Liikakansoitus on nykyään jo vakava ongelma sillä Maapallon resurssit eivät riitä kaikille. Miljoonat ihmiset elävät nälässä ja köyhyydessä ja ihmisiä myös kuolee nälkään jatkuvasti.
Mitä asialle voi tehdä?
Köyhyyttä ei olla onnistuttu koskaan poistamaan eikä sitä kokonaan pystytäkään poistamaan, vaikka sitä vähentää voitaisiinkin. Sillä koko ajan kun köyhien maiden elintaso kasvaa, kuluvat luonnonvarat ja Maapallon resurssit kiihtyvää vauhtia ja köyhyys lisääntyy.
Maapallolla on resursseja, kuten öljyä ja mineraaleja, rajattu määrä. Öljy tulee loppumaan viimeistään 60 vuoden päästä. Oikeastaan sitä on vielä senkin jälkeen jäljellä, mutta niin hankalissa paikoissa (öljyhiekka) että sen ylös pumppaaminen ja puhdistaminen käy aivan liian kalliiksi, jolloin öljyntuotanto menettää kannattavuutensa ja loppuu kokonaan.
Mutta viis öljystä, jos ruoka ja vesi loppuvat. Öljyhän pyörittää "vain" kaikkea maailman liikennettä ja sivutuotteena pilaa ilmakehän päästöillään. Kehitysmaissa on kuitenkin usein pulaa kaikkein perustavanlaatuisimmista resursseista eli ruoasta ja vedestä. Ilman niitä ei voi kukaan elää. Vesihän ei maailmasta lopu, koska se vain muuttaa muotoaan, vettä haihtuu merestä auringon lämmön vaikutuksesta, vesihöyry tiivistyy pilviksi, joista vesi sataa maahan, maalla vesi virtaa jokiin ja järviin ja lopulta takaisin mereen. Mutta puhtaasta, juomakelpoisesta vedestä on pulaa monilla päiväntasaajan lähettyvillä sijaitsevilla alueilla, missä ei sada tarpeeksi, eikä kuiva maa pidä satanutta vettä pinnalla kauaa. Samoin ruoka on kortilla kehitysmaissa, joissa viljelysmaa on kuivunut tai sato muuten pilaantunut.
Näihin ongelmiin ei ole helppoa ratkaisua, mutta yksi asia on selvä. Ihmisiä on aivan liikaa. Maapallon kestokyky tuli vastaan jo vuonna 1980 ja nykyään tarvitsisimme 1,5 Maata tuottamaan tarpeeksi ravintoa ja resursseja kaikille. Ihmisten lisääntymistä olisi siis hyvä pystyä sääntelemään. Se olisi helpoin ratkaisu ruokapulaan: vähemmän syöjiä, enemmän ruokaa kaikille.
Maailman suurin syntyvyys on Nigerissä, jossa keskimääräinen lapsiluku on 7,52 (Suomen keskimääräinen lapsiluku on 1,73). Tuollainen lapsiluku on aivan kestämätön. Köyhät hankkivat lapsia vanhuutensa turvaksi, varmuuden vuoksi niin monta kuin mahdollista, jos osa ei selviä aikuiseksi asti. Kuitenkin moni selviää ja kehitysmaiden väkiluvut räjähtävät pian käsiin jos asialle ei tehdä mitään.
Mutta mitä asialle voisi tehdä?
Hankala kysymys. Syntyvyyden säännöstelyä on hankala toteuttaa maissa, joiden ihmiset ovat täysin tietämättömiä ehkäisyn merkityksestä ja hyödyista, ja joissa taikausko hallitsee ihmisten mieliä.
Ikävän esimerkin kertoi entinen biologian ja maantiedon opettajani, joka tekee vapaaehtoista avustustyötä Afrikassa. Hän oli yhdessä muiden kanssa opettamassa kondomin käyttöä afrikkalaisille. Avustustyöntekijät näyttivät selkeästi kepin avulla miten kondomi laitetaan päälle. Mutta kuinkas kävikään, illalla oli joka savimajan eteen isketty pystyyn keppi, jotka oli huputettu kyläläisille annetuilla ehkäisyvälineillä. Ei ole kyllä tyhmyyden määrällä mitään rajaa.
Samoin taikausko on vakava ongelma Afrikassa, sillä siellä päin kiertää uskomus jonka mukaan seksi neitsyen kanssa parantaa AIDS:in! Voiko järkyttävämpää harhaluuloa kuvitella! Tuon seurauksena AIDS:iin sairastuneet miehet raiskaavat nuoria tyttöjä, lapsia, jopa vauvoja! Sairasta touhua. Vauvoja on kuollut heidän sisäelintensä revettyä raiskausten seurauskena. Ja tauti vain leviää.
Syntyvyyden säännöstely olisi erittäin tärkeää kehitysmaissa, joissa syntyvyys yleisesti on hyvin korkeaa eikä ruokaa riitä kaikille. Apuun tarvittaisiin lainsäädäntöä, vahvoja hallituksia jotka myös pitäisivät kiinni lakien noudattamisesta, ehkäisyn opettamista kaikille jo nuoressa iässä sekä ehkäisyvälineiden jakamista kansalaisille. Hyvä esimerkki saatiin Kiinasta, jossa viime vuosisadalla aloitettu yhden lapsen politiikka tuotti kohtalaisen hyviä tuloksia, kun vanhempia sakotettiin ylimääräisistä lapsista. Ehkä sakottaminen ei toimi rahattomien afrikkalaisten keskuudessa, mutta jokin muu rangasituskeino voisi tulla tarpeeseen. Voisivat myös keksiä köyhät ihmiset itselleen muuta ajanvietettä kaislahameen heiluttamisen sijaan.
perjantai 30. marraskuuta 2012
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Heikompi aines
Kokoomusnuorten puheenjohtaja Saul Schubak julkaisi taannoin Facebookissa (onpas nyt tärkeä julkaisukanava, kuka siitä oikeasti jaksaa välittää?) viestin, jossa hän sanoi että on järjetöntä tukea heikomman aineksen lisääntymistä lapsilisillä.
Asiasta nousi tietenkin välittömästi hirveä kohu, köyhien suunnalta, mistäs muualtakaan.
Netissä Schubakia haukutaan natsiksi ja vaikka miksi. Kysytään miksei Jyrki Katainen ottanut vastuuta asiasta. Haukutaan Kansallista Kokoomusta.
Netissä tyhmyys tiivistyy, jälleen kerran, varsinkin erinäisillä foorumeilla.
Saul Schubak ei ole natsi. Kukaan nykyihminen ei ole natsi, koska natsi on Nationalsozialistische Deutche Arbeiterpartein jäsen. Heitä ei ole enää elossa. Saul Schubak ei myöskaan ole fasisti tai kansallissosialisti, sillä hän ei vaadi Suomeen diktatuuria eikä hän ole aatteiltaan antisemitistinen. Itseasiassa hän on juutalainen itse. Saul Schubak ei myöskään ole Kansallisen Kokoomuksen poliitikko, toisin kuin nettikeskustelijat tuntuvat "tietävän", vaan hän kuuluu Kokoomuksen nuorisojärjestöön, mikä on eri organisaatio. Tämän takia ei ole pääministeri Jyrki Kataisen tehtävä puuttua asiaan, vaan Kokoomuksen nuorisojärjestön puheenjohtajan. Hän puuttuikin asiaan ja Schubak on erotettu paikaltaan nuorisojärjestön varajohtajana.
Ero oli välttämätön sillä kansa ei olisi hyväksynyt asian painamista villaisella, koska Schubakin sanavalinta "heikompi aines" sattui ikävästi joidenkin ihmisten korviin, ja he rupesivat ajattelemaan natsiaatetta.
Saul Schubakin kommentti ei ole natsistinen, fasistinen, rasistinen, antisemitistinen tai eugeeninen. Lukijoilta on jäänyt koko asian ydin huomiotta heidän keskittyessään sanoihin "heikompi aines".
Heikommalla aineksella Schubak tarkoitti ihmisiä, jotka ovat kykenemättömiä huolehtimaan lapsistaan ja tarjoamaan näille kunnollisen elämän. Me kaikki voimme miettiä mielessämme onko tällaista heikompaa ainesta olemassa, ja tulla varsin pian siihen lopputulokseen että onhan sitä. Lukemattomasti on ihmisisä, jotka eivät halua, viitsi tai pysty huolehtimaan lapsistaan asiaankuuluvalla tavalla. On alkoholisteja, huumeiden käyttäjiä, muita riippuvaisia, hulluja, sairaita, mielisairaita, vammaisia, hippejä, välinpitämättömiä, väkivaltaisia, lapsenvihaajia, pedofiileja, huoria ja kerjäläisiä.
Tällaiset ihmiset eivät pysty antamaan lapsille heidän tarvitsemaansa huomiota eikä tasapainoista kasvuympäristöä, eivät aina edes muista ruokkia lapsiaan.
Meidän täytyy olla lasten puolella, lapsentekoon ei täydy kannustaa, vaan täytyy ennemminkin valistaa ihmisiä lapsen tuomasta vastuusta. Vaikkeivat lapsilisät olisikaan merkittävä tulonlähde köyhille, niin ne aivan varmasti vaikuttavat siihen että köyhät lapsia hankkivat, nuorena ja paljon. Lapsilisät viidestä lapsesta ovat 700 € kuussa. Minä pystyn elämään helposti kahdeksalla eurolla viikossa, tämä siis ruokiin. Kuussa on neljä viikkoa ja viisilapsisessa perheessä seitsemän henkilöä (jos molemmat vanhemmat hengissä, ja samassa maassa), joten 8 × 4 × 7 = 224 €. Seitsemästäsadasta jää tuon jälkeen vielä hyvin rahaa vuokraan ja vesi- ja sähkölaskuun. Joten 700:llä eurolla kuussa voi köyhä perhe kyllä elää.
Toinen asia onkin sitten maailman liikakansoittuminen, joka on erittäin vakava ongelma. Jotta sitä saisi vähennettyä, tulisi lapsilisä lakkauttaa toisen lapsen jälkeen, jotta ei kannustettaisi ihmisiä liialliseen lisääntymiseen, kaksi lasta perheessä takaa kuitenkin samana pysyvän väkiluvun Suomessa (oikeastihan se kasvaa vielä maahanmuuton seurauksena).
Maailman väkiluku tuli täyteen jo vuonna 1980, eli Maapallon kestokyky riittää enintään 4,7 miljardin ihmisen elättämiseen, ja tuo virstanpylväs tuli täyteen kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nykyään Maapallolla asuu 7 miljardia ihmistä ja tarvitsisimme 1,5 Maapalloa, jotta ruokaa ja resursseja riittäisi kaikille.
Asiasta nousi tietenkin välittömästi hirveä kohu, köyhien suunnalta, mistäs muualtakaan.
Netissä Schubakia haukutaan natsiksi ja vaikka miksi. Kysytään miksei Jyrki Katainen ottanut vastuuta asiasta. Haukutaan Kansallista Kokoomusta.
Netissä tyhmyys tiivistyy, jälleen kerran, varsinkin erinäisillä foorumeilla.
Saul Schubak ei ole natsi. Kukaan nykyihminen ei ole natsi, koska natsi on Nationalsozialistische Deutche Arbeiterpartein jäsen. Heitä ei ole enää elossa. Saul Schubak ei myöskaan ole fasisti tai kansallissosialisti, sillä hän ei vaadi Suomeen diktatuuria eikä hän ole aatteiltaan antisemitistinen. Itseasiassa hän on juutalainen itse. Saul Schubak ei myöskään ole Kansallisen Kokoomuksen poliitikko, toisin kuin nettikeskustelijat tuntuvat "tietävän", vaan hän kuuluu Kokoomuksen nuorisojärjestöön, mikä on eri organisaatio. Tämän takia ei ole pääministeri Jyrki Kataisen tehtävä puuttua asiaan, vaan Kokoomuksen nuorisojärjestön puheenjohtajan. Hän puuttuikin asiaan ja Schubak on erotettu paikaltaan nuorisojärjestön varajohtajana.
Ero oli välttämätön sillä kansa ei olisi hyväksynyt asian painamista villaisella, koska Schubakin sanavalinta "heikompi aines" sattui ikävästi joidenkin ihmisten korviin, ja he rupesivat ajattelemaan natsiaatetta.
Saul Schubakin kommentti ei ole natsistinen, fasistinen, rasistinen, antisemitistinen tai eugeeninen. Lukijoilta on jäänyt koko asian ydin huomiotta heidän keskittyessään sanoihin "heikompi aines".
Heikommalla aineksella Schubak tarkoitti ihmisiä, jotka ovat kykenemättömiä huolehtimaan lapsistaan ja tarjoamaan näille kunnollisen elämän. Me kaikki voimme miettiä mielessämme onko tällaista heikompaa ainesta olemassa, ja tulla varsin pian siihen lopputulokseen että onhan sitä. Lukemattomasti on ihmisisä, jotka eivät halua, viitsi tai pysty huolehtimaan lapsistaan asiaankuuluvalla tavalla. On alkoholisteja, huumeiden käyttäjiä, muita riippuvaisia, hulluja, sairaita, mielisairaita, vammaisia, hippejä, välinpitämättömiä, väkivaltaisia, lapsenvihaajia, pedofiileja, huoria ja kerjäläisiä.
Tällaiset ihmiset eivät pysty antamaan lapsille heidän tarvitsemaansa huomiota eikä tasapainoista kasvuympäristöä, eivät aina edes muista ruokkia lapsiaan.
Meidän täytyy olla lasten puolella, lapsentekoon ei täydy kannustaa, vaan täytyy ennemminkin valistaa ihmisiä lapsen tuomasta vastuusta. Vaikkeivat lapsilisät olisikaan merkittävä tulonlähde köyhille, niin ne aivan varmasti vaikuttavat siihen että köyhät lapsia hankkivat, nuorena ja paljon. Lapsilisät viidestä lapsesta ovat 700 € kuussa. Minä pystyn elämään helposti kahdeksalla eurolla viikossa, tämä siis ruokiin. Kuussa on neljä viikkoa ja viisilapsisessa perheessä seitsemän henkilöä (jos molemmat vanhemmat hengissä, ja samassa maassa), joten 8 × 4 × 7 = 224 €. Seitsemästäsadasta jää tuon jälkeen vielä hyvin rahaa vuokraan ja vesi- ja sähkölaskuun. Joten 700:llä eurolla kuussa voi köyhä perhe kyllä elää.
Toinen asia onkin sitten maailman liikakansoittuminen, joka on erittäin vakava ongelma. Jotta sitä saisi vähennettyä, tulisi lapsilisä lakkauttaa toisen lapsen jälkeen, jotta ei kannustettaisi ihmisiä liialliseen lisääntymiseen, kaksi lasta perheessä takaa kuitenkin samana pysyvän väkiluvun Suomessa (oikeastihan se kasvaa vielä maahanmuuton seurauksena).
Maailman väkiluku tuli täyteen jo vuonna 1980, eli Maapallon kestokyky riittää enintään 4,7 miljardin ihmisen elättämiseen, ja tuo virstanpylväs tuli täyteen kolmisenkymmentä vuotta sitten. Nykyään Maapallolla asuu 7 miljardia ihmistä ja tarvitsisimme 1,5 Maapalloa, jotta ruokaa ja resursseja riittäisi kaikille.
Miksi ihmiset pettävät?
En viitsinyt otsikkoon kirjoittaa että miksi miehet pettävät, vaikka suurin osa pettäjistä vielä nykyäänkin on miehiä. Tai ainakin suurin osa kiinnijääneistä.
Ihmiset ovat kautta aikain pettäneet avio-, tai muita puolisoitaan ja sama meno jatkuu edelleen. Nykyään kuitenkin naisilla on paljon suuremmat mahdollisuudet pettää miehiään kuin ennen historiassa, koska naiset ovat nyky-(länsimaisessa hyvinvointi-)yhteiskunnassa yhtä vapaita kuin miehetkin. Näin ei ollut ennen, eikä ole vieläkään kaikkialla, kuten arabimaissa, missä nainen on edelleen nyrkin ja hellan välissä.
Tämäkin huomioon ottaen miehet pettävät useammin kuin naiset. Mistä tämä johtuu?
90% avioeroista on naisten hakemia. Miksi? miehet eivät halua avioeroa, heillä on hyvä olla rakastamansa naisen kanssa. Kun naiset hakevat eroa, syynä on lähes aina miehen suorittama pettäminen. Mies pettää koska ei saa naiselta tarpeeksi seksiä. Syynä on biologinen ero, nainen ei tarvitse sitä läheskään yhtä paljon kuin mies haluaisi.
Siksi nainen pihtaa.
Siksi mies pettää.
Siksi nainen jättää.
Ja kaikilla on paha olla.
Jos taas nainen ajautuu pettämään, syyt ovat aivan muut kuin miehellä. Naisen pettämisen suurimmat syyt ovat:
Liika arkisuus. Ainainen arjesta keskusteleminen on vienyt romantiikan suhteesta. Nainen ei tunne olevansa enää haluttu ja hakee huomiota muualta.
Eriytyminen. Miehen ja naisen harrastukset ja kiinnostuksen kohteet ovat eriytyneet täysin erilaisiksi ja puolisot ajautuvat tekemään yksin omia juttujaan, tai omien kavereidensa kanssa.
Intohimo on laimennut. Nainen haluaa jotain uutta, erilaista ja jännittävää tylsäksi muuttuneen parisuhteen vastapainoksi.
Fantasia on haihtunut. Kun rakastumisen ensihuuma on haihtunut (kestää aika tarkkaan kaksi vuotta), nainen huomaa ettei mies ollutkaan se unelmien täyttymys, ja alkaa etsiä uutta unelmiensa prinssiä.
Ego tarvitsee nostatusta. Vaikka nainen olisikin hyvässä suhteessa, saattaa hänen egonsa tarvita muistutusta että hän on vielä tavoiteltava, jollekin muulle kuin omalle miehelleen.
Kosto. Jos mies on pettänyt ja jäänyt kiinni, saattaa nainen pettää kostoksi. Yksinkertaista, muttei kovin järkevää.
Naiselle pettämisen syitä on enemmän, miehillä on lähinnä se yksi. Joten miehet tarkkoina, täyttäkää kaikki nuo naisten vaatimukset (eivät ole sentään aivan kohtuuttomia) niin nainen ei petä. Naisille helppo neuvo, anna aina kun mies haluaa, jollet halua tämän pettävän sinua.
Mies voi olla tyytyväinen parisuhteeseensa, mutta jos ei saa tarpeeksi, hän voi ajautua pettämään. Tämä ei lähes koskaan tarkoita sitä että hän haluaisi luopua parisuhteestaan. Turvallinen parisuhde-elämä on sitä mitä useimmat miehet haluavat. Nainen taas ei juuri koskaan voi sietää miehen pettämistä, ja suhde loppuu yleensä kiinnijäämiseen.
Vielä yksi vinkki sekä miehille että naisille:
Jos petät, etkä jää kiinni, älä missään nimessä tunnusta että menit pettämään. Siitä ei aiheudu muuta kuin haittaa kaikille osapuolille. Pyri lopettamaan pettäminen jos suinkin mahdollista, sillä kiinnijäämisen riski kasvaa joka kerralla, mutta älä mene paljastamaan puolisollesi että petit. Vaikka se saattaa keventää omaatuntoasi, mieti hetki, suhde yleensä loppuu siihen, ja kaikki ovat sen jälkeen surullisia ja/tai vihaisia. On parempi elää suhteessa niin että kumpikin on onnellinen, vaikka toinen, tai vaikka molemmat olisivatkin pettäneet toisiaan, eivätkä tiedä siitä, kuin että asia paljastuu, tulee ero ja molemmat ovat onnettomia.
Joskus ero on kyllä järkevä vaihtoehto, jos oikeasti rakastuu johonkin toiseen kuin puolisoonsa, mutta harvemmin näin tapahtuu.
Ihmiset ovat kautta aikain pettäneet avio-, tai muita puolisoitaan ja sama meno jatkuu edelleen. Nykyään kuitenkin naisilla on paljon suuremmat mahdollisuudet pettää miehiään kuin ennen historiassa, koska naiset ovat nyky-(länsimaisessa hyvinvointi-)yhteiskunnassa yhtä vapaita kuin miehetkin. Näin ei ollut ennen, eikä ole vieläkään kaikkialla, kuten arabimaissa, missä nainen on edelleen nyrkin ja hellan välissä.
Tämäkin huomioon ottaen miehet pettävät useammin kuin naiset. Mistä tämä johtuu?
90% avioeroista on naisten hakemia. Miksi? miehet eivät halua avioeroa, heillä on hyvä olla rakastamansa naisen kanssa. Kun naiset hakevat eroa, syynä on lähes aina miehen suorittama pettäminen. Mies pettää koska ei saa naiselta tarpeeksi seksiä. Syynä on biologinen ero, nainen ei tarvitse sitä läheskään yhtä paljon kuin mies haluaisi.
Siksi nainen pihtaa.
Siksi mies pettää.
Siksi nainen jättää.
Ja kaikilla on paha olla.
Jos taas nainen ajautuu pettämään, syyt ovat aivan muut kuin miehellä. Naisen pettämisen suurimmat syyt ovat:
Liika arkisuus. Ainainen arjesta keskusteleminen on vienyt romantiikan suhteesta. Nainen ei tunne olevansa enää haluttu ja hakee huomiota muualta.
Eriytyminen. Miehen ja naisen harrastukset ja kiinnostuksen kohteet ovat eriytyneet täysin erilaisiksi ja puolisot ajautuvat tekemään yksin omia juttujaan, tai omien kavereidensa kanssa.
Intohimo on laimennut. Nainen haluaa jotain uutta, erilaista ja jännittävää tylsäksi muuttuneen parisuhteen vastapainoksi.
Fantasia on haihtunut. Kun rakastumisen ensihuuma on haihtunut (kestää aika tarkkaan kaksi vuotta), nainen huomaa ettei mies ollutkaan se unelmien täyttymys, ja alkaa etsiä uutta unelmiensa prinssiä.
Ego tarvitsee nostatusta. Vaikka nainen olisikin hyvässä suhteessa, saattaa hänen egonsa tarvita muistutusta että hän on vielä tavoiteltava, jollekin muulle kuin omalle miehelleen.
Kosto. Jos mies on pettänyt ja jäänyt kiinni, saattaa nainen pettää kostoksi. Yksinkertaista, muttei kovin järkevää.
Naiselle pettämisen syitä on enemmän, miehillä on lähinnä se yksi. Joten miehet tarkkoina, täyttäkää kaikki nuo naisten vaatimukset (eivät ole sentään aivan kohtuuttomia) niin nainen ei petä. Naisille helppo neuvo, anna aina kun mies haluaa, jollet halua tämän pettävän sinua.
Mies voi olla tyytyväinen parisuhteeseensa, mutta jos ei saa tarpeeksi, hän voi ajautua pettämään. Tämä ei lähes koskaan tarkoita sitä että hän haluaisi luopua parisuhteestaan. Turvallinen parisuhde-elämä on sitä mitä useimmat miehet haluavat. Nainen taas ei juuri koskaan voi sietää miehen pettämistä, ja suhde loppuu yleensä kiinnijäämiseen.
Vielä yksi vinkki sekä miehille että naisille:
Jos petät, etkä jää kiinni, älä missään nimessä tunnusta että menit pettämään. Siitä ei aiheudu muuta kuin haittaa kaikille osapuolille. Pyri lopettamaan pettäminen jos suinkin mahdollista, sillä kiinnijäämisen riski kasvaa joka kerralla, mutta älä mene paljastamaan puolisollesi että petit. Vaikka se saattaa keventää omaatuntoasi, mieti hetki, suhde yleensä loppuu siihen, ja kaikki ovat sen jälkeen surullisia ja/tai vihaisia. On parempi elää suhteessa niin että kumpikin on onnellinen, vaikka toinen, tai vaikka molemmat olisivatkin pettäneet toisiaan, eivätkä tiedä siitä, kuin että asia paljastuu, tulee ero ja molemmat ovat onnettomia.
Joskus ero on kyllä järkevä vaihtoehto, jos oikeasti rakastuu johonkin toiseen kuin puolisoonsa, mutta harvemmin näin tapahtuu.
lauantai 17. marraskuuta 2012
Post-modernin ihmisen eksistentiaalinen ahdistus olemassaolon turhuudesta
Vihaan itsekin tuota otsikkoa, joten olkaapa hyvät vaan.
Taannoin keskustelin ystäväni kanssa olemassaolon turhuudesta, joka tuntuu olevan nykyihmisillä (ainakin nuorilla) yleistä. Ystäväni opettaja oli maininnut että asia johtuu Suurten Tarinoiden puutteesta.
Suuret Tarinat olivat niitä joiden varaan ihminen entisaikaan laski elämänsä tarkoituksen. Esimerkiksi ennen lähes kaikki uskoivat jumalaan, mikä antoi heidän elämälleen jonkin maallista vaellusta suuremman tarkoituksen. Entisaikaan myös aatteilla oli paljon suurempi valta ihmismieliin, kun kommunismi ja kapitalismi taistelivat kylmässä sodassa keskenään.
Nyt kylmä sota on ohi, hippiliike on historiaa, jumalaan ei usko enää kukaan järkevä ihminen, politiikka on menettänyt kaiken kiinnostavuutensa, sota ei enää yhdistä kansaa, aatteet ovat kaikki laimentuneet hajuttomiksi ja mauttomiksi versioiksi itsestään.
Suomella ei mene hyvin eikä huonosti, ihmisillä ei mene hyvin eikä huonosti. Kaikki pärjäävät, ei ole enää meitä ja niitä (ketä tahansa toisia), vaan kaikki ovat "yhtä suurta perhettä" eli kasvotonta harmaata massaa ja millään ei ole enää mitään merkitystä. Ihminen voi lopettaa työnteon ja opiskelun kokonaan ja elää yhteiskunnan tuilla pieneen yksiöön linnoittautuneena, mikropitsoja syöden ja videopelejä pelaten, kunnes kuolee ennenaikaisesti johonkin turhaan, kuten eturauhassyöpään. Kaipaamaankaan ei jää paljon kukaan.
Koko juttuhan on tietysti vain ensimmäisen maailman turhaa nillitystä, jos vertaa miten huonosti asiat ovat jossain Gazassa tai Pohjois-Koreassa. Tai hyi olkoon, Afrikassa. Mutta eipä verrata kun eivät köyhien ongelmat kiinnosta itsekästä ihmistä.
Vaikka joskus haikailenkin entisaikojen perään, en haluaisi että Suomi olisi yhä uskonnollinen ja ääriaatteellinen paikka, jollainen se ennen oli. On kuitenkin masentavaa ajatella että nykyihmisillä ei enää ole Suuria Tarinoita, eivätkä he koe elämällään olevan mitään merkitystä. Tottahan se on, että elämällä ei ole mitään tarkoitusta, mutta jos sitä rupeaa liikaa ajattelemaan, voi halu elää hävitä kokonaan. Itsemurhat ovat nyt lisääntyneet kovasti verrattuna viime vuosisataan, mikä johtuu nuorten ja vähän vanhempienkin ihmisten ahdistuneisuudesta. Suomi ei ole itsemurhatilastojen ykkönen, toisin kuin usein väitetään, se paikka kuuluu Kiinalle, mikä on ymmärrettävää, koska kommunistinen diktatuuri kohtelee tehtaitaan pyörittävää väkeä kuin orjia.
Uskonnolliset ihmiset puhuvat maallistumisesta ja vasemmistolaiset kapitalismin tuhosta, ja kummatkin odottavat vain länsimaiden moraalista ja taloudellista rappiota. Lamahan aina masentaa, puhutaan yhteiskuntajärjestelmän lopusta ja muusta enemmän tai vähemmän realistisesta hutusta. Populistipuolueet, jotka ovat avoimesti rasistisia ja maahanmuuton vastaisia, nousevat kaikkialla, ja ennakkoluulot saavat taas sijaa Euroopassa. Natsismi tuntuu olevan jo unohdettu asia. Yhteisvaluutta euroakin vastustetaan ja Euroopan Unionista halutaan erota, tai erottaa huonosti rahansa käyttäneet velkaantuneet maat. Maailmanlopunkin on määrä tulla 2012 joulukuussa, eli aivan kohta.
Eihän se loppu titetenkään oikeasti ole tulossa, maailma jatkuu tammikuussa 2013 ennallaan, fanaatikot siirtävät tumiopäivää edemmäksi kalenterissa jonkin uuden verukkeen varjolla, perusrasistit jatkavat edelleen muukalaisten vihaamista ja yksinkertaiset kansalaiset äänestävät heitä edelleen, koska eivät ymmärrä oikeiden poliitikkojen päätöksien syitä, käsityskyky kun ei riitä turhan monimutkaisiin asioihin. Eiväthän he tietenkään mitään oikeasti vaikuttavaa saa aikaan. Kapitalismi pysyy eikä länsimaailma romahda. Eurokaan ei kaadu, mutta velkaantuminen jatkuu.
Ja post-modernin ihmisen eksistentiaalinen ahdistus olemassaolon turhuudesta pysyy samanlaisena.
En keksi mitä sille voisi tehdä jos opiskelu, työ, rakkaus ja viihde ei riitä tyydyttämään ihmisen henkisiä tarpeita.
Ehkäpä tuo sama ahdistus on aina ollut olemassa. Ehkä ennen vanhaan ihmisillä ei vain ollut aikaa ajatella olemassaolonsa turhuutta, kun kuudentoista tunnin työpäivän pellolla tai tehtaalla jälkeen kaatui omalle sängylleen ja nukahti. Tai varhemmin ei uskaltanut edes ajatella tuollaisia asioita, koska jumala huolehti kaikesta ja kurjan mutta kuuliaisen elämän jälkeen odotti parempi tuonpuoleinen. Ne Suuret Tarinat. Että ihminen eli jonkun itseään suuremman puolesta. Mennyttä iäksi.
Mutta ihmisen ahdistus olemassaolostaan on ilmeisesti pysyvää. Täytyy vain yrittää keksiä tekemistä, joka pitää ajatukset poissa sen ajattelemisesta. Kuten eräs toinen kaverini sanoi: kyllähän sitä elää, kun ei ole muutakaan tekemistä.
Taannoin keskustelin ystäväni kanssa olemassaolon turhuudesta, joka tuntuu olevan nykyihmisillä (ainakin nuorilla) yleistä. Ystäväni opettaja oli maininnut että asia johtuu Suurten Tarinoiden puutteesta.
Suuret Tarinat olivat niitä joiden varaan ihminen entisaikaan laski elämänsä tarkoituksen. Esimerkiksi ennen lähes kaikki uskoivat jumalaan, mikä antoi heidän elämälleen jonkin maallista vaellusta suuremman tarkoituksen. Entisaikaan myös aatteilla oli paljon suurempi valta ihmismieliin, kun kommunismi ja kapitalismi taistelivat kylmässä sodassa keskenään.
Nyt kylmä sota on ohi, hippiliike on historiaa, jumalaan ei usko enää kukaan järkevä ihminen, politiikka on menettänyt kaiken kiinnostavuutensa, sota ei enää yhdistä kansaa, aatteet ovat kaikki laimentuneet hajuttomiksi ja mauttomiksi versioiksi itsestään.
Suomella ei mene hyvin eikä huonosti, ihmisillä ei mene hyvin eikä huonosti. Kaikki pärjäävät, ei ole enää meitä ja niitä (ketä tahansa toisia), vaan kaikki ovat "yhtä suurta perhettä" eli kasvotonta harmaata massaa ja millään ei ole enää mitään merkitystä. Ihminen voi lopettaa työnteon ja opiskelun kokonaan ja elää yhteiskunnan tuilla pieneen yksiöön linnoittautuneena, mikropitsoja syöden ja videopelejä pelaten, kunnes kuolee ennenaikaisesti johonkin turhaan, kuten eturauhassyöpään. Kaipaamaankaan ei jää paljon kukaan.
Koko juttuhan on tietysti vain ensimmäisen maailman turhaa nillitystä, jos vertaa miten huonosti asiat ovat jossain Gazassa tai Pohjois-Koreassa. Tai hyi olkoon, Afrikassa. Mutta eipä verrata kun eivät köyhien ongelmat kiinnosta itsekästä ihmistä.
Vaikka joskus haikailenkin entisaikojen perään, en haluaisi että Suomi olisi yhä uskonnollinen ja ääriaatteellinen paikka, jollainen se ennen oli. On kuitenkin masentavaa ajatella että nykyihmisillä ei enää ole Suuria Tarinoita, eivätkä he koe elämällään olevan mitään merkitystä. Tottahan se on, että elämällä ei ole mitään tarkoitusta, mutta jos sitä rupeaa liikaa ajattelemaan, voi halu elää hävitä kokonaan. Itsemurhat ovat nyt lisääntyneet kovasti verrattuna viime vuosisataan, mikä johtuu nuorten ja vähän vanhempienkin ihmisten ahdistuneisuudesta. Suomi ei ole itsemurhatilastojen ykkönen, toisin kuin usein väitetään, se paikka kuuluu Kiinalle, mikä on ymmärrettävää, koska kommunistinen diktatuuri kohtelee tehtaitaan pyörittävää väkeä kuin orjia.
Uskonnolliset ihmiset puhuvat maallistumisesta ja vasemmistolaiset kapitalismin tuhosta, ja kummatkin odottavat vain länsimaiden moraalista ja taloudellista rappiota. Lamahan aina masentaa, puhutaan yhteiskuntajärjestelmän lopusta ja muusta enemmän tai vähemmän realistisesta hutusta. Populistipuolueet, jotka ovat avoimesti rasistisia ja maahanmuuton vastaisia, nousevat kaikkialla, ja ennakkoluulot saavat taas sijaa Euroopassa. Natsismi tuntuu olevan jo unohdettu asia. Yhteisvaluutta euroakin vastustetaan ja Euroopan Unionista halutaan erota, tai erottaa huonosti rahansa käyttäneet velkaantuneet maat. Maailmanlopunkin on määrä tulla 2012 joulukuussa, eli aivan kohta.
Eihän se loppu titetenkään oikeasti ole tulossa, maailma jatkuu tammikuussa 2013 ennallaan, fanaatikot siirtävät tumiopäivää edemmäksi kalenterissa jonkin uuden verukkeen varjolla, perusrasistit jatkavat edelleen muukalaisten vihaamista ja yksinkertaiset kansalaiset äänestävät heitä edelleen, koska eivät ymmärrä oikeiden poliitikkojen päätöksien syitä, käsityskyky kun ei riitä turhan monimutkaisiin asioihin. Eiväthän he tietenkään mitään oikeasti vaikuttavaa saa aikaan. Kapitalismi pysyy eikä länsimaailma romahda. Eurokaan ei kaadu, mutta velkaantuminen jatkuu.
Ja post-modernin ihmisen eksistentiaalinen ahdistus olemassaolon turhuudesta pysyy samanlaisena.
En keksi mitä sille voisi tehdä jos opiskelu, työ, rakkaus ja viihde ei riitä tyydyttämään ihmisen henkisiä tarpeita.
Ehkäpä tuo sama ahdistus on aina ollut olemassa. Ehkä ennen vanhaan ihmisillä ei vain ollut aikaa ajatella olemassaolonsa turhuutta, kun kuudentoista tunnin työpäivän pellolla tai tehtaalla jälkeen kaatui omalle sängylleen ja nukahti. Tai varhemmin ei uskaltanut edes ajatella tuollaisia asioita, koska jumala huolehti kaikesta ja kurjan mutta kuuliaisen elämän jälkeen odotti parempi tuonpuoleinen. Ne Suuret Tarinat. Että ihminen eli jonkun itseään suuremman puolesta. Mennyttä iäksi.
Mutta ihmisen ahdistus olemassaolostaan on ilmeisesti pysyvää. Täytyy vain yrittää keksiä tekemistä, joka pitää ajatukset poissa sen ajattelemisesta. Kuten eräs toinen kaverini sanoi: kyllähän sitä elää, kun ei ole muutakaan tekemistä.
tiistai 13. marraskuuta 2012
Mentalisti Noora Karma Arto Nybergin ohjelmassa oli huijari!
Hyvin osasi Noora Karma (mikä sukunimi, mahtaako olla taiteilijanimi?) asiansa, eli illuusioiden luomisen, koska sekä ohjelman isäntään Arto Nybergiin, toiseen vieraaseen Juha Tapioon, että kaikkiin katsojiin juttu upposi täysillä. Arto oli kuin puulla päähän lyöty kun Noora esitti hänelle peräti kaksi mentalismitemppuaan, "ajatustenlukua".
Minä tiesin jo etukäteen että juttu ei voi olla todellinen, koska satun tietämään että mentalismi on silmänlumetta, joskin taidokasta sellaista, ja osasin kiinnittää huomiota asioihin joita taikuri teki tempun aikana. Tai tarkemmin sanottuna sanoihin, joita taikuri käytti johdatellessaan henkilön, jonka "ajatuksia luetaan", valitsemaan taikurin ennalta suunnittelemat sanat. Tämä tapahtui itse tempun aikana, joten mitään ennakkovalmisteluja ei mentalistin tavinnut sopia yleisön kanssa, ja kaikki tapahtui huomaamattomasti eikä kohde itsekään havainnut petosta.
Luettavana oleva henkilö ei oikeasti itse valitse sanoja, joita mentalisti pyytää häntä ajattelemaan, niin uskomattomalta tai pelottavalta kuin se voikin kuulostaa, vaan taikuri istuttaa ajatuksen niistä koehenkilön mieleen.
Tämä oli yksinkertaista todeta seuraamalla Noora Karman puhetta tempun aikana. Mentalisti puhuu aina paljon, ja käyttää runsaasti toistoa, saaden koehenkilön ajattelemaan haluamallaan tavalla.
Noora oli pyytänyt Artoa tuomaan kolme lehteä studioon. Nämä olivat Suomen Kuvalehtiä. Tämän mentalisti tiesi jo ennalta. Hän oli myös valinnut sellaisen sivun jossa olisi mahdollisimman vähän tekstiä arvattavaksi, eli tässä tapauksessa mainossivun, jossa oli vain yksi sana. Sivunumero, jonka Noora oli valinnut ennalta, oli 38. Tämän takia lehtiä oli juuri kolme, ja hän muutamaan kertaan sen mainitsi ääneen. Sen lisäksi hän pyysi Juha Tapiota avustamaan ja valitsemaan minkä tahansa sivunumeron lehdestä, jonka Arto oli nostanut pöydältä. Mutta ennen valintaa Noora otti yhden lehden ja katsoi montako sivua siinä oli.
Hän sanoi Juha Tapiolle: "Valitse joku sivunumero. Näissä lehdissä on suunnilleen ... semmonen kahekskyt jotain sivua. Eli joku sivu alle kahdeksankymmenen."
Näin helposti Noora manipuloi Juha Tapion ajattelemaan numeroita kolme ja kahdeksan, minkä seurauksena tämä "valitsi" numeron 38. Tiesin itsekin minkä sivunumeron Juha tulisi valitsemaan ennen kuin tämä ehti sitä ääneen sanoa.
Seuraavien hetkien aikana Noora pyysi Artoa ajattelemaan sivulla olevia asioita ja esitti lukevansa Arton ajatuksia (tunnelman nostatusta, pakollinen osa taikatemppuja, tai muuten "magia" katoaa, jos vastauksen kertoo heti suoraan). Samalla mentalisti kirjoitti sanan paperille.
Sitten hän pyysi Artoa näyttämään sivun itselleen ja kameralle. Sivulla oli kuva, jossa seinällä oli valotaulumainos, jossa oli sana "pearl". Ja kas, Noora oli kirjoittanut sanan "pearl" paperille. Hän muisti mikä sana olisi kunkin kolmen lehden sivulla 38.
Ihan hyvä temppu, mutta seuraava oli vielä vaikuttavampi.
Toisessa tempussa, joka tehtiin koska "ihmiset voi olla vähän skeptisiä, ja niin pitääkin olla, se on ihan hyvä juttu", Noora Karma arvasi sanan, jonka Arto Nyberg keksi itse tempun aikana, ja tuo sana ilmestyi vielä päivän lehteen painettuun yleisönosastokirjoitukseen. Eli mentalisti ikään kuin tiesi Arton keksimän sanan jo edellisenä paivänä. Ja itse asiassa niinhän hän tiesikin! Koska jälleen mentalisti valitsi tuon sanan itse ja puheellaan manipuloi koehenkilön valitsemaan juuri sen saman sanan.
Noora sanoi: "Arto, ajattele jotain sanaa, älä sano sitä sanaa, mieti jotain sanaa, ajattele jotain sanaa mielessäsi, joku sana, joku sana, onks sulla joku sana mielessäsi, joku suomalainen sana mikä on suomalaisessa sanakirjassa."
Huomasin jo tämän puheen aikana että Noora syöttää Artolle huomattavan paljon "s"-kirjainta, mikä sai Arto ajattelemaan sanoja, joissa on paljon s-kirjaimia. Ja missä sanassa olisikaan enemmän ässiä kuin sisiliskossa. Joten mentalistin taitavasti johdattelemana koehenkilö "valitsi" sanan "sisilisko", ja sen jälkeen mentalisti näytti päivän sanomalehden, johon hän oli lähettänyt isänpäiväonnittelut ja kertoi Arton valitsevan sanan "sisilisko".
Tämän tempun onnistuttua Arto Nyberg oli aivan hämmentynyt ja haltioissaan Noora Karman mentalistinkyvistä, samoin kuin ohjelman katsojat. Ja olihan se hieno temppu. Vietävän helposti voi osaava ihminen toisten mieliä manipuloida. Ei voi kuin ihailla helpolta vaikuttavaa suoritusta.
Paljastin nämä temput en suinkaan sen takia, että haluaisin haukkua Noora Karmaa huijariksi, hänhän on taitava esiintyjä ja viihdetaiteilija, kaikki kunnia siitä, vaan koska ohjelman jälkeen internetin keskustelupalstat täyttyivät enemmän tai vähemmän tuohtuneista kommentoijista, jotka huusivat "huijaria", "noitaa" ja muita kuvottavia asioita, kuin keskiajalla eläisimme. Kiihkouskovaiset olivat jo kaivamassa noitarovioitaan esille. Sairasta menoa. Kyyniset ateistit taas väittivät kivenkovaan tietävänsä että teknologian avulla oli nuo temput tehty. Halpana huijauksena, niin että verhon takaa vakoillut avustaja kuiskasi sanat Nooran salaiseen korvakuulokkeeseen.
Onneksi asianlaita ei kuitenkaan ollut tuollainen halpahintainen huijaus, vaan taitavasti ihmismielen oikkuja hyväksikäyttävä illuusioesitys.
Jo ennen mitään temppuja Noora Karma kertoi, että mentalismi perustuu illuusioon.
Vähän ehkä itseänikin harmittaa oman ylivertaisen tarkkaavaisuuteni ja salamannopean päättelykykyni tuoma viisaus, jolla pystyn päättelemään taikatempun tekotavan, jo kun sitä ollaan vielä suorittamassa (hyvä esimerkki on taikatemppujen paljastus-ohjelmasarja, Magic's Biggest Secrets Finally Revealed, jonka jokaisen tempun tekotavan keksin jo ennen kuin sitä oli saatu päätökseen). Kyyninen ja epäilevä asenne kaikkeen "yliluonnolliseen" ja selittämättömään vie pois sen lapsenomaisen ilon ja hämmästyksen tunteen, jonka taikatemput joskus vuosia sitten vielä minussakin herättivät (lapsena myös harrastin vähän taikatemppujen tekemistä, tyyliin kupit ja pallot sekä yksinkertaiset korttitemput). Haluaisin kokea tuon nautinnon vielä uudestaan, mutta pelkään että ihmeisiin uskova sisäinen lapseni on jo kasvanut liian vanhaksi ja oppineeksi, eikä hämmästykselle enää riitä sijaa.
Mistä pääsemmekin post-modernin ihmisen eksistentiaaliseen ahdistukseen olemassaolon turhuudesta...
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Maailman paras peli
Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi (366 päivää itse asiassa, sillä on karkausvuosi) Skyrim-videopelin julkaisemisesta. Se julkaistiin eeppisenä päivämääränä 11.11.11.
Koska olen jo vuoden pelannut Skyrimia, voinen huoletta todeta että se on maailman paras peli.
En nimittäin ole kaivannut mitään muuta pelattavaa koko vuoden aikana. Pelit-lehden, Suomen parhaan ja arvostetuimman pelialan julkaisun arvosteluasteikko peleille on nollasta sataan. Mikään peli ei ole koskaan saanut nollaa eikä sataa pistettä. Nollan pisteen saaminen on täysi mahdottomuus, sillä silloin kyseessä oleva peli ei voisi olla olemassa. Kaikkein surkeimmatkin peliviritelmät, jota ovat täysin pelikelvottomia saavat vähintään 30-40 pistettä Pelitissä. Perushyvät pelit saavat 70-80 pistettä. Todella hyvät pelit 80-90 pistettä tai enemmän. Mutta mikään peli ei ole koskaan saanut täyttä sataa pistettä. Jos olisin itse Pelit-lehden peliarvostelija, antaisin Skyrimille sata pistettä. Mikääs muu peli ei sitä ansaitsisi, mutta Skyrimille voisin täydet pinnat antaa. Sataa psitettä ei ole koskaan annettu, sillä toimittajat katsovat sen tarkoittavan täydellistä peliä, eikä heidän mielestään täydellisyyttä voi koskaan saavuttaa. Jos peli olisi täydellinen, se tekisi ilmestyessään kaikki muut pelit turhiksi, koska pelaaja ei välttämättä haluaisi enää mitään muita pelejä koskaan pelata.
Skyrim on käytännössä saavuttanut tuon meriitin. En ole vuoteen pelannut mitään muuta peliä. En uskonut itsekään että niin voisi käydä, mutta niin on tapahtunut, eikä Skyrim kyllästytä vieläkään pätkääkään. Olen käyttänyt Skyrimin pelaamiseen 140 tuntia (monet ovat pelanneet sitä vielä paljon enemmän), enkä ole hankkinut siihen vielä ainuttakaan lisäosaa, jotka tuovat rutkasti lisää pelisisältöä. Olen pelannut Skyrimin päätehtävän läpi, ynnä monia sivupäätehtäviä. Pikkutehtäviä olen suorittanut sadoittain.
Peli ei vain osaa kyllästyttää, aina löytyy uutta tekemistä. Olen pelannut ainoastaan yhdellä hahmolla, joten olen kokeillut vasta yhtä pelattavaa rotua pelin kymmenestä vaihtoehdosta. Olen pelannut ainoastaan soturina, vaikka voisin kokeilla myös maagina tai hiipparina pelaamista. Olen pelannut vain mieshahmolla, mutta naisellakin voisi pelaamista kokeilla.
Skyrim on täydellinen peli. Se on niin laaja että sisältö ei lopu miltei koskaan. Peli myös generoi erilaisia minitehtäviä loputtomasti, jos kaiken muun on jo suorittanut. Paras ominaisuus Skyrimissa on kuitenkin sen maailman uskomaton eläväisyys, pienenpientenkin yksityiskohtien runsaus, mikä saa pelaajan todella elämään tuossa fantastisessa maailmassa. Immersio on erittäin vakuuttava. Skyrimissa on toki omat puutteensä, mutta ne ovat vähäpätöisiä verrattuna muiden pelien puutteisiin. Peli on The Elder Scrolls sarjan kruununjalokivi, joka jatkaa Morrowindin ja Oblivionin kunniakasta perintöä, pistäen aina vain paremmaksi.
Bethesda Softworks ei tee uutta Elder Scrolls peliä ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Sarjan pelit ilmestyivät seuraavina vuosina: Arena 1994, Daggerfall 1996, Morrowind 2002, Oblivion 2006, Skyrim 2011. Näiden lisäksi Bethesda tekee Fallout-pelejä, kolmososasta lähtien, joka ilmestyi 2008. Seuraavaksi ilmestynee Fallout 4, johon menee vielä pari vuotta ja ehkä siitä parin vuoden päästä The Elder Scrolls VI. Lisäksi The Elder Scrolls Online on tulossa 2013, mutta siitä vastaa eri pelistudio, ikävä kyllä. Joten Skyrim tulee pysymään maailman parhaan pelinä ainakin 2015-2016 asti, kunnes sarjan seuraava mestariteos julkaistaan.
Nyt voisinkin taas uppoutua Skyrimin maailmaan... FUS RO DAH!
Koska olen jo vuoden pelannut Skyrimia, voinen huoletta todeta että se on maailman paras peli.
En nimittäin ole kaivannut mitään muuta pelattavaa koko vuoden aikana. Pelit-lehden, Suomen parhaan ja arvostetuimman pelialan julkaisun arvosteluasteikko peleille on nollasta sataan. Mikään peli ei ole koskaan saanut nollaa eikä sataa pistettä. Nollan pisteen saaminen on täysi mahdottomuus, sillä silloin kyseessä oleva peli ei voisi olla olemassa. Kaikkein surkeimmatkin peliviritelmät, jota ovat täysin pelikelvottomia saavat vähintään 30-40 pistettä Pelitissä. Perushyvät pelit saavat 70-80 pistettä. Todella hyvät pelit 80-90 pistettä tai enemmän. Mutta mikään peli ei ole koskaan saanut täyttä sataa pistettä. Jos olisin itse Pelit-lehden peliarvostelija, antaisin Skyrimille sata pistettä. Mikääs muu peli ei sitä ansaitsisi, mutta Skyrimille voisin täydet pinnat antaa. Sataa psitettä ei ole koskaan annettu, sillä toimittajat katsovat sen tarkoittavan täydellistä peliä, eikä heidän mielestään täydellisyyttä voi koskaan saavuttaa. Jos peli olisi täydellinen, se tekisi ilmestyessään kaikki muut pelit turhiksi, koska pelaaja ei välttämättä haluaisi enää mitään muita pelejä koskaan pelata.
Skyrim on käytännössä saavuttanut tuon meriitin. En ole vuoteen pelannut mitään muuta peliä. En uskonut itsekään että niin voisi käydä, mutta niin on tapahtunut, eikä Skyrim kyllästytä vieläkään pätkääkään. Olen käyttänyt Skyrimin pelaamiseen 140 tuntia (monet ovat pelanneet sitä vielä paljon enemmän), enkä ole hankkinut siihen vielä ainuttakaan lisäosaa, jotka tuovat rutkasti lisää pelisisältöä. Olen pelannut Skyrimin päätehtävän läpi, ynnä monia sivupäätehtäviä. Pikkutehtäviä olen suorittanut sadoittain.
Peli ei vain osaa kyllästyttää, aina löytyy uutta tekemistä. Olen pelannut ainoastaan yhdellä hahmolla, joten olen kokeillut vasta yhtä pelattavaa rotua pelin kymmenestä vaihtoehdosta. Olen pelannut ainoastaan soturina, vaikka voisin kokeilla myös maagina tai hiipparina pelaamista. Olen pelannut vain mieshahmolla, mutta naisellakin voisi pelaamista kokeilla.
Skyrim on täydellinen peli. Se on niin laaja että sisältö ei lopu miltei koskaan. Peli myös generoi erilaisia minitehtäviä loputtomasti, jos kaiken muun on jo suorittanut. Paras ominaisuus Skyrimissa on kuitenkin sen maailman uskomaton eläväisyys, pienenpientenkin yksityiskohtien runsaus, mikä saa pelaajan todella elämään tuossa fantastisessa maailmassa. Immersio on erittäin vakuuttava. Skyrimissa on toki omat puutteensä, mutta ne ovat vähäpätöisiä verrattuna muiden pelien puutteisiin. Peli on The Elder Scrolls sarjan kruununjalokivi, joka jatkaa Morrowindin ja Oblivionin kunniakasta perintöä, pistäen aina vain paremmaksi.
Bethesda Softworks ei tee uutta Elder Scrolls peliä ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Sarjan pelit ilmestyivät seuraavina vuosina: Arena 1994, Daggerfall 1996, Morrowind 2002, Oblivion 2006, Skyrim 2011. Näiden lisäksi Bethesda tekee Fallout-pelejä, kolmososasta lähtien, joka ilmestyi 2008. Seuraavaksi ilmestynee Fallout 4, johon menee vielä pari vuotta ja ehkä siitä parin vuoden päästä The Elder Scrolls VI. Lisäksi The Elder Scrolls Online on tulossa 2013, mutta siitä vastaa eri pelistudio, ikävä kyllä. Joten Skyrim tulee pysymään maailman parhaan pelinä ainakin 2015-2016 asti, kunnes sarjan seuraava mestariteos julkaistaan.
Nyt voisinkin taas uppoutua Skyrimin maailmaan... FUS RO DAH!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)