keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Vihaan internetin ja pelien liittoa

Rakastan videopelejä. Vihaan internetiä.
Nyt internetin ja pelien epäpyhä liitto on juurtunut pysyvästi piinaksemme.
Ensin olivat nettipelit (tässä puhutaan nyt oikeista kunnianhimoisista peleistä, eikä mistään kaiken maailman bejeweledeistä, angry birdseistä ja vastaavasta casual-roskasta). Ensimmäinen MMORPG (Massive Multiplayer Online Role-playing Game) oli Ultima Online vuonna 1997, mutta vasta World of Warcraftin (WoW) jälkeen 2004 mörpit räjähtivät käsiin. Nyt niitä tulee joka tuutista, mutta onneksi niitä ei ole pakko pelata. Moninpelien idea ei toimi: lauma idiootteja esiteinejä pilaa useankin järkevän pelaajan nautinnon. Kunnon moninpeli on sitä, kun yksi pelaa ja muut katsovat vierestä. Pelejä kuuluu pelata (mieluiten yksin) pimeässä huoneessa ilman nettiä.
Kuitenkin nykyään myös yksinpelit on useimmiten orjuutettu netille, mikä on huutava vääryys ja epäkohta!

Kohta ei pelejä myydä enää oikeissa kaupoissa ollenkaan vaan kaikki pitää ladata netistä. Sehän vain lisää piratismia. Minä en maksa tyhjästä, haluan omistaa pelin, sen levyn, kotelon, ohjekirjan, kaiken. Pelikotelo on kaunis hyllyssä, haluan katsella sen kansitaidetta livenä ja haluan ihailla mittavaa pelikokoelmaa hyllyssäni. En halua täyttää tietokonettani turhilla tiedostoilla, jotka mahtuvat paremmin pelien levyille, tietokone on muutenkin aina aivan liian täynnä tiedostoja. Lisäksi monissa pelipaketeissa on jotain mukavaa ekstraa, kuten seinäkartta, taidekirja ym. mitä ei voi ladata netistä. Collector's Edition-pelipaketit ovat aina parhaita, oikeita keräilyesineitä.

Ennen pelejä pystyi pelaamaan milloin tahansa, missä tahansa. Nyt täytyy olla aina kytkettynä nettiin, mikä on suorastaan raivostuttavaa! Minut pakotetaan liittymään Valven Steam-verkkopelikauppapalveluun, vaikka en missään nimessä halua. Mutta ei ole muuta vaihtoehtoa, sillä useat nykypelit, ja tulevaisuudessa kaikki, on aktivoitava kunkin henkilön omin Steam-tunnuksin. Tämä sen takia, että, joka kerta kun mitään peliä yrittää pelata, Steam avautuu ja läiskäisee tukun mainoksia naamalle. En osta teiltä mitään, en halua kuulla typeristä peleistä, ja hyvät pelit ostan kaupasta.
Kaiken lisäksi yhtä peliä ei voi enää pelata useampi henkilö! Naurettavaa rahastusta! Yritin asentaa tänään Civilization V:n, mutta kun laitoin product-key-koodin, Steam sanoo, että peli on jo rekisteröity toiselle tilille, eikä sitä voi aktivoida! Joo-o, onhan se asennettu toiselle kotimme tietokoneelle, jossa veljeni rekisteröi sen omalle Steam-tililleen, mutta kyllä ennen pystyi pelaamaan samaa peliä missä tahansa koneessa, kunhan levyn vain pisti sisään CD-asemaan. Nykyään naurettava rahastaja Steam käskee ostamaan joka perheenjäsenelle oman pelin, jos kaikki haluavat sitä pelata.

Steamissa on myös saavutuksia, eri peleihin kehitettyjä palkintomitaleja, jotka saavutetaan peliä pelaamalla. Ne eivät kuulu itse peliin, vaan näkyvät internetissä, mutta ikävä kyllä kesken pelin (Skyrim) ruudun ylälaitaan pläjähtää kuvake ja kuuluu ärsyttävä ääniefekti, kun olen saavuttanut jonkin tavoitteen. Ei voisi vähempää kiinnostaa! Peleissä on ihan omatkin saavutukset, ei tarvitse ruveta Steamiin keksimään niitä lisää. Ilmoitusten paukahtaminen ruutuun äänen kera on omiaan pilaamaan pelin taidokkaasti luoman (Skyrim) immersion. Vihaan todellisuutta. Peliä pelatessani haluan elää pelin maailmassa, enkä halua muistutuksia internetin olemassaolosta!

maanantai 21. toukokuuta 2012

Äidinkieltä ei arvosteta

Äidinkieltä ei enää arvosteta. Ja tämä on lievästi sanottu. Erityisesti nuorten kielitaito on heikko. On se kumma jos ihminen ei osaa oman äidinkielensä kieliopin alkeita! Äidinkieli on peruskoulun tärkein aine, josta jokaisen tulisi edes yrittää olla kiinnostunut, sillä sitä tarvitaan työelämässä ja kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessa, jollei sitten halua pärjätä vähemmällä ja saada sivistymättömän typeryksen maineen.

Ärsyttävimpiä suomen kielen virheitä ovat muun muassa seuraavat:
”Niinku”–sanan käyttö turhana täytesanana, oikea muoto on niin kuin.
 Q [kuu]–kirjaimen lausuminen G:nä; [guu].
”Klommo”, lommo–sanan alkuun pantu k–kirjain.
”Alkaa tekemään”, oikeat muodot ovat alkaa tehdä ja ruveta tekemään.
”Enään”, enää–sanan loppuun pantu n–kirjain.
”Thaimaaseen”, se on Thaimaa, maa jossa asuu Thai–kansa, oikea muoto Thaimaahan.
”Pitkässä juoksussa”, ”loppupeleissä”, ynnä muut englannista suoraan käännetyt turhakesanat.
”Pala kakkua”, englannista käännetty termi, jolle on jo suomalainen vastine, helppo nakki.
 Yhdyssanavirheet, yhdyssanojen kirjoittaminen erikseen, tai väliviivan käyttämättömyys.
”Ketä”–sanan käyttö kuka ja ketkä–sanojen tilalla.
”Juurikin”, eli –kin–tavun turha lisääminen juuri–sanan loppuun.
”Olumpialaiset”, väärin lausuttu muoto sanasta Olympialaiset. Olisi parempi jos ihmiset sanoisivat edes ”Olimpialiset”, jos ”y” on liian hankala lausua; kreikan ”y” kun lausutaan ”i”:nä.
”Vaan” ja ”vain” –sanojen sekoittaminen. Vaan –sanaa voidaan käyttää vain lauseessa ”Ei jotakin vaan jotakin muuta”. Vain –sana tarkoittaa ainoastaan.
”Originaali” ja ”originelli” –sanojen sekoittaminen. Originaali tarkoittaa alkuperäistä, originelli omaperäistä.
Pilkkujen ja muiden välimerkkien käyttämättömyys tai väärinkäyttö, esim. huutomerkkien liikakäyttö.
Konsonanttien kahdentaminen, ”tulekkaan”, ”sydämmessä”, kun oikeat muodot kuuluvat: tulekaan ja sydämessä.
”Piirrustus”, oikea sana on piirustus.
Lista on keskeneräinen.