"Linnan" juhlat Tampereella

Tänä vuonna Linnan juhlat järjestettiin Tampereella, koska Presidentinlinna oli ikävä kyllä remontissa. Pitopaikaksi valittiin Tampere-talo, joka on Pohjoismaiden suurin kongressikeskus.

Kongressikeskus!

Kuulostaako Linnan juhlille sopivalta paikalta? No ei kuulosta. Eikä myöskään näyttänyt siltä! Rakennus oli modernin arkkitehtuurin laimea taidonnnäyte, valkoista, terästä, suoria kulmia, lasia. Ei muuta. Ei koristeita, ei mitään perinteistä, ei mitään kaunista. Talo oli ankea, tylsä ja mitäänsanomaton. Se ei ollut arvokkaan näköinen, kolhot isot hallit ilman väriä ja krumeluureja eivät vain yksinkertaisesti sovi maan arvokkaimman juhlan pitopaikaksi.
Parempi vaihtoehto Linnan juhlien päämajaksi olisi ollut Turun linna, jota myös ehdotettiin. Mutta jostain syystä ei kelvannut. Turun linnan yhtenä Suomen vanhimmista rakennuksista olisi ollut mitä oivallisin vaihtoehto käytöstä väliaikaisesti poistuneelle Presidentinlinnalle. Turun linnassa historia olisi ympäröinyt juhlavieraita aivan eri tavalla kuin Tampere-talossa, jonka kaltaisia mauttomia laatikoita mahtuu kolmetoista tusinaan.
Turun linnasta sanottiin että se ei olisi tarpeeksi tilava. No, vaikka näin olisikin, mitä en usko, olisi siitä selvinnyt jättämällä kutsumatta ison kasan turhia vieraita, joita saimme tänäkin vuonna "ihastella" (Duudsonit, Jukka-poika ym.). Tampere-talokin "Pohjoismaiden suurimpana kongressikeskuksena" oli liian pieni, jotta vieraat olisivat mahtuneet tanssimaan.

Ei nimittäin riittänyt että Linnan juhlat siirrettiin pois arvokkaasta Presidentinlinnasta johonkin ala-arvoiseen tönöön Tampereelle, sen lisäksi vieraat eivät päässeet tanssimaan, mikä on ollut koko juhlien toinen päätapahtuma tasavallan presidentin kättelyn ohella! Ei muka mahtunut tanssimaan, kattia kanssa sanon minä. Miten muka pienemmässä Presidentinlinnassa on aina mahtunut tanssimaan? Vieraita ei kuitenkaan ollut sen enempää kuin edellisinäkään vuosina.
Häväistys ei vielä päättynyt tähän. Linnan juhlien pukukoodi oli pistetty myös kerralla kokonaan uusiksi. Maan arvostetuimman tilaisuuden pukimina ovat aina olleet frakit ja iltapuvut, vaan tällä kertaa asuina olivat vain mustat puvut, naisilla lyhyemmät hameet ja jopa housupuvut!
Presidenttikin oli pukeutunut mustaan pukuun, ja vain yhteen kunniamerkkiin, edellisvuoden kolmen mitalin ja presidentillisten vitjojen sijasta.
Kyllä voi hienoimmankin tilaisuuden laimentaa, ei voi muuta sanoa. Surullista.
Tämän lisäksi kuuluisaa Linnan boolia ei ollut saatavilla, mutta syy siihen on ymmärrettävä, Linnan keittiö ei tietenkään halunnut paljastaa salaista reseptiään tamperelaisille.

Kaiken kaikkiaan nämä eivät olleet Linnan juhlat, vaan Talojuhlat Tampereella. Niitä nyt vain sattui isännöimään tasavallan presidentti vaimoineen.

Ja taas kerran saimme kauhistella sitä etikettivirheiden suunnatonta määrää, jota juhliin kutsuttu rahvas meille esitteli. Näitten kuuluisi olla valtakunnan kerman juhlat, mutta silti tänä vuonna oli kutsuttu oikein ennätysmäärä tavallisia pulliaisia, jotka eivät olleet tehneet mitään merkittävää ansaitakseen tulla kutsutuiksi. Esimerkiksi eläkeläispariskunta, joka keräsi roskia Tampere-talon ympäriltä ja muualta kaupungista. Hip hei hurraa, maailmanparantajat! Annetaanko mitaleita vielä?
Kyseinen mies ei ollut pitänyt pukua yllään rippikoulusta päästyään, sitten kuusikymmentäluvun.
Helsingin Sanomissa oli varta vasten etikettineuvoja ohjeistanut miehiä, että solmion tulee mustan puvun kanssa tämän tason tilaisuudessa olla helmenharmaa. Vaan mitä näimmekään, toki useimmilla kravatti oli tämän värinen, mutta huomattavan moni oli myös viisveisannut etiketistä, ja kietaissut kaulaansa ties minkä värisen, jopa kuviollisen kravatin. Monen miehen kravatti oli saman värinen kuin hänen vaimonsa puku. Naisia taas ohjeistettiin jopa selvin kuvaohjein että juhlapuvun hameenhelma ei saanut ulottua maahan asti, vaan sen tuli jäädä nilkan yläpuolelle. Pidempi helma olisi vaatinut mieheltä frakin käyttöä. Kuitenkin jopa suurin osa naisista tuli juhliin pitkässä, maata viistävässä iltapuvussa, joka joillakin oli ehkä aikaisempien Linnan juhlien peruja, ja joillain muilla ainut kallis iltapuku, eivätkä rahat riittäneet uuden hankkimiseen. Sääli.
Sarjakuvapiirtäjä Ville Ranta ei ollut kammannut tukkaansa, vaan näytti petolinnun peräpäältä. Häpeäisit! Se ei näytä boheemilta taiteilijalta, se näyttää rumalta alkoholistipummilta.
Samoin matkadokumentaristi Ville Haapasalo oli ottanut tavaramerkiksi muodostuneen piponsa (jota hän epäilemättä aina käyttää vain peittääkseen orastavan pälvikaljunsa) pois vasta astuttuaan kättelyjonoon, sillä sen verran rasvaiselta ja hikiseltä hänen hiuskuontalonsa näytti. Juhlien jatkoilla hänellä oli taas pipo päässään sisätiloissa. Tällaista ei soisi tapahtuvat missään, saati sitten näin korkea-arvoisessa tapahtumassa.

Kaikkein pöyristyttävintä koko itsenäisyyspäivässä oli kuitenkin "Linnan" juhlien varjotapahtuma, joka jääköön nimeämättä, koska en kunnioita sitä tippaakaan. Joka vuosi on myös Helsingissä ollut varjotapahtuma, eli mielenosoitus, johon pääkaupungin pummit ja hylkiöt kerääntyvät huutamaan iskulauseita kuuroille korville siitä kuinka he ovat kateellisia koska heitä ei kutsuttu mukaan juhliin juomaan päänsä täyteen boolia ja vokottelemaan kauniita naisia. Tänä vuonna "mielenosoitus" kuitenkin äityi mellakaksi, jossa kaadettiin poliisin pystyttämiä mellakka-aitoja, käytiin poliisin kimppuun jääkiekkomailoin, hajotettiin liikehuoneistojen ikkunoita ympäri kaupunkia, uhattiin juhlavieraiden turvallisuutta Tampere-talolla ja jatkopaikassa Tammer-hotellilla, räjäyteltiin savupommeja, heiteltiin poliisia elotulitteilla ja jopa pahoinpideltiin yksi poliisihevonen.
Pahoinpitelitte hevosen, koska teidän mielestänne eliitin ei kuulu saada juhlia saavutuksiaan! Oletteko pahemman kerran päästänne vialla! Turha kysyäkään, tottakai olette, te mitättömät turhakkeet.
Näitten ali-ihmisten mielenlaatu on sen verran jälkeenjäänyt ettei sinne mahdu kuin yksi ajatus kerrallaan, ja nyt joku riivatun köyhälistön agitaattori oli saanut noihin huligaanien paksuihin kalloihin taottua idean lähteä mellakoimaan, idean että heillä, yhteiskunnan tuilla elävillä työttömillä sosiaalipummeilla, olisi jokin ihmeen oikeus häiritä kunniallisten menestyneiden kansalaisten itsenäisyyspäivän viettoa. Viheliäisempää roskasakkia saa taas hakea, eikä hevin löydä. Rikkoa nyt kauppojen ikkunoita ja hyökätä poliisin kimppuun, joka on kaikkien yhteistä rauhaa turvaamassa, kertakaikkiaan älytöntä! Nua raggarit halusivat vain tapella, rikkoa paikkoja ja aiheuttaa yleistä sekasortoa ja pahennusta. Siinä he kyllä onnistuivat, ja siitä heitä tulisi kyllä rangaista, lain kovimman kirjaimen mukaan. "Linnaan" heidätkin, pitkälle kakulle.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, jotka sen ovat ansainneet!
Nimittäin nämä rikolliset mellakoitsijat ja pahoinpitelijät sitä eivät ole.

Väittely jehovantodistajien kanssa

Niitä oli kolme, jehovantodistajia, jotka ovikelloani pimputtivat. Kaksi keski-ikäistä naista ja yksi noin 14-vuotias tyttö, joka oli toisen noista naisista lapsi. Naisten aviomiehet jäivät kadulle odottamaan ja seisoskelemaan (miksi?). Joka tapauksessa niitä oli kolme, ja minua yksi, ei siis lainkaan tasavertainen väittely. Minähän nimittäin nujersin ne täysin. Olisivat ottaneet edes ne kaksi miestä lisää väittelyyn, niin heillä olisi ehkä ollut jotain mahdollisuutta. No, oikeastaan ei, koska valeeseenhan ne kaikki uskovat.

Heti alkuun jehovantodistajat lupasivat minulle ikuista elämää. Koska niin siellä Raamatussa sanottiin, väittivät. Lukivat kohdan, mutta eihän siinä niin sanottu, teksti oli niin leväperäinen, että sen saattoi tulkita miten haluaa. Jehovantodistajat olivat sitten päättäneet sen tarkoittavan ikuista elämää. Eikä edes ikuista elämää kuoleman jälkeen, vaan täällä Maan päällä!
Aivan pöyristyttävä väite sai minut alkamaan väittelyn hihhulien kanssa. Ja sitä kestikin sitten varsin kauan. Kysyin heti alkuun, miten ikuinen elämä saavutetaan, mutta he eivät osanneet antaa siihen hyväksyttävää vastausta. Jotain jumaluskoa siihen tietysti liittyi. Selitin heille että tiede pystyy pidentämään ihmisen ikää noin 250-vuotiaaksi asti, mutta sitten tulee tieteelläkin raja vastaan, sillä vaikka ihmisen elinikä on koko ajan pidentynyt, tarkoittaa tämä keskimääräistä elinikää, ei maksimi-ikää, joka ei vielä koskaan ole ylittänyt sataakahtakymmentäviittäkään vuotta. Tiede voi pidentää ihmisen elinikää, mutta ei loputtomiin. Jouduin selittämään jehovantodistajille miksi ihminen ylipäätään vanhenee ja miksi kuolema on olemassa. Luulisi että tällaisia asioita opetetaan kouluissa, vai eivätkö jehovat käy koulua, vai eivätkö vain kuuntele opetusta? No, joka tapauksessa lyhykäisyydessään kuolema on välttämätön evoluution kehittymisen ja itse elämän säilymisen kannalta, sillä yksilöiden eläessä ikuisesti kuolisi jokainen jossain vaiheessa. Jos nämä taas lisääntyisivät mutta olisivat silti kuolemattomia, loppuisi maailmasta tila hyvin äkkiä. Ihminen vanhenee, koska jokaisen solun jakautumisen yhteydessä solujen sisällä olevat kopioituvat telomeerit kuluvat päistään, ja kun solu on jakautunut tarpeeksi monta kertaa, ovat telomeerit kuluneet loppuun ja solu kuolee. Kun tarpeeksi moni solu kuolee, seuraa solukuolema, ihmisen viimeinen loppu, kuolema vanhuuteen, vaikka kaikki taudit ja muut vaivat saataisiinkin eliminoitua.
Hihhulit eivät suostuneet ymmärtämään että maailma on jo nyt vakavasti ylikansoittunut, ja osittain juuri heidänlaistensa "täyttäkää maailma"-tunnuslausetta uhoavien idioottien sitä ylikansoittamana. Kaiken maailman moniavioiset uskonlahkojohtajat kymmenine vaimoineen ja satoine lapsineen eivät auta pätkääkään ylikansoitusongelman hoidossa vaan pahentavat sitä mitä pahimmassa määrin.
Uskovaisten mielestä maapallolle mahtuisi vielä ainakin muutama miljardi ihmistä lisää. Minusta täältä voisi mielellään ottaa monta miljardia, vaikkapa kuusi seitsemästä, pois, ja joukkotuhonnan olisi suotavinta alkaa nimenomaan näistä uskovaisiksi itseään kutsuvista maailmantuhoajista.

Kysymyksessä ei edes ole tärkeää se kuinka monta ihmistä maailmaan mahtuu (vaikka Maan kestokyky on jo ylitetty puolitoistakertaisesti), vaan se mitä tapahtuu, jos kukaan ei kuole? Tietenkään tämä ei ole mahdollista, mutta pelkkä hypoteettinen ajatusleikkikin osoittaa hirvittävän loogisen epäkohdan, joka ei tuntunut uskiksia haittaavan. Miten ihmeessä ääretön määrä ihmisiä voi mahtua mihinkään? Kun ei se muutama lisämiljardi riitä alkuunkaan jos kerran kukaan ei kuole ja kaikki vain lisääntyvät "täyttäkää maa" mielessään!
Mitä ihmettä ne hihhulit oikein ajattelevat! Eivät mitään kuuluu vastaus. Mitäs sitten kun maa on täynnä? Kuivatetaan meret ja asutetaan ne? Entä sen jälkeen? Ihmisasutusta Kuuhun? Sitten Marsiin? Muille planeetoille ja kuille? Ja lopulta toisiin tähtijärjestelmiin, kun kerran ikuinen elinikä riittää siihenkin matkaan (tosin avaruusaluksessa tulisi ahdasta kun vuosikymmenien aikana syntyisi paljon lapsia, eikä kukaan kuolisi). Lopulta kuitenkin tila loppuu. Mitäs sitten kun ihmisiä on äärettömästi, koko äärettömän maailmankaikkeuden täydeltä. Koko maailmankaikkeus koostuu siinä vaiheessa pelkästä ihmismassasta, jotka kiinni toisissaan eivät voi elää eivätkä liikkua, mutta eivät kuolekaan, koska niin ei vain voi tapahtua. Sitäkö ne jeesustelijat haluavat?
Ei kiitos, sanon minä ikuiselle elämälle. Vaikka olisikin kiva elää ikuisesti, en missään nimessä halua että kaikki ihmiset elävät ikuisesti. Uskovaiset voivat kuolla vaikka kaikki heti jos minulta kysytään.
Sellaista DNA:n hukkaa en ollutkaan vähään aikaan kohdannut, kuin nuo ukselta ukselle kolkuttelemassa kiertelevät ihmeidenlupailijat.
On se kumma kun ei järkeä ollenkaan ole kehittynyt joidenkin ihmisten pääkoppaan. Sääliksi kävi lasta, jolta oli evätty oikeus koulutukseen ja oikeaan tietoon, ja joka jatkuvasti valheessa kasvatettuna tulisi aikuisena samanlaiseksi tyhjäntoimittajaksi kuin epäkelvot vanhempansa.

Sitten tietysti jehovaiset luettelivat ennustuksia isosta kirjasta, ne kun mukamas todistavat sen olevan jumalan sanaa, eikä ihmisen sepitettä. Juupajuu, en usko, en osta. "Ennustukset" ovat aina laadittu niin, että ne voi jälkeenpäin tulkita aivan miten lystää. Pedon luvun voi halutessaan laskea keisari Neron, Hitlerin, Bill Gatesin, Saddam Husseinin tai George W. Bushin nimistä. Kaikki riippuu tulkitsijasta. Jos raamatussa puhutaan Kooreksesta, tarkoittaako se muka oikeasti Kyyrosta, jonka alkuperäinen nimi oli Kūruš. Koores ≠ Kūruš. Ja kuvaus jokien vapauttamisesta tuhoamaan Babylon, tästä ei ole minkäänlaista historiallista näyttöä.
Lisäksi yhden ennustuksen osoittautuminen toteen käyneeksi (mitä ei voida pitää mitenkään luotettavana, koska ne ovat kaikki niin leväperäisiä) ei siltikään tekisi raamatusta totta, ei pyhää, eikä jumalan sanaa. Jos kyseinen opus olisi jumalan sanelema, eikö kaiken siinä pitäisi olla täyttä totta, ja jo yksikin virhe veisi pohjan koko kirjan pyhyydeltä? Näinhän tietenkin on.

Toivon että sain selitettyä hihhuleille edes miten ihmisen vanheneminen toimii ja miksi ihminen ylipäänsä kuolee, vaikkeivat he sitä hyväksyisikään. Säälittävää että vastaavanlaista elämänvihaa yhä esiintyy jehovantodistajissa ja muissa taivasuskovaisissa, jotka aliarvostavat oikeaa elämää ja koko maailmankaikkeutta niin syvästi, että kuvittelevat sen olevan vain väliaikainen paha koettelemus ennen ikuista paratiisielämää jossain taivaissa. Surkimukset.

Naisten Movember, ei, ei, EI!

"Naisten Movember", eli Armpits4August (miksi pitää käyttää nörttikieltä nimessä, miksi pitää olla numero sanan "for" tilalla?) tarkoittaa että elokuussa naisten olisi kasvatettava koko kuukauden ajan kainalokarvojaan.

EI!

Aivan idioottimainen ajatus. Aivan sama minne sillä rahaa kerätään. Nyt ne menevät jonkun naisten sairauden hoitoon, mutta se on ihan sama. Ei kiinnosta. Älkää naiset koskaan, KOSKAAN, kasvattako kainalokarvoja! Tämä liike on myös feministinen, totta kai, sen Facebook-ryhmällä on kavereina useita muita feministisivustoja. Feminismi on kuolleena syntynyt ajatus. Naiset ja miehet ovat erilaisia. Tasa-arvo ei tarkoita tasapäistämistä kaikissa asioissa ja sukupuolten poistamista kokonaan, jota feministit kovasti yrittävät.
Aivan varmasti nuo puskafeministit kasvattaisivat viiksetkit, jos ne heillä kasvaisivat. Onneksi eivät sentään kasva. Kiitos evoluutio edes siitä. Ei kiitosta kuitenkaan siitä, että ihmisillä vielä kasvaa ruumiinkarvoitusta. Se on rumannäköistä.
Tämä ei ole vain minun mielipiteeni, se on joka ainoan ihmisen mielipide, joka maapallolla elää ja on koskaan elänyt kautta ihmislajin historian. Ihmiset ovat jo ammoisista ajoista lähtien poistaneet ihokarvoitustaan, kainaloista ja nivusista alkaen. Muinaisessa Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa, kuten kaikkialla muuallakin, ihmiset, niin miehet kuin naisetkin ajelivat ihokarvansa pois kokonaan. Karvattomuus oli ihanne, koska se on kaunista, se tuo vartalon muodot parhaiten näkyviin. Näin oli silloin, näin on nyt ja näin tulee aina olemaan. Jos olet eri mieltä, olet väärässä ja mielipiteesi on arvoton. Tässä ovat nyt kyseessä kauneusihanteet, jotka ovat tutkitusti todistettuja, niitä voi mitata tieteellisesti. Kaikki kreikkalaisesta klassisesta kauneusihanteesta poikkeavat ovat rumempia ihmisiä. Tämä on fakta, ja tälle asialle piste.
En itse väitä olevani kaikista kaunein tai komein ihminen, mutta pyrin silti pitämään ulkonäköni hyvässä kunnossa, olen laiha, olen jäntevän lihaksikas, pidän huolta ulkonäöstäni. Ja ajan ruumiinkarvojani! Kainalot ovat puhtaat minulla, miehellä, joten minulla on oikeus vaatia samaa myös kaikilta naisilta! Vaikka en ajelisikaan kainalokarvojani, ovat karvat kuitenkin miehelle hieman sallitummat kuin naiselle, jolla ne näyttävät ainoastaan karsean rumilta.
Koittakaa uskoa että kainalo- ja muut ruumiinkarvat, varsinkin naisella, eivät ole kauniita, hygieenisiä, tarpeellisia tai hyväksyttäviä millään tavalla. Ajelkaa karvanne, se ei todellakaan ole niin iso homma, että sitä ei jaksaisi tehdä. Laserhoidolla voi päästä karvoista pysyvämminkin eroon.
Jos haluatte kerätä rahaa johonkin projektiin, tehkää se jollain muulla tavoin, ihan millä tahansa muulla, vaikka kulkemalla yläosattomissa kuukauden ajan, aivan varmasti saisitte miehiltä paljon enemmän lahjoituksia kuin tällä kauhistuttavalla peikonkarvakampanjalla.
Ehdotan että keräätte kaupungilla lahjoituksia projektiinne, käännytte jokaisen miehen puoleen (jolla ei ole perhettä mukanaan) ja ehdotatte lahjoituksen vastineeksi rintojen näyttämistä, niin eiköhän vain kassaan kilahtaisi hitusen enemmän ropoja kuin nyt.

Seksuaalinen häirintä tulee sallia

Seksuaalista häirintää ehdotetaan rangaistavaksi, näin uutisoi Helsingin Sanomat aivan vast'ikään.
Kuulostaa ensialkuun hyvältä. Seksuaalista, ja häirintää, mieleen tulee heti raiskaajia ja muuta inhottavaa. Näin media asian esittää. Vaan luetaanpa tarkemmin:
"Seksuaaliseksi häirinnäksi määriteltäisiin esimerkiksi toiseen ihmiseen kohdistuva koskettelu tai painokas sukupuoliyhdyntään ehdottelu."
Entä jos koskee vahingossa? Eikö saa flirttailla? Iskeä silmää? Kertoa härskejä vitsejä? Miten on kättelyn ja halauksen laita? Poskipusut ja käsisuudelmat ovat varmaankin kiellettyjä, vai mitä? Miten tulkitaan merkitsevä katse ja ilkikurinen hymy? Koskeeko tämä vain eri sukupuolten välistä kanssakäymistä? Jos käskee, niin miksi? Onko rangaistavaa jos mies koskettaa saman sukupuolen edustajaa, ja toinen on homo, joka kiihottuu siitä, ja toinen on hetero joka pitää sitä normaalina miesten välisenä kosketuksena? Arvatenkin ainakin naisten välillä kaikki on sallittua, koska nainenhan ei voi raiskata, nainen ei voi olla pervo, halukas tai irstas.
Koko laki on susi jo syntyessään, kaikesta paistaa että se on feministien tekele. Ei edes normaalien naisten, joilla on itsekunnioitus kohdallaan, ja jotka myös kunnioittavat miehiä tasapuolisesti, ei, tämä on feministien tekosia, noiden miessukupuolen vihamiesten (vihanaisten, typerä sana!), noiden edellisissä parisuhteissaan epäonnistuneiden hippien älytön aivopieru.

HS:n keskustelupalstalla parhaaksi äänestetty kommentti osuu naulankantaan:
"Seksuaalisen häirinnän ja flirttailun ero on siinä että ensimmäisessä tekijä on ruma."

Tämä uusi laki antaa naisille entistä enemmän valtaa työpaikoilla ja kaikkialla muuallakin missä he ovat tekemisissä miesten kanssa. En väitä etteikö naisilla kuuluisi olla valtaa mihinkään, mutta laki antaa naisille vääränlaista valtaa. Valtaa hyväksikäyttää onnettomia miehiä. Nainen voi lain avulla helposti hankkia miehelle potkut, sakot, rikosrekisterin, raiskaajan leiman, mitä vain. Vaikka mies ei tekisi mitään epänormaalia tai sopimatonta.
Ulkonäkökeskeisyydestä huutavat eniten juuri nämä feministit. Usein feministit ovat itse rumia. Se antaakin syyn haukkua ulkonäkökeskeistä kulttuuriamme. Puhun nyt siis koko ihmiskunnasta, sillä ulkonäkö on aina ollut ja tulee aina olemaan kaikille maailman ihmisille se tärkein valintakriteeri tulevan kumppanin valinnassa. Joskus myös ainoa kriteeri. Tottakai tämän tajuaminen muuttaa kenet tahansa ruman naisen feministiksi, joka sitten rupeaa solvaamaan "patriarkaattia" ulkonäköpaineista ja väittää että heidän ei tarvitse meikata, pitää pitkiä hiuksia ja pukeutua naisellisesti ollakseen kauniita. No, eiväthän nuo apukeinot auta, jos on ruma jo syntyessään. Joka tapauksessa nuo samaiset feministit, joiden mielestä ulkonäöllä ei ole väliä, jostain kumman syystä eivät tykkää rumista miehistä. Rumat miehet ovat automaattisesti pervoja sikoja, jotka haluavat hyväksikäyttää naisia. Jos feministi oikeasti olisi sitä mieltä että ulkonäöllä ei ole väliä, ottaisi hän kenet tahansa miehen, myös ruman, ja näitähän riittää. Mutta suurin osa rumista miehistä, elleivät jopa kaikki, jää yksinäiseksi. Tämä siksi että naisia on maailmassa vähemmän kuin miehiä, minkä ansiosta naisilla on valinnanvaraa. Miehillä ei ole. Onneksi miehet eivät tarvitsekaan niin paljon valinnanvaraa, sillä miehille kelpaavat lähes kaikki naiset. Paitse ne harvat rumat yksilöt. Paitsi jos on itsekin ruma, niin silloin joutuu tyytymään rumaan puolisoon. Suurin osa rumista miehistä jää kuitenkin ilman elämänkumppania, miesten ylitarjonnan vuoksi. Totta kai joka nainen ottaa paremmannäköisen kumppanin, jos on kaksi vaihtoehtoa. Tätä tasapainoa voi yrittää vinouttaa paksulla lompakolla, mutta yleensä ruma on vielä köyhäkin, ja ihan syystä. Joten toivoton tapaus. Voisi kuvitella että evoluutio karsisi pian pois rumat miehet, jotka eivät kelpaa kenellekään, mutta näin ei ikävä kyllä ole. Jos näin olisi, niin eihän täällä enää näin paljon rumia miehiä eläisi. Asia johtuu siitä että evoluutio suosii naisia. Tai itseasiassa miehet suosivat, heille kun ulkonäkö on vielä tärkeämpi kumppaninvalinnan kriteeri kuin naissukupuolelle, vaikka kummallekin se on tärkeä. Naisista tulee sukupolvi sukupolelta aina vain kauniimpia, mutta miehet pysyvät ikävä kyllä aina samanlaisina. Tästä tulee aiheutumaan tulevaisuudessa ongelmia vielä usemmalle ihan tavallisenkin näköiselle miehelle, kun kaikki naiset ovat hemaisevia kaunottaria, koska eihän sitten perusjantteri kelpaa enää kenellekään. Käy niin että alfaurokset vievät kaikki naiset ja perusmiehet jäävät ilman. Nyt sentään perusmiehille riittää vielä kumppaneita, ja vain rumat jäävät ilman.

Joka tapauksessa, kun nyt tämä uusi laki on tullut voimaan, voi nainen itse määritellä kenen haluaa itseään lähestyvät, tai edes yrittävän lähestyä. Naisellahan on jo aina ollut valinnanmahdollisuus ja mikä vielä tärkeämpää, naisella on aina ollut päätäntävalta kumppaninvalinnassa. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä nainen on tehnyt valinnan. Kuitenkin yhteiskunta, ja naiset, odottavat että mies tekee aloitteen. Nyt jos tällaisella typerällä lailla estetään vielä miesten aloitteentekomahdollisuudet, ei tästä tule enää yhtään mitään. Ruma mies ei saa edes yrittää, sillä kaunis nainen, joka hänet ennen olisi vain torjunut, lähettää hänet nyt poliisin pakeille. Elämähän tässä menee pilalle sellaisilta miehiltä, jotka eivät ole naisten suosiossa jo luonnostaan. Yrittämisen mahdollisuuskin katoaa, koska koskaan ei voi olla varma, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kaikki suhteet ovat lähteneet koskettelusta ja vihjailusta, ja jos tällainen lailla kielletään, niin miten enää uusia suhteita pystyy aloittamaan?
Ennen vanhaan, vanhoina hyvinä aikoina, isä omisti tyttärensä ja antoi tämän vaimoksi sopivaksi katsomalleen miehelle, jolloin nainen siirtyi aviomiehensä omistukseen. Järjestetty avioliitto toimi kaikkien hyväksi, sillä yksinäisyyteen ei jäänyt juuri kukaan, ihmisenhän on varsin helppo oppia rakastamaan tuntematonta. Nykyään nainen on "itsenäinen" ja "vapaa", mikä tarkoittaa että hän voi halutessaan torjua kaikki miesten kosio- ja lähentely-yritykset. Ja usein hän niin tekeekin. Ura menee perheen edelle jne. Mutta onko työn tekeminen oikeasti rakkauta tärkeämpää? Mikä menee elämän perusedellytyksen, eli lisääntymisen edelle? Hauskanpito, juhlinta, päätön sekoilu, päihteiden väärinkäyttö, irtosuhteiden harrastaminen ja ikuinen nuoruuden leikkiminen?

Nykyaika on sairas.
Ikävä kyllä se on hedonisteille liian rakas, jotta vanhaan hyvään aikaan voitaisiin enää palata.



Huom!
Itse en ole ruma mies, mutta koin asiakseni puuttua tähän yhteiskunnalliseen epäkohtaan ja kerrankin puolustaa myös rumien oikeuksia, vaikka yleensä rumuutta vastaan olenkin. Tässä tilanteessa tein poikkeuksen, koska miesten yleismaailmallista rumuutta ei vain voi poistaa, ikävä kyllä.

Suojaikäraja pois, insesti lailliseksi

Ihmisen seksuaalisuus, kuka siitä päättää?
Helppo vastaushan tietysti olisi, että ihminen itse päättää omasta seksuaalisuudestaan.
Vaan näinpä ei läheskään aina ole.
Esimerkiksi alaikäisten seksuaalisuutta määrittelee valtio laeillaan. Suomessa seksin suojaikäraja on 16 vuotta, mutta esimerkiksi Espanjassa ja Japanissa se on 13. Saksassakin 14. Angolassa se on 12. Joissakin maissa on eri rajat miehille ja naisille. Joissakin maissa seksi on sallittua vain avioliitossa, mutta noissa maissa (lähinnä Islamistisissa maissa) mennäänkin naimisiin hyvin varhain, tämä koskee kylläkin useimmiten naisia. Ukrainassa seksi on sallittua heti kun osapuolet ovat saavuttaneet puberteetin. Suojaikäraja vaihtelee maittain kahdestatoista kahteenkymmeneen yhteen. Näinkin kirjava järjestelmien sekamelska aiheuttaa pakostikin hämminkiä.
Miksi toisten maiden asukkaat olisivat valmiita seksiin vasta yhdeksän vuotta toisten maiden asukkaita myöhemmin? Lisäksi joidenkin maiden lait koskevat niiden kansalaisia, vaikka nämä olisivatkin ulkomailla, tai ulkomaalaisen kanssa. Näin toimii esimerkiksi Yhdysvaltain laki.
21 vuotta seksin alaikärajaksi on aivan naurettavan korkea. Kaikki ihmiset siinä iässä ovat olleet jo pitkään valmiita ja kykeneviä vastaamaan omista haluistaan ja teoistaan. 12 vuotta voi olla sopiva ikä seksin harrastamiseen, mutta se riippuu tapauksesta. Tytöillä murrosikä alkaa tunnetusti poikia aiemmin, jo yhdeksänvuotiaana. Pojilla puberteetti alkaa noin 12-vuotiaana. Kiihkeintä kasvu on pojilla 14-vuotiaana, tytöille rinnat alkavat kasvaa yleensä 11-vuotiaana. Ihmisen nykyinen ruokavalio ja elintavat sen lisäksi aikaistavat murrosikää ja aikuistumista kummallakin sukupuolella jatkuvasti. Jos ihminen on saavuttanut puberteetin, on hän biologisesti kykenevä seksiin. Luonto on hänet siihen tarkoittanutkin, koska kaikkien organismien ainoana tavoitteena elämässä on lisääntyä ja jakaa geenejään eteenpäin. Jos luonto saisi päättää, ihminen lisääntyisi heti kun siihen kykenee, ja kuolisi sitten kun jälkeläiset on kasvatettu sukukypsiksi asti. Miksi laeilla siis hyökätään luontoa ja itse elämän kiertokulkua vastaan? Uskonto on ollut pitkään moraalin lähde ja kyky kontrolloida ihmismassoja. Mutta nykypäivänä kaikki tiedämme, muutamaa hullua lukuunottamatta, että uskonto on valetta. Moraali ei siis kumpua jumalten sanoista, vaan se on ihmisen luomaa keksintöä. Luutuneita moraalikäsityksiä voi siis muuttaa. Joskus jopa pitää.
Suomen suojaikärajalaki on naurettava. Kaikki tietävät että useimmat alle 16-vuotiaat harrastavat seksiä, eikä siinä ole mitään väärää, kummallista tai tuomittavaa. Mutta jos 20-vuotias harrastaa seksiä 15-vuotiaan kanssa, häkki heilahtaa! Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö! Aivan naurettavaa, kun kummatkin osapuolet ovat suostuneet seksiin. Tämä laki pitäisi kokonaisuudessaan vain poistaa, siinä ei ole mitään säilyttämisen arvoista. Jos teko tehdään vasten toisen osapuolen tahtoa, on kyseessä raiskaus, mutta jos molemmat siihen suostuvat, kyseessä on normaali seksi. Aivan sama mikä on kummankin osapuolen ikä, ja mikä on heidän ikäeronsa. Lain nojalla tapahtuva ikäsyrjinta on lopetettava välittömästi. Kansalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti riippumatta ikäeroista.
Wikipedia kertoo:
"Suomen rikoslainsäädännössä suojaikäraja on ollut pitkään 16 vuotta. Hallitus on esittänyt ikärajan asettamista muiden olosuhteiltaan Suomeen rinnastettavien maiden tasolle 15 vuoteen seksuaalirikoksia koskevien lakiuudistusten yhteydessä vuosina 1970 ja 1997. Molemmilla kerroilla esityksen ikäraja on korjattu takaisin 16 vuoteen eduskunnan käsittelyssä.
Vuonna 1997 rikoslain kokonaisuudistuksen osana annetussa lakiesityksessä 15 vuoden ikärajaa perusteltiin tutkimuksin nuorten aikaistuneella sukupuolisella kypsymisellä sekä sukupuolisuhteessa olleiden 15-vuotiaiden nuorten suhteellisen suurella osuudella. 16 vuoden ikärajaa pidettiin tapahtuneeseen kehitykseen nähden korkeana."
Sekä:
"Vanhempien henkilöiden lapsiin kohdistamat seksuaaliset teot ovat lapsille vahingollisia, koska lapset eivät kykene tasavertaisista lähtökohdista arvioimaan varhaisen sukupuolisen seurustelun heille mahdollisesti aiheuttamia ongelmia."
Mitä ongelmia? Mitä seksi aiheuttaa? Orgasmin, hyvänolontuneen, rentoutumisen, rakastumisen, kiintymyksen... kaikki pelkästään hyviä asioita. Mitä pahaa se voisi aiheuttaa, nuorelle ihmiselle? Se on biologisestikin terveellistä, ja sitä tulisi harrastaa niin usein kuin suinkin. Varsinkin miesten, sillä se auttaa torjumaan eturauhassyöpää.

Insesti on myös useissa maissa lailla kiellettyä, myös Suomessa. Hollannissa, Ranskassa, Espanjassa, Turkissa, Venäjällä, Kiinassa ja Israelissa vapaaehtoinen insesti on sallittua. Tottakai, näin kuuluisi ollakin, vapaaehtoisen seksin tulisi aina olla sallittua, riippumatta osapuolien iästä ja riippumatta heidän sukulaisuussuhteestaan. Ihmisillä, kuten useimmilla muillakin eläimillä biologinen efekti estää yksilöä rakastumasta toiseen yksilöön, jonka kanssa hän on kasvanut lapsuutensa. Tämä tarkoittaa yleensä sisaruksia ynnä muita perheenjäseniä. Joskus jos toinen lapsista on annettu adoptioon, hän saattaa rakastua sisarukseensa, kun he löytävät toisensa vuosien jälkeen. Tai vanhempaansa. Miksi tämä pitäisi kieltää? Biologisessa mielessä sukurutsa lisää riskiä jälkeläisten sairauksiin ja epämuodostumiin. Mutta seksi ei nyky-yhteiskunnassa ole sama asia kuin jälkikasvun hedelmöittäminen. On keksitty asia nimeltä ehkäisy. Ja jos pari haluaa ottaa riskin että heidän lapsestaan voi tulla sairas tai vammainen, voiko valtio sen kieltää? Insestitapauksessa se onkin kielletty, mutta miksi ihmeessä sitten vammaisilta, jälkeenjääneiltä ja mielisairailta ei ole kielletty jälkikasvun hankkiminen? Laki ei ole taaskaan yhdenvertainen. Lasten teko täytyy sallia joko kaikille ihmisille, tai sitten vain niille, joilla ei ole riskiä saada epämuodostunutta, idioottia tai hullua lasta. Sisäsiittoisuus aiheuttaa riskejä, muttei läheskään joka kerta. Kun taas kahden vammaisen lapsesta tulee lähes väistämättä vammainen. Miksi toisen tällaisen lapsen elämä on sallittu, mutta toisen ei? Yhteiskunta voi kulkea vain kahteen suuntaan: joko kaikki on sallittua tai kaikki on kiellettyä. Jos kaikki on sallittua, on sallittua seksi saman sukupuolen, sukulaisen, alaikäisen tai eläimen kanssa, tai vaikka kaikkien kanssa yhtä aikaa. Jos kaikki on kiellettyä, tulee yhteiskunnan valvoa ettei epäkelpoja lapsia pääse syntymään, ja näin ollen seksi tulee kieltää sukulaisten lisäksi vammaisilta, perinnöllisiä sairauksia kantavilta, mielisairailta, hulluilta ja kaikilta muilta riskiryhmiltä. Mieluiten myös tyhmiltä, rumilta, läskeiltä, rikollisilta ja köyhiltäkin. Koska nämäkin kaikki periytyvät.

Hans Välimäen Watergate — ja miksi vesi ei ole ilmaista

Tapahtumien kulku oli seuraavanlainen:

Asiakas syö Hans Välimäen Midhill-hampurilaisravintolassa Helsingin Citykäytävässä.
Asiakas saa laskun, johon on lisätty veden hinnaksi 1,5 €, mitä ei ollut mainittu ruokalistassa.
Asiakas valittaa asiasta Facebookissa.
Ravintola vastaa Facebookissa tylysti: "kotona vesi on ilmaista".
Ihmiset suuttuvat ravintolalle ja haukkuvat sen lyttyyn Facebookissa.
Hans Välimäki julkaisee motivaatioposterin otsikolla: "Epic fail", ja alatekstillä: "Äkkipikainen kokki + sosiaalinen media".
Ravintola tekee päivän burgeriannoksen, nimeltä Watergate BRGR, johon kuuluu kannullinen vettä ilmaiseksi.
Kansa on tyytyväinen, vaikka jotkut vielä valittelevat että kannu vettä kuuluisi aina maksutta pöytään, kun joku tilaa jotain.
Helsingin Sanomien Nyt-liite käy testaamassa humoristisesti Midhillin vesilasin. Maku on "laimea", eikä kuulemma hintansa väärti.
Tapaus on paketissa.

Mikä meni väärin?

Ravintolan ylimielinen asiakasta halveksuva käytös ja vihaiset vastaukset sosiaalisessa mediassa olivat erittäin huonoa politiikkaa. Tosin Hansin itseironinen kuva-anteeksipyyntö ja päivän ateria korkasivat asiakkaiden pettymyksen ja käänsivät tilanteen lopulta ravintolan hyväksi. Joku jo ehtikin kommentoida ettei hän tuntenut koko ravitsemusliikettä entuudestaan, mutta nyt se olisi lähes pakko testata. Hyvä pelastus siis.
Veden hinta jäi mietityttämään. 1,5 € vedestä on liikaa. 0 € vedestä olisi sopiva hinta. Kun kyse on kraanavedestä. Eri asia olisi, jos olisi kivennäis-, tai muuta pullovettä. Ravintola perusteli hintaa sanomalla että tarjoilija tarvitsee palkkaa työstään. Mutta yhden vesikannun tuominen pöytään ei todellakaan ole puolentoista euron arvoinen saavutus. Tämä hinta tulisi laskea mukaan aterian hintaan, ja tuoda vesikannu pöytään aina ilmaiseksi, kun mitä tahansa ravintolasta tilataan. Ilmiselvästi veden hinnan kuuluisi olla osa aterian hintaa, mutta ravintola on laittanut sen asiakasta hämätäkseen veden hintaan, ja vasta laskuun, eikä ruokalistaan, sillä kun useampi asiakas saa saman veikannun, tuo 1,5 euroa veloitetaan silti jokaiselta. Aterioiden hintojen tulisi siis olla 1,5 euroa kalliimpia, ja veden maksutonta. Jos siis noudatettaisiin aterioissa hintapolitiikkaa, jonka ravintola kokee olevan kohtuullinen. Ehkä heillä itselläänkin on kuitenkin aavistus että puolentoista euron hinnankorotus saattaisi olla liikaa, ja vähentää asiakkaita, ja siksi päättivät huijata kuluttajaa panemalla hintalisän veteen, jota ei ruokalistassa erikseen mainita. Jos edes olisi mainittu, niin mitään ongelmaa ei olisi, asiakasta olis vain voinut syyttää huolimattomuudesta, jos hän ei lukenut hintoja listalta.
Nyt kaikki jatkuu kuitenkin kuten ennenkin, ja asiakkaat ovat tyytyväisiä, koska asia on loppuun käsitelty, ravintola pyysi anteeksi, ja kaikki nyt tietävät että vesi Midhillissä maksaa 1,5 € per asiakas.

Kaikki elämä ei ole samanarvoista

Jotkut väittävät että kaikki elämä on samanarvoista. Näinhän ei ole asian laita. Ei ole, eikä voi olla.
Elämän alkeellisimpia muotoja ovat virukset ja arkkibakteerit. Ei kukaan voi tosissaan väittää että kunnioittaisi näiden olentojen elämää yhtä paljon kuin ihmiselämää.
Alimpana ovat siis virukset, jotka joskus luokitellaan ei-elollisiksi olennoiksi. Sen jälkeen tulevat bakteerit, yksisoluiset eliöt ja alkeellisimmat monisoluiset eliöt. Levät, kasvit, sienet, eläimet. Sienet ovat lähempänä eläimiä kuin kasveja. Eläimet ovat kasvien yläpuolella. Alkeellisimpia eläimiä ovat kalat, sitten sammakkoeläimet, matelijat, linnut ja nisäkkäät. Nisäkkäistä ylimpänä arvoasteikolla ovat kädelliset, apinat, ihmisapinat ja lopulta ihminen. Näin on totuttu ajattelemaan, ja tämä on myös hyvä järjestys, vaikka ihminen ei olekaan "luomakunnan kruunu", ei kaikkein paras laji, ei nopein, suurin tai kestävin, mutta ehkä sopeutuvin, ainakin yksi sopeutuvimmista. Eläimistä ylempänä ovat tietenkin ne, jotka tiedostavat oman olemassaolonsa, esim delfiinit, norsut, korpit ja apinat (sisältäen ihmisen).
Tämä sama arvojärjestys jatkuu ihmislajin sisällä. Miksi ei jatkuisi? Miksi yhtäkkiä kaikki lajin yksilöt olisivat samanarvoisia, meitä kun on peräti seitsemän miljardia, kyllä siihen joukkoon mahtuu hyvin monenlaista eläjää.
Vanhasti on totuttu ajattelemaan että valkoinen eurooppalainen kaukasidirotu on ylimpänä, sen jälkeen tulisi keltainen aasialainen mongolidirotu, ja alimpana musta afrikkalainen negridirotu. Tällainen ajattelu perustui eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden, antropologien ja muiden tieteilijöiden havaintoihin kolonialismin aikana, kun eurooppalaisille tuntemattomia maanosia kartoitettiin. Alkuasukkaita pidettiin villeinä, eläimellisinä, kykenemättöminä sivilisaatioon, eli kaukasideja alempina. Esimerkiksi afrikkalaiseen kulttuuriin kuuluva rento taikka veltto asenne työntekoon antoi aiheen olettaa että kaikki mustaihoiset ovat laiskoja jo syntyessään. Toki laiskuus on ominaisuus joka kehittyy muiden oppia seuraamalla, vaikkakin toisilla ihmisillä voi olla siihen enemmän taipumusta kuin toisilla. On kuitenkin väärin väittää että ihonväri aiheuttaisi laiskuutta, koska tälle ei ole löydetty pitäviä perusteluja.

Ihmisrotujen perusteella tehtävä arvojärjestykseen laittaminen on rotusyrjintää, eikä nykyisellään laisinkaan hyväksyttyä. Mutta ihmisiä voi ja saa arvottaa monin muinkin kriteerein. Yleisesti on pikkulasten elämää pidetty arvokkaampana kuin aikuisten. Mitä nuorempi henkirikoksen uhri on ollut, sitä kauheammasta teosta on median ja ihmisten mielestä kyse. Sukupuolista nainen on fyysisesti heikompana jäänyt alistettuun rooliin, jota miesten kuuluu suojella. Vanhat sanonnathan kuuluvat: "naiset ensin" ja "älä koskaan lyö naista". Titanicin haaksirikossa kohteliaat miehet antoivat tilaa naisille pelastusveneissä, jääden itse laivalle kuolemaan. Sodassa naisten ja lasten tappamista on aina pidetty pahimpana mahdollisena rikoksena, kun taas miesten (sotilaiden) tappamista ei kukaan ihmettele, sehän on sodan luonne. Perheväkivallassa nainen on aina uhri ja mies syyllinen, ja tämä on kaikkien mielestä kamalaa. Ja jos käykin niin että nainen lyö miestä, pitää miehen miehistyä, niellä kyyneleensä ja lopettaa valittaminen.

Kaikkien ihmisarvo ei todellakaan ole sama.
Voidaan karkeasti sanoa että naisten ihmisarvo on suurempi kuin miesten. Lasten ihmisarvo on suurempi kuin aikuisten. Ihmisarvo vähenee iän karttuessa. Omanmaalaisten, omaan kansaan kuuluvien, heimoveljien, klaanin jäsenten, sukulaisten, perheenjäsenten, ystävien ja tuttujen ihmisten ihmisarvo on aina tuntemattomampia korkeampi. Mitä tuntemattomampi ihminen, sitä vähemmän hänellä on ihmisarvoa meidän silmissämme. Myös määrä vaikuttaa suunnattomasti. Jos maahan saapuu yksi eksoottinen maahanmuuttaja, kaikki ovat uteliaita ja kiinnostuneita, kaikki haluavat tuntea tämän, ja häntä pidetään kuin kukkaa kämmenellä. Meidän ikioma ulkomaalaisemme. Mutta jos näitä maahanmuuttajia alkaa lapata sisään ovista ja ikkunoista, asenteet heitä kohtaan muuttuvat radikaalisti ja äkisti. Yht'äkkiä näistä lemmikeistä tuleekin vitsaus joka tulee kitkeä viimeiseen mieheen. Ihmissaastan hyökyaalto joka hukuttaa alkuperäiskulttuurin alleen. Mitä enemmän esimerkiksi intialaisia näemme täyttämässä slummin kuraisia katuja, sitä enemmän koemme inhoa ja vastenmielisyyttä heitä kohtaan. Alennamme nämä ihmiset kuraiseksi massaksi, josta tulee vielä lisääntyessään ihmiskunnan syöpäkasvain, joka tulee leikata pois.
Ihmisarvoon vaikuttavat monet ulkoiset ja sisäiset seikat. Esimerkiksi ulkonäkö. Ruman ihmisen arvo on väistämättä alempi kuin kauniin ihmisen, tätä ei voi kukaan kieltää. Katsotko mieluummin kaunista ihmistä kuin rumaa ihmistä? Kumman kanssa haluaisit viettää aikaa? Kumman haluaisit mieluummin ystäväksesi? Entäpä puolisoksesi? Kumman kanssa haluaisit saada jälkikasvua? Lihavuuteen ja vanhuuteen pätee sama asia. Jos ihminen voi valita elämänkumppaninsa vaihtoehdoista kaunis - ruma; nuori - vanha; laiha - lihava, kaikki kallistuvat ensimmäisen vaihtoehdon puolelle aivan varmasti.
Ulkonäön lisäksi vaikuttaa varallisuus. Köyhiä inhoavat kaikki paitsi ne jotka ovat itsekin köyhiä. Ihminen halveksuu aina alempiarvoisiaan ja kadehtii ylempiarvoisiaan, määräytyi arvo sitten varallisuuden, ulkonäön, sosiaalisen statuksen, vallan tai jonkin muun muuttujan suhteen. Toivoisitko että sinulla olisi mieluummin rikkaita kuin köyhiä kavereita? Olisitko itse mieluummin varakas kuin vähävarainen? Vastaus lienee kaikille ilmiselvä.
Entäpä sitten luonne. Sisäänpäinkääntyneet ja hiljaiset ihmiset eivät ole läheskään niin suosittuja kuin itseään esille tuovat johtajatyypit. Rohkea peittoaa aina pelkurin, kovaääninen hiljaisen, ekstrovertti introvertin ja sosiaalinen erakkoluonteisen. Yhteiskunnassamme arvostetaan muiden ihmisten kanssa hyvin toimeen tulevia henkilöitä. Itsevarmat saavat paremmat työt, parempaa palkkaa, paremman puolison, enemmän lapsia ja ovat kaikin puolin elämässään onnellisempia ja tyytyväisempiä.

Kysymys kuuluukin nyt: pitäisikö kaikkien olla samanarvoisia? Pitäisikö jokaisen elämän olla yhtä arvokas? Helppo olisi vastata kyllä, mutta se olisi ajattelematonta. Ja mahdotonta. Kuinka voi arvostaa saman verran ihmisiä, joista toiset tekevät suurtekoja ihmiskunnan hyväksi, toiset ovat yhteiskunnan tuilla eläviä syöpäläisiä ja elintasopummeja? Ihmisarvo pitäisi ennen muuta perustua saavutuksiin elämässä, niin hyviin kuin pahoihinkin. Hyvät tietenkin arvoa nostaen ja pahat laskien. Esimerkiksi murhaaja menettäisi ihmisarvonsa, koska on murhan tehdessään riistänyt sen toiselta ihmiseltä. Tämä olisi vain oikeudenmukaista. Yritysjohtaja, joka tarjoaa työtä sadoille tai tuhansille muille, ja joka hyödyttää kuluttajia tuottamalla heille tuotteita, on parempi ihminen kuin ne jotka tekevät vain liukuhihnatyötä. Tämä lausahdus aiheuttaa varmasti jokaisen piilokommunistin mielessä vihanpurkauksen, mutta ajatelkaapa nyt: ilman yhtiön perustanutta johtajaa koko yritystä ei olisi olemassa, ei olisi alunperinkään niitä työpaikkoja, joita se on sadoille ja tuhansille tarjonnut, se ei olisi kehittänyt alueen työllisyyttä, ei tuonut lisää muuttajia kaupunkiin, ei tuonut lisää verotuloja valtiolle, kuluttajilla olisi vähemmän valikoimaa, eikä kenties lainkaan niitä tuotteita mitä juuri kyseinen yritys valmistaa. Toisaalta ilman yhtä liukuhihnatyöntekijää yritys toimisi kuten ennenkin. Vakanssi täydennettäisiin uudella liukhihnatyöntekijällä, jos siihen on tarvis. Mikään ei muuttuisi, yksi liukuhihnatyöntekijä on mitätön koneiston osa. Kyllä, heidän työnsä on tarpeellista jotta yritys voi ylipäänsä valmistaa tuotteitaan, mutta yksilöinä he eivät ole mitenkään johtajat veroisia. Heillä ei ole erityistaitoja, joiden takia heidät on valittu asemaansa, eivätkä he ole korvaamattomia. Heidät voisi ehkä jopa korvata roboteilla tulevaisuudessa. Heidän työnsä ei siis tuo heille juurikaan lisää arvoa ihmisinä. Johtajan ihmisarvo taas on yhtä suuri kuin kaikkien hänen palkkalistoillaan olevien, sekä kaikkien yrityksen asiakkaiden yhteensä. Vastaavasti maan johtaja on yhtä tärkeä kuin kaikki kansalaisensa. Yksittäisen kansalaisen menetys ei valtiota kaada, sillä ei yksinkertaisesti ole mitään merkitystä. Kymmenellä ei myöskään, eikä sadalla. Tuhat menehtynyttä on jo kansallinen tragedia, mutta sekään ei ole promilleakaan valtiomme väestöstä, eikä näin ollen vaikuta äänestystuloksiin millään lailla. Kymmenen tai satatuhatta henkeä saattaisi kuolla atomipommin pudotessa keskisuureen suomalaiskaupunkiin, mutta sekään ei olisi valtion loppu. Vaikka presidentin menetys ei olisi valtion loppu myöskään, olisi se silti politiikan kenttää kovasti järkyttävä tapaus, joka sotkisi hallintoa pitkäksi aikaa, ja olisi huomattavasti merkittävämpi tapaus kuin kymmenien tavallisten ihmisten kuolema samanaikaisesti. Mitä tärkeämpi henkilö, sitä arvokkaampi ihminen. Eikö tämä vaikuta aivan loogiselta. Miksi emme suojelisi valtion päämiehiä ja muita tärkeitä henkilöitä enemmän kuin tavallisia kansalaisia. Ei vain siksi että tärkeisiin ihmisiin kohdistuu enemmän uhkia kuin tuntemattomiin, mutta myös sen vuoksi koska heidän menetyksensä sotkisi meidän elämäämme paljon pahemmin kuin jonkun mitättömyyden merkityksetön kuolema. Valta kantaa mukanaan vastuuta, vastuuta pitää huolta alamaisistaan, ja alamaisten on tarkoitus turvata vallan säilyminen ja hallitsijan sekä valtion turvallisuus.

Ihmisarvo määräytyy saavutusten mukaan. Ihmiskunnan hyväntekijät, keksijät ja suuret tiedemiehet jotka ovat mullistaneet elämämme ja ajattelumme ja maailmamme, ovat asteikon yläpäässä. Samoin suuret johtajat, hyvät hallitsijat ja diktaattorin ikeen alta kansansa vapauteen johtaneet vallankumoukselliset istuvat korkealla. Vapauden lähettiläät, mielipidevaikuttajat ja positiivisuuden puolestapuhujat, suuria massoja innostavat artistit, tähdet ja vaikutusvaltaansa hyvään käyttävät kuuluisuudet tulevat seuraavana asteikolla. Sitten kohtaamme yritysten johtajat, työllistäjät, kauppiaat. Heidän jälkeensä käsityöläiset ja työväestö. Toki hengenpelastajat, palomiehet, poliisit, lääkärit, sairaanhoitajat ynnä muut yhteiskunnan tukipilarit ovat huomattavasti liukuhihnatyöläistä ylempänä. Viimeisenä aivottomien liukuhihnarobottien jälkeen tulevat laiskurit, yhteiskunnan siipeilijät, sosiaalipummit, työttömät työtähakemattomat, downshiftaajat, tukipakolaiset, kerjäläiset tai ihan millä muulla nimellä heitä tahtookaan kutsua. Nämä viheliäiset iilimadot imevät elantonsa rehellisen veronmaksajan selkänahasta, nämä parasiitit loisivat hyvinvointiyhteiskunnassa kuin syövän etäpesäke piilottelee jossain päin kehoa valmiina leviämään ja tuhoamaan kunnollisia soluja, kunnes koko yksilö kuolee. Tällainen käytös myös leviää syövän mutatoimien solujen lailla etäpesäkkeistä kaikkialle kehoon, kunnes kuolo korjaa potin.

Kaikkien hyväksi olisi jos ihmisarvon perusteella jaettaisiin sosiaalietuuksia ja muita valtion palkintoja. Ihmisarvon voisi menettää olemalla oikein huono ihminen, yhteiskuntakelvoton yksilö, rikollinen ja laiskuri. Vastaavasti hyvistä saavutuksista palkittaisiin avokätisesti, mikä kannustaisi ihmisiä yritteliäisyyteen ja uusiin keksintöihin. Kaikki tämä parantaisi koko ihmiskunnan elinlaatua ja auttaisi meitä eteenpäin kohti parempaa huomista.