Naisten Movember, ei, ei, EI!

"Naisten Movember", eli Armpits4August (miksi pitää käyttää nörttikieltä nimessä, miksi pitää olla numero sanan "for" tilalla?) tarkoittaa että elokuussa naisten olisi kasvatettava koko kuukauden ajan kainalokarvojaan.

EI!

Aivan idioottimainen ajatus. Aivan sama minne sillä rahaa kerätään. Nyt ne menevät jonkun naisten sairauden hoitoon, mutta se on ihan sama. Ei kiinnosta. Älkää naiset koskaan, KOSKAAN, kasvattako kainalokarvoja! Tämä liike on myös feministinen, totta kai, sen Facebook-ryhmällä on kavereina useita muita feministisivustoja. Feminismi on kuolleena syntynyt ajatus. Naiset ja miehet ovat erilaisia. Tasa-arvo ei tarkoita tasapäistämistä kaikissa asioissa ja sukupuolten poistamista kokonaan, jota feministit kovasti yrittävät.
Aivan varmasti nuo puskafeministit kasvattaisivat viiksetkit, jos ne heillä kasvaisivat. Onneksi eivät sentään kasva. Kiitos evoluutio edes siitä. Ei kiitosta kuitenkaan siitä, että ihmisillä vielä kasvaa ruumiinkarvoitusta. Se on rumannäköistä.
Tämä ei ole vain minun mielipiteeni, se on joka ainoan ihmisen mielipide, joka maapallolla elää ja on koskaan elänyt kautta ihmislajin historian. Ihmiset ovat jo ammoisista ajoista lähtien poistaneet ihokarvoitustaan, kainaloista ja nivusista alkaen. Muinaisessa Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa, kuten kaikkialla muuallakin, ihmiset, niin miehet kuin naisetkin ajelivat ihokarvansa pois kokonaan. Karvattomuus oli ihanne, koska se on kaunista, se tuo vartalon muodot parhaiten näkyviin. Näin oli silloin, näin on nyt ja näin tulee aina olemaan. Jos olet eri mieltä, olet väärässä ja mielipiteesi on arvoton. Tässä ovat nyt kyseessä kauneusihanteet, jotka ovat tutkitusti todistettuja, niitä voi mitata tieteellisesti. Kaikki kreikkalaisesta klassisesta kauneusihanteesta poikkeavat ovat rumempia ihmisiä. Tämä on fakta, ja tälle asialle piste.
En itse väitä olevani kaikista kaunein tai komein ihminen, mutta pyrin silti pitämään ulkonäköni hyvässä kunnossa, olen laiha, olen jäntevän lihaksikas, pidän huolta ulkonäöstäni. Ja ajan ruumiinkarvojani! Kainalot ovat puhtaat minulla, miehellä, joten minulla on oikeus vaatia samaa myös kaikilta naisilta! Vaikka en ajelisikaan kainalokarvojani, ovat karvat kuitenkin miehelle hieman sallitummat kuin naiselle, jolla ne näyttävät ainoastaan karsean rumilta.
Koittakaa uskoa että kainalo- ja muut ruumiinkarvat, varsinkin naisella, eivät ole kauniita, hygieenisiä, tarpeellisia tai hyväksyttäviä millään tavalla. Ajelkaa karvanne, se ei todellakaan ole niin iso homma, että sitä ei jaksaisi tehdä. Laserhoidolla voi päästä karvoista pysyvämminkin eroon.
Jos haluatte kerätä rahaa johonkin projektiin, tehkää se jollain muulla tavoin, ihan millä tahansa muulla, vaikka kulkemalla yläosattomissa kuukauden ajan, aivan varmasti saisitte miehiltä paljon enemmän lahjoituksia kuin tällä kauhistuttavalla peikonkarvakampanjalla.
Ehdotan että keräätte kaupungilla lahjoituksia projektiinne, käännytte jokaisen miehen puoleen (jolla ei ole perhettä mukanaan) ja ehdotatte lahjoituksen vastineeksi rintojen näyttämistä, niin eiköhän vain kassaan kilahtaisi hitusen enemmän ropoja kuin nyt.

Seksuaalinen häirintä tulee sallia

Seksuaalista häirintää ehdotetaan rangaistavaksi, näin uutisoi Helsingin Sanomat aivan vast'ikään.
Kuulostaa ensialkuun hyvältä. Seksuaalista, ja häirintää, mieleen tulee heti raiskaajia ja muuta inhottavaa. Näin media asian esittää. Vaan luetaanpa tarkemmin:
"Seksuaaliseksi häirinnäksi määriteltäisiin esimerkiksi toiseen ihmiseen kohdistuva koskettelu tai painokas sukupuoliyhdyntään ehdottelu."
Entä jos koskee vahingossa? Eikö saa flirttailla? Iskeä silmää? Kertoa härskejä vitsejä? Miten on kättelyn ja halauksen laita? Poskipusut ja käsisuudelmat ovat varmaankin kiellettyjä, vai mitä? Miten tulkitaan merkitsevä katse ja ilkikurinen hymy? Koskeeko tämä vain eri sukupuolten välistä kanssakäymistä? Jos käskee, niin miksi? Onko rangaistavaa jos mies koskettaa saman sukupuolen edustajaa, ja toinen on homo, joka kiihottuu siitä, ja toinen on hetero joka pitää sitä normaalina miesten välisenä kosketuksena? Arvatenkin ainakin naisten välillä kaikki on sallittua, koska nainenhan ei voi raiskata, nainen ei voi olla pervo, halukas tai irstas.
Koko laki on susi jo syntyessään, kaikesta paistaa että se on feministien tekele. Ei edes normaalien naisten, joilla on itsekunnioitus kohdallaan, ja jotka myös kunnioittavat miehiä tasapuolisesti, ei, tämä on feministien tekosia, noiden miessukupuolen vihamiesten (vihanaisten, typerä sana!), noiden edellisissä parisuhteissaan epäonnistuneiden hippien älytön aivopieru.

HS:n keskustelupalstalla parhaaksi äänestetty kommentti osuu naulankantaan:
"Seksuaalisen häirinnän ja flirttailun ero on siinä että ensimmäisessä tekijä on ruma."

Tämä uusi laki antaa naisille entistä enemmän valtaa työpaikoilla ja kaikkialla muuallakin missä he ovat tekemisissä miesten kanssa. En väitä etteikö naisilla kuuluisi olla valtaa mihinkään, mutta laki antaa naisille vääränlaista valtaa. Valtaa hyväksikäyttää onnettomia miehiä. Nainen voi lain avulla helposti hankkia miehelle potkut, sakot, rikosrekisterin, raiskaajan leiman, mitä vain. Vaikka mies ei tekisi mitään epänormaalia tai sopimatonta.
Ulkonäkökeskeisyydestä huutavat eniten juuri nämä feministit. Usein feministit ovat itse rumia. Se antaakin syyn haukkua ulkonäkökeskeistä kulttuuriamme. Puhun nyt siis koko ihmiskunnasta, sillä ulkonäkö on aina ollut ja tulee aina olemaan kaikille maailman ihmisille se tärkein valintakriteeri tulevan kumppanin valinnassa. Joskus myös ainoa kriteeri. Tottakai tämän tajuaminen muuttaa kenet tahansa ruman naisen feministiksi, joka sitten rupeaa solvaamaan "patriarkaattia" ulkonäköpaineista ja väittää että heidän ei tarvitse meikata, pitää pitkiä hiuksia ja pukeutua naisellisesti ollakseen kauniita. No, eiväthän nuo apukeinot auta, jos on ruma jo syntyessään. Joka tapauksessa nuo samaiset feministit, joiden mielestä ulkonäöllä ei ole väliä, jostain kumman syystä eivät tykkää rumista miehistä. Rumat miehet ovat automaattisesti pervoja sikoja, jotka haluavat hyväksikäyttää naisia. Jos feministi oikeasti olisi sitä mieltä että ulkonäöllä ei ole väliä, ottaisi hän kenet tahansa miehen, myös ruman, ja näitähän riittää. Mutta suurin osa rumista miehistä, elleivät jopa kaikki, jää yksinäiseksi. Tämä siksi että naisia on maailmassa vähemmän kuin miehiä, minkä ansiosta naisilla on valinnanvaraa. Miehillä ei ole. Onneksi miehet eivät tarvitsekaan niin paljon valinnanvaraa, sillä miehille kelpaavat lähes kaikki naiset. Paitse ne harvat rumat yksilöt. Paitsi jos on itsekin ruma, niin silloin joutuu tyytymään rumaan puolisoon. Suurin osa rumista miehistä jää kuitenkin ilman elämänkumppania, miesten ylitarjonnan vuoksi. Totta kai joka nainen ottaa paremmannäköisen kumppanin, jos on kaksi vaihtoehtoa. Tätä tasapainoa voi yrittää vinouttaa paksulla lompakolla, mutta yleensä ruma on vielä köyhäkin, ja ihan syystä. Joten toivoton tapaus. Voisi kuvitella että evoluutio karsisi pian pois rumat miehet, jotka eivät kelpaa kenellekään, mutta näin ei ikävä kyllä ole. Jos näin olisi, niin eihän täällä enää näin paljon rumia miehiä eläisi. Asia johtuu siitä että evoluutio suosii naisia. Tai itseasiassa miehet suosivat, heille kun ulkonäkö on vielä tärkeämpi kumppaninvalinnan kriteeri kuin naissukupuolelle, vaikka kummallekin se on tärkeä. Naisista tulee sukupolvi sukupolelta aina vain kauniimpia, mutta miehet pysyvät ikävä kyllä aina samanlaisina. Tästä tulee aiheutumaan tulevaisuudessa ongelmia vielä usemmalle ihan tavallisenkin näköiselle miehelle, kun kaikki naiset ovat hemaisevia kaunottaria, koska eihän sitten perusjantteri kelpaa enää kenellekään. Käy niin että alfaurokset vievät kaikki naiset ja perusmiehet jäävät ilman. Nyt sentään perusmiehille riittää vielä kumppaneita, ja vain rumat jäävät ilman.

Joka tapauksessa, kun nyt tämä uusi laki on tullut voimaan, voi nainen itse määritellä kenen haluaa itseään lähestyvät, tai edes yrittävän lähestyä. Naisellahan on jo aina ollut valinnanmahdollisuus ja mikä vielä tärkeämpää, naisella on aina ollut päätäntävalta kumppaninvalinnassa. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä nainen on tehnyt valinnan. Kuitenkin yhteiskunta, ja naiset, odottavat että mies tekee aloitteen. Nyt jos tällaisella typerällä lailla estetään vielä miesten aloitteentekomahdollisuudet, ei tästä tule enää yhtään mitään. Ruma mies ei saa edes yrittää, sillä kaunis nainen, joka hänet ennen olisi vain torjunut, lähettää hänet nyt poliisin pakeille. Elämähän tässä menee pilalle sellaisilta miehiltä, jotka eivät ole naisten suosiossa jo luonnostaan. Yrittämisen mahdollisuuskin katoaa, koska koskaan ei voi olla varma, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kaikki suhteet ovat lähteneet koskettelusta ja vihjailusta, ja jos tällainen lailla kielletään, niin miten enää uusia suhteita pystyy aloittamaan?
Ennen vanhaan, vanhoina hyvinä aikoina, isä omisti tyttärensä ja antoi tämän vaimoksi sopivaksi katsomalleen miehelle, jolloin nainen siirtyi aviomiehensä omistukseen. Järjestetty avioliitto toimi kaikkien hyväksi, sillä yksinäisyyteen ei jäänyt juuri kukaan, ihmisenhän on varsin helppo oppia rakastamaan tuntematonta. Nykyään nainen on "itsenäinen" ja "vapaa", mikä tarkoittaa että hän voi halutessaan torjua kaikki miesten kosio- ja lähentely-yritykset. Ja usein hän niin tekeekin. Ura menee perheen edelle jne. Mutta onko työn tekeminen oikeasti rakkauta tärkeämpää? Mikä menee elämän perusedellytyksen, eli lisääntymisen edelle? Hauskanpito, juhlinta, päätön sekoilu, päihteiden väärinkäyttö, irtosuhteiden harrastaminen ja ikuinen nuoruuden leikkiminen?

Nykyaika on sairas.
Ikävä kyllä se on hedonisteille liian rakas, jotta vanhaan hyvään aikaan voitaisiin enää palata.



Huom!
Itse en ole ruma mies, mutta koin asiakseni puuttua tähän yhteiskunnalliseen epäkohtaan ja kerrankin puolustaa myös rumien oikeuksia, vaikka yleensä rumuutta vastaan olenkin. Tässä tilanteessa tein poikkeuksen, koska miesten yleismaailmallista rumuutta ei vain voi poistaa, ikävä kyllä.

Suojaikäraja pois, insesti lailliseksi

Ihmisen seksuaalisuus, kuka siitä päättää?
Helppo vastaushan tietysti olisi, että ihminen itse päättää omasta seksuaalisuudestaan.
Vaan näinpä ei läheskään aina ole.
Esimerkiksi alaikäisten seksuaalisuutta määrittelee valtio laeillaan. Suomessa seksin suojaikäraja on 16 vuotta, mutta esimerkiksi Espanjassa ja Japanissa se on 13. Saksassakin 14. Angolassa se on 12. Joissakin maissa on eri rajat miehille ja naisille. Joissakin maissa seksi on sallittua vain avioliitossa, mutta noissa maissa (lähinnä Islamistisissa maissa) mennäänkin naimisiin hyvin varhain, tämä koskee kylläkin useimmiten naisia. Ukrainassa seksi on sallittua heti kun osapuolet ovat saavuttaneet puberteetin. Suojaikäraja vaihtelee maittain kahdestatoista kahteenkymmeneen yhteen. Näinkin kirjava järjestelmien sekamelska aiheuttaa pakostikin hämminkiä.
Miksi toisten maiden asukkaat olisivat valmiita seksiin vasta yhdeksän vuotta toisten maiden asukkaita myöhemmin? Lisäksi joidenkin maiden lait koskevat niiden kansalaisia, vaikka nämä olisivatkin ulkomailla, tai ulkomaalaisen kanssa. Näin toimii esimerkiksi Yhdysvaltain laki.
21 vuotta seksin alaikärajaksi on aivan naurettavan korkea. Kaikki ihmiset siinä iässä ovat olleet jo pitkään valmiita ja kykeneviä vastaamaan omista haluistaan ja teoistaan. 12 vuotta voi olla sopiva ikä seksin harrastamiseen, mutta se riippuu tapauksesta. Tytöillä murrosikä alkaa tunnetusti poikia aiemmin, jo yhdeksänvuotiaana. Pojilla puberteetti alkaa noin 12-vuotiaana. Kiihkeintä kasvu on pojilla 14-vuotiaana, tytöille rinnat alkavat kasvaa yleensä 11-vuotiaana. Ihmisen nykyinen ruokavalio ja elintavat sen lisäksi aikaistavat murrosikää ja aikuistumista kummallakin sukupuolella jatkuvasti. Jos ihminen on saavuttanut puberteetin, on hän biologisesti kykenevä seksiin. Luonto on hänet siihen tarkoittanutkin, koska kaikkien organismien ainoana tavoitteena elämässä on lisääntyä ja jakaa geenejään eteenpäin. Jos luonto saisi päättää, ihminen lisääntyisi heti kun siihen kykenee, ja kuolisi sitten kun jälkeläiset on kasvatettu sukukypsiksi asti. Miksi laeilla siis hyökätään luontoa ja itse elämän kiertokulkua vastaan? Uskonto on ollut pitkään moraalin lähde ja kyky kontrolloida ihmismassoja. Mutta nykypäivänä kaikki tiedämme, muutamaa hullua lukuunottamatta, että uskonto on valetta. Moraali ei siis kumpua jumalten sanoista, vaan se on ihmisen luomaa keksintöä. Luutuneita moraalikäsityksiä voi siis muuttaa. Joskus jopa pitää.
Suomen suojaikärajalaki on naurettava. Kaikki tietävät että useimmat alle 16-vuotiaat harrastavat seksiä, eikä siinä ole mitään väärää, kummallista tai tuomittavaa. Mutta jos 20-vuotias harrastaa seksiä 15-vuotiaan kanssa, häkki heilahtaa! Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö! Aivan naurettavaa, kun kummatkin osapuolet ovat suostuneet seksiin. Tämä laki pitäisi kokonaisuudessaan vain poistaa, siinä ei ole mitään säilyttämisen arvoista. Jos teko tehdään vasten toisen osapuolen tahtoa, on kyseessä raiskaus, mutta jos molemmat siihen suostuvat, kyseessä on normaali seksi. Aivan sama mikä on kummankin osapuolen ikä, ja mikä on heidän ikäeronsa. Lain nojalla tapahtuva ikäsyrjinta on lopetettava välittömästi. Kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti riippumatta ikäeroista.
Wikipedia kertoo:
"Suomen rikoslainsäädännössä suojaikäraja on ollut pitkään 16 vuotta. Hallitus on esittänyt ikärajan asettamista muiden olosuhteiltaan Suomeen rinnastettavien maiden tasolle 15 vuoteen seksuaalirikoksia koskevien lakiuudistusten yhteydessä vuosina 1970 ja 1997. Molemmilla kerroilla esityksen ikäraja on korjattu takaisin 16 vuoteen eduskunnan käsittelyssä.
Vuonna 1997 rikoslain kokonaisuudistuksen osana annetussa lakiesityksessä 15 vuoden ikärajaa perusteltiin tutkimuksin nuorten aikaistuneella sukupuolisella kypsymisellä sekä sukupuolisuhteessa olleiden 15-vuotiaiden nuorten suhteellisen suurella osuudella. 16 vuoden ikärajaa pidettiin tapahtuneeseen kehitykseen nähden korkeana."
Sekä:
"Vanhempien henkilöiden lapsiin kohdistamat seksuaaliset teot ovat lapsille vahingollisia, koska lapset eivät kykene tasavertaisista lähtökohdista arvioimaan varhaisen sukupuolisen seurustelun heille mahdollisesti aiheuttamia ongelmia."
Mitä ongelmia? Mitä seksi aiheuttaa? Orgasmin, hyvänolontuneen, rentoutumisen, rakastumisen, kiintymyksen... kaikki pelkästään hyviä asioita. Mitä pahaa se voisi aiheuttaa, nuorelle ihmiselle? Se on biologisestikin terveellistä, ja sitä tulisi harrastaa niin usein kuin suinkin. Varsinkin miesten, sillä se auttaa torjumaan eturauhassyöpää.

Insesti on myös useissa maissa lailla kiellettyä, myös Suomessa. Hollannissa, Ranskassa, Espanjassa, Turkissa, Venäjällä, Kiinassa ja Israelissa vapaaehtoinen insesti on sallittua. Tottakai, näin kuuluisi ollakin, vapaaehtoisen seksin tulisi aina olla sallittua, riippumatta osapuolien iästä ja riippumatta heidän sukulaisuussuhteestaan. Ihmisillä, kuten useimmilla muillakin eläimillä biologinen efekti estää yksilöä rakastumasta toiseen yksilöön, jonka kanssa hän on kasvanut lapsuutensa. Tämä tarkoittaa yleensä sisaruksia ynnä muita perheenjäseniä. Joskus jos toinen lapsista on annettu adoptioon, hän saattaa rakastua sisarukseensa, kun he löytävät toisensa vuosien jälkeen. Tai vanhempaansa. Miksi tämä pitäisi kieltää? Biologisessa mielessä sukurutsa lisää riskiä jälkeläisten sairauksiin ja epämuodostumiin. Mutta seksi ei nyky-yhteiskunnassa ole sama asia kuin jälkikasvun hedelmöittäminen. On keksitty asia nimeltä ehkäisy. Ja jos pari haluaa ottaa riskin että heidän lapsestaan voi tulla sairas tai vammainen, voiko valtio sen kieltää? Insestitapauksessa se onkin kielletty, mutta miksi ihmeessä sitten vammaisilta, jälkeenjääneiltä ja mielisairailta ei ole kielletty jälkikasvun hankkiminen? Laki ei ole taaskaan yhdenvertainen. Lasten teko täytyy sallia joko kaikille ihmisille, tai sitten vain niille, joilla ei ole riskiä saada epämuodostunutta, idioottia tai hullua lasta. Sisäsiittoisuus aiheuttaa riskejä, muttei läheskään joka kerta. Kun taas kahden vammaisen lapsesta tulee lähes väistämättä vammainen. Miksi toisen tällaisen lapsen elämä on sallittu, mutta toisen ei? Yhteiskunta voi kulkea vain kahteen suuntaan: joko kaikki on sallittua tai kaikki on kiellettyä. Jos kaikki on sallittua, on sallittua seksi saman sukupuolen, sukulaisen, alaikäisen tai eläimen kanssa, tai vaikka kaikkien kanssa yhtä aikaa. Jos kaikki on kiellettyä, tulee yhteiskunnan valvoa ettei epäkelpoja lapsia pääse syntymään, ja näin ollen seksi tulee kieltää sukulaisten lisäksi vammaisilta, perinnöllisiä sairauksia kantavilta, mielisairailta, hulluilta ja kaikilta muilta riskiryhmiltä. Mieluiten myös tyhmiltä, rumilta, läskeiltä, rikollisilta ja köyhiltäkin. Koska nämäkin kaikki periytyvät.

Hans Välimäen Watergate — ja miksi vesi ei ole ilmaista

Tapahtumien kulku oli seuraavanlainen:

Asiakas syö Hans Välimäen Midhill-hampurilaisravintolassa Helsingin Citykäytävässä.
Asiakas saa laskun, johon on lisätty veden hinnaksi 1,5 €, mitä ei ollut mainittu ruokalistassa.
Asiakas valittaa asiasta Facebookissa.
Ravintola vastaa Facebookissa tylysti: "kotona vesi on ilmaista".
Ihmiset suuttuvat ravintolalle ja haukkuvat sen lyttyyn Facebookissa.
Hans Välimäki julkaisee motivaatioposterin otsikolla: "Epic fail", ja alatekstillä: "Äkkipikainen kokki + sosiaalinen media".
Ravintola tekee päivän burgeriannoksen, nimeltä Watergate BRGR, johon kuuluu kannullinen vettä ilmaiseksi.
Kansa on tyytyväinen, vaikka jotkut vielä valittelevat että kannu vettä kuuluisi aina maksutta pöytään, kun joku tilaa jotain.
Helsingin Sanomien Nyt-liite käy testaamassa humoristisesti Midhillin vesilasin. Maku on "laimea", eikä kuulemma hintansa väärti.
Tapaus on paketissa.

Mikä meni väärin?

Ravintolan ylimielinen asiakasta halveksuva käytös ja vihaiset vastaukset sosiaalisessa mediassa olivat erittäin huonoa politiikkaa. Tosin Hansin itseironinen kuva-anteeksipyyntö ja päivän ateria korkasivat asiakkaiden pettymyksen ja käänsivät tilanteen lopulta ravintolan hyväksi. Joku jo ehtikin kommentoida ettei hän tuntenut koko ravitsemusliikettä entuudestaan, mutta nyt se olisi lähes pakko testata. Hyvä pelastus siis.
Veden hinta jäi mietityttämään. 1,5 € vedestä on liikaa. 0 € vedestä olisi sopiva hinta. Kun kyse on kraanavedestä. Eri asia olisi, jos olisi kivennäis-, tai muuta pullovettä. Ravintola perusteli hintaa sanomalla että tarjoilija tarvitsee palkkaa työstään. Mutta yhden vesikannun tuominen pöytään ei todellakaan ole puolentoista euron arvoinen saavutus. Tämä hinta tulisi laskea mukaan aterian hintaan, ja tuoda vesikannu pöytään aina ilmaiseksi, kun mitä tahansa ravintolasta tilataan. Ilmiselvästi veden hinnan kuuluisi olla osa aterian hintaa, mutta ravintola on laittanut sen asiakasta hämätäkseen veden hintaan, ja vasta laskuun, eikä ruokalistaan, sillä kun useampi asiakas saa saman veikannun, tuo 1,5 euroa veloitetaan silti jokaiselta. Aterioiden hintojen tulisi siis olla 1,5 euroa kalliimpia, ja veden maksutonta. Jos siis noudatettaisiin aterioissa hintapolitiikkaa, jonka ravintola kokee olevan kohtuullinen. Ehkä heillä itselläänkin on kuitenkin aavistus että puolentoista euron hinnankorotus saattaisi olla liikaa, ja vähentää asiakkaita, ja siksi päättivät huijata kuluttajaa panemalla hintalisän veteen, jota ei ruokalistassa erikseen mainita. Jos edes olisi mainittu, niin mitään ongelmaa ei olisi, asiakasta olis vain voinut syyttää huolimattomuudesta, jos hän ei lukenut hintoja listalta.
Nyt kaikki jatkuu kuitenkin kuten ennenkin, ja asiakkaat ovat tyytyväisiä, koska asia on loppuun käsitelty, ravintola pyysi anteeksi, ja kaikki nyt tietävät että vesi Midhillissä maksaa 1,5 € per asiakas.

Kaikki elämä ei ole samanarvoista

Jotkut väittävät että kaikki elämä on samanarvoista. Näinhän ei ole asian laita. Ei ole, eikä voi olla.
Elämän alkeellisimpia muotoja ovat virukset ja arkkibakteerit. Ei kukaan voi tosissaan väittää että kunnioittaisi näiden olentojen elämää yhtä paljon kuin ihmiselämää.
Alimpana ovat siis virukset, jotka joskus luokitellaan ei-elollisiksi olennoiksi. Sen jälkeen tulevat bakteerit, yksisoluiset eliöt ja alkeellisimmat monisoluiset eliöt. Levät, kasvit, sienet, eläimet. Sienet ovat lähempänä eläimiä kuin kasveja. Eläimet ovat kasvien yläpuolella. Alkeellisimpia eläimiä ovat kalat, sitten sammakkoeläimet, matelijat, linnut ja nisäkkäät. Nisäkkäistä ylimpänä arvoasteikolla ovat kädelliset, apinat, ihmisapinat ja lopulta ihminen. Näin on totuttu ajattelemaan, ja tämä on myös hyvä järjestys, vaikka ihminen ei olekaan "luomakunnan kruunu", ei kaikkein paras laji, ei nopein, suurin tai kestävin, mutta ehkä sopeutuvin, ainakin yksi sopeutuvimmista. Eläimistä ylempänä ovat tietenkin ne, jotka tiedostavat oman olemassaolonsa, esim delfiinit, norsut, korpit ja apinat (sisältäen ihmisen).
Tämä sama arvojärjestys jatkuu ihmislajin sisällä. Miksi ei jatkuisi? Miksi yhtäkkiä kaikki lajin yksilöt olisivat samanarvoisia, meitä kun on peräti seitsemän miljardia, kyllä siihen joukkoon mahtuu hyvin monenlaista eläjää.
Vanhasti on totuttu ajattelemaan että valkoinen eurooppalainen kaukasidirotu on ylimpänä, sen jälkeen tulisi keltainen aasialainen mongolidirotu, ja alimpana musta afrikkalainen negridirotu. Tällainen ajattelu perustui eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden, antropologien ja muiden tieteilijöiden havaintoihin kolonialismin aikana, kun eurooppalaisille tuntemattomia maanosia kartoitettiin. Alkuasukkaita pidettiin villeinä, eläimellisinä, kykenemättöminä sivilisaatioon, eli kaukasideja alempina. Esimerkiksi afrikkalaiseen kulttuuriin kuuluva rento taikka veltto asenne työntekoon antoi aiheen olettaa että kaikki mustaihoiset ovat laiskoja jo syntyessään. Toki laiskuus on ominaisuus joka kehittyy muiden oppia seuraamalla, vaikkakin toisilla ihmisillä voi olla siihen enemmän taipumusta kuin toisilla. On kuitenkin väärin väittää että ihonväri aiheuttaisi laiskuutta, koska tälle ei ole löydetty pitäviä perusteluja.

Ihmisrotujen perusteella tehtävä arvojärjestykseen laittaminen on rotusyrjintää, eikä nykyisellään laisinkaan hyväksyttyä. Mutta ihmisiä voi ja saa arvottaa monin muinkin kriteerein. Yleisesti on pikkulasten elämää pidetty arvokkaampana kuin aikuisten. Mitä nuorempi henkirikoksen uhri on ollut, sitä kauheammasta teosta on median ja ihmisten mielestä kyse. Sukupuolista nainen on fyysisesti heikompana jäänyt alistettuun rooliin, jota miesten kuuluu suojella. Vanhat sanonnathan kuuluvat: "naiset ensin" ja "älä koskaan lyö naista". Titanicin haaksirikossa kohteliaat miehet antoivat tilaa naisille pelastusveneissä, jääden itse laivalle kuolemaan. Sodassa naisten ja lasten tappamista on aina pidetty pahimpana mahdollisena rikoksena, kun taas miesten (sotilaiden) tappamista ei kukaan ihmettele, sehän on sodan luonne. Perheväkivallassa nainen on aina uhri ja mies syyllinen, ja tämä on kaikkien mielestä kamalaa. Ja jos käykin niin että nainen lyö miestä, pitää miehen miehistyä, niellä kyyneleensä ja lopettaa valittaminen.

Kaikkien ihmisarvo ei todellakaan ole sama.
Voidaan karkeasti sanoa että naisten ihmisarvo on suurempi kuin miesten. Lasten ihmisarvo on suurempi kuin aikuisten. Ihmisarvo vähenee iän karttuessa. Omanmaalaisten, omaan kansaan kuuluvien, heimoveljien, klaanin jäsenten, sukulaisten, perheenjäsenten, ystävien ja tuttujen ihmisten ihmisarvo on aina tuntemattomampia korkeampi. Mitä tuntemattomampi ihminen, sitä vähemmän hänellä on ihmisarvoa meidän silmissämme. Myös määrä vaikuttaa suunnattomasti. Jos maahan saapuu yksi eksoottinen maahanmuuttaja, kaikki ovat uteliaita ja kiinnostuneita, kaikki haluavat tuntea tämän, ja häntä pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Meidän ikioma ulkomaalaisemme. Mutta jos näitä maahanmuuttajia alkaa lapata sisään ovista ja ikkunoista, asenteet heitä kohtaan muuttuvat radikaalisti ja äkisti. Yht'äkkiä näistä lemmikeistä tuleekin vitsaus joka tulee kitkeä viimeiseen mieheen. Ihmissaastan hyökyaalto joka hukuttaa alkuperäiskulttuurin alleen. Mitä enemmän esimerkiksi intialaisia näemme täyttämässä slummin kuraisia katuja, sitä enemmän koemme inhoa ja vastenmielisyyttä heitä kohtaan. Alennamme nämä ihmiset kuraiseksi massaksi, josta tulee vielä lisääntyessään ihmiskunnan syöpäkasvain, joka tulee leikata pois.
Ihmisarvoon vaikuttavat monet ulkoiset ja sisäiset seikat. Esimerkiksi ulkonäkö. Ruman ihmisen arvo on väistämättä alempi kuin kauniin ihmisen, tätä ei voi kukaan kieltää. Katsotko mieluummin kaunista ihmistä kuin rumaa ihmistä? Kumman kanssa haluaisit viettää aikaa? Kumman haluaisit mieluummin ystäväksesi? Entäpä puolisoksesi? Kumman kanssa haluaisit saada jälkikasvua? Lihavuuteen ja vanhuuteen pätee sama asia. Jos ihminen voi valita elämänkumppaninsa vaihtoehdoista kaunis - ruma; nuori - vanha; laiha - lihava, kaikki kallistuvat ensimmäisen vaihtoehdon puolelle aivan varmasti.
Ulkonäön lisäksi vaikuttaa varallisuus. Köyhiä inhoavat kaikki paitsi ne jotka ovat itsekin köyhiä. Ihminen halveksuu aina alempiarvoisiaan ja kadehtii ylempiarvoisiaan, määräytyi arvo sitten varallisuuden, ulkonäön, sosiaalisen statuksen, vallan tai jonkin muun muuttujan suhteen. Toivoisitko että sinulla olisi mieluummin rikkaita kuin köyhiä kavereita? Olisitko itse mieluummin varakas kuin vähävarainen? Vastaus lienee kaikille ilmiselvä.
Entäpä sitten luonne. Sisäänpäinkääntyneet ja hiljaiset ihmiset eivät ole läheskään niin suosittuja kuin itseään esille tuovat johtajatyypit. Rohkea peittoaa aina pelkurin, kovaääninen hiljaisen, ekstrovertti introvertin ja sosiaalinen erakkoluonteisen. Yhteiskunnassamme arvostetaan muiden ihmisten kanssa hyvin toimeen tulevia henkilöitä. Itsevarmat saavat paremmat työt, parempaa palkkaa, paremman puolison, enemmän lapsia ja ovat kaikin puolin elämässään onnellisempia ja tyytyväisempiä.

Kysymys kuuluukin nyt: pitäisikö kaikkien olla samanarvoisia? Pitäisikö jokaisen elämän olla yhtä arvokas? Helppo olisi vastata kyllä, mutta se olisi ajattelematonta. Ja mahdotonta. Kuinka voi arvostaa saman verran ihmisiä, joista toiset tekevät suurtekoja ihmiskunnan hyväksi, toiset ovat yhteiskunnan tuilla eläviä syöpäläisiä ja elintasopummeja? Ihmisarvo pitäisi ennen muuta perustua saavutuksiin elämässä, niin hyviin kuin pahoihinkin. Hyvät tietenkin arvoa nostaen ja pahat laskien. Esimerkiksi murhaaja menettäisi ihmisarvonsa, koska on murhan tehdessään riistänyt sen toiselta ihmiseltä. Tämä olisi vain oikeudenmukaista. Yritysjohtaja, joka tarjoaa työtä sadoille tai tuhansille muille, ja joka hyödyttää kuluttajia tuottamalla heille tuotteita, on parempi ihminen kuin ne jotka tekevät vain liukuhihnatyötä. Tämä lausahdus aiheuttaa varmasti jokaisen piilokommunistin mielessä vihanpurkauksen, mutta ajatelkaapa nyt: ilman yhtiön perustanutta johtajaa koko yritystä ei olisi olemassa, ei olisi alunperinkään niitä työpaikkoja, joita se on sadoille ja tuhansille tarjonnut, se ei olisi kehittänyt alueen työllisyyttä, ei tuonut lisää muuttajia kaupunkiin, ei tuonut lisää verotuloja valtiolle, kuluttajilla olisi vähemmän valikoimaa, eikä kenties lainkaan niitä tuotteita mitä juuri kyseinen yritys valmistaa. Toisaalta ilman yhtä liukuhihnatyöntekijää yritys toimisi kuten ennenkin. Vakanssi täydennettäisiin uudella liukhihnatyöntekijällä, jos siihen on tarvis. Mikään ei muuttuisi, yksi liukuhihnatyöntekijä on mitätön koneiston osa. Kyllä, heidän työnsä on tarpeellista jotta yritys voi ylipäänsä valmistaa tuotteitaan, mutta yksilöinä he eivät ole mitenkään johtajat veroisia. Heillä ei ole erityistaitoja, joiden takia heidät on valittu asemaansa, eivätkä he ole korvaamattomia. Heidät voisi ehkä jopa korvata roboteilla tulevaisuudessa. Heidän työnsä ei siis tuo heille juurikaan lisää arvoa ihmisinä. Johtajan ihmisarvo taas on yhtä suuri kuin kaikkien hänen palkkalistoillaan olevien, sekä kaikkien yrityksen asiakkaiden yhteensä. Vastaavasti maan johtaja on yhtä tärkeä kuin kaikki kansalaisensa. Yksittäisen kansalaisen menetys ei valtiota kaada, sillä ei yksinkertaisesti ole mitään merkitystä. Kymmenellä ei myöskään, eikä sadalla. Tuhat menehtynyttä on jo kansallinen tragedia, mutta sekään ei ole promilleakaan valtiomme väestöstä, eikä näin ollen vaikuta äänestystuloksiin millään lailla. Kymmenen tai satatuhatta henkeä saattaisi kuolla atomipommin pudotessa keskisuureen suomalaiskaupunkiin, mutta sekään ei olisi valtion loppu. Vaikka presidentin menetys ei olisi valtion loppu myöskään, olisi se silti politiikan kenttää kovasti järkyttävä tapaus, joka sotkisi hallintoa pitkäksi aikaa, ja olisi huomattavasti merkittävämpi tapaus kuin kymmenien tavallisten ihmisten kuolema samanaikaisesti. Mitä tärkeämpi henkilö, sitä arvokkaampi ihminen. Eikö tämä vaikuta aivan loogiselta. Miksi emme suojelisi valtion päämiehiä ja muita tärkeitä henkilöitä enemmän kuin tavallisia kansalaisia. Ei vain siksi että tärkeisiin ihmisiin kohdistuu enemmän uhkia kuin tuntemattomiin, mutta myös sen vuoksi koska heidän menetyksensä sotkisi meidän elämäämme paljon pahemmin kuin jonkun mitättömyyden merkityksetön kuolema. Valta kantaa mukanaan vastuuta, vastuuta pitää huolta alamaisistaan, ja alamaisten on tarkoitus turvata vallan säilyminen ja hallitsijan sekä valtion turvallisuus.

Ihmisarvo määräytyy saavutusten mukaan. Ihmiskunnan hyväntekijät, keksijät ja suuret tiedemiehet jotka ovat mullistaneet elämämme ja ajattelumme ja maailmamme, ovat asteikon yläpäässä. Samoin suuret johtajat, hyvät hallitsijat ja diktaattorin ikeen alta kansansa vapauteen johtaneet vallankumoukselliset istuvat korkealla. Vapauden lähettiläät, mielipidevaikuttajat ja positiivisuuden puolestapuhujat, suuria massoja innostavat artistit, tähdet ja vaikutusvaltaansa hyvään käyttävät kuuluisuudet tulevat seuraavana asteikolla. Sitten kohtaamme yritysten johtajat, työllistäjät, kauppiaat. Heidän jälkeensä käsityöläiset ja työväestö. Toki hengenpelastajat, palomiehet, poliisit, lääkärit, sairaanhoitajat ynnä muut yhteiskunnan tukipilarit ovat huomattavasti liukuhihnatyöläistä ylempänä. Viimeisenä aivottomien liukuhihnarobottien jälkeen tulevat laiskurit, yhteiskunnan siipeilijät, sosiaalipummit, työttömät työtähakemattomat, downshiftaajat, tukipakolaiset, kerjäläiset tai ihan millä muulla nimellä heitä tahtookaan kutsua. Nämä viheliäiset iilimadot imevät elantonsa rehellisen veronmaksajan selkänahasta, nämä parasiitit loisivat hyvinvointiyhteiskunnassa kuin syövän etäpesäke piilottelee jossain päin kehoa valmiina leviämään ja tuhoamaan kunnollisia soluja, kunnes koko yksilö kuolee. Tällainen käytös myös leviää syövän mutatoimien solujen lailla etäpesäkkeistä kaikkialle kehoon, kunnes kuolo korjaa potin.

Kaikkien hyväksi olisi jos ihmisarvon perusteella jaettaisiin sosiaalietuuksia ja muita valtion palkintoja. Ihmisarvon voisi menettää olemalla oikein huono ihminen, yhteiskuntakelvoton yksilö, rikollinen ja laiskuri. Vastaavasti hyvistä saavutuksista palkittaisiin avokätisesti, mikä kannustaisi ihmisiä yritteliäisyyteen ja uusiin keksintöihin. Kaikki tämä parantaisi koko ihmiskunnan elinlaatua ja auttaisi meitä eteenpäin kohti parempaa huomista.

Lempisitaattisi on valetta

Vihaan valesitaatteja enemmän kuin montaa muuta asiaa. Valheellisesti on pantu kuuluisien ihmisten suihin sitaatteja, joita he joko eivät koskaan ole sanoneet, tai sitten heidän sanomaansa on tarkoituksellisesti vääristelty. On voitu ottaa tuntemattomampien tai siteerattavaksi sopimattomampien henkilöiden virkkeitä, ja pantu niitä halutumman ihmisen suuhun, tai sitten keksitty kokonaan omia lausahduksia, joiden väitetään olevan jonkin arvovaltaisen tahon ilmoille päästämiä.
Tällä kaikella pyritään levittämään omia mielipiteitä, näkemyksiä ja propagandaa, jotka arvostetuille henkilöille valheellisesti akkreditoituina saavat lisää painoarvoa tyhmän kansan silmissä.
Ja tyhmä kansahan rakastaa sitaatteja. Miesten yleisimmät Facebook-päivitykset ovat sitaatteja, ja naisillakin edelle menevät vain syntymäpäivä- ja muut merkkipäiväonnittelut.
Minä en ole koskaan julkaissut yhtään sitaattia sosiaalisessa mediassa. Minä olen älykäs ihminen, joka kykenee perustelemaan mielipiteensä järjellisesti loogisilla argumenteilla, joka tukeutuu tutkittuun faktatietoon, eikä mielipiteisiin, kuulopuheisiin, luuloharhoihin eikä varsinkaan sokeaan uskoon.

Vastenmielistä ovat ne ihmiset jotka luovat valheellisia sitaatteja ajaakseen omaa asiaansa. Jos heidän sanomansa ei ole tarpeeksi hyvä ja mielenkiintoinen, se ei ansaitsekaan tulla kuulluksi ja levitetyksi. Se ansaitsee tulla unohdetuksi. Aivan kuten sen keksinyt henkilö itsekin. Saamalla ihmiset luulemaan kommenttia julkisuuden henkilön lausumaksi, sitaatin kehittäjä kokee saavuttaneensa jonkinlaisen kuolemattomuuden, vaikkakin tuntemattomuudessa. Hän voi hykerrellä omassa pienessä mielessään nähdessään ihmisten jakavan hänen sanojaan kautta Internetin.
Typeriä ovat ihmiset, jotka eivät tarkista lähteitään levittäessään valheellisia sitaatteja, jotka on esimerkiksi käännetty väärin, irroitettu asiayhteydestään, tai niistä on jätetty jotakin pois, tai vaihtoehtoisesti niihin on lisätty uutta sisältöä.

Seuraavassa listaan muutamia hyvin tunnettuja mutta virheellisiä sitaatteja, ja totisesti toivon ettei kukaan tämän lukenut enää koskaan käytä niitä väärin.

"When the power of love overcomes the love of power, the World will know peace."
"Kun rakkauden voima voittaa vallanhimon, maailma tulee tuntemaan rauhan."
 — Jimi Hendrix. VÄÄRIN!
Jimi Hendrix ehkä sanoi näin, mutta hän ei ollut ainut, eikä keksinyt tätä sitaattia. William Gladstone sanoi jo 1800-luvulla: "We look forward to the time when the power of love will replace the love of power. Then will our World know the blessings of peace." Vaikkei Hendrix tätä keksinytkään, sitaatti on silti hölmö ja naiivi, koska ei sotiminen ja vihanpito koskaan maailmasta lopu, niin kauan kuin itse elämä jatkuu. Muun väittäminen on turhaa.

"Kaikki ovat neroja. Mutta jos kalaa arvostellaan kiipeämistaitojen mukaan, se elää koko elämänsä pitäen itseään tyhmänä."
 — Albert Einstein. VÄÄRIN!
Albert Einstein on ehkä kaikkien aikojen yleimmin väärin siteerattu henkilö. Hänen suunnaton merkityksensä tieteelle on luonut hänestä tavallisen kansalaisen silmissä viisauden synonyymin, minkä takia Einsteinin nimen lätkäiseminen minkä tahansa idioottimaisen aivopierun alle saa sen muka kuulostamaan syvälliseltä totuudelta. Einstein ei koskaan sanonut tätä sitaattia. Tämä on otettu Matthew Kellyn kirjasta The Rhythm of Life: Living Every Day with Passion and Purpose vuodelta 2004.
Sitaatti on sitä paitsi typerä, sillä jokainen ei todellakaan ole nero. Älykkyys seuraa Gaussin käyrää, eli kaikista älykkäimpiä, sekä tyhmimpiä on pieni vähemmistö, ja suurin osa ihmisistä on keskivertoja. Tosin empiirisen tutkimusken perusteella suurempi osa kallistuu tyhmän puolelle, ja kyllä niitä idioottejakin riittää pilvin pimein, ja viisaita ihmisiä tuntuu taas olevan erittäin vaikea löytää. Tyhmille pitää reilusti kertoa heidän aivokapasiteettinsa, muuten he luulevat itsestään liikoja ja pettyvät kun eivät saavutakaan tavoitteitaan. Tyhmä on tyhmä eikä muuksi muutu, vaikka kuinka neroksi kehuisi.

"Logiikka johdattaa sinut paikasta A paikkaan B. Mielikuvitus vie sinut minne tahansa."
 — Albert Einstein. VÄÄRIN!
Otettu kirjasta The Ultimate Quotable Einstein, (jonka nimessä käytetään nykyaikaan tyypillisesti väärin sanaa Ultimate, joka oikeasti tarkoittaa viimeistä), jossa se on listattu otsikon "Ei luultavasti Einsteinin sanomia", alle. Einstein ei koskaan sanonut tätä, eikä olisi koskaan sanonut vaikka olisi sanonutkin, sillä Einstein oli tiukka logiikan mies. Logiikka vie sinut määränpäähän, mielikuvitus vain häiritsee matkalla.

"On ainoastaan kaksi tapaa elää elämää. Ensimmäinen on kuin mikään ei olisi ihme. Ja toinen on kuin kaikki olisi ihmettä."
 - Albert Einstein. VÄÄRIN!
Gilbert Fowler White sanoi tämän teoksessaan Journal of France and Germany (1942-1944), ja väärin akkreditoi sen Einsteinin sanomaksi. Einstein ei todellakaan olisi sanonut moista sitaattia, koska hän on sanonut: "En voi hyväksyä argumenttia ihmeiden olemassaolosta, sillä se käsittelee kenttää, jossa laillista rationaalisuutta ei ole olemassa. Ihme on kuitenkin poikkeus laillisuudesta, siispä, missä laillisuutta ei esiinny, ei ihmeitä voi olla olemassa."

"Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä."
 — Adolf Hitler. VÄÄRIN!
                   mutta
 — Mahatma Gandhi. VÄÄRIN MYÖS!

Yleisesti Gandhin suuhun pantu virke ei ole oikein. Gandhi sanoi: "kun ihminen muuttaa omaa luontoaan, myös maailman suhtautuminen häneen muuttuu. Meidän ei tarvitse odottaa, mitä muut tekevät." Tämä on muokattu kokonaan uudeksi iskulausemateriaaliksi. Halusin Hitlerillä osoittaa sitaatin tyhmyyden, sillä sitä voi käyttää miten vain, ja sillä voi perustella mitä tahansa.

"Olen itsekäs, kärsimätön ja hieman epävarma. Teen virheitä, olen kontrollin ulkopuolella ja välillä hankala käsitellä. Mutta jos et kykene käsittelemään minua pahimmillani, et todellakaan ansaitse minua parhaimmillani."

 — Marilyn Monroe. VÄÄRIN!

Marilyn on naisten sitatointisuosikki, sillä hänen maineellaan ratsastavilla feministisillä lausahduksilla voi jälleen perustella kaikenlaisen sopimattoman ja huonon käytöksen. Marilyn ei koskaan sanonut tätä, niin kuin ei useimpia muitakaan häneen liitettyjä sitaatteja. Kyseinen sitaatti on ikävä, koska sillä voi perustella kaiken huonon käytöksen, itsekkyyden, virheet, hankaluudet, uppiniskaisuuden ja kaikenlaisen tottelemattomuuden.

Lisäksi melko varmasti kaikki natiivikansojen edustajien suuhun pistetyt lauseet on keksinyt joku länsimainen ihminen paljon myöhemmin, joka haluaa antaa sitaateilleen viisaan maineen liittämällä ne jonkin tunnetun hahmon kuten intiaanipäällikkö Istuvan Härän suuhun. Tosiasiassa on erittäin epätodennäköistä että intiaanipäälliköt sun muut poppamiehet tai mitkä lie idän viisaat olisivat antaneet länsimaisille ihmisille minkäänlaisia elämän ohjenuoria, varsinkaan sen kaltaisia sitaatteja joita internetissä kiertää. He eivät olleet kiinnostuneet sitaattien antamisesta ylipäänsä. Ja se on myöskin myytti että alkuperäiskansojen edustajat olisivat aina länsimaista sivilisaatiota viisaampia ja jalompia, jonkin salaisen tiedon haltijoita, äärimmäisen hyveellisiä ja puhtaita, luonnon kanssa yhtä, sun muuta roskaa.

Voiko ajatukset tuomita?

Onko ajatuksenvapaus olemassa?
En kysy onko ajatuksenvapaus olemassa Suomessa, tai missään muussakaan maassa, vaan onko ylipäänsä moraalisesti oikein ajatella pahoja asioita?
Onko hyväksyttävää kuvitella raiskaavansa naisen? Onko kanssaihmisen murhan suunnittelu oman pään sisällä tuomittavaa? Täytyykö pedofiili tuomita, vaikka hänen pedofiliansa ilmenisi vain ajatuksen tasolla?
Kysymykset eivät ole yksiselitteisiä. Toki murhan tai muun rikoksen suunnittelu useamman ihmisen kesken, tai vaikka yksinkin, jos on aikeissa siihen ryhtyä, on tuomittavaa. Ja niin sen kuuluu ollakin. Mutta jos vain leikittelee ajatuksella murhaavansa. Tai jos tosissaan haluaisi ja toivoisi toisen kuolemaa, muttei siihen tai sen valmisteluun koskaan oikeasti ryhdy, voiko sitä tuomita?
Ei voi.
Meillä, ihmislajin edustajilla, kuuluu olla ajattelunvapaus, vaikkei sananvapautta olisikaan. Ajatukset eivät loukkaa ketään, eikä niistä ole haittaa kenellekään, ehkä korkeintaan ajattelijalle itselleen. Kun ajatukset muuntuvat sanoiksi ja kirjoitetuksi tekstiksi, mennään sananvapausen puolelle, jonka ei tule olla täysin vapaa. Vaikkei haukku haavaa tee, panettelu, solvaaminen, kunnianloukkaus, uhkailu, kiihottaminen kansanryhmää vastaan ynnä muu vastaava tulee rajoittaa pois sananvapausen piiristä.

Ajattelunvapaudessa sen sijaan tulee olla kaikki sallittua. Aivan kaikki. Pedofiiliä ei tule tuomita ajatustensa ja mielihalujensa pohjalta, ainoastaan jos hän tekee rikoksia, niistä tulee tuomita. Jos mies haaveilee raiskaavansa naisen, se voi olla hänelle fantasia, jossa ei pitäisi olla mitään väärää. Jos sellainen fantasia tuomitaan, mihin piirretään raja alistusleikkien ja sadomasokismitouhujen sekä raiskausfantasian välillä? Kumpikin liittyy alistamiseen, väkisinmakaamiseen ja valtaleikkeihin.
Ajatus ei välttämättä mitenkään johda tekoon. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Minäkin olen monesti toivonut useiden henkilöiden menettävän henkensä. Olen myös kuvitellut raa'asti surmaavani eräitä tuntemiani ihmisiä. Useimmat näistä surmamielikuvista olen saanut vihastuksissani, ja ne ovat laantuneet mieleni tyynnyttyä. En ole impulsiivinen tai aggressiivinen ihminen, joka ei pystyisi kontrolloimaan tunteitaan. Tietenkään en ole koskaan surmannut ketään oikeasti, vaikka olen näin kuvitellutkin tekeväni. Raivonpuuskassa toteutettu tappo olisi typerä teko joka pilaisi elämäni, ja jota luultavasti katuisin jälkeenpäin. On kylläkin useampia tapauksia, joissa olen toivonut täydessä mielenymmärryksessä eri ihmisten kuolemaa. Ja toivon edelleenkin. Henkilöitä, jotka eivät minun mielestäni ansaitsisi elää. Näitä ikävä kyllä löytyy, ja ikävä kyllä he ovat yhä elossa. Heidän surmaamisestaan minua pidättelee ainoastaan kiinnijäämmisen ja rangaistuksen pelko. No ehken nyt oikeasti pystyisi heitä kuitenkaan tappamaan, vaikka ajatus onkin houkutteleva, kyseessä ollen viheliäisten idioottien.
Minulta puuttuu osittain empatiakyky. Olen täysin terve niin mieleltäni kuin fysiikaltanikin, ja empatiakykyni toimii mielestäni normaalisti. Rakastan perhettäni, läheisiäni ja ystäviäni. Pidän miellyttävistä ihmisistä. En pidä epämiellyttävistä ihmisistä. Vihaan inhottavia ihmisisä. Mutta en välitä tuntemattomista. Onko normaalia ja tervettä käytöstä täydellinen välinpitämättömyys tuntemattomia ihmisiä kohtaan? Minusta se on perusteltua, sillä maailmassa on aivan liikaa ihmisiä. Ylikansoitus on vakava ongelma, koska resurssit eivät riitä kaikille. Minulle on aivan samantekevää vaikka miljardit ihmiset kuolisivat millä tavalla tahansa. Nälkään, sotaan, tautiin, luonnonkatastrofiin.
Onko tämä empatian puutetta? Ja onko se tuomittavaa? Minusta ei ole. Saan edelleen ajatella niin kuin haluan, ja minulla on edelleen oikeus välittää toisista ihmisistä ja aivan yhtäläinen oikeus olla välittämästä toisista ihmisistä.

Pahojakaan ajatuksia ei tule tuomita. Pahat teot tulee.