Minä en pidä urheilusta, en sen harrastamisesta enkä sen seuraamisesta ("penkkiurheilu" ei tietenkään ole oikeaa urheilua, ainoastaan urheilun seuraamista).
Urheilulla oli ennen oikeakin tehtävä, kouluttaa pojista ja miehistä sotilaita, jotka ovat hyväkuntoisia ja pystyvät puolustamaan maataan. Maanpuolustus oli naamioitu leikkimieliseksi kisailuksi, jottei militarismi olisi niin päivänselvää. Esimerkiksi Suomen kansallislaji pesäpallohan nimenomaan harjoitti tulevia sotilaita juoksemisen lisäksi kranaattien heittämiseen. Varhaisempina aikoina lajit olivat nykyistä sotaisampia; miekkailun, jousiammunnan, keihäänheiton, nykkeilyn, painin, vaununajon ja ratsastuksen muodossa. Näitä lajeja minäkin arvostan, toisin kuin nahkakuulan tai muovikiekon perässä porukalla juoksemista/luistelua. Siitä ei ole mitään hyötyä.
Nykyään kun militarismi ja isänmaan puolustaminen alkavat olla vihervasemmiston tyrannian alaisessa länsimaailmassa kirosanoja, on urheilu etääntynyt oikeasta tarkoituksestaan varsin kauas. Mietikää vaikka curlingia tai kuviokelluntaa. Tai mieluummin älkää miettikö, tulee vain paha mieli.
Urheilulle on jäänyt vain yksi tehtävä nykymaailmassa, jossa sota ei ole enää muodissa, toisin kuin kaikkina aiempina aikakausina. Urheilun tehtävä on selvittää kuka on paras jossakin lajissa. Ja eritoten minkä maan kansalainen on missäkin paras. Tämä liittyy oleellisesti kansallisuuteen. Ihmisiä, minuakin urheilun vihaajana, kiinnostaa erityisesti mistä maasta ja kansasta tulevat parhaat minkäkin lajin edustajat. Urheilijat ovat aina edustaneet omaa maataan ja kansaansa, mikä on ollut hyvä, sillä näin on pystytty katsomaan mikä kansa on toistaan parempi milläkin alalla.
Nyt tämä järjestelmä on kuitenkin tuhottu. Viime vuosikymmenien aikana on rapautunut kansallisuuden kulttuuri myös urheilussa, niin kuin muuallakin, ja häpeilemätön rahan valta on korvannut sen kokonaan. Tarkoitan sitä miten eri maat voivat ostaa urheilijoita muilta mailta. Tämä on erittäin häpeällistä ja ahnetta toimintaa, ja se pitäisikin kieltää välittömästi ja ikuisesti.
Helsingin Sanomat kirjoitti aiheesta osuvasti, kyseessä on länsinaapurissamme Ruotsissa tapahtunut doping-käry, joka toivottavasti avaa keskustelua urheilijoiden shoppailemisesta laajemminkin. Tapahtuma kävi tiivistettynä seuraavasti:
Ruotsi ei ollut voittanut olympiakultaa juoksulajeissa viimeiseen neljäänkymmeneen vuoteen. Mainittakoon Ruotsin viimeinen juoksun olympiakultamitalisti nimeltä: Anders Gärderund (voitto vuodelta 1976). Koska Ruotsin nykyinen huono menestys juoksussa harmitti maan urheilupomoja valtavasti, he ostivat etiopialaisen naisen, Abeba Aregawin voittamaan Ruotsille mitaleja. Aregawi meni Ruotsissa asuneen valmentajansa kanssa lumeavioliittoon ja sai Ruotsin kansalaisuuden pikavauhtia. Mutkia oiottiin surutta, valehdeltiin ja huijattiin systeemiä ja kansakuntaa. Juoksijanainen voitti Ruotsin väreissä mitaleita, mutta koko homma haisi kuin etiopialaisen alushousut kameliratsastuksen jälkeen.
Abeba Aregawi ei koskaan asunut Ruotsissa (vaan 5800 kilometrin päässä Addis Abebassa). Hän ei oikeasti ollut naimisissa ruotsalaisen miehen kanssa (juridisesti kyllä, mutta käytännössä ei). Hän ei puhu Ruotsia, ei varmaan tiedä Ruotsista juuri mitään, eikä ole kiinnostunut koko maasta muuna kuin lypsylehmänä joka maksaa hänelle paljon rahaa juoksemisesta sen lipun alla.
Tapaus on kuvottavan oksettava. Eikä edes sen naurettavan ja säälittävän tosiseikan vuoksi, että Aregawi ei ollutkaan niin hyvä juoksija kuin antoi olettaa, hän nimittäin kärysi dopingista. Ei, tapaus on kuvottavan oksettava sen takia että kyseessä on maanpetos! Vieläpä kahden eri maan. Aregawi petti oman kotimaansa Etiopian kilpailemalla EM- ja MM-kisoissa "ruotsalaisena", ja Ruotsin urheilujohto petti oman maansa antamalla etiopialaisen kilpailla ruotsalaisten puolesta.
Etiopialaisesta ei ikinä voi tulla ruotsalaista. Ei vaikka hän oppisi ruotsin kielen, omaksuisi luterilaisuuden tai ateismin, muuttaisi pysyvästi ruotsiin, asuisi siellä lopun ikäänsä, menisi ruotsalaisen kanssa naimisiin ja hankkisi tämän kanssa lapsia, saisi ruotsin kansalaisuuden, vaihtaisi nimensä ruotsalaiseksi ja edustaisi aina Ruotsia kaikissa urheilukisoissa koko loppuikänsä ajan. Afrikkalainen ei muutu Eurooppalaiseksi tällaisilla keinoilla. Eikä millään keinoilla, vaikka kuinka uskoteltaisiin ja valehdeltaisiin.
Totuus on että ruotsalaiset eivät pärjää juoksussa enää, koska niin monet afrikkalaiset ovat nopeampia. Syy on geneettinen eikä sitä voi juridiikalla tai näitten niin kutsuttujen "muovipassiurheilijoiden" shoppailemisella muuttaa. Afrikkalaiset ovat pitkäjalkaisia ja tottuneet jahtaamaan gaselleja savannilla. Rotujen välisiin eroihin ei voi, eikä saa vaikuttaa millään lailla. Urheilijoiden ostaminen toisista maista, kansoista ja roduista tulee olla ehdottoman kiellettyä.
Mitä ihmeen järkeä muka oli ostaa etiopialainen musta nainen edustamaan Ruotsin valkoista kansaa urheilukisoissa? Kuka katsoja muka pystyi samaistumaan tuohon naiseen? Ei kukaan oikeasti, ei edes äärisuvaitsevaisessa Ruotsissa. Semminkin kun urheilun intohimoisimmat kannattajat ovat tunnetusti aina olleet erittäin isänmaallisia ja kansallistuntoisia. Ruotsin urheilijoiden on vastakin pysyttävä Ruotsin kansalaisina, maan oikean väestön edustajina, kaukasidien nordisen alarodun jälkeläisinä.
Jos musta ihminen voittaa pohjoismaisen valtion lippua heiluttaen, kunniaa ei sada kyseiselle pohjoismaalle. Kunnian saa urheilija ja tämän edustama kansakunta, tässä tapauksessa kyseenalaisen kunnian saa häpeällinen valeurheilija, joka ei pärjännytkään ilman epärehellisiä keinoja. Häpeän pitäisi siis olla Etiopian, mutta Ruotsin urheilupamput ovat nyt töppäilleet oikein urakalla, joten hekin saavat osansa häpeästä, ja syystäkin. Tällaisen on loputtava.
Esimerkki oli vain yksi lukuisista. Urheilutilastoja vääristämässä on hyvänä (vai pitäisikö sanoa pahana) esimerkkinä piskuinen Arabian niemimaan öljyvaltio Qatar. Surkean pienestä maasta ei yhtään merkittävää urheilijaa ole koskaan tullut, eikä tule, ja tämän tietää valtio itsekin. Sepä onkin sitten ostanut kokonaisia jalkapallojoukkuita keräillen parhaat pelaajat muista maista, lähinnä Euroopasta, kuten Espanjasta. Huijarivaltio meni jopa niin pitkälle, että osti Espanjasta jalkapallofaneja kannustamaan "Qatarin" maajoukkuetta erinäisissä peleissä. Kuinka häpeällistä toimintaa!
Nyt sitten Qatar killuu mitalitilastoissa hyvällä sijalla, vaikka maan oikean kansan urheilusuorituksista ei ole kukaan koskaan kuullutkaan. Tämä on suuren luokan huijaus, ja kaikki nuo tuloksen pitäisi pistää niitten maitten nimiin, joiden kansalaiset ovat ne Qatarille hankkineet. Jos jalkapallojoukkue koostuu turhan monen maan kansalaisista, diskattakoon tulos kokonaan.
Urheilussa on kyse kansojen paremmuuden selvittämisestä, ei mistään muusta. Nyt se on kuitenkin muuttunut huijaamiseksi, valehteluksi, väärentämiseksi ja dopingin käyttämiseksi. Kaikki kunnia on mennyttä, samoin itse urheus, urheilun kantasana.
