Te, jotka kannatatte homoliittoja, ette ymmärrä mitä se tarkoittaa. Te kyllä ymmärrätte mitä se tarkoittaisi homoille. He saisivat kirkollisen siunauksen homosuhteelleen, joka ei ole ollut laissa muutenkaan kiellettyä enää vuosikymmeniin. Siunauksen kirkolta, jonka perusoppeihin kuuluu homojen syrjiminen. Miksi ihmeessä kukaan homo haluaisi edes kuulua tällaiseen instituutioon joka vihaa heitä sydämensä pohjasta, saati sitten tahtoisi alistua sakramenttiin "kaikkinäkevän jumalan edessä", jumalan, joka kirkon oppien mukaan passittaa syntiset homot ikuiseen kidutukseen!
Mutta mitä homoliittojen hyväksyminen laajemmin tekisi yhteiskunnalle, kulttuurille ja varsinkin moraalille. Koska moraalin löystymisestä tässä on kyse. Ihmiset olivat entisaikaan moraalisia olentoja. Minä haluaisin edelleen elää sellaisessa maailmassa, mutta sen te olette minulta tuhonneet. Ette vielä ihan kokonaan, mutta osittain, ja pahempaan ollaan jatkuvasti menossa.
Entisaikoina moraalinen ihminen meni naimisiin vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa, ja hankki tämän kanssa lapsia, ei yhden tai kahta vaan monia. Pariskunta myös pysyi yhdessä toisiaan rakastaen kunnes kuolema heidät erotti. Moraali on noista ajoista, vain sadan vuoden takaisesta, laskenut huimasti. Ensin hyväksyttiin avioero, eli aviorikos. Sitten hyväksyttiin susiparit, jotka elivät avioliiton ulkopuolella koskaan menemättä naimisiin. Sen jälkeen hyväksyttiin äpärät, eli avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset. Nykyään on trendikästä olla hankkimatta lapsia lainkaan. Nyt olemme siinä moraalittomuuden vaiheessa että homoliitot on jo kertaalleen lobattu eduskunnan lainsäädäntökoneiston läpi (joskin, onneksi, asiaa harkitaan vielä uudelleen, mitä ei tehty kunnolla ensimmäisen kansalaisaloitteen kohdalla).
Mitä tästä seuraa? Seuraavaksi aletaan vaatia lukumääräneutraalia avioliittolakia, sukupuolten muutosleikkauksien yleistämistä ja helpottamista, sekä koko sukupuolikäsitteen poistamista.
Usein kuultu huono argumentti tällaisten moraalittomuuksien puolustajilta on: "Mitä se on sinulta pois?" ja: "Kukaan ei pakota sinua menemään homoliittoon tai olemaan hankkimatta lapsia!"
Ei kyse olekaan siitä että minua pakotettaisiin tekemään jotain, kyse on siitä että minä en halua asua yhteiskunnassa, jossa tällaisia asioita pidetään normaaleina. Ja arvatkaapa miksi en halua asua sellaisessa yhteiskunnassa? Koska se on hyvin ahdasmielinen minun mielipiteitäni kohtaan.
Minä en saa olla enää sitä mieltä kuin olen aina ollut. Minun mielipiteeni ei näissä asioissa ole koskaan muuttunut, olen aina pitänyt homoutta sairaana perversiona, mikä ällöttää minua suuresti. Se ei muuksi muutu. En ole kaappihomo, joka kammoaa sitä itsessäni, minulla nimittäin on tyttöystävä, jota rakastan kovasti, enkä koskaan ole tuntenut minkäänlaisia romanttisia enkä seksuaalisia tuntemuksia miehiä kohtaan.
Minun maailmankuvani myös murskataan, jos väitetään että ei ole olemassa erillisiä sukupuolia, tai että olisi olemassa muita sukupuolia kuin mies ja nainen, tai että ihmisen sukupuolta voisi mukamas syntymän jälkeen enää muuttaa. Tällaisten asioiden sanominen ääneen ihan oikeasti on minulta pois. Näitten perversioiden neutralisoiminen saa minut voimaan fyysisesti pahoin, ne ovat vastenmielisiä asioita. Kyse ei ole siitä ettenkö osaisi käsitellä uusia tai outoja tuntemuksia, tai hyväksyä uusia asioita ja ajatuksia. Nämä asiat eivät ole enää minulle uusia tai outoja. Kyse ei ole siitä ettenkö tuntisi niitä tarpeeksi hyvin. Minä tunnen ihmisiä, jotka haluavat olla muuta kuin ovat syntymässä saaneet. Osa heistä on muuttanut itseään kirurgisin keinoin. He eivät silti muuksi muutu.
Sitten minua syyllistetään siitä että kutsun heitä heidän oikealla nimellään, tai oletan heidän, tai vielä parempaa, jonkun täysin tuntemattoman ihmisen olevan sitä sukupuolta (mies tai nainen), jolta hän ulkoisesti näyttää. Tämä on kiusaamista ja itsekästä toimintaa. Miksi sinulla pitäisi olla oikeus jatkuvasti kiusata tuntemattomia ihmisiä siitä että he olettavat sinun olevan (esimerkiksi) nainen, koska näytät ja kuulostat naiselta (jotka ovat varmoja tunnusmerkkejä siitä että oikeasti olet nainen)?
Miksi minun pitäisi hyväksyä että mieleltään sairaita ihmisiä muokataan kirurgisesti muistuttamaan vastakkaista sukupuolta, vain sen takia että joku on saanut sellaisen päähänpiston? Olisi paljon parempi hoitaa asia aivojen sisällä, kuin ruveta leikkelemään syntymässä saatuja täysin terveitä ruumiinosia, sehän on silkkaa silvontaa!
Kaikkeen tähän varmasti suvakki heittäisi helpon ratkaisun: "Muuta sitten muualle natsisika!"
En muuta. Minun kotimaani on Suomi. Minun sukuni (jonka vaiheita olen tutkinut, erittäin suositeltava harrastus muuten kaikille tuo genealogia!) on asunut suomalaisten mailla vähintään 1600-luvulta lähtien, koska sen vanhempia kirkonkirjoja ei ole säilynyt. Todellisuudessa varmasti (niin sanotusti) aina. Minulla on siis ikiaikainen oikeus Suomeen kotimaanani. Kenelläkään ei ole oikeutta häätää minua kotimaastani pois. Ei fyysisesti eikä henkisesti.
Ilmapiiri on Suomessa, kuten muuallakin länsimaailmassa, muuttunut suvakkien ajamana sellaiseksi, että minä en enää koe yhteenkuuluvuuden tunnetta heidän kanssaan. He muovostavat kuitenkin osan minun kansastani, suomalaisista. Minä haluaisin kovasti kokea yhteenkuuluvuudentunnetta kaikkien suomalaisten kanssa, mutta suvakit ovat tehneet tämän mahdottomaksi. Minulla ei ole heidän kanssaan enää mitään kulttuurillista yhteyttä (geeniperimä tietenkin on, vaikka veikkaankin heidän kärsivät joistakin haitallisista mutaatioista).
Minä en halua asua yhteiskunnassa, jossa perversiot, mielisairaudet, sekä moraalittomuus on arkipäiväistetty ja salonkikelpoistettu. Ihmisten moraali on kerta kaikkiaan romuttunut, mikä näkyy tilastoissa. Erotaan enemmän kuin koskaan, ja lapsia tehdään yhä vähemmän ja vähemmän. Seksuaalisen moraalin rappeuma johtaa selvästi muihin moraalisiin rappeumiin, esimerkiksi huumeiden laillistamiseen ja muuhun valtionvastaiseen toimintaan, joka lopulta johtaa anarkiaan, ainakin monen suvakin märissä unissa.
Minun ihannevaltioni on suomalaisten kansallisvaltio vailla maahanmuuttajia, jonka kasvu perustuu suureen lapsilukuun, ja moraali syntyy kunnioituksesta isänmaata ja hallitsijaa kohtaan. Päämääränä tulisi olla ikuisen, maineikkaan ja kunniakkaan suurvallan luominen, ei suinkaan kaikenkarvaisten perverssien moraalittomien halujen tyydyttäminen.
Ja koska tämä moraalittomuuden kehitys ei rajoitu pelkästään Suomeen (se on esim. Ruotsissa jo ikävä kyllä huomattavasti pidemmällä), vaan se on koko läntistä maailmaa koskettava haittailmiö, ei minulle jää mitään pakopaikkaa, vaikka maanpetturiksi tahtoisinkin ruveta ja täältä pois muuttaa. Suinkaan en ole niin tyhmä, että suostuisin muuttamaan kehitysmaihin, joissa valkoista miestä yritetään ryöstää, huijata ja hyväksikäyttää joka tilanteessa. Ainoa hyvä asia mikä kehitysmaissa on, että siellä arvostetaan perinteitä, niin kuin vielä vähän aikaa sitten tehtiin länsimaissakin.
Ilmeisesti tekninen kehitys on jouduttanut tahattomasti moraalin rappiota, joka alkoi orjuuden lakkauttamisesta ja naisten äänioikeuden keksimisestä, ja jatkuu yhä vain kiihtyvillä kierroksilla, koska tekninen keksintö, internet, mahdollistaa propagandan ja valheen levittämisen ennennäkemättömän tehokkaasti. Jos minun pitäisikin valita eläisimmekö edelleen esiteollisessa yhteiskunnassa (joka ei siitä muuksi muuttuisi), jossa moraaliset arvot olisivat edelleen kunnioitettuja, vai nyky-yhteiskunnassa, joka ilmenee moraalin rappiokautena, valinta olisi helppo. Niin paljon kuin sähkölämmitys, -valaistus, polttomoottori, matkapuhelin ja internet elämääni helpottavatkin, teollinen vallankumous olisi mielestäni saanut jäädä tapahtumatta.
