Olen käsitellyt kauneutta, rumuutta ja ulkonäköihanteita aiemminkin, koska se on minua erityisesti kiinnostava aihe, josta olen lukenut paljon, ja tehnyt testejä, eli niin sanottuja "ihmiskokeita".
Kauniilla ihmisillä menee yleisesti ottaen paremmin kuin rumilla, se nyt ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä. Jos työhaastattelutilanteessa olisi kaksi täysin yhtä pätevää hakijaa, olisi pakko tehdä valinta jonkin muun seikan perusteella, ja näistä muista seikoista havaittavin ja voimakkain on totta kai ulkonäkö. Ulkonäön perusteella voi saada työtä, tai menettää työpaikan kauniimmalle tai komeammalle hakijalle.
Itse ainakin palkkaisin mieluummin kauniin kuin ruman työntekijän, jos kumpikin hakija on yhtä pätevä kyseiseen työhön. Silloinhan pätevyydellä ja muilla meriiteillä ei ole mitään merkitystä, koska kummatkin olisivat työssä yhtä hyviä. On siis täysin perusteltua antaa työpaikka näennäisen mielivaltaisen päätöksen perusteella jommallekummalle, joka sattuu yleensä olemaan se kauniimpi osapuoli. Koska miksi katselisin mieluummin rumaa kuin kaunista työntekijää omassa firmassani tai työpaikallani?
Jos oletetaan että kummankin luonne on myös hyvä, en keksi mitään syytä olla palkkaamatta aina sitä kauniimpaa tai komeampaa ehdokasta. Ja kauniiden ihmisten luonne yleensä on hyvä, koska ulkoinen kauneus antaa heille itsevarmuutta ja ulospäinsuuntautuneisuutta, joka ilmenee sosiaalisuutena ja iloisuutena, asioina, joita varsinkin nykyisessä työmaailmassa suuresti arvostetaan. Vaikka olenkin itse introvertti, en haluaisi olla pelkästään introverttien kanssa töissä, sillä kaikki tekisivät vain omaa juttuaan eikä yhteistyöstä tulisi mitään. Tai ainakin se olisi hirveää pakottamista. Tietenkään ylisosiaalisia höseltäjiä en jaksa, mutta se on eri asia kuin olla normaalin sosiaalinen, eikä mikään äärettömän sisäänpäinkääntynyt erokoitunut emoilijanörtti.
Rumat ihmiset ovat yleensä sosiaalisesti ahdistuneita ja syrjäänvetäytyviä, koska rumuus aiheuttaa heille huonon itsetunnon. Minä tiedän mistä puhun, sillä olen itse ollut ruma! Kasvonpiirteeni ovat aina olleet hyvät, mutta kärsin nuorena finneistä, vaikkei minulla mitään pahaa aknea olllutkaan. Kuitenkin tunsin itseni rumaksi, ja häpesin luokkakuvaan menemistä ja ylipäänsä ihmisten kanssa liiallista oleilua. Vetäydyin mieluitenkin yksikseni piirtämään tai lukemaan. Varsinkaan vastakkeisen sukupuolen edustajille en uskaltanut puhua, koska luulin että he pitäisivät minua vastenmielisen näköisenä. Tätä kesti kunnes parannuin vaivasta.
Kukaan ei siis voi väittää ettenkö tietäisi miltä tuntuu olla ruma ja "halveksittu". Ainakin kuvittelin sellainen olevani. Kauneus kuitenkaan ei ole katsojan silmässä, sillä on yleisesti kauniina ja rumina pidettäviä asioita. Kauniina pidetään sopusuhtaisia ja symmetrisiä kasvoja, joissa ei ole virheitä. Virheitä ovat esimerkiksi häiritsevän suuret luomet, maksaläiskät, näkyvät syntymämerkit, pahat arvet, finnit ja akne.
Myöskin luonnollisuutta arvostetaan suuresti, varsinkin kaikkien tyylitietoisten keskuudessa. Tähän kategoriaan kuuluvat luonnolliset kulmakarvat, ehkä kauniiksi nypittyinä, mutta eivät varsinkaan pois leikattuina ja tussilla piirrettyinä, minkälainen hirvittävä muotioikku on tälläkin hetkellä nuorison vitsauksena ympäri länsimaailman. Muita luonnollisuudesta poikkeavia, ja siis rumina yleisesti pidettäviä, asioita ovat lävistykset, tatuoinnit, epäluonnolliset hiusvärit kuten pinkki, sivulta kaljuksi leikatut tukat, irokeesit, ja muut kauheat hiuskuontalot. Myös erityinen likaisuus ja saastaisuus, johon kategoriaan kuuluvat esim. rastatukat, leikkaamattomat parrat sekä limaiset setämies-viikset, ovat ehdottomasti vältettäviä asioita.
Vanhuuteen liitettävät piirteet ovat myöskin ei-haluttuja: rypyt, velttona roikkuva iho esim. leuan alla, hiusten harveneminen niin miehillä kuin naisilla, tukan harmaantuminen, pälvikalju jne. Ja tietenkin sairauksiin viittaavat epämuodostumat, paiseet, erikoisen värinen iho, naisilla kasvava parta tai viikset ynnä muut geenivirheet.
Nyt netissä kiertää kulovalkean tavoin viraalivideo, jossa englantilainen nuori nainen tai tyttö näyttää miten meikittömyys sosiaalisessa mediassa aiheuttaa vihakommenttien ryöpyn hänen kuvilleen. Hänellä on siis akne. Ja kuten muistamme, akne kuuluu niihin rumiin piirteisiin joista kukaan ei tykkää. Siis ihan oikeasti, ei varmasti yksikään ihminen koko ihmiskunnan historiassa ole tykännyt finneistä! Kaikki vihaavat niitä, kukaan ei halua niitä itseensä, niitä toivotaan ainoastaan pahimmalle vihamiehelle. Kukaan ei myöskään haluaisi kumppanikseen sellaista ihmistä, jolla on häiritsevä akne. Tietenkään aina ei ole valinnanvaraa, mutta jos saisi päättää niin kaikki haluaisivat eroon koko vitsauksesta.
Minä vihaan aknea, mutta vihaan myös tuota videota, joka nyt kerää säälipisteitä internetin suvaitsevaisten keskuudessa. Video on nimittäin laskelmoidun propagandistinen ja ällöttävän sentimentaalinen jo moneen kertaan nähtyjä trooppeja ja klišeitä kierrättävä yritelmä vedota ihmisten tunteisiin ja hylätä rationaalinen ajattelu, vain sen takia että hänelle tuli nyt paha mieli. Kyseinen tekele, joka on graafisesti tyylikkäästi suunniteltu valkoisella tekstillä synkän mustalla pohjalla, joka ei käytä ihmisääntä ollenkaan välttääkseen näin helposti aiheutuvan korniuden, luottaa täysin käsinkirjoitettuihin ja hieman heiluviksi animoituihin kommentteihin, jotka ympäröivät vakavannäköisen ja surumielisen naisen kasvoja ja jotka lisääntyvät määrässä ja nopeudessa loppua kohti, samalla kun kamera on vaihtanut supertarkkaan erikoislähikuvaan poskelle vierähtävästä kyyneleestä, ja kaikki tämä melodramaattisen mollivoittoisen pianomusiikin soidessa taustalla.
Yäk! Hirvittävän laskelmoitua kuraa. Jos nainen on tehnyt videon itse, mitä suuresti epäilen, on onnentoivotus paikallaan, olet onnistunut kopioimaan kaikki mahdolliset "hyvien ihmisten" vietteihin vetoavat alkukantaiset prinsiipit, joita toistamalla ja toistamalla saat varmasti töitä jonkun Greenpeacen tai Amnesty internationalin propagandaosastolta. Tällaisten tuotteiden on yleensä tarkoitus ihmisten sääliin ja omaantuntoon vedoten kerätä maksimaaliset voitot omistajan taskuun kehitysmaiden lasten tai sairaiden vammaisten kustannuksella, milloin nyt minkäkin syyn varjolla, mutta tässä tapauksessa lienee vain suurehkolla rahasummalla palkattu ammattilaisryhmä suorittaneen työnsä kylmän rauhallisesti luoden sillä näkyvyyttä tälle viraalihitiksi kaavaillulle videopätkälle.
Koko projekti epäoriginaaliudessaan huokuu tarkasti suunniteltua suvaitsevaisten kosiskelua sekä niin suurta epäinhimillisyyttä, että se panee ajattelemaan onkohan kyseinen juttu nyt totta laisinkaan. Toki uskon että kommentit ovat aitoja, ne nyt eivät ole internetin maailmassa päivän enemmän liikkuneelle mitenkään uusia, yllättäviä tai järkyttäviä, mutta naisen kuvatut tunteet ja reaktiot tähän pikku "testiinsä" panevat epäilemään. Kyllä kai hän nyt etukäteen tiesi, mitä tuleman pitää, eikai hän mikään debiili ole?
Kyllä, kyseisen videon nainen oli ihan normaalin nätin näköinen meikin kanssa, mutta ilman meikkiä teki hieman pahaa katsoa hänen akneen riivaamia kasvojaan (vaikka paljon pahempiakin on nähty), vaikka kuinka yrittäisi olla kiltti ja solidaarinen. Se vaan tekee pahaa. Sitä ajattelee miten tuotakin ihmistä varmasti masentaa, ja itse samanlaisia tunteita kokeneena voin kyllä ymmärtää hänen tuskansa. Huono iho ei kuitenkaan sillä katoa mihinkään että jätetään meikkaamatta, mitä tälläkin videolla yritettiin hyväksyttää. Huonostihan siinä kävi. Meikit kun on nimenomaan kehitetty naisten kauneutta lisäämään ja mahdollisia rumia piirteitä piilottamaan.
Olkaa naiset onnellisia siitä että te saatte käyttää meikkiä. Miehet eivät saa, ja sen takia teinipojissa on paljon enemmän "rumia" kuin teinitytöissä. On miehissä enemmän rumia muutenkin, kahdesta syystä johtuen: naisten suuri enemmistö on kauniita, miehistä vain osa, ja toinen; nuoret miehet eivät peseydy tarpeeksi, mikä auheuttaa iho-ongelmia. Kuitenkin osa naisistakin kärsii finneistä, mutta he voivat sen kätevästi peittää meikeillä. Miehille se ei ole sallittua, sillä heitä pidettäisiin homoina jos he meikkaisivat, ja siksipä miehet joutuvat kärsimään iho-ongelmistaan enemmän. Se on pienempi paha kuin maineen menetys kavereiden silmissä.
Videon loppupuolella nainen meikkaa itsestään taas hyvännäköisen, ja saa paljon kehuja ulkonäöstään. Kyllä minuakin ärsyttää kun naiset saavat Facebookissa aina kommentteja ulkonäöstään, mutta niin se nyt vain menee. Minua ärsyttää siinä useampi asia: se että sitä tekevät aina vain naiset toisilleen, sitä eivät juuri koskaan tee miehet. Naiset ottavat tahallaan itsestään heruttelukuvia ja lataavat ne nettiin, ja sitten vielä joskus ihmettelevät niitten keräämiä vastauksia. Nainen meikkaa itsensä ja ottaa otollisimmasta mahdollisesta kamerakulmasta itsestään omakuvan (nykyään ns. "selfie"), käsittelee sitä Photoshopilla ja pistää päälle Instagram-filttereitä. Hän jakaa sen Facebook-seinällään tai asettaa profiilikuvakseen ja kerää huomattavan määrän tykkäyksiä.
Kaikkien hänen naispuolisten ystäviensä kommentit ovat tyyliin: "Oi miten kaunis", "Ihana", ja "Kaunisihanarakkain<3<3<3!!!1!". Tällainen ärsyttää koska jos kuka tahansa tavallinen mies laittaisi samanlaisen kuvan nettiin, siitä tykkäisi ehkä hänen äitinsä ja kolme kaveria. Äiti voisi kehuakin jotain, mutta kukaan ei sanoisi miestä komeaksi. Ei kukaan. Varsinkaan toiset miehet. Naiset sen sijaan jatkuvasti kehuvat toistensa ulkonäköä. Mies jos menee kehumaan, niin pidetään helposti "creepynä". Tämä on myös ongelma, mutta sille ei voi tehdä juurikaan mitään, koska naisten käytöstä on lähes mahdotonta tässä asiassa muuttaa.
Videon nainen sai myös sellaista palautetta lopetettuaan kolmen kuukauden meikittömyysjaksonsa, että "Olet huijari, ja oikeasti ruma", "Meikit pitäisi lailla kieltää", ynnä muuta vastaavaa. Tottahan se on että meikit ovat huijausta. Vähän niinkuin kauneusleikkausket. Jälkimmäiset pitäisi mielestäni oikeasti kieltää, meikkaamista ei. Kauneusleikkaus on liian huijausta, sillä se ei periydy. Kiinassa eräs mies haastoi vaimonsa oikeuteen, koska tämä ei ollut kertonut leikelleensä kasvojaan (ilmeisen runsaasti), ja heidän yhteisestä lapsestaan oli tullut ruma. Kyllähän se oli petos, ja mies sai korvauksia, kuten asiaan kuuluukin. Ikävä kyllä tehtyä ei saa tekemättömäksi ja lapsi oli edelleen ruma. Tällaisten välttämiseksi kauneusleikkaukset tulee kieltää välittömästi ja kokonaan, rumat karsiutukoot pois elämän puun oksilta.
Meikkaamista taas ovat harrastaneet kaikki naiset kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Se on täysin suotavaa ja jopa kannustettavaa, sillä useimmat, elleivät kaikki, naiset näyttävät paremmalta meikattuina. Myös virheiden piilottaminen on meikillä sallittua. Ei meikki kuitenkaan niin paljon ketään huijaa, etteikö kukaan huomaisi asiaa ennen kuin on liian myöhäistä. Ei sillä muuteta epämuodostuneita kasvoja symmetrisiksi, sillä korkeintaan tasoitetaan ihoa ja muuta vastaavaa. Pikkujuttuja, joilla nyt ei ole niin väliä terveiden geenienkään jatkuvuuden kohdalla. Se kuitenkin parantaa naisen itsetuntoa, jos saa kauniin ihon itselleen, vaikka sitten meikkaamalla. Kuitenkin liiallista pakkelikerrosta tulisi välttää, sillä se näyttää sekä epäaidolta, epätoivoiselta että rumalta.
Miksi siis jättäisi meikkaamatta? En keksi yhtään syytä. Varsinkin, jos on huono iho, yleensä ohimenevä nuoruuden ilmiö, niin eikö sitä nyt kannattaisi meikata piiloon? Ei se kauhean hankalaakaan voi olla. Tietenkään aina ei tarvitse olla meikkiä, jos on luonnostaan hyvän tai normaalin näköinen, niin esimerkiksi yksityisissä oloissa ei tarvitse meikata. Tietenkään, maalaisjärkeä saa käyttää. Mutta julkisilla paikoilla liikkuessa se voisi olla ihan tervetullutta.
En ymmärrä miksi tämä nyt on mukamas niin suuri sosiaalinen asia, sellainen johon feministit ja muut "sosiaalisen oikeuden soturit" (vai ovatko he aina samoja ihmisiä?) innokkaasti tarttuvat ja sitä riepottelevat. Kenties se on vain keino saada lisää näkyvyyttä, kun suurempia ongelmia ja varsinkaan ratkaisuja mihinkään ei heidän suunnaltaa usein kuulu.
Siispä vinkki rumalle naiselle, joka kärsii finneistä. Meikkaa ne piiloon. Pieni vaiva, suuri hyöty. Tulee itselle ja kaikille kanssaeläjille parempi mieli. Vielä haluaisin antaa keinoja finnien välttämiseen ja poissaamiseen niille onnettomille poloisille jotka tuosta viheliäisestä vaivasta kärsivät: puhkaise finni, desinfioi se ja laita hammastahnaa sen päälle, niin se kuivuu nopeammin. Kannattaa käyttää valkoista tahnaa, muuten näkyy liikaa. Yön yli voi jättää. Clearasil ultra oli ainut aine joka minua auttoi, sitä kannattaa myös kokeilla. Pese myös kasvot aina kun ne ovat hikiset tai muuten likaiset. Kasvoja ei saisi turhaan kosketella (vaikka ihminen tekeekin sitä huomaamatta nelisenkymmentä kertaa päivässä), ja muista myös pestä kädet. Suihkussa kannattaa käydä usein ja pestä kasvot saippualla. Auringonvalo kuivattaa myös, joten pelkkä sisällä istuminen pahentaa asiaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kehonmuokkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kehonmuokkaus. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 5. heinäkuuta 2015
torstai 17. heinäkuuta 2014
Sukupuolen vaihtaminen ei ole oikein
Kun nyt on kaikenlainen outous nykypäivänä muotia, ja normaalius on miltei jo hävettävässä asemassa, ainakaan siitä ei saa mainita kenellekään, kun taas erilaisuuden mainostamiseen kannustetaan, on myös kovasti lisääntynyt sukupuolensa vaihtavien, eli ns. transsukupuolisten marginaalinen ihmisryhmä.
Transsukupuolisuushan on äärimmäisen harvinaista, aiemmin puhuttiin suhdeluvuista 1:37 000 naisilla ja 1:107 000 miehillä. Nykyään vastaaviksi luvuiksi on arveltu 1:11 900 naisilla ja 1:30 400 miehillä. Näitten tilastojen valossa se tuntuisi olevan yleisempää naisilla kuin miehillä.
Ja toki, tulos on ymmärrettävä, miehenähän on helpompi elää, miksi siis mies tahtoisi naiseksi muuttua. Naisen halun olla mies ymmärtää paremmin, koska ikiaikainen sosiaalinen konstruktio ja ihmisen biologinenkin evoluutio on johtanut väistämättä siihen että elämme miesten hallitsemassa maailmassa, jossa nainen on ikäänkuin sivujuonne, niin ikävää kuin se heidän kannaltaan onkin.
Kannatan toki sukupuolten välistä tasa-arvoa, niin miehillä kuin naisillakin tulee olla samat oikeudet elämänsä, omaisuutensa ja lisääntymisensä suhteen yhteiskunnassamme.
Mutta transsukupuolisia en voi käsittää. On täysin eri asia toivoa joskus olevansa mies (tai nainen), jotta jokin asia olisi helpompi (tai kaikki, koska joskus saattaa tuntua siltä), kuin vaihdattaa lääkärillä sukupuoltaan toiseksi. Näin radikaalia prosessia ei voi suositella, jo leikkauksiin sisältyvien komplikaatioriskienkään vuoksi.
Tästä tunteitaherättävästä asiasta keskusteltaessa on kuitenkin lähdettävä liikkeelle ihan perusasioista, koska ne tuntuvat olevan monelta hakusessa, ja ilman niiden tuntemusta muuttuu argumentointi hyvin nopeasti pelkäksi mielipiteiden huuteluksi ja ad hominem-hyökkäysten keksimiskilpailuksi. Tämä taas ei edistä kenenkään asiaa.
Siispä, peruskäsitteitä, jotka tieteenala nimeltään biologia on meille vankkumattomasti opettanut:
• Ihminen on eläinlaji, joka lisääntyy suvullisesti.
• Tämä tarkoittaa että lisääntymiseen tarvitaan kaksi yksilöä, uros ja naaras.
• Kaksi urosta tai kaksi naarasta ei voi lisääntyä keskenään luonnollisesti.
• Myöskään yksinäinen ihminen ei voi lisääntyä, eikä useampi kuin kaksi ihmistä keskenään kerralla.
• Joillakin paljon alkeellisemmassa kehitystilassa olevilla eläinlajeilla tällainen on mahdollista, kuten selkärangattomilla etanoilla, jotka ovat kaikki uroksia, ja lisääntyessää kaksi urosta miekkailee terävillä peniksillään keskenään pyrkien kumpikin lävistämään toisensa sukuelimellään. Jomman kumman voittaessa tämä laukaisee siittiönsä toisen etanan ruumiiseen, mistä tahansa kohtaa onkaan tämän lävistänyt, ja lävistetty uros muuttuu välittömästi naaraaksi tämän tapahtuessa. Nyt on muistettava että tällaista biologista kuriositeettia ja luonnonoikkua ei voida pitää muuna kuin hupaisana ja kauhistuttavana anekdoottina luonnon kirjan välilehdellä, eikä sillä ole mitään tekemistä ihmisen kanssa, joka on evoluution ansiosta kehittynyt paljon pitemmälle kuin etanat. Myöskin joidenkin pienten kalalajien naaraat osaavat vaihtaa sukupuoltaan urokseksi, jos muita uroksia ei ole ollenkaan saatavilla, ja tällöin kalat pääsevät lisääntymään.
Kaikkia näitä luonnon eriskummallisuuksia tutkittaessa on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin tärkeisiin seikkoihin:
• Eläimet jotka osaavat vaihtaa luonnonmukaisin keinoin sukupuoltaan, ovat kehitysasteessaan huomattavasti ihmistä, ja itse asiassa kaikkia nisäkkäitä alempana.
• Eläimet jotka vaihtavat sukupuoltaan, tekevät sen lisääntymisen takia, jos naaraita tai uroksia ei ole muuten saatavilla, ja ne lisääntyisivät mieluummin synnynnäisesti vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.
• Sukupuolen vaihtaminen on viimeinen varokeino, ja se tehdään aina tarpeesta, jos synnynnäisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole. Kyseessä on lajin tulevaisuus.
• Lisääntymiseen vaaditaan edelleenkin kaksi eri sukupuolen edustajaa.
• Kaikki tähtää lisääntymiseen ja lajin jatkumiseen uusissa yksilöissä. Se on elämän tarkoitus.
Kun taas ihmiset pohtivat oikeutusta sukupuolen vaihtamiseen, on katsottava samoja asioita ihmisen kannalta, ja toden totta ne paljastuvat täysin eri lähtökohdista kumpuaviksi:
• Ihminen ei osaa vaihtaa luonnollisin keinoin sukupuoltaan, koska ihmislajia ei ole tarkoitettu sellaiseksi (siis evoluutio on karsinut tämän mahdollisuuden pois tarpeettomana kehityksen jossain vaiheessa, jo kauan sitten).
• Ihmiset jotka vaihtavat sukupuoltaan tekevät sen itsensä takia, koska heistä tuntuu siltä.
• Sukupuolen vaihtajille ei ole minkäänlaista tarvetta, koska ihmiskunnassa on olemassa aivan riittävästi kummankin sukupuolen edustajia lajin säilymisen kannalta, eikä sitäpaitsi sukupuolen vaihtaminen toimi onnistuneesti, koska se ei ole oikeasti mahdollista muulla kuin kosmeettisella tasolla.
• Lisääntymiseen vaaditaan edelleenkin kaksi eri sukupuolen edustajaa.
• Kaikki tähtää lisääntymiseen ja lajin jatkumiseen uusissa yksilöissä. Se on elämän tarkoitus.
• Bonus: koska sukupuoltaan naisesta mieheksi vaihtaa haluavia on enemmän kuin miehestä naiseksi tahtovia, vinouttaa se entisestään sukupuolten välistä määrätasapainoa, jossa miesten vaakakuppi painaa tälläkin hetkellä hieman naisia enemmän. Eli naispula tulisi vain lisääntymään tämän toteutuessa. Tämä ei tarkoita sitä etteikö ihmiskunnassa riittäisi lisääntyjiä, juurihan sanoin että lajin tulevaisuus on turvattu huomattavan suurella (jopa ylisuurella) populaatiolla, mutta nuorten miesten keskuudessa lisääntyy naiskumppanin saamattomuuden seurauksena turhautumista ja aggressioita mikä voi johtaa väkivaltaiseen yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen. Sitähän emme kukaan halua.
Itse sukupuolenkaan käsite ei liene selvä kaikille aiheesta keskusteleville, koska toisen väittäessä sen olevan kiinni haarovälin killuttimista, toinen arvaa sen olevan ennemminkin jokin mielentilan kaltainen ajatusprosessi. Siksipä on tarpeen vielä muistuttaa että mitäs se sukupuoli nyt sitten oikein tarkoittikaan, niille joiden viime anatomiantunnista on vierähtänyt liian monta kesää:
• Sukupuolen määrittelevät ihmisyksilössä sukupuolikromosomit.
• Näitä sukusoluja on kahdenlaisia: X- ja Y-kromosomeja.
• Nainen on sellainen ihminen, jolla on kaksi X-kromosomia.
• Mies on sellainen ihminen, jolla on sekä X- että Y-kromosomit.
• Lisääntyessään nainen ja mies luovuttavat yhden sukusolun kummatkin, jotta jälkeläinen saa normaalit kaksi sukupuolikromosomiaan.
• Koska naisella on vain X-kromosomeja, ei jälkeläinen voi saada häneltä kuin X:n, mikä tarkoittaa että mies "päättää" jälkeläisen sukupuolen luovuttamalla tälle joko X:n (jolloin lapsesta tulee nainen), tai Y:n (jolloin siitä tulee mies).
On toki mahdollista, joskin äärimmäisen harvinaista, että syntyy poikkeusyksilöitä, eli mutantteja, joiden kromosomien määrä tai laatu vaihtelee. Seuraavassa kaikki mahdolliset tapaukset:
• XX = tavallinen nainen
• XY = tavallinen mies
• YY = super-maskuliininen mies
• XXX = super-feminiininen nainen
• XXY = super-feminiininen mies
• YXX = super-maskuliininen nainen
Myöskin on ollut tapauksia, jolloin lapsen biologinen sukupuoli on ollut syntymän hetkellä epäselvä, johtuen erinäisistä epämuodostumista, alikehittymisestä tai mutaatioista. Ennen vanhaan tällaisia epämääräisiä tapauksia nimitettiin hermafrodiiteiksi, antiikin kreikan mytologian Hermeen ja Afroditen lapsen Hermafroditoksen mukaan, jolla oli molempien sukupuolten tunnusmerkit. Nykyään termi on vaihdettu (turhaan) poliittisen korrektiuden nimissä intersukupuoliseksi ("sukupuolten välissä"), mutta sanahirviön merkitys on sama. Jos niin onnettomasti on käynyt, että lapsi syntyy vailla kummankaan sukupuolen tunnusmerkkejä, tai sukukalleudet ovat jääneet siihen alkionkehityksen tilaan, jolloin ne ovat vasta muuttumassa jomman kumman sukupuolen välineiksi, on lääkärien tehtävä valinta, tietysti vanhempien tuella: kumpi sukupuoli lapselle leikataan?
Tästä pääsemmekin itse asian pihviin, jos näinkin vulgaarin ilmaisun tähän aiheeseen liittyen sallitte. Ja miksi ette sallisi, sillä eihän teiltä kysytä! Nimittäin sukuelimet. Miehellä on siitin ja kivekset, naisella emätin, kohtu ja munasarjat. Jos lapsi on syntynyt vailla jotakin näistä, yrittävät lääkärit yleensä tehdä kaikkensa pelastaakseen mitä pelastettavissa on. Samoin jos kyseessä on epämuodostuma, yhteensulautuma tai muu vastaava mutaatio. Joskus on käynytkin sitten niin ikävästi että lapsi, josta olisi kehittynyt mies (tai nainen), onkin leikattu väärän sukupuolen kantajaksi. Tämä on kuitenkin eri asia kuin täysin terve aikuinen ihminen, joka ei enää halua olla omassa ruumiissaan, vaan tahtoo vaihtaa kokonaan toiseksi ihmiseksi, vaihtaa koko sukupuoltaan.
Epämuodostuneiden lapsien syntyessä on ensinnäkin pohdittava onko elossa pitäminen ollenkaan järkevää, mutta jos on, on päätettävä tuleva sukupuoli, ja siihen olisi syytä katsoa apua kromosomipuolelta. Koska jos sieltä löytyy se Y-kromosomi, niin penistä pukkaa, jos on kaksi X:ää, niin vaginaa tilalle. Muutenkin sikiöseulontaa tulisi jo lähtökohtaisesti harrastaa paljon nykyistä enemmän ja tarkemmin, jotta kaikki sairaat, epämuodostuneet, vammaiset ja muut epätoivotut siemenet saadaan kitketyksi, ennen kuin niistä ehtii kasvaa eläviä olentoja. Hyvän ja terveen elämän takaaminen tulisi olla lastenlääketieteen pääasiallinen tehtävä, ja tässä auttaa jo alkuvaiheessa tapahtuva hyvien edellytysten antaminen jälkikasvulle sekä huonojen hylkääminen.
Kun ihminen, joka on syntynyt täysin terveenä miehenä tai naisena, jolla on kaikki miehen tai naisen sekä ulkoiset että sisäiset tuntomerkit, sukuelimet, toissijaiset sukupuolimerkit (rinnat tai parta jne.) ja jolla on terveet kromosomit, tahtoo vaihtaa sukupuoltaan, on täysin perusteltua tehdä pitkäkestoiset ja perinpohjaiset testit hänen aikeistaan, motiiveistaan ja mahdollisuuksistaan.
Itse olen sitä vastaan että ihmiset vaihtavat syntymäsukupuoltaan, ellei sitten ole kyseessä väärin leikattu synnytyspotilas, jolle kuitenkin korjaus täytyisi tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä pitemmälle ihminen kehittyy, sitä vahvemmiksi hänen oman sukupuolensa tuntomerkit myös kasvavat. Lopulta on mahdotonta enää vaihtaa sukupuolta, tuloksesta ainakin tulisi parhaimmillaankin irvokas. Tällainen ikä missä sukupuolen vaihto on vielä suhteellisen helpohkoa, pitää asettaa ennen murrosiän alkamista, koska siinä vaiheessa ihmiskehossa tapahtuu huomattavia muutoksia. Naiset muuttuvat naisellisemmiksi ja miehet miehekkäämmiksi, tätä kutsutaan seksuaaliseksi dimorfismiksi.
Seksuaaliseen dimorfismiin kuuluu seuraavia osa-alueita:
• Naisten rinnat kasvava ja nännit pidentyvät.
• Naisten vartalo muuttuu kurvikkaammaksi lantion leventyesä.
• Naisille kasvaa enemmän rasvaa ympäri kehoa.
• Naisten takapuoli täyteläistyy.
• Naisten huulet paksunevat ja punertuvat.
Nämä naisten dimorfiset ominaisuudet kehittyvät hedelmällisyyden ja sukukypsyyden osoittamiseksi, miesten kiihottamiseksi, synnytyksen helpottamiseksi ja vauvojen ruokkimiseksi.
• Miesten parta kasvaa sekä rintakarvat yms.
• Miesten penis kasvaa suuremmaksi.
• Miesten pituus kasvaa ohi naisista.
• Miesten lihakset kasvavat suuremmiksi.
• Miesten kasvot muuttuvat kulmikkaammiksi, leuka kasvaa jne.
Miesten dimorfiset piirteet taas ovat merkki sukukypsyydestä, terveydestä, elinvoimasta ja hyvästä siittäjästä, naisten houkuttelua unohtamatta.
Kaikki perustuu siihen että miehen ja naisen on tarkoitus paritella keskenään saadakseen jälkeläisiä ja jatkaakseen näin geeniensä matkaa. Jos nyt kuitenkin joku on vaihtanut sukupuoltaan, ei hänen seksuaalinen suuntautumisensa vaihdu siinä mukana, koska jos hän on syntynyt mieheksi, naisista hän tykkää, ei sille mitään voi. Sitä ei voi leikkauksella muuttaa. Mitä lääkärit voivat tehdä, liittyy ainoastaan ulkonäköön.
Miehelle voi laittaa silikonirinnat ja vaikka peppuimplantitkin, hän voi laihduttaa itsensä naisen mittoihin, mutta silti hän on pidempi kuin useimmat naiset. Huuliin voi ruiskuttaa botoxia (mikä on tappavan vaarallinen hermomyrkky, eikä sitä saisi ikinä käyttää mihinkään!), kasvot voi meikata, hiukset kasvattaa pitkiksi (tai käyttää peruukkia jos on jo kaljuuntunut) ja voi käyttää naisten vaatteita (tosin varsinkin korkokengillä kävely vaatii paljon harjoittelua), mutta silti nämä kaikki ovat vain kosmeettisia seikkoja. Kirurgit voivat suurinta ammattitaitoaan hyödyntäen jopa leikata peniksen pois ja kaivertaa tilalle vaginan, mutta toimivaa peliä siitä ei saa, kohdun puuttuessa. Mies menettää näin hedelmällisyytensä, suurimman perintönsä mitä luonto on hänelle antanut. Ilmeisesti virtsankarkailu on tällaisissa tilanteissa myös yleistä.
Nainen kun tahtoo mieheksi muuttua, niin silloin leikataan hiukset usein lyhyiksi, vaihdetaan miehekkäät vaatteet, ehkä käydään salilla saamassa vähän lisää lihaksia kompensoimaan lyhyeksi jäänyttä vartta, poistetaan rinnat ja kirurgin skalpellin alla voidaanpa jopa muotoilla oma pikku heijari ja pussukat, tosin paisuvaiskudos ei tule toimimaan, joten erektioon vehje ei voi nousta, eikä lauetakaan sen puoleen. Siittiösolujahan nainen ei voi muutenkaan tuottaa, niinkuin ei mies munasolujakaan.
Jos ihminen on valmis kaikkeen tähän koettelemukseen ja kärsimykseen, ja hyväksyy osansa friikkinä luonnonoikkuna, joka ei pysty enää koskaan lisääntymään, niin ehkä, ehkä hänelle voidaan suoda täysin omalla kustannuksellaan tietenkin, tällainen puoskaroinnilta vaikuttava operaatio kuin sukupuolenvaihtoleikkaus. Kannattaisi vaan muistaa että vaikka tulisi katumapäälle, niin sitä hedelmällisyyskykyään ei sitten enää saa takaisin, kun on värkit menty leikkelemällä pilaamaan. Se on hyvin lopullinen ja tuhoava toimenpide, joten kannattaa miettiä erittäin tarkkaan mitä elämältään oikeasti haluaa, ja miettiä ihan loppuun asti, kauas tulevaisuuteen. Lapsia ei sitten ole tulossa, joten vanhuus tulee olemaan yksinäinen.
Toki on olemassa keinohedelmöityksiä ja kaikenmaailman kantasoluhoitoja, mutta ne ovat hyvin hankalia ja uskoakseni erittäin kalliita ja silti riskialttiita toimenpiteitä, joiden toimivuudesta ei ole suuriakaan takeita. Tulevaisuudelleen ja oman elämänsä jatkumiselle jälkeläisten muodossa ei kannattaisi niin helposti vain heilauttaa kättään, saattaa muuten kaduttaa suuresti jossain vaiheessa.
Jos ihminen haluaa vaihtaa sukupuoltaan vasta sen jälkeen kun hän on jo murrosikänsä läpikäynyt, eli hän on biologisesti mies tai nainen, on muistettava että kaikkea ei voi nykylääketiedekään muuttaa. Esimerkiksi kasvonpiirteet, jotka ovat miehellä ja naisella luonnollisesti hyvin erilaiset. Naisen silmät ovat suuremmat, leuka sirompi, nenä pienempi, kulmakarvat ohuemmat, huulet täyteläisemmät ja ripset pidemmät. Miehillä on pienemmät silmät, jykevämpi ja kulmikkaampi leuka, isompi nenä, tuuheammat kulmakarvat, kapeammat huulet ja lyhyemmät ripset. Myös hiusten ja muiden karvojen kasvu on erilaista. Naiset eivät kaljuunnu, mitä taas tapahtuu testosteronin vaikutuksesta monelle miehelle. Sama hormoni myös aiheuttaa miehille parrankasvun, jota naisilla ei luonnollisesti esiinny. Vastakkaisen sukupuolen keinotekoisesti pillereihin puristettua hormonia syömällä voidaan tietysti huijata jonkin verran, niin että saadaan naisellekin parta kasvamaan, ja mieheltä voidaan kivuliaalla ja pitkäkestoisella laserhoidolla polttaa leuan karvatupet kuoliaiksi, mutta nämäkään eivät takaa miehekästä tai naisellista ulkomuotoa sellaiselle, joka ei ole siihen sukupuoleen oikeasti syntynyt. Miehen leuka on piirre, jota ei voi piilottaa, ja se paljastaa aina kumpaan sukupuoleen sen omistaja kuuluu (jollei kyseessä ole erittäin pienilaukainen mutaatio, mikä on hyvin harvinaista). Katsokaa vaikka drag queeneja, heistä kaikista näkee, että he ovat oikeasti miehiä. Leuka on sellainen piirre, jota ei voi meikeillä peittää, eikä sitä voida leikatakaan toimivasti. Kyllä, on olemassa leuanpienennysleikkaus (jota erityisesti Etelä-Koreassa harrastetaan muotioikun takia), jossa itse leukaluuta sahataan (!) pienemmäksi, mutta tätäkään ei MISSÄÄN nimessä voi ikinä suositella kenellekään, koska siihen voi kuolla hyvin helposti! Leikkaus on siis erittäin vaarallinen ja riskialtis.
Sama toimii toisinkin päin, miestä esittävästä naisesta kyllä tunnistaa, ettei hän oikea mies olekaan. Leukaperät kertovat sen.
Eri juttu vielä ovat äänet. Miehen ja naisen äänet kehittyvät murrosiässä täysin erilaisiksi. Miehen ääni madaltuu äänihuulten leventyessä, eikä niitä saa enää millään leikkauksella tai hormonihoidolla kapeammiksi, jotta ääni tulisi kimeämmäksi, "naisellisemmaksi". Naisten äänihuulet taas pysyvät kireinä, eikä niitä oikein voi laventaa. Kaikilla on hautaan asti se ääni, jonka ovat murrosiässä saaneet (poislukien äänen huononnukset tupakoimalla ja viinaa juomalla, jotka ovat paha asia erikseen).
Näiden asianhaarojen valossa voi turvallisesti sanoa ettei mies voi oikeasti muuttua naiseksi, eikä nainen mieheksi. Kaikki terveet ovat syntyneitä siihen sukupuoleen kuin ovat, ja sen määrittelevät kromosomit ja sukupuolielimet. Luontoa vastaan on turha taistella.
P.S.
Otetaan nyt vielä hypoteettisena skenaariona että tulevaisuudessa voitaisiin keinohedelmöityksen avulla saada trans-ihminen lisääntymään. Tähänkin liittyy lukemattomia ongelmia, joista keskityn tässä nyt muutamiin räikeimpiin. Jos on tilanne, jossa naiseksi vaihtanut mies tahtookin saada jälkeläisiä toisen miehen kanssa, vaikka mies kuinka kuvittelisi olevansa nainen päänsä sisällä, on hän kuitenkin biologiansa puolesta aina mies, ja jos jotenkin saataisiin miehen sukusolut mystisesti muuttumaan naisen sukusoluiksi, olisi 50%:n mahdollisuus että vauvasta tulisi mutantti, jolla on kaksi Y-kromosomia.
P.P.S.
Sukupuolen vaihtaminen halutaan nykyään korvata termillä sukupuolen korjaaminen, vaikka vaihtamisestahan siinä on kyse, jos mitään ei ole rikki (sukuelimet esim.). Sukupuolen vaihtaminen on kuitenkin niin iso asia, jota ei oikein voi verrata mihinkään, mutta jos sitä vertaisi vaikka uuden talon hankkimiseen (talo on tässä nyt ruumista vastaava elementti), niin eihän silloinkaan toki puhuta talon korjaamisesta, vaan tietenkin vaihtamisesta. Sama uuden auton kanssa. Identiteettikin vaihdetaan, eikä korjata. "Korjaamisesta" tulee mieleen vain fundamentalistiset islamistit, joiden mukaan kaikki ihmiset ovat jo syntyjään muslimeita, ja ihminen joka kääntyy muslimiksi, ei tule kutsutuksi käännynnäiseksi, vaan "palanneeksi", vaikkei olisi koskaan oikeasti muslimi ollutkaan.
Transsukupuolisuushan on äärimmäisen harvinaista, aiemmin puhuttiin suhdeluvuista 1:37 000 naisilla ja 1:107 000 miehillä. Nykyään vastaaviksi luvuiksi on arveltu 1:11 900 naisilla ja 1:30 400 miehillä. Näitten tilastojen valossa se tuntuisi olevan yleisempää naisilla kuin miehillä.
Ja toki, tulos on ymmärrettävä, miehenähän on helpompi elää, miksi siis mies tahtoisi naiseksi muuttua. Naisen halun olla mies ymmärtää paremmin, koska ikiaikainen sosiaalinen konstruktio ja ihmisen biologinenkin evoluutio on johtanut väistämättä siihen että elämme miesten hallitsemassa maailmassa, jossa nainen on ikäänkuin sivujuonne, niin ikävää kuin se heidän kannaltaan onkin.
Kannatan toki sukupuolten välistä tasa-arvoa, niin miehillä kuin naisillakin tulee olla samat oikeudet elämänsä, omaisuutensa ja lisääntymisensä suhteen yhteiskunnassamme.
Mutta transsukupuolisia en voi käsittää. On täysin eri asia toivoa joskus olevansa mies (tai nainen), jotta jokin asia olisi helpompi (tai kaikki, koska joskus saattaa tuntua siltä), kuin vaihdattaa lääkärillä sukupuoltaan toiseksi. Näin radikaalia prosessia ei voi suositella, jo leikkauksiin sisältyvien komplikaatioriskienkään vuoksi.
Tästä tunteitaherättävästä asiasta keskusteltaessa on kuitenkin lähdettävä liikkeelle ihan perusasioista, koska ne tuntuvat olevan monelta hakusessa, ja ilman niiden tuntemusta muuttuu argumentointi hyvin nopeasti pelkäksi mielipiteiden huuteluksi ja ad hominem-hyökkäysten keksimiskilpailuksi. Tämä taas ei edistä kenenkään asiaa.
Siispä, peruskäsitteitä, jotka tieteenala nimeltään biologia on meille vankkumattomasti opettanut:
• Ihminen on eläinlaji, joka lisääntyy suvullisesti.
• Tämä tarkoittaa että lisääntymiseen tarvitaan kaksi yksilöä, uros ja naaras.
• Kaksi urosta tai kaksi naarasta ei voi lisääntyä keskenään luonnollisesti.
• Myöskään yksinäinen ihminen ei voi lisääntyä, eikä useampi kuin kaksi ihmistä keskenään kerralla.
• Joillakin paljon alkeellisemmassa kehitystilassa olevilla eläinlajeilla tällainen on mahdollista, kuten selkärangattomilla etanoilla, jotka ovat kaikki uroksia, ja lisääntyessää kaksi urosta miekkailee terävillä peniksillään keskenään pyrkien kumpikin lävistämään toisensa sukuelimellään. Jomman kumman voittaessa tämä laukaisee siittiönsä toisen etanan ruumiiseen, mistä tahansa kohtaa onkaan tämän lävistänyt, ja lävistetty uros muuttuu välittömästi naaraaksi tämän tapahtuessa. Nyt on muistettava että tällaista biologista kuriositeettia ja luonnonoikkua ei voida pitää muuna kuin hupaisana ja kauhistuttavana anekdoottina luonnon kirjan välilehdellä, eikä sillä ole mitään tekemistä ihmisen kanssa, joka on evoluution ansiosta kehittynyt paljon pitemmälle kuin etanat. Myöskin joidenkin pienten kalalajien naaraat osaavat vaihtaa sukupuoltaan urokseksi, jos muita uroksia ei ole ollenkaan saatavilla, ja tällöin kalat pääsevät lisääntymään.
Kaikkia näitä luonnon eriskummallisuuksia tutkittaessa on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin tärkeisiin seikkoihin:
• Eläimet jotka osaavat vaihtaa luonnonmukaisin keinoin sukupuoltaan, ovat kehitysasteessaan huomattavasti ihmistä, ja itse asiassa kaikkia nisäkkäitä alempana.
• Eläimet jotka vaihtavat sukupuoltaan, tekevät sen lisääntymisen takia, jos naaraita tai uroksia ei ole muuten saatavilla, ja ne lisääntyisivät mieluummin synnynnäisesti vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.
• Sukupuolen vaihtaminen on viimeinen varokeino, ja se tehdään aina tarpeesta, jos synnynnäisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole. Kyseessä on lajin tulevaisuus.
• Lisääntymiseen vaaditaan edelleenkin kaksi eri sukupuolen edustajaa.
• Kaikki tähtää lisääntymiseen ja lajin jatkumiseen uusissa yksilöissä. Se on elämän tarkoitus.
Kun taas ihmiset pohtivat oikeutusta sukupuolen vaihtamiseen, on katsottava samoja asioita ihmisen kannalta, ja toden totta ne paljastuvat täysin eri lähtökohdista kumpuaviksi:
• Ihminen ei osaa vaihtaa luonnollisin keinoin sukupuoltaan, koska ihmislajia ei ole tarkoitettu sellaiseksi (siis evoluutio on karsinut tämän mahdollisuuden pois tarpeettomana kehityksen jossain vaiheessa, jo kauan sitten).
• Ihmiset jotka vaihtavat sukupuoltaan tekevät sen itsensä takia, koska heistä tuntuu siltä.
• Sukupuolen vaihtajille ei ole minkäänlaista tarvetta, koska ihmiskunnassa on olemassa aivan riittävästi kummankin sukupuolen edustajia lajin säilymisen kannalta, eikä sitäpaitsi sukupuolen vaihtaminen toimi onnistuneesti, koska se ei ole oikeasti mahdollista muulla kuin kosmeettisella tasolla.
• Lisääntymiseen vaaditaan edelleenkin kaksi eri sukupuolen edustajaa.
• Kaikki tähtää lisääntymiseen ja lajin jatkumiseen uusissa yksilöissä. Se on elämän tarkoitus.
• Bonus: koska sukupuoltaan naisesta mieheksi vaihtaa haluavia on enemmän kuin miehestä naiseksi tahtovia, vinouttaa se entisestään sukupuolten välistä määrätasapainoa, jossa miesten vaakakuppi painaa tälläkin hetkellä hieman naisia enemmän. Eli naispula tulisi vain lisääntymään tämän toteutuessa. Tämä ei tarkoita sitä etteikö ihmiskunnassa riittäisi lisääntyjiä, juurihan sanoin että lajin tulevaisuus on turvattu huomattavan suurella (jopa ylisuurella) populaatiolla, mutta nuorten miesten keskuudessa lisääntyy naiskumppanin saamattomuuden seurauksena turhautumista ja aggressioita mikä voi johtaa väkivaltaiseen yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen. Sitähän emme kukaan halua.
Itse sukupuolenkaan käsite ei liene selvä kaikille aiheesta keskusteleville, koska toisen väittäessä sen olevan kiinni haarovälin killuttimista, toinen arvaa sen olevan ennemminkin jokin mielentilan kaltainen ajatusprosessi. Siksipä on tarpeen vielä muistuttaa että mitäs se sukupuoli nyt sitten oikein tarkoittikaan, niille joiden viime anatomiantunnista on vierähtänyt liian monta kesää:
• Sukupuolen määrittelevät ihmisyksilössä sukupuolikromosomit.
• Näitä sukusoluja on kahdenlaisia: X- ja Y-kromosomeja.
• Nainen on sellainen ihminen, jolla on kaksi X-kromosomia.
• Mies on sellainen ihminen, jolla on sekä X- että Y-kromosomit.
• Lisääntyessään nainen ja mies luovuttavat yhden sukusolun kummatkin, jotta jälkeläinen saa normaalit kaksi sukupuolikromosomiaan.
• Koska naisella on vain X-kromosomeja, ei jälkeläinen voi saada häneltä kuin X:n, mikä tarkoittaa että mies "päättää" jälkeläisen sukupuolen luovuttamalla tälle joko X:n (jolloin lapsesta tulee nainen), tai Y:n (jolloin siitä tulee mies).
On toki mahdollista, joskin äärimmäisen harvinaista, että syntyy poikkeusyksilöitä, eli mutantteja, joiden kromosomien määrä tai laatu vaihtelee. Seuraavassa kaikki mahdolliset tapaukset:
• XX = tavallinen nainen
• XY = tavallinen mies
• YY = super-maskuliininen mies
• XXX = super-feminiininen nainen
• XXY = super-feminiininen mies
• YXX = super-maskuliininen nainen
Myöskin on ollut tapauksia, jolloin lapsen biologinen sukupuoli on ollut syntymän hetkellä epäselvä, johtuen erinäisistä epämuodostumista, alikehittymisestä tai mutaatioista. Ennen vanhaan tällaisia epämääräisiä tapauksia nimitettiin hermafrodiiteiksi, antiikin kreikan mytologian Hermeen ja Afroditen lapsen Hermafroditoksen mukaan, jolla oli molempien sukupuolten tunnusmerkit. Nykyään termi on vaihdettu (turhaan) poliittisen korrektiuden nimissä intersukupuoliseksi ("sukupuolten välissä"), mutta sanahirviön merkitys on sama. Jos niin onnettomasti on käynyt, että lapsi syntyy vailla kummankaan sukupuolen tunnusmerkkejä, tai sukukalleudet ovat jääneet siihen alkionkehityksen tilaan, jolloin ne ovat vasta muuttumassa jomman kumman sukupuolen välineiksi, on lääkärien tehtävä valinta, tietysti vanhempien tuella: kumpi sukupuoli lapselle leikataan?
Tästä pääsemmekin itse asian pihviin, jos näinkin vulgaarin ilmaisun tähän aiheeseen liittyen sallitte. Ja miksi ette sallisi, sillä eihän teiltä kysytä! Nimittäin sukuelimet. Miehellä on siitin ja kivekset, naisella emätin, kohtu ja munasarjat. Jos lapsi on syntynyt vailla jotakin näistä, yrittävät lääkärit yleensä tehdä kaikkensa pelastaakseen mitä pelastettavissa on. Samoin jos kyseessä on epämuodostuma, yhteensulautuma tai muu vastaava mutaatio. Joskus on käynytkin sitten niin ikävästi että lapsi, josta olisi kehittynyt mies (tai nainen), onkin leikattu väärän sukupuolen kantajaksi. Tämä on kuitenkin eri asia kuin täysin terve aikuinen ihminen, joka ei enää halua olla omassa ruumiissaan, vaan tahtoo vaihtaa kokonaan toiseksi ihmiseksi, vaihtaa koko sukupuoltaan.
Epämuodostuneiden lapsien syntyessä on ensinnäkin pohdittava onko elossa pitäminen ollenkaan järkevää, mutta jos on, on päätettävä tuleva sukupuoli, ja siihen olisi syytä katsoa apua kromosomipuolelta. Koska jos sieltä löytyy se Y-kromosomi, niin penistä pukkaa, jos on kaksi X:ää, niin vaginaa tilalle. Muutenkin sikiöseulontaa tulisi jo lähtökohtaisesti harrastaa paljon nykyistä enemmän ja tarkemmin, jotta kaikki sairaat, epämuodostuneet, vammaiset ja muut epätoivotut siemenet saadaan kitketyksi, ennen kuin niistä ehtii kasvaa eläviä olentoja. Hyvän ja terveen elämän takaaminen tulisi olla lastenlääketieteen pääasiallinen tehtävä, ja tässä auttaa jo alkuvaiheessa tapahtuva hyvien edellytysten antaminen jälkikasvulle sekä huonojen hylkääminen.
Kun ihminen, joka on syntynyt täysin terveenä miehenä tai naisena, jolla on kaikki miehen tai naisen sekä ulkoiset että sisäiset tuntomerkit, sukuelimet, toissijaiset sukupuolimerkit (rinnat tai parta jne.) ja jolla on terveet kromosomit, tahtoo vaihtaa sukupuoltaan, on täysin perusteltua tehdä pitkäkestoiset ja perinpohjaiset testit hänen aikeistaan, motiiveistaan ja mahdollisuuksistaan.
Itse olen sitä vastaan että ihmiset vaihtavat syntymäsukupuoltaan, ellei sitten ole kyseessä väärin leikattu synnytyspotilas, jolle kuitenkin korjaus täytyisi tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä pitemmälle ihminen kehittyy, sitä vahvemmiksi hänen oman sukupuolensa tuntomerkit myös kasvavat. Lopulta on mahdotonta enää vaihtaa sukupuolta, tuloksesta ainakin tulisi parhaimmillaankin irvokas. Tällainen ikä missä sukupuolen vaihto on vielä suhteellisen helpohkoa, pitää asettaa ennen murrosiän alkamista, koska siinä vaiheessa ihmiskehossa tapahtuu huomattavia muutoksia. Naiset muuttuvat naisellisemmiksi ja miehet miehekkäämmiksi, tätä kutsutaan seksuaaliseksi dimorfismiksi.
Seksuaaliseen dimorfismiin kuuluu seuraavia osa-alueita:
• Naisten rinnat kasvava ja nännit pidentyvät.
• Naisten vartalo muuttuu kurvikkaammaksi lantion leventyesä.
• Naisille kasvaa enemmän rasvaa ympäri kehoa.
• Naisten takapuoli täyteläistyy.
• Naisten huulet paksunevat ja punertuvat.
Nämä naisten dimorfiset ominaisuudet kehittyvät hedelmällisyyden ja sukukypsyyden osoittamiseksi, miesten kiihottamiseksi, synnytyksen helpottamiseksi ja vauvojen ruokkimiseksi.
• Miesten parta kasvaa sekä rintakarvat yms.
• Miesten penis kasvaa suuremmaksi.
• Miesten pituus kasvaa ohi naisista.
• Miesten lihakset kasvavat suuremmiksi.
• Miesten kasvot muuttuvat kulmikkaammiksi, leuka kasvaa jne.
Miesten dimorfiset piirteet taas ovat merkki sukukypsyydestä, terveydestä, elinvoimasta ja hyvästä siittäjästä, naisten houkuttelua unohtamatta.
Kaikki perustuu siihen että miehen ja naisen on tarkoitus paritella keskenään saadakseen jälkeläisiä ja jatkaakseen näin geeniensä matkaa. Jos nyt kuitenkin joku on vaihtanut sukupuoltaan, ei hänen seksuaalinen suuntautumisensa vaihdu siinä mukana, koska jos hän on syntynyt mieheksi, naisista hän tykkää, ei sille mitään voi. Sitä ei voi leikkauksella muuttaa. Mitä lääkärit voivat tehdä, liittyy ainoastaan ulkonäköön.
Miehelle voi laittaa silikonirinnat ja vaikka peppuimplantitkin, hän voi laihduttaa itsensä naisen mittoihin, mutta silti hän on pidempi kuin useimmat naiset. Huuliin voi ruiskuttaa botoxia (mikä on tappavan vaarallinen hermomyrkky, eikä sitä saisi ikinä käyttää mihinkään!), kasvot voi meikata, hiukset kasvattaa pitkiksi (tai käyttää peruukkia jos on jo kaljuuntunut) ja voi käyttää naisten vaatteita (tosin varsinkin korkokengillä kävely vaatii paljon harjoittelua), mutta silti nämä kaikki ovat vain kosmeettisia seikkoja. Kirurgit voivat suurinta ammattitaitoaan hyödyntäen jopa leikata peniksen pois ja kaivertaa tilalle vaginan, mutta toimivaa peliä siitä ei saa, kohdun puuttuessa. Mies menettää näin hedelmällisyytensä, suurimman perintönsä mitä luonto on hänelle antanut. Ilmeisesti virtsankarkailu on tällaisissa tilanteissa myös yleistä.
Nainen kun tahtoo mieheksi muuttua, niin silloin leikataan hiukset usein lyhyiksi, vaihdetaan miehekkäät vaatteet, ehkä käydään salilla saamassa vähän lisää lihaksia kompensoimaan lyhyeksi jäänyttä vartta, poistetaan rinnat ja kirurgin skalpellin alla voidaanpa jopa muotoilla oma pikku heijari ja pussukat, tosin paisuvaiskudos ei tule toimimaan, joten erektioon vehje ei voi nousta, eikä lauetakaan sen puoleen. Siittiösolujahan nainen ei voi muutenkaan tuottaa, niinkuin ei mies munasolujakaan.
Jos ihminen on valmis kaikkeen tähän koettelemukseen ja kärsimykseen, ja hyväksyy osansa friikkinä luonnonoikkuna, joka ei pysty enää koskaan lisääntymään, niin ehkä, ehkä hänelle voidaan suoda täysin omalla kustannuksellaan tietenkin, tällainen puoskaroinnilta vaikuttava operaatio kuin sukupuolenvaihtoleikkaus. Kannattaisi vaan muistaa että vaikka tulisi katumapäälle, niin sitä hedelmällisyyskykyään ei sitten enää saa takaisin, kun on värkit menty leikkelemällä pilaamaan. Se on hyvin lopullinen ja tuhoava toimenpide, joten kannattaa miettiä erittäin tarkkaan mitä elämältään oikeasti haluaa, ja miettiä ihan loppuun asti, kauas tulevaisuuteen. Lapsia ei sitten ole tulossa, joten vanhuus tulee olemaan yksinäinen.
Toki on olemassa keinohedelmöityksiä ja kaikenmaailman kantasoluhoitoja, mutta ne ovat hyvin hankalia ja uskoakseni erittäin kalliita ja silti riskialttiita toimenpiteitä, joiden toimivuudesta ei ole suuriakaan takeita. Tulevaisuudelleen ja oman elämänsä jatkumiselle jälkeläisten muodossa ei kannattaisi niin helposti vain heilauttaa kättään, saattaa muuten kaduttaa suuresti jossain vaiheessa.
Jos ihminen haluaa vaihtaa sukupuoltaan vasta sen jälkeen kun hän on jo murrosikänsä läpikäynyt, eli hän on biologisesti mies tai nainen, on muistettava että kaikkea ei voi nykylääketiedekään muuttaa. Esimerkiksi kasvonpiirteet, jotka ovat miehellä ja naisella luonnollisesti hyvin erilaiset. Naisen silmät ovat suuremmat, leuka sirompi, nenä pienempi, kulmakarvat ohuemmat, huulet täyteläisemmät ja ripset pidemmät. Miehillä on pienemmät silmät, jykevämpi ja kulmikkaampi leuka, isompi nenä, tuuheammat kulmakarvat, kapeammat huulet ja lyhyemmät ripset. Myös hiusten ja muiden karvojen kasvu on erilaista. Naiset eivät kaljuunnu, mitä taas tapahtuu testosteronin vaikutuksesta monelle miehelle. Sama hormoni myös aiheuttaa miehille parrankasvun, jota naisilla ei luonnollisesti esiinny. Vastakkaisen sukupuolen keinotekoisesti pillereihin puristettua hormonia syömällä voidaan tietysti huijata jonkin verran, niin että saadaan naisellekin parta kasvamaan, ja mieheltä voidaan kivuliaalla ja pitkäkestoisella laserhoidolla polttaa leuan karvatupet kuoliaiksi, mutta nämäkään eivät takaa miehekästä tai naisellista ulkomuotoa sellaiselle, joka ei ole siihen sukupuoleen oikeasti syntynyt. Miehen leuka on piirre, jota ei voi piilottaa, ja se paljastaa aina kumpaan sukupuoleen sen omistaja kuuluu (jollei kyseessä ole erittäin pienilaukainen mutaatio, mikä on hyvin harvinaista). Katsokaa vaikka drag queeneja, heistä kaikista näkee, että he ovat oikeasti miehiä. Leuka on sellainen piirre, jota ei voi meikeillä peittää, eikä sitä voida leikatakaan toimivasti. Kyllä, on olemassa leuanpienennysleikkaus (jota erityisesti Etelä-Koreassa harrastetaan muotioikun takia), jossa itse leukaluuta sahataan (!) pienemmäksi, mutta tätäkään ei MISSÄÄN nimessä voi ikinä suositella kenellekään, koska siihen voi kuolla hyvin helposti! Leikkaus on siis erittäin vaarallinen ja riskialtis.
Sama toimii toisinkin päin, miestä esittävästä naisesta kyllä tunnistaa, ettei hän oikea mies olekaan. Leukaperät kertovat sen.
Eri juttu vielä ovat äänet. Miehen ja naisen äänet kehittyvät murrosiässä täysin erilaisiksi. Miehen ääni madaltuu äänihuulten leventyessä, eikä niitä saa enää millään leikkauksella tai hormonihoidolla kapeammiksi, jotta ääni tulisi kimeämmäksi, "naisellisemmaksi". Naisten äänihuulet taas pysyvät kireinä, eikä niitä oikein voi laventaa. Kaikilla on hautaan asti se ääni, jonka ovat murrosiässä saaneet (poislukien äänen huononnukset tupakoimalla ja viinaa juomalla, jotka ovat paha asia erikseen).
Näiden asianhaarojen valossa voi turvallisesti sanoa ettei mies voi oikeasti muuttua naiseksi, eikä nainen mieheksi. Kaikki terveet ovat syntyneitä siihen sukupuoleen kuin ovat, ja sen määrittelevät kromosomit ja sukupuolielimet. Luontoa vastaan on turha taistella.
P.S.
Otetaan nyt vielä hypoteettisena skenaariona että tulevaisuudessa voitaisiin keinohedelmöityksen avulla saada trans-ihminen lisääntymään. Tähänkin liittyy lukemattomia ongelmia, joista keskityn tässä nyt muutamiin räikeimpiin. Jos on tilanne, jossa naiseksi vaihtanut mies tahtookin saada jälkeläisiä toisen miehen kanssa, vaikka mies kuinka kuvittelisi olevansa nainen päänsä sisällä, on hän kuitenkin biologiansa puolesta aina mies, ja jos jotenkin saataisiin miehen sukusolut mystisesti muuttumaan naisen sukusoluiksi, olisi 50%:n mahdollisuus että vauvasta tulisi mutantti, jolla on kaksi Y-kromosomia.
P.P.S.
Sukupuolen vaihtaminen halutaan nykyään korvata termillä sukupuolen korjaaminen, vaikka vaihtamisestahan siinä on kyse, jos mitään ei ole rikki (sukuelimet esim.). Sukupuolen vaihtaminen on kuitenkin niin iso asia, jota ei oikein voi verrata mihinkään, mutta jos sitä vertaisi vaikka uuden talon hankkimiseen (talo on tässä nyt ruumista vastaava elementti), niin eihän silloinkaan toki puhuta talon korjaamisesta, vaan tietenkin vaihtamisesta. Sama uuden auton kanssa. Identiteettikin vaihdetaan, eikä korjata. "Korjaamisesta" tulee mieleen vain fundamentalistiset islamistit, joiden mukaan kaikki ihmiset ovat jo syntyjään muslimeita, ja ihminen joka kääntyy muslimiksi, ei tule kutsutuksi käännynnäiseksi, vaan "palanneeksi", vaikkei olisi koskaan oikeasti muslimi ollutkaan.
tiistai 4. joulukuuta 2012
Lävistykset ovat rumia
Lävistykset ovat nykyään suuressa muodissa aivan kuten tatuoinnitkin. Lävistyksissä tatuointeja huonompi asia on että niitä otetaan kasvoihin, joita juuri kukaan ei kehtaa sentään tatuoida. Lävistysten parempi puoli tatuointeihin verrattuna on että ne saa otettua pois, tosin niistä jää ikävä reikä ihoon, jonka parantuminen voi kestää hyvinkin kauan.
Lävistyksiäkin on ihmiskunta harrastanut jo ammoisista ajoista lähtien, mutta se ei toki tarkoita että lävistykset olisivat automaattisesti, ja aina, kauniita. Suurin osa niistä onkin rumia.
Vastustan kaikkia muita lävistyksiä paitsi korvakoruja (ja niissäkin vain yksi reikä korvannipukassa on sallittu, eikä missään nimessä venytetty reikä!)
Lävistyksiä ottavat nykyään miehet ja naiset, nuoret tietenkin vanhoja enemmän, sillä vasta hiljattain ovat tulleet muotiin muut kuin korvakorut. Enemmän ja enemmän näkee extreme-kokeilunhaluisia ihmisiä, jotka ovat pilanneet kasvonsa rei'ittämällä ne täyteen koruja tai venyttämällä kasvojenosiaan muodottomiksi. Miten voi ihminen vihata omia kasvojaan niin paljon että muokkaa itsestään elävän hirviön? Miksi mikään ei riitä? Jotkut ovat selvästi jääneet koukkuun lävistyksiin, niin kuin tatuointeihinkin, aina pitää saada lisää ja aina hurjempaa. Kapinaa yhteiskuntaa ja vallitsevia normeja vastaan? Idiotiaa, sanon minä. Sulkee myös monen työpaikan oven pysyvästi.
Kaikkein kauheimpia lävistyksiä ovat venytyskorut, jotka venyttävät esim korvia, nenää tai huulia muodottomiksi lihanpaloiksi, joissa on valtavat reiät. Orjakaupan aikaan eräät afrikkalaiset naiset venyttivät alahuulensa muodottoman isoiksi lätyiksi pitämällä aina suurempia ja suurempia "lautasia" huulessaan. Tämä sen takia että epämuodostuneet ja rumat naiset eivät kelvanneet edes orjiksi ja heitä ei laivattu Amerikkaan.
Ihonalaiset paukamat, sarvet yms. ovat venytyskorujen kanssa samalla sijalla hirveimpien lävistysten kanssa. Pään epämuodostumilta ja kasvaimilta näyttävät muhkurat ovat käsittämättömän hirveitä.
Muut vartalokorut. Tanko niskassa tai rinnassa, renkaita selässä, kaikki aivan kamalia. Näyttävät finneiltä, ruvilta tai epämuodostumilta ihossa.
Nenäkorut. Pahin on keskellä oleva nenärengas, jollainen sopii vain härille. Toiseksi pahin on nenänvarren yläosan lävistävä tanko silmien välissä. Seuraavaksi nenän sivulla oleva rengas tai muu koru. Ainut hyvä puoli nenän keskellä olevassa renkaassa on, että jos sen ottaa pois, reikä ei juurikaan näy.
Huulikorut. Ylä- tai alahuulessa oleva rengas tai tankopallo pilaa suun alueen kauniin ulkonäön, kamalaa. Huulikorun reiästä valuu vesi ulos ja koru voi vahingoittaa hampaitakin.
Kulmakorut. Kulmakarvojen ylittävä rengas tai lävistävä pallopäinen tanko on kauhea ja pilaa kulmakarvojen elegantin kaaren.
Kielikorut. Kielen lävistävä tanko on ruma ja turha lisäke, joka voi myös hangata hammaskiillettä pois, mikä on haitallista. Onneksi näkyy vain harvoin, mutta joillakin on ikävä tapa muljautella kielikorua suussaan, mikä on ällöttävää.
Ienkorut. Ylähuulen alla roikkuva rengas hankaa hammaskiilteen pilalle, ja on muutenkin rumannäköinen. Ainut hyvä puoli on että se ei näy koko ajan, ja jos sen ottaa pois, sen jättämää reikää ei huomaa.
Hammaskorut. Hammaskiilteen pilaava reikä hampaassa tai hampaan päälle liimattava koru, jota ei saa irti hammasta vahingoittamatta, kertakaikkisen typerä idea. Näkyy vain hymyillessä, mitä ei onneksi Suomessa liikaa harrasteta.
Nännikorut. Tangot ja renkaat nänneissä eivät sovi kenellekään. Haittaavat imetystä ja voivat olla muutenkin kivuliaita ja vaarallisia. Hyvä puoli on etteivät ne näy ulkopuolisille ollenkaan.
Napakorut. Parempi paikka lävistykselle kuin mikään muu kohta vartalossa, sillä napa on muutenkin kuopalla, eikä pieni reikä siellä haittaa niin kamalasti. Muttei napakoru kyllä yleensä kauhean hyvä idea ole. Onneksi ei näy vaatteiden alta kuin hyvin harvoin.
Korvakorut. Korvakorut voivat olla kauniita, ja perinteiset korut usein ovatkin, kunhan lävistys sijaitsee korvannipukassa, eli korvan alareunassa. Yksi reikä korvassa riittää, ja ylempänä korvanlehdessä sijaitsevat, esimerkiksi korvan reunan kiertävät renkaat tai koko korvan läpi kulkevat tangot eivät näytä hyvältä.
Lävistyksiäkin on ihmiskunta harrastanut jo ammoisista ajoista lähtien, mutta se ei toki tarkoita että lävistykset olisivat automaattisesti, ja aina, kauniita. Suurin osa niistä onkin rumia.
Vastustan kaikkia muita lävistyksiä paitsi korvakoruja (ja niissäkin vain yksi reikä korvannipukassa on sallittu, eikä missään nimessä venytetty reikä!)
Lävistyksiä ottavat nykyään miehet ja naiset, nuoret tietenkin vanhoja enemmän, sillä vasta hiljattain ovat tulleet muotiin muut kuin korvakorut. Enemmän ja enemmän näkee extreme-kokeilunhaluisia ihmisiä, jotka ovat pilanneet kasvonsa rei'ittämällä ne täyteen koruja tai venyttämällä kasvojenosiaan muodottomiksi. Miten voi ihminen vihata omia kasvojaan niin paljon että muokkaa itsestään elävän hirviön? Miksi mikään ei riitä? Jotkut ovat selvästi jääneet koukkuun lävistyksiin, niin kuin tatuointeihinkin, aina pitää saada lisää ja aina hurjempaa. Kapinaa yhteiskuntaa ja vallitsevia normeja vastaan? Idiotiaa, sanon minä. Sulkee myös monen työpaikan oven pysyvästi.
Kaikkein kauheimpia lävistyksiä ovat venytyskorut, jotka venyttävät esim korvia, nenää tai huulia muodottomiksi lihanpaloiksi, joissa on valtavat reiät. Orjakaupan aikaan eräät afrikkalaiset naiset venyttivät alahuulensa muodottoman isoiksi lätyiksi pitämällä aina suurempia ja suurempia "lautasia" huulessaan. Tämä sen takia että epämuodostuneet ja rumat naiset eivät kelvanneet edes orjiksi ja heitä ei laivattu Amerikkaan.
Ihonalaiset paukamat, sarvet yms. ovat venytyskorujen kanssa samalla sijalla hirveimpien lävistysten kanssa. Pään epämuodostumilta ja kasvaimilta näyttävät muhkurat ovat käsittämättömän hirveitä.
Muut vartalokorut. Tanko niskassa tai rinnassa, renkaita selässä, kaikki aivan kamalia. Näyttävät finneiltä, ruvilta tai epämuodostumilta ihossa.
Nenäkorut. Pahin on keskellä oleva nenärengas, jollainen sopii vain härille. Toiseksi pahin on nenänvarren yläosan lävistävä tanko silmien välissä. Seuraavaksi nenän sivulla oleva rengas tai muu koru. Ainut hyvä puoli nenän keskellä olevassa renkaassa on, että jos sen ottaa pois, reikä ei juurikaan näy.
Huulikorut. Ylä- tai alahuulessa oleva rengas tai tankopallo pilaa suun alueen kauniin ulkonäön, kamalaa. Huulikorun reiästä valuu vesi ulos ja koru voi vahingoittaa hampaitakin.
Kulmakorut. Kulmakarvojen ylittävä rengas tai lävistävä pallopäinen tanko on kauhea ja pilaa kulmakarvojen elegantin kaaren.
Kielikorut. Kielen lävistävä tanko on ruma ja turha lisäke, joka voi myös hangata hammaskiillettä pois, mikä on haitallista. Onneksi näkyy vain harvoin, mutta joillakin on ikävä tapa muljautella kielikorua suussaan, mikä on ällöttävää.
Ienkorut. Ylähuulen alla roikkuva rengas hankaa hammaskiilteen pilalle, ja on muutenkin rumannäköinen. Ainut hyvä puoli on että se ei näy koko ajan, ja jos sen ottaa pois, sen jättämää reikää ei huomaa.
Hammaskorut. Hammaskiilteen pilaava reikä hampaassa tai hampaan päälle liimattava koru, jota ei saa irti hammasta vahingoittamatta, kertakaikkisen typerä idea. Näkyy vain hymyillessä, mitä ei onneksi Suomessa liikaa harrasteta.
Nännikorut. Tangot ja renkaat nänneissä eivät sovi kenellekään. Haittaavat imetystä ja voivat olla muutenkin kivuliaita ja vaarallisia. Hyvä puoli on etteivät ne näy ulkopuolisille ollenkaan.
Napakorut. Parempi paikka lävistykselle kuin mikään muu kohta vartalossa, sillä napa on muutenkin kuopalla, eikä pieni reikä siellä haittaa niin kamalasti. Muttei napakoru kyllä yleensä kauhean hyvä idea ole. Onneksi ei näy vaatteiden alta kuin hyvin harvoin.
Korvakorut. Korvakorut voivat olla kauniita, ja perinteiset korut usein ovatkin, kunhan lävistys sijaitsee korvannipukassa, eli korvan alareunassa. Yksi reikä korvassa riittää, ja ylempänä korvanlehdessä sijaitsevat, esimerkiksi korvan reunan kiertävät renkaat tai koko korvan läpi kulkevat tangot eivät näytä hyvältä.
lauantai 1. joulukuuta 2012
Tatuoinnit ovat rumia
Tatuoinnit ovat nykyään erittäin suosittuja. Onhan niitä aina ollut, ammoisista ajoista lähtien (Siperian haudoista on löydetty 2500 vuotta vanhoja tatuoituja skyytialaisten ruumiita), mutta vasta viime vuosikymmeninä on vartalon leimaamisesta tullut muotia kaiken kansan keskuudessa.
Tätä ennen tatuointeja oli lähinnä merimiehillä ja vangeilla, joiden karskiin imagoon ne (ehkä) sopivatkin.
Vastustan tatuointeja. Niin miesten kuin naisten, kaikenlaisia tatuointeja. Tatuointeja otetaan ilman pätevää syytä, lyhemmän tai pidemmän hetken mielijohteesta. Tatuoinnit ovat jos ei joka ikisellä kerralla, niin ainakin lähes aina rumia. Tatuointeja ei suunnitella yhteensopiviksi toistensa kanssa ja muutenkin syyt niiden ottamiseen ja tatuoinnin valintaan ovat huonoja. Tatuointeihin ja niiden ottamiseen jäädään koukkuun, en tunne yhtäkään tatuoitua, joka ei haluaisi enempää kuin yhden tatuoinnin. Sama asia kuin lemmikkieläinten kanssa: aina halutaan lisää kaikkea.
Myös tatuoijat ovat pääsääntöisesti huonoja: geneerisiä, itseään toistavia ja toisiaan matkivia lahjattomia kuvataiteilijoita, jotka käyttävät harjoituspaperinaan ihmisten ihoa. Anteeksiantamatonta toimintaa, sillä huono tatuointi on pysyvä rangaistus typerästä päähänpistosta.
Tyhmyydestä.
Hetken päähänpistosta.
Lahjaksi.
Muistoksi (rakkaan nimi/oma lapsi/kuollut sukulainen/lemmikki).
Koristeeksi.
Uskonnollisesta syystä.
Kuuluakseen joukkoon (merimiehet, vangit, jengiläiset, rikolliset, uusnatsit, yakuza).
Muoti-ilmiön takia (rockabilly, burleski, hipsterit).
Fanituksen takia (idolin nimi, naama tai logo).
Luomaan uusi identiteetti, jos vihaa vanhaa mitätöntä itseään ja haluaa tulla kuuluisaksi.
Persoonansa korostamiseksi.
Koska tatuoinnit ovat muodissa ja muillakin on.
Mukasyvällisen merkityksen takia (mietelause, "salainen" symboli).
Koukkuun jäämisen takia.
Tyhmät humalaiset päähänpistot, jekut ja ekstreme-kokeilut voidaan unohtaa syinä heti alkuunsa.
Lahjaksi saatu tatuointi ei ole hyvä syy, tatuointia ei kannata ottaa, jos muut sitä haluavat. Myöskin "aikuistumisrituaalina" kahdeksantoistavuotissyntymäpäivälahjaksi itse itselleen antama tatuointi on huono ajatus, vanhempien turhaa kapinointia ja mahdollisesti myöhemmin kaduttava päähänpisto.
Muistoksi otettu tatuointi on myös huono idea. Varsinkin oman rakkaan nimi sydämen keskellä. Jos kumppani vaihtuu, tulee tatuoinnista ikävä muistutus pieleen menneestä suhteesta. Ne ovat myös erittäin mauttomia. Samoin lasten nimet ja syntymäajat ovat aivan turhia tatuoinnin aiheita, kuin myös kuolleiden vanhempien. Jos rakastat läheisiäsi tarpeeksi, eivät he unohdu koskaan mielestäsi, etkä tarvitse ilmoitusta merkittynä ihoosi. Vielä pahempi on lemmikin kuoleman muistomerkki iholla.
Koristeeksi otettu tatuointi on turha. Muoti vaihtuu, mielipiteet vaihtuvat, koristeet vaihtuvat, mutta tauointi pysyy. Ei voi olla varma tykkääkö koristeesta enää vanhana. Ja miksei voi ottaa väliaikaista hennatatuointia koristeeksi, tai maalata ihoaan väliaikaisesti tai käyttää koruja, tai mitä tahansa, josta voi tarpeen tullen luopua? Tatuoinnista ei pääse eroon, vaikka haluaisi.
Uskonnolliset tatuoinnit ovat myös turhia. Ensinnäkin, jos joku todella uskoo jumalaan, raamattu sanoo, että älä koristele ihoasi millään lailla, tai herra suuttuu. Siispä uskonnollisten kuvien ottajat ovat tekopyhiä tai huonoja uskovaisia. Lähinnä näitä otetaan Latinalaisissa maissa, yhteenkuuluvuuden tunteen takia, koska useilla muillakin niitä on. Halutaan kuulua joukkoon. Turhaa.
Joukkoon kuulumisen takia merimiehet, sotilaat, vangit, rikolliset, moottoripyöräjengiläiset, uusnatsit, yakuza-gangsterit ja muut enemmän tai vähemmän epäilyttävät ryhmittymät ottavat ihoonsa kuvia, samanlaisia kuin muillakin ryhmän jäsenillä. Ne ovat usein symbolisia (suomileijona, hakaristi, Hells Angels-logo), mauttomia, geneerisiä, mielikuvituksettomia, rumia, vastenmielisiä, vihamielisiä muita kohtaan tai täysin sopimattomia tehden kantajastaan yhteiskunnallisen hylkiön. Vankien kaikki tatuoinnit pitäisi poistattaa.
Muoti-ilmiöt ja trendit luovat tatuointikuumetta, ja noiden ilmiöiden kannattajat haluavat merkitä itsensä kuuluviksi tiettyihin ryhmiin. Esim rockabilly ja burleskiharrastajilla on retrotatuointeja, pin-up-kuvia yms. Hipsterien tatuointeihin kuuluvat mauttomat iänikuiset mietelauseet kaunokirjoituksella, sydämet, kolmiot, silmät, perhoset ja kyyhkyset rinnan päällä. Nämä kaikki ovat ennalta-arvattavia, kökköjä, tylsiä, eivät todellakaan omaperäisiä, kertovat omistajastaan ainoastaan sen että hän on epävarma omasta identiteetistään ja on muiden ohjailtavissa. Ei todellakaan suositeltavaa.
Fanitatuoinnit, kuten idolin naama, nimi, bändilogo, elokuvahahmo tms. on myös typerä tatuoinnin aihe. Idolit voivat vaihtua, mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet muuttua täysin erilaisiksi, varsinkin nuorilla ihmisillä, jotka tällaisia tatuointeja ottavat. Tuskinpa mikään edellämainituista oikeasti omaa niin suurta ja mullistavaa merkitysta faninsa elämään, että tämän kannattaisi ottaa siitä pysyvä muisto tatuoituna ihoonsa. Ei ainakaan kannattaisi olla.
Jotkut ihmiset ovat tatuoineet koko kehonsa luurangoksi, tai tiikerin/leopardin värikuosein, vain sen takia, että tulisivat kuuluisiksi. Erittäin huono syy pilata loppuelämänsä työmahdollisuudet ja panna kaikki yhden kortin varaan, jos vaikka onnistaisi. Ihmiset ovat myös pettyneitä normaaliin itseensä, ja jos ei ole minkäänlaista talenttia tai omia kykyjä tulla kuuluisaksi ja menestyneeksi, tatuoivat sitten itsensä ylt'ympäri. Tämä ei tietenkään kerro kuin äärimmäisestä huomionhakuisuudesta, vaikka huomion kohde ei ole sellaista oikeasti ansainnut. Mitä on tehnyt Zombie-boy Rick Genest? Ei mitään, joku on vain tehnyt häneen karmaisevat luurankotatuoinnit.
Ihmiset jotka ottavat tatuoinnin "persoonansa korostamiseksi" ovat epvarmoja persoonastaan. Onko sitä olemassa, ja millainen se on, onko se sellainen kuin he haluaisivat sen olevan, ja millaisena muut ihmiset sitä pitävät? Tällaisten ihmisten tulisi miettiä miten he voisivat oikeasti muuttaa ajattelutapojaan, kehittää persoonaansa sisältäpäin, eikä yrittää paikata siinä olevia aukkoja ulkoisin keinoin, kuten piiloutuen tatuointien taakse.
Koska muillakin on, on yksi huonoimmista syistä ottaa tatuointi. Enää ei ole erilaista olla tatuoitu. Ei tarvitse ottaa tatuointia esittääkseen olevansa kova kaveri. Oikeastaan se on säälittävää, jos joku sen takia mustetta iholleen hakkaa. Myös tatuoinnin ottamisen aikainen kipu, ja sen sietäminen ei ole mikään saavutus josta tulisi haaveilla.
Jotkut kuvittelevat että on hienoa, kun ottaa syvällisen mietelauseen ihoonsa tatuoituna, mielellään kaunokirjoituksella, mielellään vieraalla kielellä. Tai sitten salainen symboli, mielellään hepreaksi tai kiinaksi, mielellään niin että kysyjille joutuu sitä selittämään. Tällainen on yleensä äärimmäisen noloa, mautonta, säälittävää ja turhaa. Se antaa kuvan pinnallisesta ihmisestä, joka on tatuoinut symbolin ihoonsa korostaakseen olematonta viisauttaan tai mielen harmoniaa, jota hänessä ei ole.
Viimeisenä syynä on tatuointeihin koukkuun jääminen. Tatuoinnit tuntuvat aiheuttavan riippuvuutta, niiden omistajat ovat niin niihin kiintyneitä, että haluavat aina vain lisää ja lisää. Koska noita pieniä tatuointeja ei ole alunperinkään suunniteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, on lopputulos yleensä kamalan ja hirveän välimaastosta oleva sotkuinen sekamelska ympäri vartaloa. Aina ei edes mietitä mitä halutaan, kunhan vain halutaan uusi tatuointi.
Tätä ennen tatuointeja oli lähinnä merimiehillä ja vangeilla, joiden karskiin imagoon ne (ehkä) sopivatkin.
Vastustan tatuointeja. Niin miesten kuin naisten, kaikenlaisia tatuointeja. Tatuointeja otetaan ilman pätevää syytä, lyhemmän tai pidemmän hetken mielijohteesta. Tatuoinnit ovat jos ei joka ikisellä kerralla, niin ainakin lähes aina rumia. Tatuointeja ei suunnitella yhteensopiviksi toistensa kanssa ja muutenkin syyt niiden ottamiseen ja tatuoinnin valintaan ovat huonoja. Tatuointeihin ja niiden ottamiseen jäädään koukkuun, en tunne yhtäkään tatuoitua, joka ei haluaisi enempää kuin yhden tatuoinnin. Sama asia kuin lemmikkieläinten kanssa: aina halutaan lisää kaikkea.
Myös tatuoijat ovat pääsääntöisesti huonoja: geneerisiä, itseään toistavia ja toisiaan matkivia lahjattomia kuvataiteilijoita, jotka käyttävät harjoituspaperinaan ihmisten ihoa. Anteeksiantamatonta toimintaa, sillä huono tatuointi on pysyvä rangaistus typerästä päähänpistosta.
Miksi tatuointeja otetaan?
Tyhmyydestä.
Hetken päähänpistosta.
Lahjaksi.
Muistoksi (rakkaan nimi/oma lapsi/kuollut sukulainen/lemmikki).
Koristeeksi.
Uskonnollisesta syystä.
Kuuluakseen joukkoon (merimiehet, vangit, jengiläiset, rikolliset, uusnatsit, yakuza).
Muoti-ilmiön takia (rockabilly, burleski, hipsterit).
Fanituksen takia (idolin nimi, naama tai logo).
Luomaan uusi identiteetti, jos vihaa vanhaa mitätöntä itseään ja haluaa tulla kuuluisaksi.
Persoonansa korostamiseksi.
Koska tatuoinnit ovat muodissa ja muillakin on.
Mukasyvällisen merkityksen takia (mietelause, "salainen" symboli).
Koukkuun jäämisen takia.
Nämä ovat kaikki huonoja syitä ottaa tatuointi. Hyviä syitä ei olekaan.
Tyhmät humalaiset päähänpistot, jekut ja ekstreme-kokeilut voidaan unohtaa syinä heti alkuunsa.
Lahjaksi saatu tatuointi ei ole hyvä syy, tatuointia ei kannata ottaa, jos muut sitä haluavat. Myöskin "aikuistumisrituaalina" kahdeksantoistavuotissyntymäpäivälahjaksi itse itselleen antama tatuointi on huono ajatus, vanhempien turhaa kapinointia ja mahdollisesti myöhemmin kaduttava päähänpisto.
Muistoksi otettu tatuointi on myös huono idea. Varsinkin oman rakkaan nimi sydämen keskellä. Jos kumppani vaihtuu, tulee tatuoinnista ikävä muistutus pieleen menneestä suhteesta. Ne ovat myös erittäin mauttomia. Samoin lasten nimet ja syntymäajat ovat aivan turhia tatuoinnin aiheita, kuin myös kuolleiden vanhempien. Jos rakastat läheisiäsi tarpeeksi, eivät he unohdu koskaan mielestäsi, etkä tarvitse ilmoitusta merkittynä ihoosi. Vielä pahempi on lemmikin kuoleman muistomerkki iholla.
Koristeeksi otettu tatuointi on turha. Muoti vaihtuu, mielipiteet vaihtuvat, koristeet vaihtuvat, mutta tauointi pysyy. Ei voi olla varma tykkääkö koristeesta enää vanhana. Ja miksei voi ottaa väliaikaista hennatatuointia koristeeksi, tai maalata ihoaan väliaikaisesti tai käyttää koruja, tai mitä tahansa, josta voi tarpeen tullen luopua? Tatuoinnista ei pääse eroon, vaikka haluaisi.
Uskonnolliset tatuoinnit ovat myös turhia. Ensinnäkin, jos joku todella uskoo jumalaan, raamattu sanoo, että älä koristele ihoasi millään lailla, tai herra suuttuu. Siispä uskonnollisten kuvien ottajat ovat tekopyhiä tai huonoja uskovaisia. Lähinnä näitä otetaan Latinalaisissa maissa, yhteenkuuluvuuden tunteen takia, koska useilla muillakin niitä on. Halutaan kuulua joukkoon. Turhaa.
Joukkoon kuulumisen takia merimiehet, sotilaat, vangit, rikolliset, moottoripyöräjengiläiset, uusnatsit, yakuza-gangsterit ja muut enemmän tai vähemmän epäilyttävät ryhmittymät ottavat ihoonsa kuvia, samanlaisia kuin muillakin ryhmän jäsenillä. Ne ovat usein symbolisia (suomileijona, hakaristi, Hells Angels-logo), mauttomia, geneerisiä, mielikuvituksettomia, rumia, vastenmielisiä, vihamielisiä muita kohtaan tai täysin sopimattomia tehden kantajastaan yhteiskunnallisen hylkiön. Vankien kaikki tatuoinnit pitäisi poistattaa.
Muoti-ilmiöt ja trendit luovat tatuointikuumetta, ja noiden ilmiöiden kannattajat haluavat merkitä itsensä kuuluviksi tiettyihin ryhmiin. Esim rockabilly ja burleskiharrastajilla on retrotatuointeja, pin-up-kuvia yms. Hipsterien tatuointeihin kuuluvat mauttomat iänikuiset mietelauseet kaunokirjoituksella, sydämet, kolmiot, silmät, perhoset ja kyyhkyset rinnan päällä. Nämä kaikki ovat ennalta-arvattavia, kökköjä, tylsiä, eivät todellakaan omaperäisiä, kertovat omistajastaan ainoastaan sen että hän on epävarma omasta identiteetistään ja on muiden ohjailtavissa. Ei todellakaan suositeltavaa.
Fanitatuoinnit, kuten idolin naama, nimi, bändilogo, elokuvahahmo tms. on myös typerä tatuoinnin aihe. Idolit voivat vaihtua, mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet muuttua täysin erilaisiksi, varsinkin nuorilla ihmisillä, jotka tällaisia tatuointeja ottavat. Tuskinpa mikään edellämainituista oikeasti omaa niin suurta ja mullistavaa merkitysta faninsa elämään, että tämän kannattaisi ottaa siitä pysyvä muisto tatuoituna ihoonsa. Ei ainakaan kannattaisi olla.
Jotkut ihmiset ovat tatuoineet koko kehonsa luurangoksi, tai tiikerin/leopardin värikuosein, vain sen takia, että tulisivat kuuluisiksi. Erittäin huono syy pilata loppuelämänsä työmahdollisuudet ja panna kaikki yhden kortin varaan, jos vaikka onnistaisi. Ihmiset ovat myös pettyneitä normaaliin itseensä, ja jos ei ole minkäänlaista talenttia tai omia kykyjä tulla kuuluisaksi ja menestyneeksi, tatuoivat sitten itsensä ylt'ympäri. Tämä ei tietenkään kerro kuin äärimmäisestä huomionhakuisuudesta, vaikka huomion kohde ei ole sellaista oikeasti ansainnut. Mitä on tehnyt Zombie-boy Rick Genest? Ei mitään, joku on vain tehnyt häneen karmaisevat luurankotatuoinnit.
Ihmiset jotka ottavat tatuoinnin "persoonansa korostamiseksi" ovat epvarmoja persoonastaan. Onko sitä olemassa, ja millainen se on, onko se sellainen kuin he haluaisivat sen olevan, ja millaisena muut ihmiset sitä pitävät? Tällaisten ihmisten tulisi miettiä miten he voisivat oikeasti muuttaa ajattelutapojaan, kehittää persoonaansa sisältäpäin, eikä yrittää paikata siinä olevia aukkoja ulkoisin keinoin, kuten piiloutuen tatuointien taakse.
Koska muillakin on, on yksi huonoimmista syistä ottaa tatuointi. Enää ei ole erilaista olla tatuoitu. Ei tarvitse ottaa tatuointia esittääkseen olevansa kova kaveri. Oikeastaan se on säälittävää, jos joku sen takia mustetta iholleen hakkaa. Myös tatuoinnin ottamisen aikainen kipu, ja sen sietäminen ei ole mikään saavutus josta tulisi haaveilla.
Jotkut kuvittelevat että on hienoa, kun ottaa syvällisen mietelauseen ihoonsa tatuoituna, mielellään kaunokirjoituksella, mielellään vieraalla kielellä. Tai sitten salainen symboli, mielellään hepreaksi tai kiinaksi, mielellään niin että kysyjille joutuu sitä selittämään. Tällainen on yleensä äärimmäisen noloa, mautonta, säälittävää ja turhaa. Se antaa kuvan pinnallisesta ihmisestä, joka on tatuoinut symbolin ihoonsa korostaakseen olematonta viisauttaan tai mielen harmoniaa, jota hänessä ei ole.
Viimeisenä syynä on tatuointeihin koukkuun jääminen. Tatuoinnit tuntuvat aiheuttavan riippuvuutta, niiden omistajat ovat niin niihin kiintyneitä, että haluavat aina vain lisää ja lisää. Koska noita pieniä tatuointeja ei ole alunperinkään suunniteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, on lopputulos yleensä kamalan ja hirveän välimaastosta oleva sotkuinen sekamelska ympäri vartaloa. Aina ei edes mietitä mitä halutaan, kunhan vain halutaan uusi tatuointi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)