Polyfilia (polyamoria), monisuhteisuus

Polyfilia tarkoittaa "monisuhteisuutta", jotakin muuta kuin vain kahden ihmisen välistä rakkaudellista ja/tai seksuaalista suhdetta. Se on nykyajan ilmiö, jota asian harrastajat haluavat kutsuttavan nimellä polyamoria. Kuitenkin polyamoria on virheellinen sanayhdistelmä, siinä yhdistyvät kreikan sana poly (moni-) ja latinan sana amor (rakkaus). Tieteellisessä kielenkäytössä tulee käyttää joko kokonaan latinaan tai kokonaan kreikkaan pohjautuvia sanoja ja sanayhdistelmiä, ei kahta kieltä sekaisin. Siispä monirakkautta tarkoittava kreikankielinen sanayhdistelmä polyfilia on sopiva. Termiä ei tunnettu antiikin aikana. Polyfiilit luultavasti haluavat käyttää polyamoria-sanaa sen takia että heidän mielestään polyfilia mahdollisesti tuo mieleen pedofilian kaltaisia parafilioita ja olisi siten haitallinen heidän monisuhteiselle maailmankatsomukselleen. Polyfiilit myös käyttävät itsestään nimitystä "polyihmiset", joka tökeröydessään on naurettava, eikä tarkoita yhtään mitään. Ei homoseksuaalienkaan tarvitse käyttää itsestään nimeä homoihmiset. Puhumme siis polyfiliasta ja polyfiileistä.

Polyfilia on nykyajan ilmiö, mutta samankaltaisia tapoja on esiintynyt eri puolilla maailmaa kautta historian. Sitä on yleensä kutsuttu polygamiaksi eli moniavioisuudeksi. Polygamian muotoja ovat:

Polygynia: miehellä on monta vaimoa, haaremi, jalkavaimot, yleisin tapaus.

Polyandria: naisella on monta miestä, hyvin harvinaista.

Polyantropia (ryhmäavioliitto): usean miehen ja naisen välinen liitto, hyvin harvinaista.

Lisäksi on olemassa:

Promiskuiteetti (vapaa rakkaus): hippien 60-luvun kokeilu jossa ei ollut avioliittoja, kuka tahansa sai olla seksisuhteessa kenen tahansa kanssa (eihän se tietenkään toiminut, joka muistetaan aina mainita, ja josta muistavat aina polyfiilit mainita että se muistetaan aina mainita, mutta kun ei kerran toiminut, niin mainitaan vastedeskin).


Polyfilia ei toimi

Mutta voi, polyfilia ei oikeasti toimi. Ihmiset ovat mustasukkaisia ja kateellisia, useimmat eivät oikeasti halua elää monisuhteessa, ja useimmat niistä harvoista, jotka monisuhteessa elävät, eivät haluaisi sen olevan monisuhde, mutta he tyytyvät osaansa olosuhteiden pakosta, vähemmän ikävänä vaihtoehtona.

Katsoin vastikään polyfiliasta tehdyn televisiodokumentin, jossa annettiin asianosaisten, eli polyfiilien kertoa monisuhteisesta elämästään. Vasta-argumentointi jäi puuttumaan kuten tavallisesti jotakin erityisryhmää käsittelevässä piendokumentissa. Kuultiin ainoastaan polyfiilien kommentteja elämäntapansa puolesta sekä heidän valitustaan muiden ihmisten mielipiteistä ja – tietysti – lainsäädännöstä, joka on heidän mielestään epäoikeudenmukainen heitä kohtaan.

Dokumentissa oli esimerkkiperheitä (perheen käsite on näköjään menettänyt kaikki perinteiset merkityksensä, mutta en sano että tämä olisi huono tai hyvä asia), seuraavanlaisia:

Monisuhde 1: polyandria, yksi nainen, kaksi miestä.
Nainen oli ollut naimisissa miehensä kanssa jo pitkään ja heillä oli kolme lasta. Sitten nainen rakastui uuteen mieheen. Hän kertoi tästä miehelleen, joka ei kuitenkaan halunnut erota tai pakottaa naista luopumaan suhteesta. He päättivät kokeilla monisuhdetta. Käytännössä uusi mies muutti samaan taloon ja nyt kaikki kolme aikuista nukkuvat samassa sängyssä, nainen keskellä. Kerran he kokeilivat seksiä kolmen kesken, mutta miehet eivät siitä pitäneet (nainen piti, tietenkin), ja tämän jälkeen nainen on vieraillut vuorotellen kummankin miehen vällyjen välissä. Sitten kävi niin että nainen tuli raskaaksi, mikä oli odotettavissa, ja isänä oli uusi mies (sillä ensimmäinen mies oli steriloitu). Ensimmäinen mies oli osannut tätä odottaa ja hyväksyi tilanteen ja nykyään perheessä on neljä lasta, joilla kaikilla on kaksi isää.

Tässä esimerkissä ensimmäinen mies on henkilö, joka suvaitsee toisen miehen vaimonsa pedissä, jos tämä tekee vaimon onnelliseksi. Uhrautuvuutta tosirakkauden takia, vai tossun alla oleva nyhvö mies, joka ei halua että vaimo ottaa eron? Naisella on kissanpäivät, hän nauttii saadessaan olla suhteessa kahden miehen kanssa samaan aikaan. Toinen mies tyytyy osaansa, koska ylipäänsä on saanut naisystävän. Tämä ei ole monisuhde, sillä miehen eivät rakasta toisiaan, naisella on vain kaksi miestä.

Monisuhde 2: polyandria, yksi nainen, kaksi miestä.
Tiukan uskonnollisen perheen tyttö oli painostettu nuorena naimisiin, minkä johdosta hän oli joutunut naimaan nyhvön miehen. Tuo luuseri oli totaalinen hönökärsä, ei minkäänlaista karismaa. Nainen oli tietenkin jossain vaiheessa kyllästynyt mieheensä ja rakastunut toiseen mieheen. Ensimmäinen mies ei ollut uudesta suhteesta mielissään. Ensin he sopivat ehdoiksi että nainen saa suudella muita miehiä, mutta ei mennä pidemmälle. Tämä riitti naiselle jonkin aikaa, mutta ei lopullisesti. Lopulta nainen sai luvan olla intiimissä suhteessa toisen miehen kanssa. Ensimmäinen mies ei ollut tyytyväinen tilanteeseen, mutta hänellä ei käytännössä ollut vaihtoehtoja. Hän joko antoi vaimonsa käydä vieraissa, tai vaimo olisi ottanut eron, minkä jälkeen mies ei olisi saanut enää keltään, luuseri kun oli.

Tämä ei ole monisuhde, mies rakastaa naista, nainen ei rakasta miestä, nainen rakastaa uutta miestä. Surullinen tapaus.

Monisuhde 3: polygynia, yksi mies, kaksi naista
Tämä oli dokumentin ainut todelliseksi monisuhteeksi luokiteltava tapaus. Nainen ja mies olivat yhdessä. Nainen oli biseksuaali. Hän rakastui toiseen biseksuaalinaiseen. Hän ehdotti uuden naisen ottamista suhteeseen, tähän mies oli vain tyytyväinen. Kaikki kolme asuvat samassa asunnossa, nukkuvat samassa sängyssä ja harrastavat seksiä kaikki keskenään. Tämä toimii jossain määrin, kun lapsia ei ole. Joskus naiset peuhaavat vain kahdestaan ja mies tykkää katsella sivusta.

Miehelle mieluinen tilanne, kunhan ei kehity siihen että naiset jättävät hänet kokonaan ulkopuolelle. Biseksuaalinaisille myös mieleinen tilanne, mutta uuden naisen rakkaus miestä kohtaan on hieman kyseenalainen. "Hei sinä joka rakastat minua, voisitko rakastaa myös miestäni?" Onko aito tunne, pakotettu tunne, vai näyttelyä väliaikaisen lesbosuhteen saavuttamiseksi (niitä kun ei ole niin helppo löytää)?


Tunnen myös itse kaksi esimerkkitapausta.

Esimerkki 1: vapaa suhde
Nainen kertoi että hänellä ja hänen poikaystävällään oli avoin suhde. Kumpikin sai tapailla myös muita miehiä ja naisia ja sai harrastaa näitten kanssa mitä tahansa, kunhan ei rakastuisi heihin. Ei kestänyt kauankaan, kun suhde hajosi, poikaystävällä oli uusi tyttöystävä. Tällainen suhde ei ole ollenkaan kestävällä pohjalla, sen tiesi jo etukäteen että näin tulisi käymään, tyttö vain ei halunnut nähdä sitä.

Esimerkki 2: pettävä monisuhteilija
Miehellä oli kaunis tyttöystävä, mutta hänelle ei riittänyt yksi suhde. Hän oli henkilö, jolle mikään ei riittänyt, en ole koskaan elämässäni tavannut toista yhtä itsekästä ihmistä, ja toivon etten myöskään tule tapaamaan. Mies harrasti seksiä useiden muiden tyttöjen kanssa, ei kertonut tästä tyttöystävälleen, mutta retosteli kavereilleen. Hän halusi vapaan suhteen tai monisuhteen, jotta voisi itsekkäästi tunkea veijariaan joka rakoon, joka vastaan kävelee. Hän oli myös vähintäänkin bi-curious, sanoi haluavansa joskus kokeilla myös miesten välistä seksiä. Kaveri tosin halusi kokeilla aivan kaikkea. Tyttöystävänsä oli uskollinen ja sinisilmäinen, liian kiltti ja helposti huijattava. Suhde päättyi tietysti eroon syrjähyppyjen paljastuttua, kun tyttöystävä ei halunnut monisuhdetta. Mutta ei se poika tyttöystäväänsä rakastanutkaan, käytti vain hyväksi, niin kuin kaikkia muitakin ihmisiä.

Monisuhteilu päättyy aina ikävästi, jonkin osapuolen suruun. Kaikki eivät voi olla tyytyväisiä samaan aikaan. Lehdissä ja tv-dokumenteissa haastatellut polyfiilit ovat aina myös nuoria ihmisiä, harvoin yli kolmikymppisiä. Aika näyttää miten kauan tai vähän heidän monisuhteensa kestävät, yhtäkään vanhaa monisuhdetta ei ole olemassa.


Polygamia ei toimi

Vaikka polyfilia onkin uusi 1900-luvun ilmiö, polygamiaa on esiintynyt kautta historian ammoisista ajoista lähtien eri puolilla maapalloa, ja esiintyy vieläkin. Tosin siinä on aivan samat ongelmat kuin monisuhteilussa, ihmiset eivät ole tasa-arvoisia keskenään, mikä satuttaa joitakin osapuolia.

Polygynia, eli yhdellä miehellä monta naista, on lähes ainut polygamian muoto jota harrastetaan, ja on harrastettu. Tämä johtuu suoraan biologisista faktoista. Mies pystyy teoriassa siittämään tuhansia lapsia elämänsä aikana, kun taas nainen pystyy synnyttämään korkeintaan parikymmentä lasta elämässään (poislukien kaksos-, kolmos-, ja muut monisyntymät, joihin ei voi itse vaikuttaa). Lapsen tekeminen ottaa naisen elämästä huomattavasti suuremman osan kuin miehen elämästä ja naisen lisääntymiskykyinen aika on miehen vastaavaa lyhyempi. Naiselle riittää yksikin mies, kun taas mies kykenee lisääntymään useiden naisten kanssa samanaikaisesti. Tämä on biologinen totuus, koska eläimet (ihminenkin) pyrkivät aina vain siirtämään geeninsä eteenpäin seuraavaan sukupolveen. Siksi on hyödyllisempää että yhdellä miehellä on monta naista, kuin jos yhdellä naisella olisi monta miestä. Monimiehisessä suhteessa useimpien miesten geenit menisivät hukkaan.

Siispä polygynia on polygamioista toimivin vaihtoehto. Haaremeita on aina ollut. Muinaisajan sumerilaiset, babylonialaiset, assyrialaiset, egyptiläiset, persialaiset ja kiinalaiset kuninkaalliset pitivät haaremeita, joissa saattoi olla satojakin naisia. Heidät oli usein kerätty eri puolilta valtakuntaa, ja saatu lahjaksi eksoottisina tuliaisina muilta hallitsijoilta. Tämä on hyvä geenipoolin monipuolistumisen kannalta.
Geneettisesti haaremi on siis hyvä asia. Mutta moraalisesti ei.
Niinkuin kaikki monisuhteet, haaremit ovat moraalisesti vääriä. Niistä aiheutuu hupia ja iloa yhdelle, ja väliaikaisesti vaihtelevalle toiselle, mutta katkeruutta ja surua kaikille muille.
Hallitsijalla oli tietysti hauskaa, kun vaimoja riitti vuoden jokaiselle päivälle, tai oikeastaan yölle, eihän hän juuri muuta tehnyt haareminsa kanssa, kuin harrasti yöllisiä vierailuja. Hallitsijan ensimmäinen vaimo oli päävaimo, joka ei varmasti ollut iloinen miehensä haaremista, mutta jolla ei ollut asiaan vaikutusmahdollisuutta. Päävaimon ensimmäinen poika oli yleensä kruununperijä. Muut vaimot olivat jalkavaimoja, jotka olivat päävaimoa vähempiarvoisia. He saattoivat olla pakotettuja haaremittariksi. He olivat tavallaan vankeja, luksusorjia, joita kohdeltiin hyvin. Heitä vartioivat useimmiten eunukit, jotteivat miehet kykenisi saastuttamaan hallitsijan omaisuutta. Jalkavaimojen ja hallitsijan lapset olivat äpäröitä, joilla ei ollut oikeutta kruunuun. Tämä aiheutti joskus verisiä valtataisteluja vaimojen yrittäessä nousta valtaan tekemällä pojistaan kruununperijöitä. Useimmiten murhauttamalla ylempänä kruununperimysjärjestyksessä olevat pojat.
Haaremi aiheuttaa siis kateutta, katkeruutta, mustasukkaisuutta, surua, vihaa ja jopa lapsenmurhia. Ei siis kovin kannatettava systeemi.

Haaremeita on vielä nykyäänkin, vaikka ne ovat auttamattomasti vanhentuneita. Nykyajan haaremit kuuluvat tiukkoihin vanhoillisiin uskontokuntiin, kuten muslimit ja mormonit.
Jotkut muslimimiehet ottavat monta vaimoa, mutta tämä ei ole kovin yleistä enää nykyään, sillä miehen tulee kyetä elättämään heidät kaikki, ja kyse on yleensä tavallisista miehistä, ei rikkaista hallitsijoista. Muslimimaissa naisen asema on yleensä heikonlainen tai jopa hälyttävän huono, riippuen maasta. Mitä vanhoillisempi uskonnollinen patriarkaalinen eliitti maata hallitsee, sitä huonompi on naisten asema. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa, jota vanhoillinen kuningas Abdullah itsevaltaisesti johtaa, naiset eivät saa käydä töissä, eivät ajaa autoa, eivätkä äänestää. Heidän tulee myös kayttää huiveja kasvojensa ja vartalonsa peittona, jotteivat muut miehen kykene katselemaan heitä sillä silmällä. Kauneuden ilot on varattu ainoastaan aviomiehen käyttöön. Nainen on aviomiehensa omaisuutta. Ja miehellä saattaa olla monta vaimoa. Naisten kannalta tilanne ei ole mieluinen, mutta minkäs teet, vaikutusmahdollisuuksia ei kauheasti ole.
Mormonien uskonnollisessa lahkossa miesten on mahdollista ottaa useita vaimoja (ei sallittua kaikissa yhteisöissä), koska he kokevat jumalalliseksi tarkoituksekseen siittää mahdollisimman paljon lapsia täyttämään maan. Maa on ikävä kyllä jo täynnä, ja ylikin, joten ajatus on kestämätön. Ja naisten asema on taas heikko, tiukan uskonnollisen kurin säätelemä. Miehille tällaiset systeemit ovat mieluisia, ja koska uskontoja hallitsevat miehet (paavi, patriarkka, ajatollah), ei naisilla yleensä ole vaikutusmahdollisuutta asiaan.

Haaremit ovat naisille huonoja, ja varsinkin lapsille epäterveitä kasvatusalustoja. Miehet vain haluavat pitää kiinni ylemmyydentunteestaan, hallita laumaa naisia, omistaa heidät ja olla johtaja.