Miksi hyviä oikeistonaisia on niin vaikea löytää?

En puhu nyt itsestäni tässä tekstissä, sillä minulla ovat asiat erittäin hyvin tämän asian tiimoilta. Olen jo löytänyt itselleni naisen elämänkumppaniksi, jonka kanssa olen hyvin onnellinen. Eli tämä teksti ei ole katkeran poikamiehen vuodatusta, niin kuin joku voisi kuvitella, jollen asiaa heti kättelyssä selventäisi.

Minulla on kuitenkin syvä huoli muiden miesten, jotka ovat sinkkuja, tulevaisuudesta. Heitä on paljon, itse asiassa kaikki miespuoliset ystäväni ja kaverini ovat sinkkuja, ihan jokainen. Kukaan ei ole parisuhteessa, ja vain yksi on ollut pidempiaikaisessa sellaisessa, jonka olisi tullut kestää, muttei kestänytkään. Eron tekijä oli tietenkin nainen, kuten yhdeksässä tapauksessa kymmenestä.

Kysymys ei nyt ole siitä etteikö naisia olisi tarpeeksi. Naisia kuitenkin on olemassa, vaikkakaan ei täysin riittävää määrää. On ongelma että Suomessa naisia on ikäluokassa 15-30 yli kaksikymmentätuhatta vähemmän kuin miehiä (monissa muissa maissa, esimerkiksi Aasiassa tilanne on vielä paljon pahempi). Mutta nyt en puhu siitä ongelmasta. Puhun vielä perustavanlaatuisemmasta asiasta, eli nuorten naisten suuntautumisesta poliittisella kentällä.

Tämä kirjoitus ei myöskään liity minun ystäväpiiriini, koska monilla siihen kuuluvista henkilöistä on itsestäni poikkeava maailmankatsomus ja arvopohja. Olen siis huolissani niistä minulle tuntemattomista itseni kanssa hieman samansuuntaisen arvomaailman omistavista nuorista miehistä, joille ei löydy naista. Heitä on ilmiselvästi paljon, mikä on Internetin keskusteluista käynyt selväksi.

Nuoria miehiä kiinnostavat vain nuoret naiset, joten jätämme suosiolla vanhat naiset pois laskuista. Arvomaailma, jota näiltä naisilta haetaan, tulisi olla konservatiivinen ja oikeistolainen. Taaskin on selvennettävä että konservatiivinen ei tarkoita mitään metsäpirtin jäärää joka ei suostu puhumaan kellekään ja syö vain pettuleipää ja juo pirtua, vaan sellaista ihmistä, jonka mielestä oikeasti on olemassa konservoinnin eli säilyttämisen arvoisia asioita. Esimerkiksi meidän yhteiskunnassamme, saati sitten entisissä kulttuureissa olleita käytäntöjä ja perinteitä. Oikeistolainen taas ei missään nimessä tarkoita äärioikeistolaista, ei skiniä eikä uusnatsia, eikä mitään sinne päin. Tarkoittaapa vain sellaista henkilöä, joka arvostaa ihmisten palkitsemista heidän omien kykyjensä mukaan, niin että enemmän töitä tekevä saa työstään myös enemmän palkkaa kuin laiskuri.

Tämänsuuntainen on se arvomaailma, joka nyt on haussa, kutsuttakoon sitä nyt vaikka sitten oikeistolaisuudeksi, koska oikeistolais-konservatismi on hieman pitkä sanaliitto.

Ongelmaksi tässä muodostuu se, että tällaisia perinteisiä arvoja omistavia naisia ei käytännössä ole olemassa. Heitä on ainakin äärimmäisen hankala löytää, ja mikäli löytyy, he eivät ole niin sanottuja "hyviä naisia".

Nyt täytyy vielä selventää mitä tarkoitan "hyvällä naisella", ja mitä "huonolla naisella". Hyvä nainen on sellainen, jonka jokainen mies haluaa elämänkumppanikseen. Nainen, joka on mieleltään terve ja järkkymätön, ei millään tavoin hullu, tyhmä eikä mielisairas. Yllättävän moni ihminen nykyään on jollain tavalla epävakaa, on masennusta, itsetuhoisuutta, syömishäiriöitä, ahdistuneisuushäiriöitä (tuntuu olevan joka toisella) jne. Hyvällä naisella on vain positiivisia ominaisuuksia, kuten kiltteys, lempeys, kuuliaisuus, kunnioitus, kohteliaisuus ja rakastavuus.

Huono nainen on tietenkin hyvän naisen vastakohta. Niitäkin on. Huono nainen on täynnä negatiivisia ominaisuuksia, kuten ilkeys, välinpitämättömyys, uppiniskaisuus, muiden (etenkin miesten) halveksunta, huonot käytöstavat ja henkinen kylmyys. Huono nainen voi olla myös epävakaa luonne, arvaamaton, äkkipikainen, mieleltään liian ailahtelevainen jne.

Tietenkään juuri kukaan (vaikka niitäkin ihmisiä varmasti on) ei ole täynnä vain yhtä luonnetyyppiä, eikä ole saanut siunauksekseen tai kirouksekseen pelkästään hyviä tai huonoja ominaisuuksia. Ja onpa vielä patologisia valehtelijoita ja narsisteja jotka huijaavat ihmiset uskomaan heidän olevan hyviä, vaikka he ovatkin pahoista pahimpia ihmisiä.

Miksi sitten oikeistolaisnaisia ei tahdo löytyä? Koska kaikki naiset ovat vasemmistolaisia. Mistä tämä sitten johtuu, mikä siinä vasemmistolaisuudessa naisia niin paljon kiehtoo? Olen listannut joukon asioita, jotka saattavat tähän asiaan vaikuttaa, mutta näitten lisäksi voi olla muitakin syitä, ja tietenkin jonkin yksittäisen naisen syyt saattavat olla täysin uniikit ja näistä poikkeavat.

Miksi kaikki järkevät nuoret naiset ovat vasemmistolaisia?

 

1. Vasemmistolaisuus on totta kai köyhien aate. Kommunismi lupasi ryöstää rikkaiden varat ja jakaa ne tasaisesti kaikille. Kaikki nykyään tiedämme että päättäjien omiin taskuihinhan ne rahat menivät, mutta nykyiset vasemmistolaisaatteet kauppaavat kuitenkin samaa valetta eri nimillä. Monet nuoret naiset ovat nykyään opiskelijoita, koska naisista useampi opiskelee kuin miehistä. Miehet menevät aiemmin töihin ja miestyönantajat (joita on suurin osa työnantajista) palkkaavat mieluummin miehiä kuin naisia, koska miehiin luotetaan enemmän eivätkä he voi jäädä äitiyslomalle. Tämä on toki seksismiä, mutta emme puutu nyt tässä kirjoituksessa siihen. Koska naiset ovat useammin opiskelijoita, ja suurin osa opiskelijoista on köyhiä, naiset saattavat olla alttiimpia vasemmiston houkutuspuheille, joissa luvataan nostaa opintotukia ja paljon muutakin epärealistista.

2. Vasemmistolaiset ovat brändänneet itsensä niin että heidän katsotaan aina olevan se eniten heikkojen puolella oleva aate. Muiden puolueiden epäitsekkäät teot, ja vasemmiston itsekkäät eivät ilmeisesti ole ehtineet vielä vaikuttaa tähän mielikuvaan. Syvään se on saatu propagandalla juurrutettuakin. Joka tapauksessa naiset ovat miehiä selvästi solidaarisempia ja empaattisempia. Senpä takia naiset usein hoiva-alalle hakeutuvatkin, mikä useimpia miehiä ei voisi vähempää kiinnostaa. Myös mummot ovat niitä, jotka heittävät osan vähäisistä eläkerahoistaan kerjäläisen vielä lämpimään Starbucks-kuppiin, eivät suinkaan papat. Naisia siis ehkä kiinnostaa vasemmiston auttamistyö, koska heillä on myös hoivavietti, joka ei ole miehille yleinen ominaisuus.

3. Naiset ovat miehiä heikompia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tämä ei tarkoita että naiset olisivat miehiä huonompia, ei missään nimessä, mutta joudun varmaankin taas selventämään, kun lukijat eivät tajua. Fyysinen suorituskyky nyt miehellä peittoaa naisen helposti, siitä ei liene epäilystä (yleisellä tasolla, yksilötasolla löytyy aina poikkeuksia, tosin kukaan nainen ei ole yhtä nopea kuin nopein mies, eikä kukaan yhtä vahva kuin vahvin mies). Henkisellä tasolla taas tarkoitan sitä miesten järkähtämättömyyttä joka useimmilta naisilta puuttuu lähes tyystin. Kaikki pienoismalliarmeijoiden rakentelijat ja postimerkkien keräilijät ovat aina olleet miehiä. Samoin kaikki pikkutarkkaa näperrystä ja päiväkausien yksinäistä puuhastelua vaativien ammattien mestarit, kuten vaikka kellosepät ja tiettyjen hankalimpien tieteenalojen tutkijat. Miehillä on myös se niin kutsuttu "sisu", tuo alunperin pahansisuisuutta kuvannut ominaisuus, joka ei aina ole positiivinen juttu. Se voi ilmetä periksiantamattomuutena esteiden edessä, joista voi selvitä vain periksiantamattomuudella, mutta se voi myös olla jääräpäistä päänsä seinään lyömistä, silloin kun sen harmaan kiven läpi ei pääse, eikä edes kannata yrittää mennä. Naiset kyllästyvät nopeammin itseään toistaviin aktiviteetteihin ja pitävät niitä tylsinä, eivätkä he ole yhtä jääräpäisiä kuin miehet (onneksi sentään!). Naisia saattaakin vasemmistolaisuudessa vetää puoleensa se, että he tietävät jollain kenties tiedostamattomalla tasolla kuuluvansa itse niihin heikompiin, joita vasemmistolaiset sanovat puolustavansa. Näin he hakevat turvaa tältä aatteelta.

4. Suurin syy lienee kuitenkin että vasemmistolaisuus on muotia nykynuorten keskuudessa. Myös isompi osa nuorista miehistä on vasemmistolaisia kuin oikeistolaisia, vaikka oikeistolaisten miesten osuus onkin huomattavasti oikeistolaisten naisten osuutta suurempi. Kaikkia kohtaan esiintyy hirveää painostusta kavereiden taholta olla vasemmistolainen, jollei teoiltaan niin ainakin ajatuksiltaan. Tämä yhdistettyna naisen helpompaan manipuloitavuuteen (se "jääräpäisyyden" puute) voisi aiheuttaa suuremman osan naisista liittymisen aatteen kannattajiksi ainakin henkisellä tasolla.

 * * *

Vasemmistolainen trendi, joka nykynuoria vaivaa, on suorastaan vastenmielinen. Siihen mennään mukaan kaverien painostuksen lisäksi syistä, jotka eivät ole relevantteja tai mitenkään järkeviä. Monista on vain kiva kapinoida vanhempiensa sukupolven arvomaailmaa vastaan, aivan kuin kapinointi sinänsä olisi jokin itseisarvo. Sillä ei oikeasti saavuteta mitään muuta kuin katkeruutta puolin ja toisin. Näitten kapinoitsijoiden vanhemmat sitä paitsi ovat moraalisesti oikeassa ja lapset väärässä. Lapsi ja nuori tarvitsee kasvatusta, koulutusta, selvät rajat sille mitä saa tehdä ja mitä ei. Jos kasvatus on lepsu, tulee lapsesta usein työtön, kouluttamaton, alkoholisti, tupakoitsija, narkomaani, masentunut, sairasteleva, surkea ihmisraunio. Ja lähes aina vasemmistolainen sellainen.

Nuoret ovat massasieluja, jotka eivät ajattele omilla aivoillaan, vaikka moni saattaa nimenomaan kuvitella niin tekevänsä. Mitään järkeviä perusteluja heidän aatteilleen ja toimilleen ei yleensä ole löydettävissä, kun on vaan niin kiva vastustaa kaikkea, vaikkei mistään edes mitään ymmärtäisi. Politiikasta kaikkein vähiten. Kannattaa kuunnella vanhempia, koska heillä on enemmän elämänkokemusta, he ovat sitä paitsi olleet nuoria ja tietävät miten tyhmiä nuoret yleensä ovat, kun taas nuori ei tiedä olevansa tyhmä, eikä tiedä miltä tuntuu olla vanhempi.

Oikeistolaisten naisten puute voi muodostua vakavaksikin ongelmaksi, jos asenteen eivät muutu. Kahden ihmisen, joitten ajatusmaailma on täysin erilainen, on hyvin vaikea muodostaa kestävää parisuhdetta keskenään, koska törmäyskurssille joudutaan milloin mistäkin. Pienestäkin asiasta, joka voi toisesta tuntua täysin mitättömältä, voi syntyä ilmiriita, kun toinen onkin asian intohimoinen puolustaja tai vastustaja. Kaikkien kannalta olisi parasta että molemmilla parisuhteen osapuolilla, sekä miehellä että naisella, vaikka ovatkin sukupuoltensa edustajina aina erilaisia, olisi yhteinen arvomaailma ja maailmankatsomus. Ja toivottavasti oikeistolainen sellainen, se ainoa oikea.


P.S.
Jos jollekin ei vielä selvinnyt, mitä oikeistolaisuus tarkoitaa, selvennän sen vielä tässä:

• Pysyviä moraalisia arvoja täytyy olla, muuten kulttuuri rappeutuu ja kuolee pois.
• Vanhoja arvokkaita perinteitä pitää kunnioittaa, koska ihmiset tukeutuvat niihin.
• Mitään ei kannata muuttaa, ellei se ole pahasti rikki ja sitä ei voi muuten korjata.
• Status quo on paras olotila, koska silloin vallitsee yhteiskuntarauha.
• Ihmisiä ei saa tasapäistää liikaa, vaan annetaan kaikkien kukoistaa yksilöinä.
• Tasa-arvon ei tule olla lopputuloksen vaan mahdollisuuksien tasa-arvo.
• Syrjintää varallisuuden perusteella (esimerkiksi progressiivinen verotus) ei saa sallia.
• Valtion toimien supistaminen yövartijavaltion tilaan, kukin huolehtikoon etupäässä itsestään.
• Jokainen on oman onnensa seppä, ja jokaiselle maksettakoon kykyjensä mukaan.
• Jokaisella on velvollisuus sivistää itseään, eikä ole oikeutta päästää itseään rappiolle.
• Suomalaisen ja laajemmin länsimaisen sekä valkoisen kulttuurin on säilytettävä itsemääräämisoikeutensa sekä nykyinen valta-asemansa maailman kulttuurien ja globalisaation paineesta huolimatta, koska muuten me olemme tuhon omat.

Adoptio pitää kieltää kaikilta

Olen vakaasti sitä mieltä että adoptio pitäisi kieltää kokonaisuudessaan, kaikilta ihmisiltä, ja useastakin syystä:

1. Adoptio on osa kehitysmaiden ongelmaa, ja he tuovat sen meille. Tätä ei voida enää sallia. Jos kehitysmaiden ihmiset hankkivat lapsia yli oman tarpeensa, heille pitää tulla siitä taloudellisia ja psykologisia seurauksia, jotta he oppisivat ettei niin voi tehdä. Ongelmien siirtäminen kehittyneiden maiden harteille ei ratkaise niitä, lakaisee vain maton alle, minkä jäälkeen kehitysmaiden ihmiset voivat jatkaa moraalitonta ja kestämätöntä käytöstään. Kyse on moraalisesta periaatteesta, josta ei saa luistaa: kehitysmaiden ongelmat ovat niiden omia ongelmia, meidän ongelmamme ovat meidän. Ei puututa muiden maiden ongelmiin, eikä varsinkaan viedä omia ongelmiamme muualle.

2. Kansainvälinen adoptio on ihmiskauppaa, aivan selkeästi. Lapsia tuotetaan rikkaiden kehittyneiden maiden ihmisten lemmikeiksi, hyväksikäyttämällä köyhiä naisia sijaissynnyttäjinä. Esimerkiksi Intiassa on viime vuosina runsaasti yleistynyt kohdunvuokraus ulkomaalaisille adoptiohakijoille, mikä tarkoittaa käytännössä köyhien naisten orjuuttamista synnytyskoneiden asemaan aivan minimaalisella korvauksella. TV-dokumenttikin on aiheesta tehty, jossa selvisi että naisia kohdellaan kuin muitakin ihmiskaupan uhreja, orjina tai karjana, josta nyhdetään kaikki hyöty irti, ja parittaja vie rahat.

3. Adoptio yksinhuoltajalle täytyy kieltää, sillä yhdellä ihmisellä, oli hän sitten mies tai nainen, ja kuinka hyvä vanhempi tahansa, ei ole henkisiä eikä fysikaalisia resursseja toimia molempina eri sukupuolia edustavina vanhempina. Mies voi olla ainoastaan isä ja nainen äiti. Lapsi kuitenkin tarvitsee kunnolliseksi ja ehyeksi ihmiseksi kasvaakseen kummankin vanhemman aktiivista läsnäoloa, sekä isän että äidin.

4. Adoptio samaa sukupuolta oleville pareille täytyy pysyäkin kiellettynä, sillä lapsesta ei tule normaalia ihmistä, eikä henkisesti tasapainoista yksilöä, jollei hänellä ole isää ja äitiä kasvattajinaan. Kaksi miestä tai kaksi naista ei korvaa yhtä miestä ja naista, sillä he, vain toista sukupuolta edustavina henkilöinä, eivät pysty eläytymään vastakkaisen sukupuolen rooliin, sielunmaisemaan, eivätkä fyysiseenkään puoleen käytännössä ollenkaan, mikä vaikeuttaa suunnattomasti kasvuiässä olevan ihmisenalun tasapainoista kehitystä. Poika tarvitsee miehen mallin ja tyttö naisen, mutta sen lisäksi poika tarvitsee naisen ja tyttö miehen mallin, jotta oppii toimimaan aikuisenakin vastakkaisen sukupuolen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla. Terve sukupuolinen kehitys vaatii molempia eri sukupuolia edustavia vanhempia, jotka ovat aktiivisesti läsnä lapsensa arjessa.

 5. Adoptio perheeseen, jossa ei ole kaikki kunnossa, on lapselle haitaksi. Vaikka lapsella olisikin isä tai äiti, mutta jos toinen tai molemmat heistä ovat juoppoja, narkomaaneja, tupakoitsijoita, muiden päihteiden käyttäjiä tai muuten lusmuja, ei lapsesta kehity kunnollista kansalaista ja rehellistä veronmaksajaa. Adoptiotilanteessa lapsensaanti tulee evätä kaikilta joilla on huume- tai alkoholiongelma, kaikilta jotka tupakoivat, eivät maksa veroja, ovat liian köyhiä, sairaita, hulluja, vammaisia tai muuten epäsopivia lapsen vanhemmiksi. Esimerkiksi moraalinen lepsuilu ja älyllinen laiskuus olisivat adoption estäviä tekijöitä. Toki näiden kaikkien edellä mainittujen asioiden tulisi voida estää myös biologisen lapsen hankinta, mutta ennen kuin tarpeeksi tehokas valvontametodi tätä varten keksitään, on adoptio helpompi kieltää.

 6. Adoptio riistää lapselta oikeuden omiin vanhempiinsa. Ainoastaan lapsen biologiset vanhemmat voivat olla hänelle oikeita vanhempia. Jokaisessa ihmisessä on sisään rakennettuna kaipuu biologisiin vanhempiinsa, tästä kertoo jo sekin että käytännössä kaikki adoptoidut tahtovat löytää oikeat vanhempansa sen jälkeen kun kerrotaan että hänet on erotettu heistä. Adoptiossa elävälle lapselle valehdellaan läytännössä koko tämän lapsuusikä siitä keitä hänen omat vanhempansa ovat. Tämä on suurin vale mitä lapselle voi kertoa. Minulle ei tule mieleen mitään suurempaa kauhua kuin se, että omat vanhempani eivät olisikaan minua kasvattaneet. Totuuden paljastuminen voi olla kova paikka monelle ihmiselle, ja potentiaalisesti traumatisoiva kokemus.

7. Adoptio usein tapahtuu vieraista maista, esimerkiksi Kiinasta Suomeen. Tämä osaltaan nakertaa pala palalta suomalaista kulttuuria ja suomalaisten kansakuntaa. Vaikka kansalaisuuden voi adoptoitu saadakin, kansallisuutta ei hänellä koskaan tule olemaan, paitsi oman kansansa, jonka vanhemmista hän on syntynyt. Kiinan kansaan kuuluva lapsi tulee ikuisesti olemaan kiinalainen, suomen kansaan kuuluva suomalainen. Vaikka kiinalainen menisi naimisiin suomalaisen kanssa, ja saisi lapsen, tulisi tästä sekarotuinen, puoliksi kiinalainen, puoliksi suomalainen, eikä tämä kokisi oikeasti kuuluvansa kumpaankaan kansakuntaan. Tämä taas on omiaan aiheuttamaan levottomuutta näissä irrallisissa mielissä, joille ei löydy oikeaa kotimaata ja -kansaa. Jokainen Suomeen adoptoitu ulkomaalainen horjuttaa kantasuomalaisten asemaa ja köyhdyttää Suomen kansaa. Erilaisuus ei ole rikkaus, sillä se johtaa lopulta siihen että kaikkien geenit ovat sekoittuneet kaikkien kanssa, eikä erillisiä kansakuntia enää ole. Tämä on etenkin kulttuurien kannalta suunnaton menetys, kun kaikki ihmiset ovat samanlaisen valtakulttuurin kasvatteja. Tuo valtakulttuuri tulee luultavasti olemaan anglo-amerikkalainen kulttuuri, jossa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta se ei ole meidän kulttuurimme. Eikä se ole kiinalaisten kulttuuri. Kaikkein pahiten kärsisivät pienet kulttuurit (mm. eskimot, intiaanit, aboriginaalit, maorit, suomalaiset), jotka tulisivat tuhoutumaan täysin, kun kaikki näyttäisivät samoilta, katsoisivat samoja tosi-tv-ohjelmia ja puhuisivat vain huonoa englantia. Myös genetiikan kannalta sekoittuminen olisi huono juttu, sillä erilaisten variaatioiden määrä vähenisi, kun kaikki lähestyisivät samanlaista lopputulosta, ”sekaihmistä”, joka voisi olla alttiimpi pandemioille ja muille taudeille. Tämä voisi koitua koko ihmiskunnan kohtaloksi.

 8. Adoptio vieraan kansan pariin riistää lapselta oikeuden tuntea oma verenperintönsä. Omien vanhempiensa tietämisen lisäksi ihmiselle on erityisen tärkeää tuntea myös oma kansansa, sen maa, kieli, kulttuuri ja perinteet. Vieraisiin maihin adoptoidut lapset menettävät tämän kokonaan, he eivät koskaan saa tuntea todellisia juuriaan ja heistä kasvaa irrallisia ihmisiä. Monilla paikoiltaan irtirevityillä ihmisillä, ja kokonaisilla kansakunnilla (kuten intiaaneilla ja eskimoilla) tämä on johtanut vakavaan kuulumattomuuden tunteeseen, masennukseen, alkoholismiin ja itsemurhiin. Vaikka adoptiolapsi aikuistuttuaan muuttaisikin takaisin oman kansansa pariin, ei hän koskaan tulisi sopeutumaan sinne täysin, sillä häneltä on viety lapsuuden kokemus omassa maassaan, ja hänestä on yritetty kasvattaa jotakin muuta kuin mitä hän pohjimmiltaan on.

9. Vieraasta maasta adoptoidut eivät koskaan kasva omaa kulttuuriaan jatkamaan. Tämä on heidän velvollisuutensakin kansansa jäseninä, ja adoptio varastaa tuolta kansalta yksilön. Entä jos hänestä olisikin tullut kansansa suuri johtaja, pelastaja, vallankumouksellinen diktatuurin kaataja? Adoptio usein kun tapahtuu maista, joista muutenkin pakenevat kaikki kynnelle kykenevät yksilöt, eli ne yhteiskunnan kykenevimmät. Tämä omalta osaltaan rapauttaa tuota kansakuntaa entisestään kun vain kykenemättömimmät jäävät maahan. Aivovuoto on kehitysmaiden pahimpia ongelmia, koska lopulta jäljellä ei ole muita kuin keskenään taistelevia sotalordeja ja muita rikollisia. Maa on käytännössä tuhoutunut, kansakunta on revitty juuriltaan irralleen, eikä tule enää koskaan kotiutumaan minnekään. Voidaan katsoa mustalaisten tilannetta ja todeta että näin on käynyt.

10. Adoptio on moraalisesti väärin, koska se antaa ”lisääntymisen” mahdollisuuden niille, joiden kuuluisi kuolla pois sukuaan jatkamatta. Maailma on jo ylikansoittunut, mikä on aiheuttanut hedelmällisyyden laskua. Tämä johtuu siitä että kun parantuneen ruokavalion ja hygienian ansiosta yhä useampi ihminen selviää lisääntymisikään asti, on luonnon ollut pakko kehittää keinoja kehityksen hillitsemiseksi. Tämä tapahtuu ihan luonnostaan, kun nekin, jotka ennen olisivat surkeina ja sairaalloisina kuolleet jo lapsuudessa, saavuttavat nyt sukukypsyyden, niin heidän sukusolunsa ovat normaalia huonompia. Kun usean sukupolven ajan ovat nämä heikommatkin yksilöt päässeet lisääntymään keskenään, on ihmisten yleinen hedelmällisyys laskenut siihen pisteeseen asti että haitallisten mutaatioiden kertautuessa sukupolvi sukupolvelta on nykyään monia ihmisiä jotka ovat käytännössä täysin lisääntymiskyvyttömiä. Kun hevonen ja aasi yhtyvät tehdäkseen jälkeläisen, siitä syntyy muuli, joka kahden eri lajin risteytyksena on steriili. Samoin on käynyt ihmisille. Tämä on erityisesti länsimaiden ongelma, koska kehitysmaissa kaikkein heikoimmat yhä kuolevat nälkään ja tauteihin, mikä onkin elämän luonnollinen olotila. Ihminen on kehittänyt jopa keinohedelmöityksen, koeputkilapset ynnä kaiken maailman hedelmällisyyshoidot, mitkä osaltaan pahentavat ongelmaa. Kaikkein toivottomimmat tapaukset joutuvat turvautumaan paremman puutteessa adoptioon, jos heidän mielestään lapsi on pakko saada. Mikään pakko se ei ole, jos se ei kerran luonnollisesti onnistu. Olisikin itse asiassa parempi että ihmiset, jotka eivät kykene biologisia lapsia saamaan, eläisivät elämänsä ilman lapsia, koska ”näin oli tarkoitettu”, vaikken mihinkään jumalaan uskokaan. Lisäksi se lapsi on aina ryöstetty joiltain toisilta, miten sellaisen tiedon kanssa voisi elää puhtaalla omallatunnolla?

11. Adoptio lisää ylikansoitusta, ja siten tuhoaa maailmaa. Kehitysmaissa lapsiluku on järjestäänkin valtavan paljon suurempi kuin kehittyneissä maissa, sillä edellämainituissa köyhät hankkivat lapsia vanhuutensa turvaksi, ja useita sen takia että edes joku selviäisi aikuiseksi asti. He ovat kuitenkin karkeasti aliarvioineet omat olonsa, sillä paljon useampi selviää aikuiseksi, kuin olisi tarvis. Tämä on väistämättä johtanut väestöräjähdykseen kehitysmaissa, mikä on käytännössä pilannut nuo maat kokonaan aiheuttamalla sotia ja nälänhätää. Tämän lisäksi köyhien hankkimat lapset eivät ole tehty rakkaudesta ja oikeasta halusta jälkeläisiin, vaan ainoastaan oman edun tavoittelusta ja taloudellisen hyödyn ajattelusta, jolleivät sitten ole raiskauksen, tai muun ehkäisyn puutteessa suoritetun onnettoman aktin epätoivottuja hedelmiä. Adoptio taas, se ottaa kehitysmaiden köyhiltä lapsenpyöräyttäjiltä pois heidän ei-toivottuja lapsiaan, ja näin opettaa heille sellaista löyhää sukupuolimoraalia, että lapsia voi tehtailla miten paljon tahansa välittämättä seurauksista, sillä ylimääräiset voi aina antaa adoptoitaviksi. Saavat varmaan rahaakin siitä, mikä on todella törkeän moraalitonta, omien lastensa myyminen! Köyhien täytyy itse elättää kaikki jälkeläisensä, jotta he oppisivat hieman hillitsemään villinä rehottavaa eläimellistä sukupuoliviettiään. Varsinkin miehet tulisi pakottaa lapsikatraidensa elättäjiksi, jotta ylikansoitusta saataisiin hillittyä tehokkaammin.

Jehovantodistajien virheellinen logiikka

Yritin välttää tästä kirjoittamista, kun eilen menin juttelemaan Jehovantodistajien kanssa Helsingin Rautatientorille. Mutta tänään tuli lisää Jehovantodistajia omalle kotiovelleni koputtelemaan, ja jouduin keskustelemaan heidän kanssaan uudelleen! Uskonnollinen ihminen sanoisi sitä Jumalan johdatukseksi, mutta täyttä sattumaahan se oikeasti oli. Päätin sitten kuitenkin kirjoittaa aiheesta, koska se on jossain määrin tärkeä.

Minä ole vankkumaton ateisti, antiteisti ja jumalan vihaaja. Minusta kaikki uskonnot ovat syvältä, ja ne pitäisi kieltää, papit ja paavit panna viralta, uskonnolliset kirjat polttaa ja kirkot sekä temppelit muuttaa museoiksi. En vastusta mitään yksittäistä uskontoa enemmän kuin toista, sillä ne kaikki ovat täyttä valetta (ja siksi moraalittomia), niiden harjoittajat tyhmiä kuin saappaat, joten vihaan kaikkia uskontoja tasapuolisesti.

Eilinen keskusteluni Jehovantodistajien kanssa kesti puoli tuntia, eivätkä he osanneet vastata järkevästi yhteenkään kysymykseeni.Toinen miehistä, keski-ikäinen vastaili enemmän ja kyseli minun kantaani asioihin, toinen, vanha ukko, luki lähinnä kohtia Raamatusta. Kävi miltei heti ilmi miten hataralle pohjalle heidän koko elämänsä tietomäärä perustui. He painottivat "Raamatun opiskelua", mutta miten jotain kirjaa voi opiskella? Se koko lähtökohtahan on aivan väärä! Opiskelun täytyy lähteä luonnollisista asioista, kuten luonnosta, jos puhumme nyt luonnontieteistä. Tiede tutkii maailmankaikkeutta tutkimalla nimenomaan sitä itseään, eikä aiemmin kirjoitettuja teoksia aiheesta. Toki näitä kirjoja voidaan käyttää lähteenä, mutta ensinnäkin ne on tehty tieteellisen metodin mukaisesti, eli on syytä olettaa niiden olevan totta (kunnes toisin todistetaan), kun taas Raamattu ei ole, sehän on vain kokoelma vanhoja satuja. Toiseksi, mitään uutta ei löydetä vain vanhoja tekstejä lukemalla, kaikki uudet löydöt perustuvat asioiden itsensä havainnointiin tieteellisen metodin mukaisesti. Tieteellinen metodi on ainut mikä määrittelee onko jokin totta vai ei, eikä Raamatulla tai minkään uskonnon millään aspektilla ole mitään tekemistä sen kanssa.

Jehovantodistajien mielestä koko maailma todistaa Jumalan luomistyöstä, sillä se on niin tydellinen ettei se ole voinut syntyä ilman älykästä suunnittelijaa. Totesin heille kuitenkin ettei se ole lainkaan täydellinen, sillä se on täynnä virheitä. Esimerkkinä ihmisen häntäluu, joka on aukoton todiste kehittymisestämme apinoiden kanssa yhteisistä esi-isistä. Viisaudenhampaat ovat myös turhat, ja voivat tulehtua niin että ne joudutaan poistamaan. Umpisuolessa elää suoliston kannalta hyödyllisiä bakteereita, mutta sekin saatta tulehtua ja vaatia poistoa. Ilman näitä kaikkia voi aivan hyvin elää, mutta ne ovat jäänteitä kehityshistoriamme aikaisemmista vaiheista.

Koko maailman täydellisyys onkin vain silkkaa harhaa, johon ihminen haluaa uskoa, koska hän etsii jatkuvuuksia, malleja ja kaavoja jotka toistuvat. Totta kai niitä löytyy, mutta se ei tarkoita että ne olisivat täydellisiä tai edes parhaita mahdollisia.

Näiden Jehovantodistajien mielestä nykyinen maailma on paha. Kysyin että miten niin, ja vanhempi sanoi: "Onko ISIS sitten hyvä juttu?" En ehtinyt vastata kuin "Ei tietenkään..." kun he olivat jo: "Niinpä niin, maailma siis on paha!"

Tällainen rikkinäinen logiikka on omiaan jumalisille, sillä näin he voivat perustella villeimmätkin valheensa, ja luulla olevansa oikeassa. Niin se ei kuitenkaan mene, vaan kyseessä on argumentaatiovirhe. Siitä olimme kuitenkin yhtä mieltä että sotia ja muita ikävähköjä on tapahtunut historian sivu, joten ei se maailma nyt yht'äkkiä ole pahaksi päässyt.

Ratkaisuksi tarjottiin uskoa Jumalaan, Jeesukseen ja Raamattuun, niin tarjolla olisi ikuinen elämä... MAAN PÄÄLLÄ! Ei edes taivaassa, vaan ihan maapallolla.

Kysyin miten se on mahdollista, mutta eivät tienneet.
Kysyin paljonko ihmisiä maailmaan mahtuu, jos kukaan ei enää kuole, sanoivat että on olemassa laskelmia mutta eivät olleet varmoja.
Sanoin että täytyyhän sen rajan jossain vaiheessa tulla vastaan, mihin he yhtyivät kyllä. Jokin 20 miljardin paikkeilla oleva luku tuntui heistä hyvältä. Silloin kuulemma Maan maapinta-alasta riittäisi useita hehtaareita jokaiselle ihmiselle peltoalaksi. Kuitenkaan Maan maapinta-alasta läheskään kaikki ei ole hedelmällistä eikä viljelykelpoista, kuten arktiset alueet, sademetsät ja aavikot. Jos taas metsät hakataan viljelymaiksi, kuolemme kaikki ilmastonmuutokseen ynnä muuhun. Eivät he kyllä varmaan usko ilmastonmuutokseenkaan...

Kysyin että mitäs sitten tapahtuu kun raja tulee vastaan, olkoon sitten vaikka se 20 miljardia, mutta ilmeisesti tuntemattomia ovat Jumalan tiet. Ihmisten pitäisi lopettaa lisääntyminen, mutta sellaista ei milloinkaan ole tapahtunut. Pakottaminen vain kasvattaisi vastustusta.

Jehovien mukaan Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli antaa ihmisille ikuinen elämä Maan päällä, mutta jostain tuntemattomasta syystä näin ei tapahtunutkaan.
Kysyin että ketkä saavat sitten ikuisen elämän, mutta vastausta ei kuulunut siihenkään. Ilmeisesti Jehovantodistajien omakaan usko ei sitä varmista, mikä sai miettimään miksi sitten edes kuulua kyseiseen lahkoon?

Keskustelu sivusi kaikki muutkin kliseisimmät väärinymmärrykset joita uskovaiset ovat ikinä tehneet, tyyliin: "Jos evoluutio on totta, niin miten on elämä syntynyt?", 
johon vastasin: - Evoluutio on totta, mutta se selittää vain lajien kehittymisen, eikä pyrikään selittämään elämän syntymistä, joka on ihan eri asia.
"No entäs maailmankaikkeus, miten evoluutio selittää sen?"
– Ei evoluution ole tarkoitus selittää myöskään maailmankaikkeuden syntyä, joka on aivan eri asia.
"Jos ihminen on kerran kehittynyt apinoista, niin miksi täällä on vielä apinoita?"
– Koska ihminen ei ole kehittynyt nykyisistä apinoista, vaan nykyapinoiden kanssa yhteisistä esi-isistä, protoapinoista. Nykyisetkään apinat eivät ole samanlaisia kuin alkuapinat, vaan olemme kaikki kehittyneet niistä. Jossain vaiheessa vaan kehityimme erillemme apinoista.
"Mutta evoluutiohan on vain teoria"
– Siinä mielessä kuin te sen käsitätte, ei ole. Sana teoria tarkoittaa tieteellisessä mielessä jotain joka on jo aukottomasti todistettu faktaksi. Esimerkiksi gravitaatioteoria, ei kellään varmasti ole painovoimaan vastaan sanomista. Evoluutio on toinen, joka on jo todistettu olevan totta. Arkikielessä sanaa teoria vain käytetään väärin tarkoittamaan jotain epävarmaa ajatusta, joka tieteen kielessä tunnetaan hypoteesina.

Yhdessä vaiheessa pääsin itse heidän tentattavakseen, ja se kuului seuraavasti:
"Mistä ihminen on tullut?", kysyi vanhempi Jehovantodistaja.
– Yhteisistä esi-isistämme apinoiden kanssa, alkukädellisistä, vastasin.
Mistä apinat ovat tulleet?"
– Muista nisäkkäistä.
"Mistä nisäkkäät ovat tulleet?"
– Matelijoista.
"Mistä matelijat ovat tulleet?"
– Sammakkoeläimistä.
"Mistä sammakkoeläimet ovat tulleet?"
– Kaloista, jotka nousivat maalle.
"Mistä kalat ovat tulleet?"
– Alkujaan selkärangattomista merieläimistä.
"Mistä nuo eläimet ovat tulleet?"
– Alkueliöistä ja elävistä soluista.
"Mistä ne solut ovat tulleet?"
– Elottomasta materiaalista alkumeressä.
"Mistä se elämä on siihen tullut?"
– Kemiallisten yhdisteiden ja sähkön vaikutuksesta.
"Mistä se sähkö on tullut?"
– Salamoista.
"Mistä ne salamat ovat tulleet?"
– Myrskyistä.
"Mistä ne myrskyt ovat tulleet?"
– Maapallon ollessa nuori täällä oli paljon rajummat olosuhteet, joihin kuului mm. tulivuorten purkauksia ja myrskyjä.
"Mistä maapallo on tullut?"
– Protoaurinkoa kiertävästä pölykiekosta, josta aurinkokunta kehittyi.
"Mistä aurinkokunta on tullut?"
– Alkuräjähdyksestä, niin kuin kaikki muukin tässä maailmankaikkeudessa.
"Entäs KUKA teki alkuräjähdyksen?"
– Ei KUKA vaan MIKÄ sen sai aikaan?!? Ja sitä ei tiedetä vielä. Ennen alkuräjähdystä ei ollut mitään, joten se syntyi luultavasti tyhjästä.
Mietin myöhemmin että jos olisin missä tahansa aiemmassa kohdassa osoittautunut tietämättömäksi, olisivatko he heittäneet viimeisen kuka-kysymyksensä siihen väliin? Argumentaatio oli taas pohjamudissa, mutta minkäs teet kun koko "sivistys" perustuu vain yhteen kirjaan.

Puhuimme myös elämän tarkoituksesta, jota tietenkään ei ole sen biologisen tarkoituksen lisäksi, joka on lisääntyminen. DNA:n pyrkiessä jatkamaan itseään, ihmisellä ja muillakin eliöillä on lisääntymisvietti, mutta muuten tarkoitusta elämälle ei ole. Varsinkaan yksittäisen eliön, kuten ihmisen elämällä, ei ole mitään merkitystä. Uskovaisten mielestä elämän tarkoitus on tietenkin uskoa ja palvoa näkymätöntä taivasukkelia, mutta jokainen luokoon elämälleen oman tarkoituksensa. Jos siis haluaa, ei sekään ole pakollista. On mahdollista elää ns. "turhaa" elämää, jolla ei ole mitään tarkoitusta edes itselleen, mutta sellaiset voisi viedä kyllä saunan taa ihan suoraan.

Lopuksi kehottivat vielä tutkimaan Raamattua, ja minä kehotin heitä tutustumaan evoluution perusteisiin, koska eivät näyttäneet niitä ymmärtävän alkuunkaan. Olin myös selittänyt heille miten ateismi ei ole uskonto, sillä se tarkoittaa vain uskon puutetta.

 * * *

Tänään tuli myös muutama Jehovantodistaja ovelle koputtelemaan. Aikuinen mies, 13-v. tyttö, sekä pieni tyttölapsi (ehkä 4 v.). Eivät olleet samoja kuin eilen, enkä antanut nimeäni tai osoitettani eilen kellekään, joten täyttä sattumaa.

Juttelin sitten taas vähän aikaa, kun kävi niin sääliksi se surumielisen näköinen kolmetoistavuotias tyttö (nuorempi ei vielä ymmärtänyt mistään mitään). Kyselin esim. naisten asemasta Jehovantodistajilla, joitten mukaan vain mies saa opettaa (eli olla pappina yms.). Nainenkin saa pitää puheita ja puuhata jotain "siskojen" kanssa, mutta ilmeisesti naisten puheita ei tarvitse ottaa vakavasti, eivätkä ne johda mihinkään.

Yritin saada tytön hieman ajattelemaan omilla aivoillaan, mutta ei siitäkään lahkosta ole helppoa pois päästä.

Se mies muuten aloitti heti kun avasin oven: "Tiedätkös mistä Jehovantodistajien nimi tulee?"
– Totta kai, sehän on väärin kirjoitettu muoto juutalaisten jumalan alkuperäisestä nimestä Jahvesta, joka kirjoitettaan hepreaksi YHWH, mutta johon myöhemmin virheellisesti lisättiin lisää vokaaleja, kun sitä latinannettiin. Näin Jahvesta tuli Jehova.
Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, huulipyöreänä oleva hölmistynyt tuijotus kesti hetken aikaa, kunnes hän sai hämmästykseltään sanottua että yleensä ihmiset eivät tiedä näitä asioita.

Niin no, yleensä ihmiset ovat tyhmiä, oppimattomia ja välinpitämättömiä, mutteivat sentään niin herkkäuskoisia hölmöjä kuin Jehovantodistajat. He uskovat vedenpaisumukseen, vaikka selitin että se pohjautuu jo vanhempaan sumerilaiseen myyttiin Utnapishtim-nimisestä miehestä, joka saa jumalilta käskyn rakentaa laiva, ja pelastaa perheensä ja eläimet sinne tulvan alta. Koko tarina on plagioitu Raamattuun lähes sellaisenaan, mikä mm. todistaa aukottomasti ettei Raamattu ole kokonaan originaali teos, eikä siis Jumalan sanaa, eikä siis totta.

Huvittavaa oli, kun kysyin Jehovien asenteesta muita uskontoja kohtaan, sekä eilen että tänään, kukaan ei suostunut sanomaan sitä suoraan, vaan kummatkin lainasivat samaa Raamatun kohtaa: jossa puhuttiin siitä miten täytyy kulkea ahtaan portin läpi, vaikka avoimemmasta ovesta kulkeminen on helpompaa ja sinne menee useampi. Tämä oli kiertoilmaus sille että heidän mielestään kaikkien muiden uskontojen edustajat, sekä ne jotka eivät mihinkään usko, ovat väärässä ja joutuvat kadotukseen, tai eivät ainakaan voi saada ikuista elämää. On se kumma kun ei voi seistä omien ajatustensa takana eikä sanoa niitä ääneen, mokomat pelkuriraukat. Kaikki uskonnot toki ovat samaa, mieltä, siis että he ovat oikeassa ja kaikki muut väärässä, mikä on erittäin omahyväinen katsantokanta. Väärässähän he nimittäin ovat kaikki, joka ikinen.

Miksi maahanmuuttajia ei pitäisi ottaa ollenkaan Suomeen?

Maahanmuuton puolustajien argumentit eivät yleensä ole järkeviä, eivätkä kestä lähempää tarkastelua. Tässä kirjoituksessani käsittelen joukkoa yleisiä väittämiä tarkemmin, ja pyrin oikaisemaan virheelliset argumentit.

Jari Tervo, joka on ihmisenä ja kirjailijanakin arvostettava henkilö, kirjoitti Ylen nettisivuille kolumnin otsikolla seitsemänsataatuhatta rasistia. Tämä on Suomen kuvalehden laskema rasistien määrä tässä maassa. Se on hirvittävän suuri määrä, paljon suurempi kuin jotain ihmeen homoliittolakia kannattavien kansalaisten osuus. Arvatenkin nämä rasistit vastustavat myös homoutta ja sen agendan ajamista, mutta se on toinen asia, nyt nimittäin puhutaan maahanmuutosta.

Pakolaisia pitäisi pyrkiä ensisijaisesti auttamaan heidän kotimaissaan.
Tämä väite on totta. Kukaan ei voi väittää muuta, sillä väite on moraalinen, eikä sitä kumoa mikään muu tieto. Olisi parasta jos maastaan pakenevia voisi auttaa jo kotimaassaan, silloinhan heidän ei tarvitsisi paeta. Tämä olisi kaikkien kannalta paras ratkaisu. Miksi näin ei kuitenkaan tehdä? Koska länsimaissa ollaan nykyään moraalisesti laiskoja, minkä takia annetaan vain kehitysapua, joka ei auta mitään, koska se menee kuitenkin vain diktaattorien taskuun ja kapinallistaistelijoiden asehankintoihin. Sen sijaan tulisi aktiivisesti osallistua noiden maiden olojen vakauttamiseen. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sotaa. Yhdysvallan ja NATO ovat ainoita entiteettejä, joilla on mahdollisuus laajamittaiseen sodankäyntiin missä tahansa päin maailmaa, ja myös sodan voittamiseen. Tähän ei kuitenkaan ryhdytä, koska kyseiset tahot ovat saaneet toimia maailmanpoliisina jo sen verran kauan yksinään, että muiden maiden, sekä myös näiden omien kansalaiset ovat kääntyneet sokeasilmäisessä pasifismissaan sotahankkeita vastaan. Ihmiset kun ovat typeryksiä eivätkä ymmärrä että sodasta voi olla jotain hyötyäkin. Tässä kohtaa modernin suvaitsevaisen länsimaisen nykyihmisen solidaarisuus pettää. Hän ei ymmärrä että ainoa asia jolla esimerkiksi Syyrian diktaattori Bashar al-Assad tai Lähi-Idässä valtoimenaan riehuva ISIS-terroristiorganisaatio saadaan kuriin, on raaka voima. Täydellinen tuhoaminen. Hydran yhtäkään päätä ei saa jättää jäljelle. Ne kaikki tulee polkea maan rakoon niin perusteellisesti ettei kenellekään jää edes haavetta sotilaallisesta iskukyvystä yhtään minnekään enää koskaan. Ehdotan pommituksia sekä al-Assadin tukikohtiin, että ISIS:in vastaaviin, kunnes satelliiteistä ei näy enää yhtäkään liikkuvaa solua. Sivullisista viis, sillä niitä kuolee sodissa aina, ja jos tähän olisi ryhdytty jo paljon aiemmin, sivullisten uhrien määrä olisi jäänyt huomattavasti vähäisemmäksi. Nyt ei ole enää aikaa jahkailuun ja typerään maailmanhalailuun, sillä al-Assad on käytännössä voittanut sisällissodan omia kansalaisiaan vastaan, koska kukaan ei tee hänelle mitään, mikä on aiheuttanut jatkuvan pakolaisvyöryn Eurooppaan ja ISIS tuhoaa kiihtyvällä tahdilla korvaamattomia muinaismuistoja, ihmisten joukkoteurastuksensa ohella. Maailma tarvitsisi jämerän yksinvaltiaan joka voisi päättää näistä asioista. Nyt sitä napalmia kehiin!

Pakolaisia pitää ottaa Suomeenkin.
Ei. Mikä on se moraalinen velvoite, joka pakottaa meidät ottamaan pakolaisia esimerkiksi Afrikasta ja Lähi-Idästä Suomeen? Sellaista ei kukaan pysty sanoiksi pukemaan, koska velvoitetta ei Suomella ja suomalaisilla ole. Kyllä, ihmiset näkevät nälkää, sotia, tauteja, kuivuutta, kidutusta, ihmiskauppaa, orjuutta, kansanmurhia, kaikenlaista pahaa ympäri maailman, ja siltä silmiensä sulkeminen olisi itselleen valehtelua. Kuitenkin, kuten ensimmäinen ratkaisu kuuluu, heitä tulisi auttaa heidän kotimaissaan. Toinen vaihtoehto on kotiuttaa heidät naapurimaihin, joiden väestö ja kulttuuri on samanlainen, koska sinne he sopeutuvat paljon paremmin kuin kauempiin ja vieraampiin maihin. Suomi ei myöskään ole koskaan pitänyt siirtomaita, eikä muutenkaan orjuuttanut muita kansoja, joten minkäänlaista moraalista velvoitetta meillä ei ole muita auttaa. Eivätkä hekään ole auttaneet meitä, eivätkä tule koskaan auttamaankaan. Apu olisi yksipuolista, eikä Suomi hyötyisi siitä mitenkään.

Pakolaisista suurin osa on nuoria miehiä.
Täysin totta. Yle selvitti asiaa, ja tuloksena oli että Suomessa turvapaikkaa hakeneista 78 prosenttia oli miehiä ja 22 prosenttia naisia. Tämä on tiedetty todenpitäväksi jo aiemmin, mutta nyt viimein saatiin tarkat luvut kummallekin sukupuolelle. Miesten suurempi osuus selittyy sillä että naiset, lapset ja vanhukset eivät pääse pois maastaan, kun taas hyväkuntoisen nuoret miehet pääsevät.

Pakolaisten tilanne on sama kuin evakkojen, jotka asutettiin Suomeen.
Ei ole, vaan täysin eri. Kuinka joku voi olla niin harhainen että väittää tosissaan tällaista. Evakot, jotka asuivat Karjalassa, joka oli osa Suomea (ja on henkisesti edelleenkin) olivat sekä teoriassa että käytännössä Suomen kansalaisia, minkä lisäksi he olivat geneettisesti suomalaisia (Suomen kansallisia). Minun isoisäni joutui lähtemään evakkoon Karjalasta, jonka Neuvostoliitto törkeästi varasti Suomelta. Tämän vääryyden takia tuhansittain evakkoja jouduttiin asuttamaan ympäri muuta Suomea. Tämä oli tietenkin suunnaton rasite myös muille suomalaisille, eikä evakoista aluksi tykättykään kauheasti, koska he tulivat jo ennestään asutetuille seuduille, suomalainen kun kaipaa runsaasti tilaa ympärilleen. Heihin kuitenkin sopeuduttiin koska he olivat suomalaisia, toisin kuin toisiin kansoihin kuuluvat maahanmuuttajat. Evakoilla ei ollut ollenkaan samanlaisia sopeutumisongelmia kuin pakolaisilla Lähi-Idästä tai Afrikasta, koska kulttuuri oli sama, kieli sama, kaikki. He olivat ja ovat suomalaisia, niin kuin olivat aina olleetkin. Kyse ei ole nyt maahan muuttamisesta, vaan kansasta ja sen luonteesta. Eri kansoihin kuuluvat ihmiset, varsinkin edellämainituista maailmankolkista kotoisin olevat, eivät tahdokaan sopeutua valtaväestöön, vaan elävät mieluummin omissa yhteisöissään. Tämä aiheuttaa sitä pelättyä slummiutumista ja ghettoutumista, jota kukaan ei halua.

Maahanmuutajat pitäisi pystyä sopeuttamaan suomalaiseen yhteiskuntaan.
Tämänkään väitteen kanssa en voi olla samaa mieltä, sillä vaikka pakolaiset ja muut maahanmuuttajat saataisiin sopeutumaan täydellisestikin (mikä on utopistinen fantasia, joka ei toteudu) suomalaiseen yhteiskuntaan, oppimaan kieli, vaihtamaan uskontoaan, luopumaan barbaarisista tavoistaan, kuten tyttöjen ja poikien ympärileikkauksista, eläinten rituaalisesta teurastuksesta, naisten alistamisesta, ”kunniaväkivallasta”, verikostoista yms. ei heistä koskaan tulisi suomalaisia. Miksikö? Koska heillä ei ole suomalaisten geenejä. Entäs heidän jälkeläisensä sitten? Maahanmuuttajat pariutuvat useimmiten omiensa parissa, joten heidän verenperintönsä ei pääse laimenemaan, ja vaikka aina välillä joku ulkomaalainen mies ottaakin suomalaisen vaimon (”he vievät meidän naisemme” ei ole tuulesta temmattu väite, sillä arviolta 70% rotujen välisistä liitoista tapahtuu niin päin että nainen on valkoinen ja mies musta). Ja vaikka maahanmuuttajat pariutuisivatkin ainoastaan suomalaisten kanssa, tulisi heidän jälkeläisistään sekarotuisia puolisuomalaisia. Mikäli tätä kehitystä jatkettaisiin (se pitäisi tapahtua jotenkin lakien avulla, sillä muuten se ei toimisi) niin että jokainen maahanmuuttajan ja suomalaisen lapsi menisi kantasuomalaisen kanssa naimisiin ja hankkisi lapsia, jotka taas saisivat mennä vain suomalaisten kanssa naimisiin, ja tätä jatkettaisiin vaikka kuinka kauan, olisi totta että maahanmuuttajien geenien osuus perimästä pienenisi, mutta silti se ei häviäisi milloinkaan kokonaan. Tämä olisi optimaalinen systeemi, jos nyt kerran maahanmuuttajien on pakko asua Suomessa ja vielä lisääntyäkin täällä.

Seuraavassa kaavio ulkomaalaisgeenien osuudesta jälkeläisten perimässä sukupolvien mittaan, mikäli tätä systeemiä noudatettaisiin:

1. sukupolvi: 100%, maahanmuuttaja, jonka kummatkin vanhemmat ulkomaalaisia
2. sukupolvi: 50%, maahanmuuttajan lapsi, toinen vanhempi ulkomaalainen, toinen suomalainen
3. sukupolvi: 25%, lapsenlapsi, yksi isovanhempi ulkomaalainen
4. sukupolvi: 12,5%, lapsenlapsenlapsi, yksi isoisovanhempi ulkomaalainen
5. sukupolvi: 6,25%, lapsenlapsenlapsenlapsi. etc.
6. sukupolvi: 3,125%, lapsenlapsenlapsenlapsenlapsi
7. sukupolvi: 1,5625%, lapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsi
8. sukupolvi: 0,78125%, lapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsi
9. sukupolvi: 0,390625%, lapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsi
10. sukupolvi: 0,1953125%, lapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsi

Kymmenennessä sukupolvessa ulkolaisgeenien määrä olisi enää 0,2 prosenttia, mikä ei enää ole kauhean merkittävä, toisaalta taas merkillepantavaa on että tällä menetelmällä ei koskaan päästä nollaan saakka, vaan ulkolainen perimä kummittelee jälkeläisissä ikuisesti ja sen voi geenitesteillä saada selville helpostikin. Suvun rotupuhtaus on siis menetetty. Käytännössä kuitenkin viidennen sukupolven mamujälkeläisiä voitaisiin pitää suomalaisina, sillä silloin suomalaisen perimän osuus heistä olisi 93,75%. Tähän kuitenkin menee vähintään 120 vuotta mikäli oletamme supupolven väliksi kolme vuosikymmentä. Kaiken kukkuraksi toive tällaisesta lisääntymismenettelystä on toivottoman utopistinen, eikä tule toteutumaan. Sen valvontakin olisi erittäin hankalaa, jollei kokonaan mahdotonta.

Miksi sitten suomalainen kansa pitäisi pitää rotupuhtaana?
Tämä kysymys on varmaan monella mielessä, joka on lukenut tähän asti, mutta ei hätää, koitan selventää asiaa teille jotka ette vielä(kään) ymmärrä. Suomalaiset ovat pieni kansa, maailman mittakaavassa mitätön. Meidän kannaltamme on tärkeää että kansamme säilyy itsenäisenä, yhtenäisenä ja myöskin rodullisesti mahdollisimman puhtaana. Jos suomalaiset lisääntyvät yhä enenevässä määrin ulkomaalaisten kanssa, se voi lopulta johtaa suomalaisten geeniperimän, ja nimenomaan sen aidon, oikean ja kokonaisen suomalaisen perimän, katoamiseen maapallolta. Tämä on ihan oikeasti relevantti huolenaihe, eikä mitään rasistien tutkimustuloksiin perustumatonta voivottelua. Suomalaiset ovat läheisintä sukua muille suomalais-ugrilaisille kansoille, ja suomalaiset ovat näistä kaikista kansoista suurin. Meidän kansamme pienuus kertoo jotain osviittaa siitä miten huonosti muilla suomalais-ugrilaisilla kansoilla menee, jotka ovat lähinnä Venäjällä asuvia, ja kyseisen valtion alistamia. Venäjä yrittää kaikin keinoin venäläistää nämä suomalais-ugrilaiset kansat (niin kuin kaikki muutkin vähemmistönsä), koska se on tietenkin Venäjän kannalta kaikkein parasta, nuo pienet kansathan tahtoisivat olla itsenäisiä. Pienten kansojen kannalta se on erittäin vihamielistä toimintaa, joka pyrkii hävittämään heidän kulttuurinsa ja lopulta myös geeninsä sulauttamalla heidät valtaväestöön.

Pienillä kansoilla ei ole mahdollisuutta taistella isompiaan vastaan, eivätkä isommatkaan kansat toteuta sulauttamista taistelulla tässä maailmanmenossa, jossa sota on mennyt pois muodista kehittyneissä maissa. Sen sijaan suurten kansojen elkeet ovat paljon ovelampia ja näkymättömämpiä, pienten kielten asemaa heikennetään ja lapset pakotetaan opiskelemaan koulussa vain valtaväestön kielellä, mikä on omiaan tukahduttamaan kielellistä kulttuuriperimää, erästä tärkeimmistä kulttuurin ainesosista. Ajamalla pienet kansat myös fyysisesti ahtaalle sanelemalla vuokria ja tonttimaiden hintoja korottamalla missä he voivat asua, ajaa suuri kansa heidät pois kotiseuduiltaan, repii irti juuriltaan, ja kohta sukupolven päästä heillä ei enää olekaan sidettä omaan maahansa. Tämän jälkeen heidät onkin helppo assimiloida valtakulttuuriin, mikä väistämättä johtaa avioliittoihin isomman kansan jäsenten kesken. Näin heidän oma kansansa hiljalleen lakkaa olemasta vuosisatojen, tai jopa vuosikymmenten aikavälillä.

Koska puhumme näinkin pitkistä ajoista (jotka maailmanhistorian perspektiivissä eivät tosin tunnu missään), on nykyään elävän ihmisen vaikea hahmottaa uhan laajuutta ja vakavuutta. Seuraukset ovat kauaskantoisia, mutta ihmiset yleensä lyhytnäköisiä. Lisäksi suurin osa on ylioptimistisia eikä haluakaan nähdä tällaisessa multikulturalismissa mitään pahaa. Multikulturalismi tarkoittaa juuri näitä kansojen tahallisia ja pakonomaisia sekoittamisia, mistä ei seuraa mitään hyvää. Kaikille lienee ilman muuta selvää että jos maahanmuuttajat tulevat Suomeen ja pysyvät omissa oloissaan, eivätkä sopeudu yhteiskuntaamme, ei heistä ole muuta kuin haittaa kaikille muille. Mutta kolikon kääntöpuoli on yhtä lailla musta: mikäli maahanmuuttajat kotoutuvat, he ennen pitkää levittävät geenejään suomalaisten keskuuteen, mikä osaltaan heikentää suomalaisten omaa perimää ja näin ollen edesauttaa kansakuntamme tuhoa.

Tuho ei ole äkillinen, se on itse asiassa niin hidas ettei kukaan sen kokija sitä huomaa, eivätkä he tajua sitä ennen kuin on liian myöhäistä, ennen kuin se on jo tapahtunut. Kaukana tulevaisuudessa ”suomalaiset” huomaavat että he eivät enää näytä esi-isiltään, heidän kielensä on kuihtunut, kulttuurinsa mukautunut maailmanlaajuiseen sekakulttuuriin ja kaikki omintakeiset tavat ja perinteet on menetetty. Jos joku on arkistoinut ja tallettanut näitä taitoja jälkipolville, niistä osa voidaan ehkä pelastaa, mutta suomalaisten geeniperimä on siinä vaiheessa joka tapauksessa jo mennyttä. Sen ovat pilanneet lukemattomat maahanmuuttajat ja heidän kanssaan lapsia synnyttäneet suomalaiset.

Kaikilla kansoilla on omanlaisensa geeniperimä, ja juuri tämä onkin se erilaisuuden rikkaus. Ei se että niitä väkisin sekoitetaan keskenään, mikä johtaa lopulta keskinkertaisuuden yleistymiseen. Kaikki on harmaata massaa, eikä kukaan ole enää omanlaisensa. Kulttuurit ja geenit on kaikki menetetty iäksi. Herätkää ihmiset huomaamaan tämä valitettava tosiasia, ja uskaltautukaa viimein jo vastustaa multikulturalismia. Se on tämän maailman syöpä!

Mikä on elämän arvo, ja miksi toisen elämä on toista arvokkaampi?

Tämä blogikirjoitus on henkistä jatkoa leijonanmetsästys-artikkelilleni. Siinä pohdin mikä ajaa miehen metsälle, ja tässä taas mietiskelen laajemmin ja filosofisemmin mistä elämän itsensä arvo rakentuu, ja miksi kaikkien elämä ei ole yhtä arvokas.


 * * *

Mistä aiheutuu arvo eliölajin elämälle? Ja miksi toisten lajien ja yksilöiden elämät ovat arvokkaampia kuin toisten? Nämä ovatkin mielenkiintoisia kysymyksiä, jotka varmaankin ovat jääneet epäselviksi monille, koska niitä ei koulun biologian- tai filosofiantunneilla opeteta (ja filosofiaa aletaan opettaa vasta lukiossa, ja vain yhden pakollisen kurssin verran, ja mikä häpeällisintä, kaikkien ihmisten ei ole pakko käydä tuota yleissivistävää opinahjoa ollenkaan).

Eliökuntaan kuuluu kaikki elollinen, jonka evoluutio on järjestänyt hienoksi elämän puuksi (Noh, oikeasti Carl von Linné ja kumppanit ovat olleet lajinmäärityksessä asialla, mutta kuitenkin), jonka juurakon kaikkein varhaisimmista elämän yksisoluisista muodoista on meillä vieläkin jäänteenä esimerkiksi bakteerit ja alkueliöt. Jonkin streptokokin tai ameeban elämällä ei toki ole ihmisen kannalta mitään merkitystä. Mutta onko sillä minkään kannalta mitään merkitystä? Ei ole, sillä yksisoluisia eliöitä on niin valtavan suuri määrä, sekä lajeina että yksilöinä, että yhden yksilön tai lajinkaan menetyksellä ei ole luonnon tasapainon, ekosysteemin, eikä minkään muunkaan kannalta käytännössä ollenkaan merkitystä. Bakteerit ja muut myös lisääntyvät jakaantumalla, eli jokainen yksilö on edeltäjänsä klooni (mutaatiot jakaantumisessa saavat aikaan, alunperin ja yhä edelleenkin, uusia lajeja). Tämän takia jos yksikin tietyn lajin bakteeri selviää hengissä vaikka minkälaisesta basillien holokaustista, voi koko laji toipua ennalleen lyhyessäkin ajassa, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siispä triljoonienkaan yksilöiden menetyksellä ei ole noille olennoille mitään väliä. Tämän takia bakteerien hävittäminen onkin niin vaikeaa ihmiselle, suorastaan mahdotonta. Ihmisen bakteerienhävitysvimma myös kertoo arvostuksestamme noita luontokappaleita kohtaan: eli sitä ei ole.

Siirtykäämme yksisoluisista eteenpäin. Kasvit ovat aika kaukana ihmisestä, mutta kaikki me olemme niillekin sukua. Sukulaisuudella on kuitenkin turha lähteä spekuloimaan, sillä elämän puun oksamme ovat eronneet niin monia satoja miljoonia vuosia sitten, että edes summittaisen sukupuun tekeminen on jo vaikeaa. Varmaa kuitenkin on, että samoista soluista olemme kaikki kehittyneet evoluution avulla. No, onko kasveilla tunteet? Tällaista on väitetty vuosien varrella, ja vaikka kuinka kasvihuoneensa tomaatteja kastelevalle muorille syntyisi sellainen mielikuva että kasvit piristyvät aina kun hän niille juttelee, johtuu kyseinen kemiallinen ilmiö kuitenkin hänen uloshengitysilmansa hiilidioksidista (jota kasvit käyttävät ravinnokseen yhdessä auringonvalon ja veden kanssa), eikä suinkaan niistä mieltäylentävistä metafyysisistä keskusteluista, joita hän on vegetatiivisessa tilassa oleville kaukaisille pikkuserkuilleen suoltanut.

Jotkin kasvit osaavat liikkua. Kaikki tietenkin kasvamalla kokoa, ja useimmat kukat ainakin kääntymällä päivän mittaan aurinkoa kohti (saadakseen maksimaalisen annoksen fotoneita), sekä avaamalla terälehtensä aamulla ja sulkiessaan ne iltahämärissä, mutta on myös olemassa oikeasti paikasta toiseen liikkuvia kasvikunnan edustajia. Eräät puut voivat kasvattaa uusia ilmajuuria ja juurruttaa ne etäämmäs itsestään. Samaan aikaan niiden takanapäin olevat juuret kuolevat ja irtoavat maasta. Kasvi jatkaa uusien juurten kasvattamista tietyyn suuntaan (kenties hedelmällisemmälle maalle päin, jos se on jo imenyt kaiken ravinnon omasta maaperästään), kunnes se pikku hiljaa on siirtänyt paikkansa kokonaan toisaalle. Kävelevä puu on totta! Tämän lisäksi se lännenelokuvista tuttu rekvisiittaporukan kyhäilemä ja autiokulissikaupungin kadulle kierittämä risupallero perustuu oikeaan kasviin. Tuo revonhäntä-niminen kasvi liikkuu tuulen mukana pyörien, kunnes (lähinnä sattuman) ansiosta osuu uudelle juurtumisen arvoiselle paikalle.

Kuinka arvokasta kasvien elämä sitten on? No, esimerkiksi Amazonasin sademetsien raivaaminen lihakarjan laidunmaaksi, jotta sinäkin saat sitä "sataprosenttista naudanlihaa" BigMac:isi väliin, on erittäin haitallista ekosysteemin ja ilmakehän kannalta. Amazonasissa asuu ehkä jopa 60% maapallon maaeläimistä ja kasveista, ja tuon ekosysteemin tuhoutuminen olisi katastrofi sekä luonnon monimuotoisuudelle, että ihmisellekin. Lisäksi sademetsän puut ovat valtava hiilinielu, joka tuottaa hiilidioksidista happea ehkäistäkseen näin ilmastonmuutosta (jota tosin ei voi enää ehkäistä, mutta ainakin hieman lievittää). Kasvien, ja yleisesti eliölajien koko vaikuttaa myös niiden elämän arvokkuuteen. Biljoonan bakteerin tappaminen ei ole mitään verrattuna puun kaatamiseen. Näitten välimaastoon asettuu kukkakimpun poimiminen kedolta. Mutta ei se yhdenkään puun elämä kauhean arvokas ole, jollei puu yksilönä sitten ole arvokas, esimerkiksi luonnontieteellisistä tai kulttuurihistoriallisista syistä, esimerkiksi olemalla lajinsa ainut, suurin, vanhin tai muuten omalaatuisin ja mielenkiintoisin yksilö, tai jos siihen liittyy joku ainutlaatuinen tarina, ja ihmiset tuntevat sen ja pitävät siitä.

Ehkä juuri tarina on se mikä saa ihmiset "rakastamaan" jotakin luontokappaletta, enemmän kuin mikään muu syy saa samanlaista tunnetta aikaan. Aioin käydä sienikunnan (sienet ovat läheisempää sukua eläimille kuin sienille, mutta elämältään vähemmän arvokkaita kuin suuremmat puut) läpi tarkemmin, mutta hypätään nyt suoraan eläimiin. Selkärangattomia on eniten, kuten hyönteiset, hämähäkkieläimet, nilviäiset, kaikenlaiset madot yms. Niittenkään elämä ei järin suuresti ihmistä liikuta. Esimerkiksi hyttyset voisi tappaa kaikki sukupuuttoon, sillä niistä ei ole kuin haittaa, mokomat parasiitit. Edes pikkulintujen ruokavalio ei siitä tarpeettomasti kärsisi, sillä ne syövät paljon muutakin. Selkärangattomat eläimet, jotka kiistatta ovat omalta kannaltamme tärkeämpiä ja kiinnostavampia kuin mitkään edellä mainituista eliölajeista, voidaan jakaa kaloihin, sammakkoeläimiin, matelijoihin, lintuihin ja nisäkkäisiin, tässä nimenomaisessa evolutionaarisesti nousevassa järjestyksessä. Kaloista kehittyivät sammakkoeläimet (joista jotkut nousivat maalle), sammakkoeläimistä matelijat, matelijoista sekä linnut että nisäkkäät (eri kehityslinjoista tietenkin). Nisäkkäitä pidetään arvokkaimpana ja kehittyneimpänä selkärankaisten luokista, koska me itse, ihmiset, kuulumme niihin.

On tälle ajattelulle muutakin perua. Nisäkkäät ovat tasalämpöisiä, ainoana luokkana lintujen kanssa, synnyttävät eläviä poikasia, imettävät niitä yms. Meidän luokkamme on kehittyneempi kuin muut eläinten luokat. Kertoohan siitä jo ihmisen ja muiden nisäkkäiden suunnaton valta-asema tertiääri- ja kvartäärikauden maailmassa. Dinosaurusten kuoltua, ja muututtua linnuiksi, on Maa ollut nisäkkäiden valtakunta. Luomakunnan kruunuksi on itseoikeutetusti nostanut ihminen itsensä, kaikista maailman tunnetuista lajeista älykkäin. Älyllä kuitenkin on enemmän merkitysta kuin muilla ominaisuuksilla.

Kun kaikki tämä tiedetään, voidaan tehdä lista eliölajeista niiden elämien arvokkuusjärjestyksessä, alkaen arvottomimmasta ja päättyen arvokkaimpaan:

1. virukset (ei olla päästy yhteisymmärrykseen siitä ovatko ne eläviä vai elottomia)
2. bakteerit (ja muut yksisoluiset eliöt)
3. kasvit (levät, jäkälät, ruohot, heinät, kukat, pensaat ja puut yms.)
4. sienet (myrkylliset sienet, syömäkelvottomat sienet, syötävät sienet, herkulliset sienet)
5. selkärangattomat eläimet (madot, hyönteiset, hämähäkkieläimet, nilviäiset yms.)
6. selkärankaiset eläimet (kalat, sammakkoeläimet, matelijat, linnut, sekä...)
7. ...nisäkkäät (esim. koiraeläimet, kissaeläimet, sorkkaeläimet, valaat, lepakot, jyrsijät, karhut)
8. ...kädelliset
9. ...ihmisapinat
10. ...ihminen (Homo sapiens)

Tämän listan päätteenä olevan ihmisten sukupuun lajeista ainoa nykyään elossa oleva, Homo sapiens, on tietenkin itseoikeutetusti sen tärkein laji. Meitä lähimpänä tärkeitä ovat bonobot, eli kääpiösimpanssit tai kongonsimpanssit. Sen jälkeen tavalliset simpanssit, gorillat, orangit, muut apinat ja kädelliset. Jos neanderthalilaisia (Homo neanderthalensis) vielä olisi lajina olemassa (me sekoituimme heihin, ja kaikkien ei-afrikkalaisten geeneissä on 2-4% heiltä perimäämme), antaisimme varmasti heillekin ihmisarvon nykypäivänä. Espanjassa on puhuttu jopa simpanssien ihmisarvosta, mutta liekö jäänyt vain puhumisen asteelle.

Filosofisen pohdiskelumme mukaan on vähemmän paha tappaa simpanssi kuin ihminen, hyväksytympää surmata hevonen kuin simpanssi, sallitumpaa lopettaa ahven kuin hevonen, parempi murhata hyttynen kuin ahven, siedettävämpää likvidoida korvasieni kuin hyttynen, kelvollisempaa teurastaa voikukka kuin korvasieni, suotavampaa nitistää ameeba kuin voikukka, sekä soveliaampaa mestata papilloomavirus kuin ameeba.

Kysymys kuuluukin nyt, jatkuuko tämä lista myös ihmislajin sisäpuolelle? Ja miksipä ei jatkuisi, sillä sitä voi soveltaa kaikkiin maailman eliölajeihin, sekä myös elottomiin olentoihin, jotka ovat arvoasteikossa niiden alapuolella (virusten alla ovat esimerkiksi jalokivet, mineraalit, metallit yms., vaikka moni pitäisi timanttia flunssavirusta arvokkaampana, nyt kuitenkin mietitään elämän arvokkuutta, eikä timantilla ole elämää). Eläinlajien sisäisten rotujen ja alalajien, sekä kasvilajien lajikkeiden kohdalla voidaan noudattaa samaa järjestelyä. Hyödyllisimmät, kehittyneimmät, sopeutuneimmat, terveimmät, kauneimmat ja hedelmällisimmät ovat meitä eniten mieleen, minkä lisäksi ne ovat myös elämässään vähemmän tuota kaikkea olevia lajitovereitaan arvokkaampia.

Totta kai samaista jaoittelua voidaan soveltaa aivan yhtä hyvin ihmislajin sisälläkin. Homo sapiens -genus:han nimittäin jakaantuu kolmeen päärotuun, jotka ovat kaukasidinen, mongolidinen ja negridinen. Näitten sisällä esiintyy myös alarotuja, joita on tutkittu harmittavan vähän, mutta joista on kuitenkin sen verran luotettavaa tietoa että ne voidaan nimetä ja erotella. Kaukasidit jakaantuvat muun muassa nordideihin, mediterraaneihin ja alpiineihin, negridit kongoideihin, kapoideihin ja australideihin, sekä mongolidit mongooleihin ja intiaaneihin. Nämä ihmislajin rodut ja alarodut muodostavat oman hierarkiansa, jossa alkukantaisimmat ovat kehittyneempiä alempana. Tämä keksittiin jo vuosisatoja sitten, mutta natsien hävittyä toisen maailmansodan, ovat rotuteoriat "unohtuneet" monilta. Vanhojen systeemien mukaan Kaukasidit ovat korkeimmalla kehitysasteella, Mongolidien tullessä hieman jäljessä, ja Negridien ollessa pahnan pohjimmaisia. Negridien rodun sisällä australidit ovat kaikkein kehittymättömimpiä, silläpä he elivät vielä kaksisataa vuotta sitten täysin kivikautista metsästäjä-keräilijäelämää, kunnes eurooppalaiset toivat sivistyksen maahan.

Kaukasideista nordideja, eli pohjois-eurooppalaisia (niitä natsien virheellisesti arjalaisiksi kutsumia ihmisiä) pidettiin kehittyneimpinä, sopeutuneimpina ja varsinkin älyllisesti ylivertaisimpina, ja siksipä parhaina kaikista ihmisistä. Kyllähän heidän ylivertainen maailmanherruuskin sen todisti (germaanikansat siis kuuluvat nordideihin, ja germaanikansoja ovat muun muassa ranskalaiset, saksalaiset ja englantilaiset, Euroopan nykyiset suurvallat, sekä amerikkalaiset, noista edellisistä polveutuen). Vielä nostettiin mies kaikessa voimassaan, tarmokkuudessaan, aikaansaavuudessaan ja älykkyydessään naisen yläpuolelle, koskapa ei nainen ollut saanut yksinään mitään aikaan koko maailmanhistoriassa. Siinä ei paljon astiankuivauskaapin keksiminen paina atomin halkaisemisen tai kuuraketin rinnalla.

Nykyään kuitenkin asetelma on käännetty päälaelleen, ja syyllisiä tähän ovat feministit. Heidän mielestään nainen on aina ollutkin tasavertainen miehen kanssa, mikä ei voisi olla kauempana totuudesta. Nykyään nainen tosin on mennyt jo miehen edelle, sillä henkinen kulttuuri kaikkialla länsimaissa suosii naisia ja naismaista käytöstä enemmän kuin miehiä ja heille ominaisia luonteenpiirteitä. Pojat menestyvät juuri sen takia tyttöjä huonommin koulussa (jossa opettajista suurin osa on naisia), koska opetusmetodit on tehty ahkeria tyttöopiskelijoita silmälläpitäen. Miehet ja naiset ovat niin erilaisia etteivät he edes opi samoja asioita samalla tavalla. Tämä on useammankin blogikirjoituksen aihe, mutta ei mennä siihen nyt tämän pidemmälle.

Joka tapauksessa nykyään naisen henki on miehen henkeä arvokkaampi. Ja on se sitä tavallaan ollut aina, koska naisia suojeltiin vihollisilta miesten hengellä. Tämä liittyy taas evoluutiobiologiaan, mutta sen te tiedättekin jo (sperma on halpaa, munasolut kalliita). Naisen hengen ylemmyys näkyy esimerkiksi uutisoinnissa ja ihmisten asenteissa siihen. Jos mies murhaa toisen miehen, siitä saadaan pikku uutinen lehtien kolmossivun alanurkkaan. Jos mies tappaa naisen, revittelevät keltaiset roskalehdet juttua viikkotolkulla etusivuillaan. Jos nainen tappaa naisen, reaktio on sama. Jos nainen tappaa miehen, niin siitä vasta hullunmylly syntyykin, kuten tapaus Auer osoittaa. Anneli Auer selkeästi murhasi oman miehensä (ikkuna, josta keksitty ulkopuolinen murhaaja olisi mukamas tullut sisään, oli rikottu sisäpuolelta, mikä on sataprosenttinen todiste murhan lavastamisesta ulkopuolisen tekemäksi), mutta juttua pyöriteltiin vuositolkulla eri oikeusasteissa, ja murhaaja vapautettiin lopulta kaikista syytteistä, vaikka hänen omat lapsensakin pelkäävät häntä (sanoivat pelkäävänsä että äiti tappaisi myös sijaisvanhemmat, joiden luona lapset elivät turvassa). Nainen kun ei voi olla syyllinen miehensä murhaan, näin kansa, ja kansan parista koottu valamiehistä arvelee (on muuten häpeällisen tyhmä systeemi käyttää tuomion päättäjinä amatöörejä!).

Naiset saavat jatkuvasti miehiä lievempiä tuomioita täysin samoista rikoksista, ja kaikenmaailman esimerkkejä on runsaasti. Kuitenkin vielä naisen elämää arvokkaampaa on nykyään lapsen elämä. Entisaikoina lapsen elämä ei ollut minkään arvoinen, ellei hänestä kasvanut aikuinen, tai ellei hän ollut kruununperijä. Epämuodostuneita, vammaisia ja muuten ei-toivottuja lapsia surmattiin ja jätettiin heitteille jatkuvasti. Nykyään sellainen on kiellettyä, joten peruuttamattoman vahingon tapahduttua vanhemmat joutuvat tekemään kotisynnytyksen ja tukehduttamaan vauvan tyynyllä ja kaivamaan sen pihamultaan, jottei lapsenmurhaajan leima stigmatisoisi heitä iäksi. Ankarista tuomioista nyt puhumattakaan. Totta kuitenkin on että lapsi ei ymmärrä mitään vielä synnyttyään, ja olisi kaikkein järkevintä että sen jälkeen tapahtuneen voisi vielä perua ns. jälkiabortilla. Jos esimerkiksi lapsi onkin vammainen, sillä sehän ei ole ihmisarvoista elämää, eikä kukaan sellaista lasta oikeasti halua (väittävät mitä väittävätkään).
Lapsen elämän arvostamisesta yli kaiken toimii myös äskettäinen uutinen siitä kun joku 16-vuotias tyttö laski yön pimeydessä (ehkä humalassa) pyllyllään puista hyppyrimäkeä alas, iski päänsä tai kaulansa sen poikki kulkeneeseen vaijeriin (jonka tarkoitus oli nimenomaan estää alas laskeminen ilman lupaa. Siitähän nousi tietenkin myrsky sosiaalisessa mediassa, jossa vaadittiin hyppyrimäen turvallisuudesta vastaavia ihmisiä vastuuseen, vaikka turvatoimet olivat täysin kohtuulliset ja siitä laskeminen oli kielletty. Oma vikansa oli, kun kuoli. Luonnonvalinta teki tehtävänsä. Ei kannata olla tyhmä.

Leijonanmetsästys – miksi mies ei enää saa olla mies?

Leijonaa mä metsästän. 

Tahdon saada suuren.

Amerikkalainen hammaslääkäri, jonka nimeä en viitsi mainita, sillä hän on joutunut jo ajojahdin ja vainon kohteeksi, on ampunut metsästysmatkallaan kuuluisan Zimbabwelaisen leijonan, joka oli nimetty Ceciliksi.

Cecil oli luonnonpuistossa asunut vanha mustaharjainen leijona (urosleijonan harja tummuu sen vanhetessa), joka oli laumansa johtaja. Hammaslääkäri oli maksanut yhteensä 55 000 dollaria kahdelle matkaoppaalle/salametsästäjälle, jotka olivat kuolleen eläimen ruhon avulla houkutelleet Cecil-leijonan ulos luonnonpuistosta, jolloin hammaslääkäri oli ampunut eläimen.

Ampuminen tapahtui jousella ja nuolella, mutta leijona ei kuollut yhteen osumaan. Sitä seurattiin seuraavien neljänkymmenen tunnin ajan, ja kiinni saatua se ammuttiin kiväärillä kuoliaaksi. Leijonan metsästys tapahtui teoriassa luonnonpuiston ulkopuolella, jolloin se oli laillinen kaato, mutta käytännössä salametsästäjät olivat sen houkutelleet ulos suojelualueelta tappamista varten.

Netti räjähti taas sellaiseen raivoon ettei moista ole nähty vähään aikaan. Protesteja järjestettiin jopa ihan oikeassa elämässä, mihin peruslaiska nettiaktivisti ei viitsi useinkaan tulla, hammaslääkäri vaimoineen joutui painumaan maan alle, ja sulkemaan klinikkansa toistaiseksi. Heidän talollaan ja hänen klinikallaan parveili vihaisia ihmisiä, jotka jättivät paikalle herjausviestejä sekä tappouhkauksia. Näitä kuultiin ja nähtiin netissä vielä paljon enemmän. Hammaslääkärin nettisivut myös sabotoitiin, samoin kuin hänen tähtiarvionsa (yhdestä viiteen) eräällä hammaslääkärien vertailusivustolla.

Kertakaikkisen typerää toimintaa. Jolla ei sitä paitsi ole mitään merkitystä. Afrikassa elää nykyään noin 30 000 leijonaa. Leijona (Panthera leo) on uhanalainen laji, muttei läheskään siinä määrin kuin esimerkiksi tiikeri (Panthera tigris), joita on jäljellä enää vain noin 3200 yksilöä. Leijonia saa lain mukaan metsästää tietyillä alueilla, jos luvat ovat kunnossa. Käytännössä tätä on hankala, joskus miltei mahdoton, valvoa, minkä tämäkin tapaus taas osoitti. Kuitenkin tässä haukutaan nyt väärää puuta, ja aivan mahdottoman liian suurella magnitudilla.

Todellisia syyllisiä ovat itä-aasialainen lumelääketeollisuus, afrikkalaiset salametsästäjät sekä salakuljettajat. Rikollisia organisaatioita kaikki. Palataan niihin kuitenkin hieman myöhemmin.

Yksittäinen ihminen, tämä hammaslääkäri, joka ampui hieman kyseenalaisia keinoja käyttäen Cecil-leijonan, teki väärin. Siitä olemme lähes kaikki varmasti samaa mieltä. Cecil oli kuuluisa eläin ainakin Zimbabwessa, mikä teki siitä erityisen arvokkaan. Muita arvokkuuden nostajia olivat sen urossukupuoli, korkea ikä, asema laumansa johtajana, suuri koko, sekä muutenkin vaikuttava ulkonäkö. Se oli kertakaikkiaan majestettinen ilmestys, joka ansaitsi tittelinsä aläinkunnan kuninkaana. En mitenkään tahdo olla villieläinten ja uhanalaisten eläinten tappamisen puolella tällä kirjoituksellani, tulkoon se ainakin selväksi. Cecilin elämä oli itsessäänkin arvokas, joten sen riistäminen ilman mitään erityisempää syytä oli väärin.

Kuitenkin Ceciliä ei tuntenut juuri kukaan niistä ihmisistä, jotka nettiraivoa alkoivat ulos syytää. Kukaan ei olisi tiennyt elääkö vai kuoleeko tuo eläin, eikä kukaan olisi välittänyt. Joka tapauksessa Cecil oli jo siinä iässä että se oli luultavasti jälkeläisensä tehnyt. Mitään perustavanlaatuista haittaa ekosysteemille tai edes leijonalaumalle ei eläimen kuolemasta tapahtunut.

Ihmisten on näköjään nykyään erittäin vaikea käsittää, miksi tällaista tapahtuu. Minäpä kerron miksi.
Noh, nykyaikana länsimainen ihminen ei joudu enää metsästämään omaa ruokaansa, vaan sen saa valmiina supermarketin hyllyiltä. Ihminen ei joudu rakentamaan omaa taloaan, koska niitä saa tilattua valmiina elementteinä, ja mikä vielä helpompaa, voi muuttaa jo valmiiseen asuntoon, kenties kerrostaloon, jossa on keskuslämmitys. Ei tarvitse sitten hakata halkoja kesällä ja lämmittää niillä pirttiä talvella. Vaatteet ja kaiken muunkin kulutustavaran voi ostaa tavarataloista tai mikä vielä helpompaa, tilata suoraan netistä kotiovelle. Toimituskulut ja palautuksetkin ovat nykyään Zalandossa ilmaiset. Nälkää, kylmyyttä eikä muutakaan puutetta tarvitse ihmisen enää koskaan nähdä. Suomalainen ei ole kuollut nälkään sitten 1800-luvun. Jokaisella on nykyään tietokone sekä kännykkä, monella vielä joku tabletinkuvatus, joka on sentään täysi turhake. Viihdettä tulee joka tuutista ja sitä voi passiivisesti seurata 24/7, kunnes kuolee pois.

Kaikki on yksinkertaisesti tehty liian helpoksi, niin ettei elämässä ole enää minkäänlaista haastetta. Ihminen ei saa enää onnistumisen kokemuksia, eikä varsinkaan kokea seikkailuita, kun kaikki on modernisoitu, automatisoitu, sähköistetty ja tylsistetty. Eksistentiaalinen ahdistus valtaa alaa niin nuorten kuin vanhempienkin mielissä, koska mitään järkevää sisältöä elämälle ei enää keksitä. Youtube-julkisuus ei ole sitä, ainakaan jos ja kun kaikki suomalaiset vloggarit ovat vain valittavia teinejä, jotka kertovat tyhjänpäiväisyyksiä omasta elämästään, jossa ei kerta kaikkiaan tapahdu mitään.

Vielä kaikkein karuimmin on modernisoinnin kirves iskenyt perinteisesti miehisinä pidettyihin harrastuksiin ja ammatteihin. Mies ei nimittäin enää saa olla mies tässä länsimaisessa yhteiskunnassa. Eikä poika saa olla poika. Miehiset harrasteet on pakolla ja tarkoituksella yritetty tunkea mahdollisimman ahtaalle ja kokonaan pyyhkiä pois ihmisten mielistä, sillä eihän nyt feministeille sovi että mies toteuttaa miehisiä tarpeitaan. Aina ovat miehet vonganneet naisia, ja kehuskelleet valtauksillaan toisilleen. Nyt se on yhtäkkiä mätipussimaista toimintaa. Naiset eivät ymmärrä sitä miksi mies, joka valloittaa monta naista on paljon suurempi sankari kuin nainen, joka valloittaa monta miestä. Koska sperma on halpaa, ja munasolut kalliita, kertoo meille evoluutiopsykologia. Tämän takia naisen on edullisempaa hankkia vain yksi kumppani, kun taas miehen geenien jatkumisen kannalta on paras jos tämä parittelee mahdollisimman monen naaran kanssa. Siksi naisella on valta valita parisuhteessa, koska halukkaita miehiä on aina tarjolla, miehen taas täytyy taistella muitten miesten kanssa siitä kuka saa kenkäkin naisen.

No, tämä oli vain yksi pienenpieni esimerkki, näitä on nimittäin iso liuta muitakin. Sotia ei enää ole. Kuulostaa varmaan hurjalta kun sanon että sodat ovat miesten harrastuksia, mutta niin se on aina ollut. Naiset eivät halua sotia, miehillä sotiminen taas on verissä. Koska sotia ei enää täällä ole, lähtevät maahanmuuttajat (joilla on machokulttuuri, eli heitä ei ole femininisoitu vielä) Syyrian sotimaan. Suomalainen juo itsensä humalaan ja menee nakkikioskin jonoon haastamaan riitaa tappelun toivossa. Jotain tästä kertoo niin jalkapallohuliganismi, jääkiekko-otteluiden säännönmukainen tappelus kuin myös sellaisten uusien urheilulajien kuin Ultimate Fighting Championship-ilmestyminen. Ennen oli gladiaattoritaisteluita, sitten typerä kristinusko kielsi ne muka moraalittomina, vaikka useimmat kristityt nauttivat kisojen katselusta. Sitten niistä kehittyivät härkätaistelut, nuo Ernest Hemingwayn, miehisen miehen esikuvan, suosikkiharrasteisiin lukeutuvat taistot joissa mies ottaa mittaa eläimestä. Nyt naiset ovat kieltämässä härkätaistelutkin, koska eläinten suojelu ja jotain blaablaablaa...

Metsästys on perinteisesti aina ollut miesten alaa. Kivikauden metsästäjä-keräilijäkulttuureista lähtien on nainen aina ollut nuotion äärellä juoruamassa, laittamassa ruokaa ja hoitamassa penskoja, kun taas miehet ovat olleet keskenään metsällä, juron puhumattomina (jottei saaliseläin kuulisi) keihäs tai jousi kädessään valmiina iskemään tai ampumaan. Nykyään metsästys tapahtuu usein ruutiasein, koska se on helmpompaa, mutta silti metsästyksen vetovoima ei ole kokonaan kadonnut. Eläinaktivistit, joista suurin osa on naisia, joista suurin osa on myös feministejä, vastustavat metsästystä kiihkeästi, riippumatta siitä tapahtuuko se ruoanhankintaan, eläinten ylisuuren kannan harventamiseen (hirvet, citykanit yms.) vai trofeenkeräilyyn.

Trofee, eli metsästysmuisto, on seinällä vaikuttava ilmestys. Vaikka vastustankin uhanalaisten lajien salametsästystä, en voi kuin ihailla täytettyjä eläimiä, niiden taljoja, päitä ja sarvia. Mielestäni ne ovat todella vaikuttavia ja vanhan hyvän ajan tyylikkyyttä uhkuvia sisustuselementtejä, joihin liittyy vieläpä hienoja tarinoita ja muistoja.

Trofeemetsästys on miehinen laji. Toki sitä muutama nainenkin on harrastanut, mutta se on erittäin maskuliininen harrastus, josta kaikki tosimiehet nauttisivat, jos pääsisivät kokeilemaan. Nyt ajojahdin kohteeksi joutunutta hammaslääkäriä syyllistetään hänen omista haluistaan miehenä, ja koko juttu pyrkii ilmiselvästi (eläinaktivistien ja muiden feministien johdatuksella) kokonaan metsästyksen kieltämiseen lailla. Kaiken metsästyksen. Feministit näkevät tämän maskuliinisen harrastuksen vaarantavan heidän oman agendansa, eli miehien feminiinistämisen. Koska feministien mielestä kaikki maskuliiniset ja miehiset tavat, halut, himot ja harrastukset ovat pahasta, on ne tuhottava tai laimennettava sille tasolle että ne vastaavat heidän feminiinisiä ja naisellisia ihanteitaan. Jos tämä toteutuisi, olisi miehisyyden loppu lähellä, sillä miehiltä kiellettäisiin yksi toisensa perään (niin kuin moni asia onkin jo keilletty) kaikki heidän rakastamansa asiat. Kaikki jotka saavat heidät tuntemaan olonsa oikeasti miehiksi.

Voitteko kuvitella (ilmeisesti ette) kuinka suuria tunteita ja ajatuksia tuon nimeltämainitsemattoman hammaslääkärin päässä on täytynyt liikkua hänen metsästäessään suurta urosleijonaa Afrikan savannilla. Hän sentään ampui sen jousella ja nuolella! Siinä on sitten miehinen mies. Ei tuollainen mies tuntisi itseään yhtään miksikään eikä hän kestäisi elämäänsä, jos joutuisi olemaan vain tylsä hammaslääkäri yhdeksästä viiten viitenä päivänä viikossa, ja sitten iltaisin katsoisi vain jotain saippuasarjaa televisiosta. Ei sellainen ole oikeaa elämää! Ei sellainen ole varsinkaan miehen elämää. Mies kaipaa välillä luontoon ja seikkailuun, hän kaipaa adrenaliinia vereensä (monetkaan urheilulajit eivät voi sitä jännitystä tarjota, mitä oikeaan seikkailuun kuuluu). Mies tuntee oikeasti elävänsä kun toinen eliö kuolee! Elämän ja kuoleman kamppailu, ah, ei mikään ole sen suurempaa tässä maailmassa.

Onko olemassa yhtään naisten harrastusta mikä olisi kielletty tai mitä yritettäisiin kieltää? Ei taida olla. Ruoanlaitto, kodinhoito, lasten hoito, sisustaminen, virkkaus, vaatteiden shoppailu, kukka-asetelmien sommittelu, puutarhanhoito yms. Ei niistä ole vaaraa kellekään, eikä niitä siis olla kieltämässäkään. Miesten harrastukset, kuten taisteleminen, tappeleminen, metsästäminen, trofeiden keräily, härkätaistelut, urheilukalastus yms. yritetään kaikki kieltää ja tilalle tuoda jotakin femininisoivaa. Miesten elinvoimaa, viriliteettiä (latinan vir = mies) yritetään kaikin keinoin kahlita. Me, miehet, tulemme taistelemaan sitä vastaan viimeiseen asti. Teillä, feministeillä, ei ole mitään oikeutta tulla sanomaan mitä me miehet saamme harrastaa ja mitä emme. Eivätkä ne pelottavan aggressiiviset harrastukset, kuten tappeleminen ja metsästäminen, oikeasti tee pahaa miehille itselleen eikä ulkopuolisille (no, jokunen eläin joskus ehkä kuolee), päin vastoin. Jos mies ei saa toteuttaa maskuliinisia unelmiaan, väkivaltafantasioista puhumattakaan, hänen tukahdutettu persoonallisuutensa ja miehisyytensä kasvaa kieroon, mistä voi seurata hirveitä. Näistä femininisoiduista miehistä, jotka elävät naisvaltaisen henkisen yhteiskunnan tossun alla tulee niitä koulusurmaajia, massamurhaajia, sarjaraiskaajia ja muita sekopäitä, joita te naisetkin kaikkein eniten pelkäätte. Antakaa miesten siis harrastaa omia juttujaan aivan rauhassa, ei teidän tarvitsekaan ymmärtää (eivät miehetkään ymmärrä teidän juoruilukerhojanne ja zumbaamista), kunhan hyväksytte tosiasian. Miehet ja naiset ovat aina olleet erilaisia ja tulevat aina olemaankin. Miesten naisistamisen tulee loppua!

 * * *

Jatka lukemista tällä artikkelilla, jossa paneudun filosofisemmin siihen, mikä antaa arvon minkäkin eliölajin elämälle, ja miksi kaikkien elämä ei ole saman arvoista.