Viimeinen sana homoliitoista: miksi ne ovat väärin

Olen vältellyt tätä aihetta jo kauan. Mutta nyt viimein tartuin siihen.
Homoliittolakihan... anteeksi sukupuolineutraali avioliittolaki äänestettin eduskunnassa voimaantulevaksi jo viime syksyn puolella. Siitä asti minun on pitänyt kirjoittaa definitiivinen ja erittäin pitkä artikkeli aiheesta, josta olen kirjoittanut jo monta kertaa aiemmin. Aiemmin olen näppäimistöäni sauhuttanut sellaisista aspekteista kuin lakialoitteen nimestä, joka on propagandamielessä vaihdettu sukupuolineutraalista "tasa-arvoiseen", vaikka kyse ei ole tasa-arvosta, tai siitä että homoliittojen puolustajien argumentit eivät kestä lähempää tarkastelua. Olenpa myöskin esitellyt järkeviä argumentteja homoliittoja vastaan. Nyt kuitenkin tämän loppupuheenvuoron tarkoituksena on pistää asia vihdoin pakettiin ja lopettaa kaikenlainen jankkaus homoliittokysymyksestä.
Tiedän että laki on jo äänestetty voimaantulevaksi, mikä tapahtunee vuoden 2017 aikana, eli onneksi ei aivan vielä. Muutoksen mahdollisus lakiin sitä ennen on toki teoriassa mahdollinen, mutta en usko että minkäänlaista muutosta siihen on tulossa, syistä jotka kerron perinpohjaisesti tässä kirjoituksessani. Myöskään en elättele minkäänlaisia toiveita että tällä(kään) kirjoituksellani olisi vaikutusta valtakunnan politiikkaan tai yhteiskunnan ilmapiiriin ja kansalaisten yleiseen mielipiteeseen, mutta jos edes muutamat saisivat tästä tukea omassa elämässään kohtaamilleen vaikeuksille, olisin tyytyväinen.

Nyt sitten pitemmittä puheitta, itse asiaan.

Minä vastustan homoliittoja. Se on varmasti käynyt jo kaikille selväksi. Syytkin kenties monille, mutta ne lienee paikallaan kerrata perusteellisesti, uusien lukijoiden takia, ja niitten jotka niitä eivät muista tai halua ymmärtää.


Homous on luonnotonta

Luonnollinen olotila kaikkiin asioihin on aina paras mahdollinen. Homous ei ole luonnollista. Luonnollista on halu lisääntyä, koska se on itse elämän perimmäinen ja ainoa tarkoitus, causa vitae. Homot eivät kykene lisääntymään, eivätkä lesbotkaan, ilman ulkopuolisen henkilön apua. Ihmislaji ei olisi selviytynyt tähän päivään jollei se olisi jatkuvasti ja ahkerasti harrastanut lisääntymistä miesten ja naisten välillä. Homo sapiens nyt sattuu vain olemaan sukupuolettunut laji, jonka lisääntymiseen tarvitaan kummankin sukupuolen edustajaa. Niin kuin ovat kaikki muutkin selkärankaiset eläimet, ja monet selkärangattomatkin. Suvullinen lisääntyminen on ollut jo vuosimiljardien ajan kehittyneempien elämänmuotojen ainut lisääntymistapa. Koska se on kaikista toimivin, kätevin ja yksinkertaisesti paras mahdollinen, sitä ei ole syytä muuttaa miksikään. Evoluutio on huomannut tämän, mutta onko ihminen itse?

Nykyään kun on muodissa kaikenlainen turhanpäiväinen vouhotus sukupuolisesta suuntautumisesta ja muista luonnonoikuista, on lisääntyvyys kääntynyt monessa maassa laskuun, kun varsinkin nuoret naiset ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia. Asia, jonka pitäisi olla itsestään selvästi kaikkien naisten, ja miestenkin velvollisuus. Jostain kumman syystä he ovat kuitenkin lähes poikkeuksetta naisia, jotka nykyään päättävät olla lapsettomia. Moni mies jää näin vaille omaa jälkikasvua, vaikka sellaista haluaisi ja olisi valmis hoitamaankin.

Lapsettomuus on siis luonnotonta. Koska vain mies ja nainen voivat luonnollisesti saada lapsia keskenään, kaikki muut parisuhdemuodot ovat luonnottomia. Parisuhteen tarkoitushan nimittäin on tuottaa lapsia, eli lisää kunniallisia veronmaksajia yhteiskuntaa pyörittämään. Koko sivilisaatio perustuu tähän ihmiskunnan sukupolvien jatkumiseen. Jos jokin sukupolvi yht'äkkiä lyhytnäköisesti päättää jättää lapsensa hankkimatta, sillä voi olla katastrofaaliset seuraukset kaikille ihmisille. Vastustankin kiivaasti länsimaisen hyvinkoulutetun ja järkevät ylemmän keskiluokan vapaaehtoista lapsettomuusaatetta, joka on nykyään jo hälyttävän laajalle levinnyt. Tunnen itsekin koko joukon naisia, jotka eivät aio omien sanojensa mukaan koskaan hankkia jälkiaksvua. Yhtäkään tällaista miestä en tunne.

Homot ovat osa tätä jatkumoa ja aatetta, koska he eivät voi saada lapsia. Homot-termi kattaa tässä lesbotkin, koskapa heidän kaikkien seksuaalinen suuntautumisensa on homoseksuaalinen, normaalin heteroseksuaalisuuden sijaan. Homoilla toki on mahdollisuus lisääntyä, mutta he vapaaehtoisesti päättävät yleensä jättää sen käyttämättä. Jotkin homot kuitenkin lisääntyvät, mutta kovin erikoisella tavalla. He luovuttavat spermaansa, jolloin seksiä naisen kanssa ei harrasteta, mutta sijaissynnyttäjän osaan alistettu naisparka joutuu kuitenkin kantamaan tuon homon lapsen. Sitten lapsi luovutetaan pois omalta äidiltään, joka on hänet kantanut yhdeksän kuukautta, ja annetaan isälleen, homolle, ja tämän kumppanille, toiselle miehelle. Tällainen toiminta on luonnottoman lisäksi myös moraalitonta lasta kohtaan. Mikä johdatteleekin meidät seuraavaan aihealueeseen.
Mutta sitä ennen aion vielä summata yhteen lyhyellä listalla tämän luvun teesit, jottei kukaan "homouskovainen" voi tulla niitä kumoamaan. Tässä usein esitettyjä jatkokysymyksiä aiheesta, ja vastaukseni niihin:


Jos homous on luonnotonta, miksi sitä esiintyy eläinten keskuudessa?

Eläinten keskuudessa ei esiinny homoutta samassa mittakaavassa eikä samassa merkityksessä kuin ihmislajin parissa. Homous ja sen ylistäminen näyttävätkin olevan vain ihmisen keksimä kulttuurillinen oikku. Homotutkijat ovat todistaneet että on olemassa pitkä lista eläinlajeja, jotka näennäisesti harrastavat homosuhteita.

Mutta mitä tarkoitetaan näillä homosuhteilla, ja miten ne eroavat ihmisten keskinäisistää homosuhteista? No, koska elämän tarkoitus on jatkua jälkeläisten muodossa, jokaisen eläinlajin, myös ihmisen, jokainen yksilö pyrkii koko elämänsä siihen että saa jatkettua geenejään vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa eteenpäin. Tämä on selvä juttu kaikille.

Jos kuitenkin käy niin ikävästi, että vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole saatavilla syystä tai toisesta, jotkin eläinlajit harrastavat "homoutta", mikä tarkoittaa jokaisessa tapauksessa sitä että uros yrittää pökkiä toista urosta. Monet asiat kertovat meille, että tämä ei tarkoita homoseksuaalisuutta tai urosten välistä rakkautta, vaan jotain aivan muuta. Koska uroksilla on kiima-aika, niiden on pakko päästä niin sanotusti pukille. Ja jos naaraita ei vain kertakaikkiaan ole, on niiden tyydytettävä itsensä jollain muulla keinoin.

Koska eläimet (kehittyneimpiä kädellisiä lukuunottamatta) eivät osaa masturboida, niiden on pakko päästää kiveksensä tyhjenemään ainoan muun mahdollisen keinon avulla, eli toisen saman lajin uroksen sisään. Emme voi haastatella eläimiä, mutta selvää lienee että alistuva osapuoli ei tästä minkäänlaista nautintoa saa. Yleensä se onkin vahva uros, joka käytännössä raiskaa heikomman yksilön.

Tällaistako käytöstä homoihmiset ajavat, kun he argumentoivat sen puolesta että homous on "luonnollista", koska sitä esiintyy monien eläinlajienkin keskuudessa? Jos homous perustuu vahvemman oikeuteen raiskata heikompi osapuoli, niin kuin se ihmisenkin historian aikana monesti on ollut, ei mikään voisi olla vastenmielisempää. Homoraiskaus on uhrille sekä fyysisesti että henkisesti paljon vahingoittavampi kokemus, josta ei varmasti millinkaan kokonaan toivu. Tällaiset raiskaajahomot pitäisikin ensin kastroida ruosteisella sirpillä, sen jälkeen keittää hitaasti kuoliaaksi kiehuvassa öljyssä kaiken kansan nähden.


Jos elämän tarkoitus on lisääntyä, pitäisikö ihmisoikeudet ottaa pois myös vapaaehtoisesti lapsettomilta heteropareilta?

Kyllä, pitäisi. Vapaaehtoinen lapsettomuus on yhteiskunnan syöpä, joka nakertaa ihmiskunnan tulevaisuuden perustaa pala palalta. Jokaista mies-nais -pariskuntaa pitäisi valtion taholta kannustaa hankkimaan jälkikasvua niin että väestörakenne uusiutuu toivotunlaisesti.


Entä sinkuilta?

Valtion pitäisi ensinnäkin pyrkiä hankkimaan kaikille asukkailleen vastakkaisen sukupuolen edustaja elämänkumppaniksi ja jälkeläisten tuottajaksi, jos ihmisyksilö ei siihen yksin kykene. Joissain tapauksissa tietysti, jos yksilö on epäkelpo, erimerkiksi rikollinen, juoppo, narkkari, mielisairas, muuten sairas, lisääntymiskyvytön, epämuodostunut, vammainen, erittäin lihava tai ruma, tai hänellä on suuri mahdollisuus perinnöllisiin sairauksiin, lisääntymiseen ei kannustettaisi. Näissä tapauksissa lisääntymisen pitäisi itse asiassa olla kiellettyä. Lisääntymisen pitää nimittäin pyrkiä aina parantamaan ihmiskunnan geenejä, ei huonontamaan niitä.


Entä leskiltä?

Jos leskeksi jäänyt nainen tai mies on jo hankkinut jälkikasvua, mitään painostusta uuden kumppanin hankkimiseksi ei tietenkään tule olla. Jos hän haluaa mennä uudelleen naimisiin, sen tulee tietenkin olla mahdollista. Jos hän haluaa hankkia uuden kumppaninsa kanssa lapsia, sekin on suotavaa, muttei pakollista. Jos puoliso on menehtynyt ennen kuin yhteistä jälkikasvua on ehditty hankkia, eikä ruumiista ole saatu sukusoluja talteen, alkavat vaihtoehdot olla ikävän vähissä. Jos henkilö on oikeasti rakastanut kuollutta puolisoaan, ei häntä voitane pakottaa hankkimaan lapsia kenenkään muun kanssa. Tällaiset tapaukset, joissa puoliso kuolee ennen lasten hankintaa, ovat onneksi tosin niin pieni vähemmistö, etteivät he vaikuta suurestikaan ihmiskunnan uusiutumiseen.


Pitäisikö sitten kaikkien olla koko ajan tekemässä niitä lapsia?

Ei tietenkään. Suomen naisten hedelmällisyysluku on tätä nykyä 1,7, mikä on selvästi maailman keskiarvon, 2,7, alapuolella. Somaliassa hedelmällisyysluku on yli 7! Kehitysmaissa syntyykin nykyään neljä kertaa enemmän lapsia kuin kehittyneissä maissa, ja tästä on syytäkin olla huolissaan. Köyhien ja tyhmien määrä lisääntyy aina vain kasvavaan tahtiin, samalla kun vakavaraisten ja älykkäiden osuus maailman väestöstä vääjäämättä pienenee. Edesvastuutonta onkin siis jättää vapaaehtoisesti kokonaan lisääntymättä. Suomen väestön uusiutumiskyvyn kannalta olisi hyvä jos kaikki pariskunnat synnyttäisivät vähintään 2 lasta, mieluiten kolmekin, jotta kilpailukykymme ei jäisi niin paljon muusta maailmasta jälkeen. Seuraavassa tilasto Suomen väkiluvusta, joka on sotien jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien jälkeen ollut tasaisessa laskussa viimeiset puoli vuosisataa.

Seuraavassa vielä Suomen hedelmällisyysluku, joka on myöskin ollut koko ajan laskussa, sotien jälkeen vain kiihtyen alamäkeen.

Lapselle on turvattava molemmat vanhemmat: isä ja äiti

Niin vanhanaikaiselta kuin ikiaikainen totuus modernin "suvaitsevaisen" mielestä kuulostaakin, on tieteellisesti todistettu että lapsi on onnellisempi kun hänellä on sekä isä että äiti. Äidinrakkaus on suurin tunne mistä vastasyntynyt ja pieni lapsi saa nauttia, eikä sitä saa ottaa pois yhdeltäkään ihmisyksilöltä. Kukaan ei rakasta lasta enempää kuin hänen oma biologinen äitinsä. Lapsi tarvitsee ehdottomasti myös isän mallin, eikä kuka tahansa siihen kelpaa, vaan sen on oltava biologinen isä.

Ei-biologisilla vanhemmilla ei ole samanlaista verisidettä lapseen, eivätkä he voi, vaikka kuinka yrittäisivät, koskaan täydellisesti korvata biologisten vanhempien kaipuuta lapsessa. Kaikki tiedämme kuinka homoliittolain hyväksymisen jälkeen homouskovaiset rupeat välittömästi lobbaamaan seuraavaa lakihankettaan, eli homojen adoptio-oikeutta. Tätä ei ehdottomasti tule sallia nyt eikä koskaan, sillä tämä asia ei tule muuttumaan. Se on vain biologinen fakta, että lapsi ei ole yhtä hyvinvoiva kahden miehen tai kahden naisen perheessä. Ei tietenkään yksinhuoltajaperheessäkään, eikä väkivaltaisessa alkoholistiperheessä, mutta tällaisen ääri-esimerkit eivät tuo minkäänlaisia bonuksia homoliittoperheille.

On loogisesti väärin rinnastaa epäonnistuneet heteroperheet tähän asiaan. Perhe voi epäonnistua monesta syystä, eivätkä homoperheet ole yhtään sen vakaampia kuin heteroperheet, itse asiassa esimerkiksi parisuhdeväkivalta on tilastollisesti yleisempaa kahden miehen liitossa kuin perinteisessä avioliitossa. Mikä on myöskin hälyttävää, ja kertoo siitä ettei tällainen järjestely toimi.

Lapsen etu pitää olla aina etusijalla. Ihmisellä on vastuu omasta jälkikasvustaan, eikä sitä saa hankkia heppoisin perustein. Siitä on pidettävä huolta täysi-ikäiseksi asti, ja mielellään sen jälkeenkin. Homojen adoptio-"oikeudessa" ei olisi kyse mistään muusta kuin aikusiten ihmisten tarpeiden tyydyttämisestä lapsen oikeuksien kustannuksella. Jos mies haluaa lapsen, hänen on tehtävä se naisen kanssa, ja toisinpäin, ja heidän olisi syytä mennä avioon turvatakseen lapselle onnellinen, tasapainoinen ja turvallinen lapsuus ja nuoruus. Siinä on kuitenkin toisen ihmisen elämä pelissä, ja kaikki tiedämme miten helposti nuori ihminen masentuu tai oppii vääränlaisia vaikutteita. Vanhempien suhde vaikuttaa siihen hyvin paljon.


Eikö lapsella ole parempi olla kahden miehen tai kahden naisen hoivattavana kuin yksinhuoltajan tai alkoholistivanhempien luona?

Tavallaan ehkä. Mutta se ei ole mikään syy sallia homopareille oikeutta adoptioon. Eroamisen avioliitosta pitäisi olla laitonta, niin kuin se on monena maailmanaikana ollutkin. Mutta avioon menemistä ja lasten hankkimista täytyisi myös miettiä enemmän. Tällaisia päätöksiä ei saa tehdä heppoisin perustein, koska siinä on nimenomaan kyseessä uusien ihmisten elämä. Silloin on vastuussa (ehkä ensi kertaa elämässään) muustakin kuin itsestään. Monelle ihmiselle tämä on liian suuri vastuu, eivätkä homot tee tästä poikkeusta. Lapsen oikeus isään ja äitiin ja näiden muodostamaan turvalliseen, terveelliseen ja kehittävään parisuhdemalliin menee selvästi ja helposti yhden tai kahden aikuisen ihmisen tarpeiden tyydyttämisen edelle. Lapsi ei voi eikä saa olla mikään lelu, joka hankitaan että todistetaan jotakin, kuten että "kyllä kahdella miehelläkin voi olla lapsi". Kun ei voi, niin ei voi.

Alkoholisteilta pitäisi kieltää lastenteko kokonaan, ja ottaa lapset huostaan, jos niin katsotaan parhaaksi. Nämä ovat tietenkin tapauskohtaisia asioita. Jos muutamassa heteroperheessä lapsella on huono olla, jopa huonompi kuin heillä olisi olla hyväkäytöksisessä homoperheessä, se ei muuta eikä kumoa sitä tosiasiaa että keskimäärin lapsella on paljon parempi olla isän ja äidin muodostamassa perheessä. Argumenttina homoliittojen ja heidän adoptio-oikeutensa puolesta tämä on niin heikko ja onneton, että samalla voisi perustella että kyllähän Afrikassa heteroperheiden lapsilla on nälkä, siispä heidän olisi parempi olla Suomessa homoperheissä. Mitä ihmettä, ei logiikka vain toimi näin!



Lopuksi

Olin kirjoittanut tämän jo kuukausi sitten, mutta viilailin sitä nyt hieman. Äsken sain myös tietää että on vihdoin viimein perustettu kansalaisaloite homoliittolain kumoamisen puolesta, ja avioliiton palauttamiseksi miehen ja naisen väliseksi instituutioksi, joka se on aina ollut ja joka sen myös kuuluu aina olla. Se löytyy täältä, ja vaikuttaa erittäin lupaavalta tähän mennessä! 
Käykää ihmeessä kaikki laittamassa nimenne alle tähän historiallisen tärkeään aloitteeseen, jolla voimme korjata nyt orastavan suunnattoman virheen, jolla olisi toteutuessaan vaikutuksia tuleviin polviin luultavasti ikuisesti. Levittäkää myös tätä ilosanomaa kaikille!


P.S.

En rehellisesti sanottuna usko, vaikka tällä hetkellä vilpittömin tarkoitukseni onkin lopettaa tästä aiheesta keskusteleminen tähän mielipiteeseen, että pystyn pitämään sanan säiläni erossa näinkin kipakasta, tärkeästä, ja tunteitaherättävästä aiheesta. Senkin takia että suvakit eivät vain suostu jättämään sitä rauhaan. Kuolleeseen hevoseen potkitaan anarkistien teräskärkisillä maihareilla eloa kuin itsenäisyyspäivän aikaan tamperelaisella kauppakadulla hakataan jääkiekkomailoilla Stockmannin ikkunoita. Nämä raukat eivät ymmärrä taistelevansa väärän asian puolesta, koska sana "tasa-arvo" on syövyttänyt heidän mielensä valheellisilla kuvitelmilla siitä että he toimisivat oikeuden puolesta, vaikka moraaliltaan he ovat täysin vääristyneitä omaneduntavoittelijoita ja oman kilpensä kiillottajia. Täysin näköalaton toiminta hetkellisen tarpeen tyydyttämisen nimissä ajaisi yhteiskunnan yhä suurempaan rappion aikakauteen, sellaiseen pimeään aikaan, ettei sieltä enää noustaisikaan minkään pienen innovaatiotoimiston suunnitteleman maabrändikampanjan avulla. Ehei, Suomi tipahtaisi lopullisesti kehityksen kelkasta muun Euroopan ja Yhdysvaltojen, sekä Venäjän, Kiinan, Japanin ja Intiankin porhaltaessa menojaan uudelle maailmanepookille, johon verrattuna näyttäisimme kivikautisilta jäänteiltä. Suomen kansan uudistuvuus on turvattava. Lapsen oikeudet isään ja äitiin, ja sitä myöten terveelliseen kasvatukseen on turvattava. Vain näin saamme tarpeeksi uutta hyvää ihmisainesta pitämään Suomi pinnalla tässä jatkuvassa kilpailun maailmassa, jossa me kaikki elämme.