Hyvää naistenpäivää kaikille naisille!
Maailma on ikävä kyllä miesten. On aina ollut, ja tulee luultavasti aina olemaankin. Tämä siksi että mies haluaa valtaa enemmän kuin nainen, ja useimmat naiset tyytyvät osaansa.
Heti alkuun teen selväksi että vihaan feminismiä. Ja vihaan myös sovinismia. Ne ovat toistensa vastakohtia. Femina on latinaa, ja tarkoittaa naista, joten feminismi ei voi tarkoittaa muuta kuin naisasialiikettä. Se ei tarkoita tasa-arvoliikettä, se ajaa ainoastaan naisten asiaa miesten yli. Sovinismi taas oikeasti tarkoittaa Napoleonin sotilas Nicolas Chauvinin oppien kannattamista. Chauvin oli yltiöisänmaallinen ja fanaattinen patriootti, joten chauvinismi tarkoittaa ainoasti ylikorostunutta kansallismielisyyttä. Nykyään kuitenkin chauvinismi > shovinismi > šovinismi > sovinismi käsitetään vain naisvihamielisyydeksi. Miesasialiikkeen oikeampi nimitys olisi andrismi (kreikk. andros = mies) tai virismi (lat. vir = mies).
Missään tapauksessa en kannata kummankaan sukupuolen ylivaltaa korostavia liikkeitä enkä aatteita, vaan sukupuolten soisi elävän tasaisessa arvossa. Tämä ei kuitenkaan toteudu. Usein sanotaan että naisen euro on kahdeksankymmentä senttiä. Keskimäärin ehkä, mutta suurempi ongelma naisten kannalta on että he eivät hakeudu hyväpalkkaisiin töihin. Vastustan sukupuolikiintiöitä, niin kuin kaikkia muitakin kiintiöitä, työ- ja opiskelupaikkojen hauissa, sillä niistä on vain haittaa. Ne ylentävät väkisin epäpäteviä ihmisiä pätevämpien kustannuksella, ja pahimmillaan ne voivat jopa lisätä sukupuolivihamielisyyttä. Naisten tulisi kuitenkin itse hakeutua johtotehtäviin, yhteiskunnallisesti merkittäviin asemiin tai hyväpalkkaisiin töihin. Jos he eivät niin tee, heitä ei voi siihen pakottaa ja maailma tulee vastedeskin olemaan miesten.
Sukupuolivihamielisyys on typerää ja haitallista käytöstä, sillä kaikkihan me tarvitsemme toista sukupuolta lisääntyäksemme. Vaikka maapallo onkin jo puolitoistakertaisesti täynnä ihmisiä, ei Suomen tai muiden länsimaiden, joissa syntyvyys laskee, ole mitään syytä lisääntymisestä erityisesti pidättäytyä, toisin kuin väestönkehityksensä räjäyttäneiden kehitysmaiden.
Sovinisteja ovat yleensä ne elämäänsä turhautuneet nuorehkot miehet, jotka eivät saa tarpeeksi tai ollenkaan naista, ja puutteessaan katkeroituneena syyttävät naisia kaikesta, vaikka heidän täytyisi katsoa ongelmissaan lähinnä peiliin. Feministejä taas ovat ne nuorehkot naiset jotka ovat kyllästyneet sovinistien huuteluun ja solvaamiseen ja antavat samalla mitalla takaisin.
Näin siis länsimaissa.
Kehitysmaissa kaikki miehet ovat sovinisteja, jotka teettävät kaikki työt naisilla eivätkä maksa siitä mitään palkkaa, itse laiskottelevat ja pitävät suunnilleen haaremeita. Nämä kehitysmaiden sovinistimiehet ovat kaikista haitallisimpia naisten kannalta. Naisten oikeuksia poljetaan julmasti ja säälimättömästi, koska miehet saavat siitä vastustamattoman vallantunteen, josta he eivät suurin surminkaan suostu luopumaan. Kehitystä ei tapahdu, jos Fatima käyttää jokaisesta päivästä kahdeksan tuntia vedenhakuun kaukaisesta kaivosta, samalla kun Mahmoud löhöää savimajassa odottaen seuraavaa ateriaa.
Lista naisten kannalta suurimmista ongelmista:
Afrikkalaisten miesten laiskuus
Islamin usko
Muut uskonnot
Raiskaukset
Moniavioisuus
Ehkäisyn puute
Naisten ympärileikkaus
Tyttövauvojen hyljeksintä
Lista miesten kannalta suurimmista ongelmista:
Tyttövauvojen hyljeksinnästä johtuva naisten liian vähäinen määrä
Naisten suurimmat ongelmat liittyvät siis kehitysmaihin ja uskontoihin, lähinnä konservatiiviseen Islamiin. Kehittyneissä maissa naisten ongelmat ovat hyvin paljon pienempiä verrattuna kolmanteen maailmaan. Naiset voivatkin siis olla tyytyväisiä jo saavutettuun asemansa parannukseen, jossa heillä on yhtäläinen äänioikeus ja päätäntävalta yhteiskunnallisissa asioissa, vaikka vielä olisi jotain parannettavaa täälläkin. Nimittäin suurin osa kotitöistä lankeaa naisten harteille. Tähän on syynä se, että miehiä ei kiinnosta. Mies voi elää sotkun keskellä tiskaamattomien astioiden vuoren häiritsemättä televisionkatselua. Koska naisen pinna ei riitä sotkun sietämiseen yhtä pitkälle, on hän yleensä parisuhteessa se joka hoitaa suurimman osan ikävistä kotitöistä. Nainen alistuu kohtaloonsa kodin hengettärenä, sillä jos hän ei siivoa, tiskaa ja pyykkää, ei sitä tee kukaan. Mies elää tyytyväisenä, sillä ei hän halua tehdä niitä ikäviä kotitöitä yhtään sen enempää kuin nainenkaan, mutta hän ei myöskään välitä, vaikka kotona olisi siivotontakin. Mies luottaa siihen että nainen kyllä jossain vaiheessa siivoa, ja niinhän siinä joka kerran myös tapahtuu. Kumman vika sitten on, että nainen joutuu hoitamaan lähes kaikki kotitaloustyöt? Molempien vika. Miesten tulisi ruveta välittämään elinympäristönsä siisteydestä ja naisten tulisi oppia sietämään sotkua paremmin.
Miesten ongelmia on lähinnä yksi: naisten liian vähäinen määrä. Maailmassa on miehiä enemmän kuin naisia, mikä johtuu poikavauvojen suosimisesta, jota tapahtuu myös Suomessa, vaikkakin enemmän kehitysmaissa ja Aasiassa. Naisten liian vähäisestä määrästä johtuen osa miehistä jää ilman puolisoa, mistä katkeroituneena heistä tulee sovinisteja ja naistenvihaajia. Tulevaisuudessa tulisikin suosia tyttövauvoja enemmän.
Kaikissa tapauksissa oikein hyvää naistenpäivää kaikille naisilla, olette päivänne ansainneet!
Leivoinpa muuten suklaakeksejä tänä aamuna ja annoin kouluni viehättäville naisihmisille, jotka kovin ilahtuivat.
P.S.
Jos joku mies kysyy, miksei ole miestenpäivää, niin kyllä sellainenkin on. Kyseessä eivät ole ne 364 muuta päivää vuodessa, vaan miestenpäivä on 23. helmikuuta, Puna-armeijan päivänä. Itse en ainakaan moista kommunistista päivää tahdo viettää.
perjantai 8. maaliskuuta 2013
Mihin on hävinnyt asiantuntemus?
Mihin on hävinnyt asiantuntemus, kysyn itseltäni taas kerran. Nykyaikana asiantuntijat tuntuvat olevat katoava luonnonvara. En todellakaan nyt siis tarkoita niitä pseudoasiantuntijoita, joita haastatellaan päivittäin televisiossa ja lehdissä, ties mistä pikkuyliopiston peräkammarista reväistyjä elämästä vieraantuneita urallaan epäonnistuneita tutkijoita, jotka selittävät asioista, joista heillä ei ole riittävää pätevyyttä eikä käytännön kokemusta. Ja kansa uskoo kun media niin kertoo.
Minun ei edes pitänyt kertoa tv-haastatelluista asiantuntijoista, vaan siitä kun kävin kaupassa. Nimittäin hattukaupassa. Tämä tapahtui noin viisi minuuttia sitten, paikkana Lahti ja Leean muotiliike, eli hattuja ja huiveja. Kyseinen liike on toiminut Lahdessa jo vuodesta 1951, yli kuusi vuosikymmentä. Omistajia on ollut vuosiekymmenien varrella kolme, ja jälkimmäiset ovat aina olleet pitkään edellisen opetuksessa. Muotiliike valmisti alunperin itse omat hattunsa viisikymmenluvulta kahdeksankymentäluvulle saakka. Sen jälkeen muoti muuttui ja hattujen käyttö väheni radikaalisti, villapipokausi alkoi, ja hatut on sen jälkeen tilattu muilta, usein ulkomaisilta valmistajilta. Liike kertoo toki vielä itsekin tekevänsä ja korjaavansa hattuja, mutta esimerkiksi kaikki miestenhatut tulevat valmiina. Sääli, aina miesten valikoima vaateparren suhteen on huomattavasti naisten vastaavaa heikompi.
Kaksi asiaa on myös erittäin säälittäviä; se ettei hattuja enää juurikaan valmisteta itse, ja se että kauppiaan asiantuntemus ei ole kohdallaan. Nykyajan rappiosta kertoo se, ettei hattuja enää juuri osteta tai käytetä, vanhat hyvät lierihatut on korvannut kaikenkarvaisten pipojen ja lippisten karmaiseva kavalkadi. Nuo likaiset lätsät ja kauhtuneet kotsat, joita juntit pitävät ympäri vuoden, joka tilaisuudessa, joka säällä, sisällä ja ulkona, syödessäkin, peittävät usein rasvatukkaa, jota muuten ei kehtaa näyttää muille ihmisille. Se tuntuu olevan ihmisten ainoa käyttötarkoitus päähineille nykyään.
No, menin hattukauppaan, koska halusin uuden hatun. Minulla on jo kaksi lierihattua, ruskea ja valkoinen, kummatkin huopaa, ja fedora-mallisia. Halusin mustan huopahatun, joka saisi mielellään olla homburg-mallinen. Homburg eroaa fedorasta siinä, että siinä ei ole nipistystä hatun kruunun etuosassa. Fedoran kaikki tuntevat Indiana Jonesin hattuna, ja homburgia käytti James Bond varhaisissa filmeissä, sekä Michael Corleone Kummisedässä.
Kaupassa myyjänä toimi keski-ikäinen pieni ja pullukka nainen. Jos itse olisin muotiliikkeen myyjä ja omistaja, pitäisin itsestäni hieman parempaa huolta, ja pukeutuisinkin tyylikkäämmin. No, joka tapauksessa hän oli kuitenkin ystävällinen ja auttavainen, mikä on tärkeintä. Ikävä kyllä hän ei ollut kauhean asiantunteva – asia jota olin pelännyt etukäteen. Mietin menisinkö hattukauppaan, vai tilaisinko hatun internetistä, niin kuin tein ensimmäisen hattuni, sen ruskean, kohdalla. Kun kuitenkin olin aivan hattukaupan vieressä, päätin tukea suomalaista yrittäjää, ja kenties säästäisin postikuluissa, saisin hatun heti päähäni ja hyvän mielen keskusteltuani hatuista asiantuntevan ihmisen kanssa.
Kysyin myyjältä mustaa homburg-huopahattua. Heidän miestenhattujen valikoimansa oli varsin suppea, mikä oli sääli, muttei yllätys, eikä siellä ollut homburg-mallisia hattuja lainkaan. Myyjä tarjosikin minulle sitten erilaisia fedoroita, sanomatta mitään hattujen malleista. Tämä oli se ongelma. Vaikka hän kenties tunsikin eron homburgin ja fedoran välillä, hän oletti että asiakas on tyhmä eikä erota knallia silinteristä. Kenties hän piti minua liian nuorena muistamaan hattujen kulta-aikaa, ja liian asiantuntemattomana tuntemaan päähinemallien eroja. Rahvaanomaisuudesta minua ei kuitenkaan voinut epäillä, olin kuitenkin pukeutunut kauluspaitaan, valkoiseen villakaulaliinaan ja mustaan villakangaspäällystakkiin.
Minä siis nimenomaan kysyin homburg-tyylistä hattua, ja myyjä olisi aivan hyvin voinut selittää ettei heillä ole sen mallisia hattuja, mutta tässä olisi fedoroita, jotka ovat samankaltaisia, myöskin mustia ja huovasta valmistettuja. Sovitin muutamaa hattua, jotka eivät kuitenkaan miellyttäneet minua. Niissä oli fedoralle tunnusomainen nipistys, mutta se oli kovin loiva, kun minä pidän eritoten jyrkästä nipistyksestä. Myös hattujen hattunauhat olivat kapeita ja nahkaisia, kun minä etsin juhlavampaa leveää silkkinauhaista hattua. Eivätkä hattujen lierit olleet koholla niin kuin homburgissa. Kaikenkaikkiaan hatut eivät olleet oikean mallisia, eivätkä tarpeeksi juhlavan näköisiä, vaikkeivat lainkaan huonoja olleetkaan. Eivät vain sopineet minun tarpeisiini tällä kertaa. Hieman jäi myyjän asiantuntemattomuus häiritsemään, ja lähdin kaupasta mitään ostamatta kotiin. Toivotin kuitenkin hyvää naistenpäivää lähtiessäni, kuten herrasmiehen kuuluukin.
P.S.
Mietin, onko myyjien asiantuntemus laskenut sukupolven vaihdosten yhteydessa, onkohan alkuperäinen omistaja, hattuja itsekin valmistanut rouva ollut tietoisempi hattujen maailman salaisuuksista? Olisinpa saanut asioida hänen kanssaan. Mutta niin ikävää kuin se onkin, vanhojen mestarien aika alkaa olla ohi, kun nykyään koneistetaan kaikki, ja tuotetaan halpaa bulkkitavaraa suurille massoille, jotka eivät ymmärrä tuotteiden alkuperästä, kehityksesta, tai edes käyttötarkoituksesta mitään, ostavat vain kun halvalla saa. Pian ovat kaikki vanhat hyvät käsityöläisammatit kuolleet. Suurempaa sääliä on hankala tähän hätään keksiä.
Minun ei edes pitänyt kertoa tv-haastatelluista asiantuntijoista, vaan siitä kun kävin kaupassa. Nimittäin hattukaupassa. Tämä tapahtui noin viisi minuuttia sitten, paikkana Lahti ja Leean muotiliike, eli hattuja ja huiveja. Kyseinen liike on toiminut Lahdessa jo vuodesta 1951, yli kuusi vuosikymmentä. Omistajia on ollut vuosiekymmenien varrella kolme, ja jälkimmäiset ovat aina olleet pitkään edellisen opetuksessa. Muotiliike valmisti alunperin itse omat hattunsa viisikymmenluvulta kahdeksankymentäluvulle saakka. Sen jälkeen muoti muuttui ja hattujen käyttö väheni radikaalisti, villapipokausi alkoi, ja hatut on sen jälkeen tilattu muilta, usein ulkomaisilta valmistajilta. Liike kertoo toki vielä itsekin tekevänsä ja korjaavansa hattuja, mutta esimerkiksi kaikki miestenhatut tulevat valmiina. Sääli, aina miesten valikoima vaateparren suhteen on huomattavasti naisten vastaavaa heikompi.
Kaksi asiaa on myös erittäin säälittäviä; se ettei hattuja enää juurikaan valmisteta itse, ja se että kauppiaan asiantuntemus ei ole kohdallaan. Nykyajan rappiosta kertoo se, ettei hattuja enää juuri osteta tai käytetä, vanhat hyvät lierihatut on korvannut kaikenkarvaisten pipojen ja lippisten karmaiseva kavalkadi. Nuo likaiset lätsät ja kauhtuneet kotsat, joita juntit pitävät ympäri vuoden, joka tilaisuudessa, joka säällä, sisällä ja ulkona, syödessäkin, peittävät usein rasvatukkaa, jota muuten ei kehtaa näyttää muille ihmisille. Se tuntuu olevan ihmisten ainoa käyttötarkoitus päähineille nykyään.
No, menin hattukauppaan, koska halusin uuden hatun. Minulla on jo kaksi lierihattua, ruskea ja valkoinen, kummatkin huopaa, ja fedora-mallisia. Halusin mustan huopahatun, joka saisi mielellään olla homburg-mallinen. Homburg eroaa fedorasta siinä, että siinä ei ole nipistystä hatun kruunun etuosassa. Fedoran kaikki tuntevat Indiana Jonesin hattuna, ja homburgia käytti James Bond varhaisissa filmeissä, sekä Michael Corleone Kummisedässä.
Kaupassa myyjänä toimi keski-ikäinen pieni ja pullukka nainen. Jos itse olisin muotiliikkeen myyjä ja omistaja, pitäisin itsestäni hieman parempaa huolta, ja pukeutuisinkin tyylikkäämmin. No, joka tapauksessa hän oli kuitenkin ystävällinen ja auttavainen, mikä on tärkeintä. Ikävä kyllä hän ei ollut kauhean asiantunteva – asia jota olin pelännyt etukäteen. Mietin menisinkö hattukauppaan, vai tilaisinko hatun internetistä, niin kuin tein ensimmäisen hattuni, sen ruskean, kohdalla. Kun kuitenkin olin aivan hattukaupan vieressä, päätin tukea suomalaista yrittäjää, ja kenties säästäisin postikuluissa, saisin hatun heti päähäni ja hyvän mielen keskusteltuani hatuista asiantuntevan ihmisen kanssa.
Kysyin myyjältä mustaa homburg-huopahattua. Heidän miestenhattujen valikoimansa oli varsin suppea, mikä oli sääli, muttei yllätys, eikä siellä ollut homburg-mallisia hattuja lainkaan. Myyjä tarjosikin minulle sitten erilaisia fedoroita, sanomatta mitään hattujen malleista. Tämä oli se ongelma. Vaikka hän kenties tunsikin eron homburgin ja fedoran välillä, hän oletti että asiakas on tyhmä eikä erota knallia silinteristä. Kenties hän piti minua liian nuorena muistamaan hattujen kulta-aikaa, ja liian asiantuntemattomana tuntemaan päähinemallien eroja. Rahvaanomaisuudesta minua ei kuitenkaan voinut epäillä, olin kuitenkin pukeutunut kauluspaitaan, valkoiseen villakaulaliinaan ja mustaan villakangaspäällystakkiin.
Minä siis nimenomaan kysyin homburg-tyylistä hattua, ja myyjä olisi aivan hyvin voinut selittää ettei heillä ole sen mallisia hattuja, mutta tässä olisi fedoroita, jotka ovat samankaltaisia, myöskin mustia ja huovasta valmistettuja. Sovitin muutamaa hattua, jotka eivät kuitenkaan miellyttäneet minua. Niissä oli fedoralle tunnusomainen nipistys, mutta se oli kovin loiva, kun minä pidän eritoten jyrkästä nipistyksestä. Myös hattujen hattunauhat olivat kapeita ja nahkaisia, kun minä etsin juhlavampaa leveää silkkinauhaista hattua. Eivätkä hattujen lierit olleet koholla niin kuin homburgissa. Kaikenkaikkiaan hatut eivät olleet oikean mallisia, eivätkä tarpeeksi juhlavan näköisiä, vaikkeivat lainkaan huonoja olleetkaan. Eivät vain sopineet minun tarpeisiini tällä kertaa. Hieman jäi myyjän asiantuntemattomuus häiritsemään, ja lähdin kaupasta mitään ostamatta kotiin. Toivotin kuitenkin hyvää naistenpäivää lähtiessäni, kuten herrasmiehen kuuluukin.
P.S.
Mietin, onko myyjien asiantuntemus laskenut sukupolven vaihdosten yhteydessa, onkohan alkuperäinen omistaja, hattuja itsekin valmistanut rouva ollut tietoisempi hattujen maailman salaisuuksista? Olisinpa saanut asioida hänen kanssaan. Mutta niin ikävää kuin se onkin, vanhojen mestarien aika alkaa olla ohi, kun nykyään koneistetaan kaikki, ja tuotetaan halpaa bulkkitavaraa suurille massoille, jotka eivät ymmärrä tuotteiden alkuperästä, kehityksesta, tai edes käyttötarkoituksesta mitään, ostavat vain kun halvalla saa. Pian ovat kaikki vanhat hyvät käsityöläisammatit kuolleet. Suurempaa sääliä on hankala tähän hätään keksiä.
perjantai 1. maaliskuuta 2013
Alkuperäiskulttuurit ja niiden säilyttäminen
Paljon on maailmassa pieniä alkuperäiskulttuureja, jotka pinnistelevät oman säilymisensä puolesta suurten ja voimakkaiden valtakulttuurien painostuksessa. Yleensähän vähemmistöille käy aina huonosti, se on monasti todettu kautta ihmislajin historian. Kun eurooppalaiset valloittivat Amerikan, moni intiaanien ainutlaatuinen kulttuuri tuhottiin täysin. Konkistadorit murhasivat ja tuhosivat atsteekkien ja inkojen korkeakulttuurit täydellisesti, niin ettei niistä jäänyt mitään jäljelle. Käytin sanaa mitään, sillä vaikka toki niistä on jäänyt sen verran tietoa jäljelle, että tiedämme niiden olemassaolon, ovat nuo kullttuurit kuitenkin pysyvästi kuolleet, eli niiden loistonajat ovat takanapäin, eivätkä ne enää koskaan palaa ennalleen. Inkojen ja atsteekkien jälkeläiset, jos heitä puhdasverisinä on enää jäljellä, eivät omista enää mitään siitä kulttuurista, joka heidän omansa oli puolisen vuosituhatta sitten. Se on sääli, sillä Väli- ja Etelä-Amerikan intiaaneilla todella oli kehittyneitä korkeakulttuureita mahtavine arkkitehtuurisine muistomerkkeineen ja laajoine valtakuntineen.
Asia erikseen ovat sitten pienet ja mitättömät alkuperäiskulttuurit. Mitättömät siinä mielessä, että ne eivät ole korkeakulttuureita, eikä niillä ole maailmanhistorian kannalta minkäänlaista merkitystä. Jos kulttuuri ei vaikuta muiden kulttuurien ihmisiin eikä jätä pysyvää jälkeä itsestään, on sen tuhoutuessa aivan samantekevää, vaikkei koko kulttuuria olisi koskaan olemassa ollutkaan.
Älkää käsittäkö väärin, en halua tieten tahtoen tuhota kaikkia maailman vähemmistöjä, heillä on toki oikeus elää ihmisinä ja myös oikeus elää omassa kulttuurissaan, jos niin tahtovat. Mutta heillä on myös oikeus jättää kulttuurinsa ja sulautua valtaväestöön, jos he niin valitsevat.
Ja oikeus elää omassa kulttuurissaankin on paikkasidonnaista. Jos kansa on aina elänyt tietyllä paikalla, tietyllä tavalla, on heillä oikeus elää siellä vastedeskin, samalla tavalla kuin ennenkin. Mutta jos kansa on muuttanut perinteisiltä asuinmailtaan valtaväestön keskelle toisen kulttuurin piiriin, ei voi pitää itsestään selvänä että heillä edelleen olisi oikeus harjoittaa omanlaistaan elintapaa, jos se radikaalisti eroaa ympäröivästä kulttuurista.
Esimerkiksi romanit eivät voi kuvitella että heillä olisi oikeus asua vankkureissa tai pystyttää telttakyliä keskelle modernia kaupunkiasutusta. Kerjääminen on myös ehdottomasti epätoivottavaa ja -sopivaa, samoin kuin kaikenlainen muukin valtakulttuurin edustajien häiriköinti oman kulttuuri-identiteetin säilyttämisen nojalla.
Voitakoon todeta että vähemmistön tulee pyrkiä sulautumaan valtaväestöön kuten sen parhaiten taitavat, kuitenkaan identiteettiään hukkaamatta, jos sen haluavat säilyttää, mutta sen radikaaleimmista ja valtakulttuurinvastaisista piirteistään luopuen.
Tämä ei anna oikeutta isommalle kulttuurille vallata pienemmän ja puolustuskyvyttömämmän kulttuurin maa-alueita, ja tämän seurauksena vaatia heitä sopeutumaan tai muuttamaan muualle. Nykyään on kuitenkin vain tavallisempaa että vähemmistöjen edustajat muuttavat maihin ja kaupunkeihin, jotka radikaalisti eroavat heidän omasta kulttuuristaan ja sitten he vaativat että valtaväestö suvaitsee heidän oikkujaan loputtomiin. Maassa maan tavalla, kuuluu vanha ja hyväksihavaittu sanonta.
Muslimi ei voi vaatia saada huutaa rukouskutsua minareetin huipulta viidesti päivässä Suomessa, koska Suomi ei ole islaminuskoinen maa. Samoin ei voi suomalainenkaan vaatia muezzineja olemaan hiljaa, vaikka muuttaisi moskeijan viereen Saudi-Arabiassa ja saisi huudosta päänsärkyä. Oman asuinpaikkansa voi valita mieltymystensä mukaan, ja kannattaa ottaa huomioon kohdemaan tavat ja kulttuurin erityisyydet. Valtakulttuurin ei tarvitse olla äärettömän suvaitsevainen kaikkea kohtaan, sillä verukkeella että vähemmistöjen kulttuurit täytyy säilyttää. Kyllä ne säilyvät, vaikka omasta maastaan pois muuttanut ei pystykään harjoittamaan kaikkia vanhoja tapojaan uudessa maassaan.
Jos kuitenkin pieni ja mitätön kulttuuri uhkaa kadota itsekseen, onko sillä väliä? Näinhän käy jatkuvasti eri puolilla maailmaa, kun pieni alkuperäiskulttuuri kohtaa valtaväestön. Vaikka heidän annetaan elää rauhassa ja harjoittaa perinteisiä elämäntapojaan, on usein tuloksena se, että alkuperäiskansan nuori sukupolvi jättää oman kulttuurinsa ja sulautuu valtakulttuuriin. Ei kai heitä voi siitä syyllistää? Onko ihmisillä jokin erityinen velvollisuus suorittaa perinteisiä elämäntapojaan, jatkaa sukunsa ja kansansa ikiaikaisia perinteitä? Ei ole. Jos nuoret ovat kyllästyneet ajan jälkeensä jättämään elämäntapaan, kuten nyt vaikka porojen laiduntamiseen hyisillä Venäjän aroilla, ja haluavat sen sijaan muuttaa suurkaupunkiin satelliittitelevision ääreen, saavat he niin tehdä. Vanhemmat tietenkin vastustavat, mutta usein houkutus helpommasta ja enemmän (siis ylipäänsä) mukavuuksia sisältävästä elämästä voi olla monelle vastustamaton houkutus.
Onko sitten mahdollinen alkuperäiskulttuurin tuho jotenkin korvaamaton menetys ihmiskunnalle? No, eihän se ole. Noita samoja perinteisiä elämäntapoja on iät ajat harjoitettu joka puolella maailmaa. Metsästys ja keräily oli koko ihmiskunnan elintapa kymmenien tuhansien vuosien ajan ennen maan viljelyn keksimistä. Alkuperäiskulttuurien elinkoino ei siis ole mitenkään ainutlaatuinen. Nuo pikkukulttuurit tuppaavat myös olemaan erittäin uskonnollisia, eli taikauskoisia. Mutta mitä säilyttämisen arvoista on huuhaalle perustuvalla uskomusjärjestelmällä, oli se sitten kristinusko tai shamanismi? Kummankin totuusarvo on sama, eli täysi nolla, ja kannatankin kaikkien uskontojen ja uskomusten lakkauttamista maailmasta pysyvästi. Uskonto ei anna ihmiskunnalle mitään mitä tiede, rationalismi, maalaisjärki, etiikka, moraali ja omatunto ei pystyisi tuottamaan paremmin.
Onko sitten alkuperäiskulttuurin omalla kielellä jokin itseisarvo, joka sen nostaisi kuolemattomana ihmiskunnan ikuiseen Baabelin Pantheoniin? Hankala uskoa.
Pieni kieli voi olla erikoistunut oman kulttuurinsa elintapoja kuvaamaan, mutta miten suurena rikkautena voidaan pitää muutamaa lainasanaa, jotka kuvaavat aiheita, joilla ei ole nykyajan ihmiselle juuri minkäänlaista käyttöä? Usein pienten kielten omaperäisyyttä ja ainutlaatuisuutta liioitellaan suuresti, jotta nähtäisiin ne suojelemisen arvoisina. Inuiiteilla (eskimoilla) ei ole viittäkymmentä sanaa lumelle, se on vain nykyajan legenda. Eniten sanoja on Englannin kielessä, jossa niitä on miljoonittain, paljon enemmän kuin missään muussa kielessä.
Oma kieli eristää ihmiset tehokkaasti naapureista, jotka puhuvat vierasta kieltä. Erilaisuus synnyttää ristiriitoja, jopa vihamielisyyksiä. Myöskin kielen hankaluus tai kirjoitustavan ajastaan jälkeenjäänyt epäkäytännöllisyys on vain haitaksi ihmisten keskinäiselle kanssakäymiselle. Esimerkiksi Itä-Aasialaisten kiinan, japanin ja korean tavumerkkeihin perustuvat kirjoitusjärjestelmät hankaloittavat lukemista ja kirjoittamista suuresti. Tällaisesta ikivanhasta reliikistä kiinnipitäminen ei voi olla hyödyllistä. Japanissa käytetään hiragana-tavukirjoitusta normaaliin tekstiin, katakana-tavukirjoitusta vierasperäisten lainasanojen kirjoittamiseen, kiinalaisia kanji-merkkejä kuvaamaan tiettyjä sanoja ja äänteitä, sekä latinalaisia aakkosia ja numeroita ilmaisemaan joitakin lyhenteitä. Neljän eri kirjoitusjärjestelmän sekamelska ei tee kielen opiskelua ainakaan helpoksi. Japailaiselta kuluukin kuusitoista vuotta ennen kuin hän pystyy edes sanomalehteä lukemaan! Ei kuulosta kovin järkevältä. Kiinassa Maon (joka ei mitään muuta hyvää tehnyt) aikaan kanji-sanamerkkejä helpotettiin hieman, mutta vanhat merkit jäivät yhä käyttöön Japanissa ja Koreassa aiheuttaen vain lisää sekaannusta.
Toisenlainen esimerkki löytyy Turkista, jonka valtio syntyi osmanien valtakunnan luhistuttua, ja joka Mustafa Kemal Atatürkin johdolla hylkäsi arabialaisen kirjoitustavat, ja siirtyi kirjoittamaan turkin kieltä latinalaisin aakkosin. Arabialainen kirjoitustapahan on aakkoskirjoitus, mutta siitä puuttuvat vokaalit, ne ilmaistaan erilaisillä yläpilkuilla konsonanttien välissä ja ne täytyy päätellä tekstin asiayhteydestä. Helppolukuisuudessaan latinalainen aakkosto on maailman kähittynein, ja olisikin helpointa, jos kaikkia kieliä voitaisiin kirjoittaa tuolla roomalaisten mestariluomuksella.
En keksi yhtään syytä miksi olisi jotenkin ensiarvoisen tärkeää säilyttää täysin alkuperäisenä joka ikinen maailman tuhansista pienistä ja mitättömistä alkuperäiskulttuureista, jos niillä ei ole tarjottavanaan mitään korvaamatonta ihmiskunnalle. Paikallishistorian kronikan sivuhuomautukseksi jääminen ei välttämättä edes haittaa alkuperäiskulttuurin jäseniä, jos he ovat kyllästyneet ajastaan jälkeenjääneeseen elämäntapaan ja haluavat siirtyä kerralla kivikaudesta nykyaikaan.
Se mahdollisuus heille suotakoon.
Ja kerran vielä muistutan ettei isomman oikeutena myöskään ole tahallaan tuhota vähemmistöjä rahankiilto silmissä, vaikka miten lupaava öljy- tai maakaasuesiintymä sattuisi nomadien asuinalueella sijaitsemaan.
Vielä asia erikseen ovat alkuperäiskansat, jotka ovat eläneet koko elinaikansa eristyksissä muista kansoista, eivätkä halua olla missään tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Heille suotakoon vapautensa harjoittaa kannibalismia Borneon sademetsissä tai ihmisuhrausta Amazonasin viidakoissa. Eräällä Intian valtameren saarella elää alkuperäiskansa, joka ampui paikalle yrittänyttä helikopteria nuolilla. Tällaisille kansoille, jotka nimenomaan haluavat elää erakkoina, sallittakoon oma ikuinen kivikautensa nykyaikamme keskelläkin.
Asia erikseen ovat sitten pienet ja mitättömät alkuperäiskulttuurit. Mitättömät siinä mielessä, että ne eivät ole korkeakulttuureita, eikä niillä ole maailmanhistorian kannalta minkäänlaista merkitystä. Jos kulttuuri ei vaikuta muiden kulttuurien ihmisiin eikä jätä pysyvää jälkeä itsestään, on sen tuhoutuessa aivan samantekevää, vaikkei koko kulttuuria olisi koskaan olemassa ollutkaan.
Älkää käsittäkö väärin, en halua tieten tahtoen tuhota kaikkia maailman vähemmistöjä, heillä on toki oikeus elää ihmisinä ja myös oikeus elää omassa kulttuurissaan, jos niin tahtovat. Mutta heillä on myös oikeus jättää kulttuurinsa ja sulautua valtaväestöön, jos he niin valitsevat.
Ja oikeus elää omassa kulttuurissaankin on paikkasidonnaista. Jos kansa on aina elänyt tietyllä paikalla, tietyllä tavalla, on heillä oikeus elää siellä vastedeskin, samalla tavalla kuin ennenkin. Mutta jos kansa on muuttanut perinteisiltä asuinmailtaan valtaväestön keskelle toisen kulttuurin piiriin, ei voi pitää itsestään selvänä että heillä edelleen olisi oikeus harjoittaa omanlaistaan elintapaa, jos se radikaalisti eroaa ympäröivästä kulttuurista.
Esimerkiksi romanit eivät voi kuvitella että heillä olisi oikeus asua vankkureissa tai pystyttää telttakyliä keskelle modernia kaupunkiasutusta. Kerjääminen on myös ehdottomasti epätoivottavaa ja -sopivaa, samoin kuin kaikenlainen muukin valtakulttuurin edustajien häiriköinti oman kulttuuri-identiteetin säilyttämisen nojalla.
Voitakoon todeta että vähemmistön tulee pyrkiä sulautumaan valtaväestöön kuten sen parhaiten taitavat, kuitenkaan identiteettiään hukkaamatta, jos sen haluavat säilyttää, mutta sen radikaaleimmista ja valtakulttuurinvastaisista piirteistään luopuen.
Tämä ei anna oikeutta isommalle kulttuurille vallata pienemmän ja puolustuskyvyttömämmän kulttuurin maa-alueita, ja tämän seurauksena vaatia heitä sopeutumaan tai muuttamaan muualle. Nykyään on kuitenkin vain tavallisempaa että vähemmistöjen edustajat muuttavat maihin ja kaupunkeihin, jotka radikaalisti eroavat heidän omasta kulttuuristaan ja sitten he vaativat että valtaväestö suvaitsee heidän oikkujaan loputtomiin. Maassa maan tavalla, kuuluu vanha ja hyväksihavaittu sanonta.
Muslimi ei voi vaatia saada huutaa rukouskutsua minareetin huipulta viidesti päivässä Suomessa, koska Suomi ei ole islaminuskoinen maa. Samoin ei voi suomalainenkaan vaatia muezzineja olemaan hiljaa, vaikka muuttaisi moskeijan viereen Saudi-Arabiassa ja saisi huudosta päänsärkyä. Oman asuinpaikkansa voi valita mieltymystensä mukaan, ja kannattaa ottaa huomioon kohdemaan tavat ja kulttuurin erityisyydet. Valtakulttuurin ei tarvitse olla äärettömän suvaitsevainen kaikkea kohtaan, sillä verukkeella että vähemmistöjen kulttuurit täytyy säilyttää. Kyllä ne säilyvät, vaikka omasta maastaan pois muuttanut ei pystykään harjoittamaan kaikkia vanhoja tapojaan uudessa maassaan.
Jos kuitenkin pieni ja mitätön kulttuuri uhkaa kadota itsekseen, onko sillä väliä? Näinhän käy jatkuvasti eri puolilla maailmaa, kun pieni alkuperäiskulttuuri kohtaa valtaväestön. Vaikka heidän annetaan elää rauhassa ja harjoittaa perinteisiä elämäntapojaan, on usein tuloksena se, että alkuperäiskansan nuori sukupolvi jättää oman kulttuurinsa ja sulautuu valtakulttuuriin. Ei kai heitä voi siitä syyllistää? Onko ihmisillä jokin erityinen velvollisuus suorittaa perinteisiä elämäntapojaan, jatkaa sukunsa ja kansansa ikiaikaisia perinteitä? Ei ole. Jos nuoret ovat kyllästyneet ajan jälkeensä jättämään elämäntapaan, kuten nyt vaikka porojen laiduntamiseen hyisillä Venäjän aroilla, ja haluavat sen sijaan muuttaa suurkaupunkiin satelliittitelevision ääreen, saavat he niin tehdä. Vanhemmat tietenkin vastustavat, mutta usein houkutus helpommasta ja enemmän (siis ylipäänsä) mukavuuksia sisältävästä elämästä voi olla monelle vastustamaton houkutus.
Onko sitten mahdollinen alkuperäiskulttuurin tuho jotenkin korvaamaton menetys ihmiskunnalle? No, eihän se ole. Noita samoja perinteisiä elämäntapoja on iät ajat harjoitettu joka puolella maailmaa. Metsästys ja keräily oli koko ihmiskunnan elintapa kymmenien tuhansien vuosien ajan ennen maan viljelyn keksimistä. Alkuperäiskulttuurien elinkoino ei siis ole mitenkään ainutlaatuinen. Nuo pikkukulttuurit tuppaavat myös olemaan erittäin uskonnollisia, eli taikauskoisia. Mutta mitä säilyttämisen arvoista on huuhaalle perustuvalla uskomusjärjestelmällä, oli se sitten kristinusko tai shamanismi? Kummankin totuusarvo on sama, eli täysi nolla, ja kannatankin kaikkien uskontojen ja uskomusten lakkauttamista maailmasta pysyvästi. Uskonto ei anna ihmiskunnalle mitään mitä tiede, rationalismi, maalaisjärki, etiikka, moraali ja omatunto ei pystyisi tuottamaan paremmin.
Onko sitten alkuperäiskulttuurin omalla kielellä jokin itseisarvo, joka sen nostaisi kuolemattomana ihmiskunnan ikuiseen Baabelin Pantheoniin? Hankala uskoa.
Pieni kieli voi olla erikoistunut oman kulttuurinsa elintapoja kuvaamaan, mutta miten suurena rikkautena voidaan pitää muutamaa lainasanaa, jotka kuvaavat aiheita, joilla ei ole nykyajan ihmiselle juuri minkäänlaista käyttöä? Usein pienten kielten omaperäisyyttä ja ainutlaatuisuutta liioitellaan suuresti, jotta nähtäisiin ne suojelemisen arvoisina. Inuiiteilla (eskimoilla) ei ole viittäkymmentä sanaa lumelle, se on vain nykyajan legenda. Eniten sanoja on Englannin kielessä, jossa niitä on miljoonittain, paljon enemmän kuin missään muussa kielessä.
Oma kieli eristää ihmiset tehokkaasti naapureista, jotka puhuvat vierasta kieltä. Erilaisuus synnyttää ristiriitoja, jopa vihamielisyyksiä. Myöskin kielen hankaluus tai kirjoitustavan ajastaan jälkeenjäänyt epäkäytännöllisyys on vain haitaksi ihmisten keskinäiselle kanssakäymiselle. Esimerkiksi Itä-Aasialaisten kiinan, japanin ja korean tavumerkkeihin perustuvat kirjoitusjärjestelmät hankaloittavat lukemista ja kirjoittamista suuresti. Tällaisesta ikivanhasta reliikistä kiinnipitäminen ei voi olla hyödyllistä. Japanissa käytetään hiragana-tavukirjoitusta normaaliin tekstiin, katakana-tavukirjoitusta vierasperäisten lainasanojen kirjoittamiseen, kiinalaisia kanji-merkkejä kuvaamaan tiettyjä sanoja ja äänteitä, sekä latinalaisia aakkosia ja numeroita ilmaisemaan joitakin lyhenteitä. Neljän eri kirjoitusjärjestelmän sekamelska ei tee kielen opiskelua ainakaan helpoksi. Japailaiselta kuluukin kuusitoista vuotta ennen kuin hän pystyy edes sanomalehteä lukemaan! Ei kuulosta kovin järkevältä. Kiinassa Maon (joka ei mitään muuta hyvää tehnyt) aikaan kanji-sanamerkkejä helpotettiin hieman, mutta vanhat merkit jäivät yhä käyttöön Japanissa ja Koreassa aiheuttaen vain lisää sekaannusta.
Toisenlainen esimerkki löytyy Turkista, jonka valtio syntyi osmanien valtakunnan luhistuttua, ja joka Mustafa Kemal Atatürkin johdolla hylkäsi arabialaisen kirjoitustavat, ja siirtyi kirjoittamaan turkin kieltä latinalaisin aakkosin. Arabialainen kirjoitustapahan on aakkoskirjoitus, mutta siitä puuttuvat vokaalit, ne ilmaistaan erilaisillä yläpilkuilla konsonanttien välissä ja ne täytyy päätellä tekstin asiayhteydestä. Helppolukuisuudessaan latinalainen aakkosto on maailman kähittynein, ja olisikin helpointa, jos kaikkia kieliä voitaisiin kirjoittaa tuolla roomalaisten mestariluomuksella.
En keksi yhtään syytä miksi olisi jotenkin ensiarvoisen tärkeää säilyttää täysin alkuperäisenä joka ikinen maailman tuhansista pienistä ja mitättömistä alkuperäiskulttuureista, jos niillä ei ole tarjottavanaan mitään korvaamatonta ihmiskunnalle. Paikallishistorian kronikan sivuhuomautukseksi jääminen ei välttämättä edes haittaa alkuperäiskulttuurin jäseniä, jos he ovat kyllästyneet ajastaan jälkeenjääneeseen elämäntapaan ja haluavat siirtyä kerralla kivikaudesta nykyaikaan.
Se mahdollisuus heille suotakoon.
Ja kerran vielä muistutan ettei isomman oikeutena myöskään ole tahallaan tuhota vähemmistöjä rahankiilto silmissä, vaikka miten lupaava öljy- tai maakaasuesiintymä sattuisi nomadien asuinalueella sijaitsemaan.
Vielä asia erikseen ovat alkuperäiskansat, jotka ovat eläneet koko elinaikansa eristyksissä muista kansoista, eivätkä halua olla missään tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Heille suotakoon vapautensa harjoittaa kannibalismia Borneon sademetsissä tai ihmisuhrausta Amazonasin viidakoissa. Eräällä Intian valtameren saarella elää alkuperäiskansa, joka ampui paikalle yrittänyttä helikopteria nuolilla. Tällaisille kansoille, jotka nimenomaan haluavat elää erakkoina, sallittakoon oma ikuinen kivikautensa nykyaikamme keskelläkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)