Perusteita olla uskomatta jumalaan: 4. Elämän informaatio ei todista jumalasta

Neljäs huuhaaperuste jumalan puolesta, mikä on kumottavissa.

4. Elävien organismien sisältämä informaatio edellyttää Jumalan.

Luonto sisältää luettavissa ja ymmärrettävissä olevaa koodattua informaatiota. Solumedian sisältämän viestin voi kääntää toiselle kielelle tai esittää toisen median avulla.

DNA:n sisältämä informaatio on kieltä, joka on merkityksellisyytensä, rakenteensa ja merkistönsä perusteella verrattavissa ihmisen luomiin kieliin. Merkityksellinen viesti esitetään tietyssä ympäristössä tietyin tarkoitusperin.

DNA-molekyyli on tuon informaation kantaja, ei itse informaatio.

Ei ole selitystä sille, miten valtaisa, yksityiskohtainen, tarkoitusperäinen informaatio olisi ilmestynyt biologiseen materiaan ilman Jumalaa. Tällainen informaatio edellyttää älyllisen ja persoonallisen toimijan.

DNA:n informaatio ei ole verrattavissa ihmisen kehittämiin kieliin.
DNA sisältää neljän aminohapon muodostamia pareja, jotka koodaavat informaatiota kulloinkin kyseessä olevan eliön rakentamiseksi. DNA:n informaatio ei aina kopioidu täydellisesti, vaan mutaatioita tapahtuu, mitä kutsutaan evoluutioksi.

Jos jollekin ei vielä ole löydetty tieteellistä selitystä, ei selitykseksi myöskään kelpaa jumalan olemassaolo, josta ei edelleenkään ole minkäänlaisia todisteita. Elävien organismien sisältämä informaatio ei edellytä jumalan olemassaoloa. Päätelmä ei pohjauduu minkäänlaiseen tietoon asiasta. Virhepäätelmä syntyy, kun kuvitellaan että jos tiede ei ole löytänyt vastausta johonkin, vastaus on automaattisesti jumala. Päätelmä täytyy olla perusteltavissa tieteellisin todistein. Jos jokin vain näyttää joltakin, se ei vielä todista mitään. Tämä on asia, joka uskovaisilta usein unohtuu, jos he siitä ovat koskaan kuulleetkaan.

Ja taas kerran, jos valtaisa, yksityiskohtainen informaatio ei olisi ilmestynyt biologiseen materiaan, emme olisi sitä täällä pohtimassa. Subjektin näköharha!
Tämä neljäs kohta kuuluu myös jumalan teleologiseen todisteluun, joka on jo kauan sitten osoitettu virheelliseksi.

Perusteita olla uskomatta jumalaan: 3. Elämän näennäinen epätodennäköisyys ei todista jumalasta

Kolmas peruste, jonka mukaan tulisi uskoa jumalaan, mutta joka perustuu jälleen virhepäätelmiin.

3. Maailmankaikkeudella on äärettömän tarkka hienosäätö, joka on edellytys sen olemassaololle ja elämälle.

 Jos luonnonvakiot - ajasta ja paikasta riippumattomat suureet, joihin kuuluvat mm. valon nopeus ja painovoima - olisivat maailmankaikkeuden syntyhetkellä olleet hivenenkin erilaisia, elinkelpoista planeettaa ei voisi olla eikä elämä olisi mahdollista.

On äärettömän epätodennäköistä, että edes pieni määrä luonnonvakioita olisi voinut itsestään asettua täsmälleen oikeiksi.

Mahdollisuus sille, että maailmankaikkeuden luonnonvakiot voisivat itsestään olla otollisia elämälle,
on liian pieni, että sen voisi käsittää tai laskea.

Ylivertaisen älyn - Jumalan - on täytynyt luoda maailmankaikkeus ja hienosäätää se elämää varten.

Väärin!

Vääriä tulkintoja jatkuvasti. Nyt kyseessä on jumalan teleologinen todistelu. On totta, että lukemattomien sattumien jälkeen älyllisen elämän olemassaolo on matemaattisesti katsottuna äärimmäisen epätodennäköistä, mutta tässä piile juju. Jos asiat eivät olisi menneet niinkuin ne menivät, emme olisi sitä tässä pohtimassa. Jos asiat olisivat menneen toisella tavalla, joku muu olisi sitä jossain muualla pohtimassa. Uskontoihmisillä on lähes aina tapana kuvitella, että ihminen on luomakunnan kruunu, maapallon kehittynein laji, kaikkia eläimiä ylempänä yms. Mutta asia ei ole niin. Evoluutio jatkuu koko ajan, ihminen ei ole mikään jumalallinen olento, tai kehityksen päätepiste. Me olemme vain pieni osa maailmankaikkeutta, joka sattuu olemaan tarpeeksi älyllinen tarkastellakseen sitä. Ja koska tarkastelemme sitä omasta näkökulmasta (emmekä muuta voi), tuppaa ihminen näyttämään helposti kaiken keskipisteeltä. Todennäköisyyksien laskeminen kaikista edeltävistä sukupolvista on turhaa, koska oma syntymäsi ei ollut niin äärimmäisen epätodennäköistä kuin se laskelmien pohjalta näyttää, siitä yksinkertaisesta syystä että sinä synnyit sattumalta, kaikkien edellisten sattumien tuloksena, ja jos jokin sattuma olisi tapahtunut tosella tavalla, joku toinen olisi nyt miettimässä samaa asiaa. Ihmisyksilössä ei ole mitään uniikkia, joka olisi äärimmäisen epätodennäköistä. Niin kuin ei elämässä itsessäänkään. Kunhan kestää tietty määrä aikaa, elämän synty maailmankaikkeudessa on enemmän kuin todennäköistä.

Maapallo ei myöskään ole kaiken keskus, niin kuin uskonnollisista usein tuntuu. Jos maapallo olisi syntynyt vähän kauemmas tai lähemmäs Auringosta, ei elämä olisi täällä mahdollista. Mutta silloin emme olisi sitä täällä miettimässä, vaan joku miettisi sitä jossain toisella planeetalla, joka sattuu sijaitsemaan elinkelpoisella etäisyydellä tähdestään.

Maailmankaikkeudessa esiintyy mitä luultavimmin runsaasti elämää, joskaan älyllistä elämää ei välttämättä kovin paljoa. Vieraat elämänmuodot siajitsevat meistä kuitenkin niin kaukana, ettemme luultavasti saa niihin koskaan yhteyttä.

Perusteita olla uskomatta jumalaan: 2. Maailmankaikkeuden olemassaolo ei todista jumalasta

Toinen kohta "Miksiuskon"-nettisuvuston "perusteista" jumalauskolle, ja sen kumoaminen.
2. Maailmankaikkeudella on alku. Siksi sillä on oltava syy ajan, tilan ja aineen ulkopuolella.

Sekä tiede että logiikka osoittavat, että maailmankaikkeudella - ajalla, tilalla ja aineella - on ollut alkupiste.

Ennen alkupistettä ei ollut luonnollista maailmaa tai luonnonlakeja - ei tilaa, ei aikaa, ei energiaa - jotka olisivat voineet aiheuttaa sen. (Ei edes voi käyttää ilmaisua "ennen", koska aika alkoi vasta alkupisteestä.)

Se, että ylipäätänsä mitään on olemassa, edellyttää Jumalan olemassaolon.

Maailmankaikkeus ei ole voinut syntyä olemattomuudesta ilman syytä.

Sen vuoksi jokin ajaton tekijä luonnon ulkopuolelta on
saanut aikaan maailmankaikkeuden synnyn.

Tämä tekijä voi olla vain Jumala.

 Nykyinen maailmankaikkeus syntyi 13,7 miljardia vuotta sitten alkuräjähdykseksi kutsutussa tapahtumassa. Mutta se ei tarkoita sitä että materiaa olisi syntynyt tyhjästä, vaan kaikki maailmankaikkeuden aine oli jo olemassa, se vain oli tiivistyneenä singulariteettiin, joka laajeni silmänräpäyksessä valtavan laajaksi, ja jatkaa edelleen laajentumistaan. Se on alkuräjähdys. Mutta mitä luultavimmin se oli samalla edellisen maailmankaikkeuden loppuräjähdys, jollainen tulee tapahtumaan myös tälle maailmankaikkeudelle, sitten kun pimeä energia saa universumin kasvamisen kääntymään kutistumiseksi ja kaikki aine lopulta on puristunut takaisin singulariteettiin. Tällainen alku/loppuräjähdysten ja niiden välissä olevien universumien ketju on voinut jatkua ikuisesti. Edellisistä maailmankaikkeuksista ei ikävä kyllä voida koskaan saada mitattavaa dataa, sillä aika itse alkoi alkuräjähdyksessä, ja vaikka avaruuden suurten välimatkojen takia menneisyyten voidaan nähdä, niin itse ajan alkupisteen taakse ei voida nähdä. Mitään sen takaista havaittavaa ei enää ole olemassa.
Sitten seuraa tökeröintä perustelua koko sivustolla:

Maailmankaikkeus on selitettävä. Jumalaa ei tarvitse selitää, koska hän on itseolevainen.

1. Jumala on alkusyy. Määritelmä itsessään sisältää sen, että Jumala on syy ja seuraus-ketjun alku, jonka on loogisesti oltava jossain. Jumaluus on riittävä selitys itselleen.

2. Jumala ei ole yksi vaikutus muiden joukossa. Jumala on maailmankaikkeuden ulkopuolella. Hän ei ole yksi syy tai vaikutus muiden joukossa, vaan hän on itse luonut syiden ja saurausten ketjun.

3. Jumala on aineeton henki eikä tarvitse fysikaalista syytä. Jumalan olemukseen kuuluu se, etää hän on olemassa ajattomasti. Jumalan olemus on hänen olemassaolonsa. Kaiken muun olemus on niiden ominaisuuksissa. Kaikki paitsi Jumala tarvitsee syyn.

TÄYTTÄ ROSKAA!!!!!!!!!!
Jumaluus ei todellakaan ole riittävä selitys yhtään millekään! Tuo oli jumalan kosmologinen todistus, joka on oikeasti argumentaatiovirhe! Jumala ei voi olla maailmankaikkeuden ulkopuolella, sillä maailmankaikkeuden ulkopuolista tilaa ei ole olemassa. Kaikki mitä on, on maailmankaikkeus. Jos jotain on kaukana, se kuuluu maailmankaikkeuteen. Jos jotain on vielä kauempana, sekin kuuluu maailmankaikkeuteen. Universumin ulkopuolella ei ole mitään, koska ulkopuolta ei ole olemassa. Siispä kuvitellun jumalan olisi pakko olla universumin sisäpuolella, jolloin häneen vaikuttaisivat luonnonlait, niin kuin kaikkeen maailmankaikkeudessa. Luonnonlait eivät salli ikuisesti elävää, kaikkivaltiasta olentoa. Aineettomia henkiä ei ole olemassa. Samalla perusteella uskot varmaan keijukaisiinkin. Kaikki tarvitsee fysikaalisen syyn. Se mikä ei tarvitse, sitä ei ole. Minkään olemus ei voi olla sen olemassaolo. Jumalakin tarvitsisi syyn olla olemassa, jos se olisi olemassa. Koska mitään syytä jumalan olemassaololle ei ole, koska mitään paikkaa jumalalle ei ole, ei ole mitään syytä uskoa siihen.

Perusteita olla uskomatta jumalaan: 1. Pahan olemassaolo ei todista jumalasta

"Miksiuskon"-internetsivustolta löytyy kahdeksan eri päättelylinjaa ja "perustetta" uskoa jumalaan. Päätin ottaa ne käsittelyyn kaikessa naurettavuudessaan, sillä on järkyttävää että tuollaista huuhaa-uskoa yritetään myydä tietona oikein "perustelujen" kera herkille ihmisille, jotka on helppo houkutella pois totuuden tieltä.
Humpuukitekstit punaisella.

(Vääriä) perusteita uskolle Jumalaan:
8 eri päättelylinjaa (tässä viestissä ensimmäinen)

1. Pahan olemassaolo todistaa jumalasta.

Pahan olemassaolo on erittäin vahva todiste Jumalan olemassaolon puolesta
Usein tosin ajatellaan päinvastoin: Kuinka Jumala voi olla olemassa, kun maailmassa on niin paljon pahaa?

Jos sanotaan, että jokin on pahaa, esitetään moraalinen arvio.

Tällainen arvio voi olla perusteltu vain, jos on olemassa jokin hyvän ja pahan yleispätevä, muuttumaton standardi. Paha merkitsee poikkeamaa tästä hyvän standardista. Jos taas ei ole standardia, ei voi olla poikkeamaakaan.

Paha kuitenkin koetaan todelliseksi, ja joitakin asioita pidetään yksiselitteisesti pahoina ja niitä vastustetaan. Moraaliarvot ovat olemassa.

Ihmiset tiedostavat ja tunnustavat yleisesti, että jotkut asiat ovat väärin. Raiskaus, kidutus, lasten hyväksikäyttö ovat moraalisia rikoksia – eivät ainoastaan sosiaalisesti ei-hyväksyttävää tai hyödytöntä käytöstä. Vastaavasti ihmiset tiedostavat yleisesti, että esim. rakkaus ja tasa-arvoisuus ovat oikein.

Väärin!

Moraali ei ole mikään yleismaailmallinen käsite, joka olisi samanlainen kaikilla ihmislajin yksilöillä. Se perustuu oppimiseen, millaisen moraalikäsityksen yksilö on oppinut vanhemmiltaan ja yhteiskunnaltaan. Eri puolilla maailmaa hyvän ja pahan käsitteet vaihtelevat eikä yleistä moraalia ole olemassa. Joissakin maissa, esimerkiksi useat muslimivaltiot, raiskaus on hyväksyttävä rankaisukeino aviorikoksen tehneelle naiselle, kidutusta ei ole kielletty sotatilassa, tai valtion tahi jonkin tärkeän henkilön turvallisuuden ollessa uhattuna, lasten hyväksikäyttö on laajalle levinnytta, esim lapsisotilaiden käyttö.

Rakkaus taas on tunne, joka tuntuu hyvältä, mutta tasa-arvoisuus ei ole oikein kaikissa maissa, jälleen esimerkkinä muslimimaat, joissa tasa-arvosta ei monesti ole tietoakaan, ja miehet haluavat tilanteen pysyvän samanlaisena aina.

Objektiivisia moraaliarvoja, käsitystä hyvästä ja pahasta, ei voi olla olemassa ilman Jumalaa

Objektiivisia moraaliarvoja on olemassa.

Siis Jumala on olemassa.

Moraaliarvot kun eivät ole objektiivisia, vaan subjektiivisia, ja ne ovat lähtöisin ihmisestä itsestään. Ärsyttää tuollainen näkökanta, joka ei usko ihmisen voivan saavuttaa itse mitään, vaan kaikki hyvä on lähtöisin joltain korkeammalta, jonka sätkynukkeja ihmiset mukamas ovat.

Jos maailmassa ei olisi valoa eikä kellään olisi silmiä, emme koskaan tietäisi, että on pimeää. 'Pimeä' ei merkitsisi mitään.

Vastaavasti jos oikeaa ja väärää ei olisi olemassa, nämä käsitteet eivät merkitsisi mitään. Koska tunnemme nämä käsitteet, on olemassa oikeaa ja väärää, kuten on olemassa valoa ja pimeyttä. Hyvä ja paha eivät voi olla harhakuvaa.

Jos maailmassa ei olisi valoa, ei elämäkään olisi mahdollista, joten aika huono esimerkki! Tässä sekoitetaan taas aineellisia ja aineettomia käsitteitä, mikä käy uskontotyypeiltä niin kovin helposti, kun luonnontieteiden ymmärrys ei riitä. Ei hyvää ja pahaa olekaan olemassa samassa mielessä kuin valoa ja pimeytta ("valon puutetta"), vaan ne ovat käsitteitä, jotka ihminen on itse luonut. Valo on peräisin Auringosta (ja nykyään myös lampuista), mutta moraali on peräisin ihmisen omastatunnosta, jota kullakin on enemmän tai vähemmän. Tunnemme nämä käsitteet, koska ne on ihminen luonut, mutta ei se niin mene että koska tunnemme jonkin käsitteen, se olisi automaattisesti olemassa. Samalla perusteella hihhulit voivat väittää että koska tunnemme jumalan käsitteen, sellainen täytyy olla olemassa. Tai Loch Nessin hirviö. Tai lumimies. Tai ufot.

Moraalin alkuperä ei voi olla persoonaton, koska voimme olla velvollisia vain toisiin persooniin nähden. Moraalilakiin sisältyy merkitys ja vaatimus, jotka ovat mielen ominaisuuksia. Autiolla saarella ei ole velvollisuuksia, eikä moraalisia velvoitteita voi olla ilman Jumalaa.

Jumalan auktoriteettiasema ihmiseen nähden selittää moraalilain painavuuden ja pakottavuuden. Se selittää myös eettisen tuskan ja syyllisyydentunnon todellisuuden. Tunnemme syyllisyyttä, koska olemme syyllisiä. Ilman Jumalaa ei olisi mitään perusteita syyllisyydentunteelle. Miksi pitäisi menetellä "oikein"? MIksi pitäisi kieltää itseltään mitään, jos käyttäytymisnormi on pelkkää mielikuvitusta?

Miten niin moraalin alkuperä ei voi olla persoonaton? Ja kyllä velvollinen voi olla myös itselleen. Ja moraalin on kyllä keksinyt ihminen itse. Autiolla saarella ei ole velvollisuuksia, jos niitä ei itselleen aseta, eikä moraalisia velvoitteita, jos ne haluaa hylätä. Mutta tarkoittaako tuo nyt sitä että jos autiolla saarella ei ole moraalisia velvoitteita, myöskään jumalaa ei ole tuolla saarella?

Jumalan auktoriteettiasema ihmiseen nähden? Minä en usko jumalaan, koska tiedän sen olemattomaksi, jumalalla ei siis ole minuun minkäänlaista auktoriteettiasemaa, joten äskeisen perusteella minulla ei pitäisi olla moraalia ollenkaan, niinkö? Eiköhän se moraali kumpua omastatunnosta kuitenkin. Miksikö pitäisi kieltää itseltään mitään? Siksi, että yhteiskunnan jäsenenä pahoista teoista joutuu useimmiten ikäviin seuraamuksiin. Mieluummin pysyttelen kaidalla tiellä. Mutta jos olisin varma etten jäisi kiinni jostain moraalittomasta teosta, jonka suorittamisesta saisin huomattavaa hyötyä, tekisin sen.

Jos moraalilaki on kuvitelmaa tai sattumaa, todellista hyvää ja pahaa ei ole.

- Joko kaikki on suhteellista ja elämme maailmankaikkeudessa, jossa ei ole hyvää eikä pahaa

tai

- on olemassa Jumala, joka on säätänyt moraalilain ja jolle olemme tilivelvollisia.

Muita vaihtoehtoja ei ole.

Uskontoilijat ovat aina niin mustavalkoisia: "muita vaihtoehtoja ei ole". Mutta kyllä, ensimmäinen vastaus on totta, me elämme maailmankaikkeudessa, jossa ei ole hyvää eikä pahaa.

Kymmenen uutta käskyä

Kristinuskon kymmenen käskyä ovat turhia ja naurettavia:

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Ihan täyttä humpuukia, jumalia ei ole olemassa, joten koko asian käsitteleminen on ajanhukkaa.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä. Samaten täysin turha lausuma. Mitä väliä jumalan nimen käytöllä muutenkaan olisi?
3. Pyhitä lepopäivä. Pyh, ahkeruus maan perii, ei mitään lepopäiviä tarvitse pyhittää, levätä voi silloin jos väsyttää.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Ihan hyvä neuvo, jonka toki pitäisi olla itsestäänselvyys ja tulla ilmi vanhempien lastensa kasvatuksessa.
5. Älä tapa. No joo, teki kyllä niin kovasti mieli, mutta kun kerran kielsit, niin ei sitten. Itsestäänselvyys! Ei kai ihmisen perusajatuksiin kuulu toisten ihmisten tappaminen?
6. Älä tee aviorikosta. Tällä ei ole enää mitään merkitystä nykyään, aviorikos ei ole enää rikos eikä siitä rangaista (muuten kuin ehkä suhteen loppumisella, mutta jos petit, et rakastanut puolisoasi kumminkaan).
7. Älä varasta. Itsestäänselvyys taas. Tosin tilaisuus voi tehdä joistakin ihmisistä varkaan.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. Epämääräinen käsky, joka kieltää kaikenlaisen panettelun. Ei kovinkaan merkittävä.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. Lähimmäisen omaisuuden tavoittelu ja kateushan vain auttaa ihmistä eteenpäin elämässä ja kohti uusia parempia saavutuksia.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu. Tässä auttamatta vanhentuneessa käskyssä sovinistisesti otaksutaan että vaimo on miehensä omaisuutta, jota eivät muut miehet saa himoita. Ja miksi halujen pitäisi olla rankaistavia? Ainoastaan väärien tekojen kuuluu olla, haluta saa mielessään mitä tahansa. Tässä kymmenen uutta, parempaa ja nykyaikaisempaa, käskyä: Älä tapa, paitsi jos saat siitä niin huomattavaa etua itsellesi, että se oikeuttaa mielestäsi ihmisuhrin. Älä tapa pomoasi, vaikket saisikaan ylennystä, koska se ei auta sinua ylenemään, tapa mieluummin ylennyksen saanut työtoverisi, mutta älä jää kiinni. Älä varasta, jollet tarvitse sitä oikeasti ihan hirveästi. Ajattele pystytkö selviämään ilman sitä, jos et, varasta vain, kunhan et jää kiinni. Älä kosta, jos siitä ei ole mitään hyötyä sinulle. Jos tapat rakastamasi tytön poikaystävän hänen edessään, hän tuskin ottaa sinua, joten kostosta ei ole sinulle mitään hyötyä. Tee se salaa. Älä ota oikeutta omiin käsiin, paitsi jos viranomaiset ovat asian suhteen totaalisen saamattomia, ja muuta vaihtoehtoa ei ole kuin esim se, että käyt itse tappamassa murhaajan, joka muuten todisteiden puutteessa pääsisi vapaaksi. Älä petä, ellet ole varma, että olet tyytyväinen ratkaisuun myöhemminkin. Jos vaimosi pihtaa, on ehkä parempi käydä välillä vieraissa, kuin jättää hänet. Mutta tee se niin ettet jää kiinni. Älä valehtele jatkuvasti, koska valheiden kasaantuessa suuriksi määriksi, on niitä hankala muistaa ja siitä jää helposti kiinni. Totuuden voi toki jättää hyvin kertomatta monissa tilanteissa, jos se on itsellesi edullista. Älä tunnusta valheitasi ja pettämisiäsi, jos et muuten jäisi kiinni, sillä luulet vain tunnustamisen helpottavan oloasi, mutta se aiheuttaa pahan olon petetylle. Tämän voi helposti estää, pidät suusi kiinni, patoat tunnustuksen syvälle sisällesi ja unohdat koko jutun. Älä himoitse lähimmäisesi puolisoa, paitsi jos hän on oikeasti sen arvoinen. Yritä kuitenkin sabotoida heidän suhteensa huomaamatta, jotta sinulla on mahdollisuus lähimmäisesi puolisoon. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta, ellei se ole isompi kuin sinun. Siinä tapauksessa kadehtiminen on jopa suotavaa. Älä panettele muita, patsi selän takana, jos et jää siitä kiinni, ja jos saat siitä taktista etua itsellesi, etkä tule näyttämään muiden silmissä selkäänpuukottajalta. Näissä uusissa käskyissä oli ehkä käytetty huumoria mukana. Tai sitten ei. Päättele itse. Oikeastu ihmisen kuuluisi osata käyttää omaatuntoaan, joka kertoo mitä saa tehdä ja mitä ei. Naurettavaa elää elämäänsä joidenkin käskyjen ohjaamana.

Vihaan internetin ja pelien liittoa

Rakastan videopelejä. Vihaan internetiä.
Nyt internetin ja pelien epäpyhä liitto on juurtunut pysyvästi piinaksemme.
Ensin olivat nettipelit (tässä puhutaan nyt oikeista kunnianhimoisista peleistä, eikä mistään kaiken maailman bejeweledeistä, angry birdseistä ja vastaavasta casual-roskasta). Ensimmäinen MMORPG (Massive Multiplayer Online Role-playing Game) oli Ultima Online vuonna 1997, mutta vasta World of Warcraftin (WoW) jälkeen 2004 mörpit räjähtivät käsiin. Nyt niitä tulee joka tuutista, mutta onneksi niitä ei ole pakko pelata. Moninpelien idea ei toimi: lauma idiootteja esiteinejä pilaa useankin järkevän pelaajan nautinnon. Kunnon moninpeli on sitä, kun yksi pelaa ja muut katsovat vierestä. Pelejä kuuluu pelata (mieluiten yksin) pimeässä huoneessa ilman nettiä.
Kuitenkin nykyään myös yksinpelit on useimmiten orjuutettu netille, mikä on huutava vääryys ja epäkohta!

Kohta ei pelejä myydä enää oikeissa kaupoissa ollenkaan vaan kaikki pitää ladata netistä. Sehän vain lisää piratismia. Minä en maksa tyhjästä, haluan omistaa pelin, sen levyn, kotelon, ohjekirjan, kaiken. Pelikotelo on kaunis hyllyssä, haluan katsella sen kansitaidetta livenä ja haluan ihailla mittavaa pelikokoelmaa hyllyssäni. En halua täyttää tietokonettani turhilla tiedostoilla, jotka mahtuvat paremmin pelien levyille, tietokone on muutenkin aina aivan liian täynnä tiedostoja. Lisäksi monissa pelipaketeissa on jotain mukavaa ekstraa, kuten seinäkartta, taidekirja ym. mitä ei voi ladata netistä. Collector's Edition-pelipaketit ovat aina parhaita, oikeita keräilyesineitä.

Ennen pelejä pystyi pelaamaan milloin tahansa, missä tahansa. Nyt täytyy olla aina kytkettynä nettiin, mikä on suorastaan raivostuttavaa! Minut pakotetaan liittymään Valven Steam-verkkopelikauppapalveluun, vaikka en missään nimessä halua. Mutta ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä useat nykypelit, ja tulevaisuudessa kaikki, on aktivoitava kunkin henkilön omin Steam-tunnuksin. Tämä sen takia, että, joka kerta kun mitään peliä yrittää pelata, Steam avautuu ja läiskäisee tukun mainoksia naamalle. En osta teiltä mitään, en halua kuulla typeristä peleistä, ja hyvät pelit ostan kaupasta.
Kaiken lisäksi yhtä peliä ei voi enää pelata useampi henkilö! Naurettavaa rahastusta! Yritin asentaa tänään Civilization V:n, mutta kun laitoin product-key-koodin, Steam sanoo, että peli on jo rekisteröity toiselle tilille, eikä sitä voi aktivoida! Joo-o, onhan se asennettu toiselle kotimme tietokoneelle, jossa veljeni rekisteröi sen omalle Steam-tililleen, mutta kyllä ennen pystyi pelaamaan samaa peliä missä tahansa koneessa, kunhan levyn vain pisti sisään CD-asemaan. Nykyään naurettava rahastaja Steam käskee ostamaan joka perheenjäsenelle oman pelin, jos kaikki haluavat sitä pelata.

Steamissa on myös saavutuksia, eri peleihin kehitettyjä palkintomitaleja, jotka saavutetaan peliä pelaamalla. Ne eivät kuulu itse peliin, vaan näkyvät internetissä, mutta ikävä kyllä kesken pelin (Skyrim) ruudun ylälaitaan pläjähtää kuvake ja kuuluu ärsyttävä ääniefekti, kun olen saavuttanut jonkin tavoitteen. Ei voisi vähempää kiinnostaa! Peleissä on ihan omatkin saavutukset, ei tarvitse ruveta Steamiin keksimään niitä lisää. Ilmoitusten paukahtaminen ruutuun äänen kera on omiaan pilaamaan pelin taidokkaasti luoman (Skyrim) immersion. Vihaan todellisuutta. Peliä pelatessani haluan elää pelin maailmassa, enkä halua muistutuksia internetin olemassaolosta!

Äidinkieltä ei arvosteta

Äidinkieltä ei enää arvosteta. Ja tämä on lievästi sanottu. Erityisesti nuorten kielitaito on heikko. On se kumma jos ihminen ei osaa oman äidinkielensä kieliopin alkeita! Äidinkieli on peruskoulun tärkein aine, josta jokaisen tulisi edes yrittää olla kiinnostunut, sillä sitä tarvitaan työelämässä ja kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessa, jollei sitten halua pärjätä vähemmällä ja saada sivistymättömän typeryksen maineen.

Ärsyttävimpiä suomen kielen virheitä ovat muun muassa seuraavat:
”Niinku”–sanan käyttö turhana täytesanana, oikea muoto on niin kuin.
 Q [kuu]–kirjaimen lausuminen G:nä; [guu].
”Klommo”, lommo–sanan alkuun pantu k–kirjain.
”Alkaa tekemään”, oikeat muodot ovat alkaa tehdä ja ruveta tekemään.
”Enään”, enää–sanan loppuun pantu n–kirjain.
”Thaimaaseen”, se on Thaimaa, maa jossa asuu Thai–kansa, oikea muoto Thaimaahan.
”Pitkässä juoksussa”, ”loppupeleissä”, ynnä muut englannista suoraan käännetyt turhakesanat.
”Pala kakkua”, englannista käännetty termi, jolle on jo suomalainen vastine, helppo nakki.
 Yhdyssanavirheet, yhdyssanojen kirjoittaminen erikseen, tai väliviivan käyttämättömyys.
”Ketä”–sanan käyttö kuka ja ketkä–sanojen tilalla.
”Juurikin”, eli –kin–tavun turha lisääminen juuri–sanan loppuun.
”Olumpialaiset”, väärin lausuttu muoto sanasta Olympialaiset. Olisi parempi jos ihmiset sanoisivat edes ”Olimpialiset”, jos ”y” on liian hankala lausua; kreikan ”y” kun lausutaan ”i”:nä.
”Vaan” ja ”vain” –sanojen sekoittaminen. Vaan –sanaa voidaan käyttää vain lauseessa ”Ei jotakin vaan jotakin muuta”. Vain –sana tarkoittaa ainoastaan.
”Originaali” ja ”originelli” –sanojen sekoittaminen. Originaali tarkoittaa alkuperäistä, originelli omaperäistä.
Pilkkujen ja muiden välimerkkien käyttämättömyys tai väärinkäyttö, esim. huutomerkkien liikakäyttö.
Konsonanttien kahdentaminen, ”tulekkaan”, ”sydämmessä”, kun oikeat muodot kuuluvat: tulekaan ja sydämessä.
”Piirrustus”, oikea sana on piirustus.
Lista on keskeneräinen.