Kukaan täysjärkinen ihminen ei oikeasti voi olla syvällä sisimmässään rehellisesti uskovainen, eli uskoa kaikkea uskonnon sanomaa täytenä totena. Tämä ei koske hulluja ihmisiä, jotka saattavat uskoa aivan mihin tahansa ja vaikka hypätä katolta uskoessaan tosissaan osaavansa lentää.
Uskovaista ihmistä on lapsesta asti kasvatettu (=aivopesty) uskontoon ja uskovaiseksi. Vanhempien (uskovaisten), koululaitoksen (uskonnonopetuksen pitäisi olla nykyään tunnustuksetonta, mutta läheskään aina se ei sitä ole) ja rippikoulun (koska kaveritkin menee) painostus tekee lapsesta uskonnollisen henkilön. Hän ei saa aikaa ja tilaa ajatella omilla aivoillaan, häneen istutetaan valheellisia "totuuksia" ja hänet pakotetaan käyttäytymään tietyllä tavalla ja tiettyjen normien sitomana. Näin lapsesta kasvaa uskovainen aikuinen joka jatkaa samaa vahingollista tietä omien lastensa kasvatuksessa.
Kuitenkin normaali ihminen tietää sisimmässään ettei uskonto nyt aivan totta olekaan, uskovainen on vain liian tottunut siihen luopuakseen siitä. Kristinusko, niin kuin niin monet muutkin uskonnot, lupaa kuolemanhälkeisen elämän kaikille uskovaisille. Kuoltuaan pääsee "taivaaseen", joka on kaikin puolin parempi paikka kuin maailma, jossa elämme, siellä ihminen elää ikuisesti ja ikuisen onnellisena. Miksi siis kukaan viitsisi elää hetkeäkään maan päällä, jos ikuinen onni odottaa? No, kirkkohan on tietenkin kieltänyt itsemurhan, sillä verukkeella, ettei itsemurhaaja pääse taivaaseen, sen takia että kirkko pystyisi riistämään ihmisiltä rahaa läpi heidän elämänsä, mitä pitempään se jatkuu, sen parempi kirkolle. Noh, jos ihmiselle annetaan työ, jota hän inhoaa, mutta hänet on pakotettu siihen, ja hän pääsee vapaaksi työstään jos työkalu menee rikki, niin lähes jokainen ihminen rikkoisi työkalun "vahingossa" ja pienen valeen avulla pääsisi pälkähästä. Jos ihminen oikeasti uskoisi taivaaseen ja kuolemanjälkeiseen elämään, eivätkö kadut olisi täynnä "vahingossa" auton alle jääneitä uskovaisia, rotkot täynnä "vahingossa" reunan yli livenneitä, ja pistorasiain edustat "vahingossa" niitä kuparilangoilla tökkineitä hihhuleita?
Ei kukaan oikeasti syvällä sisimmässään usko taivaaseen tai kuolemanjälkeiseen elämään, vaikka kuinka toivoisivatkin sellaisia todeksi. Joillekin se voi olla lohtua tuova ajatus, kun läheinen kuolee tai oma kuolema lähestyy, mutta kyllä he tietävät ettei se ole totta, vaikka päättäisivät vakaastikin olla toista mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti