Taas sattui todella kauhistuttava tragedia Yhdysvalloissa, kaksikymmenvuotias pojankloppi surmasi 27 ihmistä koulussa, joista kaksikymmentä oli 6-7-vuotiaita pikkulapsia (ja yksi ampujan oma äiti heidän kotonaan). Järkyttävälle teolle ei saada selitystä, koska raukkamainen pelkuriterroristi ampui tietenkin itsensä samalla kertaa välttyäkseen seuraamuksilta.
Selitykseksi kelvatkoon taas kerran syrjintä, koulukiusaaminen, perheen hajoaminen, huono itsetunto, tunne riittämättömyydestä, ystävien puute, rakkauden puute, syrjäytyminen, vääristynyt oikeustaju, empatian kehittymättömyys, harhaiset kuvitelmat omasta vallasta ja samanmielisten hullujen sympatian saaminen internetistä.
Sanalla sanoen poika oli hullu. Aivan saman tekevää miten hän oli tullut hulluksi, hän oli hullu, jolla oli ase. Ainut asia mitä voidaan muuttaa on että hulluilta otetaan ase pois. Hulluja on ollut kautta historian ja tulee aina olemaan, jotkut omaavat jo synnyttyään huonot eväät maailmassa selviytymiseen, toisen kehittyvät hulluiksi, tai jäävät kehittymättä täysipäisiksi, ympäristön tai oman toiminnan vaikutuksesta.
Aivan sama. Hulluutta ei voida poistaa.
Aseet voidaan.Yhdysvalloissa on 89 asetta sataa ihmistä kohti, suunnilleen yhtä paljon kuin kaikissa muissa maailman maissa yhteensä. Suomi killuu tilastoissa kolmannella sijalla Jemenin jälkeen. Täälläkin on aivan liikaa aseita, noin 45 sataa ihmistä kohti. Osa on metsästysaseita, osa sodanaikaisia muistoja, osa urheiluaseita. Aivan sama. Kaikki pois. Piste. Sille ne massamurhat loppuvat, eivät mitenkään muuten.
Aseita saa ainoastaan olla armeijan ja poliisin käytössä, muut eivät niitä mihinkään tarvitse.
Armeijalla täytyy olla aseita, sillä muuten koko armeija on täysin tyhjänpäiväinen eikä pysty puolustautumaan ketään vastaan, koska muut armeijat eivät taatusti ole luopumassa aseistaan. Jos toisilla on, meilläkin täytyy olla, muuten meidät jyrätään. Vahvimman laki. Hyvä tietenkin olisi jos koko ihmiskunta saataisiin luopumaan aseista samalla kertaa, mutta näin ei tule ikipäivänä tapahtumaan, joten se on aivan turhaa haihattelua.
Poliisilla täytyy olla aseita, sillä vaikka aseet tehtäisiin laittomiksi, aina rikolliset niitä jostain saisivat käyttöönsä, joten poliisilla täytyy olla rikollisia vastaan vähintään yhtä järeät pakkokeinot käytössä.
Metsästäjät eivät tarvitse ampuma-aseita. Metsästys on vain harrastus. Sitä voi suorittaa ilman ruutikäyttöisiäkin aseita, kuten vanhanhyvänajan tyyliin jousella ja nuolilla. Tai keihäillä, verkoilla, ansoilla ym.
Urheiluammunta lajina on turha, ja sen voi lakkauttaa. Kaikki lajit ampumahiihdosta skeetiin on tarkoitettu joko ihmisten tai eläinten tappamisen harjoittamiseksi. Maalitauluun voi heittää vaikka tikkaa tai ampua hernepyssyllä. Tai sillä jousella tietenkin.
Asekeräilijät joutuvat luopumaan toimivista aseista ja keräilemään deaktivoituja aseita ja/tai replikoita, joita ei saa toimiviksi.
Aseenkantajat, jotka pitävät asetta itsepuolustukseksi, ja omaksi enemmän henkiseksi kuin fyysiseksi turvakseen, ovat enemmän riskitekijä kuin mitään muuta, ja heiltä aseet pitää ottaa pois aivan ensimmäisenä.
Näin estetään hullujen pääsy käsiksi aseisiin. Ainakin se tulisi olemaan äärimmäisen hankalaa verrattuna nykyiseen tilanteeseen jossa kuka tahansa voi ruveta murhaamaan viattomia sivullisia käden käänteessä. Yhdysvaltojenkin tuoreimmassa tapauksessa kloppi oli ottanut rynnäkkökiväärin äitinsä asekokoelmasta. Mihin äiti tarvitsee asetta? Mihin kokoelmallista aseita? Mihin rynnäkkökivääriä? Vastaus on: ei mihinkään. Pois vaan tuollaiset.
Varsinkin ihmetyttää miksi yksityishenkilöt saavat ostaa rynnäkkökivääreitä ja konetuliaseita, joita ei ole suunniteltu mihinkään muuhun kuin suurten ihmisjoukkojen tappamiseen mahdollisimman nopeasti.
Ruudin keksiminen on pilannut ihmiskunnan. Ruutiaseet pilasivat armeijat, sotilaat, ihmiset, yhteiskunnat, kaiken. Ennen vanhaan sotilaat olivat oikeita sotilaita, koulutetuja ammattilaisia, rautaisia miehiä hyvässä fyysisessä kunnossa, moraaliltaan suoraselkäisempiä, kunniallisempia, tottelevaisempia ja kaikin puolin pätevämpiä kuin nykysotilaat. Ampuma-aseet tekivät sotilaista pelkureita. Tai oikeastaan pelkureista sotilaita. Tämä on erittäin huono asia. Nykyään kuka tahansa voi olla tappaja. Se on aivan liian helppoa. Ase käteen, huido ympärillesi ja paina liipaisinta, varmaan joku jo kuoli. Jopa lapsi voi aseella tappaa, ja usein niin tekeekin, koska heitä värvätään kehitysmaissa sotilaiksi, jos on aikuisista miehistä pulaa. Naisiakin voi olla sotilaina nykyään, mikä on myös väärin. Ase antaa vallan päättää elämästä ja kuolemasta sellaisenkin ihmisen käsiin, joka ei ole kykenevä siitä päättämään. Toista oli ennen, miekkojen ja keihäiden jaloon aikaan, kun sotilaan täytyi oikeasti kohdata vihollinen silmästä silmään, iskeä terä hänen vatsaansa, saada pulppuavaa verta päällensä, nähdä kauhunilme toisen ihmisen kasvoilla ja tuntea hänen viimeinen henkäyksensa ja kaatuvan ruumiinsa paino sen lysähtäessä elottomana maahan. Se antoi varmasti perspektiiviä siitä mitä oikeasti eläminen, kuoleminen ja tappaminen merkitsee. Nykyisillä turhanpäiväisillä pelkuriraukoilla ei ole siitä mitään käsitystä. En väitä että itsellänikään olisi, vaikka olenkin harrastanut miekkailua, jousiammuntaa ja muita muinaisia aseita, niiden rakentamista, käyttöä ja erilaisia tekniikoita ihmisen hengiltä ottamiseen ja vaikka olen monet kerrat koittanut mahdollisimman elävästi kuvitella miltä tappaminen tuntuisi.
Silti en tule koskaan elämässni tappamaan ketään ihmistä, kaikkein viimeisimpänä itseäni, sillä rakastan elämää liian paljon.
Elämän rakastaminen on ominaisuus joka tuntuu kokonaan puuttuvan sellaisilta ihmishirviöiltä, jotka kykenevät terrori-iskuihin ja muihin hirmutekoihin. Toki nuokin hirviöt ovat ihmisiä, en yritä vieroittaa heitä itsestäni ja muista ihmisistä, mutta he ovat vajavaisia ihmisiä, alikehittyneitä yksilöitä. Heiltä puuttuu jotain. He ovat vammaisia. He ovat mielenvikaisia, hulluja, mielisairaita, mielipuolia, kieroonkasvaneita, ymmärrykseltään rajoittuneita, tai kokonaan todellisuuden tajun menettäneitä henkilöitä. Silti ihmisiä. Ikävä kyllä.
Ennen tällaisia tapauksia ei ollut. Miksikö? Siksi ettei tuollaisilla ihmiskunnan häpeätahroilla ollut välineitä purkaa omaa tuskaansa muihin. He tekivät itsemurhan. Kaikki kouluampujathan tekevät nykyään samalla itsemurhan. Jotkut puhuvat laajennetuista itsemurhista. Nuo massamurhaajat ajattelevat että lähtevät maailmasta vieden niin monta muuta ihmistä mukanaan kuin kykenevät. Se ajatus antaa heille edes jonkinlaisen vallantunteen, koska he ovat muuten täydellisesti epäonnistuneet surkeassa ja lyhyessä elämässään. Tällaista vallantunnetta ei nimenomaan tule missään nimessä sallia tuollaisille heikkoluontoisille aivokääpiöille. He ovat ihmislajin heikkoja yksilöitä, joiden on määrä kuolla pois jakamatta geenejään eteenpäin. Epäkelpojen ei kuulu selvitä. Ihminen on ruutiaseiden keksimisellä vienyt tarinaamme huonoon suuntaan, koska nyt moni kelvollinen kuolee samalla kun epäkelpo päättää päivänsä.
maanantai 17. joulukuuta 2012
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Linnan juhlat
Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto 6.12.2012 keräsi taas sankoin joukoin televisionkatsojia kotisohviensa ääreen, ja mikäs sen mukavampi on itsenäisyyspäivän iltaa viettää kuin muiden tyylitajuttomuutta arvostellen, katkerana ja kateellisena siitä ettei himoittu kutsu taaskaan kolahtanut omasta postiluukusta.
Kuitenkin paljonkin olisi sanottavaa ihmisten tyylistä, ja siitä keitä linnaan ylipäätään oli kutsuttu.
Kättelyjonoa katsellessa pistivät silmään erityisestti huonosti pukeutuneet miehet ja naiset, eli ne, jotka eivät olleet etiketin mukaisesi puettuja.
Miehissä eniten häiritsivät, kuten joka ikinen vuosi, ne vasemmiston (köyhälistön) ja perussuomalaisten (junttien) edustajat, jotka eivät suostuneet pukeutumaan frakkiin, vaan tulivat paikalle tummassa puvussa. Tumma puku ei ole ollenkaan riittävän juhlava asuste valtakunnan ykköstilaisuuteen, tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhliin. Silloin pukeudutaan frakkiin eli hännystakkiin. Ei pukuun, eikä edes smokkiin. Kaulassa on rusetti, eikä solmio.
Mutta nuo köyhät ja köyhänmieliset, tyylitajuttomat juntit eivät suostuneet kunnioittamaan Suomen tasavallan presidenttiä, muita arvovieraita, eivätkä Suomen kansaa edes sen vertaa että olisivat pukeutuneet tilaisuuteen sopivalla tavalla, kun heidän kutsumisensakin kyseiseen tapahtumaan on hieman kyseenalaista.
Pertti "Veltto" Virtanen (ps) piti iänikuisen baskerinsa päässään kätellessään presidenttiä, mikä ei tietenkään ole etiketin mukaista, vaan erittäin huonoa käytöstä. Hattu otetaan pois missä tahansa sisätiloissa, puhumattakaan jos ollaan menossa presidenttiä kättelemään suorassa valtakunnallisessa televisiolähetyksessä. Sen lisäksi hän jäi hurraamaan kameroille kädet ilmassa punaisella matolla, mikä ei ole soveliasta myöskään.
Timo "Jytky" Soini (ps) oli ihme ja kumma pukeutunut frakkiin, minkä toki pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta kun perussuomalaisesta poliitikosta on kysymys, ei yleensä kannata odottaa mitään. Mutta ikävä kyllä mikään ei näytä hyvältä tynnyrinkokoisen vatsan päällä, Soinin täytyisi ehdottomasti ruveta tiukalle ja pitkälle laihdutuskuurille. Etoo katsoa moista punkeroa.
Viime vuonna juhlat röyhkeästi väliin jättänyt Teuvo "Sahamies" Hakkarainen (ps) tuli kaikessa junttiudessaan paikalle "velvollisuudentunnosta", sana jonka merkitystä hän ei itse ole eläissään toteuttanut, ja kuten arvata saattoi, tapajuopon tie kävi booliastialle heti kun silmä vältti, ja itsensä humalaan lipittänyt kansan"edustaja" jouduttiin heittämään ulos linnasta hänen alettuaan räyhätä.
J. Henrik "Poski" Tiihonen, oli kutsuttu vain koska hän oli tukenut Sauli Niinistöä tämän presidentinvaalikampanjassa. Räppäri oli pukeutunut kalliiseen Louis Vuittonin pukuun, mutta vain pukuun. Frakki sen olla pitää, aivan sama miten kallis ja hieno puku olisi tarjolla. Luulisi että menestyneellä räppärillä olisi ollut varaa ostaa merkkifrakkikin.
Monen frakkipukuisen miehen valkoiset frakkiliivit pilkistivät esiin mustan frakkitakin etuliepeiden alta, mikä ei ole etiketin mukaista. Ihan pienestä pilkahtelusta en viitsisi valittaa, mutta joidenkin liivit olivat valahtaneet vähintään kymmenen senttimetriä takin alapuolelle, mikä näytti jo todella typerältä. Ongelma oli pahin keski-ikäisillä, elintasoaan huomattavasti kasvattaneilla herroilla, ja tottahan se on että lihavan päällä mikään vaate ei näytä hyvältä, ainakaan niin hyvältä kuin se näyttäisi sopusuhtaisemman ihmisen päällä. Laihduttakaa hyvät herrat.
Kaikkein hävettävimpiä olivat kuitenkin ne elämäntapakieltäytyjät, jotka eivät suostuneet tulemaan juhliin, vaikka heidät oli sinne kutsuttu. Periaatesyistä pois jääneet perussuomalaiset kansanedustajat saisivat hävetä ala-arvoista käytöstään.
Naisten juhlapuvuissa on enemmän vaihtelua, kuten aina, mikä on epäreilua miesten kannalta. Kuitenkin samat pari pukua toistuvat melkein kaikilla naisvierailla. Tänä vuonna oli muodissa yksiolkaiminen "Diana"-puku, joka oli hieno, mutta hivenen ylikäytetty. Väreistä käytetyin tällä kertaa oli sininen, liekö kokoomuslaisen presidentin kunniaksi? Punainen oli myös suosittu, kuten aina, punainen juhlapuku on klassisin ja ehkä kaikkein kaunein mitä naisella voi olla.
Ritva "Kike" Elomaa (ps) oli pukeutunut siniseen pukuun, josta ei ole kauheasti valittamista, paitsi ehkä hihat, jotka olisi voinut jättää pois kokonaan, mutta hänen itsepäisyytensä pukeutua vain siniseen menee yli ymmärryksen.
Tarja Halonen oli pukeutunut pukuun jota hän oli käyttänyt jo kahdesti aiemmin linnan juhlissa, vuosina 2007 ja 2011. Kyllä nyt presidentti voisi panostaa vähän enemmän ja hankkia joka vuodelle oman puvun. Varsinkin kun kyseinen puku ei ruskeanvihreine sävyineen ole kauhean silmäähivelevä.
Kaikki naiset, jotka olivat jo tanttaiässä, ja hieman pulskistuneita, olivat, kuten tavallista, pukeutuneet mitäänsanomattomiin kolttuihin, jotka muistuttivat juhlamekon sijaan enemmän puolijoukkuetelttaa, usein niin värityksensa kuin muotonsakin perusteella. Sääli että niin moni keski-ikäinen nainen on päästänyt itsensä rupsahtamaan ja lihomaan. Laihduttakaa hyvät naiset.
Kaikki silmälasipäiset ihmiset voisivat myös käyttää piilolinssejä, ainakin linnan juhlissa, on sen verran hieno tilaisuus kuitenkin, ja varsinkin jos on kovin näkyvät paksut kehykset laseissa.
Myös linnan kutsuvieraslista herätti kummeksuntaa. Työmies kutsuttu. Millähän perusteella? Miksi juuri hän? Miten oli valittu yksittäinen työmies? Arpomalla vai?
Koko juhlia katsellessa en voinut välttyä ajattelemasta miten paljon hienompi tilaisuus olisi vielä ollut, jos juhlavieraat olisivat kaikki oikeasti valtakunnan kermaa. Nyt kun mukana ovat kaikki kaksisataa kansanedustajaa (paitsi röyhkimykset, jotka jättävät juhlat väliin), mukaan mahtuu kymmenittäin ihmisiä, joiden ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa olevan edustavia, saati sitten kermaa. Kyllä valtion hienoimpien juhlien vieraslista pitäisi koostua valtion hienoimmista ihmisistä. Jos tällainen on jo nykyään tarkoituksena, ei voi kuin surkutella Suomen valtion köyhää tilaa, sillä kaiken maailman turhia julkkiksia ja muita "ei-keitään" oli linnan itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsuttu.
Kuitenkin paljonkin olisi sanottavaa ihmisten tyylistä, ja siitä keitä linnaan ylipäätään oli kutsuttu.
Kättelyjonoa katsellessa pistivät silmään erityisestti huonosti pukeutuneet miehet ja naiset, eli ne, jotka eivät olleet etiketin mukaisesi puettuja.
Miehissä eniten häiritsivät, kuten joka ikinen vuosi, ne vasemmiston (köyhälistön) ja perussuomalaisten (junttien) edustajat, jotka eivät suostuneet pukeutumaan frakkiin, vaan tulivat paikalle tummassa puvussa. Tumma puku ei ole ollenkaan riittävän juhlava asuste valtakunnan ykköstilaisuuteen, tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhliin. Silloin pukeudutaan frakkiin eli hännystakkiin. Ei pukuun, eikä edes smokkiin. Kaulassa on rusetti, eikä solmio.
Mutta nuo köyhät ja köyhänmieliset, tyylitajuttomat juntit eivät suostuneet kunnioittamaan Suomen tasavallan presidenttiä, muita arvovieraita, eivätkä Suomen kansaa edes sen vertaa että olisivat pukeutuneet tilaisuuteen sopivalla tavalla, kun heidän kutsumisensakin kyseiseen tapahtumaan on hieman kyseenalaista.
Pertti "Veltto" Virtanen (ps) piti iänikuisen baskerinsa päässään kätellessään presidenttiä, mikä ei tietenkään ole etiketin mukaista, vaan erittäin huonoa käytöstä. Hattu otetaan pois missä tahansa sisätiloissa, puhumattakaan jos ollaan menossa presidenttiä kättelemään suorassa valtakunnallisessa televisiolähetyksessä. Sen lisäksi hän jäi hurraamaan kameroille kädet ilmassa punaisella matolla, mikä ei ole soveliasta myöskään.
Timo "Jytky" Soini (ps) oli ihme ja kumma pukeutunut frakkiin, minkä toki pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta kun perussuomalaisesta poliitikosta on kysymys, ei yleensä kannata odottaa mitään. Mutta ikävä kyllä mikään ei näytä hyvältä tynnyrinkokoisen vatsan päällä, Soinin täytyisi ehdottomasti ruveta tiukalle ja pitkälle laihdutuskuurille. Etoo katsoa moista punkeroa.
Viime vuonna juhlat röyhkeästi väliin jättänyt Teuvo "Sahamies" Hakkarainen (ps) tuli kaikessa junttiudessaan paikalle "velvollisuudentunnosta", sana jonka merkitystä hän ei itse ole eläissään toteuttanut, ja kuten arvata saattoi, tapajuopon tie kävi booliastialle heti kun silmä vältti, ja itsensä humalaan lipittänyt kansan"edustaja" jouduttiin heittämään ulos linnasta hänen alettuaan räyhätä.
J. Henrik "Poski" Tiihonen, oli kutsuttu vain koska hän oli tukenut Sauli Niinistöä tämän presidentinvaalikampanjassa. Räppäri oli pukeutunut kalliiseen Louis Vuittonin pukuun, mutta vain pukuun. Frakki sen olla pitää, aivan sama miten kallis ja hieno puku olisi tarjolla. Luulisi että menestyneellä räppärillä olisi ollut varaa ostaa merkkifrakkikin.
Monen frakkipukuisen miehen valkoiset frakkiliivit pilkistivät esiin mustan frakkitakin etuliepeiden alta, mikä ei ole etiketin mukaista. Ihan pienestä pilkahtelusta en viitsisi valittaa, mutta joidenkin liivit olivat valahtaneet vähintään kymmenen senttimetriä takin alapuolelle, mikä näytti jo todella typerältä. Ongelma oli pahin keski-ikäisillä, elintasoaan huomattavasti kasvattaneilla herroilla, ja tottahan se on että lihavan päällä mikään vaate ei näytä hyvältä, ainakaan niin hyvältä kuin se näyttäisi sopusuhtaisemman ihmisen päällä. Laihduttakaa hyvät herrat.
Kaikkein hävettävimpiä olivat kuitenkin ne elämäntapakieltäytyjät, jotka eivät suostuneet tulemaan juhliin, vaikka heidät oli sinne kutsuttu. Periaatesyistä pois jääneet perussuomalaiset kansanedustajat saisivat hävetä ala-arvoista käytöstään.
Naisten juhlapuvuissa on enemmän vaihtelua, kuten aina, mikä on epäreilua miesten kannalta. Kuitenkin samat pari pukua toistuvat melkein kaikilla naisvierailla. Tänä vuonna oli muodissa yksiolkaiminen "Diana"-puku, joka oli hieno, mutta hivenen ylikäytetty. Väreistä käytetyin tällä kertaa oli sininen, liekö kokoomuslaisen presidentin kunniaksi? Punainen oli myös suosittu, kuten aina, punainen juhlapuku on klassisin ja ehkä kaikkein kaunein mitä naisella voi olla.
Ritva "Kike" Elomaa (ps) oli pukeutunut siniseen pukuun, josta ei ole kauheasti valittamista, paitsi ehkä hihat, jotka olisi voinut jättää pois kokonaan, mutta hänen itsepäisyytensä pukeutua vain siniseen menee yli ymmärryksen.
Tarja Halonen oli pukeutunut pukuun jota hän oli käyttänyt jo kahdesti aiemmin linnan juhlissa, vuosina 2007 ja 2011. Kyllä nyt presidentti voisi panostaa vähän enemmän ja hankkia joka vuodelle oman puvun. Varsinkin kun kyseinen puku ei ruskeanvihreine sävyineen ole kauhean silmäähivelevä.
Kaikki naiset, jotka olivat jo tanttaiässä, ja hieman pulskistuneita, olivat, kuten tavallista, pukeutuneet mitäänsanomattomiin kolttuihin, jotka muistuttivat juhlamekon sijaan enemmän puolijoukkuetelttaa, usein niin värityksensa kuin muotonsakin perusteella. Sääli että niin moni keski-ikäinen nainen on päästänyt itsensä rupsahtamaan ja lihomaan. Laihduttakaa hyvät naiset.
Kaikki silmälasipäiset ihmiset voisivat myös käyttää piilolinssejä, ainakin linnan juhlissa, on sen verran hieno tilaisuus kuitenkin, ja varsinkin jos on kovin näkyvät paksut kehykset laseissa.
Myös linnan kutsuvieraslista herätti kummeksuntaa. Työmies kutsuttu. Millähän perusteella? Miksi juuri hän? Miten oli valittu yksittäinen työmies? Arpomalla vai?
Koko juhlia katsellessa en voinut välttyä ajattelemasta miten paljon hienompi tilaisuus olisi vielä ollut, jos juhlavieraat olisivat kaikki oikeasti valtakunnan kermaa. Nyt kun mukana ovat kaikki kaksisataa kansanedustajaa (paitsi röyhkimykset, jotka jättävät juhlat väliin), mukaan mahtuu kymmenittäin ihmisiä, joiden ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa olevan edustavia, saati sitten kermaa. Kyllä valtion hienoimpien juhlien vieraslista pitäisi koostua valtion hienoimmista ihmisistä. Jos tällainen on jo nykyään tarkoituksena, ei voi kuin surkutella Suomen valtion köyhää tilaa, sillä kaiken maailman turhia julkkiksia ja muita "ei-keitään" oli linnan itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsuttu.
tiistai 4. joulukuuta 2012
Lävistykset ovat rumia
Lävistykset ovat nykyään suuressa muodissa aivan kuten tatuoinnitkin. Lävistyksissä tatuointeja huonompi asia on että niitä otetaan kasvoihin, joita juuri kukaan ei kehtaa sentään tatuoida. Lävistysten parempi puoli tatuointeihin verrattuna on että ne saa otettua pois, tosin niistä jää ikävä reikä ihoon, jonka parantuminen voi kestää hyvinkin kauan.
Lävistyksiäkin on ihmiskunta harrastanut jo ammoisista ajoista lähtien, mutta se ei toki tarkoita että lävistykset olisivat automaattisesti, ja aina, kauniita. Suurin osa niistä onkin rumia.
Vastustan kaikkia muita lävistyksiä paitsi korvakoruja (ja niissäkin vain yksi reikä korvannipukassa on sallittu, eikä missään nimessä venytetty reikä!)
Lävistyksiä ottavat nykyään miehet ja naiset, nuoret tietenkin vanhoja enemmän, sillä vasta hiljattain ovat tulleet muotiin muut kuin korvakorut. Enemmän ja enemmän näkee extreme-kokeilunhaluisia ihmisiä, jotka ovat pilanneet kasvonsa rei'ittämällä ne täyteen koruja tai venyttämällä kasvojenosiaan muodottomiksi. Miten voi ihminen vihata omia kasvojaan niin paljon että muokkaa itsestään elävän hirviön? Miksi mikään ei riitä? Jotkut ovat selvästi jääneet koukkuun lävistyksiin, niin kuin tatuointeihinkin, aina pitää saada lisää ja aina hurjempaa. Kapinaa yhteiskuntaa ja vallitsevia normeja vastaan? Idiotiaa, sanon minä. Sulkee myös monen työpaikan oven pysyvästi.
Kaikkein kauheimpia lävistyksiä ovat venytyskorut, jotka venyttävät esim korvia, nenää tai huulia muodottomiksi lihanpaloiksi, joissa on valtavat reiät. Orjakaupan aikaan eräät afrikkalaiset naiset venyttivät alahuulensa muodottoman isoiksi lätyiksi pitämällä aina suurempia ja suurempia "lautasia" huulessaan. Tämä sen takia että epämuodostuneet ja rumat naiset eivät kelvanneet edes orjiksi ja heitä ei laivattu Amerikkaan.
Ihonalaiset paukamat, sarvet yms. ovat venytyskorujen kanssa samalla sijalla hirveimpien lävistysten kanssa. Pään epämuodostumilta ja kasvaimilta näyttävät muhkurat ovat käsittämättömän hirveitä.
Muut vartalokorut. Tanko niskassa tai rinnassa, renkaita selässä, kaikki aivan kamalia. Näyttävät finneiltä, ruvilta tai epämuodostumilta ihossa.
Nenäkorut. Pahin on keskellä oleva nenärengas, jollainen sopii vain härille. Toiseksi pahin on nenänvarren yläosan lävistävä tanko silmien välissä. Seuraavaksi nenän sivulla oleva rengas tai muu koru. Ainut hyvä puoli nenän keskellä olevassa renkaassa on, että jos sen ottaa pois, reikä ei juurikaan näy.
Huulikorut. Ylä- tai alahuulessa oleva rengas tai tankopallo pilaa suun alueen kauniin ulkonäön, kamalaa. Huulikorun reiästä valuu vesi ulos ja koru voi vahingoittaa hampaitakin.
Kulmakorut. Kulmakarvojen ylittävä rengas tai lävistävä pallopäinen tanko on kauhea ja pilaa kulmakarvojen elegantin kaaren.
Kielikorut. Kielen lävistävä tanko on ruma ja turha lisäke, joka voi myös hangata hammaskiillettä pois, mikä on haitallista. Onneksi näkyy vain harvoin, mutta joillakin on ikävä tapa muljautella kielikorua suussaan, mikä on ällöttävää.
Ienkorut. Ylähuulen alla roikkuva rengas hankaa hammaskiilteen pilalle, ja on muutenkin rumannäköinen. Ainut hyvä puoli on että se ei näy koko ajan, ja jos sen ottaa pois, sen jättämää reikää ei huomaa.
Hammaskorut. Hammaskiilteen pilaava reikä hampaassa tai hampaan päälle liimattava koru, jota ei saa irti hammasta vahingoittamatta, kertakaikkisen typerä idea. Näkyy vain hymyillessä, mitä ei onneksi Suomessa liikaa harrasteta.
Nännikorut. Tangot ja renkaat nänneissä eivät sovi kenellekään. Haittaavat imetystä ja voivat olla muutenkin kivuliaita ja vaarallisia. Hyvä puoli on etteivät ne näy ulkopuolisille ollenkaan.
Napakorut. Parempi paikka lävistykselle kuin mikään muu kohta vartalossa, sillä napa on muutenkin kuopalla, eikä pieni reikä siellä haittaa niin kamalasti. Muttei napakoru kyllä yleensä kauhean hyvä idea ole. Onneksi ei näy vaatteiden alta kuin hyvin harvoin.
Korvakorut. Korvakorut voivat olla kauniita, ja perinteiset korut usein ovatkin, kunhan lävistys sijaitsee korvannipukassa, eli korvan alareunassa. Yksi reikä korvassa riittää, ja ylempänä korvanlehdessä sijaitsevat, esimerkiksi korvan reunan kiertävät renkaat tai koko korvan läpi kulkevat tangot eivät näytä hyvältä.
Lävistyksiäkin on ihmiskunta harrastanut jo ammoisista ajoista lähtien, mutta se ei toki tarkoita että lävistykset olisivat automaattisesti, ja aina, kauniita. Suurin osa niistä onkin rumia.
Vastustan kaikkia muita lävistyksiä paitsi korvakoruja (ja niissäkin vain yksi reikä korvannipukassa on sallittu, eikä missään nimessä venytetty reikä!)
Lävistyksiä ottavat nykyään miehet ja naiset, nuoret tietenkin vanhoja enemmän, sillä vasta hiljattain ovat tulleet muotiin muut kuin korvakorut. Enemmän ja enemmän näkee extreme-kokeilunhaluisia ihmisiä, jotka ovat pilanneet kasvonsa rei'ittämällä ne täyteen koruja tai venyttämällä kasvojenosiaan muodottomiksi. Miten voi ihminen vihata omia kasvojaan niin paljon että muokkaa itsestään elävän hirviön? Miksi mikään ei riitä? Jotkut ovat selvästi jääneet koukkuun lävistyksiin, niin kuin tatuointeihinkin, aina pitää saada lisää ja aina hurjempaa. Kapinaa yhteiskuntaa ja vallitsevia normeja vastaan? Idiotiaa, sanon minä. Sulkee myös monen työpaikan oven pysyvästi.
Kaikkein kauheimpia lävistyksiä ovat venytyskorut, jotka venyttävät esim korvia, nenää tai huulia muodottomiksi lihanpaloiksi, joissa on valtavat reiät. Orjakaupan aikaan eräät afrikkalaiset naiset venyttivät alahuulensa muodottoman isoiksi lätyiksi pitämällä aina suurempia ja suurempia "lautasia" huulessaan. Tämä sen takia että epämuodostuneet ja rumat naiset eivät kelvanneet edes orjiksi ja heitä ei laivattu Amerikkaan.
Ihonalaiset paukamat, sarvet yms. ovat venytyskorujen kanssa samalla sijalla hirveimpien lävistysten kanssa. Pään epämuodostumilta ja kasvaimilta näyttävät muhkurat ovat käsittämättömän hirveitä.
Muut vartalokorut. Tanko niskassa tai rinnassa, renkaita selässä, kaikki aivan kamalia. Näyttävät finneiltä, ruvilta tai epämuodostumilta ihossa.
Nenäkorut. Pahin on keskellä oleva nenärengas, jollainen sopii vain härille. Toiseksi pahin on nenänvarren yläosan lävistävä tanko silmien välissä. Seuraavaksi nenän sivulla oleva rengas tai muu koru. Ainut hyvä puoli nenän keskellä olevassa renkaassa on, että jos sen ottaa pois, reikä ei juurikaan näy.
Huulikorut. Ylä- tai alahuulessa oleva rengas tai tankopallo pilaa suun alueen kauniin ulkonäön, kamalaa. Huulikorun reiästä valuu vesi ulos ja koru voi vahingoittaa hampaitakin.
Kulmakorut. Kulmakarvojen ylittävä rengas tai lävistävä pallopäinen tanko on kauhea ja pilaa kulmakarvojen elegantin kaaren.
Kielikorut. Kielen lävistävä tanko on ruma ja turha lisäke, joka voi myös hangata hammaskiillettä pois, mikä on haitallista. Onneksi näkyy vain harvoin, mutta joillakin on ikävä tapa muljautella kielikorua suussaan, mikä on ällöttävää.
Ienkorut. Ylähuulen alla roikkuva rengas hankaa hammaskiilteen pilalle, ja on muutenkin rumannäköinen. Ainut hyvä puoli on että se ei näy koko ajan, ja jos sen ottaa pois, sen jättämää reikää ei huomaa.
Hammaskorut. Hammaskiilteen pilaava reikä hampaassa tai hampaan päälle liimattava koru, jota ei saa irti hammasta vahingoittamatta, kertakaikkisen typerä idea. Näkyy vain hymyillessä, mitä ei onneksi Suomessa liikaa harrasteta.
Nännikorut. Tangot ja renkaat nänneissä eivät sovi kenellekään. Haittaavat imetystä ja voivat olla muutenkin kivuliaita ja vaarallisia. Hyvä puoli on etteivät ne näy ulkopuolisille ollenkaan.
Napakorut. Parempi paikka lävistykselle kuin mikään muu kohta vartalossa, sillä napa on muutenkin kuopalla, eikä pieni reikä siellä haittaa niin kamalasti. Muttei napakoru kyllä yleensä kauhean hyvä idea ole. Onneksi ei näy vaatteiden alta kuin hyvin harvoin.
Korvakorut. Korvakorut voivat olla kauniita, ja perinteiset korut usein ovatkin, kunhan lävistys sijaitsee korvannipukassa, eli korvan alareunassa. Yksi reikä korvassa riittää, ja ylempänä korvanlehdessä sijaitsevat, esimerkiksi korvan reunan kiertävät renkaat tai koko korvan läpi kulkevat tangot eivät näytä hyvältä.
lauantai 1. joulukuuta 2012
Tatuoinnit ovat rumia
Tatuoinnit ovat nykyään erittäin suosittuja. Onhan niitä aina ollut, ammoisista ajoista lähtien (Siperian haudoista on löydetty 2500 vuotta vanhoja tatuoituja skyytialaisten ruumiita), mutta vasta viime vuosikymmeninä on vartalon leimaamisesta tullut muotia kaiken kansan keskuudessa.
Tätä ennen tatuointeja oli lähinnä merimiehillä ja vangeilla, joiden karskiin imagoon ne (ehkä) sopivatkin.
Vastustan tatuointeja. Niin miesten kuin naisten, kaikenlaisia tatuointeja. Tatuointeja otetaan ilman pätevää syytä, lyhemmän tai pidemmän hetken mielijohteesta. Tatuoinnit ovat jos ei joka ikisellä kerralla, niin ainakin lähes aina rumia. Tatuointeja ei suunnitella yhteensopiviksi toistensa kanssa ja muutenkin syyt niiden ottamiseen ja tatuoinnin valintaan ovat huonoja. Tatuointeihin ja niiden ottamiseen jäädään koukkuun, en tunne yhtäkään tatuoitua, joka ei haluaisi enempää kuin yhden tatuoinnin. Sama asia kuin lemmikkieläinten kanssa: aina halutaan lisää kaikkea.
Myös tatuoijat ovat pääsääntöisesti huonoja: geneerisiä, itseään toistavia ja toisiaan matkivia lahjattomia kuvataiteilijoita, jotka käyttävät harjoituspaperinaan ihmisten ihoa. Anteeksiantamatonta toimintaa, sillä huono tatuointi on pysyvä rangaistus typerästä päähänpistosta.
Tyhmyydestä.
Hetken päähänpistosta.
Lahjaksi.
Muistoksi (rakkaan nimi/oma lapsi/kuollut sukulainen/lemmikki).
Koristeeksi.
Uskonnollisesta syystä.
Kuuluakseen joukkoon (merimiehet, vangit, jengiläiset, rikolliset, uusnatsit, yakuza).
Muoti-ilmiön takia (rockabilly, burleski, hipsterit).
Fanituksen takia (idolin nimi, naama tai logo).
Luomaan uusi identiteetti, jos vihaa vanhaa mitätöntä itseään ja haluaa tulla kuuluisaksi.
Persoonansa korostamiseksi.
Koska tatuoinnit ovat muodissa ja muillakin on.
Mukasyvällisen merkityksen takia (mietelause, "salainen" symboli).
Koukkuun jäämisen takia.
Tyhmät humalaiset päähänpistot, jekut ja ekstreme-kokeilut voidaan unohtaa syinä heti alkuunsa.
Lahjaksi saatu tatuointi ei ole hyvä syy, tatuointia ei kannata ottaa, jos muut sitä haluavat. Myöskin "aikuistumisrituaalina" kahdeksantoistavuotissyntymäpäivälahjaksi itse itselleen antama tatuointi on huono ajatus, vanhempien turhaa kapinointia ja mahdollisesti myöhemmin kaduttava päähänpisto.
Muistoksi otettu tatuointi on myös huono idea. Varsinkin oman rakkaan nimi sydämen keskellä. Jos kumppani vaihtuu, tulee tatuoinnista ikävä muistutus pieleen menneestä suhteesta. Ne ovat myös erittäin mauttomia. Samoin lasten nimet ja syntymäajat ovat aivan turhia tatuoinnin aiheita, kuin myös kuolleiden vanhempien. Jos rakastat läheisiäsi tarpeeksi, eivät he unohdu koskaan mielestäsi, etkä tarvitse ilmoitusta merkittynä ihoosi. Vielä pahempi on lemmikin kuoleman muistomerkki iholla.
Koristeeksi otettu tatuointi on turha. Muoti vaihtuu, mielipiteet vaihtuvat, koristeet vaihtuvat, mutta tauointi pysyy. Ei voi olla varma tykkääkö koristeesta enää vanhana. Ja miksei voi ottaa väliaikaista hennatatuointia koristeeksi, tai maalata ihoaan väliaikaisesti tai käyttää koruja, tai mitä tahansa, josta voi tarpeen tullen luopua? Tatuoinnista ei pääse eroon, vaikka haluaisi.
Uskonnolliset tatuoinnit ovat myös turhia. Ensinnäkin, jos joku todella uskoo jumalaan, raamattu sanoo, että älä koristele ihoasi millään lailla, tai herra suuttuu. Siispä uskonnollisten kuvien ottajat ovat tekopyhiä tai huonoja uskovaisia. Lähinnä näitä otetaan Latinalaisissa maissa, yhteenkuuluvuuden tunteen takia, koska useilla muillakin niitä on. Halutaan kuulua joukkoon. Turhaa.
Joukkoon kuulumisen takia merimiehet, sotilaat, vangit, rikolliset, moottoripyöräjengiläiset, uusnatsit, yakuza-gangsterit ja muut enemmän tai vähemmän epäilyttävät ryhmittymät ottavat ihoonsa kuvia, samanlaisia kuin muillakin ryhmän jäsenillä. Ne ovat usein symbolisia (suomileijona, hakaristi, Hells Angels-logo), mauttomia, geneerisiä, mielikuvituksettomia, rumia, vastenmielisiä, vihamielisiä muita kohtaan tai täysin sopimattomia tehden kantajastaan yhteiskunnallisen hylkiön. Vankien kaikki tatuoinnit pitäisi poistattaa.
Muoti-ilmiöt ja trendit luovat tatuointikuumetta, ja noiden ilmiöiden kannattajat haluavat merkitä itsensä kuuluviksi tiettyihin ryhmiin. Esim rockabilly ja burleskiharrastajilla on retrotatuointeja, pin-up-kuvia yms. Hipsterien tatuointeihin kuuluvat mauttomat iänikuiset mietelauseet kaunokirjoituksella, sydämet, kolmiot, silmät, perhoset ja kyyhkyset rinnan päällä. Nämä kaikki ovat ennalta-arvattavia, kökköjä, tylsiä, eivät todellakaan omaperäisiä, kertovat omistajastaan ainoastaan sen että hän on epävarma omasta identiteetistään ja on muiden ohjailtavissa. Ei todellakaan suositeltavaa.
Fanitatuoinnit, kuten idolin naama, nimi, bändilogo, elokuvahahmo tms. on myös typerä tatuoinnin aihe. Idolit voivat vaihtua, mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet muuttua täysin erilaisiksi, varsinkin nuorilla ihmisillä, jotka tällaisia tatuointeja ottavat. Tuskinpa mikään edellämainituista oikeasti omaa niin suurta ja mullistavaa merkitysta faninsa elämään, että tämän kannattaisi ottaa siitä pysyvä muisto tatuoituna ihoonsa. Ei ainakaan kannattaisi olla.
Jotkut ihmiset ovat tatuoineet koko kehonsa luurangoksi, tai tiikerin/leopardin värikuosein, vain sen takia, että tulisivat kuuluisiksi. Erittäin huono syy pilata loppuelämänsä työmahdollisuudet ja panna kaikki yhden kortin varaan, jos vaikka onnistaisi. Ihmiset ovat myös pettyneitä normaaliin itseensä, ja jos ei ole minkäänlaista talenttia tai omia kykyjä tulla kuuluisaksi ja menestyneeksi, tatuoivat sitten itsensä ylt'ympäri. Tämä ei tietenkään kerro kuin äärimmäisestä huomionhakuisuudesta, vaikka huomion kohde ei ole sellaista oikeasti ansainnut. Mitä on tehnyt Zombie-boy Rick Genest? Ei mitään, joku on vain tehnyt häneen karmaisevat luurankotatuoinnit.
Ihmiset jotka ottavat tatuoinnin "persoonansa korostamiseksi" ovat epvarmoja persoonastaan. Onko sitä olemassa, ja millainen se on, onko se sellainen kuin he haluaisivat sen olevan, ja millaisena muut ihmiset sitä pitävät? Tällaisten ihmisten tulisi miettiä miten he voisivat oikeasti muuttaa ajattelutapojaan, kehittää persoonaansa sisältäpäin, eikä yrittää paikata siinä olevia aukkoja ulkoisin keinoin, kuten piiloutuen tatuointien taakse.
Koska muillakin on, on yksi huonoimmista syistä ottaa tatuointi. Enää ei ole erilaista olla tatuoitu. Ei tarvitse ottaa tatuointia esittääkseen olevansa kova kaveri. Oikeastaan se on säälittävää, jos joku sen takia mustetta iholleen hakkaa. Myös tatuoinnin ottamisen aikainen kipu, ja sen sietäminen ei ole mikään saavutus josta tulisi haaveilla.
Jotkut kuvittelevat että on hienoa, kun ottaa syvällisen mietelauseen ihoonsa tatuoituna, mielellään kaunokirjoituksella, mielellään vieraalla kielellä. Tai sitten salainen symboli, mielellään hepreaksi tai kiinaksi, mielellään niin että kysyjille joutuu sitä selittämään. Tällainen on yleensä äärimmäisen noloa, mautonta, säälittävää ja turhaa. Se antaa kuvan pinnallisesta ihmisestä, joka on tatuoinut symbolin ihoonsa korostaakseen olematonta viisauttaan tai mielen harmoniaa, jota hänessä ei ole.
Viimeisenä syynä on tatuointeihin koukkuun jääminen. Tatuoinnit tuntuvat aiheuttavan riippuvuutta, niiden omistajat ovat niin niihin kiintyneitä, että haluavat aina vain lisää ja lisää. Koska noita pieniä tatuointeja ei ole alunperinkään suunniteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, on lopputulos yleensä kamalan ja hirveän välimaastosta oleva sotkuinen sekamelska ympäri vartaloa. Aina ei edes mietitä mitä halutaan, kunhan vain halutaan uusi tatuointi.
Tätä ennen tatuointeja oli lähinnä merimiehillä ja vangeilla, joiden karskiin imagoon ne (ehkä) sopivatkin.
Vastustan tatuointeja. Niin miesten kuin naisten, kaikenlaisia tatuointeja. Tatuointeja otetaan ilman pätevää syytä, lyhemmän tai pidemmän hetken mielijohteesta. Tatuoinnit ovat jos ei joka ikisellä kerralla, niin ainakin lähes aina rumia. Tatuointeja ei suunnitella yhteensopiviksi toistensa kanssa ja muutenkin syyt niiden ottamiseen ja tatuoinnin valintaan ovat huonoja. Tatuointeihin ja niiden ottamiseen jäädään koukkuun, en tunne yhtäkään tatuoitua, joka ei haluaisi enempää kuin yhden tatuoinnin. Sama asia kuin lemmikkieläinten kanssa: aina halutaan lisää kaikkea.
Myös tatuoijat ovat pääsääntöisesti huonoja: geneerisiä, itseään toistavia ja toisiaan matkivia lahjattomia kuvataiteilijoita, jotka käyttävät harjoituspaperinaan ihmisten ihoa. Anteeksiantamatonta toimintaa, sillä huono tatuointi on pysyvä rangaistus typerästä päähänpistosta.
Miksi tatuointeja otetaan?
Tyhmyydestä.
Hetken päähänpistosta.
Lahjaksi.
Muistoksi (rakkaan nimi/oma lapsi/kuollut sukulainen/lemmikki).
Koristeeksi.
Uskonnollisesta syystä.
Kuuluakseen joukkoon (merimiehet, vangit, jengiläiset, rikolliset, uusnatsit, yakuza).
Muoti-ilmiön takia (rockabilly, burleski, hipsterit).
Fanituksen takia (idolin nimi, naama tai logo).
Luomaan uusi identiteetti, jos vihaa vanhaa mitätöntä itseään ja haluaa tulla kuuluisaksi.
Persoonansa korostamiseksi.
Koska tatuoinnit ovat muodissa ja muillakin on.
Mukasyvällisen merkityksen takia (mietelause, "salainen" symboli).
Koukkuun jäämisen takia.
Nämä ovat kaikki huonoja syitä ottaa tatuointi. Hyviä syitä ei olekaan.
Tyhmät humalaiset päähänpistot, jekut ja ekstreme-kokeilut voidaan unohtaa syinä heti alkuunsa.
Lahjaksi saatu tatuointi ei ole hyvä syy, tatuointia ei kannata ottaa, jos muut sitä haluavat. Myöskin "aikuistumisrituaalina" kahdeksantoistavuotissyntymäpäivälahjaksi itse itselleen antama tatuointi on huono ajatus, vanhempien turhaa kapinointia ja mahdollisesti myöhemmin kaduttava päähänpisto.
Muistoksi otettu tatuointi on myös huono idea. Varsinkin oman rakkaan nimi sydämen keskellä. Jos kumppani vaihtuu, tulee tatuoinnista ikävä muistutus pieleen menneestä suhteesta. Ne ovat myös erittäin mauttomia. Samoin lasten nimet ja syntymäajat ovat aivan turhia tatuoinnin aiheita, kuin myös kuolleiden vanhempien. Jos rakastat läheisiäsi tarpeeksi, eivät he unohdu koskaan mielestäsi, etkä tarvitse ilmoitusta merkittynä ihoosi. Vielä pahempi on lemmikin kuoleman muistomerkki iholla.
Koristeeksi otettu tatuointi on turha. Muoti vaihtuu, mielipiteet vaihtuvat, koristeet vaihtuvat, mutta tauointi pysyy. Ei voi olla varma tykkääkö koristeesta enää vanhana. Ja miksei voi ottaa väliaikaista hennatatuointia koristeeksi, tai maalata ihoaan väliaikaisesti tai käyttää koruja, tai mitä tahansa, josta voi tarpeen tullen luopua? Tatuoinnista ei pääse eroon, vaikka haluaisi.
Uskonnolliset tatuoinnit ovat myös turhia. Ensinnäkin, jos joku todella uskoo jumalaan, raamattu sanoo, että älä koristele ihoasi millään lailla, tai herra suuttuu. Siispä uskonnollisten kuvien ottajat ovat tekopyhiä tai huonoja uskovaisia. Lähinnä näitä otetaan Latinalaisissa maissa, yhteenkuuluvuuden tunteen takia, koska useilla muillakin niitä on. Halutaan kuulua joukkoon. Turhaa.
Joukkoon kuulumisen takia merimiehet, sotilaat, vangit, rikolliset, moottoripyöräjengiläiset, uusnatsit, yakuza-gangsterit ja muut enemmän tai vähemmän epäilyttävät ryhmittymät ottavat ihoonsa kuvia, samanlaisia kuin muillakin ryhmän jäsenillä. Ne ovat usein symbolisia (suomileijona, hakaristi, Hells Angels-logo), mauttomia, geneerisiä, mielikuvituksettomia, rumia, vastenmielisiä, vihamielisiä muita kohtaan tai täysin sopimattomia tehden kantajastaan yhteiskunnallisen hylkiön. Vankien kaikki tatuoinnit pitäisi poistattaa.
Muoti-ilmiöt ja trendit luovat tatuointikuumetta, ja noiden ilmiöiden kannattajat haluavat merkitä itsensä kuuluviksi tiettyihin ryhmiin. Esim rockabilly ja burleskiharrastajilla on retrotatuointeja, pin-up-kuvia yms. Hipsterien tatuointeihin kuuluvat mauttomat iänikuiset mietelauseet kaunokirjoituksella, sydämet, kolmiot, silmät, perhoset ja kyyhkyset rinnan päällä. Nämä kaikki ovat ennalta-arvattavia, kökköjä, tylsiä, eivät todellakaan omaperäisiä, kertovat omistajastaan ainoastaan sen että hän on epävarma omasta identiteetistään ja on muiden ohjailtavissa. Ei todellakaan suositeltavaa.
Fanitatuoinnit, kuten idolin naama, nimi, bändilogo, elokuvahahmo tms. on myös typerä tatuoinnin aihe. Idolit voivat vaihtua, mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet muuttua täysin erilaisiksi, varsinkin nuorilla ihmisillä, jotka tällaisia tatuointeja ottavat. Tuskinpa mikään edellämainituista oikeasti omaa niin suurta ja mullistavaa merkitysta faninsa elämään, että tämän kannattaisi ottaa siitä pysyvä muisto tatuoituna ihoonsa. Ei ainakaan kannattaisi olla.
Jotkut ihmiset ovat tatuoineet koko kehonsa luurangoksi, tai tiikerin/leopardin värikuosein, vain sen takia, että tulisivat kuuluisiksi. Erittäin huono syy pilata loppuelämänsä työmahdollisuudet ja panna kaikki yhden kortin varaan, jos vaikka onnistaisi. Ihmiset ovat myös pettyneitä normaaliin itseensä, ja jos ei ole minkäänlaista talenttia tai omia kykyjä tulla kuuluisaksi ja menestyneeksi, tatuoivat sitten itsensä ylt'ympäri. Tämä ei tietenkään kerro kuin äärimmäisestä huomionhakuisuudesta, vaikka huomion kohde ei ole sellaista oikeasti ansainnut. Mitä on tehnyt Zombie-boy Rick Genest? Ei mitään, joku on vain tehnyt häneen karmaisevat luurankotatuoinnit.
Ihmiset jotka ottavat tatuoinnin "persoonansa korostamiseksi" ovat epvarmoja persoonastaan. Onko sitä olemassa, ja millainen se on, onko se sellainen kuin he haluaisivat sen olevan, ja millaisena muut ihmiset sitä pitävät? Tällaisten ihmisten tulisi miettiä miten he voisivat oikeasti muuttaa ajattelutapojaan, kehittää persoonaansa sisältäpäin, eikä yrittää paikata siinä olevia aukkoja ulkoisin keinoin, kuten piiloutuen tatuointien taakse.
Koska muillakin on, on yksi huonoimmista syistä ottaa tatuointi. Enää ei ole erilaista olla tatuoitu. Ei tarvitse ottaa tatuointia esittääkseen olevansa kova kaveri. Oikeastaan se on säälittävää, jos joku sen takia mustetta iholleen hakkaa. Myös tatuoinnin ottamisen aikainen kipu, ja sen sietäminen ei ole mikään saavutus josta tulisi haaveilla.
Jotkut kuvittelevat että on hienoa, kun ottaa syvällisen mietelauseen ihoonsa tatuoituna, mielellään kaunokirjoituksella, mielellään vieraalla kielellä. Tai sitten salainen symboli, mielellään hepreaksi tai kiinaksi, mielellään niin että kysyjille joutuu sitä selittämään. Tällainen on yleensä äärimmäisen noloa, mautonta, säälittävää ja turhaa. Se antaa kuvan pinnallisesta ihmisestä, joka on tatuoinut symbolin ihoonsa korostaakseen olematonta viisauttaan tai mielen harmoniaa, jota hänessä ei ole.
Viimeisenä syynä on tatuointeihin koukkuun jääminen. Tatuoinnit tuntuvat aiheuttavan riippuvuutta, niiden omistajat ovat niin niihin kiintyneitä, että haluavat aina vain lisää ja lisää. Koska noita pieniä tatuointeja ei ole alunperinkään suunniteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, on lopputulos yleensä kamalan ja hirveän välimaastosta oleva sotkuinen sekamelska ympäri vartaloa. Aina ei edes mietitä mitä halutaan, kunhan vain halutaan uusi tatuointi.
Movember on pilattu
No nyt se on ohi, Movember siis. Ja hyvä niin. On sitä taas saanut katsella suttuisia kuontaloita koulussa ja muuallakin.
Movemberilla oli ihan hyvä idea silloin kun se syntyi, ja vielä viime vuonnakin siitä taidettiin jotain mainita, mutta tänä vuonna tuntui unohtuneen koko tempauksen kansanterveyttä kohottava luonne.
Movember, eli "Moustache November", viiksimarraskuu, perustettiin Australiassa vuonna 2003, ja ideana oli että kaikki kampanjaan osallistuvat miehet leikkaavat naamakarvoituksensa sileäksi kuun alussa ja kolmenkymmenen päivän ajan kasvattavat viiksiä, minkä aikana ja jälkeen kampanjaan osallistuvat naiset harrastaisivat seksiä viiksimiesten kanssa. Tämä sen takia että säännöllinen seksin harrastaminen auttaa tehokkaasti ehkäisemään eturauhassyöpää, joka on maailmanlaajuisesti miesten toiseksi yleisin syöpä heti keuhkosyövän (lopettaisivat sen tupakoinnin!) jälkeen. 800 miestä kuolee vuosittain eturauhassyöpään Suomessa.
Kuitenkin koko Movember-tapahtuma on nyt muuttunut vain hassuttelukarnevaaliksi, jonka aikana saa luvan olla mauton kolmenkymmenen päivän ajan, vaikkei muuten kehtaisikaan. Joka toisella jannulla on ylähuulessa jos jonkinmoista hahtuvaa ja törkykalapuikkoa, mutta naiset eivät osallistu kampanjaan ollenkaan. Ja ei, päätöspäivän kekkereissä nähdyt imagoaan kohottavat puolijulkkisnaiset "ironisissa" hipsteritekoviiksissään eivät oikeasti osallistu kampanjaan niin kuin heidän(kin) kuuluisi.
Myönnetään, totuushan on että viikset ovat helposti mauttomuuden huipentuma, eivätkä sovi juuri kenellekään, ainakaan nykyaikana. Toista oli ennenvanhaan, edellisillä vuosisadoilla, kun viiksiä osattiin vielä hoitaa. Ja jos viikset eivät kunnolla kasva, älä edes yritä niitä kasvattaa, harvat amishaivenet nenän alla eivät tee kunniaa kenellekään, ovat ainoastaan naurettavan säälittävät.
Mutta silti, naiset, annoitteko viiksiä kasvattaville miehille? Yhtään tällaista tapausta ei korviini kuun aikana kuulunut, eikä kukaan nainen ollut viiksistä innoissaan. Kukaan ei edes muistanut naisten osuutta Movemberissa, kaikki vaan tuhahtelivat: "no onkos Movember menossa", kun viiksekkäitä miehiä paikalle ilmestyi.
Loppugaalassa kerättiin rahaa eturauhassyövän hoitoon, se on totta ja ihan kiva, mutta olisi paljon helpompi ehkäistä sitä ennalta täysin luonnollisella tavalla, joka tuottaa vieläpä nautintoa molemmille osapuolille, niin miehhille kuin naisillekin.
En ole katkera, koska en itse osallistunut Movemberiin, sillä viikset ovat mielestäni anteeksiantamaton tyylivirhe käytettynä ilman partaa, ja varsinkaan hoitamattomina, mutta silti olen pettynyt naisten olemattomaan panokseen miesten terveyden kohentamiseksi.
Movemberilla oli ihan hyvä idea silloin kun se syntyi, ja vielä viime vuonnakin siitä taidettiin jotain mainita, mutta tänä vuonna tuntui unohtuneen koko tempauksen kansanterveyttä kohottava luonne.
Movember, eli "Moustache November", viiksimarraskuu, perustettiin Australiassa vuonna 2003, ja ideana oli että kaikki kampanjaan osallistuvat miehet leikkaavat naamakarvoituksensa sileäksi kuun alussa ja kolmenkymmenen päivän ajan kasvattavat viiksiä, minkä aikana ja jälkeen kampanjaan osallistuvat naiset harrastaisivat seksiä viiksimiesten kanssa. Tämä sen takia että säännöllinen seksin harrastaminen auttaa tehokkaasti ehkäisemään eturauhassyöpää, joka on maailmanlaajuisesti miesten toiseksi yleisin syöpä heti keuhkosyövän (lopettaisivat sen tupakoinnin!) jälkeen. 800 miestä kuolee vuosittain eturauhassyöpään Suomessa.
Kuitenkin koko Movember-tapahtuma on nyt muuttunut vain hassuttelukarnevaaliksi, jonka aikana saa luvan olla mauton kolmenkymmenen päivän ajan, vaikkei muuten kehtaisikaan. Joka toisella jannulla on ylähuulessa jos jonkinmoista hahtuvaa ja törkykalapuikkoa, mutta naiset eivät osallistu kampanjaan ollenkaan. Ja ei, päätöspäivän kekkereissä nähdyt imagoaan kohottavat puolijulkkisnaiset "ironisissa" hipsteritekoviiksissään eivät oikeasti osallistu kampanjaan niin kuin heidän(kin) kuuluisi.
Myönnetään, totuushan on että viikset ovat helposti mauttomuuden huipentuma, eivätkä sovi juuri kenellekään, ainakaan nykyaikana. Toista oli ennenvanhaan, edellisillä vuosisadoilla, kun viiksiä osattiin vielä hoitaa. Ja jos viikset eivät kunnolla kasva, älä edes yritä niitä kasvattaa, harvat amishaivenet nenän alla eivät tee kunniaa kenellekään, ovat ainoastaan naurettavan säälittävät.
Mutta silti, naiset, annoitteko viiksiä kasvattaville miehille? Yhtään tällaista tapausta ei korviini kuun aikana kuulunut, eikä kukaan nainen ollut viiksistä innoissaan. Kukaan ei edes muistanut naisten osuutta Movemberissa, kaikki vaan tuhahtelivat: "no onkos Movember menossa", kun viiksekkäitä miehiä paikalle ilmestyi.
Loppugaalassa kerättiin rahaa eturauhassyövän hoitoon, se on totta ja ihan kiva, mutta olisi paljon helpompi ehkäistä sitä ennalta täysin luonnollisella tavalla, joka tuottaa vieläpä nautintoa molemmille osapuolille, niin miehhille kuin naisillekin.
En ole katkera, koska en itse osallistunut Movemberiin, sillä viikset ovat mielestäni anteeksiantamaton tyylivirhe käytettynä ilman partaa, ja varsinkaan hoitamattomina, mutta silti olen pettynyt naisten olemattomaan panokseen miesten terveyden kohentamiseksi.
perjantai 30. marraskuuta 2012
Liikakansoitus ja syntyvyyden säännöstely
Liikakansoitus on nykyään jo vakava ongelma sillä Maapallon resurssit eivät riitä kaikille. Miljoonat ihmiset elävät nälässä ja köyhyydessä ja ihmisiä myös kuolee nälkään jatkuvasti.
Mitä asialle voi tehdä?
Köyhyyttä ei olla onnistuttu koskaan poistamaan eikä sitä kokonaan pystytäkään poistamaan, vaikka sitä vähentää voitaisiinkin. Sillä koko ajan kun köyhien maiden elintaso kasvaa, kuluvat luonnonvarat ja Maapallon resurssit kiihtyvää vauhtia ja köyhyys lisääntyy.
Maapallolla on resursseja, kuten öljyä ja mineraaleja, rajattu määrä. Öljy tulee loppumaan viimeistään 60 vuoden päästä. Oikeastaan sitä on vielä senkin jälkeen jäljellä, mutta niin hankalissa paikoissa (öljyhiekka) että sen ylös pumppaaminen ja puhdistaminen käy aivan liian kalliiksi, jolloin öljyntuotanto menettää kannattavuutensa ja loppuu kokonaan.
Mutta viis öljystä, jos ruoka ja vesi loppuvat. Öljyhän pyörittää "vain" kaikkea maailman liikennettä ja sivutuotteena pilaa ilmakehän päästöillään. Kehitysmaissa on kuitenkin usein pulaa kaikkein perustavanlaatuisimmista resursseista eli ruoasta ja vedestä. Ilman niitä ei voi kukaan elää. Vesihän ei maailmasta lopu, koska se vain muuttaa muotoaan, vettä haihtuu merestä auringon lämmön vaikutuksesta, vesihöyry tiivistyy pilviksi, joista vesi sataa maahan, maalla vesi virtaa jokiin ja järviin ja lopulta takaisin mereen. Mutta puhtaasta, juomakelpoisesta vedestä on pulaa monilla päiväntasaajan lähettyvillä sijaitsevilla alueilla, missä ei sada tarpeeksi, eikä kuiva maa pidä satanutta vettä pinnalla kauaa. Samoin ruoka on kortilla kehitysmaissa, joissa viljelysmaa on kuivunut tai sato muuten pilaantunut.
Näihin ongelmiin ei ole helppoa ratkaisua, mutta yksi asia on selvä. Ihmisiä on aivan liikaa. Maapallon kestokyky tuli vastaan jo vuonna 1980 ja nykyään tarvitsisimme 1,5 Maata tuottamaan tarpeeksi ravintoa ja resursseja kaikille. Ihmisten lisääntymistä olisi siis hyvä pystyä sääntelemään. Se olisi helpoin ratkaisu ruokapulaan: vähemmän syöjiä, enemmän ruokaa kaikille.
Maailman suurin syntyvyys on Nigerissä, jossa keskimääräinen lapsiluku on 7,52 (Suomen keskimääräinen lapsiluku on 1,73). Tuollainen lapsiluku on aivan kestämätön. Köyhät hankkivat lapsia vanhuutensa turvaksi, varmuuden vuoksi niin monta kuin mahdollista, jos osa ei selviä aikuiseksi asti. Kuitenkin moni selviää ja kehitysmaiden väkiluvut räjähtävät pian käsiin jos asialle ei tehdä mitään.
Mutta mitä asialle voisi tehdä?
Hankala kysymys. Syntyvyyden säännöstelyä on hankala toteuttaa maissa, joiden ihmiset ovat täysin tietämättömiä ehkäisyn merkityksestä ja hyödyista, ja joissa taikausko hallitsee ihmisten mieliä.
Ikävän esimerkin kertoi entinen biologian ja maantiedon opettajani, joka tekee vapaaehtoista avustustyötä Afrikassa. Hän oli yhdessä muiden kanssa opettamassa kondomin käyttöä afrikkalaisille. Avustustyöntekijät näyttivät selkeästi kepin avulla miten kondomi laitetaan päälle. Mutta kuinkas kävikään, illalla oli joka savimajan eteen isketty pystyyn keppi, jotka oli huputettu kyläläisille annetuilla ehkäisyvälineillä. Ei ole kyllä tyhmyyden määrällä mitään rajaa.
Samoin taikausko on vakava ongelma Afrikassa, sillä siellä päin kiertää uskomus jonka mukaan seksi neitsyen kanssa parantaa AIDS:in! Voiko järkyttävämpää harhaluuloa kuvitella! Tuon seurauksena AIDS:iin sairastuneet miehet raiskaavat nuoria tyttöjä, lapsia, jopa vauvoja! Sairasta touhua. Vauvoja on kuollut heidän sisäelintensä revettyä raiskausten seurauskena. Ja tauti vain leviää.
Syntyvyyden säännöstely olisi erittäin tärkeää kehitysmaissa, joissa syntyvyys yleisesti on hyvin korkeaa eikä ruokaa riitä kaikille. Apuun tarvittaisiin lainsäädäntöä, vahvoja hallituksia jotka myös pitäisivät kiinni lakien noudattamisesta, ehkäisyn opettamista kaikille jo nuoressa iässä sekä ehkäisyvälineiden jakamista kansalaisille. Hyvä esimerkki saatiin Kiinasta, jossa viime vuosisadalla aloitettu yhden lapsen politiikka tuotti kohtalaisen hyviä tuloksia, kun vanhempia sakotettiin ylimääräisistä lapsista. Ehkä sakottaminen ei toimi rahattomien afrikkalaisten keskuudessa, mutta jokin muu rangasituskeino voisi tulla tarpeeseen. Voisivat myös keksiä köyhät ihmiset itselleen muuta ajanvietettä kaislahameen heiluttamisen sijaan.
Mitä asialle voi tehdä?
Köyhyyttä ei olla onnistuttu koskaan poistamaan eikä sitä kokonaan pystytäkään poistamaan, vaikka sitä vähentää voitaisiinkin. Sillä koko ajan kun köyhien maiden elintaso kasvaa, kuluvat luonnonvarat ja Maapallon resurssit kiihtyvää vauhtia ja köyhyys lisääntyy.
Maapallolla on resursseja, kuten öljyä ja mineraaleja, rajattu määrä. Öljy tulee loppumaan viimeistään 60 vuoden päästä. Oikeastaan sitä on vielä senkin jälkeen jäljellä, mutta niin hankalissa paikoissa (öljyhiekka) että sen ylös pumppaaminen ja puhdistaminen käy aivan liian kalliiksi, jolloin öljyntuotanto menettää kannattavuutensa ja loppuu kokonaan.
Mutta viis öljystä, jos ruoka ja vesi loppuvat. Öljyhän pyörittää "vain" kaikkea maailman liikennettä ja sivutuotteena pilaa ilmakehän päästöillään. Kehitysmaissa on kuitenkin usein pulaa kaikkein perustavanlaatuisimmista resursseista eli ruoasta ja vedestä. Ilman niitä ei voi kukaan elää. Vesihän ei maailmasta lopu, koska se vain muuttaa muotoaan, vettä haihtuu merestä auringon lämmön vaikutuksesta, vesihöyry tiivistyy pilviksi, joista vesi sataa maahan, maalla vesi virtaa jokiin ja järviin ja lopulta takaisin mereen. Mutta puhtaasta, juomakelpoisesta vedestä on pulaa monilla päiväntasaajan lähettyvillä sijaitsevilla alueilla, missä ei sada tarpeeksi, eikä kuiva maa pidä satanutta vettä pinnalla kauaa. Samoin ruoka on kortilla kehitysmaissa, joissa viljelysmaa on kuivunut tai sato muuten pilaantunut.
Näihin ongelmiin ei ole helppoa ratkaisua, mutta yksi asia on selvä. Ihmisiä on aivan liikaa. Maapallon kestokyky tuli vastaan jo vuonna 1980 ja nykyään tarvitsisimme 1,5 Maata tuottamaan tarpeeksi ravintoa ja resursseja kaikille. Ihmisten lisääntymistä olisi siis hyvä pystyä sääntelemään. Se olisi helpoin ratkaisu ruokapulaan: vähemmän syöjiä, enemmän ruokaa kaikille.
Maailman suurin syntyvyys on Nigerissä, jossa keskimääräinen lapsiluku on 7,52 (Suomen keskimääräinen lapsiluku on 1,73). Tuollainen lapsiluku on aivan kestämätön. Köyhät hankkivat lapsia vanhuutensa turvaksi, varmuuden vuoksi niin monta kuin mahdollista, jos osa ei selviä aikuiseksi asti. Kuitenkin moni selviää ja kehitysmaiden väkiluvut räjähtävät pian käsiin jos asialle ei tehdä mitään.
Mutta mitä asialle voisi tehdä?
Hankala kysymys. Syntyvyyden säännöstelyä on hankala toteuttaa maissa, joiden ihmiset ovat täysin tietämättömiä ehkäisyn merkityksestä ja hyödyista, ja joissa taikausko hallitsee ihmisten mieliä.
Ikävän esimerkin kertoi entinen biologian ja maantiedon opettajani, joka tekee vapaaehtoista avustustyötä Afrikassa. Hän oli yhdessä muiden kanssa opettamassa kondomin käyttöä afrikkalaisille. Avustustyöntekijät näyttivät selkeästi kepin avulla miten kondomi laitetaan päälle. Mutta kuinkas kävikään, illalla oli joka savimajan eteen isketty pystyyn keppi, jotka oli huputettu kyläläisille annetuilla ehkäisyvälineillä. Ei ole kyllä tyhmyyden määrällä mitään rajaa.
Samoin taikausko on vakava ongelma Afrikassa, sillä siellä päin kiertää uskomus jonka mukaan seksi neitsyen kanssa parantaa AIDS:in! Voiko järkyttävämpää harhaluuloa kuvitella! Tuon seurauksena AIDS:iin sairastuneet miehet raiskaavat nuoria tyttöjä, lapsia, jopa vauvoja! Sairasta touhua. Vauvoja on kuollut heidän sisäelintensä revettyä raiskausten seurauskena. Ja tauti vain leviää.
Syntyvyyden säännöstely olisi erittäin tärkeää kehitysmaissa, joissa syntyvyys yleisesti on hyvin korkeaa eikä ruokaa riitä kaikille. Apuun tarvittaisiin lainsäädäntöä, vahvoja hallituksia jotka myös pitäisivät kiinni lakien noudattamisesta, ehkäisyn opettamista kaikille jo nuoressa iässä sekä ehkäisyvälineiden jakamista kansalaisille. Hyvä esimerkki saatiin Kiinasta, jossa viime vuosisadalla aloitettu yhden lapsen politiikka tuotti kohtalaisen hyviä tuloksia, kun vanhempia sakotettiin ylimääräisistä lapsista. Ehkä sakottaminen ei toimi rahattomien afrikkalaisten keskuudessa, mutta jokin muu rangasituskeino voisi tulla tarpeeseen. Voisivat myös keksiä köyhät ihmiset itselleen muuta ajanvietettä kaislahameen heiluttamisen sijaan.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Heikompi aines
Kokoomusnuorten puheenjohtaja Saul Schubak julkaisi taannoin Facebookissa (onpas nyt tärkeä julkaisukanava, kuka siitä oikeasti jaksaa välittää?) viestin, jossa hän sanoi että on järjetöntä tukea heikomman aineksen lisääntymistä lapsilisillä.
Asiasta nousi tietenkin välittömästi hirveä kohu, köyhien suunnalta, mistäs muualtakaan.
Netissä Schubakia haukutaan natsiksi ja vaikka miksi. Kysytään miksei Jyrki Katainen ottanut vastuuta asiasta. Haukutaan Kansallista Kokoomusta.
Netissä tyhmyys tiivistyy, jälleen kerran, varsinkin erinäisillä foorumeilla.
Saul Schubak ei ole natsi. Kukaan nykyihminen ei ole natsi, koska natsi on Nationalsozialistische Deutche Arbeiterpartein jäsen. Heitä ei ole enää elossa. Saul Schubak ei myöskaan ole fasisti tai kansallissosialisti, sillä hän ei vaadi Suomeen diktatuuria eikä hän ole aatteiltaan antisemitistinen. Itseasiassa hän on juutalainen itse. Saul Schubak ei myöskään ole Kansallisen Kokoomuksen poliitikko, toisin kuin nettikeskustelijat tuntuvat "tietävän", vaan hän kuuluu Kokoomuksen nuorisojärjestöön, mikä on eri organisaatio. Tämän takia ei ole pääministeri Jyrki Kataisen tehtävä puuttua asiaan, vaan Kokoomuksen nuorisojärjestön puheenjohtajan. Hän puuttuikin asiaan ja Schubak on erotettu paikaltaan nuorisojärjestön varajohtajana.
Ero oli välttämätön sillä kansa ei olisi hyväksynyt asian painamista villaisella, koska Schubakin sanavalinta "heikompi aines" sattui ikävästi joidenkin ihmisten korviin, ja he rupesivat ajattelemaan natsiaatetta.
Saul Schubakin kommentti ei ole natsistinen, fasistinen, rasistinen, antisemitistinen tai eugeeninen. Lukijoilta on jäänyt koko asian ydin huomiotta heidän keskittyessään sanoihin "heikompi aines".
Heikommalla aineksella Schubak tarkoitti ihmisiä, jotka ovat kykenemättömiä huolehtimaan lapsistaan ja tarjoamaan näille kunnollisen elämän. Me kaikki voimme miettiä mielessämme onko tällaista heikompaa ainesta olemassa, ja tulla varsin pian siihen lopputulokseen että onhan sitä. Lukemattomasti on ihmisisä, jotka eivät halua, viitsi tai pysty huolehtimaan lapsistaan asiaankuuluvalla tavalla. On alkoholisteja, huumeiden käyttäjiä, muita riippuvaisia, hulluja, sairaita, mielisairaita, vammaisia, hippejä, välinpitämättömiä, väkivaltaisia, lapsenvihaajia, pedofiileja, huoria ja kerjäläisiä.
Tällaiset ihmiset eivät pysty antamaan lapsille heidän tarvitsemaansa huomiota eikä tasapainoista kasvuympäristöä, eivät aina edes muista ruokkia lapsiaan.
Meidän täytyy olla lasten puolella, lapsentekoon ei täydy kannustaa, vaan täytyy ennemminkin valistaa ihmisiä lapsen tuomasta vastuusta. Vaikkeivat lapsilisät olisikaan merkittävä tulonlähde köyhille, niin ne aivan varmasti vaikuttavat siihen että köyhät lapsia hankkivat, nuorena ja paljon. Lapsilisät viidestä lapsesta ovat 700 € kuussa. Minä pystyn elämään helposti kahdeksalla eurolla viikossa, tämä siis ruokiin. Kuussa on neljä viikkoa ja viisilapsisessa perheessä seitsemän henkilöä (jos molemmat vanhemmat hengissä, ja samassa maassa), joten 8 × 4 × 7 = 224 €. Seitsemästäsadasta jää tuon jälkeen vielä hyvin rahaa vuokraan ja vesi- ja sähkölaskuun. Joten 700:llä eurolla kuussa voi köyhä perhe kyllä elää.
Toinen asia onkin sitten maailman liikakansoittuminen, joka on erittäin vakava ongelma. Jotta sitä saisi vähennettyä, tulisi lapsilisä lakkauttaa toisen lapsen jälkeen, jotta ei kannustettaisi ihmisiä liialliseen lisääntymiseen, kaksi lasta perheessä takaa kuitenkin samana pysyvän väkiluvun Suomessa (oikeastihan se kasvaa vielä maahanmuuton seurauksena).
Maailman väkiluku tuli täyteen jo vuonna 1980, eli Maapallon kestokyky riittää enintään 4,7 miljardin ihmisen elättämiseen, ja tuo virstanpylväs tuli täyteen kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nykyään Maapallolla asuu 7 miljardia ihmistä ja tarvitsisimme 1,5 Maapalloa, jotta ruokaa ja resursseja riittäisi kaikille.
Asiasta nousi tietenkin välittömästi hirveä kohu, köyhien suunnalta, mistäs muualtakaan.
Netissä Schubakia haukutaan natsiksi ja vaikka miksi. Kysytään miksei Jyrki Katainen ottanut vastuuta asiasta. Haukutaan Kansallista Kokoomusta.
Netissä tyhmyys tiivistyy, jälleen kerran, varsinkin erinäisillä foorumeilla.
Saul Schubak ei ole natsi. Kukaan nykyihminen ei ole natsi, koska natsi on Nationalsozialistische Deutche Arbeiterpartein jäsen. Heitä ei ole enää elossa. Saul Schubak ei myöskaan ole fasisti tai kansallissosialisti, sillä hän ei vaadi Suomeen diktatuuria eikä hän ole aatteiltaan antisemitistinen. Itseasiassa hän on juutalainen itse. Saul Schubak ei myöskään ole Kansallisen Kokoomuksen poliitikko, toisin kuin nettikeskustelijat tuntuvat "tietävän", vaan hän kuuluu Kokoomuksen nuorisojärjestöön, mikä on eri organisaatio. Tämän takia ei ole pääministeri Jyrki Kataisen tehtävä puuttua asiaan, vaan Kokoomuksen nuorisojärjestön puheenjohtajan. Hän puuttuikin asiaan ja Schubak on erotettu paikaltaan nuorisojärjestön varajohtajana.
Ero oli välttämätön sillä kansa ei olisi hyväksynyt asian painamista villaisella, koska Schubakin sanavalinta "heikompi aines" sattui ikävästi joidenkin ihmisten korviin, ja he rupesivat ajattelemaan natsiaatetta.
Saul Schubakin kommentti ei ole natsistinen, fasistinen, rasistinen, antisemitistinen tai eugeeninen. Lukijoilta on jäänyt koko asian ydin huomiotta heidän keskittyessään sanoihin "heikompi aines".
Heikommalla aineksella Schubak tarkoitti ihmisiä, jotka ovat kykenemättömiä huolehtimaan lapsistaan ja tarjoamaan näille kunnollisen elämän. Me kaikki voimme miettiä mielessämme onko tällaista heikompaa ainesta olemassa, ja tulla varsin pian siihen lopputulokseen että onhan sitä. Lukemattomasti on ihmisisä, jotka eivät halua, viitsi tai pysty huolehtimaan lapsistaan asiaankuuluvalla tavalla. On alkoholisteja, huumeiden käyttäjiä, muita riippuvaisia, hulluja, sairaita, mielisairaita, vammaisia, hippejä, välinpitämättömiä, väkivaltaisia, lapsenvihaajia, pedofiileja, huoria ja kerjäläisiä.
Tällaiset ihmiset eivät pysty antamaan lapsille heidän tarvitsemaansa huomiota eikä tasapainoista kasvuympäristöä, eivät aina edes muista ruokkia lapsiaan.
Meidän täytyy olla lasten puolella, lapsentekoon ei täydy kannustaa, vaan täytyy ennemminkin valistaa ihmisiä lapsen tuomasta vastuusta. Vaikkeivat lapsilisät olisikaan merkittävä tulonlähde köyhille, niin ne aivan varmasti vaikuttavat siihen että köyhät lapsia hankkivat, nuorena ja paljon. Lapsilisät viidestä lapsesta ovat 700 € kuussa. Minä pystyn elämään helposti kahdeksalla eurolla viikossa, tämä siis ruokiin. Kuussa on neljä viikkoa ja viisilapsisessa perheessä seitsemän henkilöä (jos molemmat vanhemmat hengissä, ja samassa maassa), joten 8 × 4 × 7 = 224 €. Seitsemästäsadasta jää tuon jälkeen vielä hyvin rahaa vuokraan ja vesi- ja sähkölaskuun. Joten 700:llä eurolla kuussa voi köyhä perhe kyllä elää.
Toinen asia onkin sitten maailman liikakansoittuminen, joka on erittäin vakava ongelma. Jotta sitä saisi vähennettyä, tulisi lapsilisä lakkauttaa toisen lapsen jälkeen, jotta ei kannustettaisi ihmisiä liialliseen lisääntymiseen, kaksi lasta perheessä takaa kuitenkin samana pysyvän väkiluvun Suomessa (oikeastihan se kasvaa vielä maahanmuuton seurauksena).
Maailman väkiluku tuli täyteen jo vuonna 1980, eli Maapallon kestokyky riittää enintään 4,7 miljardin ihmisen elättämiseen, ja tuo virstanpylväs tuli täyteen kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nykyään Maapallolla asuu 7 miljardia ihmistä ja tarvitsisimme 1,5 Maapalloa, jotta ruokaa ja resursseja riittäisi kaikille.
Miksi ihmiset pettävät?
En viitsinyt otsikkoon kirjoittaa että miksi miehet pettävät, vaikka suurin osa pettäjistä vielä nykyäänkin on miehiä. Tai ainakin suurin osa kiinnijääneistä.
Ihmiset ovat kautta aikain pettäneet avio-, tai muita puolisoitaan ja sama meno jatkuu edelleen. Nykyään kuitenkin naisilla on paljon suuremmat mahdollisuudet pettää miehiään kuin ennen historiassa, koska naiset ovat nyky-(länsimaisessa hyvinvointi-)yhteiskunnassa yhtä vapaita kuin miehetkin. Näin ei ollut ennen, eikä ole vieläkään kaikkialla, kuten arabimaissa, missä nainen on edelleen nyrkin ja hellan välissä.
Tämäkin huomioon ottaen miehet pettävät useammin kuin naiset. Mistä tämä johtuu?
90% avioeroista on naisten hakemia. Miksi? miehet eivät halua avioeroa, heillä on hyvä olla rakastamansa naisen kanssa. Kun naiset hakevat eroa, syynä on lähes aina miehen suorittama pettäminen. Mies pettää koska ei saa naiselta tarpeeksi seksiä. Syynä on biologinen ero, nainen ei tarvitse sitä läheskään yhtä paljon kuin mies haluaisi.
Siksi nainen pihtaa.
Siksi mies pettää.
Siksi nainen jättää.
Ja kaikilla on paha olla.
Jos taas nainen ajautuu pettämään, syyt ovat aivan muut kuin miehellä. Naisen pettämisen suurimmat syyt ovat:
Liika arkisuus. Ainainen arjesta keskusteleminen on vienyt romantiikan suhteesta. Nainen ei tunne olevansa enää haluttu ja hakee huomiota muualta.
Eriytyminen. Miehen ja naisen harrastukset ja kiinnostuksen kohteet ovat eriytyneet täysin erilaisiksi ja puolisot ajautuvat tekemään yksin omia juttujaan, tai omien kavereidensa kanssa.
Intohimo on laimennut. Nainen haluaa jotain uutta, erilaista ja jännittävää tylsäksi muuttuneen parisuhteen vastapainoksi.
Fantasia on haihtunut. Kun rakastumisen ensihuuma on haihtunut (kestää aika tarkkaan kaksi vuotta), nainen huomaa ettei mies ollutkaan se unelmien täyttymys, ja alkaa etsiä uutta unelmiensa prinssiä.
Ego tarvitsee nostatusta. Vaikka nainen olisikin hyvässä suhteessa, saattaa hänen egonsa tarvita muistutusta että hän on vielä tavoiteltava, jollekin muulle kuin omalle miehelleen.
Kosto. Jos mies on pettänyt ja jäänyt kiinni, saattaa nainen pettää kostoksi. Yksinkertaista, muttei kovin järkevää.
Naiselle pettämisen syitä on enemmän, miehillä on lähinnä se yksi. Joten miehet tarkkoina, täyttäkää kaikki nuo naisten vaatimukset (eivät ole sentään aivan kohtuuttomia) niin nainen ei petä. Naisille helppo neuvo, anna aina kun mies haluaa, jollet halua tämän pettävän sinua.
Mies voi olla tyytyväinen parisuhteeseensa, mutta jos ei saa tarpeeksi, hän voi ajautua pettämään. Tämä ei lähes koskaan tarkoita sitä että hän haluaisi luopua parisuhteestaan. Turvallinen parisuhde-elämä on sitä mitä useimmat miehet haluavat. Nainen taas ei juuri koskaan voi sietää miehen pettämistä, ja suhde loppuu yleensä kiinnijäämiseen.
Vielä yksi vinkki sekä miehille että naisille:
Jos petät, etkä jää kiinni, älä missään nimessä tunnusta että menit pettämään. Siitä ei aiheudu muuta kuin haittaa kaikille osapuolille. Pyri lopettamaan pettäminen jos suinkin mahdollista, sillä kiinnijäämisen riski kasvaa joka kerralla, mutta älä mene paljastamaan puolisollesi että petit. Vaikka se saattaa keventää omaatuntoasi, mieti hetki, suhde yleensä loppuu siihen, ja kaikki ovat sen jälkeen surullisia ja/tai vihaisia. On parempi elää suhteessa niin että kumpikin on onnellinen, vaikka toinen, tai vaikka molemmat olisivatkin pettäneet toisiaan, eivätkä tiedä siitä, kuin että asia paljastuu, tulee ero ja molemmat ovat onnettomia.
Joskus ero on kyllä järkevä vaihtoehto, jos oikeasti rakastuu johonkin toiseen kuin puolisoonsa, mutta harvemmin näin tapahtuu.
Ihmiset ovat kautta aikain pettäneet avio-, tai muita puolisoitaan ja sama meno jatkuu edelleen. Nykyään kuitenkin naisilla on paljon suuremmat mahdollisuudet pettää miehiään kuin ennen historiassa, koska naiset ovat nyky-(länsimaisessa hyvinvointi-)yhteiskunnassa yhtä vapaita kuin miehetkin. Näin ei ollut ennen, eikä ole vieläkään kaikkialla, kuten arabimaissa, missä nainen on edelleen nyrkin ja hellan välissä.
Tämäkin huomioon ottaen miehet pettävät useammin kuin naiset. Mistä tämä johtuu?
90% avioeroista on naisten hakemia. Miksi? miehet eivät halua avioeroa, heillä on hyvä olla rakastamansa naisen kanssa. Kun naiset hakevat eroa, syynä on lähes aina miehen suorittama pettäminen. Mies pettää koska ei saa naiselta tarpeeksi seksiä. Syynä on biologinen ero, nainen ei tarvitse sitä läheskään yhtä paljon kuin mies haluaisi.
Siksi nainen pihtaa.
Siksi mies pettää.
Siksi nainen jättää.
Ja kaikilla on paha olla.
Jos taas nainen ajautuu pettämään, syyt ovat aivan muut kuin miehellä. Naisen pettämisen suurimmat syyt ovat:
Liika arkisuus. Ainainen arjesta keskusteleminen on vienyt romantiikan suhteesta. Nainen ei tunne olevansa enää haluttu ja hakee huomiota muualta.
Eriytyminen. Miehen ja naisen harrastukset ja kiinnostuksen kohteet ovat eriytyneet täysin erilaisiksi ja puolisot ajautuvat tekemään yksin omia juttujaan, tai omien kavereidensa kanssa.
Intohimo on laimennut. Nainen haluaa jotain uutta, erilaista ja jännittävää tylsäksi muuttuneen parisuhteen vastapainoksi.
Fantasia on haihtunut. Kun rakastumisen ensihuuma on haihtunut (kestää aika tarkkaan kaksi vuotta), nainen huomaa ettei mies ollutkaan se unelmien täyttymys, ja alkaa etsiä uutta unelmiensa prinssiä.
Ego tarvitsee nostatusta. Vaikka nainen olisikin hyvässä suhteessa, saattaa hänen egonsa tarvita muistutusta että hän on vielä tavoiteltava, jollekin muulle kuin omalle miehelleen.
Kosto. Jos mies on pettänyt ja jäänyt kiinni, saattaa nainen pettää kostoksi. Yksinkertaista, muttei kovin järkevää.
Naiselle pettämisen syitä on enemmän, miehillä on lähinnä se yksi. Joten miehet tarkkoina, täyttäkää kaikki nuo naisten vaatimukset (eivät ole sentään aivan kohtuuttomia) niin nainen ei petä. Naisille helppo neuvo, anna aina kun mies haluaa, jollet halua tämän pettävän sinua.
Mies voi olla tyytyväinen parisuhteeseensa, mutta jos ei saa tarpeeksi, hän voi ajautua pettämään. Tämä ei lähes koskaan tarkoita sitä että hän haluaisi luopua parisuhteestaan. Turvallinen parisuhde-elämä on sitä mitä useimmat miehet haluavat. Nainen taas ei juuri koskaan voi sietää miehen pettämistä, ja suhde loppuu yleensä kiinnijäämiseen.
Vielä yksi vinkki sekä miehille että naisille:
Jos petät, etkä jää kiinni, älä missään nimessä tunnusta että menit pettämään. Siitä ei aiheudu muuta kuin haittaa kaikille osapuolille. Pyri lopettamaan pettäminen jos suinkin mahdollista, sillä kiinnijäämisen riski kasvaa joka kerralla, mutta älä mene paljastamaan puolisollesi että petit. Vaikka se saattaa keventää omaatuntoasi, mieti hetki, suhde yleensä loppuu siihen, ja kaikki ovat sen jälkeen surullisia ja/tai vihaisia. On parempi elää suhteessa niin että kumpikin on onnellinen, vaikka toinen, tai vaikka molemmat olisivatkin pettäneet toisiaan, eivätkä tiedä siitä, kuin että asia paljastuu, tulee ero ja molemmat ovat onnettomia.
Joskus ero on kyllä järkevä vaihtoehto, jos oikeasti rakastuu johonkin toiseen kuin puolisoonsa, mutta harvemmin näin tapahtuu.
lauantai 17. marraskuuta 2012
Post-modernin ihmisen eksistentiaalinen ahdistus olemassaolon turhuudesta
Vihaan itsekin tuota otsikkoa, joten olkaapa hyvät vaan.
Taannoin keskustelin ystäväni kanssa olemassaolon turhuudesta, joka tuntuu olevan nykyihmisillä (ainakin nuorilla) yleistä. Ystäväni opettaja oli maininnut että asia johtuu Suurten Tarinoiden puutteesta.
Suuret Tarinat olivat niitä joiden varaan ihminen entisaikaan laski elämänsä tarkoituksen. Esimerkiksi ennen lähes kaikki uskoivat jumalaan, mikä antoi heidän elämälleen jonkin maallista vaellusta suuremman tarkoituksen. Entisaikaan myös aatteilla oli paljon suurempi valta ihmismieliin, kun kommunismi ja kapitalismi taistelivat kylmässä sodassa keskenään.
Nyt kylmä sota on ohi, hippiliike on historiaa, jumalaan ei usko enää kukaan järkevä ihminen, politiikka on menettänyt kaiken kiinnostavuutensa, sota ei enää yhdistä kansaa, aatteet ovat kaikki laimentuneet hajuttomiksi ja mauttomiksi versioiksi itsestään.
Suomella ei mene hyvin eikä huonosti, ihmisillä ei mene hyvin eikä huonosti. Kaikki pärjäävät, ei ole enää meitä ja niitä (ketä tahansa toisia), vaan kaikki ovat "yhtä suurta perhettä" eli kasvotonta harmaata massaa ja millään ei ole enää mitään merkitystä. Ihminen voi lopettaa työnteon ja opiskelun kokonaan ja elää yhteiskunnan tuilla pieneen yksiöön linnoittautuneena, mikropitsoja syöden ja videopelejä pelaten, kunnes kuolee ennenaikaisesti johonkin turhaan, kuten eturauhassyöpään. Kaipaamaankaan ei jää paljon kukaan.
Koko juttuhan on tietysti vain ensimmäisen maailman turhaa nillitystä, jos vertaa miten huonosti asiat ovat jossain Gazassa tai Pohjois-Koreassa. Tai hyi olkoon, Afrikassa. Mutta eipä verrata kun eivät köyhien ongelmat kiinnosta itsekästä ihmistä.
Vaikka joskus haikailenkin entisaikojen perään, en haluaisi että Suomi olisi yhä uskonnollinen ja ääriaatteellinen paikka, jollainen se ennen oli. On kuitenkin masentavaa ajatella että nykyihmisillä ei enää ole Suuria Tarinoita, eivätkä he koe elämällään olevan mitään merkitystä. Tottahan se on, että elämällä ei ole mitään tarkoitusta, mutta jos sitä rupeaa liikaa ajattelemaan, voi halu elää hävitä kokonaan. Itsemurhat ovat nyt lisääntyneet kovasti verrattuna viime vuosisataan, mikä johtuu nuorten ja vähän vanhempienkin ihmisten ahdistuneisuudesta. Suomi ei ole itsemurhatilastojen ykkönen, toisin kuin usein väitetään, se paikka kuuluu Kiinalle, mikä on ymmärrettävää, koska kommunistinen diktatuuri kohtelee tehtaitaan pyörittävää väkeä kuin orjia.
Uskonnolliset ihmiset puhuvat maallistumisesta ja vasemmistolaiset kapitalismin tuhosta, ja kummatkin odottavat vain länsimaiden moraalista ja taloudellista rappiota. Lamahan aina masentaa, puhutaan yhteiskuntajärjestelmän lopusta ja muusta enemmän tai vähemmän realistisesta hutusta. Populistipuolueet, jotka ovat avoimesti rasistisia ja maahanmuuton vastaisia, nousevat kaikkialla, ja ennakkoluulot saavat taas sijaa Euroopassa. Natsismi tuntuu olevan jo unohdettu asia. Yhteisvaluutta euroakin vastustetaan ja Euroopan Unionista halutaan erota, tai erottaa huonosti rahansa käyttäneet velkaantuneet maat. Maailmanlopunkin on määrä tulla 2012 joulukuussa, eli aivan kohta.
Eihän se loppu titetenkään oikeasti ole tulossa, maailma jatkuu tammikuussa 2013 ennallaan, fanaatikot siirtävät tumiopäivää edemmäksi kalenterissa jonkin uuden verukkeen varjolla, perusrasistit jatkavat edelleen muukalaisten vihaamista ja yksinkertaiset kansalaiset äänestävät heitä edelleen, koska eivät ymmärrä oikeiden poliitikkojen päätöksien syitä, käsityskyky kun ei riitä turhan monimutkaisiin asioihin. Eiväthän he tietenkään mitään oikeasti vaikuttavaa saa aikaan. Kapitalismi pysyy eikä länsimaailma romahda. Eurokaan ei kaadu, mutta velkaantuminen jatkuu.
Ja post-modernin ihmisen eksistentiaalinen ahdistus olemassaolon turhuudesta pysyy samanlaisena.
En keksi mitä sille voisi tehdä jos opiskelu, työ, rakkaus ja viihde ei riitä tyydyttämään ihmisen henkisiä tarpeita.
Ehkäpä tuo sama ahdistus on aina ollut olemassa. Ehkä ennen vanhaan ihmisillä ei vain ollut aikaa ajatella olemassaolonsa turhuutta, kun kuudentoista tunnin työpäivän pellolla tai tehtaalla jälkeen kaatui omalle sängylleen ja nukahti. Tai varhemmin ei uskaltanut edes ajatella tuollaisia asioita, koska jumala huolehti kaikesta ja kurjan mutta kuuliaisen elämän jälkeen odotti parempi tuonpuoleinen. Ne Suuret Tarinat. Että ihminen eli jonkun itseään suuremman puolesta. Mennyttä iäksi.
Mutta ihmisen ahdistus olemassaolostaan on ilmeisesti pysyvää. Täytyy vain yrittää keksiä tekemistä, joka pitää ajatukset poissa sen ajattelemisesta. Kuten eräs toinen kaverini sanoi: kyllähän sitä elää, kun ei ole muutakaan tekemistä.
Taannoin keskustelin ystäväni kanssa olemassaolon turhuudesta, joka tuntuu olevan nykyihmisillä (ainakin nuorilla) yleistä. Ystäväni opettaja oli maininnut että asia johtuu Suurten Tarinoiden puutteesta.
Suuret Tarinat olivat niitä joiden varaan ihminen entisaikaan laski elämänsä tarkoituksen. Esimerkiksi ennen lähes kaikki uskoivat jumalaan, mikä antoi heidän elämälleen jonkin maallista vaellusta suuremman tarkoituksen. Entisaikaan myös aatteilla oli paljon suurempi valta ihmismieliin, kun kommunismi ja kapitalismi taistelivat kylmässä sodassa keskenään.
Nyt kylmä sota on ohi, hippiliike on historiaa, jumalaan ei usko enää kukaan järkevä ihminen, politiikka on menettänyt kaiken kiinnostavuutensa, sota ei enää yhdistä kansaa, aatteet ovat kaikki laimentuneet hajuttomiksi ja mauttomiksi versioiksi itsestään.
Suomella ei mene hyvin eikä huonosti, ihmisillä ei mene hyvin eikä huonosti. Kaikki pärjäävät, ei ole enää meitä ja niitä (ketä tahansa toisia), vaan kaikki ovat "yhtä suurta perhettä" eli kasvotonta harmaata massaa ja millään ei ole enää mitään merkitystä. Ihminen voi lopettaa työnteon ja opiskelun kokonaan ja elää yhteiskunnan tuilla pieneen yksiöön linnoittautuneena, mikropitsoja syöden ja videopelejä pelaten, kunnes kuolee ennenaikaisesti johonkin turhaan, kuten eturauhassyöpään. Kaipaamaankaan ei jää paljon kukaan.
Koko juttuhan on tietysti vain ensimmäisen maailman turhaa nillitystä, jos vertaa miten huonosti asiat ovat jossain Gazassa tai Pohjois-Koreassa. Tai hyi olkoon, Afrikassa. Mutta eipä verrata kun eivät köyhien ongelmat kiinnosta itsekästä ihmistä.
Vaikka joskus haikailenkin entisaikojen perään, en haluaisi että Suomi olisi yhä uskonnollinen ja ääriaatteellinen paikka, jollainen se ennen oli. On kuitenkin masentavaa ajatella että nykyihmisillä ei enää ole Suuria Tarinoita, eivätkä he koe elämällään olevan mitään merkitystä. Tottahan se on, että elämällä ei ole mitään tarkoitusta, mutta jos sitä rupeaa liikaa ajattelemaan, voi halu elää hävitä kokonaan. Itsemurhat ovat nyt lisääntyneet kovasti verrattuna viime vuosisataan, mikä johtuu nuorten ja vähän vanhempienkin ihmisten ahdistuneisuudesta. Suomi ei ole itsemurhatilastojen ykkönen, toisin kuin usein väitetään, se paikka kuuluu Kiinalle, mikä on ymmärrettävää, koska kommunistinen diktatuuri kohtelee tehtaitaan pyörittävää väkeä kuin orjia.
Uskonnolliset ihmiset puhuvat maallistumisesta ja vasemmistolaiset kapitalismin tuhosta, ja kummatkin odottavat vain länsimaiden moraalista ja taloudellista rappiota. Lamahan aina masentaa, puhutaan yhteiskuntajärjestelmän lopusta ja muusta enemmän tai vähemmän realistisesta hutusta. Populistipuolueet, jotka ovat avoimesti rasistisia ja maahanmuuton vastaisia, nousevat kaikkialla, ja ennakkoluulot saavat taas sijaa Euroopassa. Natsismi tuntuu olevan jo unohdettu asia. Yhteisvaluutta euroakin vastustetaan ja Euroopan Unionista halutaan erota, tai erottaa huonosti rahansa käyttäneet velkaantuneet maat. Maailmanlopunkin on määrä tulla 2012 joulukuussa, eli aivan kohta.
Eihän se loppu titetenkään oikeasti ole tulossa, maailma jatkuu tammikuussa 2013 ennallaan, fanaatikot siirtävät tumiopäivää edemmäksi kalenterissa jonkin uuden verukkeen varjolla, perusrasistit jatkavat edelleen muukalaisten vihaamista ja yksinkertaiset kansalaiset äänestävät heitä edelleen, koska eivät ymmärrä oikeiden poliitikkojen päätöksien syitä, käsityskyky kun ei riitä turhan monimutkaisiin asioihin. Eiväthän he tietenkään mitään oikeasti vaikuttavaa saa aikaan. Kapitalismi pysyy eikä länsimaailma romahda. Eurokaan ei kaadu, mutta velkaantuminen jatkuu.
Ja post-modernin ihmisen eksistentiaalinen ahdistus olemassaolon turhuudesta pysyy samanlaisena.
En keksi mitä sille voisi tehdä jos opiskelu, työ, rakkaus ja viihde ei riitä tyydyttämään ihmisen henkisiä tarpeita.
Ehkäpä tuo sama ahdistus on aina ollut olemassa. Ehkä ennen vanhaan ihmisillä ei vain ollut aikaa ajatella olemassaolonsa turhuutta, kun kuudentoista tunnin työpäivän pellolla tai tehtaalla jälkeen kaatui omalle sängylleen ja nukahti. Tai varhemmin ei uskaltanut edes ajatella tuollaisia asioita, koska jumala huolehti kaikesta ja kurjan mutta kuuliaisen elämän jälkeen odotti parempi tuonpuoleinen. Ne Suuret Tarinat. Että ihminen eli jonkun itseään suuremman puolesta. Mennyttä iäksi.
Mutta ihmisen ahdistus olemassaolostaan on ilmeisesti pysyvää. Täytyy vain yrittää keksiä tekemistä, joka pitää ajatukset poissa sen ajattelemisesta. Kuten eräs toinen kaverini sanoi: kyllähän sitä elää, kun ei ole muutakaan tekemistä.
tiistai 13. marraskuuta 2012
Mentalisti Noora Karma Arto Nybergin ohjelmassa oli huijari!
Hyvin osasi Noora Karma (mikä sukunimi, mahtaako olla taiteilijanimi?) asiansa, eli illuusioiden luomisen, koska sekä ohjelman isäntään Arto Nybergiin, toiseen vieraaseen Juha Tapioon, että kaikkiin katsojiin juttu upposi täysillä. Arto oli kuin puulla päähän lyöty kun Noora esitti hänelle peräti kaksi mentalismitemppuaan, "ajatustenlukua".
Minä tiesin jo etukäteen että juttu ei voi olla todellinen, koska satun tietämään että mentalismi on silmänlumetta, joskin taidokasta sellaista, ja osasin kiinnittää huomiota asioihin joita taikuri teki tempun aikana. Tai tarkemmin sanottuna sanoihin, joita taikuri käytti johdatellessaan henkilön, jonka "ajatuksia luetaan", valitsemaan taikurin ennalta suunnittelemat sanat. Tämä tapahtui itse tempun aikana, joten mitään ennakkovalmisteluja ei mentalistin tavinnut sopia yleisön kanssa, ja kaikki tapahtui huomaamattomasti eikä kohde itsekään havainnut petosta.
Luettavana oleva henkilö ei oikeasti itse valitse sanoja, joita mentalisti pyytää häntä ajattelemaan, niin uskomattomalta tai pelottavalta kuin se voikin kuulostaa, vaan taikuri istuttaa ajatuksen niistä koehenkilön mieleen.
Tämä oli yksinkertaista todeta seuraamalla Noora Karman puhetta tempun aikana. Mentalisti puhuu aina paljon, ja käyttää runsaasti toistoa, saaden koehenkilön ajattelemaan haluamallaan tavalla.
Noora oli pyytänyt Artoa tuomaan kolme lehteä studioon. Nämä olivat Suomen Kuvalehtiä. Tämän mentalisti tiesi jo ennalta. Hän oli myös valinnut sellaisen sivun jossa olisi mahdollisimman vähän tekstiä arvattavaksi, eli tässä tapauksessa mainossivun, jossa oli vain yksi sana. Sivunumero, jonka Noora oli valinnut ennalta, oli 38. Tämän takia lehtiä oli juuri kolme, ja hän muutamaan kertaan sen mainitsi ääneen. Sen lisäksi hän pyysi Juha Tapiota avustamaan ja valitsemaan minkä tahansa sivunumeron lehdestä, jonka Arto oli nostanut pöydältä. Mutta ennen valintaa Noora otti yhden lehden ja katsoi montako sivua siinä oli.
Hän sanoi Juha Tapiolle: "Valitse joku sivunumero. Näissä lehdissä on suunnilleen ... semmonen kahekskyt jotain sivua. Eli joku sivu alle kahdeksankymmenen."
Näin helposti Noora manipuloi Juha Tapion ajattelemaan numeroita kolme ja kahdeksan, minkä seurauksena tämä "valitsi" numeron 38. Tiesin itsekin minkä sivunumeron Juha tulisi valitsemaan ennen kuin tämä ehti sitä ääneen sanoa.
Seuraavien hetkien aikana Noora pyysi Artoa ajattelemaan sivulla olevia asioita ja esitti lukevansa Arton ajatuksia (tunnelman nostatusta, pakollinen osa taikatemppuja, tai muuten "magia" katoaa, jos vastauksen kertoo heti suoraan). Samalla mentalisti kirjoitti sanan paperille.
Sitten hän pyysi Artoa näyttämään sivun itselleen ja kameralle. Sivulla oli kuva, jossa seinällä oli valotaulumainos, jossa oli sana "pearl". Ja kas, Noora oli kirjoittanut sanan "pearl" paperille. Hän muisti mikä sana olisi kunkin kolmen lehden sivulla 38.
Ihan hyvä temppu, mutta seuraava oli vielä vaikuttavampi.
Toisessa tempussa, joka tehtiin koska "ihmiset voi olla vähän skeptisiä, ja niin pitääkin olla, se on ihan hyvä juttu", Noora Karma arvasi sanan, jonka Arto Nyberg keksi itse tempun aikana, ja tuo sana ilmestyi vielä päivän lehteen painettuun yleisönosastokirjoitukseen. Eli mentalisti ikään kuin tiesi Arton keksimän sanan jo edellisenä paivänä. Ja itse asiassa niinhän hän tiesikin! Koska jälleen mentalisti valitsi tuon sanan itse ja puheellaan manipuloi koehenkilön valitsemaan juuri sen saman sanan.
Noora sanoi: "Arto, ajattele jotain sanaa, älä sano sitä sanaa, mieti jotain sanaa, ajattele jotain sanaa mielessäsi, joku sana, joku sana, onks sulla joku sana mielessäsi, joku suomalainen sana mikä on suomalaisessa sanakirjassa."
Huomasin jo tämän puheen aikana että Noora syöttää Artolle huomattavan paljon "s"-kirjainta, mikä sai Arto ajattelemaan sanoja, joissa on paljon s-kirjaimia. Ja missä sanassa olisikaan enemmän ässiä kuin sisiliskossa. Joten mentalistin taitavasti johdattelemana koehenkilö "valitsi" sanan "sisilisko", ja sen jälkeen mentalisti näytti päivän sanomalehden, johon hän oli lähettänyt isänpäiväonnittelut ja kertoi Arton valitsevan sanan "sisilisko".
Tämän tempun onnistuttua Arto Nyberg oli aivan hämmentynyt ja haltioissaan Noora Karman mentalistinkyvistä, samoin kuin ohjelman katsojat. Ja olihan se hieno temppu. Vietävän helposti voi osaava ihminen toisten mieliä manipuloida. Ei voi kuin ihailla helpolta vaikuttavaa suoritusta.
Paljastin nämä temput en suinkaan sen takia, että haluaisin haukkua Noora Karmaa huijariksi, hänhän on taitava esiintyjä ja viihdetaiteilija, kaikki kunnia siitä, vaan koska ohjelman jälkeen internetin keskustelupalstat täyttyivät enemmän tai vähemmän tuohtuneista kommentoijista, jotka huusivat "huijaria", "noitaa" ja muita kuvottavia asioita, kuin keskiajalla eläisimme. Kiihkouskovaiset olivat jo kaivamassa noitarovioitaan esille. Sairasta menoa. Kyyniset ateistit taas väittivät kivenkovaan tietävänsä että teknologian avulla oli nuo temput tehty. Halpana huijauksena, niin että verhon takaa vakoillut avustaja kuiskasi sanat Nooran salaiseen korvakuulokkeeseen.
Onneksi asianlaita ei kuitenkaan ollut tuollainen halpahintainen huijaus, vaan taitavasti ihmismielen oikkuja hyväksikäyttävä illuusioesitys.
Jo ennen mitään temppuja Noora Karma kertoi, että mentalismi perustuu illuusioon.
Vähän ehkä itseänikin harmittaa oman ylivertaisen tarkkaavaisuuteni ja salamannopean päättelykykyni tuoma viisaus, jolla pystyn päättelemään taikatempun tekotavan, jo kun sitä ollaan vielä suorittamassa (hyvä esimerkki on taikatemppujen paljastus-ohjelmasarja, Magic's Biggest Secrets Finally Revealed, jonka jokaisen tempun tekotavan keksin jo ennen kuin sitä oli saatu päätökseen). Kyyninen ja epäilevä asenne kaikkeen "yliluonnolliseen" ja selittämättömään vie pois sen lapsenomaisen ilon ja hämmästyksen tunteen, jonka taikatemput joskus vuosia sitten vielä minussakin herättivät (lapsena myös harrastin vähän taikatemppujen tekemistä, tyyliin kupit ja pallot sekä yksinkertaiset korttitemput). Haluaisin kokea tuon nautinnon vielä uudestaan, mutta pelkään että ihmeisiin uskova sisäinen lapseni on jo kasvanut liian vanhaksi ja oppineeksi, eikä hämmästykselle enää riitä sijaa.
Mistä pääsemmekin post-modernin ihmisen eksistentiaaliseen ahdistukseen olemassaolon turhuudesta...
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Maailman paras peli
Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi (366 päivää itse asiassa, sillä on karkausvuosi) Skyrim-videopelin julkaisemisesta. Se julkaistiin eeppisenä päivämääränä 11.11.11.
Koska olen jo vuoden pelannut Skyrimia, voinen huoletta todeta että se on maailman paras peli.
En nimittäin ole kaivannut mitään muuta pelattavaa koko vuoden aikana. Pelit-lehden, Suomen parhaan ja arvostetuimman pelialan julkaisun arvosteluasteikko peleille on nollasta sataan. Mikään peli ei ole koskaan saanut nollaa eikä sataa pistettä. Nollan pisteen saaminen on täysi mahdottomuus, sillä silloin kyseessä oleva peli ei voisi olla olemassa. Kaikkein surkeimmatkin peliviritelmät, jota ovat täysin pelikelvottomia saavat vähintään 30-40 pistettä Pelitissä. Perushyvät pelit saavat 70-80 pistettä. Todella hyvät pelit 80-90 pistettä tai enemmän. Mutta mikään peli ei ole koskaan saanut täyttä sataa pistettä. Jos olisin itse Pelit-lehden peliarvostelija, antaisin Skyrimille sata pistettä. Mikääs muu peli ei sitä ansaitsisi, mutta Skyrimille voisin täydet pinnat antaa. Sataa psitettä ei ole koskaan annettu, sillä toimittajat katsovat sen tarkoittavan täydellistä peliä, eikä heidän mielestään täydellisyyttä voi koskaan saavuttaa. Jos peli olisi täydellinen, se tekisi ilmestyessään kaikki muut pelit turhiksi, koska pelaaja ei välttämättä haluaisi enää mitään muita pelejä koskaan pelata.
Skyrim on käytännössä saavuttanut tuon meriitin. En ole vuoteen pelannut mitään muuta peliä. En uskonut itsekään että niin voisi käydä, mutta niin on tapahtunut, eikä Skyrim kyllästytä vieläkään pätkääkään. Olen käyttänyt Skyrimin pelaamiseen 140 tuntia (monet ovat pelanneet sitä vielä paljon enemmän), enkä ole hankkinut siihen vielä ainuttakaan lisäosaa, jotka tuovat rutkasti lisää pelisisältöä. Olen pelannut Skyrimin päätehtävän läpi, ynnä monia sivupäätehtäviä. Pikkutehtäviä olen suorittanut sadoittain.
Peli ei vain osaa kyllästyttää, aina löytyy uutta tekemistä. Olen pelannut ainoastaan yhdellä hahmolla, joten olen kokeillut vasta yhtä pelattavaa rotua pelin kymmenestä vaihtoehdosta. Olen pelannut ainoastaan soturina, vaikka voisin kokeilla myös maagina tai hiipparina pelaamista. Olen pelannut vain mieshahmolla, mutta naisellakin voisi pelaamista kokeilla.
Skyrim on täydellinen peli. Se on niin laaja että sisältö ei lopu miltei koskaan. Peli myös generoi erilaisia minitehtäviä loputtomasti, jos kaiken muun on jo suorittanut. Paras ominaisuus Skyrimissa on kuitenkin sen maailman uskomaton eläväisyys, pienenpientenkin yksityiskohtien runsaus, mikä saa pelaajan todella elämään tuossa fantastisessa maailmassa. Immersio on erittäin vakuuttava. Skyrimissa on toki omat puutteensä, mutta ne ovat vähäpätöisiä verrattuna muiden pelien puutteisiin. Peli on The Elder Scrolls sarjan kruununjalokivi, joka jatkaa Morrowindin ja Oblivionin kunniakasta perintöä, pistäen aina vain paremmaksi.
Bethesda Softworks ei tee uutta Elder Scrolls peliä ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Sarjan pelit ilmestyivät seuraavina vuosina: Arena 1994, Daggerfall 1996, Morrowind 2002, Oblivion 2006, Skyrim 2011. Näiden lisäksi Bethesda tekee Fallout-pelejä, kolmososasta lähtien, joka ilmestyi 2008. Seuraavaksi ilmestynee Fallout 4, johon menee vielä pari vuotta ja ehkä siitä parin vuoden päästä The Elder Scrolls VI. Lisäksi The Elder Scrolls Online on tulossa 2013, mutta siitä vastaa eri pelistudio, ikävä kyllä. Joten Skyrim tulee pysymään maailman parhaan pelinä ainakin 2015-2016 asti, kunnes sarjan seuraava mestariteos julkaistaan.
Nyt voisinkin taas uppoutua Skyrimin maailmaan... FUS RO DAH!
Koska olen jo vuoden pelannut Skyrimia, voinen huoletta todeta että se on maailman paras peli.
En nimittäin ole kaivannut mitään muuta pelattavaa koko vuoden aikana. Pelit-lehden, Suomen parhaan ja arvostetuimman pelialan julkaisun arvosteluasteikko peleille on nollasta sataan. Mikään peli ei ole koskaan saanut nollaa eikä sataa pistettä. Nollan pisteen saaminen on täysi mahdottomuus, sillä silloin kyseessä oleva peli ei voisi olla olemassa. Kaikkein surkeimmatkin peliviritelmät, jota ovat täysin pelikelvottomia saavat vähintään 30-40 pistettä Pelitissä. Perushyvät pelit saavat 70-80 pistettä. Todella hyvät pelit 80-90 pistettä tai enemmän. Mutta mikään peli ei ole koskaan saanut täyttä sataa pistettä. Jos olisin itse Pelit-lehden peliarvostelija, antaisin Skyrimille sata pistettä. Mikääs muu peli ei sitä ansaitsisi, mutta Skyrimille voisin täydet pinnat antaa. Sataa psitettä ei ole koskaan annettu, sillä toimittajat katsovat sen tarkoittavan täydellistä peliä, eikä heidän mielestään täydellisyyttä voi koskaan saavuttaa. Jos peli olisi täydellinen, se tekisi ilmestyessään kaikki muut pelit turhiksi, koska pelaaja ei välttämättä haluaisi enää mitään muita pelejä koskaan pelata.
Skyrim on käytännössä saavuttanut tuon meriitin. En ole vuoteen pelannut mitään muuta peliä. En uskonut itsekään että niin voisi käydä, mutta niin on tapahtunut, eikä Skyrim kyllästytä vieläkään pätkääkään. Olen käyttänyt Skyrimin pelaamiseen 140 tuntia (monet ovat pelanneet sitä vielä paljon enemmän), enkä ole hankkinut siihen vielä ainuttakaan lisäosaa, jotka tuovat rutkasti lisää pelisisältöä. Olen pelannut Skyrimin päätehtävän läpi, ynnä monia sivupäätehtäviä. Pikkutehtäviä olen suorittanut sadoittain.
Peli ei vain osaa kyllästyttää, aina löytyy uutta tekemistä. Olen pelannut ainoastaan yhdellä hahmolla, joten olen kokeillut vasta yhtä pelattavaa rotua pelin kymmenestä vaihtoehdosta. Olen pelannut ainoastaan soturina, vaikka voisin kokeilla myös maagina tai hiipparina pelaamista. Olen pelannut vain mieshahmolla, mutta naisellakin voisi pelaamista kokeilla.
Skyrim on täydellinen peli. Se on niin laaja että sisältö ei lopu miltei koskaan. Peli myös generoi erilaisia minitehtäviä loputtomasti, jos kaiken muun on jo suorittanut. Paras ominaisuus Skyrimissa on kuitenkin sen maailman uskomaton eläväisyys, pienenpientenkin yksityiskohtien runsaus, mikä saa pelaajan todella elämään tuossa fantastisessa maailmassa. Immersio on erittäin vakuuttava. Skyrimissa on toki omat puutteensä, mutta ne ovat vähäpätöisiä verrattuna muiden pelien puutteisiin. Peli on The Elder Scrolls sarjan kruununjalokivi, joka jatkaa Morrowindin ja Oblivionin kunniakasta perintöä, pistäen aina vain paremmaksi.
Bethesda Softworks ei tee uutta Elder Scrolls peliä ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Sarjan pelit ilmestyivät seuraavina vuosina: Arena 1994, Daggerfall 1996, Morrowind 2002, Oblivion 2006, Skyrim 2011. Näiden lisäksi Bethesda tekee Fallout-pelejä, kolmososasta lähtien, joka ilmestyi 2008. Seuraavaksi ilmestynee Fallout 4, johon menee vielä pari vuotta ja ehkä siitä parin vuoden päästä The Elder Scrolls VI. Lisäksi The Elder Scrolls Online on tulossa 2013, mutta siitä vastaa eri pelistudio, ikävä kyllä. Joten Skyrim tulee pysymään maailman parhaan pelinä ainakin 2015-2016 asti, kunnes sarjan seuraava mestariteos julkaistaan.
Nyt voisinkin taas uppoutua Skyrimin maailmaan... FUS RO DAH!
perjantai 26. lokakuuta 2012
Pelit eivät ole kehittäviä
Provokatiivinen otsikko kaikille pelien ystäville. Itsekin kuulun pelaajiin, joku voisi joskus sanoa että jopa liikaa pelaaviin. Kyse on siis videopeleistä, noista elektronisista ajantuhlareista.
En koe kuitenkaan olevani riippuvainen pelaamisesta, koska voin lopettaa koska vain haluan, en vain halua... ähää, menitte lankaan! En ole pelannut nyt pariin viikkoon, joka nyt ei ole aika eikä mikään olla pelaamatta tai tekemättä mitään muutakaan, toissakesänä taas en pelannut lainkaan moneen kuukauteen, mikä sai itsenikin jos ei huolestumaan, niin hieman allapäin mielelle, sillä mietin, olinko tullut liian vanhaksi videopeleille. Mutta ei se nyt varmaan niinkään ole, ei vain tehnyt mieli pelata kesäkuumalla, kun oli muutakin tärkeämpää vuodenaikasidonnaista tekemistä. Mitähän se mahtoi olla, mietin, kun en ehtinyt käydä kertaakaan uimassakaan...? Tai sitten ei ollut tullut mitään hyviä pelejä aikoihin, ja kaikki vanhat hyvät oli pelattu jo läpi liian monta kertaa.
Joka tapauksessa, sitten itse aiheeseen. Monesti on ennen sanottu että pelit ovat ajanhukkaa, ja aikaahan ne tunnetusti vievät enemmän tai vähemmän tuhottomasti. Nukkumattomia öitä, itselläni ei ole, mutta monella muulla nörtillä on. Huonoa oppimismenestystä, en kuulu myöskään näihin joiden elämää pelaaminen todella haittaisi. Ihmissuhteiden puutetta, no siihen on muitakin syitä... oikeastaan pelaaminen on vain ratkaisu aikatyhjiöön joka syntyy ihmissuhteiden puutteesta.
Pelaamisen on sanottu olevan turhaa, ja jopa lapsille ja nuorille haitallista puuhaa. Kuten kaikkea uutta, myös pelaamista on vanhemmisto ensin jyrkästi ja nykyään hieman lieventyneellä otteella vastustanut. Uuden ja tuntemattoman, itselle oudon ajanvietteen parissa tuntitolkulla lumoutuneena viihtyvä lapsi voi olla vanhemmalle järkyttävää seurattavaa.
Nyttemmin kuitenkin, viimeksi tänään luin lehdestä, ovat nuorisotyöntekijät ja muut aktiivit alkaneet ajaa pelien asiaa, ainakin puhdistaa niihin kohdistuvia harhaluuloja ja tukea niiden asemaa yhtenä nuorten harrastuksena muiden joukossa. Esimerkkeinä muista mainittiin jääkiekko ja jalkapallo.
Pelejähän nekin ovat, mutta hieman toista kaliiperia ehkäpä.
Lehdessä sanoivat että yrittävät saada ihmiset ymmärtämään että pelaaminen ei ole ajanviettoa, vaan harrastus joillekin, nykyään jo aika useille lapsille ja nuorille. Mutta mitä, eikö harrastus nimenomaan ole ajanviettoa? Voi kuuluuko oikean harrastuksen olla jotenkin kehittävää? Eikö pelkkä ajanviete voi olla harrastus? Kummallista puhetta nuorisotyöntekijöiltä.
Sitten koittivat vakuuttaa että pelaaminenkin voi olla, tai siis on, kehittävää puuhaa.
No ei se kyllä ole.
Myönnetään, pienissä määrin pelaaminen voi olla joillekin kehittävää, mutta yleensä hyvin marginaalisilla alueilla. Kehitys on kovin kapea-alaista ja suppeaa, suuriltaosin hyödytöntä.
Hyödyllisintä on ehkä englanninkielen oppiminen, sillä lähes kaikki pelit ovat englanninkielisiä. Mutta oppiihan sitä englantia nykyään muutenkin joka lapsi, kun TV ja elokuvat eivät ole dubattuja, englantia kuulee jakuvasti koko ajan joka puolella, ja sitten on vielä se internet. Oman englanninkielen taitoni kehityksessä pelit eivät ihan mahdottoman suurta osaa näytelleet, vaikka varmaan niistäkin hyötyä oli. Pelien sanasto on usein aika marginaalista, jollei sitten pelaa sitä parasta genreä, roolipelejä. Muutoin onhan se ihan kiva kun lapsi oppii ensimmäisenä vieraasta kielestä sanoja kuten "enemy", "fire", "kill", "headshot" yms... Ja jos joku sanoo että parempaa sanastoa oppii puhumalla muiden ihmispelaajien kanssa netin moninpeleissä, niin eipä kyllä opi, huonompaa ainoastaan, vai mitä vastaa N00bz_killah98? PWND U N00B LOLZ!!!!1!
Tuohan ei englantia ole enää laisinkaan.
Pelien kehutaan kehittävän sosiaalisia taitoja. Kuten mitä, muiden pelaajien listimistä? Moninpeleissä muiden haukkumista? Aloittelijoiden kiusaamista? Sovinistista ja rasistista läpänheittoa kaveriporukassa? Ala-arvoista kielenkäyttöä? No, näitä kyllä yhdessä pelaaminen kehittää. Pelaaminen suuressa porukassa netissä opettaa vääränlaisia kanssakäymistaitoja, joissa heikompiosaisia sorretaan surutta, muita kiusataan jatkuvasti ja teoille vain naureskellaan. Nimimerkin takaa nimettömänä ja kasvottomana voi tehdä mitä tahansa, eikä jää edes kiinni. Sitä se opettaa, huonoa käytöstä.
Pelit opettavat kuulemma myös hienomotoriikkaa. No niinhän ne varmaankin tekevät, mutta terveen ihmisen hienomotoriikka kehittyy siinä nelivuotiaana ja pelien tehtäväksi jää lähinnä pääosumien tähtäyksen hiominen äärimmilleen. Jos vesastaan haluaa mestaritarkk'ampujan, siis virtuaalimaailmassa, oikeat aseethan ovat ihan eri juttu, niin siitä vaan Battlefieldia pelaamaan. Pelien hienomotoriikkakoulutus on yhtä tyhjän kanssa, siellä ei oikeassa maailmassa tee yhtään mitään. Vai kirjoitatko työnhakuilmoitukseen ja CV:hen että olet hionut taitosi äärimmilleen Team Fortress 2:ssa ja nyt osut viholisia päähän joka kerta? Kovin rajatut työmahdollisuuden tuo tuntuu avaavan.
Fyysisiä taitoja pelit eivät kehitä ollenkaan. Oikean käden etusormilihas voi PC-pelaajilla hieman vahvistua ankaran Diablo-klikkailun seurauksena, mutta useimmiten vain sormenpäistä kuluu nahka pois ja ranteeseen tulee jännetupin tulehdus. Konsolipelaajilla peukalohin tulee rakkoja padin tattien hakkaamisesta. Sitten on se Wii-heilutuskapulalaite, jota pelikonsolina kai myydään. Sitä yritetään aina lehdissä mainostaa terveellisenä tapana pelata. Suomen puolustusvoimillekin sitä on hankittu useita kappaleita, jotta alokkaat voivat vapaa-ajallaan pelata jotakin "terveellistä".
Noh, ongelmahan on siinä, että kukaan vakavastiotettaja "oikea" pelaaja ei pelaa Wiin lapsellisia yltiökasuaaleja urheiluleikkipelejä. Wii Sports tosin on maailman myydyin videopeli, lasketaan kymmenissä miljoonissa, mutta se johtuu siitä että tuo tekele ympättiin mukaan Wii-konsolin myyntipakettiin, niin että kaikki sen ostaneet saivat sen mukanaan, halusivat eli eivät. Wii Sportsia ja muita vastaavia "pelejä" eivät pelaa ketkään muut kuin ne ihmiset jotka eivät yleensä kuluta aikaansa pelaten. Ei-pelaajien kasuaaliviihteeksi niistä ehkä on, ja jotkin kunto-ohjelmien jutut saattavat ollakin ihan oikeita lihaksia kehittäviä, punnerrukset ja muut, mutta niiden tekijät tekisivät niitä muutenkin, nyt se on heille vain ehkä vähän hauskempaa. Tosipelaajat, hikiset nörtit kammioissaan linnoittautuneina itserakennetun PC-tornin viereen tai läskiplösöt sipsit rinnuksilla ja padi kädessä sohvanpohjalla eivät tuollaisiin liikuntalaitteisiin koske pitkällä tikullakaan. Niissähän joutuu tekemään jotain, muutakin kuin liikuttamaan sormia.
Enkä heitä siitä syytä, omastakin mielestäni Wii-kapulalla huitominen on pelleilyä, urheiluliikkeiden tekeminen ei kuulu pelaamiseen, kaikki Wiin pelit ovat lapsellisia kasuaalipelejä joita en viitsi pelata, ja pelaamisen kuuluu tapahtua mahdollisimman vähin fyysisin ponnistuksin.
Oikea pelaaminen ei kehitä mitään muuta kuin istumalihaksia, ja nekin kipeytyvät kun tarpeeksi kauan paikallaan möllöttää. Pitkään pelaaminen, jota kaikki pelaajat tekevät, aiheuttaa selkä- ja niskakipuja, jumiutuneita niveliä, päänsärkyä, lihaskipuja, yleistä kankeutta, silmäsärkyä, väliaikaista näön heikentymistä, pinnallista silmäverenvuotoa, jännetupintulehduksia ja mitä vielä. Älkää siis väittäkö että pelaaminen olisi mitenkään fyysisesti hyväksi.
Oikeastaan on ihan turha yrittää uskotella yleisölle että pelaaminen olisi jotenkin kehittävää puuhaa, ajanvietettä se on, toisille harrastus, toisille pakkomielle, hyvin harvoille ammatti. Kaikki siitä tykkäävät enemmän tai vähemmän ja pelaamisen suosio kasvaa koko ajan. Pelaamisen ei tarvitse olla kehittävää, annetaan sen olla "vain" ajanvietettä. Sellaisenaan se voi tarjota virkistäviä pakohetkiä arjen rutiineista, mielenkiintoisia tarinoita, joihin voi itse eläytyä mukaan, tai sitten asefetisististä voimafantasiaa esipuberteettisille pojille, jotka pelaavat vähäpukeisia naishahmoja kamera kolmannessa persoonassa. Mutta joka tapauksessa: pelaaminen on ajanvietettä, ajanvietteen ei tarvitse olla kehittävää, riittää että se on hauskaa!
En koe kuitenkaan olevani riippuvainen pelaamisesta, koska voin lopettaa koska vain haluan, en vain halua... ähää, menitte lankaan! En ole pelannut nyt pariin viikkoon, joka nyt ei ole aika eikä mikään olla pelaamatta tai tekemättä mitään muutakaan, toissakesänä taas en pelannut lainkaan moneen kuukauteen, mikä sai itsenikin jos ei huolestumaan, niin hieman allapäin mielelle, sillä mietin, olinko tullut liian vanhaksi videopeleille. Mutta ei se nyt varmaan niinkään ole, ei vain tehnyt mieli pelata kesäkuumalla, kun oli muutakin tärkeämpää vuodenaikasidonnaista tekemistä. Mitähän se mahtoi olla, mietin, kun en ehtinyt käydä kertaakaan uimassakaan...? Tai sitten ei ollut tullut mitään hyviä pelejä aikoihin, ja kaikki vanhat hyvät oli pelattu jo läpi liian monta kertaa.
Joka tapauksessa, sitten itse aiheeseen. Monesti on ennen sanottu että pelit ovat ajanhukkaa, ja aikaahan ne tunnetusti vievät enemmän tai vähemmän tuhottomasti. Nukkumattomia öitä, itselläni ei ole, mutta monella muulla nörtillä on. Huonoa oppimismenestystä, en kuulu myöskään näihin joiden elämää pelaaminen todella haittaisi. Ihmissuhteiden puutetta, no siihen on muitakin syitä... oikeastaan pelaaminen on vain ratkaisu aikatyhjiöön joka syntyy ihmissuhteiden puutteesta.
Pelaamisen on sanottu olevan turhaa, ja jopa lapsille ja nuorille haitallista puuhaa. Kuten kaikkea uutta, myös pelaamista on vanhemmisto ensin jyrkästi ja nykyään hieman lieventyneellä otteella vastustanut. Uuden ja tuntemattoman, itselle oudon ajanvietteen parissa tuntitolkulla lumoutuneena viihtyvä lapsi voi olla vanhemmalle järkyttävää seurattavaa.
Nyttemmin kuitenkin, viimeksi tänään luin lehdestä, ovat nuorisotyöntekijät ja muut aktiivit alkaneet ajaa pelien asiaa, ainakin puhdistaa niihin kohdistuvia harhaluuloja ja tukea niiden asemaa yhtenä nuorten harrastuksena muiden joukossa. Esimerkkeinä muista mainittiin jääkiekko ja jalkapallo.
Pelejähän nekin ovat, mutta hieman toista kaliiperia ehkäpä.
Lehdessä sanoivat että yrittävät saada ihmiset ymmärtämään että pelaaminen ei ole ajanviettoa, vaan harrastus joillekin, nykyään jo aika useille lapsille ja nuorille. Mutta mitä, eikö harrastus nimenomaan ole ajanviettoa? Voi kuuluuko oikean harrastuksen olla jotenkin kehittävää? Eikö pelkkä ajanviete voi olla harrastus? Kummallista puhetta nuorisotyöntekijöiltä.
Sitten koittivat vakuuttaa että pelaaminenkin voi olla, tai siis on, kehittävää puuhaa.
No ei se kyllä ole.
Myönnetään, pienissä määrin pelaaminen voi olla joillekin kehittävää, mutta yleensä hyvin marginaalisilla alueilla. Kehitys on kovin kapea-alaista ja suppeaa, suuriltaosin hyödytöntä.
Hyödyllisintä on ehkä englanninkielen oppiminen, sillä lähes kaikki pelit ovat englanninkielisiä. Mutta oppiihan sitä englantia nykyään muutenkin joka lapsi, kun TV ja elokuvat eivät ole dubattuja, englantia kuulee jakuvasti koko ajan joka puolella, ja sitten on vielä se internet. Oman englanninkielen taitoni kehityksessä pelit eivät ihan mahdottoman suurta osaa näytelleet, vaikka varmaan niistäkin hyötyä oli. Pelien sanasto on usein aika marginaalista, jollei sitten pelaa sitä parasta genreä, roolipelejä. Muutoin onhan se ihan kiva kun lapsi oppii ensimmäisenä vieraasta kielestä sanoja kuten "enemy", "fire", "kill", "headshot" yms... Ja jos joku sanoo että parempaa sanastoa oppii puhumalla muiden ihmispelaajien kanssa netin moninpeleissä, niin eipä kyllä opi, huonompaa ainoastaan, vai mitä vastaa N00bz_killah98? PWND U N00B LOLZ!!!!1!
Tuohan ei englantia ole enää laisinkaan.
Pelien kehutaan kehittävän sosiaalisia taitoja. Kuten mitä, muiden pelaajien listimistä? Moninpeleissä muiden haukkumista? Aloittelijoiden kiusaamista? Sovinistista ja rasistista läpänheittoa kaveriporukassa? Ala-arvoista kielenkäyttöä? No, näitä kyllä yhdessä pelaaminen kehittää. Pelaaminen suuressa porukassa netissä opettaa vääränlaisia kanssakäymistaitoja, joissa heikompiosaisia sorretaan surutta, muita kiusataan jatkuvasti ja teoille vain naureskellaan. Nimimerkin takaa nimettömänä ja kasvottomana voi tehdä mitä tahansa, eikä jää edes kiinni. Sitä se opettaa, huonoa käytöstä.
Pelit opettavat kuulemma myös hienomotoriikkaa. No niinhän ne varmaankin tekevät, mutta terveen ihmisen hienomotoriikka kehittyy siinä nelivuotiaana ja pelien tehtäväksi jää lähinnä pääosumien tähtäyksen hiominen äärimmilleen. Jos vesastaan haluaa mestaritarkk'ampujan, siis virtuaalimaailmassa, oikeat aseethan ovat ihan eri juttu, niin siitä vaan Battlefieldia pelaamaan. Pelien hienomotoriikkakoulutus on yhtä tyhjän kanssa, siellä ei oikeassa maailmassa tee yhtään mitään. Vai kirjoitatko työnhakuilmoitukseen ja CV:hen että olet hionut taitosi äärimmilleen Team Fortress 2:ssa ja nyt osut viholisia päähän joka kerta? Kovin rajatut työmahdollisuuden tuo tuntuu avaavan.
Fyysisiä taitoja pelit eivät kehitä ollenkaan. Oikean käden etusormilihas voi PC-pelaajilla hieman vahvistua ankaran Diablo-klikkailun seurauksena, mutta useimmiten vain sormenpäistä kuluu nahka pois ja ranteeseen tulee jännetupin tulehdus. Konsolipelaajilla peukalohin tulee rakkoja padin tattien hakkaamisesta. Sitten on se Wii-heilutuskapulalaite, jota pelikonsolina kai myydään. Sitä yritetään aina lehdissä mainostaa terveellisenä tapana pelata. Suomen puolustusvoimillekin sitä on hankittu useita kappaleita, jotta alokkaat voivat vapaa-ajallaan pelata jotakin "terveellistä".
Noh, ongelmahan on siinä, että kukaan vakavastiotettaja "oikea" pelaaja ei pelaa Wiin lapsellisia yltiökasuaaleja urheiluleikkipelejä. Wii Sports tosin on maailman myydyin videopeli, lasketaan kymmenissä miljoonissa, mutta se johtuu siitä että tuo tekele ympättiin mukaan Wii-konsolin myyntipakettiin, niin että kaikki sen ostaneet saivat sen mukanaan, halusivat eli eivät. Wii Sportsia ja muita vastaavia "pelejä" eivät pelaa ketkään muut kuin ne ihmiset jotka eivät yleensä kuluta aikaansa pelaten. Ei-pelaajien kasuaaliviihteeksi niistä ehkä on, ja jotkin kunto-ohjelmien jutut saattavat ollakin ihan oikeita lihaksia kehittäviä, punnerrukset ja muut, mutta niiden tekijät tekisivät niitä muutenkin, nyt se on heille vain ehkä vähän hauskempaa. Tosipelaajat, hikiset nörtit kammioissaan linnoittautuneina itserakennetun PC-tornin viereen tai läskiplösöt sipsit rinnuksilla ja padi kädessä sohvanpohjalla eivät tuollaisiin liikuntalaitteisiin koske pitkällä tikullakaan. Niissähän joutuu tekemään jotain, muutakin kuin liikuttamaan sormia.
Enkä heitä siitä syytä, omastakin mielestäni Wii-kapulalla huitominen on pelleilyä, urheiluliikkeiden tekeminen ei kuulu pelaamiseen, kaikki Wiin pelit ovat lapsellisia kasuaalipelejä joita en viitsi pelata, ja pelaamisen kuuluu tapahtua mahdollisimman vähin fyysisin ponnistuksin.
Oikea pelaaminen ei kehitä mitään muuta kuin istumalihaksia, ja nekin kipeytyvät kun tarpeeksi kauan paikallaan möllöttää. Pitkään pelaaminen, jota kaikki pelaajat tekevät, aiheuttaa selkä- ja niskakipuja, jumiutuneita niveliä, päänsärkyä, lihaskipuja, yleistä kankeutta, silmäsärkyä, väliaikaista näön heikentymistä, pinnallista silmäverenvuotoa, jännetupintulehduksia ja mitä vielä. Älkää siis väittäkö että pelaaminen olisi mitenkään fyysisesti hyväksi.
Oikeastaan on ihan turha yrittää uskotella yleisölle että pelaaminen olisi jotenkin kehittävää puuhaa, ajanvietettä se on, toisille harrastus, toisille pakkomielle, hyvin harvoille ammatti. Kaikki siitä tykkäävät enemmän tai vähemmän ja pelaamisen suosio kasvaa koko ajan. Pelaamisen ei tarvitse olla kehittävää, annetaan sen olla "vain" ajanvietettä. Sellaisenaan se voi tarjota virkistäviä pakohetkiä arjen rutiineista, mielenkiintoisia tarinoita, joihin voi itse eläytyä mukaan, tai sitten asefetisististä voimafantasiaa esipuberteettisille pojille, jotka pelaavat vähäpukeisia naishahmoja kamera kolmannessa persoonassa. Mutta joka tapauksessa: pelaaminen on ajanvietettä, ajanvietteen ei tarvitse olla kehittävää, riittää että se on hauskaa!
maanantai 15. lokakuuta 2012
Vihaan piratismia
Piratismi. Vanhoina hyvinä aikoina se tarkoitti vielä merirosvousta, enemmän tai vähemmän kunniakasta raskasta merityötä. Nykymerirosvouskin on kyllä laimea versio entisaikojen menosta.
Piratismi tarkoittaa kuitenkiin nykyään hikisten nörttien yksin kellareissaan suorittamaa röyhkeää, hävytöntä ja itsekästä rosvousta, joka halventaa taiteentekijöiden ihmisarvoa, ja nauraa räkäisesti päälle.
Nykypäivän piraatti valehtelee kannattavansa ihmisoikeuksia, samalla polkiessaan niitä. Hän mukamas kunnioittaa taiteen tekijöitä, vaikka todellisuudessa hän vähät välittää kenestäkään muusta kuin omasta itsestään, minulle kaikki heti nyt, ja ilmaiseksi!
Piraatti ei halua maksaa mistään, mitä hän kuluttaa. Piraatti lataa musiikin, elokuvat, tv-sarjat ja pelit netistä, PirateBaysta, eikä maksa niistä mitään. Toiminta on laitonta ja moraalisesti erittäin väärin. Nuo itsekkäät, omahyväiset, kaksinaamaiset varkaat ovat liian laiskoja tehdäkseen töitä ja liian moraalittomia maksaakseen kulutushyödykkeistään, joista he saavat suurta nautintoa.
Jos vähänkin älliä päässä olisi, voisi kenties mieleen edes joskus pilkahtaa sellainenkin ajatus, että voisipa jopa maksaa, jos kohdalle sattuu itseä erityisesti miellyttävä elokuva, levy tai peli. Mutta ei, kaiken kun saa helposti ladattua netistä ilmaiseksi ja kiinnijäämisen riski on pieni, samoin rangaistukset mitättömät, ei piraatti vaivaudu ajattelemaan taiteen tekijöitä laisinkaan.
Jos kukaan noista viheliäisistä, hikisistä nörttirosvoista olisi edes kerran elämässään tuottanut itse jotain katsomisen tai kuuntelemisen arvoista, voisi hän ehkä käsittää miltä tuntuu, jos on pannut paljon aikaa, vaivaa ja rahaa johonkin projektiin, ja sitten kun rehellisesti yrittää sillä leipänsä tienata, jääkin puille paljaille ja joutuu konkurssiin, koska ryökälepiraatit ovat ryöstäneet työn hedelmät netistä.
Koska nuo kyvyttömät työtävieroksuvat lurjukset eivät kykene mitään taitoa vaativaa sisältöä itse tuottamaan, he eivät ymmärrä että joku haluaa ihan oikeasti korvauksen tekemästään työstä. Elokuvien, musiikin ja pelien tekijöille noiden tuotteiden valmistaminen on ammatti, josta toivoo heidän saavan leipänsä.
Piraatit käyttävät usein moraalisina puolusteinaan absurdeja väittämiä, joista ohessa esimerkkejä:
"Olen kuitenkin eri mieltä tämän ilmiön vaikutuksista, ainakin musiikin lataamisen osalta. Vaikka artistit menettävätkin internetissä tapahtuvan musiikin lataamisen johdosta paljon levytuloja, voi kuluttaja tätä kautta tutustua helposti ja nopeasti uusiin artisteihin, ja mahdollisesti jopa tämän jälkeen lähteä kauppaan ostamaan aitoa levyä. Se tunne, kun ostaa aidon levyn ja pitelee sen hienoja kansia kädessään, on kuitenkin aivan toista luokkaa kuin netistä ladatun kappaleen kuuntelu."
"Fakta on, että yhtyeet saavat suurimman osan tuloistaan keikoiltaan. Tähänkin nettipiratismi auttaa, sillä jos ei olisi kyseistä yhtyettä koskaan kuullut, ei varmasti läheskään yhtä helposti lähtisi heidän keikkaansa katsomaan. Näin yhtye saa tuloja, vaikkei kyseinen henkilö heidän levyjään olisikaan ostanut."
"Piratismi ei ole varastamista. Se on kulttuuriteosten kopioimista ja kopioiden jakamista kansalaisten kesken. Jonkun esineen tai asian varastaminen tarkoittaa sitä, että kyseisen esineen haltija menettää esineen varkaalle, josta tulee sen uusi haltija. Kopioinnissa alkuperäiskappale säilyy koskemattomana haltijallaan; kopioija vain valmistaa siitä itselleen kopion. Päinvastoin kuin varkaudessa, jossa esine tyypillisesti anastetaan haltijaltaan salaa, piraattikopioinnissa teoksia toisilleen jakavat kansalaiset paitsi sallivat niiden kopioinnin, ovat siitä myös tietoisia ja usein jopa mielissään."
Piratismi tarkoittaa kuitenkiin nykyään hikisten nörttien yksin kellareissaan suorittamaa röyhkeää, hävytöntä ja itsekästä rosvousta, joka halventaa taiteentekijöiden ihmisarvoa, ja nauraa räkäisesti päälle.
Nykypäivän piraatti valehtelee kannattavansa ihmisoikeuksia, samalla polkiessaan niitä. Hän mukamas kunnioittaa taiteen tekijöitä, vaikka todellisuudessa hän vähät välittää kenestäkään muusta kuin omasta itsestään, minulle kaikki heti nyt, ja ilmaiseksi!
Piraatti ei halua maksaa mistään, mitä hän kuluttaa. Piraatti lataa musiikin, elokuvat, tv-sarjat ja pelit netistä, PirateBaysta, eikä maksa niistä mitään. Toiminta on laitonta ja moraalisesti erittäin väärin. Nuo itsekkäät, omahyväiset, kaksinaamaiset varkaat ovat liian laiskoja tehdäkseen töitä ja liian moraalittomia maksaakseen kulutushyödykkeistään, joista he saavat suurta nautintoa.
Jos vähänkin älliä päässä olisi, voisi kenties mieleen edes joskus pilkahtaa sellainenkin ajatus, että voisipa jopa maksaa, jos kohdalle sattuu itseä erityisesti miellyttävä elokuva, levy tai peli. Mutta ei, kaiken kun saa helposti ladattua netistä ilmaiseksi ja kiinnijäämisen riski on pieni, samoin rangaistukset mitättömät, ei piraatti vaivaudu ajattelemaan taiteen tekijöitä laisinkaan.
Jos kukaan noista viheliäisistä, hikisistä nörttirosvoista olisi edes kerran elämässään tuottanut itse jotain katsomisen tai kuuntelemisen arvoista, voisi hän ehkä käsittää miltä tuntuu, jos on pannut paljon aikaa, vaivaa ja rahaa johonkin projektiin, ja sitten kun rehellisesti yrittää sillä leipänsä tienata, jääkin puille paljaille ja joutuu konkurssiin, koska ryökälepiraatit ovat ryöstäneet työn hedelmät netistä.
Koska nuo kyvyttömät työtävieroksuvat lurjukset eivät kykene mitään taitoa vaativaa sisältöä itse tuottamaan, he eivät ymmärrä että joku haluaa ihan oikeasti korvauksen tekemästään työstä. Elokuvien, musiikin ja pelien tekijöille noiden tuotteiden valmistaminen on ammatti, josta toivoo heidän saavan leipänsä.
Piraatit käyttävät usein moraalisina puolusteinaan absurdeja väittämiä, joista ohessa esimerkkejä:
"Olen kuitenkin eri mieltä tämän ilmiön vaikutuksista, ainakin musiikin lataamisen osalta. Vaikka artistit menettävätkin internetissä tapahtuvan musiikin lataamisen johdosta paljon levytuloja, voi kuluttaja tätä kautta tutustua helposti ja nopeasti uusiin artisteihin, ja mahdollisesti jopa tämän jälkeen lähteä kauppaan ostamaan aitoa levyä. Se tunne, kun ostaa aidon levyn ja pitelee sen hienoja kansia kädessään, on kuitenkin aivan toista luokkaa kuin netistä ladatun kappaleen kuuntelu."
- Piratismin puolesta
Tottakai oikean levyn pitely käsissä on paljon hienompi kokemus kuin piratoitu nettilataus, mutta suurin osa piraateista ei tule koskaan ostamaan lataamiaan levyjä kaupasta, eikä maksamaan niistä yhtään mitään. Perusteeksi ei kelpaa että "lataan kaiken ja kuuntelen koneella, ja hyvät levyt ostan myös itse", sillä vaikket levystä pitaisikään, jos hankit sen kuunneltavaksesi, on artisti ansainnut siitä korvauksen. Aivan sama vaikket pitäisi siitä ja heittäisit koko levyn roskiin kuuntelun jälkeen.
- Piratismin puolesta
Yhtyeet saisivat levymyynnistä huomattavasti enemmän tuloja, jolleivat piraatit varastaisi heidän levyjään netistä! Ei tarvitse varastaa yhtyeen koko tuotantoa tietääkseen haluaako mennä sen keikalle. Yhtyeillä on usein Youtubessa katsottavana musiikkivideoita heidän omilla laillisilla profiileillaan, joten niistä voi tarkastella uusia yhtyeitä laillisesti. Onko myös unohtunut sellainen paikka kuin kirjasto, josta saa laillisesti ilmaiseksi musiikkia kuunneltavakseen.
Myöskin jos tykkää jo jostain yhtyeestä, ja käy keikoilla, ei ole mitään syytä enää warettaa heidän musiikkiaan sillä perusteella että tutkii yhtyeen tuotantoa, josko vaikka pitäisi siitä.
-Piratismi pähkinänkuoressa
Niin väärin kuin vain voi olla. Piratismi on ehdottomasti varastamista. Aineettoman kopion varastaminen on yhtä lailla varastamista kuin esineen varastaminen, sillä tekijä on nähnyt vaivaa alkuperäisen tuotteen tekemiseen, hän omistaa kaikki kopiot teoksesta, niin materiaaliset kuin immateriaalisetkin, ja hänelle kuuluu korvaus kaikista ihmisten hankkimista kopioista. Piratismia ei voida perustella sillä että aineettomista kopioista ei tarvitsisi maksaa, koska silloinhan kuka tahansa saisi varastaa mitä tahansa ja miten paljon tahansa, eikä koko elämässään tarvitsisi uhrata lanttiakaan rahaa artistien tukemiseen, joiden tuotannosta päivittäin nauttii. Sairasta, jos tuollaista pitää moraalinaan. Digitaalisen kopion tuottaminen ei vaadi juuri mitään, mutta alkuperäisen tuotteen tekeminen kyllä. Ei voi mitenkään olla luvalista kopioida digitaalisia kopioita ilmaiseksi, kuka sitten ostaisi maksullisen version? Taiteilija jäisi rahatta. Kuka määrittäisi montako kopiota pitää ostaa ennen kuin saa alkaa ladata niitä ilmaiseksi? Kuka saa maksaa, ja kuka varastaa? Ei todellakaan toimi!
Immateriaalisista palveluista ja elämyksistä kuuluu korvaus niiden tekijöille.
Jos haluat katsoa elokuvan, mene teatteriin, osta DVD (kenties alennusmyynnistä), vuokraa se, lainaa kirjastosta tai katso televisiosta. Nykyään saa myös pilvipalveluista ja streamauksella katsottua elokuvia pilkkahinnalla, suoraan omaan telkkariin. Ei ole kallista, jopa ilmaista, ja elokuvantekijät saavat ansaitsemansa korvaukset.
Jos haluat kuunnella musiikkia, osta levy kaupasta, osta levy nettikaupasta, osta yksittäiseiä kappaleita nettikaupasta, lainaa levy kirjastosta tai katso ja kuuntele kappaleita ja musiikkivideoita Youtubesta tekijöiden omilta kanavilta. Spotifysta saa nykyään kuunneltua lukemattomat määrät musiikkia maksutta. Ei ole kallista, jopa ilmaista, ja musiikintekijät saavat ansaitsemansa korvaukset.
Joskus kritisoidaan sitä että onnistunut artisti saa poskettomasti tuloja. Tottakai hän onnistuneena artistina ansaitseekin saada poskettomia tuloja! Unohtakaa kateutenne te toivottomat piraatit, jos itse olet lahjaton nolla, ei se oikeuta varastamaan hyvin menestyneeltäkään artistilta yhtään mitään.
Piraatit käyttävät usein sananvapautta perustelunaan, mutta he käyttävät sitä väärin. Sananvapaus tarkoittaa sitä että on vapaus sanoa oma mielipiteensä ilman sensuuria, mutta se ei todellakaan tarkoita että saisi varastaa ja jakaa kopioita jonkun toisen tekemästä tuotteesta. Jos haluat antaa koko elämäntyösi ilmaiseksi jakoon nettiin, siitä vaan, kukaan ei esta. Tulet kyllä katumaan runsaasti. Mutta toisten ihmisten tuotoksien jakaminen ja lataaminen netistä on niin väärin kuin voi olla, se on rikollista ja tulee aina olemaan.
Ei ole olemassa mitään syytä varastaa mitään internetistä (tai mistään muualtakaan). Piraattien perustelut ovat kertakaikkiaan kestämättömiä.
Hauska loppukaneetti: kaksi (todella säälittävän näköistä nörttiä) piraattipuolueesta kirjoitti kirjan piratismin puolesta tekijänoikeuksia vastaan, ja sitten kun joku laittoi sen ilmaiseksi jakoon nettiin, tyypit ottivat herneen nenään, ja yrittivät estää sen jakamisen. Hah! Mitä kaksinaismoralistisia ahneita sikoja!
Kaikki piraatit tulisi hirttää vanhaan kunnon merirosvotyyliin ja laittaa ruumiit riippumaan rautakehikoista toreille, kunnes mädäntyvät.
maanantai 1. lokakuuta 2012
Vihaan Steamia
Steam on nettipalvelu, jonka avulla voi pelata tietokonepelejä. Siis täysin turha kapistus, sillä tietokonepelejä on aina voinut pelata ilman nettipalveluitakin. Ja paremmin.
Vihaan Steamia, koska minut on pakotettu käyttämään sitä, mistä en pidä ollenkaan. Steamista ei ole mitään hyötyä minulle, ainoastaan haittaa.
Olen pakotettu käyttämään Steamia, koska muuten en voisi pelata maailman parasta peliä Skyrimia ollenkaan. En voi olla pelaamatta Skyrimia, vaikka kaikia muita nykypelejä voisinkin olla pelaamatta.
Skyrim vaatii Steamin toimiakseen. Jouduin siis lataamaan netistä ja asentamaan tuon ohjelman. Vihaan minkään lataamista netistä. Se vie aikaa, ja on turhaa.
Steam on pakko olla kytköksissä nettiin, kun pelejä asentaa sinne. En halua olla riippuvainen netistä, koska normaali tilanne on että netti petti. Netti ei koskaan toimi tarpeeksi nopeasti ja luotettavasti silloin kun sitä eniten tarvitsee. Vihaan internetiä. Olen kuitenkin pakotettu sitäkin käyttämään päivittäin.
Pelien ei kuitenkaan pitäisi olla kytköksissä nettiin missään vaiheessa. Ennen näin olikin, silloin kuin sysisurkea proto-internet ei toiminut vielä ollenkaan. Siis "vanhoina hyvinä aikoina".
Steam on pakko olla päällä kun pelejä pelaa, ja mieluiten online-tilassa. Yksinpelejä voi pelata myös Steamin ollessa offline-tilassa, jolloin siitä ei ole mitään hyötyä. Herää kysymys mitä varten Steam on olemassa yksinpelejä varten? Online-tilassa eli netissä ollessaan Steam kerää tilastoja peleistä ynnäa kaikenlaista muuta täysin turhaa. Onhan se ihan kiva tetää miten kauan on elämäänsä tuhlannut jonkin pelin parissa, mutta yleensä sen näkee pelin omista tilastoistakin. Sitä paitsi peliajan tilastoiminen aiheuttaa vain addiktiota, kun haluaa saada tietyn tuntimäärän täyteen, ja kun pelaa enemmän, tulee aina uusia haamurajoja vastaan.
Pelejä pelatessa Steam kerää myös saavutuksia, jotka eivät ole pelin sisäisiä, vaan Steamissa olevia, eli turhia. Niillä ei ole mitään merkitystä itse peliin. Voi ainoastaan vertailla kuinka monta prosenttia maailman muista Steamissa pelejään pelaavista nörteistä on saanut samat saavutuksen kuin itse pelaaja. Tämä vain pahentaa peliriippuvuutta.
En halua ostaa pelejäni netistä, en mitään, enkä koskaan ikinä milloinkaan. En halua myöskään ladata niitä ilmaiseksi tai laittomasti netistä. Haluan kaikki pelini DVD-rom levyillä, hienoissa koteloissa, kaikkien latauskelvottomien fyysisten objektien kanssa, joita on mukava ihailla pelikokoelmassani. Haluan asetella pelien koteloita somaan järjestykseen hyllyssäni ja esitellä kokoelmaa vieraille. Tätä ei voi tehdä ladattujen pelien kanssa, eikä kukaan edes erota ostettuja ja piratoituja pelejä, jos ne on ladattu. Vihaan piratismia.
2.
En halua pelata muiden ihmisten kanssa. Minulle muiden ihmisten kanssa pelaaminen tarkoittaa että ollaan kaikkien pelaajien kanssa samassa huoneessa, jossa on jotain järkeä. Se toimii niin Afrikan tähden, Dungeons & Dragonsin kuin videopelienkin kanssa. Lapsena pelasin kahden pikkuveljeni kanssa vuorotellen tietokonepelejä, jolloin muut istuivat vierellä katselemassa. Se oli hauskaa. Netissä pelaaminen ei ole hauskaa. En halua vastata kirjallisesti kavereiden kommentteihin Steamissa, varsinkaan kesken pelin. En halua pelata moninpelejä, koska niissä voi hävitä muille ihmisille ja ylipäänsä joutuu sietämään muita ihmisiä pelaajina, mikä käy hermoille. Yksikin pelin loren ulkopuolinen kommentti pilaa koko immersion ja pelikerta on pilalla. Pelit kuuluu pelata yksin, PC-tietokoneella, pimeän huoneen nurkassa ovi lukossa, ilman nettiyhteyttä.
3.
Haluan lainata pelejä. En halua myydä pelejä, mikä on peliyhtiöille yhtä paha asia kuin pelien piratointi, koska silloin uusi pelaaja ei maksa pelistä mitään. Sitä vartenhan koko Steamkin on kehitetty. Steam pelejä ei voi lainata, mikä on idioottimaista. Nyt joudun ostamaan Skyrimin ja veljeni joutuvat ostamaan Skyrimin kaikki erikseen. 180 euroa! Sairasta rahastusta. Vaikka haluankin tukea Bethesda Softworksia, eli Skyrimin tekijätiimiä, ei ole kiva että kaikki perheenjäsenet joutuvat ostamaan saman pelin jokainen erikseen, vaikka pelaavat samassa talossa. Ennen pystyi pelejä vaihtelemaan mielin määrin. Nyt Steam peliä voi pelata vain sillä Steam-tilillä, johon se on ensimmäisenä asennettu. Jotta voisin pelata Civilization V:ttä, joudun pelaamaan pikkuveljeni tilillä, jolloin saavutuksetkin tulevat hänelle, eikä enää tiedä kuinka kauan kumpikin on peliä erikseen pelannut. Hän taas joutuu pelaamaan Trine 2:ta minun tililläni. Turhaa ostaa samoja pelejä montaa kertaa.
4.
Steam päivittää pelejä automaattisesti. Vihaan sitä. Jos haluan päivittää pelini, teen sen kyllä itse. Jos haluan pelata pelin alkuperäistä vanillaversiota ja kukaties nauttia pelin glitcheistä ja porsaanrei'istä, haluan todellakin tehdä niin ilman että kukaan estää minua tekemästä niin.
5.
Steam on täynnä mainoksia. Kukaan ei pidä mainoksista. En halua minkäänlaisia mainoksia elämääni, niitä tulee joka tuutista jo valmiiksi aivan liikaa. Jos uusi peli ilmestyy, jonka kenties haluaisin ostaa, saan siitä tiedon veljiltäni, kavereiltani, Pelit-lehdestä tai muualta internetistä, Steamin ei tarvitse sitä minulle mainostaa. Steamin mainokset eivät tule vaikuttamaan ostopäätöksiini nyt eikä tulevaisuudessa millään tavoin. En koskaan tee heräteostoksia. Jos jokin peli on halpa, mutta se ei kiinnosta minua, en osta sitä koska se on halpa. Jos jokin peli on kallis ja se kiinnostaa minua, ostan sen koska se kiinnostaa minua, aivan sama minkä hintainen se on.
Pelien lataaminen on nopeampaa kuin kaupasta ostaminen. Eikä ole. Juoksen pelikauppaan ja takaisin ennen kuin olen ladannut pelin Steamista. Sitä paitsi joka kerta peliä pelatessa pitää ensin käynnistää Steam (latautuminen täydellä nettiyhteydellä kestää 25 sekuntia) ja sitten itse peli. Peli pitää myös ladata jostain syystä, mikä kestää taas lisää aikaa.
Pelien lataaminen on turvallisempaa kuin levyiltä pelaaminen. Eikä ole. Argumenttina ladattujen pelien puolesta on käytetty sellaista että pelien levyt voivat mennä rikki. Minä en ole ikinä rikkonut yhtä ainutta peli-, musiikki- tai elokuvalevyä elämässäni, enkä tule koskaan rikkomaankaan. Täytyy olla hutiloiva tunari, jolla on kaksi vasenta isovarvasta keskellä känsäistä kämmentä, jos rikkoo pelien levyjä. Sitä varten niissä on kotelot, etteivät ne mene rikki. Pelaamisen jälkeen peli laitetaan takaisin koteloon. Sitten taas tiedostot voivat kadota jäljettömiin helpostikin. En ole eläissäni kadottanut mitään fyysistä objektia niin ettei sitä olisi enää koskaan löytynyt, mutta korvaamattomia digitaalisia tiedostoja on hävinnyt peruuttamattomasti vähintään useiden gigatavujen verran.
Pelien pelaaminen pilvestä on kätevämpää kuin levyltä. Eikä ole. Levyltä pelaaminen on kätevämpää, sillä kaikissa paikoissa ei netti toimi ollenkaan, tai kunnolla. Peli voi pätkiä, mikäli sitä pystyy ylipäänsä pelaamaan. Meidän mökillämme ei ole internet yhteyttä, eikä sitä sinne koskaan tule, joten siellä ei voi plata Steam-pelejä. Mutta normaaleja pelejä pystyy. Omistan kannettavan tietokoneen, jota on tarkoituskin kuljetella paikasta toiseen, ja läheskään kaikkialla ei ole mahdollista pelata pelejä netissä.
Pelien ostaminen netistä on halvempaa kuin kaupasta. Eikä ole. Teitä huijataan! Et voi myydä peliä eteenpäin koskaan. Et voi lainata kavereilta pelejä. Jokainen pelaaja joutuu ostamaan jokaisen pelin erikseen. Sitä paitsi kaupoissakin on alennusmyyntejä, kolme kahden hinnalla-tarjouksia ja käytettyjä pelejä pilkkahintaan. Levyllä myytäviä käytettyjä Steam-pelejä ei voi pelata, koska ne on aktivoitu vain yhdelle Steam-tilille. Jos pelaaja haluaa eroon kaupasta ostamastaan Steam-pelistä, kukaan muu ei voi pelata sitä, jolloin peli muuttuu saman tien arvottomaksi jätteeksi. Jos pelaaja haluaa eroon Steamistä lataamastaan pelistä, tiedoston voi hävittää ja hän jää "ainoastaan" nollille.
Pelejä voi pelata yhteisössä. Ei kiinnosta. En halua muita pelaajia pilaamaan pelejäni, enkä pelaa moninpelejä ollenkaan. Eikä yhteisöistä mitään hyötyä ole muutenkaan. Anoastaan turhaa harmia.
___________________________
Lienen oleva pakotettu ostamaan ja lataamaan Skyrimin lisäosan Dawnguardin lähitulevaisuudessa netistä, sillä sitä ei myydä ollenkaan levyllä. Olen yrittänyt etsiä joka paikasta, eikä siitä vain ole tehty levyversiota. Tämä on hälyttävä kehitys, joka johtaa synkässä tulevaisuudessa lopulta siihen että pelejä ei julkaista levyillä enää ollenkaan. Tätä kehitystä en missää nimessä haluaisi tukea, mutta olen jo viivytellyt Dawnguardin ostamista useamman kuukauden. Jos ei äkkiä ilmaannu rahaa, jolla voisin matkustaa Amerikkaan Bethesdan päämajaan ja pyytää heitä valmistamaan yhden kappaleen Dawnguardia levylle tallennettuna, joutunen alentumaan ostamaan sen Steamista.
Vihaan Steamia, koska minut on pakotettu käyttämään sitä, mistä en pidä ollenkaan. Steamista ei ole mitään hyötyä minulle, ainoastaan haittaa.
Olen pakotettu käyttämään Steamia, koska muuten en voisi pelata maailman parasta peliä Skyrimia ollenkaan. En voi olla pelaamatta Skyrimia, vaikka kaikia muita nykypelejä voisinkin olla pelaamatta.
Skyrim vaatii Steamin toimiakseen. Jouduin siis lataamaan netistä ja asentamaan tuon ohjelman. Vihaan minkään lataamista netistä. Se vie aikaa, ja on turhaa.
Steam on pakko olla kytköksissä nettiin, kun pelejä asentaa sinne. En halua olla riippuvainen netistä, koska normaali tilanne on että netti petti. Netti ei koskaan toimi tarpeeksi nopeasti ja luotettavasti silloin kun sitä eniten tarvitsee. Vihaan internetiä. Olen kuitenkin pakotettu sitäkin käyttämään päivittäin.
Pelien ei kuitenkaan pitäisi olla kytköksissä nettiin missään vaiheessa. Ennen näin olikin, silloin kuin sysisurkea proto-internet ei toiminut vielä ollenkaan. Siis "vanhoina hyvinä aikoina".
Steam on pakko olla päällä kun pelejä pelaa, ja mieluiten online-tilassa. Yksinpelejä voi pelata myös Steamin ollessa offline-tilassa, jolloin siitä ei ole mitään hyötyä. Herää kysymys mitä varten Steam on olemassa yksinpelejä varten? Online-tilassa eli netissä ollessaan Steam kerää tilastoja peleistä ynnäa kaikenlaista muuta täysin turhaa. Onhan se ihan kiva tetää miten kauan on elämäänsä tuhlannut jonkin pelin parissa, mutta yleensä sen näkee pelin omista tilastoistakin. Sitä paitsi peliajan tilastoiminen aiheuttaa vain addiktiota, kun haluaa saada tietyn tuntimäärän täyteen, ja kun pelaa enemmän, tulee aina uusia haamurajoja vastaan.
Pelejä pelatessa Steam kerää myös saavutuksia, jotka eivät ole pelin sisäisiä, vaan Steamissa olevia, eli turhia. Niillä ei ole mitään merkitystä itse peliin. Voi ainoastaan vertailla kuinka monta prosenttia maailman muista Steamissa pelejään pelaavista nörteistä on saanut samat saavutuksen kuin itse pelaaja. Tämä vain pahentaa peliriippuvuutta.
Vihaan Steamia, koska:
1.En halua ostaa pelejäni netistä, en mitään, enkä koskaan ikinä milloinkaan. En halua myöskään ladata niitä ilmaiseksi tai laittomasti netistä. Haluan kaikki pelini DVD-rom levyillä, hienoissa koteloissa, kaikkien latauskelvottomien fyysisten objektien kanssa, joita on mukava ihailla pelikokoelmassani. Haluan asetella pelien koteloita somaan järjestykseen hyllyssäni ja esitellä kokoelmaa vieraille. Tätä ei voi tehdä ladattujen pelien kanssa, eikä kukaan edes erota ostettuja ja piratoituja pelejä, jos ne on ladattu. Vihaan piratismia.
2.
En halua pelata muiden ihmisten kanssa. Minulle muiden ihmisten kanssa pelaaminen tarkoittaa että ollaan kaikkien pelaajien kanssa samassa huoneessa, jossa on jotain järkeä. Se toimii niin Afrikan tähden, Dungeons & Dragonsin kuin videopelienkin kanssa. Lapsena pelasin kahden pikkuveljeni kanssa vuorotellen tietokonepelejä, jolloin muut istuivat vierellä katselemassa. Se oli hauskaa. Netissä pelaaminen ei ole hauskaa. En halua vastata kirjallisesti kavereiden kommentteihin Steamissa, varsinkaan kesken pelin. En halua pelata moninpelejä, koska niissä voi hävitä muille ihmisille ja ylipäänsä joutuu sietämään muita ihmisiä pelaajina, mikä käy hermoille. Yksikin pelin loren ulkopuolinen kommentti pilaa koko immersion ja pelikerta on pilalla. Pelit kuuluu pelata yksin, PC-tietokoneella, pimeän huoneen nurkassa ovi lukossa, ilman nettiyhteyttä.
3.
Haluan lainata pelejä. En halua myydä pelejä, mikä on peliyhtiöille yhtä paha asia kuin pelien piratointi, koska silloin uusi pelaaja ei maksa pelistä mitään. Sitä vartenhan koko Steamkin on kehitetty. Steam pelejä ei voi lainata, mikä on idioottimaista. Nyt joudun ostamaan Skyrimin ja veljeni joutuvat ostamaan Skyrimin kaikki erikseen. 180 euroa! Sairasta rahastusta. Vaikka haluankin tukea Bethesda Softworksia, eli Skyrimin tekijätiimiä, ei ole kiva että kaikki perheenjäsenet joutuvat ostamaan saman pelin jokainen erikseen, vaikka pelaavat samassa talossa. Ennen pystyi pelejä vaihtelemaan mielin määrin. Nyt Steam peliä voi pelata vain sillä Steam-tilillä, johon se on ensimmäisenä asennettu. Jotta voisin pelata Civilization V:ttä, joudun pelaamaan pikkuveljeni tilillä, jolloin saavutuksetkin tulevat hänelle, eikä enää tiedä kuinka kauan kumpikin on peliä erikseen pelannut. Hän taas joutuu pelaamaan Trine 2:ta minun tililläni. Turhaa ostaa samoja pelejä montaa kertaa.
4.
Steam päivittää pelejä automaattisesti. Vihaan sitä. Jos haluan päivittää pelini, teen sen kyllä itse. Jos haluan pelata pelin alkuperäistä vanillaversiota ja kukaties nauttia pelin glitcheistä ja porsaanrei'istä, haluan todellakin tehdä niin ilman että kukaan estää minua tekemästä niin.
5.
Steam on täynnä mainoksia. Kukaan ei pidä mainoksista. En halua minkäänlaisia mainoksia elämääni, niitä tulee joka tuutista jo valmiiksi aivan liikaa. Jos uusi peli ilmestyy, jonka kenties haluaisin ostaa, saan siitä tiedon veljiltäni, kavereiltani, Pelit-lehdestä tai muualta internetistä, Steamin ei tarvitse sitä minulle mainostaa. Steamin mainokset eivät tule vaikuttamaan ostopäätöksiini nyt eikä tulevaisuudessa millään tavoin. En koskaan tee heräteostoksia. Jos jokin peli on halpa, mutta se ei kiinnosta minua, en osta sitä koska se on halpa. Jos jokin peli on kallis ja se kiinnostaa minua, ostan sen koska se kiinnostaa minua, aivan sama minkä hintainen se on.
Steamin puolesta on esitetty väitteitä, kuten:
Pelien lataaminen on nopeampaa kuin kaupasta ostaminen. Eikä ole. Juoksen pelikauppaan ja takaisin ennen kuin olen ladannut pelin Steamista. Sitä paitsi joka kerta peliä pelatessa pitää ensin käynnistää Steam (latautuminen täydellä nettiyhteydellä kestää 25 sekuntia) ja sitten itse peli. Peli pitää myös ladata jostain syystä, mikä kestää taas lisää aikaa.
Pelien lataaminen on turvallisempaa kuin levyiltä pelaaminen. Eikä ole. Argumenttina ladattujen pelien puolesta on käytetty sellaista että pelien levyt voivat mennä rikki. Minä en ole ikinä rikkonut yhtä ainutta peli-, musiikki- tai elokuvalevyä elämässäni, enkä tule koskaan rikkomaankaan. Täytyy olla hutiloiva tunari, jolla on kaksi vasenta isovarvasta keskellä känsäistä kämmentä, jos rikkoo pelien levyjä. Sitä varten niissä on kotelot, etteivät ne mene rikki. Pelaamisen jälkeen peli laitetaan takaisin koteloon. Sitten taas tiedostot voivat kadota jäljettömiin helpostikin. En ole eläissäni kadottanut mitään fyysistä objektia niin ettei sitä olisi enää koskaan löytynyt, mutta korvaamattomia digitaalisia tiedostoja on hävinnyt peruuttamattomasti vähintään useiden gigatavujen verran.
Pelien pelaaminen pilvestä on kätevämpää kuin levyltä. Eikä ole. Levyltä pelaaminen on kätevämpää, sillä kaikissa paikoissa ei netti toimi ollenkaan, tai kunnolla. Peli voi pätkiä, mikäli sitä pystyy ylipäänsä pelaamaan. Meidän mökillämme ei ole internet yhteyttä, eikä sitä sinne koskaan tule, joten siellä ei voi plata Steam-pelejä. Mutta normaaleja pelejä pystyy. Omistan kannettavan tietokoneen, jota on tarkoituskin kuljetella paikasta toiseen, ja läheskään kaikkialla ei ole mahdollista pelata pelejä netissä.
Pelien ostaminen netistä on halvempaa kuin kaupasta. Eikä ole. Teitä huijataan! Et voi myydä peliä eteenpäin koskaan. Et voi lainata kavereilta pelejä. Jokainen pelaaja joutuu ostamaan jokaisen pelin erikseen. Sitä paitsi kaupoissakin on alennusmyyntejä, kolme kahden hinnalla-tarjouksia ja käytettyjä pelejä pilkkahintaan. Levyllä myytäviä käytettyjä Steam-pelejä ei voi pelata, koska ne on aktivoitu vain yhdelle Steam-tilille. Jos pelaaja haluaa eroon kaupasta ostamastaan Steam-pelistä, kukaan muu ei voi pelata sitä, jolloin peli muuttuu saman tien arvottomaksi jätteeksi. Jos pelaaja haluaa eroon Steamistä lataamastaan pelistä, tiedoston voi hävittää ja hän jää "ainoastaan" nollille.
Pelejä voi pelata yhteisössä. Ei kiinnosta. En halua muita pelaajia pilaamaan pelejäni, enkä pelaa moninpelejä ollenkaan. Eikä yhteisöistä mitään hyötyä ole muutenkaan. Anoastaan turhaa harmia.
___________________________
Lienen oleva pakotettu ostamaan ja lataamaan Skyrimin lisäosan Dawnguardin lähitulevaisuudessa netistä, sillä sitä ei myydä ollenkaan levyllä. Olen yrittänyt etsiä joka paikasta, eikä siitä vain ole tehty levyversiota. Tämä on hälyttävä kehitys, joka johtaa synkässä tulevaisuudessa lopulta siihen että pelejä ei julkaista levyillä enää ollenkaan. Tätä kehitystä en missää nimessä haluaisi tukea, mutta olen jo viivytellyt Dawnguardin ostamista useamman kuukauden. Jos ei äkkiä ilmaannu rahaa, jolla voisin matkustaa Amerikkaan Bethesdan päämajaan ja pyytää heitä valmistamaan yhden kappaleen Dawnguardia levylle tallennettuna, joutunen alentumaan ostamaan sen Steamista.
maanantai 10. syyskuuta 2012
Poliittisesti korrekti
Poliittisesti korrekti kielenkäyttö yrittää olla mahdollisimman neutraalia, eli olla loukkaamatta ketään. Samalla kielestä häviää kaikenlainen vivahteikkuus ja siihen vuosisatojen tai tuhansien aikana keräytynyt verbaalinen rikkaus. Poliittisesti korrekti kieli muuttuu jäykäksi kapulakieleksi, jonka ymmärtäminen hankaloituu ja itse puhumiseen ja kirjoittamiseen joutuu kiinnittämään turhan paljon huomiota, mikä vie aikaa pois puheen tai tekstin merkityksen suunnittelulta. Poliittisesti korrekti kielenkäyttö köyhdyttää kieltä.
Monet hyvät ja kuvaavat sanat, jotka ovat olleet jo pitkään käytössä, on nykyään luokiteltu epäkorrekteiksi, ja niitä on yritetty korvata poikkeuksetta hankalilla ja epäkäytännöllisillä uudissanoilla.
Seuraavassa lista poliittisesti korrekteista ilmauksista, ja termeistä, joita ennen käytettiin, jotka olivat oikeasti näitä asioita kuvaavia ja joiden käytöstä ei tulisi missään nimessä luopua. Asioista tulee voida puhua niiden oikeilla nimillä, tai muuten keskustelu tärkeistä asioista kuivuu kasaan kun riidellään pelkästään termistöstä.
Afrikkalaisperäinen = musta/negridi. Se "n-sana" lienee jo liian loukkaava käytettäväksi, tosin mustat sitä itsestään käyttävät ja sehän vain tarkoittaa mustaa (latinan niger = musta). Afrikassa on myös valtiot nimeltä Niger ja Nigeria. Negridi on tummaihoisen rodun nimi.
Alkuperäinen amerikkalainen = intiaani. Intiaani-nimitys tulee Kolumbukselta, joka luuli saapuneensa Intiaan.
Romani = mustalainen. Romani-termi tarkoittaa latinaksi roomalaisia, joita mustalaiset eivät ole. Roma taas tarkoittaa mustalaisten kielellä "mustaa", joten romani-sanakin tarkoittaa mustalaista. Romani-sana tuo myös mieleen Romania-valtion, josta mustalaiset eivät ole kotoisin, he ovat lähteneet alunperin Intiasta.
Horisontaalisesti haasteellinen = lihava/läski
Poistua keskuudestamme/nukkua pois/heittää veivi/heittää lusikka nurkkaan/siirtyä autuaammille metsästysmaille = kuolla
Seniorikansalainen = vanhus
Uhmaikäinen = kakara
Maanis-depressiivinen skitsofreenikko = mielipuoli
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöinen = hulivili
Oppimishäiriöinen = hidas
Heikkolahjainen = tyhmä
Älyllisesti jälkeenjäänyt = typerys
Vajaamielinen = vajaa
Lievästi kehitysvammainen = debiili
Vaikeasti kehitysvammainen = imbesilli
Syvästi kehitysvammainen = idiootti
Tuulipukukansa = juntit
Perussuomalaiset = rasistijuntit
Posttraumaattinen stressireaktio = onnettomuuskammo
Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä = jakomielitautinen
Uskovainen = hihhuli
Syrjäytymisvaarassa oleva = saamaton
Maailmanparantaja = (itu)hippi
Monet hyvät ja kuvaavat sanat, jotka ovat olleet jo pitkään käytössä, on nykyään luokiteltu epäkorrekteiksi, ja niitä on yritetty korvata poikkeuksetta hankalilla ja epäkäytännöllisillä uudissanoilla.
Seuraavassa lista poliittisesti korrekteista ilmauksista, ja termeistä, joita ennen käytettiin, jotka olivat oikeasti näitä asioita kuvaavia ja joiden käytöstä ei tulisi missään nimessä luopua. Asioista tulee voida puhua niiden oikeilla nimillä, tai muuten keskustelu tärkeistä asioista kuivuu kasaan kun riidellään pelkästään termistöstä.
Afrikkalaisperäinen = musta/negridi. Se "n-sana" lienee jo liian loukkaava käytettäväksi, tosin mustat sitä itsestään käyttävät ja sehän vain tarkoittaa mustaa (latinan niger = musta). Afrikassa on myös valtiot nimeltä Niger ja Nigeria. Negridi on tummaihoisen rodun nimi.
Alkuperäinen amerikkalainen = intiaani. Intiaani-nimitys tulee Kolumbukselta, joka luuli saapuneensa Intiaan.
Romani = mustalainen. Romani-termi tarkoittaa latinaksi roomalaisia, joita mustalaiset eivät ole. Roma taas tarkoittaa mustalaisten kielellä "mustaa", joten romani-sanakin tarkoittaa mustalaista. Romani-sana tuo myös mieleen Romania-valtion, josta mustalaiset eivät ole kotoisin, he ovat lähteneet alunperin Intiasta.
Horisontaalisesti haasteellinen = lihava/läski
Poistua keskuudestamme/nukkua pois/heittää veivi/heittää lusikka nurkkaan/siirtyä autuaammille metsästysmaille = kuolla
Seniorikansalainen = vanhus
Uhmaikäinen = kakara
Maanis-depressiivinen skitsofreenikko = mielipuoli
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöinen = hulivili
Oppimishäiriöinen = hidas
Heikkolahjainen = tyhmä
Älyllisesti jälkeenjäänyt = typerys
Vajaamielinen = vajaa
Lievästi kehitysvammainen = debiili
Vaikeasti kehitysvammainen = imbesilli
Syvästi kehitysvammainen = idiootti
Tuulipukukansa = juntit
Perussuomalaiset = rasistijuntit
Posttraumaattinen stressireaktio = onnettomuuskammo
Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä = jakomielitautinen
Uskovainen = hihhuli
Syrjäytymisvaarassa oleva = saamaton
Maailmanparantaja = (itu)hippi
torstai 23. elokuuta 2012
Karmaa ei ole olemassa
Karma on nykyään muotia hipsterien keskuudessa. Tämä on ikävää, sillä se ei ole totta. Ei todellakaan. Ihmiset, jotka haluavat uskoa johonkin, uskoivat ennen jumalaan, sitten horoskooppeihin ja nyt karmaan. On muka jotenkin eksoottista, orientaalista ja siistiä uskoa siihen.
Karmahan tarkoittaa että paha saa palkkansa. Samoin hyvä. Tarkemmin sanottuna jokaisen elävän olennon nykyinen olotila on suoraa seurausta menneisyydessä tehdyistä teoista. Ja nykyiset teot vaikuttavat tulevaisuuteen, myös tuleviin jälleensyntymiin. Täyttä puppuahan tuo on, ja sen ovat nyt omaksuneet nuoret tapakristityt buddhalaisuudesta, hindulaisuudesta ja jainalaisuudesta, uskonnoista, joihin he eivät kuulu, joita he eivät kannata tai pidä oikeina. Kaiken lisäksi että koko karma on huuhaata, väärän uskonnon kannattajan siihen uskominen on lisäksi tekopyhää.
Nuoret itsekeskeiset ja ymmärtämättömät ihmiset kuvittelevat voivansa ottaa jokaisesta uskonnosta ja aatteesta maailmassa kaikki parhaat osat ja elää niiden mukaan hedonistisesti. Äärimmäisen typerä, tekopyhä ja itsekäs ajatus. Eiväthän he niihin juttuihin oikeasti edes usko!
Karmaan oikeasti uskovien ihmisten tulisi varoa kaikkia toimiaan etteivät koskaan elämässään tekisi pahaa kärpäsellekään. Se on ensinnäkin mahdotonta ja toiseksikin älytöntä. Ihmisen pitäisi tyytyä kurjaan osaansa, jos on sellaisen saanut, koska se on hänen aikaisemmissa elämissään suorittamiensa pahojen tekojen rangaistus. Lisäksi hänen täytyisi elää nöyrästi muita palvellen ja ainostaan pyyteettömän hyviä tekoja tehden monta ihmiselämää toisensa jälkeen, jotta voisi vihdoin vapautua jälleensyntymisen kierrosta ja saada rauhan.
Aivan kuin nuo nuoret hedonistit mukamas viitsisivät uhrata ajatustakaan paremman käytöksen puolesta tai itsekeskeisyyttä vastaan. Heille karma on vain hauska juttu, johon on kiva uskoa, jos on ennenkin uskonut horoskooppeihin ja vastaavaan soopaan. He kättävät sitä ärsyttävästi tietyissä tilanteissa sanoakseen jonkun tuottavan pahaa (tai harvemmin hyvää) karmaa. He käyttävät karman käsitettä välttyäkseen tietyiltä tilanteilta elämässään ja vastuun ottamiselta jostakin. Niin kuin koko uskonto on vastuun välttämistä (herran huomaan), välinpitämättömyyttä totuudesta (tuntemattomat ovat herran tiet), on karma samanlainen hätävale, jolla voi päästä helpommalla elämässä, vaikkei siihen edes itse uskoisi.
Lopettakaa se karma-pelleily! Karmaa ei ole olemassa. Hyvistä teoista ei kukaan "korkeampi olento" tai "voima" pidä kirjaa ja anna karma-pisteitä. Pahoista teoista ei myöskään tule miinuspisteitä.
Hyviä tekoja kannattaa tehdä, koska niistä tulee hyvä mieli itselle ja muille. Pahoja tekoja ei kannata tehdä koska niistä tulee paha mieli itselle ja muille. Riittävän pahoista teoista voi seurata myös rikosoikeudellisia seuraamuksia. Niin yksinkertaista se on. Ei siihen tarvita mitään hyvää ja pahaa karmaa, riittää että ajattelee omilla aivoillaan.
Karmahan tarkoittaa että paha saa palkkansa. Samoin hyvä. Tarkemmin sanottuna jokaisen elävän olennon nykyinen olotila on suoraa seurausta menneisyydessä tehdyistä teoista. Ja nykyiset teot vaikuttavat tulevaisuuteen, myös tuleviin jälleensyntymiin. Täyttä puppuahan tuo on, ja sen ovat nyt omaksuneet nuoret tapakristityt buddhalaisuudesta, hindulaisuudesta ja jainalaisuudesta, uskonnoista, joihin he eivät kuulu, joita he eivät kannata tai pidä oikeina. Kaiken lisäksi että koko karma on huuhaata, väärän uskonnon kannattajan siihen uskominen on lisäksi tekopyhää.
Nuoret itsekeskeiset ja ymmärtämättömät ihmiset kuvittelevat voivansa ottaa jokaisesta uskonnosta ja aatteesta maailmassa kaikki parhaat osat ja elää niiden mukaan hedonistisesti. Äärimmäisen typerä, tekopyhä ja itsekäs ajatus. Eiväthän he niihin juttuihin oikeasti edes usko!
Karmaan oikeasti uskovien ihmisten tulisi varoa kaikkia toimiaan etteivät koskaan elämässään tekisi pahaa kärpäsellekään. Se on ensinnäkin mahdotonta ja toiseksikin älytöntä. Ihmisen pitäisi tyytyä kurjaan osaansa, jos on sellaisen saanut, koska se on hänen aikaisemmissa elämissään suorittamiensa pahojen tekojen rangaistus. Lisäksi hänen täytyisi elää nöyrästi muita palvellen ja ainostaan pyyteettömän hyviä tekoja tehden monta ihmiselämää toisensa jälkeen, jotta voisi vihdoin vapautua jälleensyntymisen kierrosta ja saada rauhan.
Aivan kuin nuo nuoret hedonistit mukamas viitsisivät uhrata ajatustakaan paremman käytöksen puolesta tai itsekeskeisyyttä vastaan. Heille karma on vain hauska juttu, johon on kiva uskoa, jos on ennenkin uskonut horoskooppeihin ja vastaavaan soopaan. He kättävät sitä ärsyttävästi tietyissä tilanteissa sanoakseen jonkun tuottavan pahaa (tai harvemmin hyvää) karmaa. He käyttävät karman käsitettä välttyäkseen tietyiltä tilanteilta elämässään ja vastuun ottamiselta jostakin. Niin kuin koko uskonto on vastuun välttämistä (herran huomaan), välinpitämättömyyttä totuudesta (tuntemattomat ovat herran tiet), on karma samanlainen hätävale, jolla voi päästä helpommalla elämässä, vaikkei siihen edes itse uskoisi.
Lopettakaa se karma-pelleily! Karmaa ei ole olemassa. Hyvistä teoista ei kukaan "korkeampi olento" tai "voima" pidä kirjaa ja anna karma-pisteitä. Pahoista teoista ei myöskään tule miinuspisteitä.
Hyviä tekoja kannattaa tehdä, koska niistä tulee hyvä mieli itselle ja muille. Pahoja tekoja ei kannata tehdä koska niistä tulee paha mieli itselle ja muille. Riittävän pahoista teoista voi seurata myös rikosoikeudellisia seuraamuksia. Niin yksinkertaista se on. Ei siihen tarvita mitään hyvää ja pahaa karmaa, riittää että ajattelee omilla aivoillaan.
keskiviikko 22. elokuuta 2012
Sukupuolineutraalit nimet
Vauva.fi:n keskustelupalstalla (äidit) keskustelivat sukupuolineutraaleista nimistä. Lähinnä yksi halusi antaa lapselleen sukupuolineutraalin (kamala sana) nimen, jostain kumman tarkentamattomasta syystä. Muut sitten siihen nimiä heittelemään. Ja väestörekisterikeskuksen tilastoja. No, suurimmasta osastahan tuntee kyllä selvästi kummalle sukupuolelle ne sopivat paremmin.
Tässä esimerkkejä. Suluissa ensin tämännimisten miesten lukumäärä, sitten samannimisten naisten lukumäärä. Nimet jotka ovat mielestäni miehisiä ja naisellisia on erotettu kivoilla vanhanaikaisilla tyttöpoikaväreillä:
Aala (4/9)
Aale (265/52)
Aali (40/47)
Aalle (5/5)
Aami (10/10)
Aamo (15/15)
Ade (18/7)
Adi (83/21)
Aga (25/25)
Agne (11/49)
Aleksa (5/14)
Alvi (604/86)
Ami (169/57)
Angervo (39/95)
Anis (28/23)
Anje (3/5)
Anno (4/1)
Anseli (23/5)
Ansi (13/3)
Ara (38/10)
Ariel (284/114)
Arpa (5/21)
Asla (120/12)
Asmi (15/15)
Atri (45/9)
Aulo (18/5)
Aure (12/20)
Auri (22/231)
Autere (3/5)
Camille (40/89)
Dana (20/132)
Dara (10/12)
Deva (15/15)
Devi (3/26)
Dia (25/31)
Eelia (30/26)
Eedi (45/97)
Eera (32/4)
Eeri (37/18)
Eerikka (18/6)
Eeti (355/83)
Ei (10/10)
Eka (13/4)
Ele (11/12)
Ellis (44/42)
Elmi (29/827)
Emeli (22/15)
Emili (16/60)
Emme (15/15)
Ensi (317/536)
Eri (7/10)
Erni (20/4)
Ervi (31/14)
Esra (42/69)
Essa (25/25)
Hani (38/93)
Hannan (25/25)
Heile (12/15)
Heine (9/34)
Helgi (9/35)
Helo (8/4)
Helpe (2/4)
Henne (14/21)
Hersi (13/14)
Hille (120/239)
Hippu (2/12)
Hua (25/37)
Hui (24/42)
Ila (12/26)
Ille (3/15)
Ilo (172/22)
Indigo (16/15)
Io (20/20)
Jaava (15/15)
Java (15/15)
Jes (10/10)
Jess (18/10)
Jessi (15/248)
Jessy (15/15)
Jo (16/30)
Joo (20/21)
Jooa (619/10)
Jouki (30/31)
Juhanna (20/31)
Juhannus (15/15)
Juli (29/59)
Juno (40/37)
Kaiho (109/111)
Kali (11/3)
Kallis (22/29)
Kanerva (44/1465)
Kanervo (61/16)
Kara (8/14)
Karli (23/4)
Kataja (4/3)
Kerry (32/35)
Kide (2/7)
Krisse (23/45)
Kullero (30/30)
Kuu (21/31)
Kuura (59/33)
Lady (20/20)
Laine (26/228)
Lei (35/41)
Lemmi (40/40)
Lenne (128/15)
Louna (20/211)
Love (67/35)
Lumo (25/26)
Ly (27/129)
Maine (30/49)
Maininki (18/19)
Manna (28/35)
Mara (37/46)
Margo (212/30)
Marin (60/34)
Marjus (4/4)
Merri (8/7)
Mielo (29/24)
Mille (6/7)
Min (46/48)
Mirka (53/2534)
Mirke (10/18)
Mirkko (15/15)
Misa (144/60)
Miska (2498/33)
Mitja (258/15)
Mitte (10/10)
Muisto (432/208)
Musa (117/25)
Muse (37/26)
Musse (49/26)
Muusa (25/66)
Muuse (37/30)
Myrsky (150/22)
Neville (29/20)
Nevin (25/25)
Niila (526/25)
Nikita (327/109)
Nikola (55/26)
Nilla (40/106)
Nima (46/21)
Noa (238/21)
Noe (25/25)
Nuka (11/5)
Nyyrikki (179/36)
Nyyti (15/30)
Nyytti (5/5)
Oivi (18/90)
Oma (378/269)
Opri (15/76)
Orla (7/12)
Osa (17/6)
Osma (40/20)
Osmi (31/43)
Otte (20/20)
Ouli (20/20)
Paiste (5/5)
Paju (25/90)
Pami (21/11)
Pette (22/15)
Piltti (11/14)
Pirkka (384/17)
Puro (10/10)
Rae (29/54)
Rai (21/6)
Raini (20/188)
Rani (23/24)
Reiko (5/13)
Reine (33/106)
Reini (75/20)
Reita (3/7)
Rene (705/25)
Riimi (5/5)
Roine (161/32)
Runo (219/17)
Ruska (6/64)
Ruu (14/13)
Saarni (6/5)
Sai (27/9)
Salama (47/25)
Salmo (31/4)
San (12/18)
Sana (5/22)
Sani (41/462)
Sasa (33/21)
Sasha (59/22)
Sassa (4/11)
Savu (5/5)
Seeli (11/19)
Sefania (22/14)
Sela (4/8)
Selin (7/13)
Selmi (63/54)
Seri (26/25)
Serica (5/5)
Sevi (6/9)
Siimes (9/24)
Silva (15/339)
Simone (31/262)
Simri (17/4)
Sina (46/220)
Sine (35/35)
Sipri (105/19)
Sirius (17/19)
Sire (2/4)
Siro (46/139)
Soini (1394/142)
Sointu (141/2098)
Sävel (22/17)
Sävele (7/22)
Talvi (29/53)
Telvi (5/5)
Tolvi (10/10)
Teri (16/20)
Terje (51/89)
Tiera (28/9)
Tini (20/15)
Toive (47/139)
Toivi (43/102)
Tuisku (92/126)
Tuli (25/25)
Tuttu (9/55)
Tuuha (5/5)
Tyrsky (2/1)
Ulle (3/10)
Ulvi (5/35)
Utu (30/32)
Valve (39/19)
Vanamo (19/431)
Vanja (17/94)
Varma (181/670)
Veija (29/12)
Veine (5/5)
Veini (525/12)
Vendi (10/10)
Venja (23/16)
Venni (310/71)
Vieno (2291/14403)
Viesti (21/34)
Viima (5/3)
Vilkka (7/5)
Virta (1/1)
Herää kysymys miksi kukaan haluaisi antaa lapselleen nimen, josta ei voi päätellä onko hän tyttö vai poika, myöhemmin nainen vai mies? Se aiheuttaa vain sekaannusta kaikissa virallisissa yhteyksissä, niin ikään ihmisten kanssa keskusteltaessa. Yksinkertaisesti hankaloittaa elämää.
Tässä esimerkkejä. Suluissa ensin tämännimisten miesten lukumäärä, sitten samannimisten naisten lukumäärä. Nimet jotka ovat mielestäni miehisiä ja naisellisia on erotettu kivoilla vanhanaikaisilla tyttöpoikaväreillä:
Aala (4/9)
Aale (265/52)
Aali (40/47)
Aalle (5/5)
Aami (10/10)
Aamo (15/15)
Ade (18/7)
Adi (83/21)
Aga (25/25)
Agne (11/49)
Aleksa (5/14)
Alvi (604/86)
Ami (169/57)
Angervo (39/95)
Anis (28/23)
Anje (3/5)
Anno (4/1)
Anseli (23/5)
Ansi (13/3)
Ara (38/10)
Ariel (284/114)
Arpa (5/21)
Asla (120/12)
Asmi (15/15)
Atri (45/9)
Aulo (18/5)
Aure (12/20)
Auri (22/231)
Autere (3/5)
Camille (40/89)
Dana (20/132)
Dara (10/12)
Deva (15/15)
Devi (3/26)
Dia (25/31)
Eelia (30/26)
Eedi (45/97)
Eera (32/4)
Eeri (37/18)
Eerikka (18/6)
Eeti (355/83)
Ei (10/10)
Eka (13/4)
Ele (11/12)
Ellis (44/42)
Elmi (29/827)
Emeli (22/15)
Emili (16/60)
Emme (15/15)
Ensi (317/536)
Eri (7/10)
Erni (20/4)
Ervi (31/14)
Esra (42/69)
Essa (25/25)
Hani (38/93)
Hannan (25/25)
Heile (12/15)
Heine (9/34)
Helgi (9/35)
Helo (8/4)
Helpe (2/4)
Henne (14/21)
Hersi (13/14)
Hille (120/239)
Hippu (2/12)
Hua (25/37)
Hui (24/42)
Ila (12/26)
Ille (3/15)
Ilo (172/22)
Indigo (16/15)
Io (20/20)
Jaava (15/15)
Java (15/15)
Jes (10/10)
Jess (18/10)
Jessi (15/248)
Jessy (15/15)
Jo (16/30)
Joo (20/21)
Jooa (619/10)
Jouki (30/31)
Juhanna (20/31)
Juhannus (15/15)
Juli (29/59)
Juno (40/37)
Kaiho (109/111)
Kali (11/3)
Kallis (22/29)
Kanerva (44/1465)
Kanervo (61/16)
Kara (8/14)
Karli (23/4)
Kataja (4/3)
Kerry (32/35)
Kide (2/7)
Krisse (23/45)
Kullero (30/30)
Kuu (21/31)
Kuura (59/33)
Lady (20/20)
Laine (26/228)
Lei (35/41)
Lemmi (40/40)
Lenne (128/15)
Louna (20/211)
Love (67/35)
Lumo (25/26)
Ly (27/129)
Maine (30/49)
Maininki (18/19)
Manna (28/35)
Mara (37/46)
Margo (212/30)
Marin (60/34)
Marjus (4/4)
Merri (8/7)
Mielo (29/24)
Mille (6/7)
Min (46/48)
Mirka (53/2534)
Mirke (10/18)
Mirkko (15/15)
Misa (144/60)
Miska (2498/33)
Mitja (258/15)
Mitte (10/10)
Muisto (432/208)
Musa (117/25)
Muse (37/26)
Musse (49/26)
Muusa (25/66)
Muuse (37/30)
Myrsky (150/22)
Neville (29/20)
Nevin (25/25)
Niila (526/25)
Nikita (327/109)
Nikola (55/26)
Nilla (40/106)
Nima (46/21)
Noa (238/21)
Noe (25/25)
Nuka (11/5)
Nyyrikki (179/36)
Nyyti (15/30)
Nyytti (5/5)
Oivi (18/90)
Oma (378/269)
Opri (15/76)
Orla (7/12)
Osa (17/6)
Osma (40/20)
Osmi (31/43)
Otte (20/20)
Ouli (20/20)
Paiste (5/5)
Paju (25/90)
Pami (21/11)
Pette (22/15)
Piltti (11/14)
Pirkka (384/17)
Puro (10/10)
Rae (29/54)
Rai (21/6)
Raini (20/188)
Rani (23/24)
Reiko (5/13)
Reine (33/106)
Reini (75/20)
Reita (3/7)
Rene (705/25)
Riimi (5/5)
Roine (161/32)
Runo (219/17)
Ruska (6/64)
Ruu (14/13)
Saarni (6/5)
Sai (27/9)
Salama (47/25)
Salmo (31/4)
San (12/18)
Sana (5/22)
Sani (41/462)
Sasa (33/21)
Sasha (59/22)
Sassa (4/11)
Savu (5/5)
Seeli (11/19)
Sefania (22/14)
Sela (4/8)
Selin (7/13)
Selmi (63/54)
Seri (26/25)
Serica (5/5)
Sevi (6/9)
Siimes (9/24)
Silva (15/339)
Simone (31/262)
Simri (17/4)
Sina (46/220)
Sine (35/35)
Sipri (105/19)
Sirius (17/19)
Sire (2/4)
Siro (46/139)
Soini (1394/142)
Sointu (141/2098)
Sävel (22/17)
Sävele (7/22)
Talvi (29/53)
Telvi (5/5)
Tolvi (10/10)
Teri (16/20)
Terje (51/89)
Tiera (28/9)
Tini (20/15)
Toive (47/139)
Toivi (43/102)
Tuisku (92/126)
Tuli (25/25)
Tuttu (9/55)
Tuuha (5/5)
Tyrsky (2/1)
Ulle (3/10)
Ulvi (5/35)
Utu (30/32)
Valve (39/19)
Vanamo (19/431)
Vanja (17/94)
Varma (181/670)
Veija (29/12)
Veine (5/5)
Veini (525/12)
Vendi (10/10)
Venja (23/16)
Venni (310/71)
Vieno (2291/14403)
Viesti (21/34)
Viima (5/3)
Vilkka (7/5)
Virta (1/1)
Herää kysymys miksi kukaan haluaisi antaa lapselleen nimen, josta ei voi päätellä onko hän tyttö vai poika, myöhemmin nainen vai mies? Se aiheuttaa vain sekaannusta kaikissa virallisissa yhteyksissä, niin ikään ihmisten kanssa keskusteltaessa. Yksinkertaisesti hankaloittaa elämää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)