Tämä kirjoitus käsittelee parinvalintaa, yhtä suosikkiaiheistani, koska se liittyy niin suurelta osin evoluutiobiologiaan, mihin kaikki muukin enemmän tai vähemmän perustuu.
Ihmisen parinvalinnassahan naaras on se sukupuoli joka tekee valinnan. Kuitenkin uroksen tehtäväksi jää tehdä lähes kaikki työ parisuhteen alkuun saattamiseksi. En halua nyt mitenkään kuulostaa katkeralta vanhaltapojalta, koska sellainen en ole, kyse on vain ja ainoastaan evoluution meille kehittämistä mekanismeista, joita edelleenkin toteutamme, koska emme ole muuttuneet luolamiesajoista paljon yhtään.
Tutkimusten mukaan yhdeksässä tapauksessa kymmenestä parisuhteen alkamisesta on päättänyt nainen. Naisella on selvä biologinen etu tässä asiassa puolellaan, koska lyhyesti sanottuna sperma on halpaa ja munasolut kalliita. Koska uros voi teoriassa saada loputtomasti jälkeläisiä, on miehelle edullisinta yrittää panna paksuksi niin monta vastakkaisen sukupuolen edustajaa kuin mahdollista. Naaras taas voi enimmilläänkin koko hedelmällisen ikänsä aikana saada vain noin toistakymmentä jälkeläistä, mistä johtuen naiselle on edullisinta "pihdata", eli olla antamatta seksiä kaikille haukkaille, jotta hän voisi paremmin valita kilpakosijoista sen sopivimman miehen jatkamaan sukuaan. Suvun jatkamiselle, ja omien geenien levittämisellehän koko elämä perustuu. Se on itse asiassa elämän ainut tarkoitus, ja se on koodattu DNA:hamme.
Sperma on halpaa ja munasolut kalliita myös sen vuoksi että mies ei voi tietää onko hänen kumppaninsa lapsi varmasti hänen siittämänsä. Ainoastaan nainen voi olla varma siitä, että puolet hänen geeneistään on hänen synnyttämässään jälkeläisessä. Koska mies ei koskaan voi olla tästä aivan varma, on hänen kannaltaan tärkeää yrittää saattaa raskaaksi mahdollisimman monta naista, jotta suurimmalla todennäköisyydellä hänen geeninsä jatkuisivat ainakin osassa niitten naisten lapsista, joiden kanssa hän on ollut sukupuoliyhteydessä. Naiselle riittää teoriassa yksikin lapsi (vaikka useampi on tietenkin parempi, koska muuten kaikki on yhden kortin varassa), ja hän ei tarvitse sen siittämiseen kuin yhden miehen, joten naisella on valtaa olla valikoiva sen suhteen että hän saa toisen puolen lapsensa geeneistä mahdollisimman hyvältä isäkandidaatilta.
Genetiikka siis kertoo meille miksi miehet haluavat enemmän seksiä kuin naiset. Miksi miehet haluavat sitä useampien naisten, kuin vain yhden kanssa. Ja miksi naisten halut ovat täysin päinvastaiset. Biologian sanelemana miehet joutuvat liehittelemään naisia päästäkseen näitten housuihin, ja naisilla taas on varaa olla hyvin valikoivia, ja päästää vain parhaimmat miehet sänkyynsä. Koska ihmisiä on monen eri tasoisia, jotkin yksilöt jäävät kokonaan ilman puolisoa. Näin on erityisesti miehillä, koska miehiä on ensinnäkin jo tilastollisesti enemmän kuin naisia (poikia syntyy kaikkialla hieman enemmän kuin tyttöjä, koska miesten kuolleisuus on suurempi kuin naisten, ja kehitysmaissa tyttölapsia vielä julmasti surmataan, koska typerät ihmiset eivät kunnioita naissukupuolen oikeuksia, eivätkä ymmärrä edes omaa etuaan), sekä hyvätasoisilla miehillä on enemmän kumppaneita kuin hyvätasoisilla naisilla. Korkeimman tason miehet saavat lähes kenet naisen tahansa, ja heillä niitä yleensä riittääkin varsin paljon. Korkeimman tason miehille kuitenkin kelpaavat myös tavalliset naiset, joten he putsaavat usein pöydän myös tavallisen tason miesten nenän edestä. Korkeimman tason naisille taas kelpaavat ainoastaan korkeimman tason miehet, eivätkä he hyväksy tavallisia miehiä kumppaneikseen. Tavalliset miehet tahtoisivat ylemmän tason naisia, mutta heillä ei siihen rahkeet riitä, sen sijaan he yleensä pariutuvat tavallisten naisten kanssa. Jos tavallisia naisia ei ole niin paljon saatavilla, koska ylemmän tason miehet ovat ne vieneet, voi tavallinen mies tyytyä myös alemman tason naiseen. Tavalliset naiset voivat saada ylemmän tason miehenkin, mutta kelpuuttavat myös tavallisen miehen, kun taas alemman tason miehiä he eivät halua. Alemman tason miehille kelpaisivat mitkä tahansa naiset, mutta heillä ei ole mahdollisuuksia kuin joihinkin alemman tason naisiin, sillä alemman tason naisetkin haluaisivat joko ylemmän tason miehen, tai tavallisen miehen, mutta jos näitä ei ole riittävästi saatavilla, saattavat he tyytyä myös alemman tason mieheen.
Nainen ei lähes koskaan jää yksin elämässään, hänen on aina enemmän tai vähemmän helppo löytää kumppani itselleen ja sukuaan jatkamaan. Miehillä ei ole asiat näin hyvin. Suuri määrä alemman tason miehiä jää ilman kumppania, koska alemmankaan tason naiset eivät heitä kelpuuta, tai sitten tavalliset miehet ovat vieneet kaikki saatavilla olevat alemman tason naiset, koska taasen ylemman tason miehet ovat vieneet kaikki tavalliset naiset (ylemmän tason naisten lisäksi).
Naisella yksin on valta päättää siitä kenen kanssa hän lisääntyy (nyt ehkäisyvälineiden ja raiskausten tuomitsemisen aikakaudella), kun taas miehellä tällaista mahdollisuutta ei koskaan ole. Miehen täytyy iskeä nainen, jotta suhde saa alkunsa, ja vaikka tämä vaikuttaisi siltä että miehellä on näin valinnan mahdollisuus täysin omissa käsissään, se on harhaa. Nainen on jo tehnyt valintansa omassa päässään, siinä vaiheessa kun hän päästää miehen lähestymään itseään iskemistarkoituksessa. Rakkauden huumassa mies luulee itse tehneensä päätöksen suhteen alkamisesta, mutta oikeasti valta oli kokonaan naisella. Jos sellainen mies yrittää iskeä naista, josta nainen ei ole kiinnostunut, sanoo nainen vain "ei", ja miehen yritys on ollut turha. Mies olisi halunnut, mutta nainen ei antanut, päätösvalta oli tässä tapauksessa ilman muuta naisen. Jos sellainen mies yrittää iskeä naista, josta nainen on vähän kiinnostunut, mutta joka ei kuitenkaan ole täysin ideaali, saattaa nainen pitää tätä varaehdokkaana, kunnes joko löytää paremman miehen, ja hylkää varaehdokkaan, tai jos ei löydä parempaa ennen kuin biologinen kellonsa alkaa lähestyä keskiyötä, hän valitsee varaehdokkaan kumppanikseen. Tällöinkin valinta on ilman muuta naisen eikä miehen. Jos naista lähentelee mies, josta hän on kiinnostunut, hän antaa miehen jatkaa iskuyrityksiään, kunnes on varma tämän sopivuudesta ja antaa myöten. Eli jokaisessa tapauksessa päätäntävalta kumppaninvalinnassa on naisen.
Kuitenkin noin kymmenen prosenttia parinvalinnasta tapahtuu toisinpäin, jolloin oikeasti miehellä on valta päättää suhteen alkamisesta. Tämä siis on harvinaista, muttei täysin poikkeuksellista. Kyseessä on tällöin aina ylemmän tason mies ja tavallinen nainen. Nainen tietää että häntä lähestyvä mies on häntä ylempänä sosiaalisessa hierarkiassa parinvalinnan markkinoilla, ja jos hän ei nyt tartu tilaisuuteen, ei hän luultavasti tule saamaan toista yhtä hyvää vaihtoehtoa. Nainen on lähes pakotettu suostumaan itseään ylemmän tason miehen kosioyritykseen, joten valta päättää on tässä ainoassa tapauksessa käytännössä miehellä. Ylemmän tason mies voi valita haluamansa itseään alemman naisen, ja voi olla varma että seksiä on tiedossa.
Mies ei tietenkään ajattele seksiä viiden sekunnin välein, niin kuin huono sanonta väittää, mutta tottakai se on miehelle tärkeämpi ja enemmän mielen kapasiteettia liikuttava asia kuin naiselle, kaikista edellämainituista syistä johtuen. Tämän takia voikin monista (erityisesti naisista) tuntua siltä että kaikki miehet ovat vain seksinnälkäisiä sikoja, jotka käyvät vieraissa minkä ehtivät ja hylkäävät naisen heti tämän tultua raskaaksi. Evoluution ansiosta miesten seksinnälkä on suurempi kuin naisten, sitä ei voi millään kiistää, mutta pelkästään seksiä ja koko ajan vain seksiä eivät kiihkeimmätkään miehet ajattele. Muuten ei tulisi elämisestä mitään. Koska miesten seksivietti kuitenkin on naisia keskimäärin suurempi, ja koska nymfomaaneja on paljon vähemmän kuin satyriaaseja (valtavan seksinnälkäisiä naisia vähemmän kuin valtavan seksinnälkäisiä miehiä), on epäsuhta valmis:
Mies joka ei saa kumppaniltaan seksiä, voi joko elää onnettomana ja puutteessa (ei, itsetyydytys ei todellakaan ole korvaavaa ja riittävää toimintaa), tai sitten hakea seksiä parisuhteen ulkopuolelta, eli pettää kumppaniaan. Useinkaan mies ei petä sen takia, että tahtoisi satuttaa naistaan, tai ei rakastaisi tätä, tai tahtoisi tehdä tälle mitään pahaa. Mies ei myöskään ilmiselvästi halua katkaista suhdetta naiseensa, jos hän käy pitkän aikaa vieraissa, ja salaa tämän vaimoltaan eläen täysin normaalia elämää tämän kanssa. Miehen ainut syy tehdä syrjähyppyjä on tällöin saada fyysisesti tarvitsemansa määrä seksiä elämäänsä, muuten hän on onneton. Hän ei halua vaarantaa parisuhdettaan, koska on siinä onnellinen ja rakastaa vaimoaan, mutta tämä ei vain halua seksiä yhtä paljon kuin miehensä. Tällaisessa tilanteessa on kaikkien kannalta parasta, että salasuhde pysyy salaisena hautaan asti. Jos mies menee kertomaan pettäneensä vaimoaan, on seuraamuksena lähes varmasti ero. Jos taas hän salaa asian aina ja ikuisesti, ei kenellekään tule paha mieli. Vaikka äkksieltään voisi kuvitella että suhteen tunnustaminen olisi epäitsekäs ja rehellinen hyvä teko, on se kaikkea muuta. Se on itse asiassa melko itsekäs teko, sillä paljastaminen parantaa ainoastaan pettäjän omaa mielialaa ja suo tälle hyvän omantunnon, ja näin on "synti" kuitattu. Sen sijaan viattomalle sivulliselle, eli petetylle naiselle, tuo syrjähypyn paljastuminen ainoastaan surua ja pahaa mieltä, kenties jopa vihaa ja katkeraa kaunaa. Jos salasuhde paljastuu, on kolme ratkaisua mahdollisia: joko nainen anteeksiantaa miehelleen, joka lupaa lopettaa salasuhteen (ja tällöin se olisi oikeasti syytä lopettaa, ja jos ei halua, niin sitten olisi erottava), toisena vaihtoehtona (jos nainen on saanut tietää suhteesta niin että mies ei tiedä hänen siitä tietävän) voi nainen parantaa omaa oloaan pettämällä salaa miestään jonkun toisen miehen kanssa kostoksi, ja näin paremmalla omalla tunnolla jatkaa suhdetta mieheensä (mutta suhde ei kuitenkaan koskaan enää tulisi olemaan sama), tai sitten nainen eroaa miehestään, koska ei kestä sitä että tämä on ollut toisen tai muiden naisten kanssa. Yhdeksässäkymmenessä prosentissa tapauksista käy tämä viimeinen vaihtoehto, koska naisen on hyvin vaikea, lähes mahdoton käsittää että mies ei petä sen takia etteikö rakastaisi vaimoaan ja tahtoisi olla tämän kanssa, vaan ainoastaan sen takia että hänen seksuaaliset tarpeensa eivät koe riittävää tyydytystä suhteessa, joka muuten on kummallekin onnellinen. Naisille ei siis ole suotuisaa pihdata, jos he haluavat pitää miehensä uskollisina, mutta kaikki naiset eivät vain halua tai jopa pysty sellaiseen yhdyntätahtiin, mitä miehet toivoisivat. Joskus on myös miesten nöyrryttävä, ja elää pienessä puutteessa aina aika ajoin, vaikka se pahalta saattaisikin tuntua, jos pitkäaikaisen suhteen molemminpuolinen onnellisuus menee miehen henkilökohtaisten tarpeiden edelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti