En voi estää itseäni palaamasta tähän jo hyvin moneen kertaan koluamaani aiheeseen, eli miehen ja naisen seksuaalisiin eroihin.
Koska naiset eivät tunnu sitä käsittävän, eivät sitten millään. Tai oikeammin, eivät ehkä haluakaan käsittää. Sillä näin on heille parempi, he tuntevat saavansa enemmän arvostusta ja valtaa elämässään.
Asian pihvi on siis seuraava: Mies ei saa naista. Mies masentuu ja syyttää naisia siitä etteivät he ole kiinnostuneita hänestä. Naiset eivät edelleenkään ole kiinnostuneita hänestä. Sama toistuu useille kymmenille tuhansille miehille jatkuvasti ympäri maailmaa. Joku heistä jossain aina silloin tällöin tekee itsemurhan tai joukkosurman. Länsimaissa tapahtunut joukkosurma nousee aina uutisaiheeksi. Feminismi herää naisissa, jotka kokevat olevansa syytettyjä siitä etteivät antaneet miehelle. Mies, joka epätoivossaan ajautui murhaamaan, leimataan sairaaksi hulluksi, jonka ei kuulunutkaan saada. Tuhansien ja taas tuhansien lainkuuliaisten ja väkivallattomien miesten ääni jää kuulematta koska heidät vaiennetaan yhden murhaajan motiivilla. Feministit ovat tyytyväisiä, yksinjääneet miehet eivät. Tälle ei ole näkyvissä loppua nykyisen sosiaalipoliittisen ilmapiirin aikakaudella.
Asia on oikeasti vakava. Sen myöntävät myös feministit, vaikkakin eri syystä. Heidän mielestään asia on vakava sen takia että nykyinen ilmapiiri on misogynistinen, naista esineellistävä ja alentava. Oikeastaan asia on kuitenkin vähintään yhtä vakava sen takia että maailma ei ole miehelle yhtään sen reilumpi. Syyt ovat eri, mutta seurauksen yhtä vakavat, joskus jopa vakavammat miehelle. Monille miehille. Kun taas naisilla asiat ovat tällä saralla uskomattoman hyvin, näin yleisesti puhuttuna.
Ongelma on siinä että biologisista syistä naisen on täysin mahdollista saada juuri se eniten haluamansa mies puolisokseen ja naisella on myös mahdollisuus irtoseksiin milloin, missä ja kenen kanssa tahansa (tässä ei oteta huomioon sairaita, vammaisia, vanhuksia eikä lihavia naisia, jotka ovat vähemmistö). Miehellä ei tällaisia mahdollisuuksia ole lainkaan. Syyt ovat seuraavat: Mies tarvitsee seksiä naista paljon useammin, tästä johtuu että mies on aina halukas seksiin, kun taas nainen useinkaan ei, mikä johtaa epäsuhtaan seksimarkkinoilla naisten hyväksi. Halukkaita seksipartnereita on aina tarjolla naiselle kuin naiselle, mies joutuu kalastelemaan usein hyvinkin paljon pitempään ennen kuin tärppää. Myös parisuhdemarkkinoilla tilanne on samanlainen: Koska sperma on halpaa (mahdollisuus siittää käytännössä loputtomasti lapsia) ja munasolut kalliita (nainen voi synnyttää enimmillään vain noin 30 lasta elämänsä aikana), on naisella varaa olla valikoiva, ja miehen täytyy yrittää paritella mahdollisimman monen naisen kanssa. Nyky-yhteiskunnassa lasten tekemistä monen naisen kanssa ei kuitenkaan katsota hyvällä (ehkäisy on keksitty ja sen käyttöön on suuri sosiaalinen paine), minkä takia miehen ainut lisääntymisen turvaava asia on poistettu olemasta.
Koska mies ei voi lisääntyä enää kaikkien naisten kanssa ollakseen mahdollisimman varma siitä että edes osa naisten synnyttämistä jälkeläisistä kantaa hänen eikä kilpakosijoiden geenejä, on miehelläkin vain yksi vaihtoehto, hankkiutua pysyvään parisuhteeseen naisen kanssa. Tässä kohtaa parisuhdemarkkinoiden epäsuhta asettuu kyllä jyrkästi poikkiteloin miehiä vastaan. Koska naisella edelleenkin on mahdollisuus valita kumppaninsa, kun taas miehellä ei, jäävät monet miehet yksin. Asiaa vielä pahentaa se että miehiä on varsinkin naimaikäisten ikäluokassa enemmän kuin naisia.
Pieniä faktoja pöytään iskettyinä:
Nainen päättää parisuhteen alkamisesta 90%:ssa tapauksista.
Yhdeksän kymmenestä erosta on naisten hakemia.
Nainen vähättelee edellisten seksikumppaniensa ja poikaystäviensä määrää lähes poikkeuksetta.
Kun taas miehet tuppaavat noita lukuja reilusti liioittelemaan.
Tyttöjen murrosikä alkaa varhemmin kuin poikien, kun taas vaihdevuodet vievät lisääntymiskyvyn aikaisemmin kuin miehillä.
Tytöt menettävät neitsyytensä keskimäärin poikia nuorempana.
Naiset haluavat usein itseään vanhemman miehen ja miehet itseään nuoremman naisen.
Suomessa ikäluokassa 15 - 29 on miehiä 22 741 enemmän kuin naisia.
Vasta 55:stä ikävuodesta eteenpäin on naisia enemmän kuin miehiä.
Kaikesta tästä seuraa että monet nuoret, juuri otollisimmassa kehittymisiässä olevat miehet, jäävät ilman seksiä ja ilman parisuhdetta. Ja kyllä, niin ikävältä kuin se voi teistä kuulostaakin, se on osittain naisten vika.
Nyt Facebookissa on suurta suosiota kerännyt ryhmä "Geek Women Unite Finland", joka ei ota poliittisesti agitoivasta nimestään päätellen jäsenekseen kuin naisia (myös vastaus tähän kysymykseen on annettu, ryhmä on vain hameväelle). Heitä siellä onkin jo yli kolmetuhatta. Enemmän kuin nörtteys, tuntuu keskustelijaporukkaa yhdistävän vain naiseus (siis naiseuden aate, ja siitä kehittyneenä myös feminismi). Ryhmän keskustelut ovat julkisia, joten tällainen kaksilahkeinenkin pääsee niitä lukemaan. Kommentoida en tohdi, sillä en usko että ryhmä, jossa Y-kromosomin haltijoita ei suvaita jäseniksi, katsoisi hyvällä meidän "putkiaivojen" mielipiteitäkään.
Tänään siellä keskusteltiin suurella intohimolla (koskapas ei feministien keskuudessa!) miehestä, joka kertoi olleensa yksinäisyydestään ja neitsyydestään niin masentunut, että oli suunnitellut koulusurmaa. Tämä rehellinen tilitys tuntui tulevan suurimmalle osalle naisista täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä, eikai vain tällaisia miehiä voi olla olemassa? Tottakai voi, ja on. Paljonkin. Voin itsekin myöntää että itsemurha on käynyt mielessä, samoin muiden ihmisten tappaminen. Tosin naisiin en ole ikinä voinut kuvitellakaan kohdistavani väkivallantekojani, ne ajatukset liittyivät aina liikasuuren miespopulaation harventamiseen, luonnonvalinnan nopeuttamiseen ja parisuhdemarkkinoiden helpottamiseen meille kaikille. Tietenkään en koskaan olisi voinut toteuttaa näitä väkivaltaisia haaveitani, koska en ole impulsiivinen enkä aggressiivinen ihminen. Päin vastoin, minua rationaalisempaa ja loogisempaa ajattelijaa saa hakea. Eikä löydä. Kuitenkin olen ollut samalla tavalla maentunut kuin artikkelin suomalainen mies, yksin jäämisen vuoksi. En ole kuitenkaan heikko yksilö, joten en sortunut huumeisiin tai mihinkään päihteisiin peittääkseni pahaa oloani.
Lehtijutun mies oli kärsinyt kahdeksan vuotta masennuksesta, ja aivan sama vuosiluku on totta minunkin kohdallani.
Voin hieman kertoa teille kaikille, miltä se oikeasti miehestä tuntuu, kun ei saa tyttöystävää eikä edes seksiä, milloinkaan:
Kaikkein eniten olin aina seksuaalisesta heräämisestäni (noin 15 v.) saakka halunnut vain oman tyttöystävän itselleni. En halunnut olla yksin. Olin ujo poika (olen vieläkin ujo, vaan en enää poikanen) enkä uskaltanut puhua tytöille aluksi mitään. Kesti vuosia ennen kuin uskalsin puhua tytöille, saati sitten olla heidän kaverinsa. Kun olin saanut itseni rohkaistua olemaan heidän ystävänsä, jatkui kaipuu saada tyttöystävä kuitenkin jatkuvasti. Se vain paheni ajan myötä. Tuntui että kaikilla tytöillä oli jo poikaystävät, ja niin varmasti monesti olikin. Siis ainakin niillä, joista olin vähääkään kiinnostunut. En kuitenkaan ole lainkaan pahannäköinen, komeaksikin kehuttu, erittäin hyväkäytöksinen ja tahdikas, huomaavainen, auttavainen herrasmies. Minkäänlaista misogynististä käytöstä en ole milloinkaan edes kuvitellut harrastavani, enkä pidä naisia objekteina, vaan ihmisyksilöinä. Kaikesta tästä huolimatta, vaikka yritin olla hauska ja kiinnostava ihminen, ei kukaan halunnut olla kanssani. Nyky-yhteiskunnassa miehen kun odotetaan tekevän aina aloite, vaikka päätösvalta kuitenkin on naisella. Nuorille miehille ladataan näin valtavia paineita suhteen aloittamiselle. Kun vuosia kului, oloni muuttui vain pahemmaksi ja yksinäisyyteni ja masennukseni syveni. Haudoin tuhoisia ajatuksia, mitkä vain pahensivat oloani. Mietin yhä uudestaan ja uudestaan mikä minussa on vialla, koska kukaan ei halua olla kanssani, vaan on mielummin muiden poikien kanssa, jotka mielestäni eivät olleet monestikaan edes yhtä hyviä poikaystäviä kuin minä olisin ollut (olen edelleenkin tätä mieltä, olen tavannut vain muutaman naisen, jolla on yhtä hyvä poikaystävä, jollaisen he ansaitsisivat). Sain pakitkin naiselta johon olin ihastunut, ja hän kohteli minua tylysti, ensin valehtelemalla, ja sitten kun oli jo herättänyt valtavan innostuksen ja onnen minussa, lataamalla kylmän totuuden päin naamaa ja kävelemällä pois. Hän vielä sanoi haluavansa olla kavereita kanssani, eli jouduin "kaverivyöhykkeelle", mutta valettahan se oli sekin, emme ole olleet kavereita enää sen jälkeen.
Seksin perässä en ole juossut koskaan, eivätkä irtosuhteet minua kiinnosta. En osaa iskeä naisia, enkä voisi olla humalaisen kanssa sukupuoliyhteydessä. Itsehän en juo lainkaan, koska tahdon pitää pääni selvänä ja harkintakykyni vakaana kaikissa tilanteissa. Näin ollen olin halunnutkin säästää ensimmäistä kertaani rakastamalleni naiselle. Nyt monet naiset tuntuvat kuvittelevan että kaikki miehet ovat vain seksin perässä, mutta tästä ei monesti todellakaan ole kyse. On varmasti paljon niitä nuoria yksinäisiä miehenalkuja, jotka toivoisivat vain hellyyttä ja läheisyyttä itselleen, että saisivat tuntea itsensä rakastetuiksi ja että saisivat toista rakastaa. Onko tässä mitään väärää? No ei ole.
Kuten artikkelissa kuvatulle miehellekin, myös minulle kävi aivan samoin heti kun sain viimein tyttöystävän itselleni, ahdistus ja masennut loppui kuin seinään. Feministit kovasti yrittävät väittää että tämä masennus johtui muista syistä, ja yrittävät vierittää sitä miehen harteille, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Vaikka sanotaankin että onnellisuuden pitäisi lähteä itsestä, ei se aina ole mahdollista. Jos elämästä vain puuttuu puolet, niin siinä ei mitään onnellisuuksia sisimmästä löydetä. Onhan minulla kuitenkin opiskelupaikka (no viimein), työpaikka (jota itselläni ei ollut/ole), ystäviä (vain muutamia), perhe (kenellä ei?), eivät todellakaan ole riittäviä syitä tuntea itseään onnelliseksi, jos se kaikkein tärkein, se mitä on elämässään jo kahdeksan vuoden ajan kaikista eniten halunnut, oma rakkain, puuttuu! Nuo feministisivuilla kirjoittelevat nuoret ja hyvännäköiset naiset eivät ilmiselvästikään voi käsittää miltä tällainen oikeasti miehestä tuntuu, koska he itse ovat aivan varmasti kaikki saaneet miestä/miehen itselleen (tai toisen naisen, mikä ei liene erikoista näissä ympyröissä). Nuori kaunis nainen ei voi mitenkään ymmärtää sitä masennusta mikä seuraa kun mies ei saa tyttöystävää itselleen vaikka miten yrittää, koska nuori kaunis nainen saa kenet tahansa! Muistaisitte naiset tämän tästä lähtien. Olisi kaikilla helpompi elää yhdessä tällä pallolla.
Ärsyttää kun feministien mielestä mies ei saisi haluta naista. Varsinkaan seksuaalisesti, muttei myöskään näköjään romanttisesti. Naisen pitäisi saada kulkea vapaana kaikista haluista, katseista ja ajatuksista, joita miehille luonnollisesti ilmaantuu. Tietenkään raiskaaminen ja hyväksikäyttö ei ole kenenkään kohdalla sallittavaa, mutta naiset voisivat joskus ajatella myös vastakkaisen sukupuolen tunteita. Nimenomaan tunteita, sillä monet miehet eivät ole seksin perässä. Moni mukava mies haluaisi itselleen elämänkumppanin, jota rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Onneksi minä olen jo löytänyt omani, josta en aio koskaan luopua, mutta kannan huolta kaikkien niiden oikeasti mukavien miesten puolesta, joihin naiset eivät viitsi uhrata aikaansa, koska he kuitenkin voivat saada jonkun paremman, kunhan vain löytävät sellaisen. Olen itse ollut tuossa tilanteessa, enkä toivo sitä kenellekään, se syö miestä todella paljon.
Olen itsekin GWU-ryhmässä, ja se kuva, minkä itse keskustelusta sain, oli ällistynyt murhe sen puolesta, kuinka ahdas miehen sosiaalinen maailma on ja kuinka hänellä ei ole työkaluja yrittää sieltä ulos.
VastaaPoista"Ärsyttää kun feministien mielestä mies ei saisi haluta naista. Varsinkaan seksuaalisesti, muttei myöskään näköjään romanttisesti."
En löydä Geek Woman Unitedin keskustelusta premissejä, joista olisi loogisesti johdettavissa miehisen halun kielto. Naisista seurustelee suurempi osa kuin miehistä. Naispuolisista feministeistä suurin osa on parisuhteessa miesten kanssa, joiden kanssa mm. harrastamme seksiä omasta halustamme. Seksi on ihmisen tapa antaa itsestään, ja jos siihen asettaa pakkoja itselleen tai toiselle, siitä seuraa vain pettymyksiä.
Toivoisin, että tarkistaisit "feministit ajattelevat sitä - feministit ajattelevat tätä" -asiat feministeiltä itseltään - tai vaihtoehtoisesti esittäisit hyvin selkeät premissit ja loogisen johtopäätöksen, kuinka olet toisten ajattelusta jonkin yleistyksen abstrahoinut. Kyselyä vain kehiin feministinaisille ja miespuoliskoilleen!
Miehet suhtautuvat omaan seksuaalisuuteensa usein traumatisoituneesti ja pitävät sitä jonakin väkivaltaisena ja vahingoittavana. Tämä tietenkin ohjaa sitä, miten kuvittelette muiden siihen suhtautuvan. Ellei asiaa tarkista, on soppa valmis ja voi alkaa väittää omia kokemuksiaan muiden mielipiteiksi.
Patriarkaatin tässä kulttuurissa miessukukunnalle syöttämä kilpailemisen periaate jättää miehet kovin yksin. Nainen voi solmia läheisen ystävyyssuhteen toiseen naiseen, kokea yhteenkuuluvuutta, sosiaalisia onnistumisenkokemuksia ja tulla kosketetuksi. Mies taas pitää romanttista suhdetta ainoana mahdollisuutena todella läheiseen ihmissuhteeseen, ei kehity sosiaalisesti ja pahimmassa tapauksessa traumatisoituu ja masentuu, mikä entisestään vaikeuttaa suhteiden muodostamista. Niin kauan kuin miehet eivät lähde tosissaan haastamaan omaa sulkeutuneisuuttaan ja keskinäistä kilpailuaan, he kärsivät naisia enemmän yksinäisyydestä ja eristyneisyyden kokemisesta ja myös päätyvät sen takia ikäviin ratkaisuihin.
Nainen ei voi pelastaa miestä, ei käsittelemään hänen ongelmiaan, ei tuomaan hänelle tyydytystä. Mies tekee sen itse, päänsä sisällä, Nainen ei varsin todennäköisesti poistanut masennustasi, vaan jonkin tarpeen riittävä täyttyminen ja minäkuvan muutos. Tämä muutos olisi voinut tapahtua muillakin keinoin.
Kaikki ihmiset ovat itsenäisiä olentoja eikä heitä ole saa redusoida johonkin rooliin, ammattiin, sukupuoleen, seksuaalisuuteen, kansallisuuteen tai määritellä heidän oikeuksiaan sen kautta, mitä itse heiltä sattuu haluamaan. sen kautta, mikä itsellä sattuu olemaan halun kohde. Liberaali feminismi on eron ja tarpeen huomioimista ja kunnioittamista yhteiskunnassa ja yksilöllisesti.
Näytät painottavan kirjoituksissasi paljon ulkonäköä. En ole erityisen nuori enkä kaunis, Itse asiassa saatan kuulua siihen joukkoon, jonka rajaat naiseuden ulkopuolelle. Väitän, että omat ihmissuhteeni ovat todiste siitä, että ulkonäkö on vain yksi asia muiden joukossa. Sen korostaminen parinvalinnan perusteena on vicious circle, jossa sosiaalisesti kaivetaan maata itsen ja muiden jalkojen alta. Kehottaisin harkitsemaan vakavasti tätä ja sitä, mihin muuhun ihmiset parinvalinnassaan kiinnittävät huomiota – erityisesti mihin mies kiinnittää huomiota. Miesten olisi syytä alkaa rehellisesti kysyä itseltään "Millaisen naisen minä haluan" eikä esittää, että kaikki kelpaa. Se ei ole totta ja toisekseen ”kaikki kelpaa” ei ole ihmissuhteissa mikään suositus.
Olen iloinen puolestasi. Hyvä ihmissuhde on aarre, suhteen tyypistä riippumatta. Itselleni peruste parisuhteelle on se, että rakastan puolisoani ja viihdyn hänen kanssaan. Väkisin en pysty elämääni ja itseäni toiselle jakamaan – kokeiltu on – enkä odota sitä muilta. Toisen ihmisen tehtävä ei ole täyttää minun tyhjyyttäni. Minusta on tällaista itsenäisyyteen ja yksilön kunnioitukseen pohjaavaa lähtökohtaa ei pidä nimittää "paremman etsimiseksi" tai "viitsimättömyydeksi".
Muistaakseni luin koko keskustelun, mutta ehkä varhaisessa vaiheessa, niin että sen jälkeen keskusteluun on tullut vielä paljon viestejä. Paljon mahdollista.
PoistaMinulla ei oikein ole feministikavereita, joilta voisin näitä asioita tiedustella, myöskään GWU-ryhmän mieskielto ei aja asiaa.
Kenellä on oikeus sanella miten mies (tai nainen) saa tuntea omasta seksuaalisuudestaan? Eiköhän kuitenkin kyseessä olevalla henkilöllä itsellään. Sanoit että miehet suhtautuvat siihen usein traumatisoituneesti, mutta miten miestä voi kieltää suhtautumasta siihen niin, jos hän todella kokee niin? Olen itse tuntenut masennusta asiasta, eikä se ole mitään leikkiä. Seksin puutehan tunnetusti on haitallista sekä fyysisesti että henkisesti. Uusien tutkimusten mukaan myös kaikenlainen fyysinen kosketus, halaaminen, suutely ym. vähentävät riskiä kaikenlaisiin sairauksiin ja parantavat elämän- ja mielenlaatua jokaisella ihmisellä.
En koe patriarkaatin luovan minulle minkäänlaisia paineita yhteiskunnassamme. Ainut paine tuli itseni sisältä, ja se oli halu saada rakastaa ja tulla rakastetuksi. Tätä vilpittömintä toivettani ei kai kukaan voi kiistää tai asettaa kenenkään muun masinoimaksi.
Myös mies voi aivan hyvin solmia läheisiä ystävyyssuhteita toisiin miehiin, on minullakin ollut, ja on edelleen, läheisiä miesystäviä. Heille olen voinut puhua kaikesta mistä haluan. Parhaat ystäväni ovat aina olleet miehiä, ennen kuin löysin viimein oman tyttöystäväni. Nykyään hän on myös paras ystäväni (mikä on minusta kestävän parisuhteen peruskiviä), mutten toki ole hylännyt yhtään vanhoista miesystävistänikään.
En ymmärrä miten miesten väliset ystävyyssuhteet eroaisivat niin radikaalisti naisten välisistä ystävyyssuhteista, että ne eivät olisi vertailukelpoisia. Miehet kokevat yhtälailla yhteenkuuluvuutta, sosiaalisia onnistumisen kokemuksia, ja ehkä kosketustakin (mutta vähemmän kuin naisystävät keskenään). Mutta kyllä minäkin olen aina halannut parhaita ystäviäni (niin mies-, kuin naispuolisiakin) tavattaessa.
Siinä vain on vissi ero, läheisimmänkin ystävyyssuhteen ja parisuhteen välillä. Se täytyisi minusta kaikkien ymmärtää, varsinkin naisten, koska miehistä tuo ero usein on valtaisa. Ei paraskaan miesystävä korvaa tyttöystävän paikkaa. Uskon puhuvani myös monien muiden miesten kuin vain itseni puolesta tässä asiassa. Joidenkin miesten mielestähän mies ja nainen eivät koskaan voi olla vain ystäviä, ja että parisuhteessa olevat mies ja nainen eivät ole ystäviä keskenään, vaan ainoastaan rakastavaisia, ja miehellä on sitten miesystävät ja naisella naisystävät erikseen.
Nainen voi pelastaa miehen. Näin on käynyt monelle, jotka ovat olleet pahemmassakin jamassa kuin minä olin. Naisen takia mies on valmis myös muuttamaan itseään ja selättämään mahdolliset ongelmansa. Parisuhteen osapuolet voivat keskustella mielestäni kaikesta ja auttaa toisiaan käsittelemään ongelmiaan, jos heillä on sellaisia, ja auttaa toisiaan selviämään kaikesta. Nainen voi todellakin myös tyydyttää miehen, ja toisinpäin. Puhun nyt sekä seksuaalisesta, että romanttisesta tyydyttämisestä.
Ehkä suurin ero kuitenkin parisuhteen ja ystävyyssuhteen välillä on jatkuvuus. Ystävien kanssa ei olla 24/7, toisin kuin usein oman kumppanin kanssa. Vaikka minulla olisi ollut kuinka hauskaa ystävieni kanssa tahansa, ei heitä voi vaivata kuitenkaan ikuisuuksia, ehkä tunteja, tai korkeintaan päivän, joskus parikin kerrallaan. Sitten he menevät omiin koteihinsa, kenties omien kumppaniensa luokse (siinä tapauksessa heitä ei kehtaa pitää rakkaistaan erillään niinkään kauaa), ja minä menen omaan kotiini. Yksin. Yksinelo on sellainen asia, jota en koskaan ole kestänyt. Olen elänytyksin vuosikausia, se ei ole koskaan tuntunut kivalta. Ei ole yhtäkään yksinelon päivää jota en heti vaihtaisi pois yhteiselon päivään.
Jatkuu seuraavassa viestissä (koska merkkimäärä tuli täyteen)...
Jatkoa edellisestä...
PoistaOnneksi asia on nyt minun kohdallani kääntynyt parhain päin, koska olen mitä ihanimman naisen kanssa parisuhteessa. Sekään ei helposti alkanut, koska minun piti tehdä aloita, niin kuin miehen aina, ja muiden hankalien seikkojen takia, jotka ovat henklökohtaisia, enkä kerro niistä täällä sen enempää.
Kuitenkin sama ongelma koskettaa yhä monia miehiä, ja minusta parisuhteessa jo olevat ihmiset unohtavat onnen huumassaan liian helposti miltä heistä tuntui kun kukaan ei huolinut, tai sitä oikeaa ei vain löytynyt.
Uskon vakaasti tuntevani itseni sen verran hyvin että tiedän että minussa ei muuttunut mikään muu kuin se, että sain tyttöystävän. Hänen ansiostaan tunnen nyt itseni kokonaiseksi, koska aina ennen olin vain puolikas. Masennus oli tipotiessään, eikä se koskaan mistään muusta johtunut kuin yksinäisyydestä. Jos yksinäisyyttä ja rakastavan kumppanin kaipuuta ei saa tyydytettyä, se voi ajaa ihmisen epätoivoisiin tekoihin. Mielestäni tässä asiassa ei auta terapia, mielipidekasvatus, lääkkeet, vertaistuki, eikä mikään muu, kuin se joka poistaa itse ongelman kertaheitolla, oman kumppanin löytäminen.
Pitää nyt vielä sanoa että en ole vaatimassa naisia pakkonaitettavaksi miehille, tai mitään tuollaista "maskulinististä" huttua. Tottakai sekä miehet että naiset ovat yksilöitä, kaikki erilaisia, mutta kuitenkin yhtä arvokkaita, eikä naisilla ole varsinaista velvollisuutta olla miesten kanssa säälistä tai mistään, mutta tuntuu vain hivenen epäreilulta tämä yleinen ilmapiiri, sekä biologia (jolle nyt ei mitään voi), että mies kaipaa enemmän seksiä kuin nainen, ja että nainen voi lähestulkoon valita kumppaninsa (jos on hyvännäköinen), kun taas hyvännäköinenkin mies joutuu tekemään kovasti töitä naisen saamisen eteen.
En myöskään rajannut "vanhoja, rumia, sairaita ja vammaisia" naisia naiseuden ulkopuolelle, toki hekin ovat naisia, tarkoitus oli vain keskittää huomio siihen ikäluokkaan ja asemaan, jonka naisia on eniten (nuoria, terveitä ja kauniita, eli normaalin näköisiä), ja jotka ovat parhaassa "naimaiässä", näinkin vanhoillista termiä käyttääkseni. Saman ikäluokan miehiä taas on enemmän, joten heistä jää jo määränkin puolesta moni yksin. Mikä on sääli, koska moni heistä on varmasti ihan mukava mies.
Ulkonäkö on helppo argumentoinnin kohde, koska "sisäistä käuneutta" ei kukaan näe ulospäin, ja kaikki parisuhteet alkavat kuitenkin puoleensavetävän ulkonäön havainnoinnista. Tietenkään kauneus tai komeus ei ole kaikki kaikessa, mutta ei varmaan kukaan niitten vaikutusta voi kieltääkään. Ihminen mieltyy yleensä itseään viehättäviin ihmisiin, mikä pohjautuu suurelta osin ulkonäköseikkoihin (olen viehättynyt naisiin, jotka ovat saattaneet olla ilkeitäkin, mutta ei se ole estänyt haluamasta heitä). Ei sellaisesta tietenkään hyvää parisuhdetta olisi syntynyt, mutta se tosiasia ei poista miehen haluja (niin seksuaalisia kuin romanttisiakin).
Eikä minullekaan ihan kuka tahansa olisi tietenkään kelvannut, vaikka surullisimpina aikoinani olisinkin niin ajatellut. Mutta mielestäni kriteerini olivat täysin kohtuulliset, halusin naisen, joka on samalla tasolla kuin minä, yhtä kaunis kuin minä olen komeakin, yhtä fiksu kuin olen älykäskin, suunnilleen saman ikäinen jne. Tietenkin mielellään myös terve ja normaalipainoinen yms. perusjuttuja.
Nyt olen hänet löytänyt. Kiitos sinulle onnentoivotuksesta ja myös pitkästä kommentistasi! Hyvä ihmissuhde toki on aarre, tyypistä riippumatta, mutta minusta kaverit eivät vain voi korvata rakkaussuhdetta.
Ihan ensimmäiseksi: on mukava kuulla, että olet löytänyt seurustelukumppanin, ja toivon suhteeseenne onnea ja kestoa. Mutta muutama asia on nyt pakko selittää. Jotenkin epäilen, että sinulle on yritetty selittää seuraavia asioita ennenkin, mutta koetetaan nyt vielä kerran…
VastaaPoistaTaitavat olla aika ne naiset ja tytöt, jotka oikeasti saavat seksiä tai löytävät uuden seurustelukumppanin kuin sormia napsauttamalla. Lainkaan harvinaista ei sen sijaan ole se, että tyttö tai nainen elää ilman kumpaakaan, koska kukaan ei ole kiinnostunut heistä seurustelukumppaneina eikä sitä seksiäkään ole tarjolla kuin korkeintaan joskus känniääliöiden lähentelynä. Kätevästi tuntuvat edustamasi ”koulukunnan” ajattelijat kuittaavan nämä ihmiset rumina, läskeinä, vanhoina akkoina tai hulluina naisina (joita kukaan mies ”tietenkään” ei halua, koska heillä on ”oikeus” hoikkiin nuoriin kaunottariin). Onko koskaan käynyt mielessä, että naisesta tuntuu ihan yhtä kurjalta ja elämää pilaavalta olla kelpaamatta kenellekään kuin ”luuseri”-miehestä, joka ei löydä naista? Ihan samasta asiasta siinä on kyse! Yksin jäävät naiset vain eivät vieritä syytä ilkeän miessukupuolen niskoille, vaan etsivät vikaa itsestään tai yksinkertaisesti toteavat, että heillä on tässä asiassa kurja tuuri – sitä sopivaa ihmistä ei vain satu tulemaan vastaan. Ja elävät asian kanssa, niin kuin jokaisen aikuisen ihmisen suoraan sanoen tulisi kyetä elämään.
Tiedän mistä puhun, koska tämän asian kanssa elän itsekin.
Kelpaaminen tuntuu myös näissä asioissa olevan vaikea käsite. Ei seurustelemaan ryhdytä sillä perusteella, ettei kumppaniehdokkaassa ole mitään varsinaista vikaa, ”joten pitäisihän hänen kelvata”. Homma toimii näin: itse kukin kiinnostuu kenestä kiinnostuu omista syistään – jokin seikka, liittyy se sitten vaikka tyypin ulkonäköön, luonteeseen tai huumorintajuun, vetää juuri tätä ihmistä puoleensa. Ja jos kaksi ihmistä sattuu kiinnostumaan toisistaan yhtä aikaa ja saa sen toisilleen myös ilmaistua, sitten voi syntyä suhde joka kestää sen minkä aikaa sitten kestääkin. Kenelläkään ei ole velvollisuutta mistään syystä ryhtyä suhteeseen kenenkään toisen ihmisen kanssa, vaikka tämä olisi miten yksinäinen. Se ei ole ilkeyttä, sellaista elämä vain on; valitettavasti joka ainoa sinänsä ihan mukava ja kunnollinen ihminen löytää lopulta prinsessansa tai prinssinsä vain satukirjoissa.
Joskus toki saattaa joku silkkaa kiltteyttään tai myötätuntoaankin ryhtyä seurustelemaan toisen ihmisen kanssa joka on hänestä kiinnostunut, mutta jos tämä myötätunnon kohde ei oikeasti häntä kiinnosta tai sytytä, ennuste on erittäin huono. Ikävimmillään myötätunnon kohde ottaa lopulta seuraavan eron erittäin raskaasti, mikä entisestään vähentää haluja ryhtyä seurustelemaan ihan ollakseen yksinäiselle kiltti. (Arvaatkos muuten kuka lähes poikkeuksetta syyllistetään siitä, kun nainen joutuu parisuhdeväkivallan kohteeksi vaikkapa juuri erotilanteessa? Kyllä: nainen, jonka olisi pitänyt älytä valita paremmin tai lähteä suhteesta aiemmin.)
Lisään vielä että tunnen vaikka kuinka paljon molempien sukupuolien edustajia, jotka eivät ole hyvännäköisiä, hoikkia, rikkaita eivätkä erityisen terveitäkään, mutta elävät silti onnellisessa parisuhteessa. Tuurista se on kiinni. Meillä ei kaikilla aina ole onni myötä.
(For the record: Geek Women Unite!-ihmiset eivät ole kaikki nuoria eivätkä kauniita – ikähaarukka on laaja, ja niin on suhdestatuskin, mukana runsaasti yksineläviä. Eikä siellä todellakaan olla kieltämässä miehiä haluamasta seksiä tai naisia. Sitä mitä haluaa ei vain aina saa, sen kummemmin nainen kuin mieskään.)
Ensiksikin kiitos onnentoivotuksestasi, sekä vastauksestasi blogiini!
PoistaTämä juttu että naiset saavat seksiä enemmän kuin miehet, perustuu seuraaviin asioihin:
• Tavallisen näköinen nainen on kaikkien miesten mielestä yleensä kaunis.
• Tavallisen näköinen mies on kaikkien naisten mielestä yleensä tavallisen näköinen.
• Naisten on sosiaalisesti hyväksyttyä parantaa ulkonäköään meikeillä yms. keinotekoisilla metodeilla, kun taas miesten ei. Näin ollen tavallinen nainen on yleensä huomattavasti kauniimpi kuin tavallinen mies on komea.
• Miehet kiinnittävät enemmän huomiota naisten ulkonäköön kuin naiset miesten. Tämä johtuu biologisista eroista.
• Naiset muuttuvat yhä vain kauniimmiksi evoluution ansiosta (koska miehet suosivat kauneimpia naisia), ja miehet pysyvät samannäköisinä.
Kirjoitin tästä jo blogissani aiemmin: http://causavitae.blogspot.fi/2013/02/naiset-muuttuvat-aina-vain-kauniimmiksi.html
• Kulttuurimme määrää että miehen on tehtävä aloite naiselle, mutta naisella on kuitenkin valta päättää siitä haluaako hän miehen vai ei. Käytännössä suurin valta parinvalinnassa on siis naisilla.
• Mies haluaa ja tarvitsee seksiä enemmän kuin nainen.
• Miehiä on enemmän, varsinkin nuorten naimaikäisten ikäluokassa, joten monet jäävät jo tämän takia yksin.
Toki tajuan että toiseen ihmiseen ihastutaat moninaisten eri seikkojen ansiosta, joista ei vähäisin liene puoleensa vetävä ulkonäkö. Se kuitenkin on ensimmäinen, minkä toisesta ihmisestä huomaa, ja josta ihminen alitajuisesti jo sekunnin murto-osassa päättää, onko kiinnostunut toisesta vai ei.
Myöskin on hieman yleistävää että kaikki miehet syyttäisivät naisia siitä että eivät löydä itselleen kumppania, ja kaikki naiset jotka eivät löydä sitä oikeaa, huomaisivat vian olevan vain itsessään.
Olen havainnoinut että naiset ja miehet, jotka jäävät ilman kumppania, jäävät monesti yksin ihan eri syistä.
Miehet, jotka eivät saa naista, ovat yleensä hunsvotteja ja renttuja, mutta mukaan mahtuu myös paljon todella ujoja nörttipoikia, ja mukaviakin miehiä, jotka vain eivät uskalla kysyä naisia ulos.
Naisista taas myös ylemmissä sosiaaliluokissa on yksinäisiä, koulutettuja ja hyvinmenestyneitä uranaisia, jotka eivät löydä sitä oikeaa. Tämä usein sen takia että monikaan mies ei tahdo itseään koulutetumpaa naista (mikä tietysti on ihan hölmöä, minulle asialla ei olisi väliä), joten korkeasti koulutetut naiset saattavat jäädä yksin, jolleivät löydä korkeasti koulutettua miestä itselleen. Sitten on toki naisia myös alemmissa sosiaaliluokissa, jotka jäävät yksin, heidän ongelmansa on yleensä "hiirulaismaisuus", ujous ja sellainen yleinen harmaus, että nainen pukeutuu kuin teini-ikäinen poika, mauttomiin, epäsopiviin vaatteisiin, jotka eivät istu, ovat usein ylipainoisia, eivät meikkaa eivätkä mitenkään muutenkaan huolehdi ulkonäöstään. Itsetuntokin on heikko kaikkien näiden asioiden lisäksi, tai ehkä takia. Näistä naisista saisi ihan haluttavia monenkin miehen mielestä, jos he jaksaisivat hieman nähdä vaivaa itsensä ehostamisen eteen.
Eli siis miehiä ja naisia alimmissa luokissa on kumpiakin, jotka eivät kelpaa juuri kenellekään, kuin ehkä toisilleen. Ehkä kumpienkin sukupuolten ongelma tässä luokassa on kuitenkin se, että vaaditaan mahdolliselta kumppanilta enemmän kuin ollaan valmiita itsensä parnatamisen eteen tekemään.
Mutta olen edelleen sitä mieltä että keskitason miehistä jää useampi ilman kumppania (ja/tai riittäviä seksikontakteja) kuin saman tason naiset.
Tämä on ongelma jolle ei ole helppoa ja yksiselitteistä ratkaisua, mutta jatkan asian pohtimista, ja näkökulmat eri puolilta ovat edelleen tervetulleita.