Hevosenliha on hyvää

Naudanlihatuotteista löytyi hevosenlihaa. Ainakin kuudestatoista maasta Euroopassa, myös Suomesta. Kauhea skandaali? No ei.
Pahin juttu oli se että tuoteseloste oli virheellinen, naudanlihaa syövä ihminen söikin hevosenlihaa. Mitään muuta ongelmaa tapauksessa ei ole. Eikä tämäkään kauhean paha ongelma ole, hevosenlihahan on täysin hyvää ja syötävää, sitä on meetvurstina syöty Suomessakin jo pitkään. Virheellisesti merkityissä tuotteissa ei ollut mitään myrkyllistä, terveydelle vaarallista, allergiaa aiheuttavaa, tai mitään muutakaan haitallista ainetta.
Pirkan kebablastuista löytyi hevosta. Noh, oikea kebabliha kuuluu olla lammasta, mutta kebabina myydään suomessa lähinnä vain nautaa, ja nyt tietysti hevosta. Sama se, väärä liha kuin väärä liha.
Jos kuluttaja ei edes huomannut mitään eroa ruoan maussa, missä on ongelma?
Sitäpaitsi väärää lihaa löytyi ainoastaan einestuotteista, joihin nyt ei muutenkaan kannata luottaa. Vain laiska ja makuhermonsa pilannut ihminen syö eineksiä, noita mauttomia, pakkausmerkinnöiltään puutteellisia, säilöntäaineessa lillutettuja, pilaantumattomaksi muuttuneita, seinäneristeeksi kelpaavia, ruoaksikin kehuttuja tuotteita. Oma on ongelmansa, jos noista saa vatsanväänteitä tai pahan mielen.

Hevosenliha on hyvää ja syötävää. Sitä käytettiin naudanlihan korvikkeena, koska se on huomattavasti halvempaa. Sitä ei yleisesti laiteta ruokaan, sillä Suomessa ei kasvateta hevosia teollisesti ruoan raaka-aineeksi. Selvä homma, missä ongelma?
Ongelma on lähinnä ihmisten mielissä. Siinä että hevonen koetaan suloiseksi eläimeksi, jota ei saa syödä. Tämä on ajatusharha, joka on syntynyt nuorten tyttöjen suosimasta ratsastusharrastuksesta, eihän omaa lemmikkiäkään syödä (miksei voisi, koirankin liha on syötävää?).
Ratsastus harrastuksenakin on kokenut rappion, sillä ennen oikeiden miesten miehekkäästä ja tarpeellisesta työstä on tullut pikkutyttöjen leikkiharrastus. On kiva harjata heppoja ja vähän ratsastella niiden selässä. Väärin! Hevonen on työjuhta, ihmisen kesyttämä kotieläin, jota käytetään auraamiseen, kärryjen ja reen vetämiseen, kuormajuhtana, karjan paimentamiseen ja matkustamiseen paikasta toiseen. Myös sotaratsuna, jos vielä vanhat kunnian päivät sodan kentille palaisivat, eli ei.
On moraalisesti kieroutunutta kieltäytyä syömästä hevosta, vaikka syökin muuta lihaa. Miksi hevonen olisi eläinlajina jotenkin naudan tai sian yläpuolella? Eivätkö ne kaikki ole samanarvoisia?

Tottahan on että ihmiset ovat puolueellisia, itsekkäitä ja välinpitämättömiä. Söpöt eläimet kiinnostavat eniten, ja herättävät eniten positiivisiä mielleyhtymiä, kun taas rumat ja vastenmieliset eläimet eivät kiinnosta ihmisiä, tai aiheuttavat suorastaan puistatuksia. Jos tyhmä ihminen saisi päättää, maailmassa olisi vain söpöjä eläimiä, mikä tarkoittaa koiria, kissoja, marsuja, kaneja, hevosia, ynnä muita palleroisia ja karvaisia nisäkkäitä, sekä joitakin kauniita lintuja. Mielellään vain pentuja. Kaikki matelijat, sammakkoeläimet, kalat ja selkärangattomat eläimet, joita on huomattavasti enemmän kuin niitä karvaisia otuksia, saisivat kuolla sukupuuttoon. Totta kai maailman ekosysteemi romahtaisi tämän seurauksena ja elämä maapallolla loppuisi, mutta tyhmä ihminen ei näe nenäänsä pidemmälle eikä ymmärrä. Ei edes halua ymmärtää. Rumia eläimiä hän ei halua nähdä, jolloin niitä ei tarvitse olla olemassakaan.

Lähes kaikkia eläimiä voi myös syödä. Ainoastaan kaikkein myrkyllisimmät kannattaa jättää lautasen ulkopuolelle, kuten tappavan myrkyllinen velhokala tai sinirengastursas. Tosin myös osaa erittäin myrkyllisistä eläimistä syödään maailman eri kolkissa. Japanissa pallokala on suurta herkkua, ja on kokin kunnia-asia valmistaa se niin ettei se myrkytä ruokailijaa. Olisihan se ikävää mainosta ravintolallekin. Brasilian viidakoissa taas syödään tarantella-hämähäkkejä, grillattuna ja myrkkyhampaat postettuna. Hyönteisiä olisi terveellistä ja ekoligistakin syödä, myös Suomessa, mutta ihmiset kammoavat niitä, eikä hyönteissyönnistä tule tänne tapaa vielä ainakaan vuosikymmeniin, jos koskaan. Mutta hevosta nyt ainakin voisi syödä, niin kuin montaa muutakin nisäkästä.

Toinen asia mikä tuli esille Ylen A-studio: Talk:issa, oli ruoan alkuperämaa. Tuoteseloste joka sanoo että tuote on valmistettu Suomessa, tarkoittaa vain sitä mitä se sanoo. Se ei kerro mistä liha tai muut aineet ovat peräisin. Ne voivat olla ympäri maailmaa, ja ne on vain koottu yhteen Suomessa, eli tuote on valmistettu ruoaksi täällä. Lihan alkuperämaa kertoo missä eläin on kasvanut. Aika selkeä homma, vaikka siitäkin yritetään kauheaa ongelmaa tehdä.
Esimerkiksi Pirkan jauhelihapitsa on valmistettu Suomessa, mutta jauhelihan on tuottanut kaksi Alankomaalaista yritystä, joiden naudanliha tulee Brasilialaisilta kasvattajilta. Toimittaja kysyy, minkä maalainen pitsa oikein on?
Mitä väliä?!?
Oikeasti mitä väliä sillä on mistä maasta raaka-aineet tulevat tai missä tuote on valmistettu? Kauhean ksenofobista jättää ostamasta ruokaa, jonka jokin osa on valmistettu, tai tuotettu ulkomailla. Jos vain Suomalainen kelpaa, siis sataprosenttisesti kotimainen ruoka, joka on valmistettu Suomessa, suomalaisista raaka-aineista suomalaisella työvoimalla, ovat vaihtoehdot aika vähissä.
Välillä tuntuu että jotkut ihmiset haluavat tahallaan tehdä elämänsä mahdollisimman hankalaksi tutkimalla tuntikausia ruokien tuoteselosteita kaupassa. Ehkä tällainen "valistunut kuluttaja" saa toiminnastaan jonkinlaisen paremmuudentunteen, sillä hän "välittää", toisin kuin muut välinpitämättömät ja moraaliltaan huonommat kuluttajat, nuo teollisuuden orjat, joita hän syvästi halveksii.

Ystävänpäivä

Hyvää ystävänpäivää!
Ystävänpäivähän on 14. helmikuuta, myöhästyin sekunnilla keskiyöstä, joten päivämääräksi tuli nyt harmillisesti 15. päivä.

Hyvää ystävänpäivää ainakin kaikille ystäville.
Ystäviä ei montaa ihmisellä olekaan. Vaikka niin ehkä kuvittelisi, niin kun asiaa tarkemmin ajattelee, oikeiden ystävien määrä ei ole kauhean suuri. Kaikenlaista kaveria, toveria, työ/koulukaveria, puolituttua ja hyvänpäiväntuttua kyllä riittää vaikka muille jakaa.
Ystäviä ei koskaan voi olla liikaa, mutta kavereita voi. Käytän nyt kaveri-sanaa käsittämään kaikkia muita ihmiskontakteja kuin tosiystäviä.

Mikä sitten erottaa ystävän ja kaverin?
Tosiystävään voi aina luottaa, hänelle voi kertoa mitä tahansa, hän kuuntelee ja on kiinnostunut asioistasi ja kertoo myös omista asioistaan. Hän ei naura sinulle kun kerrot jotakin arkaluontoista, ei levittele salaisuuksia tai ilkeitä juoruja. Ei puhu pahaa selän takana ja on aina tukena kun häntä tarvitset.

Kaveri taas on tuttu ihminen, jonka kanssa on mukava rupatella niitä näitä, mutta jolle ei ehkä mielellään kertoisi aivan kaikkia yksityisasioitaan, sillä kaveriin ei ehkä aivan täysin luota, vaikkei häntä miksikään juoruilijaksi epäilisikään. Joka tapauksessa kaverin kanssa ei tunnu luontevalta jakaa intiimejä asioita, eikä häneltä kehtaa pyytää suuria palveluksia vaikka pieniä juttuja kehtaisikin.

Myös rahalla asiaa voi mitata. Ystävälle lainaisit ilman muuta rahaa milloin tahansa, jos hän sitä pyytää, mutta kaverille lainatessa mieltä halkoo ajatus että jos tämä ei maksakaan takaisin, tai rahoja saa odottaa huomattavan kauan, ja joutuu kenties niitä takaisin penäämään.

Viisaan sanonnan mukaan ihminen on elänyt hyvän elämän, jos hänellä on elämänsä aikana ollut viisi tosiystävää.

Ei niitä ystäviä oikeasti sen enempää juuri tarvitakaan, kaikkia asioitaan ei jaksakaan jakaa hirveän monen henkilön kesken.
Ystävät myös ovat parhaimmillaan yksin tavattuina. Kahdestaan ystävän kanssa voi puhua juuri niistä asioista jotka tuntuvat sillä hetkellä tärkeiltä, eikä kolmas keskustelun osapuoli vie aihetta muualle. Voit puhua itsestäsi ja ystävästäsi, eikä mahdollinen suulas kolmas osapuoli vie ystäväsi kaikkea huomiota pois sinusta. Tällöin voi myös puhua niistä asioista, jotka haluaa jakaa vain tämän yhden ystävän kanssa. Jokaiselle ystävälle voi olla omia salaisuuksia, joita muut ystävät eivät tiedä.

Ystäviä ei voi olla liikaa, mutta yleensä ihmisillä ei ole kauhean montaa ystävää. Jos on, useimmat osoittautuvat lähemmin tarkasteltuina kavereiksi.

Kavereita taas monella on liikaa. Etten jopa väittäisi että kaikilla ihmisillä. Eihän kaveruudessa sinänsä ole mitään pahaa, se voi olla hieno asia, mutta kavereitakin on monenlaisia. Kavereiksi tuppautuu joskus henkilöitä, joita ei välttämättä voi sanoa oikeiksi kavereiksi.
Monet ulospäinsuuntautuneet ja puheliaat ihmiset keräävät valtavan kaveriporukan ympärilleen, mutta iso osa näistä ihmisistä on sellaisia, joiden kanssa he eivät kovasti keskustele mistään, kunhan rupattelevat joutavia tavatessa. Kaverit voi jakaa useaan luokkaan:
Oikeat kaverit ovat melkein kuin ystäviä, heidän kanssaan jaksaa viettää aikaa ja harrastaa, mutta heille ei ehkä uskoisi kaikkia salaisuuksiaan eikä heidän kanssaan olla niin tiiviissä yhteydessä kuin ystävien.
Työ/koulu/harrastetoverit ovat ihmisiä jotka tuntee työn, opiskelun tai harrastuksen kautta, mutta joita ei oikeastaan tapaa missään muualla, ja tämä toveruus perustuu ainoastaan siihen yhteen yhteiseen nimittävään tekijään. Usein käy niin että kun työsuhde, koulu tai harrastus päättyy, nämä toverit unohtuvat elämästä kokonaan.
Hyvänpäiväntutut ovat sellaisia ihmisiä joita tervehtii mielellään ohi kulkiessa, ja joiden kanssa voi virittää pienenpienen keskustelunpoikasen, jos muuten vaivaisi painostava hiljaisuus, tyyliin: "Mitä kuuluu?" "Kiitos hyvää, entä itsellesi?" "Ihan hyvää myös". Mutta tuttujen ei useinkaan välittäisi puhua kovin kauaa.

Ystävät
Kaverit
Toverit
Tutut

Varsinkin näin Facebookin aikakaudella ihmisillä on liikaa tuttuja. Kaikki vähänkin tutut ihmiset hyväksytään kavereiksi Facebookissa, mutta ei heidän kanssaan siellä juuri mitään tehdä. Sitten jos ei jaksa säätää yksityisyysasetuksia jokaisen kaverin kanssa erikseen, näkyvät kaikki ystävillekin tarkoitetut päivitykset myös hyvänpäiväntutuille, joiden ei ehkä soisi niitä näkevän.
Ihminen ei pysty hallinnoimaan mielessään kuin korkeintaan 250 tuttua ihmiskontaktia. Ne joilla on satoja tai tuhansia Facebook-kavereita, ovat kyltymättömiä liioittelijoita, kavereiden kerääjiä, joille tärkeää on kontaktien määrä eikä laatu. Eivät he oiekasti edes tunne kaikkia tuhansista kavereistaan. Eivätkä pysty kaikkia kerralla edes muistamaan. Facebookin kaverimäärä on rajoitettu viiteentuhanteen, mikä on valtava määrä, aivan liikaa, mutta samapa tuo, ihmisten oma valintahan se on.

Facebookiin sisältyy kylläkin ongelma, miten kohdella ihmisiä, jotka pyytävät kaveriksi, mutta jotka eivät ole kavereita? Tuttuja tai puolituttuja ihmisiä, joita ehkä näkee vaikka koulussa useinkin, ja jotka sitten saattaisivat kysyä että mikset ole liittänyt heitä kaveriksesi Facebookissa. Hankala tilanne. Heitä ei haluaisi liittää kavereiksi, niin että he näkevät aivan kaiken.

Selvänäkijä Claudia Eve on huijari!

Claudia Eve on selvänäkijä, joka esiintyy yhtenä päähenkilönä Ava-televisiokanavan Iholla-sarjassa. En seuraa kyseistä sarjaa, koska se on tositv-sarja, ja tositv-sarjat ovat roskaa.
Mutta satuin näkemään pätkän missä Claudia Eve (varmasti taiteilijanimi) ennustaa toiselle sarjan naiselle tämän tulevaisuutta.
Nykyään ennustajat kutsuvat itseään näköjään selvänäkijöiksi (jonka Claudia Eve lausuu väärin: "selvännäkijä"), ehkä jotteivat kuulostaisi niin humpuukimaakareilta, vaikka mitään totuuspohjaahan heidän ennustuksissaan ei ole.
Ennustaminen kuuluu samaan kastiin uskontojen, homeopatian, spiritismin, okkultismin ja salaliittoteorioiden kanssa. Niiden kaikkien totuusarvo on pyöreä nolla, mutta ihmisistä on kiva uskoa niihin, jotta saisivat lohtua elämäänsä, tai täyttääkseen tylsää eloaan, tai saadakseen jonkin syyn kuvitella olvansa parempi kuin muut.
Claudia Eve ei edes harrasta rituaaleja sessioissaan, mitkä ehkä loisivat uskottavampaa ennustajatunnelmaa ja toisivat mystisyytta niille, jotka haluaisivat jotenkin erityisen, arjesta irtoavan kokemuksen. Vaan ei, nyt on otettu käyttöön täysin tylsä ja mitäänsanomaton nykyaikainen lähestymistapa, jossa ennustajan ei tarvitse edes välttämättä koskaan nähdä uhriaan, anteeksi, asiakastaan, vaan voi vaikkapa puhelimen välityksellä ennustaa tälle mitä tahansa.
Kuka nyt uskoisi tällaiseen ennustukseen, jossa ei ole tutkittu kämmenen uurteita, sekoiteltu teen murusia, tuhrittu mustetta paperiin tai tuijotettu kristallipalloon?
Ennustaja alkaa ennustuksensa välittömästi kun uhri istuu aloilleen, eikä mitään valmisteluja tarvita. Silti kaikki uskovat. Miten ennustaja pystyy heti tietämään kaiken?
Ei hän pystykään. Ei hän oikeasti tiedä asiakkaastaan mitään, ja hän kertoo tälle vain asioita, jotka tämä haluaakin kuulla.
Koko ennustaminen perustuu siihen että potilaalle tulee parempi mieli, ennustaja kertoo asioita, jotka ovat itsestäänselvyyksiä, tai asioita, jotka on johdettu tiedoista joita potilas kertoo ennustajalle. Kun asiakas kertoo toivovansa jotain, ennustaja kertoo sen tapahtuvan. Kun asiakkaalle jää hyvä mieli, hän maksaa mielellään törkeänkin hinnan ennustuspalvelusta, joka voi olla lyhytkin sessio.
Kaikki perustuu tähän huijaukseen. Oikeastihan kukaan ei osaa ennustaa, sillä tulevaisuus ei ole vielä tapahtunut, joten sitä ei voi kukaan tietää. Kaikki mahdollisuudet ovat avoinna, ja mitä tahansa voi tapahtua, joten ennustaja voi kertoa mitä tahansa, ja kunhan se on positiivista asiakkaan kannalta, niin ihminen uskoo siihen. Koska ihminen haluaa uskoa. Halu uskoa on vahvempi kuin tieto, ainakin heikkomielisillä ihmisillä, joita tuntuu olevan maailman väestöstä ainakin yhdeksän kymmenestä.
Aivan samoin kuin uskonto, on ennustuskin suosituinta heikkojen mielten parissa. Ennustajan pakeille hakevat epätoivoiset ihmiset, joiden "henkinen" elämä on sekaisin, eli useimmiten rakkaushuolista kärsivät ihmiset, ja useimmiten naiset.
Ihmiset myös tekevät itse toteen ne ennustukset, jotka lupaavat jotain konkreettista tapahtuvan. Jos ennustaja sanoo että tulet saamaan kolme lasta, niin kuin nyt televisiossa, rupeaa nainen sitä ajattelemaan ja se jää mieleen pyörimään kunnes ne kolme lasta on hankittu. Sitten voi mielessään hykerrellä, että olipas mukamas todenmukainen ennustus. Tällaisen ennustuksen epätotuus kävisi ilmi vain jos nainen saisi jonkin kohdunpoistoon johtavan komplikaation tai sairauden niin ettei kykenisi saamaan kolmea lasta. Mutta tuskinpa sitä ennustusta enää siinä vaiheessa mietittäisi. Sillä ihminen haluaa unohtaa kaikki pieleen menneet ennustukset, koska ihminen haluaa uskoa siihen että joku toinen voi kertoa faktoja tulevasta elämästä, ja vieläpä hyviä asioita. Kenties joku saattaisi jopa itselleen väittää että ennustus kolmesta lapsesta olisi käynyt toteen ellei tätä epäonnista sattumaa olisi tapahtunut ennen sitä. Mutta siinä tapauksessahan ennustus on vain mennyt pieleen, ilman mitään selityksiä.
Ennustusten toteutumisprosentti on sitä suurempi mitä epämääräisempiä ennustukset ovat. Siksipä kaikki nykyennustajien näyt kertovat vain sellaisia asioita jotka hyvin todennäköisesti sattuvat ihan jokaiselle ihmiselle, varsinkin sille joka niitä kovasti selvänäkijän vastaanotolla toivoo. Ja kaikki epäonniset pieleenmenneet ennustukset tuppaavat unohtumaan varsin helposti. Näin ihminen ruokkii omaa hullua uskoaan yliluonnolliseen humpuukiin.

Lopettakaa se, hyvät ihmiset! Ennustukset eivät ole totta. Se täti vain lypsää teiltä rahaa ja puhuu pehmoisia! Jos teille tulee parempi mieli kun käytte ennustajalla, ei se ole senkään arvoista. Paremman mielen saatte kun sanotte itsellenne nuo päivänselvät asiat: ottakaa itseänne niskasta kiinni, tehkää jotain elämällenne, menkää ulos ja tavatkaa uusia ihmisiä, hankkikaa ystäviä ja ihmissuhteita. Sitähän se ennustajakin teille jauhaa. Yksin ollessa ei tapahdu mitään. Säästätte pitkän pennin kun lakkaatte käymässä selvänäkijän luona, se on täysin tyhjänpäiväistä roskaa. Viisastutte myös ihmisinä hieman, jos lakkaatte uskomasta ennustuksiin.

Totuus on aina kaunein. Totuus on voittaja.

Graffiti ei ole taidetta

Kylläpä taas suututti toissapäivänä kun joku viheliäinen idiootti, ylikasvanut kauhukakara ja yhteiskunnan epäjäsen, jonka kutsuminen vandaaliksi olisi muinaisen barbaarikansan loukkaamista, oli turmellut metrovaunun ”taitedeteoksellaan” eli kamalalla kahden vaununikkunan peittävällä hopeanvärisellä spraymaaalituhrulla. Tämän takia jouduin vaihtamaan metroa itäkeskuksessa keskustaan päin mennessäni, kaikkien muiden matkustajien tavoin, ja metro jouduttiin ajamaan varikolle puhdistettavaksi. Samainen ”itseään ilmaiseva” ilkivallantekijä oli töhertänyt ”piissinsä” myös Kalasataman metroaseman seinään, jonka näkeminen ikkunasta aiheutti matkallani lisää kuvotusta. Lehdestä vielä seuraavana päivänä luin että raggarit olivat pysäyttäneet maanalaisen hätäjarrusta vetämällä Puotilan asemalla ja ruvenneen heti töhrypuuhiin, minkä seurauksena metroliikenne oli myöhässä koko päivän ajan. Lisäksi puhdistamisesta aiheutuu huomattavat kulungit, jotka maksetaan kunniallisten veronmaksajien varoilla, silläpä eivät jääneet kiinni taaskaan nuo pakoilun ammattilaiset, pelkurimaiset hyvinvointivaltion syöpäläisrotat, joiden itseilmaisu pääsisi oikeuksiinsa ainoastaan vankisellin seinään päätään takoen.

Kuten lukijana huomaat, olen erittäin vahvasti graffiteja vastaan. En halua nähdä yhtäkään graffitia missään muodossa elämäni aikana, en seinässä, enkä valokuvassa, en mitään ”graffitityyliin” tuherrettua tekelettä, vaikkei se seinään olisikaan läntätty. Kaikkein viheliäisimpiä ovat juuri julkisten kulkuneuvojen ikkunoiden päälle maisemaa pilaamaan sotketut töhryt, jotka vielä hidastavat normaalien ihmisten päivän kulkua.
Mielestäni graffitien tekemisestä pitäisi langettaa huomattavan paljon nykyistä lepsua käytäntöä korkeammat rangaistukset. Töhrijöille rautapallo ketjulla jalkaan etteivät pääse karkaamaan samalla kun laitetaan heidät putsaamaan ja maalaamaan sotkemansa seinät uuden veroisiksi, puhdistuksen ja maalien hinnan he tietenkin itse joutuisivat suorittamaan yhteiskuntapalveluksena, koska eipä noilla veronkiertäjillä ja työtävieroksuvilla laitapuolen kulkureilla varaa ole niitä maksaakaan. Sen lisäksi heidän asuinpaikkansa tulisi ratsata ja kaikki töhertelyyn vähänkin liittyvä materiaali tulisi takavarikoida ja tuhota, mikä tarkoittaa kaikkia spraymaaleja, tusseja, graffitiluonnosvihkoja, valokuvia valmiista töhryistä yms.
Toistuvasti rikoksiin syyllistyneet pitäisi laittaa vankilaan, joka kerta tietenkin pidemmäksi aikaa (alkaen kuukausista muutamaan vuoteen), kunnes oppivat, tai jos eivät opi, niin ehkä kymmenennellä kerralla katkaistaisiin sormet, niin eipähän pysy enää maalitussi kädessä eikä voi painaa ruiskumaalin sumutinta.

Tunnen itse eräänkin graffiteja maalailevan ”taitelijan”, sellaisen säälittävän oman elämänsä sankarin, jonka panos yhteiskunnan hyväksi on runsaasti miinusmerkkinen. Tämä vartijoita pakoileva, poliisia vihaava, lainsäädännöstä viis veisaava työtön huumeitakäyttävä laiska ihmisraunio, on moraaliltaan vääristynyt, kunnon kasvatuksen puutteessa väärältä porukalta vaikutteita hakenut kieroonkasvanut selkärangaton limanuljaska, joka itsekkyydessään ei kykene empaattiseen ajatteluun laisinkaan eikä erota oikeaa väärästä vaikka näillä käsitteillä häneen naamaansa takoisi.
Ja kyllä, tällaisen ajattelumallin voi helposti laajentaa koskemaan kaikkia seinäntöhrijöitä, sillä vaikka he voivatkin olla eri vaiheissa tuota laajamittaista degeneraatiota ja moraalin rappiokulkua, on kaikkien tie kuitenkin sama, se johtaa liberalismiksi kutsuttuun äärimmäiseen yksilönvapauden tavoitteluun, joka ei kuitenkaan typeryydessään ota huomioon yhteiskuntajärjestyksen välttämättömyyttä, ja joka lopulta sortuu omaan anarkistiseen mahdottomuuteensa. Mutta siinä vaiheessa on näiden harhaan ajautuneiden yksilöiden kannalta jo liian myöhäistä, he ovat pilanneet oman elämänsä, ja mahdollisesti myös monen muun elämän, mikä on rikoksena anteeksiantamatonta.

Graffiti ei ole taidetta, se on ilkivaltaa.

Kaikki graffiteja maalailevat henkilöt väittävät että se on taidetta. No ei se kyllä ole. Ei mikä tahansa ole taidetta. Jos asettaa kaksi homeista peltipurkkia päällekäin ja vie sen Kiasmaan ja kutsuu teosta jollakin tekotaiteelisella nimellä, vaikkapa ”Nykyihmisen kyltymättömyys”, ei se yhtäkkiä muutu taiteeksi. Kirjoitan tulevaisuudessa artikkelin siitä mikä on taidetta ja miten se määritellään, koska nämä käsitteet tuntuvat joillekin olevan nykyään vieraita, tiedä sitten mikä siihen on syynä.
Jos ruiskuttaa maalia seinään, niin että siitä muodostuu jokin kuva, ei se ole heti taidetta. Taiteessa pitää olla tietty esteettisyysarvo, joka tarkoittaa että ruma maalaus ei, oli se sitten toteutettu miten tahansa, ole taidetta, vaan se on rumuutta, roskaa. Myöskin jos töhertää jonkin piilomerkityksisen sisäpiirivitsiltä haiskahtavan kirjainyhdistelmän esimerkiksi valtion raidekaluston kylkeen, ei se ole yhteiskunnallisesti kantaaottavaa taidetta, se on ilkivaltaa.
Kaikki graffitit (käytän graffitia kuvaamaan nyt kaikkea töhertelyä), jotka on tehty luvattomasti toisen omaisuuteen, esim. rakennuksen tai kulkuneuvon seinään, ovat ilkivaltaa. Ne ovat rikollista toimintaa, toisen ihmisen, kaupungin, kunnan tai valtion omaisuuden tuhoamista ja rangaistava teko. Ja näin niiden kuuluu aina ollakin. Graffitien kriminalisointia ei tule poistaa, ei yhdellä ihmisellä ole lupaa turmella toisen omaisuutta. Se on yksi valtion perusperiaatteista, omaisuuden koskemattomuus. Samalla voisi sitten perustella varastamisen oikeutuksen, ja sen jälkeen pahoinpitelyn, raiskauksen ja tappamisen. Yhteiskunta romahtaisi kaaokseen.
Kaikki graffitit jotka on tehty luvalliseen paikkaan, Kalasataman vaneriaitaan, ovat ikävä kyllä laillisia, koska ne eivät tuhoa omaisuutta jota ei olisi annettu tuhottavaksi, mutta eivät nekään taidetta ole. Kriminalismin muoto, joka on tehty luvalliseksi, ei yhtäkkiä muutu ihmeellisesti taiteeksi. Siitä puuttuu edelleen kaikki estetiikka, jolla taide määritellään, se on rumaa, hutaisten tehtyä, ilman suurempaa ajatusta tai tarkoitusta, siihen ei taiteilija ole vuodattanut itseään, eikä sillä ole minkäänlaista merkitystä, järkeä, syytä, kestävyysarvoa tai taiteellista kunnianhimoa, ei mitään minkä takia se tulisi säilyttää, ei se ole ollenkaan jälkipolvia kiinnostavaa, tai lainkaan rahallisesti arvokasta, ei edes mitenkään yhteiskunnallisesti kuohuttavaa tai vähänkään muistamisen arvoista.
Graffiti on huonompaa, halvempaa ja rumempaa kuin kuvottavinkin klišeinen kitsch, joten se ei ansaitse tulla kutsutuksi taiteeksi ensinkään.
Myös itse tekniikka on taiteen tekemiseen huonosti soveltuva, halvannäköinen ja ruma. Spraymaalin jälki ei ole kaunista katseltavaa, se sopii ainoastaan tarkoitukseensa, eli esineiden nopeaan ja helppoon maalaamiseen. Taiteentekovälineeksi se on kehno. Samoin on laita paksujen ns. ”bommaustussien” kanssa, joilla ”tageja” eli nimikirjainyhdistelmiä röyhkeästi töhritään metronpenkkiin tai vedetään ”spagettia”, eli aaltoilevaa viivaa liukuportaiden kaiteeseen tai ohiajavan junan kylkeen. Näitten välineitten jälki on suorastaan karmaisevan rumaa, varsinkin sillä perinteisellä ”graffitityylillä” käytettynä. Tuo perinteinen tyyli tarkoittaa paksuja mustia ääriviivoja räikein värein tai hopealla värjättyjen liioiteltujen ja psykedeelisten kuvien tai ylilihavan muotopuolen tekstin ympärillä.
Lisäksi graffiteja maalaat henkilöt, jotka eivät lähes koskaan ole taiteellisesti lahjakkaita, tai edes keskinkertiasia, vaan surkimuksia peukalo keskellä kämmentä, jotka eivät kykene pääsemään taidekouluihin, ja sitten purkavat ahdistustaan töhrimällä seiniin. Tällaisilta pojanklopeilta (harvemmin tytöilta) puuttuu itsekuria, jotta he jaksaisivat harjoitella, että heistä tulisi oikeasti taitavia, ja että ketään kiinnostaisi heidän työnsä tulokset. Sen sijaan he haluavat heti-kaikki-tänne-nyt, ja vailla minkäänlaista taitoa luulevat tekevänsä suurtakin taidetta, ja kuvittelevat vielä että moisten tuherrusten näkeminen muka piristäisi normaalin ihmisen päivää.
Kaiken lisäksi taiteella on paikkansa. Joka paikan ei kuulu olla täynnä taidetta. Taidetta on taidegallerioissa, taidemuseoissa, taidekirjoissa, internetin taidesivustoilla, sitä saa joka puolelta muutenkin, eikä taiteen yliannostus ole hyväksi, se saa ihmisen vain turtumaan kaikkeen kuvapaljouteen ja taide menettää merkitystään ajatusten herättäjänä ja mielihyvän tuottajana. Taiteen paikka ei ole junan kyljessä tai talon seinässä, sillan alla, kaiteessa, katutolpassa, ovissa tai ikkunoissa.
Myös yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen graffiti on erittäin huono keino. Sillä ei ole mitään merkitystä, muuten kuin että se pilaa tekijänsä elämän, jos jää rikollisesta toiminnastaan kiinni. Oikeasti merkittäviä keinoja vaikuttaa ympäröivään maailmaan on äänestäminen, vaaleihin ehdolle lähteminen, kansalaisaloitteen tekeminen, adressin allekirjoittaminen tai mielipidevaikuttaminen vaikkapa blogia kirjoittamalla ja ajatuksiaan jakamalla. Mutta kaikki tällainen toiminta on vierasta, tuntematonta ja jopa vastenmielistä töhertelijöille, eikä heillä varmaan kykyä niihin riittäisikään. Kuitenkin totuus on, että mielipidevaikuttaminen ei edes kiinnosta suurinta osaa töhertelijöistä, hehän eivät äänestä, eivätkä ole tippaakaan kiinnostuneita politiikasta tai yhteiskunnasta. Politiikka edustaa heille tuntematonta pahaa, johon ei jaksa perehtyä edes auttavasti, koska sehän tarkoittaisi opiskelua, vaan sen sijaan on paljon helpompi heitellä herjoja jostain mielenosoituksesta tai töhertää seinään ”poliisi on sika”. Töhertelijöiden suurin syy käytökselleen on hetkellisen mielihyvän saavuttaminen, joka syntyy kun tietää tekevänsä jotain kiellettyä ja tietää aiheuttavansa paheksuntaa. Eivät he oikeasti halua vaikuttaa yhteiskunnan asioihin, vaan haluavat ainoastaan aiheuttaa harmia muille.
Tällainen toiminta tulee kitkeä juurineen pois yhteiskunnasta, joka kutsuu itseään sivistyneeksi.

Useat töhryt on sitäpaitsi tehty humalassa tai huumeiden vaikutuksen alaisena, mikä vain lisää niiden tarkoituksettomuutta, ajattelemattomuutta ja välittömän nautinnon saamista ilkivallasta ja typerästä päähänpistosta. Ilkivalta on ilkeä asia. Ihminen jolla ei ole lainkaan valtaa, mikä on hänen omaa syytään, ottaa ”valtaa” omiin käsiinsä tuhoamalla muiden omaisuutta, ja saa siitä oikeudettoman ylemmyydentunteen. Tällaista ei tule sallia, sillä kaikki ihmiset eivät ole kykeneväisiä hallitsemaan valtaa, oikeastaan hyvin harvassa ovat ihmiset, joiden käsiin valtaa soisi edes pienissä määrin annettavan. Valtion tulisi olla tiukan keskusjohdon alainen, joka kohtelisi lempeästi kunniallisia kansalaisia ja ankarasti kunniattomia, kunnes heistäkin tulisi kunniallisia.

Graffiti ei ole taidetta. Se ei ole kansalaisvaikuttamista. Se ei ole kaunista, piristävää, merkittävää tai muistamisen arvoista. Se on roskaa, epätaidetta, rumuutta ja ilkivaltaa.

Naiset muuttuvat aina vain kauniimmiksi

Niin se vain on. Evoluutio suosii naisia. Naiset muuttuvat aina vain kauniimmiksi, kun taas miehiin ei tällainen kehitys vaikuta lainkaan. Miehet pysyvät samanlaisina aina. Se on sääli, sillä tulevaisuudessa miesten ja naisten välinen ulkonäkökuilu on kasvanut entisestään ja yhä useammalle miehelle muuttuu ongelmaksi löytää tarpeeksi ruma puoliso, sillä jos kaikki naiset ovat huikaisevan kauniita, ei tavallisenkaan näköisille miehille, saati sitten rumille, välttämättä riitä halukkaita puolisoja. Eihän kukaan mies halua rumaa puolisoa, niin kuin ei kukaan nainenkaan, mutta jos kaikki naiset ovat kauniita, mutta kaikki miehet eivät, on ristiriita valmis. Ja miehiähän on yleensä enemmän kuin naisia, siispä rumimmat jäävät yksin.
Tästä voisi kuvitella syntyvän kuvion, jonka mukaan rumat miehet kuolevat yksin pois ja vain komeat pääsevät jatkamaan geenejään eteenpäin. Tässä tapauksessahan miehetkin kaunistuisivat. Mutta niin ei ole asian laita. Komeat miehet kyllä saavat enemmän jälkeläisiä kuin rumat miehet, mutta suurempi osa lapsista on tyttöjä. Kauniit naiset saavat aina enemmän jälkeläisiä kuin rumemmat naiset, ja kauniit parit saavat lapsia eniten. Mutta kauniiden parien lapsien enemmistö tuppaa olemaan tyttöjä, ja kun nämä kasvavat lapsentekoikään, kauniita naisia on taas enemmän ja he saavat taas enemmän kauniita tyttölapsia. Näin kauniit naiset monistuvat ja rumat vähitellen häviävät. Koko naisten populaatio siis muuttuu hiljalleen kauniimmaksi ja kauniimmaksi kaikkein kauneimpien saaden aina eniten lapsia (tyttöjä). Ikävä kyllä miehet eivät kaunistu samaan malliin, tavallisennäköisten saadessa enemmän poikalapsia kuin kauniiden.

Markus Jokela Helsingin Yliopistosta on laskenut, että kauniit naiset saavat 16% enemmän lapsia kuin muut naiset. Tämä johtuu tietenkin siitä että kaikki miehet haluavat tehdä lapsia kauniiden naisten kanssa. Mahdollisuuksia on siis enemmän kuin vähemmän kauniilla naisilla. Lisäksi kauniin naisen kanssa suhteeseen päässyt mies haluaa varmasti lapsia enemmän kuin ei-niin-kauniin naisen kanssa elävä mies.
Tutkimukset ovat myös todenneet että naisten rintojen koko on kasvanut jatkuvasti, tämä näkyy jo muutamassa sukupolvessa. Syy siihenkin on selvä, miehet pitävät suuremmista rinnoista, ja suosivat niita naisia, joilla on kaikista suurimmat.
Kauneus, eli kasvojen symmetria, rintojen koko, ynnä muut naiselliset avut ovat merkki hyvästä terveydentilasta ja hedelmällisyydestä. Nainen on siis hyvää äitimateriaalia, ja suvunjatkaminenhan on evoluution tärkein ja ainut tehtävä.

Naisten kaunistumisessahan ei ole mitään valitettavaa, päin vastoin. Aina on mukava katsella kauniita naisia. Hyvä evoluutio! Käy vain sääliksi tulevaisuuden miehiä, kosk’ei miehillä ole asemassaan hurraamista nytkään.

Asioita joissa naiset ovat miehiä parempia

Koska löytyy asioita, joissa miehet ovat naisia parempia, löytyy myös asioita, joissa naiset ovat miehiä parempia. Miehet ja naiset nimittäin ovat erilaisia ihmisiä, siitä on turha kenenkään sanoa poikkipuolista sanaa, sillä todistettu fakta se on. Kaiken meille kertoo jälleen evoluutiopsykologia.

1. Naiset oppivat paremmin kuin miehet. Naisilla on parempi lähestymistapa ajattelutapansa avartamiseen. Naisethan ovat ehtineet sellaisia pohdiskella leirinuotiolla, samaan aikaan kun miesten einoana tavoitteena on ollut ruoan hankkiminen.

2. Naiset ovat viisaampia. Yleisesti ottaen viisaampia naisia on enemmän kuin viisaita miehiä, mutta kuitenkin kaikkein viisaimmat ykilöt löytyvät miehistä. Mietiskely vastaan metsästys jälleen.

3. Naiset ovat siistimpiä ja hygieenisempiä. Tottahan toki, reissussa rähjääntyy, mutta kotiluola on hyödyllistä pitää siistinä, jotteivat taudit ja syöpäläiset leviäisi.

4. Naiset pärjäävät työhaastatteluissa miehiä paremmin. Olisikohan sillä vaikutusta asiaan että naiset ovat miehiä kauniimpia, ja suurin osa johtajista on miehiä? Miehet ainakin suosivat kauneutta.

5. Naiset ovat kauniimpia. Kauniimpi sukupuoli. Itsestäänselvä asia, mutta juttu on niin, että evoluutio muuttaa naisia vielä kauniimmiksi koko ajan, kun taas miehet pysyvät luolamiestasollaan.

6. Naiset selviävät auto-onnettomuuksista paremmin. Eli miesten todennäköisyys kuolla auto-onnettomuudessa on 77% suurempi kuin naisilla. Yksinkertaisesti siitä syystä että miehet autoilevat huomattavasti naisia enemmän. Miesten veri on aina vetänyt liikkeelle. Ja mitä kauemmas ja nopeammin pääsee, sen parempi.

7. Naiset hakevat lohtua paremmin kuin miehet. Tutkimuksen mukaan 53% naisista puhui ongelmistaan ystäviensä kanssa, miehistä vain 29%. Selvähän se, miehet eivät valita turhasta, eivätkä aina vaikka aihettakin olisi. Miehet toimivat mieluummin kuin puhuvat.

8. Naiset saavat harvemmin potkuja kuin miehet. Vuodesta 2007 lähtien 80% työnsä menettäneistä on ollut miehiä. Johtuu siitä että lama on iskenyt kovimmin miesvaltaisiin aloihin, kuten rakennusalaan, sekä vähemmän, mutta kuitenkin siitä että miesjohtaja erottaa mieluummin mies- kuin naisalaisen. Kumpia sitten on kivempi katsella.

9. Naiset valmistuvat lukiosta miehiä useammin. Naisiahan on lukio-opiskelijoista muutenkin enemmän kuin puolet. Johtuu taas siitä että naiset keskittyvät opiskeluun paremmin, kun miehillä on usein muuta häiritsevää ajanvietettä.

10. Naiset syövät terveellisemmin. Itsestäänselvyys, jonka kaikki tietävät. Suurin osa kasvinsyöjistä on naisia. Miehet tarvitsevat enemmän energiaa metsästykseen, kuin mitä kasviksista voi saada, joten liha on ollut miehille tärkeintä. 90% lihaa sisältänyt luolamiehen ruokavalio on ollut täysin terveellinen esihistoriallisena aikana, mutta nyt se on muuttunut epäterveelliseksi, koska miehet eivät enää kuluta kaikkea aikaansa liikkuen ulkona.

11. Naisten immuunijärjestelmä on tehokkaampi kuin miehillä, joten he vastustavat tauteja paremmin. Tämän aiheuttaa naishormoni estrogeeni.

12. Naiset elävät pitempään kuin miehet. Keskimäärin 5–10 vuotta pitempään. Johtuen miesten vaarallisemmasta ja epäterveellisemmästä elämäntavasta.

13. Naiset ovat parempia manageroijia. Koska naiset ovat empaattisempia, parempia kuuntelijoita, opastajia ja parempia tekemään monia asioita samanaikaisesti. Nuotiolla mietiskelystä on ollut hyötyä.

14. Naiset ovat parempia sijoittajia. Tutkimus on osoittanut naisten sijoitukset tuottavammiksi kuin miesten tekemät, sillä miehet ovat suurempia riskinottajia, kun taas naiset harkitsevat tarkemmin kaikkia toimiaan.

Nämä kaikki kohdat selittää evoluution kehittämät erityisominaisuudet niin naisille kuin miehillekin. Evoluutiopsykologia todellakin kertoo meille kaiken ihmisistä.

P.S.
Immuunijärjestelmän kohdalla en voi kertoa havainneeni kyseistä ilmiötä, vaan päinvastoin. En silti kyseenalaista tutkimustulosta, se vaikuttaa uskottavalta. Mutta nykyajan siivousinto on tehnyt tepposet ihmisille; jos koti on liian hygieeninen, lasten vastustuskyvystä tulee erittäin heikko, ja he saavat myöhemmin kaikki mahdolliset tartuntataudit. Hyvä naisystäväni esimerkiksi saa jokaisen sairauden joka syntyy, mutta minä taas en ole koskaan kipeänä.

Asioita joissa miehet ovat naisia parempia

Asioita joissa miehet ovat naisia parempia, on monia, aivan kuin asioita joissa naiset ovat miehiä parempia, on myös monia. Tämä kirjoitus ei ole seksistinen. Tämä on totta.

1. Miehet ovat kilpailuhenkisempiä. Eli pyrkivät kiivaammiin voittoon, ja siis myös voittavat useammin kuin naiset. Tämä johtuu siitä että esihistoriallisena aikana miehet kilpailivat keskenään naisten huomiosta. Tietenkin. Ja jatkuu se vielä nykyäänkin.

2. Miehet ovat parempia kaikissa fyysistä rasitusta vaativissa tehtävissä, kuten erinäisissä urheilulajeissa, koska heillä on suurempi lihasmassa ja suurempikapasiteettiset keuhkot kuin naisilla. Tämä siksi, että miesten tehtävä oli suojella naisia pedoilta ja metsästää riistaa.

3. Miehet ovat parempia tieteissä kuin naiset. Johtuu aivojen erilaistumisesta, miesten aivot kykenevät parempaan rationaalisuuteen kuin naisten aivot. Johtuu taas kivikaudelta, jolloin sukupuolilla oli hyvin erilaistuneet roolit elämässä.

4. Miehet ovat parempia tutkimusmatkailijoita, koska ottavat enemmän ja suurempia riskejä. Tämäkin on biologian syytä, koska saaliseläimiä taytyi jahdata välillä tuntemattomille alueille, ja sehän oli tietenkin miesten tehtävä.

5. Miehet ovat naisia parempia visionääreinä, sillä aivojen erilaisuudesta johtuen miehet ja naiset kuvittelevat tulevaisuuden eri lailla, ja miehet ovat parempia järkeilemään pitkän ajan päähän ulottuvia malleja. Tämäkin oli hyödyksi alkuihmislauman elämän suunnittelussa, josta miehet lähinnä olivat vastuussa.

6. Miehet kohtaavat ja osaavat käsitellä vaaroja paremmin kuin naiset, sillä miehet ovat suurempia riskinottajia. Metsästäjä-keräilijäkulttuurin peruja tämäkin.

7. Miehet omaksuvat muutoksen paremmin kuin naiset. Kotiluolassa asuneet naiset tottuivat olemaan aloillaan, toisin kuin saalista jahtaavat miehet savannilla.

8. Miehet sietävät kylmää paremmin kuin naiset, mikä johtuu myös siitä että naisten odottaessa nuotion äärellä luolassa, miehet olivat ulkona, oli sitten kesä tai talvi.

9. Miehet ovat naisia parempia johtajina. Tämäkin on päivänselvä juttu, miehethän ne ihmislaumoja johtivat silloin ennen vanhaan. Ja suurin osa johtajista on nykyäänkin miehiä, koska heillä on siihen luontaiset edellytykset.

10. Miehillä on parempi avaruudellinen hahmotuskyky, sillä miesten täytyi saalistaessaan osata arvioida riistaeläimen etäisyys tarkasti keihäänheittoa tai jousella ampumista varten. Naiset eivät tätä kykyä tarvinneet, koska eivät metsästäneetkään.

Kuten jokainen varmasti huomaa, kaikki miesten erityiskyvyt ovat syntyneet jo hyvin varhaisessa vaiheessa, evoluutio on luonut miehille ja naisille erilaiset roolit. Myös naisten erityiskyvyt ovat selitettävissä aivan samoin perustein. Oikeastaan kaiken, mikä liittyy ihmiseen, selittää evoluutiopsykologia.

P.S.
Olen itsekin huomannut että moni miespuolinen kaverini kestää hyvin kylmiä lämpötiloja, mutta erittäin monelle naisystävälleni tulee sietämättömän kylmä heti kun on vähänkin viileää. Itse pystyn oleilemaan vallan hyvin ulkona T–paidassa −0–10 °C pakkasessa jonkin aikaa. Kerran olin −21 °C pakkasessa T–paidassa ja kuljin noin 200 metriä ulkona, silloin oli jo vähän liian kylmä.

Kuka on suomalainen?

Suomalaisuus on puhuttanut lähiaikoina muun muassa Helsingin Sanomien Kysy Siskolta-palstalla. Eikä ihme, kaikenlaista väärää mielikuvaa liittyy tähänkin aiheeseen, eikä koherenttia tietoa ole aina käden ulottuvilla.
Asiahan ei ole mielipidekysymys. Suomalaisuuden, niin kuin kaikki muutkin kansallisuudet eli ”maalaisuudet” voi määritellä tarkastikin. Mutta ensiksi pitää selventää muutamia termejä:

Valtio tarkoittaa tiettyä maantieteellisin rajoin määriteltyä maa-aluetta, jossa vain yhdellä taholla on oikeus käyttää lainsäädäntö-, toimeenpano-, ja rangaistusvaltaa. Valtion alueella asuvat ihmiset ovat joko valtion kansalaisia, maahanmuuttajia, pakolaisia tai laittomia siirtolaisia. Kansalaisia ei välttämättä yhdistä mikään muu kuin itse valtion kansalaisuus.

Kansalaisuus tarkoittaa esimerkiksi Suomen tasavallan kansalaisuuden omaamista. Kansalaisuuden voi saada kuka tahansa, missä tahansa syntynyt ihminen. Kansalaisuuden saavat automaattisesti Suomen valtion maa- tai merialueilla sekä ilmatilassa syntyneet ihmiset. Kansalaisuuden saa myös heti jos syntyneen molemmat vanhemmat tai äiti on Suomen kansalainen. Jos syntyneen isä on Suomen kansalainen, kansalaisuuden saa sitä hakemalla. Myös kaksoiskansalaisuuden voi saada joko heti syntymän jälkeen tai myöhemmin sitä hakemalla. Toisen valtion kuin kotimaansa kansalaisuuden voi saada, jos muuttaa kyseiseen maahan ja asuu siellä riittävän pitkään, on siellä töissä, tai menee naimisiin kyseisen maan kansalaisen kanssa. Kansalainen saa äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa maassa, jonka kansalaisuus hänellä on. Vastaavasti hän joutuu maksamaan veroja maalleen ja Suomessa miespuolisilla kansalaisilla on asevelvollisuus (valtiollinen pakkotyö).

Kansa tarkoittaa tiettyä yhtenäistä ihmisryhmää, etnistä ryhmää, jotka jakavat samanlaisen geeniperimän ollessaan eristyksissä muista kansoista tietyn aikaa. Kansalla on useimmiten oma identiteetti, kieli, uskonto ja kulttuuri jotka voivat poiketa muiden kansojen vastaavista.

Kansallisuus tarkoittaa esimerkiksi suomen kansan jäsenyyttä, joka on eri asia kuin Suomen valtion kansalaisuus. Kansalaisuuden voi saada kuka tahansa, mutta kansallisuus on geneettistä. Se periytyy molemmilta vanhemmilta, ja jos on kahden eri kansaan kuuluvan vanhemman jälkeläinen, on tällöin geneettisesti kaksoiskansallinen.

Kansakunta tarkoittaa valtiollisesti itsenäistä kansaa, eli esimerkiksi suomalaiset muodostavat kansakunnan, koska Suomen valtio on itsenäinen. Kansakunta tarkoittaa tässä samaa kuin Suomen kansalaiset, eli kansakuntaan voi liittyä ulkomaalainenkin saatuaan Suomen kansalaisuuden.

Rotu tarkoittaa jotakin kolmesta ihmislajin (Homo sapiens) päärodusta. Alarotujakin on määritelty, mutta niiden määreet vaihtelevat eri lähteissä, eikä niistä ole tehty kattavaa tutkimusta, joten on parempi pitäytyä vain kolmen rodun järjestelmässä. Roduthan ovat kaukaasialainen ”valkoinen rotu”, mongolidinen ”keltainen rotu” sekä negridinen ”musta rotu”. Joskus eurooppalaiset on erotettu omaksi euripidien rodukseen erotuksena muihin kaukasideihin, ja aboriginaalit australidien roduksi erotuksena muihin negrideihin, mutta en ole kokenut tällaiselle erottelulle tässä suurempaa tarvetta.
Olen jo aiemmin selittänyt, miksi ihmisrotuja on olemassa, joten ei siitä tässä sen enempää.
Rodut jakautuvat kansoihin (kansallisuus, ei kansalaisuus), heimoihin, klaaneihin, sukuihin yms. jotka ovat sitten perustaneet eri valtioita ympäri maailmaa. Valtion alkuperäisen kansan edustajat ovat niita ”oikeita” kansalaisia eli maalaisia, muut ovat maahanmuuttajia.

Suomalainen ihminen on siis sellainen henkilö, joka on osa Suomen kansaa. Suomalaisen ei ole tarvinnut syntyä Suomen valtion alueella, hänen ei ole tarvinnut asua päivääkään Suomessa, ei tarvitse osata suomen kieltä, eikä hänellä täydy olla minkäänlaisia yhteyksiä Suomeen koko elämänsä aikana, kunhan hän on geneettisesti suomalainen. Suomalainen on syntynyt suomalaisista vanhemmista ja nämä omista suomalaisista vanhemmistaan. Kaikki sukupolvet taaksepäin ovat suomalaisia, ja siten kuljettaneet suomalaista geeniperimää aina nykypäivään saakka.
Mutta kuinka monta sukupolvea on täytynyt suvussa olla suomalaisia, jotta henkilö voi sanoa olevansa suomalainen? Kenties neljä-viisi sukupolvea voi olla hyvä mittari, tai suomalaiset esivanhemmat 1700-luvulla asti? Mutta nämäkään eivät ole aukottomia mittareita, sillä jos katsotaan ainoastaan kuinka kauan jokin suku on asunut Suomen valtion alueella, on otettava huomioon monia pitkäaikaisia vähemmistöjä, esimerkiksi saamelaiset, romanit ja tataarit.
Saamelaiset ovat uralilaisia kansoja, ja siis suomalaisille melko läheistä sukua. Romanit ja tataarit taas eivät ole mitään sukua suomalaisille (kaikki ihmisethän ovat Afrikasta lähtöisin, ja romanit ja tataarit kuuluvat vieläpä samaan kaukasialaiseen rotuun suomalaisten kanssa, mutta jo tuhansia vuosia sitten eronneet kehityslinjat antavat riittävän perusteen ”ei mitään sukua” -termin käytölle). Romanit kuuluvat indoiranilaisiin kansoihin ja tataarit turkkilaisiin kansoihin, kun taas suomalaiset kuuluvat suomalais-ugrilaisiin kansoihin, joten vaikka tataarit ovat muuttaneet Suomeen 1800-luvun loppupuolella ja romanit tulleet tänne jo 1600-luvulla, ei heitä voi pitää millään tavoin suomalaisina, koska ei heillä ole samanlaista geeniperimää.
Vastaavasti eri kansaan kuuluva henkilö, jonka kaikki isovanhemmat ovat muuttaneet Suomeen, ja joka siis on syntynyt vanhemmista, jotka ovat Suomen kansalaisia, ja hän olisi syntynyt Suomessa, puhuu äidinkielenään suomea ja asuu koko ikänsä Suomessa, ei hän siltikään ole suomalainen. Tuo henkilö olisi toki Suomen valtion virallinen kansalainen, hänellä olisi juridinen oikeus elää elämänsä Suomessa ja hän luultavasti kokisi itsensä enemmän suomalaiseksi kuin minkään muun maalaiseksi, olisi hän kuitenkin geneettisesti erilainen oikeiden suomalaisten eli alkuperäisten suomalaisten, eli kantaväestön kanssa.
Maahanmuuttava toisen kansan edustaja ei mitenkään voi itse muuttua suomalaiseksi, mutta hänen jälkeläisensä useassa polvessa voivat hiljalleen muuttua enenevässä määrin suomalaisiksi, jos he tekevät lapsia aina vain kantasuomalaisten kanssa. Tällä tavoin voi jopa rodullisia ominaispiirteitä muuttaa toiseen suuntaan, mutta se vie monta sukupolvea aikaa. Pojasta se polvi paranee, kuten sanotaan. Esimerkiksi Natsisaksassa juutalaiseksi katsottiin henkilö, joka oli syntynyt juutalaisista vanhemmista (100 % juutalainen), tai jonka toinen vanhempi oli juutalainen (50 % juutalainen). Ehkä myös heidät, joiden yksi isovanhempi oli juutalainen (25 % juutalainen). Mutta jos ihminen oli vain neljäsosajuutalainen tai vähemmän, hänet luokiteltiin saksalaiseksi.
Juutalaisuushan on sinänsä ongelmallinen käsite, että se tarkoittaa uskontoa, johon kuka tahansa voi kääntyä. Juutalaiseksi kääntynyt saksalainen ei yhtäkkiä muutu juutalaiseksi muuta kuin uskoltaan. Siksi juutalaisista kansana puhuttaessa sopisikin käyttää heprealaiset-termiä, israelilaisten taas viitatessa uuden Israelin valtion kansalaisiin.
Haluan vielä huomauttaa että en tunne minkäänlaista natsisympatiaa, ja heprealaiset ovat mielestäni yksi parhaista kansoista, joten natsiksi tai antisemiitiksi minua ei voi syyttää.

Kansallisuus ei voi olla kiinni asuinpaikasta, kielestä, uskonnosta eikä kulttuuristakaan, vaan ainoastaan geneettisestä perimästä. Sillä kaiken muun voi muuttaa. Jos minä muuttaisin johonkin toiseen maahan, mihin suomalaisuuteni yhtäkkiä katoaisi? Ei mihinkään. Jos käyttäisin toista kieltä ja lopettaisin suomen kielen käytön kokonaan, häviäisikö suomalaisuuteni? Ei häviäisi. Jos kääntyisin johonkin uskoon (jota en tee, koska se on idiotismia), mutta hypoteettisesti, vaikka islamiin, joka ei liity Suomeen millään lailla, muuttuisinko vaikka arabiksi? En tietenkään. Jos eläisin toisessa kulttuurissa ja omaksuisin sen täysin enkä muistaisi Suomesta enää mitään, olisiko suomalaisuuteni kadonnut johonkin? Ei se kyllä olisi. Jos tekisin lapsen toisen suomalaisen kanssa jossain muussa maassa, emme puhuisi lapselle koskaan suomea eikä hän koskaan kävisi Suomessa, olisi hän silti samanlainen kuin Suomessa elävät lapset, samaa kansaa. Jos taas tekisin lapsen johonkin muuhun kansaan kuuluvan naisen kanssa, olisi lapsemme vain puoliksi suomalainen ja puoliksi johonkin muuhun kansaan kuuluva.

Miksi sitten täytyy erotella eri kansallisuuksia, ja miksi ei voi kaikkia Suomen kansalaisia sanoa suomalaisiksi? Koska ihminen on luokitteleva eläin. Minä rakastan luokittelua. Niin useimmat muutkin. Ilman minkäänlaisia luokitusjärjestelmiä ei maailmasta saisi mitään tolkkua. Asiat täytyy voida panna järjestykseen, luokitella, lokeroida, eritellä, luetteloida. Ilman järjestystä vallitsee kaaos. Kansallisuus on ihmiselle tärkeä ominaisuus, se on osa identiteettiä, se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta verisiteen yhdistäville ihmisille, eli saman kansan jäsenille, joilla on yhteinen menneisyys, historia, tarina, yhteinen sukupuu. Jos kaikki maahanmuuttajat syntyperään katsomatta luokiteltaisiin Suomen kansaan kuuluviksi, häviäisi suomalaisuudesta jotakin. Se menettäisi omaleimaisuutensa, ja lopulta voisi olla, että suomalaisuus lakkaisi olemasta sellaista kuin se on, muuttuen epämääräiseksi mössöksi, jossa ei olisi enää mitään kiinnostavaa jäljellä. Pienen kansan vaarana on aina pois kuihtuminen, jos omasta kulttuurista ei pidetä huolta.
En ole lainkaan sitä mieltä että suomalaiset olisivat maailman parasta kansaa, kaukana siitä, mutta pidän tärkeänä että pieni ja vaivainenkin kansa säilytetään ennallaan, eikä tuhota sitä monikulttuurisessa myllerryksessä. Kaikki kansat ovat rikkaus, joten jokaista tulee vaalia, eikä kansojen erityispiirteitä tule laimentaa.
Olkaa siis ihmiset ylpeitä omasta kansallisuudestanne, oli se sitten suomalainen, venäläinen, kiinalainen tai vaikka somalialainen. En ymmärrä miksi jotkut ihmiset yrittävät väittää olevansa tyystin toisen kansan edustajia kuin ovat. Jos et pidä maastasi, muuta pois, mutta älä kiellä sukutaustaasi. Minäkin kovasti toivoisin olevani jonkin menestyneemmän kansan jäsen, mutta tyydyn suomalaisuuteeni koska muuta en voi, muu olisi valehtelua.

P.S.
Amerikka on jännä esimerkki, sillä ”amerikkalainen” ei ole kansallisuus. Amerikan manner oli alunperin intiaanien (alkuperäisten amerikkalaisten, typerä termi) asuttama. He tulivat Aasiasta maasiltaa pitkin esihistoriallisella ajalla ja levittäytyivät sekä Pohjois- että Etelä-Amerikkaan. Intiaanit kuuluvat siis mongolidiseen rotuun. Heidät kuitenkin syrjäytettiin löytöretkien ajalla, kun eurooppalaiset kaukasidit tunkeutuivat Uuteen maailmaan. Espanjalaiset ja portugalilaiset valloittivat Etelä-Amerikan ja englantilaiset ja ranskalaiset Pohjois-Amerikan. Muidenkin kansojen tulijoita toki oli, mutta näin yksinkertaistettuna. Lähes kaikki intiaanit tapettiin ja heidän kulttuurinsa tuhottiin. Sen jälkeen rahdattiin vielä runsaasti orjia Afrikan negridiväestöstä, mutta sisällissodan jälkeen orjuus lakkautettiin ja mustat otettiin osaksi yhteiskuntaa Yhdysvalloissa. Koska Uuden maailman valloituksesta on kulunut vasta muutamia vuosisatoja, eivät ihmiset siellä ole ehtineet kehittyä geneettisesti erilaisiksi kuin alkuperämaissaan. Siten amerikkalaista kansaa ei ole olemassa, vaan on vain monta eri kansaa, jotka kutsuvat itseään amerikkalaisiksi. Yhdysvallat on englantilaisten, Kanada ranskalaisten, Meksiko espanjalaisten ja Brasilia portugalilaisten valtio. Intiaanit ovat onnistuneet säilyttämään asemansa tietyissä maissa, ja karanneet orjat ovat perustaneet omia valtioitaan, joten esimerkiksi Peru on intiaanien (inkojen) ja Haiti afrikkalaisten valtio.
Yhdysvalloissa on myös jännä nimeämistapa, jota maahanmuuttajat itsekin käyttävät: nimittäin maahan muuttanut meksikolainen (espanjalainen) muuttuu heti ”latinoksi”, ja maahan muuttanut kiinalainen muuttuu ”aasialaiseksi”, ja mistä tahansa Afrikan osasta sukunsa onkaan, orjien jäkeläinen on ”afro-amerikkalainen” tai vain ”musta”.
Ja vielä: ”latinot” ovat tutkimusten mukaan puoliksi eteläeurooppalaisten jälkeläisiä (Espanja, Portugali), ja puoliksi sekoittuneet alkuperäisen intiaaniväestön kanssa (inkat, atsteekit yms.), ja tämän takia heidät luetellaan eri rotuun kuin ”valkoiset”. Kaipa siitä on myös hyötyä rikollisten tunnistamisessa, onhan heidän ihonvärinsä usein hieman tummempi, oliivinvärinen välimereniho, kuin kalpeampi pohjoisempi eurooppalainen iho.

Älkää eläkö sovussa

Englannin sanan coexist voi kääntää suomeksi sovussa elämiseksi tai yhtäaikaiseksi olemassaoloksi. Tämä sana on otettu käyttöön eri uskontojen rauhallista rinnakkaiseloa toivovan liikkeen tunnuslauseeksi. Coexist, eläkää rauhassa keskenänne kaikkien maailman uskontojen edustajat, olkaa suvaitsevaisia toisianne kohtaan. Tämähän kuulostaa hienolta, eikö totta?
Väärin! Koko juttu on vääristynyttä roskaa!

Ensinnäkin, kaikki uskonnot ovat valetta. Ne eivät perustu totuudelle, logiikalle eivätkä rationaalisuudelle. Kenenkään ihmisen ei tulisi uskoa valeeseen. Usko on itsensä pettämistä, ja johtaa pahimmassa tapauksessa väkivaltaan muita erilailla ajattelevia vastaan.
Vaikka coexist-liike pyrkiikin uskontojen keskinäiseen harmoniaan, se on haitallinen asia. Uskontojen levittämistä ei tule tukea millään muotoa, ei sopuisaa eikä väkivaltaista.

Coexist-sana on usein tyylitelty uskonnollisista symboleista, alunperin vain islamin, juutalaisuuden ja kristinuskon tunnuksista, mutta myöhemmin nettikansa on siihen muokannut muitakin merkkejä. Se näyttää useimmiten jotakuinkin tältä:

Muhamettilaisten bysanttilaisilta adoptoima astronomista ilmiötä kuvaava kuunsirppi, wiccojen uusiokäyttöön ottama aamutähden eli Venus-planeetan pentagrammi, israeliittien jälleen taivaan ilmiötä kuvaava Daavidin tähti, buddhalaisten kulkuvälineestä kehitelty elämänpyörä, luonnonmuodoista alkunsa saanut taolaisten taijitu-symboli sekä katolilaisten roomalaista kidutus- ja teloitusvälinettä kuvaava latinalainen risti muodostavat sanan coexist.

Näiden uskonnollisten symbolien (joihin ei sisälly muun muassa hindulaisuuden symboleita, jolla kuitenkin on moninkertaisesti kannattajia verrattuna wiccalaisuuteen tai vaikka juutalaisuuteen) lisäksi merkkijonossa esiintyy e-kirjain E = mc²  -yhtälöä kuvaamassa (mutta jossa E on virheellisesti energian symbolina kirjoitettu pienellä kirjaimella). Lisäksi yinilta ja yangilta puuttuvat pisteet kuvaamassa toistensa ominaisuuksia itsessään, minkä takia symboli menettää merkityksensä.

Eniten valitan E:n panemsita näiden muiden symbolien joukkoon. Sillä E symboloi nyt tässä tiedettä, eikä tieteellä ole mitään tekemistä uskontojen kanssa. Tai paremminkin uskonnoilla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Ei ainakaan pitäisi olla. Jos uskonto rupeaa harjoittamaan tiedettä, se tekee sen aina väärin, tai jos se tekee sen oikein, se lakkaa olemasta uskonto. Sama toimii myös toisinpäin.
Vastustan ajattelutapaa, jonka mukaan kaikkien uskontojen edustajien pitäisi antaa elää rauhassa ja uskoa omiin tarinoihinsa samalla kun tiedeihmisten pitäisi antaa elää myös omissa oloissaan. Tämä on väärin, ja näin ei voi olla! Uskontojen ei tule antaa elää rauhassa sillä ne ovat kaikki virheellisiä. Yksikään uskonto ei ole toistaan todenmukaisempi maailmanselittäjänä, vaan niiden kaikkien totuusarvo on olematon. Siksipä kaikki uskonnot tulee kukistaa, nuijia maanrakoon ja painaa unohduksiin. Kaikki uskovaiset tulee käännyttää pois uskostaan, joka heitä kuin sairaus sisältäpäin kalvaa, ja heille tulee osoittaa suunta kohti tiedettä ja totuutta. Yhtäkään uskoon perustuvaa väittämää ei tule suvaita, vaan ne kaikki on asetettava logiikan ja rationaalisuuden armoille, ja kaikille väitteille on voitava esittää todisteet.
Väittämä että kaikki uskonnot voisivat elää sovussa keskenään on mahdoton. Uskonnot kumoavat lähes aina toisensa, ja kaikki uskovaiset ovat sitä mieltä että se oma uskonto on paras uskonto, ja ainoa oikea, sillä eiväthän he muuten siihen uskoisi? Vai ovatko he täysiä idiootteja (ai niin, ovathan he)? Ja uskovaisten usein toitottama valhe, että uskonto ja tiede eivät kiistä toisiaan, on niin läpinäkyvä, että siihen ei voi edes uskovainen uskoa. Nimittäin tiede kumoaa uskonnon tyystin, joka ainoan opinkappaleen mitä uskonto on koskaan ilmoille saattanut, on tiede todennut perustavanlaatuisesti vääräksi.
Tiede ja uskonnot eivät kerta kaikkiaan voi elää rinnakkain, sovussa, kulkea käsi kädessä kukkakedolla. Ne eivät lainkaan mahdu samaan maailmaan. Aika on elänyt uskontojen ohi, ne ovat turha muinaisjäänne menneiltä ajoilta, jolloin ihminen ei vielä tiennyt niin paljon kuin nyt. Tänään meillä on lähestulkoon kaikkivoipa tiede, joka pyyhkii uskonnoilla lattiaa. Herätkää uskovaiset tieteen aikakaudelle. Tervetuloa totuuteen.

P.S.
Coexist-säätiön mainosvideo kertoo seuraavaa:
Uskonto muokkaa monien ihmisten elämää maailmassa tänä(kin) päivänä.
Samalla kun sitä syytetään niin monen pahan aiheuttajaksi, se sisältää myös avaimen joihinkin maailman monimutkaisimpiin ongelmiin.
Ilman suurten uskontojen tukea maailmanlaajuinen oikeudenmukaisuus ja rauha näyttää tuskin mahdolliselta.
Coexist haluaa juhlia sitä miten uskonto järjestää ja rikastaa ihmisten elämää, ja me autamme niitä, jotka käyttävät uskoaan vahvistamaan yhteisöään.
Coexist-kumppanit ja ohjelmat muuttavat kuvaa, joka ihmisillä on uskonnosta. Mielikuvituksen ihailu, ennakkoluulojen haastaminen ja suurten kysymysten kimppuun käyminen avittuu sen avulla.
Coexist, tolkkua uskontoon nyt (making sense of religion today).

Tämähän on aivan selvää valheellista propagandaa.
Uskonto toki muokkaa monien elämää, mutta se ei ole mitenkään hyvä eikä tavoittelemisen arvoinen asia.
Uskontoa syytetään aivan syystä monen pahan aiheuttajaksi, suurin osa maailmanhistorian väkivallanteoistahan on uskontojen syytä. Ilman uskontoja noita maailman monimutkaisimpia ongelmia ei olisi olemassa, joihin uskonto mukamas tarjoaa ratkaisun. Kun ei tarjoa, niin ei tarjoa, muslimit eivät rupea suvaitsemaan juutalaisia, ennen kuin heidät on kaikki käännytetty.
Ilman uskontoja maailmanlaajuinen oikeus ja rauha olisi paljon lähempänä toteutumistaan, joskin siltikin mahdoton, mutta uskonnot aiheuttavat ainoastaan takapakkia tässäkin asiassa. Vai onko ”rauhanuskonto” islamin mukaan toimivassa Saudi-Arabiassa oikeudenmukaisuus kohdillaan?
Jos uskonto määrittää jonkun elämää, on kyseessä surullinen ja säälittävä tapaus, merkityksetön ihminen, joka hakee elämälleen merkitystä huuhaasaduista. Sellaista ei tule juhlia.
Ennakkoluulojen suurin aiheuttaja on itse uskonto, joka vanhoillisena ja muuttumattoman ksenofobisena pitää kaikkia muita kuin oman uskonnon edustajia vääräoppisina pakanoina. Suurten kysymysten vastauksia ei todellakaan uskonnoista löydä, sillä kaikki uskontojen tarjoamat ehdotukset eivät perustu muuhun kuin tekaistuun sepitteseen.
Tolkkua uskonnossa ei ole koskaan ollut, ja jos siihen järjen haluaisi saada, niin edellyttäisi se itse uskon poistamista kokonaan.