Miksi hyviä oikeistonaisia on niin vaikea löytää?

En puhu nyt itsestäni tässä tekstissä, sillä minulla ovat asiat erittäin hyvin tämän asian tiimoilta. Olen jo löytänyt itselleni naisen elämänkumppaniksi, jonka kanssa olen hyvin onnellinen. Eli tämä teksti ei ole katkeran poikamiehen vuodatusta, niin kuin joku voisi kuvitella, jollen asiaa heti kättelyssä selventäisi.

Minulla on kuitenkin syvä huoli muiden miesten, jotka ovat sinkkuja, tulevaisuudesta. Heitä on paljon, itse asiassa kaikki miespuoliset ystäväni ja kaverini ovat sinkkuja, ihan jokainen. Kukaan ei ole parisuhteessa, ja vain yksi on ollut pidempiaikaisessa sellaisessa, jonka olisi tullut kestää, muttei kestänytkään. Eron tekijä oli tietenkin nainen, kuten yhdeksässä tapauksessa kymmenestä.

Kysymys ei nyt ole siitä etteikö naisia olisi tarpeeksi. Naisia kuitenkin on olemassa, vaikkakaan ei täysin riittävää määrää. On ongelma että Suomessa naisia on ikäluokassa 15-30 yli kaksikymmentätuhatta vähemmän kuin miehiä (monissa muissa maissa, esimerkiksi Aasiassa tilanne on vielä paljon pahempi). Mutta nyt en puhu siitä ongelmasta. Puhun vielä perustavanlaatuisemmasta asiasta, eli nuorten naisten suuntautumisesta poliittisella kentällä.

Tämä kirjoitus ei myöskään liity minun ystäväpiiriini, koska monilla siihen kuuluvista henkilöistä on itsestäni poikkeava maailmankatsomus ja arvopohja. Olen siis huolissani niistä minulle tuntemattomista itseni kanssa hieman samansuuntaisen arvomaailman omistavista nuorista miehistä, joille ei löydy naista. Heitä on ilmiselvästi paljon, mikä on Internetin keskusteluista käynyt selväksi.

Nuoria miehiä kiinnostavat vain nuoret naiset, joten jätämme suosiolla vanhat naiset pois laskuista. Arvomaailma, jota näiltä naisilta haetaan, tulisi olla konservatiivinen ja oikeistolainen. Taaskin on selvennettävä että konservatiivinen ei tarkoita mitään metsäpirtin jäärää joka ei suostu puhumaan kellekään ja syö vain pettuleipää ja juo pirtua, vaan sellaista ihmistä, jonka mielestä oikeasti on olemassa konservoinnin eli säilyttämisen arvoisia asioita. Esimerkiksi meidän yhteiskunnassamme, saati sitten entisissä kulttuureissa olleita käytäntöjä ja perinteitä. Oikeistolainen taas ei missään nimessä tarkoita äärioikeistolaista, ei skiniä eikä uusnatsia, eikä mitään sinne päin. Tarkoittaapa vain sellaista henkilöä, joka arvostaa ihmisten palkitsemista heidän omien kykyjensä mukaan, niin että enemmän töitä tekevä saa työstään myös enemmän palkkaa kuin laiskuri.

Tämänsuuntainen on se arvomaailma, joka nyt on haussa, kutsuttakoon sitä nyt vaikka sitten oikeistolaisuudeksi, koska oikeistolais-konservatismi on hieman pitkä sanaliitto.

Ongelmaksi tässä muodostuu se, että tällaisia perinteisiä arvoja omistavia naisia ei käytännössä ole olemassa. Heitä on ainakin äärimmäisen hankala löytää, ja mikäli löytyy, he eivät ole niin sanottuja "hyviä naisia".

Nyt täytyy vielä selventää mitä tarkoitan "hyvällä naisella", ja mitä "huonolla naisella". Hyvä nainen on sellainen, jonka jokainen mies haluaa elämänkumppanikseen. Nainen, joka on mieleltään terve ja järkkymätön, ei millään tavoin hullu, tyhmä eikä mielisairas. Yllättävän moni ihminen nykyään on jollain tavalla epävakaa, on masennusta, itsetuhoisuutta, syömishäiriöitä, ahdistuneisuushäiriöitä (tuntuu olevan joka toisella) jne. Hyvällä naisella on vain positiivisia ominaisuuksia, kuten kiltteys, lempeys, kuuliaisuus, kunnioitus, kohteliaisuus ja rakastavuus.

Huono nainen on tietenkin hyvän naisen vastakohta. Niitäkin on. Huono nainen on täynnä negatiivisia ominaisuuksia, kuten ilkeys, välinpitämättömyys, uppiniskaisuus, muiden (etenkin miesten) halveksunta, huonot käytöstavat ja henkinen kylmyys. Huono nainen voi olla myös epävakaa luonne, arvaamaton, äkkipikainen, mieleltään liian ailahtelevainen jne.

Tietenkään juuri kukaan (vaikka niitäkin ihmisiä varmasti on) ei ole täynnä vain yhtä luonnetyyppiä, eikä ole saanut siunauksekseen tai kirouksekseen pelkästään hyviä tai huonoja ominaisuuksia. Ja onpa vielä patologisia valehtelijoita ja narsisteja jotka huijaavat ihmiset uskomaan heidän olevan hyviä, vaikka he ovatkin pahoista pahimpia ihmisiä.

Miksi sitten oikeistolaisnaisia ei tahdo löytyä? Koska kaikki naiset ovat vasemmistolaisia. Mistä tämä sitten johtuu, mikä siinä vasemmistolaisuudessa naisia niin paljon kiehtoo? Olen listannut joukon asioita, jotka saattavat tähän asiaan vaikuttaa, mutta näitten lisäksi voi olla muitakin syitä, ja tietenkin jonkin yksittäisen naisen syyt saattavat olla täysin uniikit ja näistä poikkeavat.

Miksi kaikki järkevät nuoret naiset ovat vasemmistolaisia?

 

1. Vasemmistolaisuus on totta kai köyhien aate. Kommunismi lupasi ryöstää rikkaiden varat ja jakaa ne tasaisesti kaikille. Kaikki nykyään tiedämme että päättäjien omiin taskuihinhan ne rahat menivät, mutta nykyiset vasemmistolaisaatteet kauppaavat kuitenkin samaa valetta eri nimillä. Monet nuoret naiset ovat nykyään opiskelijoita, koska naisista useampi opiskelee kuin miehistä. Miehet menevät aiemmin töihin ja miestyönantajat (joita on suurin osa työnantajista) palkkaavat mieluummin miehiä kuin naisia, koska miehiin luotetaan enemmän eivätkä he voi jäädä äitiyslomalle. Tämä on toki seksismiä, mutta emme puutu nyt tässä kirjoituksessa siihen. Koska naiset ovat useammin opiskelijoita, ja suurin osa opiskelijoista on köyhiä, naiset saattavat olla alttiimpia vasemmiston houkutuspuheille, joissa luvataan nostaa opintotukia ja paljon muutakin epärealistista.

2. Vasemmistolaiset ovat brändänneet itsensä niin että heidän katsotaan aina olevan se eniten heikkojen puolella oleva aate. Muiden puolueiden epäitsekkäät teot, ja vasemmiston itsekkäät eivät ilmeisesti ole ehtineet vielä vaikuttaa tähän mielikuvaan. Syvään se on saatu propagandalla juurrutettuakin. Joka tapauksessa naiset ovat miehiä selvästi solidaarisempia ja empaattisempia. Senpä takia naiset usein hoiva-alalle hakeutuvatkin, mikä useimpia miehiä ei voisi vähempää kiinnostaa. Myös mummot ovat niitä, jotka heittävät osan vähäisistä eläkerahoistaan kerjäläisen vielä lämpimään Starbucks-kuppiin, eivät suinkaan papat. Naisia siis ehkä kiinnostaa vasemmiston auttamistyö, koska heillä on myös hoivavietti, joka ei ole miehille yleinen ominaisuus.

3. Naiset ovat miehiä heikompia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tämä ei tarkoita että naiset olisivat miehiä huonompia, ei missään nimessä, mutta joudun varmaankin taas selventämään, kun lukijat eivät tajua. Fyysinen suorituskyky nyt miehellä peittoaa naisen helposti, siitä ei liene epäilystä (yleisellä tasolla, yksilötasolla löytyy aina poikkeuksia, tosin kukaan nainen ei ole yhtä nopea kuin nopein mies, eikä kukaan yhtä vahva kuin vahvin mies). Henkisellä tasolla taas tarkoitan sitä miesten järkähtämättömyyttä joka useimmilta naisilta puuttuu lähes tyystin. Kaikki pienoismalliarmeijoiden rakentelijat ja postimerkkien keräilijät ovat aina olleet miehiä. Samoin kaikki pikkutarkkaa näperrystä ja päiväkausien yksinäistä puuhastelua vaativien ammattien mestarit, kuten vaikka kellosepät ja tiettyjen hankalimpien tieteenalojen tutkijat. Miehillä on myös se niin kutsuttu "sisu", tuo alunperin pahansisuisuutta kuvannut ominaisuus, joka ei aina ole positiivinen juttu. Se voi ilmetä periksiantamattomuutena esteiden edessä, joista voi selvitä vain periksiantamattomuudella, mutta se voi myös olla jääräpäistä päänsä seinään lyömistä, silloin kun sen harmaan kiven läpi ei pääse, eikä edes kannata yrittää mennä. Naiset kyllästyvät nopeammin itseään toistaviin aktiviteetteihin ja pitävät niitä tylsinä, eivätkä he ole yhtä jääräpäisiä kuin miehet (onneksi sentään!). Naisia saattaakin vasemmistolaisuudessa vetää puoleensa se, että he tietävät jollain kenties tiedostamattomalla tasolla kuuluvansa itse niihin heikompiin, joita vasemmistolaiset sanovat puolustavansa. Näin he hakevat turvaa tältä aatteelta.

4. Suurin syy lienee kuitenkin että vasemmistolaisuus on muotia nykynuorten keskuudessa. Myös isompi osa nuorista miehistä on vasemmistolaisia kuin oikeistolaisia, vaikka oikeistolaisten miesten osuus onkin huomattavasti oikeistolaisten naisten osuutta suurempi. Kaikkia kohtaan esiintyy hirveää painostusta kavereiden taholta olla vasemmistolainen, jollei teoiltaan niin ainakin ajatuksiltaan. Tämä yhdistettyna naisen helpompaan manipuloitavuuteen (se "jääräpäisyyden" puute) voisi aiheuttaa suuremman osan naisista liittymisen aatteen kannattajiksi ainakin henkisellä tasolla.

 * * *

Vasemmistolainen trendi, joka nykynuoria vaivaa, on suorastaan vastenmielinen. Siihen mennään mukaan kaverien painostuksen lisäksi syistä, jotka eivät ole relevantteja tai mitenkään järkeviä. Monista on vain kiva kapinoida vanhempiensa sukupolven arvomaailmaa vastaan, aivan kuin kapinointi sinänsä olisi jokin itseisarvo. Sillä ei oikeasti saavuteta mitään muuta kuin katkeruutta puolin ja toisin. Näitten kapinoitsijoiden vanhemmat sitä paitsi ovat moraalisesti oikeassa ja lapset väärässä. Lapsi ja nuori tarvitsee kasvatusta, koulutusta, selvät rajat sille mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos kasvatus on lepsu, tulee lapsesta usein työtön, kouluttamaton, alkoholisti, tupakoitsija, narkomaani, masentunut, sairasteleva, surkea ihmisraunio. Ja lähes aina vasemmistolainen sellainen.

Nuoret ovat massasieluja, jotka eivät ajattele omilla aivoillaan, vaikka moni saattaa nimenomaan kuvitella niin tekevänsä. Mitään järkeviä perusteluja heidän aatteilleen ja toimilleen ei yleensä ole löydettävissä, kun on vaan niin kiva vastustaa kaikkea, vaikkei mistään edes mitään ymmärtäisi. Politiikasta kaikkein vähiten. Kannattaa kuunnella vanhempia, koska heillä on enemmän elämänkokemusta, he ovat sitä paitsi olleet nuoria ja tietävät miten tyhmiä nuoret yleensä ovat, kun taas nuori ei tiedä olevansa tyhmä, eikä tiedä miltä tuntuu olla vanhempi.

Oikeistolaisten naisten puute voi muodostua vakavaksikin ongelmaksi, jos asenteen eivät muutu. Kahden ihmisen, joitten ajatusmaailma on täysin erilainen, on hyvin vaikea muodostaa kestävää parisuhdetta keskenään, koska törmäyskurssille joudutaan milloin mistäkin. Pienestäkin asiasta, joka voi toisesta tuntua täysin mitättömältä, voi syntyä ilmiriita, kun toinen onkin asian intohimoinen puolustaja tai vastustaja. Kaikkien kannalta olisi parasta että molemmilla parisuhteen osapuolilla, sekä miehellä että naisella, vaikka ovatkin sukupuoltensa edustajina aina erilaisia, olisi yhteinen arvomaailma ja maailmankatsomus. Ja toivottavasti oikeistolainen sellainen, se ainoa oikea.


P.S.
Jos jollekin ei vielä selvinnyt, mitä oikeistolaisuus tarkoitaa, selvennän sen vielä tässä:

• Pysyviä moraalisia arvoja täytyy olla, muuten kulttuuri rappeutuu ja kuolee pois.
• Vanhoja arvokkaita perinteitä pitää kunnioittaa, koska ihmiset tukeutuvat niihin.
• Mitään ei kannata muuttaa, ellei se ole pahasti rikki ja sitä ei voi muuten korjata.
• Status quo on paras olotila, koska silloin vallitsee yhteiskuntarauha.
• Ihmisiä ei saa tasapäistää liikaa, vaan annetaan kaikkien kukoistaa yksilöinä.
• Tasa-arvon ei tule olla lopputuloksen vaan mahdollisuuksien tasa-arvo.
• Syrjintää varallisuuden perusteella (esimerkiksi progressiivinen verotus) ei saa sallia.
• Valtion toimien supistaminen yövartijavaltion tilaan, kukin huolehtikoon etupäässä itsestään.
• Jokainen on oman onnensa seppä, ja jokaiselle maksettakoon kykyjensä mukaan.
• Jokaisella on velvollisuus sivistää itseään, eikä ole oikeutta päästää itseään rappiolle.
• Suomalaisen ja laajemmin länsimaisen sekä valkoisen kulttuurin on säilytettävä itsemääräämisoikeutensa sekä nykyinen valta-asemansa maailman kulttuurien ja globalisaation paineesta huolimatta, koska muuten me olemme tuhon omat.

Feminismistä, sovinismista, misogynismistä, joukkosurmista, nice guysta ja friendzonesta vielä kerran

En voi estää itseäni palaamasta tähän jo hyvin moneen kertaan koluamaani aiheeseen, eli miehen ja naisen seksuaalisiin eroihin.
Koska naiset eivät tunnu sitä käsittävän, eivät sitten millään. Tai oikeammin, eivät ehkä haluakaan käsittää. Sillä näin on heille parempi, he tuntevat saavansa enemmän arvostusta ja valtaa elämässään.

Asian pihvi on siis seuraava: Mies ei saa naista. Mies masentuu ja syyttää naisia siitä etteivät he ole kiinnostuneita hänestä. Naiset eivät edelleenkään ole kiinnostuneita hänestä. Sama toistuu useille kymmenille tuhansille miehille jatkuvasti ympäri maailmaa. Joku heistä jossain aina silloin tällöin tekee itsemurhan tai joukkosurman. Länsimaissa tapahtunut joukkosurma nousee aina uutisaiheeksi. Feminismi herää naisissa, jotka kokevat olevansa syytettyjä siitä etteivät antaneet miehelle. Mies, joka epätoivossaan ajautui murhaamaan, leimataan sairaaksi hulluksi, jonka ei kuulunutkaan saada. Tuhansien ja taas tuhansien lainkuuliaisten ja väkivallattomien miesten ääni jää kuulematta koska heidät vaiennetaan yhden murhaajan motiivilla. Feministit ovat tyytyväisiä, yksinjääneet miehet eivät. Tälle ei ole näkyvissä loppua nykyisen sosiaalipoliittisen ilmapiirin aikakaudella.

Asia on oikeasti vakava. Sen myöntävät myös feministit, vaikkakin eri syystä. Heidän mielestään asia on vakava sen takia että nykyinen ilmapiiri on misogynistinen, naista esineellistävä ja alentava. Oikeastaan asia on kuitenkin vähintään yhtä vakava sen takia että maailma ei ole miehelle yhtään sen reilumpi. Syyt ovat eri, mutta seurauksen yhtä vakavat, joskus jopa vakavammat miehelle. Monille miehille. Kun taas naisilla asiat ovat tällä saralla uskomattoman hyvin, näin yleisesti puhuttuna.

Ongelma on siinä että biologisista syistä naisen on täysin mahdollista saada juuri se eniten haluamansa mies puolisokseen ja naisella on myös mahdollisuus irtoseksiin milloin, missä ja kenen kanssa tahansa (tässä ei oteta huomioon sairaita, vammaisia, vanhuksia eikä lihavia naisia, jotka ovat vähemmistö). Miehellä ei tällaisia mahdollisuuksia ole lainkaan. Syyt ovat seuraavat: Mies tarvitsee seksiä naista paljon useammin, tästä johtuu että mies on aina halukas seksiin, kun taas nainen useinkaan ei, mikä johtaa epäsuhtaan seksimarkkinoilla naisten hyväksi. Halukkaita seksipartnereita on aina tarjolla naiselle kuin naiselle, mies joutuu kalastelemaan usein hyvinkin paljon pitempään ennen kuin tärppää. Myös parisuhdemarkkinoilla tilanne on samanlainen: Koska sperma on halpaa (mahdollisuus siittää käytännössä loputtomasti lapsia) ja munasolut kalliita (nainen voi synnyttää enimmillään vain noin 30 lasta elämänsä aikana), on naisella varaa olla valikoiva, ja miehen täytyy yrittää paritella mahdollisimman monen naisen kanssa. Nyky-yhteiskunnassa lasten tekemistä monen naisen kanssa ei kuitenkaan katsota hyvällä (ehkäisy on keksitty ja sen käyttöön on suuri sosiaalinen paine), minkä takia miehen ainut lisääntymisen turvaava asia on poistettu olemasta.
Koska mies ei voi lisääntyä enää kaikkien naisten kanssa ollakseen mahdollisimman varma siitä että edes osa naisten synnyttämistä jälkeläisistä kantaa hänen eikä kilpakosijoiden geenejä, on miehelläkin vain yksi vaihtoehto, hankkiutua pysyvään parisuhteeseen naisen kanssa. Tässä kohtaa parisuhdemarkkinoiden epäsuhta asettuu kyllä jyrkästi poikkiteloin miehiä vastaan. Koska naisella edelleenkin on mahdollisuus valita kumppaninsa, kun taas miehellä ei, jäävät monet miehet yksin. Asiaa vielä pahentaa se että miehiä on varsinkin naimaikäisten ikäluokassa enemmän kuin naisia.

Pieniä faktoja pöytään iskettyinä:
Nainen päättää parisuhteen alkamisesta 90%:ssa tapauksista.
Yhdeksän kymmenestä erosta on naisten hakemia.
Nainen vähättelee edellisten seksikumppaniensa ja poikaystäviensä määrää lähes poikkeuksetta.
Kun taas miehet tuppaavat noita lukuja reilusti liioittelemaan.
Tyttöjen murrosikä alkaa varhemmin kuin poikien, kun taas vaihdevuodet vievät lisääntymiskyvyn aikaisemmin kuin miehillä.
Tytöt menettävät neitsyytensä keskimäärin poikia nuorempana.
Naiset haluavat usein itseään vanhemman miehen ja miehet itseään nuoremman naisen.
Suomessa ikäluokassa 15 - 29 on miehiä 22 741 enemmän kuin naisia.
Vasta 55:stä ikävuodesta eteenpäin on naisia enemmän kuin miehiä.

Kaikesta tästä seuraa että monet nuoret, juuri otollisimmassa kehittymisiässä olevat miehet, jäävät ilman seksiä ja ilman parisuhdetta. Ja kyllä, niin ikävältä kuin se voi teistä kuulostaakin, se on osittain naisten vika.

Nyt Facebookissa on suurta suosiota kerännyt ryhmä "Geek Women Unite Finland", joka ei ota poliittisesti agitoivasta nimestään päätellen jäsenekseen kuin naisia (myös vastaus tähän kysymykseen on annettu, ryhmä on vain hameväelle). Heitä siellä onkin jo yli kolmetuhatta. Enemmän kuin nörtteys, tuntuu keskustelijaporukkaa yhdistävän vain naiseus (siis naiseuden aate, ja siitä kehittyneenä myös feminismi). Ryhmän keskustelut ovat julkisia, joten tällainen kaksilahkeinenkin pääsee niitä lukemaan. Kommentoida en tohdi, sillä en usko että ryhmä, jossa Y-kromosomin haltijoita ei suvaita jäseniksi, katsoisi hyvällä meidän "putkiaivojen" mielipiteitäkään.

Tänään siellä keskusteltiin suurella intohimolla (koskapas ei feministien keskuudessa!) miehestä, joka kertoi olleensa yksinäisyydestään ja neitsyydestään niin masentunut, että oli suunnitellut koulusurmaa. Tämä rehellinen tilitys tuntui tulevan suurimmalle osalle naisista täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä, eikai vain tällaisia miehiä voi olla olemassa? Tottakai voi, ja on. Paljonkin. Voin itsekin myöntää että itsemurha on käynyt mielessä, samoin muiden ihmisten tappaminen. Tosin naisiin en ole ikinä voinut kuvitellakaan kohdistavani väkivallantekojani, ne ajatukset liittyivät aina liikasuuren miespopulaation harventamiseen, luonnonvalinnan nopeuttamiseen ja parisuhdemarkkinoiden helpottamiseen meille kaikille. Tietenkään en koskaan olisi voinut toteuttaa näitä väkivaltaisia haaveitani, koska en ole impulsiivinen enkä aggressiivinen ihminen. Päin vastoin, minua rationaalisempaa ja loogisempaa ajattelijaa saa hakea. Eikä löydä. Kuitenkin olen ollut samalla tavalla maentunut kuin artikkelin suomalainen mies, yksin jäämisen vuoksi. En ole kuitenkaan heikko yksilö, joten en sortunut huumeisiin tai mihinkään päihteisiin peittääkseni pahaa oloani.
Lehtijutun mies oli kärsinyt kahdeksan vuotta masennuksesta, ja aivan sama vuosiluku on totta minunkin kohdallani.

Voin hieman kertoa teille kaikille, miltä se oikeasti miehestä tuntuu, kun ei saa tyttöystävää eikä edes seksiä, milloinkaan:

Kaikkein eniten olin aina seksuaalisesta heräämisestäni (noin 15 v.) saakka halunnut vain oman tyttöystävän itselleni. En halunnut olla yksin. Olin ujo poika (olen vieläkin ujo, vaan en enää poikanen) enkä uskaltanut puhua tytöille aluksi mitään. Kesti vuosia ennen kuin uskalsin puhua tytöille, saati sitten olla heidän kaverinsa. Kun olin saanut itseni rohkaistua olemaan heidän ystävänsä, jatkui kaipuu saada tyttöystävä kuitenkin jatkuvasti. Se vain paheni ajan myötä. Tuntui että kaikilla tytöillä oli jo poikaystävät, ja niin varmasti monesti olikin. Siis ainakin niillä, joista olin vähääkään kiinnostunut. En kuitenkaan ole lainkaan pahannäköinen, komeaksikin kehuttu, erittäin hyväkäytöksinen ja tahdikas, huomaavainen, auttavainen herrasmies. Minkäänlaista misogynististä käytöstä en ole milloinkaan edes kuvitellut harrastavani, enkä pidä naisia objekteina, vaan ihmisyksilöinä. Kaikesta tästä huolimatta, vaikka yritin olla hauska ja kiinnostava ihminen, ei kukaan halunnut olla kanssani. Nyky-yhteiskunnassa miehen kun odotetaan tekevän aina aloite, vaikka päätösvalta kuitenkin on naisella. Nuorille miehille ladataan näin valtavia paineita suhteen aloittamiselle. Kun vuosia kului, oloni muuttui vain pahemmaksi ja yksinäisyyteni ja masennukseni syveni. Haudoin tuhoisia ajatuksia, mitkä vain pahensivat oloani. Mietin yhä uudestaan ja uudestaan mikä minussa on vialla, koska kukaan ei halua olla kanssani, vaan on mielummin muiden poikien kanssa, jotka mielestäni eivät olleet monestikaan edes yhtä hyviä poikaystäviä kuin minä olisin ollut (olen edelleenkin tätä mieltä, olen tavannut vain muutaman naisen, jolla on yhtä hyvä poikaystävä, jollaisen he ansaitsisivat). Sain pakitkin naiselta johon olin ihastunut, ja hän kohteli minua tylysti, ensin valehtelemalla, ja sitten kun oli jo herättänyt valtavan innostuksen ja onnen minussa, lataamalla kylmän totuuden päin naamaa ja kävelemällä pois. Hän vielä sanoi haluavansa olla kavereita kanssani, eli jouduin "kaverivyöhykkeelle", mutta valettahan se oli sekin, emme ole olleet kavereita enää sen jälkeen.
Seksin perässä en ole juossut koskaan, eivätkä irtosuhteet minua kiinnosta. En osaa iskeä naisia, enkä voisi olla humalaisen kanssa sukupuoliyhteydessä. Itsehän en juo lainkaan, koska tahdon pitää pääni selvänä ja harkintakykyni vakaana kaikissa tilanteissa. Näin ollen olin halunnutkin säästää ensimmäistä kertaani rakastamalleni naiselle. Nyt monet naiset tuntuvat kuvittelevan että kaikki miehet ovat vain seksin perässä, mutta tästä ei monesti todellakaan ole kyse. On varmasti paljon niitä nuoria yksinäisiä miehenalkuja, jotka toivoisivat vain hellyyttä ja läheisyyttä itselleen, että saisivat tuntea itsensä rakastetuiksi ja että saisivat toista rakastaa. Onko tässä mitään väärää? No ei ole.
Kuten artikkelissa kuvatulle miehellekin, myös minulle kävi aivan samoin heti kun sain viimein tyttöystävän itselleni, ahdistus ja masennut loppui kuin seinään. Feministit kovasti yrittävät väittää että tämä masennus johtui muista syistä, ja yrittävät vierittää sitä miehen harteille, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Vaikka sanotaankin että onnellisuuden pitäisi lähteä itsestä, ei se aina ole mahdollista. Jos elämästä vain puuttuu puolet, niin siinä ei mitään onnellisuuksia sisimmästä löydetä. Onhan minulla kuitenkin opiskelupaikka (no viimein), työpaikka (jota itselläni ei ollut/ole), ystäviä (vain muutamia), perhe (kenellä ei?), eivät todellakaan ole riittäviä syitä tuntea itseään onnelliseksi, jos se kaikkein tärkein, se mitä on elämässään jo kahdeksan vuoden ajan kaikista eniten halunnut, oma rakkain, puuttuu! Nuo feministisivuilla kirjoittelevat nuoret ja hyvännäköiset naiset eivät ilmiselvästikään voi käsittää miltä tällainen oikeasti miehestä tuntuu, koska he itse ovat aivan varmasti kaikki saaneet miestä/miehen itselleen (tai toisen naisen, mikä ei liene erikoista näissä ympyröissä). Nuori kaunis nainen ei voi mitenkään ymmärtää sitä masennusta mikä seuraa kun mies ei saa tyttöystävää itselleen vaikka miten yrittää, koska nuori kaunis nainen saa kenet tahansa! Muistaisitte naiset tämän tästä lähtien. Olisi kaikilla helpompi elää yhdessä tällä pallolla.

Ärsyttää kun feministien mielestä mies ei saisi haluta naista. Varsinkaan seksuaalisesti, muttei myöskään näköjään romanttisesti. Naisen pitäisi saada kulkea vapaana kaikista haluista, katseista ja ajatuksista, joita miehille luonnollisesti ilmaantuu. Tietenkään raiskaaminen ja hyväksikäyttö ei ole kenenkään kohdalla sallittavaa, mutta naiset voisivat joskus ajatella myös vastakkaisen sukupuolen tunteita. Nimenomaan tunteita, sillä monet miehet eivät ole seksin perässä. Moni mukava mies haluaisi itselleen elämänkumppanin, jota rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Onneksi minä olen jo löytänyt omani, josta en aio koskaan luopua, mutta kannan huolta kaikkien niiden oikeasti mukavien miesten puolesta, joihin naiset eivät viitsi uhrata aikaansa, koska he kuitenkin voivat saada jonkun paremman, kunhan vain löytävät sellaisen. Olen itse ollut tuossa tilanteessa, enkä toivo sitä kenellekään, se syö miestä todella paljon.

Ihminen haluaa itsensä kaltaisen kumppanin

Ihmiset haluavat kumppaniltaan samankaltaisuutta. On väärin ja vale väittää että vastakohdat täydentävät toisiaan. Näin ei ole.
Upouuden tutkimuksen mukaan aviopuolisot ovat myös geneettisesti lähellä toisiaan. Tämä ei ole yllättävää, sillä vaikka evoluution mekanismit suojelevatkin meitä sekaantumasta lähisukulaiseen sukurutsan pelossa, aivomme kuitenkin luontaisesti hakevat sopivimmaksi kumppaniksi mahdollisimman samankaltaista ihmistä. Ihannekumppanihan jokaiselle olisi hänen itsensä klooni, joka olisi vain eri sukupuolta, tällööin ajatuksenjuoksu olisi samanlaista, ymmärrys toisesta suurempaa, mielipiteet luultavasti samanlaiset, samoin kiinnostuksen kohteet ja kaikki luonteenpiirteet. Täydellinen pari, koska jokainenhan nyt itseään rakastaa. Mutta koska ihminen on yksineuvoinen eläin, tarvitsemme vastakkaista sukupuolta lisääntyäksemme, jä tällöin on tärkeää löytää juuri se oikea kumppani.
Tässä meitä auttavat kaikki aistimme, näemme heti ensimmäisenä toisen ihmisen ulkokuoren ja päätämme jo sekunnin murto-osassa, olemmeko hänestä ollenkaan kiinnostuneita. Ääni paljastaa myös ihmisestä paljon, sekä hajut ja maut (ensisuudelman yhteydessä) kertovat meille alitajuisesti onko kumppani sopiva. Hajun perusteella tunnistamme muun muassa vastapuolen immuniteetin laadun, jos se on hyvä, meitä miellyttää hänen ominaishajunsa, jos se ei toimi kunnolla, haju ei miellytä meitä (tämän takia hajuvedet ovat paha, koska ne hämäävät mahdollisia kumppaniehdokkaita luulemaan meidän olevan immuniteeteiltamme parempia kuin ehkä olemmekaan. Myös ekstensiivistä meikkausta, plastiikkakirurgiaa ja kuvien manipulointia tulisi samoin syin välttää).
Koska suurin osa ensivaikutelmasta perustuu fyysisiin avuihin, eli ulkonäköön, ääneen, ominaistuoksuun yms. ja nämä ovat kaikki geenien määrittelemiä ominaisuuksia, ei ole ihme että genetiikka määrää parinvalinnassa niin paljon. Yksilö rakastuu helpoimmin sellaiseen toiseen yksilöön, jonka geenit ovat lähellä häntä itseään, koska juuri ne samankaltaiset geenit tekevät hänestä niin samanlaisen, kun kaksi ihmistä muistuttaa toisiaan kovin paljon, eivät he yleensä voi olla tykkäämättä toisistaan.

Annan myös esimerkin omasta elämästäni: minulla on tuore parisuhde, ja olen intohimoisen rakastunut naiseen, joka on kuin kaksoisolentoni, mutta vain vastakkaista sukupuolta. Tämä on minulle täydellisen unelman inkarnaatio, sillä olen aina halunnut kumppanin, joka on mahdollisimman samankaltainen kuin minä. Myös tyttöystäväni mielestä olemme kovin samankaltaisia monissa asioissa, ja hänkin rakastaa minua todella paljon, varmasti juuri tästä syystä.
Olen mielestäni vihdoin löytänyt täydellisen kumppanin itselleni, ja tahdon tehdä hänestä tulevien lasteni äidin ja ikuisen elämänkumppanini. Uskon että hän haluaa samaa.
Paljon aikaa hänen löytämisensä kestikin, sillä olen perin omalaatuinen yksilö, enkä voi sietää itseäni alempana olevia ihmisiä. Kaikkein eniten inhoan typeryyttä, ja koska olen huomattavasti normaalia ihmistä älykkäämpi, on tasavertaisen kumppanin löytäminen ollut vaikeaa. Onneksi evoluution mekanismit ovat kuitenkin olleet apuna.