Parinvalinnassa valta on naisilla, mutta miksi?

Tämä kirjoitus käsittelee parinvalintaa, yhtä suosikkiaiheistani, koska se liittyy niin suurelta osin evoluutiobiologiaan, mihin kaikki muukin enemmän tai vähemmän perustuu.

Ihmisen parinvalinnassahan naaras on se sukupuoli joka tekee valinnan. Kuitenkin uroksen tehtäväksi jää tehdä lähes kaikki työ parisuhteen alkuun saattamiseksi. En halua nyt mitenkään kuulostaa katkeralta vanhaltapojalta, koska sellainen en ole, kyse on vain ja ainoastaan evoluution meille kehittämistä mekanismeista, joita edelleenkin toteutamme, koska emme ole muuttuneet luolamiesajoista paljon yhtään.

Tutkimusten mukaan yhdeksässä tapauksessa kymmenestä parisuhteen alkamisesta on päättänyt nainen. Naisella on selvä biologinen etu tässä asiassa puolellaan, koska lyhyesti sanottuna sperma on halpaa ja munasolut kalliita. Koska uros voi teoriassa saada loputtomasti jälkeläisiä, on miehelle edullisinta yrittää panna paksuksi niin monta vastakkaisen sukupuolen edustajaa kuin mahdollista. Naaras taas voi enimmilläänkin koko hedelmällisen ikänsä aikana saada vain noin toistakymmentä jälkeläistä, mistä johtuen naiselle on edullisinta "pihdata", eli olla antamatta seksiä kaikille haukkaille, jotta hän voisi paremmin valita kilpakosijoista sen sopivimman miehen jatkamaan sukuaan. Suvun jatkamiselle, ja omien geenien levittämisellehän koko elämä perustuu. Se on itse asiassa elämän ainut tarkoitus, ja se on koodattu DNA:hamme.
Sperma on halpaa ja munasolut kalliita myös sen vuoksi että mies ei voi tietää onko hänen kumppaninsa lapsi varmasti hänen siittämänsä. Ainoastaan nainen voi olla varma siitä, että puolet hänen geeneistään on hänen synnyttämässään jälkeläisessä. Koska mies ei koskaan voi olla tästä aivan varma, on hänen kannaltaan tärkeää yrittää saattaa raskaaksi mahdollisimman monta naista, jotta suurimmalla todennäköisyydellä hänen geeninsä jatkuisivat ainakin osassa niitten naisten lapsista, joiden kanssa hän on ollut sukupuoliyhteydessä. Naiselle riittää teoriassa yksikin lapsi (vaikka useampi on tietenkin parempi, koska muuten kaikki on yhden kortin varassa), ja hän ei tarvitse sen siittämiseen kuin yhden miehen, joten naisella on valtaa olla valikoiva sen suhteen että hän saa toisen puolen lapsensa geeneistä mahdollisimman hyvältä isäkandidaatilta.

Genetiikka siis kertoo meille miksi miehet haluavat enemmän seksiä kuin naiset. Miksi miehet haluavat sitä useampien naisten, kuin vain yhden kanssa. Ja miksi naisten halut ovat täysin päinvastaiset. Biologian sanelemana miehet joutuvat liehittelemään naisia päästäkseen näitten housuihin, ja naisilla taas on varaa olla hyvin valikoivia, ja päästää vain parhaimmat miehet sänkyynsä. Koska ihmisiä on monen eri tasoisia, jotkin yksilöt jäävät kokonaan ilman puolisoa. Näin on erityisesti miehillä, koska miehiä on ensinnäkin jo tilastollisesti enemmän kuin naisia (poikia syntyy kaikkialla hieman enemmän kuin tyttöjä, koska miesten kuolleisuus on suurempi kuin naisten, ja kehitysmaissa tyttölapsia vielä julmasti surmataan, koska typerät ihmiset eivät kunnioita naissukupuolen oikeuksia, eivätkä ymmärrä edes omaa etuaan), sekä hyvätasoisilla miehillä on enemmän kumppaneita kuin hyvätasoisilla naisilla. Korkeimman tason miehet saavat lähes kenet naisen tahansa, ja heillä niitä yleensä riittääkin varsin paljon. Korkeimman tason miehille kuitenkin kelpaavat myös tavalliset naiset, joten he putsaavat usein pöydän myös tavallisen tason miesten nenän edestä. Korkeimman tason naisille taas kelpaavat ainoastaan korkeimman tason miehet, eivätkä he hyväksy tavallisia miehiä kumppaneikseen. Tavalliset miehet tahtoisivat ylemmän tason naisia, mutta heillä ei siihen rahkeet riitä, sen sijaan he yleensä pariutuvat tavallisten naisten kanssa. Jos tavallisia naisia ei ole niin paljon saatavilla, koska ylemmän tason miehet ovat ne vieneet, voi tavallinen mies tyytyä myös alemman tason naiseen. Tavalliset naiset voivat saada ylemmän tason miehenkin, mutta kelpuuttavat myös tavallisen miehen, kun taas alemman tason miehiä he eivät halua. Alemman tason miehille kelpaisivat mitkä tahansa naiset, mutta heillä ei ole mahdollisuuksia kuin joihinkin alemman tason naisiin, sillä alemman tason naisetkin haluaisivat joko ylemmän tason miehen, tai tavallisen miehen, mutta jos näitä ei ole riittävästi saatavilla, saattavat he tyytyä myös alemman tason mieheen.

Nainen ei lähes koskaan jää yksin elämässään, hänen on aina enemmän tai vähemmän helppo löytää kumppani itselleen ja sukuaan jatkamaan. Miehillä ei ole asiat näin hyvin. Suuri määrä alemman tason miehiä jää ilman kumppania, koska alemmankaan tason naiset eivät heitä kelpuuta, tai sitten tavalliset miehet ovat vieneet kaikki saatavilla olevat alemman tason naiset, koska taasen ylemman tason miehet ovat vieneet kaikki tavalliset naiset (ylemmän tason naisten lisäksi).

Naisella yksin on valta päättää siitä kenen kanssa hän lisääntyy (nyt ehkäisyvälineiden ja raiskausten tuomitsemisen aikakaudella), kun taas miehellä tällaista mahdollisuutta ei koskaan ole. Miehen täytyy iskeä nainen, jotta suhde saa alkunsa, ja vaikka tämä vaikuttaisi siltä että miehellä on näin valinnan mahdollisuus täysin omissa käsissään, se on harhaa. Nainen on jo tehnyt valintansa omassa päässään, siinä vaiheessa kun hän päästää miehen lähestymään itseään iskemistarkoituksessa. Rakkauden huumassa mies luulee itse tehneensä päätöksen suhteen alkamisesta, mutta oikeasti valta oli kokonaan naisella. Jos sellainen mies yrittää iskeä naista, josta nainen ei ole kiinnostunut, sanoo nainen vain "ei", ja miehen yritys on ollut turha. Mies olisi halunnut, mutta nainen ei antanut, päätösvalta oli tässä tapauksessa ilman muuta naisen. Jos sellainen mies yrittää iskeä naista, josta nainen on vähän kiinnostunut, mutta joka ei kuitenkaan ole täysin ideaali, saattaa nainen pitää tätä varaehdokkaana, kunnes joko löytää paremman miehen, ja hylkää varaehdokkaan, tai jos ei löydä parempaa ennen kuin biologinen kellonsa alkaa lähestyä keskiyötä, hän valitsee varaehdokkaan kumppanikseen. Tällöinkin valinta on ilman muuta naisen eikä miehen. Jos naista lähentelee mies, josta hän on kiinnostunut, hän antaa miehen jatkaa iskuyrityksiään, kunnes on varma tämän sopivuudesta ja antaa myöten. Eli jokaisessa tapauksessa päätäntävalta kumppaninvalinnassa on naisen.
Kuitenkin noin kymmenen prosenttia parinvalinnasta tapahtuu toisinpäin, jolloin oikeasti miehellä on valta päättää suhteen alkamisesta. Tämä siis on harvinaista, muttei täysin poikkeuksellista. Kyseessä on tällöin aina ylemmän tason mies ja tavallinen nainen. Nainen tietää että häntä lähestyvä mies on häntä ylempänä sosiaalisessa hierarkiassa parinvalinnan markkinoilla, ja jos hän ei nyt tartu tilaisuuteen, ei hän luultavasti tule saamaan toista yhtä hyvää vaihtoehtoa. Nainen on lähes pakotettu suostumaan itseään ylemmän tason miehen kosioyritykseen, joten valta päättää on tässä ainoassa tapauksessa käytännössä miehellä. Ylemmän tason mies voi valita haluamansa itseään alemman naisen, ja voi olla varma että seksiä on tiedossa.

Mies ei tietenkään ajattele seksiä viiden sekunnin välein, niin kuin huono sanonta väittää, mutta tottakai se on miehelle tärkeämpi ja enemmän mielen kapasiteettia liikuttava asia kuin naiselle, kaikista edellämainituista syistä johtuen. Tämän takia voikin monista (erityisesti naisista) tuntua siltä että kaikki miehet ovat vain seksinnälkäisiä sikoja, jotka käyvät vieraissa minkä ehtivät ja hylkäävät naisen heti tämän tultua raskaaksi. Evoluution ansiosta miesten seksinnälkä on suurempi kuin naisten, sitä ei voi millään kiistää, mutta pelkästään seksiä ja koko ajan vain seksiä eivät kiihkeimmätkään miehet ajattele. Muuten ei tulisi elämisestä mitään. Koska miesten seksivietti kuitenkin on naisia keskimäärin suurempi, ja koska nymfomaaneja on paljon vähemmän kuin satyriaaseja (valtavan seksinnälkäisiä naisia vähemmän kuin valtavan seksinnälkäisiä miehiä), on epäsuhta valmis:
Mies joka ei saa kumppaniltaan seksiä, voi joko elää onnettomana ja puutteessa (ei, itsetyydytys ei todellakaan ole korvaavaa ja riittävää toimintaa), tai sitten hakea seksiä parisuhteen ulkopuolelta, eli pettää kumppaniaan. Useinkaan mies ei petä sen takia, että tahtoisi satuttaa naistaan, tai ei rakastaisi tätä, tai tahtoisi tehdä tälle mitään pahaa. Mies ei myöskään ilmiselvästi halua katkaista suhdetta naiseensa, jos hän käy pitkän aikaa vieraissa, ja salaa tämän vaimoltaan eläen täysin normaalia elämää tämän kanssa. Miehen ainut syy tehdä syrjähyppyjä on tällöin saada fyysisesti tarvitsemansa määrä seksiä elämäänsä, muuten hän on onneton. Hän ei halua vaarantaa parisuhdettaan, koska on siinä onnellinen ja rakastaa vaimoaan, mutta tämä ei vain halua seksiä yhtä paljon kuin miehensä. Tällaisessa tilanteessa on kaikkien kannalta parasta, että salasuhde pysyy salaisena hautaan asti. Jos mies menee kertomaan pettäneensä vaimoaan, on seuraamuksena lähes varmasti ero. Jos taas hän salaa asian aina ja ikuisesti, ei kenellekään tule paha mieli. Vaikka äkksieltään voisi kuvitella että suhteen tunnustaminen olisi epäitsekäs ja rehellinen hyvä teko, on se kaikkea muuta. Se on itse asiassa melko itsekäs teko, sillä paljastaminen parantaa ainoastaan pettäjän omaa mielialaa ja suo tälle hyvän omantunnon, ja näin on "synti" kuitattu. Sen sijaan viattomalle sivulliselle, eli petetylle naiselle, tuo syrjähypyn paljastuminen ainoastaan surua ja pahaa mieltä, kenties jopa vihaa ja katkeraa kaunaa. Jos salasuhde paljastuu, on kolme ratkaisua mahdollisia: joko nainen anteeksiantaa miehelleen, joka lupaa lopettaa salasuhteen (ja tällöin se olisi oikeasti syytä lopettaa, ja jos ei halua, niin sitten olisi erottava), toisena vaihtoehtona (jos nainen on saanut tietää suhteesta niin että mies ei tiedä hänen siitä tietävän) voi nainen parantaa omaa oloaan pettämällä salaa miestään jonkun toisen miehen kanssa kostoksi, ja näin paremmalla omalla tunnolla jatkaa suhdetta mieheensä (mutta suhde ei kuitenkaan koskaan enää tulisi olemaan sama), tai sitten nainen eroaa miehestään, koska ei kestä sitä että tämä on ollut toisen tai muiden naisten kanssa. Yhdeksässäkymmenessä prosentissa tapauksista käy tämä viimeinen vaihtoehto, koska naisen on hyvin vaikea, lähes mahdoton käsittää että mies ei petä sen takia etteikö rakastaisi vaimoaan ja tahtoisi olla tämän kanssa, vaan ainoastaan sen takia että hänen seksuaaliset tarpeensa eivät koe riittävää tyydytystä suhteessa, joka muuten on kummallekin onnellinen. Naisille ei siis ole suotuisaa pihdata, jos he haluavat pitää miehensä uskollisina, mutta kaikki naiset eivät vain halua tai jopa pysty sellaiseen yhdyntätahtiin, mitä miehet toivoisivat. Joskus on myös miesten nöyrryttävä, ja elää pienessä puutteessa aina aika ajoin, vaikka se pahalta saattaisikin tuntua, jos pitkäaikaisen suhteen molemminpuolinen onnellisuus menee miehen henkilökohtaisten tarpeiden edelle.

EVVK

Ei voisi vähempää kiinnostaa. Mikään. Kukaan. Ylipäänsä.
Ja kysymys ei kuulu että miksei kiinnosta, vaan miksi pitäisi kiinnostaa?

Tämäkin asia liittyy evoluutiobiologiaan, niin kuin kaikki muutkin asiat maailmassa, ihan jokainen, kunhan kaivaudutaan tarpeeksi syvälle.

Noh... ihminen on edelleen samanlainen kuin kivikaudella. Evoluutio toimii sen verran hitaasti, ettei Homo sapiens ole ehtinyt kauheasti muuttua viimeisessä kymmenessä, tai sadassakaan tuhannessa vuodessa. Siispä meissä vaikuttavat yhä samat geenit ja samat vaistot kuin silloin kun ihmislaji muovautui nykyisenkaltaisekseen. Tähän kuuluu erottamattomana osana ksenofobia, eli vierauden pelko. Kun ihmiset vielä elivät pienissä ryhmissä, eikä maanviljelyä ollut keksitty, joutuivat ryhmät taistelemaan ruoasta muiden ryhmien kanssa. Resursseja oli vähän ja ryhmät joutuivat kaiken aikaa liikkumaan riistan perässä, välillä täydentäeen ruokavaliotaan keräilemällä. Evoluutiossa sopeutuvin selviää. Ne jotka eivät sopeudu, kuolevat pois jatkamatta sukuaan. Näin sopeutuvimmat geenit liääntyvät aina eniten kehittäen lajia itsessään eteenpäin. Kaikista vieraskammoisimmat yksilöt pysyivät parhaiten hengissä, koska ne jotka olivat tarpeeksi hölmöjä antautuakseen viholliselle, tai jakamaan ruokansa näiden kanssa, eivät menestyneet. Heidät joko tapettiin, tai jos vihollinen oli yhtä tyhmä, he kaikki nääntyivät nälkään. On ihmisluonnolle ominaista pelätä, kammoksua ja karttaa vieraita. Tämä ksenofobia kohdistuu sitä voimakkaampana muihin yksilöihin, mitä kauempana nämä ovat kohteesta. Tämä on selkeästi havaittavissa tänäkin päivänä, eikä se ole menossa minnekään, luultavasti koskaan.
Ihmisen tulee rakastaa itseään, ennen kuin voi rakastaa muita. Sehän on selvä asia, itsensävihaaja ei osaa olla hyvä muillekaan. Tietenkään narsismiin asti ei tarvitse mennä, jotta voi ottaa muitakin huomioon, sehän nimenomaan on sen vastakohta. Yhtä paljon kuin itseään, tulee ihmisen rakastaa lähimmäisiään. Ensimmäisenä omaa puolisoaan, lapsiaan, sisaruksiaan ja vanhempiaan. Tämän jälkeen isovanhempiaan, serkkujaan ja muita sukulaisiaan. Ystävät ja kaverit tulevat myös hyvin korkealla tällä listalla, monella ennen muita sukulaisia kuin perheenjäseniä. Kun mennään suvussa kauemmas ja tuttavissa enemmän hyvää päivää-osastolle, muuttuu ihmisen suhtautuminen samalla skaalalla. Mitä kaukaisempi on toinen henkilö itsestä, sitä vähemmän hänestä välitetään. Tämähän nyt on itsestään selvä asia, ainakin sen tulisi kaikille olla. Lista kattaa suvun ja lähipiirin jälkeen laumat ja heimot, nykyään kyläyhteisöt ja kaupunginosan asukkaat. Sitten suuremmat kaupungit, läänit, maakunnat, provinssit, osavaltiot, valtiot ja valtakunnat. Kokonaiset maanosat, kokonaiset ihmisrodut. Viimein kaikki ihmislajin edustajat, yleensä tämän jälkeen eläimet, järjestyksessä ihmisen lähimmästä kaukaisimpaan sukulaiseen: nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet, kalat ja selkärangattomat, sitten kasvit ja muut "ei niin eläväiset olennot", viimeisenä koko maailmankaikkeuden, joka ei itsessään ole elävä, vaikka elämää sisältääkin.

Kaikilla ihmisillä on jokin raja, minkä jälkeen he eivät enää jaksa välittää. Sellainen täytyy olla, muuten menee mielenterveys. Jos jokainen välittäisi kaikista muista, eihän tästä elämästä tulisi mitään, kaikki olisivat masentuneita ja murheen murtamia, oman voimattomuuden tunteensa alle musertuneita yksilöitä. Ehkä eri ihmisten välittämisrajalla on hienoista eroa, mutta kovin suurta se ei voi olla. Ei kukaan voi tosissaan väittää välittävänsä kaikista maailman ihmisistä, se on täyttä valetta. Jos sellaiseen uskoo itse, kuten jotkut hipit tuntuvat tekevän, on se myös itsensä pettämistä. Jos valetta toistaa tarpeeksi kauan, alkaa siihen itsekin uskoa, ja lopulta luulee sen olevan totta. Näin ei kuitenkaan tosiasiassa ole.
Minun rajani kulkee tuttujen ja tuntemattomien välillä. Näin uskon suurimman osan muun ihmiskunnan myös tuntevan. En välitä tuntemattomista, koska en tunne heitä, he eivät tunne minua, eivätkä hekään välitä minusta.

Tästä pääsemme probleemaan, joka kiinteytyy aina kun kesäisellä kaupungin kadulla törmää maailmanparantajahippiin joka yrittää houkutella kiireisiä ohikulkijoita Unicefin kuukausilahjoittajaksi, tai johonkin muuhun monetaarista osallistumista velvoittavaan hommaan.
Juttu on niin että minua ei kiinnosta. Miksi minun pitäisi olla kiinnostunut täysin tuntemattomien ihmisten ongelmista, jotka eivät kosketa minua millään tavalla? Minä en tunne heitä, eivätkä he minua. Minä en edes halua tuntea heitä, eivätkä hekään luultavasti minua. Ainut mitä voisin tehdä, olisi rahan lahjoittaminen pois. En edes sano että heille, koska en voi olla varma mihin rahani joutuisivat. Mahdollisuutena on aina että niillä rahoitetaankin jonkun pikkudiktaattorin sotilasvallankaappausta, veristä sisällissotaa, orjakauppaa ja lapsisotilaiden aseistamista. Ainut syy minkä takia ihmiset antavat rahaa hyväntekeväisyyteen, on sääli. Heitä säälittää ainakin sen hetken aikaa noitten pikku raukkojen surkea elämä, josta sydäntäriipaisevia kauhukertomuksia on ne paperista ulkoa opetellut varainkerääjä tippa linssissä ladellut, että kukkaronnyörit hetkeksi heltiävät. Tämän jälkeen koko jutun voi onnellisesti unohtaa ja omatunto on taas puhdas. Ainakin seuraavan kerjäläisen tapaamiseen asti, joka taas perehdyttää vuolaasti työssäkäyvän kansalaisen hänen velvollisuuksiinsa antaa pois vaivalla ansaitut rahansa johonkin maahan josta hän ei ole kuullutkaan, eikä olisi välittänytkään kuulla. Kuukausilahjoittaminen on keksitty siksi että ihmisten ei tarvitsisi joka kuukausi oikeasti itse ajatella tuntemattomien köyhien asioita, vaan sieltä pankkitililtä kätevästi solahtaa pieni rahasumma Punaisen ristin haaviin. Jos tämä ei tapahtuisi automaattisesti, ei kukaan muistaisi lahjoittaa rahaa paria kuukautta kauempaa. Ei varmasti!

Kysymys on siitä että ihmisiä ei oikeasti kiinnosta tuntemattomien asiat. Ja miksi edes pitäisi? Mitä hyvää lahjoittamisesta saa? Hyvän mielen ja omantunnon, joka haihtuu sitten vähän ajan päästä. Sosiaalista arvostusta, kun ah-niin-hyvänä-ihmis-hipsterinä voi päivittää Facebook-statuksen, jossa informoi kaikkia kuuttajapuoltasataa mukakaveriaan omasta paremmuudestaan, vastuullisuudestaan ja velvollisuudentunnostaan. Hah!

Älkää valehdelko että teitä muka kiinnostaisi, koska kaikki tietävät että ei ketään oikeasti kiinnosta. Kaikki vain pitävät yllä suunnattoman hyvän moraalin kulissia, jolloin välillä esitetään oikeasti heikompien asemasta välittävää ihmistä, mutta suurimman osan ajasta voikin sitten hyvällä omalla tunnolla unohtaa koko asian. Ei teidän tarvitse esittää, se on naurettavaa pelleilyä, ja kovin kovin tekopyhää toimintaa. Itsekkyys on joskus ihan hyvästä. On se ainakin valhetta parempi.

Alkaa tehdä, eikä alkaa tekemään!

Suomen kielitoimisto on menettänyt kaiken uskottavuutensa. Se on esittänyt että virheellinen muoto "alkaa tekemään" olisi yhtä hyväksytty kirjakielessä kuin oikea muoto alkaa tehdä.

Tätä ei saata missään nimessä hyväksyä! Se on suomenkielen raiskausta pahimmillaan. Alkaa-verbin kanssa ei ole koskaan voinut käyttää verbimuotoa tekemään, kun sen kanssa kuuluu käyttää tehdä-muotoa. Ruveta verbin kanssa taas käytetään tekemään-muotoa. Nämä ovat menneet ihmisiltä sekaisin jo pitkään ja hyvin monet kirjoittavat ne väärin.

Mikään määrä väärinkirjoittajia eikä mikään aika riitä kuitenkaan tekemään virheesta oikeaa. Tämä kielitoimiston myönnytys kielitaidottomille idiooteille on hirvittävä ja pöyristyttävä osoitus nykyajan rappiosta ja kielen kuihtumisesta. Se ei todellakaan ole modernismin raikas tuulahdus eikä suvaitsevainen teko, se on yksinkertaisuudessaan tyhmyyden ja oppimattomuuden ylistys.
Hyväksytäänkö tulevaisuudessa sitten myös puhekielen "me tehdään"-muoto, jossa monikon ensimmäiseen persoonaan yhdistyy virheellisesti passiivi. Kenties joskus tulevaisuudessa voidaan jopa poistaa kirjakielen yksikön ensimmäisestä persoonapronominista "turhat kaksi välikirjainta".
"Koska tärkeintähän on tulla ymmärretyksi", sanoo kielitoimisto.

No ei ole!

Kielen käyttäjän tärkein tehtävä on tietenkin tulla ymmärretyksi, mutta tässä ei nyt ole kyse siitä. Puhekieli on puhekieltä ja kirjakieli pysyköön kirjakielenä. Kaikkien maailman ihmisten tulee oppia kirjoittamaan äidinkieltään oikein ja kunnolla, ja mahdollisuuksien mukaan myös vieraita kieliä. Oikeinkirjoitussäännöt ovat kehittyneet kielen luomisen yhteydessä ja niiden tulee olla pitäviä. Ei niistä voida tuveta joustamaan, vähän kuin lakejakin rikottaisiin vain sen takia että moni tekee niin!

Rikolliset ovat ansainneet rangaistuksensa ja niin olisivat myös tämän jupakan pääkonnat, eli kielitoimistoon soluttautuneet liberalistisen rappiopolitiikan lipunkantajat. Nykyaikana on muotia kaikkien hyvien vanhojen arvojen täydellinen kunnioittamattomuus ja suorastaan historian vihaaminen. Uudet asiat mielletään jotenkin itseisarvoisesti paremmiksi kuin vanhat, ja "luutuneita käsityksiä pölyttäviä" moderneja aivopieruja ylistetään kyseenalaistamatta laisinkaan niitten tarpeellisuutta tai edes käyttökelpoisuutta.
Kieli kehittyy, se on totta, mutta ei sitä pidä tieten tahtoen ruveta hajottamaan. Tällaisesta äidinkieltä kunnioittamattomasta holtittomasta lainasanojen, svetisismien, anglismien, käännösvirheiden ja kääntämättä jättämisien suosimisesta seuraa vain pienen kielen hidas mutta vääjäämätön kuolema ja sulautuminen maailmankieleen. Jos kukaan ei enää viitsi taistella oman kielensä rikkauksien puolesta, puhumme kaikki Maan asukkaat lopulta huonoa englantia. Tämä ei ikävä kyllä ole vitsi, vaan ihan todellinen tulevaisuuden uhkakuva.

Alkaa tehdä tulee siis jatkossakin olemaan alkaa tehdä. Jotka muuta väittävät, voivat alkaa punoa hirttoköyttä itselleen.

Polttakaa pakanat!

Karhun kansa-niminen ryhmä on saanut Suomessa nyt virallisesti uskonnollisen yhteisön aseman. Se tarkoittaa että heillä on lain suoja harjoittaa omia menojaan, nimetä lapsia, vihkiä pareja avioon ja haudata vainajia.

Ihan kiva.

Paitsi että ei ole.
Karhun kansa on uuspakanallinen yhdistys, jota facebookissa kannattaa nelisensataa henkilöä, mutta johon oikeasti on liittynyt luultavasti vain vähän yli kaksikymmentä henkeä, mikä onkin minimimäärä kannattajia, mikä tarvitaan jos Suomessa haluaa oman virallisen uskonnon perustaa.
En vastusta pakanuutta sen takia että se on pakanuutta, ei-kristillisyyttä, vaan sen takia että se on uskontoa. Kaikki järkevät ihmisethän tietävät että uskonnot ovat täyttä valetta kaikki ja joka ikinen.

Maailmankaikkeus on oikeasti syntynyt 13,75 miljardia vuotta sitten alkuräjähdyksestä, ei suinkaan jumalan tai jumalten luomana 6000 tai mitä lie vuotta sitten. Ei liikkunut pyhä henki vetten päällä, ei seitsemässä päivässä luonut herra maailmaa, ei alkumerestä noussut naisen polvea, jolle sotka laski munaansa, ei jääjättiläisen halkaistua kalloa nostettu taivaankanneksi eikä mitään muutakaan maailman tuhansien uskontojen maailmansyntymyyteissä kerrotuista saduista koskaan tapahtunut.

Nykyihminen kehittyi varhaisemmista Homo-suvun kädellisistä ihmisapinoista miljoonien vuosien kuluessa, ei suinkaan jumalten luomana. Ei luonut taivaanisä miestä omaksi kuvakseen, ei muotoillut savesta ensimmäistä paria, eivät nousseet mies ja nainen lehmän kielen sulattamasta jääjättiläisen kainalosta, eivätkä he polveutuneet esi-isäkarhustakaan.

Vastustan kaikkia uskontoja tasapuolisesti, koska ne kaikki ovat yhtälailla huuhaata. Uskonnon käsite tarkoittaa että siihen tarvitaan uskoa. Usko taas ei ole tiedon väärti, eikä sillä ole yksinkertaisesti mitään arvoa. Vain totuus on hyväksyttävää, ei vale, jota uskonnot edustavat. Valeen pitäminen totuutena todellakin vaatii uskoa, mutta siitä voi onneksi oppia myös pois.

Maailmassa on uskontoja tuhatpäin, ja ne kaikki väittävät tietävänsä "sen oikean totuuden", ikävä kyllä ollen jokainen väärässä yhtälailla. Tieteitä sen sijaan on vain yksi, kaikille yhteinen, joka edustaa sitä oikeaa oikeaa totuutta. Sitä joka on testattu luotettavilla tieteellisillä kokeilla valvotuissa olosuhteissa useiden eri riippumattomien asiantuntijoiden testaamana tarpeeksi monta kertaa kaikenlaisten sattumien ja tulosvirheiden eliminoimiseksi. Vain tällainen faktinen tieto on hyväksyttävää totuutta, ei mikään muu. Jos jokin "totuus" ei ole saanut tiedeyhteisön laajamittaista hyväksyntää sen puutteellisesta tai virheellisestä todentamisesta johtuen, ei se ole tiedettä lainkaan, se on pseudotieteen, uskonnon tai jonkin muun fuulan kaapuun verhoiltua valetta.

Näin ollen on epäeettistä ja suorastaan ihmisyyttä kohtaan vihamielistä levittää harhakäsityksiä ja valheita ihmisten mieliin vedoten uskomuksiin, perinteisiin, perimätietoon, hengellisiin kokemuksiin ja pyhiin teksteihin.
Vaadin mitä painokkaimmin kirkon välitöntä erottamista valtiosta, itse asiassa kaikista maailman valtioista, ja hetimiten myös kaikkien uskontojen kieltämistä koko maailmassa nyt ja ikuisesti.

Karhun kansa ja muut pakanalliset "suomenuskot" eivät ole virkistäviä poikkeuksia valtavirrasta, ne eivät ole ihmisen pohjimmaiseen hengellisyyteen ratkaisua tarjoavia hoitomuotoja, eivätkä ne todellakaan ole yhtään sen parempia kuin se maamme valtakirkon edustama Lähi-Idän paimentolaiskansojen monoteistinen valloittajausko, joka maahamme on miekka kädessä vuosituhat sitten juurrutettu.
Vaikka karhun kansa sanoisi edustavansa mitä hyvänsä, se on nyt virallistanut itsensä uskonnoksi, eli myöntänyt julkisesti olevansa väärässä. Sääli on jos järkevät aikuiset ihmiset oikeasti uskovat tuollaiseen valeeseen, mitä tämäkin lahko edustaa. Aluksi on helppo pitää tällaisia projekteja hassunhauskana pilailuna, parodiana ja irvailuna suurten uskontojen ylivallalle, mutta ajan mittaa näistäkin ryhmistä voi kasvaa varteenotettavia pelureita uskonnollisella kentällä, mikä ei ole hyvä asia, koska niitten sanoma on yhtälailla vääristynyt kuin suurten uskontojenkin.
Suuret maailmanuskonnotkin ovat aloittaneet pienestä, usein yhdestä miehestä, joten on täysin mahdollista että hamassa tulevaisuudessa jostain spagettihirviökultista, tai vaikka karhun kansasta kasvaisi miljoonien massoja hurmokseen agitoivia propagandakoneistoja ja interkontinentaalisia mahtitekijöitä, jotka voisivat sanella miten ihmisten tulee ajatella ja käyttäytyä.
Uudet uskonnot on parempi nujertaa heti alkuunsa samalla kun ateismin hampaat järsivät hitaasti mutta varmasti suurten uskontojen nilkkoja poikki.

Tällainen karhunusko ei ole enää vain harmiton harrastus, joksi sitä on ennen voinut perustella. Koska se on nyt hakenut ja saanut itselleen virallistetun aseman ja lain suojan, tarkoittaa se sitä että kyseinen lahko oikeasti väittää todeksi että karhu on jokin jumalainen esiolento ja kaikkien ihmisten edeltäjä, josta mukamas olemme polveutuneet.
Onhan luonnon kunnioittaminen ihan kiva arvo, mutta ei se saa mennä liian pitkälle. Uskonnon tapauksessa se on todellakin mennyt liian pitkälle. Jos ihminen tarvitsee "henkisyyttä", mitä huuhaata sillä nyt sitten tarkoitetaankin, ja jos hän haluaa "kokea luontoyhteyden", niin eikö yksilö voi silloin mennä vaikka kävelylle metsään, hiljentymään tai meditoimaan? Ei siitä mitään uskontoa tarvitse perustaa. Jos tähän sitten vastataan että koska on olemassa muitakin samanmielisiä ihmisiä, jotka haluaisivat yhdessä harrastaa tällaista luonnon palvomista, niin eikai siinä mitään pahaa ole, niin vastaan että kyllä on. Uskonnon perusperiaate, eli usko itse. Jokaisen ihmisen maailmankuvan pitäisi perustua vankkaan tieteelliseen faktatietoon, eikä mihinkään muuhun.

Joten heivataan nämä uususkonnot suosiolla ajatusten romukoppaan, sinne minne ne kuuluvatkin yhdessä kaikkien muiden uskontojen kanssa.

Onko introverteilla vähemmän kavereita kuin ekstroverteilla?

Vastaan otsikon kysymykseen myöntävästi ennen kuin alan kerätä tilastoja. Sillä aivan varmasti introverteilla ihmisillä on vähemmän kavereita kuin extroverteilla. Introvertit ihmiset, joihin minäkin kuulun, ovat sisäänpäinkääntyneitä henkilöitä, jotka viihtyvät mielellään omassa rauhassaan eivätkä välttämättä haluakaan tutustua uusiin ihmisiin. Ekstrovertit ihmiset taas ovat ulospäinsuuntautuneita henkilöitä, jotka mielellään ovat huomion keskipisteinä ja ympäröivät itsensä suurella joukolla muita ihmisiä ja aina innostuneesti tutustuvat uusiin tuttavuuksiin.
Minä en voi sietää ekstroverttia käytöstä. Nämä ihmiset ovat suulaita huomiohakuisia pellejä, jotka puhuvat ennen kuin miettivät, joilla ei ole yleensä mitään oikeaa asiaa, jotka hätiköivät, hötkyilevät, hösläävät, sekoilevat, eivät ota muita huomioon, eivät ajattele etukäteen, käyttäytyvät irrationaalisesti ja joskus vaarallisesti ja jopa aggressiivisesti. Ekstrovertit haluavat että heidät huomataan, he tekevät itsestään väkisin numeroa, vaikkei heillä olisi mitään meriittejä tai kykyjä, he hakeutuvat usein johtotehtäviin, ja syyttävät usein alaisiaan omista virheistään, koske heissä ei koskaan voi olla mitään vikaa. Ekstrovertit ihmiset ovat ärsyttävän omahyväisiä omaneduntavoittelijoita, jotka viis veisaavat muista ihmisistä, ainakin jos he eivät kykene hyötymään muiden ihmisten olemassaolosta.

No niin, esipuhe meni pitkäksi, mutta mitäpä siitä. Nyt itse tilastoihin. Lista sisältää kaikki omat Facebook-kaverini, sekä minut itseni, tilastoaineistona, sekä kaikkien Facebook-kavereiden määrän.
Minulla on 113 Facebook-kaveria, joista 41 on miehiä ja 72 naisia.
Seuaavassa listassa henkilön nimen perässä Facebook-kavereiden määrä.

Introvertit (40 hlö: 13 miestä, 27 naista)

Minä 113
Jenna T. 153
Antti V. 106
Markku 212
Lilli (ei anna tietoa)
Carolin 349
Jesse 83
Anna 204
Heidi 170
Juhani 276
Noora N. (ei anna tietoa)
Marina 339
Mirka 210
Maria 366
Roope 113
Muusa (ei anna tietoa)
Kanerva 218
Minja 150
Lauri 76
Milka 396
Sanna (ei anna tietoa)
Jenna S. (ei anna tietoa)
Saara 274
Tiia (ei anna tietoa)
Jari H. 153
Karoliina 304
Aino 128
Tommi 223
Johanna 94
Tiia 183
Tiina 135
Susanna 174
Juha 144
Emilia 168
Leon (ei anna tietoa)
Ilmari 111
Simo 242
Antti S. (ei anna tietoa)
Ella 184
Sini 48

Ja ekstrovertit (74 hlö: 29 miestä, 45 naista)

Outi 246
Christoffer (opettaja) 407
Jasso (opettaja, ei anna tietoa)
Valtteri 647
Iiris 479
Martina 386
Noora Par. 456
Aya 704
Eetu 990
Mario 422
Elina 424
Anni S. (ei anna tietoa)
Pekka A.-P. 316
Milla S. 487
Jari V. 525
Pekka S. 214
Milla P. 355
Riku 342
Anni Ru. 261
Fanni 317
Annika 583
Juha-Pekka 443
Aurora 396
Veera A.-V. 409
Jussi 292
Anni A. (ei anna tietoa)
Veera P. 383
Anni Ra. 514
Melina 333
Juuso 324
Piia (ei anna tietoa)
Riikka 317
Aliina 862
Taneli 435
Tuomas 1094
Maki 365
Hanna 429
Emma (ei anna tietoa)
Olli K. 433
Mihkali 432
Laura 525
Linda 713
Petra 305
Lauri 517
Terhi 287
Noora K. 354
Eric 234
Olli O. 268
Matilda 228
Jonna 325
Jenny 241
Isa (ei anna tietoa)
Sanna 486
Roosa 605
Noora Paj. 211
Liisa 285
Chris (ei anna tietoa)
Ella 428
Tino 332
Matilda 468
Gea 339
Samu 418
Anu 438
Oona 350
William 593
Per 369
Julia 260
Tomi 596
Sofia 397
Robert 359
Jani 315
Nino 798
Teodor 688
Pauliina 436

Sitten tutkimustuloksiin, jotka tilastot meille tarjoavat. 

114:stä henkilöstä (113 Facebook-kaveriani ja minä) miehiä on 42 ja naisia 72. Introvertteja oli kaikista henkilöistä 40 hlö, ja ekstrovertteja 74 hlö.
Introverteista ihmisistä miehiä oli 13 ja naisia 27. Ekstroverteista taas miehiä oli 29 ja naisia 45.

Introverteista kaveriensa lukumäärää ei kertonut 8 henkilöä, ekstroverteista 7.
Introverteista, jotka eivät kertoneet kaveriensa lukumäärää, naisia oli seitsemän kahdeksasta. Ekstroverteista, jotka eivät kertoneet kaveriensa lukumäärää, naisia oli viisi seitsemästä (yksi kertomatta jättäneistä miehistä oli opettaja).

Kaksi henkilöä edustaa ikäryhmää 35-45-vuotiaat, he kummatkin ovat opettajia koulussani, ja miehiä, ja kummatkin ekstrovertteja.
Kaikki muut edustavat omaa ikäryhmääni, 15-25-vuotiaita.

Introverteista 3 henkilöä on ulkomaalaistaustaisia (yksi puolanjuutalainen nainen, yksi ukrainalainen nainen ja yksi venäläinen nainen).
Ekstroverteista 10 henkilöä (yksi saksalainen mies, yksi puolalainen mies, yksi virolainen nainen, yksi irlantilainen mies, yksi bulgarialainen mies, kaksi japanilaista naista ja kolme suomenruotsalaista, joista kaksi naisia ja yksi mies).

Ja itse laskuihin:

Introvertit:
kaikilla on kavereita keskimäärin 6099 ÷ 32 = 191
miehillä on keskimäärin 1852 ÷ 12 = 154
ja naisilla keskimäärin 4247 ÷ 20 = 212
Ekstrovertit:
kaikilla on kavereita keskimäärin 29 190 ÷ 67 = 436
miehillä on keskimäärin 12 803 ÷ 27 = 474
ja naisilla keskimäärin 16 387 ÷ 40 = 410
Kaikki yhteensä:
kaikilla ihmisillä on kavereita keskimäärin 35 289 ÷ 99 = 357
kaikilla miehillä on keskimäärin 14 655 ÷ 39 = 376
ja kaikilla naisilla keskimäärin 20 634 ÷ 60 = 344

Eli introverteilla on keskimäärin 191 kaveria, kun ekstroverteilla on 436.
Ekstroverteilla on siis 2,3 kertaa enemmän kavereita kuin introverteilla.

Introverteilla miehillä on keskimäärin 154 kaveria ja naisilla 212 kaveria.
Introverteilla naisilla on siis 1,3 kertaa enemmän kavereita kuin miehillä.

Ekstroverteilla miehillä on keskimäärin 474 kaveria ja naisilla 410 kaveria.
Ekstroverteilla miehillä on siis 1,2 kertaa enemmän kavereita kuin naisilla

Introverteilla miehillä on keskimäärin 154 kaveria ja ekstroverteilla miehillä 474.
Ekstroverteilla miehillä on siis 3 kertaa enemmän kavereita kuin introverteilla miehillä.

Introverteilla naisilla on keskimäärin 212 kaveria ja ekstroverteilla naisilla 410.
Ekstroverteilla naisilla on siis 1,9 kertaa enemmän kavereita kuin introverteilla naisilla.


Lopputulemana ekstroverteilla on keskimäärin kaksinkertaisesti enemmän kavereita introvertteihin verrattuna. Miehillä ero on kolminkertainen.
Introverteilla kaverien määrä vaihteli 48:n ja 396:n välillä.
Ekstroverteilla kaverien määrä vaihteli 211:n  ja 1094:n välillä.

"Linnan" juhlat Tampereella

Tänä vuonna Linnan juhlat järjestettiin Tampereella, koska Presidentinlinna oli ikävä kyllä remontissa. Pitopaikaksi valittiin Tampere-talo, joka on Pohjoismaiden suurin kongressikeskus.

Kongressikeskus!

Kuulostaako Linnan juhlille sopivalta paikalta? No ei kuulosta. Eikä myöskään näyttänyt siltä! Rakennus oli modernin arkkitehtuurin laimea taidonnnäyte, valkoista, terästä, suoria kulmia, lasia. Ei muuta. Ei koristeita, ei mitään perinteistä, ei mitään kaunista. Talo oli ankea, tylsä ja mitäänsanomaton. Se ei ollut arvokkaan näköinen, kolhot isot hallit ilman väriä ja krumeluureja eivät vain yksinkertaisesti sovi maan arvokkaimman juhlan pitopaikaksi.
Parempi vaihtoehto Linnan juhlien päämajaksi olisi ollut Turun linna, jota myös ehdotettiin. Mutta jostain syystä ei kelvannut. Turun linnan yhtenä Suomen vanhimmista rakennuksista olisi ollut mitä oivallisin vaihtoehto käytöstä väliaikaisesti poistuneelle Presidentinlinnalle. Turun linnassa historia olisi ympäröinyt juhlavieraita aivan eri tavalla kuin Tampere-talossa, jonka kaltaisia mauttomia laatikoita mahtuu kolmetoista tusinaan.
Turun linnasta sanottiin että se ei olisi tarpeeksi tilava. No, vaikka näin olisikin, mitä en usko, olisi siitä selvinnyt jättämällä kutsumatta ison kasan turhia vieraita, joita saimme tänäkin vuonna "ihastella" (Duudsonit, Jukka-poika ym.). Tampere-talokin "Pohjoismaiden suurimpana kongressikeskuksena" oli liian pieni, jotta vieraat olisivat mahtuneet tanssimaan.

Ei nimittäin riittänyt että Linnan juhlat siirrettiin pois arvokkaasta Presidentinlinnasta johonkin ala-arvoiseen tönöön Tampereelle, sen lisäksi vieraat eivät päässeet tanssimaan, mikä on ollut koko juhlien toinen päätapahtuma tasavallan presidentin kättelyn ohella! Ei muka mahtunut tanssimaan, kattia kanssa sanon minä. Miten muka pienemmässä Presidentinlinnassa on aina mahtunut tanssimaan? Vieraita ei kuitenkaan ollut sen enempää kuin edellisinäkään vuosina.
Häväistys ei vielä päättynyt tähän. Linnan juhlien pukukoodi oli pistetty myös kerralla kokonaan uusiksi. Maan arvostetuimman tilaisuuden pukimina ovat aina olleet frakit ja iltapuvut, vaan tällä kertaa asuina olivat vain mustat puvut, naisilla lyhyemmät hameet ja jopa housupuvut!
Presidenttikin oli pukeutunut mustaan pukuun, ja vain yhteen kunniamerkkiin, edellisvuoden kolmen mitalin ja presidentillisten vitjojen sijasta.
Kyllä voi hienoimmankin tilaisuuden laimentaa, ei voi muuta sanoa. Surullista.
Tämän lisäksi kuuluisaa Linnan boolia ei ollut saatavilla, mutta syy siihen on ymmärrettävä, Linnan keittiö ei tietenkään halunnut paljastaa salaista reseptiään tamperelaisille.

Kaiken kaikkiaan nämä eivät olleet Linnan juhlat, vaan Talojuhlat Tampereella. Niitä nyt vain sattui isännöimään tasavallan presidentti vaimoineen.

Ja taas kerran saimme kauhistella sitä etikettivirheiden suunnatonta määrää, jota juhliin kutsuttu rahvas meille esitteli. Näitten kuuluisi olla valtakunnan kerman juhlat, mutta silti tänä vuonna oli kutsuttu oikein ennätysmäärä tavallisia pulliaisia, jotka eivät olleet tehneet mitään merkittävää ansaitakseen tulla kutsutuiksi. Esimerkiksi eläkeläispariskunta, joka keräsi roskia Tampere-talon ympäriltä ja muualta kaupungista. Hip hei hurraa, maailmanparantajat! Annetaanko mitaleita vielä?
Kyseinen mies ei ollut pitänyt pukua yllään rippikoulusta päästyään, sitten kuusikymmentäluvun.
Helsingin Sanomissa oli varta vasten etikettineuvoja ohjeistanut miehiä, että solmion tulee mustan puvun kanssa tämän tason tilaisuudessa olla helmenharmaa. Vaan mitä näimmekään, toki useimmilla kravatti oli tämän värinen, mutta huomattavan moni oli myös viisveisannut etiketistä, ja kietaissut kaulaansa ties minkä värisen, jopa kuviollisen kravatin. Monen miehen kravatti oli saman värinen kuin hänen vaimonsa puku. Naisia taas ohjeistettiin jopa selvin kuvaohjein että juhlapuvun hameenhelma ei saanut ulottua maahan asti, vaan sen tuli jäädä nilkan yläpuolelle. Pidempi helma olisi vaatinut mieheltä frakin käyttöä. Kuitenkin jopa suurin osa naisista tuli juhliin pitkässä, maata viistävässä iltapuvussa, joka joillakin oli ehkä aikaisempien Linnan juhlien peruja, ja joillain muilla ainut kallis iltapuku, eivätkä rahat riittäneet uuden hankkimiseen. Sääli.
Sarjakuvapiirtäjä Ville Ranta ei ollut kammannut tukkaansa, vaan näytti petolinnun peräpäältä. Häpeäisit! Se ei näytä boheemilta taiteilijalta, se näyttää rumalta alkoholistipummilta.
Samoin matkadokumentaristi Ville Haapasalo oli ottanut tavaramerkiksi muodostuneen piponsa (jota hän epäilemättä aina käyttää vain peittääkseen orastavan pälvikaljunsa) pois vasta astuttuaan kättelyjonoon, sillä sen verran rasvaiselta ja hikiseltä hänen hiuskuontalonsa näytti. Juhlien jatkoilla hänellä oli taas pipo päässään sisätiloissa. Tällaista ei soisi tapahtuvat missään, saati sitten näin korkea-arvoisessa tapahtumassa.

Kaikkein pöyristyttävintä koko itsenäisyyspäivässä oli kuitenkin "Linnan" juhlien varjotapahtuma, joka jääköön nimeämättä, koska en kunnioita sitä tippaakaan. Joka vuosi on myös Helsingissä ollut varjotapahtuma, eli mielenosoitus, johon pääkaupungin pummit ja hylkiöt kerääntyvät huutamaan iskulauseita kuuroille korville siitä kuinka he ovat kateellisia koska heitä ei kutsuttu mukaan juhliin juomaan päänsä täyteen boolia ja vokottelemaan kauniita naisia. Tänä vuonna "mielenosoitus" kuitenkin äityi mellakaksi, jossa kaadettiin poliisin pystyttämiä mellakka-aitoja, käytiin poliisin kimppuun jääkiekkomailoin, hajotettiin liikehuoneistojen ikkunoita ympäri kaupunkia, uhattiin juhlavieraiden turvallisuutta Tampere-talolla ja jatkopaikassa Tammer-hotellilla, räjäyteltiin savupommeja, heiteltiin poliisia elotulitteilla ja jopa pahoinpideltiin yksi poliisihevonen.
Pahoinpitelitte hevosen, koska teidän mielestänne eliitin ei kuulu saada juhlia saavutuksiaan! Oletteko pahemman kerran päästänne vialla! Turha kysyäkään, tottakai olette, te mitättömät turhakkeet.
Näitten ali-ihmisten mielenlaatu on sen verran jälkeenjäänyt ettei sinne mahdu kuin yksi ajatus kerrallaan, ja nyt joku riivatun köyhälistön agitaattori oli saanut noihin huligaanien paksuihin kalloihin taottua idean lähteä mellakoimaan, idean että heillä, yhteiskunnan tuilla elävillä työttömillä sosiaalipummeilla, olisi jokin ihmeen oikeus häiritä kunniallisten menestyneiden kansalaisten itsenäisyyspäivän viettoa. Viheliäisempää roskasakkia saa taas hakea, eikä hevin löydä. Rikkoa nyt kauppojen ikkunoita ja hyökätä poliisin kimppuun, joka on kaikkien yhteistä rauhaa turvaamassa, kertakaikkiaan älytöntä! Nua raggarit halusivat vain tapella, rikkoa paikkoja ja aiheuttaa yleistä sekasortoa ja pahennusta. Siinä he kyllä onnistuivat, ja siitä heitä tulisi kyllä rangaista, lain kovimman kirjaimen mukaan. "Linnaan" heidätkin, pitkälle kakulle.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, jotka sen ovat ansainneet!
Nimittäin nämä rikolliset mellakoitsijat ja pahoinpitelijät sitä eivät ole.

Väittely jehovantodistajien kanssa

Niitä oli kolme, jehovantodistajia, jotka ovikelloani pimputtivat. Kaksi keski-ikäistä naista ja yksi noin 14-vuotias tyttö, joka oli toisen noista naisista lapsi. Naisten aviomiehet jäivät kadulle odottamaan ja seisoskelemaan (miksi?). Joka tapauksessa niitä oli kolme, ja minua yksi, ei siis lainkaan tasavertainen väittely. Minähän nimittäin nujersin ne täysin. Olisivat ottaneet edes ne kaksi miestä lisää väittelyyn, niin heillä olisi ehkä ollut jotain mahdollisuutta. No, oikeastaan ei, koska valeeseenhan ne kaikki uskovat.

Heti alkuun jehovantodistajat lupasivat minulle ikuista elämää. Koska niin siellä Raamatussa sanottiin, väittivät. Lukivat kohdan, mutta eihän siinä niin sanottu, teksti oli niin leväperäinen, että sen saattoi tulkita miten haluaa. Jehovantodistajat olivat sitten päättäneet sen tarkoittavan ikuista elämää. Eikä edes ikuista elämää kuoleman jälkeen, vaan täällä Maan päällä!
Aivan pöyristyttävä väite sai minut alkamaan väittelyn hihhulien kanssa. Ja sitä kestikin sitten varsin kauan. Kysyin heti alkuun, miten ikuinen elämä saavutetaan, mutta he eivät osanneet antaa siihen hyväksyttävää vastausta. Jotain jumaluskoa siihen tietysti liittyi. Selitin heille että tiede pystyy pidentämään ihmisen ikää noin 250-vuotiaaksi asti, mutta sitten tulee tieteelläkin raja vastaan, sillä vaikka ihmisen elinikä on koko ajan pidentynyt, tarkoittaa tämä keskimääräistä elinikää, ei maksimi-ikää, joka ei vielä koskaan ole ylittänyt sataakahtakymmentäviittäkään vuotta. Tiede voi pidentää ihmisen elinikää, mutta ei loputtomiin. Jouduin selittämään jehovantodistajille miksi ihminen ylipäätään vanhenee ja miksi kuolema on olemassa. Luulisi että tällaisia asioita opetetaan kouluissa, vai eivätkö jehovat käy koulua, vai eivätkö vain kuuntele opetusta? No, joka tapauksessa lyhykäisyydessään kuolema on välttämätön evoluution kehittymisen ja itse elämän säilymisen kannalta, sillä yksilöiden eläessä ikuisesti kuolisi jokainen jossain vaiheessa. Jos nämä taas lisääntyisivät mutta olisivat silti kuolemattomia, loppuisi maailmasta tila hyvin äkkiä. Ihminen vanhenee, koska jokaisen solun jakautumisen yhteydessä solujen sisällä olevat kopioituvat telomeerit kuluvat päistään, ja kun solu on jakautunut tarpeeksi monta kertaa, ovat telomeerit kuluneet loppuun ja solu kuolee. Kun tarpeeksi moni solu kuolee, seuraa solukuolema, ihmisen viimeinen loppu, kuolema vanhuuteen, vaikka kaikki taudit ja muut vaivat saataisiinkin eliminoitua.
Hihhulit eivät suostuneet ymmärtämään että maailma on jo nyt vakavasti ylikansoittunut, ja osittain juuri heidänlaistensa "täyttäkää maailma"-tunnuslausetta uhoavien idioottien sitä ylikansoittamana. Kaiken maailman moniavioiset uskonlahkojohtajat kymmenine vaimoineen ja satoine lapsineen eivät auta pätkääkään ylikansoitusongelman hoidossa vaan pahentavat sitä mitä pahimmassa määrin.
Uskovaisten mielestä maapallolle mahtuisi vielä ainakin muutama miljardi ihmistä lisää. Minusta täältä voisi mielellään ottaa monta miljardia, vaikkapa kuusi seitsemästä, pois, ja joukkotuhonnan olisi suotavinta alkaa nimenomaan näistä uskovaisiksi itseään kutsuvista maailmantuhoajista.

Kysymyksessä ei edes ole tärkeää se kuinka monta ihmistä maailmaan mahtuu (vaikka Maan kestokyky on jo ylitetty puolitoistakertaisesti), vaan se mitä tapahtuu, jos kukaan ei kuole? Tietenkään tämä ei ole mahdollista, mutta pelkkä hypoteettinen ajatusleikkikin osoittaa hirvittävän loogisen epäkohdan, joka ei tuntunut uskiksia haittaavan. Miten ihmeessä ääretön määrä ihmisiä voi mahtua mihinkään? Kun ei se muutama lisämiljardi riitä alkuunkaan jos kerran kukaan ei kuole ja kaikki vain lisääntyvät "täyttäkää maa" mielessään!
Mitä ihmettä ne hihhulit oikein ajattelevat! Eivät mitään kuuluu vastaus. Mitäs sitten kun maa on täynnä? Kuivatetaan meret ja asutetaan ne? Entä sen jälkeen? Ihmisasutusta Kuuhun? Sitten Marsiin? Muille planeetoille ja kuille? Ja lopulta toisiin tähtijärjestelmiin, kun kerran ikuinen elinikä riittää siihenkin matkaan (tosin avaruusaluksessa tulisi ahdasta kun vuosikymmenien aikana syntyisi paljon lapsia, eikä kukaan kuolisi). Lopulta kuitenkin tila loppuu. Mitäs sitten kun ihmisiä on äärettömästi, koko äärettömän maailmankaikkeuden täydeltä. Koko maailmankaikkeus koostuu siinä vaiheessa pelkästä ihmismassasta, jotka kiinni toisissaan eivät voi elää eivätkä liikkua, mutta eivät kuolekaan, koska niin ei vain voi tapahtua. Sitäkö ne jeesustelijat haluavat?
Ei kiitos, sanon minä ikuiselle elämälle. Vaikka olisikin kiva elää ikuisesti, en missään nimessä halua että kaikki ihmiset elävät ikuisesti. Uskovaiset voivat kuolla vaikka kaikki heti jos minulta kysytään.
Sellaista DNA:n hukkaa en ollutkaan vähään aikaan kohdannut, kuin nuo ukselta ukselle kolkuttelemassa kiertelevät ihmeidenlupailijat.
On se kumma kun ei järkeä ollenkaan ole kehittynyt joidenkin ihmisten pääkoppaan. Sääliksi kävi lasta, jolta oli evätty oikeus koulutukseen ja oikeaan tietoon, ja joka jatkuvasti valheessa kasvatettuna tulisi aikuisena samanlaiseksi tyhjäntoimittajaksi kuin epäkelvot vanhempansa.

Sitten tietysti jehovaiset luettelivat ennustuksia isosta kirjasta, ne kun mukamas todistavat sen olevan jumalan sanaa, eikä ihmisen sepitettä. Juupajuu, en usko, en osta. "Ennustukset" ovat aina laadittu niin, että ne voi jälkeenpäin tulkita aivan miten lystää. Pedon luvun voi halutessaan laskea keisari Neron, Hitlerin, Bill Gatesin, Saddam Husseinin tai George W. Bushin nimistä. Kaikki riippuu tulkitsijasta. Jos raamatussa puhutaan Kooreksesta, tarkoittaako se muka oikeasti Kyyrosta, jonka alkuperäinen nimi oli Kūruš. Koores ≠ Kūruš. Ja kuvaus jokien vapauttamisesta tuhoamaan Babylon, tästä ei ole minkäänlaista historiallista näyttöä.
Lisäksi yhden ennustuksen osoittautuminen toteen käyneeksi (mitä ei voida pitää mitenkään luotettavana, koska ne ovat kaikki niin leväperäisiä) ei siltikään tekisi raamatusta totta, ei pyhää, eikä jumalan sanaa. Jos kyseinen opus olisi jumalan sanelema, eikö kaiken siinä pitäisi olla täyttä totta, ja jo yksikin virhe veisi pohjan koko kirjan pyhyydeltä? Näinhän tietenkin on.

Toivon että sain selitettyä hihhuleille edes miten ihmisen vanheneminen toimii ja miksi ihminen ylipäänsä kuolee, vaikkeivat he sitä hyväksyisikään. Säälittävää että vastaavanlaista elämänvihaa yhä esiintyy jehovantodistajissa ja muissa taivasuskovaisissa, jotka aliarvostavat oikeaa elämää ja koko maailmankaikkeutta niin syvästi, että kuvittelevat sen olevan vain väliaikainen paha koettelemus ennen ikuista paratiisielämää jossain taivaissa. Surkimukset.