Eduskunnan lakivaliokunta, joka on kansalaisten äänestämistä poliitikoista, eli kansanedustajista, koottu lainvoimainen hallintoelin, on päättänyt hylätä lakialoitteen homoliittojen laillistamisesta. Kenelläkään ei pitäisi olla mitään valittamista itse äänestämiensä edustajien päätökseen, koska näin edustuksellinen demokratiamme toimii. Jos joku ei ymmärrä demokratian perusteita, palatkoon takaisin peruskoulun yhteiskuntaopin tunneille. Kummasti tuntuu olevan vastustusmielialaa liikkeellä juuri siinä ihmisryhmässä, joka ei muutenkaan niin kovin ahkerasti vaaliuurnille kipitä. Joten eipä voi syyttää kuin itseään. Ja jos on valittu huonosti se ehdokas, taaskaan ei voi muuta kuin katsoa peiliin, kannattiko arpoa se numero siellä äänestyskopissa. Ja jos ei tykkää maan tavasta, aina voi muuttaa muualle. Ketään ei pakoteta täällä asumaan.
Nyt kuitenkin itse asiaan.
Homous on muotia. Sanon sen suoraan. Siitä kohkataan nyt kaikkialla. Siitä on muodikasta tykätä. Siitä on hyvä olla ylpeä. Mutta mikä siinä on mukamas ylpeyden aihe? Homoushan on synnynnäinen ominaisuus, eikä sellaisista ole ennekään ollut syytä olla ylpeä. Voitteko muka kuvitella että nykyajan "suvaitsevainen" yhteiskunta ottaisi riemusaatolla vastaan paraatin, jossa huudettaisiin että me olemme ylpeitä siitä että olemme heteroseksuaalisia? Tai valkoisia? Tai miehiä? Ei, ei todellakaan. Sellaista ei suvaita, kun taas gay pride, black pride ja naisten ylpeys naiseudestaan ovat yleisiä ja suvaittuja. Kamalaa kaksinaismoralismia sanon minä. Jos kerran homous, mustuus tai naiseus on joku ylpeyden aihe, niin sitten on sallittua olla ylpeä myös heteroudestaan, valkoisuudestaan tai mieheydestään. Ainoastaan se seikka, että näitä ensinmainittuja ihmisryhmiä on vainottu eri historian aikakausina, antaa heille mukamas oikeuden olla nyt ylpeitä noista ominaisuuksistaan, joilla ei muuten olisi minkäänlaista arvoa. Eivätkö suvaitsevaiset olekaan sitä mieltä että ihmistä pitää arvottaa enemmän hänen saavutustensa kautta, kuin synnynnäisten ominaisuuksien perusteella?
Koska homoliitot eivät koskaan ole olleet sallittuja, ei olisi pitänyt tulla suurena yllätyksenä että niitä ei sallittaisi nytkään. Kovasti näyttää suvaitsevaisto kuitenkin tyrmistyneeltä, vaikka tulos oli selvä jo etukäteen. Ainakin minä olisin voinut lyödä siitä vaikka vetoa (jos siis olisin epärationaalinen ihminen, joka voi lyödä vetoa asioista ylipäänsä).
Muutamia asioita tässä keskustelussa kuitenkin on, jotka minuakin, status quon kannattajaa, häiritsevät: suvaitsevaiston propagandistiset ja vääristelevät lausunnot, faktahtaviksi sloganeiksi puetut ääri-individualistiset mielipiteet, joita ei mitenkään oikeasti voi tunteetta perustella. Tällaisia yleisesti kuultuja väitteitä homoliittojen puolesta ovat seuraavat:
Suomi on tasa-arvossa jäljessä muuta maailmaa.
Ei pidä paikkaansa. Seitsemässäkymmenessäseitsemässä maailman maassa homoseksuaalisuus on edelleen rikos, ja näistä seitsemässä homoseksuaalisuudesta saa kuolemantuomion. Maailman noin kahdestasadasta maasta ainoastaan yksitoista on sallinut homoliitot, mutta niissäkin ne ovat olleet kiellettyjä aivan viime aikoihin saakka ja niiden laillistamisessa on käyty pitkät taistot hyvin monien kansalaisten ollessa yhä niitä vastaan. Suomessa homous ei ole enää rikos eikä edes sairaus, ja homot saavat jopa nykyään rekisteröidä parisuhteensa. Suomea ei siis missään nimessä voi kutsua tasa-arvon takapajulaksi tässä asiassa.
Tasa-arvo ei ole mielipidekysymys.
Tämä on yleinen suvaitsevaiston suusta kuultu slogan, jolla on tarkoitus hiljentää kaikki vasta-argumentit niitä sen kummemmin pohtimatta. Tämä lause on täysin väärin, sillä tasa-arvohan nimenomaan on mielipidekysymys! Kaikilla on erilainen mielipide siitä mikä on tasa-arvoista, onko kyseessä kenties kommunistinen tasajako, jolloin kaikilta otetaan kaikki pois ja sitten valtio jakaa kaiken tasaisesti kansalaisille (mitä se ei yhdessäkään kommunistisessa maassa koskaan ole oikeasti tehnyt), vai kenties kapitalistinen mahdollisuuksien tasa-arvo, jonka avulla kaikille on esim. Suomessa tarjolla ilmaiset lääkärikäynnit ja peruskoulutus. Tasa-arvo siis riippuu kulttuurista, kansasta, mielipiteistä ja vallitsevasta ilmapiiristä. Yhtenäistä tasa-arvon käsitettä ei ole olemassa.
Eduskunnassa tahallaan jarrutetaan homoliittoa koskevaa lainsäädäntöä.
Epätotta. Aloitteen homoliitoista allekirjoitti vain 76 kansanedustajaa kahdestasadasta, mikä on vain 38 %. Tällöin eduskunnalla ei olisi ollut mitään pakkoa viedä lakia edes hallituksen päätettäväksi. Kansalaisaloitteella taas ei ole minkäänlaista merkitystä, koska kansa ei päätä asioista edustuksellisessa demokratiassa, vaan kansanedustajat. Onko tämä vielä jollekin epäselvää?
Enemmistö kannattaa homoliittoja.
Huoh, näinhän ei ole asian laita. Vaikka eläisikin omassa pienessä "suvaitsevaisessa" kuplassaan, jossa on ympäröinyt itsensä vain samanmielisillä ihmisillä, eikä siis koskaan kuule erilaisten ihmisten mielipiteitä eikä näin ollen pääse älyllisesti ollenkaan kehittymään, kannattaa kuitenkin huomioida homoliittojen vastustajien suuri määrä. Suomen väestöstä, tänään 5 463 019, homoliittojen laillistamista kannattaa kansalaisaloitteella vain 166 851 ihmistä, siis 0,03 %! Eli kolme promillea!!! Tällaisen vähemmistönkö mielipiteen vuoksi lakia pitäisi ruveta muuttamaan? Entä sitten homojen määrä Suomessa, se on noin 5 prosenttia, niin kuin yleisesti on arvioitu maailmassa muuallakin olevan. Tämän perusteella näyttää siltä että edes kaikkia homoja ei kiinnosta homoliittolaki. Se lieneekin eniten suvaitsevaiston keino pönkittää omaa "suvaitsevaista" egoaan, koska saahan siitä niin hienoja raivopostauksia Facebookiin ja paljon tykkäyksiä samanlaisilta kavereiltaan, mikä toki kasvattaa "mielipidevaikuttajan" "mainetta".
Pienenä sivuhuomautuksena, muistatteko vielä ihan tässä pari vuotta sitten oli Pariisissa mielenosoitusmarssi homoliittoja vastaan. Siitä ei tietenkään uutisoitu yhtä paljon kuin jokavuotisista mauttomista ja lapsellisista Pride-kulkueista, mutta siihen osallistui 800 000 ihmistä. Kahdeksansataatuhatta! Se on melkein miljoona! Oletteko kuulleet että millekään Pride-marssille olisi koskaan osallistunut niin paljon ihmisiä? En minäkään.
Älkää kiltit suvaitsevaiset enää turvautuko näihin huonoihin argumentteihin, olkaa niin hyvät. Se ei edistä järkevää keskustelua millään tavalla, edustaapa vain lapsellista ja egoistista ajattelua: "Kun minun mielipiteeni on parempi kuin sinun mielipiteesi, niin ei minun tarvitse sitä millään oikeilla faktoilla ja tilastoilla perustella!"
Ei näin.
Post scriptum:
Vielä ärsyttää erityisesti se propagandatemppu, jonka suvaitsevaisto on tehnyt muuttamalla hankkeensa nimen "sukupuolineutraalista avioliittolaista" "tasa-arvoiseen avioliittolakiin". Sillä kukapa nyt kehtaisi ääneen sanoa vastustavansa tasa-arvoa, tuota ah-niin-palvottua-nykyajan-keppihevos-jeesusta, joka on moraaliarvoista ylin ja ainut (sarkasmia lauseessa, toim. huom.).
Sitäpaitsi uusi termi "tasa-arvoisesta" avioliittolaistahan on ihan väärä! Ei kyseessä olisi toteutuessaankaan tasa-arvoinen avioliittolaki, ainoastaan sukupuolineutraali. Ei laki voimaan tullessaan edelleenkään sallisi haaremeita, alaikäisen kanssa solmittavaa suhdetta, eikä lajinvälisiä liittoja tai mitään muitakaan luonnonoikkuja, joita ruvettaisiin heti seuraavaksi suunnittelemaan, jos homoliitot laillistettaisiin. Sekä sukupuolineutraali avioliittolaki, että tasa-arvoinen avioliittolaki ovat kamalia sanahirviöitä, joita ei olisi pitänyt näppäimistölle kenenkään alun perin oksentaa, homoliittolaki taas on simppeliydessään ja tehokkuudessaan ylivertainen, kaikki tietävät heti mistä puhutaan, eikä aikaa ja tekstiä kulu turhaan sanahelinään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti