sunnuntai 17. elokuuta 2014

Koululaitos täytyy palauttaa juurilleen

Nykyajan hömpötyksiä. Sellaista on täynnä opettajatar Maarit Korhosen pamfletti "Herää koulu", joka on vasta julkaistu. Se käsittelee koululaitostamme kovalla kädellä, mikä tarkoittaa suunnilleen puhtaalta pöydältä aloittamista kaiken perinteikkään tullessa viskatuksi romukoppaan.

Toki on muodikasta vastustaa kaikkea vanhaa ja arvokasta, hyväksihavaittua ja toimivaa. Mutta miksi vika olisi vuosisataisessa perinteessä, joka on aina ennen toiminut, jos vika on ilmennyt vasta äskettäin? Minkä takia koko systeemiä pitäisi ruveta radikaalisti muuttamaan, jos se on ennen toiminut täysin mallikkaasti, mutta nyt oppilaat eivät enää saa yhtä hyviä tuloksia? Asiaa on katsottava laajemmalla skaalalla.
Nythän on nimittäin niin että vika ei olekaan ise opetusmetodeissa ja koululaitoksessa, ei kirjoissa eikä opettajissa, vaan, yllätys yllätys, itse oppilaissa. Tätähän on tietenkin monen mahdotonta myöntää, varsinkin jos kyseessä on oma lapsi, vaan syitä mieluummin etsitään ulkoisista seikoista. Kuten tunnettua, ulkonaisia asioita on aina helpointa syyttää ongelman ilmiintyessä. Esimerkiksi ulkomaalaisia, naapuria, tuntemattomia, vanhempia, valtiota tai koululaitosta. Kuitenkin syy löytyy sieltä omasta itsestä, ja kaikki tämän sisimmässään, ainakin toivottavasti, jo tietävät. Enää onkin siis kyse vain asianlaidan hyväksymisestä.

Nykyajan lapset ovat tyhmempiä kuin entisajan lapset.

Tämä on tabua lähentelevä lauselma, jota ei ole soveliasta yhteiskunnassamme esittää, mutta näin asia nyt kuitenkin vain on. Toki nykyajan lapsilla olisi mahdollisuus olla yhtä fiksuja kuin edeltäjänsä, mutta yhteiskunta ei anna heille siihen mahdollisuutta. Nykyinen ilmapiiri on nimittäin kaikenlaisten "vapauksien" kannalla, kun nimenomaan velvollisuus saa ihmisen tekemään tarpeelliset asiat kunnolla. Liika vapauksien antaminen laiskistaa lapset ja kasvattaa heistä huonoja oppijoita. Ei lapsi opi vapaaehtoisesti, vaan pakolla.
Kerronpa teille omakohtaisen kertomuksen elävästä elämästä. Minä vihasin koulussa monia aineita. Esimerkiksi kaikkia kieliä (lukuunottamatta äidinkieltä, koska olen aina ollut siinä luontaisesti erinomainen), sekä matematiikkaa, joka on edelleen inhokkini. En oppinut näitä aineita koulussa koskaan kunnolla. Jos minun olisi annettu valita, opiskelenko kieliä ja matematiikkaa, olisin ilman muuta lopettanut näitten opinnot siihen paikkaan. Ikinä en enää olisi koskenutkaan näihin opintoihin. En osaisi varmaan yhteen- ja vähennyslaskujakaan suorittaa.
Vieraita kieliä opin sitten myöhemmin elävässä elämässä, koska ne osoittautuivat tarpeellisiksi.

Lapsi on kuitenkin vasta kehittymistilassa oleva epävalmis ihmisyksilö, jonka tulevaisuus on täysin avoinna. Siispä ei mitenkään voida lapsen itsensä harteille asettaa sitä valinnan taakkaa, mikä tulisi määrittelemään hänen koko loppuelämänsä suunnan. Koulunhan on nimenomaan tarkoitus olla yleissivistävä laitos, joka antaa tasapuoliset eväät kaikille ihmisille. Eikö tasa-arvo olekaan se nykyajan käytetyin muotisana? Ainakin vielä viime uutisten aikaan se oli.
Jos lapset meidän ala-asteellamme olisivat saaneet valita mitä opiskelevat, olisi yhdeksän kymmenestä lopettanut koulun kokonaan. Vaikka heistä useimmista ei mitään tullutkaan, on kuitenkin luvattoman moraalitonta olla edes yrittämättä. Viskataanko huonot opiskelijat heti roskakoriin odottamaan työttömyyskortistoa?

Meillä on käytössä oppivelvollisuus. Velvollisuus, ei oikeus. Ei oikeus olla oppimatta. Koulun tulee olla paikka jossa opitaan elämän kannalta yleishyödyllisiä asioita. Kuten nyt vaikka kieliä, matematiikkaa ja sen sellaista. Tärkein kouluaine tulee kuitenkin yhä edelleen olemaan äidinkieli, sillä jos ihminen ei opi omaa kieltään, ei hän pysty ilmaisemaan ajatuksiaan sanallisesti eikä kirjallisesti, ei ymmärtämään lukemaansa kunnolla ja lähdekriittisesti, ja hänestä tulee helposti huijattava yksilö, joka ei osaa pitää puoliaan eikä osallistua yhteiskuntaan sen täysipainoisena jäsenenä. Toisiksi tärkein aine onkin yhteiskuntaoppi, joka kasvattaa lapsista kunnon kansalaisia opettaen heille yhteiskuntamme perustan, mihin se pohjautuu ja miten se toimii ja millaisia yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia kullakin henkilöllä on. Heti näiden jälkeen tärkeimpänä aineena koulussa tulee historia, joka kertoo meille kaiken menneisyydesta. Jos ihminen ei tunne omia juuriaan eikä alkuperäänsä, ei hän pysty oikein kokemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta mihinkään ja hänestä kasvaa helposti epävakaa ja huonoille vaikutuksille altis levoton häirikkö, joka ei kuulu mihinkään vaan ajutuu herkästi yhteiskunnan ulkopuolelle. Tätä tulee viimeiseen asti välttää. Ja joka ei tunne historiaa, on tuomittu toisintamaan sen virheitä.
Historia on yksi tärkeimmistä oppiaineista, ja sitä on jopa kehdattu esittää poistettavaksi kokonaan pakollisten aineiden listalta! Yhtä pöyristyttävän typerää ja ihmisvihamielistä ajatusta en ole kuunaan saanut kuuleviin korviini! Että historia poistettaisiin pakollisesta oppisisällöstä peruskouluissa! Maamme olisi tuhoon tuomittu sen jälkeen. Haluammeko kasvattaa oppimattomien idioottien sukupolvia jotka syöksevät maan tuhoon, vaiko tulevaisuuden toivoja, jotka maksavat eläkkeemme ja pitävät yhteiskunnan lujasti pystyssä?
Kaikenlaiset pakkollisuuden poistamista ajavat liikkeet (kuten nyt pakkoruotsista luopua haluavat analfabeetit persut) ovat hidasteita kehityksen rattaissa, kehityksen, joka nojaa vankkoihin perustietoihin, jotka peruskoulu meille on opettanut.

Nyt tämä opettajatar, Maarit Korhonen, on saanut päähänsä poistaa pulpetit luokkahuoneestaan, koska niitä ei erikseen vaadittu opetusministeriön selonteossa. Kai se nyt on itsestäänselvyys että pöydät ja tuolit edesauttavat pitkäjänteistä opiskelua, ei kai sitä ole pakko lakikirjaan painaa? No, nyt sitten oppilaat ovat saaneet valita sisustuksen luokkaan, jossa ei ole pöytiä lainkaan, vaan pyörillä liikkuvien toimistotuolien lisäksi keinutuoleja ja säkkituoleja. "Oleskelunurkkaukseksi" muuttunut luokkahuone ei kannusta opiskeluun, vaan löhöilyyn. Miten kirjoja luetaan, vihkoihin kirjoitetaan ja tehtäviä tehdään ilman pöytiä ja hyviä tuoleja? Sylissäkö? Lattiallako? Säkkituolissa röhnöttäenkö? Tällainen on omiaan luomaan epäergonomiset työasennot lapsille jo pienestä pitäen, ja aiheuttamaan heille tulevaisuudessa mitä pahimpia tuki- ja liikuntaelinten sairauksia. Tätäkö halutaan? Ei varmaankaan, mutta asiassa ei nyt ole yhtään ajateltu omaa nenää pitemmälle. Lisäksi ylivilkkaat ADHD-kakarat saavat rullailla toimistotuoleilla ympäri luokkaa aiheuttaen keskittymistä häiritsevää melua ja muuta haittaa muille oppilaille, joista joku ehkä (toivottavasti) vielä haluaisi oppiakin jotain, rauhassa häiriöiltä.

Sama opettajatar on myös sen kannalla että oppikirjoista luovuttaisiin kokonaan. Jahas, vai niin, kenen opettajan muisti riittää kertomaan lapsille kaikki tarvittavat asiat ilman kirjoitettua apua? Minun kyllä riittäisi, mutta en usko että siihen kukaan muu pystyy. Tällöin oppilaalta myös poistetaan mahdollisuus lukea itsenäisesti kirjojaan ja opiskella ainetta kotona pidemmälle halutessaan. Nyt oppiminen sijoittuu ainoastaan oppitunneille, ja on täysin opettajan muistin varassa. Lisäksi on vaarana erilaisten poliittisia kantoja ja mielipiteitä omaavien opettajien vääristää lasten maailmankuvaa pois neutraalista ja objektiivisesta oppisisällöstä, johon aina tulisi pyrkiä.

"Se oli kuin orjaliikkeen vapautushetki. En ole koskaan nähnyt niin suurta riemua kuin silloin, kun lapset kantoivat pulpetteja ulos." – Maarit Korhonen

Orjaliikkeen vapautushetki! Ihan oikeasti! Nyt jotain rajaa tälle roskapuheelle! Aivan kuin lapsia olisi vuosisatojen ajan pidetty kahleissa tekemässä orjatyötä, ruoskittu niskuroinnista ja karanneet hirtetty lähimpään puunoksaan! Se on normaalia koulunkäyntiä eikä mitään orjatyötä! Osoittaa aivan täydellistä tilannetajun ja harkintakyvyn sekä historiallis-sosionomisen sensitiivisyyden puutetta verrata orjalaitosta ja koululaitosta toisiinsa. Niillä ei yksinkertaisesti ole mitään, ei yhtikäs mitään, tekemistä toistensa kanssa. Niistä ei tulisi puhua edes samassa lauseessa. Onko Korhonen maailman suurin provokaattoritrolli, vai onko hän vain tyhmä? Veikkaan jälkimmäistä.

"Systeemi on ollut 300 vuotta sama, se lähtee Euroopan teollistumisesta. Silloin haluttiin ihmisiä, joilla on kaunis käsiala, laskutaito ja lojaaliutta auktoriteetteja kohtaan. Liikaa ei saanut oppia. Ja näin on edelleenkin." – Maarit Korhonen

Eikö nykyään muka haluta ihmisiä joilla on kaunis käsiala, laskutaito ja lojaaliutta auktoriteetteja kohtaan? Mikä ihme on muka muuttunut ihmismielessä näinä päivinä, kun kolmesataavuotinen perinne on toiminut tähänkin asti? Mitä vikaa on kauniissa käsialassa? Sehän on erittäin hyvä asia. Kaikille tulisi opettaa hyvä käsiala, kaunokirjoitus, mutta siitä ollaan askel askeleelta luopumassa kokonaan. Ennen oli kaunokirjoitus oikeasti kaunista, nimensä mukaisesti. Vielä minun aikanani se oli selkeästi erotettavissa tekstauskirjoituksesta, josta en pitänyt koska se oli rumannäköistä, enkä pidä edelleenkään koska se on rumannäköistä. Kaunokirjoitus oli jo muuttunut huomattavasti yksinkertaisemmaksi varhaisemmista esikuvistaan minun aikani peruskoulussa, mikä oli jo sinäänsä suuri sääli, koska monta hienoa koukeroa oltiin vain tylysti pudotettu pois. Näin lapset oppivat yksinkertaisemman kaunokirjoitustyylin kuin omat vanhempansa, he taas hieman yksinkertaisemman kuin lastensa isovanhemmat. Isoäitini käsialaa on ilo katsella, se on luettavaa ja erittäin kaunista. Samaa ei voi sanoa nykyajan lasten ja nuorten harakanvarpaista. Nykyään on koulussa ilmeisesti kaunokirjoituksen opetus lakkautettu kokonaan, ja on siirrytty vain tekstauskirjoitukseen. Vähä vähältä kaunokirjoituksesta pudotettiin koukeroita pois kunnes siitä tuli erottamaton tekstauksen kanssa. Näin taas saatiin kuolemaan yksi kirjoitustyyli. Nyt kaikkien käsiala on samanlaista sielutonta ja rumaa töherrystä. Kaikki tämä tehtiin sinisilmäisessä tulevaisuudenuskossa, sellaisessa naivistisessa kuvitelmassa että lasten on mukamas helpompi oppia tekstausta kuin kaunoa, ja että kaunolla ei ole enää sijaa nykyajan "nopeasti kehittyvässä" maailmassa. Puppupuhetta! Kaunon yksinkertaistamista perusteltiin sillä että sitä on lasten vaikea oppia. Vaikea oppia!?! Ei minun ainakaan ollut, eikä minun vanhempieni, eikä minun isovanhempieni! Miksi tyhmistämme lapsiamme sukupolvi sukupolvelta yksinkertaistamalla ja vähentämällä kaikkea mitä heidän tulisi oppia elämässä. Lopulta jäljelle jää ajatuksettomia koneen kaltaisia zombeja, jotka voidaan kytkeä Matrix-elokuvan tavoin kylpyammeessa lilluvina ruumiina letkuihin, jotka imevät näistä orjista energiaa konemaailman pyörittämiseen. Sitäkö oikeasti halutaan, kysynpähän vain?

Ei kiinalaisille lapsillekaan ole mahdotonta opetella heidän tuhansia ja taas tuhansia sanamerkkejään, joten miksi suomalaisille lapsille olisi jotenkin yli-inhimillinen suoritus opetella meidän 29 aakkostamme gemena- ja versaalimuodossa, sekä kaunolla että tekstauksella (jos sitä tekstausta nyt ylipäätään tarvitaan, minusta siitä voisi pikemminkin luopua kokonaan). Ei kiinalainen lapsi ole sen älykkäämpi kuin suomalainenkaan (vaikka toisin usein rasistisen stereotypian mukaan väitetään), kummallakin on samanlaiset mahdollisuudet oppia kirjoittamaan kiinaa tai suomea tai molempia.

Miksiköhän Kiina ohitti juuri Suomen Pisa-tulosten listalla? No, syytä ei tarvitse kaukaa hakea, se on löystynyt koulukuri! Kiinassa lapsi tekee paljon enemmän töitä opintojensa eteen, ja se näkyy. Koulutulokset Itä-Aasiassa ovat maailman kärkeä, vaikkei siellä maailman parhaita yliopistoja sijaitsekaan. Hieman heikommankin opetuksen laadun voi korvata kovalla ja ahkeralla työskentelyllä, mutta siihen ei ilmeisesti ole nykyajan pullamössösukupolvella enää halua. Kun on niin paljon kivempi pelata sitä Playstationia siellä säkkituolin pohjalla röhnöttäen, tai katsella Ipadista loputtomasti kissavideoita. Kuri on se mikä puuttuu. Ennen sitä oli, ja Suomi oli Pisa-tulosten kärjessä, nykyään sitä heikennetään jatkuvasti ja tulokset laskevat. Häpeällistä!

Maarit Korhosen mukaan kaikista oppiaineista voisi ottaa puolet pois ja korvata vapaavalintaisilla aineilla. Jo nyt on kouluun tuotu jotain ihmeainetta, jota nimitetään "draamaksi". Siis ihan oikeasti. Joku raja nyt tällaiseen pelleilyyn, jossa historia meinataan poistaa opetussuunnitelmasta ja tilalle ollaan tuomassa kaikenlaista näyttelemistä ja tietokonepelaamista. Sellaisia voivat lapset harrastaa ihan vapaa-ajallaankin. Minun mielestäni esimerkiksi juuri historian oppisisältöjä pitäisi tuntuvasti laajentaa, historiantunteja oli koko kouluajan aivan liian vähän, ja aikaa kului sen sijaan kaikenmaailman turhuuksiin kotitalouden, terveystiedon ja liikunnan tunneilla. Myöskin yläasteella kahdeksannella luokalla koko vuoden historianopetus käsitteli pelkästään Suomea, jonka historia käsittää ehkä yhden promillen maailmanhistoriasta, niin vähän siinä on aihetta opetukseen. Tämä tietenkin painottui 1900-lukuun, ja talvisotaan, koska mitään muuta merkittäväähän täällä ei ole koskaan tapahtunut. Vieraiden kulttuurien historia jäi varmasti monille vieraammaksi, ei toki minulle, joka itsenäisesti luin kaikki kirjat mitä käsiini sain. Samanlaista innostusta kun ei kaikilla ole, niin se täytyy heille pakottaa, muuten he jäävät tiedoissaan lapsen tasolle, ja ovat hävettävän tyhmiä moukkia. Sellaisten ihmisten kanssa en haluaisi edes elää samassa maassa.

Uskonto on tosin sellainen aine jonka voisi, ja joka ehdottomasti pitäisi, poistaa kokonaan ja lopullisesti opetussuunnitelmasta, koska on aivan turha opettaa lapsille valeita ja sepitettyjä tarinoita. Mikään mitä Raamatussa, Toorassa, Koraanissa, Bhagavadgitassa tai missä lie "pyhässä kirjassa" sanotaan, ei pidä paikkaansa. Tällaista soopaa sitten kuitenkin syötetään viattomille lapsosillemme. Aivopesu on yllätävänkin tehokasta, koska vielä nykyäänkin niin moni uskoo pilven reunalla meitä tarkkailevaan valkopartaiseen mielikuvitusukkeliin, ikuiseen elämään ja ties mihin UFO:ihin. Uskontojen opetus pitää siis välittömästi lakkauttaa, ja lailla kieltää. Uskonnot voi sivuhuomautuksena mainita sitten historiantunneilla, ikäänkuin kulttuurillisen evoluution umpikujaan johtaneena oksana. Uskonnon tilalla pitäisi myös opettaa ihmisille lähdekritiikkiä, ja tieteellistä metodia. Jos saisin päättää, määräisin ettei yksikään ihmisenalku pääse pois koulun penkiltä ennen kuin on sisäistanyt maailmankaikkeuden tieteellisen synnyn, evoluutioteorian ja sattuman osuuden siihen että mekin olemme tässä. Ja sen että Jeesusta ei koskaan ollut olemassa vaan hän on roomalaisten kehittämä propagandahahmo. Ja sen että ilmastonmuutos on olemassa ja se on ihmisen aiheuttamaa. Ja sen että maailmankaikkeudessa todennäköisesti on muutakin elämää kuin Maassa, mutta että se muu elämä ei ole koskaan vieraillut täällä. Ja että kuoleman jälkeen ei ole elämää ja elämän tarkoitus on kasvaa paremmaksi ihmiseksi, ja olla hyödyllinen yksilö myös muille, eikä vain pyrkiä maksimaaliseen nautinnontavoitteluun ja hedonismiin, mikä tuntuu olevan nykypolvelle tärkeintä maailmassa.

Häpeäisivät edes, juntit.