Helsingin Sanomissa oli eilen kirjoitus, joka puolusti näytelmien modernisointia, eli tuomista nykyajan ympäristöön, sillä verukkeella, että vanha klassikko on klassikko sanomansa, eikä ajankuvansa takia, ja säilyttää sanomansa vaikka sen toisikin nykyaikaan.
Herää kuitenkin kysymys miksi ihmeessä näytelmä pitäisi modernisoida?
Kävin eilen oopperassa katsomassa Giuseppe Verdin Naamiohuvit. Sali oli puolityhjä, vaikka kyseessä oli viimeinen näytös. Katsojakadon vuoksi loput näytökset oli vaihdettu Lumikuningattaren näytöksiin. Mistä tämä johtui, Verdin musiikkihan on upeaa kuultavaa? Tämä johtui siitä, että ooppera oli modernisoitu, tuotu nykyaikaan. Puvustus ja lavastus oli nykyaikaistettu. Ja sanalla sanoen kaikki näytti erittäin tylsältä. Äitini kiteytti asian hyvin: "Kun tulee oopperaan, haluaa päästä irti arjesta ja saada elämyksellisen kokemuksen, ja nyt kaikki näytti tylsältä, tavalliselta, ankealta ja masentavalta".
Tämä on vakava ongelma. Näytelmiä ja oopperoita ei missään nimessä pidä modernisoida. Klassikot ovat klassikoita, eikä niitä pidä ruveta muuttamaan yhtään millään tavalla. Ooppera laulettiin italiaksi, niin kuin se oli kirjoitettu. Sanoja ei muutettu, sävellystä ei muutettu, miksi puvustus ja lavastus muutettiin? Nykyaikainen puvustus ja lavastus näyttivät kertakaikkisen ankeilta verrattuna siihen, mitä ne olisivat voineet olla, jos olisi pitäydytty autenttisessa ajankuvassa, eli 1850-luvun italialaisessa hovissa ja naamiaisissa.
Modernisoinnista aiheutuu myös vakava ongelma uskottavuuden kanssa. Koska tekstiä ja juonta ei modernisoida, tuntuu koko tarina nykyaikaan siirrettyna hieman absurdilta ja epäuskottavalta. Se mikä oli todellista vuosisatoja sitten, ei ole totta nykypäivänä. Kunniakäsitykset ovat muuttuneet niin rutkasti, että tappaminen on menettänyt merkityksensä, ja kunniamurha tuntuu käsitteenä vanhentuneelta, eikä nykyaikaan sovitettuna tunnu uskottavalta.
Ooppera ja näytelmä, jotka kertoivat myös jotain omasta ajastaan, menettävät sen jonkin kun ne siirretään nykyaikaan. Menneiden, jo menetettyjen aikojen ajankuvien seuraaminen elävien ihmisten esittämänä on erittäin kiehtovaa, mutta tulevaisuudessa lienee tyytyminen historiallisiin epookkielokuviin, jos näytelmien ja oopperoiden nykyaikaistaminen osoittautuu trendinä kestäväksi.
Toivottavasti näin ei tule koskaan tapahtumaan.
Haluan oopperoita ja näytelmiä katsellessani eläytyä tarinaan sellaisena kuin sen säveltäjä tai kirjoittaja on sen tarkoittanut kuultavaksi, oman aikansa teoksena ja ajankuvana. Miksi ihmeessä nykyihmiselle on tarpeen löytää vanhoista klassikoista jotain, mitä tahansa, mikä kertoo mukamas omasta ajastamme jotain olennaista? Ei se mene niin. Keinotekoiset aasinsillat nykyaikaan ovat turhia. Klassikkoteos toimii aina, samantekevää onko sillä mitään yhtäläisyyttä nykypäivään, ja parhaiten ne toimivat kun ne esitetään alkuperäisessä muodossaan autenttisten asujen ja lavastusten kanssa.
Olen visualistinen ihminen ja haluan ehdottomasti nähdä vanhaa puvustusta ja lavastusta kun katson vanhoista ajoista kertovaa teosta. Vanhan ajan estetiikka vain on paljon hienompaa kuin nykyajan vastaava, pelkistetty, minimalistinen ja harmaa ankeus.
Ei kirjojakaan nykyaikaisteta. Mikä pyhäinhäväistys olisi jos maailmankirjallisuuden klassikot kirjoitettaisiin uudestaan vaikka aina viidenkymmenen vuoden välein!
Joistakin vanhoista elokuvista ja televisiosarjoista tehdään nykyään uusia versioita, jotka on joissakin tapauksissa modernisoitu, ja ne tapahtuvat nykypäivässä. Vastustan myös tätä muutosta syvästi. Esimerkkinä Uusi Sherlock, joka on varmaankin oikein mainio tv-sarja, mutta siinä Sherlock Holmes, maailman kuuluisin salapoliisi, joka seikkaili 1800-luvun Lontoossa, on siirretty nykypäivään. Tuollainen muutos ei kertakaikkiaan ole hyvä, ihan jo senkin takia että nykyajan teknologia on tyystin toisenlaista kuin kahdeksantoistasataaluvulla. Sherlock on kuuluisa logiikastaan ja päättelykyvystään, eikä hänellä ole muita teknisiä apuvälineitä kuin suurennuslasinsa mukanaan. Jos nyt Sherlock voi käyttää älypuhelinta ja katsoa tietoja Wikipediasta, etsiä Googlesta ja Facebookista epäiltyjä, koko homma muuttuu naurettavaksi pelleilyksi ja menettää kaiken hohtonsa. Sherlock ei tarvitse enää älyään ja muistiaan niin paljon kuin vanhoina hyvinä aikoina.
Ei, ei ja vielä kerran ei! Vastustan kaikkien vanhojen teosten, niin kirjallisuuden, elokuvan, näytelmän kuin oopperankin modernisointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti