Paljon on maailmassa pieniä alkuperäiskulttuureja, jotka pinnistelevät oman säilymisensä puolesta suurten ja voimakkaiden valtakulttuurien painostuksessa. Yleensähän vähemmistöille käy aina huonosti, se on monasti todettu kautta ihmislajin historian. Kun eurooppalaiset valloittivat Amerikan, moni intiaanien ainutlaatuinen kulttuuri tuhottiin täysin. Konkistadorit murhasivat ja tuhosivat atsteekkien ja inkojen korkeakulttuurit täydellisesti, niin ettei niistä jäänyt mitään jäljelle. Käytin sanaa mitään, sillä vaikka toki niistä on jäänyt sen verran tietoa jäljelle, että tiedämme niiden olemassaolon, ovat nuo kullttuurit kuitenkin pysyvästi kuolleet, eli niiden loistonajat ovat takanapäin, eivätkä ne enää koskaan palaa ennalleen. Inkojen ja atsteekkien jälkeläiset, jos heitä puhdasverisinä on enää jäljellä, eivät omista enää mitään siitä kulttuurista, joka heidän omansa oli puolisen vuosituhatta sitten. Se on sääli, sillä Väli- ja Etelä-Amerikan intiaaneilla todella oli kehittyneitä korkeakulttuureita mahtavine arkkitehtuurisine muistomerkkeineen ja laajoine valtakuntineen.
Asia erikseen ovat sitten pienet ja mitättömät alkuperäiskulttuurit. Mitättömät siinä mielessä, että ne eivät ole korkeakulttuureita, eikä niillä ole maailmanhistorian kannalta minkäänlaista merkitystä. Jos kulttuuri ei vaikuta muiden kulttuurien ihmisiin eikä jätä pysyvää jälkeä itsestään, on sen tuhoutuessa aivan samantekevää, vaikkei koko kulttuuria olisi koskaan olemassa ollutkaan.
Älkää käsittäkö väärin, en halua tieten tahtoen tuhota kaikkia maailman vähemmistöjä, heillä on toki oikeus elää ihmisinä ja myös oikeus elää omassa kulttuurissaan, jos niin tahtovat. Mutta heillä on myös oikeus jättää kulttuurinsa ja sulautua valtaväestöön, jos he niin valitsevat.
Ja oikeus elää omassa kulttuurissaankin on paikkasidonnaista. Jos kansa on aina elänyt tietyllä paikalla, tietyllä tavalla, on heillä oikeus elää siellä vastedeskin, samalla tavalla kuin ennenkin. Mutta jos kansa on muuttanut perinteisiltä asuinmailtaan valtaväestön keskelle toisen kulttuurin piiriin, ei voi pitää itsestään selvänä että heillä edelleen olisi oikeus harjoittaa omanlaistaan elintapaa, jos se radikaalisti eroaa ympäröivästä kulttuurista.
Esimerkiksi romanit eivät voi kuvitella että heillä olisi oikeus asua vankkureissa tai pystyttää telttakyliä keskelle modernia kaupunkiasutusta. Kerjääminen on myös ehdottomasti epätoivottavaa ja -sopivaa, samoin kuin kaikenlainen muukin valtakulttuurin edustajien häiriköinti oman kulttuuri-identiteetin säilyttämisen nojalla.
Voitakoon todeta että vähemmistön tulee pyrkiä sulautumaan valtaväestöön kuten sen parhaiten taitavat, kuitenkaan identiteettiään hukkaamatta, jos sen haluavat säilyttää, mutta sen radikaaleimmista ja valtakulttuurinvastaisista piirteistään luopuen.
Tämä ei anna oikeutta isommalle kulttuurille vallata pienemmän ja puolustuskyvyttömämmän kulttuurin maa-alueita, ja tämän seurauksena vaatia heitä sopeutumaan tai muuttamaan muualle. Nykyään on kuitenkin vain tavallisempaa että vähemmistöjen edustajat muuttavat maihin ja kaupunkeihin, jotka radikaalisti eroavat heidän omasta kulttuuristaan ja sitten he vaativat että valtaväestö suvaitsee heidän oikkujaan loputtomiin. Maassa maan tavalla, kuuluu vanha ja hyväksihavaittu sanonta.
Muslimi ei voi vaatia saada huutaa rukouskutsua minareetin huipulta viidesti päivässä Suomessa, koska Suomi ei ole islaminuskoinen maa. Samoin ei voi suomalainenkaan vaatia muezzineja olemaan hiljaa, vaikka muuttaisi moskeijan viereen Saudi-Arabiassa ja saisi huudosta päänsärkyä. Oman asuinpaikkansa voi valita mieltymystensä mukaan, ja kannattaa ottaa huomioon kohdemaan tavat ja kulttuurin erityisyydet. Valtakulttuurin ei tarvitse olla äärettömän suvaitsevainen kaikkea kohtaan, sillä verukkeella että vähemmistöjen kulttuurit täytyy säilyttää. Kyllä ne säilyvät, vaikka omasta maastaan pois muuttanut ei pystykään harjoittamaan kaikkia vanhoja tapojaan uudessa maassaan.
Jos kuitenkin pieni ja mitätön kulttuuri uhkaa kadota itsekseen, onko sillä väliä? Näinhän käy jatkuvasti eri puolilla maailmaa, kun pieni alkuperäiskulttuuri kohtaa valtaväestön. Vaikka heidän annetaan elää rauhassa ja harjoittaa perinteisiä elämäntapojaan, on usein tuloksena se, että alkuperäiskansan nuori sukupolvi jättää oman kulttuurinsa ja sulautuu valtakulttuuriin. Ei kai heitä voi siitä syyllistää? Onko ihmisillä jokin erityinen velvollisuus suorittaa perinteisiä elämäntapojaan, jatkaa sukunsa ja kansansa ikiaikaisia perinteitä? Ei ole. Jos nuoret ovat kyllästyneet ajan jälkeensä jättämään elämäntapaan, kuten nyt vaikka porojen laiduntamiseen hyisillä Venäjän aroilla, ja haluavat sen sijaan muuttaa suurkaupunkiin satelliittitelevision ääreen, saavat he niin tehdä. Vanhemmat tietenkin vastustavat, mutta usein houkutus helpommasta ja enemmän (siis ylipäänsä) mukavuuksia sisältävästä elämästä voi olla monelle vastustamaton houkutus.
Onko sitten mahdollinen alkuperäiskulttuurin tuho jotenkin korvaamaton menetys ihmiskunnalle? No, eihän se ole. Noita samoja perinteisiä elämäntapoja on iät ajat harjoitettu joka puolella maailmaa. Metsästys ja keräily oli koko ihmiskunnan elintapa kymmenien tuhansien vuosien ajan ennen maan viljelyn keksimistä. Alkuperäiskulttuurien elinkoino ei siis ole mitenkään ainutlaatuinen. Nuo pikkukulttuurit tuppaavat myös olemaan erittäin uskonnollisia, eli taikauskoisia. Mutta mitä säilyttämisen arvoista on huuhaalle perustuvalla uskomusjärjestelmällä, oli se sitten kristinusko tai shamanismi? Kummankin totuusarvo on sama, eli täysi nolla, ja kannatankin kaikkien uskontojen ja uskomusten lakkauttamista maailmasta pysyvästi. Uskonto ei anna ihmiskunnalle mitään mitä tiede, rationalismi, maalaisjärki, etiikka, moraali ja omatunto ei pystyisi tuottamaan paremmin.
Onko sitten alkuperäiskulttuurin omalla kielellä jokin itseisarvo, joka sen nostaisi kuolemattomana ihmiskunnan ikuiseen Baabelin Pantheoniin? Hankala uskoa.
Pieni kieli voi olla erikoistunut oman kulttuurinsa elintapoja kuvaamaan, mutta miten suurena rikkautena voidaan pitää muutamaa lainasanaa, jotka kuvaavat aiheita, joilla ei ole nykyajan ihmiselle juuri minkäänlaista käyttöä? Usein pienten kielten omaperäisyyttä ja ainutlaatuisuutta liioitellaan suuresti, jotta nähtäisiin ne suojelemisen arvoisina. Inuiiteilla (eskimoilla) ei ole viittäkymmentä sanaa lumelle, se on vain nykyajan legenda. Eniten sanoja on Englannin kielessä, jossa niitä on miljoonittain, paljon enemmän kuin missään muussa kielessä.
Oma kieli eristää ihmiset tehokkaasti naapureista, jotka puhuvat vierasta kieltä. Erilaisuus synnyttää ristiriitoja, jopa vihamielisyyksiä. Myöskin kielen hankaluus tai kirjoitustavan ajastaan jälkeenjäänyt epäkäytännöllisyys on vain haitaksi ihmisten keskinäiselle kanssakäymiselle. Esimerkiksi Itä-Aasialaisten kiinan, japanin ja korean tavumerkkeihin perustuvat kirjoitusjärjestelmät hankaloittavat lukemista ja kirjoittamista suuresti. Tällaisesta ikivanhasta reliikistä kiinnipitäminen ei voi olla hyödyllistä. Japanissa käytetään hiragana-tavukirjoitusta normaaliin tekstiin, katakana-tavukirjoitusta vierasperäisten lainasanojen kirjoittamiseen, kiinalaisia kanji-merkkejä kuvaamaan tiettyjä sanoja ja äänteitä, sekä latinalaisia aakkosia ja numeroita ilmaisemaan joitakin lyhenteitä. Neljän eri kirjoitusjärjestelmän sekamelska ei tee kielen opiskelua ainakaan helpoksi. Japailaiselta kuluukin kuusitoista vuotta ennen kuin hän pystyy edes sanomalehteä lukemaan! Ei kuulosta kovin järkevältä. Kiinassa Maon (joka ei mitään muuta hyvää tehnyt) aikaan kanji-sanamerkkejä helpotettiin hieman, mutta vanhat merkit jäivät yhä käyttöön Japanissa ja Koreassa aiheuttaen vain lisää sekaannusta.
Toisenlainen esimerkki löytyy Turkista, jonka valtio syntyi osmanien valtakunnan luhistuttua, ja joka Mustafa Kemal Atatürkin johdolla hylkäsi arabialaisen kirjoitustavat, ja siirtyi kirjoittamaan turkin kieltä latinalaisin aakkosin. Arabialainen kirjoitustapahan on aakkoskirjoitus, mutta siitä puuttuvat vokaalit, ne ilmaistaan erilaisillä yläpilkuilla konsonanttien välissä ja ne täytyy päätellä tekstin asiayhteydestä. Helppolukuisuudessaan latinalainen aakkosto on maailman kähittynein, ja olisikin helpointa, jos kaikkia kieliä voitaisiin kirjoittaa tuolla roomalaisten mestariluomuksella.
En keksi yhtään syytä miksi olisi jotenkin ensiarvoisen tärkeää säilyttää täysin alkuperäisenä joka ikinen maailman tuhansista pienistä ja mitättömistä alkuperäiskulttuureista, jos niillä ei ole tarjottavanaan mitään korvaamatonta ihmiskunnalle. Paikallishistorian kronikan sivuhuomautukseksi jääminen ei välttämättä edes haittaa alkuperäiskulttuurin jäseniä, jos he ovat kyllästyneet ajastaan jälkeenjääneeseen elämäntapaan ja haluavat siirtyä kerralla kivikaudesta nykyaikaan.
Se mahdollisuus heille suotakoon.
Ja kerran vielä muistutan ettei isomman oikeutena myöskään ole tahallaan tuhota vähemmistöjä rahankiilto silmissä, vaikka miten lupaava öljy- tai maakaasuesiintymä sattuisi nomadien asuinalueella sijaitsemaan.
Vielä asia erikseen ovat alkuperäiskansat, jotka ovat eläneet koko elinaikansa eristyksissä muista kansoista, eivätkä halua olla missään tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Heille suotakoon vapautensa harjoittaa kannibalismia Borneon sademetsissä tai ihmisuhrausta Amazonasin viidakoissa. Eräällä Intian valtameren saarella elää alkuperäiskansa, joka ampui paikalle yrittänyttä helikopteria nuolilla. Tällaisille kansoille, jotka nimenomaan haluavat elää erakkoina, sallittakoon oma ikuinen kivikautensa nykyaikamme keskelläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti