Tein persoonallisuustestin Psykoterapiakeskuksen sivuilla, joka ei sinänsä tuonut valoon mitään uutta eikä mullistavaa, mutta joka sai minut ärtymään vastausten selittelyllään.
Esimerkkinä siitä että älykkyys on yhä tabu, toimii hyvin Psykoterapiakeskuksen persoonallisuustesti, jossa on viisi persoonallisuuden peruspiirrettä: ulospäinsuuntautuneisuus, mielikuvituksellisuus, emotionaalinen tasapainoisuus, sovinnollisuus ja eläytymiskyky.
Kaikista näistä persoonallisuuden piirteistä on esitetty sekä hyviä että huonoja puolia, paitsi yhdestä, älyllisyys/mielikuvitus-kohdasta. Katsotaanpa:
Ulospäinsuuntautuneisuus:
Hyvät ominaisuudet: verbaalinen, puhelias, esteetön, tarmokas, aloitekykyinen, toimelias.
Huonot ominaisuudet: pidättyväinen, vähemmän seikkailuhaluinen, vähemmän puhelias, ujo, arka, estynyt.
Sovinnallisuus:
Hyvät ominaisuudet: lämmin, sydämellinen, ymmärtäväinen, innokas, yhteistyökykyinen, luottavainen, auttavainen, mukava, miellyttävä.
Huonot ominaisuudet: viileä, vähemmän ystävällinen, epäluuloinen, helposti ärtyvä.
Tunnollisuus:
Hyvät ominaisuudet: luotettava, päämäärätietoinen, järjestelmällinen, systemaattinen, perusteellinen, kunnollinen, järkevä.
Huonot ominaisuudet: epäjohdonmukainen, sattumavarainen, huolimaton, välinpitämätön, epäluotettava, sekava.
Emotionaalinen tasapaino:
Hyvät ominaisuudet: rento, kiihtymätön, järkyttymätön, ei-kateellinen.
Huonot ominaisuudet: herkkä, tunteellinen, altis, temperamenttinen, helposti loukkaantuva, pelokas, epävarma, jännittynyt, kateelllinen.
Älyllisyys/mielikuvitus:
Hyvät ominaisuudet: luova, kekseliäs, innovatiivinen, avoin, syvällinen, ymmärtäväinen, intellektuaalinen, älykäs, kompleksinen, omaperäinen, persoonallinen.
Huonot ominaisuudet: "ei ehkä arvosta luovuutta, omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä yhtä korkeasti kuin korkeimpia pisteitä saanut. Hän saattaa olla vähemmän mietteliäs, utelias tai tiedonhaluinen kuin ääri-älyllinen henkilö ja enemmän piintynyt tavoissansa."
Kaikista neljästä ensimmäisestä persoonallisuuden piirteestä on keksitty sekä hyviä että huonoja puolia, mutta viidennen kohdalla samaa ei voi sanoa. Kun sen nimikin on älyllisyys/mielikuvitus, sana älykkyys on haluttu jättää tahallaan pois. Tämä siksi ettei kenellekään nyt varmasti tulisi paha mieli, jos vain sattuu olemaan tyhmä. Hyvät alyllisyyden/mielikuvituksen ominaisuudet ovat oikeastikin hyviä piirteitä ihmisessä, joiden joukossa myös älykäs mainitaan. Huonoissa ominaisuuksissa ei kuitenkaan sanallakaan viitata tyhmyyteen, jälkeenjääneisyyteen, älyttömyyteen, tai tylsämielisyyteen, mitä sen kuitenkin pitäisi edustaa. Jos tässä testiosiossa henkilö on saanut huonot pisteet, saattaa hän olla Psykoteapiakeskuksen mukaan vähemmän miettelies, utelias tai tiedonhaluinen kuin ÄÄRI-ÄLYLLINEN henkilö. Ääri-älyllinen. Ihan kuin vain ääri-älykäs henkilö, jokin nero olisi mietteliäs, utelias tai tiedonhaluinen. Jokaisen tulisi olla. Jos joku ei ole, hän ei saata olla hieman vähemmän kiinnostunut näistä asioista kuin ääri-älyllinen henkilö, ehei, hän on yksinkertaisesti tyhmä. Testin mukaan tyhmä ihminen ei ehkä arvosta luovuutta, omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä yhtä korkeasti kuin fiksu ihminen. Karkeaa yksinkertaistamista, sillä tyhmä ei tajua taiteista eikä tieteistä mitään, koska hänen aivokapasiteettinsa ei siihen riitä. Täysin turhaa, virheellistä ja haitallistakin on ruveta paapomaan typeryksiä tässäkin asiassa. Tyhmiä ihmisiä on, itse asiassa suurin osa maapallon väestöstä on tyhmyreitä. Hyväksykää jo tosiasia, senkin suvaitsevaiset!
Ja mikäli jotakuta kiinnostaa, tulokseni persoonallisuustestistä olivat seuraavanlaiset (asteikolla −10 - 10):
Ulospäinsuuntautuneisuus: −3 (vihaan tuntemattomia ihmisiä, he eivät kiinnosta minua)
Sovinnallisuus: 1 (minun mielipiteeni ja tapani on oikein, muut ovat väärässä)
Tunnollisuus: 8 (suoritan aina velvollisuuteni kunnialla loppuun asti)
Emotionaalinen tasapaino: 1 (olen herkkä ihminen, minkä takia sain tästä korkeat pisteen, mutten ole kuitenkaan epävakaa)
Älykkyys/mielikuvitus: 9,5 (olen älykkäämpi kuin kukaan koskaan tapaamistani ihmisistä, ei millään pahalla)
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Miksi kiltti mies ei saa naista, eikä nainen löydä kilttiä miestä
Naiset rakastuvat renttuihin. "Nice-guy" -tyyppiset kiltit miehet jäävät ilman seksiä ja tyttöystävää. Macho-alfaurokset keräävät kaikki parhaat naiset itselleen. Tällaista kuulee usein väitettävän, ja totta se myös on. Joskaan juuri kukaan ei ymmärrä syytä siihen, miksi näin on. Jos ihmiset ymmärtäisivät kaikki tähän tilanteeseen johtavat syyt, ei tätä tilannetta olisi edes olemassa.
Tarina on toistunut samanlaisena lukemattomia kertoja, ja se on seuraavanlainen:
Esimerkiksi lukioaikana samassa koulussa on kaunis nainen, ujo nörttipoika, sekä urheilijanuorukainen. Kaunis nainen on menevä ja juhlimisesta nauttiva hedonistinen yksilö, joka etsii poikaystävää samalla kun tapailee monia miehiä. Ujo nörttipoika ei ole koskaan ollut naisen kanssa sängyssä, ei edes pussannut naista, tai pitänyt sellaista kädestä. Hänellä on kuitenkin samanlaiset murrosiän tuomat tunteet kuin kaikilla muillakin miehillä. Hän on kateellinen urheilijanuorukaisen kaltaisille alfa-uroksille, machotyypeille, jotka vaikuttavat hänestä totaalisilta idiooteilta ja törkimyksiltä. Urheilijanuorukainen kuitenkin saa kaikki naiset, kenet tahansa hän haluaakin. Hän kohtelee naisia epäkunnioittavasti ja jättää heidät usein yhden yön jälkeen, joskus vähän pidemmänkin suhteen jälkeen. Ujo nörttipoika tahtoisi kovasti saada itselleen tyttöystävän, ja hänelle kelpaisi melkein kuka tahansa, mutta eniten hän haluaisi olla sen koulun kauneimman ja suosituimman tytön kanssa, koska kukapa ei haluaisi? Ja koska hän ei tunne tuota tyttöä kovinkaan hyvin, hänen ihastuksensa perustuu vain tytön suosioon ja tämän ulkonäköön, joka tietenkin on tyrmäävän kaunis, koska tässä nyky-yhteiskunnassamme naisista suosituimmiksi nousevat vain ne kaikista kauneimmat, riippumatta siitä mitä nämä tekevät. Suosituimmaksi heidät nostavat miehet, jotka haluavat aina katsella ja haaveilla niistä kaikkein kauneimmista naisista.
Nörtillä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta saada tuota kaunista naista tyttöystäväkseen, koska nainen ei edes tiedä että hän haluaa tätä. Jos poika on kovin ujo, hän tyytyy vain seuraamaan ihastuksensa kohdetta salaa, eikä uskalla puhua tälle. Vähän rohkeampi poika vaihtaa joskus sanan tai pari tuon ihastuksensa kanssa, mutta tämä ei pidä häntä hyvänpäiväntuttua kummempana koulukaverina. Vielä vähän rohkeampi poika (joka ei siltikään ole vielä perinteistä rohkean määritelmää lähelläkään) on ehkä päässyt tuon ihailemansa naisen kaveriksi, jopa hyvin läheiseksi kaveriksi asti. Kuitenkin vain kaveriksi. Ei poikaystäväksi. Ja tästä "suhde" ei milloinkaan etene pitemmälle. "Suhde" lainausmerkeissä, koska kyseessä on vain yksipuolinen suhde, ei parisuhde. Vain mies rakastaa naista, nainen ei ole tippaakaan kiinnostunut miehestä. Usein kaunis nainen ei edes ymmärrä että nörttipoika haluaisi olla enemmän kuin vain kavereita tämän kanssa. Ja jos ymmärtääkin, niin hän ei anna pojan tietää että ymmärtää. Koska nainen ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut tällaisesta miehestä.
Nörttipoika ei koskaan tee siirtoa aloittaakseen itse suhteen, sillä hän on epävarma tuloksesta, koska hän ei tiedä mitä nainen vastaisi. Sen takia että hän rakastaa tuota naista eniten maailmassa (niin hän ainakin kuvittelee), hän pelkää kaikkein eniten sitä, että tämä sanoisi ei, jos hän kysyisi tätä ulos. Koska poika ei kuvittele pystyvänsä elämään ilman tuota naista, on hänen mielestään jopa parempi että hän ei kysy tätä ulos niin kauan kuin hän on epävarma lopputuloksesta. Hän ajattelee että on parempi pysyä edes kaverina ja saada olla rakastamansa naisen lähellä, kuin kysyä tätä ulos ja saada kieltävä vastaus, jolloin he eivät enää voisi olla kavereita. Sillä jos mies kysyy naista ulos, johon on hirvittävän ihastunut ja he ovat olleet hyviä kavereita jo pitkään, ja naiselle vasta silloin selviää että mies on hänestä kiinnostunut, ei heidän kaveruutensakaan voi jatkua. Nainen tajuaa että mies on ollut hänen kaverinsa vain sen takia että pääsisi joskus hänen tyttöystäväkseen eikä hän halua olla sellaisen miehen kaveri. Kaveruussuhteen jatkaminen yksipuolisen rakkaudentunnustuksen jälkeen on mahdotonta, koska se muuttuisi erittäin kiusalliseksi kummallekin osapuolelle. Joskus nainen tällaisessa tilanteessa valehtelee miehelle, että olkaamme vain kavereita, mutta ei sitten kuitenkaan koskaan enää tapaa tuota miestä eikä pidä minkäänlaista yhteyttä tähän. Tämä on väärin, kyllä sen voi sanoa suoraan että "En usko että meistä olisi tullut mitään, emmekä ikävä kyllä voi olla enää kavereitakaan, koska olet yhä ihastunut minuun ja kaveruutemme olisi liian vaivaannuttavaa minulle."
Nörttipojan mielestä kauniit tytöt tapailevat vain pahoja poikia, joihin urheilijanuorukainen ilman muuta kuuluu. Pahat pojat ovat hyvännäköisiä, lihaksikkaita, vahvoja, rohkeita, itsevarmoja, menestyviä ja suosittuja. Tottakai kaikki tytöt haaveilevat heistä. Pahoja heistä (joistain, ei kaikista) tekee se, että he käyttävät ulkonäkönsä ja vaikutusvaltansa luomaa valtaa väärin, he tapailevat kaikkia naisia, mutta jättävät heidät usein omilleen, kun kyllästyvät heihin. Pahat pojat yksinkertaisesti eivät halua sitoutua, koska he voivat tehdä sen myöhemminkin, he haluavat nauttia sinkkuuden ja naisten tapailun kaikista eduista, eli ilmaisesta seksistä ilman vastuunkantoa. Tämä tekee heistä pahoja poikia.
Naiset ovat kiinnostuneet pahoista pojista edellämainittujen seikkojen ansiosta. Naiset tahtovat menestyneen miehen, eivät pelkuriluuseria. Mitä suositumpi ihminen on, sitä enemmän hänellä on ihailijoita, jotka tahtoisivat olla hänen kanssaan. Tämä pätee sekä miehiin (pahat pojat = alfaurokset = machot), sekä naisiin (kaunottaret = jääkuningattaret = nymfomaanit). Tällaiset ns. ylemmän luokan miehet ja naiset voivat käytännössä valita kenen kanssa haluavat olla. Niin sanotut alemman tason miehet, joihin nörttipojatkin kuuluvat, eivät saa tällaisia ylemmän tason naisia millään keinolla. Nörttipoikien kriteerit parinvalinnassa ovat kuitenkin liian korkealla. Hei eivät vilkaisekaan nörttityttöjä, koska nämä ovat useimmiten ylipainoisia ja rumia henkilöitä. Aivan kuten monet nörttipojatkin ovat ylipainoisia ja rumia. Tai sitten hirveitä luikkuja, joilla on riisikepit käsivarsina. Alemman tason miehet kuvittelevat saavansa ylemmän tason naisen, mutta ei heillä oikeasti ole siihen mahdollisuuksia. Auttaisi toki jos he kävisivät suihkussa säännöllisesti, pitäisivät puhtaita ja tyylikkäitä vaatteita, parturoisivat kuontalonsa silloin tällöin, kävelisivät ryhdissä ja muutenkin pitäisivät huolta itsestään enemmän.
Pieninä elämänohjeina saatettakoon siis kaikkien tyttöystävästä haaveilevien ujojen poikien tietoisuuteen seuraavat seikat:
Sinä olet varmaankin ujo, hiljainen, sisäänpäinkääntynyt, introvertti, ja pelkäät kovasti sosiaalisia tilanteita, eritoten tyttöjen pyytämistä ulos. Tämä on suurin ongelmasi. Tarvitset lisää itsevarmuutta. Sitä voit saada ajattelemalla että naisetkin ovat ihmisiä siinä missä sinäkin. Jonkun pyytäminen ulos ei ole maailman suurin asia vaikka se saattaa siltä tuntuakin, eikä kieltävä vastaus oikeasti romahduta maailmaa. Torjutuksi tuleminen tuntuu kyllä todella pahalta, mutta siitä pääsee yli, sitä nopeammin mitä nopeammin tajuat että meri on täynnä kaloja. Eli onki vain uudelleen veteen.
Tyttöystävän hankinnassa myös auttaa se että pidät itsestäsi huolta. Sinun täytyy olla haluttava. Siispä peseydy säännöllisesti, käy suihkussa, harjaa hampaasi, käytä suuvettä jos henkesi haisee, kampaa hiuksesi, käy parturissa hankkimassa tyylikäs kampaus. Sijoita hieman tyylikkäisiin vaatteisiin (klassiset pukimet käyvät aina, toisin kuin uusimmat ja erikoisimmat muotioikut, jotka saavat sinut näyttämään trendipelleltä, joka yrittää liikaa) ja kanna niitä ryhdikkäästi. Esiinny itsevarmasti kun pyydät jotakuta ulos kanssasi, mutta älä näyttele muuta kuin olet.
Kaikista tärkeimpänä ohjeena voin sanoa että älä ole liian helppo saalis! Naiset siinä kuin miehetkin tykkäävät "saalistamisesta" kumppaninvalinnassa, joka ei nyt tarkoita mitään muuta kuin sitä että jos koko ajan kiehnäät heidän ympärillään etkä jätä heitä hetkenkään rauhaan, se saa heidät tuntemaan vastenmielisyyttä sinua kohtaan. Sinun täytyy ottaa vähän etäisyyttä ja antaa heidänkin haluta sinua. Jos halu on vain yksipuolista, siitä ei koskaan seuraa mitään. Naiset haluavat jahdata sinua, eivät niin että vain sinä jahtaat heitä. Varsinkaan ei kannata juosta naiselta toiselle jahtaamassa heitä kaikkia samaan aikaan, kun sana leviää, maineesi on mennyt, etkä enää tule saamaan ketään niissä piireissä.
Vielä sananen: katso ympärillesi poika, harrastuksista löydät varmasti samanmielisiä vastakkaisenkin sukupuolen edustajia. Sellaiset ovat ehdottomasti parhaita vaihtoehtoja, koska tykkäävät jo valmiiksi joistakin samoista asioista kuin sinä.
Ja erittäin tärkeänä loppukaneettina: naiset ovat ihmisiä siinä missä miehetkin. Kohtele KAIKKIA ihmisiä tasavertaisesti, älä nosta itseäsi muiden yläpuolelle. Kaikkia ovat yksilöitä ja vastuussa vain omista tekemisistään ja elämistään. Ketään toista ei voi omistaa. Naiset eivät ole esineitä, jotka on tarkoitettu sinua varten. Ketään ei ole tarkoitettu sinua varten, mutta jos osaat olla hyvä muille, varmasti vielä löydät jonkun joka on hyvä sinulle.
Tarina on toistunut samanlaisena lukemattomia kertoja, ja se on seuraavanlainen:
Esimerkiksi lukioaikana samassa koulussa on kaunis nainen, ujo nörttipoika, sekä urheilijanuorukainen. Kaunis nainen on menevä ja juhlimisesta nauttiva hedonistinen yksilö, joka etsii poikaystävää samalla kun tapailee monia miehiä. Ujo nörttipoika ei ole koskaan ollut naisen kanssa sängyssä, ei edes pussannut naista, tai pitänyt sellaista kädestä. Hänellä on kuitenkin samanlaiset murrosiän tuomat tunteet kuin kaikilla muillakin miehillä. Hän on kateellinen urheilijanuorukaisen kaltaisille alfa-uroksille, machotyypeille, jotka vaikuttavat hänestä totaalisilta idiooteilta ja törkimyksiltä. Urheilijanuorukainen kuitenkin saa kaikki naiset, kenet tahansa hän haluaakin. Hän kohtelee naisia epäkunnioittavasti ja jättää heidät usein yhden yön jälkeen, joskus vähän pidemmänkin suhteen jälkeen. Ujo nörttipoika tahtoisi kovasti saada itselleen tyttöystävän, ja hänelle kelpaisi melkein kuka tahansa, mutta eniten hän haluaisi olla sen koulun kauneimman ja suosituimman tytön kanssa, koska kukapa ei haluaisi? Ja koska hän ei tunne tuota tyttöä kovinkaan hyvin, hänen ihastuksensa perustuu vain tytön suosioon ja tämän ulkonäköön, joka tietenkin on tyrmäävän kaunis, koska tässä nyky-yhteiskunnassamme naisista suosituimmiksi nousevat vain ne kaikista kauneimmat, riippumatta siitä mitä nämä tekevät. Suosituimmaksi heidät nostavat miehet, jotka haluavat aina katsella ja haaveilla niistä kaikkein kauneimmista naisista.
Nörtillä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta saada tuota kaunista naista tyttöystäväkseen, koska nainen ei edes tiedä että hän haluaa tätä. Jos poika on kovin ujo, hän tyytyy vain seuraamaan ihastuksensa kohdetta salaa, eikä uskalla puhua tälle. Vähän rohkeampi poika vaihtaa joskus sanan tai pari tuon ihastuksensa kanssa, mutta tämä ei pidä häntä hyvänpäiväntuttua kummempana koulukaverina. Vielä vähän rohkeampi poika (joka ei siltikään ole vielä perinteistä rohkean määritelmää lähelläkään) on ehkä päässyt tuon ihailemansa naisen kaveriksi, jopa hyvin läheiseksi kaveriksi asti. Kuitenkin vain kaveriksi. Ei poikaystäväksi. Ja tästä "suhde" ei milloinkaan etene pitemmälle. "Suhde" lainausmerkeissä, koska kyseessä on vain yksipuolinen suhde, ei parisuhde. Vain mies rakastaa naista, nainen ei ole tippaakaan kiinnostunut miehestä. Usein kaunis nainen ei edes ymmärrä että nörttipoika haluaisi olla enemmän kuin vain kavereita tämän kanssa. Ja jos ymmärtääkin, niin hän ei anna pojan tietää että ymmärtää. Koska nainen ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut tällaisesta miehestä.
Nörttipoika ei koskaan tee siirtoa aloittaakseen itse suhteen, sillä hän on epävarma tuloksesta, koska hän ei tiedä mitä nainen vastaisi. Sen takia että hän rakastaa tuota naista eniten maailmassa (niin hän ainakin kuvittelee), hän pelkää kaikkein eniten sitä, että tämä sanoisi ei, jos hän kysyisi tätä ulos. Koska poika ei kuvittele pystyvänsä elämään ilman tuota naista, on hänen mielestään jopa parempi että hän ei kysy tätä ulos niin kauan kuin hän on epävarma lopputuloksesta. Hän ajattelee että on parempi pysyä edes kaverina ja saada olla rakastamansa naisen lähellä, kuin kysyä tätä ulos ja saada kieltävä vastaus, jolloin he eivät enää voisi olla kavereita. Sillä jos mies kysyy naista ulos, johon on hirvittävän ihastunut ja he ovat olleet hyviä kavereita jo pitkään, ja naiselle vasta silloin selviää että mies on hänestä kiinnostunut, ei heidän kaveruutensakaan voi jatkua. Nainen tajuaa että mies on ollut hänen kaverinsa vain sen takia että pääsisi joskus hänen tyttöystäväkseen eikä hän halua olla sellaisen miehen kaveri. Kaveruussuhteen jatkaminen yksipuolisen rakkaudentunnustuksen jälkeen on mahdotonta, koska se muuttuisi erittäin kiusalliseksi kummallekin osapuolelle. Joskus nainen tällaisessa tilanteessa valehtelee miehelle, että olkaamme vain kavereita, mutta ei sitten kuitenkaan koskaan enää tapaa tuota miestä eikä pidä minkäänlaista yhteyttä tähän. Tämä on väärin, kyllä sen voi sanoa suoraan että "En usko että meistä olisi tullut mitään, emmekä ikävä kyllä voi olla enää kavereitakaan, koska olet yhä ihastunut minuun ja kaveruutemme olisi liian vaivaannuttavaa minulle."
Nörttipojan mielestä kauniit tytöt tapailevat vain pahoja poikia, joihin urheilijanuorukainen ilman muuta kuuluu. Pahat pojat ovat hyvännäköisiä, lihaksikkaita, vahvoja, rohkeita, itsevarmoja, menestyviä ja suosittuja. Tottakai kaikki tytöt haaveilevat heistä. Pahoja heistä (joistain, ei kaikista) tekee se, että he käyttävät ulkonäkönsä ja vaikutusvaltansa luomaa valtaa väärin, he tapailevat kaikkia naisia, mutta jättävät heidät usein omilleen, kun kyllästyvät heihin. Pahat pojat yksinkertaisesti eivät halua sitoutua, koska he voivat tehdä sen myöhemminkin, he haluavat nauttia sinkkuuden ja naisten tapailun kaikista eduista, eli ilmaisesta seksistä ilman vastuunkantoa. Tämä tekee heistä pahoja poikia.
Naiset ovat kiinnostuneet pahoista pojista edellämainittujen seikkojen ansiosta. Naiset tahtovat menestyneen miehen, eivät pelkuriluuseria. Mitä suositumpi ihminen on, sitä enemmän hänellä on ihailijoita, jotka tahtoisivat olla hänen kanssaan. Tämä pätee sekä miehiin (pahat pojat = alfaurokset = machot), sekä naisiin (kaunottaret = jääkuningattaret = nymfomaanit). Tällaiset ns. ylemmän luokan miehet ja naiset voivat käytännössä valita kenen kanssa haluavat olla. Niin sanotut alemman tason miehet, joihin nörttipojatkin kuuluvat, eivät saa tällaisia ylemmän tason naisia millään keinolla. Nörttipoikien kriteerit parinvalinnassa ovat kuitenkin liian korkealla. Hei eivät vilkaisekaan nörttityttöjä, koska nämä ovat useimmiten ylipainoisia ja rumia henkilöitä. Aivan kuten monet nörttipojatkin ovat ylipainoisia ja rumia. Tai sitten hirveitä luikkuja, joilla on riisikepit käsivarsina. Alemman tason miehet kuvittelevat saavansa ylemmän tason naisen, mutta ei heillä oikeasti ole siihen mahdollisuuksia. Auttaisi toki jos he kävisivät suihkussa säännöllisesti, pitäisivät puhtaita ja tyylikkäitä vaatteita, parturoisivat kuontalonsa silloin tällöin, kävelisivät ryhdissä ja muutenkin pitäisivät huolta itsestään enemmän.
Pieninä elämänohjeina saatettakoon siis kaikkien tyttöystävästä haaveilevien ujojen poikien tietoisuuteen seuraavat seikat:
Sinä olet varmaankin ujo, hiljainen, sisäänpäinkääntynyt, introvertti, ja pelkäät kovasti sosiaalisia tilanteita, eritoten tyttöjen pyytämistä ulos. Tämä on suurin ongelmasi. Tarvitset lisää itsevarmuutta. Sitä voit saada ajattelemalla että naisetkin ovat ihmisiä siinä missä sinäkin. Jonkun pyytäminen ulos ei ole maailman suurin asia vaikka se saattaa siltä tuntuakin, eikä kieltävä vastaus oikeasti romahduta maailmaa. Torjutuksi tuleminen tuntuu kyllä todella pahalta, mutta siitä pääsee yli, sitä nopeammin mitä nopeammin tajuat että meri on täynnä kaloja. Eli onki vain uudelleen veteen.
Tyttöystävän hankinnassa myös auttaa se että pidät itsestäsi huolta. Sinun täytyy olla haluttava. Siispä peseydy säännöllisesti, käy suihkussa, harjaa hampaasi, käytä suuvettä jos henkesi haisee, kampaa hiuksesi, käy parturissa hankkimassa tyylikäs kampaus. Sijoita hieman tyylikkäisiin vaatteisiin (klassiset pukimet käyvät aina, toisin kuin uusimmat ja erikoisimmat muotioikut, jotka saavat sinut näyttämään trendipelleltä, joka yrittää liikaa) ja kanna niitä ryhdikkäästi. Esiinny itsevarmasti kun pyydät jotakuta ulos kanssasi, mutta älä näyttele muuta kuin olet.
Kaikista tärkeimpänä ohjeena voin sanoa että älä ole liian helppo saalis! Naiset siinä kuin miehetkin tykkäävät "saalistamisesta" kumppaninvalinnassa, joka ei nyt tarkoita mitään muuta kuin sitä että jos koko ajan kiehnäät heidän ympärillään etkä jätä heitä hetkenkään rauhaan, se saa heidät tuntemaan vastenmielisyyttä sinua kohtaan. Sinun täytyy ottaa vähän etäisyyttä ja antaa heidänkin haluta sinua. Jos halu on vain yksipuolista, siitä ei koskaan seuraa mitään. Naiset haluavat jahdata sinua, eivät niin että vain sinä jahtaat heitä. Varsinkaan ei kannata juosta naiselta toiselle jahtaamassa heitä kaikkia samaan aikaan, kun sana leviää, maineesi on mennyt, etkä enää tule saamaan ketään niissä piireissä.
Vielä sananen: katso ympärillesi poika, harrastuksista löydät varmasti samanmielisiä vastakkaisenkin sukupuolen edustajia. Sellaiset ovat ehdottomasti parhaita vaihtoehtoja, koska tykkäävät jo valmiiksi joistakin samoista asioista kuin sinä.
Ja erittäin tärkeänä loppukaneettina: naiset ovat ihmisiä siinä missä miehetkin. Kohtele KAIKKIA ihmisiä tasavertaisesti, älä nosta itseäsi muiden yläpuolelle. Kaikkia ovat yksilöitä ja vastuussa vain omista tekemisistään ja elämistään. Ketään toista ei voi omistaa. Naiset eivät ole esineitä, jotka on tarkoitettu sinua varten. Ketään ei ole tarkoitettu sinua varten, mutta jos osaat olla hyvä muille, varmasti vielä löydät jonkun joka on hyvä sinulle.
Älykkyyden ja tyhmyyden periytyminen on nyky-yhteiskunnan viimeinen suuri tabu
Tyhmyys on tabu. Samoin kuin viisauskin. Niistä ei sovi puhua muuten kuin jotenkin ihmeellisesti yksilöstä erillään olevina ominaisuuksina. Vaikka kumpaakaan ei voi oppia, ja vaikka kumpikin on perinnöllistä. Tämä on viimeisiä suuria tabuja nyky-yhteiskunnassamme, jos, ja toivottavasti kun, myönnämme sentään rodullisten piirteiden olevan geneettisiä.
Tyhmyyttä ja viisautta ei kuitenkaan haluta nähdä geneettisinä ominaisuuksina, koska "moderniin sivistykseen" kuuluu äärisuvaitsevaisuus, eli kaikkien erilaisten yksilöiden pakottaminen samaan "tasa-arvon" muottiin, mistä oikeasti on tasa-arvo ja suvaitsevaisuus kaukana. Myöntäisitte nyt liberaalitkin pois vain, kaikki eivät ole samanlaisia, oikeastaan kaikki ovat lähestulkoon erilaisia. Siispä ihmisiä voi myös kohdella eri tavalla, kutakin heidän itsensä omien tekojensa ja olemuksensa ansaitsemalla tavalla. Varmaankin kaikki muut genetiikkaan liittyvät tabut on saatu jo taottua ihmisten mieliin normaaleina tosiasioina, kuten että lihavuus on joillain geeneissä, samoin kaljuuntuminen, hiusten, silmien ja ihon väri, lihaksikkuus ja esimerkiksi nopeus sekä muut urheilutuloksiin vaikuttavat seikat. Mutta viisaudesta, ja varsinkaan tyhmyydestä ei ole vieläkään soveliasta puhua genetiikan yhteydessä. Kuitenkin on todistettu aukottomasti jo moneen kertaan että älykkyys on vähintäänkin 70-prosenttiseti periytyvää. Vain 30% on siis ympäristön, eli vanhempien ja opettajien luomaa älykkyyttä. Tämän takia tyhmä lapsi ei tule koulusta hullua hurskaammaksi, kun taas älykkäästä lapsesta kasvaa älykäs aikuinen. Tyhmät ihmiset eivät voi saada älykästä lasta kuin huiman harvinaisen geenimutaation kautta, sama pätee älykkäiden ihmisten tyhmiin lapsiin, joita ei käytännössä populaatiossa esiinny lainkaan.
Aihe on niin tabu erityisesti ryhmien älykkyyttä koskevien erojen takia. On nimittäin tieteellisesti todistettu että:
• Miehet ovat yleensä naisia älykkäämpiä.
• Rikkaat ovat yleensä köyhiä alykkäämpiä.
• Kaukasidit (eurooppalaiset) ja mongolidit (aasialaiset) ovat yleensä negridejä (afrikkalaisia) älykkäämpiä.
Tällaiset väitteet saavat "suvaitsevaisen" ihmisen välittömästi puolustuskannalle, oikeastaan hyökkäys-on-paras-puolustus-kannalle, eli heittelemään rasismi-herjoja päin näitten tutkimustulosten esittäjää. Jotteivät "Rasisti"-huudot muuttuisi Molotovin cocktailien heittelyksi, on ensiksi tärkeä saada suvaitsevaisto rauhoittumaan ja tutkimaan analyyttisesti tilastoja ja tutkimuksia.
Ihminen, joka vastustaa näitä tutkimustuloksia, ja kieltää ne virheellisinä, ei tee sitä muusta syystä kuin siitä että hän yrittää olla hyvä ihminen. Moraalisesti parempi kuin hänen mielestään "kamala natsisika", joka uskaltaa tästä tabuaiheesta puhua. Kuitenkin on nyt niin että moraalisen kannan ottanut liberaali ei ole itse perehtynyt aiheeseen, hänellä ei ole siitä minkäänlaista asiantuntemusta. Hänen argumenttinsa perustuvat hänen omaan mielipiteeseensä, joka sattuu olemaan tilastotieteen vastainen. Täysin luotettavana omaa intuitiotaan ja "eettisesti kestävää" mielipidettään pitävä ihminen on suorastaan harhainen yksilö. Jätetään nämä asiat oikeiden asiaan perehtyneiden tutkijoiden huoleksi. Te tavalliset ihmiset ja myös me netin teräväkieliset kommentaattorit voimme sitten lukea valmiit tutkimustulokset ja perustaa mielipiteemme niihin. Vain tieteellinen tieto, oikeat faktat, ovat suvaittavia, valhe, niin "moraalisesti hyvä" kuin se olisikin, ei ole suvaittava. Totuus on oikein, valhe on väärin.
Nythän on niin että yllä esitetyt kolme kohtaa eivät missään nimessä tarkoita jokaisa kyseiseen ryhmään kuuluvaa ihmistä. Joka ryhmästä on teoriassa mahdollista nousta ihmiskunnan älyköiden joukkoon, mutta kuitenkin nämä alemman tuloksen saaneet ihmisryhmät ovat keskimäärin toisia vertailuryhmiään vähemmän älykkäitä.
Perehdytäänpä hieman taustoihin kunkin ryhmän kohdalla:
Miehet ovat yleensä naisia älykkäämpiä.
Lähes kaikki ihmiskunnan historian suurmiehistä ovat nimensä mukaisesti suurmiehiä. Keksijät, tutkijat, nobelistit, älyköt, filosofit... listalta arviolta 90 prosenttia on miehiä. Ennen tätä saatettiin selittää "patriarkaatin ylivallalla", joka pakotti naiset nyrkin ja hellan väliin, mutta miten on nykyään? Toki naistutkijoiden ja -älyköiden määrä on noussut, mutta ei läheskään siinä määrin kuin heidän prosentuaalinen osuutensa väestöstä (noin 49%) antaisi olettaa. Nykyajan suvaitsevaisessa ilmapiirissä kukaan ei ole kahlitsemassa naista kotiin ja pois tieteellisen työn parista, ja varsinkin Internet on tehnyt tiedon etsimisestä, jakamisesta ja tuottamisesta mahdollista kaikille. Enää eivät voi feministit vedota miehen ylivaltaan, koska naisilla on samanlaiset oikeudet ja mahdollisuudet tieteen edistämiseen (länsimaissa siis). Miksi sitten on niin että:
95 % Nobel-palkinnon voittaneista on miehiä?
77 % yliopistojen professoreista on miehiä?
70 % Euroopan unionin tieteellisen työn tekijöistä on miehiä?
82 % tieteellisten artikkelien julkaisijoista on miehiä?
90 % Wikipedian kirjoittajista on miehiä?
Rikkaat ovat yleensä köyhiä alykkäämpiä.
Kuinka moni köyhä on noussut ihmiskunnan huippujen joukkoon? Ei kovinkaan moni. Toki kuulee silmätkostuttavina ryysyistä-rikkauksiin tarinoina aina silloin tällöin muutamasta onnistujasta, mutta se ei vielä tilastovaakakuppia heilauta puoleen eikä toiseen. Suurin osa älykkäistä ihmisistä on hyvin toimeentulevia, koska heillä on riittävästi älyä huolehtia omasta elämästään. Jos köyhä on älykäs, hän pääsee mitä luultavimmin pois köyhyydestä oman älykkyytensä ja yritteliäisyytensä ansiosta. Useimmat köyhät eivät kuitenkaan ole tällaisia. Voi kuulostaa julmalta puheelta, mutta onhan se nyt päivänselvää että pahvimuki kädessä kadunkulmaan polvistuneelta romaninaiselta ei voi odottaa saavansa vastausta mihinkään tieteelliseen kysymykseen. Ei vaikka hänet opetettaisiin puhumaan kieltä. Ei vaikka hän kävisi peruskoulun ja lukion läpi. Ei, hänellä ei vain kertakaikkiaan ole minkäänlaisia lahjoja sellaiseen. Kerjäläiset eivät tule koskaan pääsemään pois ahdingostaan, jos eivät edes yritä. Mutta yleensä heillä ei kyllä edes ole mahdollisuuksia, kykyä parempaan, vaikka yrittäisivätkin. Joka tapauksessa muitten almujen varassa loisiminen ei ole yrittämistä nähnytkään.
Kaukasidit ja mongolidit ovat yleensä negridejä älykkäämpiä.
Tähän asiaan kun viittaakaan, niin on rasistin maine suvaitsevaiston keskuudessa taattu. Ja sitä ei takaisin saa. Onneksi internetin anonymiteetin avulla voi tuoda yleiseen tietoisuuteen myös epämiellyttävämpiä totuuksia, niitä joita itseään muita suvaitsevaisempana ja siten parempana ihmisenä pitävä etuoikeutettu pilalle hemmoteltu laiska länsimainen kaupunkilainen vihervasemmistolainen hyvin toimeen tuleva nuori ei halua kuulla. Sormet voitte ottaa pois sieltä korvista, voitte lakata huutamasta "älälälälälälää"-tä, silmät saa aukaista ja päännekin voitte vetää viimein ulos sieltä viemärisuolestanne. Tilastot eivät valehtele, mustat ovat yleisesti ja keskimäärin valkoisia ja keltaisiä tyhmempiä. He saavat huonompia koulutuloksia kaikkialla, menestyvät heikommin elämässä, ovat yleensä aina köyhempiä jne. Jos olet eri mieltä, soisin mielelläni sinun esittävän luotettavia lähteitä, jotka kertovat miksi:
95 % yliopistojen professoreista on muita kuin negridejä?
98,2 % Nobel-voittajista on muita kuin negridejä?
98,8 % Nobel-voittajista on muita kuin muslimeja?
Esimerkiksi juutalaisia on peräti 20 % kaikista Nobel-voittajista, kun heidän kokonaismääränsä maapallon väestönsä on vain 0,2 %! Sen sijaan negridejä on maailmassa 30 %, ja muslimeita saman verran (noin 50 % Afrikan, ja 30 % Aasian väestöstä tunnustaa Muhammadin uskoa).
Koko älykkyysasia on tabu lähinnä sen takia että ihmiset pelkäävät sen johtavan syrjimiseen. Mutta ollaanko täällä työntämässä vielä juutalaisia kaasukammioon? Kastroidaanko homoja yhä? Tämä on menneisyyttä, ja rasismista ja homofobiasta voidaan jo puhua ääneen. Kun taas älykkyydestä, tyhmyydestä ja niiden rodullisista ja muista ryhmiin sitoutuneista eroista ei voi. Ei kukaan voi tosissaan pelätä sitä että jos nyt myönnetään vihdoin ihmisten älykkyydessä olevan huimia eroja, ja että älykkyys on suurimmalta osin perinnöllistä, että se johtaisi tyhmien ihmisten joukkotuhontaan keskitysleireillä! Vaikka ei siitä mitään haittaa ainakaan ihmiskunnan kehitykselle olisi, maailmahan on jo turkasen ylikansoittunut.
Lopuksi vielä lisälukemiseksi erittin hyvä artikkeli Skepsis-lehdestä, jossa käsitellään sitä miksi älykkyydestä ja sen periytyvyydestä on niin hankala puhua, asian tabumaineen vuoksi, vaikka tiedeyhteisölle linkki geenien ja älykkyyden välillä on ollut selvä jo pitkään.
Lähteitä:
Richard Lynn, Tatu Vanhanen: IQ and Global Inequality, 2006
http://www.amazon.com/Global-Inequality-Richard-Lynn-Vanhanen/dp/1593680244
Rushton & Jensen: Thirty years of research on race differences in cognitive ability, 2005
http://www.udel.edu/educ/gottfredson/30years/Rushton-Jensen30years.pdf
J. Philippe Rushton: Race, Evolution, and Behavior: A Life History Perspective, 1995
http://psychology.uwo.ca/faculty/rushtonpdfs/Race_Evolution_Behavior.pdf
http://kansankokonaisuus.blogspot.fi/2007/09/flynnin-uusi-kirja-osta.html
Tyhmyyttä ja viisautta ei kuitenkaan haluta nähdä geneettisinä ominaisuuksina, koska "moderniin sivistykseen" kuuluu äärisuvaitsevaisuus, eli kaikkien erilaisten yksilöiden pakottaminen samaan "tasa-arvon" muottiin, mistä oikeasti on tasa-arvo ja suvaitsevaisuus kaukana. Myöntäisitte nyt liberaalitkin pois vain, kaikki eivät ole samanlaisia, oikeastaan kaikki ovat lähestulkoon erilaisia. Siispä ihmisiä voi myös kohdella eri tavalla, kutakin heidän itsensä omien tekojensa ja olemuksensa ansaitsemalla tavalla. Varmaankin kaikki muut genetiikkaan liittyvät tabut on saatu jo taottua ihmisten mieliin normaaleina tosiasioina, kuten että lihavuus on joillain geeneissä, samoin kaljuuntuminen, hiusten, silmien ja ihon väri, lihaksikkuus ja esimerkiksi nopeus sekä muut urheilutuloksiin vaikuttavat seikat. Mutta viisaudesta, ja varsinkaan tyhmyydestä ei ole vieläkään soveliasta puhua genetiikan yhteydessä. Kuitenkin on todistettu aukottomasti jo moneen kertaan että älykkyys on vähintäänkin 70-prosenttiseti periytyvää. Vain 30% on siis ympäristön, eli vanhempien ja opettajien luomaa älykkyyttä. Tämän takia tyhmä lapsi ei tule koulusta hullua hurskaammaksi, kun taas älykkäästä lapsesta kasvaa älykäs aikuinen. Tyhmät ihmiset eivät voi saada älykästä lasta kuin huiman harvinaisen geenimutaation kautta, sama pätee älykkäiden ihmisten tyhmiin lapsiin, joita ei käytännössä populaatiossa esiinny lainkaan.
Aihe on niin tabu erityisesti ryhmien älykkyyttä koskevien erojen takia. On nimittäin tieteellisesti todistettu että:
• Miehet ovat yleensä naisia älykkäämpiä.
• Rikkaat ovat yleensä köyhiä alykkäämpiä.
• Kaukasidit (eurooppalaiset) ja mongolidit (aasialaiset) ovat yleensä negridejä (afrikkalaisia) älykkäämpiä.
Tällaiset väitteet saavat "suvaitsevaisen" ihmisen välittömästi puolustuskannalle, oikeastaan hyökkäys-on-paras-puolustus-kannalle, eli heittelemään rasismi-herjoja päin näitten tutkimustulosten esittäjää. Jotteivät "Rasisti"-huudot muuttuisi Molotovin cocktailien heittelyksi, on ensiksi tärkeä saada suvaitsevaisto rauhoittumaan ja tutkimaan analyyttisesti tilastoja ja tutkimuksia.
Ihminen, joka vastustaa näitä tutkimustuloksia, ja kieltää ne virheellisinä, ei tee sitä muusta syystä kuin siitä että hän yrittää olla hyvä ihminen. Moraalisesti parempi kuin hänen mielestään "kamala natsisika", joka uskaltaa tästä tabuaiheesta puhua. Kuitenkin on nyt niin että moraalisen kannan ottanut liberaali ei ole itse perehtynyt aiheeseen, hänellä ei ole siitä minkäänlaista asiantuntemusta. Hänen argumenttinsa perustuvat hänen omaan mielipiteeseensä, joka sattuu olemaan tilastotieteen vastainen. Täysin luotettavana omaa intuitiotaan ja "eettisesti kestävää" mielipidettään pitävä ihminen on suorastaan harhainen yksilö. Jätetään nämä asiat oikeiden asiaan perehtyneiden tutkijoiden huoleksi. Te tavalliset ihmiset ja myös me netin teräväkieliset kommentaattorit voimme sitten lukea valmiit tutkimustulokset ja perustaa mielipiteemme niihin. Vain tieteellinen tieto, oikeat faktat, ovat suvaittavia, valhe, niin "moraalisesti hyvä" kuin se olisikin, ei ole suvaittava. Totuus on oikein, valhe on väärin.
Nythän on niin että yllä esitetyt kolme kohtaa eivät missään nimessä tarkoita jokaisa kyseiseen ryhmään kuuluvaa ihmistä. Joka ryhmästä on teoriassa mahdollista nousta ihmiskunnan älyköiden joukkoon, mutta kuitenkin nämä alemman tuloksen saaneet ihmisryhmät ovat keskimäärin toisia vertailuryhmiään vähemmän älykkäitä.
Perehdytäänpä hieman taustoihin kunkin ryhmän kohdalla:
Miehet ovat yleensä naisia älykkäämpiä.
Lähes kaikki ihmiskunnan historian suurmiehistä ovat nimensä mukaisesti suurmiehiä. Keksijät, tutkijat, nobelistit, älyköt, filosofit... listalta arviolta 90 prosenttia on miehiä. Ennen tätä saatettiin selittää "patriarkaatin ylivallalla", joka pakotti naiset nyrkin ja hellan väliin, mutta miten on nykyään? Toki naistutkijoiden ja -älyköiden määrä on noussut, mutta ei läheskään siinä määrin kuin heidän prosentuaalinen osuutensa väestöstä (noin 49%) antaisi olettaa. Nykyajan suvaitsevaisessa ilmapiirissä kukaan ei ole kahlitsemassa naista kotiin ja pois tieteellisen työn parista, ja varsinkin Internet on tehnyt tiedon etsimisestä, jakamisesta ja tuottamisesta mahdollista kaikille. Enää eivät voi feministit vedota miehen ylivaltaan, koska naisilla on samanlaiset oikeudet ja mahdollisuudet tieteen edistämiseen (länsimaissa siis). Miksi sitten on niin että:
95 % Nobel-palkinnon voittaneista on miehiä?
77 % yliopistojen professoreista on miehiä?
70 % Euroopan unionin tieteellisen työn tekijöistä on miehiä?
82 % tieteellisten artikkelien julkaisijoista on miehiä?
90 % Wikipedian kirjoittajista on miehiä?
Rikkaat ovat yleensä köyhiä alykkäämpiä.
Kuinka moni köyhä on noussut ihmiskunnan huippujen joukkoon? Ei kovinkaan moni. Toki kuulee silmätkostuttavina ryysyistä-rikkauksiin tarinoina aina silloin tällöin muutamasta onnistujasta, mutta se ei vielä tilastovaakakuppia heilauta puoleen eikä toiseen. Suurin osa älykkäistä ihmisistä on hyvin toimeentulevia, koska heillä on riittävästi älyä huolehtia omasta elämästään. Jos köyhä on älykäs, hän pääsee mitä luultavimmin pois köyhyydestä oman älykkyytensä ja yritteliäisyytensä ansiosta. Useimmat köyhät eivät kuitenkaan ole tällaisia. Voi kuulostaa julmalta puheelta, mutta onhan se nyt päivänselvää että pahvimuki kädessä kadunkulmaan polvistuneelta romaninaiselta ei voi odottaa saavansa vastausta mihinkään tieteelliseen kysymykseen. Ei vaikka hänet opetettaisiin puhumaan kieltä. Ei vaikka hän kävisi peruskoulun ja lukion läpi. Ei, hänellä ei vain kertakaikkiaan ole minkäänlaisia lahjoja sellaiseen. Kerjäläiset eivät tule koskaan pääsemään pois ahdingostaan, jos eivät edes yritä. Mutta yleensä heillä ei kyllä edes ole mahdollisuuksia, kykyä parempaan, vaikka yrittäisivätkin. Joka tapauksessa muitten almujen varassa loisiminen ei ole yrittämistä nähnytkään.
Kaukasidit ja mongolidit ovat yleensä negridejä älykkäämpiä.
Tähän asiaan kun viittaakaan, niin on rasistin maine suvaitsevaiston keskuudessa taattu. Ja sitä ei takaisin saa. Onneksi internetin anonymiteetin avulla voi tuoda yleiseen tietoisuuteen myös epämiellyttävämpiä totuuksia, niitä joita itseään muita suvaitsevaisempana ja siten parempana ihmisenä pitävä etuoikeutettu pilalle hemmoteltu laiska länsimainen kaupunkilainen vihervasemmistolainen hyvin toimeen tuleva nuori ei halua kuulla. Sormet voitte ottaa pois sieltä korvista, voitte lakata huutamasta "älälälälälälää"-tä, silmät saa aukaista ja päännekin voitte vetää viimein ulos sieltä viemärisuolestanne. Tilastot eivät valehtele, mustat ovat yleisesti ja keskimäärin valkoisia ja keltaisiä tyhmempiä. He saavat huonompia koulutuloksia kaikkialla, menestyvät heikommin elämässä, ovat yleensä aina köyhempiä jne. Jos olet eri mieltä, soisin mielelläni sinun esittävän luotettavia lähteitä, jotka kertovat miksi:
95 % yliopistojen professoreista on muita kuin negridejä?
98,2 % Nobel-voittajista on muita kuin negridejä?
98,8 % Nobel-voittajista on muita kuin muslimeja?
Esimerkiksi juutalaisia on peräti 20 % kaikista Nobel-voittajista, kun heidän kokonaismääränsä maapallon väestönsä on vain 0,2 %! Sen sijaan negridejä on maailmassa 30 %, ja muslimeita saman verran (noin 50 % Afrikan, ja 30 % Aasian väestöstä tunnustaa Muhammadin uskoa).
Koko älykkyysasia on tabu lähinnä sen takia että ihmiset pelkäävät sen johtavan syrjimiseen. Mutta ollaanko täällä työntämässä vielä juutalaisia kaasukammioon? Kastroidaanko homoja yhä? Tämä on menneisyyttä, ja rasismista ja homofobiasta voidaan jo puhua ääneen. Kun taas älykkyydestä, tyhmyydestä ja niiden rodullisista ja muista ryhmiin sitoutuneista eroista ei voi. Ei kukaan voi tosissaan pelätä sitä että jos nyt myönnetään vihdoin ihmisten älykkyydessä olevan huimia eroja, ja että älykkyys on suurimmalta osin perinnöllistä, että se johtaisi tyhmien ihmisten joukkotuhontaan keskitysleireillä! Vaikka ei siitä mitään haittaa ainakaan ihmiskunnan kehitykselle olisi, maailmahan on jo turkasen ylikansoittunut.
Lopuksi vielä lisälukemiseksi erittin hyvä artikkeli Skepsis-lehdestä, jossa käsitellään sitä miksi älykkyydestä ja sen periytyvyydestä on niin hankala puhua, asian tabumaineen vuoksi, vaikka tiedeyhteisölle linkki geenien ja älykkyyden välillä on ollut selvä jo pitkään.
Lähteitä:
Richard Lynn, Tatu Vanhanen: IQ and Global Inequality, 2006
http://www.amazon.com/Global-Inequality-Richard-Lynn-Vanhanen/dp/1593680244
Richard Lynn, Tatu Vanhanen: IQ and the Wealth of Nations, 2002
http://www.amazon.com/IQ-Wealth-Nations-Richard-Lynn/dp/027597510X
http://www.isteve.com/iq_table.htm
http://www.amazon.com/IQ-Wealth-Nations-Richard-Lynn/dp/027597510X
http://www.isteve.com/iq_table.htm
Rushton & Jensen: Thirty years of research on race differences in cognitive ability, 2005
http://www.udel.edu/educ/gottfredson/30years/Rushton-Jensen30years.pdf
J. Philippe Rushton: Race, Evolution, and Behavior: A Life History Perspective, 1995
http://psychology.uwo.ca/faculty/rushtonpdfs/Race_Evolution_Behavior.pdf
http://kansankokonaisuus.blogspot.fi/2007/09/flynnin-uusi-kirja-osta.html
keskiviikko 28. toukokuuta 2014
Isla Vistan murhaaja oli surkimus, jonka olisi kuulunut kuolla yksinäisyydessä
Yhdysvalloissa Californian osavaltiossa Isla Vistassa sattui juuri (23.5.2014) joukkomurha, jossa 22-vuotias pojankloppi, joka ei ansaitse nimeään mainittavan, vaan sietää painua unohdukseen omassa mitättömyydessään, murhasi kuusi ihmistä, haavoitti kolmeatoista, ja lopuksi tappoi tavalliseen koulusurmaajien raukkamaiseen tapaan itsensä välttyäkseen tekojensa seurauksilta.
Tästä artikkelista voitte lukea pitkiä pätkiä murhaajanatiaisen 173-sivuisesta (eipä päivittänyt taannoisen norjalaisjoukkomurhaajan 1500-sivun pamflettia) viimeisestä viestistä, jolla hän kertoo miten ja miksi suunnitteli rikoksensa. Mikähän hinku näillä joukkomurhaajilla on kirjoittamiseen?
Tiivistelmänä motiivi kauheille rikoksille oli vain ja ainoastaan se, että tytöt eivät olleet tuosta pojasta kiinnostuneita. Hän oli yksinäinen, ei saanut seksiä eikä tyttöystävää. Koskaan. No, eipä tuo knaappi kahdenkymmenenkahden vuoden ikäisenä vielä ollut mies eikä mikään.
Teksti avaa hyvin roiston mielenmaisemaa, ja siinä hän kertoo avoimesti miltä hänen pienen pollansa siällä tuntui. Murhaaja kertoi olleensa koko elämänsä yksin, olleensa jo pienenä hirvittävän kateellinen muille, ja tuntenut jatkuvasti itsensä alempiarvoiseksi kuin kaikki muut. Tätä hän tietysti olikin, koska kukaan ei ollut hänestä kiinnostunut eikä hän kestänyt elämäänsä kuin mies, vaan ryhtyi raukkamaisiin tekoihin. Tuo poika oli luovuttaja, häviäjä, raukka, luuseri, pelkuri, saamaton, mitätön, surkimus, ei mitään, täysi nolla. Hän oli evoluution umpikuja, DNA:n hukkapätkä, epäkelpo mutaatio, virheellinen yksilö, mitättömyydessä ja yksinäisyydessä kuolemaan tuomittu hylkiö, josta ei ollut mihinkään. Poju lähti tapporetkelle naisia vastaan, sen takia että nämä eivät antaneet hänelle seksiä eivätkä rakkautta. Yhtä älyvapaan idioottimaista virheellisen logiikan riemuvoittoa en olekaan vuosiin kuullut. Tämä aivokäpiö päätteli pienessä pollassaan, että jos hän ei saa naista, niin ei saa saada kukaan muukaan, eivätkä nämä naiset ansaitse elää. Kuitenkin vika oli hänessä itsessään, eikä kenessäkään muussa. Täydellinen ymmärtämättömyyden puute, kieroonkasvanut psyyke, sekä vääristynyt minäkuva johtivat typerryttävän naurettaviin lopppupäätelmiin ja ajoivat tämän idiootin kauheisiin tekoihin.
Asia on niin että hänen ei kuulunutkaan saada naista. Ei seksiä. Ei rakkautta. Ei elämänkumppania. Ei mitään. Ihmiset ovat syntyneet eriarvoisiksi. Toiset nyt vain ovat alempana kuin toiset. Tällaisille surkimuksille, joilla on aivan liian suuret luulot itsestään, olisi hyvä suorittaa jälkiabortti mitä pikimmin tällaisten taipumuksien huomaamisesta. Kyseisen tappajan olisi kuulunutkin kuolla yksin ja itkien omaa surkeuttaan, kenties päättää päivänsä oman käden kautta, jotteivat hänen epäkelvot geeninsä pääsisi jatkamaan tuhoontuomittua ihmislajin sukupuun haaraa. No, näinpä kävi, ettei hän päässyt levittämään rappeuttavaa perimäänsä eteenpäin, siitä ei edes ollut pelkoa, mutta prosessissa ikävä kyllä kuoli monta varmasti kelvollista ihmisyksilöä. Ja tämä on väärin. Ei ali-ihmisillä ole mitään oikeutta viedä hautaan mukanaan itseään ylempiarvoisia yksilöitä.
Eräs tämän karmean jutun asianhaaroista koskee jälleen kerran ampuma-aseiden saatavuutta. Kyllä, tuo nuorisorikollinen puukotti kaksi huonetoveriaan kuoliaaksi näiden nukkuessa, ja ajoi autolla muutamien päälle, mutta suurin osa tapoista tapahtui kolmen automaattisen (!) käsiaseen avulla. Olen kiivas aseiden vastustaja juuri tällaisten tapausten takia. Roisto oli ostanut ja saanut aseet haltuunsa lähimmästä asekaupasta vain jonkun lomakkeen täyttämällä, täysin laillisesti ja naurettavan helposti. Jos ruutiaseet kiellettäisiin siviiliväestöltä kokonaan, ei tällaisia koulusurmia ja muita ampumisia enää voisi tapahtua. Ei tuollainen surkea nolla saisi mitenkään asetta laittomasti käsiinsä, rikolliset nauraisivat hänet pihalle jos hän yrittäsi ostaa heiltä aseen, ja varmaan jopa ilmoittaisivat itse poliisille tuollaisen nulikan tappohaaveista. Edellinenkin Yhdysvaltain lastentarhamurhaaja käytti aseenaan äitinsä asekokoelmasta ottamaansa rynnäkkökivääriä (!!!). Tällaiselle on saatava piste, ja heti! Kaikki aseet pois siviileiltä kuolemantuomion uhalla välittömästi, ja ne on joka ikinen tuhottava perusteellisesti. Ainoastaan armeijalla ja poliisilla saa olla aseita. Täyttä roskaa on aselobbareiden väite, että aseistetut kansalaiset estäisivät mukamas tällaiset joukkomurhat. Yhtään joukkomurhaa ei ole estetty aseistettujen kansalaisten ansiosta Yhdysvalloissa viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Ei ainuttakaan, ei yhden yhtä!
Ruudilla toimivien ampua-aseiden keksiminen on ollut yksi ihmiskunnan huonoimmista keksinnöistä. Se on vienyt sivilisaatiota täysin vääränlaiseen suuntaa, jossa kuolema on aivan liian helppo toteuttaa. Ampuma-ase antaa tappamisen mahdollisuuden nimenomaan sellaisia ihmisraunioille, joilla ei ole minkäänlaista kykyä ja ymmärrystä päättää toisten ihmisten elämästä. Hullu, idiootti ja lapsikin voi aseella tappaa toisen ihmisen, ja tämä on väärin.
Surkimuksilla on oikeus ainoastaan omaan Darwin-palkintoonsa, ei mihinkään muuhun.
Tästä artikkelista voitte lukea pitkiä pätkiä murhaajanatiaisen 173-sivuisesta (eipä päivittänyt taannoisen norjalaisjoukkomurhaajan 1500-sivun pamflettia) viimeisestä viestistä, jolla hän kertoo miten ja miksi suunnitteli rikoksensa. Mikähän hinku näillä joukkomurhaajilla on kirjoittamiseen?
Tiivistelmänä motiivi kauheille rikoksille oli vain ja ainoastaan se, että tytöt eivät olleet tuosta pojasta kiinnostuneita. Hän oli yksinäinen, ei saanut seksiä eikä tyttöystävää. Koskaan. No, eipä tuo knaappi kahdenkymmenenkahden vuoden ikäisenä vielä ollut mies eikä mikään.
Teksti avaa hyvin roiston mielenmaisemaa, ja siinä hän kertoo avoimesti miltä hänen pienen pollansa siällä tuntui. Murhaaja kertoi olleensa koko elämänsä yksin, olleensa jo pienenä hirvittävän kateellinen muille, ja tuntenut jatkuvasti itsensä alempiarvoiseksi kuin kaikki muut. Tätä hän tietysti olikin, koska kukaan ei ollut hänestä kiinnostunut eikä hän kestänyt elämäänsä kuin mies, vaan ryhtyi raukkamaisiin tekoihin. Tuo poika oli luovuttaja, häviäjä, raukka, luuseri, pelkuri, saamaton, mitätön, surkimus, ei mitään, täysi nolla. Hän oli evoluution umpikuja, DNA:n hukkapätkä, epäkelpo mutaatio, virheellinen yksilö, mitättömyydessä ja yksinäisyydessä kuolemaan tuomittu hylkiö, josta ei ollut mihinkään. Poju lähti tapporetkelle naisia vastaan, sen takia että nämä eivät antaneet hänelle seksiä eivätkä rakkautta. Yhtä älyvapaan idioottimaista virheellisen logiikan riemuvoittoa en olekaan vuosiin kuullut. Tämä aivokäpiö päätteli pienessä pollassaan, että jos hän ei saa naista, niin ei saa saada kukaan muukaan, eivätkä nämä naiset ansaitse elää. Kuitenkin vika oli hänessä itsessään, eikä kenessäkään muussa. Täydellinen ymmärtämättömyyden puute, kieroonkasvanut psyyke, sekä vääristynyt minäkuva johtivat typerryttävän naurettaviin lopppupäätelmiin ja ajoivat tämän idiootin kauheisiin tekoihin.
Asia on niin että hänen ei kuulunutkaan saada naista. Ei seksiä. Ei rakkautta. Ei elämänkumppania. Ei mitään. Ihmiset ovat syntyneet eriarvoisiksi. Toiset nyt vain ovat alempana kuin toiset. Tällaisille surkimuksille, joilla on aivan liian suuret luulot itsestään, olisi hyvä suorittaa jälkiabortti mitä pikimmin tällaisten taipumuksien huomaamisesta. Kyseisen tappajan olisi kuulunutkin kuolla yksin ja itkien omaa surkeuttaan, kenties päättää päivänsä oman käden kautta, jotteivat hänen epäkelvot geeninsä pääsisi jatkamaan tuhoontuomittua ihmislajin sukupuun haaraa. No, näinpä kävi, ettei hän päässyt levittämään rappeuttavaa perimäänsä eteenpäin, siitä ei edes ollut pelkoa, mutta prosessissa ikävä kyllä kuoli monta varmasti kelvollista ihmisyksilöä. Ja tämä on väärin. Ei ali-ihmisillä ole mitään oikeutta viedä hautaan mukanaan itseään ylempiarvoisia yksilöitä.
Eräs tämän karmean jutun asianhaaroista koskee jälleen kerran ampuma-aseiden saatavuutta. Kyllä, tuo nuorisorikollinen puukotti kaksi huonetoveriaan kuoliaaksi näiden nukkuessa, ja ajoi autolla muutamien päälle, mutta suurin osa tapoista tapahtui kolmen automaattisen (!) käsiaseen avulla. Olen kiivas aseiden vastustaja juuri tällaisten tapausten takia. Roisto oli ostanut ja saanut aseet haltuunsa lähimmästä asekaupasta vain jonkun lomakkeen täyttämällä, täysin laillisesti ja naurettavan helposti. Jos ruutiaseet kiellettäisiin siviiliväestöltä kokonaan, ei tällaisia koulusurmia ja muita ampumisia enää voisi tapahtua. Ei tuollainen surkea nolla saisi mitenkään asetta laittomasti käsiinsä, rikolliset nauraisivat hänet pihalle jos hän yrittäsi ostaa heiltä aseen, ja varmaan jopa ilmoittaisivat itse poliisille tuollaisen nulikan tappohaaveista. Edellinenkin Yhdysvaltain lastentarhamurhaaja käytti aseenaan äitinsä asekokoelmasta ottamaansa rynnäkkökivääriä (!!!). Tällaiselle on saatava piste, ja heti! Kaikki aseet pois siviileiltä kuolemantuomion uhalla välittömästi, ja ne on joka ikinen tuhottava perusteellisesti. Ainoastaan armeijalla ja poliisilla saa olla aseita. Täyttä roskaa on aselobbareiden väite, että aseistetut kansalaiset estäisivät mukamas tällaiset joukkomurhat. Yhtään joukkomurhaa ei ole estetty aseistettujen kansalaisten ansiosta Yhdysvalloissa viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Ei ainuttakaan, ei yhden yhtä!
Ruudilla toimivien ampua-aseiden keksiminen on ollut yksi ihmiskunnan huonoimmista keksinnöistä. Se on vienyt sivilisaatiota täysin vääränlaiseen suuntaa, jossa kuolema on aivan liian helppo toteuttaa. Ampuma-ase antaa tappamisen mahdollisuuden nimenomaan sellaisia ihmisraunioille, joilla ei ole minkäänlaista kykyä ja ymmärrystä päättää toisten ihmisten elämästä. Hullu, idiootti ja lapsikin voi aseella tappaa toisen ihmisen, ja tämä on väärin.
Surkimuksilla on oikeus ainoastaan omaan Darwin-palkintoonsa, ei mihinkään muuhun.
tiistai 27. toukokuuta 2014
Ihminen haluaa itsensä kaltaisen kumppanin
Ihmiset haluavat kumppaniltaan samankaltaisuutta. On väärin ja vale väittää että vastakohdat täydentävät toisiaan. Näin ei ole.
Upouuden tutkimuksen mukaan aviopuolisot ovat myös geneettisesti lähellä toisiaan. Tämä ei ole yllättävää, sillä vaikka evoluution mekanismit suojelevatkin meitä sekaantumasta lähisukulaiseen sukurutsan pelossa, aivomme kuitenkin luontaisesti hakevat sopivimmaksi kumppaniksi mahdollisimman samankaltaista ihmistä. Ihannekumppanihan jokaiselle olisi hänen itsensä klooni, joka olisi vain eri sukupuolta, tällööin ajatuksenjuoksu olisi samanlaista, ymmärrys toisesta suurempaa, mielipiteet luultavasti samanlaiset, samoin kiinnostuksen kohteet ja kaikki luonteenpiirteet. Täydellinen pari, koska jokainenhan nyt itseään rakastaa. Mutta koska ihminen on yksineuvoinen eläin, tarvitsemme vastakkaista sukupuolta lisääntyäksemme, jä tällöin on tärkeää löytää juuri se oikea kumppani.
Tässä meitä auttavat kaikki aistimme, näemme heti ensimmäisenä toisen ihmisen ulkokuoren ja päätämme jo sekunnin murto-osassa, olemmeko hänestä ollenkaan kiinnostuneita. Ääni paljastaa myös ihmisestä paljon, sekä hajut ja maut (ensisuudelman yhteydessä) kertovat meille alitajuisesti onko kumppani sopiva. Hajun perusteella tunnistamme muun muassa vastapuolen immuniteetin laadun, jos se on hyvä, meitä miellyttää hänen ominaishajunsa, jos se ei toimi kunnolla, haju ei miellytä meitä (tämän takia hajuvedet ovat paha, koska ne hämäävät mahdollisia kumppaniehdokkaita luulemaan meidän olevan immuniteeteiltamme parempia kuin ehkä olemmekaan. Myös ekstensiivistä meikkausta, plastiikkakirurgiaa ja kuvien manipulointia tulisi samoin syin välttää).
Koska suurin osa ensivaikutelmasta perustuu fyysisiin avuihin, eli ulkonäköön, ääneen, ominaistuoksuun yms. ja nämä ovat kaikki geenien määrittelemiä ominaisuuksia, ei ole ihme että genetiikka määrää parinvalinnassa niin paljon. Yksilö rakastuu helpoimmin sellaiseen toiseen yksilöön, jonka geenit ovat lähellä häntä itseään, koska juuri ne samankaltaiset geenit tekevät hänestä niin samanlaisen, kun kaksi ihmistä muistuttaa toisiaan kovin paljon, eivät he yleensä voi olla tykkäämättä toisistaan.
Annan myös esimerkin omasta elämästäni: minulla on tuore parisuhde, ja olen intohimoisen rakastunut naiseen, joka on kuin kaksoisolentoni, mutta vain vastakkaista sukupuolta. Tämä on minulle täydellisen unelman inkarnaatio, sillä olen aina halunnut kumppanin, joka on mahdollisimman samankaltainen kuin minä. Myös tyttöystäväni mielestä olemme kovin samankaltaisia monissa asioissa, ja hänkin rakastaa minua todella paljon, varmasti juuri tästä syystä.
Olen mielestäni vihdoin löytänyt täydellisen kumppanin itselleni, ja tahdon tehdä hänestä tulevien lasteni äidin ja ikuisen elämänkumppanini. Uskon että hän haluaa samaa.
Paljon aikaa hänen löytämisensä kestikin, sillä olen perin omalaatuinen yksilö, enkä voi sietää itseäni alempana olevia ihmisiä. Kaikkein eniten inhoan typeryyttä, ja koska olen huomattavasti normaalia ihmistä älykkäämpi, on tasavertaisen kumppanin löytäminen ollut vaikeaa. Onneksi evoluution mekanismit ovat kuitenkin olleet apuna.
Upouuden tutkimuksen mukaan aviopuolisot ovat myös geneettisesti lähellä toisiaan. Tämä ei ole yllättävää, sillä vaikka evoluution mekanismit suojelevatkin meitä sekaantumasta lähisukulaiseen sukurutsan pelossa, aivomme kuitenkin luontaisesti hakevat sopivimmaksi kumppaniksi mahdollisimman samankaltaista ihmistä. Ihannekumppanihan jokaiselle olisi hänen itsensä klooni, joka olisi vain eri sukupuolta, tällööin ajatuksenjuoksu olisi samanlaista, ymmärrys toisesta suurempaa, mielipiteet luultavasti samanlaiset, samoin kiinnostuksen kohteet ja kaikki luonteenpiirteet. Täydellinen pari, koska jokainenhan nyt itseään rakastaa. Mutta koska ihminen on yksineuvoinen eläin, tarvitsemme vastakkaista sukupuolta lisääntyäksemme, jä tällöin on tärkeää löytää juuri se oikea kumppani.
Tässä meitä auttavat kaikki aistimme, näemme heti ensimmäisenä toisen ihmisen ulkokuoren ja päätämme jo sekunnin murto-osassa, olemmeko hänestä ollenkaan kiinnostuneita. Ääni paljastaa myös ihmisestä paljon, sekä hajut ja maut (ensisuudelman yhteydessä) kertovat meille alitajuisesti onko kumppani sopiva. Hajun perusteella tunnistamme muun muassa vastapuolen immuniteetin laadun, jos se on hyvä, meitä miellyttää hänen ominaishajunsa, jos se ei toimi kunnolla, haju ei miellytä meitä (tämän takia hajuvedet ovat paha, koska ne hämäävät mahdollisia kumppaniehdokkaita luulemaan meidän olevan immuniteeteiltamme parempia kuin ehkä olemmekaan. Myös ekstensiivistä meikkausta, plastiikkakirurgiaa ja kuvien manipulointia tulisi samoin syin välttää).
Koska suurin osa ensivaikutelmasta perustuu fyysisiin avuihin, eli ulkonäköön, ääneen, ominaistuoksuun yms. ja nämä ovat kaikki geenien määrittelemiä ominaisuuksia, ei ole ihme että genetiikka määrää parinvalinnassa niin paljon. Yksilö rakastuu helpoimmin sellaiseen toiseen yksilöön, jonka geenit ovat lähellä häntä itseään, koska juuri ne samankaltaiset geenit tekevät hänestä niin samanlaisen, kun kaksi ihmistä muistuttaa toisiaan kovin paljon, eivät he yleensä voi olla tykkäämättä toisistaan.
Annan myös esimerkin omasta elämästäni: minulla on tuore parisuhde, ja olen intohimoisen rakastunut naiseen, joka on kuin kaksoisolentoni, mutta vain vastakkaista sukupuolta. Tämä on minulle täydellisen unelman inkarnaatio, sillä olen aina halunnut kumppanin, joka on mahdollisimman samankaltainen kuin minä. Myös tyttöystäväni mielestä olemme kovin samankaltaisia monissa asioissa, ja hänkin rakastaa minua todella paljon, varmasti juuri tästä syystä.
Olen mielestäni vihdoin löytänyt täydellisen kumppanin itselleni, ja tahdon tehdä hänestä tulevien lasteni äidin ja ikuisen elämänkumppanini. Uskon että hän haluaa samaa.
Paljon aikaa hänen löytämisensä kestikin, sillä olen perin omalaatuinen yksilö, enkä voi sietää itseäni alempana olevia ihmisiä. Kaikkein eniten inhoan typeryyttä, ja koska olen huomattavasti normaalia ihmistä älykkäämpi, on tasavertaisen kumppanin löytäminen ollut vaikeaa. Onneksi evoluution mekanismit ovat kuitenkin olleet apuna.
Parinvalinnassa valta on naisilla, mutta miksi?
Tämä kirjoitus käsittelee parinvalintaa, yhtä suosikkiaiheistani, koska se liittyy niin suurelta osin evoluutiobiologiaan, mihin kaikki muukin enemmän tai vähemmän perustuu.
Ihmisen parinvalinnassahan naaras on se sukupuoli joka tekee valinnan. Kuitenkin uroksen tehtäväksi jää tehdä lähes kaikki työ parisuhteen alkuun saattamiseksi. En halua nyt mitenkään kuulostaa katkeralta vanhaltapojalta, koska sellainen en ole, kyse on vain ja ainoastaan evoluution meille kehittämistä mekanismeista, joita edelleenkin toteutamme, koska emme ole muuttuneet luolamiesajoista paljon yhtään.
Tutkimusten mukaan yhdeksässä tapauksessa kymmenestä parisuhteen alkamisesta on päättänyt nainen. Naisella on selvä biologinen etu tässä asiassa puolellaan, koska lyhyesti sanottuna sperma on halpaa ja munasolut kalliita. Koska uros voi teoriassa saada loputtomasti jälkeläisiä, on miehelle edullisinta yrittää panna paksuksi niin monta vastakkaisen sukupuolen edustajaa kuin mahdollista. Naaras taas voi enimmilläänkin koko hedelmällisen ikänsä aikana saada vain noin toistakymmentä jälkeläistä, mistä johtuen naiselle on edullisinta "pihdata", eli olla antamatta seksiä kaikille haukkaille, jotta hän voisi paremmin valita kilpakosijoista sen sopivimman miehen jatkamaan sukuaan. Suvun jatkamiselle, ja omien geenien levittämisellehän koko elämä perustuu. Se on itse asiassa elämän ainut tarkoitus, ja se on koodattu DNA:hamme.
Sperma on halpaa ja munasolut kalliita myös sen vuoksi että mies ei voi tietää onko hänen kumppaninsa lapsi varmasti hänen siittämänsä. Ainoastaan nainen voi olla varma siitä, että puolet hänen geeneistään on hänen synnyttämässään jälkeläisessä. Koska mies ei koskaan voi olla tästä aivan varma, on hänen kannaltaan tärkeää yrittää saattaa raskaaksi mahdollisimman monta naista, jotta suurimmalla todennäköisyydellä hänen geeninsä jatkuisivat ainakin osassa niitten naisten lapsista, joiden kanssa hän on ollut sukupuoliyhteydessä. Naiselle riittää teoriassa yksikin lapsi (vaikka useampi on tietenkin parempi, koska muuten kaikki on yhden kortin varassa), ja hän ei tarvitse sen siittämiseen kuin yhden miehen, joten naisella on valtaa olla valikoiva sen suhteen että hän saa toisen puolen lapsensa geeneistä mahdollisimman hyvältä isäkandidaatilta.
Genetiikka siis kertoo meille miksi miehet haluavat enemmän seksiä kuin naiset. Miksi miehet haluavat sitä useampien naisten, kuin vain yhden kanssa. Ja miksi naisten halut ovat täysin päinvastaiset. Biologian sanelemana miehet joutuvat liehittelemään naisia päästäkseen näitten housuihin, ja naisilla taas on varaa olla hyvin valikoivia, ja päästää vain parhaimmat miehet sänkyynsä. Koska ihmisiä on monen eri tasoisia, jotkin yksilöt jäävät kokonaan ilman puolisoa. Näin on erityisesti miehillä, koska miehiä on ensinnäkin jo tilastollisesti enemmän kuin naisia (poikia syntyy kaikkialla hieman enemmän kuin tyttöjä, koska miesten kuolleisuus on suurempi kuin naisten, ja kehitysmaissa tyttölapsia vielä julmasti surmataan, koska typerät ihmiset eivät kunnioita naissukupuolen oikeuksia, eivätkä ymmärrä edes omaa etuaan), sekä hyvätasoisilla miehillä on enemmän kumppaneita kuin hyvätasoisilla naisilla. Korkeimman tason miehet saavat lähes kenet naisen tahansa, ja heillä niitä yleensä riittääkin varsin paljon. Korkeimman tason miehille kuitenkin kelpaavat myös tavalliset naiset, joten he putsaavat usein pöydän myös tavallisen tason miesten nenän edestä. Korkeimman tason naisille taas kelpaavat ainoastaan korkeimman tason miehet, eivätkä he hyväksy tavallisia miehiä kumppaneikseen. Tavalliset miehet tahtoisivat ylemmän tason naisia, mutta heillä ei siihen rahkeet riitä, sen sijaan he yleensä pariutuvat tavallisten naisten kanssa. Jos tavallisia naisia ei ole niin paljon saatavilla, koska ylemmän tason miehet ovat ne vieneet, voi tavallinen mies tyytyä myös alemman tason naiseen. Tavalliset naiset voivat saada ylemmän tason miehenkin, mutta kelpuuttavat myös tavallisen miehen, kun taas alemman tason miehiä he eivät halua. Alemman tason miehille kelpaisivat mitkä tahansa naiset, mutta heillä ei ole mahdollisuuksia kuin joihinkin alemman tason naisiin, sillä alemman tason naisetkin haluaisivat joko ylemmän tason miehen, tai tavallisen miehen, mutta jos näitä ei ole riittävästi saatavilla, saattavat he tyytyä myös alemman tason mieheen.
Nainen ei lähes koskaan jää yksin elämässään, hänen on aina enemmän tai vähemmän helppo löytää kumppani itselleen ja sukuaan jatkamaan. Miehillä ei ole asiat näin hyvin. Suuri määrä alemman tason miehiä jää ilman kumppania, koska alemmankaan tason naiset eivät heitä kelpuuta, tai sitten tavalliset miehet ovat vieneet kaikki saatavilla olevat alemman tason naiset, koska taasen ylemman tason miehet ovat vieneet kaikki tavalliset naiset (ylemmän tason naisten lisäksi).
Naisella yksin on valta päättää siitä kenen kanssa hän lisääntyy (nyt ehkäisyvälineiden ja raiskausten tuomitsemisen aikakaudella), kun taas miehellä tällaista mahdollisuutta ei koskaan ole. Miehen täytyy iskeä nainen, jotta suhde saa alkunsa, ja vaikka tämä vaikuttaisi siltä että miehellä on näin valinnan mahdollisuus täysin omissa käsissään, se on harhaa. Nainen on jo tehnyt valintansa omassa päässään, siinä vaiheessa kun hän päästää miehen lähestymään itseään iskemistarkoituksessa. Rakkauden huumassa mies luulee itse tehneensä päätöksen suhteen alkamisesta, mutta oikeasti valta oli kokonaan naisella. Jos sellainen mies yrittää iskeä naista, josta nainen ei ole kiinnostunut, sanoo nainen vain "ei", ja miehen yritys on ollut turha. Mies olisi halunnut, mutta nainen ei antanut, päätösvalta oli tässä tapauksessa ilman muuta naisen. Jos sellainen mies yrittää iskeä naista, josta nainen on vähän kiinnostunut, mutta joka ei kuitenkaan ole täysin ideaali, saattaa nainen pitää tätä varaehdokkaana, kunnes joko löytää paremman miehen, ja hylkää varaehdokkaan, tai jos ei löydä parempaa ennen kuin biologinen kellonsa alkaa lähestyä keskiyötä, hän valitsee varaehdokkaan kumppanikseen. Tällöinkin valinta on ilman muuta naisen eikä miehen. Jos naista lähentelee mies, josta hän on kiinnostunut, hän antaa miehen jatkaa iskuyrityksiään, kunnes on varma tämän sopivuudesta ja antaa myöten. Eli jokaisessa tapauksessa päätäntävalta kumppaninvalinnassa on naisen.
Kuitenkin noin kymmenen prosenttia parinvalinnasta tapahtuu toisinpäin, jolloin oikeasti miehellä on valta päättää suhteen alkamisesta. Tämä siis on harvinaista, muttei täysin poikkeuksellista. Kyseessä on tällöin aina ylemmän tason mies ja tavallinen nainen. Nainen tietää että häntä lähestyvä mies on häntä ylempänä sosiaalisessa hierarkiassa parinvalinnan markkinoilla, ja jos hän ei nyt tartu tilaisuuteen, ei hän luultavasti tule saamaan toista yhtä hyvää vaihtoehtoa. Nainen on lähes pakotettu suostumaan itseään ylemmän tason miehen kosioyritykseen, joten valta päättää on tässä ainoassa tapauksessa käytännössä miehellä. Ylemmän tason mies voi valita haluamansa itseään alemman naisen, ja voi olla varma että seksiä on tiedossa.
Mies ei tietenkään ajattele seksiä viiden sekunnin välein, niin kuin huono sanonta väittää, mutta tottakai se on miehelle tärkeämpi ja enemmän mielen kapasiteettia liikuttava asia kuin naiselle, kaikista edellämainituista syistä johtuen. Tämän takia voikin monista (erityisesti naisista) tuntua siltä että kaikki miehet ovat vain seksinnälkäisiä sikoja, jotka käyvät vieraissa minkä ehtivät ja hylkäävät naisen heti tämän tultua raskaaksi. Evoluution ansiosta miesten seksinnälkä on suurempi kuin naisten, sitä ei voi millään kiistää, mutta pelkästään seksiä ja koko ajan vain seksiä eivät kiihkeimmätkään miehet ajattele. Muuten ei tulisi elämisestä mitään. Koska miesten seksivietti kuitenkin on naisia keskimäärin suurempi, ja koska nymfomaaneja on paljon vähemmän kuin satyriaaseja (valtavan seksinnälkäisiä naisia vähemmän kuin valtavan seksinnälkäisiä miehiä), on epäsuhta valmis:
Mies joka ei saa kumppaniltaan seksiä, voi joko elää onnettomana ja puutteessa (ei, itsetyydytys ei todellakaan ole korvaavaa ja riittävää toimintaa), tai sitten hakea seksiä parisuhteen ulkopuolelta, eli pettää kumppaniaan. Useinkaan mies ei petä sen takia, että tahtoisi satuttaa naistaan, tai ei rakastaisi tätä, tai tahtoisi tehdä tälle mitään pahaa. Mies ei myöskään ilmiselvästi halua katkaista suhdetta naiseensa, jos hän käy pitkän aikaa vieraissa, ja salaa tämän vaimoltaan eläen täysin normaalia elämää tämän kanssa. Miehen ainut syy tehdä syrjähyppyjä on tällöin saada fyysisesti tarvitsemansa määrä seksiä elämäänsä, muuten hän on onneton. Hän ei halua vaarantaa parisuhdettaan, koska on siinä onnellinen ja rakastaa vaimoaan, mutta tämä ei vain halua seksiä yhtä paljon kuin miehensä. Tällaisessa tilanteessa on kaikkien kannalta parasta, että salasuhde pysyy salaisena hautaan asti. Jos mies menee kertomaan pettäneensä vaimoaan, on seuraamuksena lähes varmasti ero. Jos taas hän salaa asian aina ja ikuisesti, ei kenellekään tule paha mieli. Vaikka äkksieltään voisi kuvitella että suhteen tunnustaminen olisi epäitsekäs ja rehellinen hyvä teko, on se kaikkea muuta. Se on itse asiassa melko itsekäs teko, sillä paljastaminen parantaa ainoastaan pettäjän omaa mielialaa ja suo tälle hyvän omantunnon, ja näin on "synti" kuitattu. Sen sijaan viattomalle sivulliselle, eli petetylle naiselle, tuo syrjähypyn paljastuminen ainoastaan surua ja pahaa mieltä, kenties jopa vihaa ja katkeraa kaunaa. Jos salasuhde paljastuu, on kolme ratkaisua mahdollisia: joko nainen anteeksiantaa miehelleen, joka lupaa lopettaa salasuhteen (ja tällöin se olisi oikeasti syytä lopettaa, ja jos ei halua, niin sitten olisi erottava), toisena vaihtoehtona (jos nainen on saanut tietää suhteesta niin että mies ei tiedä hänen siitä tietävän) voi nainen parantaa omaa oloaan pettämällä salaa miestään jonkun toisen miehen kanssa kostoksi, ja näin paremmalla omalla tunnolla jatkaa suhdetta mieheensä (mutta suhde ei kuitenkaan koskaan enää tulisi olemaan sama), tai sitten nainen eroaa miehestään, koska ei kestä sitä että tämä on ollut toisen tai muiden naisten kanssa. Yhdeksässäkymmenessä prosentissa tapauksista käy tämä viimeinen vaihtoehto, koska naisen on hyvin vaikea, lähes mahdoton käsittää että mies ei petä sen takia etteikö rakastaisi vaimoaan ja tahtoisi olla tämän kanssa, vaan ainoastaan sen takia että hänen seksuaaliset tarpeensa eivät koe riittävää tyydytystä suhteessa, joka muuten on kummallekin onnellinen. Naisille ei siis ole suotuisaa pihdata, jos he haluavat pitää miehensä uskollisina, mutta kaikki naiset eivät vain halua tai jopa pysty sellaiseen yhdyntätahtiin, mitä miehet toivoisivat. Joskus on myös miesten nöyrryttävä, ja elää pienessä puutteessa aina aika ajoin, vaikka se pahalta saattaisikin tuntua, jos pitkäaikaisen suhteen molemminpuolinen onnellisuus menee miehen henkilökohtaisten tarpeiden edelle.
Ihmisen parinvalinnassahan naaras on se sukupuoli joka tekee valinnan. Kuitenkin uroksen tehtäväksi jää tehdä lähes kaikki työ parisuhteen alkuun saattamiseksi. En halua nyt mitenkään kuulostaa katkeralta vanhaltapojalta, koska sellainen en ole, kyse on vain ja ainoastaan evoluution meille kehittämistä mekanismeista, joita edelleenkin toteutamme, koska emme ole muuttuneet luolamiesajoista paljon yhtään.
Tutkimusten mukaan yhdeksässä tapauksessa kymmenestä parisuhteen alkamisesta on päättänyt nainen. Naisella on selvä biologinen etu tässä asiassa puolellaan, koska lyhyesti sanottuna sperma on halpaa ja munasolut kalliita. Koska uros voi teoriassa saada loputtomasti jälkeläisiä, on miehelle edullisinta yrittää panna paksuksi niin monta vastakkaisen sukupuolen edustajaa kuin mahdollista. Naaras taas voi enimmilläänkin koko hedelmällisen ikänsä aikana saada vain noin toistakymmentä jälkeläistä, mistä johtuen naiselle on edullisinta "pihdata", eli olla antamatta seksiä kaikille haukkaille, jotta hän voisi paremmin valita kilpakosijoista sen sopivimman miehen jatkamaan sukuaan. Suvun jatkamiselle, ja omien geenien levittämisellehän koko elämä perustuu. Se on itse asiassa elämän ainut tarkoitus, ja se on koodattu DNA:hamme.
Sperma on halpaa ja munasolut kalliita myös sen vuoksi että mies ei voi tietää onko hänen kumppaninsa lapsi varmasti hänen siittämänsä. Ainoastaan nainen voi olla varma siitä, että puolet hänen geeneistään on hänen synnyttämässään jälkeläisessä. Koska mies ei koskaan voi olla tästä aivan varma, on hänen kannaltaan tärkeää yrittää saattaa raskaaksi mahdollisimman monta naista, jotta suurimmalla todennäköisyydellä hänen geeninsä jatkuisivat ainakin osassa niitten naisten lapsista, joiden kanssa hän on ollut sukupuoliyhteydessä. Naiselle riittää teoriassa yksikin lapsi (vaikka useampi on tietenkin parempi, koska muuten kaikki on yhden kortin varassa), ja hän ei tarvitse sen siittämiseen kuin yhden miehen, joten naisella on valtaa olla valikoiva sen suhteen että hän saa toisen puolen lapsensa geeneistä mahdollisimman hyvältä isäkandidaatilta.
Genetiikka siis kertoo meille miksi miehet haluavat enemmän seksiä kuin naiset. Miksi miehet haluavat sitä useampien naisten, kuin vain yhden kanssa. Ja miksi naisten halut ovat täysin päinvastaiset. Biologian sanelemana miehet joutuvat liehittelemään naisia päästäkseen näitten housuihin, ja naisilla taas on varaa olla hyvin valikoivia, ja päästää vain parhaimmat miehet sänkyynsä. Koska ihmisiä on monen eri tasoisia, jotkin yksilöt jäävät kokonaan ilman puolisoa. Näin on erityisesti miehillä, koska miehiä on ensinnäkin jo tilastollisesti enemmän kuin naisia (poikia syntyy kaikkialla hieman enemmän kuin tyttöjä, koska miesten kuolleisuus on suurempi kuin naisten, ja kehitysmaissa tyttölapsia vielä julmasti surmataan, koska typerät ihmiset eivät kunnioita naissukupuolen oikeuksia, eivätkä ymmärrä edes omaa etuaan), sekä hyvätasoisilla miehillä on enemmän kumppaneita kuin hyvätasoisilla naisilla. Korkeimman tason miehet saavat lähes kenet naisen tahansa, ja heillä niitä yleensä riittääkin varsin paljon. Korkeimman tason miehille kuitenkin kelpaavat myös tavalliset naiset, joten he putsaavat usein pöydän myös tavallisen tason miesten nenän edestä. Korkeimman tason naisille taas kelpaavat ainoastaan korkeimman tason miehet, eivätkä he hyväksy tavallisia miehiä kumppaneikseen. Tavalliset miehet tahtoisivat ylemmän tason naisia, mutta heillä ei siihen rahkeet riitä, sen sijaan he yleensä pariutuvat tavallisten naisten kanssa. Jos tavallisia naisia ei ole niin paljon saatavilla, koska ylemmän tason miehet ovat ne vieneet, voi tavallinen mies tyytyä myös alemman tason naiseen. Tavalliset naiset voivat saada ylemmän tason miehenkin, mutta kelpuuttavat myös tavallisen miehen, kun taas alemman tason miehiä he eivät halua. Alemman tason miehille kelpaisivat mitkä tahansa naiset, mutta heillä ei ole mahdollisuuksia kuin joihinkin alemman tason naisiin, sillä alemman tason naisetkin haluaisivat joko ylemmän tason miehen, tai tavallisen miehen, mutta jos näitä ei ole riittävästi saatavilla, saattavat he tyytyä myös alemman tason mieheen.
Nainen ei lähes koskaan jää yksin elämässään, hänen on aina enemmän tai vähemmän helppo löytää kumppani itselleen ja sukuaan jatkamaan. Miehillä ei ole asiat näin hyvin. Suuri määrä alemman tason miehiä jää ilman kumppania, koska alemmankaan tason naiset eivät heitä kelpuuta, tai sitten tavalliset miehet ovat vieneet kaikki saatavilla olevat alemman tason naiset, koska taasen ylemman tason miehet ovat vieneet kaikki tavalliset naiset (ylemmän tason naisten lisäksi).
Naisella yksin on valta päättää siitä kenen kanssa hän lisääntyy (nyt ehkäisyvälineiden ja raiskausten tuomitsemisen aikakaudella), kun taas miehellä tällaista mahdollisuutta ei koskaan ole. Miehen täytyy iskeä nainen, jotta suhde saa alkunsa, ja vaikka tämä vaikuttaisi siltä että miehellä on näin valinnan mahdollisuus täysin omissa käsissään, se on harhaa. Nainen on jo tehnyt valintansa omassa päässään, siinä vaiheessa kun hän päästää miehen lähestymään itseään iskemistarkoituksessa. Rakkauden huumassa mies luulee itse tehneensä päätöksen suhteen alkamisesta, mutta oikeasti valta oli kokonaan naisella. Jos sellainen mies yrittää iskeä naista, josta nainen ei ole kiinnostunut, sanoo nainen vain "ei", ja miehen yritys on ollut turha. Mies olisi halunnut, mutta nainen ei antanut, päätösvalta oli tässä tapauksessa ilman muuta naisen. Jos sellainen mies yrittää iskeä naista, josta nainen on vähän kiinnostunut, mutta joka ei kuitenkaan ole täysin ideaali, saattaa nainen pitää tätä varaehdokkaana, kunnes joko löytää paremman miehen, ja hylkää varaehdokkaan, tai jos ei löydä parempaa ennen kuin biologinen kellonsa alkaa lähestyä keskiyötä, hän valitsee varaehdokkaan kumppanikseen. Tällöinkin valinta on ilman muuta naisen eikä miehen. Jos naista lähentelee mies, josta hän on kiinnostunut, hän antaa miehen jatkaa iskuyrityksiään, kunnes on varma tämän sopivuudesta ja antaa myöten. Eli jokaisessa tapauksessa päätäntävalta kumppaninvalinnassa on naisen.
Kuitenkin noin kymmenen prosenttia parinvalinnasta tapahtuu toisinpäin, jolloin oikeasti miehellä on valta päättää suhteen alkamisesta. Tämä siis on harvinaista, muttei täysin poikkeuksellista. Kyseessä on tällöin aina ylemmän tason mies ja tavallinen nainen. Nainen tietää että häntä lähestyvä mies on häntä ylempänä sosiaalisessa hierarkiassa parinvalinnan markkinoilla, ja jos hän ei nyt tartu tilaisuuteen, ei hän luultavasti tule saamaan toista yhtä hyvää vaihtoehtoa. Nainen on lähes pakotettu suostumaan itseään ylemmän tason miehen kosioyritykseen, joten valta päättää on tässä ainoassa tapauksessa käytännössä miehellä. Ylemmän tason mies voi valita haluamansa itseään alemman naisen, ja voi olla varma että seksiä on tiedossa.
Mies ei tietenkään ajattele seksiä viiden sekunnin välein, niin kuin huono sanonta väittää, mutta tottakai se on miehelle tärkeämpi ja enemmän mielen kapasiteettia liikuttava asia kuin naiselle, kaikista edellämainituista syistä johtuen. Tämän takia voikin monista (erityisesti naisista) tuntua siltä että kaikki miehet ovat vain seksinnälkäisiä sikoja, jotka käyvät vieraissa minkä ehtivät ja hylkäävät naisen heti tämän tultua raskaaksi. Evoluution ansiosta miesten seksinnälkä on suurempi kuin naisten, sitä ei voi millään kiistää, mutta pelkästään seksiä ja koko ajan vain seksiä eivät kiihkeimmätkään miehet ajattele. Muuten ei tulisi elämisestä mitään. Koska miesten seksivietti kuitenkin on naisia keskimäärin suurempi, ja koska nymfomaaneja on paljon vähemmän kuin satyriaaseja (valtavan seksinnälkäisiä naisia vähemmän kuin valtavan seksinnälkäisiä miehiä), on epäsuhta valmis:
Mies joka ei saa kumppaniltaan seksiä, voi joko elää onnettomana ja puutteessa (ei, itsetyydytys ei todellakaan ole korvaavaa ja riittävää toimintaa), tai sitten hakea seksiä parisuhteen ulkopuolelta, eli pettää kumppaniaan. Useinkaan mies ei petä sen takia, että tahtoisi satuttaa naistaan, tai ei rakastaisi tätä, tai tahtoisi tehdä tälle mitään pahaa. Mies ei myöskään ilmiselvästi halua katkaista suhdetta naiseensa, jos hän käy pitkän aikaa vieraissa, ja salaa tämän vaimoltaan eläen täysin normaalia elämää tämän kanssa. Miehen ainut syy tehdä syrjähyppyjä on tällöin saada fyysisesti tarvitsemansa määrä seksiä elämäänsä, muuten hän on onneton. Hän ei halua vaarantaa parisuhdettaan, koska on siinä onnellinen ja rakastaa vaimoaan, mutta tämä ei vain halua seksiä yhtä paljon kuin miehensä. Tällaisessa tilanteessa on kaikkien kannalta parasta, että salasuhde pysyy salaisena hautaan asti. Jos mies menee kertomaan pettäneensä vaimoaan, on seuraamuksena lähes varmasti ero. Jos taas hän salaa asian aina ja ikuisesti, ei kenellekään tule paha mieli. Vaikka äkksieltään voisi kuvitella että suhteen tunnustaminen olisi epäitsekäs ja rehellinen hyvä teko, on se kaikkea muuta. Se on itse asiassa melko itsekäs teko, sillä paljastaminen parantaa ainoastaan pettäjän omaa mielialaa ja suo tälle hyvän omantunnon, ja näin on "synti" kuitattu. Sen sijaan viattomalle sivulliselle, eli petetylle naiselle, tuo syrjähypyn paljastuminen ainoastaan surua ja pahaa mieltä, kenties jopa vihaa ja katkeraa kaunaa. Jos salasuhde paljastuu, on kolme ratkaisua mahdollisia: joko nainen anteeksiantaa miehelleen, joka lupaa lopettaa salasuhteen (ja tällöin se olisi oikeasti syytä lopettaa, ja jos ei halua, niin sitten olisi erottava), toisena vaihtoehtona (jos nainen on saanut tietää suhteesta niin että mies ei tiedä hänen siitä tietävän) voi nainen parantaa omaa oloaan pettämällä salaa miestään jonkun toisen miehen kanssa kostoksi, ja näin paremmalla omalla tunnolla jatkaa suhdetta mieheensä (mutta suhde ei kuitenkaan koskaan enää tulisi olemaan sama), tai sitten nainen eroaa miehestään, koska ei kestä sitä että tämä on ollut toisen tai muiden naisten kanssa. Yhdeksässäkymmenessä prosentissa tapauksista käy tämä viimeinen vaihtoehto, koska naisen on hyvin vaikea, lähes mahdoton käsittää että mies ei petä sen takia etteikö rakastaisi vaimoaan ja tahtoisi olla tämän kanssa, vaan ainoastaan sen takia että hänen seksuaaliset tarpeensa eivät koe riittävää tyydytystä suhteessa, joka muuten on kummallekin onnellinen. Naisille ei siis ole suotuisaa pihdata, jos he haluavat pitää miehensä uskollisina, mutta kaikki naiset eivät vain halua tai jopa pysty sellaiseen yhdyntätahtiin, mitä miehet toivoisivat. Joskus on myös miesten nöyrryttävä, ja elää pienessä puutteessa aina aika ajoin, vaikka se pahalta saattaisikin tuntua, jos pitkäaikaisen suhteen molemminpuolinen onnellisuus menee miehen henkilökohtaisten tarpeiden edelle.
sunnuntai 25. toukokuuta 2014
EVVK
Ei voisi vähempää kiinnostaa. Mikään. Kukaan. Ylipäänsä.
Ja kysymys ei kuulu että miksei kiinnosta, vaan miksi pitäisi kiinnostaa?
Tämäkin asia liittyy evoluutiobiologiaan, niin kuin kaikki muutkin asiat maailmassa, ihan jokainen, kunhan kaivaudutaan tarpeeksi syvälle.
Noh... ihminen on edelleen samanlainen kuin kivikaudella. Evoluutio toimii sen verran hitaasti, ettei Homo sapiens ole ehtinyt kauheasti muuttua viimeisessä kymmenessä, tai sadassakaan tuhannessa vuodessa. Siispä meissä vaikuttavat yhä samat geenit ja samat vaistot kuin silloin kun ihmislaji muovautui nykyisenkaltaisekseen. Tähän kuuluu erottamattomana osana ksenofobia, eli vierauden pelko. Kun ihmiset vielä elivät pienissä ryhmissä, eikä maanviljelyä ollut keksitty, joutuivat ryhmät taistelemaan ruoasta muiden ryhmien kanssa. Resursseja oli vähän ja ryhmät joutuivat kaiken aikaa liikkumaan riistan perässä, välillä täydentäeen ruokavaliotaan keräilemällä. Evoluutiossa sopeutuvin selviää. Ne jotka eivät sopeudu, kuolevat pois jatkamatta sukuaan. Näin sopeutuvimmat geenit liääntyvät aina eniten kehittäen lajia itsessään eteenpäin. Kaikista vieraskammoisimmat yksilöt pysyivät parhaiten hengissä, koska ne jotka olivat tarpeeksi hölmöjä antautuakseen viholliselle, tai jakamaan ruokansa näiden kanssa, eivät menestyneet. Heidät joko tapettiin, tai jos vihollinen oli yhtä tyhmä, he kaikki nääntyivät nälkään. On ihmisluonnolle ominaista pelätä, kammoksua ja karttaa vieraita. Tämä ksenofobia kohdistuu sitä voimakkaampana muihin yksilöihin, mitä kauempana nämä ovat kohteesta. Tämä on selkeästi havaittavissa tänäkin päivänä, eikä se ole menossa minnekään, luultavasti koskaan.
Ihmisen tulee rakastaa itseään, ennen kuin voi rakastaa muita. Sehän on selvä asia, itsensävihaaja ei osaa olla hyvä muillekaan. Tietenkään narsismiin asti ei tarvitse mennä, jotta voi ottaa muitakin huomioon, sehän nimenomaan on sen vastakohta. Yhtä paljon kuin itseään, tulee ihmisen rakastaa lähimmäisiään. Ensimmäisenä omaa puolisoaan, lapsiaan, sisaruksiaan ja vanhempiaan. Tämän jälkeen isovanhempiaan, serkkujaan ja muita sukulaisiaan. Ystävät ja kaverit tulevat myös hyvin korkealla tällä listalla, monella ennen muita sukulaisia kuin perheenjäseniä. Kun mennään suvussa kauemmas ja tuttavissa enemmän hyvää päivää-osastolle, muuttuu ihmisen suhtautuminen samalla skaalalla. Mitä kaukaisempi on toinen henkilö itsestä, sitä vähemmän hänestä välitetään. Tämähän nyt on itsestään selvä asia, ainakin sen tulisi kaikille olla. Lista kattaa suvun ja lähipiirin jälkeen laumat ja heimot, nykyään kyläyhteisöt ja kaupunginosan asukkaat. Sitten suuremmat kaupungit, läänit, maakunnat, provinssit, osavaltiot, valtiot ja valtakunnat. Kokonaiset maanosat, kokonaiset ihmisrodut. Viimein kaikki ihmislajin edustajat, yleensä tämän jälkeen eläimet, järjestyksessä ihmisen lähimmästä kaukaisimpaan sukulaiseen: nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet, kalat ja selkärangattomat, sitten kasvit ja muut "ei niin eläväiset olennot", viimeisenä koko maailmankaikkeuden, joka ei itsessään ole elävä, vaikka elämää sisältääkin.
Kaikilla ihmisillä on jokin raja, minkä jälkeen he eivät enää jaksa välittää. Sellainen täytyy olla, muuten menee mielenterveys. Jos jokainen välittäisi kaikista muista, eihän tästä elämästä tulisi mitään, kaikki olisivat masentuneita ja murheen murtamia, oman voimattomuuden tunteensa alle musertuneita yksilöitä. Ehkä eri ihmisten välittämisrajalla on hienoista eroa, mutta kovin suurta se ei voi olla. Ei kukaan voi tosissaan väittää välittävänsä kaikista maailman ihmisistä, se on täyttä valetta. Jos sellaiseen uskoo itse, kuten jotkut hipit tuntuvat tekevän, on se myös itsensä pettämistä. Jos valetta toistaa tarpeeksi kauan, alkaa siihen itsekin uskoa, ja lopulta luulee sen olevan totta. Näin ei kuitenkaan tosiasiassa ole.
Minun rajani kulkee tuttujen ja tuntemattomien välillä. Näin uskon suurimman osan muun ihmiskunnan myös tuntevan. En välitä tuntemattomista, koska en tunne heitä, he eivät tunne minua, eivätkä hekään välitä minusta.
Tästä pääsemme probleemaan, joka kiinteytyy aina kun kesäisellä kaupungin kadulla törmää maailmanparantajahippiin joka yrittää houkutella kiireisiä ohikulkijoita Unicefin kuukausilahjoittajaksi, tai johonkin muuhun monetaarista osallistumista velvoittavaan hommaan.
Juttu on niin että minua ei kiinnosta. Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut täysin tuntemattomien ihmisten ongelmista, jotka eivät kosketa minua millään tavalla? Minä en tunne heitä, eivätkä he minua. Minä en edes halua tuntea heitä, eivätkä hekään luultavasti minua. Ainut mitä voisin tehdä, olisi rahan lahjoittaminen pois. En edes sano että heille, koska en voi olla varma mihin rahani joutuisivat. Mahdollisuutena on aina että niillä rahoitetaankin jonkun pikkudiktaattorin sotilasvallankaappausta, veristä sisällissotaa, orjakauppaa ja lapsisotilaiden aseistamista. Ainut syy minkä takia ihmiset antavat rahaa hyväntekeväisyyteen, on sääli. Heitä säälittää ainakin sen hetken aikaa noitten pikku raukkojen surkea elämä, josta sydäntäriipaisevia kauhukertomuksia on ne paperista ulkoa opetellut varainkerääjä tippa linssissä ladellut, että kukkaronnyörit hetkeksi heltiävät. Tämän jälkeen koko jutun voi onnellisesti unohtaa ja omatunto on taas puhdas. Ainakin seuraavan kerjäläisen tapaamiseen asti, joka taas perehdyttää vuolaasti työssäkäyvän kansalaisen hänen velvollisuuksiinsa antaa pois vaivalla ansaitut rahansa johonkin maahan josta hän ei ole kuullutkaan, eikä olisi välittänytkään kuulla. Kuukausilahjoittaminen on keksitty siksi että ihmisten ei tarvitsisi joka kuukausi oikeasti itse ajatella tuntemattomien köyhien asioita, vaan sieltä pankkitililtä kätevästi solahtaa pieni rahasumma Punaisen ristin haaviin. Jos tämä ei tapahtuisi automaattisesti, ei kukaan muistaisi lahjoittaa rahaa paria kuukautta kauempaa. Ei varmasti!
Kysymys on siitä että ihmisiä ei oikeasti kiinnosta tuntemattomien asiat. Ja miksi edes pitäisi? Mitä hyvää lahjoittamisesta saa? Hyvän mielen ja omantunnon, joka haihtuu sitten vähän ajan päästä. Sosiaalista arvostusta, kun ah-niin-hyvänä-ihmis-hipsterinä voi päivittää Facebook-statuksen, jossa informoi kaikkia kuuttajapuoltasataa mukakaveriaan omasta paremmuudestaan, vastuullisuudestaan ja velvollisuudentunnostaan. Hah!
Älkää valehdelko että teitä muka kiinnostaisi, koska kaikki tietävät että ei ketään oikeasti kiinnosta. Kaikki vain pitävät yllä suunnattoman hyvän moraalin kulissia, jolloin välillä esitetään oikeasti heikompien asemasta välittävää ihmistä, mutta suurimman osan ajasta voikin sitten hyvällä omalla tunnolla unohtaa koko asian. Ei teidän tarvitse esittää, se on naurettavaa pelleilyä, ja kovin kovin tekopyhää toimintaa. Itsekkyys on joskus ihan hyvästä. On se ainakin valhetta parempi.
Ja kysymys ei kuulu että miksei kiinnosta, vaan miksi pitäisi kiinnostaa?
Tämäkin asia liittyy evoluutiobiologiaan, niin kuin kaikki muutkin asiat maailmassa, ihan jokainen, kunhan kaivaudutaan tarpeeksi syvälle.
Noh... ihminen on edelleen samanlainen kuin kivikaudella. Evoluutio toimii sen verran hitaasti, ettei Homo sapiens ole ehtinyt kauheasti muuttua viimeisessä kymmenessä, tai sadassakaan tuhannessa vuodessa. Siispä meissä vaikuttavat yhä samat geenit ja samat vaistot kuin silloin kun ihmislaji muovautui nykyisenkaltaisekseen. Tähän kuuluu erottamattomana osana ksenofobia, eli vierauden pelko. Kun ihmiset vielä elivät pienissä ryhmissä, eikä maanviljelyä ollut keksitty, joutuivat ryhmät taistelemaan ruoasta muiden ryhmien kanssa. Resursseja oli vähän ja ryhmät joutuivat kaiken aikaa liikkumaan riistan perässä, välillä täydentäeen ruokavaliotaan keräilemällä. Evoluutiossa sopeutuvin selviää. Ne jotka eivät sopeudu, kuolevat pois jatkamatta sukuaan. Näin sopeutuvimmat geenit liääntyvät aina eniten kehittäen lajia itsessään eteenpäin. Kaikista vieraskammoisimmat yksilöt pysyivät parhaiten hengissä, koska ne jotka olivat tarpeeksi hölmöjä antautuakseen viholliselle, tai jakamaan ruokansa näiden kanssa, eivät menestyneet. Heidät joko tapettiin, tai jos vihollinen oli yhtä tyhmä, he kaikki nääntyivät nälkään. On ihmisluonnolle ominaista pelätä, kammoksua ja karttaa vieraita. Tämä ksenofobia kohdistuu sitä voimakkaampana muihin yksilöihin, mitä kauempana nämä ovat kohteesta. Tämä on selkeästi havaittavissa tänäkin päivänä, eikä se ole menossa minnekään, luultavasti koskaan.
Ihmisen tulee rakastaa itseään, ennen kuin voi rakastaa muita. Sehän on selvä asia, itsensävihaaja ei osaa olla hyvä muillekaan. Tietenkään narsismiin asti ei tarvitse mennä, jotta voi ottaa muitakin huomioon, sehän nimenomaan on sen vastakohta. Yhtä paljon kuin itseään, tulee ihmisen rakastaa lähimmäisiään. Ensimmäisenä omaa puolisoaan, lapsiaan, sisaruksiaan ja vanhempiaan. Tämän jälkeen isovanhempiaan, serkkujaan ja muita sukulaisiaan. Ystävät ja kaverit tulevat myös hyvin korkealla tällä listalla, monella ennen muita sukulaisia kuin perheenjäseniä. Kun mennään suvussa kauemmas ja tuttavissa enemmän hyvää päivää-osastolle, muuttuu ihmisen suhtautuminen samalla skaalalla. Mitä kaukaisempi on toinen henkilö itsestä, sitä vähemmän hänestä välitetään. Tämähän nyt on itsestään selvä asia, ainakin sen tulisi kaikille olla. Lista kattaa suvun ja lähipiirin jälkeen laumat ja heimot, nykyään kyläyhteisöt ja kaupunginosan asukkaat. Sitten suuremmat kaupungit, läänit, maakunnat, provinssit, osavaltiot, valtiot ja valtakunnat. Kokonaiset maanosat, kokonaiset ihmisrodut. Viimein kaikki ihmislajin edustajat, yleensä tämän jälkeen eläimet, järjestyksessä ihmisen lähimmästä kaukaisimpaan sukulaiseen: nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet, kalat ja selkärangattomat, sitten kasvit ja muut "ei niin eläväiset olennot", viimeisenä koko maailmankaikkeuden, joka ei itsessään ole elävä, vaikka elämää sisältääkin.
Kaikilla ihmisillä on jokin raja, minkä jälkeen he eivät enää jaksa välittää. Sellainen täytyy olla, muuten menee mielenterveys. Jos jokainen välittäisi kaikista muista, eihän tästä elämästä tulisi mitään, kaikki olisivat masentuneita ja murheen murtamia, oman voimattomuuden tunteensa alle musertuneita yksilöitä. Ehkä eri ihmisten välittämisrajalla on hienoista eroa, mutta kovin suurta se ei voi olla. Ei kukaan voi tosissaan väittää välittävänsä kaikista maailman ihmisistä, se on täyttä valetta. Jos sellaiseen uskoo itse, kuten jotkut hipit tuntuvat tekevän, on se myös itsensä pettämistä. Jos valetta toistaa tarpeeksi kauan, alkaa siihen itsekin uskoa, ja lopulta luulee sen olevan totta. Näin ei kuitenkaan tosiasiassa ole.
Minun rajani kulkee tuttujen ja tuntemattomien välillä. Näin uskon suurimman osan muun ihmiskunnan myös tuntevan. En välitä tuntemattomista, koska en tunne heitä, he eivät tunne minua, eivätkä hekään välitä minusta.
Tästä pääsemme probleemaan, joka kiinteytyy aina kun kesäisellä kaupungin kadulla törmää maailmanparantajahippiin joka yrittää houkutella kiireisiä ohikulkijoita Unicefin kuukausilahjoittajaksi, tai johonkin muuhun monetaarista osallistumista velvoittavaan hommaan.
Juttu on niin että minua ei kiinnosta. Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut täysin tuntemattomien ihmisten ongelmista, jotka eivät kosketa minua millään tavalla? Minä en tunne heitä, eivätkä he minua. Minä en edes halua tuntea heitä, eivätkä hekään luultavasti minua. Ainut mitä voisin tehdä, olisi rahan lahjoittaminen pois. En edes sano että heille, koska en voi olla varma mihin rahani joutuisivat. Mahdollisuutena on aina että niillä rahoitetaankin jonkun pikkudiktaattorin sotilasvallankaappausta, veristä sisällissotaa, orjakauppaa ja lapsisotilaiden aseistamista. Ainut syy minkä takia ihmiset antavat rahaa hyväntekeväisyyteen, on sääli. Heitä säälittää ainakin sen hetken aikaa noitten pikku raukkojen surkea elämä, josta sydäntäriipaisevia kauhukertomuksia on ne paperista ulkoa opetellut varainkerääjä tippa linssissä ladellut, että kukkaronnyörit hetkeksi heltiävät. Tämän jälkeen koko jutun voi onnellisesti unohtaa ja omatunto on taas puhdas. Ainakin seuraavan kerjäläisen tapaamiseen asti, joka taas perehdyttää vuolaasti työssäkäyvän kansalaisen hänen velvollisuuksiinsa antaa pois vaivalla ansaitut rahansa johonkin maahan josta hän ei ole kuullutkaan, eikä olisi välittänytkään kuulla. Kuukausilahjoittaminen on keksitty siksi että ihmisten ei tarvitsisi joka kuukausi oikeasti itse ajatella tuntemattomien köyhien asioita, vaan sieltä pankkitililtä kätevästi solahtaa pieni rahasumma Punaisen ristin haaviin. Jos tämä ei tapahtuisi automaattisesti, ei kukaan muistaisi lahjoittaa rahaa paria kuukautta kauempaa. Ei varmasti!
Kysymys on siitä että ihmisiä ei oikeasti kiinnosta tuntemattomien asiat. Ja miksi edes pitäisi? Mitä hyvää lahjoittamisesta saa? Hyvän mielen ja omantunnon, joka haihtuu sitten vähän ajan päästä. Sosiaalista arvostusta, kun ah-niin-hyvänä-ihmis-hipsterinä voi päivittää Facebook-statuksen, jossa informoi kaikkia kuuttajapuoltasataa mukakaveriaan omasta paremmuudestaan, vastuullisuudestaan ja velvollisuudentunnostaan. Hah!
Älkää valehdelko että teitä muka kiinnostaisi, koska kaikki tietävät että ei ketään oikeasti kiinnosta. Kaikki vain pitävät yllä suunnattoman hyvän moraalin kulissia, jolloin välillä esitetään oikeasti heikompien asemasta välittävää ihmistä, mutta suurimman osan ajasta voikin sitten hyvällä omalla tunnolla unohtaa koko asian. Ei teidän tarvitse esittää, se on naurettavaa pelleilyä, ja kovin kovin tekopyhää toimintaa. Itsekkyys on joskus ihan hyvästä. On se ainakin valhetta parempi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)