Homous on nyt pinnalla. On ollut jo pitemmän aikaa. Odottelen että milloinkohan saisin lukea lehteni taas rauhassa tai katsella uutiseni ilman että koko ajan mainostettaisiin homojen olemassaolosta. Minulla ei ole mitään homoja vastaan ihmisinä, tunnenkin yhden, joka on ystäväni, ja oikein mukava mies. Mutta hän ei olekaan sellainen perinteinen "ärsyttävän neitimäinen homo", jollaisia useimmat homomiehet ainakin Suomessa tuppaavat esittämään. Miksihän ihmeessä? No, se on toinen kysymys, eikä tämän kirjoituksen aihe. On olemassa lukuisia argumentteja, joilla vastustaa homoliittojen laillistamista. Keskityn tässä vain parhaimmistoon, ja jätän monet uskontoon perustuvat perustelut pois, sillä en ole itse uskovainen ja "pyhät tekstit" eivät merkitse minulle mitään. On kuitenkin tunnotonta jättää huomiotta toisten kulttuurillinen vakaumus, mitä suvaitsevaiset jatkuvasti ja tahallaan tekevät.
Seuraavana viisi hyvää syytä vastustaa homoliittoja:
Homorakkaus on luonnotonta.
Elämän tarkoitushan on lisääntyä. Suvullisesti tai suvuttomasti. Ihminen sattuu olemaan suvullisesti lisääntyvä eläin, joten ihmisen lisääntymiseen tarvitaan sekä uros että naaras. Tämä on luonnollinen olotila, ja itse elämän perimmäinen ja ainut tarkoitus. Kaikki joka tästä poikkeaa on luonnotonta. Homoutta esiintyy ihmislajilla vain voin viidellä prosentilla väestöstä, joten se on hyvin marginaalinen ilmiö. Ennen se luokiteltiin rikokseksi, sairaudeksi ja perversioksi, muttei enää, koska suvaitsevaisto on saanut lobattua haluamansa lakimuutokset läpi.
Homoliittomyönteiset väittävät että kyllähän homous on luonnollista, koska sitä esiintyy noin 500 eläinlajilla luonnossa (varmennetusti, ja 1500 lajilla väitetysti). Mutta tämä on perin tietämätön väite, jonka perusteena on ainoastaan nuo Wikipediasta ongitut luvut. Vaikka oletettaisiinkin että homoutta esiintyisi 1500 lajilla, on se silti maapallon eläinlajien määrästä, jonka on arvioitu olevan 7,77 miljoonaa, vain vaivaiset 0,02%, eli kaksi promillea! Tätä voi jo kutsua epäluonnolliseksi marginaaliksi. Luonnollisen ja epäluonnollisen käsitteet tuntuvat olevan nykynuorisolta hukassa, joten jospa vaikka nyt päätettäisiin että jokin on luonnollista sitten kun sitä kannattaa tai tekee yli 75% populaatiosta. Tämä on minulta jo suuri myönnytys, sillä itse mieluiten asettaisin rajan yhdeksäänkymmeneen prosenttiin, tai ehkä jopa yhdeksäänkymmeneenviiteen. Joka tapauksessa luonnollista ei ole siis kaikki mitä luonnossa tapahtuu, tämä on vain ajatusharha, johon on turhankin helppo langeta. Luonnossa nimittäin tapahtuu kaikenlaisia kummallisuuksia, joihin evoluutio ja sattuma mutaatioiden muodossa on johtanut. Kaikki ei siis todellakaan ole tarkoituksenmukaista tai järkevää, mitä luonnossa tapahtuu. Eikä todellakaan luonnollista. Jos kerran otetaan luonto esimerkiksi, ja muiden eläinten käytös, pitäisikö ihmisenkin harrastaa kannibalismia, koska sitä usein luonnossa tapahtuu? Onko se luonnollista? Pitäisikö ihmisurosten pitää haaremeita, taistella keskenään surmaten vastustajansa ja ottamalla näitten haaremit omaan omistukseensa, orjuuttaa naaraita ruoanhankinnassa, syödä itse parhaat palat ja jättää jämät työn oikeille tekijöille, surmata poikaset, jotka eivät ole hänen omiaan ja siittää uudet näin vapaaksi jääneille naaraille (esimerkkinä leijona, eläinten kuningas ja urheuden symboli). Sinisorsat ja monet muutkin lajit taas raiskaavat naaraitaan huvikseen, ja koska tämäkin tapahtuu luonnossa, ja on jopa joidenkin lajien kohdalla melko yleistä, pitäisikö ihmisen ottaa oppia siitäkin?
Kaikki tämä pudottaa pohjan väitteeltä että homoutta pitäisi suosia koska se on luonnollista. Maailmassa on paljon luonnollisempiakin asioita (yleisemmin harjoitettuja, sekä ihmiskunnassa, että eläinkunnassa), joita ei silti olla hyväksymässä. Tämä ei millään tavalla oikeuta homoliittoja. Luonnollisuusargumentti on siis kehno.
Mutta ei tässä vielä kaikki, luonnollisuusväitteessä on toinenkin puoli. Se liittyy seksiin ja rakkauteen. Homoilta kun kysytään, niin aina he puhuvat että kyse on rakkaudesta eikä seksistä. Että kyse ei ole siitä että he haluavat tunkea sukuelintään toisen miehen peräaukkoon (ja mitä lesbot nyt tekevätkään), vaan siitä että heillä pitää olla oikeus rakastaa omaa sukupuoltaan olevaa henkilöä. Luonnollisuusargumentti liittyy tähän siten että eläinten keskuudessa välillä esiintyvä homoseksuaalinen käytös on nimenomaan seksuaalista, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Eläimet homostelevat vain kun vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole saatavilla. Se on eräänlainen pakkokeino purkaa paineita. Rakkaudesta siinä ei ole kyse. Jos homot haluavat olla yhdessä rakkauden eivätkä pelkästään peppuseksin takia, eivät he voi käyttää tätä argumenttia tukemaan sitä.
Homoseksi on luonnotonta.
Seksin tarkoitus on lisääntyminen, kaikki peruskoulun käyneet luultavasti tietävät tämän. Kuitenkin ihminen on keksinyt epäluonnollisia ehkäisykeinoja ja kaikenlaisia perversioita, kuten anaaliseksin. Peräaukko on tarkoitettu poistamaan kuona-aineita elimistöstä ällöttävän ulosteen muodossa. Minä olen hetero, eikä minulle tulisi mieleenikään tunkea penistäni kenenkään peräaukkoon, ei naisen, saati sitten miehen. Se on täysin luonnotonta, vastenmielistä ja kuvottavaa. Tämä on toki vain oma mielipiteeni asiasta, mutta joka tykkää ulosteaukon rassaamisesta sukuelimellään, omistaa kyllä jonkin sortin perversion. Vaikkei se sairaus olisikaan, niin kuitenkin poikkeavaa sukupuolista käytöstä. Epäluonnollista ja epänormaalia. Kuten muutkin parafiliat.
Lapsella on oikeus isään ja äitiin.
Kyllä on! Kun koulussamme kävi vierailulla Sateenkaariperheet ry:n aktiiveja (työtoimeksiannon takia), promotoivat he tietenkin omaa asiaansa, vaikkei ketään olisi kiinnostanut kuulla. Eräs luokallamme oleva mieshenkilö sitten kysyi että miten te turvaatte lapsen tasapainoisen kasvun, jos perheestä puuttuu miehen malli (tässä esimerkissä, tai vaihtoehtoisesti naisen malli). Kysyjä oli itse saanut elää siinä epätoivotussa ja surullisessa tilanteessa että hänen isänsä oli kuollut ennenaikaisesti, minkä takia hänenkin kehityksensä pojasta mieheksi oli häiriintynyt.
Homoaktivisteilla ei ollut vastata tähän oikeastaan mitään. Kunhan jaarittelivat ympäripyöreitä siitä että joillain heteroperheilläkin menee huonosti. Mutta sehän ei mitenkään liity asiaan! Jos on olemassa heteroperheitä, joiden toinen vanhempi (useimmiten isä) on paljon poissa kotoa, ei rakasta tai huolehdi perheestään, on alkoholisti tai huumeriippuvainen tai eroaa vaimostaan ja jättää lapsensa, se ei ole minkäänlainen peruste sallia homoliittoja! Näillä asioilla ei kerta kaikkiaan ole yhtään minkäänlaista yhteyttä keskenään.
Lapsi tarvitsee kummankin sukupuolen mallin kotoaan, joka on hänen tärkein kasvu- ja kehitysympäristönsä, jotta hänestä kasvaa tasapainoinen aikuinen ihminen, jolla on oikeanlaiset käsitykset miehen ja naisen olemuksesta. Lapsi tarvitsee sukupuolikasvatusta ja lujan esimerkin hyvästä miehestä ja naisesta. Jos jompikumpi tai molemmat näistä puuttuvat, ei lapsen kasvu ole tasapainoista, ja häneltä jää puuttumaan terveen aikuisen malli, eikä hän koskaan itse kasva ehyeksi persoonaksi. Tämä pätee kummankin sukupuolen kohdalla.
Jos mieheltä (kuten kyseisessä tapauksessa) puuttuu kunnollinen isän malli, hakee hän sitä roolimallia muualta, milloin on erittäin paljon todennäköisempää että tuo roolimalla osoittautuu huonoksi vaihtoehdoksi (kuten nyt oli käynyt). Kuinka paljon joku vieras mies muka rakastaa lasta, joka ei ole hänen omansa? Ei paljoakaan. Eivät vieraat henkilöt, populaarikulttuurin tuottamat fiktiiviset hahmot eivätkä mielikuvitusvanhemmat millään tavoin ole verrannollisia oikeiden vanhempien rakastavaan huomaan ja kasvatukseen. Poika tarvitsee miehen mallin kasvaakseen tasapainoiseksi mieheksi ja tyttö tarvitsee naisen mallin kasvaakseen ehyeksi naiseksi. Poika tarvitsee myös naisen mallin jotta oppii kohtelemaan naisia tasavertaisesti, sekä tyttö miehen mallin, jotta oppii kunnioittamaan heitäkin.
Keneltäkään lapselta ei myöskään saisi evätä äidin -ja isänrakkautta, jotka ovat erilaisuudessaan kummatkin äärimmäisen tärkeitä herkässä kasvutilassa olevan ihmisyksilön kehitykselle.
Ei ole ihmekään että nykyaikana ovat nuorison ongelmat lisääntyneet, koska nykyään erotaan useammin, lapsia hankitaan huolimattomammin, epätoivottuja- ja vahinkolapsia syntyy, ehkäisyä ei käytetä, lapsia hankitaan liian nuorena ja liian huonoon taloudelliseen sekä sosiaaliseen tilanteeseen. Ja näitten lisäksi vielä kehdataan kovaan ääneen promotoida kaikenlaisia "uusia perhemuotoja", joista perheen käsite alkaa olla jo aika kaukana.
Suvaitsevaiston viljelemä tekonäppärä argumentti aiheeseen liittyen kuuluu seuraavasti: "Jos kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä ei saa kasvattaa lapsia keskenään, pitäisikö yksinhuoltajilta ottaa lapset pois?" Vastaus on tietenkin ei, koska ei kai nyt kukaan voi kuvitella että lapselle tekisi hyvää ottaa häneltä pois se viimeinenkin jäljellä oleva vanhempi! Kyse on lapsen edusta, ei mistään muusta. Homot ajattelevat tässäkin asiassa vain itseään ja omaa haluaan, vaikka pitäisi keskittyä lapsen tarpeisiin.
Tietenkään ei ole suvaittavaa erota, ja mielelläni kieltäisin sen lailla kokonaan, mutta joskus se lienee vähemmän paha vaihtoehto, jos suhde on hyvin riitaisa tai varsinkin jos se on väkivaltainen (useimmiten äitiä ja lasta/lapsia kohtaan). Tällöin on parempi että äiti ja lapset saavat elää rauhassa ilman pelkoa isän väkivallasta. Parasta olisi tietenkin että äiti löytäisi uuden hyvän miehen mitä pikimmin, jotta lapset saisivat todellisen miehen mallin, eikä heistä itsestään kehittyisi väkivaltaisia. Valitettavaa toki on että lapsia hankitaan sellaisissa suhteissa, jotka eivät tule kestämään, mutta tätä on ikävä kyllä mahdoton estää. Jos olisin lempeä diktaattori, laatisin tiukat lait lisääntymiselle: ei ennen täysi-ikäisyyttä (jonka nostaisin kahteenkymmeneenyhteen vuoteen, koska aivot kehittyvät siihen asti), ei heikkoon taloudelliseen tai sosiaaliseen tilanteeseen, ei heikkoon suhteeseen, jonka nähdään olevan kannattamaton. Lapsien teko kiellettäisiin myös perinnöllisiä sairauksia kantavilta, mielisairailta, vammaisilta yms. Mielellään myös tyhmiltä ihmisiltä (ÄO alle 100).
Sitten ruvetaan vaatimaan lukumääräneutraalia avioliittolakia.
Älkää väittäkö etteikö muka ruvettaisi! Minä tunnen teidän ajatuksenjuoksunne, joka laskee kuin lehmän häntä. Se johtaa suoraan sukupuolineutraalista avioliittolaista lukumääräneutraaliin. Teidän metkunne eivät jää savuverhon peittoon, koska olette jyrkän ääri-individualistisissa mielipiteissänne ja omaa etua tavoittelevassa punaviher-anarkistisessa elämäntyylissänne niin ennalta-arvattavia, että se olisi jo huvittavaa, ellei se olisi samalla kauhistuttavaa.
Lukumääräneutraalia avioliittoa vastustan vielä paljon enemmän kuin sukupuolineutraalia, ja olen kirjoittanut aiheesta paljonkin. Se ei vain mitenkään toimi, aiheuttaisi vain erittäin suurta hankaluutta, turhautumista, riitautumista, kateutta ja suoranaista vihaa kaikille osapuolille. Täysin tuhoon tuomittu ajatus, jonka esittäjä saisi tukehtua omaan kieleensä. Eikä tämä tietenkään riittäisi ahneille kaikki-minulle-heti-nyt-tyypeille, jotka haareminsa jälkeen vaatisivat oikeutta naida alaikäsiä, eli ikäneutraali avioliitto, sen jälkeen lajineutraalia, eli eläinten kanssa pariutumista ja lopulta mahdollisuutta mennä kenen ja minkä kanssa tahansa naimisiin, sisältäen myös elottomat esineet, robotit, ruumiit ja mitähän vielä.
Kehitys on ollut havaittavissa jo pitkään, ja aion taistella viimeiseen asti sen jokaista askelta vastaan heittäen mahdollisimman paljon kapuloita rattaisiin ja koivuhalkoja neuvostopanssarin telaketjun väliin jotta lakien voimaantulo viivästyy mahdollisimman pitkään. Koska tiedän edustavani tulevaisuudessa vähemmistöä tässä mielipiteessäni, mikä on maailman suurin sääli, tiedän täten taistelun olevan tuhoon tuomittu. Vaikka ymmärränkin häviöni todennäköisyyden, se ei estä minua kuitenkaan käymästä ankaraa viivytystaistelua tulevaisuuden turmellusta vastaan. Pala palalta järsii sivistyksen jalkaa tämä rappiomentaliteetti, jonka rotanhampaan jälkiä epätoivoisesti yritän korjata mitä suurimman vilpittömyyden vallassa yhteistä hyvää ajatellen, pitäen sivilisaation monumenttia yhä pystyssä. Kaaoksen legioonien hyökätessä massaylivoimalla eivät kuitenkaan minunkaan voimani loputtomiin riitä, joten toivon hartaasti että nämä kirjoitukseni herättäisivät edes jonkinlaisia ajatuksia niitä lukevissa yksilöissä, että hekin pysähtyisivät ajattelemaan mikä oikeasti on parasta tulevaisuuden kannalta, eivätkä vain marssisi sokeina lampaina ja laumasieluina muodikkaan ja äänekkään vähemmistön ylivallan puolesta, joka saa itsensä aktiivisella provokaatiolla, agitoimisella ja propagandalla kuulostamaan jopa enemmistöltä.
Ihmiskunnan historian aikana avioliittoinstituutio on avattu ja tullaan luultavasti avaamaan tässä järjestyksessä seuraaville entiteeteille, vaikka osa ei ollenkaan ole soveltuvaisia siihen:
Alkuperäinen oikea avioliitto (samanvertaiset mies + nainen)
Varakkuusneutraali (köyhä + rikas)
Rotuneutraali (musta + valkoinen, tai muut rodut)
Sukupuolineutraali (mies + mies & nainen + nainen)
Lukumääräneutraali (mies + naisia & nainen + miehiä & miehiä + naisia)
Ikäneutraali (pedofiili + lapsi)
Lajineutraali (zoofiili + eläin)
Eloneutraali (nekrofiili + ruumis & ihminen + kone/eloton esine)
Enemmistö on sitä vastaan.
Oikeasti! Enemmistö on sitä vastaan. Vaikka en kannatakaan demokratiaa sen ollessa toimimaton ja epäreilu järjestelmä, elämme kuitenkin demokraattisessa valtiossa, jossa kansan enemmmistön päätöstä tulisi kunnioittaa. Täysin demokratian periaatteiden vastaista on vaatia vähemmistön ääntä kuuluviin jos enemmistö on sitä vastaan. Eri asia olisi jos enemmistöllä ei olisi mielipidettä asiasta, mutta kun näin ei ole asia. Jos ei hyväksy Suomen demokratiaa, on vapaa muuttamaan johonkin muuhun valitsemaansa maahan. Tai vaikka Kuuhun. Isänmaansa kansalaisuudesta on myös mahdollista luopua uuden maan kansalaisuutta otettaessa. Kannattaisi monen käyttää tämä kortti, niin säästyisi paljolta. Asia nyt vain on niin, että ennen kuin enemmistö kannattaa homoliittoja, niitä ei tulla hyväksymään. Ainut asia mikä pitää hyväksyä, on teidän tämä totuus. Kansanvalta perustuu enemmistön mielipiteeseen, mikä kulloinkin vallitsevana on oikeaksi todettu. Vähemmistön mielipide on siis väärä, eikä sillä pitäisi olla päätöksenteon kannalta mitään merkitystä demokraattisessa valtiossa.
P.S.
Muita lyhyitä väitteitä ja niiden korjaukset:
"Rakkaus on ihmisoikeus!" Ei ole. Ihmisoikeuksia on oikeus elää turvallista elämää ja oikeus turvata omaisuutensa. Rakkaus on täysin tunneasia, eikä sillä ole lain kanssa mitään tekemistä. Kukaan ei ole kieltämässä homoilta rakkautta, saavat he edelleenkin rakastaa toisiaan. Ainoastaan avioliittoa ei olla sallimassa, eikä se ole ennekään ollut mikään rakkauden este niin heteroille kuin homoillekaan.
"Lasten saaminen on ihmisoikeus!" Ei ole. Maailma on liikakansoittunut ja liian monet jo huonossa asemassa olevat hankkivat lapsia. Lastentekoa pitäisi ennemminkin säädellä eikä antaa lupia lasten pitämiseen yhä uusille pareille ja ryhmille.
"Homoilla pitää olla oikeus saada kirkkohäät!" Eikä pidä. Ennemminkin kirkko pitää erottaa valtiosta kokonaan ja lopullisesti (ennen kuin se voidaan lakkauttaa kokonaan toimettomana) ja avioliittoinstituutio pitää siirtää valtion hoteisiin. Tällöin kaikki menisivät maistraatissa naimisiin, joten homot eivät voisi olla enää kirkkohäistä kateellisia. Myöskään en mitenkään voi ymmärtää homojen halua mennä kirkossa naimisiin ensinkään, koska kristinuskohan on vahvan homovastainen! Minä en suurin surminkaan haluaisi tukea tällaista organisaatiota, jos olisin homo.
perjantai 11. heinäkuuta 2014
tiistai 1. heinäkuuta 2014
Homoliittojen puolustajien argumentit ovat huonoja
Eduskunnan lakivaliokunta, joka on kansalaisten äänestämistä poliitikoista, eli kansanedustajista, koottu lainvoimainen hallintoelin, on päättänyt hylätä lakialoitteen homoliittojen laillistamisesta. Kenelläkään ei pitäisi olla mitään valittamista itse äänestämiensä edustajien päätökseen, koska näin edustuksellinen demokratiamme toimii. Jos joku ei ymmärrä demokratian perusteita, palatkoon takaisin peruskoulun yhteiskuntaopin tunneille. Kummasti tuntuu olevan vastustusmielialaa liikkeellä juuri siinä ihmisryhmässä, joka ei muutenkaan niin kovin ahkerasti vaaliuurnille kipitä. Joten eipä voi syyttää kuin itseään. Ja jos on valittu huonosti se ehdokas, taaskaan ei voi muuta kuin katsoa peiliin, kannattiko arpoa se numero siellä äänestyskopissa. Ja jos ei tykkää maan tavasta, aina voi muuttaa muualle. Ketään ei pakoteta täällä asumaan.
Nyt kuitenkin itse asiaan.
Homous on muotia. Sanon sen suoraan. Siitä kohkataan nyt kaikkialla. Siitä on muodikasta tykätä. Siitä on hyvä olla ylpeä. Mutta mikä siinä on mukamas ylpeyden aihe? Homoushan on synnynnäinen ominaisuus, eikä sellaisista ole ennekään ollut syytä olla ylpeä. Voitteko muka kuvitella että nykyajan "suvaitsevainen" yhteiskunta ottaisi riemusaatolla vastaan paraatin, jossa huudettaisiin että me olemme ylpeitä siitä että olemme heteroseksuaalisia? Tai valkoisia? Tai miehiä? Ei, ei todellakaan. Sellaista ei suvaita, kun taas gay pride, black pride ja naisten ylpeys naiseudestaan ovat yleisiä ja suvaittuja. Kamalaa kaksinaismoralismia sanon minä. Jos kerran homous, mustuus tai naiseus on joku ylpeyden aihe, niin sitten on sallittua olla ylpeä myös heteroudestaan, valkoisuudestaan tai mieheydestään. Ainoastaan se seikka, että näitä ensinmainittuja ihmisryhmiä on vainottu eri historian aikakausina, antaa heille mukamas oikeuden olla nyt ylpeitä noista ominaisuuksistaan, joilla ei muuten olisi minkäänlaista arvoa. Eivätkö suvaitsevaiset olekaan sitä mieltä että ihmistä pitää arvottaa enemmän hänen saavutustensa kautta, kuin synnynnäisten ominaisuuksien perusteella?
Koska homoliitot eivät koskaan ole olleet sallittuja, ei olisi pitänyt tulla suurena yllätyksenä että niitä ei sallittaisi nytkään. Kovasti näyttää suvaitsevaisto kuitenkin tyrmistyneeltä, vaikka tulos oli selvä jo etukäteen. Ainakin minä olisin voinut lyödä siitä vaikka vetoa (jos siis olisin epärationaalinen ihminen, joka voi lyödä vetoa asioista ylipäänsä).
Muutamia asioita tässä keskustelussa kuitenkin on, jotka minuakin, status quon kannattajaa, häiritsevät: suvaitsevaiston propagandistiset ja vääristelevät lausunnot, faktahtaviksi sloganeiksi puetut ääri-individualistiset mielipiteet, joita ei mitenkään oikeasti voi tunteetta perustella. Tällaisia yleisesti kuultuja väitteitä homoliittojen puolesta ovat seuraavat:
Suomi on tasa-arvossa jäljessä muuta maailmaa.
Ei pidä paikkaansa. Seitsemässäkymmenessäseitsemässä maailman maassa homoseksuaalisuus on edelleen rikos, ja näistä seitsemässä homoseksuaalisuudesta saa kuolemantuomion. Maailman noin kahdestasadasta maasta ainoastaan yksitoista on sallinut homoliitot, mutta niissäkin ne ovat olleet kiellettyjä aivan viime aikoihin saakka ja niiden laillistamisessa on käyty pitkät taistot hyvin monien kansalaisten ollessa yhä niitä vastaan. Suomessa homous ei ole enää rikos eikä edes sairaus, ja homot saavat jopa nykyään rekisteröidä parisuhteensa. Suomea ei siis missään nimessä voi kutsua tasa-arvon takapajulaksi tässä asiassa.
Tasa-arvo ei ole mielipidekysymys.
Tämä on yleinen suvaitsevaiston suusta kuultu slogan, jolla on tarkoitus hiljentää kaikki vasta-argumentit niitä sen kummemmin pohtimatta. Tämä lause on täysin väärin, sillä tasa-arvohan nimenomaan on mielipidekysymys! Kaikilla on erilainen mielipide siitä mikä on tasa-arvoista, onko kyseessä kenties kommunistinen tasajako, jolloin kaikilta otetaan kaikki pois ja sitten valtio jakaa kaiken tasaisesti kansalaisille (mitä se ei yhdessäkään kommunistisessa maassa koskaan ole oikeasti tehnyt), vai kenties kapitalistinen mahdollisuuksien tasa-arvo, jonka avulla kaikille on esim. Suomessa tarjolla ilmaiset lääkärikäynnit ja peruskoulutus. Tasa-arvo siis riippuu kulttuurista, kansasta, mielipiteistä ja vallitsevasta ilmapiiristä. Yhtenäistä tasa-arvon käsitettä ei ole olemassa.
Eduskunnassa tahallaan jarrutetaan homoliittoa koskevaa lainsäädäntöä.
Epätotta. Aloitteen homoliitoista allekirjoitti vain 76 kansanedustajaa kahdestasadasta, mikä on vain 38 %. Tällöin eduskunnalla ei olisi ollut mitään pakkoa viedä lakia edes hallituksen päätettäväksi. Kansalaisaloitteella taas ei ole minkäänlaista merkitystä, koska kansa ei päätä asioista edustuksellisessa demokratiassa, vaan kansanedustajat. Onko tämä vielä jollekin epäselvää?
Enemmistö kannattaa homoliittoja.
Huoh, näinhän ei ole asian laita. Vaikka eläisikin omassa pienessä "suvaitsevaisessa" kuplassaan, jossa on ympäröinyt itsensä vain samanmielisillä ihmisillä, eikä siis koskaan kuule erilaisten ihmisten mielipiteitä eikä näin ollen pääse älyllisesti ollenkaan kehittymään, kannattaa kuitenkin huomioida homoliittojen vastustajien suuri määrä. Suomen väestöstä, tänään 5 463 019, homoliittojen laillistamista kannattaa kansalaisaloitteella vain 166 851 ihmistä, siis 0,03 %! Eli kolme promillea!!! Tällaisen vähemmistönkö mielipiteen vuoksi lakia pitäisi ruveta muuttamaan? Entä sitten homojen määrä Suomessa, se on noin 5 prosenttia, niin kuin yleisesti on arvioitu maailmassa muuallakin olevan. Tämän perusteella näyttää siltä että edes kaikkia homoja ei kiinnosta homoliittolaki. Se lieneekin eniten suvaitsevaiston keino pönkittää omaa "suvaitsevaista" egoaan, koska saahan siitä niin hienoja raivopostauksia Facebookiin ja paljon tykkäyksiä samanlaisilta kavereiltaan, mikä toki kasvattaa "mielipidevaikuttajan" "mainetta".
Pienenä sivuhuomautuksena, muistatteko vielä ihan tässä pari vuotta sitten oli Pariisissa mielenosoitusmarssi homoliittoja vastaan. Siitä ei tietenkään uutisoitu yhtä paljon kuin jokavuotisista mauttomista ja lapsellisista Pride-kulkueista, mutta siihen osallistui 800 000 ihmistä. Kahdeksansataatuhatta! Se on melkein miljoona! Oletteko kuulleet että millekään Pride-marssille olisi koskaan osallistunut niin paljon ihmisiä? En minäkään.
Älkää kiltit suvaitsevaiset enää turvautuko näihin huonoihin argumentteihin, olkaa niin hyvät. Se ei edistä järkevää keskustelua millään tavalla, edustaapa vain lapsellista ja egoistista ajattelua: "Kun minun mielipiteeni on parempi kuin sinun mielipiteesi, niin ei minun tarvitse sitä millään oikeilla faktoilla ja tilastoilla perustella!"
Ei näin.
Post scriptum:
Vielä ärsyttää erityisesti se propagandatemppu, jonka suvaitsevaisto on tehnyt muuttamalla hankkeensa nimen "sukupuolineutraalista avioliittolaista" "tasa-arvoiseen avioliittolakiin". Sillä kukapa nyt kehtaisi ääneen sanoa vastustavansa tasa-arvoa, tuota ah-niin-palvottua-nykyajan-keppihevos-jeesusta, joka on moraaliarvoista ylin ja ainut (sarkasmia lauseessa, toim. huom.).
Sitäpaitsi uusi termi "tasa-arvoisesta" avioliittolaistahan on ihan väärä! Ei kyseessä olisi toteutuessaankaan tasa-arvoinen avioliittolaki, ainoastaan sukupuolineutraali. Ei laki voimaan tullessaan edelleenkään sallisi haaremeita, alaikäisen kanssa solmittavaa suhdetta, eikä lajinvälisiä liittoja tai mitään muitakaan luonnonoikkuja, joita ruvettaisiin heti seuraavaksi suunnittelemaan, jos homoliitot laillistettaisiin. Sekä sukupuolineutraali avioliittolaki, että tasa-arvoinen avioliittolaki ovat kamalia sanahirviöitä, joita ei olisi pitänyt näppäimistölle kenenkään alun perin oksentaa, homoliittolaki taas on simppeliydessään ja tehokkuudessaan ylivertainen, kaikki tietävät heti mistä puhutaan, eikä aikaa ja tekstiä kulu turhaan sanahelinään.
Nyt kuitenkin itse asiaan.
Homous on muotia. Sanon sen suoraan. Siitä kohkataan nyt kaikkialla. Siitä on muodikasta tykätä. Siitä on hyvä olla ylpeä. Mutta mikä siinä on mukamas ylpeyden aihe? Homoushan on synnynnäinen ominaisuus, eikä sellaisista ole ennekään ollut syytä olla ylpeä. Voitteko muka kuvitella että nykyajan "suvaitsevainen" yhteiskunta ottaisi riemusaatolla vastaan paraatin, jossa huudettaisiin että me olemme ylpeitä siitä että olemme heteroseksuaalisia? Tai valkoisia? Tai miehiä? Ei, ei todellakaan. Sellaista ei suvaita, kun taas gay pride, black pride ja naisten ylpeys naiseudestaan ovat yleisiä ja suvaittuja. Kamalaa kaksinaismoralismia sanon minä. Jos kerran homous, mustuus tai naiseus on joku ylpeyden aihe, niin sitten on sallittua olla ylpeä myös heteroudestaan, valkoisuudestaan tai mieheydestään. Ainoastaan se seikka, että näitä ensinmainittuja ihmisryhmiä on vainottu eri historian aikakausina, antaa heille mukamas oikeuden olla nyt ylpeitä noista ominaisuuksistaan, joilla ei muuten olisi minkäänlaista arvoa. Eivätkö suvaitsevaiset olekaan sitä mieltä että ihmistä pitää arvottaa enemmän hänen saavutustensa kautta, kuin synnynnäisten ominaisuuksien perusteella?
Koska homoliitot eivät koskaan ole olleet sallittuja, ei olisi pitänyt tulla suurena yllätyksenä että niitä ei sallittaisi nytkään. Kovasti näyttää suvaitsevaisto kuitenkin tyrmistyneeltä, vaikka tulos oli selvä jo etukäteen. Ainakin minä olisin voinut lyödä siitä vaikka vetoa (jos siis olisin epärationaalinen ihminen, joka voi lyödä vetoa asioista ylipäänsä).
Muutamia asioita tässä keskustelussa kuitenkin on, jotka minuakin, status quon kannattajaa, häiritsevät: suvaitsevaiston propagandistiset ja vääristelevät lausunnot, faktahtaviksi sloganeiksi puetut ääri-individualistiset mielipiteet, joita ei mitenkään oikeasti voi tunteetta perustella. Tällaisia yleisesti kuultuja väitteitä homoliittojen puolesta ovat seuraavat:
Suomi on tasa-arvossa jäljessä muuta maailmaa.
Ei pidä paikkaansa. Seitsemässäkymmenessäseitsemässä maailman maassa homoseksuaalisuus on edelleen rikos, ja näistä seitsemässä homoseksuaalisuudesta saa kuolemantuomion. Maailman noin kahdestasadasta maasta ainoastaan yksitoista on sallinut homoliitot, mutta niissäkin ne ovat olleet kiellettyjä aivan viime aikoihin saakka ja niiden laillistamisessa on käyty pitkät taistot hyvin monien kansalaisten ollessa yhä niitä vastaan. Suomessa homous ei ole enää rikos eikä edes sairaus, ja homot saavat jopa nykyään rekisteröidä parisuhteensa. Suomea ei siis missään nimessä voi kutsua tasa-arvon takapajulaksi tässä asiassa.
Tasa-arvo ei ole mielipidekysymys.
Tämä on yleinen suvaitsevaiston suusta kuultu slogan, jolla on tarkoitus hiljentää kaikki vasta-argumentit niitä sen kummemmin pohtimatta. Tämä lause on täysin väärin, sillä tasa-arvohan nimenomaan on mielipidekysymys! Kaikilla on erilainen mielipide siitä mikä on tasa-arvoista, onko kyseessä kenties kommunistinen tasajako, jolloin kaikilta otetaan kaikki pois ja sitten valtio jakaa kaiken tasaisesti kansalaisille (mitä se ei yhdessäkään kommunistisessa maassa koskaan ole oikeasti tehnyt), vai kenties kapitalistinen mahdollisuuksien tasa-arvo, jonka avulla kaikille on esim. Suomessa tarjolla ilmaiset lääkärikäynnit ja peruskoulutus. Tasa-arvo siis riippuu kulttuurista, kansasta, mielipiteistä ja vallitsevasta ilmapiiristä. Yhtenäistä tasa-arvon käsitettä ei ole olemassa.
Eduskunnassa tahallaan jarrutetaan homoliittoa koskevaa lainsäädäntöä.
Epätotta. Aloitteen homoliitoista allekirjoitti vain 76 kansanedustajaa kahdestasadasta, mikä on vain 38 %. Tällöin eduskunnalla ei olisi ollut mitään pakkoa viedä lakia edes hallituksen päätettäväksi. Kansalaisaloitteella taas ei ole minkäänlaista merkitystä, koska kansa ei päätä asioista edustuksellisessa demokratiassa, vaan kansanedustajat. Onko tämä vielä jollekin epäselvää?
Enemmistö kannattaa homoliittoja.
Huoh, näinhän ei ole asian laita. Vaikka eläisikin omassa pienessä "suvaitsevaisessa" kuplassaan, jossa on ympäröinyt itsensä vain samanmielisillä ihmisillä, eikä siis koskaan kuule erilaisten ihmisten mielipiteitä eikä näin ollen pääse älyllisesti ollenkaan kehittymään, kannattaa kuitenkin huomioida homoliittojen vastustajien suuri määrä. Suomen väestöstä, tänään 5 463 019, homoliittojen laillistamista kannattaa kansalaisaloitteella vain 166 851 ihmistä, siis 0,03 %! Eli kolme promillea!!! Tällaisen vähemmistönkö mielipiteen vuoksi lakia pitäisi ruveta muuttamaan? Entä sitten homojen määrä Suomessa, se on noin 5 prosenttia, niin kuin yleisesti on arvioitu maailmassa muuallakin olevan. Tämän perusteella näyttää siltä että edes kaikkia homoja ei kiinnosta homoliittolaki. Se lieneekin eniten suvaitsevaiston keino pönkittää omaa "suvaitsevaista" egoaan, koska saahan siitä niin hienoja raivopostauksia Facebookiin ja paljon tykkäyksiä samanlaisilta kavereiltaan, mikä toki kasvattaa "mielipidevaikuttajan" "mainetta".
Pienenä sivuhuomautuksena, muistatteko vielä ihan tässä pari vuotta sitten oli Pariisissa mielenosoitusmarssi homoliittoja vastaan. Siitä ei tietenkään uutisoitu yhtä paljon kuin jokavuotisista mauttomista ja lapsellisista Pride-kulkueista, mutta siihen osallistui 800 000 ihmistä. Kahdeksansataatuhatta! Se on melkein miljoona! Oletteko kuulleet että millekään Pride-marssille olisi koskaan osallistunut niin paljon ihmisiä? En minäkään.
Älkää kiltit suvaitsevaiset enää turvautuko näihin huonoihin argumentteihin, olkaa niin hyvät. Se ei edistä järkevää keskustelua millään tavalla, edustaapa vain lapsellista ja egoistista ajattelua: "Kun minun mielipiteeni on parempi kuin sinun mielipiteesi, niin ei minun tarvitse sitä millään oikeilla faktoilla ja tilastoilla perustella!"
Ei näin.
Post scriptum:
Vielä ärsyttää erityisesti se propagandatemppu, jonka suvaitsevaisto on tehnyt muuttamalla hankkeensa nimen "sukupuolineutraalista avioliittolaista" "tasa-arvoiseen avioliittolakiin". Sillä kukapa nyt kehtaisi ääneen sanoa vastustavansa tasa-arvoa, tuota ah-niin-palvottua-nykyajan-keppihevos-jeesusta, joka on moraaliarvoista ylin ja ainut (sarkasmia lauseessa, toim. huom.).
Sitäpaitsi uusi termi "tasa-arvoisesta" avioliittolaistahan on ihan väärä! Ei kyseessä olisi toteutuessaankaan tasa-arvoinen avioliittolaki, ainoastaan sukupuolineutraali. Ei laki voimaan tullessaan edelleenkään sallisi haaremeita, alaikäisen kanssa solmittavaa suhdetta, eikä lajinvälisiä liittoja tai mitään muitakaan luonnonoikkuja, joita ruvettaisiin heti seuraavaksi suunnittelemaan, jos homoliitot laillistettaisiin. Sekä sukupuolineutraali avioliittolaki, että tasa-arvoinen avioliittolaki ovat kamalia sanahirviöitä, joita ei olisi pitänyt näppäimistölle kenenkään alun perin oksentaa, homoliittolaki taas on simppeliydessään ja tehokkuudessaan ylivertainen, kaikki tietävät heti mistä puhutaan, eikä aikaa ja tekstiä kulu turhaan sanahelinään.
maanantai 16. kesäkuuta 2014
Feminismistä, sovinismista, misogynismistä, joukkosurmista, nice guysta ja friendzonesta vielä kerran
En voi estää itseäni palaamasta tähän jo hyvin moneen kertaan koluamaani aiheeseen, eli miehen ja naisen seksuaalisiin eroihin.
Koska naiset eivät tunnu sitä käsittävän, eivät sitten millään. Tai oikeammin, eivät ehkä haluakaan käsittää. Sillä näin on heille parempi, he tuntevat saavansa enemmän arvostusta ja valtaa elämässään.
Asian pihvi on siis seuraava: Mies ei saa naista. Mies masentuu ja syyttää naisia siitä etteivät he ole kiinnostuneita hänestä. Naiset eivät edelleenkään ole kiinnostuneita hänestä. Sama toistuu useille kymmenille tuhansille miehille jatkuvasti ympäri maailmaa. Joku heistä jossain aina silloin tällöin tekee itsemurhan tai joukkosurman. Länsimaissa tapahtunut joukkosurma nousee aina uutisaiheeksi. Feminismi herää naisissa, jotka kokevat olevansa syytettyjä siitä etteivät antaneet miehelle. Mies, joka epätoivossaan ajautui murhaamaan, leimataan sairaaksi hulluksi, jonka ei kuulunutkaan saada. Tuhansien ja taas tuhansien lainkuuliaisten ja väkivallattomien miesten ääni jää kuulematta koska heidät vaiennetaan yhden murhaajan motiivilla. Feministit ovat tyytyväisiä, yksinjääneet miehet eivät. Tälle ei ole näkyvissä loppua nykyisen sosiaalipoliittisen ilmapiirin aikakaudella.
Asia on oikeasti vakava. Sen myöntävät myös feministit, vaikkakin eri syystä. Heidän mielestään asia on vakava sen takia että nykyinen ilmapiiri on misogynistinen, naista esineellistävä ja alentava. Oikeastaan asia on kuitenkin vähintään yhtä vakava sen takia että maailma ei ole miehelle yhtään sen reilumpi. Syyt ovat eri, mutta seurauksen yhtä vakavat, joskus jopa vakavammat miehelle. Monille miehille. Kun taas naisilla asiat ovat tällä saralla uskomattoman hyvin, näin yleisesti puhuttuna.
Ongelma on siinä että biologisista syistä naisen on täysin mahdollista saada juuri se eniten haluamansa mies puolisokseen ja naisella on myös mahdollisuus irtoseksiin milloin, missä ja kenen kanssa tahansa (tässä ei oteta huomioon sairaita, vammaisia, vanhuksia eikä lihavia naisia, jotka ovat vähemmistö). Miehellä ei tällaisia mahdollisuuksia ole lainkaan. Syyt ovat seuraavat: Mies tarvitsee seksiä naista paljon useammin, tästä johtuu että mies on aina halukas seksiin, kun taas nainen useinkaan ei, mikä johtaa epäsuhtaan seksimarkkinoilla naisten hyväksi. Halukkaita seksipartnereita on aina tarjolla naiselle kuin naiselle, mies joutuu kalastelemaan usein hyvinkin paljon pitempään ennen kuin tärppää. Myös parisuhdemarkkinoilla tilanne on samanlainen: Koska sperma on halpaa (mahdollisuus siittää käytännössä loputtomasti lapsia) ja munasolut kalliita (nainen voi synnyttää enimmillään vain noin 30 lasta elämänsä aikana), on naisella varaa olla valikoiva, ja miehen täytyy yrittää paritella mahdollisimman monen naisen kanssa. Nyky-yhteiskunnassa lasten tekemistä monen naisen kanssa ei kuitenkaan katsota hyvällä (ehkäisy on keksitty ja sen käyttöön on suuri sosiaalinen paine), minkä takia miehen ainut lisääntymisen turvaava asia on poistettu olemasta.
Koska mies ei voi lisääntyä enää kaikkien naisten kanssa ollakseen mahdollisimman varma siitä että edes osa naisten synnyttämistä jälkeläisistä kantaa hänen eikä kilpakosijoiden geenejä, on miehelläkin vain yksi vaihtoehto, hankkiutua pysyvään parisuhteeseen naisen kanssa. Tässä kohtaa parisuhdemarkkinoiden epäsuhta asettuu kyllä jyrkästi poikkiteloin miehiä vastaan. Koska naisella edelleenkin on mahdollisuus valita kumppaninsa, kun taas miehellä ei, jäävät monet miehet yksin. Asiaa vielä pahentaa se että miehiä on varsinkin naimaikäisten ikäluokassa enemmän kuin naisia.
Pieniä faktoja pöytään iskettyinä:
Nainen päättää parisuhteen alkamisesta 90%:ssa tapauksista.
Yhdeksän kymmenestä erosta on naisten hakemia.
Nainen vähättelee edellisten seksikumppaniensa ja poikaystäviensä määrää lähes poikkeuksetta.
Kun taas miehet tuppaavat noita lukuja reilusti liioittelemaan.
Tyttöjen murrosikä alkaa varhemmin kuin poikien, kun taas vaihdevuodet vievät lisääntymiskyvyn aikaisemmin kuin miehillä.
Tytöt menettävät neitsyytensä keskimäärin poikia nuorempana.
Naiset haluavat usein itseään vanhemman miehen ja miehet itseään nuoremman naisen.
Suomessa ikäluokassa 15 - 29 on miehiä 22 741 enemmän kuin naisia.
Vasta 55:stä ikävuodesta eteenpäin on naisia enemmän kuin miehiä.
Kaikesta tästä seuraa että monet nuoret, juuri otollisimmassa kehittymisiässä olevat miehet, jäävät ilman seksiä ja ilman parisuhdetta. Ja kyllä, niin ikävältä kuin se voi teistä kuulostaakin, se on osittain naisten vika.
Nyt Facebookissa on suurta suosiota kerännyt ryhmä "Geek Women Unite Finland", joka ei ota poliittisesti agitoivasta nimestään päätellen jäsenekseen kuin naisia (myös vastaus tähän kysymykseen on annettu, ryhmä on vain hameväelle). Heitä siellä onkin jo yli kolmetuhatta. Enemmän kuin nörtteys, tuntuu keskustelijaporukkaa yhdistävän vain naiseus (siis naiseuden aate, ja siitä kehittyneenä myös feminismi). Ryhmän keskustelut ovat julkisia, joten tällainen kaksilahkeinenkin pääsee niitä lukemaan. Kommentoida en tohdi, sillä en usko että ryhmä, jossa Y-kromosomin haltijoita ei suvaita jäseniksi, katsoisi hyvällä meidän "putkiaivojen" mielipiteitäkään.
Tänään siellä keskusteltiin suurella intohimolla (koskapas ei feministien keskuudessa!) miehestä, joka kertoi olleensa yksinäisyydestään ja neitsyydestään niin masentunut, että oli suunnitellut koulusurmaa. Tämä rehellinen tilitys tuntui tulevan suurimmalle osalle naisista täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä, eikai vain tällaisia miehiä voi olla olemassa? Tottakai voi, ja on. Paljonkin. Voin itsekin myöntää että itsemurha on käynyt mielessä, samoin muiden ihmisten tappaminen. Tosin naisiin en ole ikinä voinut kuvitellakaan kohdistavani väkivallantekojani, ne ajatukset liittyivät aina liikasuuren miespopulaation harventamiseen, luonnonvalinnan nopeuttamiseen ja parisuhdemarkkinoiden helpottamiseen meille kaikille. Tietenkään en koskaan olisi voinut toteuttaa näitä väkivaltaisia haaveitani, koska en ole impulsiivinen enkä aggressiivinen ihminen. Päin vastoin, minua rationaalisempaa ja loogisempaa ajattelijaa saa hakea. Eikä löydä. Kuitenkin olen ollut samalla tavalla maentunut kuin artikkelin suomalainen mies, yksin jäämisen vuoksi. En ole kuitenkaan heikko yksilö, joten en sortunut huumeisiin tai mihinkään päihteisiin peittääkseni pahaa oloani.
Lehtijutun mies oli kärsinyt kahdeksan vuotta masennuksesta, ja aivan sama vuosiluku on totta minunkin kohdallani.
Voin hieman kertoa teille kaikille, miltä se oikeasti miehestä tuntuu, kun ei saa tyttöystävää eikä edes seksiä, milloinkaan:
Kaikkein eniten olin aina seksuaalisesta heräämisestäni (noin 15 v.) saakka halunnut vain oman tyttöystävän itselleni. En halunnut olla yksin. Olin ujo poika (olen vieläkin ujo, vaan en enää poikanen) enkä uskaltanut puhua tytöille aluksi mitään. Kesti vuosia ennen kuin uskalsin puhua tytöille, saati sitten olla heidän kaverinsa. Kun olin saanut itseni rohkaistua olemaan heidän ystävänsä, jatkui kaipuu saada tyttöystävä kuitenkin jatkuvasti. Se vain paheni ajan myötä. Tuntui että kaikilla tytöillä oli jo poikaystävät, ja niin varmasti monesti olikin. Siis ainakin niillä, joista olin vähääkään kiinnostunut. En kuitenkaan ole lainkaan pahannäköinen, komeaksikin kehuttu, erittäin hyväkäytöksinen ja tahdikas, huomaavainen, auttavainen herrasmies. Minkäänlaista misogynististä käytöstä en ole milloinkaan edes kuvitellut harrastavani, enkä pidä naisia objekteina, vaan ihmisyksilöinä. Kaikesta tästä huolimatta, vaikka yritin olla hauska ja kiinnostava ihminen, ei kukaan halunnut olla kanssani. Nyky-yhteiskunnassa miehen kun odotetaan tekevän aina aloite, vaikka päätösvalta kuitenkin on naisella. Nuorille miehille ladataan näin valtavia paineita suhteen aloittamiselle. Kun vuosia kului, oloni muuttui vain pahemmaksi ja yksinäisyyteni ja masennukseni syveni. Haudoin tuhoisia ajatuksia, mitkä vain pahensivat oloani. Mietin yhä uudestaan ja uudestaan mikä minussa on vialla, koska kukaan ei halua olla kanssani, vaan on mielummin muiden poikien kanssa, jotka mielestäni eivät olleet monestikaan edes yhtä hyviä poikaystäviä kuin minä olisin ollut (olen edelleenkin tätä mieltä, olen tavannut vain muutaman naisen, jolla on yhtä hyvä poikaystävä, jollaisen he ansaitsisivat). Sain pakitkin naiselta johon olin ihastunut, ja hän kohteli minua tylysti, ensin valehtelemalla, ja sitten kun oli jo herättänyt valtavan innostuksen ja onnen minussa, lataamalla kylmän totuuden päin naamaa ja kävelemällä pois. Hän vielä sanoi haluavansa olla kavereita kanssani, eli jouduin "kaverivyöhykkeelle", mutta valettahan se oli sekin, emme ole olleet kavereita enää sen jälkeen.
Seksin perässä en ole juossut koskaan, eivätkä irtosuhteet minua kiinnosta. En osaa iskeä naisia, enkä voisi olla humalaisen kanssa sukupuoliyhteydessä. Itsehän en juo lainkaan, koska tahdon pitää pääni selvänä ja harkintakykyni vakaana kaikissa tilanteissa. Näin ollen olin halunnutkin säästää ensimmäistä kertaani rakastamalleni naiselle. Nyt monet naiset tuntuvat kuvittelevan että kaikki miehet ovat vain seksin perässä, mutta tästä ei monesti todellakaan ole kyse. On varmasti paljon niitä nuoria yksinäisiä miehenalkuja, jotka toivoisivat vain hellyyttä ja läheisyyttä itselleen, että saisivat tuntea itsensä rakastetuiksi ja että saisivat toista rakastaa. Onko tässä mitään väärää? No ei ole.
Kuten artikkelissa kuvatulle miehellekin, myös minulle kävi aivan samoin heti kun sain viimein tyttöystävän itselleni, ahdistus ja masennut loppui kuin seinään. Feministit kovasti yrittävät väittää että tämä masennus johtui muista syistä, ja yrittävät vierittää sitä miehen harteille, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Vaikka sanotaankin että onnellisuuden pitäisi lähteä itsestä, ei se aina ole mahdollista. Jos elämästä vain puuttuu puolet, niin siinä ei mitään onnellisuuksia sisimmästä löydetä. Onhan minulla kuitenkin opiskelupaikka (no viimein), työpaikka (jota itselläni ei ollut/ole), ystäviä (vain muutamia), perhe (kenellä ei?), eivät todellakaan ole riittäviä syitä tuntea itseään onnelliseksi, jos se kaikkein tärkein, se mitä on elämässään jo kahdeksan vuoden ajan kaikista eniten halunnut, oma rakkain, puuttuu! Nuo feministisivuilla kirjoittelevat nuoret ja hyvännäköiset naiset eivät ilmiselvästikään voi käsittää miltä tällainen oikeasti miehestä tuntuu, koska he itse ovat aivan varmasti kaikki saaneet miestä/miehen itselleen (tai toisen naisen, mikä ei liene erikoista näissä ympyröissä). Nuori kaunis nainen ei voi mitenkään ymmärtää sitä masennusta mikä seuraa kun mies ei saa tyttöystävää itselleen vaikka miten yrittää, koska nuori kaunis nainen saa kenet tahansa! Muistaisitte naiset tämän tästä lähtien. Olisi kaikilla helpompi elää yhdessä tällä pallolla.
Ärsyttää kun feministien mielestä mies ei saisi haluta naista. Varsinkaan seksuaalisesti, muttei myöskään näköjään romanttisesti. Naisen pitäisi saada kulkea vapaana kaikista haluista, katseista ja ajatuksista, joita miehille luonnollisesti ilmaantuu. Tietenkään raiskaaminen ja hyväksikäyttö ei ole kenenkään kohdalla sallittavaa, mutta naiset voisivat joskus ajatella myös vastakkaisen sukupuolen tunteita. Nimenomaan tunteita, sillä monet miehet eivät ole seksin perässä. Moni mukava mies haluaisi itselleen elämänkumppanin, jota rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Onneksi minä olen jo löytänyt omani, josta en aio koskaan luopua, mutta kannan huolta kaikkien niiden oikeasti mukavien miesten puolesta, joihin naiset eivät viitsi uhrata aikaansa, koska he kuitenkin voivat saada jonkun paremman, kunhan vain löytävät sellaisen. Olen itse ollut tuossa tilanteessa, enkä toivo sitä kenellekään, se syö miestä todella paljon.
Koska naiset eivät tunnu sitä käsittävän, eivät sitten millään. Tai oikeammin, eivät ehkä haluakaan käsittää. Sillä näin on heille parempi, he tuntevat saavansa enemmän arvostusta ja valtaa elämässään.
Asian pihvi on siis seuraava: Mies ei saa naista. Mies masentuu ja syyttää naisia siitä etteivät he ole kiinnostuneita hänestä. Naiset eivät edelleenkään ole kiinnostuneita hänestä. Sama toistuu useille kymmenille tuhansille miehille jatkuvasti ympäri maailmaa. Joku heistä jossain aina silloin tällöin tekee itsemurhan tai joukkosurman. Länsimaissa tapahtunut joukkosurma nousee aina uutisaiheeksi. Feminismi herää naisissa, jotka kokevat olevansa syytettyjä siitä etteivät antaneet miehelle. Mies, joka epätoivossaan ajautui murhaamaan, leimataan sairaaksi hulluksi, jonka ei kuulunutkaan saada. Tuhansien ja taas tuhansien lainkuuliaisten ja väkivallattomien miesten ääni jää kuulematta koska heidät vaiennetaan yhden murhaajan motiivilla. Feministit ovat tyytyväisiä, yksinjääneet miehet eivät. Tälle ei ole näkyvissä loppua nykyisen sosiaalipoliittisen ilmapiirin aikakaudella.
Asia on oikeasti vakava. Sen myöntävät myös feministit, vaikkakin eri syystä. Heidän mielestään asia on vakava sen takia että nykyinen ilmapiiri on misogynistinen, naista esineellistävä ja alentava. Oikeastaan asia on kuitenkin vähintään yhtä vakava sen takia että maailma ei ole miehelle yhtään sen reilumpi. Syyt ovat eri, mutta seurauksen yhtä vakavat, joskus jopa vakavammat miehelle. Monille miehille. Kun taas naisilla asiat ovat tällä saralla uskomattoman hyvin, näin yleisesti puhuttuna.
Ongelma on siinä että biologisista syistä naisen on täysin mahdollista saada juuri se eniten haluamansa mies puolisokseen ja naisella on myös mahdollisuus irtoseksiin milloin, missä ja kenen kanssa tahansa (tässä ei oteta huomioon sairaita, vammaisia, vanhuksia eikä lihavia naisia, jotka ovat vähemmistö). Miehellä ei tällaisia mahdollisuuksia ole lainkaan. Syyt ovat seuraavat: Mies tarvitsee seksiä naista paljon useammin, tästä johtuu että mies on aina halukas seksiin, kun taas nainen useinkaan ei, mikä johtaa epäsuhtaan seksimarkkinoilla naisten hyväksi. Halukkaita seksipartnereita on aina tarjolla naiselle kuin naiselle, mies joutuu kalastelemaan usein hyvinkin paljon pitempään ennen kuin tärppää. Myös parisuhdemarkkinoilla tilanne on samanlainen: Koska sperma on halpaa (mahdollisuus siittää käytännössä loputtomasti lapsia) ja munasolut kalliita (nainen voi synnyttää enimmillään vain noin 30 lasta elämänsä aikana), on naisella varaa olla valikoiva, ja miehen täytyy yrittää paritella mahdollisimman monen naisen kanssa. Nyky-yhteiskunnassa lasten tekemistä monen naisen kanssa ei kuitenkaan katsota hyvällä (ehkäisy on keksitty ja sen käyttöön on suuri sosiaalinen paine), minkä takia miehen ainut lisääntymisen turvaava asia on poistettu olemasta.
Koska mies ei voi lisääntyä enää kaikkien naisten kanssa ollakseen mahdollisimman varma siitä että edes osa naisten synnyttämistä jälkeläisistä kantaa hänen eikä kilpakosijoiden geenejä, on miehelläkin vain yksi vaihtoehto, hankkiutua pysyvään parisuhteeseen naisen kanssa. Tässä kohtaa parisuhdemarkkinoiden epäsuhta asettuu kyllä jyrkästi poikkiteloin miehiä vastaan. Koska naisella edelleenkin on mahdollisuus valita kumppaninsa, kun taas miehellä ei, jäävät monet miehet yksin. Asiaa vielä pahentaa se että miehiä on varsinkin naimaikäisten ikäluokassa enemmän kuin naisia.
Pieniä faktoja pöytään iskettyinä:
Nainen päättää parisuhteen alkamisesta 90%:ssa tapauksista.
Yhdeksän kymmenestä erosta on naisten hakemia.
Nainen vähättelee edellisten seksikumppaniensa ja poikaystäviensä määrää lähes poikkeuksetta.
Kun taas miehet tuppaavat noita lukuja reilusti liioittelemaan.
Tyttöjen murrosikä alkaa varhemmin kuin poikien, kun taas vaihdevuodet vievät lisääntymiskyvyn aikaisemmin kuin miehillä.
Tytöt menettävät neitsyytensä keskimäärin poikia nuorempana.
Naiset haluavat usein itseään vanhemman miehen ja miehet itseään nuoremman naisen.
Suomessa ikäluokassa 15 - 29 on miehiä 22 741 enemmän kuin naisia.
Vasta 55:stä ikävuodesta eteenpäin on naisia enemmän kuin miehiä.
Kaikesta tästä seuraa että monet nuoret, juuri otollisimmassa kehittymisiässä olevat miehet, jäävät ilman seksiä ja ilman parisuhdetta. Ja kyllä, niin ikävältä kuin se voi teistä kuulostaakin, se on osittain naisten vika.
Nyt Facebookissa on suurta suosiota kerännyt ryhmä "Geek Women Unite Finland", joka ei ota poliittisesti agitoivasta nimestään päätellen jäsenekseen kuin naisia (myös vastaus tähän kysymykseen on annettu, ryhmä on vain hameväelle). Heitä siellä onkin jo yli kolmetuhatta. Enemmän kuin nörtteys, tuntuu keskustelijaporukkaa yhdistävän vain naiseus (siis naiseuden aate, ja siitä kehittyneenä myös feminismi). Ryhmän keskustelut ovat julkisia, joten tällainen kaksilahkeinenkin pääsee niitä lukemaan. Kommentoida en tohdi, sillä en usko että ryhmä, jossa Y-kromosomin haltijoita ei suvaita jäseniksi, katsoisi hyvällä meidän "putkiaivojen" mielipiteitäkään.
Tänään siellä keskusteltiin suurella intohimolla (koskapas ei feministien keskuudessa!) miehestä, joka kertoi olleensa yksinäisyydestään ja neitsyydestään niin masentunut, että oli suunnitellut koulusurmaa. Tämä rehellinen tilitys tuntui tulevan suurimmalle osalle naisista täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä, eikai vain tällaisia miehiä voi olla olemassa? Tottakai voi, ja on. Paljonkin. Voin itsekin myöntää että itsemurha on käynyt mielessä, samoin muiden ihmisten tappaminen. Tosin naisiin en ole ikinä voinut kuvitellakaan kohdistavani väkivallantekojani, ne ajatukset liittyivät aina liikasuuren miespopulaation harventamiseen, luonnonvalinnan nopeuttamiseen ja parisuhdemarkkinoiden helpottamiseen meille kaikille. Tietenkään en koskaan olisi voinut toteuttaa näitä väkivaltaisia haaveitani, koska en ole impulsiivinen enkä aggressiivinen ihminen. Päin vastoin, minua rationaalisempaa ja loogisempaa ajattelijaa saa hakea. Eikä löydä. Kuitenkin olen ollut samalla tavalla maentunut kuin artikkelin suomalainen mies, yksin jäämisen vuoksi. En ole kuitenkaan heikko yksilö, joten en sortunut huumeisiin tai mihinkään päihteisiin peittääkseni pahaa oloani.
Lehtijutun mies oli kärsinyt kahdeksan vuotta masennuksesta, ja aivan sama vuosiluku on totta minunkin kohdallani.
Voin hieman kertoa teille kaikille, miltä se oikeasti miehestä tuntuu, kun ei saa tyttöystävää eikä edes seksiä, milloinkaan:
Kaikkein eniten olin aina seksuaalisesta heräämisestäni (noin 15 v.) saakka halunnut vain oman tyttöystävän itselleni. En halunnut olla yksin. Olin ujo poika (olen vieläkin ujo, vaan en enää poikanen) enkä uskaltanut puhua tytöille aluksi mitään. Kesti vuosia ennen kuin uskalsin puhua tytöille, saati sitten olla heidän kaverinsa. Kun olin saanut itseni rohkaistua olemaan heidän ystävänsä, jatkui kaipuu saada tyttöystävä kuitenkin jatkuvasti. Se vain paheni ajan myötä. Tuntui että kaikilla tytöillä oli jo poikaystävät, ja niin varmasti monesti olikin. Siis ainakin niillä, joista olin vähääkään kiinnostunut. En kuitenkaan ole lainkaan pahannäköinen, komeaksikin kehuttu, erittäin hyväkäytöksinen ja tahdikas, huomaavainen, auttavainen herrasmies. Minkäänlaista misogynististä käytöstä en ole milloinkaan edes kuvitellut harrastavani, enkä pidä naisia objekteina, vaan ihmisyksilöinä. Kaikesta tästä huolimatta, vaikka yritin olla hauska ja kiinnostava ihminen, ei kukaan halunnut olla kanssani. Nyky-yhteiskunnassa miehen kun odotetaan tekevän aina aloite, vaikka päätösvalta kuitenkin on naisella. Nuorille miehille ladataan näin valtavia paineita suhteen aloittamiselle. Kun vuosia kului, oloni muuttui vain pahemmaksi ja yksinäisyyteni ja masennukseni syveni. Haudoin tuhoisia ajatuksia, mitkä vain pahensivat oloani. Mietin yhä uudestaan ja uudestaan mikä minussa on vialla, koska kukaan ei halua olla kanssani, vaan on mielummin muiden poikien kanssa, jotka mielestäni eivät olleet monestikaan edes yhtä hyviä poikaystäviä kuin minä olisin ollut (olen edelleenkin tätä mieltä, olen tavannut vain muutaman naisen, jolla on yhtä hyvä poikaystävä, jollaisen he ansaitsisivat). Sain pakitkin naiselta johon olin ihastunut, ja hän kohteli minua tylysti, ensin valehtelemalla, ja sitten kun oli jo herättänyt valtavan innostuksen ja onnen minussa, lataamalla kylmän totuuden päin naamaa ja kävelemällä pois. Hän vielä sanoi haluavansa olla kavereita kanssani, eli jouduin "kaverivyöhykkeelle", mutta valettahan se oli sekin, emme ole olleet kavereita enää sen jälkeen.
Seksin perässä en ole juossut koskaan, eivätkä irtosuhteet minua kiinnosta. En osaa iskeä naisia, enkä voisi olla humalaisen kanssa sukupuoliyhteydessä. Itsehän en juo lainkaan, koska tahdon pitää pääni selvänä ja harkintakykyni vakaana kaikissa tilanteissa. Näin ollen olin halunnutkin säästää ensimmäistä kertaani rakastamalleni naiselle. Nyt monet naiset tuntuvat kuvittelevan että kaikki miehet ovat vain seksin perässä, mutta tästä ei monesti todellakaan ole kyse. On varmasti paljon niitä nuoria yksinäisiä miehenalkuja, jotka toivoisivat vain hellyyttä ja läheisyyttä itselleen, että saisivat tuntea itsensä rakastetuiksi ja että saisivat toista rakastaa. Onko tässä mitään väärää? No ei ole.
Kuten artikkelissa kuvatulle miehellekin, myös minulle kävi aivan samoin heti kun sain viimein tyttöystävän itselleni, ahdistus ja masennut loppui kuin seinään. Feministit kovasti yrittävät väittää että tämä masennus johtui muista syistä, ja yrittävät vierittää sitä miehen harteille, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Vaikka sanotaankin että onnellisuuden pitäisi lähteä itsestä, ei se aina ole mahdollista. Jos elämästä vain puuttuu puolet, niin siinä ei mitään onnellisuuksia sisimmästä löydetä. Onhan minulla kuitenkin opiskelupaikka (no viimein), työpaikka (jota itselläni ei ollut/ole), ystäviä (vain muutamia), perhe (kenellä ei?), eivät todellakaan ole riittäviä syitä tuntea itseään onnelliseksi, jos se kaikkein tärkein, se mitä on elämässään jo kahdeksan vuoden ajan kaikista eniten halunnut, oma rakkain, puuttuu! Nuo feministisivuilla kirjoittelevat nuoret ja hyvännäköiset naiset eivät ilmiselvästikään voi käsittää miltä tällainen oikeasti miehestä tuntuu, koska he itse ovat aivan varmasti kaikki saaneet miestä/miehen itselleen (tai toisen naisen, mikä ei liene erikoista näissä ympyröissä). Nuori kaunis nainen ei voi mitenkään ymmärtää sitä masennusta mikä seuraa kun mies ei saa tyttöystävää itselleen vaikka miten yrittää, koska nuori kaunis nainen saa kenet tahansa! Muistaisitte naiset tämän tästä lähtien. Olisi kaikilla helpompi elää yhdessä tällä pallolla.
Ärsyttää kun feministien mielestä mies ei saisi haluta naista. Varsinkaan seksuaalisesti, muttei myöskään näköjään romanttisesti. Naisen pitäisi saada kulkea vapaana kaikista haluista, katseista ja ajatuksista, joita miehille luonnollisesti ilmaantuu. Tietenkään raiskaaminen ja hyväksikäyttö ei ole kenenkään kohdalla sallittavaa, mutta naiset voisivat joskus ajatella myös vastakkaisen sukupuolen tunteita. Nimenomaan tunteita, sillä monet miehet eivät ole seksin perässä. Moni mukava mies haluaisi itselleen elämänkumppanin, jota rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Onneksi minä olen jo löytänyt omani, josta en aio koskaan luopua, mutta kannan huolta kaikkien niiden oikeasti mukavien miesten puolesta, joihin naiset eivät viitsi uhrata aikaansa, koska he kuitenkin voivat saada jonkun paremman, kunhan vain löytävät sellaisen. Olen itse ollut tuossa tilanteessa, enkä toivo sitä kenellekään, se syö miestä todella paljon.
keskiviikko 11. kesäkuuta 2014
Vasenkätiset ovat valittajia
Kaikki vähemmistöt ovat valittajia. tällä kertaa olen ärsyyntynyt vasenkätisistä. Heitä on väestöstä arviolta 10-13 %, mutta luotettavia tilastoja koko maailmasta ei ole saatavilla. Vasenkätisten määräksi on veikattu välillä vain viittä prosenttia, enimmillään kahtakymmentä. Kymmenen prosentin tienoilla kuitenkin luultavasti todellisuudessa liikutaan. Kyse on siis pienestä vähemmistöstä.
Kysymykseni vasenkätisille onkin: miksi enemmistön pitäisi alistua vähemmistön tahtoon?
Koska sitähän te tahdotte, älkää yrittäkö muuta väittää, tai verhota agendaanne tasa-arvon löyhään kaapuun, jolla nykyajan vasemmistosuvaitsevaiselitisti voi perustella kaiken itsekkään toimintansa.
Koska oman edun itssekkäästä tavoittelustahan tässä on kyse.
Maailma nyt sattuu olemaan raakennettu oikeakätisille ihan sen takia että suurin osa ihmisistä on oikeakätisiä! Koittakaa ymmärtää ja hyväksyä se. Vasenkätisyydestä johtuvat "haitat" eivät ole mitään verrattuna esimerkiksi epämuodostumista, onnettomuuksista, köyhyydestä, sairauksista tai tyhmyydestä johtuviin haittoihin. Vasenkätisyyden haitat ovat niin mitättömiä että niistä tehtyjen valituslistojen lukeminen saa järkevän ihmisen apen kiehumaan, koska joku kehtaa nillittää naurettavan pienistä asioista, jotka koskettavat vain häntä itseään ja muutamaa hassua muuta, jotka niistä jaksavat välittää paremman tekemisen puutteessa. Tuntuu kuin uhrin statusta hakevat vasenkätiset koittaisivat kalastella jotain säälipisteitä ja niiden avulla erikoisasemaa yhteiskunnassa. Jalustalle nostetaan saavutusten perusteella, ei sen takia että on sattunut syntymään oikea- tai vasenkätiseksi!
Buzzfeed (joka on halpamainen huomionkalastelusivusto) on tehnyt listan, jota en viitsi linkata ettei se saisi lisää katsojia, vasenkätisten kohtaamista "vaikeuksista elämässä".
1. Kierrelehtiöt. Niihin kirjoittaminen kuulemma sattuu vasempaan käteen. Oletteko ottaneet huomioon että yhtä lailla se "sattuu" oikeaan käteen, kun kirjoittaa vasemmanpuolimmaiselle sivulle! Ja jos ei kirjoita kuin joka toiselle sivulle, miksi vasenkätinen kirjoittaisi oikeanpuoleiselle sivulle, jos se kerran sattuu! Jätä ensimmäinen sivu tyhjäksi ja aloita sen taustapuolelta senkin typerys!
2. Kirjoittaminen mappiin. Vasenta kättä taas häiritsevät ne mapin kilpsit, joilla rei'itetyt paperit kiinnitetään siihen. Voi pyhä yksinkertaisuus! Ei voi olla totta ettei aikuinen ihminen keksi ottaa sitä paperia irti siitä mapista, jos siihen on muuten hankala kirjoittaa! Itsekään en juuri koskaan kirjoita mapissa oleviin papereihin, vaan rei'itän vasta valmiiksi kirjoitetut paperit ja kiinnitän ne sitten mappiin. Ei ole vaikeaa, vai onko?
3. "Vain yksi saastainen vasemman käden baseball-hanska koulun liikuntavälinevarastossa". No johan on, ihan kuin ne oikean käden hanskat olisivat yhtään vähemmän hikisiä! Luultavasti vain enemmän, koska oikeakätisiä on enemmän ja useampi on niitä hanskoja silloin käyttänyt.
4. Liian vähän vasenkätisten saksia luokassa. Itse jouduin kärsimään siitä että vasenkätisten saksia oli liikaa. Ei niillä leikkaaminen kivalta tuntunut, mutta oli se täysin mahdollista. Aika pienestä valittamista. Jos kerran on vasenkätinen, niin eikö voi hankkia omia saksia? Itselläni on penaalissa omat (oikeakätiset) sakset. Saksia muutenkin tarvitsee usein silloin kun niitä ei ole joka puolella saatavissa, olivat sitten minkäkätisiä tahansa.
5. Kuulakärkikynät eivät toimi yhtä hyvin kirjoitettaessa vasemmalla kädellä. Tämä johtuu siitä että vasemmalla kirjoitettaessa kynän kuulaa joutuu työntämään, eikä vetämään paperia pitkin, niinkuin normaalisti, ja tällöin mustetta ei tule kynän sisältä itse kuulan pinnalle, ja sitä kautta paperille yhtä paljon. Tämä ei ole kenenkään vika, se on fysiikkaa ja sitä vastaan ei voi taistella. Kirjoita lyijykynällä tai huopakynällä sitten.
6. Mustetta vasemman kämmenen syrjässä. Ja kuvassa on ristisanatehtävä. Ensinnäkin, pakkoko sitä ristisanaa on mustekynällä täyttää, eihän sitä voi korjatakaan jos se menee väärin? Toiseksi, onko pakko laskea se käsi siihen päälle heti kun muste on vielä märkää, koska ristisanaa ei täytetä niin nopeasti kuin kirjoitusvihkoa, siinä on hyvää aikaa antaa musteen kuivua miettiessä seuraavaa sanaa. Kolmanneksi, sama "ongelma" koskee myös oikeakätisiä! Ristisanaa täytetään yleensä sattumanvaraisessa järjestyksessä, joten sanoja voi tipahdella minne puolelle ristikkoa tahansa. Tällöin kumpi tahansa käsi kirjoittaakin, voi joutua vasta kirjoitetun sanan päälle. Antakaa sen musteen kuivua ja tehkää lyijykynällä hyvät ihmiset.
7. Kyynärpäiden törmääminen ruokapöydässä oikeakätisen kanssa. Kuvassa vasenkätinen tyttö ja oikeakätinen poika istuvat pöydän ääressä ja heidän syömäkäsiensä kyynärpäät menevät ristiin. Ei kenellekään tullut mieleen asettaa ruokailijoita toisinpäin, toistensa paikoille?!? Silloinhan kummankin ruokailukädelle jäisi mahdollisimman paljon tilaa. Ei tietenkään tullut mieleen, kun pitää olla niin tyhmä.
8. "Ipadin Kindle-sovelluksella vasen puoli on takasivu". Tarkoittaen että kun Ipadilla luetaan virtuaalista "kirjaa", ja jos vasenkätinen haluaa pitää pädiänsä vasemmassa kädessä, on hänen siirrettävä kättään peräti viitisentoista senttiä ruudun oikealle laidalle tehdäkseen pienen liikkeen kääntääkseen sivua. Onpas nyt ihan hirvittävä vaiva! Onkohan oikeankin kirjan sivujen kääntäminen ihan ylivoimainen tehtävä nykyajan pullamössösukupolvelle, joka on tottunut saaman kaiken internetin syövereistä näyttöpäätteelle esitettynä? Ja mikä siinä on ettei sitä oikeata kättä voi käyttää sitten yhtään mihinkään, kun ei se kelpaa pienenpienen sormieleen tekemiseen, eikä myöskään itse peräti 652 grammaa painavan laitteen pitelemiseen? Minä ainakin osaan käyttää vasenta kättäni kaikenlaiseen toimintaan, ehkä kirjoitusta ja piirtämistä lukuun ottamatta. Ja jos on niin kova paikka, niin osta se oikea Kindle sitten! Siinä on sivunkääntönappi kummallakin reunalla, ja se on muutenkin parempi kuin Applen ylihintaiset designroskatuotteet (Kindlessä on edullisuuden lisäksi paremmin lukemiseen soveltuva silmiä ärsyttämätön näyttö).
9. Auton ajajan juomakupin pidike on oikealla puolella. Huoh! Jälleen kerran, mitä idiotismia! Ensinnäkin, mikä pakko on juoda samalla kun ajaa, se on häiriötekijä, joka voi pahimmillaan johta liikenneonnettomuuteen. Toiseksi, ei se kuppi mahdu olemaan siellä vasemmalla puolella, koska siinä on auton ovi! Kolmanneksi, eivätkö vasenkätiset osaa juoda kuppi oikeassa kädessä?!? Ei voi olla niin hankalaa, minä juon monesti vasemmalla kädellä, minulle on aivan samalla kummalla kädellä mukia tai lasia pitelen. Neljänneksi, englantilaiset autot ovat peilikuvia muunmaalaisista, niissä on ratti oikealla ja kupinpidike vasemmalla (jos sellainen siis autosta ylipäätään löytyy), enkä ole ikinä kuullut kenenkään oikeakätisen valittavan että kupinpidike olisi väärällä puolella englantilaisissa autoissa. Jos se harmittaa niin vietävästi, niin voi sitten varmaan hankkia sen Anglobiilin. Tai muuttaa ihan suoraan engelsmannien maahan. Tai vaikka käpertyä omaan surkeaan pikkumaisuuteensa ja kadota olemassaolon piiristä.
10. Näppäimistön numerotaulukko (numpad) on oikeassa laidassa. Argh! Minun kannettavassa tietokoneessani ei ole numpadia ollenkaan. Se ei haittaa, sillä NÄPPÄIMISTÖSSÄ ON MUUTENKIN NUMEROT!!! Ihan siinä aakkosten yläpuolella. Jos jossakin näppäimistössä on erillinen numeronäppäimistö, on se vain bonusta, siis niille jotka sitä ylipäätään tykkäävät käyttää, itse en siitä tykkää enkä sitä tarvitse mihinkään. Nopeammin numerot saa kirjoitettua siitä kirjainten yläpuolelta, koska kirjoittavat kädet ovat joka tapauksessa sillä kohdin. Myöskään ei liene mahdotonta siirtää sitä vasenta kättään hieman sinne näppäimistön oikealle reunalle, silloin harvoin kun numpadia tarvitsee käyttää. Ja jos se on liian hankalaa, voisitte ehkä opetella myös oikealla kädellä kirjoittamaan niitä numeroita. Ei voi olla liikaa vaadittu, vai ettekai väitä että kirjoitatte näppäimistöllä vain yhdellä kädellä? Jostain kumman syystä minulta onnistuu sekä kirjainten että numeroiden kirjoittaminen oikealla ja vasemmalla kädellä, tiedä sitten mikä vasenkätisten oikeassa kädessä on taas vialla. Kaiken kukkuraksi on olemassa irroitettavia numpadeja, lähinnä pelikäyttöön tarkoitettuja, jotka voi kiinnittää pöytäkoneen näppäimistön kummalle tahansa sivulle. Ostakaa sinisterit sellainen, jos niin laiskottaa siirtää vähän sitä kättä.
11. "Vasenkätiset kuolevat nuorempina". Valetta. Perustuu ikivanhoihin tilastoihin, joiden keräämisen aikaan monet vasenkätiset oli opetettu jo lapsena oikeakätisiksi, minkä takia vanhojen ihmisten ikäluokassa ei ollut juurikaan vasenkätisiä, koska useimmat heistä ilmoittivat itsensä oikeakätisiksi. Tästä sitten pääteltiin virhellisesti että vasenkätiset olivat jo kuolleita siihen ikään mennessä, ja tilastovirheen synnyttämä myytti oli valmis. Voitaisiinko jo hylätä tämä urbaanilegenda. Se ei muuten ollut kysymys. Ainut minkä tuo tilasto todistaa, on se että vasenkätinen voi opetella oikeakätiseksi, niin kuin oikeakätinenkin vasenkätiseksi, tai kumpikätinen tahansa kumpikinkätiseksi.
12. "Nämä pöydät", ja kuvassa on yliopiston luentosalin nousevien penkkirivien jokaisen penkin vieressä (oikealla puolella) olevia pikkuruisia pöydäntynkiä. Tuollaisia pöytiä on todella harvassa paikkaa, Suomessa niitä ei varmastikaan ole, sillä en ole eläissäni moisia missään nähnyt. Kyseessä on yleensäkin muistiinpanopöydän huono suunnittelu, koska se on kumpikätiselle tahansa liian pieni minkäänlaista järkevää käyttöä ajatellen. Vasenkätinen voi toki tuntea olonsa vielä oikeakätistä hankalammaksi tässä nimenomaisessa tilanteessa, mutta siitäkin selviäisi pienellä ja vaivattomalla maalaisjärjen käytöllä: mtäpä jos vasenkätinen menetkin sellaiselle tuolille istumaan, jonka vasemmalla puolella on tyhjä istuin. Nimittäin silloin voit käyttää vasemmalla puolella olevaa pöytää alustana, se on varsin lähellä kuitenkin. Helppoa, jos osaa käyttää omia aivojaan!
13. Mittakupit, joissa on kahva toisella puolella, ja kun sitä pitää vasemmalla kädellä, näkee kupista metrijärjestelmän mukaisen mitta-asteikon, kuppien ja unssien ollessa vastakkaisella puolella. Hohhoijakkaa! Amerikkalaiset, tässä pikku vinkki teille: luopukaa jo muista kuin SI-järjestelmän mukaisista asteikoista, ne ovat epätieteellisiä, epäkäytännöllisiä, vanhentuneita ja aiheuttavat hankaluuksia kaikkien muiden kanssa. Tämän jälkeen mitään "ongelmaa" vasenkätisillekään kupinpitelijöille ei ole, koska sama mitta-asteikko voidaan painaa mittakupin kummallekin puolelle. Joka tapauksessa, en taaskaan ymmärrä miten vaikeaa sitä kuppia voi olla pitää oikealla kädellä? Esimerkiksi leipätaikinaa sekoittaessani pidän sekoituskauhaa oikeassa kädessäni (koska se on vahvempi, ja sekoittaminen tarvitsee voimaa) ja vasemmalla kädellä kaadaan jauhoja ja muita aineita kulhoon. Miksi ei vasenkätinen muka osaa annostella oikealla kädellään ainesosia? Sitäpaitsi jos se nyt sitten on aivan mahdotonta, niin voi siitä kupista pitää muualtakin kiinni kuin vain siitä korvasta. Ja vielä: kuvassa oleva kuppi on läpinäkyvää muovia, siitähän näkee läpi sen vastakkaisellakin puolella olevan mitta-asteikon!
14. Amerikkalainen purkinavaaja. Plääh, se on huono ja epäkäytännöllinen iso mötikkä muutenkin. Suomalainen purkinavaaja, yksinkertaisista yksinkertaisin, pieni teräslätkä, jossa on hainevää muistuttava terä, on paras purkinavaaja kaikista. Hankkikaa sellainen, sitä voi käyttää kummalla kädellä tahansa, oikealla kädellä myötäpäivään purkin reunaa pitkin, vasemmalla kädellä vastapäivään. Jos vastapäivään purkin avaaminen tuntuu liian haasteelliselta (ei vaatisi vähääkään opettelua, mikä on nykyihmiselle ylitsepääsemättömän hankala suoritus), on myös mahdollista ottaa pihdit kauniiseen (vaikka vasempaan) kätöseensä ja vääntää purkinavaajan terä vastakkaiselle puolelle. Näin siitä on tullut vasenkätisten purkinavaaja, eikä tämän tekeminen vienyt aikaa kuin muutaman sekunnin. Purkinavaaja itsessään on niin halpa, että se ei käytännössä kustanna yhtään mitään.
15. Pelikonsolien ohjaimet, kuvassa Playstationin sixaxis. Kyllä, konsolien peliohjaimissa "nuolinäppäimet", eli ne joilla pelihahmoa yleensä liikutellaan, sijaitsevat paikalla, joihin niihin ylettää oikean käden peukalolla. Kuitenkin tietokonepeleissä hahmoa yleensä liikutetaan W,A,S ja D -näppäimillä, mitkä sijaitsevat paikassa, jossa niitä on kätevin käyttää vasemmalla kädellä. Ikinä koskaan milloinkaan en ole kuullut oikeakätisten (vaikka tunnen hyvin paljon intohimoisia pelaajia), valittavan siitä että näitä näppäimiä ei voi käyttää oikealla kädellä. Taas kerran ilmitulee vasenkätisten dextrofobia, niin ettei sillä oikealla kädellä voi mukamas sitten tehdä yhtikäs mitään. Kaiken lisäksi on olemassa myös vasenkätisille rakennettuja peliohjaimia, että netistä sitten vaan tilaamaan. Kuitenkin terveellisemää olisi mennä vaikka ulos lenkille, eikä hakata sitä padin tattia koko päivää ja yötä peukalot ruvella. Itse en myöskään arvosta koko konsolipelaamista, enkä pelien ohjaamiseen siinä käyettävää mekaniikkaa, padit ovat surkeita kapistuksia, epätarkkoja ja hankalia käyttää verrattuna ylivertaiseen hiiri-näppäimistö-komboon. Lisäksi parhaat pelit ovat tietokoneelle.
16. Luottokorttimasiinan digitaalisen allekirjoituksen näytön kynän johto ei koskaan ole torpeeksi pitkä. Kuvassa mies kirjoittaa oikealla kädellä diginäyttöön siinä puhelinjohdolla kiinni olevalla kynällä allekirjoitustaan. Huom. puhelinjohdolla! Siinä on kierteinen johto ihan sen takia että se venyy! Kyllä on mahdollista kirjoittaa se nimikirjoitus myös vasemmalla kädellä. Ei siinä mitään romaania rustata kuitenkaan, ja joka tapauksessa diginäyttöön tehtävästä autograafista tulee hillittömän ruma, koska näytöt ja kynät ovat epätarkkoja ja täriseviä, eivätkä vastaa oikean kynan ja paperin tuntumaa millään lailla. Vasta lähiaikoina on alkanut tulla virastoihin tuollaisia digihirvityksiä, joista en keksi yhtään hyvää sanaa sanottavaksi. Ne vain hankaloittavat asiakkaan asiointia. Kynä ja paperi on lyömätön yhdistelmä.
17. "TÄMÄ", ja kuvassa on kämmensyrjä, joka on kauttaaltaan harmaan grafiitin peitossa. Kuvatekstin mukaan tämä on myös "PAHIN". No, jos kämmensyrjän likaantuminen lyijykynänjäljestä on vasenkätisten pahin ongelma niin voi voi, kyllä on asiat taas hyvin kun on aikaa ja tarmoa valittaa pikkuasioista. Tiedättekös muuten mitä, minulle on myös käynyt aivan sama juttu lukemattoman monia kertoja, kun olen piirtänyt lyijykynällä. Siinähän ei ole väliä onko vasen- vai oikeakätinen, käsi usein likaantuu silti. Eikä se nyt niin paha ongelma ole kuitenkaan.
18. "...jota varten joku on suunnitellut nämä", edelliseen "ongelmaan" viitaten kuvassa näkyy vasemman käden hanskoja, joissa on vain ranteen ympäri menevä osuus, joka jatkuu kämmenen alaosan peittona ja muodostaa yhden sormen pikkurillin ympärille (tällaisen hanskan myös tekee apteekin halvasta pellavahanskasta saksien avulla voin 30:ssa sekunnissa). Nii-in! Eli aivan turhaa valitusta, kun tällainen hanskakin on keksitty jotta edellistä ongelmaa ei lainkaan enää olisi! Ja miten tämä muka sitten on ongelma?!? Tämähän on nimenomaan ratkaisu ongelmaan!!! Typerykset! Kirjoittaja vielä kehtaa valittaa että "surullisinta on että Buzzfeedin toimituksessa puolet vasenkätisistä käyttää noita hanskoja, häpeällistä!" Häpeällistä? HÄPEÄLLISTÄ?!? Anteeksi mitä? Onko "toimittajan" järki lähtenyt kokonaan pääkopasta? Mitä häpeällistä on käyttää hanskaa? Onhan niitä kumpikätisille tahansa hanskoja esim piirtämistä käsin tai digitaalisella piirtopöydällä helpottamaan tehtyjä. Ei niisää ole mitään häpeällistä. Häpeällistä on ainoastaan koko Buzzfeedin lista sekä joidenkin ärsyttävien vasenkätisten turhanpäiväinen nillitys mitättömistä "pulmista", joiden ratkaiseminen ei kysy muuta kuin hivenen ajattelutyötä. Ei kauheasti taas järki ihmisten päitä pakota.
Kysymykseni vasenkätisille onkin: miksi enemmistön pitäisi alistua vähemmistön tahtoon?
Koska sitähän te tahdotte, älkää yrittäkö muuta väittää, tai verhota agendaanne tasa-arvon löyhään kaapuun, jolla nykyajan vasemmistosuvaitsevaiselitisti voi perustella kaiken itsekkään toimintansa.
Koska oman edun itssekkäästä tavoittelustahan tässä on kyse.
Maailma nyt sattuu olemaan raakennettu oikeakätisille ihan sen takia että suurin osa ihmisistä on oikeakätisiä! Koittakaa ymmärtää ja hyväksyä se. Vasenkätisyydestä johtuvat "haitat" eivät ole mitään verrattuna esimerkiksi epämuodostumista, onnettomuuksista, köyhyydestä, sairauksista tai tyhmyydestä johtuviin haittoihin. Vasenkätisyyden haitat ovat niin mitättömiä että niistä tehtyjen valituslistojen lukeminen saa järkevän ihmisen apen kiehumaan, koska joku kehtaa nillittää naurettavan pienistä asioista, jotka koskettavat vain häntä itseään ja muutamaa hassua muuta, jotka niistä jaksavat välittää paremman tekemisen puutteessa. Tuntuu kuin uhrin statusta hakevat vasenkätiset koittaisivat kalastella jotain säälipisteitä ja niiden avulla erikoisasemaa yhteiskunnassa. Jalustalle nostetaan saavutusten perusteella, ei sen takia että on sattunut syntymään oikea- tai vasenkätiseksi!
Buzzfeed (joka on halpamainen huomionkalastelusivusto) on tehnyt listan, jota en viitsi linkata ettei se saisi lisää katsojia, vasenkätisten kohtaamista "vaikeuksista elämässä".
1. Kierrelehtiöt. Niihin kirjoittaminen kuulemma sattuu vasempaan käteen. Oletteko ottaneet huomioon että yhtä lailla se "sattuu" oikeaan käteen, kun kirjoittaa vasemmanpuolimmaiselle sivulle! Ja jos ei kirjoita kuin joka toiselle sivulle, miksi vasenkätinen kirjoittaisi oikeanpuoleiselle sivulle, jos se kerran sattuu! Jätä ensimmäinen sivu tyhjäksi ja aloita sen taustapuolelta senkin typerys!
2. Kirjoittaminen mappiin. Vasenta kättä taas häiritsevät ne mapin kilpsit, joilla rei'itetyt paperit kiinnitetään siihen. Voi pyhä yksinkertaisuus! Ei voi olla totta ettei aikuinen ihminen keksi ottaa sitä paperia irti siitä mapista, jos siihen on muuten hankala kirjoittaa! Itsekään en juuri koskaan kirjoita mapissa oleviin papereihin, vaan rei'itän vasta valmiiksi kirjoitetut paperit ja kiinnitän ne sitten mappiin. Ei ole vaikeaa, vai onko?
3. "Vain yksi saastainen vasemman käden baseball-hanska koulun liikuntavälinevarastossa". No johan on, ihan kuin ne oikean käden hanskat olisivat yhtään vähemmän hikisiä! Luultavasti vain enemmän, koska oikeakätisiä on enemmän ja useampi on niitä hanskoja silloin käyttänyt.
4. Liian vähän vasenkätisten saksia luokassa. Itse jouduin kärsimään siitä että vasenkätisten saksia oli liikaa. Ei niillä leikkaaminen kivalta tuntunut, mutta oli se täysin mahdollista. Aika pienestä valittamista. Jos kerran on vasenkätinen, niin eikö voi hankkia omia saksia? Itselläni on penaalissa omat (oikeakätiset) sakset. Saksia muutenkin tarvitsee usein silloin kun niitä ei ole joka puolella saatavissa, olivat sitten minkäkätisiä tahansa.
5. Kuulakärkikynät eivät toimi yhtä hyvin kirjoitettaessa vasemmalla kädellä. Tämä johtuu siitä että vasemmalla kirjoitettaessa kynän kuulaa joutuu työntämään, eikä vetämään paperia pitkin, niinkuin normaalisti, ja tällöin mustetta ei tule kynän sisältä itse kuulan pinnalle, ja sitä kautta paperille yhtä paljon. Tämä ei ole kenenkään vika, se on fysiikkaa ja sitä vastaan ei voi taistella. Kirjoita lyijykynällä tai huopakynällä sitten.
6. Mustetta vasemman kämmenen syrjässä. Ja kuvassa on ristisanatehtävä. Ensinnäkin, pakkoko sitä ristisanaa on mustekynällä täyttää, eihän sitä voi korjatakaan jos se menee väärin? Toiseksi, onko pakko laskea se käsi siihen päälle heti kun muste on vielä märkää, koska ristisanaa ei täytetä niin nopeasti kuin kirjoitusvihkoa, siinä on hyvää aikaa antaa musteen kuivua miettiessä seuraavaa sanaa. Kolmanneksi, sama "ongelma" koskee myös oikeakätisiä! Ristisanaa täytetään yleensä sattumanvaraisessa järjestyksessä, joten sanoja voi tipahdella minne puolelle ristikkoa tahansa. Tällöin kumpi tahansa käsi kirjoittaakin, voi joutua vasta kirjoitetun sanan päälle. Antakaa sen musteen kuivua ja tehkää lyijykynällä hyvät ihmiset.
7. Kyynärpäiden törmääminen ruokapöydässä oikeakätisen kanssa. Kuvassa vasenkätinen tyttö ja oikeakätinen poika istuvat pöydän ääressä ja heidän syömäkäsiensä kyynärpäät menevät ristiin. Ei kenellekään tullut mieleen asettaa ruokailijoita toisinpäin, toistensa paikoille?!? Silloinhan kummankin ruokailukädelle jäisi mahdollisimman paljon tilaa. Ei tietenkään tullut mieleen, kun pitää olla niin tyhmä.
8. "Ipadin Kindle-sovelluksella vasen puoli on takasivu". Tarkoittaen että kun Ipadilla luetaan virtuaalista "kirjaa", ja jos vasenkätinen haluaa pitää pädiänsä vasemmassa kädessä, on hänen siirrettävä kättään peräti viitisentoista senttiä ruudun oikealle laidalle tehdäkseen pienen liikkeen kääntääkseen sivua. Onpas nyt ihan hirvittävä vaiva! Onkohan oikeankin kirjan sivujen kääntäminen ihan ylivoimainen tehtävä nykyajan pullamössösukupolvelle, joka on tottunut saaman kaiken internetin syövereistä näyttöpäätteelle esitettynä? Ja mikä siinä on ettei sitä oikeata kättä voi käyttää sitten yhtään mihinkään, kun ei se kelpaa pienenpienen sormieleen tekemiseen, eikä myöskään itse peräti 652 grammaa painavan laitteen pitelemiseen? Minä ainakin osaan käyttää vasenta kättäni kaikenlaiseen toimintaan, ehkä kirjoitusta ja piirtämistä lukuun ottamatta. Ja jos on niin kova paikka, niin osta se oikea Kindle sitten! Siinä on sivunkääntönappi kummallakin reunalla, ja se on muutenkin parempi kuin Applen ylihintaiset designroskatuotteet (Kindlessä on edullisuuden lisäksi paremmin lukemiseen soveltuva silmiä ärsyttämätön näyttö).
9. Auton ajajan juomakupin pidike on oikealla puolella. Huoh! Jälleen kerran, mitä idiotismia! Ensinnäkin, mikä pakko on juoda samalla kun ajaa, se on häiriötekijä, joka voi pahimmillaan johta liikenneonnettomuuteen. Toiseksi, ei se kuppi mahdu olemaan siellä vasemmalla puolella, koska siinä on auton ovi! Kolmanneksi, eivätkö vasenkätiset osaa juoda kuppi oikeassa kädessä?!? Ei voi olla niin hankalaa, minä juon monesti vasemmalla kädellä, minulle on aivan samalla kummalla kädellä mukia tai lasia pitelen. Neljänneksi, englantilaiset autot ovat peilikuvia muunmaalaisista, niissä on ratti oikealla ja kupinpidike vasemmalla (jos sellainen siis autosta ylipäätään löytyy), enkä ole ikinä kuullut kenenkään oikeakätisen valittavan että kupinpidike olisi väärällä puolella englantilaisissa autoissa. Jos se harmittaa niin vietävästi, niin voi sitten varmaan hankkia sen Anglobiilin. Tai muuttaa ihan suoraan engelsmannien maahan. Tai vaikka käpertyä omaan surkeaan pikkumaisuuteensa ja kadota olemassaolon piiristä.
10. Näppäimistön numerotaulukko (numpad) on oikeassa laidassa. Argh! Minun kannettavassa tietokoneessani ei ole numpadia ollenkaan. Se ei haittaa, sillä NÄPPÄIMISTÖSSÄ ON MUUTENKIN NUMEROT!!! Ihan siinä aakkosten yläpuolella. Jos jossakin näppäimistössä on erillinen numeronäppäimistö, on se vain bonusta, siis niille jotka sitä ylipäätään tykkäävät käyttää, itse en siitä tykkää enkä sitä tarvitse mihinkään. Nopeammin numerot saa kirjoitettua siitä kirjainten yläpuolelta, koska kirjoittavat kädet ovat joka tapauksessa sillä kohdin. Myöskään ei liene mahdotonta siirtää sitä vasenta kättään hieman sinne näppäimistön oikealle reunalle, silloin harvoin kun numpadia tarvitsee käyttää. Ja jos se on liian hankalaa, voisitte ehkä opetella myös oikealla kädellä kirjoittamaan niitä numeroita. Ei voi olla liikaa vaadittu, vai ettekai väitä että kirjoitatte näppäimistöllä vain yhdellä kädellä? Jostain kumman syystä minulta onnistuu sekä kirjainten että numeroiden kirjoittaminen oikealla ja vasemmalla kädellä, tiedä sitten mikä vasenkätisten oikeassa kädessä on taas vialla. Kaiken kukkuraksi on olemassa irroitettavia numpadeja, lähinnä pelikäyttöön tarkoitettuja, jotka voi kiinnittää pöytäkoneen näppäimistön kummalle tahansa sivulle. Ostakaa sinisterit sellainen, jos niin laiskottaa siirtää vähän sitä kättä.
11. "Vasenkätiset kuolevat nuorempina". Valetta. Perustuu ikivanhoihin tilastoihin, joiden keräämisen aikaan monet vasenkätiset oli opetettu jo lapsena oikeakätisiksi, minkä takia vanhojen ihmisten ikäluokassa ei ollut juurikaan vasenkätisiä, koska useimmat heistä ilmoittivat itsensä oikeakätisiksi. Tästä sitten pääteltiin virhellisesti että vasenkätiset olivat jo kuolleita siihen ikään mennessä, ja tilastovirheen synnyttämä myytti oli valmis. Voitaisiinko jo hylätä tämä urbaanilegenda. Se ei muuten ollut kysymys. Ainut minkä tuo tilasto todistaa, on se että vasenkätinen voi opetella oikeakätiseksi, niin kuin oikeakätinenkin vasenkätiseksi, tai kumpikätinen tahansa kumpikinkätiseksi.
12. "Nämä pöydät", ja kuvassa on yliopiston luentosalin nousevien penkkirivien jokaisen penkin vieressä (oikealla puolella) olevia pikkuruisia pöydäntynkiä. Tuollaisia pöytiä on todella harvassa paikkaa, Suomessa niitä ei varmastikaan ole, sillä en ole eläissäni moisia missään nähnyt. Kyseessä on yleensäkin muistiinpanopöydän huono suunnittelu, koska se on kumpikätiselle tahansa liian pieni minkäänlaista järkevää käyttöä ajatellen. Vasenkätinen voi toki tuntea olonsa vielä oikeakätistä hankalammaksi tässä nimenomaisessa tilanteessa, mutta siitäkin selviäisi pienellä ja vaivattomalla maalaisjärjen käytöllä: mtäpä jos vasenkätinen menetkin sellaiselle tuolille istumaan, jonka vasemmalla puolella on tyhjä istuin. Nimittäin silloin voit käyttää vasemmalla puolella olevaa pöytää alustana, se on varsin lähellä kuitenkin. Helppoa, jos osaa käyttää omia aivojaan!
13. Mittakupit, joissa on kahva toisella puolella, ja kun sitä pitää vasemmalla kädellä, näkee kupista metrijärjestelmän mukaisen mitta-asteikon, kuppien ja unssien ollessa vastakkaisella puolella. Hohhoijakkaa! Amerikkalaiset, tässä pikku vinkki teille: luopukaa jo muista kuin SI-järjestelmän mukaisista asteikoista, ne ovat epätieteellisiä, epäkäytännöllisiä, vanhentuneita ja aiheuttavat hankaluuksia kaikkien muiden kanssa. Tämän jälkeen mitään "ongelmaa" vasenkätisillekään kupinpitelijöille ei ole, koska sama mitta-asteikko voidaan painaa mittakupin kummallekin puolelle. Joka tapauksessa, en taaskaan ymmärrä miten vaikeaa sitä kuppia voi olla pitää oikealla kädellä? Esimerkiksi leipätaikinaa sekoittaessani pidän sekoituskauhaa oikeassa kädessäni (koska se on vahvempi, ja sekoittaminen tarvitsee voimaa) ja vasemmalla kädellä kaadaan jauhoja ja muita aineita kulhoon. Miksi ei vasenkätinen muka osaa annostella oikealla kädellään ainesosia? Sitäpaitsi jos se nyt sitten on aivan mahdotonta, niin voi siitä kupista pitää muualtakin kiinni kuin vain siitä korvasta. Ja vielä: kuvassa oleva kuppi on läpinäkyvää muovia, siitähän näkee läpi sen vastakkaisellakin puolella olevan mitta-asteikon!
14. Amerikkalainen purkinavaaja. Plääh, se on huono ja epäkäytännöllinen iso mötikkä muutenkin. Suomalainen purkinavaaja, yksinkertaisista yksinkertaisin, pieni teräslätkä, jossa on hainevää muistuttava terä, on paras purkinavaaja kaikista. Hankkikaa sellainen, sitä voi käyttää kummalla kädellä tahansa, oikealla kädellä myötäpäivään purkin reunaa pitkin, vasemmalla kädellä vastapäivään. Jos vastapäivään purkin avaaminen tuntuu liian haasteelliselta (ei vaatisi vähääkään opettelua, mikä on nykyihmiselle ylitsepääsemättömän hankala suoritus), on myös mahdollista ottaa pihdit kauniiseen (vaikka vasempaan) kätöseensä ja vääntää purkinavaajan terä vastakkaiselle puolelle. Näin siitä on tullut vasenkätisten purkinavaaja, eikä tämän tekeminen vienyt aikaa kuin muutaman sekunnin. Purkinavaaja itsessään on niin halpa, että se ei käytännössä kustanna yhtään mitään.
15. Pelikonsolien ohjaimet, kuvassa Playstationin sixaxis. Kyllä, konsolien peliohjaimissa "nuolinäppäimet", eli ne joilla pelihahmoa yleensä liikutellaan, sijaitsevat paikalla, joihin niihin ylettää oikean käden peukalolla. Kuitenkin tietokonepeleissä hahmoa yleensä liikutetaan W,A,S ja D -näppäimillä, mitkä sijaitsevat paikassa, jossa niitä on kätevin käyttää vasemmalla kädellä. Ikinä koskaan milloinkaan en ole kuullut oikeakätisten (vaikka tunnen hyvin paljon intohimoisia pelaajia), valittavan siitä että näitä näppäimiä ei voi käyttää oikealla kädellä. Taas kerran ilmitulee vasenkätisten dextrofobia, niin ettei sillä oikealla kädellä voi mukamas sitten tehdä yhtikäs mitään. Kaiken lisäksi on olemassa myös vasenkätisille rakennettuja peliohjaimia, että netistä sitten vaan tilaamaan. Kuitenkin terveellisemää olisi mennä vaikka ulos lenkille, eikä hakata sitä padin tattia koko päivää ja yötä peukalot ruvella. Itse en myöskään arvosta koko konsolipelaamista, enkä pelien ohjaamiseen siinä käyettävää mekaniikkaa, padit ovat surkeita kapistuksia, epätarkkoja ja hankalia käyttää verrattuna ylivertaiseen hiiri-näppäimistö-komboon. Lisäksi parhaat pelit ovat tietokoneelle.
16. Luottokorttimasiinan digitaalisen allekirjoituksen näytön kynän johto ei koskaan ole torpeeksi pitkä. Kuvassa mies kirjoittaa oikealla kädellä diginäyttöön siinä puhelinjohdolla kiinni olevalla kynällä allekirjoitustaan. Huom. puhelinjohdolla! Siinä on kierteinen johto ihan sen takia että se venyy! Kyllä on mahdollista kirjoittaa se nimikirjoitus myös vasemmalla kädellä. Ei siinä mitään romaania rustata kuitenkaan, ja joka tapauksessa diginäyttöön tehtävästä autograafista tulee hillittömän ruma, koska näytöt ja kynät ovat epätarkkoja ja täriseviä, eivätkä vastaa oikean kynan ja paperin tuntumaa millään lailla. Vasta lähiaikoina on alkanut tulla virastoihin tuollaisia digihirvityksiä, joista en keksi yhtään hyvää sanaa sanottavaksi. Ne vain hankaloittavat asiakkaan asiointia. Kynä ja paperi on lyömätön yhdistelmä.
17. "TÄMÄ", ja kuvassa on kämmensyrjä, joka on kauttaaltaan harmaan grafiitin peitossa. Kuvatekstin mukaan tämä on myös "PAHIN". No, jos kämmensyrjän likaantuminen lyijykynänjäljestä on vasenkätisten pahin ongelma niin voi voi, kyllä on asiat taas hyvin kun on aikaa ja tarmoa valittaa pikkuasioista. Tiedättekös muuten mitä, minulle on myös käynyt aivan sama juttu lukemattoman monia kertoja, kun olen piirtänyt lyijykynällä. Siinähän ei ole väliä onko vasen- vai oikeakätinen, käsi usein likaantuu silti. Eikä se nyt niin paha ongelma ole kuitenkaan.
18. "...jota varten joku on suunnitellut nämä", edelliseen "ongelmaan" viitaten kuvassa näkyy vasemman käden hanskoja, joissa on vain ranteen ympäri menevä osuus, joka jatkuu kämmenen alaosan peittona ja muodostaa yhden sormen pikkurillin ympärille (tällaisen hanskan myös tekee apteekin halvasta pellavahanskasta saksien avulla voin 30:ssa sekunnissa). Nii-in! Eli aivan turhaa valitusta, kun tällainen hanskakin on keksitty jotta edellistä ongelmaa ei lainkaan enää olisi! Ja miten tämä muka sitten on ongelma?!? Tämähän on nimenomaan ratkaisu ongelmaan!!! Typerykset! Kirjoittaja vielä kehtaa valittaa että "surullisinta on että Buzzfeedin toimituksessa puolet vasenkätisistä käyttää noita hanskoja, häpeällistä!" Häpeällistä? HÄPEÄLLISTÄ?!? Anteeksi mitä? Onko "toimittajan" järki lähtenyt kokonaan pääkopasta? Mitä häpeällistä on käyttää hanskaa? Onhan niitä kumpikätisille tahansa hanskoja esim piirtämistä käsin tai digitaalisella piirtopöydällä helpottamaan tehtyjä. Ei niisää ole mitään häpeällistä. Häpeällistä on ainoastaan koko Buzzfeedin lista sekä joidenkin ärsyttävien vasenkätisten turhanpäiväinen nillitys mitättömistä "pulmista", joiden ratkaiseminen ei kysy muuta kuin hivenen ajattelutyötä. Ei kauheasti taas järki ihmisten päitä pakota.
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Älykkyyden ja tyhmyyden tabu näkyy persoonallisuustestissäkin
Tein persoonallisuustestin Psykoterapiakeskuksen sivuilla, joka ei sinänsä tuonut valoon mitään uutta eikä mullistavaa, mutta joka sai minut ärtymään vastausten selittelyllään.
Esimerkkinä siitä että älykkyys on yhä tabu, toimii hyvin Psykoterapiakeskuksen persoonallisuustesti, jossa on viisi persoonallisuuden peruspiirrettä: ulospäinsuuntautuneisuus, mielikuvituksellisuus, emotionaalinen tasapainoisuus, sovinnollisuus ja eläytymiskyky.
Kaikista näistä persoonallisuuden piirteistä on esitetty sekä hyviä että huonoja puolia, paitsi yhdestä, älyllisyys/mielikuvitus-kohdasta. Katsotaanpa:
Ulospäinsuuntautuneisuus:
Hyvät ominaisuudet: verbaalinen, puhelias, esteetön, tarmokas, aloitekykyinen, toimelias.
Huonot ominaisuudet: pidättyväinen, vähemmän seikkailuhaluinen, vähemmän puhelias, ujo, arka, estynyt.
Sovinnallisuus:
Hyvät ominaisuudet: lämmin, sydämellinen, ymmärtäväinen, innokas, yhteistyökykyinen, luottavainen, auttavainen, mukava, miellyttävä.
Huonot ominaisuudet: viileä, vähemmän ystävällinen, epäluuloinen, helposti ärtyvä.
Tunnollisuus:
Hyvät ominaisuudet: luotettava, päämäärätietoinen, järjestelmällinen, systemaattinen, perusteellinen, kunnollinen, järkevä.
Huonot ominaisuudet: epäjohdonmukainen, sattumavarainen, huolimaton, välinpitämätön, epäluotettava, sekava.
Emotionaalinen tasapaino:
Hyvät ominaisuudet: rento, kiihtymätön, järkyttymätön, ei-kateellinen.
Huonot ominaisuudet: herkkä, tunteellinen, altis, temperamenttinen, helposti loukkaantuva, pelokas, epävarma, jännittynyt, kateelllinen.
Älyllisyys/mielikuvitus:
Hyvät ominaisuudet: luova, kekseliäs, innovatiivinen, avoin, syvällinen, ymmärtäväinen, intellektuaalinen, älykäs, kompleksinen, omaperäinen, persoonallinen.
Huonot ominaisuudet: "ei ehkä arvosta luovuutta, omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä yhtä korkeasti kuin korkeimpia pisteitä saanut. Hän saattaa olla vähemmän mietteliäs, utelias tai tiedonhaluinen kuin ääri-älyllinen henkilö ja enemmän piintynyt tavoissansa."
Kaikista neljästä ensimmäisestä persoonallisuuden piirteestä on keksitty sekä hyviä että huonoja puolia, mutta viidennen kohdalla samaa ei voi sanoa. Kun sen nimikin on älyllisyys/mielikuvitus, sana älykkyys on haluttu jättää tahallaan pois. Tämä siksi ettei kenellekään nyt varmasti tulisi paha mieli, jos vain sattuu olemaan tyhmä. Hyvät alyllisyyden/mielikuvituksen ominaisuudet ovat oikeastikin hyviä piirteitä ihmisessä, joiden joukossa myös älykäs mainitaan. Huonoissa ominaisuuksissa ei kuitenkaan sanallakaan viitata tyhmyyteen, jälkeenjääneisyyteen, älyttömyyteen, tai tylsämielisyyteen, mitä sen kuitenkin pitäisi edustaa. Jos tässä testiosiossa henkilö on saanut huonot pisteet, saattaa hän olla Psykoteapiakeskuksen mukaan vähemmän miettelies, utelias tai tiedonhaluinen kuin ÄÄRI-ÄLYLLINEN henkilö. Ääri-älyllinen. Ihan kuin vain ääri-älykäs henkilö, jokin nero olisi mietteliäs, utelias tai tiedonhaluinen. Jokaisen tulisi olla. Jos joku ei ole, hän ei saata olla hieman vähemmän kiinnostunut näistä asioista kuin ääri-älyllinen henkilö, ehei, hän on yksinkertaisesti tyhmä. Testin mukaan tyhmä ihminen ei ehkä arvosta luovuutta, omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä yhtä korkeasti kuin fiksu ihminen. Karkeaa yksinkertaistamista, sillä tyhmä ei tajua taiteista eikä tieteistä mitään, koska hänen aivokapasiteettinsa ei siihen riitä. Täysin turhaa, virheellistä ja haitallistakin on ruveta paapomaan typeryksiä tässäkin asiassa. Tyhmiä ihmisiä on, itse asiassa suurin osa maapallon väestöstä on tyhmyreitä. Hyväksykää jo tosiasia, senkin suvaitsevaiset!
Ja mikäli jotakuta kiinnostaa, tulokseni persoonallisuustestistä olivat seuraavanlaiset (asteikolla −10 - 10):
Ulospäinsuuntautuneisuus: −3 (vihaan tuntemattomia ihmisiä, he eivät kiinnosta minua)
Sovinnallisuus: 1 (minun mielipiteeni ja tapani on oikein, muut ovat väärässä)
Tunnollisuus: 8 (suoritan aina velvollisuuteni kunnialla loppuun asti)
Emotionaalinen tasapaino: 1 (olen herkkä ihminen, minkä takia sain tästä korkeat pisteen, mutten ole kuitenkaan epävakaa)
Älykkyys/mielikuvitus: 9,5 (olen älykkäämpi kuin kukaan koskaan tapaamistani ihmisistä, ei millään pahalla)
Esimerkkinä siitä että älykkyys on yhä tabu, toimii hyvin Psykoterapiakeskuksen persoonallisuustesti, jossa on viisi persoonallisuuden peruspiirrettä: ulospäinsuuntautuneisuus, mielikuvituksellisuus, emotionaalinen tasapainoisuus, sovinnollisuus ja eläytymiskyky.
Kaikista näistä persoonallisuuden piirteistä on esitetty sekä hyviä että huonoja puolia, paitsi yhdestä, älyllisyys/mielikuvitus-kohdasta. Katsotaanpa:
Ulospäinsuuntautuneisuus:
Hyvät ominaisuudet: verbaalinen, puhelias, esteetön, tarmokas, aloitekykyinen, toimelias.
Huonot ominaisuudet: pidättyväinen, vähemmän seikkailuhaluinen, vähemmän puhelias, ujo, arka, estynyt.
Sovinnallisuus:
Hyvät ominaisuudet: lämmin, sydämellinen, ymmärtäväinen, innokas, yhteistyökykyinen, luottavainen, auttavainen, mukava, miellyttävä.
Huonot ominaisuudet: viileä, vähemmän ystävällinen, epäluuloinen, helposti ärtyvä.
Tunnollisuus:
Hyvät ominaisuudet: luotettava, päämäärätietoinen, järjestelmällinen, systemaattinen, perusteellinen, kunnollinen, järkevä.
Huonot ominaisuudet: epäjohdonmukainen, sattumavarainen, huolimaton, välinpitämätön, epäluotettava, sekava.
Emotionaalinen tasapaino:
Hyvät ominaisuudet: rento, kiihtymätön, järkyttymätön, ei-kateellinen.
Huonot ominaisuudet: herkkä, tunteellinen, altis, temperamenttinen, helposti loukkaantuva, pelokas, epävarma, jännittynyt, kateelllinen.
Älyllisyys/mielikuvitus:
Hyvät ominaisuudet: luova, kekseliäs, innovatiivinen, avoin, syvällinen, ymmärtäväinen, intellektuaalinen, älykäs, kompleksinen, omaperäinen, persoonallinen.
Huonot ominaisuudet: "ei ehkä arvosta luovuutta, omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä yhtä korkeasti kuin korkeimpia pisteitä saanut. Hän saattaa olla vähemmän mietteliäs, utelias tai tiedonhaluinen kuin ääri-älyllinen henkilö ja enemmän piintynyt tavoissansa."
Kaikista neljästä ensimmäisestä persoonallisuuden piirteestä on keksitty sekä hyviä että huonoja puolia, mutta viidennen kohdalla samaa ei voi sanoa. Kun sen nimikin on älyllisyys/mielikuvitus, sana älykkyys on haluttu jättää tahallaan pois. Tämä siksi ettei kenellekään nyt varmasti tulisi paha mieli, jos vain sattuu olemaan tyhmä. Hyvät alyllisyyden/mielikuvituksen ominaisuudet ovat oikeastikin hyviä piirteitä ihmisessä, joiden joukossa myös älykäs mainitaan. Huonoissa ominaisuuksissa ei kuitenkaan sanallakaan viitata tyhmyyteen, jälkeenjääneisyyteen, älyttömyyteen, tai tylsämielisyyteen, mitä sen kuitenkin pitäisi edustaa. Jos tässä testiosiossa henkilö on saanut huonot pisteet, saattaa hän olla Psykoteapiakeskuksen mukaan vähemmän miettelies, utelias tai tiedonhaluinen kuin ÄÄRI-ÄLYLLINEN henkilö. Ääri-älyllinen. Ihan kuin vain ääri-älykäs henkilö, jokin nero olisi mietteliäs, utelias tai tiedonhaluinen. Jokaisen tulisi olla. Jos joku ei ole, hän ei saata olla hieman vähemmän kiinnostunut näistä asioista kuin ääri-älyllinen henkilö, ehei, hän on yksinkertaisesti tyhmä. Testin mukaan tyhmä ihminen ei ehkä arvosta luovuutta, omaperäisyyttä ja kekseliäisyyttä yhtä korkeasti kuin fiksu ihminen. Karkeaa yksinkertaistamista, sillä tyhmä ei tajua taiteista eikä tieteistä mitään, koska hänen aivokapasiteettinsa ei siihen riitä. Täysin turhaa, virheellistä ja haitallistakin on ruveta paapomaan typeryksiä tässäkin asiassa. Tyhmiä ihmisiä on, itse asiassa suurin osa maapallon väestöstä on tyhmyreitä. Hyväksykää jo tosiasia, senkin suvaitsevaiset!
Ja mikäli jotakuta kiinnostaa, tulokseni persoonallisuustestistä olivat seuraavanlaiset (asteikolla −10 - 10):
Ulospäinsuuntautuneisuus: −3 (vihaan tuntemattomia ihmisiä, he eivät kiinnosta minua)
Sovinnallisuus: 1 (minun mielipiteeni ja tapani on oikein, muut ovat väärässä)
Tunnollisuus: 8 (suoritan aina velvollisuuteni kunnialla loppuun asti)
Emotionaalinen tasapaino: 1 (olen herkkä ihminen, minkä takia sain tästä korkeat pisteen, mutten ole kuitenkaan epävakaa)
Älykkyys/mielikuvitus: 9,5 (olen älykkäämpi kuin kukaan koskaan tapaamistani ihmisistä, ei millään pahalla)
Miksi kiltti mies ei saa naista, eikä nainen löydä kilttiä miestä
Naiset rakastuvat renttuihin. "Nice-guy" -tyyppiset kiltit miehet jäävät ilman seksiä ja tyttöystävää. Macho-alfaurokset keräävät kaikki parhaat naiset itselleen. Tällaista kuulee usein väitettävän, ja totta se myös on. Joskaan juuri kukaan ei ymmärrä syytä siihen, miksi näin on. Jos ihmiset ymmärtäisivät kaikki tähän tilanteeseen johtavat syyt, ei tätä tilannetta olisi edes olemassa.
Tarina on toistunut samanlaisena lukemattomia kertoja, ja se on seuraavanlainen:
Esimerkiksi lukioaikana samassa koulussa on kaunis nainen, ujo nörttipoika, sekä urheilijanuorukainen. Kaunis nainen on menevä ja juhlimisesta nauttiva hedonistinen yksilö, joka etsii poikaystävää samalla kun tapailee monia miehiä. Ujo nörttipoika ei ole koskaan ollut naisen kanssa sängyssä, ei edes pussannut naista, tai pitänyt sellaista kädestä. Hänellä on kuitenkin samanlaiset murrosiän tuomat tunteet kuin kaikilla muillakin miehillä. Hän on kateellinen urheilijanuorukaisen kaltaisille alfa-uroksille, machotyypeille, jotka vaikuttavat hänestä totaalisilta idiooteilta ja törkimyksiltä. Urheilijanuorukainen kuitenkin saa kaikki naiset, kenet tahansa hän haluaakin. Hän kohtelee naisia epäkunnioittavasti ja jättää heidät usein yhden yön jälkeen, joskus vähän pidemmänkin suhteen jälkeen. Ujo nörttipoika tahtoisi kovasti saada itselleen tyttöystävän, ja hänelle kelpaisi melkein kuka tahansa, mutta eniten hän haluaisi olla sen koulun kauneimman ja suosituimman tytön kanssa, koska kukapa ei haluaisi? Ja koska hän ei tunne tuota tyttöä kovinkaan hyvin, hänen ihastuksensa perustuu vain tytön suosioon ja tämän ulkonäköön, joka tietenkin on tyrmäävän kaunis, koska tässä nyky-yhteiskunnassamme naisista suosituimmiksi nousevat vain ne kaikista kauneimmat, riippumatta siitä mitä nämä tekevät. Suosituimmaksi heidät nostavat miehet, jotka haluavat aina katsella ja haaveilla niistä kaikkein kauneimmista naisista.
Nörtillä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta saada tuota kaunista naista tyttöystäväkseen, koska nainen ei edes tiedä että hän haluaa tätä. Jos poika on kovin ujo, hän tyytyy vain seuraamaan ihastuksensa kohdetta salaa, eikä uskalla puhua tälle. Vähän rohkeampi poika vaihtaa joskus sanan tai pari tuon ihastuksensa kanssa, mutta tämä ei pidä häntä hyvänpäiväntuttua kummempana koulukaverina. Vielä vähän rohkeampi poika (joka ei siltikään ole vielä perinteistä rohkean määritelmää lähelläkään) on ehkä päässyt tuon ihailemansa naisen kaveriksi, jopa hyvin läheiseksi kaveriksi asti. Kuitenkin vain kaveriksi. Ei poikaystäväksi. Ja tästä "suhde" ei milloinkaan etene pitemmälle. "Suhde" lainausmerkeissä, koska kyseessä on vain yksipuolinen suhde, ei parisuhde. Vain mies rakastaa naista, nainen ei ole tippaakaan kiinnostunut miehestä. Usein kaunis nainen ei edes ymmärrä että nörttipoika haluaisi olla enemmän kuin vain kavereita tämän kanssa. Ja jos ymmärtääkin, niin hän ei anna pojan tietää että ymmärtää. Koska nainen ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut tällaisesta miehestä.
Nörttipoika ei koskaan tee siirtoa aloittaakseen itse suhteen, sillä hän on epävarma tuloksesta, koska hän ei tiedä mitä nainen vastaisi. Sen takia että hän rakastaa tuota naista eniten maailmassa (niin hän ainakin kuvittelee), hän pelkää kaikkein eniten sitä, että tämä sanoisi ei, jos hän kysyisi tätä ulos. Koska poika ei kuvittele pystyvänsä elämään ilman tuota naista, on hänen mielestään jopa parempi että hän ei kysy tätä ulos niin kauan kuin hän on epävarma lopputuloksesta. Hän ajattelee että on parempi pysyä edes kaverina ja saada olla rakastamansa naisen lähellä, kuin kysyä tätä ulos ja saada kieltävä vastaus, jolloin he eivät enää voisi olla kavereita. Sillä jos mies kysyy naista ulos, johon on hirvittävän ihastunut ja he ovat olleet hyviä kavereita jo pitkään, ja naiselle vasta silloin selviää että mies on hänestä kiinnostunut, ei heidän kaveruutensakaan voi jatkua. Nainen tajuaa että mies on ollut hänen kaverinsa vain sen takia että pääsisi joskus hänen tyttöystäväkseen eikä hän halua olla sellaisen miehen kaveri. Kaveruussuhteen jatkaminen yksipuolisen rakkaudentunnustuksen jälkeen on mahdotonta, koska se muuttuisi erittäin kiusalliseksi kummallekin osapuolelle. Joskus nainen tällaisessa tilanteessa valehtelee miehelle, että olkaamme vain kavereita, mutta ei sitten kuitenkaan koskaan enää tapaa tuota miestä eikä pidä minkäänlaista yhteyttä tähän. Tämä on väärin, kyllä sen voi sanoa suoraan että "En usko että meistä olisi tullut mitään, emmekä ikävä kyllä voi olla enää kavereitakaan, koska olet yhä ihastunut minuun ja kaveruutemme olisi liian vaivaannuttavaa minulle."
Nörttipojan mielestä kauniit tytöt tapailevat vain pahoja poikia, joihin urheilijanuorukainen ilman muuta kuuluu. Pahat pojat ovat hyvännäköisiä, lihaksikkaita, vahvoja, rohkeita, itsevarmoja, menestyviä ja suosittuja. Tottakai kaikki tytöt haaveilevat heistä. Pahoja heistä (joistain, ei kaikista) tekee se, että he käyttävät ulkonäkönsä ja vaikutusvaltansa luomaa valtaa väärin, he tapailevat kaikkia naisia, mutta jättävät heidät usein omilleen, kun kyllästyvät heihin. Pahat pojat yksinkertaisesti eivät halua sitoutua, koska he voivat tehdä sen myöhemminkin, he haluavat nauttia sinkkuuden ja naisten tapailun kaikista eduista, eli ilmaisesta seksistä ilman vastuunkantoa. Tämä tekee heistä pahoja poikia.
Naiset ovat kiinnostuneet pahoista pojista edellämainittujen seikkojen ansiosta. Naiset tahtovat menestyneen miehen, eivät pelkuriluuseria. Mitä suositumpi ihminen on, sitä enemmän hänellä on ihailijoita, jotka tahtoisivat olla hänen kanssaan. Tämä pätee sekä miehiin (pahat pojat = alfaurokset = machot), sekä naisiin (kaunottaret = jääkuningattaret = nymfomaanit). Tällaiset ns. ylemmän luokan miehet ja naiset voivat käytännössä valita kenen kanssa haluavat olla. Niin sanotut alemman tason miehet, joihin nörttipojatkin kuuluvat, eivät saa tällaisia ylemmän tason naisia millään keinolla. Nörttipoikien kriteerit parinvalinnassa ovat kuitenkin liian korkealla. Hei eivät vilkaisekaan nörttityttöjä, koska nämä ovat useimmiten ylipainoisia ja rumia henkilöitä. Aivan kuten monet nörttipojatkin ovat ylipainoisia ja rumia. Tai sitten hirveitä luikkuja, joilla on riisikepit käsivarsina. Alemman tason miehet kuvittelevat saavansa ylemmän tason naisen, mutta ei heillä oikeasti ole siihen mahdollisuuksia. Auttaisi toki jos he kävisivät suihkussa säännöllisesti, pitäisivät puhtaita ja tyylikkäitä vaatteita, parturoisivat kuontalonsa silloin tällöin, kävelisivät ryhdissä ja muutenkin pitäisivät huolta itsestään enemmän.
Pieninä elämänohjeina saatettakoon siis kaikkien tyttöystävästä haaveilevien ujojen poikien tietoisuuteen seuraavat seikat:
Sinä olet varmaankin ujo, hiljainen, sisäänpäinkääntynyt, introvertti, ja pelkäät kovasti sosiaalisia tilanteita, eritoten tyttöjen pyytämistä ulos. Tämä on suurin ongelmasi. Tarvitset lisää itsevarmuutta. Sitä voit saada ajattelemalla että naisetkin ovat ihmisiä siinä missä sinäkin. Jonkun pyytäminen ulos ei ole maailman suurin asia vaikka se saattaa siltä tuntuakin, eikä kieltävä vastaus oikeasti romahduta maailmaa. Torjutuksi tuleminen tuntuu kyllä todella pahalta, mutta siitä pääsee yli, sitä nopeammin mitä nopeammin tajuat että meri on täynnä kaloja. Eli onki vain uudelleen veteen.
Tyttöystävän hankinnassa myös auttaa se että pidät itsestäsi huolta. Sinun täytyy olla haluttava. Siispä peseydy säännöllisesti, käy suihkussa, harjaa hampaasi, käytä suuvettä jos henkesi haisee, kampaa hiuksesi, käy parturissa hankkimassa tyylikäs kampaus. Sijoita hieman tyylikkäisiin vaatteisiin (klassiset pukimet käyvät aina, toisin kuin uusimmat ja erikoisimmat muotioikut, jotka saavat sinut näyttämään trendipelleltä, joka yrittää liikaa) ja kanna niitä ryhdikkäästi. Esiinny itsevarmasti kun pyydät jotakuta ulos kanssasi, mutta älä näyttele muuta kuin olet.
Kaikista tärkeimpänä ohjeena voin sanoa että älä ole liian helppo saalis! Naiset siinä kuin miehetkin tykkäävät "saalistamisesta" kumppaninvalinnassa, joka ei nyt tarkoita mitään muuta kuin sitä että jos koko ajan kiehnäät heidän ympärillään etkä jätä heitä hetkenkään rauhaan, se saa heidät tuntemaan vastenmielisyyttä sinua kohtaan. Sinun täytyy ottaa vähän etäisyyttä ja antaa heidänkin haluta sinua. Jos halu on vain yksipuolista, siitä ei koskaan seuraa mitään. Naiset haluavat jahdata sinua, eivät niin että vain sinä jahtaat heitä. Varsinkaan ei kannata juosta naiselta toiselle jahtaamassa heitä kaikkia samaan aikaan, kun sana leviää, maineesi on mennyt, etkä enää tule saamaan ketään niissä piireissä.
Vielä sananen: katso ympärillesi poika, harrastuksista löydät varmasti samanmielisiä vastakkaisenkin sukupuolen edustajia. Sellaiset ovat ehdottomasti parhaita vaihtoehtoja, koska tykkäävät jo valmiiksi joistakin samoista asioista kuin sinä.
Ja erittäin tärkeänä loppukaneettina: naiset ovat ihmisiä siinä missä miehetkin. Kohtele KAIKKIA ihmisiä tasavertaisesti, älä nosta itseäsi muiden yläpuolelle. Kaikkia ovat yksilöitä ja vastuussa vain omista tekemisistään ja elämistään. Ketään toista ei voi omistaa. Naiset eivät ole esineitä, jotka on tarkoitettu sinua varten. Ketään ei ole tarkoitettu sinua varten, mutta jos osaat olla hyvä muille, varmasti vielä löydät jonkun joka on hyvä sinulle.
Tarina on toistunut samanlaisena lukemattomia kertoja, ja se on seuraavanlainen:
Esimerkiksi lukioaikana samassa koulussa on kaunis nainen, ujo nörttipoika, sekä urheilijanuorukainen. Kaunis nainen on menevä ja juhlimisesta nauttiva hedonistinen yksilö, joka etsii poikaystävää samalla kun tapailee monia miehiä. Ujo nörttipoika ei ole koskaan ollut naisen kanssa sängyssä, ei edes pussannut naista, tai pitänyt sellaista kädestä. Hänellä on kuitenkin samanlaiset murrosiän tuomat tunteet kuin kaikilla muillakin miehillä. Hän on kateellinen urheilijanuorukaisen kaltaisille alfa-uroksille, machotyypeille, jotka vaikuttavat hänestä totaalisilta idiooteilta ja törkimyksiltä. Urheilijanuorukainen kuitenkin saa kaikki naiset, kenet tahansa hän haluaakin. Hän kohtelee naisia epäkunnioittavasti ja jättää heidät usein yhden yön jälkeen, joskus vähän pidemmänkin suhteen jälkeen. Ujo nörttipoika tahtoisi kovasti saada itselleen tyttöystävän, ja hänelle kelpaisi melkein kuka tahansa, mutta eniten hän haluaisi olla sen koulun kauneimman ja suosituimman tytön kanssa, koska kukapa ei haluaisi? Ja koska hän ei tunne tuota tyttöä kovinkaan hyvin, hänen ihastuksensa perustuu vain tytön suosioon ja tämän ulkonäköön, joka tietenkin on tyrmäävän kaunis, koska tässä nyky-yhteiskunnassamme naisista suosituimmiksi nousevat vain ne kaikista kauneimmat, riippumatta siitä mitä nämä tekevät. Suosituimmaksi heidät nostavat miehet, jotka haluavat aina katsella ja haaveilla niistä kaikkein kauneimmista naisista.
Nörtillä ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta saada tuota kaunista naista tyttöystäväkseen, koska nainen ei edes tiedä että hän haluaa tätä. Jos poika on kovin ujo, hän tyytyy vain seuraamaan ihastuksensa kohdetta salaa, eikä uskalla puhua tälle. Vähän rohkeampi poika vaihtaa joskus sanan tai pari tuon ihastuksensa kanssa, mutta tämä ei pidä häntä hyvänpäiväntuttua kummempana koulukaverina. Vielä vähän rohkeampi poika (joka ei siltikään ole vielä perinteistä rohkean määritelmää lähelläkään) on ehkä päässyt tuon ihailemansa naisen kaveriksi, jopa hyvin läheiseksi kaveriksi asti. Kuitenkin vain kaveriksi. Ei poikaystäväksi. Ja tästä "suhde" ei milloinkaan etene pitemmälle. "Suhde" lainausmerkeissä, koska kyseessä on vain yksipuolinen suhde, ei parisuhde. Vain mies rakastaa naista, nainen ei ole tippaakaan kiinnostunut miehestä. Usein kaunis nainen ei edes ymmärrä että nörttipoika haluaisi olla enemmän kuin vain kavereita tämän kanssa. Ja jos ymmärtääkin, niin hän ei anna pojan tietää että ymmärtää. Koska nainen ei kertakaikkiaan ole kiinnostunut tällaisesta miehestä.
Nörttipoika ei koskaan tee siirtoa aloittaakseen itse suhteen, sillä hän on epävarma tuloksesta, koska hän ei tiedä mitä nainen vastaisi. Sen takia että hän rakastaa tuota naista eniten maailmassa (niin hän ainakin kuvittelee), hän pelkää kaikkein eniten sitä, että tämä sanoisi ei, jos hän kysyisi tätä ulos. Koska poika ei kuvittele pystyvänsä elämään ilman tuota naista, on hänen mielestään jopa parempi että hän ei kysy tätä ulos niin kauan kuin hän on epävarma lopputuloksesta. Hän ajattelee että on parempi pysyä edes kaverina ja saada olla rakastamansa naisen lähellä, kuin kysyä tätä ulos ja saada kieltävä vastaus, jolloin he eivät enää voisi olla kavereita. Sillä jos mies kysyy naista ulos, johon on hirvittävän ihastunut ja he ovat olleet hyviä kavereita jo pitkään, ja naiselle vasta silloin selviää että mies on hänestä kiinnostunut, ei heidän kaveruutensakaan voi jatkua. Nainen tajuaa että mies on ollut hänen kaverinsa vain sen takia että pääsisi joskus hänen tyttöystäväkseen eikä hän halua olla sellaisen miehen kaveri. Kaveruussuhteen jatkaminen yksipuolisen rakkaudentunnustuksen jälkeen on mahdotonta, koska se muuttuisi erittäin kiusalliseksi kummallekin osapuolelle. Joskus nainen tällaisessa tilanteessa valehtelee miehelle, että olkaamme vain kavereita, mutta ei sitten kuitenkaan koskaan enää tapaa tuota miestä eikä pidä minkäänlaista yhteyttä tähän. Tämä on väärin, kyllä sen voi sanoa suoraan että "En usko että meistä olisi tullut mitään, emmekä ikävä kyllä voi olla enää kavereitakaan, koska olet yhä ihastunut minuun ja kaveruutemme olisi liian vaivaannuttavaa minulle."
Nörttipojan mielestä kauniit tytöt tapailevat vain pahoja poikia, joihin urheilijanuorukainen ilman muuta kuuluu. Pahat pojat ovat hyvännäköisiä, lihaksikkaita, vahvoja, rohkeita, itsevarmoja, menestyviä ja suosittuja. Tottakai kaikki tytöt haaveilevat heistä. Pahoja heistä (joistain, ei kaikista) tekee se, että he käyttävät ulkonäkönsä ja vaikutusvaltansa luomaa valtaa väärin, he tapailevat kaikkia naisia, mutta jättävät heidät usein omilleen, kun kyllästyvät heihin. Pahat pojat yksinkertaisesti eivät halua sitoutua, koska he voivat tehdä sen myöhemminkin, he haluavat nauttia sinkkuuden ja naisten tapailun kaikista eduista, eli ilmaisesta seksistä ilman vastuunkantoa. Tämä tekee heistä pahoja poikia.
Naiset ovat kiinnostuneet pahoista pojista edellämainittujen seikkojen ansiosta. Naiset tahtovat menestyneen miehen, eivät pelkuriluuseria. Mitä suositumpi ihminen on, sitä enemmän hänellä on ihailijoita, jotka tahtoisivat olla hänen kanssaan. Tämä pätee sekä miehiin (pahat pojat = alfaurokset = machot), sekä naisiin (kaunottaret = jääkuningattaret = nymfomaanit). Tällaiset ns. ylemmän luokan miehet ja naiset voivat käytännössä valita kenen kanssa haluavat olla. Niin sanotut alemman tason miehet, joihin nörttipojatkin kuuluvat, eivät saa tällaisia ylemmän tason naisia millään keinolla. Nörttipoikien kriteerit parinvalinnassa ovat kuitenkin liian korkealla. Hei eivät vilkaisekaan nörttityttöjä, koska nämä ovat useimmiten ylipainoisia ja rumia henkilöitä. Aivan kuten monet nörttipojatkin ovat ylipainoisia ja rumia. Tai sitten hirveitä luikkuja, joilla on riisikepit käsivarsina. Alemman tason miehet kuvittelevat saavansa ylemmän tason naisen, mutta ei heillä oikeasti ole siihen mahdollisuuksia. Auttaisi toki jos he kävisivät suihkussa säännöllisesti, pitäisivät puhtaita ja tyylikkäitä vaatteita, parturoisivat kuontalonsa silloin tällöin, kävelisivät ryhdissä ja muutenkin pitäisivät huolta itsestään enemmän.
Pieninä elämänohjeina saatettakoon siis kaikkien tyttöystävästä haaveilevien ujojen poikien tietoisuuteen seuraavat seikat:
Sinä olet varmaankin ujo, hiljainen, sisäänpäinkääntynyt, introvertti, ja pelkäät kovasti sosiaalisia tilanteita, eritoten tyttöjen pyytämistä ulos. Tämä on suurin ongelmasi. Tarvitset lisää itsevarmuutta. Sitä voit saada ajattelemalla että naisetkin ovat ihmisiä siinä missä sinäkin. Jonkun pyytäminen ulos ei ole maailman suurin asia vaikka se saattaa siltä tuntuakin, eikä kieltävä vastaus oikeasti romahduta maailmaa. Torjutuksi tuleminen tuntuu kyllä todella pahalta, mutta siitä pääsee yli, sitä nopeammin mitä nopeammin tajuat että meri on täynnä kaloja. Eli onki vain uudelleen veteen.
Tyttöystävän hankinnassa myös auttaa se että pidät itsestäsi huolta. Sinun täytyy olla haluttava. Siispä peseydy säännöllisesti, käy suihkussa, harjaa hampaasi, käytä suuvettä jos henkesi haisee, kampaa hiuksesi, käy parturissa hankkimassa tyylikäs kampaus. Sijoita hieman tyylikkäisiin vaatteisiin (klassiset pukimet käyvät aina, toisin kuin uusimmat ja erikoisimmat muotioikut, jotka saavat sinut näyttämään trendipelleltä, joka yrittää liikaa) ja kanna niitä ryhdikkäästi. Esiinny itsevarmasti kun pyydät jotakuta ulos kanssasi, mutta älä näyttele muuta kuin olet.
Kaikista tärkeimpänä ohjeena voin sanoa että älä ole liian helppo saalis! Naiset siinä kuin miehetkin tykkäävät "saalistamisesta" kumppaninvalinnassa, joka ei nyt tarkoita mitään muuta kuin sitä että jos koko ajan kiehnäät heidän ympärillään etkä jätä heitä hetkenkään rauhaan, se saa heidät tuntemaan vastenmielisyyttä sinua kohtaan. Sinun täytyy ottaa vähän etäisyyttä ja antaa heidänkin haluta sinua. Jos halu on vain yksipuolista, siitä ei koskaan seuraa mitään. Naiset haluavat jahdata sinua, eivät niin että vain sinä jahtaat heitä. Varsinkaan ei kannata juosta naiselta toiselle jahtaamassa heitä kaikkia samaan aikaan, kun sana leviää, maineesi on mennyt, etkä enää tule saamaan ketään niissä piireissä.
Vielä sananen: katso ympärillesi poika, harrastuksista löydät varmasti samanmielisiä vastakkaisenkin sukupuolen edustajia. Sellaiset ovat ehdottomasti parhaita vaihtoehtoja, koska tykkäävät jo valmiiksi joistakin samoista asioista kuin sinä.
Ja erittäin tärkeänä loppukaneettina: naiset ovat ihmisiä siinä missä miehetkin. Kohtele KAIKKIA ihmisiä tasavertaisesti, älä nosta itseäsi muiden yläpuolelle. Kaikkia ovat yksilöitä ja vastuussa vain omista tekemisistään ja elämistään. Ketään toista ei voi omistaa. Naiset eivät ole esineitä, jotka on tarkoitettu sinua varten. Ketään ei ole tarkoitettu sinua varten, mutta jos osaat olla hyvä muille, varmasti vielä löydät jonkun joka on hyvä sinulle.
Älykkyyden ja tyhmyyden periytyminen on nyky-yhteiskunnan viimeinen suuri tabu
Tyhmyys on tabu. Samoin kuin viisauskin. Niistä ei sovi puhua muuten kuin jotenkin ihmeellisesti yksilöstä erillään olevina ominaisuuksina. Vaikka kumpaakaan ei voi oppia, ja vaikka kumpikin on perinnöllistä. Tämä on viimeisiä suuria tabuja nyky-yhteiskunnassamme, jos, ja toivottavasti kun, myönnämme sentään rodullisten piirteiden olevan geneettisiä.
Tyhmyyttä ja viisautta ei kuitenkaan haluta nähdä geneettisinä ominaisuuksina, koska "moderniin sivistykseen" kuuluu äärisuvaitsevaisuus, eli kaikkien erilaisten yksilöiden pakottaminen samaan "tasa-arvon" muottiin, mistä oikeasti on tasa-arvo ja suvaitsevaisuus kaukana. Myöntäisitte nyt liberaalitkin pois vain, kaikki eivät ole samanlaisia, oikeastaan kaikki ovat lähestulkoon erilaisia. Siispä ihmisiä voi myös kohdella eri tavalla, kutakin heidän itsensä omien tekojensa ja olemuksensa ansaitsemalla tavalla. Varmaankin kaikki muut genetiikkaan liittyvät tabut on saatu jo taottua ihmisten mieliin normaaleina tosiasioina, kuten että lihavuus on joillain geeneissä, samoin kaljuuntuminen, hiusten, silmien ja ihon väri, lihaksikkuus ja esimerkiksi nopeus sekä muut urheilutuloksiin vaikuttavat seikat. Mutta viisaudesta, ja varsinkaan tyhmyydestä ei ole vieläkään soveliasta puhua genetiikan yhteydessä. Kuitenkin on todistettu aukottomasti jo moneen kertaan että älykkyys on vähintäänkin 70-prosenttiseti periytyvää. Vain 30% on siis ympäristön, eli vanhempien ja opettajien luomaa älykkyyttä. Tämän takia tyhmä lapsi ei tule koulusta hullua hurskaammaksi, kun taas älykkäästä lapsesta kasvaa älykäs aikuinen. Tyhmät ihmiset eivät voi saada älykästä lasta kuin huiman harvinaisen geenimutaation kautta, sama pätee älykkäiden ihmisten tyhmiin lapsiin, joita ei käytännössä populaatiossa esiinny lainkaan.
Aihe on niin tabu erityisesti ryhmien älykkyyttä koskevien erojen takia. On nimittäin tieteellisesti todistettu että:
• Miehet ovat yleensä naisia älykkäämpiä.
• Rikkaat ovat yleensä köyhiä alykkäämpiä.
• Kaukasidit (eurooppalaiset) ja mongolidit (aasialaiset) ovat yleensä negridejä (afrikkalaisia) älykkäämpiä.
Tällaiset väitteet saavat "suvaitsevaisen" ihmisen välittömästi puolustuskannalle, oikeastaan hyökkäys-on-paras-puolustus-kannalle, eli heittelemään rasismi-herjoja päin näitten tutkimustulosten esittäjää. Jotteivät "Rasisti"-huudot muuttuisi Molotovin cocktailien heittelyksi, on ensiksi tärkeä saada suvaitsevaisto rauhoittumaan ja tutkimaan analyyttisesti tilastoja ja tutkimuksia.
Ihminen, joka vastustaa näitä tutkimustuloksia, ja kieltää ne virheellisinä, ei tee sitä muusta syystä kuin siitä että hän yrittää olla hyvä ihminen. Moraalisesti parempi kuin hänen mielestään "kamala natsisika", joka uskaltaa tästä tabuaiheesta puhua. Kuitenkin on nyt niin että moraalisen kannan ottanut liberaali ei ole itse perehtynyt aiheeseen, hänellä ei ole siitä minkäänlaista asiantuntemusta. Hänen argumenttinsa perustuvat hänen omaan mielipiteeseensä, joka sattuu olemaan tilastotieteen vastainen. Täysin luotettavana omaa intuitiotaan ja "eettisesti kestävää" mielipidettään pitävä ihminen on suorastaan harhainen yksilö. Jätetään nämä asiat oikeiden asiaan perehtyneiden tutkijoiden huoleksi. Te tavalliset ihmiset ja myös me netin teräväkieliset kommentaattorit voimme sitten lukea valmiit tutkimustulokset ja perustaa mielipiteemme niihin. Vain tieteellinen tieto, oikeat faktat, ovat suvaittavia, valhe, niin "moraalisesti hyvä" kuin se olisikin, ei ole suvaittava. Totuus on oikein, valhe on väärin.
Nythän on niin että yllä esitetyt kolme kohtaa eivät missään nimessä tarkoita jokaisa kyseiseen ryhmään kuuluvaa ihmistä. Joka ryhmästä on teoriassa mahdollista nousta ihmiskunnan älyköiden joukkoon, mutta kuitenkin nämä alemman tuloksen saaneet ihmisryhmät ovat keskimäärin toisia vertailuryhmiään vähemmän älykkäitä.
Perehdytäänpä hieman taustoihin kunkin ryhmän kohdalla:
Miehet ovat yleensä naisia älykkäämpiä.
Lähes kaikki ihmiskunnan historian suurmiehistä ovat nimensä mukaisesti suurmiehiä. Keksijät, tutkijat, nobelistit, älyköt, filosofit... listalta arviolta 90 prosenttia on miehiä. Ennen tätä saatettiin selittää "patriarkaatin ylivallalla", joka pakotti naiset nyrkin ja hellan väliin, mutta miten on nykyään? Toki naistutkijoiden ja -älyköiden määrä on noussut, mutta ei läheskään siinä määrin kuin heidän prosentuaalinen osuutensa väestöstä (noin 49%) antaisi olettaa. Nykyajan suvaitsevaisessa ilmapiirissä kukaan ei ole kahlitsemassa naista kotiin ja pois tieteellisen työn parista, ja varsinkin Internet on tehnyt tiedon etsimisestä, jakamisesta ja tuottamisesta mahdollista kaikille. Enää eivät voi feministit vedota miehen ylivaltaan, koska naisilla on samanlaiset oikeudet ja mahdollisuudet tieteen edistämiseen (länsimaissa siis). Miksi sitten on niin että:
95 % Nobel-palkinnon voittaneista on miehiä?
77 % yliopistojen professoreista on miehiä?
70 % Euroopan unionin tieteellisen työn tekijöistä on miehiä?
82 % tieteellisten artikkelien julkaisijoista on miehiä?
90 % Wikipedian kirjoittajista on miehiä?
Rikkaat ovat yleensä köyhiä alykkäämpiä.
Kuinka moni köyhä on noussut ihmiskunnan huippujen joukkoon? Ei kovinkaan moni. Toki kuulee silmätkostuttavina ryysyistä-rikkauksiin tarinoina aina silloin tällöin muutamasta onnistujasta, mutta se ei vielä tilastovaakakuppia heilauta puoleen eikä toiseen. Suurin osa älykkäistä ihmisistä on hyvin toimeentulevia, koska heillä on riittävästi älyä huolehtia omasta elämästään. Jos köyhä on älykäs, hän pääsee mitä luultavimmin pois köyhyydestä oman älykkyytensä ja yritteliäisyytensä ansiosta. Useimmat köyhät eivät kuitenkaan ole tällaisia. Voi kuulostaa julmalta puheelta, mutta onhan se nyt päivänselvää että pahvimuki kädessä kadunkulmaan polvistuneelta romaninaiselta ei voi odottaa saavansa vastausta mihinkään tieteelliseen kysymykseen. Ei vaikka hänet opetettaisiin puhumaan kieltä. Ei vaikka hän kävisi peruskoulun ja lukion läpi. Ei, hänellä ei vain kertakaikkiaan ole minkäänlaisia lahjoja sellaiseen. Kerjäläiset eivät tule koskaan pääsemään pois ahdingostaan, jos eivät edes yritä. Mutta yleensä heillä ei kyllä edes ole mahdollisuuksia, kykyä parempaan, vaikka yrittäisivätkin. Joka tapauksessa muitten almujen varassa loisiminen ei ole yrittämistä nähnytkään.
Kaukasidit ja mongolidit ovat yleensä negridejä älykkäämpiä.
Tähän asiaan kun viittaakaan, niin on rasistin maine suvaitsevaiston keskuudessa taattu. Ja sitä ei takaisin saa. Onneksi internetin anonymiteetin avulla voi tuoda yleiseen tietoisuuteen myös epämiellyttävämpiä totuuksia, niitä joita itseään muita suvaitsevaisempana ja siten parempana ihmisenä pitävä etuoikeutettu pilalle hemmoteltu laiska länsimainen kaupunkilainen vihervasemmistolainen hyvin toimeen tuleva nuori ei halua kuulla. Sormet voitte ottaa pois sieltä korvista, voitte lakata huutamasta "älälälälälälää"-tä, silmät saa aukaista ja päännekin voitte vetää viimein ulos sieltä viemärisuolestanne. Tilastot eivät valehtele, mustat ovat yleisesti ja keskimäärin valkoisia ja keltaisiä tyhmempiä. He saavat huonompia koulutuloksia kaikkialla, menestyvät heikommin elämässä, ovat yleensä aina köyhempiä jne. Jos olet eri mieltä, soisin mielelläni sinun esittävän luotettavia lähteitä, jotka kertovat miksi:
95 % yliopistojen professoreista on muita kuin negridejä?
98,2 % Nobel-voittajista on muita kuin negridejä?
98,8 % Nobel-voittajista on muita kuin muslimeja?
Esimerkiksi juutalaisia on peräti 20 % kaikista Nobel-voittajista, kun heidän kokonaismääränsä maapallon väestönsä on vain 0,2 %! Sen sijaan negridejä on maailmassa 30 %, ja muslimeita saman verran (noin 50 % Afrikan, ja 30 % Aasian väestöstä tunnustaa Muhammadin uskoa).
Koko älykkyysasia on tabu lähinnä sen takia että ihmiset pelkäävät sen johtavan syrjimiseen. Mutta ollaanko täällä työntämässä vielä juutalaisia kaasukammioon? Kastroidaanko homoja yhä? Tämä on menneisyyttä, ja rasismista ja homofobiasta voidaan jo puhua ääneen. Kun taas älykkyydestä, tyhmyydestä ja niiden rodullisista ja muista ryhmiin sitoutuneista eroista ei voi. Ei kukaan voi tosissaan pelätä sitä että jos nyt myönnetään vihdoin ihmisten älykkyydessä olevan huimia eroja, ja että älykkyys on suurimmalta osin perinnöllistä, että se johtaisi tyhmien ihmisten joukkotuhontaan keskitysleireillä! Vaikka ei siitä mitään haittaa ainakaan ihmiskunnan kehitykselle olisi, maailmahan on jo turkasen ylikansoittunut.
Lopuksi vielä lisälukemiseksi erittin hyvä artikkeli Skepsis-lehdestä, jossa käsitellään sitä miksi älykkyydestä ja sen periytyvyydestä on niin hankala puhua, asian tabumaineen vuoksi, vaikka tiedeyhteisölle linkki geenien ja älykkyyden välillä on ollut selvä jo pitkään.
Lähteitä:
Richard Lynn, Tatu Vanhanen: IQ and Global Inequality, 2006
http://www.amazon.com/Global-Inequality-Richard-Lynn-Vanhanen/dp/1593680244
Rushton & Jensen: Thirty years of research on race differences in cognitive ability, 2005
http://www.udel.edu/educ/gottfredson/30years/Rushton-Jensen30years.pdf
J. Philippe Rushton: Race, Evolution, and Behavior: A Life History Perspective, 1995
http://psychology.uwo.ca/faculty/rushtonpdfs/Race_Evolution_Behavior.pdf
http://kansankokonaisuus.blogspot.fi/2007/09/flynnin-uusi-kirja-osta.html
Tyhmyyttä ja viisautta ei kuitenkaan haluta nähdä geneettisinä ominaisuuksina, koska "moderniin sivistykseen" kuuluu äärisuvaitsevaisuus, eli kaikkien erilaisten yksilöiden pakottaminen samaan "tasa-arvon" muottiin, mistä oikeasti on tasa-arvo ja suvaitsevaisuus kaukana. Myöntäisitte nyt liberaalitkin pois vain, kaikki eivät ole samanlaisia, oikeastaan kaikki ovat lähestulkoon erilaisia. Siispä ihmisiä voi myös kohdella eri tavalla, kutakin heidän itsensä omien tekojensa ja olemuksensa ansaitsemalla tavalla. Varmaankin kaikki muut genetiikkaan liittyvät tabut on saatu jo taottua ihmisten mieliin normaaleina tosiasioina, kuten että lihavuus on joillain geeneissä, samoin kaljuuntuminen, hiusten, silmien ja ihon väri, lihaksikkuus ja esimerkiksi nopeus sekä muut urheilutuloksiin vaikuttavat seikat. Mutta viisaudesta, ja varsinkaan tyhmyydestä ei ole vieläkään soveliasta puhua genetiikan yhteydessä. Kuitenkin on todistettu aukottomasti jo moneen kertaan että älykkyys on vähintäänkin 70-prosenttiseti periytyvää. Vain 30% on siis ympäristön, eli vanhempien ja opettajien luomaa älykkyyttä. Tämän takia tyhmä lapsi ei tule koulusta hullua hurskaammaksi, kun taas älykkäästä lapsesta kasvaa älykäs aikuinen. Tyhmät ihmiset eivät voi saada älykästä lasta kuin huiman harvinaisen geenimutaation kautta, sama pätee älykkäiden ihmisten tyhmiin lapsiin, joita ei käytännössä populaatiossa esiinny lainkaan.
Aihe on niin tabu erityisesti ryhmien älykkyyttä koskevien erojen takia. On nimittäin tieteellisesti todistettu että:
• Miehet ovat yleensä naisia älykkäämpiä.
• Rikkaat ovat yleensä köyhiä alykkäämpiä.
• Kaukasidit (eurooppalaiset) ja mongolidit (aasialaiset) ovat yleensä negridejä (afrikkalaisia) älykkäämpiä.
Tällaiset väitteet saavat "suvaitsevaisen" ihmisen välittömästi puolustuskannalle, oikeastaan hyökkäys-on-paras-puolustus-kannalle, eli heittelemään rasismi-herjoja päin näitten tutkimustulosten esittäjää. Jotteivät "Rasisti"-huudot muuttuisi Molotovin cocktailien heittelyksi, on ensiksi tärkeä saada suvaitsevaisto rauhoittumaan ja tutkimaan analyyttisesti tilastoja ja tutkimuksia.
Ihminen, joka vastustaa näitä tutkimustuloksia, ja kieltää ne virheellisinä, ei tee sitä muusta syystä kuin siitä että hän yrittää olla hyvä ihminen. Moraalisesti parempi kuin hänen mielestään "kamala natsisika", joka uskaltaa tästä tabuaiheesta puhua. Kuitenkin on nyt niin että moraalisen kannan ottanut liberaali ei ole itse perehtynyt aiheeseen, hänellä ei ole siitä minkäänlaista asiantuntemusta. Hänen argumenttinsa perustuvat hänen omaan mielipiteeseensä, joka sattuu olemaan tilastotieteen vastainen. Täysin luotettavana omaa intuitiotaan ja "eettisesti kestävää" mielipidettään pitävä ihminen on suorastaan harhainen yksilö. Jätetään nämä asiat oikeiden asiaan perehtyneiden tutkijoiden huoleksi. Te tavalliset ihmiset ja myös me netin teräväkieliset kommentaattorit voimme sitten lukea valmiit tutkimustulokset ja perustaa mielipiteemme niihin. Vain tieteellinen tieto, oikeat faktat, ovat suvaittavia, valhe, niin "moraalisesti hyvä" kuin se olisikin, ei ole suvaittava. Totuus on oikein, valhe on väärin.
Nythän on niin että yllä esitetyt kolme kohtaa eivät missään nimessä tarkoita jokaisa kyseiseen ryhmään kuuluvaa ihmistä. Joka ryhmästä on teoriassa mahdollista nousta ihmiskunnan älyköiden joukkoon, mutta kuitenkin nämä alemman tuloksen saaneet ihmisryhmät ovat keskimäärin toisia vertailuryhmiään vähemmän älykkäitä.
Perehdytäänpä hieman taustoihin kunkin ryhmän kohdalla:
Miehet ovat yleensä naisia älykkäämpiä.
Lähes kaikki ihmiskunnan historian suurmiehistä ovat nimensä mukaisesti suurmiehiä. Keksijät, tutkijat, nobelistit, älyköt, filosofit... listalta arviolta 90 prosenttia on miehiä. Ennen tätä saatettiin selittää "patriarkaatin ylivallalla", joka pakotti naiset nyrkin ja hellan väliin, mutta miten on nykyään? Toki naistutkijoiden ja -älyköiden määrä on noussut, mutta ei läheskään siinä määrin kuin heidän prosentuaalinen osuutensa väestöstä (noin 49%) antaisi olettaa. Nykyajan suvaitsevaisessa ilmapiirissä kukaan ei ole kahlitsemassa naista kotiin ja pois tieteellisen työn parista, ja varsinkin Internet on tehnyt tiedon etsimisestä, jakamisesta ja tuottamisesta mahdollista kaikille. Enää eivät voi feministit vedota miehen ylivaltaan, koska naisilla on samanlaiset oikeudet ja mahdollisuudet tieteen edistämiseen (länsimaissa siis). Miksi sitten on niin että:
95 % Nobel-palkinnon voittaneista on miehiä?
77 % yliopistojen professoreista on miehiä?
70 % Euroopan unionin tieteellisen työn tekijöistä on miehiä?
82 % tieteellisten artikkelien julkaisijoista on miehiä?
90 % Wikipedian kirjoittajista on miehiä?
Rikkaat ovat yleensä köyhiä alykkäämpiä.
Kuinka moni köyhä on noussut ihmiskunnan huippujen joukkoon? Ei kovinkaan moni. Toki kuulee silmätkostuttavina ryysyistä-rikkauksiin tarinoina aina silloin tällöin muutamasta onnistujasta, mutta se ei vielä tilastovaakakuppia heilauta puoleen eikä toiseen. Suurin osa älykkäistä ihmisistä on hyvin toimeentulevia, koska heillä on riittävästi älyä huolehtia omasta elämästään. Jos köyhä on älykäs, hän pääsee mitä luultavimmin pois köyhyydestä oman älykkyytensä ja yritteliäisyytensä ansiosta. Useimmat köyhät eivät kuitenkaan ole tällaisia. Voi kuulostaa julmalta puheelta, mutta onhan se nyt päivänselvää että pahvimuki kädessä kadunkulmaan polvistuneelta romaninaiselta ei voi odottaa saavansa vastausta mihinkään tieteelliseen kysymykseen. Ei vaikka hänet opetettaisiin puhumaan kieltä. Ei vaikka hän kävisi peruskoulun ja lukion läpi. Ei, hänellä ei vain kertakaikkiaan ole minkäänlaisia lahjoja sellaiseen. Kerjäläiset eivät tule koskaan pääsemään pois ahdingostaan, jos eivät edes yritä. Mutta yleensä heillä ei kyllä edes ole mahdollisuuksia, kykyä parempaan, vaikka yrittäisivätkin. Joka tapauksessa muitten almujen varassa loisiminen ei ole yrittämistä nähnytkään.
Kaukasidit ja mongolidit ovat yleensä negridejä älykkäämpiä.
Tähän asiaan kun viittaakaan, niin on rasistin maine suvaitsevaiston keskuudessa taattu. Ja sitä ei takaisin saa. Onneksi internetin anonymiteetin avulla voi tuoda yleiseen tietoisuuteen myös epämiellyttävämpiä totuuksia, niitä joita itseään muita suvaitsevaisempana ja siten parempana ihmisenä pitävä etuoikeutettu pilalle hemmoteltu laiska länsimainen kaupunkilainen vihervasemmistolainen hyvin toimeen tuleva nuori ei halua kuulla. Sormet voitte ottaa pois sieltä korvista, voitte lakata huutamasta "älälälälälälää"-tä, silmät saa aukaista ja päännekin voitte vetää viimein ulos sieltä viemärisuolestanne. Tilastot eivät valehtele, mustat ovat yleisesti ja keskimäärin valkoisia ja keltaisiä tyhmempiä. He saavat huonompia koulutuloksia kaikkialla, menestyvät heikommin elämässä, ovat yleensä aina köyhempiä jne. Jos olet eri mieltä, soisin mielelläni sinun esittävän luotettavia lähteitä, jotka kertovat miksi:
95 % yliopistojen professoreista on muita kuin negridejä?
98,2 % Nobel-voittajista on muita kuin negridejä?
98,8 % Nobel-voittajista on muita kuin muslimeja?
Esimerkiksi juutalaisia on peräti 20 % kaikista Nobel-voittajista, kun heidän kokonaismääränsä maapallon väestönsä on vain 0,2 %! Sen sijaan negridejä on maailmassa 30 %, ja muslimeita saman verran (noin 50 % Afrikan, ja 30 % Aasian väestöstä tunnustaa Muhammadin uskoa).
Koko älykkyysasia on tabu lähinnä sen takia että ihmiset pelkäävät sen johtavan syrjimiseen. Mutta ollaanko täällä työntämässä vielä juutalaisia kaasukammioon? Kastroidaanko homoja yhä? Tämä on menneisyyttä, ja rasismista ja homofobiasta voidaan jo puhua ääneen. Kun taas älykkyydestä, tyhmyydestä ja niiden rodullisista ja muista ryhmiin sitoutuneista eroista ei voi. Ei kukaan voi tosissaan pelätä sitä että jos nyt myönnetään vihdoin ihmisten älykkyydessä olevan huimia eroja, ja että älykkyys on suurimmalta osin perinnöllistä, että se johtaisi tyhmien ihmisten joukkotuhontaan keskitysleireillä! Vaikka ei siitä mitään haittaa ainakaan ihmiskunnan kehitykselle olisi, maailmahan on jo turkasen ylikansoittunut.
Lopuksi vielä lisälukemiseksi erittin hyvä artikkeli Skepsis-lehdestä, jossa käsitellään sitä miksi älykkyydestä ja sen periytyvyydestä on niin hankala puhua, asian tabumaineen vuoksi, vaikka tiedeyhteisölle linkki geenien ja älykkyyden välillä on ollut selvä jo pitkään.
Lähteitä:
Richard Lynn, Tatu Vanhanen: IQ and Global Inequality, 2006
http://www.amazon.com/Global-Inequality-Richard-Lynn-Vanhanen/dp/1593680244
Richard Lynn, Tatu Vanhanen: IQ and the Wealth of Nations, 2002
http://www.amazon.com/IQ-Wealth-Nations-Richard-Lynn/dp/027597510X
http://www.isteve.com/iq_table.htm
http://www.amazon.com/IQ-Wealth-Nations-Richard-Lynn/dp/027597510X
http://www.isteve.com/iq_table.htm
Rushton & Jensen: Thirty years of research on race differences in cognitive ability, 2005
http://www.udel.edu/educ/gottfredson/30years/Rushton-Jensen30years.pdf
J. Philippe Rushton: Race, Evolution, and Behavior: A Life History Perspective, 1995
http://psychology.uwo.ca/faculty/rushtonpdfs/Race_Evolution_Behavior.pdf
http://kansankokonaisuus.blogspot.fi/2007/09/flynnin-uusi-kirja-osta.html
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)