Isänpäivä on isänpäivä

Eräs australialainen feministi, joka ei ansaitse tulla nimetyksi, on ehdottanut että isänpäivä korvattaisiin ”erityisen henkilön päivällä”. Tätä onkin jo kokeiltu sekä maailmalla, että meillä koto-Suomessa, jossa jotkin liberaaleina itseään pitävät päiväkodit ovat ottaneet nimityksen kokeilukäyttöön. Siis päiväkodit! Että tällainen feministis-propagandistinen vasemmistoaivopesu kodistetaan nykyään jo kaikkein vastustuskyvyyttömimpiin ihmisiin, eli pieniin lapsiin! Kuinka hävytöntä ja raakaa toimintaa. Vastustan tätä ehdottomasti.

Isänpäivä on isän päivä. ”Erityisen henkilön päivä” on ensinnäkin jo sanana typerä hirviö, minkä lisäksi se on totaalisen seksistinen miessukupuolta kohtaan. Ei kukaan ole koskaan ehdottanut, eikä edes kehtaisi ehdottaa, äitienpäivän poistamista, muuttamista tai muuten raiskaamista. Miksi tämä feministinen hyökkäys kohdistuu vain miehiin? Koska kaikkihan ne kohdistuvat. Isänpäivä on jo muutenkin alemmassa arvossa kuin äitienpäivä. Äitienpäivä on kauniissa toukokuussa, kun isänpäivä on kurjassa marraskuussa (marras tarkoittaakin kuolemaa), ja tämän lisäksi äitienpäivä on virallinen liputuspäivä, isänpäivä vain vakiintunut. Kumma ettei kukaan ole ottanut tätä pientä lakiasiaa korjatakseen.

Jokainen, joka on isä, on ansainnut oman juhlapäivänsä, kuten myös jokainen joka on äiti. Nykysuomessa vanhemmuutta ei ilmeisesti korosteta tarpeeksi, koska syntyvyys laskee hälyttävästi koko ajan. Etenkin tässä tilanteessa vanhemmuudesta pitäisi palkita kaikin keinoin, ja isän- ja äitienpäivät ovat vain yksi muodollinen tunnustus asiasta. Minusta myös jokainen isä ja äiti ansaitsisivat vanhemmuudestaan vähintään yhden palkallisen vapaapäivän vuodessa.

Miksi ihmeessä kukaan haluaisi poistaa isänpäivän? Sitä on yritetty perustella sillä että kaikilla ei ehkä ole isää. No, kaikilla on oikeasti isä, koska lapsia ei synny pelkistä naisista. Jos isä on kuollut, on se surullinen tapaus, mutta tällöin isänpäivänä voi muistella edesmennyttä isää, ja vaikka käydä tämän haudalla. Jos isä on jättänyt äidin ja lapsensa, on tapaus edelleen valitettava, mutta ei sekään anna oikeutta vielä muilta isänpäivää pois. Isänpäivä on sekä kaikkien isien, että kaikkien lapsien oikeus. Se hyvin marginaalinen vähemmistö, joka ”kärsii” isänpäivästä, ei oikeuta luopumaan tästä perinteestä. Nykyään on vallalla sellainen ilmapiiri, että marginaaliset vähemmistöt kuvittelevat oikeudekseen pompotella vallitsevaa yhteiskuntaa ja enemmistöä aivan mielin määrin. Sellainen peli ei vetele, vaan vähemmistöt pysykööt marginaalissa. Ei yksi ihminen saa pilata tuhannen muun juhlapäivää (saati sitten yksi feministi miljardien ihmisten), vain sillä verukkeella että jollekin voi (ehkä) tulla siitä vähän paha mieli. Kasvakaa jo aikuisiksi feministit, ja lopettakaa tällainen naurettava pelleily! Maailmassa on oikeitakin ongelmia, sekä miehillä että naisilla, ja isänpäivä ei ole yksi niistä, ei lähelläkään.

Luin myös kuinka joku yritti säälittävästi perustella isänpäivän tuhoamista sillä että kyseessä on verrattain uusi perinne (1940-luvun lopulla Suomessa aloitettu), mutta tällä samalla naurettavalla perusteella voisi perustella aivan mitä tahansa, kuten naisten äänioikeuden poistamista (vasta 1900-luvun alusta ollut käytössä) tai jotakin muuta vastaavaa. Ei perinteen tarvitse olla ”ikiaikainen” (sana jota kyseinen henkilö käytti) ollakseen vaalimisen arvoinen. Jos sinä et halua viettää isänpäivää, voit häpäistä oman isäsi ihan yksinäsi.

Joten näpit irti isänpäivästä, se ei ole teidän (feministien) päivänne, ettekä te voi siihen koskea. Aion tulevaisuudessakin viettää isänpäivää hamaan kuolemaani asti, ja siirtää perinteen jälkeläisilleni. Tänä isänpäivänä menen vanhempieni luokse, veljieni kanssa, ja vietämme yhdessä isänpäivää, isäni kunniaksi, joka on meidät siittänyt.

Hyvää isänpäivää kaikille isille! Ikuisesti.

Synnytystalkoot

Millä Suomen väkiluvun saisi nousuun? Suomessa syntyy nimittäin huomattavan vähän lapsia, trendi joka on havaittavissa kaikissa länsimaissa, sekä muutamissa Itä-Aasian erittäin teollistuneissa valtioissa, kuten Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa (sekä muissa Kiinalle kuuluvissa pikkupaikoissa Hong Kongissa sekä Macaossa) ja Singaporessa. Suomen keskimääräinen lapsiluku on 1,57, mikä tarkoittaa tietenkin väestön vähenemistä, koska kahdesta ihmisestä syntyy keskimäärin vähemmän kuin kaksi uutta ihmistä. Suomi on tässä EU:n keskitasoa, maailman keskiarvoa huomattavasti alempana. Euroopassa Suomea huonommin asiat ovat esimerkiksi Saksalla, Espanjalla ja Italialla, kun taas Ranskalla menee hitusen paremmin (lapsiluku 2,0), ja Ruotsissakin lapsia syntyy näennäisesti enemmän (1,9), joskin tässä tilastot hieman valehtelevat, koska mukaan lasketaan Ruotsin valtavasta maahanmuutosta aiheutunut syntyvyyden lisäys. Silti mikään Euroopan maa ei yllä tasolle, jossa väestö uudistuisi normaalisti, lähimpänä on Ranska, mutta kunnolliseen uudistumiseen vaadittaisiin 2,1 lasta per äiti. Länsimaihin laskettavista valtioista suhteellisen hyvin menee ainoastaan yhdellä, Israelilla, jossa lapsiluku on 3,1. Tämä johtuu tietenkin olosuhteiden pakosta, ja juutalaiset tiedostavat kyllä hyvin selvästi että heidän on lisäännyttävä, jotteivat muslimit ylikansoita ja valloita heidän omaa maataan.

Suomi ei ole sodassa tällä hetkellä minkään maan kanssa, joten siltä taholta on turha odottaa parannusta syntyvyystilastoihin. Viime sotien jälkeenhän syntyvyys lähti huimaan nousuun, ja suuret ikäluokat syntyivät jälleenrakentamaan Suomea teollistuneeksi valtioksi. Kehitys onkin ollut hyvää, kunnes syntyvyys lähti vuosisadan loppupuolella laskuun, jolle ei ole loppua näkyvissä. Kehitys on enemmän kuin huolestuttava, ja esimerkiksi Japanin esimerkkiä seuraamalla voimme todeta seurauksien olevan katastrofaaliset koko yhteiskunnalle.

Koko maailman ongelma on ihmisten ylisuureksi lisääntynyt määrä, mutta siitä ei voida syyttää länsimaita, joissa kaikissa syntyvyys on kääntynyt laskuun jo aikaa sitten, kun taas Nigerin kaltaisissa maissa, joissa lapsiluku lähentelee kahdeksaa, on ongelman todellinen syy. Myös Kiinan (18,7 % maailman väestöstä) ja Intian (17,7% maailman väestöstä) kaltaiset väestöjätit ovat suuri osa ongelmaa, vaikka Kiinassa syntyvyys onkin saatu pidettyä diktatuurin ansiosta kohtuullisen alhaisena viime vuosisadan loppupuolella (jotain hyötyä siitäkin). Lista maailman maista, joissa syntyvyys on korkeimmillaan, on karua luettavaa. Kaksikymmentä ”tuotteliainta” maata sijaitsevat kaikki Afrikassa, eikä länsimaita näy listalla hyvin pitkään aikaan. Israel löytyy listan sijalta 63, ja ensimmäinen Euroopan maa, Ranska sijalta 122. Suomi on sijalla 173. Maailmassa on kuitenkin vain 196 valtiota. Myös tämänhetkisiä väestömääriä vertailtaessa Suomi on maailman valtioiden listalla sijalla 114, ja kattaa 0,1% osuuden maapallon ihmisistä.

Huoli suomalaisten säilyvyydestä on siis todellinen, koska tyhjä tila täyttyy aina ihmisistä, niin kuin valtatyhjiö valtioista tai muista entiteeteistä. Jos suomalaiset eivät rupea pian synnyttämään enemmän lapsia kuin nykyään (mielellään yli 2), aiheutuu tästä Suomelle vakavia ongelmia. Ongelmia syntyy kun väestöpyramidi kääntyy päälaelleen, eli suurin osa kansasta on vanhuksia, eikä lisääntymisiässä olevaa nuorisoa. Kuka maksaa vanhusten eläkkeet, kun maksajia on paljon vähemmän kuin saajia? Verojtulojen pieneneminen on vain yksi ongelma muiden joukossa, eikä edes pahin. Vakavin seuraus voi olla koko Suomen valtion hajoaminen, suomalaisen kulttuurin tuhoutuminen ja suomalaisten ihmisten häviäminen. Näin voi oikeasti tapahtua, sillä ei mikään kulttuuri ole automaattisesti sellaisessa asemassa, että se säilyisi ikuisesti. Kulttuurien on aina täytynyt taistella paikastaan historian suuressa kertomuksessa, ja toisen ovat voittaneet, mutta lukemattoman monet muut hävinneet.

Häviämissana on suomen kielessä kuvaava, se tarkoittaa sekä taistelun ja kilpailun häviämistä, että kadotusta, unohdusta, poispyyhkimistä. Tämä on Suomen, suomalaisen kulttuurin ja suomalaisuuden kohtalona, jollei asian puolesta taistella jatkuvasti. Tänne otetaan nykyään maahanmuuttajia maista ja kulttuureista, joilla ei ole, ei ole koskaan ollut, eikä tule koskaan olemaan mitään tekemistä Suomen ja suomalaisuuden kanssa. Tämä on yksinkertaisesti surkea asia. Mitä enemmän Suomeen otetaan maahanmuuttajia, sitä pienemmäksi käy suomalaisten osuus väestöstä. Pakolaisten ja muiden mamujen määrä ei vielä uhkaa koko Suomen väestöä, mutta kun otetaan huomioon heidän huomattavan korkea lapsilukunsa, se että heitä otetaan jatkuvasti lisää, eikä pakolaisten turva kehitysmaista näytä mitää ehtymisen merkkejä, sekä se että suomalaisten itsensä lapsiluku laskee jatkuvasti, on tuhon siemenet kylvetty.

Sen sijaan pitäisi kylvää suomalaisten keskuudessa rakkauden siementä. Kirjaimellisesti. Mutta ihmiset eivät enää tee tarpeeksi lapsia. Syy on monelta osin, ikävä kyllä, nuorten naisten. Ja feministien. Feministit, jotka ovat päässeet nyt valtaan kaikkialla länsimaissa, ovat agitoineet sellaisen ajatuksen että nainen ei enää saa olla äiti. Äitiyttä, joka on ollut naisten ikiaikainen ja kunnioitettu tehtävä, on ruvettu halveksimaan, ja sen katsotaan nykyään suorastaan loukkaavan naisen itsemääräämisoikeutta. Elämän tarkoitus kuitenkin on lisääntyä, ja kaikilla pitäisi olla DNA:hansa koodattuna käsky tuottaa mahdollisimman paljon jälkeläisiä oman sukunsa tulevaisuuden varalle, on kummallista että feministinen aivopesu on ottanut niin lujan otteen nykynuorisosta. Toki osassa miehistäkin on vikaa, kaikki eivät heistäkään halua lapsia, mutta ongelma on erityisen kärjistynyt juuri naisten kohdalla.

Miehiä kun riittäisi teoriassa yksikin siittämään kaikki Suomen naiset. Sperma on halpaa, ja munasolut kalliita, kaikki tietänevät tämän tosiasian. Yksittäisellä naisella onkin siis huomattavasti yksittäistä miestä korkeampi vastuu suomalaisten populaation lisäämisestä. Käytännössä lisääntymisen pitäisi olla velvollisuus valtiota ja yhteiskuntaa kohtaan. Näinhän ennen olikin, vaikkei sitä sen suuremmin tarvinnut mainostaa, nyt kuitenkin tänä rappion aikakautena, jona moraali ei enää ole muodissa, se on tyystin unohtunut.

Sen sijaan asiat ovat kääntyneet päälaelleen, ja kun poliitikko hyväntahtoisesti ehdottaa ”synnytystalkoita”, ovat kaikki ihmiset, mutta erityisesti naiset, tuohtuneita, jopa raivoissaan tästä. Että miten se kehtaa puuttua ihmisten yksityiselämään sillä lailla. Ei tarvitsisi puuttua, jos te hoitaisitte velvollisuutenne, mutta kun ette hoida. Miehillä on asevelvollisuus, naisilla pitäisi olla synnytysvelvollisuus, vähintään kaksi lasta. Tämä koskisi tietenkin vain synnytyskelpoisia yksilöitä, ei perinnöllisten sairauksien kantajia, mielisairaita henkilöitä, vammaisia, liikalihavia, tyhmiä yms. Myös riittävän köyhät ihmiset voitaisiin vapauttaa velvoitteestaan, tai sitten heiltä voisi ottaa lapset sijaisperheeseen, jotta näistä ei kasvaisi uusia köyhiä. Jos löytyisi tarpeeksi halukkaita, synnytysvelvollisuuden voisi hoitaa luovuttamalla munasolunsa siajissynnyttäjän käyttöön, mutta tämä ei liene tässä tilanteessa realistisesti mahdollista. Koeputkihedelmöitykset ja muut vastaavat vaativat kuitenkin vielä ihmisen kantamaan lasta kohdussaan, mikä tietenkin on hyvä asia, alatiesynnytyskin kun on terveellisin vaihtoehto lapselle.

Tunnen henkilökohtaisesti vähintään kahdeksantoista nuorta itseni ikäistä naista, jotka eivät koskaan aio hankkia lapsia. Kahdeksantoista! Lisäksi on parikymmentä muuta, joista epäilen samaa, mutta asia ei ole koskaan tullut ilmi. Sen sijaan tunnen vain yhdeksän ihmistä/pariskuntaa, joilla on lapsi (ja vain yksi kullakin). Ja minulla on kuitenkin Facebookissa 268 kaveria (tai ”kaveria”), joista suurin osa (99,5%) edustaa omaa ikäluokkaani, 20-30-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat parhaassa lapsentekoiässään.

Tämä on selvästi nuorten naisten asenneongelma, sillä tunnen vain yhden itseni ikäisen miehen, joka ei halua lapsia. Sen sijaan olen keskustellut useammankin miehen kanssa, jotka harmittelivat sitä etteivät heidän tyttöystävänsä halua lapsia, eivätkä he ole onnistuneet löytämään sellaista naista, joka haluaisi. Kuulun myös itse tähän joukkoon, vaikka muuten tyytyväinen parisuhteeseeni olenkin. Ja kun sanoin, että miehet harmittelivat tätä asiaa, vähättelin. He olivat suorastaan maansa myyneitä. On todella murskaavan masentavaa jos emme löydä omanikäistemme naisten parista lisääntymishaluisia yksilöitä. Suvun jatkaminen on todella voimakas vietti, ja ainakin minulle elämän päätarkoitus. Tietenkin elämällä saa ja kannattaa olla muitakin tarkoituksia, niitä voi kukin itselleen keksiä (nykyään vallalla olevan pohjattoman hedonismin sijaan suosittelen itseään paremmaksi ihmiseksi kehittämistä), mutta tämä ei saa poistaa halua suvunjatkamiseen.

Ehkä ihmiskunta voi paremmin silloin kun ehkäisykeinot olivat tehottomampia. Nykyään kun on kondomien lisäksi ehkäisypillerit, -kierukat, sun muut. Etenkin vasektomiat ja muut hedelmättömäksi tekevät leikkaukset pitäisi kieltää lailla, mikäli ei kaikkia ehkäisyvälineitä. Nykyään itsensä saa leikellä hedelmättömäksi kuka tahansa 30-vuotias, kyllä siihen nyt ainakin pitäisi vaatia parin munasolun (tai spermanluovutuksen) verran, niin etteivät tämän ihmisen geenit mene hukkaan, ja joku voisi saada siitä kipeästi kaipaamansa avun lapsettomuuteen. Nytkin julkisissa kulkuvälineissä mainostetaan lapsettomuusklinikkaa, eikä munasolunluovuttajia koskaan ole tarpeeksi (spermanluovuttajia sitä vastoin on, mutta sperma onkin halpaa).

Kysyn nyt kuitenkin teiltä naiset, miksi ette halua lapsia? Miksi äiteys ei enää kiinnosta? Miksi ura menee perheen edelle? Miksi koette että lapsi tuhoaa teidän elämänne (suora lainaus eräältäkin naiselta)? Miksi pelkäätte äiteyttä? Miksi vihaatte lapsia? Miksi ette tunne viettiä jatkaa sukua? Miksi teitä ei kiinnosta Suomen ja ihmiskunnan tulevaisuus?

Kansakunnan tila 2017

Helsingin keskusta tänään, kahdeskymmenesensimmäinen maaliskuuta, kauhun ja rappion vuonna 2017.

”Anna rahaa! Please, money! Kerjään kaljarahaa, lupaan etten osta leipää. Haluaisitteko antaa rahaa veteraanikeräykseen? Isonumeroooo, isonumerooooooo! Hei, oletteko jo kuukausilahjoittaja? Ota vaalimainos! Voisitteko luovuttaa verta? Äänestä minua kuntavaaleissa! Olisiko hetki aikaa (ja rahaa)? Matkalippujen tarkastus! Please, please, money, money, pleaaaaaase! Osta isonumeroooooooo! Anna rahaa! RAHAA! RAHAA! VERTA! VERTA! RAHAT TAI HENKI! RAHAT JA HENKI!!!

Tehkää nyt JOKU tälle jotain, ennen kuin kansalainen joutuu turvautumaan aseelliseen väkivaltaan turvatakseen oman henkensä, omaisuutensa ja mielenterveytensä!

Kuntavaalit ovat ovella. Tehdäänpäs vaalikone ja katsotaan saanko taaskaan yhtään ehdokasta, joka olisi samaa mieltä MISTÄÄN kanssani. En saanut yhtäkään viime eduskuntavaaleissa, joten jätin äänestämättä.

Noniin... eipä sieltä tullut taaskaan yhtään jota voisin äänestää. Vaikka joku ehkä olisi jostain avainkysymyksestä kanssani samaa mieltä, on hän jostain toisesta kynnyskysymyksestä päinvastaista mieltä. Minä en tyydy kompromissiin, vaan vaadin yhteiskunnan tulevan sellaiseksi, jollaisen minä sen haluaisin olevan. Tätä vaativat kaikki muutkin, koska se on yhteiskunnan jäsenen oikeus ja jopa velvollisuus. Surullinen tilanne vain on, että olen mielipiteineni aika yksin tässä maassa.

Seuraavaksi lista asioista, jotka ovat minulle merkityksellisiä, ja jotka minä haluaisin muuttaa / pitää samana, niin että Suomesta tulisi kaikille suomalaisille parempi maa elää.

Maahanmuutto.

Maahanmuutto pitää lopettaa välittömästi, ja kieltää lailla, ja jo tänne tulleet maahanmuuttajat pitää karkottaa pysyvästi. Jos joku ei suostu lähtemään, on hänet vietävä väkisin, vaikka väkivalloin. Maahanmuutosta aiheutuneet kustannukset voidaan periä niiltä mailta, joista tänne on tullut tulijoita eniten (Syyria, Irak, Somalia...), ja kun ne eivät maksa, niin lisätään ne näitten maitten velkaan Suomelle, jota ei tulla koskaan unohtamaan. Sillä aikaa kun tuota velkaa ei makseta, kaikki diplomaattisuhteet näihin maihin tulee katkaista, ja Suomen tulee vaatia näitten maitten eroa YK:sta, ja niiden valtio-statuksen kieltämistä. Eiväthän nuo kolme edellämainittua mitään oikeita valtioita ole vuosikymmeniin (jos koskaan) olleetkaan, kun ei niissä ole oikeaa hallintoa, vaan sisällissotia ja terroristiryhmiä. Ne on luokiteltava terroristivaltioiksi.

Oikestaan Suomi oli 1950-luvulla parempi paikka kuin nyt. Silloin nimittäin ei ollut:

hippejä

hiphoppareita

autotunea

photoshopia

huumeidenkäyttäjiä

skeittareita

seinäntöhertäjiä

emoja

turreja

hipstereitä

hevareita

pissiksiä

nuorisoa

mamuja

kukkahattutätejä

vihervassareita

suvakkeja

feministejä

persuja

uusnatseja

terroristeja

homoja

lesboja

hermafrodiitteja

mulatteja

kerjäläisiä

feissareita

puhelinmyyjiä

tosi-TV:tä

tietokonepelinörttejä

nettitrolleja

valeuutisia

muovia joka puolella

roskaa kaduilla

homekouluja

rumia betonilaatikkotaloja

pahaa kasvisruokaa

poliittista korrektiutta

ainaista rahastusta kaikesta

rumaa graafista-, teollista- ja muotisuunnittelua

naurettavia rikollista suojelevia lakeja

pätkätöitä

korkeaa työttömyyttä

lamaa

ilmastonmuutosta

ulkomailta tulevia työntekijöitä

halpamaissa teetettyä krääsää

Sen sijaan 1950-luvulla oli:

kauppoja, joista sai sitä mitä halusi, eikä sitä mitä mainostaja halusi asiakkaan haluavan

siirtomaita (ei tosin ikävä kyllä Suomella)

siirtomaatavarakauppoja

koulupukuja (toivottavasti ainakin)
tyttö-, ja poikakouluja

tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä riippumatta tulotasosta

tyylikästä graafista-, teollista- ja muotisuunnittelua

hyviä elokuvia

lankapuhelimia ja puhelinkoppeja

kotimaisia tuotteita kaupoissa

arvostettuja käsityöammatteja

iän, sosiaalisen aseman, menestyksen ja ammattitaidon tuomaa arvostusta

mies perheen päänä

eläinlajeja, jotka on nyttemmin metsästetty sukupuuttoon

Ja 1950-luvulla sai vielä:

palvelua ihmiseltä ihmiselle

olla herrasmies ilman että feministit rupesivat siitä valittamaan
olla ylipäänsä mies

harrastaa seksia naisten kanssa ilman että sitä voitiin syyttää raiskaukseksi

harrastaa seksiä oman vaimonsa kanssa ilman että sitä voitiin syyttää raiskaukseksi

pukeutua trenssiin ja fedoraan ilman että katsottiin kieroon

pelata pajatsoa

puolustaa kunniaansa ja naisensa kunniaa

perustaa vain miehille tarkoitettuja kerhoja (nykyäänhän voi perustaa vain vain naisille tarkoitettuja kerhoja)

kutsua afrikkalaisperäisiä ihmisiä neekereiksi, plus-kokoisia ihmisiä läskeiksi, sosiaalisesti haasteellisia ihmisiä tyhmiksi, vaikeasti älyllisesti kehitysvaimmaisia ihmisiä idiooteiksi, mieleltään järkkyneitä ihmisiä hulluiksi, kehityksessä haasteellisia ihmisiä vammaisiksi jne.

pitää norsuja sirkuksessa

töitä

palkkaa töistä