Adoptio pitää kieltää kaikilta

Olen vakaasti sitä mieltä että adoptio pitäisi kieltää kokonaisuudessaan, kaikilta ihmisiltä, ja useastakin syystä:

1. Adoptio on osa kehitysmaiden ongelmaa, ja he tuovat sen meille. Tätä ei voida enää sallia. Jos kehitysmaiden ihmiset hankkivat lapsia yli oman tarpeensa, heille pitää tulla siitä taloudellisia ja psykologisia seurauksia, jotta he oppisivat ettei niin voi tehdä. Ongelmien siirtäminen kehittyneiden maiden harteille ei ratkaise niitä, lakaisee vain maton alle, minkä jäälkeen kehitysmaiden ihmiset voivat jatkaa moraalitonta ja kestämätöntä käytöstään. Kyse on moraalisesta periaatteesta, josta ei saa luistaa: kehitysmaiden ongelmat ovat niiden omia ongelmia, meidän ongelmamme ovat meidän. Ei puututa muiden maiden ongelmiin, eikä varsinkaan viedä omia ongelmiamme muualle.

2. Kansainvälinen adoptio on ihmiskauppaa, aivan selkeästi. Lapsia tuotetaan rikkaiden kehittyneiden maiden ihmisten lemmikeiksi, hyväksikäyttämällä köyhiä naisia sijaissynnyttäjinä. Esimerkiksi Intiassa on viime vuosina runsaasti yleistynyt kohdunvuokraus ulkomaalaisille adoptiohakijoille, mikä tarkoittaa käytännössä köyhien naisten orjuuttamista synnytyskoneiden asemaan aivan minimaalisella korvauksella. TV-dokumenttikin on aiheesta tehty, jossa selvisi että naisia kohdellaan kuin muitakin ihmiskaupan uhreja, orjina tai karjana, josta nyhdetään kaikki hyöty irti, ja parittaja vie rahat.

3. Adoptio yksinhuoltajalle täytyy kieltää, sillä yhdellä ihmisellä, oli hän sitten mies tai nainen, ja kuinka hyvä vanhempi tahansa, ei ole henkisiä eikä fysikaalisia resursseja toimia molempina eri sukupuolia edustavina vanhempina. Mies voi olla ainoastaan isä ja nainen äiti. Lapsi kuitenkin tarvitsee kunnolliseksi ja ehyeksi ihmiseksi kasvaakseen kummankin vanhemman aktiivista läsnäoloa, sekä isän että äidin.

4. Adoptio samaa sukupuolta oleville pareille täytyy pysyäkin kiellettynä, sillä lapsesta ei tule normaalia ihmistä, eikä henkisesti tasapainoista yksilöä, jollei hänellä ole isää ja äitiä kasvattajinaan. Kaksi miestä tai kaksi naista ei korvaa yhtä miestä ja naista, sillä he, vain toista sukupuolta edustavina henkilöinä, eivät pysty eläytymään vastakkaisen sukupuolen rooliin, sielunmaisemaan, eivätkä fyysiseenkään puoleen käytännössä ollenkaan, mikä vaikeuttaa suunnattomasti kasvuiässä olevan ihmisenalun tasapainoista kehitystä. Poika tarvitsee miehen mallin ja tyttö naisen, mutta sen lisäksi poika tarvitsee naisen ja tyttö miehen mallin, jotta oppii toimimaan aikuisenakin vastakkaisen sukupuolen kanssa parhaalla mahdollisella tavalla. Terve sukupuolinen kehitys vaatii molempia eri sukupuolia edustavia vanhempia, jotka ovat aktiivisesti läsnä lapsensa arjessa.

 5. Adoptio perheeseen, jossa ei ole kaikki kunnossa, on lapselle haitaksi. Vaikka lapsella olisikin isä tai äiti, mutta jos toinen tai molemmat heistä ovat juoppoja, narkomaaneja, tupakoitsijoita, muiden päihteiden käyttäjiä tai muuten lusmuja, ei lapsesta kehity kunnollista kansalaista ja rehellistä veronmaksajaa. Adoptiotilanteessa lapsensaanti tulee evätä kaikilta joilla on huume- tai alkoholiongelma, kaikilta jotka tupakoivat, eivät maksa veroja, ovat liian köyhiä, sairaita, hulluja, vammaisia tai muuten epäsopivia lapsen vanhemmiksi. Esimerkiksi moraalinen lepsuilu ja älyllinen laiskuus olisivat adoption estäviä tekijöitä. Toki näiden kaikkien edellä mainittujen asioiden tulisi voida estää myös biologisen lapsen hankinta, mutta ennen kuin tarpeeksi tehokas valvontametodi tätä varten keksitään, on adoptio helpompi kieltää.

 6. Adoptio riistää lapselta oikeuden omiin vanhempiinsa. Ainoastaan lapsen biologiset vanhemmat voivat olla hänelle oikeita vanhempia. Jokaisessa ihmisessä on sisään rakennettuna kaipuu biologisiin vanhempiinsa, tästä kertoo jo sekin että käytännössä kaikki adoptoidut tahtovat löytää oikeat vanhempansa sen jälkeen kun kerrotaan että hänet on erotettu heistä. Adoptiossa elävälle lapselle valehdellaan läytännössä koko tämän lapsuusikä siitä keitä hänen omat vanhempansa ovat. Tämä on suurin vale mitä lapselle voi kertoa. Minulle ei tule mieleen mitään suurempaa kauhua kuin se, että omat vanhempani eivät olisikaan minua kasvattaneet. Totuuden paljastuminen voi olla kova paikka monelle ihmiselle, ja potentiaalisesti traumatisoiva kokemus.

7. Adoptio usein tapahtuu vieraista maista, esimerkiksi Kiinasta Suomeen. Tämä osaltaan nakertaa pala palalta suomalaista kulttuuria ja suomalaisten kansakuntaa. Vaikka kansalaisuuden voi adoptoitu saadakin, kansallisuutta ei hänellä koskaan tule olemaan, paitsi oman kansansa, jonka vanhemmista hän on syntynyt. Kiinan kansaan kuuluva lapsi tulee ikuisesti olemaan kiinalainen, suomen kansaan kuuluva suomalainen. Vaikka kiinalainen menisi naimisiin suomalaisen kanssa, ja saisi lapsen, tulisi tästä sekarotuinen, puoliksi kiinalainen, puoliksi suomalainen, eikä tämä kokisi oikeasti kuuluvansa kumpaankaan kansakuntaan. Tämä taas on omiaan aiheuttamaan levottomuutta näissä irrallisissa mielissä, joille ei löydy oikeaa kotimaata ja -kansaa. Jokainen Suomeen adoptoitu ulkomaalainen horjuttaa kantasuomalaisten asemaa ja köyhdyttää Suomen kansaa. Erilaisuus ei ole rikkaus, sillä se johtaa lopulta siihen että kaikkien geenit ovat sekoittuneet kaikkien kanssa, eikä erillisiä kansakuntia enää ole. Tämä on etenkin kulttuurien kannalta suunnaton menetys, kun kaikki ihmiset ovat samanlaisen valtakulttuurin kasvatteja. Tuo valtakulttuuri tulee luultavasti olemaan anglo-amerikkalainen kulttuuri, jossa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta se ei ole meidän kulttuurimme. Eikä se ole kiinalaisten kulttuuri. Kaikkein pahiten kärsisivät pienet kulttuurit (mm. eskimot, intiaanit, aboriginaalit, maorit, suomalaiset), jotka tulisivat tuhoutumaan täysin, kun kaikki näyttäisivät samoilta, katsoisivat samoja tosi-tv-ohjelmia ja puhuisivat vain huonoa englantia. Myös genetiikan kannalta sekoittuminen olisi huono juttu, sillä erilaisten variaatioiden määrä vähenisi, kun kaikki lähestyisivät samanlaista lopputulosta, ”sekaihmistä”, joka voisi olla alttiimpi pandemioille ja muille taudeille. Tämä voisi koitua koko ihmiskunnan kohtaloksi.

 8. Adoptio vieraan kansan pariin riistää lapselta oikeuden tuntea oma verenperintönsä. Omien vanhempiensa tietämisen lisäksi ihmiselle on erityisen tärkeää tuntea myös oma kansansa, sen maa, kieli, kulttuuri ja perinteet. Vieraisiin maihin adoptoidut lapset menettävät tämän kokonaan, he eivät koskaan saa tuntea todellisia juuriaan ja heistä kasvaa irrallisia ihmisiä. Monilla paikoiltaan irtirevityillä ihmisillä, ja kokonaisilla kansakunnilla (kuten intiaaneilla ja eskimoilla) tämä on johtanut vakavaan kuulumattomuuden tunteeseen, masennukseen, alkoholismiin ja itsemurhiin. Vaikka adoptiolapsi aikuistuttuaan muuttaisikin takaisin oman kansansa pariin, ei hän koskaan tulisi sopeutumaan sinne täysin, sillä häneltä on viety lapsuuden kokemus omassa maassaan, ja hänestä on yritetty kasvattaa jotakin muuta kuin mitä hän pohjimmiltaan on.

9. Vieraasta maasta adoptoidut eivät koskaan kasva omaa kulttuuriaan jatkamaan. Tämä on heidän velvollisuutensakin kansansa jäseninä, ja adoptio varastaa tuolta kansalta yksilön. Entä jos hänestä olisikin tullut kansansa suuri johtaja, pelastaja, vallankumouksellinen diktatuurin kaataja? Adoptio usein kun tapahtuu maista, joista muutenkin pakenevat kaikki kynnelle kykenevät yksilöt, eli ne yhteiskunnan kykenevimmät. Tämä omalta osaltaan rapauttaa tuota kansakuntaa entisestään kun vain kykenemättömimmät jäävät maahan. Aivovuoto on kehitysmaiden pahimpia ongelmia, koska lopulta jäljellä ei ole muita kuin keskenään taistelevia sotalordeja ja muita rikollisia. Maa on käytännössä tuhoutunut, kansakunta on revitty juuriltaan irralleen, eikä tule enää koskaan kotiutumaan minnekään. Voidaan katsoa mustalaisten tilannetta ja todeta että näin on käynyt.

10. Adoptio on moraalisesti väärin, koska se antaa ”lisääntymisen” mahdollisuuden niille, joiden kuuluisi kuolla pois sukuaan jatkamatta. Maailma on jo ylikansoittunut, mikä on aiheuttanut hedelmällisyyden laskua. Tämä johtuu siitä että kun parantuneen ruokavalion ja hygienian ansiosta yhä useampi ihminen selviää lisääntymisikään asti, on luonnon ollut pakko kehittää keinoja kehityksen hillitsemiseksi. Tämä tapahtuu ihan luonnostaan, kun nekin, jotka ennen olisivat surkeina ja sairaalloisina kuolleet jo lapsuudessa, saavuttavat nyt sukukypsyyden, niin heidän sukusolunsa ovat normaalia huonompia. Kun usean sukupolven ajan ovat nämä heikommatkin yksilöt päässeet lisääntymään keskenään, on ihmisten yleinen hedelmällisyys laskenut siihen pisteeseen asti että haitallisten mutaatioiden kertautuessa sukupolvi sukupolvelta on nykyään monia ihmisiä jotka ovat käytännössä täysin lisääntymiskyvyttömiä. Kun hevonen ja aasi yhtyvät tehdäkseen jälkeläisen, siitä syntyy muuli, joka kahden eri lajin risteytyksena on steriili. Samoin on käynyt ihmisille. Tämä on erityisesti länsimaiden ongelma, koska kehitysmaissa kaikkein heikoimmat yhä kuolevat nälkään ja tauteihin, mikä onkin elämän luonnollinen olotila. Ihminen on kehittänyt jopa keinohedelmöityksen, koeputkilapset ynnä kaiken maailman hedelmällisyyshoidot, mitkä osaltaan pahentavat ongelmaa. Kaikkein toivottomimmat tapaukset joutuvat turvautumaan paremman puutteessa adoptioon, jos heidän mielestään lapsi on pakko saada. Mikään pakko se ei ole, jos se ei kerran luonnollisesti onnistu. Olisikin itse asiassa parempi että ihmiset, jotka eivät kykene biologisia lapsia saamaan, eläisivät elämänsä ilman lapsia, koska ”näin oli tarkoitettu”, vaikken mihinkään jumalaan uskokaan. Lisäksi se lapsi on aina ryöstetty joiltain toisilta, miten sellaisen tiedon kanssa voisi elää puhtaalla omallatunnolla?

11. Adoptio lisää ylikansoitusta, ja siten tuhoaa maailmaa. Kehitysmaissa lapsiluku on järjestäänkin valtavan paljon suurempi kuin kehittyneissä maissa, sillä edellämainituissa köyhät hankkivat lapsia vanhuutensa turvaksi, ja useita sen takia että edes joku selviäisi aikuiseksi asti. He ovat kuitenkin karkeasti aliarvioineet omat olonsa, sillä paljon useampi selviää aikuiseksi, kuin olisi tarvis. Tämä on väistämättä johtanut väestöräjähdykseen kehitysmaissa, mikä on käytännössä pilannut nuo maat kokonaan aiheuttamalla sotia ja nälänhätää. Tämän lisäksi köyhien hankkimat lapset eivät ole tehty rakkaudesta ja oikeasta halusta jälkeläisiin, vaan ainoastaan oman edun tavoittelusta ja taloudellisen hyödyn ajattelusta, jolleivät sitten ole raiskauksen, tai muun ehkäisyn puutteessa suoritetun onnettoman aktin epätoivottuja hedelmiä. Adoptio taas, se ottaa kehitysmaiden köyhiltä lapsenpyöräyttäjiltä pois heidän ei-toivottuja lapsiaan, ja näin opettaa heille sellaista löyhää sukupuolimoraalia, että lapsia voi tehtailla miten paljon tahansa välittämättä seurauksista, sillä ylimääräiset voi aina antaa adoptoitaviksi. Saavat varmaan rahaakin siitä, mikä on todella törkeän moraalitonta, omien lastensa myyminen! Köyhien täytyy itse elättää kaikki jälkeläisensä, jotta he oppisivat hieman hillitsemään villinä rehottavaa eläimellistä sukupuoliviettiään. Varsinkin miehet tulisi pakottaa lapsikatraidensa elättäjiksi, jotta ylikansoitusta saataisiin hillittyä tehokkaammin.