Seksuaalista häirintää ehdotetaan rangaistavaksi, näin uutisoi Helsingin Sanomat aivan vast'ikään.
Kuulostaa ensialkuun hyvältä. Seksuaalista, ja häirintää, mieleen tulee heti raiskaajia ja muuta inhottavaa. Näin media asian esittää. Vaan luetaanpa tarkemmin:
"Seksuaaliseksi häirinnäksi määriteltäisiin esimerkiksi toiseen ihmiseen kohdistuva koskettelu tai painokas sukupuoliyhdyntään ehdottelu."
Entä jos koskee vahingossa? Eikö saa flirttailla? Iskeä silmää? Kertoa härskejä vitsejä? Miten on kättelyn ja halauksen laita? Poskipusut ja käsisuudelmat ovat varmaankin kiellettyjä, vai mitä? Miten tulkitaan merkitsevä katse ja ilkikurinen hymy? Koskeeko tämä vain eri sukupuolten välistä kanssakäymistä? Jos käskee, niin miksi? Onko rangaistavaa jos mies koskettaa saman sukupuolen edustajaa, ja toinen on homo, joka kiihottuu siitä, ja toinen on hetero joka pitää sitä normaalina miesten välisenä kosketuksena? Arvatenkin ainakin naisten välillä kaikki on sallittua, koska nainenhan ei voi raiskata, nainen ei voi olla pervo, halukas tai irstas.
Koko laki on susi jo syntyessään, kaikesta paistaa että se on feministien tekele. Ei edes normaalien naisten, joilla on itsekunnioitus kohdallaan, ja jotka myös kunnioittavat miehiä tasapuolisesti, ei, tämä on feministien tekosia, noiden miessukupuolen vihamiesten (vihanaisten, typerä sana!), noiden edellisissä parisuhteissaan epäonnistuneiden hippien älytön aivopieru.
HS:n keskustelupalstalla parhaaksi äänestetty kommentti osuu naulankantaan:
"Seksuaalisen häirinnän ja flirttailun ero on siinä että ensimmäisessä tekijä on ruma."
Tämä uusi laki antaa naisille entistä enemmän valtaa työpaikoilla ja kaikkialla muuallakin missä he ovat tekemisissä miesten kanssa. En väitä etteikö naisilla kuuluisi olla valtaa mihinkään, mutta laki antaa naisille vääränlaista valtaa. Valtaa hyväksikäyttää onnettomia miehiä. Nainen voi lain avulla helposti hankkia miehelle potkut, sakot, rikosrekisterin, raiskaajan leiman, mitä vain. Vaikka mies ei tekisi mitään epänormaalia tai sopimatonta.
Ulkonäkökeskeisyydestä huutavat eniten juuri nämä feministit. Usein feministit ovat itse rumia. Se antaakin syyn haukkua ulkonäkökeskeistä kulttuuriamme. Puhun nyt siis koko ihmiskunnasta, sillä ulkonäkö on aina ollut ja tulee aina olemaan kaikille maailman ihmisille se tärkein valintakriteeri tulevan kumppanin valinnassa. Joskus myös ainoa kriteeri. Tottakai tämän tajuaminen muuttaa kenet tahansa ruman naisen feministiksi, joka sitten rupeaa solvaamaan "patriarkaattia" ulkonäköpaineista ja väittää että heidän ei tarvitse meikata, pitää pitkiä hiuksia ja pukeutua naisellisesti ollakseen kauniita. No, eiväthän nuo apukeinot auta, jos on ruma jo syntyessään. Joka tapauksessa nuo samaiset feministit, joiden mielestä ulkonäöllä ei ole väliä, jostain kumman syystä eivät tykkää rumista miehistä. Rumat miehet ovat automaattisesti pervoja sikoja, jotka haluavat hyväksikäyttää naisia. Jos feministi oikeasti olisi sitä mieltä että ulkonäöllä ei ole väliä, ottaisi hän kenet tahansa miehen, myös ruman, ja näitähän riittää. Mutta suurin osa rumista miehistä, elleivät jopa kaikki, jää yksinäiseksi. Tämä siksi että naisia on maailmassa vähemmän kuin miehiä, minkä ansiosta naisilla on valinnanvaraa. Miehillä ei ole. Onneksi miehet eivät tarvitsekaan niin paljon valinnanvaraa, sillä miehille kelpaavat lähes kaikki naiset. Paitse ne harvat rumat yksilöt. Paitsi jos on itsekin ruma, niin silloin joutuu tyytymään rumaan puolisoon. Suurin osa rumista miehistä jää kuitenkin ilman elämänkumppania, miesten ylitarjonnan vuoksi. Totta kai joka nainen ottaa paremmannäköisen kumppanin, jos on kaksi vaihtoehtoa. Tätä tasapainoa voi yrittää vinouttaa paksulla lompakolla, mutta yleensä ruma on vielä köyhäkin, ja ihan syystä. Joten toivoton tapaus. Voisi kuvitella että evoluutio karsisi pian pois rumat miehet, jotka eivät kelpaa kenellekään, mutta näin ei ikävä kyllä ole. Jos näin olisi, niin eihän täällä enää näin paljon rumia miehiä eläisi. Asia johtuu siitä että evoluutio suosii naisia. Tai itseasiassa miehet suosivat, heille kun ulkonäkö on vielä tärkeämpi kumppaninvalinnan kriteeri kuin naissukupuolelle, vaikka kummallekin se on tärkeä. Naisista tulee sukupolvi sukupolelta aina vain kauniimpia, mutta miehet pysyvät ikävä kyllä aina samanlaisina. Tästä tulee aiheutumaan tulevaisuudessa ongelmia vielä usemmalle ihan tavallisenkin näköiselle miehelle, kun kaikki naiset ovat hemaisevia kaunottaria, koska eihän sitten perusjantteri kelpaa enää kenellekään. Käy niin että alfaurokset vievät kaikki naiset ja perusmiehet jäävät ilman. Nyt sentään perusmiehille riittää vielä kumppaneita, ja vain rumat jäävät ilman.
Joka tapauksessa, kun nyt tämä uusi laki on tullut voimaan, voi nainen itse määritellä kenen haluaa itseään lähestyvät, tai edes yrittävän lähestyä. Naisellahan on jo aina ollut valinnanmahdollisuus ja mikä vielä tärkeämpää, naisella on aina ollut päätäntävalta kumppaninvalinnassa. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä nainen on tehnyt valinnan. Kuitenkin yhteiskunta, ja naiset, odottavat että mies tekee aloitteen. Nyt jos tällaisella typerällä lailla estetään vielä miesten aloitteentekomahdollisuudet, ei tästä tule enää yhtään mitään. Ruma mies ei saa edes yrittää, sillä kaunis nainen, joka hänet ennen olisi vain torjunut, lähettää hänet nyt poliisin pakeille. Elämähän tässä menee pilalle sellaisilta miehiltä, jotka eivät ole naisten suosiossa jo luonnostaan. Yrittämisen mahdollisuuskin katoaa, koska koskaan ei voi olla varma, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kaikki suhteet ovat lähteneet koskettelusta ja vihjailusta, ja jos tällainen lailla kielletään, niin miten enää uusia suhteita pystyy aloittamaan?
Ennen vanhaan, vanhoina hyvinä aikoina, isä omisti tyttärensä ja antoi tämän vaimoksi sopivaksi katsomalleen miehelle, jolloin nainen siirtyi aviomiehensä omistukseen. Järjestetty avioliitto toimi kaikkien hyväksi, sillä yksinäisyyteen ei jäänyt juuri kukaan, ihmisenhän on varsin helppo oppia rakastamaan tuntematonta. Nykyään nainen on "itsenäinen" ja "vapaa", mikä tarkoittaa että hän voi halutessaan torjua kaikki miesten kosio- ja lähentely-yritykset. Ja usein hän niin tekeekin. Ura menee perheen edelle jne. Mutta onko työn tekeminen oikeasti rakkauta tärkeämpää? Mikä menee elämän perusedellytyksen, eli lisääntymisen edelle? Hauskanpito, juhlinta, päätön sekoilu, päihteiden väärinkäyttö, irtosuhteiden harrastaminen ja ikuinen nuoruuden leikkiminen?
Nykyaika on sairas.
Ikävä kyllä se on hedonisteille liian rakas, jotta vanhaan hyvään aikaan voitaisiin enää palata.
Huom!
Itse en ole ruma mies, mutta koin asiakseni puuttua tähän yhteiskunnalliseen epäkohtaan ja kerrankin puolustaa myös rumien oikeuksia, vaikka yleensä rumuutta vastaan olenkin. Tässä tilanteessa tein poikkeuksen, koska miesten yleismaailmallista rumuutta ei vain voi poistaa, ikävä kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti