Suomalaisuus on puhuttanut lähiaikoina muun muassa Helsingin Sanomien Kysy Siskolta-palstalla. Eikä ihme, kaikenlaista väärää mielikuvaa liittyy tähänkin aiheeseen, eikä koherenttia tietoa ole aina käden ulottuvilla.
Asiahan ei ole mielipidekysymys. Suomalaisuuden, niin kuin kaikki muutkin kansallisuudet eli ”maalaisuudet” voi määritellä tarkastikin. Mutta ensiksi pitää selventää muutamia termejä:
Valtio tarkoittaa tiettyä maantieteellisin rajoin määriteltyä maa-aluetta, jossa vain yhdellä taholla on oikeus käyttää lainsäädäntö-, toimeenpano-, ja rangaistusvaltaa. Valtion alueella asuvat ihmiset ovat joko valtion kansalaisia, maahanmuuttajia, pakolaisia tai laittomia siirtolaisia. Kansalaisia ei välttämättä yhdistä mikään muu kuin itse valtion kansalaisuus.
Kansalaisuus tarkoittaa esimerkiksi Suomen tasavallan kansalaisuuden omaamista. Kansalaisuuden voi saada kuka tahansa, missä tahansa syntynyt ihminen. Kansalaisuuden saavat automaattisesti Suomen valtion maa- tai merialueilla sekä ilmatilassa syntyneet ihmiset. Kansalaisuuden saa myös heti jos syntyneen molemmat vanhemmat tai äiti on Suomen kansalainen. Jos syntyneen isä on Suomen kansalainen, kansalaisuuden saa sitä hakemalla. Myös kaksoiskansalaisuuden voi saada joko heti syntymän jälkeen tai myöhemmin sitä hakemalla. Toisen valtion kuin kotimaansa kansalaisuuden voi saada, jos muuttaa kyseiseen maahan ja asuu siellä riittävän pitkään, on siellä töissä, tai menee naimisiin kyseisen maan kansalaisen kanssa. Kansalainen saa äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa maassa, jonka kansalaisuus hänellä on. Vastaavasti hän joutuu maksamaan veroja maalleen ja Suomessa miespuolisilla kansalaisilla on asevelvollisuus (valtiollinen pakkotyö).
Kansa tarkoittaa tiettyä yhtenäistä ihmisryhmää, etnistä ryhmää, jotka jakavat samanlaisen geeniperimän ollessaan eristyksissä muista kansoista tietyn aikaa. Kansalla on useimmiten oma identiteetti, kieli, uskonto ja kulttuuri jotka voivat poiketa muiden kansojen vastaavista.
Kansallisuus tarkoittaa esimerkiksi suomen kansan jäsenyyttä, joka on eri asia kuin Suomen valtion kansalaisuus. Kansalaisuuden voi saada kuka tahansa, mutta kansallisuus on geneettistä. Se periytyy molemmilta vanhemmilta, ja jos on kahden eri kansaan kuuluvan vanhemman jälkeläinen, on tällöin geneettisesti kaksoiskansallinen.
Kansakunta tarkoittaa valtiollisesti itsenäistä kansaa, eli esimerkiksi suomalaiset muodostavat kansakunnan, koska Suomen valtio on itsenäinen. Kansakunta tarkoittaa tässä samaa kuin Suomen kansalaiset, eli kansakuntaan voi liittyä ulkomaalainenkin saatuaan Suomen kansalaisuuden.
Rotu tarkoittaa jotakin kolmesta ihmislajin (Homo sapiens) päärodusta. Alarotujakin on määritelty, mutta niiden määreet vaihtelevat eri lähteissä, eikä niistä ole tehty kattavaa tutkimusta, joten on parempi pitäytyä vain kolmen rodun järjestelmässä. Roduthan ovat kaukaasialainen ”valkoinen rotu”, mongolidinen ”keltainen rotu” sekä negridinen ”musta rotu”. Joskus eurooppalaiset on erotettu omaksi euripidien rodukseen erotuksena muihin kaukasideihin, ja aboriginaalit australidien roduksi erotuksena muihin negrideihin, mutta en ole kokenut tällaiselle erottelulle tässä suurempaa tarvetta.
Olen jo aiemmin selittänyt, miksi ihmisrotuja on olemassa, joten ei siitä tässä sen enempää.
Rodut jakautuvat kansoihin (kansallisuus, ei kansalaisuus), heimoihin, klaaneihin, sukuihin yms. jotka ovat sitten perustaneet eri valtioita ympäri maailmaa. Valtion alkuperäisen kansan edustajat ovat niita ”oikeita” kansalaisia eli maalaisia, muut ovat maahanmuuttajia.
Suomalainen ihminen on siis sellainen henkilö, joka on osa Suomen kansaa. Suomalaisen ei ole tarvinnut syntyä Suomen valtion alueella, hänen ei ole tarvinnut asua päivääkään Suomessa, ei tarvitse osata suomen kieltä, eikä hänellä täydy olla minkäänlaisia yhteyksiä Suomeen koko elämänsä aikana, kunhan hän on geneettisesti suomalainen. Suomalainen on syntynyt suomalaisista vanhemmista ja nämä omista suomalaisista vanhemmistaan. Kaikki sukupolvet taaksepäin ovat suomalaisia, ja siten kuljettaneet suomalaista geeniperimää aina nykypäivään saakka.
Mutta kuinka monta sukupolvea on täytynyt suvussa olla suomalaisia, jotta henkilö voi sanoa olevansa suomalainen? Kenties neljä-viisi sukupolvea voi olla hyvä mittari, tai suomalaiset esivanhemmat 1700-luvulla asti? Mutta nämäkään eivät ole aukottomia mittareita, sillä jos katsotaan ainoastaan kuinka kauan jokin suku on asunut Suomen valtion alueella, on otettava huomioon monia pitkäaikaisia vähemmistöjä, esimerkiksi saamelaiset, romanit ja tataarit.
Saamelaiset ovat uralilaisia kansoja, ja siis suomalaisille melko läheistä sukua. Romanit ja tataarit taas eivät ole mitään sukua suomalaisille (kaikki ihmisethän ovat Afrikasta lähtöisin, ja romanit ja tataarit kuuluvat vieläpä samaan kaukasialaiseen rotuun suomalaisten kanssa, mutta jo tuhansia vuosia sitten eronneet kehityslinjat antavat riittävän perusteen ”ei mitään sukua” -termin käytölle). Romanit kuuluvat indoiranilaisiin kansoihin ja tataarit turkkilaisiin kansoihin, kun taas suomalaiset kuuluvat suomalais-ugrilaisiin kansoihin, joten vaikka tataarit ovat muuttaneet Suomeen 1800-luvun loppupuolella ja romanit tulleet tänne jo 1600-luvulla, ei heitä voi pitää millään tavoin suomalaisina, koska ei heillä ole samanlaista geeniperimää.
Vastaavasti eri kansaan kuuluva henkilö, jonka kaikki isovanhemmat ovat muuttaneet Suomeen, ja joka siis on syntynyt vanhemmista, jotka ovat Suomen kansalaisia, ja hän olisi syntynyt Suomessa, puhuu äidinkielenään suomea ja asuu koko ikänsä Suomessa, ei hän siltikään ole suomalainen. Tuo henkilö olisi toki Suomen valtion virallinen kansalainen, hänellä olisi juridinen oikeus elää elämänsä Suomessa ja hän luultavasti kokisi itsensä enemmän suomalaiseksi kuin minkään muun maalaiseksi, olisi hän kuitenkin geneettisesti erilainen oikeiden suomalaisten eli alkuperäisten suomalaisten, eli kantaväestön kanssa.
Maahanmuuttava toisen kansan edustaja ei mitenkään voi itse muuttua suomalaiseksi, mutta hänen jälkeläisensä useassa polvessa voivat hiljalleen muuttua enenevässä määrin suomalaisiksi, jos he tekevät lapsia aina vain kantasuomalaisten kanssa. Tällä tavoin voi jopa rodullisia ominaispiirteitä muuttaa toiseen suuntaan, mutta se vie monta sukupolvea aikaa. Pojasta se polvi paranee, kuten sanotaan. Esimerkiksi Natsisaksassa juutalaiseksi katsottiin henkilö, joka oli syntynyt juutalaisista vanhemmista (100 % juutalainen), tai jonka toinen vanhempi oli juutalainen (50 % juutalainen). Ehkä myös heidät, joiden yksi isovanhempi oli juutalainen (25 % juutalainen). Mutta jos ihminen oli vain neljäsosajuutalainen tai vähemmän, hänet luokiteltiin saksalaiseksi.
Juutalaisuushan on sinänsä ongelmallinen käsite, että se tarkoittaa uskontoa, johon kuka tahansa voi kääntyä. Juutalaiseksi kääntynyt saksalainen ei yhtäkkiä muutu juutalaiseksi muuta kuin uskoltaan. Siksi juutalaisista kansana puhuttaessa sopisikin käyttää heprealaiset-termiä, israelilaisten taas viitatessa uuden Israelin valtion kansalaisiin.
Haluan vielä huomauttaa että en tunne minkäänlaista natsisympatiaa, ja heprealaiset ovat mielestäni yksi parhaista kansoista, joten natsiksi tai antisemiitiksi minua ei voi syyttää.
Kansallisuus ei voi olla kiinni asuinpaikasta, kielestä, uskonnosta eikä kulttuuristakaan, vaan ainoastaan geneettisestä perimästä. Sillä kaiken muun voi muuttaa. Jos minä muuttaisin johonkin toiseen maahan, mihin suomalaisuuteni yhtäkkiä katoaisi? Ei mihinkään. Jos käyttäisin toista kieltä ja lopettaisin suomen kielen käytön kokonaan, häviäisikö suomalaisuuteni? Ei häviäisi. Jos kääntyisin johonkin uskoon (jota en tee, koska se on idiotismia), mutta hypoteettisesti, vaikka islamiin, joka ei liity Suomeen millään lailla, muuttuisinko vaikka arabiksi? En tietenkään. Jos eläisin toisessa kulttuurissa ja omaksuisin sen täysin enkä muistaisi Suomesta enää mitään, olisiko suomalaisuuteni kadonnut johonkin? Ei se kyllä olisi. Jos tekisin lapsen toisen suomalaisen kanssa jossain muussa maassa, emme puhuisi lapselle koskaan suomea eikä hän koskaan kävisi Suomessa, olisi hän silti samanlainen kuin Suomessa elävät lapset, samaa kansaa. Jos taas tekisin lapsen johonkin muuhun kansaan kuuluvan naisen kanssa, olisi lapsemme vain puoliksi suomalainen ja puoliksi johonkin muuhun kansaan kuuluva.
Miksi sitten täytyy erotella eri kansallisuuksia, ja miksi ei voi kaikkia Suomen kansalaisia sanoa suomalaisiksi? Koska ihminen on luokitteleva eläin. Minä rakastan luokittelua. Niin useimmat muutkin. Ilman minkäänlaisia luokitusjärjestelmiä ei maailmasta saisi mitään tolkkua. Asiat täytyy voida panna järjestykseen, luokitella, lokeroida, eritellä, luetteloida. Ilman järjestystä vallitsee kaaos. Kansallisuus on ihmiselle tärkeä ominaisuus, se on osa identiteettiä, se luo yhteenkuuluvuuden tunnetta verisiteen yhdistäville ihmisille, eli saman kansan jäsenille, joilla on yhteinen menneisyys, historia, tarina, yhteinen sukupuu. Jos kaikki maahanmuuttajat syntyperään katsomatta luokiteltaisiin Suomen kansaan kuuluviksi, häviäisi suomalaisuudesta jotakin. Se menettäisi omaleimaisuutensa, ja lopulta voisi olla, että suomalaisuus lakkaisi olemasta sellaista kuin se on, muuttuen epämääräiseksi mössöksi, jossa ei olisi enää mitään kiinnostavaa jäljellä. Pienen kansan vaarana on aina pois kuihtuminen, jos omasta kulttuurista ei pidetä huolta.
En ole lainkaan sitä mieltä että suomalaiset olisivat maailman parasta kansaa, kaukana siitä, mutta pidän tärkeänä että pieni ja vaivainenkin kansa säilytetään ennallaan, eikä tuhota sitä monikulttuurisessa myllerryksessä. Kaikki kansat ovat rikkaus, joten jokaista tulee vaalia, eikä kansojen erityispiirteitä tule laimentaa.
Olkaa siis ihmiset ylpeitä omasta kansallisuudestanne, oli se sitten suomalainen, venäläinen, kiinalainen tai vaikka somalialainen. En ymmärrä miksi jotkut ihmiset yrittävät väittää olevansa tyystin toisen kansan edustajia kuin ovat. Jos et pidä maastasi, muuta pois, mutta älä kiellä sukutaustaasi. Minäkin kovasti toivoisin olevani jonkin menestyneemmän kansan jäsen, mutta tyydyn suomalaisuuteeni koska muuta en voi, muu olisi valehtelua.
P.S.
Amerikka on jännä esimerkki, sillä ”amerikkalainen” ei ole kansallisuus. Amerikan manner oli alunperin intiaanien (alkuperäisten amerikkalaisten, typerä termi) asuttama. He tulivat Aasiasta maasiltaa pitkin esihistoriallisella ajalla ja levittäytyivät sekä Pohjois- että Etelä-Amerikkaan. Intiaanit kuuluvat siis mongolidiseen rotuun. Heidät kuitenkin syrjäytettiin löytöretkien ajalla, kun eurooppalaiset kaukasidit tunkeutuivat Uuteen maailmaan. Espanjalaiset ja portugalilaiset valloittivat Etelä-Amerikan ja englantilaiset ja ranskalaiset Pohjois-Amerikan. Muidenkin kansojen tulijoita toki oli, mutta näin yksinkertaistettuna. Lähes kaikki intiaanit tapettiin ja heidän kulttuurinsa tuhottiin. Sen jälkeen rahdattiin vielä runsaasti orjia Afrikan negridiväestöstä, mutta sisällissodan jälkeen orjuus lakkautettiin ja mustat otettiin osaksi yhteiskuntaa Yhdysvalloissa. Koska Uuden maailman valloituksesta on kulunut vasta muutamia vuosisatoja, eivät ihmiset siellä ole ehtineet kehittyä geneettisesti erilaisiksi kuin alkuperämaissaan. Siten amerikkalaista kansaa ei ole olemassa, vaan on vain monta eri kansaa, jotka kutsuvat itseään amerikkalaisiksi. Yhdysvallat on englantilaisten, Kanada ranskalaisten, Meksiko espanjalaisten ja Brasilia portugalilaisten valtio. Intiaanit ovat onnistuneet säilyttämään asemansa tietyissä maissa, ja karanneet orjat ovat perustaneet omia valtioitaan, joten esimerkiksi Peru on intiaanien (inkojen) ja Haiti afrikkalaisten valtio.
Yhdysvalloissa on myös jännä nimeämistapa, jota maahanmuuttajat itsekin käyttävät: nimittäin maahan muuttanut meksikolainen (espanjalainen) muuttuu heti ”latinoksi”, ja maahan muuttanut kiinalainen muuttuu ”aasialaiseksi”, ja mistä tahansa Afrikan osasta sukunsa onkaan, orjien jäkeläinen on ”afro-amerikkalainen” tai vain ”musta”.
Ja vielä: ”latinot” ovat tutkimusten mukaan puoliksi eteläeurooppalaisten jälkeläisiä (Espanja, Portugali), ja puoliksi sekoittuneet alkuperäisen intiaaniväestön kanssa (inkat, atsteekit yms.), ja tämän takia heidät luetellaan eri rotuun kuin ”valkoiset”. Kaipa siitä on myös hyötyä rikollisten tunnistamisessa, onhan heidän ihonvärinsä usein hieman tummempi, oliivinvärinen välimereniho, kuin kalpeampi pohjoisempi eurooppalainen iho.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti