Graffiti ei ole taidetta

Kylläpä taas suututti toissapäivänä kun joku viheliäinen idiootti, ylikasvanut kauhukakara ja yhteiskunnan epäjäsen, jonka kutsuminen vandaaliksi olisi muinaisen barbaarikansan loukkaamista, oli turmellut metrovaunun ”taitedeteoksellaan” eli kamalalla kahden vaununikkunan peittävällä hopeanvärisellä spraymaaalituhrulla. Tämän takia jouduin vaihtamaan metroa itäkeskuksessa keskustaan päin mennessäni, kaikkien muiden matkustajien tavoin, ja metro jouduttiin ajamaan varikolle puhdistettavaksi. Samainen ”itseään ilmaiseva” ilkivallantekijä oli töhertänyt ”piissinsä” myös Kalasataman metroaseman seinään, jonka näkeminen ikkunasta aiheutti matkallani lisää kuvotusta. Lehdestä vielä seuraavana päivänä luin että raggarit olivat pysäyttäneet maanalaisen hätäjarrusta vetämällä Puotilan asemalla ja ruvenneen heti töhrypuuhiin, minkä seurauksena metroliikenne oli myöhässä koko päivän ajan. Lisäksi puhdistamisesta aiheutuu huomattavat kulungit, jotka maksetaan kunniallisten veronmaksajien varoilla, silläpä eivät jääneet kiinni taaskaan nuo pakoilun ammattilaiset, pelkurimaiset hyvinvointivaltion syöpäläisrotat, joiden itseilmaisu pääsisi oikeuksiinsa ainoastaan vankisellin seinään päätään takoen.

Kuten lukijana huomaat, olen erittäin vahvasti graffiteja vastaan. En halua nähdä yhtäkään graffitia missään muodossa elämäni aikana, en seinässä, enkä valokuvassa, en mitään ”graffitityyliin” tuherrettua tekelettä, vaikkei se seinään olisikaan läntätty. Kaikkein viheliäisimpiä ovat juuri julkisten kulkuneuvojen ikkunoiden päälle maisemaa pilaamaan sotketut töhryt, jotka vielä hidastavat normaalien ihmisten päivän kulkua.
Mielestäni graffitien tekemisestä pitäisi langettaa huomattavan paljon nykyistä lepsua käytäntöä korkeammat rangaistukset. Töhrijöille rautapallo ketjulla jalkaan etteivät pääse karkaamaan samalla kun laitetaan heidät putsaamaan ja maalaamaan sotkemansa seinät uuden veroisiksi, puhdistuksen ja maalien hinnan he tietenkin itse joutuisivat suorittamaan yhteiskuntapalveluksena, koska eipä noilla veronkiertäjillä ja työtävieroksuvilla laitapuolen kulkureilla varaa ole niitä maksaakaan. Sen lisäksi heidän asuinpaikkansa tulisi ratsata ja kaikki töhertelyyn vähänkin liittyvä materiaali tulisi takavarikoida ja tuhota, mikä tarkoittaa kaikkia spraymaaleja, tusseja, graffitiluonnosvihkoja, valokuvia valmiista töhryistä yms.
Toistuvasti rikoksiin syyllistyneet pitäisi laittaa vankilaan, joka kerta tietenkin pidemmäksi aikaa (alkaen kuukausista muutamaan vuoteen), kunnes oppivat, tai jos eivät opi, niin ehkä kymmenennellä kerralla katkaistaisiin sormet, niin eipähän pysy enää maalitussi kädessä eikä voi painaa ruiskumaalin sumutinta.

Tunnen itse eräänkin graffiteja maalailevan ”taitelijan”, sellaisen säälittävän oman elämänsä sankarin, jonka panos yhteiskunnan hyväksi on runsaasti miinusmerkkinen. Tämä vartijoita pakoileva, poliisia vihaava, lainsäädännöstä viis veisaava työtön huumeitakäyttävä laiska ihmisraunio, on moraaliltaan vääristynyt, kunnon kasvatuksen puutteessa väärältä porukalta vaikutteita hakenut kieroonkasvanut selkärangaton limanuljaska, joka itsekkyydessään ei kykene empaattiseen ajatteluun laisinkaan eikä erota oikeaa väärästä vaikka näillä käsitteillä häneen naamaansa takoisi.
Ja kyllä, tällaisen ajattelumallin voi helposti laajentaa koskemaan kaikkia seinäntöhrijöitä, sillä vaikka he voivatkin olla eri vaiheissa tuota laajamittaista degeneraatiota ja moraalin rappiokulkua, on kaikkien tie kuitenkin sama, se johtaa liberalismiksi kutsuttuun äärimmäiseen yksilönvapauden tavoitteluun, joka ei kuitenkaan typeryydessään ota huomioon yhteiskuntajärjestyksen välttämättömyyttä, ja joka lopulta sortuu omaan anarkistiseen mahdottomuuteensa. Mutta siinä vaiheessa on näiden harhaan ajautuneiden yksilöiden kannalta jo liian myöhäistä, he ovat pilanneet oman elämänsä, ja mahdollisesti myös monen muun elämän, mikä on rikoksena anteeksiantamatonta.

Graffiti ei ole taidetta, se on ilkivaltaa.

Kaikki graffiteja maalailevat henkilöt väittävät että se on taidetta. No ei se kyllä ole. Ei mikä tahansa ole taidetta. Jos asettaa kaksi homeista peltipurkkia päällekäin ja vie sen Kiasmaan ja kutsuu teosta jollakin tekotaiteelisella nimellä, vaikkapa ”Nykyihmisen kyltymättömyys”, ei se yhtäkkiä muutu taiteeksi. Kirjoitan tulevaisuudessa artikkelin siitä mikä on taidetta ja miten se määritellään, koska nämä käsitteet tuntuvat joillekin olevan nykyään vieraita, tiedä sitten mikä siihen on syynä.
Jos ruiskuttaa maalia seinään, niin että siitä muodostuu jokin kuva, ei se ole heti taidetta. Taiteessa pitää olla tietty esteettisyysarvo, joka tarkoittaa että ruma maalaus ei, oli se sitten toteutettu miten tahansa, ole taidetta, vaan se on rumuutta, roskaa. Myöskin jos töhertää jonkin piilomerkityksisen sisäpiirivitsiltä haiskahtavan kirjainyhdistelmän esimerkiksi valtion raidekaluston kylkeen, ei se ole yhteiskunnallisesti kantaaottavaa taidetta, se on ilkivaltaa.
Kaikki graffitit (käytän graffitia kuvaamaan nyt kaikkea töhertelyä), jotka on tehty luvattomasti toisen omaisuuteen, esim. rakennuksen tai kulkuneuvon seinään, ovat ilkivaltaa. Ne ovat rikollista toimintaa, toisen ihmisen, kaupungin, kunnan tai valtion omaisuuden tuhoamista ja rangaistava teko. Ja näin niiden kuuluu aina ollakin. Graffitien kriminalisointia ei tule poistaa, ei yhdellä ihmisellä ole lupaa turmella toisen omaisuutta. Se on yksi valtion perusperiaatteista, omaisuuden koskemattomuus. Samalla voisi sitten perustella varastamisen oikeutuksen, ja sen jälkeen pahoinpitelyn, raiskauksen ja tappamisen. Yhteiskunta romahtaisi kaaokseen.
Kaikki graffitit jotka on tehty luvalliseen paikkaan, Kalasataman vaneriaitaan, ovat ikävä kyllä laillisia, koska ne eivät tuhoa omaisuutta jota ei olisi annettu tuhottavaksi, mutta eivät nekään taidetta ole. Kriminalismin muoto, joka on tehty luvalliseksi, ei yhtäkkiä muutu ihmeellisesti taiteeksi. Siitä puuttuu edelleen kaikki estetiikka, jolla taide määritellään, se on rumaa, hutaisten tehtyä, ilman suurempaa ajatusta tai tarkoitusta, siihen ei taiteilija ole vuodattanut itseään, eikä sillä ole minkäänlaista merkitystä, järkeä, syytä, kestävyysarvoa tai taiteellista kunnianhimoa, ei mitään minkä takia se tulisi säilyttää, ei se ole ollenkaan jälkipolvia kiinnostavaa, tai lainkaan rahallisesti arvokasta, ei edes mitenkään yhteiskunnallisesti kuohuttavaa tai vähänkään muistamisen arvoista.
Graffiti on huonompaa, halvempaa ja rumempaa kuin kuvottavinkin klišeinen kitsch, joten se ei ansaitse tulla kutsutuksi taiteeksi ensinkään.
Myös itse tekniikka on taiteen tekemiseen huonosti soveltuva, halvannäköinen ja ruma. Spraymaalin jälki ei ole kaunista katseltavaa, se sopii ainoastaan tarkoitukseensa, eli esineiden nopeaan ja helppoon maalaamiseen. Taiteentekovälineeksi se on kehno. Samoin on laita paksujen ns. ”bommaustussien” kanssa, joilla ”tageja” eli nimikirjainyhdistelmiä röyhkeästi töhritään metronpenkkiin tai vedetään ”spagettia”, eli aaltoilevaa viivaa liukuportaiden kaiteeseen tai ohiajavan junan kylkeen. Näitten välineitten jälki on suorastaan karmaisevan rumaa, varsinkin sillä perinteisellä ”graffitityylillä” käytettynä. Tuo perinteinen tyyli tarkoittaa paksuja mustia ääriviivoja räikein värein tai hopealla värjättyjen liioiteltujen ja psykedeelisten kuvien tai ylilihavan muotopuolen tekstin ympärillä.
Lisäksi graffiteja maalaat henkilöt, jotka eivät lähes koskaan ole taiteellisesti lahjakkaita, tai edes keskinkertiasia, vaan surkimuksia peukalo keskellä kämmentä, jotka eivät kykene pääsemään taidekouluihin, ja sitten purkavat ahdistustaan töhrimällä seiniin. Tällaisilta pojanklopeilta (harvemmin tytöilta) puuttuu itsekuria, jotta he jaksaisivat harjoitella, että heistä tulisi oikeasti taitavia, ja että ketään kiinnostaisi heidän työnsä tulokset. Sen sijaan he haluavat heti-kaikki-tänne-nyt, ja vailla minkäänlaista taitoa luulevat tekevänsä suurtakin taidetta, ja kuvittelevat vielä että moisten tuherrusten näkeminen muka piristäisi normaalin ihmisen päivää.
Kaiken lisäksi taiteella on paikkansa. Joka paikan ei kuulu olla täynnä taidetta. Taidetta on taidegallerioissa, taidemuseoissa, taidekirjoissa, internetin taidesivustoilla, sitä saa joka puolelta muutenkin, eikä taiteen yliannostus ole hyväksi, se saa ihmisen vain turtumaan kaikkeen kuvapaljouteen ja taide menettää merkitystään ajatusten herättäjänä ja mielihyvän tuottajana. Taiteen paikka ei ole junan kyljessä tai talon seinässä, sillan alla, kaiteessa, katutolpassa, ovissa tai ikkunoissa.
Myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen graffiti on erittäin huono keino. Sillä ei ole mitään merkitystä, muuten kuin että se pilaa tekijänsä elämän, jos jää rikollisesta toiminnastaan kiinni. Oikeasti merkittäviä keinoja vaikuttaa ympäröivään maailmaan on äänestäminen, vaaleihin ehdolle lähteminen, kansalaisaloitteen tekeminen, adressin allekirjoittaminen tai mielipidevaikuttaminen vaikkapa blogia kirjoittamalla ja ajatuksiaan jakamalla. Mutta kaikki tällainen toiminta on vierasta, tuntematonta ja jopa vastenmielistä töhertelijöille, eikä heillä varmaan kykyä niihin riittäisikään. Kuitenkin totuus on, että mielipidevaikuttaminen ei edes kiinnosta suurinta osaa töhertelijöistä, hehän eivät äänestä, eivätkä ole tippaakaan kiinnostuneita politiikasta tai yhteiskunnasta. Politiikka edustaa heille tuntematonta pahaa, johon ei jaksa perehtyä edes auttavasti, koska sehän tarkoittaisi opiskelua, vaan sen sijaan on paljon helpompi heitellä herjoja jostain mielenosoituksesta tai töhertää seinään ”poliisi on sika”. Töhertelijöiden suurin syy käytökselleen on hetkellisen mielihyvän saavuttaminen, joka syntyy kun tietää tekevänsä jotain kiellettyä ja tietää aiheuttavansa paheksuntaa. Eivät he oikeasti halua vaikuttaa yhteiskunnan asioihin, vaan haluavat ainoastaan aiheuttaa harmia muille.
Tällainen toiminta tulee kitkeä juurineen pois yhteiskunnasta, joka kutsuu itseään sivistyneeksi.

Useat töhryt on sitäpaitsi tehty humalassa tai huumeiden vaikutuksen alaisena, mikä vain lisää niiden tarkoituksettomuutta, ajattelemattomuutta ja välittömän nautinnon saamista ilkivallasta ja typerästä päähänpistosta. Ilkivalta on ilkeä asia. Ihminen jolla ei ole lainkaan valtaa, mikä on hänen omaa syytään, ottaa ”valtaa” omiin käsiinsä tuhoamalla muiden omaisuutta, ja saa siitä oikeudettoman ylemmyydentunteen. Tällaista ei tule sallia, sillä kaikki ihmiset eivät ole kykeneväisiä hallitsemaan valtaa, oikeastaan hyvin harvassa ovat ihmiset, joiden käsiin valtaa soisi edes pienissä määrin annettavan. Valtion tulisi olla tiukan keskusjohdon alainen, joka kohtelisi lempeästi kunniallisia kansalaisia ja ankarasti kunniattomia, kunnes heistäkin tulisi kunniallisia.

Graffiti ei ole taidetta. Se ei ole kansalaisvaikuttamista. Se ei ole kaunista, piristävää, merkittävää tai muistamisen arvoista. Se on roskaa, epätaidetta, rumuutta ja ilkivaltaa.