Kasvisruokapäivä pois kouluista

Vuoden 2011 alusta lähtien Helsingin kouluihin, joihin Palmia tuottaa muonan, otettiin käyttöön kasvisruokapäivä, kerran viikossa!
Tämä on röyhkeää ja typerää. Vaadin kasvisruokapäivän poistamista välittömästi, ja kunnon liharuuan tuomista takaisin, jokaiselle koulupäivälle, vaikken itse koulussa enää olekaan. Kasvissyöjille on oma vaihtoehtonsa, jota he saavat joka päivä, mutta miksi sekasyöjiltä poistetaan heidän vaihtoehtonsa kerran viikossa? Se on syrjintää. Viherpiipertäjät ovat onnistuneet lobbaamaan ajatuksen kasvisruokapäivän ympäristöystävällisyydestä helsingin kaupunginvaltuuston päähän, jonka takia suurin osa koululaisista saa nyt kärsiä. Mitkä olivatkaan parhaita ruokia koulussa?
Makaronilaatikko, lasagne, kanaviillokki, lihapullat, kalapuikot yms. Yhtään kasvisruokaa en tuolle listalle kelpuuttaisi. Pinaattilettuja vihaan yli kaiken. Hernekeitostakaan en liiemmin välitä, sitä pidänkin ihan kasvisruokana, vaikka joku väittää siinä ehkä lihaa nähneensä. Koskaan ei kasvisruoka ole ollut parempaa kuin liharuoka, ei ainuttakaan kertaa elämäni aikana.

Yksi ainut todiste riittää kumoamaan väitteet, että ihmisen ei kuuluisi syödä lihaa:
Ihmisen aivot alkoivat kasvaa vasta kun hän alkoi syödä lihaa. Jos joku haluaa taantua alkuihmisen tasolle ja jäystää puunjuuria, se hänelle suotakoon, mutta ei hänellä ole oikeutta estää järkevää lihansyöjää kasvattamasta aivokapasiteettiaan.

Adressissa kasvisruokapäivän puolesta on esitetty kolme syytä lisätä kasvisruokailua kouluissa:
1. Eettiset ja katsomukselliset syyt.
Väärin, kouluihin ei saa vaikuttaa eettisin ja katsomuksellisin syin! Katsomuksellinen opetus ei kuulu nyky-yheiskuntaan laisinkaan, ja varsinkin koulujen pitää olla puolueettomia laitoksia tässäkin suhteessa.

2. Terveydelliset syyt.
Mikä tahansa ruoka on epäterveellistä, jos sitä syö liikaa. Kohtuus kaikessa, kuulu hyväksi havaittu sanonta. Lihaa ei pidä syödä liikaa, niin kuin ei kasviksiakaan, mutta kaikkea tarvitaan hyvään ja monipuoliseen ravintoon. Liha on paras proteiinien lähde, ja proteiinit ovat ihmiselle elintärkeitä. Niitä saa myös pavuista, mutta niitä joutuisi popsimaan kyllästymiseen asti, sekä soijasta, joka tuotanto on hyvin epäekologista, ja joka ei maistu hyvältä laisinkaan.

3. Ympäristösyyt.
Vegaanien lempipaasausaihe. Kasvisten tuotanto ei muka kuormita ympäristöä laisinkaan. Ja lihantuotanto on mukamas kaiken pahan alku ja juuri. Kanojen tuotanto ei saastuta kauheasti enemmän kuin kasvistenkaan tuotanto. Naudanlihan tuotanto saastuttaa eniten, sillä lehmät märehtivät hiilidioksidia, joka kiihdyttää kasvihuonelimiötä ja ilmaston lämpenemistä. Aina ei toki ole pakko syödä naudanlihaa, lihoja on monenlaisia. Kalakin on lihaa ja kalat eivät kuormita ilmastoa. Kerran viikossa voisikin olla vaikka kalapäivä. Se on terveellistäkin. Lihan kokonaan pois jättäminen ei ole hyväksi. Proteiininsaanti olisi korvattava soijalla, jota tuotetaan kaukoidässä, ja jonka kuljetus tänne on epäekologista. Lähiluomuliha olisi ekologisempaa.

Muita syitä liharavinnon puolesta:
1. Ihminen on aina syönyt lihaa. Ihmisen aivot alkoivat kasvaa kun hän ryhtyi metsästäjäksi ja lihansyöjäksi. Kasvoivat edelleen, kun opimme kypsentämään lihamme. Kasvisravinnolla olisimme edelleen apinoiden tasolla. Ihmisellä on lihan repimiseen sopivat kulmahampaat, ja lihan hienontamiseen soveltuvat poskihampaat. Ihminen on ollut lihansyöjä miljoonien vuosien ajan, ei ole tutkimustuloksia, miten lihan kokonaan pois jättäminen vaikuttaisi ihmiseen kaikin tavoin pitkällä aikavälillä.

2. Lihasta saa proteiinia, valkuaisaineita ja muita hyödyllisiä aineita. Maidosta saa kalsiumia ja D-vitamiinia, jota saa myös munista. Kaikkia eläinperäisten tuotteiden hyötyjä on hyvin vaikea korvata vegaaniravinnolla. Soijaa joudutaan tuomaan kaukomaista, mikä on epäekologista. Joidenkin kasvisten viljely kuluttaa huomattavia määriä vettä, ja maaperä köyhtyy.

3. Liha on hyvää. Erittäin hyvän makuista. Parasta ruokaa mitä maailmasta löytyy. Lihan maku on yksi kuudesta perusmausta, sille on nimikin: umami. Muut perusmaut ovat suolainen, hapan, makea ja karvas eli kitkerä. Umami on japania, ja tarkoittaa maukasta makua. Se on keksitty jo vuonna 1908. Suomen vastaava sana olisi lähinnä maukas. Kasvisruoka ei voi koskaan maistua liharuoalta, eikä siis koskaan yhtä hyvältä. Varsinkin koulun minimaalisen budjetin kasvisruoat ovat useimmiten hirveää kuraa. Eikä aina ole kehumista liharuoissakaan. Soijasta valmistetaan tofua, jota en voi sietää, sen väitetään maistuvan lihalta. Se on karkea vale. En kertaakaan elämässäni ole erehtynyt luulemaan tofua lihaksi, se on väritöntä, hajutonta, mautonta ja tunnotonta tauhkaa, kuin pyyhekumia mutustaisi. Siitä puuttuu lihan umamimainen maukkaus, mausteilla ei saa sitä korvattua. Siitä puuttuu kokonaan lihan konsistenssi, se ei tunnu alkuunkaan samalta suussa, korkeintaan muistuttaa eltaantunutta läskikokkaretta.

Mikä demokratiassa on vialla

Suomen valtiolla on demokraattinen hallinto. Täällä se tarkoittaa parlamentarismia, eli kahdestasadasta kansanedustajasta koostuva eduskunta päättää laeista ja asetuksista valtiossamme. Kansanedustajat on valittu avoimilla vaaleilla kansalaisten keskuudesta kansalaisten antamilla äänillä, joita on kaikilla yhtäläinen määrä, eli yksi per capita. Kuulostaa reilulta, eikö?

Reiluus on hämäystä, sillä demokraattisessa valtiossa vallitsee enemmistön ylivalta. Mikä tässä on huonoa on se että enemmistö on tyhmä. Kansa ei tiedä omaa parastaan, ja silloinkin kun luulee tietävänsä, se on yleensä väärässä. Kaikki suomalaiset eivät toki ole tyhmiä, mutta suuri osa on, ja suurin osa lopuista on välinpitämättömiä, mikä on melkein yhtä paha kuin itse tyhmyys. Sanonta "joukossa tyhmyys tiivistyy", pitää paikkansa, koska tyhmien ihmisten enemmistö saa helposti houkuteltua mukaansa epävarmojen ihmisten ja välinpitämättömien joukon. Tyhmiä ihmisiä on aina oleva enemmistö kansasta, koska älykkyys ja viisaus eivät ole ikävä kyllä ihmislajille kovin yleisiä ominaisuuksia, ja tyhmyydellä on taipumus lisääntyä viisautta tehokkaammin.

Demokratian surkein puoli on että siinä ei ole rajoituksia, mikä tahansa puolue ja kuka tahansa ihminen pääsee hallintotehtäviin johtamaan muita, jos on saanut tarpeeksi ääniä tuekseen, riippumatta poliittisesta ideologiastaan, mielipiteistään tai älykkyydestään. Nykyisellä systeemillä eduskuntaan voi päästä puolue, joka pyrkii alistamaan muita ihmisiä, rikkomaan ihmisoikeuksiakin omia etujaan tavoitellessa, edistämään syrjintää ja eriarvoisuutta ja kannustamaan rikolliseen toimintaan. Ja kas, meillähän on jo tällainen puolue eduskunnassa, vieläpä varsin suurella edustajamäärällä. Kehtaavat vielä kutsua itseään perussuomalaisiksi.

Demokratiassa pitäisi voida kieltää tietyt ideologiat ja aatteet, joita ei ole tässä valtiossa sallittua ajaa. Esimerkiksi selvästi fasistiset puolueet olisivat kiellettyjä. Nyt ei ole mitään estettä sille että natsipuolue nousee eduskuntaan, jos se saa itselleen riittävästi kannattajia eduskuntavaaleissa. Minkälaisen aatemaailman tahansa omaavat "poliitikot" pääsevät eduskuntaan tyhmän enemmistön tuella, minkä ei pitäisi missään nimessä olla hyväksyttävää. Kaikille kansanedustajaehdokkaille pitäisi tehdä tarkat testit heidän aatemaailmansa ja älykkyytensä kartoittamiseksi. Myöskään liian tyhmiä ihmisiä ei eduskuntaan saisi päästää, heistä ei ole kansalle mitään hyötyä johtotehtävissä, vievät vain paikan joltakin kykenevämmältä, ja heikentävät eduskunnan merkitystä.

Eduskunnan ei tulisi olla nykyisenkaltainen tyhmän enemmmistön ylivallalla valittu suuren määrän ilkeitä idiootteja sisältävä elin, vaan maan viisaimmista ja parhaista hallitsijoista koottu senaatti, joka ajaisi parhaiten kansan ja valtion etua.
Valtion edun pitäisi olla etusijalla, eikä jonkin puolueen edun.

Poliittiset suuntaukset paremmuusjärjestyksessä

Politiikka vaikuttaa kaikkeen, joten poliittisen suuntauksen oikein valitseminen on tärkeää. Poliittisia suuntauksia löytyy laidasta laitaan, usein ääripäissä olevat ovat liian adikaaleja, mutta keskellä olevat liian tylsiä. Pistetäänpä siis poliittiset suuntaukset paremmuusjärjestykseen parhaimmasta huonoimpaan.

Demokratia
enemmistön ylivaltaa käyttävä poliittinen utopia.
Kapitalismi
usko yksityisomistukseen ja yrittäjyyteen.
Konservatismi
haluaa säilyttää vanhat arvot ja on haluton äkillisiin muutoksiin.
Nationalismi
korostaa kansakuntien merkitystä kulttuurissa ja politiikassa.
Liberalismi
positiivinen yksilönvapaus, eli vapaus johonkin.
Libertarismi
negatiivinen yksilönvapaus, eli vapaus jostakin, yleensä valtiovallasta.
Kommunismi = Sosialismi = Bolševismi
yhteisomistukseen perustuva yhteiskuntamalli, joka on ihmisiä sortava, eikä käytännössä toimi.
Anarkismi
täydelliseen yksilönvapauteen ja vastuuttomuuteen pohjautuva dystopia.
Fasismi
autoritaarinen äärinationalismi yhdistyy korporatiiviseen talousjärjestelmään.
Kansallissosialismi = Natsismi
korostaa rotuoppia, eli uskoa oman rodun paremmuudesta, sekä antisemitismiä.

Uskonnot paremmuusjärjestyksessä

Uskonnot ovat pahasta. Usko on pahasta. Tieto ja totuus ovat hyvästä. Uskonnot edustavat valhetta.

Joka tapauksessa, arviolta noin 80 prosenttia maailman väestöstä, eli noin 5,6 miljardia ihmistä (5 600 000 000), on uskonnollisia. Eli uskovat johonkin yliluonnolliseen. Eli antavat uskon ohjata elämäänsä tiedon sijasta. Eli eivät käytä omia aivojaan, vaan elävät valheessa. Kahdeksankymmentä prosenttia maailman väestöstä on pelottavan suuri osuus idiootteja. Olen siis idioottien ympäröimä.

Kun nyt uskontoja on aina ollut, on edelleen, eivätkä ne maailmasta ihan heti uskomalla lopu, niin pistetäänpä ne paremmuusjärjestykseen. En kannata minkään uskonnon harjoittamista, vaan vastustan niitä kaikkia, mutta silti tämä lista, ihan vain koska voin.
Parhaimmasta (vähiten haitallisesta) uskonnosta pahimpaan (yksilölle ja yhteiskunnalle haitallisimpaan), ei sisällä kaikkein merkityksettömimpiä kultteja:

Buddhalaisuus
Keräävät hyvää karmaa, ja välttävät pahaa paremman uudestisyntymän toivossa.
Hindulaisuus
Uskovat uudestisyntymään toisena henkilönä, tai vaikka kivenä. Eivät syö nautaa.
Shintolaisuus
Uskovat kaiken jumalallisuuteen, kivienkin.
Sikhiläisyys
Käyttävät turbaania eivätkä leikkaa partaa.
Taolaisuus
Yin yang-uskovaiset eivät voi asua talossa, jossa on huono fengshui.
Juutalaisuus
Tuhlaavat elämänsä nöyristelemällä ja jumalaa palvomalla tuonpuoleista elämää varten.
Kristinusko
Odottavat Jeesuksen tulevan ja pelastavan maailman.
Luterilaisuus
Eivät salli homojen mennä naimisiin.
Katolilaisuus
Eivät saa ehkäistä eivätkä abortoida.
Ortodoksisuus
Palvovat pikku tauluja luostareissa.
Mormonismi
Uskovat Jeesuksen olevan amerikkalainen.
Lestadiolaisuus
Eivät saa katsoa televisiota.
Amishit
Eivät ole kuulleet nykyajan mukavuuksista, kuten autoista.
Jehovan todistajat
Ovelta ovelle kiertävät kotirauhanrikkojat kuvittelevat saavansa taivaspisteitä jokaista jaettua lappusta kohti.
Islamilaisuus
Tappavat itsensä ja muita saadakseen neitsyitä paratiisissa. Eivät syö sikaa. Naiset peitetään huiveilla.
Wicca
Kuvittelevat olevansa noitia, ja hyppivät alasti metsässä yrttipöllyssä.
Satanismi
Naurettavat pelleilijät juovat karitsanverta alasti hautausmaalla.
Rastafarit
Polttavat pilveä päästäkseen pois merkityksettömyydestään.
Voodoo
Pistelevät neuloja nukkeihin saadakseen naapurin sairastumaan.
Skientologia
Maksavat omaisuuksia päästäkseen ufojen matkaan.

Hyveet ja paheet

Elämän tarkoitus on jatkua, mutta jotta elämän eläminen olisi mielekästä niin itselle kuin muille, on syytä elää hyvä elämä. Ainakin on syytä yrittää. Hyvä elämä voidaan saavuttaa hyve-etiikan avulla. Aristoteles oli muinaiskreikkalainen filosofi, ehkä kaikkien aikojen suurin, ja hän loi hyve-etiikan. Vaikka elämällä itsessään on tarkoitus, täytyy ihmisen luoda omalle olemassaololleen tarkoitus, päämääriä elämälleen, jottei hän olisi merkityksetön yksilö. Elämän päämääriä tulisi olla hyveiden noudattaminen ja paheiden välttäminen. Hyveet ovat toivottavia luonteenpiirteitä ja paheet ovat epätoivottavia. Paheet ovat turmeltuneita hyveitä, eli hyveitä, joita ei käytetä, väärinkäytetään, tai käytetään liikaa. Seuraavassa lista tärkeimmistä hyveistä ja pahimmista paheista.

Antiikin Kreikan klassiset hyveet (kardinaalihyveet)
käytännöllinen viisaus (fronēsis, prudentia)
rohkeus (thymoeides tai andreia, fortitudo)
oikeamielisyys (dikaiosynē, iustitia)
kohtuullisuus (sōfrosynē, temperantia)

Antiikin Kreikan klassiset paheet (hyveiden vastakohtina)
mielettömyys (viisauden käyttämättömyys)
pelkuruus (rohkeuden käyttämättömyys)
turmelus (oikeamielisyyden käyttämättömyys)
himo (kohtuullisuuden käyttämättömyys)

Omat korkeimmat arvoni ovat
totuus
oikeus
hyvyys
kauneus

Totuuteen sisältyy viisaus, älykkyys, luotettavuus, fiksuus, oppineisuus, nokkeluus, kekseliäisyys ja totuudenmukaisuus.
Oikeuteen sisältyy oikeudenmukaisuus, rehellisyys, oikeustaju, lainkuuliaisuus ja epäkohtien korjaaminen.
Hyvyyteen sisältyy rakkaus, kiltteys, armollisuus, anteeksianto ja toiveikkuus.
Todellista kauneutta ei voi olla olemassa ilman totuutta, oikeutta ja hyvyyttä. Ollakseen todella (todenmukaisesti/totuudellisesti) kaunis (henkisesti ja fyysisesti), asian on oltava totta, oikein ja hyvää. Toivon kaikkien asioiden olevan kauniita.

Pyrin elämässäni suorittamaan näitä hyveitä ja taistelemaan niitä vastaavia paheita, eli valhetta, vääryyttä, pahuutta ja rumuutta vastaan.

10 syytä vastustaa monenvälistä avioliittoa

Vuonna 2010 Ylioppilaslehti julkaisi artikkelin polyfiliasta (jota polyamoriaksi kutsuivat), eli useamman kuin kahden ihmisen välisistä suhteista. Artikkelin lopussa oli kymmenen syyn lista vastustaa polyfiliaa ja polyfiilien kumoavat vastineet noihin syihin:

1. Moniavioisuus on ongelmallista naisten tasa-arvon kannalta.
Sekä miehillä että naisilla olisi oikeus ottaa useita puolisoita.

2. Lapset hämmentyvät ja kasvavat kieroon, jos heillä on useampi kuin yksi äiti tai isä.
Lasten tiedetään selviytyneen täyspäisinä, vaikka heidän kasvattamiseensa osallistuu useampi kuin kaksi henkilöä. Joka kymmenes suomalainen lapsi asuu uusperheessä äiti- tai isäpuolen kanssa. Tärkeintä on, että lapsesta pidetään huolta ja hän on rakastettu.

3. Raamatussa sanotaan, että avioliitossa kuuluu olla yksi mies ja yksi nainen.
Raamatussa sanotaan myös, että voit myydä tyttäresi orjaksi, että et saa käyttää vaatteita, joissa on sekoitekuituja, ja että et saa ottaa avioeroa. Niitä ei kuitenkaan ole syytä merkitä Suomen lakiin. Kukaan ei pakota uskovaisia monenväliseen avioliittoon.

4. Se ei ole luonnollista.
Luonnossa ei esiinny avioliittoa, mutta lähes kaikilla nisäkkäillä on elämänsä aikana useampi kuin yksi kumppani.

5. Se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Heittäkää äkkiä McDonald’s ulos maasta, se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin! Täällä syödään vain nauriita ja männynkuorta! Kulttuuri on jatkuvassa muutoksessa.

6. Monenvälisessä liitossa olisi moninkertaisesti ongelmia ja niistä erottaisiin useammin kuin kahdenvälisistä avioliitoista.
Tulevat ongelmat eivät ole syy kieltää kahdenvälistä avioliittoa.

7. Avioliitto pitää rajata yhden miehen ja yhden naisen välille, koska kolme henkilöä ei voi lisääntyä.
Avioliittolaissa ei tälläkään hetkellä puhuta lisääntymisvelvollisuudesta. Emme kiellä vanhuksia menemästä naimisiin.

8. Moniavioisuuden salliminen johtaisi siihen, että islaminuskoisia naisia painostettaisiin monenväliseen avioliittoon.
Väärin on avioliittoon painostaminen, ei monenvälinen avioliitto. Myös kahdenväliseen avioliittoon voidaan painostaa – ongelma, johon tulee ehdottomasti puuttua. On myös täysin mahdollista, että islaminuskoinen nainen astuu monenväliseen avioliittoon vapaasta tahdostaan.

9. Seuraavaksi vaadittaisiin ikäneutraaleja ja lajineutraaleja avioliittoja.
Monenvälisissä avioliitoissa on kyse täysi-ikäisten ihmisten valinnoista ja heidän välisistään suhteista lain edessä. H****tin typerää rinnastaa polyamoorikot pedofiileihin ja eläimiinsekaantujiin.

10. Minulla ei ole järkiperäistä syytä vastustaa monenvälistä avioliittoa, mutta se tuntuu kauhealta, väärältä ja inhottavalta.
Hyvä, olet asian ytimessä! Useimpien syy vastustaa moniavioisuutta on juuri tämä, mutta koska kyseessä ei ole järkiperäinen syy, he vetoavat johonkin kohdissa 1–9 mainittuun seikkaan. Monenvälinen liitto ei selvästikään ole sinua varten. Mutta ollos huoleton, sinä voit yhä mennä naimisiin vain yhden henkilön kanssa.


Vastineet ovat kuitenkin puutteellisia, eivätkä syytkään aina osu asian ytimeen.
Kahdeksan parempaa syytä vastustaa moniavioisuutta

1. Moniavioisuus on ongelmallista miesten tasa-arvon kannalta. Toisin kuin jotkut kuvittelevat, polygynia (yksi mies, monta naista) on hyödyllisempää naisten kuin miesten kannalta, kun taas miehiä hyödyttää enemmän monogamia. Polygyniassa monet naiset saavat jakaa keskenään kykeneväisen korkean statuksen miehen, ja monet miehet jäävät näin ilman puolisoita. Äidin vaisto ajaa naisen valitsemaan mieluummin kymmenesosan ensimmäisen luokan miehestä, kuin koko omistuksen kolmannen luokan miehestä. Tasaisen 50/50 sukupuolijakauma takaa monogamisessa yhteiskunnassa vaimon myös kolmannen luokan miehille.

2. Lapset hämmentyvät ja kasvavat kieroon, jos heillä on liian monta äitiä tai isää.
Jos lapsen vanhempia alkaa olla turhan monta, elämästä tulee hyvin hankalaa, ja lapsen kasvatus kärsii. Mitä useampi kokki, sen huonompi soppa. Vapaarakkautinen hippikommuuni ei ole paras mahdollinen lapsen kasvuympäristö. Monisuhteita kannattavat eivät halua mitään rajaa puolisoiden määrälle, mikä on järjetöntä. Ei sata ihmistä voi olla suhteessa keskenään.

Raamattuperustelu olikin täyttä roskaa. Uskonnot täytyy erottaa valtioista pysyvästi ja lakkauttaa kokonaan.

3. Se on eläimellistä.
Luonnossa esiintyy myös haaremeita, raiskauksia, pentujen tappamista omien jälkeläisten siittämiseksi, kannibalismia ym. niitä ei kuitenkaan ole syytä merkitä Suomen lakiin. Kukaan ei pakota hippejä avioliittoon.

4. Se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Polyfiilit ja kaikki muut liberalistit haluavat romuttaa kaiken vähän mitä suomalaisesta kulttuurista on jäljellä. Perinteet romukoppaan, moraali unohduksiin. McDonald’s voisi kyllä lähteäkin Suomesta, itse en siellä koskaan käy, ja koko yrityshän tekee täällä vain tappiota, imagosyista sen on kuitenkin joka sivistysvaltiossa läsnä oltava. Liberalistit kuvittelevat suomalaisen kulttuurin olevan pula-aikaista näivettyneisyytta, nauriita ja männynkuorta. Kuinka sivistymättömia voivatkaan olla, ja välinpitämättömiä.

5. Monenvälisessä liitossa olisi moninkertaisesti ongelmia ja niistä erottaisiin useammin kuin kahdenvälisistä avioliitoista.
Tulevat ongelmat eivät ole syy kieltää kahdenvälistä avioliittoa sanovat polyfiilit, mutta eivät kiellä etteikö monen ihmisen suhteessa olisi moninkertaisesti ongelmia kahdenväliseen suhteeseen verrattuna. Kyllä kahdenkin välinen suhde pitäisi voida kieltää, jos tiedossa on vain hankaluuksia, esim huumausaine-, tai rikostaustaa. Ainakin lastenteko pitäisi voida ongelmatapauksilta kieltää.

6. Avioliitto pitää rajata kahden henkilön välille, koska kolme henkilöä ei voi rakastaa toisiaan tasapuolisesti.
Avioliitto on vanha ja perinteikäs instituutio (sana, jota liberalistit vihaavat), ja ehkä joitakin perinteitä voisi myös hitusen kunnioittaa. Miksi kaikki (homoseksuaalit, polyfiilit, ym.) haluavat avioliiton? Eikö avoliitto ole yhtä arvokas? Jos perusteluna on omaisuuden puolittaminen erotessa, kysyn: miksi on erottava? Älkää menkö naimisiin, jollette oikeasti rakasta toista ihmistä. Oikeasti ei voi rakastaa kerrallaan yhtä useampaa ihmistä samanarvoisesti.

7. Moniavioisuuden salliminen johtaisi siihen, että islaminuskoisia naisia painostettaisiin monenväliseen avioliittoon.
Väärin on avioliittoon painostaminen, niin monogamiaan kuin polygamiaan. Todennäköistä kuitenkin olisi, että islaminuskoisten polygyniset liitot lisääntyisivät, eivätkä ne ole naisille tasa-arvoisia.

8. Seuraavaksi vaadittaisiin ikäneutraaleja ja lajineutraaleja avioliittoja.
Polyfiilit ja muut liberalistit perustelevat kantojaan aina sillä että he ovat täysi-ikäisia vapaaehtoisia, eli he saavat tehdä mitä lystäävät. Tämä erittäin itsekäs nykynuorten ja vähän vanhempienkin kaikki-tänne-heti-nyt-asenne on vääristynyt moraalisen rappion perikuva (anteeksi näinkin uskonnolliselta kuulostava ilmaus, vaikken uskonnollinen ole). Nuo ihmiset kuvittelevat että heillä on oikeus tehdä yhteiskunnan jäseninä aivan mitä tahansa, missä tahansa, milloin tahansa, kuinka paljon tahansa ja kenen kanssa tahansa. Oman edun tavoittelun alle unohtuvat velvollisuudet, lait, etiikka, moraali ja muiden ihmisten huomioonottaminen.
Seuraavaksi todellakin vaadittaisiin yhä huvittavampia ja toteutuessaan karmaisevampia avioliittolakeja. Kehitys on ollut havaittavissa jo kauan. Tällä hetkellä vaaditaan homoseksuaaleille sukupuolineutraalia avioliitto-oikeutta. Se heille suotakoon. Mutta sen jälkeen vaativat polyfiilit lukumääräneutraalia avioliittoa (kolmen kimppa ei vaan toimi). Sen jälkeen tulevat luultavasti vaatimaan pedofiilit ikäneutraalia avioliittoa (lapsi ei ole kykeneväinen harkintaan), zoofiilit lajineutraalia avioliittoa (ei tiedetä kärsiikö eläin), sukurutsaajat sukuneutraalia avioliittoa (oman sisaruksen kanssa naimisiin, voi aiheuttaa mutaatioita lapsille), mechanofiilit eloneutraalia avioliittoa (robotin kanssa naimisiin).
Kaikki liberalistien uudistuspyrkimykset tuottavat vain lisää entistä rajumpia uudistuspyrkimyksiä. En halua elää anarkiassa, jossa huumeet ovat sallittuja, nekrofilia on sallittua, kannibalismi on sallittua, naimisiin voi mennä pikkulapsen (vaikka oman), koiran, tietokoneen, tai virtuaalihahmon kanssa.

Polyfilia (polyamoria), monisuhteisuus

Polyfilia tarkoittaa "monisuhteisuutta", jotakin muuta kuin vain kahden ihmisen välistä rakkaudellista ja/tai seksuaalista suhdetta. Se on nykyajan ilmiö, jota asian harrastajat haluavat kutsuttavan nimellä polyamoria. Kuitenkin polyamoria on virheellinen sanayhdistelmä, siinä yhdistyvät kreikan sana poly (moni-) ja latinan sana amor (rakkaus). Tieteellisessä kielenkäytössä tulee käyttää joko kokonaan latinaan tai kokonaan kreikkaan pohjautuvia sanoja ja sanayhdistelmiä, ei kahta kieltä sekaisin. Siispä monirakkautta tarkoittava kreikankielinen sanayhdistelmä polyfilia on sopiva. Termiä ei tunnettu antiikin aikana. Polyfiilit luultavasti haluavat käyttää polyamoria-sanaa sen takia että heidän mielestään polyfilia mahdollisesti tuo mieleen pedofilian kaltaisia parafilioita ja olisi siten haitallinen heidän monisuhteiselle maailmankatsomukselleen. Polyfiilit myös käyttävät itsestään nimitystä "polyihmiset", joka tökeröydessään on naurettava, eikä tarkoita yhtään mitään. Ei homoseksuaalienkaan tarvitse käyttää itsestään nimeä homoihmiset. Puhumme siis polyfiliasta ja polyfiileistä.

Polyfilia on nykyajan ilmiö, mutta samankaltaisia tapoja on esiintynyt eri puolilla maailmaa kautta historian. Sitä on yleensä kutsuttu polygamiaksi eli moniavioisuudeksi. Polygamian muotoja ovat:

Polygynia: miehellä on monta vaimoa, haaremi, jalkavaimot, yleisin tapaus.

Polyandria: naisella on monta miestä, hyvin harvinaista.

Polyantropia (ryhmäavioliitto): usean miehen ja naisen välinen liitto, hyvin harvinaista.

Lisäksi on olemassa:

Promiskuiteetti (vapaa rakkaus): hippien 60-luvun kokeilu jossa ei ollut avioliittoja, kuka tahansa sai olla seksisuhteessa kenen tahansa kanssa (eihän se tietenkään toiminut, joka muistetaan aina mainita, ja josta muistavat aina polyfiilit mainita että se muistetaan aina mainita, mutta kun ei kerran toiminut, niin mainitaan vastedeskin).


Polyfilia ei toimi

Mutta voi, polyfilia ei oikeasti toimi. Ihmiset ovat mustasukkaisia ja kateellisia, useimmat eivät oikeasti halua elää monisuhteessa, ja useimmat niistä harvoista, jotka monisuhteessa elävät, eivät haluaisi sen olevan monisuhde, mutta he tyytyvät osaansa olosuhteiden pakosta, vähemmän ikävänä vaihtoehtona.

Katsoin vastikään polyfiliasta tehdyn televisiodokumentin, jossa annettiin asianosaisten, eli polyfiilien kertoa monisuhteisesta elämästään. Vasta-argumentointi jäi puuttumaan kuten tavallisesti jotakin erityisryhmää käsittelevässä piendokumentissa. Kuultiin ainoastaan polyfiilien kommentteja elämäntapansa puolesta sekä heidän valitustaan muiden ihmisten mielipiteistä ja – tietysti – lainsäädännöstä, joka on heidän mielestään epäoikeudenmukainen heitä kohtaan.

Dokumentissa oli esimerkkiperheitä (perheen käsite on näköjään menettänyt kaikki perinteiset merkityksensä, mutta en sano että tämä olisi huono tai hyvä asia), seuraavanlaisia:

Monisuhde 1: polyandria, yksi nainen, kaksi miestä.
Nainen oli ollut naimisissa miehensä kanssa jo pitkään ja heillä oli kolme lasta. Sitten nainen rakastui uuteen mieheen. Hän kertoi tästä miehelleen, joka ei kuitenkaan halunnut erota tai pakottaa naista luopumaan suhteesta. He päättivät kokeilla monisuhdetta. Käytännössä uusi mies muutti samaan taloon ja nyt kaikki kolme aikuista nukkuvat samassa sängyssä, nainen keskellä. Kerran he kokeilivat seksiä kolmen kesken, mutta miehet eivät siitä pitäneet (nainen piti, tietenkin), ja tämän jälkeen nainen on vieraillut vuorotellen kummankin miehen vällyjen välissä. Sitten kävi niin että nainen tuli raskaaksi, mikä oli odotettavissa, ja isänä oli uusi mies (sillä ensimmäinen mies oli steriloitu). Ensimmäinen mies oli osannut tätä odottaa ja hyväksyi tilanteen ja nykyään perheessä on neljä lasta, joilla kaikilla on kaksi isää.

Tässä esimerkissä ensimmäinen mies on henkilö, joka suvaitsee toisen miehen vaimonsa pedissä, jos tämä tekee vaimon onnelliseksi. Uhrautuvuutta tosirakkauden takia, vai tossun alla oleva nyhvö mies, joka ei halua että vaimo ottaa eron? Naisella on kissanpäivät, hän nauttii saadessaan olla suhteessa kahden miehen kanssa samaan aikaan. Toinen mies tyytyy osaansa, koska ylipäänsä on saanut naisystävän. Tämä ei ole monisuhde, sillä miehen eivät rakasta toisiaan, naisella on vain kaksi miestä.

Monisuhde 2: polyandria, yksi nainen, kaksi miestä.
Tiukan uskonnollisen perheen tyttö oli painostettu nuorena naimisiin, minkä johdosta hän oli joutunut naimaan nyhvön miehen. Tuo luuseri oli totaalinen hönökärsä, ei minkäänlaista karismaa. Nainen oli tietenkin jossain vaiheessa kyllästynyt mieheensä ja rakastunut toiseen mieheen. Ensimmäinen mies ei ollut uudesta suhteesta mielissään. Ensin he sopivat ehdoiksi että nainen saa suudella muita miehiä, mutta ei mennä pidemmälle. Tämä riitti naiselle jonkin aikaa, mutta ei lopullisesti. Lopulta nainen sai luvan olla intiimissä suhteessa toisen miehen kanssa. Ensimmäinen mies ei ollut tyytyväinen tilanteeseen, mutta hänellä ei käytännössä ollut vaihtoehtoja. Hän joko antoi vaimonsa käydä vieraissa, tai vaimo olisi ottanut eron, minkä jälkeen mies ei olisi saanut enää keltään, luuseri kun oli.

Tämä ei ole monisuhde, mies rakastaa naista, nainen ei rakasta miestä, nainen rakastaa uutta miestä. Surullinen tapaus.

Monisuhde 3: polygynia, yksi mies, kaksi naista
Tämä oli dokumentin ainut todelliseksi monisuhteeksi luokiteltava tapaus. Nainen ja mies olivat yhdessä. Nainen oli biseksuaali. Hän rakastui toiseen biseksuaalinaiseen. Hän ehdotti uuden naisen ottamista suhteeseen, tähän mies oli vain tyytyväinen. Kaikki kolme asuvat samassa asunnossa, nukkuvat samassa sängyssä ja harrastavat seksiä kaikki keskenään. Tämä toimii jossain määrin, kun lapsia ei ole. Joskus naiset peuhaavat vain kahdestaan ja mies tykkää katsella sivusta.

Miehelle mieluinen tilanne, kunhan ei kehity siihen että naiset jättävät hänet kokonaan ulkopuolelle. Biseksuaalinaisille myös mieleinen tilanne, mutta uuden naisen rakkaus miestä kohtaan on hieman kyseenalainen. "Hei sinä joka rakastat minua, voisitko rakastaa myös miestäni?" Onko aito tunne, pakotettu tunne, vai näyttelyä väliaikaisen lesbosuhteen saavuttamiseksi (niitä kun ei ole niin helppo löytää)?


Tunnen myös itse kaksi esimerkkitapausta.

Esimerkki 1: vapaa suhde
Nainen kertoi että hänellä ja hänen poikaystävällään oli avoin suhde. Kumpikin sai tapailla myös muita miehiä ja naisia ja sai harrastaa näitten kanssa mitä tahansa, kunhan ei rakastuisi heihin. Ei kestänyt kauankaan, kun suhde hajosi, poikaystävällä oli uusi tyttöystävä. Tällainen suhde ei ole ollenkaan kestävällä pohjalla, sen tiesi jo etukäteen että näin tulisi käymään, tyttö vain ei halunnut nähdä sitä.

Esimerkki 2: pettävä monisuhteilija
Miehellä oli kaunis tyttöystävä, mutta hänelle ei riittänyt yksi suhde. Hän oli henkilö, jolle mikään ei riittänyt, en ole koskaan elämässäni tavannut toista yhtä itsekästä ihmistä, ja toivon etten myöskään tule tapaamaan. Mies harrasti seksiä useiden muiden tyttöjen kanssa, ei kertonut tästä tyttöystävälleen, mutta retosteli kavereilleen. Hän halusi vapaan suhteen tai monisuhteen, jotta voisi itsekkäästi tunkea veijariaan joka rakoon, joka vastaan kävelee. Hän oli myös vähintäänkin bi-curious, sanoi haluavansa joskus kokeilla myös miesten välistä seksiä. Kaveri tosin halusi kokeilla aivan kaikkea. Tyttöystävänsä oli uskollinen ja sinisilmäinen, liian kiltti ja helposti huijattava. Suhde päättyi tietysti eroon syrjähyppyjen paljastuttua, kun tyttöystävä ei halunnut monisuhdetta. Mutta ei se poika tyttöystäväänsä rakastanutkaan, käytti vain hyväksi, niin kuin kaikkia muitakin ihmisiä.

Monisuhteilu päättyy aina ikävästi, jonkin osapuolen suruun. Kaikki eivät voi olla tyytyväisiä samaan aikaan. Lehdissä ja tv-dokumenteissa haastatellut polyfiilit ovat aina myös nuoria ihmisiä, harvoin yli kolmikymppisiä. Aika näyttää miten kauan tai vähän heidän monisuhteensa kestävät, yhtäkään vanhaa monisuhdetta ei ole olemassa.


Polygamia ei toimi

Vaikka polyfilia onkin uusi 1900-luvun ilmiö, polygamiaa on esiintynyt kautta historian ammoisista ajoista lähtien eri puolilla maapalloa, ja esiintyy vieläkin. Tosin siinä on aivan samat ongelmat kuin monisuhteilussa, ihmiset eivät ole tasa-arvoisia keskenään, mikä satuttaa joitakin osapuolia.

Polygynia, eli yhdellä miehellä monta naista, on lähes ainut polygamian muoto jota harrastetaan, ja on harrastettu. Tämä johtuu suoraan biologisista faktoista. Mies pystyy teoriassa siittämään tuhansia lapsia elämänsä aikana, kun taas nainen pystyy synnyttämään korkeintaan parikymmentä lasta elämässään (poislukien kaksos-, kolmos-, ja muut monisyntymät, joihin ei voi itse vaikuttaa). Lapsen tekeminen ottaa naisen elämästä huomattavasti suuremman osan kuin miehen elämästä ja naisen lisääntymiskykyinen aika on miehen vastaavaa lyhyempi. Naiselle riittää yksikin mies, kun taas mies kykenee lisääntymään useiden naisten kanssa samanaikaisesti. Tämä on biologinen totuus, koska eläimet (ihminenkin) pyrkivät aina vain siirtämään geeninsä eteenpäin seuraavaan sukupolveen. Siksi on hyödyllisempää että yhdellä miehellä on monta naista, kuin jos yhdellä naisella olisi monta miestä. Monimiehisessä suhteessa useimpien miesten geenit menisivät hukkaan.

Siispä polygynia on polygamioista toimivin vaihtoehto. Haaremeita on aina ollut. Muinaisajan sumerilaiset, babylonialaiset, assyrialaiset, egyptiläiset, persialaiset ja kiinalaiset kuninkaalliset pitivät haaremeita, joissa saattoi olla satojakin naisia. Heidät oli usein kerätty eri puolilta valtakuntaa, ja saatu lahjaksi eksoottisina tuliaisina muilta hallitsijoilta. Tämä on hyvä geenipoolin monipuolistumisen kannalta.
Geneettisesti haaremi on siis hyvä asia. Mutta moraalisesti ei.
Niinkuin kaikki monisuhteet, haaremit ovat moraalisesti vääriä. Niistä aiheutuu hupia ja iloa yhdelle, ja väliaikaisesti vaihtelevalle toiselle, mutta katkeruutta ja surua kaikille muille.
Hallitsijalla oli tietysti hauskaa, kun vaimoja riitti vuoden jokaiselle päivälle, tai oikeastaan yölle, eihän hän juuri muuta tehnyt haareminsa kanssa, kuin harrasti yöllisiä vierailuja. Hallitsijan ensimmäinen vaimo oli päävaimo, joka ei varmasti ollut iloinen miehensä haaremista, mutta jolla ei ollut asiaan vaikutusmahdollisuutta. Päävaimon ensimmäinen poika oli yleensä kruununperijä. Muut vaimot olivat jalkavaimoja, jotka olivat päävaimoa vähempiarvoisia. He saattoivat olla pakotettuja haaremittariksi. He olivat tavallaan vankeja, luksusorjia, joita kohdeltiin hyvin. Heitä vartioivat useimmiten eunukit, jotteivat miehet kykenisi saastuttamaan hallitsijan omaisuutta. Jalkavaimojen ja hallitsijan lapset olivat äpäröitä, joilla ei ollut oikeutta kruunuun. Tämä aiheutti joskus verisiä valtataisteluja vaimojen yrittäessä nousta valtaan tekemällä pojistaan kruununperijöitä. Useimmiten murhauttamalla ylempänä kruununperimysjärjestyksessä olevat pojat.
Haaremi aiheuttaa siis kateutta, katkeruutta, mustasukkaisuutta, surua, vihaa ja jopa lapsenmurhia. Ei siis kovin kannatettava systeemi.

Haaremeita on vielä nykyäänkin, vaikka ne ovat auttamattomasti vanhentuneita. Nykyajan haaremit kuuluvat tiukkoihin vanhoillisiin uskontokuntiin, kuten muslimit ja mormonit.
Jotkut muslimimiehet ottavat monta vaimoa, mutta tämä ei ole kovin yleistä enää nykyään, sillä miehen tulee kyetä elättämään heidät kaikki, ja kyse on yleensä tavallisista miehistä, ei rikkaista hallitsijoista. Muslimimaissa naisen asema on yleensä heikonlainen tai jopa hälyttävän huono, riippuen maasta. Mitä vanhoillisempi uskonnollinen patriarkaalinen eliitti maata hallitsee, sitä huonompi on naisten asema. Esimerkiksi Saudi-Arabiassa, jota vanhoillinen kuningas Abdullah itsevaltaisesti johtaa, naiset eivät saa käydä töissä, eivät ajaa autoa, eivätkä äänestää. Heidän tulee myös kayttää huiveja kasvojensa ja vartalonsa peittona, jotteivat muut miehen kykene katselemaan heitä sillä silmällä. Kauneuden ilot on varattu ainoastaan aviomiehen käyttöön. Nainen on aviomiehensa omaisuutta. Ja miehellä saattaa olla monta vaimoa. Naisten kannalta tilanne ei ole mieluinen, mutta minkäs teet, vaikutusmahdollisuuksia ei kauheasti ole.
Mormonien uskonnollisessa lahkossa miesten on mahdollista ottaa useita vaimoja (ei sallittua kaikissa yhteisöissä), koska he kokevat jumalalliseksi tarkoituksekseen siittää mahdollisimman paljon lapsia täyttämään maan. Maa on ikävä kyllä jo täynnä, ja ylikin, joten ajatus on kestämätön. Ja naisten asema on taas heikko, tiukan uskonnollisen kurin säätelemä. Miehille tällaiset systeemit ovat mieluisia, ja koska uskontoja hallitsevat miehet (paavi, patriarkka, ajatollah), ei naisilla yleensä ole vaikutusmahdollisuutta asiaan.

Haaremit ovat naisille huonoja, ja varsinkin lapsille epäterveitä kasvatusalustoja. Miehet vain haluavat pitää kiinni ylemmyydentunteestaan, hallita laumaa naisia, omistaa heidät ja olla johtaja.