keskusteleminen tähän mielipiteeseen, että pystyn pitämään sanan säiläni erossa näinkin kipakasta, tärkeästä, ja tunteitaherättävästä aiheesta. Senkin takia että suvakit eivät vain suostu jättämään sitä rauhaan. Kuolleeseen hevoseen potkitaan anarkistien teräskärkisillä maihareilla eloa kuin itsenäisyyspäivän aikaan tamperelaisella kauppakadulla hakataan jääkiekkomailoilla Stockmannin ikkunoita. Nämä raukat eivät ymmärrä taistelevansa väärän asian puolesta, koska sana "tasa-arvo" on syövyttänyt heidän mielensä valheellisilla kuvitelmilla siitä että he toimisivat oikeuden puolesta, vaikka moraaliltaan he ovat täysin vääristyneitä omaneduntavoittelijoita ja oman kilpensä kiillottajia. Täysin näköalaton toiminta hetkellisen tarpeen tyydyttämisen nimissä ajaisi yhteiskunnan yhä suurempaan rappion aikakauteen, sellaiseen pimeään aikaan, ettei sieltä enää noustaisikaan minkään pienen innovaatiotoimiston suunnitteleman maabrändikampanjan avulla. Ehei, Suomi tipahtaisi lopullisesti kehityksen kelkasta muun Euroopan ja Yhdysvaltojen, sekä Venäjän, Kiinan, Japanin ja Intiankin porhaltaessa menojaan uudelle maailmanepookille, johon verrattuna näyttäisimme kivikautisilta jäänteiltä. Suomen kansan uudistuvuus on turvattava. Lapsen oikeudet isään ja äitiin, ja sitä myöten terveelliseen kasvatukseen on turvattava. Vain näin saamme tarpeeksi uutta hyvää ihmisainesta pitämään Suomi pinnalla tässä jatkuvassa kilpailun maailmassa, jossa me kaikki elämme.

Kun kyllä onkin ei, raiskauksista ja valeraiskauksista

Feminismi on pilannut itsensä. Jos se joskus yritti olla tasa-arvoa ajava liike, mitä en usko, niin nyt se ei ainakaan sitä ole. Feminismin nimessä on latinan sana femina, eli nainen, ja miten vain toisen sukupuolen mukaan nimetty liike voisi ajaa kummankin sukupuolen asiaa? Ehei, heidän pyrkimyksensä "tasa-arvoon" lähti siitä että nainen oli alemmassa asemassa mieheen nähden, niin kuin on aina ollut, ja ratkaisu tähän oli ajaa vain naisten asiaa kunnes nainen olisi samalla tasolla miehen kanssa. Miehen samanaikaisiin ongelmiin ei kiinnitetty mitään huomiota. Kummallakin sukupuolella on nimittäin omat ongelmansa, eivätkä ne aina ole toisen sukupuolen vika. Mutta feminismi on keskittynyt vain naisten ongelmiin, ja sivuuttanut miehet lähes täysin, kunnes kaksituhattaluvulla se on jo kehittynyt niin äärisuuntaukseksi, että miehiä suorastaan vihataan.

Jos joku sanoo olevansa miesten asialla, tai puolustavansa miehiä, niin hän saa hirveät syytökset ja loanheitot niskaansa. Suoranaista vihaa ja väkivaltaakin, ainakin siihen yllyttämistä, esiintyy runsaasti itseään feministeiksi, mutta monien muiden feminatseiksi, kutsuvien naisten keskuudessa.

Hyvä, vai pitäisikö sanoa hirvittävä, esimerkki tästä feminatsimeiningistä on Internetissä laajalle levinnyt kuva, jota en viitsi tähän linkata (löydätte sen kyllä googlaamalla), jossa itseensä erittäin tyytyväinen tytöntyllerö pitelee yliopistokampuksella kädessään kylttiä jossa lukee (englannista suomennettuna):
"Tarvitsen feminismiä, koska ei on aina ei, mutta joskus kyllä ei ole kyllä".

Siis anteeksi MITÄ #€£\/€77!@?!?!? Kuinka tyhmä täytyy ihmisen olla! Kuinka välinpitämätön! Kuinka vastuuntunnoton! Kuinka paha ihminen!

Jos joku on luonteeltaan näin suorasti paha, hänet pitäisi panna keskitysleirin kaasukammioon välittömästi. Tajuatteko mitä tuo lause merkitsee?!? Se merkitsee feminatsien diktatuuria ihan suoraan! Sitä että nainen saa tehdä mitä haluaa, ja mies ei voi tehdä yhtään mitään mitä haluaa.

Avataanpa hieman. Koitan ensin rauhoittua tämän hirvittävän aivopierun jäljiltä. Tuon lauseen mukaan naisella on kaikki valta päättää miehen loppuelämästä. Nainen voi passittaa miehen elinkautiseen vankeuteen (Yhdysvalloissa, ja kuinka paljon raiskauksesta nyt Suomessa saakaan), vain oman tunteensa perusteella. Tässä on tietenkin kyse raiskauksen lavastamisesta.

Erittäin hälyttävä tilasto on se että puolet (kyllä, 50%!) "raiskauksista" on valetta. Mitään raiskausta ei koskaan tapahtunut. Mies joutuu siitä aina syylliseksi ja linnaan. Tämä on eräs suurimpia epäkohtia, joita faminismi on itse aiheuttanut. Valeraiskaus tapahtuu seuraavasti: nainen on hieman humalassa tai muiden aineiden vaikutuksen alaisena (silloin saa muutenkin syyttää itseään, jos ei kykene pitämään huolta itsestään), tai vain jonkin muun mielenoikkunsa takia haluaa harrastaa seksiä miehen kanssa. Aamulla, tai lähipäivien/viikkojen aikana naiselle tulee morkkis siitä että hän harrasti seksiä kyseisen miehen kanssa. Hän tekee ilmoituksen raiskauksesta, vaikka kumpikin oli suostuvainen seksiin silloin kun akti tapahtui. Sitten tulee raiskaustuomio, koska tässä on vain sana vasten sanaa ja "uhrin" sana painaa aina enemmän, varsinkin jos ilkeä sikamies on raiskannut pienen viattoman naisen. Tämän jälkeen nainen voi hyvällä omalla tunnolla sanoa itselleen ja kavereilleen että ei hän tuon miehen kanssa seksiä harrastanutkaan, vaan hänet raiskattiin. Miehen loppuelämä taas on pilalla. Epäreilumpaa tilannetta on hankala kuvitella!

Miksi sitten naiselle tulisi morkkis siitä että hän on vapaaehtoisesti harrastanut seksiä jonkun miehen kanssa. No, siihen on syynä miehen naamakerroin. Jos mies on riittävän komea, mitään tällaista ei koskaan tule hänelle tapahtumaan, hän voi paneskella naisia siellä sun täällä välittämättä mistään, ja kaikki naiset ovat tyytyväisiä. Jos taas mies on ruma, nössö, nyhverö, pelkuri, luuseri, tai jotain muuta negatiivista, jonka vain nainen määrittelee päänsä sisällä, naista hävettää että hän on tullut harrastaneeksi seksiä tämän miehen kanssa. Näin ollen keskitason ja alemman luokan miehillä on todella vaaralliset paikat naismarkkinoilla. Jos he joskus onnistuvatkin saamaan naista, niin siitä voi mennä koko loppuelämä piloille. Tästä on ihan tutkimustuloksiakin, jotka liittyvät perheväkivaltaan, mutta tämänkalataiset "raiskaukset" eivät ole siitä kaukana. Nimittäin lähes kaikki ne miehet, joiden vaimo tai naisystävä oli valheellisesti ilmiantanut perheväkivallasta, olivat ns. alemman tason miehiä. Kun nainen ei ole tyytyväinen kumppaniinsa, hänellä on aina mahdollisuus ilmiantaa tämä rikoksesta jota tämä ei ole tehnyt.

Nainen, sinä joka olet edes etäisesti miettinyt tällaista mahdollisuutta päässäsi, häpeä! Lopeta heti sellainen. Ota vastuu omista teoistasi. Jos panit vapaaehtoisesti rumaa ja läskiä sikamiestä, se oli sinun päätöksesi. Häpeä sitä ihan oman pääsi sisällä. Tai sitten voit miettiä miten onnelliseksi teit tuon varmasti yksinäisen miehen elämän, edes hetken ajaksi. Mutta todellakaan et rupea sepittämään mitään valheita, jotka pilaisivat toisen ihmisen elämän!

Ja miehille tiedoksi pari hyvää kikkaa miten välttyä oikeusmurhalta. Ensinnäkin, kannattaa välttää kaikkia naisia viimeiseen saakka, jotka identifioivat itsensä feministeiksi. He eivät ole seen väärti. Seuraavaksi, jos on mahdollista tehdä se huomaamatta, videoi tai äänitä koko seksisessio naisen kanssa. Moni on välttynyt vääriltä tuomioilta juuri tällaisten tallenteiden ansiosta. Jos et ole näin tehnyt, syystä tai toisesta, lähetä naiselle seuraavana aamuna tekstiviesti, jossa täytyy olla seuraavat asiat: "Minulla oli kivaa viime yönä, pääsitkö turvallisesti kotiin?" Sitten vain odottelet naisen vastausta kylmänhiki otsalla. Jos vastaus on tällainen: "Minullakin oli, ja pääsin, kiitos vain", olet turvassa. Viestit ovat tallentuneet kännykkääsi, ja voit esittää ne oikeudessa todisteina, jolloin nainen ei voi viedä sinua linnaan valheillansa.

Miten sitten voi ylipäänsä tietää onko nainen halukas seksiin vai ei?

Naisen mieli on usein oikukas. Kaikkein pelottavinsa on se, että se saattaa muuttua jopa kesken seksin, tai sitten kun kati on jo päättynyt. Kaikille täytyisi tietenkin olla selvää, että seksin jälkeen ei enää voi muuttaa mieltään siitä että halusiko sitä seksiä sittenkään vai ei. Tehty mikä tehty. Kaiken kukkuraksi seksi on ihan normaali ja aika vähäpätöinenkin asia. Jos on käytetty tarvittavaa suojausta, niin ettei tullut raskaaksi, eikä saanut mitään tauteja, minkäänlaista haittaa siitä ei ole. Harrasti sitä sitten minkälaisen tahansa ihmisen kanssa. Missään nimessä se, että tulee morkkis, oli sitten seksi ollut kehnoa tai mies ei ollutkaan niin komea kuin baarin hämyssä eilen näytti, ei tarkoita ettäkö kyseessä olisi ollut raiskaus. Kyseessä oli vain ja ainoastaan vapaaehtoinen seksi.

Jos nainen sanoo ei, tarpeeksi voimakkaasti ja ponnekkaasti, niin että mies sen kuulee ja ymmärtää, ja jos mies siitäkin huolimatta jatkaa, on kyseessä raiskaus. Mutta naisen täytyy vastustella niin että sen oikeasti ymmärtää. Hälyttävää on se, että jotkut naisen oikeasti kiihottuvat siitä, että he vastustelevat seksin aikana, he haluavat että mies ottaa heidät "väkisin", jopa leikisti raiskaa heidät! Tällainen käytös on omiaan hämäämään miestä. Mistä voi tietää tarkoittaako edes ei enää eitä, jos tällaiseen leikkiin ryhtyy. Jos nainen haluaa tulla "raiskatuksi", siitä täytyy keskustella miehen kanssa etukäteen, niin ettei mikään jää epäselväksi. Ja tällöin myös "raiskauksesta" haastaminen oikeuteen ei tule kuuloonkaan. Jos taas naisen kylläkin voi tarkoittaa eitä, ei mitään ole enää tehtävissä. Mies ei voi enää harrastaa seksiä naisten kanssa, koska voi milloin tahansa joutua syyttömänä lusimaan pitkääkin kakkua Hyvästi parisuhdemarkkinat, ihmislaji on tuomittu sukupuuttoon.

Ei, näin ei voi olla! Jos ei kerran on aina ei, niin sitten myös kyllä on aina kyllä. Päivänselvä asia. Eikä nainen voi yhtäkkiä kesken aktin vaihtaa mielipidettään siitä että suostuiko hän nyt tähän vai ei. Jos suostumus on jo tehty, jos se myöntävä vastaus, suullisesti tai kehonkielellä, on annettu, enää ei voi perääntyä. Tietenkään tätä ei kannata vetää ääripäähän. Tottakai jos mies sitoo naisen, joka alunperin suostui kevyeen pikku iltapäiväpanoon, ja raiskaa tätä raa'asti kolmen päivän ajan, silloin on kyse raiskauksesta. Mutta jos aivan normaalin seksiaktin aikana, johon on jo suostuttu, nainen yhtäkkiä vaimeasti huokaisee "ei", ja mies vielä jatkaa loppuun saakka, niin se ei kyllä lähellekään täytä raiskauksen tunnusmerkkejä.

Oikeat raiskaukset ovat tietenkin ikävä juttu, eivät murhaan tai tappoon, eivätkä usein edes pahoinpitelyyn verrattavai tekoja, mutta kuitenkin pahoja ja rikollisia asioita. Tällainen raiskausten keksiminen halventaa myös oikean raiskauksen uhriksi jääneitä. Häpeäisitte tekopyhät feminatsit!

Ovatko lesbot neitsyitä, ja muita kysymyksiä neitsyyteen liittyen

Jos lesbo on harrastanut seksiä vain toisten naisten kanssa, eikä koskaan miehen kanssa, onko hän silloin yhä neitsyt? Kiperä kysymys, mutta paneutukaamme aiheeseen sen mielenkiintoisuuden vuoksi perusteellisesti. Ensiksikin täytyy määritellä mitä tarkoitetaan neitsyydellä. Senhän luulisi olevan itsestään selvä käsite, mutta itse asiassa se ei sitä kaikille ole. Toivon selventäväni tällä kirjoituksella asiaan liittyviä väärinkäsityksiä.

Neitsyys on jokaisella toki synnyttyään, koska kukaan ei ole silloin vielä voinut sitä menettää. Tästä varmasti kaikki olemme samaa mieltä. Ihminen syntyy vailla seksuaalisuuttaan, se kehittyy vasta lapsuuden ja nuoruuden, joskus aikuisuudenkin, aikana. Esipuberteettinen lapsi ei ole kiinnostunut vielä kummastakaan sukupuolesta, eikä voi näin ollen kiihottuakaan vastakkaisen sukupuolen edustajista. Kun poika tai tyttö saavuttaa murrosiän, hänestä kasvaa täysikasvuinen mies tai nainen, ja samalla seksuaalinen olento. Tämän jälkeen hän voi myös menettää neitsyytensä. Raiskaus on erityistapaus johon palaan myöhemmin.

Kun ihminen on saavuttanut puberteetin, ja alkaa himoita vastakkaisen sukupuolen edustajia, on hänellä mahdollisuus seksiin heidän kanssaan, ja siis neitsyytensä menettämiseen. Nyt pääsemmekin asian ytimeen. Jos nainen makaa miehen kanssa, ja siis miehen penis menee naisen vaginaan, on kyseessä yhdyntä. Tällöin naisella oleva immenkalvo rikkoontuu, mistä tulee hieman verta. Ensimmäinen kerta naiselle onkin usein hieman kivulias juuri tämän takia. Immenkalvon rikkoutuminen on yleensä luotettava merkki siitä että nainen on menettänyt neitsyytensä. Tähän liittyy tosin poikkeuksia.

Jos naisella on harvinainen synnynnäinen vika, että häneltä puuttuu immenkalvo kokonaan, silloin se ei tietenkään voi rikkoontua. Immenkalvo voi myös hajota tamponia käytettäessä tai esimerkiksi ratsastettaessa. Tämä on valitettavaa, mutta näin joskus tapahtuu. Siispä immenkalvon ehjyyttä ei voida pitää absoluuttisena varmuutena naisen neitsuudestä. Lisäksi erityisesti arabimaissa, joissa morsiamen neitsyyttä vielä suuresti arvostetaan, on noussut suosioon plastiikkakirurginen toimenpide, jossa immenkalvo ommellaan takaisin ehjäksi. Tällainen häpeällinen valhetoiminta on huijausta ja suoranainen petos miestä kohtaan. Se tulisikin ehdottomasti olla lailla kiellettyä. Jos nainen ei malta pysyä poissa miehistä ennen avioliittoa, niin mitä sitä peittelemään. Totuus on kuitenkin tärkein.

Naisen neitsyyden menettäminen voidaankin siis määritellä immenkalvosta irrallaan, vaikka se onkin suurimmassa osassa tapauksia melko luotettava todiste. Nainen menettää neitsyytensä kun mies työntää peniksensä hänen vaginansa sisään. Työntöliikkeitä, tiettyä aktin kestoa, tai vaginaan laukeamista ei tarvita, neitsyys menee heti kun penis työntyy  vaginaan. Sehän on selvä, siihen on suostuttu, kumpikin sitä haluaa, neitsyys menee.

Tästä pääsemmekin miesten neitsyyteen, joskus myös "poikuudeksi" kutsuttuun. Traditionaalisestihan pojasta tulee mies kun hän menettää neitsyytensä. Kun saa naista. Mies menettää neitsyytensä työntämällä peniksensä vaginaan. Todella yksinkertaista, ei immenkalvoja eikä mitään.

Sitten kumpaakin sukupuolta koskevia kysymyksiä. Meneekö neitsyys jos harrastaa anaaliseksiä? Entä oraaliseksiä? Vastaus kumpaankin on ei. Vaikka noihin termeihin onkin liitetty sana "seksi", eivät ne ole ns. "oikeata" seksiä. Koska muutenhan masturboiminenkin olisi oikeaa seksiä, ja siitähän se on hyvin kaukana, kuten kaikki varmaan tiedämme. Ei kaikki "seksuaalinen" toiminta, tai kiihottava toiminta, ole seksiä. Jos tyydyttää itsensä yksin, ei voi menettää neitsyyttään. Ainoastaan lapsuuden viattomuuden, joka loppuu sillä hetkellä kun onanoi ensimmäisen kerran. Jos taas käyttää jotakin välinettä apuna, esimerkiksi nainen työntää dildon tai minkä tahansa pitkulaisen objektin vaginaansa, ei hän voi menettää neitsyyttään. Ei voi menettää mieskään, jos hän työntää peniksensä Fleshlightiin, tai vaikka pökkäisee puunkoloa. Entä jos nainen tyydyttää miehen käsillään? Ei, pelkkä "käsityö" ei riitä viemään neitsyyttä, sillä miten se eroaa itse tehdystä tyydytyksestä? Muuten sekin jouduttaisiin laskemaan neitsyyden viejien listaan.

Tämä johtaa debatin takaisin lesboihin. Jos nainen nimittäin sormettaa itseään, ei siitä tietenkään neitsyys lähde. Ja jos sen tekee toinen nainen, ei neitsyyttä ole edelleenkään menetetty. Noh, lesbojen makuukammariarsenaali on hieman rajoitetumpi kuin miehen ja naisen välinen sänkyrepertoaari, joten mitä he oikeastan voisivat tehdä neitsyyden menettämiseksi? Kummallakaan ei nimittäin ole penistä. Jos nainen tyydyttää itsensä dildolla, on kyseessä itsetyydytys. Jos toinen nainen (tai mieskin) tyydyttää naisen dildolla, on kyseessä avustettu itsetyydytys. Kummassakaan tapauksessa neitsyyttä ei ole menetetty, vaikka immenkalvo rikkoontuisikin. Sillä ei ole mitään väliä, mihin dildo on kiinnitetty, esim. vyöllä toisen naisen lanteille, jolloin hän pääsee "pökkäisemään" lesbokumppaniaan.

Ei, neitsyyden menettää vasta kun miehen penis työntyy sisälle naisen vaginaan. Tällaiset, "gold star"-lesboiksi kutsutut lesbot, jotka ovat harrastaneet "seksiä" vain toisten naisten kanssa, ovat edelleenkin neitsyitä. Neitsyys nimittäin tarkoittaa sitä että mies voi olla varma oman sukulinjansa veren puhtaudesta. Tämä merkitsee että miehen, joka nai naisen ja saa tämän kanssa lapsen, ei tarvitse olla huolissaan siitä että lapsi ei olisikaan hänen omansa. Jokaisen miehen suurin pelko, koska ainakaan ennen miehellä ei oikein ollut mitään keinoa varmentaa asiaa. Neitsyyden tarkistaminen ennen häävuoteeseen menoa olikin miehen paras keino asian varmistamiseen.

Sitten on vielä ne raiskaukset. Jos mies raiskaa naisen, joka on sukukypsä, nainen tietenkin menettää neitsyytensä. Jos nainen ei ole sukukypsä, neitsyys ei lähde häneltä, koska hän ei voi vielä tulla raskaaksi. Jos taas nainen "raiskaa" miehen, joka on sukukypsä, mies tottakai menettää neitsyytensä. Ja poikaa taas ei voi raiskata, koska tällä ei vielä seiso.

Jotkut nyt varmaan miettivät että miksi miehen naitsyys on vähemmän arvokas kuin naisen. Ja se onkin ihan oikeutettu kysymys. Tämä tietenkin johtuu evoluutiobiologiasta, joka selittää meille kaiken ihmisen seksuaaliseen käytökseen liittyvän. Koska aina on ollut niin että naisen on helpompi saada seksiä kuin miehen, mikä taas johtuu siitä että siittiöt ovat halpoja ja munasolut kalliita. Siis ensimmäisiä on paljon enemmän kuin jälkimmäisiä, ja näin ollen miehelle on evolutiivisesti edullisinta siittää niin monta naista kuin suinkin, ja naiselle taas päinvastoin, hänelle riittää yksi uskollinen kumppani.

Siksipä miehet haluavat seksiä kaikkien naisten kanssa, ja naiset vain harvojen ja valittujen. Luonnollinen kaari tästä on että naisen neitsyys on paljon halutumpi, ja siis arvokkaampi, kuin miehen. Eihän miehen neitsyydellä sitä paitsi tee mitään. Ei sillä ole minkäänlaista arvoa, koska sen menettämistä ei voi edes huomata. Miehelle on muutenkin edullisempaa parisuhdemarkkinoilla olla jo kokenut, ja naiselle taas kokematon. Naiset nimittäin tahtovat miehen, joka on jo valmiiksi hyvä sängyssä. Miehet tahtovat naisen jota voi ohjailla ja kouluttaa seksin saloihin.
Nämä asiat ovat päivänselviä, kunhan niitä tarkastellaan evoluutiobiologian valossa, joka onkin tieteenaloista lähimpänä sydäntäni.

P.S.
Neitsyyden menettämisestä on nykyaikana tullut nuorison keskuudessa jokin ihmeellinen asia, joka pitäisi tehdä mahdollisimman nuorena, vaikka tämä voi olla lapselle/nuorelle haitallistakin. Neitsyys on oikeasti arvokas asia, eikä sitä kannata heittää hukkaan heti ensimmäisen halukkaan vastaantulijan kanssa, ei liian nuorena, eikä antaa sitä väärälle ihmiselle. Ei edes miesten. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin. Liiallinen seksualisoituminen on läpitunkenut yhteiskuntamme muutenkin. Annetaan lasten olla lapsia niin kauan kuin he itse haluavat.

Miestä ei voi raiskata!

Minä olen MIES! Sellainen joka kirjoittaa oman nimensä kokonaan isoilla kirjaimilla, mutta jumalan pienellä. Juuri sellainen suuri valkoinen metsästäjä, joka ampuu huvikseen uhanalaisia eläimiä, kunhan ne ovat suuria ja vaarallisia ja sellainen karnivori ja ravintoketjun huippupeto, joka syö ainoastaan lihansyöjäeläinten lihaa, ja senkin aina raakana, mieluiten vielä sätkivänä. Sellainen mies, joka ottaa täyden kunnian kaiken maailman alkuasukaskansojen ja alusmaiden orjuuttamisesta, ryöstämisetä ja raiskaamisesta, sellainen, joka ottaa naisen aina kun haluaa, kenet tahansa, missä tahansa, miten tahansa, miten kauan tahansa, ja kuinka monta tahansa.

Tämä oli huumoria, te typerykset. Joka tapauksessa viesti oli provokaatio kaikille vähänkään poliittisesti vasemmalle suuntautuneisiin, eli ituhipeille, kommunisteille, anarkisteille ja muille yhteiskunnan alakastin saamattomille ja tyhmille pelleille. Siis kaikille ihmisille, jotka vihaavat minua, ja ihan syystä.

Lähes kaikki aiheeni ovat poliittisesti tai yhteiskunnallisesti erittäin arkoja, jopa tabuiksi luokiteltavia, kuten nyt vaikka ihmisten tyhmyys ja rumuus, tai demokratiajärjestelmän toimimattomuus. Tällä kertaa aihe on kuitenkin se, että miestä ei voi raiskata.

Luin erehdyksessä jotain typerää naisten foorumia netissä. Sellaiset tunnistaa aina vaaleanpunaisesta väristä, sekä siitä että nimessä on jotain "vauva"-aiheista, tai muuta yhtä lällyä.

Tuollaisella foorumilla kuitenkin joku mieheksi itseään kutsuva poikashenkilö kertoi että hänen tyttöystävänsä kaveri oli raiskannut hänet. Hän oli ollut nukkumassa, ja tyttöystävän kaveri oli ruvennut ottamaan häneltä suihin. Hän tietenkin siihen heräsi, muttei voinut estää erektiotaan, ja kohta – kuin huomaamatta – oli nainen jo ratsastamassa hänellä. Hän ei kuitenkaan hämmennykseltään pystynyt estämään aktia, kunnes jo laukesikin naisen sisään. Mies vielä valitteli ettei uskalla kertoa tyttöystävälleen tästä "raiskauksesta", koska tämä kuvittelisi hänen vain pettäneen häntä.

No totta kai kuvttelisi hänen pettäneen! Sehän nyt on selvä. Jokainen mies rakastaa seksiä naisen kanssa, ja sanomaton tosiasia on että mies voisi sitä harrastaa kenen tahansa naisen kanssa, joka on hänestä seksuaalisesti kiinnostava (tarkoittaa kaikkia naisia, jotka eivät ole liian vanhoja, liian nuoria, liian lihavia tai muuten vain rumia, monille jopa tyhmät tai ärsyttävät kelpaisivat). Tähän kategoriaan kuuluvat yleensä kaikki naisen naispuoliset kaverit, sillä kaikki ihmiset ympäröivät itsensä itsensäkaltaisilla kavereilla (miksi lihavat ovat aina keskenään, samoin rumat, tyhmät, ärsyttävät ja maahanmuuttajat). Ja koska mies on tykästynyt tyttöystäväänsä, on hänellä suuri mahdollisuus tykätä myös tyttöystävänsä kavereista. Yksinkertaista, mutta sitä ei pidä mennä sanomaan tyttöystävälle, muuten seuraa mykkäkoulua, seksilakkoa tai pahempaa. Tottakai tosimies osaa pitää himonsa kurissa eikä petä naista jonka kanssa on. Miehellä täytyy olla sen verran itsekunnioitusta, -kuria ja valtaa, että osaa pitää muut naiset loitolla, vaikka nämä lähentelisivätkin.

Tämä foorumin mies nyt kuitenkin tuli toisen naisen kanssa harrastaneeksi seksiä. Mitä luultavimmin hän myös nautti siitä. Tätä mieltä oli noin puolet muistakin kommentoijista foorumilla. Kyllä miehellä on voimaa työntää nainen pois päältään, tai sanoa edes ei, tai huutaa apua, jos ei mitään muuta pysty tekemään. Totuus lienee se, että mies salaa nautti tilanteesta, eikä halunnutkaan sen loppuvan.

Raiskauksia on olemassa erilaisia, toisin kuin kukkahattutätien ja feminatsien lobbaamat uudet lain sanamuodot antaisivat ymmärtää. Aivan samoin kuin ryöstön, tapon ja pahoinpitelynkin yhteydessä on rikoslaissa erilaisia rankkuusasteita, lievästä raakaan tekoon, on näin myös raiskauksen kohdalla (niinkuin se oli lakiin ennen kirjattukin). "Oikea, perinteinen kunnon raiskaus" on sellainen, jossa huumeissa oleva Yön Timo hyökkää Kaisaniemen puskasta päälle, kaataa ohikulkevan tuntemattoman naisen maahan, lyö pari kertaa kasvoihin, kuristaa ja laittaa puukon kurkulle. Kertoo tappavansa naisen, jos tämä inahtaakin, minkä jälkeen riistää tältä neitsyyden kummastakin aukosta veren valuessa alapäästä ja kyynelten yläpäästä. Nainen jää makaamaan yksin itkien mutaiseen ojaan vaatteet revittyinä ja käsilaukku ryöstettynä, matkamuistoinaan musta silmä, HI-virus ja sisällään sekarotuinen alkio. Sellainen on minun mielestäni törkeä raiskaus, jonka tekijä pitää nylkeä elävältä kaiken kansan nähden ja hänen vielä kituessaan repiä kappaleiksi neljän hevosen vetäessä roiston raajoja eri suuntiin.

Törkeä raiskaus ei ole millään tavoin verrannollinen lievään "raiskaukseen", joksi käsitetään esimerkiksi seuraava skenaario: mies ja nainen ovat parisuhteessa, kenties aviossakin. Raskaan työpäivän jälkeen kummatkin ovat väsyneitä ja lysähtävät sänkyyn. Miehen mielestä olisi oiva hetki rakastella, mutta naista väsyttää (kuten aina). Nainen sanoo pari kertaa laiskasti ei, mutta suostuu sitten kuitenkin miehen liehittely-yrityksiin ja harrastaa seksiä hänen kanssaan. Seuraavana aamuna naista alkaa kuitenkin kaduttaa, hän marssii poliisiasemalle miehen tietämättä ja tekee tästä rikosilmoituksen nimikkeellä raiskaus.

Tällainen ei ole raiskaus. Samanlainen oli myös foorumin miehen kuvailema tilanne. Jos mies olisi herännyt kuhmu päässä siihen että hänet on sidottu roikkumaan kellarin katosta ja kolme homoa pahoinpitelee ja raiskaa häntä pesismailoilla anukseen, sellainen on tapa millä miehenkin voi raiskata. Mutta muuten yleensä, naisen taholta, miehen raiskaus ei onnistu. Ellei mies suostu seksiin. Ja silloinhan kyseessä ei ole raiskaus.

__________________________________________

No jos nyt otetaan toinen lähestymiskanta, eikä olla niin MIESTÄ olevinaan. Niin kyllä miehenkin voi raiskata. Kuten edellä kuvailin, mutta myös vähän vähemmän väkivaltaa käyttäen. Kuitenkaan en millään saa päähäni, miksi foorumin mies ei estänyt tyttöystävänsä kaveria ratsastamasta hänellä, kun oli jo herännyt siihen että tämä ottaa häneltä suihin. Kyllä tyttöystävä olisi ymmärtänyt sen. Mutta ei varmasti sitä että hän oli oikein lauennut tytön sisään. Tällaisesta ei tietenkään kannata ilmoittaa poliisille pilatakseen tytön koko loppuelämän mitättömän pienestä asiasta, vaan asian olisi voinut sopia keskenään. Joko niin, että tyttö lupaa olla hiljaa ja tehdä abortin, mikäli tulee raskaaksi, tai muuten asia menee poliisin käsittelyyn raiskauksena. Tai sitten kertomalla siitä miehen tyttöystävälle, jolloin tämän kaveruussuhde olisi katkennut tuohon kaveriinsa, mutta muuten asiat olisivat taas mallillaan.

Sukupuolen vaihtaminen ei ole oikein

Kun nyt on kaikenlainen outous nykypäivänä muotia, ja normaalius on miltei jo hävettävässä asemassa, ainakaan siitä ei saa mainita kenellekään, kun taas erilaisuuden mainostamiseen kannustetaan, on myös kovasti lisääntynyt sukupuolensa vaihtavien, eli ns. transsukupuolisten marginaalinen ihmisryhmä.
Transsukupuolisuushan on äärimmäisen harvinaista, aiemmin puhuttiin suhdeluvuista 1:37 000 naisilla ja 1:107 000 miehillä. Nykyään vastaaviksi luvuiksi on arveltu 1:11 900 naisilla ja 1:30 400 miehillä. Näitten tilastojen valossa se tuntuisi olevan yleisempää naisilla kuin miehillä.
Ja toki, tulos on ymmärrettävä, miehenähän on helpompi elää, miksi siis mies tahtoisi naiseksi muuttua. Naisen halun olla mies ymmärtää paremmin, koska ikiaikainen sosiaalinen konstruktio ja ihmisen biologinenkin evoluutio on johtanut väistämättä siihen että elämme miesten hallitsemassa maailmassa, jossa nainen on ikäänkuin sivujuonne, niin ikävää kuin se heidän kannaltaan onkin.
Kannatan toki sukupuolten välistä tasa-arvoa, niin miehillä kuin naisillakin tulee olla samat oikeudet elämänsä, omaisuutensa ja lisääntymisensä suhteen yhteiskunnassamme.
Mutta transsukupuolisia en voi käsittää. On täysin eri asia toivoa joskus olevansa mies (tai nainen), jotta jokin asia olisi helpompi (tai kaikki, koska joskus saattaa tuntua siltä), kuin vaihdattaa lääkärillä sukupuoltaan toiseksi. Näin radikaalia prosessia ei voi suositella, jo leikkauksiin sisältyvien komplikaatioriskienkään vuoksi.

Tästä tunteitaherättävästä asiasta keskusteltaessa on kuitenkin lähdettävä liikkeelle ihan perusasioista, koska ne tuntuvat olevan monelta hakusessa, ja ilman niiden tuntemusta muuttuu argumentointi hyvin nopeasti pelkäksi mielipiteiden huuteluksi ja ad hominem-hyökkäysten keksimiskilpailuksi. Tämä taas ei edistä kenenkään asiaa.

Siispä, peruskäsitteitä, jotka tieteenala nimeltään biologia on meille vankkumattomasti opettanut:

• Ihminen on eläinlaji, joka lisääntyy suvullisesti.
• Tämä tarkoittaa että lisääntymiseen tarvitaan kaksi yksilöä, uros ja naaras.
• Kaksi urosta tai kaksi naarasta ei voi lisääntyä keskenään luonnollisesti.
• Myöskään yksinäinen ihminen ei voi lisääntyä, eikä useampi kuin kaksi ihmistä keskenään kerralla.
• Joillakin paljon alkeellisemmassa kehitystilassa olevilla eläinlajeilla tällainen on mahdollista, kuten selkärangattomilla etanoilla, jotka ovat kaikki uroksia, ja lisääntyessää kaksi urosta miekkailee terävillä peniksillään keskenään pyrkien kumpikin lävistämään toisensa sukuelimellään. Jomman kumman voittaessa tämä laukaisee siittiönsä toisen etanan ruumiiseen, mistä tahansa kohtaa onkaan tämän lävistänyt, ja lävistetty uros muuttuu välittömästi naaraaksi tämän tapahtuessa. Nyt on muistettava että tällaista biologista kuriositeettia ja luonnonoikkua ei voida pitää muuna kuin hupaisana ja kauhistuttavana anekdoottina luonnon kirjan välilehdellä, eikä sillä ole mitään tekemistä ihmisen kanssa, joka on evoluution ansiosta kehittynyt paljon pitemmälle kuin etanat. Myöskin joidenkin pienten kalalajien naaraat osaavat vaihtaa sukupuoltaan urokseksi, jos muita uroksia ei ole ollenkaan saatavilla, ja tällöin kalat pääsevät lisääntymään.


Kaikkia näitä luonnon eriskummallisuuksia tutkittaessa on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin tärkeisiin seikkoihin:

• Eläimet jotka osaavat vaihtaa luonnonmukaisin keinoin sukupuoltaan, ovat kehitysasteessaan huomattavasti ihmistä, ja itse asiassa kaikkia nisäkkäitä alempana.
• Eläimet jotka vaihtavat sukupuoltaan, tekevät sen lisääntymisen takia, jos naaraita tai uroksia ei ole muuten saatavilla, ja ne lisääntyisivät mieluummin synnynnäisesti vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.
• Sukupuolen vaihtaminen on viimeinen varokeino, ja se tehdään aina tarpeesta, jos synnynnäisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole. Kyseessä on lajin tulevaisuus.
• Lisääntymiseen vaaditaan edelleenkin kaksi eri sukupuolen edustajaa.
• Kaikki tähtää lisääntymiseen ja lajin jatkumiseen uusissa yksilöissä. Se on elämän tarkoitus.


Kun taas ihmiset pohtivat oikeutusta sukupuolen vaihtamiseen, on katsottava samoja asioita ihmisen kannalta, ja toden totta ne paljastuvat täysin eri lähtökohdista kumpuaviksi:

• Ihminen ei osaa vaihtaa luonnollisin keinoin sukupuoltaan, koska ihmislajia ei ole tarkoitettu sellaiseksi (siis evoluutio on karsinut tämän mahdollisuuden pois tarpeettomana kehityksen jossain vaiheessa, jo kauan sitten).
• Ihmiset jotka vaihtavat sukupuoltaan tekevät sen itsensä takia, koska heistä tuntuu siltä.
• Sukupuolen vaihtajille ei ole minkäänlaista tarvetta, koska ihmiskunnassa on olemassa aivan riittävästi kummankin sukupuolen edustajia lajin säilymisen kannalta, eikä sitäpaitsi sukupuolen vaihtaminen toimi onnistuneesti, koska se ei ole oikeasti mahdollista muulla kuin kosmeettisella tasolla.
• Lisääntymiseen vaaditaan edelleenkin kaksi eri sukupuolen edustajaa.
• Kaikki tähtää lisääntymiseen ja lajin jatkumiseen uusissa yksilöissä. Se on elämän tarkoitus.

• Bonus: koska sukupuoltaan naisesta mieheksi vaihtaa haluavia on enemmän kuin miehestä naiseksi tahtovia, vinouttaa se entisestään sukupuolten välistä määrätasapainoa, jossa miesten vaakakuppi painaa tälläkin hetkellä hieman naisia enemmän. Eli naispula tulisi vain lisääntymään tämän toteutuessa. Tämä ei tarkoita sitä etteikö ihmiskunnassa riittäisi lisääntyjiä, juurihan sanoin että lajin tulevaisuus on turvattu huomattavan suurella (jopa ylisuurella) populaatiolla, mutta nuorten miesten keskuudessa lisääntyy naiskumppanin saamattomuuden seurauksena turhautumista ja aggressioita mikä voi johtaa väkivaltaiseen yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen. Sitähän emme kukaan halua.


Itse sukupuolenkaan käsite ei liene selvä kaikille aiheesta keskusteleville, koska toisen väittäessä sen olevan kiinni haarovälin killuttimista, toinen arvaa sen olevan ennemminkin jokin mielentilan kaltainen ajatusprosessi. Siksipä on tarpeen vielä muistuttaa että mitäs se sukupuoli nyt sitten oikein tarkoittikaan, niille joiden viime anatomiantunnista on vierähtänyt liian monta kesää:

• Sukupuolen määrittelevät ihmisyksilössä sukupuolikromosomit.
• Näitä sukusoluja on kahdenlaisia: X- ja Y-kromosomeja.
• Nainen on sellainen ihminen, jolla on kaksi X-kromosomia.
• Mies on sellainen ihminen, jolla on sekä X- että Y-kromosomit.
• Lisääntyessään nainen ja mies luovuttavat yhden sukusolun kummatkin, jotta jälkeläinen saa normaalit kaksi sukupuolikromosomiaan. 
• Koska naisella on vain X-kromosomeja, ei jälkeläinen voi saada häneltä kuin X:n, mikä tarkoittaa että mies "päättää" jälkeläisen sukupuolen luovuttamalla tälle joko X:n (jolloin lapsesta tulee nainen), tai Y:n (jolloin siitä tulee mies).

On toki mahdollista, joskin äärimmäisen harvinaista, että syntyy poikkeusyksilöitä, eli mutantteja, joiden kromosomien määrä tai laatu vaihtelee. Seuraavassa kaikki mahdolliset tapaukset:
• XX = tavallinen nainen
• XY = tavallinen mies
• YY = super-maskuliininen mies 
• XXX = super-feminiininen nainen
• XXY = super-feminiininen mies
• YXX = super-maskuliininen nainen

Myöskin on ollut tapauksia, jolloin lapsen biologinen sukupuoli on ollut syntymän hetkellä epäselvä, johtuen erinäisistä epämuodostumista, alikehittymisestä tai mutaatioista. Ennen vanhaan tällaisia epämääräisiä tapauksia nimitettiin hermafrodiiteiksi, antiikin kreikan mytologian Hermeen ja Afroditen lapsen Hermafroditoksen mukaan, jolla oli molempien sukupuolten tunnusmerkit. Nykyään termi on vaihdettu (turhaan) poliittisen korrektiuden nimissä intersukupuoliseksi ("sukupuolten välissä"), mutta sanahirviön merkitys on sama. Jos niin onnettomasti on käynyt, että lapsi syntyy vailla kummankaan sukupuolen tunnusmerkkejä, tai sukukalleudet ovat jääneet siihen alkionkehityksen tilaan, jolloin ne ovat vasta muuttumassa jomman kumman sukupuolen välineiksi, on lääkärien tehtävä valinta, tietysti vanhempien tuella: kumpi sukupuoli lapselle leikataan?

Tästä pääsemmekin itse asian pihviin, jos näinkin vulgaarin ilmaisun tähän aiheeseen liittyen sallitte. Ja miksi ette sallisi, sillä eihän teiltä kysytä! Nimittäin sukuelimet. Miehellä on siitin ja kivekset, naisella emätin, kohtu ja munasarjat. Jos lapsi on syntynyt vailla jotakin näistä, yrittävät lääkärit yleensä tehdä kaikkensa pelastaakseen mitä pelastettavissa on. Samoin jos kyseessä on epämuodostuma, yhteensulautuma tai muu vastaava mutaatio. Joskus on käynytkin sitten niin ikävästi että lapsi, josta olisi kehittynyt mies (tai nainen), onkin leikattu väärän sukupuolen kantajaksi. Tämä on kuitenkin eri asia kuin täysin terve aikuinen ihminen, joka ei enää halua olla omassa ruumiissaan, vaan tahtoo vaihtaa kokonaan toiseksi ihmiseksi, vaihtaa koko sukupuoltaan. 
Epämuodostuneiden lapsien syntyessä on ensinnäkin pohdittava onko elossa pitäminen ollenkaan järkevää, mutta jos on, on päätettävä tuleva sukupuoli, ja siihen olisi syytä katsoa apua kromosomipuolelta. Koska jos sieltä löytyy se Y-kromosomi, niin penistä pukkaa, jos on kaksi X:ää, niin vaginaa tilalle. Muutenkin sikiöseulontaa tulisi jo lähtökohtaisesti harrastaa paljon nykyistä enemmän ja tarkemmin, jotta kaikki sairaat, epämuodostuneet, vammaiset ja muut epätoivotut siemenet saadaan kitketyksi, ennen kuin niistä ehtii kasvaa eläviä olentoja. Hyvän ja terveen elämän takaaminen tulisi olla lastenlääketieteen pääasiallinen tehtävä, ja tässä auttaa jo alkuvaiheessa tapahtuva hyvien edellytysten antaminen jälkikasvulle sekä huonojen hylkääminen.

Kun ihminen, joka on syntynyt täysin terveenä miehenä tai naisena, jolla on kaikki miehen tai naisen sekä ulkoiset että sisäiset tuntomerkit, sukuelimet, toissijaiset sukupuolimerkit (rinnat tai parta jne.) ja jolla on terveet kromosomit, tahtoo vaihtaa sukupuoltaan, on täysin perusteltua tehdä pitkäkestoiset ja perinpohjaiset testit hänen aikeistaan, motiiveistaan ja mahdollisuuksistaan.
Itse olen sitä vastaan että ihmiset vaihtavat syntymäsukupuoltaan, ellei sitten ole kyseessä väärin leikattu synnytyspotilas, jolle kuitenkin korjaus täytyisi tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä pitemmälle ihminen kehittyy, sitä vahvemmiksi hänen oman sukupuolensa tuntomerkit myös kasvavat. Lopulta on mahdotonta enää vaihtaa sukupuolta, tuloksesta ainakin tulisi parhaimmillaankin irvokas. Tällainen ikä missä sukupuolen vaihto on vielä suhteellisen helpohkoa, pitää asettaa ennen murrosiän alkamista, koska siinä vaiheessa ihmiskehossa tapahtuu huomattavia muutoksia. Naiset muuttuvat naisellisemmiksi ja miehet miehekkäämmiksi, tätä kutsutaan seksuaaliseksi dimorfismiksi. 

Seksuaaliseen dimorfismiin kuuluu seuraavia osa-alueita:

• Naisten rinnat kasvava ja nännit pidentyvät.
• Naisten vartalo muuttuu kurvikkaammaksi lantion leventyesä.
• Naisille kasvaa enemmän rasvaa ympäri kehoa.
• Naisten takapuoli täyteläistyy.
• Naisten huulet paksunevat ja punertuvat.

Nämä naisten dimorfiset ominaisuudet kehittyvät hedelmällisyyden ja sukukypsyyden osoittamiseksi, miesten kiihottamiseksi, synnytyksen helpottamiseksi ja vauvojen ruokkimiseksi.

• Miesten parta kasvaa sekä rintakarvat yms.
• Miesten penis kasvaa suuremmaksi.
• Miesten pituus kasvaa ohi naisista.
• Miesten lihakset kasvavat suuremmiksi.
• Miesten kasvot muuttuvat kulmikkaammiksi, leuka kasvaa jne.

Miesten dimorfiset piirteet taas ovat merkki sukukypsyydestä, terveydestä, elinvoimasta ja hyvästä siittäjästä, naisten houkuttelua unohtamatta. 

Kaikki perustuu siihen että miehen ja naisen on tarkoitus paritella keskenään saadakseen jälkeläisiä ja jatkaakseen näin geeniensä matkaa. Jos nyt kuitenkin joku on vaihtanut sukupuoltaan, ei hänen seksuaalinen suuntautumisensa vaihdu siinä mukana, koska jos hän on syntynyt mieheksi, naisista hän tykkää, ei sille mitään voi. Sitä ei voi leikkauksella muuttaa. Mitä lääkärit voivat tehdä, liittyy ainoastaan ulkonäköön.
Miehelle voi laittaa silikonirinnat ja vaikka peppuimplantitkin, hän voi laihduttaa itsensä naisen mittoihin, mutta silti hän on pidempi kuin useimmat naiset. Huuliin voi ruiskuttaa botoxia (mikä on tappavan vaarallinen hermomyrkky, eikä sitä saisi ikinä käyttää mihinkään!), kasvot voi meikata, hiukset kasvattaa pitkiksi (tai käyttää peruukkia jos on jo kaljuuntunut) ja voi käyttää naisten vaatteita (tosin varsinkin korkokengillä kävely vaatii paljon harjoittelua), mutta silti nämä kaikki ovat vain kosmeettisia seikkoja. Kirurgit voivat suurinta ammattitaitoaan hyödyntäen jopa leikata peniksen pois ja kaivertaa tilalle vaginan, mutta toimivaa peliä siitä ei saa, kohdun puuttuessa. Mies menettää näin hedelmällisyytensä, suurimman perintönsä mitä luonto on hänelle antanut. Ilmeisesti virtsankarkailu on tällaisissa tilanteissa myös yleistä.
Nainen kun tahtoo mieheksi muuttua, niin silloin leikataan hiukset usein lyhyiksi, vaihdetaan miehekkäät vaatteet, ehkä käydään salilla saamassa vähän lisää lihaksia kompensoimaan lyhyeksi jäänyttä vartta, poistetaan rinnat ja kirurgin skalpellin alla voidaanpa jopa muotoilla oma pikku heijari ja pussukat, tosin paisuvaiskudos ei tule toimimaan, joten erektioon vehje ei voi nousta, eikä lauetakaan sen puoleen. Siittiösolujahan nainen ei voi muutenkaan tuottaa, niinkuin ei mies munasolujakaan.
Jos ihminen on valmis kaikkeen tähän koettelemukseen ja kärsimykseen, ja hyväksyy osansa friikkinä luonnonoikkuna, joka ei pysty enää koskaan lisääntymään, niin ehkä, ehkä hänelle voidaan suoda täysin omalla kustannuksellaan tietenkin, tällainen puoskaroinnilta vaikuttava operaatio kuin sukupuolenvaihtoleikkaus. Kannattaisi vaan muistaa että vaikka tulisi katumapäälle, niin sitä hedelmällisyyskykyään ei sitten enää saa takaisin, kun on värkit menty leikkelemällä pilaamaan. Se on hyvin lopullinen ja tuhoava toimenpide, joten kannattaa miettiä erittäin tarkkaan mitä elämältään oikeasti haluaa, ja miettiä ihan loppuun asti, kauas tulevaisuuteen. Lapsia ei sitten ole tulossa, joten vanhuus tulee olemaan yksinäinen.

Toki on olemassa keinohedelmöityksiä ja kaikenmaailman kantasoluhoitoja, mutta ne ovat hyvin hankalia ja uskoakseni erittäin kalliita ja silti riskialttiita toimenpiteitä, joiden toimivuudesta ei ole suuriakaan takeita. Tulevaisuudelleen ja oman elämänsä jatkumiselle jälkeläisten muodossa ei kannattaisi niin helposti vain heilauttaa kättään, saattaa muuten kaduttaa suuresti jossain vaiheessa.

Jos ihminen haluaa vaihtaa sukupuoltaan vasta sen jälkeen kun hän on jo murrosikänsä läpikäynyt, eli hän on biologisesti mies tai nainen, on muistettava että kaikkea ei voi nykylääketiedekään muuttaa. Esimerkiksi kasvonpiirteet, jotka ovat miehellä ja naisella luonnollisesti hyvin erilaiset. Naisen silmät ovat suuremmat, leuka sirompi, nenä pienempi, kulmakarvat ohuemmat, huulet täyteläisemmät ja ripset pidemmät. Miehillä on pienemmät silmät, jykevämpi ja kulmikkaampi leuka, isompi nenä, tuuheammat kulmakarvat, kapeammat huulet ja lyhyemmät ripset. Myös hiusten ja muiden karvojen kasvu on erilaista. Naiset eivät kaljuunnu, mitä taas tapahtuu testosteronin vaikutuksesta monelle miehelle. Sama hormoni myös aiheuttaa miehille parrankasvun, jota naisilla ei luonnollisesti esiinny. Vastakkaisen sukupuolen keinotekoisesti pillereihin puristettua hormonia syömällä voidaan tietysti huijata jonkin verran, niin että saadaan naisellekin parta kasvamaan, ja mieheltä voidaan kivuliaalla ja pitkäkestoisella laserhoidolla polttaa leuan karvatupet kuoliaiksi, mutta nämäkään eivät takaa miehekästä tai naisellista ulkomuotoa sellaiselle, joka ei ole siihen sukupuoleen oikeasti syntynyt. Miehen leuka on piirre, jota ei voi piilottaa, ja se paljastaa aina kumpaan sukupuoleen sen omistaja kuuluu (jollei kyseessä ole erittäin pienilaukainen mutaatio, mikä on hyvin harvinaista). Katsokaa vaikka drag queeneja, heistä kaikista näkee, että he ovat oikeasti miehiä. Leuka on sellainen piirre, jota ei voi meikeillä peittää, eikä sitä voida leikatakaan toimivasti. Kyllä, on olemassa leuanpienennysleikkaus (jota erityisesti Etelä-Koreassa harrastetaan muotioikun takia), jossa itse leukaluuta sahataan (!) pienemmäksi, mutta tätäkään ei MISSÄÄN nimessä voi ikinä suositella kenellekään, koska siihen voi kuolla hyvin helposti! Leikkaus on siis erittäin vaarallinen ja riskialtis.
Sama toimii toisinkin päin, miestä esittävästä naisesta kyllä tunnistaa, ettei hän oikea mies olekaan. Leukaperät kertovat sen.
Eri juttu vielä ovat äänet. Miehen ja naisen äänet kehittyvät murrosiässä täysin erilaisiksi. Miehen ääni madaltuu äänihuulten leventyessä, eikä niitä saa enää millään leikkauksella tai hormonihoidolla kapeammiksi, jotta ääni tulisi kimeämmäksi, "naisellisemmaksi". Naisten äänihuulet taas pysyvät kireinä, eikä niitä oikein voi laventaa. Kaikilla on hautaan asti se ääni, jonka ovat murrosiässä saaneet (poislukien äänen huononnukset tupakoimalla ja viinaa juomalla, jotka ovat paha asia erikseen).
Näiden asianhaarojen valossa voi turvallisesti sanoa ettei mies voi oikeasti muuttua naiseksi, eikä nainen mieheksi. Kaikki terveet ovat syntyneitä siihen sukupuoleen kuin ovat, ja sen määrittelevät kromosomit ja sukupuolielimet. Luontoa vastaan on turha taistella.

P.S.
Otetaan nyt vielä hypoteettisena skenaariona että tulevaisuudessa voitaisiin keinohedelmöityksen avulla saada trans-ihminen lisääntymään. Tähänkin liittyy lukemattomia ongelmia, joista keskityn tässä nyt muutamiin räikeimpiin. Jos on tilanne, jossa naiseksi vaihtanut mies tahtookin saada jälkeläisiä toisen miehen kanssa, vaikka mies kuinka kuvittelisi olevansa nainen päänsä sisällä, on hän kuitenkin biologiansa puolesta aina mies, ja jos jotenkin saataisiin miehen sukusolut mystisesti muuttumaan naisen sukusoluiksi, olisi 50%:n mahdollisuus että vauvasta tulisi mutantti, jolla on kaksi Y-kromosomia.

P.P.S.
Sukupuolen vaihtaminen halutaan nykyään korvata termillä sukupuolen korjaaminen, vaikka vaihtamisestahan siinä on kyse, jos mitään ei ole rikki (sukuelimet esim.). Sukupuolen vaihtaminen on kuitenkin niin iso asia, jota ei oikein voi verrata mihinkään, mutta jos sitä vertaisi vaikka uuden talon hankkimiseen (talo on tässä nyt ruumista vastaava elementti), niin eihän silloinkaan toki puhuta talon korjaamisesta, vaan tietenkin vaihtamisesta. Sama uuden auton kanssa. Identiteettikin vaihdetaan, eikä korjata. "Korjaamisesta" tulee mieleen vain fundamentalistiset islamistit, joiden mukaan kaikki ihmiset ovat jo syntyjään muslimeita, ja ihminen joka kääntyy muslimiksi, ei tule kutsutuksi käännynnäiseksi, vaan "palanneeksi", vaikkei olisi koskaan oikeasti muslimi ollutkaan.

Järkeviä argumentteja homoliittoja vastaan

Homous on nyt pinnalla. On ollut jo pitemmän aikaa. Odottelen että milloinkohan saisin lukea lehteni taas rauhassa tai katsella uutiseni ilman että koko ajan mainostettaisiin homojen olemassaolosta. Minulla ei ole mitään homoja vastaan ihmisinä, tunnenkin yhden, joka on ystäväni, ja oikein mukava mies. Mutta hän ei olekaan sellainen perinteinen "ärsyttävän neitimäinen homo", jollaisia useimmat homomiehet ainakin Suomessa tuppaavat esittämään. Miksihän ihmeessä? No, se on toinen kysymys, eikä tämän kirjoituksen aihe. On olemassa lukuisia argumentteja, joilla vastustaa homoliittojen laillistamista. Keskityn tässä vain parhaimmistoon, ja jätän monet uskontoon perustuvat perustelut pois, sillä en ole itse uskovainen ja "pyhät tekstit" eivät merkitse minulle mitään. On kuitenkin tunnotonta jättää huomiotta toisten kulttuurillinen vakaumus, mitä suvaitsevaiset jatkuvasti ja tahallaan tekevät.

Seuraavana viisi hyvää syytä vastustaa homoliittoja:

Homorakkaus on luonnotonta.
Elämän tarkoitushan on lisääntyä. Suvullisesti tai suvuttomasti. Ihminen sattuu olemaan suvullisesti lisääntyvä eläin, joten ihmisen lisääntymiseen tarvitaan sekä uros että naaras. Tämä on luonnollinen olotila, ja itse elämän perimmäinen ja ainut tarkoitus. Kaikki joka tästä poikkeaa on luonnotonta. Homoutta esiintyy ihmislajilla vain voin viidellä prosentilla väestöstä, joten se on hyvin marginaalinen ilmiö. Ennen se luokiteltiin rikokseksi, sairaudeksi ja perversioksi, muttei enää, koska suvaitsevaisto on saanut lobattua haluamansa lakimuutokset läpi.

Homoliittomyönteiset väittävät että kyllähän homous on luonnollista, koska sitä esiintyy noin 500 eläinlajilla luonnossa (varmennetusti, ja 1500 lajilla väitetysti). Mutta tämä on perin tietämätön väite, jonka perusteena on ainoastaan nuo Wikipediasta ongitut luvut. Vaikka oletettaisiinkin että homoutta esiintyisi 1500 lajilla, on se silti maapallon eläinlajien määrästä, jonka on arvioitu olevan 7,77 miljoonaa, vain vaivaiset 0,02%, eli kaksi promillea! Tätä voi jo kutsua epäluonnolliseksi marginaaliksi. Luonnollisen ja epäluonnollisen käsitteet tuntuvat olevan nykynuorisolta hukassa, joten jospa vaikka nyt päätettäisiin että jokin on luonnollista sitten kun sitä kannattaa tai tekee yli 75% populaatiosta. Tämä on minulta jo suuri myönnytys, sillä itse mieluiten asettaisin rajan yhdeksäänkymmeneen prosenttiin, tai ehkä jopa yhdeksäänkymmeneenviiteen. Joka tapauksessa luonnollista ei ole siis kaikki mitä luonnossa tapahtuu, tämä on vain ajatusharha, johon on turhankin helppo langeta. Luonnossa nimittäin tapahtuu kaikenlaisia kummallisuuksia, joihin evoluutio ja sattuma mutaatioiden muodossa on johtanut. Kaikki ei siis todellakaan ole tarkoituksenmukaista tai järkevää, mitä luonnossa tapahtuu. Eikä todellakaan luonnollista. Jos kerran otetaan luonto esimerkiksi, ja muiden eläinten käytös, pitäisikö ihmisenkin harrastaa kannibalismia, koska sitä usein luonnossa tapahtuu? Onko se luonnollista? Pitäisikö ihmisurosten pitää haaremeita, taistella keskenään surmaten vastustajansa ja ottamalla näitten haaremit omaan omistukseensa, orjuuttaa naaraita ruoanhankinnassa, syödä itse parhaat palat ja jättää jämät työn oikeille tekijöille, surmata poikaset, jotka eivät ole hänen omiaan ja siittää uudet näin vapaaksi jääneille naaraille (esimerkkinä leijona, eläinten kuningas ja urheuden symboli). Sinisorsat ja monet muutkin lajit taas raiskaavat naaraitaan huvikseen, ja koska tämäkin tapahtuu luonnossa, ja on jopa joidenkin lajien kohdalla melko yleistä, pitäisikö ihmisen ottaa oppia siitäkin?

Kaikki tämä pudottaa pohjan väitteeltä että homoutta pitäisi suosia koska se on luonnollista. Maailmassa on paljon luonnollisempiakin asioita (yleisemmin harjoitettuja, sekä ihmiskunnassa, että eläinkunnassa), joita ei silti olla hyväksymässä. Tämä ei millään tavalla oikeuta homoliittoja. Luonnollisuusargumentti on siis kehno.

Mutta ei tässä vielä kaikki, luonnollisuusväitteessä on toinenkin puoli. Se liittyy seksiin ja rakkauteen. Homoilta kun kysytään, niin aina he puhuvat että kyse on rakkaudesta eikä seksistä. Että kyse ei ole siitä että he haluavat tunkea sukuelintään toisen miehen peräaukkoon (ja mitä lesbot nyt tekevätkään), vaan siitä että heillä pitää olla oikeus rakastaa omaa sukupuoltaan olevaa henkilöä. Luonnollisuusargumentti liittyy tähän siten että eläinten keskuudessa välillä esiintyvä homoseksuaalinen käytös on nimenomaan seksuaalista, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Eläimet homostelevat vain kun vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole saatavilla. Se on eräänlainen pakkokeino purkaa paineita. Rakkaudesta siinä ei ole kyse. Jos homot haluavat olla yhdessä rakkauden eivätkä pelkästään peppuseksin takia, eivät he voi käyttää tätä argumenttia tukemaan sitä.

Homoseksi on luonnotonta.
Seksin tarkoitus on lisääntyminen, kaikki peruskoulun käyneet luultavasti tietävät tämän. Kuitenkin ihminen on keksinyt epäluonnollisia ehkäisykeinoja ja kaikenlaisia perversioita, kuten anaaliseksin. Peräaukko on tarkoitettu poistamaan kuona-aineita elimistöstä ällöttävän ulosteen muodossa. Minä olen hetero, eikä minulle tulisi mieleenikään tunkea penistäni kenenkään peräaukkoon, ei naisen, saati sitten miehen. Se on täysin luonnotonta, vastenmielistä ja kuvottavaa. Tämä on toki vain oma mielipiteeni asiasta, mutta joka tykkää ulosteaukon rassaamisesta sukuelimellään, omistaa kyllä jonkin sortin perversion. Vaikkei se sairaus olisikaan, niin kuitenkin poikkeavaa sukupuolista käytöstä. Epäluonnollista ja epänormaalia. Kuten muutkin parafiliat.

Lapsella on oikeus isään ja äitiin. 
Kyllä on! Kun koulussamme kävi vierailulla Sateenkaariperheet ry:n aktiiveja (työtoimeksiannon takia), promotoivat he tietenkin omaa asiaansa, vaikkei ketään olisi kiinnostanut kuulla. Eräs luokallamme oleva mieshenkilö sitten kysyi että miten te turvaatte lapsen tasapainoisen kasvun, jos perheestä puuttuu miehen malli (tässä esimerkissä, tai vaihtoehtoisesti naisen malli). Kysyjä oli itse saanut elää siinä epätoivotussa ja surullisessa tilanteessa että hänen isänsä oli kuollut ennenaikaisesti, minkä takia hänenkin kehityksensä pojasta mieheksi oli häiriintynyt.

Homoaktivisteilla ei ollut vastata tähän oikeastaan mitään. Kunhan jaarittelivat ympäripyöreitä siitä että joillain heteroperheilläkin menee huonosti. Mutta sehän ei mitenkään liity asiaan! Jos on olemassa heteroperheitä, joiden toinen vanhempi (useimmiten isä) on paljon poissa kotoa, ei rakasta tai huolehdi perheestään, on alkoholisti tai huumeriippuvainen tai eroaa vaimostaan ja jättää lapsensa, se ei ole minkäänlainen peruste sallia homoliittoja! Näillä asioilla ei kerta kaikkiaan ole yhtään minkäänlaista yhteyttä keskenään.

Lapsi tarvitsee kummankin sukupuolen mallin kotoaan, joka on hänen tärkein kasvu- ja kehitysympäristönsä, jotta hänestä kasvaa tasapainoinen aikuinen ihminen, jolla on oikeanlaiset käsitykset miehen ja naisen olemuksesta. Lapsi tarvitsee sukupuolikasvatusta ja lujan esimerkin hyvästä miehestä ja naisesta. Jos jompikumpi tai molemmat näistä puuttuvat, ei lapsen kasvu ole tasapainoista, ja häneltä jää puuttumaan terveen aikuisen malli, eikä hän koskaan itse kasva ehyeksi persoonaksi. Tämä pätee kummankin sukupuolen kohdalla.

Jos mieheltä (kuten kyseisessä tapauksessa) puuttuu kunnollinen isän malli, hakee hän sitä roolimallia muualta, milloin on erittäin paljon todennäköisempää että tuo roolimalla osoittautuu huonoksi vaihtoehdoksi (kuten nyt oli käynyt). Kuinka paljon joku vieras mies muka rakastaa lasta, joka ei ole hänen omansa? Ei paljoakaan. Eivät vieraat henkilöt, populaarikulttuurin tuottamat fiktiiviset hahmot eivätkä mielikuvitusvanhemmat millään tavoin ole verrannollisia oikeiden vanhempien rakastavaan huomaan ja kasvatukseen. Poika tarvitsee miehen mallin kasvaakseen tasapainoiseksi mieheksi ja tyttö tarvitsee naisen mallin kasvaakseen ehyeksi naiseksi. Poika tarvitsee myös naisen mallin jotta oppii kohtelemaan naisia tasavertaisesti, sekä tyttö miehen mallin, jotta oppii kunnioittamaan heitäkin.

Keneltäkään lapselta ei myöskään saisi evätä äidin -ja isänrakkautta, jotka ovat erilaisuudessaan kummatkin äärimmäisen tärkeitä herkässä kasvutilassa olevan ihmisyksilön kehitykselle.
Ei ole ihmekään että nykyaikana ovat nuorison ongelmat lisääntyneet, koska nykyään erotaan useammin, lapsia hankitaan huolimattomammin, epätoivottuja- ja vahinkolapsia syntyy, ehkäisyä ei käytetä, lapsia hankitaan liian nuorena ja liian huonoon taloudelliseen sekä sosiaaliseen tilanteeseen. Ja näitten lisäksi vielä kehdataan kovaan ääneen promotoida kaikenlaisia "uusia perhemuotoja", joista perheen käsite alkaa olla jo aika kaukana.

Suvaitsevaiston viljelemä tekonäppärä argumentti aiheeseen liittyen kuuluu seuraavasti: "Jos kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä ei saa kasvattaa lapsia keskenään, pitäisikö yksinhuoltajilta ottaa lapset pois?" Vastaus on tietenkin ei, koska ei kai nyt kukaan voi kuvitella että lapselle tekisi hyvää ottaa häneltä pois se viimeinenkin jäljellä oleva vanhempi! Kyse on lapsen edusta, ei mistään muusta. Homot ajattelevat tässäkin asiassa vain itseään ja omaa haluaan, vaikka pitäisi keskittyä lapsen tarpeisiin.

Tietenkään ei ole suvaittavaa erota, ja mielelläni kieltäisin sen lailla kokonaan, mutta joskus se lienee vähemmän paha vaihtoehto, jos suhde on hyvin riitaisa tai varsinkin jos se on väkivaltainen (useimmiten äitiä ja lasta/lapsia kohtaan). Tällöin on parempi että äiti ja lapset saavat elää rauhassa ilman pelkoa isän väkivallasta. Parasta olisi tietenkin että äiti löytäisi uuden hyvän miehen mitä pikimmin, jotta lapset saisivat todellisen miehen mallin, eikä heistä itsestään kehittyisi väkivaltaisia. Valitettavaa toki on että lapsia hankitaan sellaisissa suhteissa, jotka eivät tule kestämään, mutta tätä on ikävä kyllä mahdoton estää. Jos olisin lempeä diktaattori, laatisin tiukat lait lisääntymiselle: ei ennen täysi-ikäisyyttä (jonka nostaisin kahteenkymmeneenyhteen vuoteen, koska aivot kehittyvät siihen asti), ei heikkoon taloudelliseen tai sosiaaliseen tilanteeseen, ei heikkoon suhteeseen, jonka nähdään olevan kannattamaton. Lapsien teko kiellettäisiin myös perinnöllisiä sairauksia kantavilta, mielisairailta, vammaisilta yms. Mielellään myös tyhmiltä ihmisiltä (ÄO alle 100).
 

Sitten ruvetaan vaatimaan lukumääräneutraalia avioliittolakia.
Älkää väittäkö etteikö muka ruvettaisi! Minä tunnen teidän ajatuksenjuoksunne, joka laskee kuin lehmän häntä. Se johtaa suoraan sukupuolineutraalista avioliittolaista lukumääräneutraaliin. Teidän metkunne eivät jää savuverhon peittoon, koska olette jyrkän ääri-individualistisissa mielipiteissänne ja omaa etua tavoittelevassa punaviher-anarkistisessa elämäntyylissänne niin ennalta-arvattavia, että se olisi jo huvittavaa, ellei se olisi samalla kauhistuttavaa.

Lukumääräneutraalia avioliittoa vastustan vielä paljon enemmän kuin sukupuolineutraalia, ja olen kirjoittanut aiheesta paljonkin. Se ei vain mitenkään toimi, aiheuttaisi vain erittäin suurta hankaluutta, turhautumista, riitautumista, kateutta ja suoranaista vihaa kaikille osapuolille. Täysin tuhoon tuomittu ajatus, jonka esittäjä saisi tukehtua omaan kieleensä. Eikä tämä tietenkään riittäisi ahneille kaikki-minulle-heti-nyt-tyypeille, jotka haareminsa jälkeen vaatisivat oikeutta naida alaikäsiä, eli ikäneutraali avioliitto, sen jälkeen lajineutraalia, eli eläinten kanssa pariutumista ja lopulta mahdollisuutta mennä kenen ja minkä kanssa tahansa naimisiin, sisältäen myös elottomat esineet, robotit, ruumiit ja mitähän vielä.

Kehitys on ollut havaittavissa jo pitkään, ja aion taistella viimeiseen asti sen jokaista askelta vastaan heittäen mahdollisimman paljon kapuloita rattaisiin ja koivuhalkoja neuvostopanssarin telaketjun väliin jotta lakien voimaantulo viivästyy mahdollisimman pitkään. Koska tiedän edustavani tulevaisuudessa vähemmistöä tässä mielipiteessäni, mikä on maailman suurin sääli, tiedän täten taistelun olevan tuhoon tuomittu. Vaikka ymmärränkin häviöni todennäköisyyden, se ei estä minua kuitenkaan käymästä ankaraa viivytystaistelua tulevaisuuden turmellusta vastaan. Pala palalta järsii sivistyksen jalkaa tämä rappiomentaliteetti, jonka rotanhampaan jälkiä epätoivoisesti yritän korjata mitä suurimman vilpittömyyden vallassa yhteistä hyvää ajatellen, pitäen sivilisaation monumenttia yhä pystyssä. Kaaoksen legioonien hyökätessä massaylivoimalla eivät kuitenkaan minunkaan voimani loputtomiin riitä, joten toivon hartaasti että nämä kirjoitukseni herättäisivät edes jonkinlaisia ajatuksia niitä lukevissa yksilöissä, että hekin pysähtyisivät ajattelemaan mikä oikeasti on parasta tulevaisuuden kannalta, eivätkä vain marssisi sokeina lampaina ja laumasieluina muodikkaan ja äänekkään vähemmistön ylivallan puolesta, joka saa itsensä aktiivisella provokaatiolla, agitoimisella ja propagandalla kuulostamaan jopa enemmistöltä.

Ihmiskunnan historian aikana avioliittoinstituutio on avattu ja tullaan luultavasti avaamaan tässä järjestyksessä seuraaville entiteeteille, vaikka osa ei ollenkaan ole soveltuvaisia siihen:
Alkuperäinen oikea avioliitto (samanvertaiset mies + nainen)
Varakkuusneutraali (köyhä + rikas)
Rotuneutraali (musta + valkoinen, tai muut rodut)
Sukupuolineutraali (mies + mies & nainen + nainen)
Lukumääräneutraali (mies + naisia & nainen + miehiä & miehiä + naisia)
Ikäneutraali (pedofiili + lapsi)
Lajineutraali (zoofiili + eläin)
Eloneutraali (nekrofiili + ruumis & ihminen + kone/eloton esine)

Enemmistö on sitä vastaan.
Oikeasti! Enemmistö on sitä vastaan. Vaikka en kannatakaan demokratiaa sen ollessa toimimaton ja epäreilu järjestelmä, elämme kuitenkin demokraattisessa valtiossa, jossa kansan enemmmistön päätöstä tulisi kunnioittaa. Täysin demokratian periaatteiden vastaista on vaatia vähemmistön ääntä kuuluviin jos enemmistö on sitä vastaan. Eri asia olisi jos enemmistöllä ei olisi mielipidettä asiasta, mutta kun näin ei ole asia. Jos ei hyväksy Suomen demokratiaa, on vapaa muuttamaan johonkin muuhun valitsemaansa maahan. Tai vaikka Kuuhun. Isänmaansa kansalaisuudesta on myös mahdollista luopua uuden maan kansalaisuutta otettaessa. Kannattaisi monen käyttää tämä kortti, niin säästyisi paljolta. Asia nyt vain on niin, että ennen kuin enemmistö kannattaa homoliittoja, niitä ei tulla hyväksymään. Ainut asia mikä pitää hyväksyä, on teidän tämä totuus. Kansanvalta perustuu enemmistön mielipiteeseen, mikä kulloinkin vallitsevana on oikeaksi todettu. Vähemmistön mielipide on siis väärä, eikä sillä pitäisi olla päätöksenteon kannalta mitään merkitystä demokraattisessa valtiossa.



P.S.
Muita lyhyitä väitteitä ja niiden korjaukset:

"Rakkaus on ihmisoikeus!" Ei ole. Ihmisoikeuksia on oikeus elää turvallista elämää ja oikeus turvata omaisuutensa. Rakkaus on täysin tunneasia, eikä sillä ole lain kanssa mitään tekemistä. Kukaan ei ole kieltämässä homoilta rakkautta, saavat he edelleenkin rakastaa toisiaan. Ainoastaan avioliittoa ei olla sallimassa, eikä se ole ennekään ollut mikään rakkauden este niin heteroille kuin homoillekaan.

"Lasten saaminen on ihmisoikeus!" Ei ole. Maailma on liikakansoittunut ja liian monet jo huonossa asemassa olevat hankkivat lapsia. Lastentekoa pitäisi ennemminkin säädellä eikä antaa lupia lasten pitämiseen yhä uusille pareille ja ryhmille.

"Homoilla pitää olla oikeus saada kirkkohäät!" Eikä pidä. Ennemminkin kirkko pitää erottaa valtiosta kokonaan ja lopullisesti (ennen kuin se voidaan lakkauttaa kokonaan toimettomana) ja avioliittoinstituutio pitää siirtää valtion hoteisiin. Tällöin kaikki menisivät maistraatissa naimisiin, joten homot eivät voisi olla enää kirkkohäistä kateellisia. Myöskään en mitenkään voi ymmärtää homojen halua mennä kirkossa naimisiin ensinkään, koska kristinuskohan on vahvan homovastainen! Minä en suurin surminkaan haluaisi tukea tällaista organisaatiota, jos olisin homo.

Feminismistä, sovinismista, misogynismistä, joukkosurmista, nice guysta ja friendzonesta vielä kerran

En voi estää itseäni palaamasta tähän jo hyvin moneen kertaan koluamaani aiheeseen, eli miehen ja naisen seksuaalisiin eroihin.
Koska naiset eivät tunnu sitä käsittävän, eivät sitten millään. Tai oikeammin, eivät ehkä haluakaan käsittää. Sillä näin on heille parempi, he tuntevat saavansa enemmän arvostusta ja valtaa elämässään.

Asian pihvi on siis seuraava: Mies ei saa naista. Mies masentuu ja syyttää naisia siitä etteivät he ole kiinnostuneita hänestä. Naiset eivät edelleenkään ole kiinnostuneita hänestä. Sama toistuu useille kymmenille tuhansille miehille jatkuvasti ympäri maailmaa. Joku heistä jossain aina silloin tällöin tekee itsemurhan tai joukkosurman. Länsimaissa tapahtunut joukkosurma nousee aina uutisaiheeksi. Feminismi herää naisissa, jotka kokevat olevansa syytettyjä siitä etteivät antaneet miehelle. Mies, joka epätoivossaan ajautui murhaamaan, leimataan sairaaksi hulluksi, jonka ei kuulunutkaan saada. Tuhansien ja taas tuhansien lainkuuliaisten ja väkivallattomien miesten ääni jää kuulematta koska heidät vaiennetaan yhden murhaajan motiivilla. Feministit ovat tyytyväisiä, yksinjääneet miehet eivät. Tälle ei ole näkyvissä loppua nykyisen sosiaalipoliittisen ilmapiirin aikakaudella.

Asia on oikeasti vakava. Sen myöntävät myös feministit, vaikkakin eri syystä. Heidän mielestään asia on vakava sen takia että nykyinen ilmapiiri on misogynistinen, naista esineellistävä ja alentava. Oikeastaan asia on kuitenkin vähintään yhtä vakava sen takia että maailma ei ole miehelle yhtään sen reilumpi. Syyt ovat eri, mutta seurauksen yhtä vakavat, joskus jopa vakavammat miehelle. Monille miehille. Kun taas naisilla asiat ovat tällä saralla uskomattoman hyvin, näin yleisesti puhuttuna.

Ongelma on siinä että biologisista syistä naisen on täysin mahdollista saada juuri se eniten haluamansa mies puolisokseen ja naisella on myös mahdollisuus irtoseksiin milloin, missä ja kenen kanssa tahansa (tässä ei oteta huomioon sairaita, vammaisia, vanhuksia eikä lihavia naisia, jotka ovat vähemmistö). Miehellä ei tällaisia mahdollisuuksia ole lainkaan. Syyt ovat seuraavat: Mies tarvitsee seksiä naista paljon useammin, tästä johtuu että mies on aina halukas seksiin, kun taas nainen useinkaan ei, mikä johtaa epäsuhtaan seksimarkkinoilla naisten hyväksi. Halukkaita seksipartnereita on aina tarjolla naiselle kuin naiselle, mies joutuu kalastelemaan usein hyvinkin paljon pitempään ennen kuin tärppää. Myös parisuhdemarkkinoilla tilanne on samanlainen: Koska sperma on halpaa (mahdollisuus siittää käytännössä loputtomasti lapsia) ja munasolut kalliita (nainen voi synnyttää enimmillään vain noin 30 lasta elämänsä aikana), on naisella varaa olla valikoiva, ja miehen täytyy yrittää paritella mahdollisimman monen naisen kanssa. Nyky-yhteiskunnassa lasten tekemistä monen naisen kanssa ei kuitenkaan katsota hyvällä (ehkäisy on keksitty ja sen käyttöön on suuri sosiaalinen paine), minkä takia miehen ainut lisääntymisen turvaava asia on poistettu olemasta.
Koska mies ei voi lisääntyä enää kaikkien naisten kanssa ollakseen mahdollisimman varma siitä että edes osa naisten synnyttämistä jälkeläisistä kantaa hänen eikä kilpakosijoiden geenejä, on miehelläkin vain yksi vaihtoehto, hankkiutua pysyvään parisuhteeseen naisen kanssa. Tässä kohtaa parisuhdemarkkinoiden epäsuhta asettuu kyllä jyrkästi poikkiteloin miehiä vastaan. Koska naisella edelleenkin on mahdollisuus valita kumppaninsa, kun taas miehellä ei, jäävät monet miehet yksin. Asiaa vielä pahentaa se että miehiä on varsinkin naimaikäisten ikäluokassa enemmän kuin naisia.

Pieniä faktoja pöytään iskettyinä:
Nainen päättää parisuhteen alkamisesta 90%:ssa tapauksista.
Yhdeksän kymmenestä erosta on naisten hakemia.
Nainen vähättelee edellisten seksikumppaniensa ja poikaystäviensä määrää lähes poikkeuksetta.
Kun taas miehet tuppaavat noita lukuja reilusti liioittelemaan.
Tyttöjen murrosikä alkaa varhemmin kuin poikien, kun taas vaihdevuodet vievät lisääntymiskyvyn aikaisemmin kuin miehillä.
Tytöt menettävät neitsyytensä keskimäärin poikia nuorempana.
Naiset haluavat usein itseään vanhemman miehen ja miehet itseään nuoremman naisen.
Suomessa ikäluokassa 15 - 29 on miehiä 22 741 enemmän kuin naisia.
Vasta 55:stä ikävuodesta eteenpäin on naisia enemmän kuin miehiä.

Kaikesta tästä seuraa että monet nuoret, juuri otollisimmassa kehittymisiässä olevat miehet, jäävät ilman seksiä ja ilman parisuhdetta. Ja kyllä, niin ikävältä kuin se voi teistä kuulostaakin, se on osittain naisten vika.

Nyt Facebookissa on suurta suosiota kerännyt ryhmä "Geek Women Unite Finland", joka ei ota poliittisesti agitoivasta nimestään päätellen jäsenekseen kuin naisia (myös vastaus tähän kysymykseen on annettu, ryhmä on vain hameväelle). Heitä siellä onkin jo yli kolmetuhatta. Enemmän kuin nörtteys, tuntuu keskustelijaporukkaa yhdistävän vain naiseus (siis naiseuden aate, ja siitä kehittyneenä myös feminismi). Ryhmän keskustelut ovat julkisia, joten tällainen kaksilahkeinenkin pääsee niitä lukemaan. Kommentoida en tohdi, sillä en usko että ryhmä, jossa Y-kromosomin haltijoita ei suvaita jäseniksi, katsoisi hyvällä meidän "putkiaivojen" mielipiteitäkään.

Tänään siellä keskusteltiin suurella intohimolla (koskapas ei feministien keskuudessa!) miehestä, joka kertoi olleensa yksinäisyydestään ja neitsyydestään niin masentunut, että oli suunnitellut koulusurmaa. Tämä rehellinen tilitys tuntui tulevan suurimmalle osalle naisista täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä, eikai vain tällaisia miehiä voi olla olemassa? Tottakai voi, ja on. Paljonkin. Voin itsekin myöntää että itsemurha on käynyt mielessä, samoin muiden ihmisten tappaminen. Tosin naisiin en ole ikinä voinut kuvitellakaan kohdistavani väkivallantekojani, ne ajatukset liittyivät aina liikasuuren miespopulaation harventamiseen, luonnonvalinnan nopeuttamiseen ja parisuhdemarkkinoiden helpottamiseen meille kaikille. Tietenkään en koskaan olisi voinut toteuttaa näitä väkivaltaisia haaveitani, koska en ole impulsiivinen enkä aggressiivinen ihminen. Päin vastoin, minua rationaalisempaa ja loogisempaa ajattelijaa saa hakea. Eikä löydä. Kuitenkin olen ollut samalla tavalla maentunut kuin artikkelin suomalainen mies, yksin jäämisen vuoksi. En ole kuitenkaan heikko yksilö, joten en sortunut huumeisiin tai mihinkään päihteisiin peittääkseni pahaa oloani.
Lehtijutun mies oli kärsinyt kahdeksan vuotta masennuksesta, ja aivan sama vuosiluku on totta minunkin kohdallani.

Voin hieman kertoa teille kaikille, miltä se oikeasti miehestä tuntuu, kun ei saa tyttöystävää eikä edes seksiä, milloinkaan:

Kaikkein eniten olin aina seksuaalisesta heräämisestäni (noin 15 v.) saakka halunnut vain oman tyttöystävän itselleni. En halunnut olla yksin. Olin ujo poika (olen vieläkin ujo, vaan en enää poikanen) enkä uskaltanut puhua tytöille aluksi mitään. Kesti vuosia ennen kuin uskalsin puhua tytöille, saati sitten olla heidän kaverinsa. Kun olin saanut itseni rohkaistua olemaan heidän ystävänsä, jatkui kaipuu saada tyttöystävä kuitenkin jatkuvasti. Se vain paheni ajan myötä. Tuntui että kaikilla tytöillä oli jo poikaystävät, ja niin varmasti monesti olikin. Siis ainakin niillä, joista olin vähääkään kiinnostunut. En kuitenkaan ole lainkaan pahannäköinen, komeaksikin kehuttu, erittäin hyväkäytöksinen ja tahdikas, huomaavainen, auttavainen herrasmies. Minkäänlaista misogynististä käytöstä en ole milloinkaan edes kuvitellut harrastavani, enkä pidä naisia objekteina, vaan ihmisyksilöinä. Kaikesta tästä huolimatta, vaikka yritin olla hauska ja kiinnostava ihminen, ei kukaan halunnut olla kanssani. Nyky-yhteiskunnassa miehen kun odotetaan tekevän aina aloite, vaikka päätösvalta kuitenkin on naisella. Nuorille miehille ladataan näin valtavia paineita suhteen aloittamiselle. Kun vuosia kului, oloni muuttui vain pahemmaksi ja yksinäisyyteni ja masennukseni syveni. Haudoin tuhoisia ajatuksia, mitkä vain pahensivat oloani. Mietin yhä uudestaan ja uudestaan mikä minussa on vialla, koska kukaan ei halua olla kanssani, vaan on mielummin muiden poikien kanssa, jotka mielestäni eivät olleet monestikaan edes yhtä hyviä poikaystäviä kuin minä olisin ollut (olen edelleenkin tätä mieltä, olen tavannut vain muutaman naisen, jolla on yhtä hyvä poikaystävä, jollaisen he ansaitsisivat). Sain pakitkin naiselta johon olin ihastunut, ja hän kohteli minua tylysti, ensin valehtelemalla, ja sitten kun oli jo herättänyt valtavan innostuksen ja onnen minussa, lataamalla kylmän totuuden päin naamaa ja kävelemällä pois. Hän vielä sanoi haluavansa olla kavereita kanssani, eli jouduin "kaverivyöhykkeelle", mutta valettahan se oli sekin, emme ole olleet kavereita enää sen jälkeen.
Seksin perässä en ole juossut koskaan, eivätkä irtosuhteet minua kiinnosta. En osaa iskeä naisia, enkä voisi olla humalaisen kanssa sukupuoliyhteydessä. Itsehän en juo lainkaan, koska tahdon pitää pääni selvänä ja harkintakykyni vakaana kaikissa tilanteissa. Näin ollen olin halunnutkin säästää ensimmäistä kertaani rakastamalleni naiselle. Nyt monet naiset tuntuvat kuvittelevan että kaikki miehet ovat vain seksin perässä, mutta tästä ei monesti todellakaan ole kyse. On varmasti paljon niitä nuoria yksinäisiä miehenalkuja, jotka toivoisivat vain hellyyttä ja läheisyyttä itselleen, että saisivat tuntea itsensä rakastetuiksi ja että saisivat toista rakastaa. Onko tässä mitään väärää? No ei ole.
Kuten artikkelissa kuvatulle miehellekin, myös minulle kävi aivan samoin heti kun sain viimein tyttöystävän itselleni, ahdistus ja masennut loppui kuin seinään. Feministit kovasti yrittävät väittää että tämä masennus johtui muista syistä, ja yrittävät vierittää sitä miehen harteille, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Vaikka sanotaankin että onnellisuuden pitäisi lähteä itsestä, ei se aina ole mahdollista. Jos elämästä vain puuttuu puolet, niin siinä ei mitään onnellisuuksia sisimmästä löydetä. Onhan minulla kuitenkin opiskelupaikka (no viimein), työpaikka (jota itselläni ei ollut/ole), ystäviä (vain muutamia), perhe (kenellä ei?), eivät todellakaan ole riittäviä syitä tuntea itseään onnelliseksi, jos se kaikkein tärkein, se mitä on elämässään jo kahdeksan vuoden ajan kaikista eniten halunnut, oma rakkain, puuttuu! Nuo feministisivuilla kirjoittelevat nuoret ja hyvännäköiset naiset eivät ilmiselvästikään voi käsittää miltä tällainen oikeasti miehestä tuntuu, koska he itse ovat aivan varmasti kaikki saaneet miestä/miehen itselleen (tai toisen naisen, mikä ei liene erikoista näissä ympyröissä). Nuori kaunis nainen ei voi mitenkään ymmärtää sitä masennusta mikä seuraa kun mies ei saa tyttöystävää itselleen vaikka miten yrittää, koska nuori kaunis nainen saa kenet tahansa! Muistaisitte naiset tämän tästä lähtien. Olisi kaikilla helpompi elää yhdessä tällä pallolla.

Ärsyttää kun feministien mielestä mies ei saisi haluta naista. Varsinkaan seksuaalisesti, muttei myöskään näköjään romanttisesti. Naisen pitäisi saada kulkea vapaana kaikista haluista, katseista ja ajatuksista, joita miehille luonnollisesti ilmaantuu. Tietenkään raiskaaminen ja hyväksikäyttö ei ole kenenkään kohdalla sallittavaa, mutta naiset voisivat joskus ajatella myös vastakkaisen sukupuolen tunteita. Nimenomaan tunteita, sillä monet miehet eivät ole seksin perässä. Moni mukava mies haluaisi itselleen elämänkumppanin, jota rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Onneksi minä olen jo löytänyt omani, josta en aio koskaan luopua, mutta kannan huolta kaikkien niiden oikeasti mukavien miesten puolesta, joihin naiset eivät viitsi uhrata aikaansa, koska he kuitenkin voivat saada jonkun paremman, kunhan vain löytävät sellaisen. Olen itse ollut tuossa tilanteessa, enkä toivo sitä kenellekään, se syö miestä todella paljon.