Synnytystalkoot

Millä Suomen väkiluvun saisi nousuun? Suomessa syntyy nimittäin huomattavan vähän lapsia, trendi joka on havaittavissa kaikissa länsimaissa, sekä muutamissa Itä-Aasian erittäin teollistuneissa valtioissa, kuten Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa (sekä muissa Kiinalle kuuluvissa pikkupaikoissa Hong Kongissa sekä Macaossa) ja Singaporessa. Suomen keskimääräinen lapsiluku on 1,57, mikä tarkoittaa tietenkin väestön vähenemistä, koska kahdesta ihmisestä syntyy keskimäärin vähemmän kuin kaksi uutta ihmistä. Suomi on tässä EU:n keskitasoa, maailman keskiarvoa huomattavasti alempana. Euroopassa Suomea huonommin asiat ovat esimerkiksi Saksalla, Espanjalla ja Italialla, kun taas Ranskalla menee hitusen paremmin (lapsiluku 2,0), ja Ruotsissakin lapsia syntyy näennäisesti enemmän (1,9), joskin tässä tilastot hieman valehtelevat, koska mukaan lasketaan Ruotsin valtavasta maahanmuutosta aiheutunut syntyvyyden lisäys. Silti mikään Euroopan maa ei yllä tasolle, jossa väestö uudistuisi normaalisti, lähimpänä on Ranska, mutta kunnolliseen uudistumiseen vaadittaisiin 2,1 lasta per äiti. Länsimaihin laskettavista valtioista suhteellisen hyvin menee ainoastaan yhdellä, Israelilla, jossa lapsiluku on 3,1. Tämä johtuu tietenkin olosuhteiden pakosta, ja juutalaiset tiedostavat kyllä hyvin selvästi että heidän on lisäännyttävä, jotteivat muslimit ylikansoita ja valloita heidän omaa maataan.

Suomi ei ole sodassa tällä hetkellä minkään maan kanssa, joten siltä taholta on turha odottaa parannusta syntyvyystilastoihin. Viime sotien jälkeenhän syntyvyys lähti huimaan nousuun, ja suuret ikäluokat syntyivät jälleenrakentamaan Suomea teollistuneeksi valtioksi. Kehitys onkin ollut hyvää, kunnes syntyvyys lähti vuosisadan loppupuolella laskuun, jolle ei ole loppua näkyvissä. Kehitys on enemmän kuin huolestuttava, ja esimerkiksi Japanin esimerkkiä seuraamalla voimme todeta seurauksien olevan katastrofaaliset koko yhteiskunnalle.

Koko maailman ongelma on ihmisten ylisuureksi lisääntynyt määrä, mutta siitä ei voida syyttää länsimaita, joissa kaikissa syntyvyys on kääntynyt laskuun jo aikaa sitten, kun taas Nigerin kaltaisissa maissa, joissa lapsiluku lähentelee kahdeksaa, on ongelman todellinen syy. Myös Kiinan (18,7 % maailman väestöstä) ja Intian (17,7% maailman väestöstä) kaltaiset väestöjätit ovat suuri osa ongelmaa, vaikka Kiinassa syntyvyys onkin saatu pidettyä diktatuurin ansiosta kohtuullisen alhaisena viime vuosisadan loppupuolella (jotain hyötyä siitäkin). Lista maailman maista, joissa syntyvyys on korkeimmillaan, on karua luettavaa. Kaksikymmentä ”tuotteliainta” maata sijaitsevat kaikki Afrikassa, eikä länsimaita näy listalla hyvin pitkään aikaan. Israel löytyy listan sijalta 63, ja ensimmäinen Euroopan maa, Ranska sijalta 122. Suomi on sijalla 173. Maailmassa on kuitenkin vain 196 valtiota. Myös tämänhetkisiä väestömääriä vertailtaessa Suomi on maailman valtioiden listalla sijalla 114, ja kattaa 0,1% osuuden maapallon ihmisistä.

Huoli suomalaisten säilyvyydestä on siis todellinen, koska tyhjä tila täyttyy aina ihmisistä, niin kuin valtatyhjiö valtioista tai muista entiteeteistä. Jos suomalaiset eivät rupea pian synnyttämään enemmän lapsia kuin nykyään (mielellään yli 2), aiheutuu tästä Suomelle vakavia ongelmia. Ongelmia syntyy kun väestöpyramidi kääntyy päälaelleen, eli suurin osa kansasta on vanhuksia, eikä lisääntymisiässä olevaa nuorisoa. Kuka maksaa vanhusten eläkkeet, kun maksajia on paljon vähemmän kuin saajia? Verojtulojen pieneneminen on vain yksi ongelma muiden joukossa, eikä edes pahin. Vakavin seuraus voi olla koko Suomen valtion hajoaminen, suomalaisen kulttuurin tuhoutuminen ja suomalaisten ihmisten häviäminen. Näin voi oikeasti tapahtua, sillä ei mikään kulttuuri ole automaattisesti sellaisessa asemassa, että se säilyisi ikuisesti. Kulttuurien on aina täytynyt taistella paikastaan historian suuressa kertomuksessa, ja toisen ovat voittaneet, mutta lukemattoman monet muut hävinneet.

Häviämissana on suomen kielessä kuvaava, se tarkoittaa sekä taistelun ja kilpailun häviämistä, että kadotusta, unohdusta, poispyyhkimistä. Tämä on Suomen, suomalaisen kulttuurin ja suomalaisuuden kohtalona, jollei asian puolesta taistella jatkuvasti. Tänne otetaan nykyään maahanmuuttajia maista ja kulttuureista, joilla ei ole, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan mitään tekemistä Suomen ja suomalaisuuden kanssa. Tämä on yksinkertaisesti surkea asia. Mitä enemmän Suomeen otetaan maahanmuuttajia, sitä pienemmäksi käy suomalaisten osuus väestöstä. Pakolaisten ja muiden mamujen määrä ei vielä uhkaa koko Suomen väestöä, mutta kun otetaan huomioon heidän huomattavan korkea lapsilukunsa, se että heitä otetaan jatkuvasti lisää, eikä pakolaisten turva kehitysmaista näytä mitää ehtymisen merkkejä, sekä se että suomalaisten itsensä lapsiluku laskee jatkuvasti, on tuhon siemenet kylvetty.

Sen sijaan pitäisi kylvää suomalaisten keskuudessa rakkauden siementä. Kirjaimellisesti. Mutta ihmiset eivät enää tee tarpeeksi lapsia. Syy on monelta osin, ikävä kyllä, nuorten naisten. Ja feministien. Feministit, jotka ovat päässeet nyt valtaan kaikkialla länsimaissa, ovat agitoineet sellaisen ajatuksen että nainen ei enää saa olla äiti. Äitiyttä, joka on ollut naisten ikiaikainen ja kunnioitettu tehtävä, on ruvettu halveksimaan, ja sen katsotaan nykyään suorastaan loukkaavan naisen itsemääräämisoikeutta. Elämän tarkoitus kuitenkin on lisääntyä, ja kaikilla pitäisi olla DNA:hansa koodattuna käsky tuottaa mahdollisimman paljon jälkeläisiä oman sukunsa tulevaisuuden varalle, on kummallista että feministinen aivopesu on ottanut niin lujan otteen nykynuorisosta. Toki osassa miehistäkin on vikaa, kaikki eivät heistäkään halua lapsia, mutta ongelma on erityisen kärjistynyt juuri naisten kohdalla.

Miehiä kun riittäisi teoriassa yksikin siittämään kaikki Suomen naiset. Sperma on halpaa, ja munasolut kalliita, kaikki tietänevät tämän tosiasian. Yksittäisellä naisella onkin siis huomattavasti yksittäistä miestä korkeampi vastuu suomalaisten populaation lisäämisestä. Käytännössä lisääntymisen pitäisi olla velvollisuus valtiota ja yhteiskuntaa kohtaan. Näinhän ennen olikin, vaikkei sitä sen suuremmin tarvinnut mainostaa, nyt kuitenkin tänä rappion aikakautena, jona moraali ei enää ole muodissa, se on tyystin unohtunut.

Sen sijaan asiat ovat kääntyneet päälaelleen, ja kun poliitikko hyväntahtoisesti ehdottaa ”synnytystalkoita”, ovat kaikki ihmiset, mutta erityisesti naiset, tuohtuneita, jopa raivoissaan tästä. Että miten se kehtaa puuttua ihmisten yksityiselämään sillä lailla. Ei tarvitsisi puuttua, jos te hoitaisitte velvollisuutenne, mutta kun ette hoida. Miehillä on asevelvollisuus, naisilla pitäisi olla synnytysvelvollisuus, vähintään kaksi lasta. Tämä koskisi tietenkin vain synnytyskelpoisia yksilöitä, ei perinnöllisten sairauksien kantajia, mielisairaita henkilöitä, vammaisia, liikalihavia, tyhmiä yms. Myös riittävän köyhät ihmiset voitaisiin vapauttaa velvoitteestaan, tai sitten heiltä voisi ottaa lapset sijaisperheeseen, jotta näistä ei kasvaisi uusia köyhiä. Jos löytyisi tarpeeksi halukkaita, synnytysvelvollisuuden voisi hoitaa luovuttamalla munasolunsa siajissynnyttäjän käyttöön, mutta tämä ei liene tässä tilanteessa realistisesti mahdollista. Koeputkihedelmöitykset ja muut vastaavat vaativat kuitenkin vielä ihmisen kantamaan lasta kohdussaan, mikä tietenkin on hyvä asia, alatiesynnytyskin kun on terveellisin vaihtoehto lapselle.

Tunnen henkilökohtaisesti vähintään kahdeksantoista nuorta itseni ikäistä naista, jotka eivät koskaan aio hankkia lapsia. Kahdeksantoista! Lisäksi on parikymmentä muuta, joista epäilen samaa, mutta asia ei ole koskaan tullut ilmi. Sen sijaan tunnen vain yhdeksän ihmistä/pariskuntaa, joilla on lapsi (ja vain yksi kullakin). Ja minulla on kuitenkin Facebookissa 268 kaveria (tai ”kaveria”), joista suurin osa (99,5%) edustaa omaa ikäluokkaani, 20-30-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat parhaassa lapsentekoiässään.

Tämä on selvästi nuorten naisten asenneongelma, sillä tunnen vain yhden itseni ikäisen miehen, joka ei halua lapsia. Sen sijaan olen keskustellut useammankin miehen kanssa, jotka harmittelivat sitä etteivät heidän tyttöystävänsä halua lapsia, eivätkä he ole onnistuneet löytämään sellaista naista, joka haluaisi. Kuulun myös itse tähän joukkoon, vaikka muuten tyytyväinen parisuhteeseeni olenkin. Ja kun sanoin, että miehet harmittelivat tätä asiaa, vähättelin. He olivat suorastaan maansa myyneitä. On todella murskaavan masentavaa jos emme löydä omanikäistemme naisten parista lisääntymishaluisia yksilöitä. Suvun jatkaminen on todella voimakas vietti, ja ainakin minulle elämän päätarkoitus. Tietenkin elämällä saa ja kannattaa olla muitakin tarkoituksia, niitä voi kukin itselleen keksiä (nykyään vallalla olevan pohjattoman hedonismin sijaan suosittelen itseään paremmaksi ihmiseksi kehittämistä), mutta tämä ei saa poistaa halua suvunjatkamiseen.

Ehkä ihmiskunta voi paremmin silloin kun ehkäisykeinot olivat tehottomampia. Nykyään kun on kondomien lisäksi ehkäisypillerit, -kierukat, sun muut. Etenkin vasektomiat ja muut hedelmättömäksi tekevät leikkaukset pitäisi kieltää lailla, mikäli ei kaikkia ehkäisyvälineitä. Nykyään itsensä saa leikellä hedelmättömäksi kuka tahansa 30-vuotias, kyllä siihen nyt ainakin pitäisi vaatia parin munasolun (tai spermanluovutuksen) verran, niin etteivät tämän ihmisen geenit mene hukkaan, ja joku voisi saada siitä kipeästi kaipaamansa avun lapsettomuuteen. Nytkin julkisissa kulkuvälineissä mainostetaan lapsettomuusklinikkaa, eikä munasolunluovuttajia koskaan ole tarpeeksi (spermanluovuttajia sitä vastoin on, mutta sperma onkin halpaa).

Kysyn nyt kuitenkin teiltä naiset, miksi ette halua lapsia? Miksi äiteys ei enää kiinnosta? Miksi ura menee perheen edelle? Miksi koette että lapsi tuhoaa teidän elämänne (suora lainaus eräältäkin naiselta)? Miksi pelkäätte äiteyttä? Miksi vihaatte lapsia? Miksi ette tunne viettiä jatkaa sukua? Miksi teitä ei kiinnosta Suomen ja ihmiskunnan tulevaisuus?

Viimeinen sana homoliitoista: miksi ne ovat väärin

Olen vältellyt tätä aihetta jo kauan. Mutta nyt viimein tartuin siihen.
Homoliittolakihan... anteeksi sukupuolineutraali avioliittolaki äänestettin eduskunnassa voimaantulevaksi jo viime syksyn puolella. Siitä asti minun on pitänyt kirjoittaa definitiivinen ja erittäin pitkä artikkeli aiheesta, josta olen kirjoittanut jo monta kertaa aiemmin. Aiemmin olen näppäimistöäni sauhuttanut sellaisista aspekteista kuin lakialoitteen nimestä, joka on propagandamielessä vaihdettu sukupuolineutraalista "tasa-arvoiseen", vaikka kyse ei ole tasa-arvosta, tai siitä että homoliittojen puolustajien argumentit eivät kestä lähempää tarkastelua. Olenpa myöskin esitellyt järkeviä argumentteja homoliittoja vastaan. Nyt kuitenkin tämän loppupuheenvuoron tarkoituksena on pistää asia vihdoin pakettiin ja lopettaa kaikenlainen jankkaus homoliittokysymyksestä.
Tiedän että laki on jo äänestetty voimaantulevaksi, mikä tapahtunee vuoden 2017 aikana, eli onneksi ei aivan vielä. Muutoksen mahdollisus lakiin sitä ennen on toki teoriassa mahdollinen, mutta en usko että minkäänlaista muutosta siihen on tulossa, syistä jotka kerron perinpohjaisesti tässä kirjoituksessani. Myöskään en elättele minkäänlaisia toiveita että tällä(kään) kirjoituksellani olisi vaikutusta valtakunnan politiikkaan tai yhteiskunnan ilmapiiriin ja kansalaisten yleiseen mielipiteeseen, mutta jos edes muutamat saisivat tästä tukea omassa elämässään kohtaamilleen vaikeuksille, olisin tyytyväinen.

Nyt sitten pitemmittä puheitta, itse asiaan.

Minä vastustan homoliittoja. Se on varmasti käynyt jo kaikille selväksi. Syytkin kenties monille, mutta ne lienee paikallaan kerrata perusteellisesti, uusien lukijoiden takia, ja niitten jotka niitä eivät muista tai halua ymmärtää.


Homous on luonnotonta

Luonnollinen olotila kaikkiin asioihin on aina paras mahdollinen. Homous ei ole luonnollista. Luonnollista on halu lisääntyä, koska se on itse elämän perimmäinen ja ainoa tarkoitus, causa vitae. Homot eivät kykene lisääntymään, eivätkä lesbotkaan, ilman ulkopuolisen henkilön apua. Ihmislaji ei olisi selviytynyt tähän päivään jollei se olisi jatkuvasti ja ahkerasti harrastanut lisääntymistä miesten ja naisten välillä. Homo sapiens nyt sattuu vain olemaan sukupuolettunut laji, jonka lisääntymiseen tarvitaan kummankin sukupuolen edustajaa. Niin kuin ovat kaikki muutkin selkärankaiset eläimet, ja monet selkärangattomatkin. Suvullinen lisääntyminen on ollut jo vuosimiljardien ajan kehittyneempien elämänmuotojen ainut lisääntymistapa. Koska se on kaikista toimivin, kätevin ja yksinkertaisesti paras mahdollinen, sitä ei ole syytä muuttaa miksikään. Evoluutio on huomannut tämän, mutta onko ihminen itse?

Nykyään kun on muodissa kaikenlainen turhanpäiväinen vouhotus sukupuolisesta suuntautumisesta ja muista luonnonoikuista, on lisääntyvyys kääntynyt monessa maassa laskuun, kun varsinkin nuoret naiset ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia. Asia, jonka pitäisi olla itsestään selvästi kaikkien naisten, ja miestenkin velvollisuus. Jostain kumman syystä he ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta naisia, jotka nykyään päättävät olla lapsettomia. Moni mies jää näin vaille omaa jälkikasvua, vaikka sellaista haluaisi ja olisi valmis hoitamaankin.

Lapsettomuus on siis luonnotonta. Koska vain mies ja nainen voivat luonnollisesti saada lapsia keskenään, kaikki muut parisuhdemuodot ovat luonnottomia. Parisuhteen tarkoitushan nimittäin on tuottaa lapsia, eli lisää kunniallisia veronmaksajia yhteiskuntaa pyörittämään. Koko sivilisaatio perustuu tähän ihmiskunnan sukupolvien jatkumiseen. Jos jokin sukupolvi yht'äkkiä lyhytnäköisesti päättää jättää lapsensa hankkimatta, sillä voi olla katastrofaaliset seuraukset kaikille ihmisille. Vastustankin kiivaasti länsimaisen hyvinkoulutetun ja järkevät ylemmän keskiluokan vapaaehtoista lapsettomuusaatetta, joka on nykyään jo hälyttävän laajalle levinnyt. Tunnen itsekin koko joukon naisia, jotka eivät aio omien sanojensa mukaan koskaan hankkia jälkiaksvua. Yhtäkään tällaista miestä en tunne.

Homot ovat osa tätä jatkumoa ja aatetta, koska he eivät voi saada lapsia. Homot-termi kattaa tässä lesbotkin, koskapa heidän kaikkien seksuaalinen suuntautumisensa on homoseksuaalinen, normaalin heteroseksuaalisuuden sijaan. Homoilla toki on mahdollisuus lisääntyä, mutta he vapaaehtoisesti päättävät yleensä jättää sen käyttämättä. Jotkin homot kuitenkin lisääntyvät, mutta kovin erikoisella tavalla. He luovuttavat spermaansa, jolloin seksiä naisen kanssa ei harrasteta, mutta sijaissynnyttäjän osaan alistettu naisparka joutuu kuitenkin kantamaan tuon homon lapsen. Sitten lapsi luovutetaan pois omalta äidiltään, joka on hänet kantanut yhdeksän kuukautta, ja annetaan isälleen, homolle, ja tämän kumppanille, toiselle miehelle. Tällainen toiminta on luonnottoman lisäksi myös moraalitonta lasta kohtaan. Mikä johdatteleekin meidät seuraavaan aihealueeseen.
Mutta sitä ennen aion vielä summata yhteen lyhyellä listalla tämän luvun teesit, jottei kukaan "homouskovainen" voi tulla niitä kumoamaan. Tässä usein esitettyjä jatkokysymyksiä aiheesta, ja vastaukseni niihin:


Jos homous on luonnotonta, miksi sitä esiintyy eläinten keskuudessa?

Eläinten keskuudessa ei esiinny homoutta samassa mittakaavassa eikä samassa merkityksessä kuin ihmislajin parissa. Homous ja sen ylistäminen näyttävätkin olevan vain ihmisen keksimä kulttuurillinen oikku. Homotutkijat ovat todistaneet että on olemassa pitkä lista eläinlajeja, jotka näennäisesti harrastavat homosuhteita.

Mutta mitä tarkoitetaan näillä homosuhteilla, ja miten ne eroavat ihmisten keskinäisistää homosuhteista? No, koska elämän tarkoitus on jatkua jälkeläisten muodossa, jokaisen eläinlajin, myös ihmisen, jokainen yksilö pyrkii koko elämänsä siihen että saa jatkettua geenejään vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa eteenpäin. Tämä on selvä juttu kaikille.

Jos kuitenkin käy niin ikävästi, että vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole saatavilla syystä tai toisesta, jotkin eläinlajit harrastavat "homoutta", mikä tarkoittaa jokaisessa tapauksessa sitä että uros yrittää pökkiä toista urosta. Monet asiat kertovat meille, että tämä ei tarkoita homoseksuaalisuutta tai urosten välistä rakkautta, vaan jotain aivan muuta. Koska uroksilla on kiima-aika, niiden on pakko päästä niin sanotusti pukille. Ja jos naaraita ei vain kertakaikkiaan ole, on niiden tyydytettävä itsensä jollain muulla keinoin.

Koska eläimet (kehittyneimpiä kädellisiä lukuunottamatta) eivät osaa masturboida, niiden on pakko päästää kiveksensä tyhjenemään ainoan muun mahdollisen keinon avulla, eli toisen saman lajin uroksen sisään. Emme voi haastatella eläimiä, mutta selvää lienee että alistuva osapuoli ei tästä minkäänlaista nautintoa saa. Yleensä se onkin vahva uros, joka käytännössä raiskaa heikomman yksilön.

Tällaistako käytöstä homoihmiset ajavat, kun he argumentoivat sen puolesta että homous on "luonnollista", koska sitä esiintyy monien eläinlajienkin keskuudessa? Jos homous perustuu vahvemman oikeuteen raiskata heikompi osapuoli, niin kuin se ihmisenkin historian aikana monesti on ollut, ei mikään voisi olla vastenmielisempää. Homoraiskaus on uhrille sekä fyysisesti että henkisesti paljon vahingoittavampi kokemus, josta ei varmasti millinkaan kokonaan toivu. Tällaiset raiskaajahomot pitäisikin ensin kastroida ruosteisella sirpillä, sen jälkeen keittää hitaasti kuoliaaksi kiehuvassa öljyssä kaiken kansan nähden.


Jos elämän tarkoitus on lisääntyä, pitäisikö ihmisoikeudet ottaa pois myös vapaaehtoisesti lapsettomilta heteropareilta?

Kyllä, pitäisi. Vapaaehtoinen lapsettomuus on yhteiskunnan syöpä, joka nakertaa ihmiskunnan tulevaisuuden perustaa pala palalta. Jokaista mies-nais -pariskuntaa pitäisi valtion taholta kannustaa hankkimaan jälkikasvua niin että väestörakenne uusiutuu toivotunlaisesti.


Entä sinkuilta?

Valtion pitäisi ensinnäkin pyrkiä hankkimaan kaikille asukkailleen vastakkaisen sukupuolen edustaja elämänkumppaniksi ja jälkeläisten tuottajaksi, jos ihmisyksilö ei siihen yksin kykene. Joissain tapauksissa tietysti, jos yksilö on epäkelpo, erimerkiksi rikollinen, juoppo, narkkari, mielisairas, muuten sairas, lisääntymiskyvytön, epämuodostunut, vammainen, erittäin lihava tai ruma, tai hänellä on suuri mahdollisuus perinnöllisiin sairauksiin, lisääntymiseen ei kannustettaisi. Näissä tapauksissa lisääntymisen pitäisi itse asiassa olla kiellettyä. Lisääntymisen pitää nimittäin pyrkiä aina parantamaan ihmiskunnan geenejä, ei huonontamaan niitä.


Entä leskiltä?

Jos leskeksi jäänyt nainen tai mies on jo hankkinut jälkikasvua, mitään painostusta uuden kumppanin hankkimiseksi ei tietenkään tule olla. Jos hän haluaa mennä uudelleen naimisiin, sen tulee tietenkin olla mahdollista. Jos hän haluaa hankkia uuden kumppaninsa kanssa lapsia, sekin on suotavaa, muttei pakollista. Jos puoliso on menehtynyt ennen kuin yhteistä jälkikasvua on ehditty hankkia, eikä ruumiista ole saatu sukusoluja talteen, alkavat vaihtoehdot olla ikävän vähissä. Jos henkilö on oikeasti rakastanut kuollutta puolisoaan, ei häntä voitane pakottaa hankkimaan lapsia kenenkään muun kanssa. Tällaiset tapaukset, joissa puoliso kuolee ennen lasten hankintaa, ovat onneksi tosin niin pieni vähemmistö, etteivät he vaikuta suurestikaan ihmiskunnan uusiutumiseen.


Pitäisikö sitten kaikkien olla koko ajan tekemässä niitä lapsia?

Ei tietenkään. Suomen naisten hedelmällisyysluku on tätä nykyä 1,7, mikä on selvästi maailman keskiarvon, 2,7, alapuolella. Somaliassa hedelmällisyysluku on yli 7! Kehitysmaissa syntyykin nykyään neljä kertaa enemmän lapsia kuin kehittyneissä maissa, ja tästä on syytäkin olla huolissaan. Köyhien ja tyhmien määrä lisääntyy aina vain kasvavaan tahtiin, samalla kun vakavaraisten ja älykkäiden osuus maailman väestöstä vääjäämättä pienenee. Edesvastuutonta onkin siis jättää vapaaehtoisesti kokonaan lisääntymättä. Suomen väestön uusiutumiskyvyn kannalta olisi hyvä jos kaikki pariskunnat synnyttäisivät vähintään 2 lasta, mieluiten kolmekin, jotta kilpailukykymme ei jäisi niin paljon muusta maailmasta jälkeen. Seuraavassa tilasto Suomen väkiluvusta, joka on sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien jälkeen ollut tasaisessa laskussa viimeiset puoli vuosisataa.

Seuraavassa vielä Suomen hedelmällisyysluku, joka on myöskin ollut koko ajan laskussa, sotien jälkeen vain kiihtyen alamäkeen.

Lapselle on turvattava molemmat vanhemmat: isä ja äiti

Niin vanhanaikaiselta kuin ikiaikainen totuus modernin "suvaitsevaisen" mielestä kuulostaakin, on tieteellisesti todistettu että lapsi on onnellisempi kun hänellä on sekä isä että äiti. Äidinrakkaus on suurin tunne mistä vastasyntynyt ja pieni lapsi saa nauttia, eikä sitä saa ottaa pois yhdeltäkään ihmisyksilöltä. Kukaan ei rakasta lasta enempää kuin hänen oma biologinen äitinsä. Lapsi tarvitsee ehdottomasti myös isän mallin, eikä kuka tahansa siihen kelpaa, vaan sen on oltava biologinen isä.

Ei-biologisilla vanhemmilla ei ole samanlaista verisidettä lapseen, eivätkä he voi, vaikka kuinka yrittäisivät, koskaan täydellisesti korvata biologisten vanhempien kaipuuta lapsessa. Kaikki tiedämme kuinka homoliittolain hyväksymisen jälkeen homouskovaiset rupeat välittömästi lobbaamaan seuraavaa lakihankettaan, eli homojen adoptio-oikeutta. Tätä ei ehdottomasti tule sallia nyt eikä koskaan, sillä tämä asia ei tule muuttumaan. Se on vain biologinen fakta, että lapsi ei ole yhtä hyvinvoiva kahden miehen tai kahden naisen perheessä. Ei tietenkään yksinhuoltajaperheessäkään, eikä väkivaltaisessa alkoholistiperheessä, mutta tällaisen ääri-esimerkit eivät tuo minkäänlaisia bonuksia homoliittoperheille.

On loogisesti väärin rinnastaa epäonnistuneet heteroperheet tähän asiaan. Perhe voi epäonnistua monesta syystä, eivätkä homoperheet ole yhtään sen vakaampia kuin heteroperheet, itse asiassa esimerkiksi parisuhdeväkivalta on tilastollisesti yleisempaa kahden miehen liitossa kuin perinteisessä avioliitossa. Mikä on myöskin hälyttävää, ja kertoo siitä ettei tällainen järjestely toimi.

Lapsen etu pitää olla aina etusijalla. Ihmisellä on vastuu omasta jälkikasvustaan, eikä sitä saa hankkia heppoisin perustein. Siitä on pidettävä huolta täysi-ikäiseksi asti, ja mielellään sen jälkeenkin. Homojen adoptio-"oikeudessa" ei olisi kyse mistään muusta kuin aikusiten ihmisten tarpeiden tyydyttämisestä lapsen oikeuksien kustannuksella. Jos mies haluaa lapsen, hänen on tehtävä se naisen kanssa, ja toisinpäin, ja heidän olisi syytä mennä avioon turvatakseen lapselle onnellinen, tasapainoinen ja turvallinen lapsuus ja nuoruus. Siinä on kuitenkin toisen ihmisen elämä pelissä, ja kaikki tiedämme miten helposti nuori ihminen masentuu tai oppii vääränlaisia vaikutteita. Vanhempien suhde vaikuttaa siihen hyvin paljon.


Eikö lapsella ole parempi olla kahden miehen tai kahden naisen hoivattavana kuin yksinhuoltajan tai alkoholistivanhempien luona?

Tavallaan ehkä. Mutta se ei ole mikään syy sallia homopareille oikeutta adoptioon. Eroamisen avioliitosta pitäisi olla laitonta, niin kuin se on monena maailmanaikana ollutkin. Mutta avioon menemistä ja lasten hankkimista täytyisi myös miettiä enemmän. Tällaisia päätöksiä ei saa tehdä heppoisin perustein, koska siinä on nimenomaan kyseessä uusien ihmisten elämä. Silloin on vastuussa (ehkä ensi kertaa elämässään) muustakin kuin itsestään. Monelle ihmiselle tämä on liian suuri vastuu, eivätkä homot tee tästä poikkeusta. Lapsen oikeus isään ja äitiin ja näiden muodostamaan turvalliseen, terveelliseen ja kehittävään parisuhdemalliin menee selvästi ja helposti yhden tai kahden aikuisen ihmisen tarpeiden tyydyttämisen edelle. Lapsi ei voi eikä saa olla mikään lelu, joka hankitaan että todistetaan jotakin, kuten että "kyllä kahdella miehelläkin voi olla lapsi". Kun ei voi, niin ei voi.

Alkoholisteilta pitäisi kieltää lastenteko kokonaan, ja ottaa lapset huostaan, jos niin katsotaan parhaaksi. Nämä ovat tietenkin tapauskohtaisia asioita. Jos muutamassa heteroperheessä lapsella on huono olla, jopa huonompi kuin heillä olisi olla hyväkäytöksisessä homoperheessä, se ei muuta eikä kumoa sitä tosiasiaa että keskimäärin lapsella on paljon parempi olla isän ja äidin muodostamassa perheessä. Argumenttina homoliittojen ja heidän adoptio-oikeutensa puolesta tämä on niin heikko ja onneton, että samalla voisi perustella että kyllähän Afrikassa heteroperheiden lapsilla on nälkä, siispä heidän olisi parempi olla Suomessa homoperheissä. Mitä ihmettä, ei logiikka vain toimi näin!



Lopuksi

Olin kirjoittanut tämän jo kuukausi sitten, mutta viilailin sitä nyt hieman. Äsken sain myös tietää että on vihdoin viimein perustettu kansalaisaloite homoliittolain kumoamisen puolesta, ja avioliiton palauttamiseksi miehen ja naisen väliseksi instituutioksi, joka se on aina ollut ja joka sen myös kuuluu aina olla. Se löytyy täältä, ja vaikuttaa erittäin lupaavalta tähän mennessä! 
Käykää ihmeessä kaikki laittamassa nimenne alle tähän historiallisen tärkeään aloitteeseen, jolla voimme korjata nyt orastavan suunnattoman virheen, jolla olisi toteutuessaan vaikutuksia tuleviin polviin luultavasti ikuisesti. Levittäkää myös tätä ilosanomaa kaikille!


P.S.

En rehellisesti sanottuna usko, vaikka tällä hetkellä vilpittömin tarkoitukseni onkin lopettaa tästä aiheesta keskusteleminen tähän mielipiteeseen, että pystyn pitämään sanan säiläni erossa näinkin kipakasta, tärkeästä, ja tunteitaherättävästä aiheesta. Senkin takia että suvakit eivät vain suostu jättämään sitä rauhaan. Kuolleeseen hevoseen potkitaan anarkistien teräskärkisillä maihareilla eloa kuin itsenäisyyspäivän aikaan tamperelaisella kauppakadulla hakataan jääkiekkomailoilla Stockmannin ikkunoita. Nämä raukat eivät ymmärrä taistelevansa väärän asian puolesta, koska sana "tasa-arvo" on syövyttänyt heidän mielensä valheellisilla kuvitelmilla siitä että he toimisivat oikeuden puolesta, vaikka moraaliltaan he ovat täysin vääristyneitä omaneduntavoittelijoita ja oman kilpensä kiillottajia. Täysin näköalaton toiminta hetkellisen tarpeen tyydyttämisen nimissä ajaisi yhteiskunnan yhä suurempaan rappion aikakauteen, sellaiseen pimeään aikaan, ettei sieltä enää noustaisikaan minkään pienen innovaatiotoimiston suunnitteleman maabrändikampanjan avulla. Ehei, Suomi tipahtaisi lopullisesti kehityksen kelkasta muun Euroopan ja Yhdysvaltojen, sekä Venäjän, Kiinan, Japanin ja Intiankin porhaltaessa menojaan uudelle maailmanepookille, johon verrattuna näyttäisimme kivikautisilta jäänteiltä. Suomen kansan uudistuvuus on turvattava. Lapsen oikeudet isään ja äitiin, ja sitä myöten terveelliseen kasvatukseen on turvattava. Vain näin saamme tarpeeksi uutta hyvää ihmisainesta pitämään Suomi pinnalla tässä jatkuvassa kilpailun maailmassa, jossa me kaikki elämme.

Kannabis ei ole vaaraton huume

Kaikki huumeiden puolestapuhujat ovat sitä mieltä että kannabis on vaaraton päihde. No, sitä se ei ole, ja huumeeksi sitä oikeasti tulee kutsua. Näitten pilviveikkojen mielipide asiasta ei perustu tieteelliseen tutkimusaineistoon, koska sellaista he eivät ole lukeneet, eivätkä varmaan kaikkia tieteellisiä termejä ymmärtäisikään, vaikka osaisivatkin lukea. Ihmisellä on nimittäin sellainen taipumus, että hän uskoo omaan henkilökohtaiseen havaintoonsa paljon lujemmin kuin tilastolliseen tietoon. Jos ihminen on itse käyttänyt jotakin huumetta, eikä huomaa sen haittavaikutuksia itseensä, tekee hän sen virheellisen ja liian nopean johtopäätöksen että kyseinen aine olisi vaaraton. Eihän tupakoijakaan huomaa miten keuhkosyöpä hänessä kehittyy, kunnes on sitten liian myöhäistä. Erittäin huolestuttava on myös nykyinen ilmapiiri, joka on kulkeutunut kuin varkain yhä enemmän kohti huumeidenkäyttäjien utopiaa, maailmaa, jossa kaikki ovat aineissa koko ajan, eivätkä tee töitä (ja kuolevat nälkään sitä itse huomaamattaan, tämä on aspekti, joka hipeiltä aina unohtuu huomiotta).

Kannabis kuitenkin on vaarallinen huume. Vaikka se ei olisi yhtä vaarallinen kuin heroiini, ei se tee siitä vaaratonta. Vähän kuin sanoisi että veitsi ei ole vaarallinen ase murhaajan kädessä, koska ampuma-ase olisi paljon vaarallisempi. Ei tällainen ajattelu tee veitsestä vaaratonta. Se on vain typerää ajattelua, ja virheellinen logiikka, jota tämän asian harrastajat tuntuvat suosivan. Koska eivät mihinkään muuhun ole kykeneväisiä.

Listaan nyt ihan selkeästi kannabiksen vaarallisia puolia, tässä listassa ei välttämättä ole läheskään kaikkia, koska kaikkea ei vielä tunneta, mutta se antaa kuitenkin hyvän kuvan siitä, että kyseessä ei todellakaan ole mikään vaaraton aine, eikä lievä päihde, eikä kyseistä ainetto voi koskaan ikinä milloinkaan suositella kenenkään käyettäväksi missään tarkoituksessa.

Kannabis aiheuttaa käyttäjässään:

• Keuhkosyöpää (minkä tahansa polttaminen, savun hengittäminen, vie haitallisia aineita ja partikkeleja keuhkoihin, joihin ei kuulu mennä sisälle mitään muuta kuin ilmaa, ja nämä aineet aiheuttavat siellä mutaatioita ja kuolemaan johtavan keuhkosyövän). Kannabista myös yleensä poltetaan "laimennettuna" tupakalla, joka myös aiheuttaa syöpää kaiken muun ohessa, tupakassahan on yli neljääkymmentä erilaista myrkkyä, nikotiinia, raskasmetalleja, tervaa ym.

• Keuhkokatarria, keuhkoputkentulehdusta, "tupakkayskää", limaneritystä kurkussa, kurkkusyöpää ja muita kroonisia hengityselinten sairauksia.

• Kasvuhäiriöitä, aivan kuten tupakkakin, koska polttaminen voi pysäyttää pituuskasvun. Erityisen haitallista huume onkin juuri kasvuiässä oleville lapsille ja nuorille.

• Riippuvuutta, sekä sosiaalista, että fyysistä. Varsinkin tupakkaan sekoitettuna. Varsinkin naisilla. Varsinkin ovulaation aikana. Uuden tutkimuksen mukaan joka 9% huumetta kokeilleista jää koukkuun, usein käyttävillä osuus onkin sitten jo hälyttävät 50%.

• Skitsofreniaa ja muita mielisairauksia. Tutkimukset ovat osoittaneet selvän korrelaation kannabiksen käytön ja mielisairauksien välillä. Ruotsalaisessa tutkimuksessa, joka käsitti 50 000 nuorta miestä, niillä miehillä, jotka olivat käyttäneet kannabista 10 kertaa tai enemmän ennen 18-vuotispäiväänsä, oli kaksi kertaa suurempi mahdollisuus sairastua skitsofreniaan seuraavan 15 vuoden aikana (kuten huomataan seuraukset eivät aina näy heti, vaan joskus vuosienkin päästä, mikä saa käyttäjässä aikaan harhakuvitelman huumeen vaarattomuudesta).

• Auto-onnettomuuteen joutumisen riskin tuplaantumisen, jos ajaa pilvessä. Koska kannabis laskee huomiokykyä, hidastaa refleksejä ja tekee ihmisestä käytännössä tyhmemmän.

• Tyhmentää ihmistä, huonontaa muistia, tappaa aivosoluja, hidastaa ihmisen reaktioaikaa ja hankaloittaa uusien muistiyhteyksien syntymistä synapsien välillä. Se myös vähentää aivojen aktiivisuutta ja vaurioittaa erityisesti hippokampusta, joka on muistin ja oppimisen kannalta elintärkeä aivojen alue. Polttelijat keskeyttävät myös koulun kaksi kertaa todennäköisemmin kuin normaalit ihmiset. Myös ÄO:n alenemista on todettu varsinkin teineillä, mikä ei ole mikään ihme.

• Kognitiivisiä häiriöitä ja psykooseja aikuisissa, saati sitten lapsissa. Hallusinaatioita ja harhakuvitelmia. Vieraannuttaa totuudesta ja tosielämästä. Jo aiemmin mainitsemassani ruotsalaisessa tutkimuksessa myös todettiin että 13% ryhmän skitsofreniatapauksista oltaisiin voitu estää kieltämällä kannabiksen käyttö testihenkilöiltä kokonaan.

• Sydänkohtauksen, erityisesti keski-ikäisillä käyttäjillä sydän toimii tervettä ihmistä heikommin ja on alttiimpi infarkteille ja sydänpysähdykselle. Kannabis myös nostaa verenpainetta ja nopeuttaa sydämen lyöntitiheyttä, mikä on haitallista sydänlihakselle, koska se rasittuu normaalia enemmän ja saattaa sanoa itsensä irti, niin sanotusti, ennen aikojaan. Nopeampi sydänrytmihän lyhentää tunnetusti elinikää.

• Johtaa muiden huumeiden käyttöön, erityisesti tupakan, alkoholin, ekstaasin, LSD:n ja sienten käyttöön, mutta myös muiden vahvojen huumeiden.

• Haitallisia efektejä raskaana olevalle naiselle, sekä lapselle. Raskaana oleva nainen on erityisen herkkä kaikkien myrkkyjen ja huumeiden vaikutuksille, samoin syntymätön lapsi, koska kaikki millä äiti kehoaan myrkyttää, kulkeutuu myös lapseen. Kannabiksen käyttö pienentää lapsen syntymäpainoa ja voi aiheuttaa mutaatioita, aivan kuten tupakointikin.

• Yliannostuksessa (tai mahdollisesti myös pitkäaikaisen runsaan käytön seurauksena) kuolemaan. Vaikka huume ei olekaan yhtä tappava kuin amfetamiini, kokaiini ja heroiini, ei se tarkoita etteikö siihenkin voisi kuolla, saati sitten että se olisi mukamas vaaraton, mikä ei voisi olla kauempana totuudesta.

Kaiken lisäksi kannabiksen vaikuttavan aineen, tetrahydrokannabinolin pitoisuus on lisääntynyt huumeessa vuoden 1980 2%:n tasosta 8,5%:n vuoteen 2006 mennessä, ja tähän päivään mennessä varmasti enemmänkin. Aine on siis muuttunut yhä vahvemmaksi, mutta huumen käyttäjät eivät sitä tiedä tai tiedosta eivätkä pienennä annostustaan, mikä entisestään lisää riskiä yliannostukseen, sekä muiden haittavaikutusten määrää, eli myrkytyksen kasvua, suurempia onnettomuuden riskejä ja riippuvuutta.

Koska joku tämän lukeva kamapää kuitenkin tulee nillittämään että "enpäs usko, enpäs usko, pistän pääni pensaaseen!", niin tässäpä asiaankuuluva lähdeluettelo, josta voit tarkistaa faktani oikeiksi, ja sinun huuruiseen mielipiteeseesi pohjautuvat "faktoidisi" vääriksi:

http://www.livescience.com/48171-marijuana-research-health-effects-review.html

http://www.livescience.com/46114-marijuana-health-effects.html

http://www.livescience.com/24558-marijuana-effects.html

http://www.drugabuse.gov/publications/drugfacts/nationwide-trends

http://www.drugabuse.gov/publications/drugfacts/marijuana

http://www.livescience.com/37889-marijuana-users-lack-motivation.html

http://www.livescience.com/22711-smoking-marijuana-lowers-iq.html

http://www.livescience.com/35906-smoking-pot-raises-risk-of-car-crashes-.html

http://www.livescience.com/48246-odd-facts-marijuana.html

http://www.livescience.com/28111-marijuana-nicotine-addiction.html

http://www.livescience.com/47180-marijuana-deaths-cardiovascular-complications.html

http://www.drugfreeworld.org/drugfacts/marijuana/the-harmful-effects.html

http://www.drugfreeworld.org/drugfacts/marijuana/short-and-long-term-effects.html

http://www.nih.gov/news/health/jun2014/nida-04.htm

http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMra1402309

Homoliittojen puolustajien argumentit ovat huonoja

Eduskunnan lakivaliokunta, joka on kansalaisten äänestämistä poliitikoista, eli kansanedustajista, koottu lainvoimainen hallintoelin, on päättänyt hylätä lakialoitteen homoliittojen laillistamisesta. Kenelläkään ei pitäisi olla mitään valittamista itse äänestämiensä edustajien päätökseen, koska näin edustuksellinen demokratiamme toimii. Jos joku ei ymmärrä demokratian perusteita, palatkoon takaisin peruskoulun yhteiskuntaopin tunneille. Kummasti tuntuu olevan vastustusmielialaa liikkeellä juuri siinä ihmisryhmässä, joka ei muutenkaan niin kovin ahkerasti vaaliuurnille kipitä. Joten eipä voi syyttää kuin itseään. Ja jos on valittu huonosti se ehdokas, taaskaan ei voi muuta kuin katsoa peiliin, kannattiko arpoa se numero siellä äänestyskopissa. Ja jos ei tykkää maan tavasta, aina voi muuttaa muualle. Ketään ei pakoteta täällä asumaan.

Nyt kuitenkin itse asiaan.

Homous on muotia. Sanon sen suoraan. Siitä kohkataan nyt kaikkialla. Siitä on muodikasta tykätä. Siitä on hyvä olla ylpeä. Mutta mikä siinä on mukamas ylpeyden aihe? Homoushan on synnynnäinen ominaisuus, eikä sellaisista ole ennekään ollut syytä olla ylpeä. Voitteko muka kuvitella että nykyajan "suvaitsevainen" yhteiskunta ottaisi riemusaatolla vastaan paraatin, jossa huudettaisiin että me olemme ylpeitä siitä että olemme heteroseksuaalisia? Tai valkoisia? Tai miehiä? Ei, ei todellakaan. Sellaista ei suvaita, kun taas gay pride, black pride ja naisten ylpeys naiseudestaan ovat yleisiä ja suvaittuja. Kamalaa kaksinaismoralismia sanon minä. Jos kerran homous, mustuus tai naiseus on joku ylpeyden aihe, niin sitten on sallittua olla ylpeä myös heteroudestaan, valkoisuudestaan tai mieheydestään. Ainoastaan se seikka, että näitä ensinmainittuja ihmisryhmiä on vainottu eri historian aikakausina, antaa heille mukamas oikeuden olla nyt ylpeitä noista ominaisuuksistaan, joilla ei muuten olisi minkäänlaista arvoa. Eivätkö suvaitsevaiset olekaan sitä mieltä että ihmistä pitää arvottaa enemmän hänen saavutustensa kautta, kuin synnynnäisten ominaisuuksien perusteella?

Koska homoliitot eivät koskaan ole olleet sallittuja, ei olisi pitänyt tulla suurena yllätyksenä että niitä ei sallittaisi nytkään. Kovasti näyttää suvaitsevaisto kuitenkin tyrmistyneeltä, vaikka tulos oli selvä jo etukäteen. Ainakin minä olisin voinut lyödä siitä vaikka vetoa (jos siis olisin epärationaalinen ihminen, joka voi lyödä vetoa asioista ylipäänsä).

Muutamia asioita tässä keskustelussa kuitenkin on, jotka minuakin, status quon kannattajaa, häiritsevät: suvaitsevaiston propagandistiset ja vääristelevät lausunnot, faktahtaviksi sloganeiksi puetut ääri-individualistiset mielipiteet, joita ei mitenkään oikeasti voi tunteetta perustella. Tällaisia yleisesti kuultuja väitteitä homoliittojen puolesta ovat seuraavat:

Suomi on tasa-arvossa jäljessä muuta maailmaa.
Ei pidä paikkaansa. Seitsemässäkymmenessäseitsemässä maailman maassa homoseksuaalisuus on edelleen rikos, ja näistä seitsemässä homoseksuaalisuudesta saa kuolemantuomion. Maailman noin kahdestasadasta maasta ainoastaan yksitoista on sallinut homoliitot, mutta niissäkin ne ovat olleet kiellettyjä aivan viime aikoihin saakka ja niiden laillistamisessa on käyty pitkät taistot hyvin monien kansalaisten ollessa yhä niitä vastaan. Suomessa homous ei ole enää rikos eikä edes sairaus, ja homot saavat jopa nykyään rekisteröidä parisuhteensa. Suomea ei siis missään nimessä voi kutsua tasa-arvon takapajulaksi tässä asiassa.

Tasa-arvo ei ole mielipidekysymys.
Tämä on yleinen suvaitsevaiston suusta kuultu slogan, jolla on tarkoitus hiljentää kaikki vasta-argumentit niitä sen kummemmin pohtimatta. Tämä lause on täysin väärin, sillä tasa-arvohan nimenomaan on mielipidekysymys! Kaikilla on erilainen mielipide siitä mikä on tasa-arvoista, onko kyseessä kenties kommunistinen tasajako, jolloin kaikilta otetaan kaikki pois ja sitten valtio jakaa kaiken tasaisesti kansalaisille (mitä se ei yhdessäkään kommunistisessa maassa koskaan ole oikeasti tehnyt), vai kenties kapitalistinen mahdollisuuksien tasa-arvo, jonka avulla kaikille on esim. Suomessa tarjolla ilmaiset lääkärikäynnit ja peruskoulutus. Tasa-arvo siis riippuu kulttuurista, kansasta, mielipiteistä ja vallitsevasta ilmapiiristä. Yhtenäistä tasa-arvon käsitettä ei ole olemassa.

Eduskunnassa tahallaan jarrutetaan homoliittoa koskevaa lainsäädäntöä.
Epätotta. Aloitteen homoliitoista allekirjoitti vain 76 kansanedustajaa kahdestasadasta, mikä on vain 38 %. Tällöin eduskunnalla ei olisi ollut mitään pakkoa viedä lakia edes hallituksen päätettäväksi. Kansalaisaloitteella taas ei ole minkäänlaista merkitystä, koska kansa ei päätä asioista edustuksellisessa demokratiassa, vaan kansanedustajat. Onko tämä vielä jollekin epäselvää?

Enemmistö kannattaa homoliittoja.
Huoh, näinhän ei ole asian laita. Vaikka eläisikin omassa pienessä "suvaitsevaisessa" kuplassaan, jossa on ympäröinyt itsensä vain samanmielisillä ihmisillä, eikä siis koskaan kuule erilaisten ihmisten mielipiteitä eikä näin ollen pääse älyllisesti ollenkaan kehittymään, kannattaa kuitenkin huomioida homoliittojen vastustajien suuri määrä. Suomen väestöstä, tänään 5 463 019, homoliittojen laillistamista kannattaa kansalaisaloitteella vain 166 851 ihmistä, siis 0,03 %! Eli kolme promillea!!! Tällaisen vähemmistönkö mielipiteen vuoksi lakia pitäisi ruveta muuttamaan? Entä sitten homojen määrä Suomessa, se on noin 5 prosenttia, niin kuin yleisesti on arvioitu maailmassa muuallakin olevan. Tämän perusteella näyttää siltä että edes kaikkia homoja ei kiinnosta homoliittolaki. Se lieneekin eniten suvaitsevaiston keino pönkittää omaa "suvaitsevaista" egoaan, koska saahan siitä niin hienoja raivopostauksia Facebookiin ja paljon tykkäyksiä samanlaisilta kavereiltaan, mikä toki kasvattaa "mielipidevaikuttajan" "mainetta".
Pienenä sivuhuomautuksena, muistatteko vielä ihan tässä pari vuotta sitten oli Pariisissa mielenosoitusmarssi homoliittoja vastaan. Siitä ei tietenkään uutisoitu yhtä paljon kuin jokavuotisista mauttomista ja lapsellisista Pride-kulkueista, mutta siihen osallistui 800 000 ihmistä. Kahdeksansataatuhatta! Se on melkein miljoona! Oletteko kuulleet että millekään Pride-marssille olisi koskaan osallistunut niin paljon ihmisiä? En minäkään.

Älkää kiltit suvaitsevaiset enää turvautuko näihin huonoihin argumentteihin, olkaa niin hyvät. Se ei edistä järkevää keskustelua millään tavalla, edustaapa vain lapsellista ja egoistista ajattelua: "Kun minun mielipiteeni on parempi kuin sinun mielipiteesi, niin ei minun tarvitse sitä millään oikeilla faktoilla ja tilastoilla perustella!"
Ei näin.

Post scriptum:
Vielä ärsyttää erityisesti se propagandatemppu, jonka suvaitsevaisto on tehnyt muuttamalla hankkeensa nimen "sukupuolineutraalista avioliittolaista" "tasa-arvoiseen avioliittolakiin". Sillä kukapa nyt kehtaisi ääneen sanoa vastustavansa tasa-arvoa, tuota ah-niin-palvottua-nykyajan-keppihevos-jeesusta, joka on moraaliarvoista ylin ja ainut (sarkasmia lauseessa, toim. huom.).
Sitäpaitsi uusi termi "tasa-arvoisesta" avioliittolaistahan on ihan väärä! Ei kyseessä olisi toteutuessaankaan tasa-arvoinen avioliittolaki, ainoastaan sukupuolineutraali. Ei laki voimaan tullessaan edelleenkään sallisi haaremeita, alaikäisen kanssa solmittavaa suhdetta, eikä lajinvälisiä liittoja tai mitään muitakaan luonnonoikkuja, joita ruvettaisiin heti seuraavaksi suunnittelemaan, jos homoliitot laillistettaisiin. Sekä sukupuolineutraali avioliittolaki, että tasa-arvoinen avioliittolaki ovat kamalia sanahirviöitä, joita ei olisi pitänyt näppäimistölle kenenkään alun perin oksentaa, homoliittolaki taas on simppeliydessään ja tehokkuudessaan ylivertainen, kaikki tietävät heti mistä puhutaan, eikä aikaa ja tekstiä kulu turhaan sanahelinään.

Feminismistä, sovinismista, misogynismistä, joukkosurmista, nice guysta ja friendzonesta vielä kerran

En voi estää itseäni palaamasta tähän jo hyvin moneen kertaan koluamaani aiheeseen, eli miehen ja naisen seksuaalisiin eroihin.
Koska naiset eivät tunnu sitä käsittävän, eivät sitten millään. Tai oikeammin, eivät ehkä haluakaan käsittää. Sillä näin on heille parempi, he tuntevat saavansa enemmän arvostusta ja valtaa elämässään.

Asian pihvi on siis seuraava: Mies ei saa naista. Mies masentuu ja syyttää naisia siitä etteivät he ole kiinnostuneita hänestä. Naiset eivät edelleenkään ole kiinnostuneita hänestä. Sama toistuu useille kymmenille tuhansille miehille jatkuvasti ympäri maailmaa. Joku heistä jossain aina silloin tällöin tekee itsemurhan tai joukkosurman. Länsimaissa tapahtunut joukkosurma nousee aina uutisaiheeksi. Feminismi herää naisissa, jotka kokevat olevansa syytettyjä siitä etteivät antaneet miehelle. Mies, joka epätoivossaan ajautui murhaamaan, leimataan sairaaksi hulluksi, jonka ei kuulunutkaan saada. Tuhansien ja taas tuhansien lainkuuliaisten ja väkivallattomien miesten ääni jää kuulematta koska heidät vaiennetaan yhden murhaajan motiivilla. Feministit ovat tyytyväisiä, yksinjääneet miehet eivät. Tälle ei ole näkyvissä loppua nykyisen sosiaalipoliittisen ilmapiirin aikakaudella.

Asia on oikeasti vakava. Sen myöntävät myös feministit, vaikkakin eri syystä. Heidän mielestään asia on vakava sen takia että nykyinen ilmapiiri on misogynistinen, naista esineellistävä ja alentava. Oikeastaan asia on kuitenkin vähintään yhtä vakava sen takia että maailma ei ole miehelle yhtään sen reilumpi. Syyt ovat eri, mutta seurauksen yhtä vakavat, joskus jopa vakavammat miehelle. Monille miehille. Kun taas naisilla asiat ovat tällä saralla uskomattoman hyvin, näin yleisesti puhuttuna.

Ongelma on siinä että biologisista syistä naisen on täysin mahdollista saada juuri se eniten haluamansa mies puolisokseen ja naisella on myös mahdollisuus irtoseksiin milloin, missä ja kenen kanssa tahansa (tässä ei oteta huomioon sairaita, vammaisia, vanhuksia eikä lihavia naisia, jotka ovat vähemmistö). Miehellä ei tällaisia mahdollisuuksia ole lainkaan. Syyt ovat seuraavat: Mies tarvitsee seksiä naista paljon useammin, tästä johtuu että mies on aina halukas seksiin, kun taas nainen useinkaan ei, mikä johtaa epäsuhtaan seksimarkkinoilla naisten hyväksi. Halukkaita seksipartnereita on aina tarjolla naiselle kuin naiselle, mies joutuu kalastelemaan usein hyvinkin paljon pitempään ennen kuin tärppää. Myös parisuhdemarkkinoilla tilanne on samanlainen: Koska sperma on halpaa (mahdollisuus siittää käytännössä loputtomasti lapsia) ja munasolut kalliita (nainen voi synnyttää enimmillään vain noin 30 lasta elämänsä aikana), on naisella varaa olla valikoiva, ja miehen täytyy yrittää paritella mahdollisimman monen naisen kanssa. Nyky-yhteiskunnassa lasten tekemistä monen naisen kanssa ei kuitenkaan katsota hyvällä (ehkäisy on keksitty ja sen käyttöön on suuri sosiaalinen paine), minkä takia miehen ainut lisääntymisen turvaava asia on poistettu olemasta.
Koska mies ei voi lisääntyä enää kaikkien naisten kanssa ollakseen mahdollisimman varma siitä että edes osa naisten synnyttämistä jälkeläisistä kantaa hänen eikä kilpakosijoiden geenejä, on miehelläkin vain yksi vaihtoehto, hankkiutua pysyvään parisuhteeseen naisen kanssa. Tässä kohtaa parisuhdemarkkinoiden epäsuhta asettuu kyllä jyrkästi poikkiteloin miehiä vastaan. Koska naisella edelleenkin on mahdollisuus valita kumppaninsa, kun taas miehellä ei, jäävät monet miehet yksin. Asiaa vielä pahentaa se että miehiä on varsinkin naimaikäisten ikäluokassa enemmän kuin naisia.

Pieniä faktoja pöytään iskettyinä:
Nainen päättää parisuhteen alkamisesta 90%:ssa tapauksista.
Yhdeksän kymmenestä erosta on naisten hakemia.
Nainen vähättelee edellisten seksikumppaniensa ja poikaystäviensä määrää lähes poikkeuksetta.
Kun taas miehet tuppaavat noita lukuja reilusti liioittelemaan.
Tyttöjen murrosikä alkaa varhemmin kuin poikien, kun taas vaihdevuodet vievät lisääntymiskyvyn aikaisemmin kuin miehillä.
Tytöt menettävät neitsyytensä keskimäärin poikia nuorempana.
Naiset haluavat usein itseään vanhemman miehen ja miehet itseään nuoremman naisen.
Suomessa ikäluokassa 15 - 29 on miehiä 22 741 enemmän kuin naisia.
Vasta 55:stä ikävuodesta eteenpäin on naisia enemmän kuin miehiä.

Kaikesta tästä seuraa että monet nuoret, juuri otollisimmassa kehittymisiässä olevat miehet, jäävät ilman seksiä ja ilman parisuhdetta. Ja kyllä, niin ikävältä kuin se voi teistä kuulostaakin, se on osittain naisten vika.

Nyt Facebookissa on suurta suosiota kerännyt ryhmä "Geek Women Unite Finland", joka ei ota poliittisesti agitoivasta nimestään päätellen jäsenekseen kuin naisia (myös vastaus tähän kysymykseen on annettu, ryhmä on vain hameväelle). Heitä siellä onkin jo yli kolmetuhatta. Enemmän kuin nörtteys, tuntuu keskustelijaporukkaa yhdistävän vain naiseus (siis naiseuden aate, ja siitä kehittyneenä myös feminismi). Ryhmän keskustelut ovat julkisia, joten tällainen kaksilahkeinenkin pääsee niitä lukemaan. Kommentoida en tohdi, sillä en usko että ryhmä, jossa Y-kromosomin haltijoita ei suvaita jäseniksi, katsoisi hyvällä meidän "putkiaivojen" mielipiteitäkään.

Tänään siellä keskusteltiin suurella intohimolla (koskapas ei feministien keskuudessa!) miehestä, joka kertoi olleensa yksinäisyydestään ja neitsyydestään niin masentunut, että oli suunnitellut koulusurmaa. Tämä rehellinen tilitys tuntui tulevan suurimmalle osalle naisista täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä, eikai vain tällaisia miehiä voi olla olemassa? Tottakai voi, ja on. Paljonkin. Voin itsekin myöntää että itsemurha on käynyt mielessä, samoin muiden ihmisten tappaminen. Tosin naisiin en ole ikinä voinut kuvitellakaan kohdistavani väkivallantekojani, ne ajatukset liittyivät aina liikasuuren miespopulaation harventamiseen, luonnonvalinnan nopeuttamiseen ja parisuhdemarkkinoiden helpottamiseen meille kaikille. Tietenkään en koskaan olisi voinut toteuttaa näitä väkivaltaisia haaveitani, koska en ole impulsiivinen enkä aggressiivinen ihminen. Päin vastoin, minua rationaalisempaa ja loogisempaa ajattelijaa saa hakea. Eikä löydä. Kuitenkin olen ollut samalla tavalla maentunut kuin artikkelin suomalainen mies, yksin jäämisen vuoksi. En ole kuitenkaan heikko yksilö, joten en sortunut huumeisiin tai mihinkään päihteisiin peittääkseni pahaa oloani.
Lehtijutun mies oli kärsinyt kahdeksan vuotta masennuksesta, ja aivan sama vuosiluku on totta minunkin kohdallani.

Voin hieman kertoa teille kaikille, miltä se oikeasti miehestä tuntuu, kun ei saa tyttöystävää eikä edes seksiä, milloinkaan:

Kaikkein eniten olin aina seksuaalisesta heräämisestäni (noin 15 v.) saakka halunnut vain oman tyttöystävän itselleni. En halunnut olla yksin. Olin ujo poika (olen vieläkin ujo, vaan en enää poikanen) enkä uskaltanut puhua tytöille aluksi mitään. Kesti vuosia ennen kuin uskalsin puhua tytöille, saati sitten olla heidän kaverinsa. Kun olin saanut itseni rohkaistua olemaan heidän ystävänsä, jatkui kaipuu saada tyttöystävä kuitenkin jatkuvasti. Se vain paheni ajan myötä. Tuntui että kaikilla tytöillä oli jo poikaystävät, ja niin varmasti monesti olikin. Siis ainakin niillä, joista olin vähääkään kiinnostunut. En kuitenkaan ole lainkaan pahannäköinen, komeaksikin kehuttu, erittäin hyväkäytöksinen ja tahdikas, huomaavainen, auttavainen herrasmies. Minkäänlaista misogynististä käytöstä en ole milloinkaan edes kuvitellut harrastavani, enkä pidä naisia objekteina, vaan ihmisyksilöinä. Kaikesta tästä huolimatta, vaikka yritin olla hauska ja kiinnostava ihminen, ei kukaan halunnut olla kanssani. Nyky-yhteiskunnassa miehen kun odotetaan tekevän aina aloite, vaikka päätösvalta kuitenkin on naisella. Nuorille miehille ladataan näin valtavia paineita suhteen aloittamiselle. Kun vuosia kului, oloni muuttui vain pahemmaksi ja yksinäisyyteni ja masennukseni syveni. Haudoin tuhoisia ajatuksia, mitkä vain pahensivat oloani. Mietin yhä uudestaan ja uudestaan mikä minussa on vialla, koska kukaan ei halua olla kanssani, vaan on mielummin muiden poikien kanssa, jotka mielestäni eivät olleet monestikaan edes yhtä hyviä poikaystäviä kuin minä olisin ollut (olen edelleenkin tätä mieltä, olen tavannut vain muutaman naisen, jolla on yhtä hyvä poikaystävä, jollaisen he ansaitsisivat). Sain pakitkin naiselta johon olin ihastunut, ja hän kohteli minua tylysti, ensin valehtelemalla, ja sitten kun oli jo herättänyt valtavan innostuksen ja onnen minussa, lataamalla kylmän totuuden päin naamaa ja kävelemällä pois. Hän vielä sanoi haluavansa olla kavereita kanssani, eli jouduin "kaverivyöhykkeelle", mutta valettahan se oli sekin, emme ole olleet kavereita enää sen jälkeen.
Seksin perässä en ole juossut koskaan, eivätkä irtosuhteet minua kiinnosta. En osaa iskeä naisia, enkä voisi olla humalaisen kanssa sukupuoliyhteydessä. Itsehän en juo lainkaan, koska tahdon pitää pääni selvänä ja harkintakykyni vakaana kaikissa tilanteissa. Näin ollen olin halunnutkin säästää ensimmäistä kertaani rakastamalleni naiselle. Nyt monet naiset tuntuvat kuvittelevan että kaikki miehet ovat vain seksin perässä, mutta tästä ei monesti todellakaan ole kyse. On varmasti paljon niitä nuoria yksinäisiä miehenalkuja, jotka toivoisivat vain hellyyttä ja läheisyyttä itselleen, että saisivat tuntea itsensä rakastetuiksi ja että saisivat toista rakastaa. Onko tässä mitään väärää? No ei ole.
Kuten artikkelissa kuvatulle miehellekin, myös minulle kävi aivan samoin heti kun sain viimein tyttöystävän itselleni, ahdistus ja masennut loppui kuin seinään. Feministit kovasti yrittävät väittää että tämä masennus johtui muista syistä, ja yrittävät vierittää sitä miehen harteille, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Vaikka sanotaankin että onnellisuuden pitäisi lähteä itsestä, ei se aina ole mahdollista. Jos elämästä vain puuttuu puolet, niin siinä ei mitään onnellisuuksia sisimmästä löydetä. Onhan minulla kuitenkin opiskelupaikka (no viimein), työpaikka (jota itselläni ei ollut/ole), ystäviä (vain muutamia), perhe (kenellä ei?), eivät todellakaan ole riittäviä syitä tuntea itseään onnelliseksi, jos se kaikkein tärkein, se mitä on elämässään jo kahdeksan vuoden ajan kaikista eniten halunnut, oma rakkain, puuttuu! Nuo feministisivuilla kirjoittelevat nuoret ja hyvännäköiset naiset eivät ilmiselvästikään voi käsittää miltä tällainen oikeasti miehestä tuntuu, koska he itse ovat aivan varmasti kaikki saaneet miestä/miehen itselleen (tai toisen naisen, mikä ei liene erikoista näissä ympyröissä). Nuori kaunis nainen ei voi mitenkään ymmärtää sitä masennusta mikä seuraa kun mies ei saa tyttöystävää itselleen vaikka miten yrittää, koska nuori kaunis nainen saa kenet tahansa! Muistaisitte naiset tämän tästä lähtien. Olisi kaikilla helpompi elää yhdessä tällä pallolla.

Ärsyttää kun feministien mielestä mies ei saisi haluta naista. Varsinkaan seksuaalisesti, muttei myöskään näköjään romanttisesti. Naisen pitäisi saada kulkea vapaana kaikista haluista, katseista ja ajatuksista, joita miehille luonnollisesti ilmaantuu. Tietenkään raiskaaminen ja hyväksikäyttö ei ole kenenkään kohdalla sallittavaa, mutta naiset voisivat joskus ajatella myös vastakkaisen sukupuolen tunteita. Nimenomaan tunteita, sillä monet miehet eivät ole seksin perässä. Moni mukava mies haluaisi itselleen elämänkumppanin, jota rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Onneksi minä olen jo löytänyt omani, josta en aio koskaan luopua, mutta kannan huolta kaikkien niiden oikeasti mukavien miesten puolesta, joihin naiset eivät viitsi uhrata aikaansa, koska he kuitenkin voivat saada jonkun paremman, kunhan vain löytävät sellaisen. Olen itse ollut tuossa tilanteessa, enkä toivo sitä kenellekään, se syö miestä todella paljon.

Vasenkätiset ovat valittajia

Kaikki vähemmistöt ovat valittajia. tällä kertaa olen ärsyyntynyt vasenkätisistä. Heitä on väestöstä arviolta 10-13 %, mutta luotettavia tilastoja koko maailmasta ei ole saatavilla. Vasenkätisten määräksi on veikattu välillä vain viittä prosenttia, enimmillään kahtakymmentä. Kymmenen prosentin tienoilla kuitenkin luultavasti todellisuudessa liikutaan. Kyse on siis pienestä vähemmistöstä.
Kysymykseni vasenkätisille onkin: miksi enemmistön pitäisi alistua vähemmistön tahtoon?
Koska sitähän te tahdotte, älkää yrittäkö muuta väittää, tai verhota agendaanne tasa-arvon löyhään kaapuun, jolla nykyajan vasemmistosuvaitsevaiselitisti voi perustella kaiken itsekkään toimintansa.
Koska oman edun itssekkäästä tavoittelustahan tässä on kyse.
Maailma nyt sattuu olemaan raakennettu oikeakätisille ihan sen takia että suurin osa ihmisistä on oikeakätisiä! Koittakaa ymmärtää ja hyväksyä se. Vasenkätisyydestä johtuvat "haitat" eivät ole mitään verrattuna esimerkiksi epämuodostumista, onnettomuuksista, köyhyydestä, sairauksista tai tyhmyydestä johtuviin haittoihin. Vasenkätisyyden haitat ovat niin mitättömiä että niistä tehtyjen valituslistojen lukeminen saa järkevän ihmisen apen kiehumaan, koska joku kehtaa nillittää naurettavan pienistä asioista, jotka koskettavat vain häntä itseään ja muutamaa hassua muuta, jotka niistä jaksavat välittää paremman tekemisen puutteessa. Tuntuu kuin uhrin statusta hakevat vasenkätiset koittaisivat kalastella jotain säälipisteitä ja niiden avulla erikoisasemaa yhteiskunnassa. Jalustalle nostetaan saavutusten perusteella, ei sen takia että on sattunut syntymään oikea- tai vasenkätiseksi!
Buzzfeed (joka on halpamainen huomionkalastelusivusto) on tehnyt listan, jota en viitsi linkata ettei se saisi lisää katsojia, vasenkätisten kohtaamista "vaikeuksista elämässä".
1. Kierrelehtiöt. Niihin kirjoittaminen kuulemma sattuu vasempaan käteen. Oletteko ottaneet huomioon että yhtä lailla se "sattuu" oikeaan käteen, kun kirjoittaa vasemmanpuolimmaiselle sivulle! Ja jos ei kirjoita kuin joka toiselle sivulle, miksi vasenkätinen kirjoittaisi oikeanpuoleiselle sivulle, jos se kerran sattuu! Jätä ensimmäinen sivu tyhjäksi ja aloita sen taustapuolelta senkin typerys!

2. Kirjoittaminen mappiin. Vasenta kättä taas häiritsevät ne mapin kilpsit, joilla rei'itetyt paperit kiinnitetään siihen. Voi pyhä yksinkertaisuus! Ei voi olla totta ettei aikuinen ihminen keksi ottaa sitä paperia irti siitä mapista, jos siihen on muuten hankala kirjoittaa! Itsekään en juuri koskaan kirjoita mapissa oleviin papereihin, vaan rei'itän vasta valmiiksi kirjoitetut paperit ja kiinnitän ne sitten mappiin. Ei ole vaikeaa, vai onko?

3. "Vain yksi saastainen vasemman käden baseball-hanska koulun liikuntavälinevarastossa". No johan on, ihan kuin ne oikean käden hanskat olisivat yhtään vähemmän hikisiä! Luultavasti vain enemmän, koska oikeakätisiä on enemmän ja useampi on niitä hanskoja silloin käyttänyt.

4. Liian vähän vasenkätisten saksia luokassa. Itse jouduin kärsimään siitä että vasenkätisten saksia oli liikaa. Ei niillä leikkaaminen kivalta tuntunut, mutta oli se täysin mahdollista. Aika pienestä valittamista. Jos kerran on vasenkätinen, niin eikö voi hankkia omia saksia? Itselläni on penaalissa omat (oikeakätiset) sakset. Saksia muutenkin tarvitsee usein silloin kun niitä ei ole joka puolella saatavissa, olivat sitten minkäkätisiä tahansa.

5. Kuulakärkikynät eivät toimi yhtä hyvin kirjoitettaessa vasemmalla kädellä. Tämä johtuu siitä että vasemmalla kirjoitettaessa kynän kuulaa joutuu työntämään, eikä vetämään paperia pitkin, niinkuin normaalisti, ja tällöin mustetta ei tule kynän sisältä itse kuulan pinnalle, ja sitä kautta paperille yhtä paljon. Tämä ei ole kenenkään vika, se on fysiikkaa ja sitä vastaan ei voi taistella. Kirjoita lyijykynällä tai huopakynällä sitten.

6. Mustetta vasemman kämmenen syrjässä. Ja kuvassa on ristisanatehtävä. Ensinnäkin, pakkoko sitä ristisanaa on mustekynällä täyttää, eihän sitä voi korjatakaan jos se menee väärin? Toiseksi, onko pakko laskea se käsi siihen päälle heti kun muste on vielä märkää, koska ristisanaa ei täytetä niin nopeasti kuin kirjoitusvihkoa, siinä on hyvää aikaa antaa musteen kuivua miettiessä seuraavaa sanaa. Kolmanneksi, sama "ongelma" koskee myös oikeakätisiä! Ristisanaa täytetään yleensä sattumanvaraisessa järjestyksessä, joten sanoja voi tipahdella minne puolelle ristikkoa tahansa. Tällöin kumpi tahansa käsi kirjoittaakin, voi joutua vasta kirjoitetun sanan päälle. Antakaa sen musteen kuivua ja tehkää lyijykynällä hyvät ihmiset.

7. Kyynärpäiden törmääminen ruokapöydässä oikeakätisen kanssa. Kuvassa vasenkätinen tyttö ja oikeakätinen poika istuvat pöydän ääressä ja heidän syömäkäsiensä kyynärpäät menevät ristiin. Ei kenellekään tullut mieleen asettaa ruokailijoita toisinpäin, toistensa paikoille?!? Silloinhan kummankin ruokailukädelle jäisi mahdollisimman paljon tilaa. Ei tietenkään tullut mieleen, kun pitää olla niin tyhmä.

8. "Ipadin Kindle-sovelluksella vasen puoli on takasivu". Tarkoittaen että kun Ipadilla luetaan virtuaalista "kirjaa", ja jos vasenkätinen haluaa pitää pädiänsä vasemmassa kädessä, on hänen siirrettävä kättään peräti viitisentoista senttiä ruudun oikealle laidalle tehdäkseen pienen liikkeen kääntääkseen sivua. Onpas nyt ihan hirvittävä vaiva! Onkohan oikeankin kirjan sivujen kääntäminen ihan ylivoimainen tehtävä nykyajan pullamössösukupolvelle, joka on tottunut saaman kaiken internetin syövereistä näyttöpäätteelle esitettynä? Ja mikä siinä on ettei sitä oikeata kättä voi käyttää sitten yhtään mihinkään, kun ei se kelpaa pienenpienen sormieleen tekemiseen, eikä myöskään itse peräti 652 grammaa painavan laitteen pitelemiseen? Minä ainakin osaan käyttää vasenta kättäni kaikenlaiseen toimintaan, ehkä kirjoitusta ja piirtämistä lukuun ottamatta. Ja jos on niin kova paikka, niin osta se oikea Kindle sitten! Siinä on sivunkääntönappi kummallakin reunalla, ja se on muutenkin parempi kuin Applen ylihintaiset designroskatuotteet (Kindlessä on edullisuuden lisäksi paremmin lukemiseen soveltuva silmiä ärsyttämätön näyttö).

9. Auton ajajan juomakupin pidike on oikealla puolella. Huoh! Jälleen kerran, mitä idiotismia! Ensinnäkin, mikä pakko on juoda samalla kun ajaa, se on häiriötekijä, joka voi pahimmillaan johta liikenneonnettomuuteen. Toiseksi, ei se kuppi mahdu olemaan siellä vasemmalla puolella, koska siinä on auton ovi! Kolmanneksi, eivätkö vasenkätiset osaa juoda kuppi oikeassa kädessä?!? Ei voi olla niin hankalaa, minä juon monesti vasemmalla kädellä, minulle on aivan samalla kummalla kädellä mukia tai lasia pitelen. Neljänneksi, englantilaiset autot ovat peilikuvia muunmaalaisista, niissä on ratti oikealla ja kupinpidike vasemmalla (jos sellainen siis autosta ylipäätään löytyy), enkä ole ikinä kuullut kenenkään oikeakätisen valittavan että kupinpidike olisi väärällä puolella englantilaisissa autoissa. Jos se harmittaa niin vietävästi, niin voi sitten varmaan hankkia sen Anglobiilin. Tai muuttaa ihan suoraan engelsmannien maahan. Tai vaikka käpertyä omaan surkeaan pikkumaisuuteensa ja kadota olemassaolon piiristä.

10. Näppäimistön numerotaulukko (numpad) on oikeassa laidassa. Argh! Minun kannettavassa tietokoneessani ei ole numpadia ollenkaan. Se ei haittaa, sillä NÄPPÄIMISTÖSSÄ ON MUUTENKIN NUMEROT!!! Ihan siinä aakkosten yläpuolella. Jos jossakin näppäimistössä on erillinen numeronäppäimistö, on se vain bonusta, siis niille jotka sitä ylipäätään tykkäävät käyttää, itse en siitä tykkää enkä sitä tarvitse mihinkään. Nopeammin numerot saa kirjoitettua siitä kirjainten yläpuolelta, koska kirjoittavat kädet ovat joka tapauksessa sillä kohdin. Myöskään ei liene mahdotonta siirtää sitä vasenta kättään hieman sinne näppäimistön oikealle reunalle, silloin harvoin kun numpadia tarvitsee käyttää. Ja jos se on liian hankalaa, voisitte ehkä opetella myös oikealla kädellä kirjoittamaan niitä numeroita. Ei voi olla liikaa vaadittu, vai ettekai väitä että kirjoitatte näppäimistöllä vain yhdellä kädellä? Jostain kumman syystä minulta onnistuu sekä kirjainten että numeroiden kirjoittaminen oikealla ja vasemmalla kädellä, tiedä sitten mikä vasenkätisten oikeassa kädessä on taas vialla. Kaiken kukkuraksi on olemassa irroitettavia numpadeja, lähinnä pelikäyttöön tarkoitettuja, jotka voi kiinnittää pöytäkoneen näppäimistön kummalle tahansa sivulle. Ostakaa sinisterit sellainen, jos niin laiskottaa siirtää vähän sitä kättä.

11. "Vasenkätiset kuolevat nuorempina". Valetta. Perustuu ikivanhoihin tilastoihin, joiden keräämisen aikaan monet vasenkätiset oli opetettu jo lapsena oikeakätisiksi, minkä takia vanhojen ihmisten ikäluokassa ei ollut juurikaan vasenkätisiä, koska useimmat heistä ilmoittivat itsensä oikeakätisiksi. Tästä sitten pääteltiin virhellisesti että vasenkätiset olivat jo kuolleita siihen ikään mennessä, ja tilastovirheen synnyttämä myytti oli valmis. Voitaisiinko jo hylätä tämä urbaanilegenda. Se ei muuten ollut kysymys. Ainut minkä tuo tilasto todistaa, on se että vasenkätinen voi opetella oikeakätiseksi, niin kuin oikeakätinenkin vasenkätiseksi, tai kumpikätinen tahansa kumpikinkätiseksi.

12. "Nämä pöydät", ja kuvassa on yliopiston luentosalin nousevien penkkirivien jokaisen penkin vieressä (oikealla puolella) olevia pikkuruisia pöydäntynkiä. Tuollaisia pöytiä on todella harvassa paikkaa, Suomessa niitä ei varmastikaan ole, sillä en ole eläissäni moisia missään nähnyt. Kyseessä on yleensäkin muistiinpanopöydän huono suunnittelu, koska se on kumpikätiselle tahansa liian pieni minkäänlaista järkevää käyttöä ajatellen. Vasenkätinen voi toki tuntea olonsa vielä oikeakätistä hankalammaksi tässä nimenomaisessa tilanteessa, mutta siitäkin selviäisi pienellä ja vaivattomalla maalaisjärjen käytöllä: mtäpä jos vasenkätinen menetkin sellaiselle tuolille istumaan, jonka vasemmalla puolella on tyhjä istuin. Nimittäin silloin voit käyttää vasemmalla puolella olevaa pöytää alustana, se on varsin lähellä kuitenkin. Helppoa, jos osaa käyttää omia aivojaan!

13. Mittakupit, joissa on kahva toisella puolella, ja kun sitä pitää vasemmalla kädellä, näkee kupista metrijärjestelmän mukaisen mitta-asteikon, kuppien ja unssien ollessa vastakkaisella puolella. Hohhoijakkaa! Amerikkalaiset, tässä pikku vinkki teille: luopukaa jo muista kuin SI-järjestelmän mukaisista asteikoista, ne ovat epätieteellisiä, epäkäytännöllisiä, vanhentuneita ja aiheuttavat hankaluuksia kaikkien muiden kanssa. Tämän jälkeen mitään "ongelmaa" vasenkätisillekään kupinpitelijöille ei ole, koska sama mitta-asteikko voidaan painaa mittakupin kummallekin puolelle. Joka tapauksessa, en taaskaan ymmärrä miten vaikeaa sitä kuppia voi olla pitää oikealla kädellä? Esimerkiksi leipätaikinaa sekoittaessani pidän sekoituskauhaa oikeassa kädessäni (koska se on vahvempi, ja sekoittaminen tarvitsee voimaa) ja vasemmalla kädellä kaadaan jauhoja ja muita aineita kulhoon. Miksi ei vasenkätinen muka osaa annostella oikealla kädellään ainesosia? Sitäpaitsi jos se nyt sitten on aivan mahdotonta, niin voi siitä kupista pitää muualtakin kiinni kuin vain siitä korvasta. Ja vielä: kuvassa oleva kuppi on läpinäkyvää muovia, siitähän näkee läpi sen vastakkaisellakin puolella olevan mitta-asteikon!

14. Amerikkalainen purkinavaaja. Plääh, se on huono ja epäkäytännöllinen iso mötikkä muutenkin. Suomalainen purkinavaaja, yksinkertaisista yksinkertaisin, pieni teräslätkä, jossa on hainevää muistuttava terä, on paras purkinavaaja kaikista. Hankkikaa sellainen, sitä voi käyttää kummalla kädellä tahansa, oikealla kädellä myötäpäivään purkin reunaa pitkin, vasemmalla kädellä vastapäivään. Jos vastapäivään purkin avaaminen tuntuu liian haasteelliselta (ei vaatisi vähääkään opettelua, mikä on nykyihmiselle ylitsepääsemättömän hankala suoritus), on myös mahdollista ottaa pihdit kauniiseen (vaikka vasempaan) kätöseensä ja vääntää purkinavaajan terä vastakkaiselle puolelle. Näin siitä on tullut vasenkätisten purkinavaaja, eikä tämän tekeminen vienyt aikaa kuin muutaman sekunnin. Purkinavaaja itsessään on niin halpa, että se ei käytännössä kustanna yhtään mitään.

15. Pelikonsolien ohjaimet, kuvassa Playstationin sixaxis. Kyllä, konsolien peliohjaimissa "nuolinäppäimet", eli ne joilla pelihahmoa yleensä liikutellaan, sijaitsevat paikalla, joihin niihin ylettää oikean käden peukalolla. Kuitenkin tietokonepeleissä hahmoa yleensä liikutetaan W,A,S ja D -näppäimillä, mitkä sijaitsevat paikassa, jossa niitä on kätevin käyttää vasemmalla kädellä. Ikinä koskaan milloinkaan en ole kuullut oikeakätisten (vaikka tunnen hyvin paljon intohimoisia pelaajia), valittavan siitä että näitä näppäimiä ei voi käyttää oikealla kädellä. Taas kerran ilmitulee vasenkätisten dextrofobia, niin ettei sillä oikealla kädellä voi mukamas sitten tehdä yhtikäs mitään. Kaiken lisäksi on olemassa myös vasenkätisille rakennettuja peliohjaimia, että netistä sitten vaan tilaamaan. Kuitenkin terveellisemää olisi mennä vaikka ulos lenkille, eikä hakata sitä padin tattia koko päivää ja yötä peukalot ruvella. Itse en myöskään arvosta koko konsolipelaamista, enkä pelien ohjaamiseen siinä käyettävää mekaniikkaa, padit ovat surkeita kapistuksia, epätarkkoja ja hankalia käyttää verrattuna ylivertaiseen hiiri-näppäimistö-komboon. Lisäksi parhaat pelit ovat tietokoneelle.

16. Luottokorttimasiinan digitaalisen allekirjoituksen näytön kynän johto ei koskaan ole torpeeksi pitkä. Kuvassa mies kirjoittaa oikealla kädellä diginäyttöön siinä puhelinjohdolla kiinni olevalla kynällä allekirjoitustaan. Huom. puhelinjohdolla! Siinä on kierteinen johto ihan sen takia että se venyy! Kyllä on mahdollista kirjoittaa se nimikirjoitus myös vasemmalla kädellä. Ei siinä mitään romaania rustata kuitenkaan, ja joka tapauksessa diginäyttöön tehtävästä autograafista tulee hillittömän ruma, koska näytöt ja kynät ovat epätarkkoja ja täriseviä, eivätkä vastaa oikean kynan ja paperin tuntumaa millään lailla. Vasta lähiaikoina on alkanut tulla virastoihin tuollaisia digihirvityksiä, joista en keksi yhtään hyvää sanaa sanottavaksi. Ne vain hankaloittavat asiakkaan asiointia. Kynä ja paperi on lyömätön yhdistelmä.

17. "TÄMÄ", ja kuvassa on kämmensyrjä, joka on kauttaaltaan harmaan grafiitin peitossa. Kuvatekstin mukaan tämä on myös "PAHIN". No, jos kämmensyrjän likaantuminen lyijykynänjäljestä on vasenkätisten pahin ongelma niin voi voi, kyllä on asiat taas hyvin kun on aikaa ja tarmoa valittaa pikkuasioista. Tiedättekös muuten mitä, minulle on myös käynyt aivan sama juttu lukemattoman monia kertoja, kun olen piirtänyt lyijykynällä. Siinähän ei ole väliä onko vasen- vai oikeakätinen, käsi usein likaantuu silti. Eikä se nyt niin paha ongelma ole kuitenkaan.

18. "...jota varten joku on suunnitellut nämä", edelliseen "ongelmaan" viitaten kuvassa näkyy vasemman käden hanskoja, joissa on vain ranteen ympäri menevä osuus, joka jatkuu kämmenen alaosan peittona ja muodostaa yhden sormen pikkurillin ympärille (tällaisen hanskan myös tekee apteekin halvasta pellavahanskasta saksien avulla voin 30:ssa sekunnissa). Nii-in! Eli aivan turhaa valitusta, kun tällainen hanskakin on keksitty jotta edellistä ongelmaa ei lainkaan enää olisi! Ja miten tämä muka sitten on ongelma?!? Tämähän on nimenomaan ratkaisu ongelmaan!!! Typerykset! Kirjoittaja vielä kehtaa valittaa että "surullisinta on että Buzzfeedin toimituksessa puolet vasenkätisistä käyttää noita hanskoja, häpeällistä!" Häpeällistä? HÄPEÄLLISTÄ?!? Anteeksi mitä? Onko "toimittajan" järki lähtenyt kokonaan pääkopasta? Mitä häpeällistä on käyttää hanskaa? Onhan niitä kumpikätisille tahansa hanskoja esim piirtämistä käsin tai digitaalisella piirtopöydällä helpottamaan tehtyjä. Ei niisää ole mitään häpeällistä. Häpeällistä on ainoastaan koko Buzzfeedin lista sekä joidenkin ärsyttävien vasenkätisten turhanpäiväinen nillitys mitättömistä "pulmista", joiden ratkaiseminen ei kysy muuta kuin hivenen ajattelutyötä. Ei kauheasti taas järki ihmisten päitä pakota.

Älykkyyden ja tyhmyyden tabu näkyy persoonallisuustestissäkin

Tein persoonallisuustestin Psykoterapiakeskuksen sivuilla, joka ei sinänsä tuonut valoon mitään uutta eikä mullistavaa, mutta joka sai minut ärtymään vastausten selittelyllään.
Esimerkkinä siitä että älykkyys on yhä tabu, toimii hyvin Psykoterapiakeskuksen persoonallisuustesti, jossa on viisi persoonallisuuden peruspiirrettä: ulospäinsuuntautuneisuus, mielikuvituksellisuus, emotionaalinen tasapainoisuus, sovinnollisuus ja eläytymiskyky.
Kaikista näistä persoonallisuuden piirteistä on esitetty sekä hyviä että huonoja puolia, paitsi yhdestä, älyllisyys/mielikuvitus-kohdasta. Katsotaanpa:



 
Ulospäinsuuntautuneisuus:

Hyvät ominaisuudet: verbaalinen, puhelias, esteetön, tarmokas, aloitekykyinen, toimelias.

Huonot ominaisuudet: pidättyväinen, vähemmän seikkailuhaluinen, vähemmän puhelias, ujo, arka, estynyt.



Sovinnallisuus:

Hyvät ominaisuudet: lämmin, sydämellinen, ymmärtäväinen, innokas, yhteistyökykyinen, luottavainen, auttavainen, mukava, miellyttävä.

Huonot ominaisuudet: viileä, vähemmän ystävällinen, epäluuloinen, helposti ärtyvä.



Tunnollisuus:

Hyvät ominaisuudet: luotettava, päämäärätietoinen, järjestelmällinen, systemaattinen, perusteellinen, kunnollinen, järkevä.

Huonot ominaisuudet: epäjohdonmukainen, sattumavarainen, huolimaton, välinpitämätön, epäluotettava, sekava.



Emotionaalinen tasapaino:

Hyvät ominaisuudet: rento, kiihtymätön, järkyttymätön, ei-kateellinen.

Huonot ominaisuudet: herkkä, tunteellinen, altis, temperamenttinen, helposti loukkaantuva, pelokas, epävarma, jännittynyt, kateelllinen.



Älyllisyys/mielikuvitus:

Hyvät ominaisuudet: luova, kekseliäs, innovatiivinen, avoin, syvällinen, ymmärtäväinen, intellektuaalinen, älykäs, kompleksinen, omaperäinen, persoonallinen.

Huonot ominaisuudet: "ei ehkä arvosta luovuutta, omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä yhtä korkeasti kuin korkeimpia pisteitä saanut. Hän saattaa olla vähemmän mietteliäs, utelias tai tiedonhaluinen kuin ääri-älyllinen henkilö ja enemmän piintynyt tavoissansa."


Kaikista neljästä ensimmäisestä persoonallisuuden piirteestä on keksitty sekä hyviä että huonoja puolia, mutta viidennen kohdalla samaa ei voi sanoa. Kun sen nimikin on älyllisyys/mielikuvitus, sana älykkyys on haluttu jättää tahallaan pois. Tämä siksi ettei kenellekään nyt varmasti tulisi paha mieli, jos vain sattuu olemaan tyhmä. Hyvät alyllisyyden/mielikuvituksen ominaisuudet ovat oikeastikin hyviä piirteitä ihmisessä, joiden joukossa myös älykäs mainitaan. Huonoissa ominaisuuksissa ei kuitenkaan sanallakaan viitata tyhmyyteen, jälkeenjääneisyyteen, älyttömyyteen, tai tylsämielisyyteen, mitä sen kuitenkin pitäisi edustaa. Jos tässä testiosiossa henkilö on saanut huonot pisteet, saattaa hän olla Psykoteapiakeskuksen mukaan vähemmän miettelies, utelias tai tiedonhaluinen kuin ÄÄRI-ÄLYLLINEN henkilö. Ääri-älyllinen. Ihan kuin vain ääri-älykäs henkilö, jokin nero olisi mietteliäs, utelias tai tiedonhaluinen. Jokaisen tulisi olla. Jos joku ei ole, hän ei saata olla hieman vähemmän kiinnostunut näistä asioista kuin ääri-älyllinen henkilö, ehei, hän on yksinkertaisesti tyhmä. Testin mukaan tyhmä ihminen ei ehkä arvosta luovuutta, omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä yhtä korkeasti kuin fiksu ihminen. Karkeaa yksinkertaistamista, sillä tyhmä ei tajua taiteista eikä tieteistä mitään, koska hänen aivokapasiteettinsa ei siihen riitä. Täysin turhaa, virheellistä ja haitallistakin on ruveta paapomaan typeryksiä tässäkin asiassa. Tyhmiä ihmisiä on, itse asiassa suurin osa maapallon väestöstä on tyhmyreitä. Hyväksykää jo tosiasia, senkin suvaitsevaiset!

Ja mikäli jotakuta kiinnostaa, tulokseni persoonallisuustestistä olivat seuraavanlaiset (asteikolla −10 - 10):
Ulospäinsuuntautuneisuus: −3 (vihaan tuntemattomia ihmisiä, he eivät kiinnosta minua)
Sovinnallisuus: 1 (minun mielipiteeni ja tapani on oikein, muut ovat väärässä)
Tunnollisuus: 8 (suoritan aina velvollisuuteni kunnialla loppuun asti)
Emotionaalinen tasapaino: 1 (olen herkkä ihminen, minkä takia sain tästä korkeat pisteen, mutten ole kuitenkaan epävakaa)
Älykkyys/mielikuvitus: 9,5 (olen älykkäämpi kuin kukaan koskaan tapaamistani ihmisistä, ei millään pahalla)

Älykkyyden ja tyhmyyden periytyminen on nyky-yhteiskunnan viimeinen suuri tabu

Tyhmyys on tabu. Samoin kuin viisauskin. Niistä ei sovi puhua muuten kuin jotenkin ihmeellisesti yksilöstä erillään olevina ominaisuuksina. Vaikka kumpaakaan ei voi oppia, ja vaikka kumpikin on perinnöllistä. Tämä on viimeisiä suuria tabuja nyky-yhteiskunnassamme, jos, ja toivottavasti kun, myönnämme sentään rodullisten piirteiden olevan geneettisiä.

Tyhmyyttä ja viisautta ei kuitenkaan haluta nähdä geneettisinä ominaisuuksina, koska "moderniin sivistykseen" kuuluu äärisuvaitsevaisuus, eli kaikkien erilaisten yksilöiden pakottaminen samaan "tasa-arvon" muottiin, mistä oikeasti on tasa-arvo ja suvaitsevaisuus kaukana. Myöntäisitte nyt liberaalitkin pois vain, kaikki eivät ole samanlaisia, oikeastaan kaikki ovat lähestulkoon erilaisia. Siispä ihmisiä voi myös kohdella eri tavalla, kutakin heidän itsensä omien tekojensa ja olemuksensa ansaitsemalla tavalla. Varmaankin kaikki muut genetiikkaan liittyvät tabut on saatu jo taottua ihmisten mieliin normaaleina tosiasioina, kuten että lihavuus on joillain geeneissä, samoin kaljuuntuminen, hiusten, silmien ja ihon väri, lihaksikkuus ja esimerkiksi nopeus sekä muut urheilutuloksiin vaikuttavat seikat. Mutta viisaudesta, ja varsinkaan tyhmyydestä ei ole vieläkään soveliasta puhua genetiikan yhteydessä. Kuitenkin on todistettu aukottomasti jo moneen kertaan että älykkyys on vähintäänkin 70-prosenttiseti periytyvää. Vain 30% on siis ympäristön, eli vanhempien ja opettajien luomaa älykkyyttä. Tämän takia tyhmä lapsi ei tule koulusta hullua hurskaammaksi, kun taas älykkäästä lapsesta kasvaa älykäs aikuinen. Tyhmät ihmiset eivät voi saada älykästä lasta kuin huiman harvinaisen geenimutaation kautta, sama pätee älykkäiden ihmisten tyhmiin lapsiin, joita ei käytännössä populaatiossa esiinny lainkaan.

Aihe on niin tabu erityisesti ryhmien älykkyyttä koskevien erojen takia. On nimittäin tieteellisesti todistettu että:

• Miehet ovat yleensä naisia älykkäämpiä.
• Rikkaat ovat yleensä köyhiä alykkäämpiä.
• Kaukasidit (eurooppalaiset) ja mongolidit (aasialaiset) ovat yleensä negridejä (afrikkalaisia) älykkäämpiä.

Tällaiset väitteet saavat "suvaitsevaisen" ihmisen välittömästi puolustuskannalle, oikeastaan hyökkäys-on-paras-puolustus-kannalle, eli heittelemään rasismi-herjoja päin näitten tutkimustulosten esittäjää. Jotteivät "Rasisti"-huudot muuttuisi Molotovin cocktailien heittelyksi, on ensiksi tärkeä saada suvaitsevaisto rauhoittumaan ja tutkimaan analyyttisesti tilastoja ja tutkimuksia.
Ihminen, joka vastustaa näitä tutkimustuloksia, ja kieltää ne virheellisinä, ei tee sitä muusta syystä kuin siitä että hän yrittää olla hyvä ihminen. Moraalisesti parempi kuin hänen mielestään "kamala natsisika", joka uskaltaa tästä tabuaiheesta puhua. Kuitenkin on nyt niin että moraalisen kannan ottanut liberaali ei ole itse perehtynyt aiheeseen, hänellä ei ole siitä minkäänlaista asiantuntemusta. Hänen argumenttinsa perustuvat hänen omaan mielipiteeseensä, joka sattuu olemaan tilastotieteen vastainen. Täysin luotettavana omaa intuitiotaan ja "eettisesti kestävää" mielipidettään pitävä ihminen on suorastaan harhainen yksilö. Jätetään nämä asiat oikeiden asiaan perehtyneiden tutkijoiden huoleksi. Te tavalliset ihmiset ja myös me netin teräväkieliset kommentaattorit voimme sitten lukea valmiit tutkimustulokset ja perustaa mielipiteemme niihin. Vain tieteellinen tieto, oikeat faktat, ovat suvaittavia, valhe, niin "moraalisesti hyvä" kuin se olisikin, ei ole suvaittava. Totuus on oikein, valhe on väärin.

Nythän on niin että yllä esitetyt kolme kohtaa eivät missään nimessä tarkoita jokaisa kyseiseen ryhmään kuuluvaa ihmistä. Joka ryhmästä on teoriassa mahdollista nousta ihmiskunnan älyköiden joukkoon, mutta kuitenkin nämä alemman tuloksen saaneet ihmisryhmät ovat keskimäärin toisia vertailuryhmiään vähemmän älykkäitä.

Perehdytäänpä hieman taustoihin kunkin ryhmän kohdalla:

Miehet ovat yleensä naisia älykkäämpiä.
Lähes kaikki ihmiskunnan historian suurmiehistä ovat nimensä mukaisesti suurmiehiä. Keksijät, tutkijat, nobelistit, älyköt, filosofit... listalta arviolta 90 prosenttia on miehiä. Ennen tätä saatettiin selittää "patriarkaatin ylivallalla", joka pakotti naiset nyrkin ja hellan väliin, mutta miten on nykyään? Toki naistutkijoiden ja -älyköiden määrä on noussut, mutta ei läheskään siinä määrin kuin heidän prosentuaalinen osuutensa väestöstä (noin 49%) antaisi olettaa. Nykyajan suvaitsevaisessa ilmapiirissä kukaan ei ole kahlitsemassa naista kotiin ja pois tieteellisen työn parista, ja varsinkin Internet on tehnyt tiedon etsimisestä, jakamisesta ja tuottamisesta mahdollista kaikille. Enää eivät voi feministit vedota miehen ylivaltaan, koska naisilla on samanlaiset oikeudet ja mahdollisuudet tieteen edistämiseen (länsimaissa siis). Miksi sitten on niin että:
95 % Nobel-palkinnon voittaneista on miehiä?
77 % yliopistojen professoreista on miehiä?
70 % Euroopan unionin tieteellisen työn tekijöistä on miehiä?
82 % tieteellisten artikkelien julkaisijoista on miehiä?
90 % Wikipedian kirjoittajista on miehiä?

Rikkaat ovat yleensä köyhiä alykkäämpiä.
Kuinka moni köyhä on noussut ihmiskunnan huippujen joukkoon? Ei kovinkaan moni. Toki kuulee silmätkostuttavina ryysyistä-rikkauksiin tarinoina aina silloin tällöin muutamasta onnistujasta, mutta se ei vielä tilastovaakakuppia heilauta puoleen eikä toiseen. Suurin osa älykkäistä ihmisistä on hyvin toimeentulevia, koska heillä on riittävästi älyä huolehtia omasta elämästään. Jos köyhä on älykäs, hän pääsee mitä luultavimmin pois köyhyydestä oman älykkyytensä ja yritteliäisyytensä ansiosta. Useimmat köyhät eivät kuitenkaan ole tällaisia. Voi kuulostaa julmalta puheelta, mutta onhan se nyt päivänselvää että pahvimuki kädessä kadunkulmaan polvistuneelta romaninaiselta ei voi odottaa saavansa vastausta mihinkään tieteelliseen kysymykseen. Ei vaikka hänet opetettaisiin puhumaan kieltä. Ei vaikka hän kävisi peruskoulun ja lukion läpi. Ei, hänellä ei vain kertakaikkiaan ole minkäänlaisia lahjoja sellaiseen. Kerjäläiset eivät tule koskaan pääsemään pois ahdingostaan, jos eivät edes yritä. Mutta yleensä heillä ei kyllä edes ole mahdollisuuksia, kykyä parempaan, vaikka yrittäisivätkin. Joka tapauksessa muitten almujen varassa loisiminen ei ole yrittämistä nähnytkään.

Kaukasidit ja mongolidit ovat yleensä negridejä älykkäämpiä.
Tähän asiaan kun viittaakaan, niin on rasistin maine suvaitsevaiston keskuudessa taattu. Ja sitä ei takaisin saa. Onneksi internetin anonymiteetin avulla voi tuoda yleiseen tietoisuuteen myös epämiellyttävämpiä totuuksia, niitä joita itseään muita suvaitsevaisempana ja siten parempana ihmisenä pitävä etuoikeutettu pilalle hemmoteltu laiska länsimainen kaupunkilainen vihervasemmistolainen hyvin toimeen tuleva nuori ei halua kuulla. Sormet voitte ottaa pois sieltä korvista, voitte lakata huutamasta "älälälälälälää"-tä, silmät saa aukaista ja päännekin voitte vetää viimein ulos sieltä viemärisuolestanne. Tilastot eivät valehtele, mustat ovat yleisesti ja keskimäärin valkoisia ja keltaisiä tyhmempiä. He saavat huonompia koulutuloksia kaikkialla, menestyvät heikommin elämässä, ovat yleensä aina köyhempiä jne. Jos olet eri mieltä, soisin mielelläni sinun esittävän luotettavia lähteitä, jotka kertovat miksi:
95 % yliopistojen professoreista on muita kuin negridejä?
98,2 % Nobel-voittajista on muita kuin negridejä?
98,8 % Nobel-voittajista on muita kuin muslimeja?
Esimerkiksi juutalaisia on peräti 20 % kaikista Nobel-voittajista, kun heidän kokonaismääränsä maapallon väestönsä on vain 0,2 %! Sen sijaan negridejä on maailmassa 30 %, ja muslimeita saman verran (noin 50 % Afrikan, ja 30 % Aasian väestöstä tunnustaa Muhammadin uskoa).

Koko älykkyysasia on tabu lähinnä sen takia että ihmiset pelkäävät sen johtavan syrjimiseen. Mutta ollaanko täällä työntämässä vielä juutalaisia kaasukammioon? Kastroidaanko homoja yhä? Tämä on menneisyyttä, ja rasismista ja homofobiasta voidaan jo puhua ääneen. Kun taas älykkyydestä, tyhmyydestä ja niiden rodullisista ja muista ryhmiin sitoutuneista eroista ei voi. Ei kukaan voi tosissaan pelätä sitä että jos nyt myönnetään vihdoin ihmisten älykkyydessä olevan huimia eroja, ja että älykkyys on suurimmalta osin perinnöllistä, että se johtaisi tyhmien ihmisten joukkotuhontaan keskitysleireillä! Vaikka ei siitä mitään haittaa ainakaan ihmiskunnan kehitykselle olisi, maailmahan on jo turkasen ylikansoittunut.

Lopuksi vielä lisälukemiseksi erittin hyvä artikkeli Skepsis-lehdestä, jossa käsitellään sitä miksi älykkyydestä ja sen periytyvyydestä on niin hankala puhua, asian tabumaineen vuoksi, vaikka tiedeyhteisölle linkki geenien ja älykkyyden välillä on ollut selvä jo pitkään.



Lähteitä:


Richard Lynn, Tatu Vanhanen: IQ and Global Inequality, 2006
http://www.amazon.com/Global-Inequality-Richard-Lynn-Vanhanen/dp/1593680244

Richard Lynn, Tatu Vanhanen: IQ and the Wealth of Nations, 2002
http://www.amazon.com/IQ-Wealth-Nations-Richard-Lynn/dp/027597510X
http://www.isteve.com/iq_table.htm

Rushton & Jensen: Thirty years of research on race differences in cognitive ability, 2005
http://www.udel.edu/educ/gottfredson/30years/Rushton-Jensen30years.pdf

J. Philippe Rushton: Race, Evolution, and Behavior: A Life History Perspective, 1995
http://psychology.uwo.ca/faculty/rushtonpdfs/Race_Evolution_Behavior.pdf

http://kansankokonaisuus.blogspot.fi/2007/09/flynnin-uusi-kirja-osta.html

Parinvalinnassa valta on naisilla, mutta miksi?

Tämä kirjoitus käsittelee parinvalintaa, yhtä suosikkiaiheistani, koska se liittyy niin suurelta osin evoluutiobiologiaan, mihin kaikki muukin enemmän tai vähemmän perustuu.

Ihmisen parinvalinnassahan naaras on se sukupuoli joka tekee valinnan. Kuitenkin uroksen tehtäväksi jää tehdä lähes kaikki työ parisuhteen alkuun saattamiseksi. En halua nyt mitenkään kuulostaa katkeralta vanhaltapojalta, koska sellainen en ole, kyse on vain ja ainoastaan evoluution meille kehittämistä mekanismeista, joita edelleenkin toteutamme, koska emme ole muuttuneet luolamiesajoista paljon yhtään.

Tutkimusten mukaan yhdeksässä tapauksessa kymmenestä parisuhteen alkamisesta on päättänyt nainen. Naisella on selvä biologinen etu tässä asiassa puolellaan, koska lyhyesti sanottuna sperma on halpaa ja munasolut kalliita. Koska uros voi teoriassa saada loputtomasti jälkeläisiä, on miehelle edullisinta yrittää panna paksuksi niin monta vastakkaisen sukupuolen edustajaa kuin mahdollista. Naaras taas voi enimmilläänkin koko hedelmällisen ikänsä aikana saada vain noin toistakymmentä jälkeläistä, mistä johtuen naiselle on edullisinta "pihdata", eli olla antamatta seksiä kaikille haukkaille, jotta hän voisi paremmin valita kilpakosijoista sen sopivimman miehen jatkamaan sukuaan. Suvun jatkamiselle, ja omien geenien levittämisellehän koko elämä perustuu. Se on itse asiassa elämän ainut tarkoitus, ja se on koodattu DNA:hamme.
Sperma on halpaa ja munasolut kalliita myös sen vuoksi että mies ei voi tietää onko hänen kumppaninsa lapsi varmasti hänen siittämänsä. Ainoastaan nainen voi olla varma siitä, että puolet hänen geeneistään on hänen synnyttämässään jälkeläisessä. Koska mies ei koskaan voi olla tästä aivan varma, on hänen kannaltaan tärkeää yrittää saattaa raskaaksi mahdollisimman monta naista, jotta suurimmalla todennäköisyydellä hänen geeninsä jatkuisivat ainakin osassa niitten naisten lapsista, joiden kanssa hän on ollut sukupuoliyhteydessä. Naiselle riittää teoriassa yksikin lapsi (vaikka useampi on tietenkin parempi, koska muuten kaikki on yhden kortin varassa), ja hän ei tarvitse sen siittämiseen kuin yhden miehen, joten naisella on valtaa olla valikoiva sen suhteen että hän saa toisen puolen lapsensa geeneistä mahdollisimman hyvältä isäkandidaatilta.

Genetiikka siis kertoo meille miksi miehet haluavat enemmän seksiä kuin naiset. Miksi miehet haluavat sitä useampien naisten, kuin vain yhden kanssa. Ja miksi naisten halut ovat täysin päinvastaiset. Biologian sanelemana miehet joutuvat liehittelemään naisia päästäkseen näitten housuihin, ja naisilla taas on varaa olla hyvin valikoivia, ja päästää vain parhaimmat miehet sänkyynsä. Koska ihmisiä on monen eri tasoisia, jotkin yksilöt jäävät kokonaan ilman puolisoa. Näin on erityisesti miehillä, koska miehiä on ensinnäkin jo tilastollisesti enemmän kuin naisia (poikia syntyy kaikkialla hieman enemmän kuin tyttöjä, koska miesten kuolleisuus on suurempi kuin naisten, ja kehitysmaissa tyttölapsia vielä julmasti surmataan, koska typerät ihmiset eivät kunnioita naissukupuolen oikeuksia, eivätkä ymmärrä edes omaa etuaan), sekä hyvätasoisilla miehillä on enemmän kumppaneita kuin hyvätasoisilla naisilla. Korkeimman tason miehet saavat lähes kenet naisen tahansa, ja heillä niitä yleensä riittääkin varsin paljon. Korkeimman tason miehille kuitenkin kelpaavat myös tavalliset naiset, joten he putsaavat usein pöydän myös tavallisen tason miesten nenän edestä. Korkeimman tason naisille taas kelpaavat ainoastaan korkeimman tason miehet, eivätkä he hyväksy tavallisia miehiä kumppaneikseen. Tavalliset miehet tahtoisivat ylemmän tason naisia, mutta heillä ei siihen rahkeet riitä, sen sijaan he yleensä pariutuvat tavallisten naisten kanssa. Jos tavallisia naisia ei ole niin paljon saatavilla, koska ylemmän tason miehet ovat ne vieneet, voi tavallinen mies tyytyä myös alemman tason naiseen. Tavalliset naiset voivat saada ylemmän tason miehenkin, mutta kelpuuttavat myös tavallisen miehen, kun taas alemman tason miehiä he eivät halua. Alemman tason miehille kelpaisivat mitkä tahansa naiset, mutta heillä ei ole mahdollisuuksia kuin joihinkin alemman tason naisiin, sillä alemman tason naisetkin haluaisivat joko ylemmän tason miehen, tai tavallisen miehen, mutta jos näitä ei ole riittävästi saatavilla, saattavat he tyytyä myös alemman tason mieheen.

Nainen ei lähes koskaan jää yksin elämässään, hänen on aina enemmän tai vähemmän helppo löytää kumppani itselleen ja sukuaan jatkamaan. Miehillä ei ole asiat näin hyvin. Suuri määrä alemman tason miehiä jää ilman kumppania, koska alemmankaan tason naiset eivät heitä kelpuuta, tai sitten tavalliset miehet ovat vieneet kaikki saatavilla olevat alemman tason naiset, koska taasen ylemman tason miehet ovat vieneet kaikki tavalliset naiset (ylemmän tason naisten lisäksi).

Naisella yksin on valta päättää siitä kenen kanssa hän lisääntyy (nyt ehkäisyvälineiden ja raiskausten tuomitsemisen aikakaudella), kun taas miehellä tällaista mahdollisuutta ei koskaan ole. Miehen täytyy iskeä nainen, jotta suhde saa alkunsa, ja vaikka tämä vaikuttaisi siltä että miehellä on näin valinnan mahdollisuus täysin omissa käsissään, se on harhaa. Nainen on jo tehnyt valintansa omassa päässään, siinä vaiheessa kun hän päästää miehen lähestymään itseään iskemistarkoituksessa. Rakkauden huumassa mies luulee itse tehneensä päätöksen suhteen alkamisesta, mutta oikeasti valta oli kokonaan naisella. Jos sellainen mies yrittää iskeä naista, josta nainen ei ole kiinnostunut, sanoo nainen vain "ei", ja miehen yritys on ollut turha. Mies olisi halunnut, mutta nainen ei antanut, päätösvalta oli tässä tapauksessa ilman muuta naisen. Jos sellainen mies yrittää iskeä naista, josta nainen on vähän kiinnostunut, mutta joka ei kuitenkaan ole täysin ideaali, saattaa nainen pitää tätä varaehdokkaana, kunnes joko löytää paremman miehen, ja hylkää varaehdokkaan, tai jos ei löydä parempaa ennen kuin biologinen kellonsa alkaa lähestyä keskiyötä, hän valitsee varaehdokkaan kumppanikseen. Tällöinkin valinta on ilman muuta naisen eikä miehen. Jos naista lähentelee mies, josta hän on kiinnostunut, hän antaa miehen jatkaa iskuyrityksiään, kunnes on varma tämän sopivuudesta ja antaa myöten. Eli jokaisessa tapauksessa päätäntävalta kumppaninvalinnassa on naisen.
Kuitenkin noin kymmenen prosenttia parinvalinnasta tapahtuu toisinpäin, jolloin oikeasti miehellä on valta päättää suhteen alkamisesta. Tämä siis on harvinaista, muttei täysin poikkeuksellista. Kyseessä on tällöin aina ylemmän tason mies ja tavallinen nainen. Nainen tietää että häntä lähestyvä mies on häntä ylempänä sosiaalisessa hierarkiassa parinvalinnan markkinoilla, ja jos hän ei nyt tartu tilaisuuteen, ei hän luultavasti tule saamaan toista yhtä hyvää vaihtoehtoa. Nainen on lähes pakotettu suostumaan itseään ylemmän tason miehen kosioyritykseen, joten valta päättää on tässä ainoassa tapauksessa käytännössä miehellä. Ylemmän tason mies voi valita haluamansa itseään alemman naisen, ja voi olla varma että seksiä on tiedossa.

Mies ei tietenkään ajattele seksiä viiden sekunnin välein, niin kuin huono sanonta väittää, mutta tottakai se on miehelle tärkeämpi ja enemmän mielen kapasiteettia liikuttava asia kuin naiselle, kaikista edellämainituista syistä johtuen. Tämän takia voikin monista (erityisesti naisista) tuntua siltä että kaikki miehet ovat vain seksinnälkäisiä sikoja, jotka käyvät vieraissa minkä ehtivät ja hylkäävät naisen heti tämän tultua raskaaksi. Evoluution ansiosta miesten seksinnälkä on suurempi kuin naisten, sitä ei voi millään kiistää, mutta pelkästään seksiä ja koko ajan vain seksiä eivät kiihkeimmätkään miehet ajattele. Muuten ei tulisi elämisestä mitään. Koska miesten seksivietti kuitenkin on naisia keskimäärin suurempi, ja koska nymfomaaneja on paljon vähemmän kuin satyriaaseja (valtavan seksinnälkäisiä naisia vähemmän kuin valtavan seksinnälkäisiä miehiä), on epäsuhta valmis:
Mies joka ei saa kumppaniltaan seksiä, voi joko elää onnettomana ja puutteessa (ei, itsetyydytys ei todellakaan ole korvaavaa ja riittävää toimintaa), tai sitten hakea seksiä parisuhteen ulkopuolelta, eli pettää kumppaniaan. Useinkaan mies ei petä sen takia, että tahtoisi satuttaa naistaan, tai ei rakastaisi tätä, tai tahtoisi tehdä tälle mitään pahaa. Mies ei myöskään ilmiselvästi halua katkaista suhdetta naiseensa, jos hän käy pitkän aikaa vieraissa, ja salaa tämän vaimoltaan eläen täysin normaalia elämää tämän kanssa. Miehen ainut syy tehdä syrjähyppyjä on tällöin saada fyysisesti tarvitsemansa määrä seksiä elämäänsä, muuten hän on onneton. Hän ei halua vaarantaa parisuhdettaan, koska on siinä onnellinen ja rakastaa vaimoaan, mutta tämä ei vain halua seksiä yhtä paljon kuin miehensä. Tällaisessa tilanteessa on kaikkien kannalta parasta, että salasuhde pysyy salaisena hautaan asti. Jos mies menee kertomaan pettäneensä vaimoaan, on seuraamuksena lähes varmasti ero. Jos taas hän salaa asian aina ja ikuisesti, ei kenellekään tule paha mieli. Vaikka äkksieltään voisi kuvitella että suhteen tunnustaminen olisi epäitsekäs ja rehellinen hyvä teko, on se kaikkea muuta. Se on itse asiassa melko itsekäs teko, sillä paljastaminen parantaa ainoastaan pettäjän omaa mielialaa ja suo tälle hyvän omantunnon, ja näin on "synti" kuitattu. Sen sijaan viattomalle sivulliselle, eli petetylle naiselle, tuo syrjähypyn paljastuminen ainoastaan surua ja pahaa mieltä, kenties jopa vihaa ja katkeraa kaunaa. Jos salasuhde paljastuu, on kolme ratkaisua mahdollisia: joko nainen anteeksiantaa miehelleen, joka lupaa lopettaa salasuhteen (ja tällöin se olisi oikeasti syytä lopettaa, ja jos ei halua, niin sitten olisi erottava), toisena vaihtoehtona (jos nainen on saanut tietää suhteesta niin että mies ei tiedä hänen siitä tietävän) voi nainen parantaa omaa oloaan pettämällä salaa miestään jonkun toisen miehen kanssa kostoksi, ja näin paremmalla omalla tunnolla jatkaa suhdetta mieheensä (mutta suhde ei kuitenkaan koskaan enää tulisi olemaan sama), tai sitten nainen eroaa miehestään, koska ei kestä sitä että tämä on ollut toisen tai muiden naisten kanssa. Yhdeksässäkymmenessä prosentissa tapauksista käy tämä viimeinen vaihtoehto, koska naisen on hyvin vaikea, lähes mahdoton käsittää että mies ei petä sen takia etteikö rakastaisi vaimoaan ja tahtoisi olla tämän kanssa, vaan ainoastaan sen takia että hänen seksuaaliset tarpeensa eivät koe riittävää tyydytystä suhteessa, joka muuten on kummallekin onnellinen. Naisille ei siis ole suotuisaa pihdata, jos he haluavat pitää miehensä uskollisina, mutta kaikki naiset eivät vain halua tai jopa pysty sellaiseen yhdyntätahtiin, mitä miehet toivoisivat. Joskus on myös miesten nöyrryttävä, ja elää pienessä puutteessa aina aika ajoin, vaikka se pahalta saattaisikin tuntua, jos pitkäaikaisen suhteen molemminpuolinen onnellisuus menee miehen henkilökohtaisten tarpeiden edelle.