Hyveet ja paheet

Elämän tarkoitus on jatkua, mutta jotta elämän eläminen olisi mielekästä niin itselle kuin muille, on syytä elää hyvä elämä. Ainakin on syytä yrittää. Hyvä elämä voidaan saavuttaa hyve-etiikan avulla. Aristoteles oli muinaiskreikkalainen filosofi, ehkä kaikkien aikojen suurin, ja hän loi hyve-etiikan. Vaikka elämällä itsessään on tarkoitus, täytyy ihmisen luoda omalle olemassaololleen tarkoitus, päämääriä elämälleen, jottei hän olisi merkityksetön yksilö. Elämän päämääriä tulisi olla hyveiden noudattaminen ja paheiden välttäminen. Hyveet ovat toivottavia luonteenpiirteitä ja paheet ovat epätoivottavia. Paheet ovat turmeltuneita hyveitä, eli hyveitä, joita ei käytetä, väärinkäytetään, tai käytetään liikaa. Seuraavassa lista tärkeimmistä hyveistä ja pahimmista paheista.

Antiikin Kreikan klassiset hyveet (kardinaalihyveet)
käytännöllinen viisaus (fronēsis, prudentia)
rohkeus (thymoeides tai andreia, fortitudo)
oikeamielisyys (dikaiosynē, iustitia)
kohtuullisuus (sōfrosynē, temperantia)

Antiikin Kreikan klassiset paheet (hyveiden vastakohtina)
mielettömyys (viisauden käyttämättömyys)
pelkuruus (rohkeuden käyttämättömyys)
turmelus (oikeamielisyyden käyttämättömyys)
himo (kohtuullisuuden käyttämättömyys)

Omat korkeimmat arvoni ovat
totuus
oikeus
hyvyys
kauneus

Totuuteen sisältyy viisaus, älykkyys, luotettavuus, fiksuus, oppineisuus, nokkeluus, kekseliäisyys ja totuudenmukaisuus.
Oikeuteen sisältyy oikeudenmukaisuus, rehellisyys, oikeustaju, lainkuuliaisuus ja epäkohtien korjaaminen.
Hyvyyteen sisältyy rakkaus, kiltteys, armollisuus, anteeksianto ja toiveikkuus.
Todellista kauneutta ei voi olla olemassa ilman totuutta, oikeutta ja hyvyyttä. Ollakseen todella (todenmukaisesti/totuudellisesti) kaunis (henkisesti ja fyysisesti), asian on oltava totta, oikein ja hyvää. Toivon kaikkien asioiden olevan kauniita.

Pyrin elämässäni suorittamaan näitä hyveitä ja taistelemaan niitä vastaavia paheita, eli valhetta, vääryyttä, pahuutta ja rumuutta vastaan.