Aseet pois epäkelvoilta

Taas sattui todella kauhistuttava tragedia Yhdysvalloissa, kaksikymmenvuotias pojankloppi surmasi 27 ihmistä koulussa, joista kaksikymmentä oli 6-7-vuotiaita pikkulapsia (ja yksi ampujan oma äiti heidän kotonaan). Järkyttävälle teolle ei saada selitystä, koska raukkamainen pelkuriterroristi ampui tietenkin itsensä samalla kertaa välttyäkseen seuraamuksilta.
Selitykseksi kelvatkoon taas kerran syrjintä, koulukiusaaminen, perheen hajoaminen, huono itsetunto, tunne riittämättömyydestä, ystävien puute, rakkauden puute, syrjäytyminen, vääristynyt oikeustaju, empatian kehittymättömyys, harhaiset kuvitelmat omasta vallasta ja samanmielisten hullujen sympatian saaminen internetistä.
Sanalla sanoen poika oli hullu. Aivan saman tekevää miten hän oli tullut hulluksi, hän oli hullu, jolla oli ase. Ainut asia mitä voidaan muuttaa on että hulluilta otetaan ase pois. Hulluja on ollut kautta historian ja tulee aina olemaan, jotkut omaavat jo synnyttyään huonot eväät maailmassa selviytymiseen, toisen kehittyvät hulluiksi, tai jäävät kehittymättä täysipäisiksi, ympäristön tai oman toiminnan vaikutuksesta.

Aivan sama. Hulluutta ei voida poistaa.

Aseet voidaan.Yhdysvalloissa on 89 asetta sataa ihmistä kohti, suunnilleen yhtä paljon kuin kaikissa muissa maailman maissa yhteensä. Suomi killuu tilastoissa kolmannella sijalla Jemenin jälkeen. Täälläkin on aivan liikaa aseita, noin 45 sataa ihmistä kohti. Osa on metsästysaseita, osa sodanaikaisia muistoja, osa urheiluaseita. Aivan sama. Kaikki pois. Piste. Sille ne massamurhat loppuvat, eivät mitenkään muuten.
Aseita saa ainoastaan olla armeijan ja poliisin käytössä, muut eivät niitä mihinkään tarvitse.
Armeijalla täytyy olla aseita, sillä muuten koko armeija on täysin tyhjänpäiväinen eikä pysty puolustautumaan ketään vastaan, koska muut armeijat eivät taatusti ole luopumassa aseistaan. Jos toisilla on, meilläkin täytyy olla, muuten meidät jyrätään. Vahvimman laki. Hyvä tietenkin olisi jos koko ihmiskunta saataisiin luopumaan aseista samalla kertaa, mutta näin ei tule ikipäivänä tapahtumaan, joten se on aivan turhaa haihattelua.
Poliisilla täytyy olla aseita, sillä vaikka aseet tehtäisiin laittomiksi, aina rikolliset niitä jostain saisivat käyttöönsä, joten poliisilla täytyy olla rikollisia vastaan vähintään yhtä järeät pakkokeinot käytössä.
Metsästäjät eivät tarvitse ampuma-aseita. Metsästys on vain harrastus. Sitä voi suorittaa ilman ruutikäyttöisiäkin aseita, kuten vanhanhyvänajan tyyliin jousella ja nuolilla. Tai keihäillä, verkoilla, ansoilla ym.
Urheiluammunta lajina on turha, ja sen voi lakkauttaa. Kaikki lajit ampumahiihdosta skeetiin on tarkoitettu joko ihmisten tai eläinten tappamisen harjoittamiseksi. Maalitauluun voi heittää vaikka tikkaa tai ampua hernepyssyllä. Tai sillä jousella tietenkin.
Asekeräilijät joutuvat luopumaan toimivista aseista ja keräilemään deaktivoituja aseita ja/tai replikoita, joita ei saa toimiviksi.
Aseenkantajat, jotka pitävät asetta itsepuolustukseksi, ja omaksi enemmän henkiseksi kuin fyysiseksi turvakseen, ovat enemmän riskitekijä kuin mitään muuta, ja heiltä aseet pitää ottaa pois aivan ensimmäisenä.

Näin estetään hullujen pääsy käsiksi aseisiin. Ainakin se tulisi olemaan äärimmäisen hankalaa verrattuna nykyiseen tilanteeseen jossa kuka tahansa voi ruveta murhaamaan viattomia sivullisia käden käänteessä. Yhdysvaltojenkin tuoreimmassa tapauksessa kloppi oli ottanut rynnäkkökiväärin äitinsä asekokoelmasta. Mihin äiti tarvitsee asetta? Mihin kokoelmallista aseita? Mihin rynnäkkökivääriä? Vastaus on: ei mihinkään. Pois vaan tuollaiset.
Varsinkin ihmetyttää miksi yksityishenkilöt saavat ostaa rynnäkkökivääreitä ja konetuliaseita, joita ei ole suunniteltu mihinkään muuhun kuin suurten ihmisjoukkojen tappamiseen mahdollisimman nopeasti.

Ruudin keksiminen on pilannut ihmiskunnan. Ruutiaseet pilasivat armeijat, sotilaat, ihmiset, yhteiskunnat, kaiken. Ennen vanhaan sotilaat olivat oikeita sotilaita, koulutetuja ammattilaisia, rautaisia miehiä hyvässä fyysisessä kunnossa, moraaliltaan suoraselkäisempiä, kunniallisempia, tottelevaisempia ja kaikin puolin pätevämpiä kuin nykysotilaat. Ampuma-aseet tekivät sotilaista pelkureita. Tai oikeastaan pelkureista sotilaita. Tämä on erittäin huono asia. Nykyään kuka tahansa voi olla tappaja. Se on aivan liian helppoa. Ase käteen, huido ympärillesi ja paina liipaisinta, varmaan joku jo kuoli. Jopa lapsi voi aseella tappaa, ja usein niin tekeekin, koska heitä värvätään kehitysmaissa sotilaiksi, jos on aikuisista miehistä pulaa. Naisiakin voi olla sotilaina nykyään, mikä on myös väärin. Ase antaa vallan päättää elämästä ja kuolemasta sellaisenkin ihmisen käsiin, joka ei ole kykenevä siitä päättämään. Toista oli ennen, miekkojen ja keihäiden jaloon aikaan, kun sotilaan täytyi oikeasti kohdata vihollinen silmästä silmään, iskeä terä hänen vatsaansa, saada pulppuavaa verta päällensä, nähdä kauhunilme toisen ihmisen kasvoilla ja tuntea hänen viimeinen henkäyksensa ja kaatuvan ruumiinsa paino sen lysähtäessä elottomana maahan. Se antoi varmasti perspektiiviä siitä mitä oikeasti eläminen, kuoleminen ja tappaminen merkitsee. Nykyisillä turhanpäiväisillä pelkuriraukoilla ei ole siitä mitään käsitystä. En väitä että itsellänikään olisi, vaikka olenkin harrastanut miekkailua, jousiammuntaa ja muita muinaisia aseita, niiden rakentamista, käyttöä ja erilaisia tekniikoita ihmisen hengiltä ottamiseen ja vaikka olen monet kerrat koittanut mahdollisimman elävästi kuvitella miltä tappaminen tuntuisi.
Silti en tule koskaan elämässni tappamaan ketään ihmistä, kaikkein viimeisimpänä itseäni, sillä rakastan elämää liian paljon.

Elämän rakastaminen on ominaisuus joka tuntuu kokonaan puuttuvan sellaisilta ihmishirviöiltä, jotka kykenevät terrori-iskuihin ja muihin hirmutekoihin. Toki nuokin hirviöt ovat ihmisiä, en yritä vieroittaa heitä itsestäni ja muista ihmisistä, mutta he ovat vajavaisia ihmisiä, alikehittyneitä yksilöitä. Heiltä puuttuu jotain. He ovat vammaisia. He ovat mielenvikaisia, hulluja, mielisairaita, mielipuolia, kieroonkasvaneita, ymmärrykseltään rajoittuneita, tai kokonaan todellisuuden tajun menettäneitä henkilöitä. Silti ihmisiä. Ikävä kyllä.

Ennen tällaisia tapauksia ei ollut. Miksikö? Siksi ettei tuollaisilla ihmiskunnan häpeätahroilla ollut välineitä purkaa omaa tuskaansa muihin. He tekivät itsemurhan. Kaikki kouluampujathan tekevät nykyään samalla itsemurhan. Jotkut puhuvat laajennetuista itsemurhista. Nuo massamurhaajat ajattelevat että lähtevät maailmasta vieden niin monta muuta ihmistä mukanaan kuin kykenevät. Se ajatus antaa heille edes jonkinlaisen vallantunteen, koska he ovat muuten täydellisesti epäonnistuneet surkeassa ja lyhyessä elämässään. Tällaista vallantunnetta ei nimenomaan tule missään nimessä sallia tuollaisille heikkoluontoisille aivokääpiöille. He ovat ihmislajin heikkoja yksilöitä, joiden on määrä kuolla pois jakamatta geenejään eteenpäin. Epäkelpojen ei kuulu selvitä. Ihminen on ruutiaseiden keksimisellä vienyt tarinaamme huonoon suuntaan, koska nyt moni kelvollinen kuolee samalla kun epäkelpo päättää päivänsä.

Linnan juhlat

Suomen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto 6.12.2012 keräsi taas sankoin joukoin televisionkatsojia kotisohviensa ääreen, ja mikäs sen mukavampi on itsenäisyyspäivän iltaa viettää kuin muiden tyylitajuttomuutta arvostellen, katkerana ja kateellisena siitä ettei himoittu kutsu taaskaan kolahtanut omasta postiluukusta.

Kuitenkin paljonkin olisi sanottavaa ihmisten tyylistä, ja siitä keitä linnaan ylipäätään oli kutsuttu.
Kättelyjonoa katsellessa pistivät silmään erityisestti huonosti pukeutuneet miehet ja naiset, eli ne, jotka eivät olleet etiketin mukaisesi puettuja.
Miehissä eniten häiritsivät, kuten joka ikinen vuosi, ne vasemmiston (köyhälistön) ja perussuomalaisten (junttien) edustajat, jotka eivät suostuneet pukeutumaan frakkiin, vaan tulivat paikalle tummassa puvussa. Tumma puku ei ole ollenkaan riittävän juhlava asuste valtakunnan ykköstilaisuuteen, tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhliin. Silloin pukeudutaan frakkiin eli hännystakkiin. Ei pukuun, eikä edes smokkiin. Kaulassa on rusetti, eikä solmio.
Mutta nuo köyhät ja köyhänmieliset, tyylitajuttomat juntit eivät suostuneet kunnioittamaan Suomen tasavallan presidenttiä, muita arvovieraita, eivätkä Suomen kansaa edes sen vertaa että olisivat pukeutuneet tilaisuuteen sopivalla tavalla, kun heidän kutsumisensakin kyseiseen tapahtumaan on hieman kyseenalaista.

Pertti "Veltto" Virtanen (ps) piti iänikuisen baskerinsa päässään kätellessään presidenttiä, mikä ei tietenkään ole etiketin mukaista, vaan erittäin huonoa käytöstä. Hattu otetaan pois missä tahansa sisätiloissa, puhumattakaan jos ollaan menossa presidenttiä kättelemään suorassa valtakunnallisessa televisiolähetyksessä. Sen lisäksi hän jäi hurraamaan kameroille kädet ilmassa punaisella matolla, mikä ei ole soveliasta myöskään.

Timo "Jytky" Soini (ps) oli ihme ja kumma pukeutunut frakkiin, minkä toki pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta kun perussuomalaisesta poliitikosta on kysymys, ei yleensä kannata odottaa mitään. Mutta ikävä kyllä mikään ei näytä hyvältä tynnyrinkokoisen vatsan päällä, Soinin täytyisi ehdottomasti ruveta tiukalle ja pitkälle laihdutuskuurille. Etoo katsoa moista punkeroa.

Viime vuonna juhlat röyhkeästi väliin jättänyt Teuvo "Sahamies" Hakkarainen (ps) tuli kaikessa junttiudessaan paikalle "velvollisuudentunnosta", sana jonka merkitystä hän ei itse ole eläissään toteuttanut, ja kuten arvata saattoi, tapajuopon tie kävi booliastialle heti kun silmä vältti, ja itsensä humalaan lipittänyt kansan"edustaja" jouduttiin heittämään ulos linnasta hänen alettuaan räyhätä.

J. Henrik "Poski" Tiihonen, oli kutsuttu vain koska hän oli tukenut Sauli Niinistöä tämän presidentinvaalikampanjassa. Räppäri oli pukeutunut kalliiseen Louis Vuittonin pukuun, mutta vain pukuun. Frakki sen olla pitää, aivan sama miten kallis ja hieno puku olisi tarjolla. Luulisi että menestyneellä räppärillä olisi ollut varaa ostaa merkkifrakkikin.

Monen frakkipukuisen miehen valkoiset frakkiliivit pilkistivät esiin mustan frakkitakin etuliepeiden alta, mikä ei ole etiketin mukaista. Ihan pienestä pilkahtelusta en viitsisi valittaa, mutta joidenkin liivit olivat valahtaneet vähintään kymmenen senttimetriä takin alapuolelle, mikä näytti jo todella typerältä. Ongelma oli pahin keski-ikäisillä, elintasoaan huomattavasti kasvattaneilla herroilla, ja tottahan se on että lihavan päällä mikään vaate ei näytä hyvältä, ainakaan niin hyvältä kuin se näyttäisi sopusuhtaisemman ihmisen päällä. Laihduttakaa hyvät herrat.

Kaikkein hävettävimpiä olivat kuitenkin ne elämäntapakieltäytyjät, jotka eivät suostuneet tulemaan juhliin, vaikka heidät oli sinne kutsuttu. Periaatesyistä pois jääneet perussuomalaiset kansanedustajat saisivat hävetä ala-arvoista käytöstään.

Naisten juhlapuvuissa on enemmän vaihtelua, kuten aina, mikä on epäreilua miesten kannalta. Kuitenkin samat pari pukua toistuvat melkein kaikilla naisvierailla. Tänä vuonna oli muodissa yksiolkaiminen "Diana"-puku, joka oli hieno, mutta hivenen ylikäytetty. Väreistä käytetyin tällä kertaa oli sininen, liekö kokoomuslaisen presidentin kunniaksi? Punainen oli myös suosittu, kuten aina, punainen juhlapuku on klassisin ja ehkä kaikkein kaunein mitä naisella voi olla.

Ritva "Kike" Elomaa (ps) oli pukeutunut siniseen pukuun, josta ei ole kauheasti valittamista, paitsi ehkä hihat, jotka olisi voinut jättää pois kokonaan, mutta hänen itsepäisyytensä pukeutua vain siniseen menee yli ymmärryksen.

Tarja Halonen oli pukeutunut pukuun jota hän oli käyttänyt jo kahdesti aiemmin linnan juhlissa, vuosina 2007 ja 2011. Kyllä nyt presidentti voisi panostaa vähän enemmän ja hankkia joka vuodelle oman puvun. Varsinkin kun kyseinen puku ei ruskeanvihreine sävyineen ole kauhean silmäähivelevä.

Kaikki naiset, jotka olivat jo tanttaiässä, ja hieman pulskistuneita, olivat, kuten tavallista, pukeutuneet mitäänsanomattomiin kolttuihin, jotka muistuttivat juhlamekon sijaan enemmän puolijoukkuetelttaa, usein niin värityksensa kuin muotonsakin perusteella. Sääli että niin moni keski-ikäinen nainen on päästänyt itsensä rupsahtamaan ja lihomaan. Laihduttakaa hyvät naiset.

Kaikki silmälasipäiset ihmiset voisivat myös käyttää piilolinssejä, ainakin linnan juhlissa, on sen verran hieno tilaisuus kuitenkin, ja varsinkin jos on kovin näkyvät paksut kehykset laseissa.

Myös linnan kutsuvieraslista herätti kummeksuntaa. Työmies kutsuttu. Millähän perusteella? Miksi juuri hän? Miten oli valittu yksittäinen työmies? Arpomalla vai?
Koko juhlia katsellessa en voinut välttyä ajattelemasta miten paljon hienompi tilaisuus olisi vielä ollut, jos juhlavieraat olisivat kaikki oikeasti valtakunnan kermaa. Nyt kun mukana ovat kaikki kaksisataa kansanedustajaa (paitsi röyhkimykset, jotka jättävät juhlat väliin), mukaan mahtuu kymmenittäin ihmisiä, joiden ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa olevan edustavia, saati sitten kermaa. Kyllä valtion hienoimpien juhlien vieraslista pitäisi koostua valtion hienoimmista ihmisistä. Jos tällainen on jo nykyään tarkoituksena, ei voi kuin surkutella Suomen valtion köyhää tilaa, sillä kaiken maailman turhia julkkiksia ja muita "ei-keitään" oli linnan itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsuttu.

Lävistykset ovat rumia

Lävistykset ovat nykyään suuressa muodissa aivan kuten tatuoinnitkin. Lävistyksissä tatuointeja huonompi asia on että niitä otetaan kasvoihin, joita juuri kukaan ei kehtaa sentään tatuoida. Lävistysten parempi puoli tatuointeihin verrattuna on että ne saa otettua pois, tosin niistä jää ikävä reikä ihoon, jonka parantuminen voi kestää hyvinkin kauan.

Lävistyksiäkin on ihmiskunta harrastanut jo ammoisista ajoista lähtien, mutta se ei toki tarkoita että lävistykset olisivat automaattisesti, ja aina, kauniita. Suurin osa niistä onkin rumia.
Vastustan kaikkia muita lävistyksiä paitsi korvakoruja (ja niissäkin vain yksi reikä korvannipukassa on sallittu, eikä missään nimessä venytetty reikä!)
Lävistyksiä ottavat nykyään miehet ja naiset, nuoret tietenkin vanhoja enemmän, sillä vasta hiljattain ovat tulleet muotiin muut kuin korvakorut. Enemmän ja enemmän näkee extreme-kokeilunhaluisia ihmisiä, jotka ovat pilanneet kasvonsa rei'ittämällä ne täyteen koruja tai venyttämällä kasvojenosiaan muodottomiksi. Miten voi ihminen vihata omia kasvojaan niin paljon että muokkaa itsestään elävän hirviön? Miksi mikään ei riitä? Jotkut ovat selvästi jääneet koukkuun lävistyksiin, niin kuin tatuointeihinkin, aina pitää saada lisää ja aina hurjempaa. Kapinaa yhteiskuntaa ja vallitsevia normeja vastaan? Idiotiaa, sanon minä. Sulkee myös monen työpaikan oven pysyvästi.

Kaikkein kauheimpia lävistyksiä ovat venytyskorut, jotka venyttävät esim korvia, nenää tai huulia muodottomiksi lihanpaloiksi, joissa on valtavat reiät. Orjakaupan aikaan eräät afrikkalaiset naiset venyttivät alahuulensa muodottoman isoiksi lätyiksi pitämällä aina suurempia ja suurempia "lautasia" huulessaan. Tämä sen takia että epämuodostuneet ja rumat naiset eivät kelvanneet edes orjiksi ja heitä ei laivattu Amerikkaan.

Ihonalaiset paukamat, sarvet yms. ovat venytyskorujen kanssa samalla sijalla hirveimpien lävistysten kanssa. Pään epämuodostumilta ja kasvaimilta näyttävät muhkurat ovat käsittämättömän hirveitä.

Muut vartalokorut. Tanko niskassa tai rinnassa, renkaita selässä, kaikki aivan kamalia. Näyttävät finneiltä, ruvilta tai epämuodostumilta ihossa.

Nenäkorut. Pahin on keskellä oleva nenärengas, jollainen sopii vain härille. Toiseksi pahin on nenänvarren yläosan lävistävä tanko silmien välissä. Seuraavaksi nenän sivulla oleva rengas tai muu koru. Ainut hyvä puoli nenän keskellä olevassa renkaassa on, että jos sen ottaa pois, reikä ei juurikaan näy.

Huulikorut. Ylä- tai alahuulessa oleva rengas tai tankopallo pilaa suun alueen kauniin ulkonäön, kamalaa. Huulikorun reiästä valuu vesi ulos ja koru voi vahingoittaa hampaitakin.

Kulmakorut. Kulmakarvojen ylittävä rengas tai lävistävä pallopäinen tanko on kauhea ja pilaa kulmakarvojen elegantin kaaren.

Kielikorut. Kielen lävistävä tanko on ruma ja turha lisäke, joka voi myös hangata hammaskiillettä pois, mikä on haitallista. Onneksi näkyy vain harvoin, mutta joillakin on ikävä tapa muljautella kielikorua suussaan, mikä on ällöttävää.

Ienkorut. Ylähuulen alla roikkuva rengas hankaa hammaskiilteen pilalle, ja on muutenkin rumannäköinen. Ainut hyvä puoli on että se ei näy koko ajan, ja jos sen ottaa pois, sen jättämää reikää ei huomaa.

Hammaskorut. Hammaskiilteen pilaava reikä hampaassa tai hampaan päälle liimattava koru, jota ei saa irti hammasta vahingoittamatta, kertakaikkisen typerä idea. Näkyy vain hymyillessä, mitä ei onneksi Suomessa liikaa harrasteta.

Nännikorut. Tangot ja renkaat nänneissä eivät sovi kenellekään. Haittaavat imetystä ja voivat olla muutenkin kivuliaita ja vaarallisia. Hyvä puoli on etteivät ne näy ulkopuolisille ollenkaan.

Napakorut. Parempi paikka lävistykselle kuin mikään muu kohta vartalossa, sillä napa on muutenkin kuopalla, eikä pieni reikä siellä haittaa niin kamalasti. Muttei napakoru kyllä yleensä kauhean hyvä idea ole. Onneksi ei näy vaatteiden alta kuin hyvin harvoin.

Korvakorut. Korvakorut voivat olla kauniita, ja perinteiset korut usein ovatkin, kunhan lävistys sijaitsee korvannipukassa, eli korvan alareunassa. Yksi reikä korvassa riittää, ja ylempänä korvanlehdessä sijaitsevat, esimerkiksi korvan reunan kiertävät renkaat tai koko korvan läpi kulkevat tangot eivät näytä hyvältä.

Tatuoinnit ovat rumia

Tatuoinnit ovat nykyään erittäin suosittuja. Onhan niitä aina ollut, ammoisista ajoista lähtien (Siperian haudoista on löydetty 2500 vuotta vanhoja tatuoituja skyytialaisten ruumiita), mutta vasta viime vuosikymmeninä on vartalon leimaamisesta tullut muotia kaiken kansan keskuudessa.
Tätä ennen tatuointeja oli lähinnä merimiehillä ja vangeilla, joiden karskiin imagoon ne (ehkä) sopivatkin.
Vastustan tatuointeja. Niin miesten kuin naisten, kaikenlaisia tatuointeja. Tatuointeja otetaan ilman pätevää syytä, lyhemmän tai pidemmän hetken mielijohteesta. Tatuoinnit ovat jos ei joka ikisellä kerralla, niin ainakin lähes aina rumia. Tatuointeja ei suunnitella yhteensopiviksi toistensa kanssa ja muutenkin syyt niiden ottamiseen ja tatuoinnin valintaan ovat huonoja. Tatuointeihin ja niiden ottamiseen jäädään koukkuun, en tunne yhtäkään tatuoitua, joka ei haluaisi enempää kuin yhden tatuoinnin. Sama asia kuin lemmikkieläinten kanssa: aina halutaan lisää kaikkea.
Myös tatuoijat ovat pääsääntöisesti huonoja: geneerisiä, itseään toistavia ja toisiaan matkivia lahjattomia kuvataiteilijoita, jotka käyttävät harjoituspaperinaan ihmisten ihoa. Anteeksiantamatonta toimintaa, sillä huono tatuointi on pysyvä rangaistus typerästä päähänpistosta.

Miksi tatuointeja otetaan?

Tyhmyydestä.
Hetken päähänpistosta.
Lahjaksi.
Muistoksi (rakkaan nimi/oma lapsi/kuollut sukulainen/lemmikki).
Koristeeksi.
Uskonnollisesta syystä.
Kuuluakseen joukkoon (merimiehet, vangit, jengiläiset, rikolliset, uusnatsit, yakuza).
Muoti-ilmiön takia (rockabilly, burleski, hipsterit).
Fanituksen takia (idolin nimi, naama tai logo).
Luomaan uusi identiteetti, jos vihaa vanhaa mitätöntä itseään ja haluaa tulla kuuluisaksi.
Persoonansa korostamiseksi.
Koska tatuoinnit ovat muodissa ja muillakin on.
Mukasyvällisen merkityksen takia (mietelause, "salainen" symboli).
Koukkuun jäämisen takia.

Nämä ovat kaikki huonoja syitä ottaa tatuointi. Hyviä syitä ei olekaan.

Tyhmät humalaiset päähänpistot, jekut ja ekstreme-kokeilut voidaan unohtaa syinä heti alkuunsa.

Lahjaksi saatu tatuointi ei ole hyvä syy, tatuointia ei kannata ottaa, jos muut sitä haluavat. Myöskin "aikuistumisrituaalina" kahdeksantoistavuotissyntymäpäivälahjaksi itse itselleen antama tatuointi on huono ajatus, vanhempien turhaa kapinointia ja mahdollisesti myöhemmin kaduttava päähänpisto.

Muistoksi otettu tatuointi on myös huono idea. Varsinkin oman rakkaan nimi sydämen keskellä. Jos kumppani vaihtuu, tulee tatuoinnista ikävä muistutus pieleen menneestä suhteesta. Ne ovat myös erittäin mauttomia. Samoin lasten nimet ja syntymäajat ovat aivan turhia tatuoinnin aiheita, kuin myös kuolleiden vanhempien. Jos rakastat läheisiäsi tarpeeksi, eivät he unohdu koskaan mielestäsi, etkä tarvitse ilmoitusta merkittynä ihoosi. Vielä pahempi on lemmikin kuoleman muistomerkki iholla.

Koristeeksi otettu tatuointi on turha. Muoti vaihtuu, mielipiteet vaihtuvat, koristeet vaihtuvat, mutta tauointi pysyy. Ei voi olla varma tykkääkö koristeesta enää vanhana. Ja miksei voi ottaa väliaikaista hennatatuointia koristeeksi, tai maalata ihoaan väliaikaisesti tai käyttää koruja, tai mitä tahansa, josta voi tarpeen tullen luopua? Tatuoinnista ei pääse eroon, vaikka haluaisi.

Uskonnolliset tatuoinnit ovat myös turhia. Ensinnäkin, jos joku todella uskoo jumalaan, raamattu sanoo, että älä koristele ihoasi millään lailla, tai herra suuttuu. Siispä uskonnollisten kuvien ottajat ovat tekopyhiä tai huonoja uskovaisia. Lähinnä näitä otetaan Latinalaisissa maissa, yhteenkuuluvuuden tunteen takia, koska useilla muillakin niitä on. Halutaan kuulua joukkoon. Turhaa.

Joukkoon kuulumisen takia merimiehet, sotilaat, vangit, rikolliset, moottoripyöräjengiläiset, uusnatsit, yakuza-gangsterit ja muut enemmän tai vähemmän epäilyttävät ryhmittymät ottavat ihoonsa kuvia, samanlaisia kuin muillakin ryhmän jäsenillä. Ne ovat usein symbolisia (suomileijona, hakaristi, Hells Angels-logo), mauttomia, geneerisiä, mielikuvituksettomia, rumia, vastenmielisiä, vihamielisiä muita kohtaan tai täysin sopimattomia tehden kantajastaan yhteiskunnallisen hylkiön. Vankien kaikki tatuoinnit pitäisi poistattaa.

Muoti-ilmiöt ja trendit luovat tatuointikuumetta, ja noiden ilmiöiden kannattajat haluavat merkitä itsensä kuuluviksi tiettyihin ryhmiin. Esim rockabilly ja burleskiharrastajilla on retrotatuointeja, pin-up-kuvia yms. Hipsterien tatuointeihin kuuluvat mauttomat iänikuiset mietelauseet kaunokirjoituksella, sydämet, kolmiot, silmät, perhoset ja kyyhkyset rinnan päällä. Nämä kaikki ovat ennalta-arvattavia, kökköjä, tylsiä, eivät todellakaan omaperäisiä, kertovat omistajastaan ainoastaan sen että hän on epävarma omasta identiteetistään ja on muiden ohjailtavissa. Ei todellakaan suositeltavaa.

Fanitatuoinnit, kuten idolin naama, nimi, bändilogo, elokuvahahmo tms. on myös typerä tatuoinnin aihe. Idolit voivat vaihtua, mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet muuttua täysin erilaisiksi, varsinkin nuorilla ihmisillä, jotka tällaisia tatuointeja ottavat. Tuskinpa mikään edellämainituista oikeasti omaa niin suurta ja mullistavaa merkitysta faninsa elämään, että tämän kannattaisi ottaa siitä pysyvä muisto tatuoituna ihoonsa. Ei ainakaan kannattaisi olla.

Jotkut ihmiset ovat tatuoineet koko kehonsa luurangoksi, tai tiikerin/leopardin värikuosein, vain sen takia, että tulisivat kuuluisiksi. Erittäin huono syy pilata loppuelämänsä työmahdollisuudet ja panna kaikki yhden kortin varaan, jos vaikka onnistaisi. Ihmiset ovat myös pettyneitä normaaliin itseensä, ja jos ei ole minkäänlaista talenttia tai omia kykyjä tulla kuuluisaksi ja menestyneeksi, tatuoivat sitten itsensä ylt'ympäri. Tämä ei tietenkään kerro kuin äärimmäisestä huomionhakuisuudesta, vaikka huomion kohde ei ole sellaista oikeasti ansainnut. Mitä on tehnyt Zombie-boy Rick Genest? Ei mitään, joku on vain tehnyt häneen karmaisevat luurankotatuoinnit.

Ihmiset jotka ottavat tatuoinnin "persoonansa korostamiseksi" ovat epvarmoja persoonastaan. Onko sitä olemassa, ja millainen se on, onko se sellainen kuin he haluaisivat sen olevan, ja millaisena muut ihmiset sitä pitävät? Tällaisten ihmisten tulisi miettiä miten he voisivat oikeasti muuttaa ajattelutapojaan, kehittää persoonaansa sisältäpäin, eikä yrittää paikata siinä olevia aukkoja ulkoisin keinoin, kuten piiloutuen tatuointien taakse.

Koska muillakin on, on yksi huonoimmista syistä ottaa tatuointi. Enää ei ole erilaista olla tatuoitu. Ei tarvitse ottaa tatuointia esittääkseen olevansa kova kaveri. Oikeastaan se on säälittävää, jos joku sen takia mustetta iholleen hakkaa. Myös tatuoinnin ottamisen aikainen kipu, ja sen sietäminen ei ole mikään saavutus josta tulisi haaveilla.

Jotkut kuvittelevat että on hienoa, kun ottaa syvällisen mietelauseen ihoonsa tatuoituna, mielellään kaunokirjoituksella, mielellään vieraalla kielellä. Tai sitten salainen symboli, mielellään hepreaksi tai kiinaksi, mielellään niin että kysyjille joutuu sitä selittämään. Tällainen on yleensä äärimmäisen noloa, mautonta, säälittävää ja turhaa. Se antaa kuvan pinnallisesta ihmisestä, joka on tatuoinut symbolin ihoonsa korostaakseen olematonta viisauttaan tai mielen harmoniaa, jota hänessä ei ole.

Viimeisenä syynä on tatuointeihin koukkuun jääminen. Tatuoinnit tuntuvat aiheuttavan riippuvuutta, niiden omistajat ovat niin niihin kiintyneitä, että haluavat aina vain lisää ja lisää. Koska noita pieniä tatuointeja ei ole alunperinkään suunniteltu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, on lopputulos yleensä kamalan ja hirveän välimaastosta oleva sotkuinen sekamelska ympäri vartaloa. Aina ei edes mietitä mitä halutaan, kunhan vain halutaan uusi tatuointi.

Movember on pilattu

No nyt se on ohi, Movember siis. Ja hyvä niin. On sitä taas saanut katsella suttuisia kuontaloita koulussa ja muuallakin.
Movemberilla oli ihan hyvä idea silloin kun se syntyi, ja vielä viime vuonnakin siitä taidettiin jotain mainita, mutta tänä vuonna tuntui unohtuneen koko tempauksen kansanterveyttä kohottava luonne.
Movember, eli "Moustache November", viiksimarraskuu, perustettiin Australiassa vuonna 2003, ja ideana oli että kaikki kampanjaan osallistuvat miehet leikkaavat naamakarvoituksensa sileäksi kuun alussa ja kolmenkymmenen päivän ajan kasvattavat viiksiä, minkä aikana ja jälkeen kampanjaan osallistuvat naiset harrastaisivat seksiä viiksimiesten kanssa. Tämä sen takia että säännöllinen seksin harrastaminen auttaa tehokkaasti ehkäisemään eturauhassyöpää, joka on maailmanlaajuisesti miesten toiseksi yleisin syöpä heti keuhkosyövän (lopettaisivat sen tupakoinnin!) jälkeen. 800 miestä kuolee vuosittain eturauhassyöpään Suomessa.
Kuitenkin koko Movember-tapahtuma on nyt muuttunut vain hassuttelukarnevaaliksi, jonka aikana saa luvan olla mauton kolmenkymmenen päivän ajan, vaikkei muuten kehtaisikaan. Joka toisella jannulla on ylähuulessa jos jonkinmoista hahtuvaa ja törkykalapuikkoa, mutta naiset eivät osallistu kampanjaan ollenkaan. Ja ei, päätöspäivän kekkereissä nähdyt imagoaan kohottavat puolijulkkisnaiset "ironisissa" hipsteritekoviiksissään eivät oikeasti osallistu kampanjaan niin kuin heidän(kin) kuuluisi.
Myönnetään, totuushan on että viikset ovat helposti mauttomuuden huipentuma, eivätkä sovi juuri kenellekään, ainakaan nykyaikana. Toista oli ennenvanhaan, edellisillä vuosisadoilla, kun viiksiä osattiin vielä hoitaa. Ja jos viikset eivät kunnolla kasva, älä edes yritä niitä kasvattaa, harvat amishaivenet nenän alla eivät tee kunniaa kenellekään, ovat ainoastaan naurettavan säälittävät.
Mutta silti, naiset, annoitteko viiksiä kasvattaville miehille? Yhtään tällaista tapausta ei korviini kuun aikana kuulunut, eikä kukaan nainen ollut viiksistä innoissaan. Kukaan ei edes muistanut naisten osuutta Movemberissa, kaikki vaan tuhahtelivat: "no onkos Movember menossa", kun viiksekkäitä miehiä paikalle ilmestyi.
Loppugaalassa kerättiin rahaa eturauhassyövän hoitoon, se on totta ja ihan kiva, mutta olisi paljon helpompi ehkäistä sitä ennalta täysin luonnollisella tavalla, joka tuottaa vieläpä nautintoa molemmille osapuolille, niin miehhille kuin naisillekin.

En ole katkera, koska en itse osallistunut Movemberiin, sillä viikset ovat mielestäni anteeksiantamaton tyylivirhe käytettynä ilman partaa, ja varsinkaan hoitamattomina, mutta silti olen pettynyt naisten olemattomaan panokseen miesten terveyden kohentamiseksi.