Niitä oli kolme, jehovantodistajia, jotka ovikelloani pimputtivat. Kaksi keski-ikäistä naista ja yksi noin 14-vuotias tyttö, joka oli toisen noista naisista lapsi. Naisten aviomiehet jäivät kadulle odottamaan ja seisoskelemaan (miksi?). Joka tapauksessa niitä oli kolme, ja minua yksi, ei siis lainkaan tasavertainen väittely. Minähän nimittäin nujersin ne täysin. Olisivat ottaneet edes ne kaksi miestä lisää väittelyyn, niin heillä olisi ehkä ollut jotain mahdollisuutta. No, oikeastaan ei, koska valeeseenhan ne kaikki uskovat.
Heti alkuun jehovantodistajat lupasivat minulle ikuista elämää. Koska niin siellä Raamatussa sanottiin, väittivät. Lukivat kohdan, mutta eihän siinä niin sanottu, teksti oli niin leväperäinen, että sen saattoi tulkita miten haluaa. Jehovantodistajat olivat sitten päättäneet sen tarkoittavan ikuista elämää. Eikä edes ikuista elämää kuoleman jälkeen, vaan täällä Maan päällä!
Aivan pöyristyttävä väite sai minut alkamaan väittelyn hihhulien kanssa. Ja sitä kestikin sitten varsin kauan. Kysyin heti alkuun, miten ikuinen elämä saavutetaan, mutta he eivät osanneet antaa siihen hyväksyttävää vastausta. Jotain jumaluskoa siihen tietysti liittyi. Selitin heille että tiede pystyy pidentämään ihmisen ikää noin 250-vuotiaaksi asti, mutta sitten tulee tieteelläkin raja vastaan, sillä vaikka ihmisen elinikä on koko ajan pidentynyt, tarkoittaa tämä keskimääräistä elinikää, ei maksimi-ikää, joka ei vielä koskaan ole ylittänyt sataakahtakymmentäviittäkään vuotta. Tiede voi pidentää ihmisen elinikää, mutta ei loputtomiin. Jouduin selittämään jehovantodistajille miksi ihminen ylipäätään vanhenee ja miksi kuolema on olemassa. Luulisi että tällaisia asioita opetetaan kouluissa, vai eivätkö jehovat käy koulua, vai eivätkö vain kuuntele opetusta? No, joka tapauksessa lyhykäisyydessään kuolema on välttämätön evoluution kehittymisen ja itse elämän säilymisen kannalta, sillä yksilöiden eläessä ikuisesti kuolisi jokainen jossain vaiheessa. Jos nämä taas lisääntyisivät mutta olisivat silti kuolemattomia, loppuisi maailmasta tila hyvin äkkiä. Ihminen vanhenee, koska jokaisen solun jakautumisen yhteydessä solujen sisällä olevat kopioituvat telomeerit kuluvat päistään, ja kun solu on jakautunut tarpeeksi monta kertaa, ovat telomeerit kuluneet loppuun ja solu kuolee. Kun tarpeeksi moni solu kuolee, seuraa solukuolema, ihmisen viimeinen loppu, kuolema vanhuuteen, vaikka kaikki taudit ja muut vaivat saataisiinkin eliminoitua.
Hihhulit eivät suostuneet ymmärtämään että maailma on jo nyt vakavasti ylikansoittunut, ja osittain juuri heidänlaistensa "täyttäkää maailma"-tunnuslausetta uhoavien idioottien sitä ylikansoittamana. Kaiken maailman moniavioiset uskonlahkojohtajat kymmenine vaimoineen ja satoine lapsineen eivät auta pätkääkään ylikansoitusongelman hoidossa vaan pahentavat sitä mitä pahimmassa määrin.
Uskovaisten mielestä maapallolle mahtuisi vielä ainakin muutama miljardi ihmistä lisää. Minusta täältä voisi mielellään ottaa monta miljardia, vaikkapa kuusi seitsemästä, pois, ja joukkotuhonnan olisi suotavinta alkaa nimenomaan näistä uskovaisiksi itseään kutsuvista maailmantuhoajista.
Kysymyksessä ei edes ole tärkeää se kuinka monta ihmistä maailmaan mahtuu (vaikka Maan kestokyky on jo ylitetty puolitoistakertaisesti), vaan se mitä tapahtuu, jos kukaan ei kuole? Tietenkään tämä ei ole mahdollista, mutta pelkkä hypoteettinen ajatusleikkikin osoittaa hirvittävän loogisen epäkohdan, joka ei tuntunut uskiksia haittaavan. Miten ihmeessä ääretön määrä ihmisiä voi mahtua mihinkään? Kun ei se muutama lisämiljardi riitä alkuunkaan jos kerran kukaan ei kuole ja kaikki vain lisääntyvät "täyttäkää maa" mielessään!
Mitä ihmettä ne hihhulit oikein ajattelevat! Eivät mitään kuuluu vastaus. Mitäs sitten kun maa on täynnä? Kuivatetaan meret ja asutetaan ne? Entä sen jälkeen? Ihmisasutusta Kuuhun? Sitten Marsiin? Muille planeetoille ja kuille? Ja lopulta toisiin tähtijärjestelmiin, kun kerran ikuinen elinikä riittää siihenkin matkaan (tosin avaruusaluksessa tulisi ahdasta kun vuosikymmenien aikana syntyisi paljon lapsia, eikä kukaan kuolisi). Lopulta kuitenkin tila loppuu. Mitäs sitten kun ihmisiä on äärettömästi, koko äärettömän maailmankaikkeuden täydeltä. Koko maailmankaikkeus koostuu siinä vaiheessa pelkästä ihmismassasta, jotka kiinni toisissaan eivät voi elää eivätkä liikkua, mutta eivät kuolekaan, koska niin ei vain voi tapahtua. Sitäkö ne jeesustelijat haluavat?
Ei kiitos, sanon minä ikuiselle elämälle. Vaikka olisikin kiva elää ikuisesti, en missään nimessä halua että kaikki ihmiset elävät ikuisesti. Uskovaiset voivat kuolla vaikka kaikki heti jos minulta kysytään.
Sellaista DNA:n hukkaa en ollutkaan vähään aikaan kohdannut, kuin nuo ukselta ukselle kolkuttelemassa kiertelevät ihmeidenlupailijat.
On se kumma kun ei järkeä ollenkaan ole kehittynyt joidenkin ihmisten pääkoppaan. Sääliksi kävi lasta, jolta oli evätty oikeus koulutukseen ja oikeaan tietoon, ja joka jatkuvasti valheessa kasvatettuna tulisi aikuisena samanlaiseksi tyhjäntoimittajaksi kuin epäkelvot vanhempansa.
Sitten tietysti jehovaiset luettelivat ennustuksia isosta kirjasta, ne kun mukamas todistavat sen olevan jumalan sanaa, eikä ihmisen sepitettä. Juupajuu, en usko, en osta. "Ennustukset" ovat aina laadittu niin, että ne voi jälkeenpäin tulkita aivan miten lystää. Pedon luvun voi halutessaan laskea keisari Neron, Hitlerin, Bill Gatesin, Saddam Husseinin tai George W. Bushin nimistä. Kaikki riippuu tulkitsijasta. Jos raamatussa puhutaan Kooreksesta, tarkoittaako se muka oikeasti Kyyrosta, jonka alkuperäinen nimi oli Kūruš. Koores ≠ Kūruš. Ja kuvaus jokien vapauttamisesta tuhoamaan Babylon, tästä ei ole minkäänlaista historiallista näyttöä.
Lisäksi yhden ennustuksen osoittautuminen toteen käyneeksi (mitä ei voida pitää mitenkään luotettavana, koska ne ovat kaikki niin leväperäisiä) ei siltikään tekisi raamatusta totta, ei pyhää, eikä jumalan sanaa. Jos kyseinen opus olisi jumalan sanelema, eikö kaiken siinä pitäisi olla täyttä totta, ja jo yksikin virhe veisi pohjan koko kirjan pyhyydeltä? Näinhän tietenkin on.
Toivon että sain selitettyä hihhuleille edes miten ihmisen vanheneminen toimii ja miksi ihminen ylipäänsä kuolee, vaikkeivat he sitä hyväksyisikään. Säälittävää että vastaavanlaista elämänvihaa yhä esiintyy jehovantodistajissa ja muissa taivasuskovaisissa, jotka aliarvostavat oikeaa elämää ja koko maailmankaikkeutta niin syvästi, että kuvittelevat sen olevan vain väliaikainen paha koettelemus ennen ikuista paratiisielämää jossain taivaissa. Surkimukset.
