Ystävänpäivä

Hyvää ystävänpäivää!
Ystävänpäivähän on 14. helmikuuta, myöhästyin sekunnilla keskiyöstä, joten päivämääräksi tuli nyt harmillisesti 15. päivä.

Hyvää ystävänpäivää ainakin kaikille ystäville.
Ystäviä ei montaa ihmisellä olekaan. Vaikka niin ehkä kuvittelisi, niin kun asiaa tarkemmin ajattelee, oikeiden ystävien määrä ei ole kauhean suuri. Kaikenlaista kaveria, toveria, työ/koulukaveria, puolituttua ja hyvänpäiväntuttua kyllä riittää vaikka muille jakaa.
Ystäviä ei koskaan voi olla liikaa, mutta kavereita voi. Käytän nyt kaveri-sanaa käsittämään kaikkia muita ihmiskontakteja kuin tosiystäviä.

Mikä sitten erottaa ystävän ja kaverin?
Tosiystävään voi aina luottaa, hänelle voi kertoa mitä tahansa, hän kuuntelee ja on kiinnostunut asioistasi ja kertoo myös omista asioistaan. Hän ei naura sinulle kun kerrot jotakin arkaluontoista, ei levittele salaisuuksia tai ilkeitä juoruja. Ei puhu pahaa selän takana ja on aina tukena kun häntä tarvitset.

Kaveri taas on tuttu ihminen, jonka kanssa on mukava rupatella niitä näitä, mutta jolle ei ehkä mielellään kertoisi aivan kaikkia yksityisasioitaan, sillä kaveriin ei ehkä aivan täysin luota, vaikkei häntä miksikään juoruilijaksi epäilisikään. Joka tapauksessa kaverin kanssa ei tunnu luontevalta jakaa intiimejä asioita, eikä häneltä kehtaa pyytää suuria palveluksia vaikka pieniä juttuja kehtaisikin.

Myös rahalla asiaa voi mitata. Ystävälle lainaisit ilman muuta rahaa milloin tahansa, jos hän sitä pyytää, mutta kaverille lainatessa mieltä halkoo ajatus että jos tämä ei maksakaan takaisin, tai rahoja saa odottaa huomattavan kauan, ja joutuu kenties niitä takaisin penäämään.

Viisaan sanonnan mukaan ihminen on elänyt hyvän elämän, jos hänellä on elämänsä aikana ollut viisi tosiystävää.

Ei niitä ystäviä oikeasti sen enempää juuri tarvitakaan, kaikkia asioitaan ei jaksakaan jakaa hirveän monen henkilön kesken.
Ystävät myös ovat parhaimmillaan yksin tavattuina. Kahdestaan ystävän kanssa voi puhua juuri niistä asioista jotka tuntuvat sillä hetkellä tärkeiltä, eikä kolmas keskustelun osapuoli vie aihetta muualle. Voit puhua itsestäsi ja ystävästäsi, eikä mahdollinen suulas kolmas osapuoli vie ystäväsi kaikkea huomiota pois sinusta. Tällöin voi myös puhua niistä asioista, jotka haluaa jakaa vain tämän yhden ystävän kanssa. Jokaiselle ystävälle voi olla omia salaisuuksia, joita muut ystävät eivät tiedä.

Ystäviä ei voi olla liikaa, mutta yleensä ihmisillä ei ole kauhean montaa ystävää. Jos on, useimmat osoittautuvat lähemmin tarkasteltuina kavereiksi.

Kavereita taas monella on liikaa. Etten jopa väittäisi että kaikilla ihmisillä. Eihän kaveruudessa sinänsä ole mitään pahaa, se voi olla hieno asia, mutta kavereitakin on monenlaisia. Kavereiksi tuppautuu joskus henkilöitä, joita ei välttämättä voi sanoa oikeiksi kavereiksi.
Monet ulospäinsuuntautuneet ja puheliaat ihmiset keräävät valtavan kaveriporukan ympärilleen, mutta iso osa näistä ihmisistä on sellaisia, joiden kanssa he eivät kovasti keskustele mistään, kunhan rupattelevat joutavia tavatessa. Kaverit voi jakaa useaan luokkaan:
Oikeat kaverit ovat melkein kuin ystäviä, heidän kanssaan jaksaa viettää aikaa ja harrastaa, mutta heille ei ehkä uskoisi kaikkia salaisuuksiaan eikä heidän kanssaan olla niin tiiviissä yhteydessä kuin ystävien.
Työ/koulu/harrastetoverit ovat ihmisiä jotka tuntee työn, opiskelun tai harrastuksen kautta, mutta joita ei oikeastaan tapaa missään muualla, ja tämä toveruus perustuu ainoastaan siihen yhteen yhteiseen nimittävään tekijään. Usein käy niin että kun työsuhde, koulu tai harrastus päättyy, nämä toverit unohtuvat elämästä kokonaan.
Hyvänpäiväntutut ovat sellaisia ihmisiä joita tervehtii mielellään ohi kulkiessa, ja joiden kanssa voi virittää pienenpienen keskustelunpoikasen, jos muuten vaivaisi painostava hiljaisuus, tyyliin: "Mitä kuuluu?" "Kiitos hyvää, entä itsellesi?" "Ihan hyvää myös". Mutta tuttujen ei useinkaan välittäisi puhua kovin kauaa.

Ystävät
Kaverit
Toverit
Tutut

Varsinkin näin Facebookin aikakaudella ihmisillä on liikaa tuttuja. Kaikki vähänkin tutut ihmiset hyväksytään kavereiksi Facebookissa, mutta ei heidän kanssaan siellä juuri mitään tehdä. Sitten jos ei jaksa säätää yksityisyysasetuksia jokaisen kaverin kanssa erikseen, näkyvät kaikki ystävillekin tarkoitetut päivitykset myös hyvänpäiväntutuille, joiden ei ehkä soisi niitä näkevän.
Ihminen ei pysty hallinnoimaan mielessään kuin korkeintaan 250 tuttua ihmiskontaktia. Ne joilla on satoja tai tuhansia Facebook-kavereita, ovat kyltymättömiä liioittelijoita, kavereiden kerääjiä, joille tärkeää on kontaktien määrä eikä laatu. Eivät he oiekasti edes tunne kaikkia tuhansista kavereistaan. Eivätkä pysty kaikkia kerralla edes muistamaan. Facebookin kaverimäärä on rajoitettu viiteentuhanteen, mikä on valtava määrä, aivan liikaa, mutta samapa tuo, ihmisten oma valintahan se on.

Facebookiin sisältyy kylläkin ongelma, miten kohdella ihmisiä, jotka pyytävät kaveriksi, mutta jotka eivät ole kavereita? Tuttuja tai puolituttuja ihmisiä, joita ehkä näkee vaikka koulussa useinkin, ja jotka sitten saattaisivat kysyä että mikset ole liittänyt heitä kaveriksesi Facebookissa. Hankala tilanne. Heitä ei haluaisi liittää kavereiksi, niin että he näkevät aivan kaiken.