Perusteita olla uskomatta jumalaan: 8. Usko ei todista jumalasta

Kahdeksas ja viimeinen "perustelu" jumalauskolle on argumentaatiovirhe: "asiaton auktoriteettiin vetoaminen".

8. Henkilökohtaiset todistukset Jumalan toiminnasta kautta historian

Sadat miljoonat ihmiset voivat todistaa henkilökohtaisesti siitä, mitä usko Jeesukseen on vaikuttanut heidän elämässään.
Ihmisten elämässä on tapahtunut muutoksia, parantumisia ja asioita, joille ei löydy luonnollista selitystä. Heidän elämässään tapahtuu juuri sitä, mitä uskovalle pitääkin Raamatun mukaan tapahtua.

Tieteessä ei ole (tai ei ainakaan pitäisi olla) auktoriteetteja, vaan pelkästään asiantuntijoita. Auktoriteetteihin vetoaminen on silti hyvin yleistä. Tällaisessa vetoamisessa voidaan erottaa neljä eri tyyppiä:
Vetoamalla arvostettuun henkilöön.
Vastustetaan asiaa vetoamalla epämiellyttävään henkilöön.
Nimettömiin auktoriteetteihin vetoaminen.
Vetoaminen yleiseen mielipiteeseen.

Tässä on kyseessä tietenkin neljäs kohta:
Vetoaminen yleiseen mielipiteeseen tai suuriin väkimääriin ei todista yhtään mitään. Tunnettu sanonta seitsemästä miljardista kärpäsestä on hyvä pitää mielessä.
”Kaikissa kulttuureissa kerrotaan tarinoita yliluonnollisista ilmiöistä. Se todistaa, että yliluonnollisia ilmiöitä on olemassa.”

Satojen miljoonien ihmisten henkilökohtaiseen uskoon perustuvat todistukset eivät ole yhdenkään tieteellisen havainnon veroisia. Koska yhtään tieteellistä havaintoa ei jumalasta ole tehty, mikään ei todista jumalan olemasaoloa.

Ja jos uskoontulokertomukset ovat tämänkaltaista roskaa, ei niillä ole minkäänlaista arvoa:

Löysin sisäisen rauhan
Syynä uskoontuloon epätoivo. Uskovaisen miehellä vankilatuomio.

Jeesus vapautti kahleista ja muutti elämän
Syynä uskoontuloon epätoivo. Uskovaisella alkoholi- ja huumeongelma.

"Mä olin ihan loppu elämään ja kaikki oli koluttu läpi, mä olin lopulta menettäny kaiken."
Syynä uskoontuloon epätoivo. Uskovaisella alkoholi- ja huumeongelma.

"Kuunnellessani mieheni tuomaa hengellistä musiikkia löysin vihdoin rauhan ja sain kokea uskoontulon. Se on upeinta mitä minulle on koskaan tapahtunut."
Syynä uskoontuloon musiikin aiheuttama stressin poistuminen.

Elämä tänä päivänä on ihanaa kun voi turvata Jumalaan ja rukoilla päivittäin.
Syynä uskoontuloon elämän tarkoituksen hukkuminen.

Uskoontuloni oli yliluonnollinen kokemus ja ajattelin ennen, että tällaisia asioita tapahtuu ainoastaan elokuvissa.
Syynä uskoontuloon uninäyt.

"Annoin elämäni Jeesukselle. Syntitaakka putosi ja tuntui kuin sisälläni olisi vuotanut raikas vuoristopuro."
Syynä uskoontuloon velvollisuuden välttäminen. Uskovaisella alkoholiongelma.

Tajusin, että olin elämässäni kokeillut kaikkea muuta, paitsi uskoa...
Syynä uskoontuloon epätoivo. Uskovaisella alkoholi- ja huumeongelma.

Jumala herätti lapsena kuolleista.
Syynä uskoontuloon lapsena koettu lähellä kuolemaa-kokemus, joka tuntui ihmeeltä.

Uskoontulo hengellisessä suurtapahtumassa
Syynä uskoontuloon massan painostus.

Ymmärsin, että minulta puuttui uudestisyntyminen
Syynä uskoontuloon lapsellinen toive uudestisyntymisestä.

Perusteita olla uskomatta jumalaan: 7. Jeesus ei todista jumalasta

Seitsemäs "perustelu" jumalan puolesta keskittyy Jeesuksen persoonaan. Jeesus oli mahdollisesti historiallinen hahmo, tosin hänet mainitaan vain Raamatussa ja juutalaisen historioitsijan Josephuksen teksteissä. Jos hän on ollut olemassa, hän on ollut ihminen, ei mitään muuta.

7. Jeesuksen persoona

Jeesus oli joko mielisairas, huijari tai se, joka hän sanoi olevansa, eli ihmiseksi tullut Jumala. Ainoa historiallisesti ja loogisesti kestävä johtopäätös hänen persoonastaan on se, että Jumala on olemassa, ja Jeesus oli ihmiseksi tullut Jumala.

Logiikka on tästä niin kaukana kuin voi olla! Uskontohyypiöt eivät tajua logiikasta mitään, heillä ei ole mitään käsitystä siitä mitä voidaan pitää todisteena jostain ja miten päädytään loogiseen johtopäätökseen. Seuraavaksi poikkeuksellisesti koko teksti Uuden Testamentin "totuudellisuudesta", sillä on yhtä pitkää argumentaatiovirhettä koko viesti!

Uudessa Testamentissa on neljän eri kirjoittajan kuvaukset Jeesuksen elämästä.

Kertojat itse määrittelevät kerrontansa historiallisten tapahtumien ja silminnäkijätodistusten taltioinniksi.

Kertoja voi sanoa että hänen kertomansa on totta, mutta se ei varmista että hän puhuu totta.

Tämäntyyppisellä kertovalla fiktiolla ei ollut mitään yhtymäkohtia sen ajan olemassaoleviin kirjallisuuslajeihin.

Sen ajan olemassaoleviin kirjallisuudenlajeihin todellakin kuului historiallisten tapahtumien ja silminnäkijätodistusten taltiointi.

Seurakunta on historiallinen fakta. On selvää, etteivät kristityt suhtautuneet evankeliumeihin viihdekirjallisuutena.

Vaikka kuinka tahansa suuri ihmisryhmä pitäisi tekstiä totena, se ei takaa sen totuudenmukaisuutta.

Historiallinen romaani tai romanssi?

Onko evankeliumit kirjoitettu tietoisesti "historiallisena romanssina" tai "historiallisena romaanina" - kertomakirjallisuutena, joka ehkä perustuu todelliselle henkilölle, mutta ei välttämättä - ja jota siksi ei pidä ottaa todellisena historiana tai elämänkertana?

Historiallinen fiktio on myöhäisempi kirjallisuuden suunta, jota esiintyy vasta myöhään Uuden Testamentin kirjoittamisen jälkeen.

Ja ennen jotakin tiettyä vuotta ihminen ei ole osannut käyttää mielikuvitustaan kirjoittamisessa?

Lähin antiikin kirjallisuuden tyylisuunta, historiallinen romanssi, käsitteli aivan muita aiheita ja eroaa selvästi Uudesta Testamentista.

Antiikin kirjallisuudesta löytyy erittäin vähän proosamuotoista, pitempää kertomakirjallisuutta ei-kuninkaallisesta tai ei-myyttisestä henkilöstä, joka jollain tavalla olisi voinut vaikuttaa evankeliumeihin. Kirjallisuudesta löytyy hallitsijoita, jumalia tai seikkailuja käsittelevää runoutta.

"Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas". Ehkäpä kirjoittajat pitivät häntä tärkeänä henkilönä?

Antiikin muu kirjallisuus ei vaikuta Uuden Testamentin "oikeellisuuteen".

Kreikkalais-roomalaisessa kirjallisuudessa ihmeidentekjiäaihe on erittäin harvinainen eikä sillä ole mitään yhtymäkohtia Uuteen Testamenttiin. Yli 300 vuoteen ennen UT:ta ei esiintynyt tällaista aihetta. Vasta Jeesuksen ja evankeliumeiden jälkeen aihetta alkoi esiintyä - selvästi juuri evankeliumeiden vaikutuksesta - eli roomalainen kertomakirjallisuus on saanut vaikutteita evankeliumeista, ei päinvastaoin.

Myös muut fiktiivisen kirjallisuuden lajit ennen ja jälkeen keisari Neron ovat kaukana evankeliumin kertomuksista.

Tekstin aihe ei tee siitä totta. Tekstin omaperäisyys ei tee siitä totta.

Evankeliumin kirjoittajilla ei ollut mitään
aikansa kirjallisuuslajia mallina kertomuksilleen.

Ja tämäkö oli paras mitä keksitte todisteeksi siitä että Uusi Testamentti olisi totta? Säälittävä yritys! Se että evankeliumin kirjoittajilla ei ollut mitään aikansa kirjallisuuslajia mallina kertomuksilleen ei millään tavalla todista niiden oikeellisuuden puolesta. Logiikasta ei ole tässä tekstissä tietoakaan!

Seuraavaksi todistellaan miksi Uusi Testamentti ei voi olla legendaa.

Tekstit, jotka on kirjoitettu näin pian Jeesuksen toiminnan jälkeen, eivät voi olla legendoja.

Myytti ei saa jalansijaa, kun aikalaiset ja silminnäkijät ovat vielä elossa ja paikalla.

Tässä käsitellään vain sitä ettei Uusi Testamentti ole legendaa, eli sukupolvien kuluessa muuttuvaa ja paisuvaa tarinaa. Tässä ei käsitellä mitenkään sitä, että Uusi Testamentti voisi olla minkäänlaista fiktiota. Vaikka todistellaan että Uusi Testamentti ei ole legendaa, se ei tarkoita ettei se olisi fiktiota. Olemattoman huono hämäykseen pyrkivä puolustus!

Koko viesti pyrkii todistamaan että Jeesus on historiallinen henkilö ja Uusi Testamentti on historiallinen dokumentti, mutta mikään ei todista sen puolesta että Jeesuksen ihmeteot olisivat totta. Kukaan ei voi nousta kuolleista, Jeesuskin oli vain ihminen. Luultavasti ensimmäisiä lumelääkkeiden hyödyntäjiä tosin.

Toteutuneet Vanhan testamentin ennustukset vahvistavat väitteen jumaluudesta

Todennäköisyys sille, että edes osa n. 300:sta Vanhan testamentin Messias-ennustuksesta olisi voinut sattumalta toteutua Jeesuksen kohdalla, on niin olematon, ettei koko maailmankaikkeus riitä sen havainnollistamiseen. Suurin osa ennustuksista on sellaisia, ettei niihin voinut vaikuttaa itse.

Vanhan Testamentin "ennustukset" ovat epämääräisiä, suurinta osaa niistä ei voi edes pitää ennustuksina, sillä ennustusten täytyisi olla tarkkoja kuvauksia tulevista tapahtumista. Uuden Testamentin kirjoittajat, jotka pitivät Jeesusta messiaana, kirjoittivat Jeesuksesta juuri niin kuin Vanhassa Testamentissa ennustettiin, jotta Jeesusta pidettäisiin messiaana. Juutalaiset, jotka kirjoittivat Vanhan testamentin, joiden pyhä kirja se on, eivät edes itse pitäneet Jeesusta messiaana, eivätkä pidä vieläkään.



Perusteita olla uskomatta jumalaan: 6. Raamattu ei todista jumalasta

Kuudes "peruste" jumalan olemassaolon puolesta keskittyy todistelemaan että Raamattu olisi jumalallinen eikä ihmisen kirjoittama.

6. Raamatussa on ominaisuuksia, jotka ylittävät inhimilliset mahdollisuudet perusteita:

Rakenteellinen ominaisuus: Numerokoodi
Raamatun läpi kulkee monimutkainen, monitasoinen ja johdonmukainen matemaattinen koodi, jonka tuottaminen inhimillisin keinoin olisi ollut mahdotonta.

Ivan Panin, yksi aikansa tunnetuimmista matemaatikoista, löysi heprean ja kreikan kirjainten numeroarvoille rekentuvan koodiston, jolla koko Raamatun tekstit on "sinetöity" niin, ettei yhtäkään kirjainta voi muuttaa rikkomatta sitä. Tämä koodi sisältyy koko Raamattuun - jolla on ollut n. 40 kirjoittajaa 1400-1800 vuoden aikana.

Mistään muusta olemassaolevasta tekstistä ei ole löydetty vastaavaa ominaisuutta. Paninin esittämää koodia ei ole pystytty kiistämään

Tämä tarkoittaa, että: Niinkuin sanaston sanojen määrä on seitsemällä jaollinen, niin on myös sen kirjainten määrä seitsemällä jaollinen. Niinkuin sanojen määrän tekijöiden summa on seitsemällä jaollinen, niin on myös niiden kirjainten määrän tekijöiden summa seitsemällä jaollinen. Ja niinkuin sanojen määrä on jaettu vokaalisanoihin ja konsonanttisanoihin seitsemällä, niin on niiden kirjaimet jaettu vokaaleihin ja konsonantteihin seitsemällä.

Huh huh. Johan on Ivan Panin jaksanut numeroita pyöritellä! Numeroissa on niin helppo huijata. Raamatussa on niin paljon juttuja, että niistä saa revittyä ihan mitä tahansa esille. Kirjainten numeroarvot voi valita mieleisekseen ja laskea yhteen miten huvittaa ja käyttää niitä miten tahansa. Raamatusta on myös versioita kaikilla kielillä, ja eri käännöksissä on eroja. Tässä on ilmeisesti käytetty kreikan kielistä versiota, joka on aritmomantikoille (numerologeille) tyypillistä, koska kreikan kirjaimilla on lukuarvot. Tyypillisesti lasketaan pedon lukua (666) jonkin henkilön nimestä, joka on käännetty kreikkalaiselle kirjaimistolle. Tämän saa halutessaan aikaan aivan kenen nimellä tahansa. Ivan Panin piti laskelmiaan todisteena siitä että Raamattu on jumalan sanaa, eikä ihmisten mielikuvitusta. Tuollaisella matemaattisella laskulla ei ole minkäänlaista todistuspohjaa jumalan olemassaolon puolesta eikä se voi mitenkään kiistää ihmisen kirjoittaneen Raamattua.
Raamattua kirjoittivat todella monet henkilöt todella pitkän ajan kuluessa, suurin osa historiallisista tapahtumista on kirjattu muistiin jälkeenpäin ja osa on täysin mielikuvituksen tuotetta. Kauan Uudenkin Testamentin tapahtumien jälkeen koko kirja koottiin ja ihmisten päätöksellä siitä jätettiin pois osa evankeliumeista mitä oli kirjoitettu. Nämäkö jäljelle jääneet olivat jumalan sanaa, ja poisjätetyt eivät? Ivan Palin olisi varmasti laskenut samat itselleen positiiviset tulokset vaikka Raamatussa olisivat olleet mukana nuo poisjätetyt evankeliumit.

Raamatun jakeista n. neljäsosa on ennustavia. Sen n. 2500 ennustuksesta 2000 on jo toteutunut. Loput 500 viittaavat tulevaan.

Jos yhden ennustuksen toteutumisen todennäköisyydesksi arvioidaan yksi 10:stä, kaikkien näiden profetioiden sattumanvaraisen toteutumisen todennäköisyys olisi 1 luvusta, jossa on 2000 nollaa.

Aijaijaijaijai! Todennäköisyyksissä vasta helppoa onkin huijata! Tämä on tuttua ennustajille ja heidän tukijoilleen. Raamatun ennustukset joutavat samaan romukoppaan Nostradamuksen kanssa. Kukaan ei osaa ennustaa, koska ennustaminen on yksinkertaisesti mahdotonta: aika liikkuu vain yhteen suuntaan, eteenpäin, eikä tulevaisuudesta voi palata menneeseen. Siis myöskään minkäänlainen informaatio ei voi kulkea ajassa taaksepäin, mikä tekee ennustamisesta mahdotonta. Tapana onkin tehdä ennustuksista niin leväperäisiä että ne voi myöhemmin tulkita ennustaneen aivan mitä tahansa. Sen lisäksi kaikki täysin pieleen menneet ennustukset unohdetaan armotta. Lisäksi on mahdollista että myöhempien aikojen ihmiset ovat tarkoituksellisesti toteuttaneet vanhoja pyhinä pitämiään ennustuksia.

Esimerkkejä Raamatun ennustuksista (vain kymmenen, missä ovat loput 1990 "toteutunutta"?)

1. Noin 500 eKr. profeetta Daniel ennusti, että Israelin Messias aloittaisi toimintansa 483 vuotta Jerusalemin jälleenrakentamismääräyksen jälkeen (Daniel 9:25-26). Hän ennusti myös, että Messias surmattaisiin ennen Jerusalemin toista tuhoa.

Jeesuksen todellista syntymä- ja kuolinaikaa ei tiedetä tarkasti.

2. Noin 700 eKr profeetta Miika ennusti, että Messias syntyy Beetlehemin kylässä. (Miika 5:2). - Beetlehem oli Jeesuksen syntymäkaupunki.

Nykytiedon mukaan Jeesus syntyi oikeasti Nasaretissa. "Jeesus Nasaretilainen".

3. 400-luvulla eKr Sakarias ennusti, että Messias kavallettaisiin orjan hinnasta - 30 kappaleesta hopeaa, ja että rahalla ostettaisiin hautausmaa Jerusalemin köyhille muukalaisille (Sakarja 11:12-13).

Jeesuksen aikaan orjan hinta oli 500-6000 denaaria (roomalainen hopearaha). 

4. 400 vuotta ennen kuin ristiinnaulitsemista alettiin käyttää, sekä kuningas Daavid että profeetta Sakarias ennustivat, että Messias surmattaisiin sillä tavalla. Lisäksi he ennustivat, että hänen ruumiinsa lävistettäisiin eikä hänen luitansa rikotttaisi, vastoin yleistä ristiinnaulitsemisen käytäntöä, Psalmi 22 and 34:20, Sakarja 12:10.

Ristiinnaulitseminen oli käytössä oikeasti jo muinaisessa Egyptissä.

5. Jesaja ennusti, että Kyyros-niminen valloittaja tuhoaisi voittamattomalta vaikuttavan Babylonin ja alistaisi valtaansa Egyptin ja suurimman osan tunnettua maailmaa. Tämä sama mies vapauttaisi juutalaiset karkoitetut alueellaan ilman maksua tai lunnaita (Jes. 44:28; 45:1; 45:13). Jesaja ennusti tämän 150 vuotta ennen Kyyroksen syntymää ja 180 vuotta ennen kuin tämä toteutti kaikki ennustuksessa mainitut asiat - ja 80 vuotta ennen kuin juutalaiset karkotettiin.

Toiveajattelua juutalaisten poispääsystä Babylonista ja toive vapauttajan valloittavan myös vanhan vihollisen Egyptin. Kyyros teki tämän, mutta valloitusretket olivat hyvin yleisiä muinaisena aikana. Lisäksi kaikkien Raamatun tekstien (varsinkin Vanhan Testamentin) todenperäisyys on vähintäänkin kyseenalainen.

6. Suurta Babylonia suojasi paitsi vallihauta, myös kaksinkertainen 330 jalkaa korkea muuri, jonka kumpikin osa oli 90 jalkaa paksu. Kuitenkin kaksi Raamatun profeettaa ennustivat sen valloituksen. Kaupunkia ei jälleenrakennettaisi, kulkijat välttäisivät sen raunioita eikä sen kiviä käytettäisi rakennusaineiksi. (Jesaja 13:17-22, Jeremia 51:26, 43). Kuuluisa linnoituskaupunki tuhoutui tällä tavalla.

330 jalkaa on 100 metriä! Järkyttävää liioittelua, koskaan ei ihminen ole rakentanut sata metriä korkeaa muuria, vaikka Babylonin muurit olivatkin yksi alkuperäisestä antiikin seitsemästä ihmeestä. Babylon tuhottiin eikä sitä jälleenrakennettu, mutta tämä on tapahtunut niin monelle muinaiselle kaupungille, ettei ennustuksen toteutumisen todennäköisyys ole kovinkaan kummoinen.

7. Jeremia ennusti n. 2600 vuotta sitten Jerusalemin yhdeksän esikaupungin sijainnin ja rakentamisen. Tämä tapahtuisi niihin aikoihin, kun Israelin valtakunta syntyisi uudestaan.

Annettu paikka Jerusalemin esikaupungeille itse kaupungin ympärillä ei vaadi kummoisia ennustajanlahjoja. Jeremia myös ennusti ettei kaupunkia enää koskaan tuhottaisi, vaan onpahan Jerusalem valloitettu ja sen asukkaat teurastettu monesti historian aikana.

8. Mooses, Jesaja ja Jeremia ennustivat, että juutalainen kansakunta voitettaisiin kahdesti ja ihmiset vietäisiin pakkosiirtolaisuuteen - ensin Babyloniaan 70 vuodeksi ja sen jälkeen neljännen suuren valtakunnan aikana (Rooma). Mooses ennusti, että toinen valloittaja veisi juutalaisia vankeina Egyptiin laivoilla, myisi tai antaisi heitä orjiksi ympäri maailmaa.

Kaikki vihasivat juutalaisia, ikävä sanoa, ei ollut hankala ennustaa. Eivät sentään holokaustia ennustaneet.

9. Jeremia ja Hesekiel ennustivat, että huolimatta vesivaroistaan ja maansa hedelmällisyydestä, Edomin maa (vastaa osittain nykyistä Jordaniaa) tulisi autioksi joutomaaksi. (Jeremia 49:15-20; Hesekiel 25:12-14).

Nykyään maa onkin aavikoitunut, mutta siinä kesti tuhansia vuosia. Siinä ajassa ehtivät vesivarannot kuivua, jos niistä ei huolehdita.

10. Joosua ennusti, että yksi mies jälleenrakentaisi Jerikon ja että tämän miehen vanhin poika kuolisi rakentamisen alkaessa ja nuorin sen päättyessä. (Joosua 6:26).

Täyttä puppua, yksi mies ei rakenna kaupunkia. Raamatun kertomus on sepitettä.

Perusteita olla uskomatta jumalaan: 5. Tietoisuus ei todista jumalasta

Viides jumalan perustelu keskittyy keksityn sielun olemukseen.
5. Tietoisuus ja persoonallisuus todistavat Jumalasta

Aineella ei voi olla tietoisuutta

Materia voi olla kovaa, sillä voi olla tilavuus, muoto, tiiviys, kemiallisia ym. ominaisuuksia.
Tietoisuus ei ole aineelle tyypillinen ominaisuus.

Esimerkkejä tietoisuudesta: tuntemukset, asenteet, tahto

Tietoisuutta ja henkisiä ominaisuuksia on vaikea määritellä, koska tiede ei pysty mittaamaan niitä. Niistä on kuitenkin helppo antaa esimerkkejä:

- Tuntemukset ja aistimukset: värit, äänet, tuoksut, kivut ym. tietoisen minän kokemukset. Ne ovat eri asia kuin niiden aiheuttaja aineellisessa maailmassa, ja niiden olemassaolo edellyttää tietoisen kokijan.

- Asenteet - erilaiset tietoisuudentilat - toiveet, pelot, ajatukset

- Tahto: tietoisen minän tekemiä valintoja

Aivoilla on fysikaalisia ominaisuuksia. Hermojärjestelmän tapahtumat voidaan määritellä yksityiskohtaisesti, ja ulkopuolinen voi havaita ja mitata ne.

Mielellä (sielulla) on henkisiä, aineettomia ominaisuuksia. Vain ihminen itse tietää, mitä ajattelee, kokee ja tuntee.

Aineella itsellään ei ole tietoisuutta, mutta tietoisuuskin muodostuu aineesta. Kuten ei yksittäinen atomikaan ole elävä, monet atomit muodostavat kuitenkin eläviä soluja. Sähkökemialliset prosessit mahdollistavat tietoisuuden materiasta muodostuneissa aivoissa.
Tietoisuuden esimerkeistä:
Tuntemukset ja aistimukset. Värit muodostuvat valosta, jota ihminen aistii silmillään ja aivoillaan, äänet muodostuvat ääniaalloista, joita ihminen aistii korvillaan ja aivoillaan, tuoksut muodostuvat hajumolekyyleistä, joita ihminen aistii nenällään ja aivoillaan, kivut aiheutuvat hermopäätteiden ärsytyksesta ympäri kehoa, ja viestit kulkeutuvat aivoihin. Aivot säätelevät aivan kaikkea.
Nämä tuntemukset syntyvät aineellisessa maailmassa, eikä niissä ole mitään yliluonnollista. Niiden olemassaolo ei edellytä tietoista kokijaa. Tietoisuus tarkoittaa että yksilö tiedostaa oman itsensä ja olemassaolonsa. Ne eläimet, jotka eivät tiedosta itseään, voivat kuitenkin vallan hyvin tuntea nämä samat aistimukset kuin ihminenkin: värit, äänet, tuoksut, kivut ym.
Asenteet, kuten pelot, eivät myöskään ole tiedostavalle eläimelle yksinomaisia, vaan tiedostamatonkin eläin voi kokea esimerkiksi pelkoa, nälkää, väsymystä, pakokauhua, saaliinhimoa ym.

Jännä juttu on muuten se, että tiede pystyy jo alustavasti havaitsemaan erilaisia hermoimpulsseja ihmisen aivoissa, kun hän ajattelee erilaisia asioita, ja tuntemuksia pystytään sen perusteella paikallistamaan. Tulevaisuudessa pystytään havainnoimaan vielä paremmin ihmisen aivotoimintaa ja jopa päättelemään mitä hän kulloinkin ajattelee. Kaikki aivotoiminta on sähkökemiallisia prosesseja, joten se siitä jumalallisesta sielusta.

Perusteita olla uskomatta jumalaan: 4. Elämän informaatio ei todista jumalasta

Neljäs huuhaaperuste jumalan puolesta, mikä on kumottavissa.

4. Elävien organismien sisältämä informaatio edellyttää Jumalan.

Luonto sisältää luettavissa ja ymmärrettävissä olevaa koodattua informaatiota. Solumedian sisältämän viestin voi kääntää toiselle kielelle tai esittää toisen median avulla.

DNA:n sisältämä informaatio on kieltä, joka on merkityksellisyytensä, rakenteensa ja merkistönsä perusteella verrattavissa ihmisen luomiin kieliin. Merkityksellinen viesti esitetään tietyssä ympäristössä tietyin tarkoitusperin.

DNA-molekyyli on tuon informaation kantaja, ei itse informaatio.

Ei ole selitystä sille, miten valtaisa, yksityiskohtainen, tarkoitusperäinen informaatio olisi ilmestynyt biologiseen materiaan ilman Jumalaa. Tällainen informaatio edellyttää älyllisen ja persoonallisen toimijan.

DNA:n informaatio ei ole verrattavissa ihmisen kehittämiin kieliin.
DNA sisältää neljän aminohapon muodostamia pareja, jotka koodaavat informaatiota kulloinkin kyseessä olevan eliön rakentamiseksi. DNA:n informaatio ei aina kopioidu täydellisesti, vaan mutaatioita tapahtuu, mitä kutsutaan evoluutioksi.

Jos jollekin ei vielä ole löydetty tieteellistä selitystä, ei selitykseksi myöskään kelpaa jumalan olemassaolo, josta ei edelleenkään ole minkäänlaisia todisteita. Elävien organismien sisältämä informaatio ei edellytä jumalan olemassaoloa. Päätelmä ei pohjauduu minkäänlaiseen tietoon asiasta. Virhepäätelmä syntyy, kun kuvitellaan että jos tiede ei ole löytänyt vastausta johonkin, vastaus on automaattisesti jumala. Päätelmä täytyy olla perusteltavissa tieteellisin todistein. Jos jokin vain näyttää joltakin, se ei vielä todista mitään. Tämä on asia, joka uskovaisilta usein unohtuu, jos he siitä ovat koskaan kuulleetkaan.

Ja taas kerran, jos valtaisa, yksityiskohtainen informaatio ei olisi ilmestynyt biologiseen materiaan, emme olisi sitä täällä pohtimassa. Subjektin näköharha!
Tämä neljäs kohta kuuluu myös jumalan teleologiseen todisteluun, joka on jo kauan sitten osoitettu virheelliseksi.

Perusteita olla uskomatta jumalaan: 3. Elämän näennäinen epätodennäköisyys ei todista jumalasta

Kolmas peruste, jonka mukaan tulisi uskoa jumalaan, mutta joka perustuu jälleen virhepäätelmiin.

3. Maailmankaikkeudella on äärettömän tarkka hienosäätö, joka on edellytys sen olemassaololle ja elämälle.

 Jos luonnonvakiot - ajasta ja paikasta riippumattomat suureet, joihin kuuluvat mm. valon nopeus ja painovoima - olisivat maailmankaikkeuden syntyhetkellä olleet hivenenkin erilaisia, elinkelpoista planeettaa ei voisi olla eikä elämä olisi mahdollista.

On äärettömän epätodennäköistä, että edes pieni määrä luonnonvakioita olisi voinut itsestään asettua täsmälleen oikeiksi.

Mahdollisuus sille, että maailmankaikkeuden luonnonvakiot voisivat itsestään olla otollisia elämälle,
on liian pieni, että sen voisi käsittää tai laskea.

Ylivertaisen älyn - Jumalan - on täytynyt luoda maailmankaikkeus ja hienosäätää se elämää varten.

Väärin!

Vääriä tulkintoja jatkuvasti. Nyt kyseessä on jumalan teleologinen todistelu. On totta, että lukemattomien sattumien jälkeen älyllisen elämän olemassaolo on matemaattisesti katsottuna äärimmäisen epätodennäköistä, mutta tässä piile juju. Jos asiat eivät olisi menneet niinkuin ne menivät, emme olisi sitä tässä pohtimassa. Jos asiat olisivat menneen toisella tavalla, joku muu olisi sitä jossain muualla pohtimassa. Uskontoihmisillä on lähes aina tapana kuvitella, että ihminen on luomakunnan kruunu, maapallon kehittynein laji, kaikkia eläimiä ylempänä yms. Mutta asia ei ole niin. Evoluutio jatkuu koko ajan, ihminen ei ole mikään jumalallinen olento, tai kehityksen päätepiste. Me olemme vain pieni osa maailmankaikkeutta, joka sattuu olemaan tarpeeksi älyllinen tarkastellakseen sitä. Ja koska tarkastelemme sitä omasta näkökulmasta (emmekä muuta voi), tuppaa ihminen näyttämään helposti kaiken keskipisteeltä. Todennäköisyyksien laskeminen kaikista edeltävistä sukupolvista on turhaa, koska oma syntymäsi ei ollut niin äärimmäisen epätodennäköistä kuin se laskelmien pohjalta näyttää, siitä yksinkertaisesta syystä että sinä synnyit sattumalta, kaikkien edellisten sattumien tuloksena, ja jos jokin sattuma olisi tapahtunut tosella tavalla, joku toinen olisi nyt miettimässä samaa asiaa. Ihmisyksilössä ei ole mitään uniikkia, joka olisi äärimmäisen epätodennäköistä. Niin kuin ei elämässä itsessäänkään. Kunhan kestää tietty määrä aikaa, elämän synty maailmankaikkeudessa on enemmän kuin todennäköistä.

Maapallo ei myöskään ole kaiken keskus, niin kuin uskonnollisista usein tuntuu. Jos maapallo olisi syntynyt vähän kauemmas tai lähemmäs Auringosta, ei elämä olisi täällä mahdollista. Mutta silloin emme olisi sitä täällä miettimässä, vaan joku miettisi sitä jossain toisella planeetalla, joka sattuu sijaitsemaan elinkelpoisella etäisyydellä tähdestään.

Maailmankaikkeudessa esiintyy mitä luultavimmin runsaasti elämää, joskaan älyllistä elämää ei välttämättä kovin paljoa. Vieraat elämänmuodot siajitsevat meistä kuitenkin niin kaukana, ettemme luultavasti saa niihin koskaan yhteyttä.

Perusteita olla uskomatta jumalaan: 2. Maailmankaikkeuden olemassaolo ei todista jumalasta

Toinen kohta "Miksiuskon"-nettisuvuston "perusteista" jumalauskolle, ja sen kumoaminen.
2. Maailmankaikkeudella on alku. Siksi sillä on oltava syy ajan, tilan ja aineen ulkopuolella.

Sekä tiede että logiikka osoittavat, että maailmankaikkeudella - ajalla, tilalla ja aineella - on ollut alkupiste.

Ennen alkupistettä ei ollut luonnollista maailmaa tai luonnonlakeja - ei tilaa, ei aikaa, ei energiaa - jotka olisivat voineet aiheuttaa sen. (Ei edes voi käyttää ilmaisua "ennen", koska aika alkoi vasta alkupisteestä.)

Se, että ylipäätänsä mitään on olemassa, edellyttää Jumalan olemassaolon.

Maailmankaikkeus ei ole voinut syntyä olemattomuudesta ilman syytä.

Sen vuoksi jokin ajaton tekijä luonnon ulkopuolelta on
saanut aikaan maailmankaikkeuden synnyn.

Tämä tekijä voi olla vain Jumala.

 Nykyinen maailmankaikkeus syntyi 13,7 miljardia vuotta sitten alkuräjähdykseksi kutsutussa tapahtumassa. Mutta se ei tarkoita sitä että materiaa olisi syntynyt tyhjästä, vaan kaikki maailmankaikkeuden aine oli jo olemassa, se vain oli tiivistyneenä singulariteettiin, joka laajeni silmänräpäyksessä valtavan laajaksi, ja jatkaa edelleen laajentumistaan. Se on alkuräjähdys. Mutta mitä luultavimmin se oli samalla edellisen maailmankaikkeuden loppuräjähdys, jollainen tulee tapahtumaan myös tälle maailmankaikkeudelle, sitten kun pimeä energia saa universumin kasvamisen kääntymään kutistumiseksi ja kaikki aine lopulta on puristunut takaisin singulariteettiin. Tällainen alku/loppuräjähdysten ja niiden välissä olevien universumien ketju on voinut jatkua ikuisesti. Edellisistä maailmankaikkeuksista ei ikävä kyllä voida koskaan saada mitattavaa dataa, sillä aika itse alkoi alkuräjähdyksessä, ja vaikka avaruuden suurten välimatkojen takia menneisyyten voidaan nähdä, niin itse ajan alkupisteen taakse ei voida nähdä. Mitään sen takaista havaittavaa ei enää ole olemassa.
Sitten seuraa tökeröintä perustelua koko sivustolla:

Maailmankaikkeus on selitettävä. Jumalaa ei tarvitse selitää, koska hän on itseolevainen.

1. Jumala on alkusyy. Määritelmä itsessään sisältää sen, että Jumala on syy ja seuraus-ketjun alku, jonka on loogisesti oltava jossain. Jumaluus on riittävä selitys itselleen.

2. Jumala ei ole yksi vaikutus muiden joukossa. Jumala on maailmankaikkeuden ulkopuolella. Hän ei ole yksi syy tai vaikutus muiden joukossa, vaan hän on itse luonut syiden ja saurausten ketjun.

3. Jumala on aineeton henki eikä tarvitse fysikaalista syytä. Jumalan olemukseen kuuluu se, etää hän on olemassa ajattomasti. Jumalan olemus on hänen olemassaolonsa. Kaiken muun olemus on niiden ominaisuuksissa. Kaikki paitsi Jumala tarvitsee syyn.

TÄYTTÄ ROSKAA!!!!!!!!!!
Jumaluus ei todellakaan ole riittävä selitys yhtään millekään! Tuo oli jumalan kosmologinen todistus, joka on oikeasti argumentaatiovirhe! Jumala ei voi olla maailmankaikkeuden ulkopuolella, sillä maailmankaikkeuden ulkopuolista tilaa ei ole olemassa. Kaikki mitä on, on maailmankaikkeus. Jos jotain on kaukana, se kuuluu maailmankaikkeuteen. Jos jotain on vielä kauempana, sekin kuuluu maailmankaikkeuteen. Universumin ulkopuolella ei ole mitään, koska ulkopuolta ei ole olemassa. Siispä kuvitellun jumalan olisi pakko olla universumin sisäpuolella, jolloin häneen vaikuttaisivat luonnonlait, niin kuin kaikkeen maailmankaikkeudessa. Luonnonlait eivät salli ikuisesti elävää, kaikkivaltiasta olentoa. Aineettomia henkiä ei ole olemassa. Samalla perusteella uskot varmaan keijukaisiinkin. Kaikki tarvitsee fysikaalisen syyn. Se mikä ei tarvitse, sitä ei ole. Minkään olemus ei voi olla sen olemassaolo. Jumalakin tarvitsisi syyn olla olemassa, jos se olisi olemassa. Koska mitään syytä jumalan olemassaololle ei ole, koska mitään paikkaa jumalalle ei ole, ei ole mitään syytä uskoa siihen.

Perusteita olla uskomatta jumalaan: 1. Pahan olemassaolo ei todista jumalasta

"Miksiuskon"-internetsivustolta löytyy kahdeksan eri päättelylinjaa ja "perustetta" uskoa jumalaan. Päätin ottaa ne käsittelyyn kaikessa naurettavuudessaan, sillä on järkyttävää että tuollaista huuhaa-uskoa yritetään myydä tietona oikein "perustelujen" kera herkille ihmisille, jotka on helppo houkutella pois totuuden tieltä.
Humpuukitekstit punaisella.

(Vääriä) perusteita uskolle Jumalaan:
8 eri päättelylinjaa (tässä viestissä ensimmäinen)

1. Pahan olemassaolo todistaa jumalasta.

Pahan olemassaolo on erittäin vahva todiste Jumalan olemassaolon puolesta
Usein tosin ajatellaan päinvastoin: Kuinka Jumala voi olla olemassa, kun maailmassa on niin paljon pahaa?

Jos sanotaan, että jokin on pahaa, esitetään moraalinen arvio.

Tällainen arvio voi olla perusteltu vain, jos on olemassa jokin hyvän ja pahan yleispätevä, muuttumaton standardi. Paha merkitsee poikkeamaa tästä hyvän standardista. Jos taas ei ole standardia, ei voi olla poikkeamaakaan.

Paha kuitenkin koetaan todelliseksi, ja joitakin asioita pidetään yksiselitteisesti pahoina ja niitä vastustetaan. Moraaliarvot ovat olemassa.

Ihmiset tiedostavat ja tunnustavat yleisesti, että jotkut asiat ovat väärin. Raiskaus, kidutus, lasten hyväksikäyttö ovat moraalisia rikoksia – eivät ainoastaan sosiaalisesti ei-hyväksyttävää tai hyödytöntä käytöstä. Vastaavasti ihmiset tiedostavat yleisesti, että esim. rakkaus ja tasa-arvoisuus ovat oikein.

Väärin!

Moraali ei ole mikään yleismaailmallinen käsite, joka olisi samanlainen kaikilla ihmislajin yksilöillä. Se perustuu oppimiseen, millaisen moraalikäsityksen yksilö on oppinut vanhemmiltaan ja yhteiskunnaltaan. Eri puolilla maailmaa hyvän ja pahan käsitteet vaihtelevat eikä yleistä moraalia ole olemassa. Joissakin maissa, esimerkiksi useat muslimivaltiot, raiskaus on hyväksyttävä rankaisukeino aviorikoksen tehneelle naiselle, kidutusta ei ole kielletty sotatilassa, tai valtion tahi jonkin tärkeän henkilön turvallisuuden ollessa uhattuna, lasten hyväksikäyttö on laajalle levinnytta, esim lapsisotilaiden käyttö.

Rakkaus taas on tunne, joka tuntuu hyvältä, mutta tasa-arvoisuus ei ole oikein kaikissa maissa, jälleen esimerkkinä muslimimaat, joissa tasa-arvosta ei monesti ole tietoakaan, ja miehet haluavat tilanteen pysyvän samanlaisena aina.

Objektiivisia moraaliarvoja, käsitystä hyvästä ja pahasta, ei voi olla olemassa ilman Jumalaa

Objektiivisia moraaliarvoja on olemassa.

Siis Jumala on olemassa.

Moraaliarvot kun eivät ole objektiivisia, vaan subjektiivisia, ja ne ovat lähtöisin ihmisestä itsestään. Ärsyttää tuollainen näkökanta, joka ei usko ihmisen voivan saavuttaa itse mitään, vaan kaikki hyvä on lähtöisin joltain korkeammalta, jonka sätkynukkeja ihmiset mukamas ovat.

Jos maailmassa ei olisi valoa eikä kellään olisi silmiä, emme koskaan tietäisi, että on pimeää. 'Pimeä' ei merkitsisi mitään.

Vastaavasti jos oikeaa ja väärää ei olisi olemassa, nämä käsitteet eivät merkitsisi mitään. Koska tunnemme nämä käsitteet, on olemassa oikeaa ja väärää, kuten on olemassa valoa ja pimeyttä. Hyvä ja paha eivät voi olla harhakuvaa.

Jos maailmassa ei olisi valoa, ei elämäkään olisi mahdollista, joten aika huono esimerkki! Tässä sekoitetaan taas aineellisia ja aineettomia käsitteitä, mikä käy uskontotyypeiltä niin kovin helposti, kun luonnontieteiden ymmärrys ei riitä. Ei hyvää ja pahaa olekaan olemassa samassa mielessä kuin valoa ja pimeytta ("valon puutetta"), vaan ne ovat käsitteitä, jotka ihminen on itse luonut. Valo on peräisin Auringosta (ja nykyään myös lampuista), mutta moraali on peräisin ihmisen omastatunnosta, jota kullakin on enemmän tai vähemmän. Tunnemme nämä käsitteet, koska ne on ihminen luonut, mutta ei se niin mene että koska tunnemme jonkin käsitteen, se olisi automaattisesti olemassa. Samalla perusteella hihhulit voivat väittää että koska tunnemme jumalan käsitteen, sellainen täytyy olla olemassa. Tai Loch Nessin hirviö. Tai lumimies. Tai ufot.

Moraalin alkuperä ei voi olla persoonaton, koska voimme olla velvollisia vain toisiin persooniin nähden. Moraalilakiin sisältyy merkitys ja vaatimus, jotka ovat mielen ominaisuuksia. Autiolla saarella ei ole velvollisuuksia, eikä moraalisia velvoitteita voi olla ilman Jumalaa.

Jumalan auktoriteettiasema ihmiseen nähden selittää moraalilain painavuuden ja pakottavuuden. Se selittää myös eettisen tuskan ja syyllisyydentunnon todellisuuden. Tunnemme syyllisyyttä, koska olemme syyllisiä. Ilman Jumalaa ei olisi mitään perusteita syyllisyydentunteelle. Miksi pitäisi menetellä "oikein"? MIksi pitäisi kieltää itseltään mitään, jos käyttäytymisnormi on pelkkää mielikuvitusta?

Miten niin moraalin alkuperä ei voi olla persoonaton? Ja kyllä velvollinen voi olla myös itselleen. Ja moraalin on kyllä keksinyt ihminen itse. Autiolla saarella ei ole velvollisuuksia, jos niitä ei itselleen aseta, eikä moraalisia velvoitteita, jos ne haluaa hylätä. Mutta tarkoittaako tuo nyt sitä että jos autiolla saarella ei ole moraalisia velvoitteita, myöskään jumalaa ei ole tuolla saarella?

Jumalan auktoriteettiasema ihmiseen nähden? Minä en usko jumalaan, koska tiedän sen olemattomaksi, jumalalla ei siis ole minuun minkäänlaista auktoriteettiasemaa, joten äskeisen perusteella minulla ei pitäisi olla moraalia ollenkaan, niinkö? Eiköhän se moraali kumpua omastatunnosta kuitenkin. Miksikö pitäisi kieltää itseltään mitään? Siksi, että yhteiskunnan jäsenenä pahoista teoista joutuu useimmiten ikäviin seuraamuksiin. Mieluummin pysyttelen kaidalla tiellä. Mutta jos olisin varma etten jäisi kiinni jostain moraalittomasta teosta, jonka suorittamisesta saisin huomattavaa hyötyä, tekisin sen.

Jos moraalilaki on kuvitelmaa tai sattumaa, todellista hyvää ja pahaa ei ole.

- Joko kaikki on suhteellista ja elämme maailmankaikkeudessa, jossa ei ole hyvää eikä pahaa

tai

- on olemassa Jumala, joka on säätänyt moraalilain ja jolle olemme tilivelvollisia.

Muita vaihtoehtoja ei ole.

Uskontoilijat ovat aina niin mustavalkoisia: "muita vaihtoehtoja ei ole". Mutta kyllä, ensimmäinen vastaus on totta, me elämme maailmankaikkeudessa, jossa ei ole hyvää eikä pahaa.

Kymmenen uutta käskyä

Kristinuskon kymmenen käskyä ovat turhia ja naurettavia:

1. Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita jumalia. Ihan täyttä humpuukia, jumalia ei ole olemassa, joten koko asian käsitteleminen on ajanhukkaa.
2. Älä käytä väärin Herran, Jumalasi nimeä. Samaten täysin turha lausuma. Mitä väliä jumalan nimen käytöllä muutenkaan olisi?
3. Pyhitä lepopäivä. Pyh, ahkeruus maan perii, ei mitään lepopäiviä tarvitse pyhittää, levätä voi silloin jos väsyttää.
4. Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Ihan hyvä neuvo, jonka toki pitäisi olla itsestäänselvyys ja tulla ilmi vanhempien lastensa kasvatuksessa.
5. Älä tapa. No joo, teki kyllä niin kovasti mieli, mutta kun kerran kielsit, niin ei sitten. Itsestäänselvyys! Ei kai ihmisen perusajatuksiin kuulu toisten ihmisten tappaminen?
6. Älä tee aviorikosta. Tällä ei ole enää mitään merkitystä nykyään, aviorikos ei ole enää rikos eikä siitä rangaista (muuten kuin ehkä suhteen loppumisella, mutta jos petit, et rakastanut puolisoasi kumminkaan).
7. Älä varasta. Itsestäänselvyys taas. Tosin tilaisuus voi tehdä joistakin ihmisistä varkaan.
8. Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi. Epämääräinen käsky, joka kieltää kaikenlaisen panettelun. Ei kovinkaan merkittävä.
9. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta. Lähimmäisen omaisuuden tavoittelu ja kateushan vain auttaa ihmistä eteenpäin elämässä ja kohti uusia parempia saavutuksia.
10. Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa, työntekijöitä, karjaa äläkä mitään, mikä hänelle kuuluu. Tässä auttamatta vanhentuneessa käskyssä sovinistisesti otaksutaan että vaimo on miehensä omaisuutta, jota eivät muut miehet saa himoita. Ja miksi halujen pitäisi olla rankaistavia? Ainoastaan väärien tekojen kuuluu olla, haluta saa mielessään mitä tahansa. Tässä kymmenen uutta, parempaa ja nykyaikaisempaa, käskyä: Älä tapa, paitsi jos saat siitä niin huomattavaa etua itsellesi, että se oikeuttaa mielestäsi ihmisuhrin. Älä tapa pomoasi, vaikket saisikaan ylennystä, koska se ei auta sinua ylenemään, tapa mieluummin ylennyksen saanut työtoverisi, mutta älä jää kiinni. Älä varasta, jollet tarvitse sitä oikeasti ihan hirveästi. Ajattele pystytkö selviämään ilman sitä, jos et, varasta vain, kunhan et jää kiinni. Älä kosta, jos siitä ei ole mitään hyötyä sinulle. Jos tapat rakastamasi tytön poikaystävän hänen edessään, hän tuskin ottaa sinua, joten kostosta ei ole sinulle mitään hyötyä. Tee se salaa. Älä ota oikeutta omiin käsiin, paitsi jos viranomaiset ovat asian suhteen totaalisen saamattomia, ja muuta vaihtoehtoa ei ole kuin esim se, että käyt itse tappamassa murhaajan, joka muuten todisteiden puutteessa pääsisi vapaaksi. Älä petä, ellet ole varma, että olet tyytyväinen ratkaisuun myöhemminkin. Jos vaimosi pihtaa, on ehkä parempi käydä välillä vieraissa, kuin jättää hänet. Mutta tee se niin ettet jää kiinni. Älä valehtele jatkuvasti, koska valheiden kasaantuessa suuriksi määriksi, on niitä hankala muistaa ja siitä jää helposti kiinni. Totuuden voi toki jättää hyvin kertomatta monissa tilanteissa, jos se on itsellesi edullista. Älä tunnusta valheitasi ja pettämisiäsi, jos et muuten jäisi kiinni, sillä luulet vain tunnustamisen helpottavan oloasi, mutta se aiheuttaa pahan olon petetylle. Tämän voi helposti estää, pidät suusi kiinni, patoat tunnustuksen syvälle sisällesi ja unohdat koko jutun. Älä himoitse lähimmäisesi puolisoa, paitsi jos hän on oikeasti sen arvoinen. Yritä kuitenkin sabotoida heidän suhteensa huomaamatta, jotta sinulla on mahdollisuus lähimmäisesi puolisoon. Älä tavoittele lähimmäisesi omaisuutta, ellei se ole isompi kuin sinun. Siinä tapauksessa kadehtiminen on jopa suotavaa. Älä panettele muita, patsi selän takana, jos et jää siitä kiinni, ja jos saat siitä taktista etua itsellesi, etkä tule näyttämään muiden silmissä selkäänpuukottajalta. Näissä uusissa käskyissä oli ehkä käytetty huumoria mukana. Tai sitten ei. Päättele itse. Oikeastu ihmisen kuuluisi osata käyttää omaatuntoaan, joka kertoo mitä saa tehdä ja mitä ei. Naurettavaa elää elämäänsä joidenkin käskyjen ohjaamana.