Ovatko naiset tyhmiä, vai eikö tiede vain kiinnosta heitä?

Kysymyksenä on siis tällä kertaa se, miksi naisten tuottamaa tiedettä on niin pieni murto osa verrattuna miesten tuottamaan. Ovatko naiset vain tyhmiä ja siten sopimattomia tieteelliseen työhön, vai mikä on syynä tähän valtavaan epäsuhtaan?

Tietenkään kukaan ei ole väittämässä että kaikki naiset olisivat tyhmiä, niin kuin ei olla väittämässä että kaikki miehetkään olisivat älykkäitä. Ei suinkaan, suurin osa ihmiskunnasta on niin sanotusti tyhmyreitä, eli laiskoja, oppimattomia ja kouluttamattomia vätyksiä joita ei kiinnosta mikään muu kuin nopeiden nautinnon hetkien saaminen lyhyen ja hyödyttömän elämänsä aikana.

Myöskään en usko ettäkö nainen ei voisi olla miestä älykkäämpi, koska on olemassa sekä hyvin älykkäitä naisia että miehiä. Kuitenkin uskallan väittää että hyvin älykkäitä miehiä on enemmän kuin hyvin älykkäitä naisia. Sehän on jo tiedetty tosiasia. Syy onkin sitten isompi ongelma. Miksi ihmeessä näin on? Ovatko naiset yleisellä tasolla miehiä alykkyydessä jäljessä, niin että naisen on hankalampi syntyä älykkääksi kuin miehen, että se on epätodennäköisempää?

Koska tiedämme jo, että älykkyys on vähintäänkin 70-prosenttisesti periytyvää, ja vain loput 30 prosenttia tulee ympäristöstä, eli lapsuusajan lapsi-vanhempi-opetussuhteesta, virikkeellisestä kasvuympäristöstä, sekä koulutuksesta, on mahdotonta väittää että tyttöjen epäoikeudenmukainen kohtelu johtaisi heidän alhaisempaan keskivertoälykkyyteensä.
Nyky-yhteiskunnassa on sallittua naisen opiskella itsensä professoriksi tai ihan miksi tahansa, sitä ei ole kukaan estämässä. Myös Internet on tuonut tiedon kaikkien ihmisten saataville ilmaiseksi, ja pääsy nettiin on nykyään käytännössä jokaisella, joten tämäkään ei voi olla syynä naisten huonompaan menestykseen älykkyyttä vaativissa toimissa.
• Miksi 90% Wikipedian artikkeleista on miesten kirjoittamia?
• Miksi lähes kaikki tieteeseen ja teknologiaan liittyvät artikkelit ovat miesten kirjoittamia, kun taas naiset kirjoittavat ruokaan, sisustamiseen ja ulkonäköön liittyvistä, ns. "turhista" aiheista?
• Miksi kaikista julkaistuista tieteellisistä artikkeleista 82% tulee miestutkijoilta?
• Miksi 70% EU:n tieteellisen työn tekijöistä on miehiä?
• Miksi 77% yliopistojen professoreista on miehiä, vaikka alemmilla tasoilla naisia on 45%?
• Miksi 66% Mensan jäsenistä on miehiä?
• Miksi 95% Nobel-palkinnon voittaneista on miehiä?
• Miksi tietokilpailun maailmanmestaruuskisojen voittajista 100% on miehiä ja sadan parhaan joukossa naisia on vain neljä (paras naisen tulos sijalla 23)?
• Miksi maailman suurimpien nerojen listalla naisia on ehkä 1% ja älykkäin nainen (Hypatia Alexandrialainen, joka eli 1600 vuotta sitten) on sijalla 46? (Ja hänen ja älykkäimmän miehen, Johann Wolfgang Von Goethen välillä on 40:n pisteen ÄO-ero, yhtään vähättelemättä Hypatiankaan neroutta)
• Miksi maailmanhistorian vaikutusvaltaisimpien ja tärkeimpien ihmisten listan henkilöistä 99% on miehiä, korkeimmalle arvioidun naisen ollessa sijalla 37 (Mary Stuart, ainut sadan parhaan joukkoon mahtunut nainen)?

Tähän ei voi olla muuta syytä kuin että naisten keskimääräinen älykkyys on miehiä alhaisempi, mikä tarkoittaa että vaikka hyvin älykkäitä naisiakin on monia, on heitä kuitenkin vähemmän kuin hyvin älykkäitä miehiä. Toinen syy, ja uskon että näillä molemmilla on vaikutusta samaan asiaan, on että naisia ei kiinnosta tieteen tekeminen yhtä paljon kuin miehiä. Tämä lieneekin tilastojen valossa jo ilmiselvää, koska naiset ovat huomattavan aliedustettuina lähestulkoon kaikilla tieteeseen liittyvillä aloilla, eritoten fysiikassa ja avaruustutkimuksessa (astronomiassa ja kosmologiassa). Nämä raskasta matematiikkaa ja fysikaalista perehtyneisyyttä vaativat alat ovatkin tieteen vaikeimpia, ja usein vain kaikkein älykkäimmät ihmisyksilöt kestävät opintoja tutkijan tasolle asti näillä aloilla, ja koska huippuälykkäitä naisia on miehiä vähemmän, ovat lähes kaikki näitten alojen tutkijat miespuolisia.

Tällä kirjoituksellani haluan ainoastaan valottaa kyseistä asiaa sitä tuntemattomille, enkä missään nimessä tahdo mollata naisia yhtään millään tavalla. Kumpaakin sukupuolta tarvitaan yhtälailla elämän ylläpitämiseen ja niin mies kuin nainenkin voi päästä ihan mihin tahansa, huippuvirkaan, arvostetuksi tutkijaksi, keksijäksi tms, kunhan vain yrittää tarpeeksi. Ja jos on tarpeeksi älykäs, tietenkin. Muistettava edelleen on että kuka tahansa nainen saattaa olla ketä tahansa miestä älykkäämpi, tai toisinpäin. Sukupuoli itsessään ei tietenkään kerro automaattisesti tyhmyydestä tai älykkyydestä, mutta aivan huipulla miesten selvä enemmistö kertoo omaa kieltään.

Olen käsitellyt aihetta muuten aiemminkin, muiden asioiden ohessa.



Lähteitä älykkyyden periytyvyydestä:


Skepsis-lehti, 2006
http://www.skepsis.fi/lehti/2006/2006-2-niemela3.html


Richard Lynn, Tatu Vanhanen: IQ and Global Inequality, 2006
http://www.amazon.com/Global-Inequality-Richard-Lynn-Vanhanen/dp/1593680244

Richard Lynn, Tatu Vanhanen: IQ and the Wealth of Nations, 2002
http://www.amazon.com/IQ-Wealth-Nations-Richard-Lynn/dp/027597510X
http://www.isteve.com/iq_table.htm

Arthur Jensen: The G-Factor, 1999http://www.cogsci.ecs.soton.ac.uk/cgi/psyc/newpsy?10.023

Herrnstein & Murray: The Bell Curve, 1994
http://www.amazon.com/Bell-Curve-Intelligence-Structure-Paperbacks/dp/0684824299

New York Times, 1990
http://www.nytimes.com/1990/10/12/us/study-raises-the-estimate-of-inherited-intelligence.html


Lähteitä naisten ja miesten suhdeluvuista:


Wikipedia: naisten määrä Nobel-palkituista, 2013
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Nobel_laureates


The Atlantic: Naisten osuus Wikipedian kirjoittajista, 2013
http://www.theatlantic.com/technology/archive/2013/10/90-of-wikipedias-editors-are-male-heres-what-theyre-doing-about-it/280882/

Forbes: naisten ja miesten suhdeluvut yliopiston opiskelijoina, 2012
http://www.forbes.com/sites/ccap/2012/02/16/the-male-female-ratio-in-college/

Catalyst Knowledge Center: naisten osuus yliopistoissa, opiskelupaikat ja virat, 2012
http://www.catalyst.org/knowledge/women-academia

Wikipedia: Naisten ja miesten suhde Mensassa
http://en.wikipedia.org/wiki/Mensa_International

Tietokilpailun maailmanmestaruuskisojen 100 parasta, 2014
http://www.worldquizzingchampionships.com/results/

Maailman suurimmat nerot:
http://www.eoht.info/page/Genius+IQs

Maailmanhistorian tärkeimmät henkilöt:
http://www.eoht.info/page/Cattell+1000

Sukupuolen vaihtaminen ei ole oikein

Kun nyt on kaikenlainen outous nykypäivänä muotia, ja normaalius on miltei jo hävettävässä asemassa, ainakaan siitä ei saa mainita kenellekään, kun taas erilaisuuden mainostamiseen kannustetaan, on myös kovasti lisääntynyt sukupuolensa vaihtavien, eli ns. transsukupuolisten marginaalinen ihmisryhmä.
Transsukupuolisuushan on äärimmäisen harvinaista, aiemmin puhuttiin suhdeluvuista 1:37 000 naisilla ja 1:107 000 miehillä. Nykyään vastaaviksi luvuiksi on arveltu 1:11 900 naisilla ja 1:30 400 miehillä. Näitten tilastojen valossa se tuntuisi olevan yleisempää naisilla kuin miehillä.
Ja toki, tulos on ymmärrettävä, miehenähän on helpompi elää, miksi siis mies tahtoisi naiseksi muuttua. Naisen halun olla mies ymmärtää paremmin, koska ikiaikainen sosiaalinen konstruktio ja ihmisen biologinenkin evoluutio on johtanut väistämättä siihen että elämme miesten hallitsemassa maailmassa, jossa nainen on ikäänkuin sivujuonne, niin ikävää kuin se heidän kannaltaan onkin.
Kannatan toki sukupuolten välistä tasa-arvoa, niin miehillä kuin naisillakin tulee olla samat oikeudet elämänsä, omaisuutensa ja lisääntymisensä suhteen yhteiskunnassamme.
Mutta transsukupuolisia en voi käsittää. On täysin eri asia toivoa joskus olevansa mies (tai nainen), jotta jokin asia olisi helpompi (tai kaikki, koska joskus saattaa tuntua siltä), kuin vaihdattaa lääkärillä sukupuoltaan toiseksi. Näin radikaalia prosessia ei voi suositella, jo leikkauksiin sisältyvien komplikaatioriskienkään vuoksi.

Tästä tunteitaherättävästä asiasta keskusteltaessa on kuitenkin lähdettävä liikkeelle ihan perusasioista, koska ne tuntuvat olevan monelta hakusessa, ja ilman niiden tuntemusta muuttuu argumentointi hyvin nopeasti pelkäksi mielipiteiden huuteluksi ja ad hominem-hyökkäysten keksimiskilpailuksi. Tämä taas ei edistä kenenkään asiaa.

Siispä, peruskäsitteitä, jotka tieteenala nimeltään biologia on meille vankkumattomasti opettanut:

• Ihminen on eläinlaji, joka lisääntyy suvullisesti.
• Tämä tarkoittaa että lisääntymiseen tarvitaan kaksi yksilöä, uros ja naaras.
• Kaksi urosta tai kaksi naarasta ei voi lisääntyä keskenään luonnollisesti.
• Myöskään yksinäinen ihminen ei voi lisääntyä, eikä useampi kuin kaksi ihmistä keskenään kerralla.
• Joillakin paljon alkeellisemmassa kehitystilassa olevilla eläinlajeilla tällainen on mahdollista, kuten selkärangattomilla etanoilla, jotka ovat kaikki uroksia, ja lisääntyessää kaksi urosta miekkailee terävillä peniksillään keskenään pyrkien kumpikin lävistämään toisensa sukuelimellään. Jomman kumman voittaessa tämä laukaisee siittiönsä toisen etanan ruumiiseen, mistä tahansa kohtaa onkaan tämän lävistänyt, ja lävistetty uros muuttuu välittömästi naaraaksi tämän tapahtuessa. Nyt on muistettava että tällaista biologista kuriositeettia ja luonnonoikkua ei voida pitää muuna kuin hupaisana ja kauhistuttavana anekdoottina luonnon kirjan välilehdellä, eikä sillä ole mitään tekemistä ihmisen kanssa, joka on evoluution ansiosta kehittynyt paljon pitemmälle kuin etanat. Myöskin joidenkin pienten kalalajien naaraat osaavat vaihtaa sukupuoltaan urokseksi, jos muita uroksia ei ole ollenkaan saatavilla, ja tällöin kalat pääsevät lisääntymään.


Kaikkia näitä luonnon eriskummallisuuksia tutkittaessa on kiinnitettävä erityishuomiota seuraaviin tärkeisiin seikkoihin:

• Eläimet jotka osaavat vaihtaa luonnonmukaisin keinoin sukupuoltaan, ovat kehitysasteessaan huomattavasti ihmistä, ja itse asiassa kaikkia nisäkkäitä alempana.
• Eläimet jotka vaihtavat sukupuoltaan, tekevät sen lisääntymisen takia, jos naaraita tai uroksia ei ole muuten saatavilla, ja ne lisääntyisivät mieluummin synnynnäisesti vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.
• Sukupuolen vaihtaminen on viimeinen varokeino, ja se tehdään aina tarpeesta, jos synnynnäisiä vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole. Kyseessä on lajin tulevaisuus.
• Lisääntymiseen vaaditaan edelleenkin kaksi eri sukupuolen edustajaa.
• Kaikki tähtää lisääntymiseen ja lajin jatkumiseen uusissa yksilöissä. Se on elämän tarkoitus.


Kun taas ihmiset pohtivat oikeutusta sukupuolen vaihtamiseen, on katsottava samoja asioita ihmisen kannalta, ja toden totta ne paljastuvat täysin eri lähtökohdista kumpuaviksi:

• Ihminen ei osaa vaihtaa luonnollisin keinoin sukupuoltaan, koska ihmislajia ei ole tarkoitettu sellaiseksi (siis evoluutio on karsinut tämän mahdollisuuden pois tarpeettomana kehityksen jossain vaiheessa, jo kauan sitten).
• Ihmiset jotka vaihtavat sukupuoltaan tekevät sen itsensä takia, koska heistä tuntuu siltä.
• Sukupuolen vaihtajille ei ole minkäänlaista tarvetta, koska ihmiskunnassa on olemassa aivan riittävästi kummankin sukupuolen edustajia lajin säilymisen kannalta, eikä sitäpaitsi sukupuolen vaihtaminen toimi onnistuneesti, koska se ei ole oikeasti mahdollista muulla kuin kosmeettisella tasolla.
• Lisääntymiseen vaaditaan edelleenkin kaksi eri sukupuolen edustajaa.
• Kaikki tähtää lisääntymiseen ja lajin jatkumiseen uusissa yksilöissä. Se on elämän tarkoitus.

• Bonus: koska sukupuoltaan naisesta mieheksi vaihtaa haluavia on enemmän kuin miehestä naiseksi tahtovia, vinouttaa se entisestään sukupuolten välistä määrätasapainoa, jossa miesten vaakakuppi painaa tälläkin hetkellä hieman naisia enemmän. Eli naispula tulisi vain lisääntymään tämän toteutuessa. Tämä ei tarkoita sitä etteikö ihmiskunnassa riittäisi lisääntyjiä, juurihan sanoin että lajin tulevaisuus on turvattu huomattavan suurella (jopa ylisuurella) populaatiolla, mutta nuorten miesten keskuudessa lisääntyy naiskumppanin saamattomuuden seurauksena turhautumista ja aggressioita mikä voi johtaa väkivaltaiseen yhteiskuntarauhan rikkoutumiseen. Sitähän emme kukaan halua.


Itse sukupuolenkaan käsite ei liene selvä kaikille aiheesta keskusteleville, koska toisen väittäessä sen olevan kiinni haarovälin killuttimista, toinen arvaa sen olevan ennemminkin jokin mielentilan kaltainen ajatusprosessi. Siksipä on tarpeen vielä muistuttaa että mitäs se sukupuoli nyt sitten oikein tarkoittikaan, niille joiden viime anatomiantunnista on vierähtänyt liian monta kesää:

• Sukupuolen määrittelevät ihmisyksilössä sukupuolikromosomit.
• Näitä sukusoluja on kahdenlaisia: X- ja Y-kromosomeja.
• Nainen on sellainen ihminen, jolla on kaksi X-kromosomia.
• Mies on sellainen ihminen, jolla on sekä X- että Y-kromosomit.
• Lisääntyessään nainen ja mies luovuttavat yhden sukusolun kummatkin, jotta jälkeläinen saa normaalit kaksi sukupuolikromosomiaan. 
• Koska naisella on vain X-kromosomeja, ei jälkeläinen voi saada häneltä kuin X:n, mikä tarkoittaa että mies "päättää" jälkeläisen sukupuolen luovuttamalla tälle joko X:n (jolloin lapsesta tulee nainen), tai Y:n (jolloin siitä tulee mies).

On toki mahdollista, joskin äärimmäisen harvinaista, että syntyy poikkeusyksilöitä, eli mutantteja, joiden kromosomien määrä tai laatu vaihtelee. Seuraavassa kaikki mahdolliset tapaukset:
• XX = tavallinen nainen
• XY = tavallinen mies
• YY = super-maskuliininen mies 
• XXX = super-feminiininen nainen
• XXY = super-feminiininen mies
• YXX = super-maskuliininen nainen

Myöskin on ollut tapauksia, jolloin lapsen biologinen sukupuoli on ollut syntymän hetkellä epäselvä, johtuen erinäisistä epämuodostumista, alikehittymisestä tai mutaatioista. Ennen vanhaan tällaisia epämääräisiä tapauksia nimitettiin hermafrodiiteiksi, antiikin kreikan mytologian Hermeen ja Afroditen lapsen Hermafroditoksen mukaan, jolla oli molempien sukupuolten tunnusmerkit. Nykyään termi on vaihdettu (turhaan) poliittisen korrektiuden nimissä intersukupuoliseksi ("sukupuolten välissä"), mutta sanahirviön merkitys on sama. Jos niin onnettomasti on käynyt, että lapsi syntyy vailla kummankaan sukupuolen tunnusmerkkejä, tai sukukalleudet ovat jääneet siihen alkionkehityksen tilaan, jolloin ne ovat vasta muuttumassa jomman kumman sukupuolen välineiksi, on lääkärien tehtävä valinta, tietysti vanhempien tuella: kumpi sukupuoli lapselle leikataan?

Tästä pääsemmekin itse asian pihviin, jos näinkin vulgaarin ilmaisun tähän aiheeseen liittyen sallitte. Ja miksi ette sallisi, sillä eihän teiltä kysytä! Nimittäin sukuelimet. Miehellä on siitin ja kivekset, naisella emätin, kohtu ja munasarjat. Jos lapsi on syntynyt vailla jotakin näistä, yrittävät lääkärit yleensä tehdä kaikkensa pelastaakseen mitä pelastettavissa on. Samoin jos kyseessä on epämuodostuma, yhteensulautuma tai muu vastaava mutaatio. Joskus on käynytkin sitten niin ikävästi että lapsi, josta olisi kehittynyt mies (tai nainen), onkin leikattu väärän sukupuolen kantajaksi. Tämä on kuitenkin eri asia kuin täysin terve aikuinen ihminen, joka ei enää halua olla omassa ruumiissaan, vaan tahtoo vaihtaa kokonaan toiseksi ihmiseksi, vaihtaa koko sukupuoltaan. 
Epämuodostuneiden lapsien syntyessä on ensinnäkin pohdittava onko elossa pitäminen ollenkaan järkevää, mutta jos on, on päätettävä tuleva sukupuoli, ja siihen olisi syytä katsoa apua kromosomipuolelta. Koska jos sieltä löytyy se Y-kromosomi, niin penistä pukkaa, jos on kaksi X:ää, niin vaginaa tilalle. Muutenkin sikiöseulontaa tulisi jo lähtökohtaisesti harrastaa paljon nykyistä enemmän ja tarkemmin, jotta kaikki sairaat, epämuodostuneet, vammaiset ja muut epätoivotut siemenet saadaan kitketyksi, ennen kuin niistä ehtii kasvaa eläviä olentoja. Hyvän ja terveen elämän takaaminen tulisi olla lastenlääketieteen pääasiallinen tehtävä, ja tässä auttaa jo alkuvaiheessa tapahtuva hyvien edellytysten antaminen jälkikasvulle sekä huonojen hylkääminen.

Kun ihminen, joka on syntynyt täysin terveenä miehenä tai naisena, jolla on kaikki miehen tai naisen sekä ulkoiset että sisäiset tuntomerkit, sukuelimet, toissijaiset sukupuolimerkit (rinnat tai parta jne.) ja jolla on terveet kromosomit, tahtoo vaihtaa sukupuoltaan, on täysin perusteltua tehdä pitkäkestoiset ja perinpohjaiset testit hänen aikeistaan, motiiveistaan ja mahdollisuuksistaan.
Itse olen sitä vastaan että ihmiset vaihtavat syntymäsukupuoltaan, ellei sitten ole kyseessä väärin leikattu synnytyspotilas, jolle kuitenkin korjaus täytyisi tehdä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Mitä pitemmälle ihminen kehittyy, sitä vahvemmiksi hänen oman sukupuolensa tuntomerkit myös kasvavat. Lopulta on mahdotonta enää vaihtaa sukupuolta, tuloksesta ainakin tulisi parhaimmillaankin irvokas. Tällainen ikä missä sukupuolen vaihto on vielä suhteellisen helpohkoa, pitää asettaa ennen murrosiän alkamista, koska siinä vaiheessa ihmiskehossa tapahtuu huomattavia muutoksia. Naiset muuttuvat naisellisemmiksi ja miehet miehekkäämmiksi, tätä kutsutaan seksuaaliseksi dimorfismiksi. 

Seksuaaliseen dimorfismiin kuuluu seuraavia osa-alueita:

• Naisten rinnat kasvava ja nännit pidentyvät.
• Naisten vartalo muuttuu kurvikkaammaksi lantion leventyesä.
• Naisille kasvaa enemmän rasvaa ympäri kehoa.
• Naisten takapuoli täyteläistyy.
• Naisten huulet paksunevat ja punertuvat.

Nämä naisten dimorfiset ominaisuudet kehittyvät hedelmällisyyden ja sukukypsyyden osoittamiseksi, miesten kiihottamiseksi, synnytyksen helpottamiseksi ja vauvojen ruokkimiseksi.

• Miesten parta kasvaa sekä rintakarvat yms.
• Miesten penis kasvaa suuremmaksi.
• Miesten pituus kasvaa ohi naisista.
• Miesten lihakset kasvavat suuremmiksi.
• Miesten kasvot muuttuvat kulmikkaammiksi, leuka kasvaa jne.

Miesten dimorfiset piirteet taas ovat merkki sukukypsyydestä, terveydestä, elinvoimasta ja hyvästä siittäjästä, naisten houkuttelua unohtamatta. 

Kaikki perustuu siihen että miehen ja naisen on tarkoitus paritella keskenään saadakseen jälkeläisiä ja jatkaakseen näin geeniensä matkaa. Jos nyt kuitenkin joku on vaihtanut sukupuoltaan, ei hänen seksuaalinen suuntautumisensa vaihdu siinä mukana, koska jos hän on syntynyt mieheksi, naisista hän tykkää, ei sille mitään voi. Sitä ei voi leikkauksella muuttaa. Mitä lääkärit voivat tehdä, liittyy ainoastaan ulkonäköön.
Miehelle voi laittaa silikonirinnat ja vaikka peppuimplantitkin, hän voi laihduttaa itsensä naisen mittoihin, mutta silti hän on pidempi kuin useimmat naiset. Huuliin voi ruiskuttaa botoxia (mikä on tappavan vaarallinen hermomyrkky, eikä sitä saisi ikinä käyttää mihinkään!), kasvot voi meikata, hiukset kasvattaa pitkiksi (tai käyttää peruukkia jos on jo kaljuuntunut) ja voi käyttää naisten vaatteita (tosin varsinkin korkokengillä kävely vaatii paljon harjoittelua), mutta silti nämä kaikki ovat vain kosmeettisia seikkoja. Kirurgit voivat suurinta ammattitaitoaan hyödyntäen jopa leikata peniksen pois ja kaivertaa tilalle vaginan, mutta toimivaa peliä siitä ei saa, kohdun puuttuessa. Mies menettää näin hedelmällisyytensä, suurimman perintönsä mitä luonto on hänelle antanut. Ilmeisesti virtsankarkailu on tällaisissa tilanteissa myös yleistä.
Nainen kun tahtoo mieheksi muuttua, niin silloin leikataan hiukset usein lyhyiksi, vaihdetaan miehekkäät vaatteet, ehkä käydään salilla saamassa vähän lisää lihaksia kompensoimaan lyhyeksi jäänyttä vartta, poistetaan rinnat ja kirurgin skalpellin alla voidaanpa jopa muotoilla oma pikku heijari ja pussukat, tosin paisuvaiskudos ei tule toimimaan, joten erektioon vehje ei voi nousta, eikä lauetakaan sen puoleen. Siittiösolujahan nainen ei voi muutenkaan tuottaa, niinkuin ei mies munasolujakaan.
Jos ihminen on valmis kaikkeen tähän koettelemukseen ja kärsimykseen, ja hyväksyy osansa friikkinä luonnonoikkuna, joka ei pysty enää koskaan lisääntymään, niin ehkä, ehkä hänelle voidaan suoda täysin omalla kustannuksellaan tietenkin, tällainen puoskaroinnilta vaikuttava operaatio kuin sukupuolenvaihtoleikkaus. Kannattaisi vaan muistaa että vaikka tulisi katumapäälle, niin sitä hedelmällisyyskykyään ei sitten enää saa takaisin, kun on värkit menty leikkelemällä pilaamaan. Se on hyvin lopullinen ja tuhoava toimenpide, joten kannattaa miettiä erittäin tarkkaan mitä elämältään oikeasti haluaa, ja miettiä ihan loppuun asti, kauas tulevaisuuteen. Lapsia ei sitten ole tulossa, joten vanhuus tulee olemaan yksinäinen.

Toki on olemassa keinohedelmöityksiä ja kaikenmaailman kantasoluhoitoja, mutta ne ovat hyvin hankalia ja uskoakseni erittäin kalliita ja silti riskialttiita toimenpiteitä, joiden toimivuudesta ei ole suuriakaan takeita. Tulevaisuudelleen ja oman elämänsä jatkumiselle jälkeläisten muodossa ei kannattaisi niin helposti vain heilauttaa kättään, saattaa muuten kaduttaa suuresti jossain vaiheessa.

Jos ihminen haluaa vaihtaa sukupuoltaan vasta sen jälkeen kun hän on jo murrosikänsä läpikäynyt, eli hän on biologisesti mies tai nainen, on muistettava että kaikkea ei voi nykylääketiedekään muuttaa. Esimerkiksi kasvonpiirteet, jotka ovat miehellä ja naisella luonnollisesti hyvin erilaiset. Naisen silmät ovat suuremmat, leuka sirompi, nenä pienempi, kulmakarvat ohuemmat, huulet täyteläisemmät ja ripset pidemmät. Miehillä on pienemmät silmät, jykevämpi ja kulmikkaampi leuka, isompi nenä, tuuheammat kulmakarvat, kapeammat huulet ja lyhyemmät ripset. Myös hiusten ja muiden karvojen kasvu on erilaista. Naiset eivät kaljuunnu, mitä taas tapahtuu testosteronin vaikutuksesta monelle miehelle. Sama hormoni myös aiheuttaa miehille parrankasvun, jota naisilla ei luonnollisesti esiinny. Vastakkaisen sukupuolen keinotekoisesti pillereihin puristettua hormonia syömällä voidaan tietysti huijata jonkin verran, niin että saadaan naisellekin parta kasvamaan, ja mieheltä voidaan kivuliaalla ja pitkäkestoisella laserhoidolla polttaa leuan karvatupet kuoliaiksi, mutta nämäkään eivät takaa miehekästä tai naisellista ulkomuotoa sellaiselle, joka ei ole siihen sukupuoleen oikeasti syntynyt. Miehen leuka on piirre, jota ei voi piilottaa, ja se paljastaa aina kumpaan sukupuoleen sen omistaja kuuluu (jollei kyseessä ole erittäin pienilaukainen mutaatio, mikä on hyvin harvinaista). Katsokaa vaikka drag queeneja, heistä kaikista näkee, että he ovat oikeasti miehiä. Leuka on sellainen piirre, jota ei voi meikeillä peittää, eikä sitä voida leikatakaan toimivasti. Kyllä, on olemassa leuanpienennysleikkaus (jota erityisesti Etelä-Koreassa harrastetaan muotioikun takia), jossa itse leukaluuta sahataan (!) pienemmäksi, mutta tätäkään ei MISSÄÄN nimessä voi ikinä suositella kenellekään, koska siihen voi kuolla hyvin helposti! Leikkaus on siis erittäin vaarallinen ja riskialtis.
Sama toimii toisinkin päin, miestä esittävästä naisesta kyllä tunnistaa, ettei hän oikea mies olekaan. Leukaperät kertovat sen.
Eri juttu vielä ovat äänet. Miehen ja naisen äänet kehittyvät murrosiässä täysin erilaisiksi. Miehen ääni madaltuu äänihuulten leventyessä, eikä niitä saa enää millään leikkauksella tai hormonihoidolla kapeammiksi, jotta ääni tulisi kimeämmäksi, "naisellisemmaksi". Naisten äänihuulet taas pysyvät kireinä, eikä niitä oikein voi laventaa. Kaikilla on hautaan asti se ääni, jonka ovat murrosiässä saaneet (poislukien äänen huononnukset tupakoimalla ja viinaa juomalla, jotka ovat paha asia erikseen).
Näiden asianhaarojen valossa voi turvallisesti sanoa ettei mies voi oikeasti muuttua naiseksi, eikä nainen mieheksi. Kaikki terveet ovat syntyneitä siihen sukupuoleen kuin ovat, ja sen määrittelevät kromosomit ja sukupuolielimet. Luontoa vastaan on turha taistella.

P.S.
Otetaan nyt vielä hypoteettisena skenaariona että tulevaisuudessa voitaisiin keinohedelmöityksen avulla saada trans-ihminen lisääntymään. Tähänkin liittyy lukemattomia ongelmia, joista keskityn tässä nyt muutamiin räikeimpiin. Jos on tilanne, jossa naiseksi vaihtanut mies tahtookin saada jälkeläisiä toisen miehen kanssa, vaikka mies kuinka kuvittelisi olevansa nainen päänsä sisällä, on hän kuitenkin biologiansa puolesta aina mies, ja jos jotenkin saataisiin miehen sukusolut mystisesti muuttumaan naisen sukusoluiksi, olisi 50%:n mahdollisuus että vauvasta tulisi mutantti, jolla on kaksi Y-kromosomia.

P.P.S.
Sukupuolen vaihtaminen halutaan nykyään korvata termillä sukupuolen korjaaminen, vaikka vaihtamisestahan siinä on kyse, jos mitään ei ole rikki (sukuelimet esim.). Sukupuolen vaihtaminen on kuitenkin niin iso asia, jota ei oikein voi verrata mihinkään, mutta jos sitä vertaisi vaikka uuden talon hankkimiseen (talo on tässä nyt ruumista vastaava elementti), niin eihän silloinkaan toki puhuta talon korjaamisesta, vaan tietenkin vaihtamisesta. Sama uuden auton kanssa. Identiteettikin vaihdetaan, eikä korjata. "Korjaamisesta" tulee mieleen vain fundamentalistiset islamistit, joiden mukaan kaikki ihmiset ovat jo syntyjään muslimeita, ja ihminen joka kääntyy muslimiksi, ei tule kutsutuksi käännynnäiseksi, vaan "palanneeksi", vaikkei olisi koskaan oikeasti muslimi ollutkaan.

Vieraitten ihmisten puhuttelunimistä

Minua on kutsuttu sedäksi. Ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen kerran ollessani 24-vuotias. Ei kaksikymmenvuotias vielä mikään setä ole. Ei minulla ole veljenpoikiakaan vielä, olenhan sentään esikoinen. Kutsuminen tapahtui erään pienen lapsen isän suusta, joka puhui pikku pojalleen minusta.
Loukkaannuin. En tietenkään näyttänyt sitä paikan päällä, mutta jälkeenpäin harmitti.
Käytöstavat ovat nykypolvelta auttamatta hukassa, niin nuorelta, kuin jo vähän varttuneemmaltakin väestöltä. Suomessa ei nimittäin käytetä puhuttelusanoja kovinkaan paljon, eipä juuri lainkaan.
Tämä on suuri sääli, koska rikas kielemme on luonut sellaiset käytettäväksi jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen, mutta niitä kuulee enää vain hyvin varttuneiden herrasmiesten suista, nuorten turvautuessa rahvaanomaiseen tyyliinsä sinutteluun ja jopa moukkamaiseen "se"-pronominin käyttöön ihmisistä puhuttaessa. Ihan kuin eläimeen viittaisi, johan nyt!

On siis kiireellinen aika ja huutava tarve muistuttaa kansakuntaa ensinnäkin kohteliaisuussääntöjen tärkeydestä, myös niistä puhuttelusanoista, joita tulee käyttää eri ihmisiin viitatessa. Koska kun nämä sanat ovat jo vuosikausien ajan jääneet rappiolle, ei niitä nykynuoret näytä edes koskaan oppineen, mikä on omiaan ajamaan kohteliaisuuden lopulliseen hautaansa. Hartaasti toivon ettei vielä ole liian myöhäistä, ettei itsekkyyden ja välinpitämättömyyden aikakausi ole ajanut pysyvästi ohi vanhan hyvän ajan käytöstavoista, joita soisi edelleenkin kuulevan. Parempi mielihän siitä tulee kaikille, niin puhujalle kuin kuulijallekin. Se antamisen ja saamisen ilo, eikä tämä edes maksa mitään!

Seuraavassa lista puhuttelusanoista, joita tulee käyttää aina, ja vain niitten oikeassa merkityksessä:
Vanha herra = miespuolinen vanhus (70 – 100 v.)
Vanha rouva = naispuolinen vanhus (70 – 100 v.)

Herra = mies, jonka voi olettaa olevan naimisissa (30 – 69 v.)
Rouva = nainen, jonka voi olettaa olevan naimisissa (30 – 69 v.)

Nuori herra = naimaton mies (18 – 29 v.)
Neiti = naimaton nainen (18 – 29 v.)
Neito(kainen) = nuori sukukypsyyden saavuttanut, mutta vielä naimaton nainen (14 – 17 v.)

Poika = miespuolinen lapsi (0 – 17 v.)
Tyttö = naispuolinen lapsi (0 – 17 v.)
Setä = puhujan isän veli
Täti = puhujan isän tai äidin sisko
Ukko = vanha suomalainen ylijumala
Akka = vanhan suomalaisen ylijumalan vaimo
Vaari/Ukki = puhujan isoisä
Mummi/mummo/mumma = puhujan isoäiti
Isä = puhujan siittänyt mies
Äiti = puhujan synnyttänyt nainen
Pappa = 'isä' för svenska talande folke
Mamma = 'äiti' för svenska talande folke
Mies = Homo sapiens-lajin uros
Nainen = Homo sapiens-lajin naaras
(Avio)mies = puhujan kanssa avioliitossa oleva mies
(Avio)vaimo = puhujan kanssa avioliitossa oleva nainen
Isäntä = Maatilan isäntä
Emäntä = Maatilan emäntä
Uros = eläinlajin uros
Naaras = eläinlajin naaras
Koiras = Canis familiaris-lajin uros
Kolli = Felis domesticus-lajin uros
Narttu = Canis familiaris tai Felis domesticus-lajin naaras
Pentu = eläinlapsi
Penikka = Canis familiaris-lajin pentu 
Lapsi = Homo sapiens-lajin nuori yksilö (0 – 17 v.)
Teini(-ikäinen) = vanhahko lapsi (13 – 19 v.)
Tenava = nuorehko lapsi (7 – 12 v.)
Ipana = nuori lapsi (5 – 7 v.)
Kakara = uhmaikäinen lapsi (3 – 5 v.)
Taapero = hyvin nuori lapsi (1 – 3 v.)
Vauva = kaikista nuorin lapsi (0 – 1 v.)

Termejä, joita ei tule missään nimessä käyttää:
Äijö = vanha mies

Äijä = "miehinen" mies, macho-mies, alunperin vanha mies
Ämmi/Ämmä = vanha nainen

Muori = vanha nainen, isoäiti
Muija = ikivanha nainen, halventava nimitys tyttöystävälle
Jätkä = tukkimies
Mieheke = ei tarkoita mitään ja kuulostaa idioottimaiselta sekä halventavalta
Vaimoke = ei tarkoita mitään ja kuulostaa idioottimaiselta sekä halventavalta
Lapseke = ei tarkoita mitään ja kuulostaa idioottimaiselta sekä halventavalta
Faija = slangi-svetisismi, ala-arvoista kielenkäyttöä
Mutsi = slangi-svetisismi, ala-arvoista kielenkäyttöä
Huora/Hutsu/Lumppu = haventavia nimityksiä prostituoidulle
Poitsu/Poju = alentavia nimiä pojalle
Tytsy/Likka/Heitukka = alentavia nimiä tytölle
Murkku = alentava nimi murrosikäiselle

Järkeviä argumentteja homoliittoja vastaan

Homous on nyt pinnalla. On ollut jo pitemmän aikaa. Odottelen että milloinkohan saisin lukea lehteni taas rauhassa tai katsella uutiseni ilman että koko ajan mainostettaisiin homojen olemassaolosta. Minulla ei ole mitään homoja vastaan ihmisinä, tunnenkin yhden, joka on ystäväni, ja oikein mukava mies. Mutta hän ei olekaan sellainen perinteinen "ärsyttävän neitimäinen homo", jollaisia useimmat homomiehet ainakin Suomessa tuppaavat esittämään. Miksihän ihmeessä? No, se on toinen kysymys, eikä tämän kirjoituksen aihe. On olemassa lukuisia argumentteja, joilla vastustaa homoliittojen laillistamista. Keskityn tässä vain parhaimmistoon, ja jätän monet uskontoon perustuvat perustelut pois, sillä en ole itse uskovainen ja "pyhät tekstit" eivät merkitse minulle mitään. On kuitenkin tunnotonta jättää huomiotta toisten kulttuurillinen vakaumus, mitä suvaitsevaiset jatkuvasti ja tahallaan tekevät.

Seuraavana viisi hyvää syytä vastustaa homoliittoja:

Homorakkaus on luonnotonta.
Elämän tarkoitushan on lisääntyä. Suvullisesti tai suvuttomasti. Ihminen sattuu olemaan suvullisesti lisääntyvä eläin, joten ihmisen lisääntymiseen tarvitaan sekä uros että naaras. Tämä on luonnollinen olotila, ja itse elämän perimmäinen ja ainut tarkoitus. Kaikki joka tästä poikkeaa on luonnotonta. Homoutta esiintyy ihmislajilla vain voin viidellä prosentilla väestöstä, joten se on hyvin marginaalinen ilmiö. Ennen se luokiteltiin rikokseksi, sairaudeksi ja perversioksi, muttei enää, koska suvaitsevaisto on saanut lobattua haluamansa lakimuutokset läpi.

Homoliittomyönteiset väittävät että kyllähän homous on luonnollista, koska sitä esiintyy noin 500 eläinlajilla luonnossa (varmennetusti, ja 1500 lajilla väitetysti). Mutta tämä on perin tietämätön väite, jonka perusteena on ainoastaan nuo Wikipediasta ongitut luvut. Vaikka oletettaisiinkin että homoutta esiintyisi 1500 lajilla, on se silti maapallon eläinlajien määrästä, jonka on arvioitu olevan 7,77 miljoonaa, vain vaivaiset 0,02%, eli kaksi promillea! Tätä voi jo kutsua epäluonnolliseksi marginaaliksi. Luonnollisen ja epäluonnollisen käsitteet tuntuvat olevan nykynuorisolta hukassa, joten jospa vaikka nyt päätettäisiin että jokin on luonnollista sitten kun sitä kannattaa tai tekee yli 75% populaatiosta. Tämä on minulta jo suuri myönnytys, sillä itse mieluiten asettaisin rajan yhdeksäänkymmeneen prosenttiin, tai ehkä jopa yhdeksäänkymmeneenviiteen. Joka tapauksessa luonnollista ei ole siis kaikki mitä luonnossa tapahtuu, tämä on vain ajatusharha, johon on turhankin helppo langeta. Luonnossa nimittäin tapahtuu kaikenlaisia kummallisuuksia, joihin evoluutio ja sattuma mutaatioiden muodossa on johtanut. Kaikki ei siis todellakaan ole tarkoituksenmukaista tai järkevää, mitä luonnossa tapahtuu. Eikä todellakaan luonnollista. Jos kerran otetaan luonto esimerkiksi, ja muiden eläinten käytös, pitäisikö ihmisenkin harrastaa kannibalismia, koska sitä usein luonnossa tapahtuu? Onko se luonnollista? Pitäisikö ihmisurosten pitää haaremeita, taistella keskenään surmaten vastustajansa ja ottamalla näitten haaremit omaan omistukseensa, orjuuttaa naaraita ruoanhankinnassa, syödä itse parhaat palat ja jättää jämät työn oikeille tekijöille, surmata poikaset, jotka eivät ole hänen omiaan ja siittää uudet näin vapaaksi jääneille naaraille (esimerkkinä leijona, eläinten kuningas ja urheuden symboli). Sinisorsat ja monet muutkin lajit taas raiskaavat naaraitaan huvikseen, ja koska tämäkin tapahtuu luonnossa, ja on jopa joidenkin lajien kohdalla melko yleistä, pitäisikö ihmisen ottaa oppia siitäkin?

Kaikki tämä pudottaa pohjan väitteeltä että homoutta pitäisi suosia koska se on luonnollista. Maailmassa on paljon luonnollisempiakin asioita (yleisemmin harjoitettuja, sekä ihmiskunnassa, että eläinkunnassa), joita ei silti olla hyväksymässä. Tämä ei millään tavalla oikeuta homoliittoja. Luonnollisuusargumentti on siis kehno.

Mutta ei tässä vielä kaikki, luonnollisuusväitteessä on toinenkin puoli. Se liittyy seksiin ja rakkauteen. Homoilta kun kysytään, niin aina he puhuvat että kyse on rakkaudesta eikä seksistä. Että kyse ei ole siitä että he haluavat tunkea sukuelintään toisen miehen peräaukkoon (ja mitä lesbot nyt tekevätkään), vaan siitä että heillä pitää olla oikeus rakastaa omaa sukupuoltaan olevaa henkilöä. Luonnollisuusargumentti liittyy tähän siten että eläinten keskuudessa välillä esiintyvä homoseksuaalinen käytös on nimenomaan seksuaalista, eikä sillä ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Eläimet homostelevat vain kun vastakkaisen sukupuolen edustajia ei ole saatavilla. Se on eräänlainen pakkokeino purkaa paineita. Rakkaudesta siinä ei ole kyse. Jos homot haluavat olla yhdessä rakkauden eivätkä pelkästään peppuseksin takia, eivät he voi käyttää tätä argumenttia tukemaan sitä.

Homoseksi on luonnotonta.
Seksin tarkoitus on lisääntyminen, kaikki peruskoulun käyneet luultavasti tietävät tämän. Kuitenkin ihminen on keksinyt epäluonnollisia ehkäisykeinoja ja kaikenlaisia perversioita, kuten anaaliseksin. Peräaukko on tarkoitettu poistamaan kuona-aineita elimistöstä ällöttävän ulosteen muodossa. Minä olen hetero, eikä minulle tulisi mieleenikään tunkea penistäni kenenkään peräaukkoon, ei naisen, saati sitten miehen. Se on täysin luonnotonta, vastenmielistä ja kuvottavaa. Tämä on toki vain oma mielipiteeni asiasta, mutta joka tykkää ulosteaukon rassaamisesta sukuelimellään, omistaa kyllä jonkin sortin perversion. Vaikkei se sairaus olisikaan, niin kuitenkin poikkeavaa sukupuolista käytöstä. Epäluonnollista ja epänormaalia. Kuten muutkin parafiliat.

Lapsella on oikeus isään ja äitiin. 
Kyllä on! Kun koulussamme kävi vierailulla Sateenkaariperheet ry:n aktiiveja (työtoimeksiannon takia), promotoivat he tietenkin omaa asiaansa, vaikkei ketään olisi kiinnostanut kuulla. Eräs luokallamme oleva mieshenkilö sitten kysyi että miten te turvaatte lapsen tasapainoisen kasvun, jos perheestä puuttuu miehen malli (tässä esimerkissä, tai vaihtoehtoisesti naisen malli). Kysyjä oli itse saanut elää siinä epätoivotussa ja surullisessa tilanteessa että hänen isänsä oli kuollut ennenaikaisesti, minkä takia hänenkin kehityksensä pojasta mieheksi oli häiriintynyt.

Homoaktivisteilla ei ollut vastata tähän oikeastaan mitään. Kunhan jaarittelivat ympäripyöreitä siitä että joillain heteroperheilläkin menee huonosti. Mutta sehän ei mitenkään liity asiaan! Jos on olemassa heteroperheitä, joiden toinen vanhempi (useimmiten isä) on paljon poissa kotoa, ei rakasta tai huolehdi perheestään, on alkoholisti tai huumeriippuvainen tai eroaa vaimostaan ja jättää lapsensa, se ei ole minkäänlainen peruste sallia homoliittoja! Näillä asioilla ei kerta kaikkiaan ole yhtään minkäänlaista yhteyttä keskenään.

Lapsi tarvitsee kummankin sukupuolen mallin kotoaan, joka on hänen tärkein kasvu- ja kehitysympäristönsä, jotta hänestä kasvaa tasapainoinen aikuinen ihminen, jolla on oikeanlaiset käsitykset miehen ja naisen olemuksesta. Lapsi tarvitsee sukupuolikasvatusta ja lujan esimerkin hyvästä miehestä ja naisesta. Jos jompikumpi tai molemmat näistä puuttuvat, ei lapsen kasvu ole tasapainoista, ja häneltä jää puuttumaan terveen aikuisen malli, eikä hän koskaan itse kasva ehyeksi persoonaksi. Tämä pätee kummankin sukupuolen kohdalla.

Jos mieheltä (kuten kyseisessä tapauksessa) puuttuu kunnollinen isän malli, hakee hän sitä roolimallia muualta, milloin on erittäin paljon todennäköisempää että tuo roolimalla osoittautuu huonoksi vaihtoehdoksi (kuten nyt oli käynyt). Kuinka paljon joku vieras mies muka rakastaa lasta, joka ei ole hänen omansa? Ei paljoakaan. Eivät vieraat henkilöt, populaarikulttuurin tuottamat fiktiiviset hahmot eivätkä mielikuvitusvanhemmat millään tavoin ole verrannollisia oikeiden vanhempien rakastavaan huomaan ja kasvatukseen. Poika tarvitsee miehen mallin kasvaakseen tasapainoiseksi mieheksi ja tyttö tarvitsee naisen mallin kasvaakseen ehyeksi naiseksi. Poika tarvitsee myös naisen mallin jotta oppii kohtelemaan naisia tasavertaisesti, sekä tyttö miehen mallin, jotta oppii kunnioittamaan heitäkin.

Keneltäkään lapselta ei myöskään saisi evätä äidin -ja isänrakkautta, jotka ovat erilaisuudessaan kummatkin äärimmäisen tärkeitä herkässä kasvutilassa olevan ihmisyksilön kehitykselle.
Ei ole ihmekään että nykyaikana ovat nuorison ongelmat lisääntyneet, koska nykyään erotaan useammin, lapsia hankitaan huolimattomammin, epätoivottuja- ja vahinkolapsia syntyy, ehkäisyä ei käytetä, lapsia hankitaan liian nuorena ja liian huonoon taloudelliseen sekä sosiaaliseen tilanteeseen. Ja näitten lisäksi vielä kehdataan kovaan ääneen promotoida kaikenlaisia "uusia perhemuotoja", joista perheen käsite alkaa olla jo aika kaukana.

Suvaitsevaiston viljelemä tekonäppärä argumentti aiheeseen liittyen kuuluu seuraavasti: "Jos kaksi samaa sukupuolta olevaa henkilöä ei saa kasvattaa lapsia keskenään, pitäisikö yksinhuoltajilta ottaa lapset pois?" Vastaus on tietenkin ei, koska ei kai nyt kukaan voi kuvitella että lapselle tekisi hyvää ottaa häneltä pois se viimeinenkin jäljellä oleva vanhempi! Kyse on lapsen edusta, ei mistään muusta. Homot ajattelevat tässäkin asiassa vain itseään ja omaa haluaan, vaikka pitäisi keskittyä lapsen tarpeisiin.

Tietenkään ei ole suvaittavaa erota, ja mielelläni kieltäisin sen lailla kokonaan, mutta joskus se lienee vähemmän paha vaihtoehto, jos suhde on hyvin riitaisa tai varsinkin jos se on väkivaltainen (useimmiten äitiä ja lasta/lapsia kohtaan). Tällöin on parempi että äiti ja lapset saavat elää rauhassa ilman pelkoa isän väkivallasta. Parasta olisi tietenkin että äiti löytäisi uuden hyvän miehen mitä pikimmin, jotta lapset saisivat todellisen miehen mallin, eikä heistä itsestään kehittyisi väkivaltaisia. Valitettavaa toki on että lapsia hankitaan sellaisissa suhteissa, jotka eivät tule kestämään, mutta tätä on ikävä kyllä mahdoton estää. Jos olisin lempeä diktaattori, laatisin tiukat lait lisääntymiselle: ei ennen täysi-ikäisyyttä (jonka nostaisin kahteenkymmeneenyhteen vuoteen, koska aivot kehittyvät siihen asti), ei heikkoon taloudelliseen tai sosiaaliseen tilanteeseen, ei heikkoon suhteeseen, jonka nähdään olevan kannattamaton. Lapsien teko kiellettäisiin myös perinnöllisiä sairauksia kantavilta, mielisairailta, vammaisilta yms. Mielellään myös tyhmiltä ihmisiltä (ÄO alle 100).
 

Sitten ruvetaan vaatimaan lukumääräneutraalia avioliittolakia.
Älkää väittäkö etteikö muka ruvettaisi! Minä tunnen teidän ajatuksenjuoksunne, joka laskee kuin lehmän häntä. Se johtaa suoraan sukupuolineutraalista avioliittolaista lukumääräneutraaliin. Teidän metkunne eivät jää savuverhon peittoon, koska olette jyrkän ääri-individualistisissa mielipiteissänne ja omaa etua tavoittelevassa punaviher-anarkistisessa elämäntyylissänne niin ennalta-arvattavia, että se olisi jo huvittavaa, ellei se olisi samalla kauhistuttavaa.

Lukumääräneutraalia avioliittoa vastustan vielä paljon enemmän kuin sukupuolineutraalia, ja olen kirjoittanut aiheesta paljonkin. Se ei vain mitenkään toimi, aiheuttaisi vain erittäin suurta hankaluutta, turhautumista, riitautumista, kateutta ja suoranaista vihaa kaikille osapuolille. Täysin tuhoon tuomittu ajatus, jonka esittäjä saisi tukehtua omaan kieleensä. Eikä tämä tietenkään riittäisi ahneille kaikki-minulle-heti-nyt-tyypeille, jotka haareminsa jälkeen vaatisivat oikeutta naida alaikäsiä, eli ikäneutraali avioliitto, sen jälkeen lajineutraalia, eli eläinten kanssa pariutumista ja lopulta mahdollisuutta mennä kenen ja minkä kanssa tahansa naimisiin, sisältäen myös elottomat esineet, robotit, ruumiit ja mitähän vielä.

Kehitys on ollut havaittavissa jo pitkään, ja aion taistella viimeiseen asti sen jokaista askelta vastaan heittäen mahdollisimman paljon kapuloita rattaisiin ja koivuhalkoja neuvostopanssarin telaketjun väliin jotta lakien voimaantulo viivästyy mahdollisimman pitkään. Koska tiedän edustavani tulevaisuudessa vähemmistöä tässä mielipiteessäni, mikä on maailman suurin sääli, tiedän täten taistelun olevan tuhoon tuomittu. Vaikka ymmärränkin häviöni todennäköisyyden, se ei estä minua kuitenkaan käymästä ankaraa viivytystaistelua tulevaisuuden turmellusta vastaan. Pala palalta järsii sivistyksen jalkaa tämä rappiomentaliteetti, jonka rotanhampaan jälkiä epätoivoisesti yritän korjata mitä suurimman vilpittömyyden vallassa yhteistä hyvää ajatellen, pitäen sivilisaation monumenttia yhä pystyssä. Kaaoksen legioonien hyökätessä massaylivoimalla eivät kuitenkaan minunkaan voimani loputtomiin riitä, joten toivon hartaasti että nämä kirjoitukseni herättäisivät edes jonkinlaisia ajatuksia niitä lukevissa yksilöissä, että hekin pysähtyisivät ajattelemaan mikä oikeasti on parasta tulevaisuuden kannalta, eivätkä vain marssisi sokeina lampaina ja laumasieluina muodikkaan ja äänekkään vähemmistön ylivallan puolesta, joka saa itsensä aktiivisella provokaatiolla, agitoimisella ja propagandalla kuulostamaan jopa enemmistöltä.

Ihmiskunnan historian aikana avioliittoinstituutio on avattu ja tullaan luultavasti avaamaan tässä järjestyksessä seuraaville entiteeteille, vaikka osa ei ollenkaan ole soveltuvaisia siihen:
Alkuperäinen oikea avioliitto (samanvertaiset mies + nainen)
Varakkuusneutraali (köyhä + rikas)
Rotuneutraali (musta + valkoinen, tai muut rodut)
Sukupuolineutraali (mies + mies & nainen + nainen)
Lukumääräneutraali (mies + naisia & nainen + miehiä & miehiä + naisia)
Ikäneutraali (pedofiili + lapsi)
Lajineutraali (zoofiili + eläin)
Eloneutraali (nekrofiili + ruumis & ihminen + kone/eloton esine)

Enemmistö on sitä vastaan.
Oikeasti! Enemmistö on sitä vastaan. Vaikka en kannatakaan demokratiaa sen ollessa toimimaton ja epäreilu järjestelmä, elämme kuitenkin demokraattisessa valtiossa, jossa kansan enemmmistön päätöstä tulisi kunnioittaa. Täysin demokratian periaatteiden vastaista on vaatia vähemmistön ääntä kuuluviin jos enemmistö on sitä vastaan. Eri asia olisi jos enemmistöllä ei olisi mielipidettä asiasta, mutta kun näin ei ole asia. Jos ei hyväksy Suomen demokratiaa, on vapaa muuttamaan johonkin muuhun valitsemaansa maahan. Tai vaikka Kuuhun. Isänmaansa kansalaisuudesta on myös mahdollista luopua uuden maan kansalaisuutta otettaessa. Kannattaisi monen käyttää tämä kortti, niin säästyisi paljolta. Asia nyt vain on niin, että ennen kuin enemmistö kannattaa homoliittoja, niitä ei tulla hyväksymään. Ainut asia mikä pitää hyväksyä, on teidän tämä totuus. Kansanvalta perustuu enemmistön mielipiteeseen, mikä kulloinkin vallitsevana on oikeaksi todettu. Vähemmistön mielipide on siis väärä, eikä sillä pitäisi olla päätöksenteon kannalta mitään merkitystä demokraattisessa valtiossa.



P.S.
Muita lyhyitä väitteitä ja niiden korjaukset:

"Rakkaus on ihmisoikeus!" Ei ole. Ihmisoikeuksia on oikeus elää turvallista elämää ja oikeus turvata omaisuutensa. Rakkaus on täysin tunneasia, eikä sillä ole lain kanssa mitään tekemistä. Kukaan ei ole kieltämässä homoilta rakkautta, saavat he edelleenkin rakastaa toisiaan. Ainoastaan avioliittoa ei olla sallimassa, eikä se ole ennekään ollut mikään rakkauden este niin heteroille kuin homoillekaan.

"Lasten saaminen on ihmisoikeus!" Ei ole. Maailma on liikakansoittunut ja liian monet jo huonossa asemassa olevat hankkivat lapsia. Lastentekoa pitäisi ennemminkin säädellä eikä antaa lupia lasten pitämiseen yhä uusille pareille ja ryhmille.

"Homoilla pitää olla oikeus saada kirkkohäät!" Eikä pidä. Ennemminkin kirkko pitää erottaa valtiosta kokonaan ja lopullisesti (ennen kuin se voidaan lakkauttaa kokonaan toimettomana) ja avioliittoinstituutio pitää siirtää valtion hoteisiin. Tällöin kaikki menisivät maistraatissa naimisiin, joten homot eivät voisi olla enää kirkkohäistä kateellisia. Myöskään en mitenkään voi ymmärtää homojen halua mennä kirkossa naimisiin ensinkään, koska kristinuskohan on vahvan homovastainen! Minä en suurin surminkaan haluaisi tukea tällaista organisaatiota, jos olisin homo.

Homoliittojen puolustajien argumentit ovat huonoja

Eduskunnan lakivaliokunta, joka on kansalaisten äänestämistä poliitikoista, eli kansanedustajista, koottu lainvoimainen hallintoelin, on päättänyt hylätä lakialoitteen homoliittojen laillistamisesta. Kenelläkään ei pitäisi olla mitään valittamista itse äänestämiensä edustajien päätökseen, koska näin edustuksellinen demokratiamme toimii. Jos joku ei ymmärrä demokratian perusteita, palatkoon takaisin peruskoulun yhteiskuntaopin tunneille. Kummasti tuntuu olevan vastustusmielialaa liikkeellä juuri siinä ihmisryhmässä, joka ei muutenkaan niin kovin ahkerasti vaaliuurnille kipitä. Joten eipä voi syyttää kuin itseään. Ja jos on valittu huonosti se ehdokas, taaskaan ei voi muuta kuin katsoa peiliin, kannattiko arpoa se numero siellä äänestyskopissa. Ja jos ei tykkää maan tavasta, aina voi muuttaa muualle. Ketään ei pakoteta täällä asumaan.

Nyt kuitenkin itse asiaan.

Homous on muotia. Sanon sen suoraan. Siitä kohkataan nyt kaikkialla. Siitä on muodikasta tykätä. Siitä on hyvä olla ylpeä. Mutta mikä siinä on mukamas ylpeyden aihe? Homoushan on synnynnäinen ominaisuus, eikä sellaisista ole ennekään ollut syytä olla ylpeä. Voitteko muka kuvitella että nykyajan "suvaitsevainen" yhteiskunta ottaisi riemusaatolla vastaan paraatin, jossa huudettaisiin että me olemme ylpeitä siitä että olemme heteroseksuaalisia? Tai valkoisia? Tai miehiä? Ei, ei todellakaan. Sellaista ei suvaita, kun taas gay pride, black pride ja naisten ylpeys naiseudestaan ovat yleisiä ja suvaittuja. Kamalaa kaksinaismoralismia sanon minä. Jos kerran homous, mustuus tai naiseus on joku ylpeyden aihe, niin sitten on sallittua olla ylpeä myös heteroudestaan, valkoisuudestaan tai mieheydestään. Ainoastaan se seikka, että näitä ensinmainittuja ihmisryhmiä on vainottu eri historian aikakausina, antaa heille mukamas oikeuden olla nyt ylpeitä noista ominaisuuksistaan, joilla ei muuten olisi minkäänlaista arvoa. Eivätkö suvaitsevaiset olekaan sitä mieltä että ihmistä pitää arvottaa enemmän hänen saavutustensa kautta, kuin synnynnäisten ominaisuuksien perusteella?

Koska homoliitot eivät koskaan ole olleet sallittuja, ei olisi pitänyt tulla suurena yllätyksenä että niitä ei sallittaisi nytkään. Kovasti näyttää suvaitsevaisto kuitenkin tyrmistyneeltä, vaikka tulos oli selvä jo etukäteen. Ainakin minä olisin voinut lyödä siitä vaikka vetoa (jos siis olisin epärationaalinen ihminen, joka voi lyödä vetoa asioista ylipäänsä).

Muutamia asioita tässä keskustelussa kuitenkin on, jotka minuakin, status quon kannattajaa, häiritsevät: suvaitsevaiston propagandistiset ja vääristelevät lausunnot, faktahtaviksi sloganeiksi puetut ääri-individualistiset mielipiteet, joita ei mitenkään oikeasti voi tunteetta perustella. Tällaisia yleisesti kuultuja väitteitä homoliittojen puolesta ovat seuraavat:

Suomi on tasa-arvossa jäljessä muuta maailmaa.
Ei pidä paikkaansa. Seitsemässäkymmenessäseitsemässä maailman maassa homoseksuaalisuus on edelleen rikos, ja näistä seitsemässä homoseksuaalisuudesta saa kuolemantuomion. Maailman noin kahdestasadasta maasta ainoastaan yksitoista on sallinut homoliitot, mutta niissäkin ne ovat olleet kiellettyjä aivan viime aikoihin saakka ja niiden laillistamisessa on käyty pitkät taistot hyvin monien kansalaisten ollessa yhä niitä vastaan. Suomessa homous ei ole enää rikos eikä edes sairaus, ja homot saavat jopa nykyään rekisteröidä parisuhteensa. Suomea ei siis missään nimessä voi kutsua tasa-arvon takapajulaksi tässä asiassa.

Tasa-arvo ei ole mielipidekysymys.
Tämä on yleinen suvaitsevaiston suusta kuultu slogan, jolla on tarkoitus hiljentää kaikki vasta-argumentit niitä sen kummemmin pohtimatta. Tämä lause on täysin väärin, sillä tasa-arvohan nimenomaan on mielipidekysymys! Kaikilla on erilainen mielipide siitä mikä on tasa-arvoista, onko kyseessä kenties kommunistinen tasajako, jolloin kaikilta otetaan kaikki pois ja sitten valtio jakaa kaiken tasaisesti kansalaisille (mitä se ei yhdessäkään kommunistisessa maassa koskaan ole oikeasti tehnyt), vai kenties kapitalistinen mahdollisuuksien tasa-arvo, jonka avulla kaikille on esim. Suomessa tarjolla ilmaiset lääkärikäynnit ja peruskoulutus. Tasa-arvo siis riippuu kulttuurista, kansasta, mielipiteistä ja vallitsevasta ilmapiiristä. Yhtenäistä tasa-arvon käsitettä ei ole olemassa.

Eduskunnassa tahallaan jarrutetaan homoliittoa koskevaa lainsäädäntöä.
Epätotta. Aloitteen homoliitoista allekirjoitti vain 76 kansanedustajaa kahdestasadasta, mikä on vain 38 %. Tällöin eduskunnalla ei olisi ollut mitään pakkoa viedä lakia edes hallituksen päätettäväksi. Kansalaisaloitteella taas ei ole minkäänlaista merkitystä, koska kansa ei päätä asioista edustuksellisessa demokratiassa, vaan kansanedustajat. Onko tämä vielä jollekin epäselvää?

Enemmistö kannattaa homoliittoja.
Huoh, näinhän ei ole asian laita. Vaikka eläisikin omassa pienessä "suvaitsevaisessa" kuplassaan, jossa on ympäröinyt itsensä vain samanmielisillä ihmisillä, eikä siis koskaan kuule erilaisten ihmisten mielipiteitä eikä näin ollen pääse älyllisesti ollenkaan kehittymään, kannattaa kuitenkin huomioida homoliittojen vastustajien suuri määrä. Suomen väestöstä, tänään 5 463 019, homoliittojen laillistamista kannattaa kansalaisaloitteella vain 166 851 ihmistä, siis 0,03 %! Eli kolme promillea!!! Tällaisen vähemmistönkö mielipiteen vuoksi lakia pitäisi ruveta muuttamaan? Entä sitten homojen määrä Suomessa, se on noin 5 prosenttia, niin kuin yleisesti on arvioitu maailmassa muuallakin olevan. Tämän perusteella näyttää siltä että edes kaikkia homoja ei kiinnosta homoliittolaki. Se lieneekin eniten suvaitsevaiston keino pönkittää omaa "suvaitsevaista" egoaan, koska saahan siitä niin hienoja raivopostauksia Facebookiin ja paljon tykkäyksiä samanlaisilta kavereiltaan, mikä toki kasvattaa "mielipidevaikuttajan" "mainetta".
Pienenä sivuhuomautuksena, muistatteko vielä ihan tässä pari vuotta sitten oli Pariisissa mielenosoitusmarssi homoliittoja vastaan. Siitä ei tietenkään uutisoitu yhtä paljon kuin jokavuotisista mauttomista ja lapsellisista Pride-kulkueista, mutta siihen osallistui 800 000 ihmistä. Kahdeksansataatuhatta! Se on melkein miljoona! Oletteko kuulleet että millekään Pride-marssille olisi koskaan osallistunut niin paljon ihmisiä? En minäkään.

Älkää kiltit suvaitsevaiset enää turvautuko näihin huonoihin argumentteihin, olkaa niin hyvät. Se ei edistä järkevää keskustelua millään tavalla, edustaapa vain lapsellista ja egoistista ajattelua: "Kun minun mielipiteeni on parempi kuin sinun mielipiteesi, niin ei minun tarvitse sitä millään oikeilla faktoilla ja tilastoilla perustella!"
Ei näin.

Post scriptum:
Vielä ärsyttää erityisesti se propagandatemppu, jonka suvaitsevaisto on tehnyt muuttamalla hankkeensa nimen "sukupuolineutraalista avioliittolaista" "tasa-arvoiseen avioliittolakiin". Sillä kukapa nyt kehtaisi ääneen sanoa vastustavansa tasa-arvoa, tuota ah-niin-palvottua-nykyajan-keppihevos-jeesusta, joka on moraaliarvoista ylin ja ainut (sarkasmia lauseessa, toim. huom.).
Sitäpaitsi uusi termi "tasa-arvoisesta" avioliittolaistahan on ihan väärä! Ei kyseessä olisi toteutuessaankaan tasa-arvoinen avioliittolaki, ainoastaan sukupuolineutraali. Ei laki voimaan tullessaan edelleenkään sallisi haaremeita, alaikäisen kanssa solmittavaa suhdetta, eikä lajinvälisiä liittoja tai mitään muitakaan luonnonoikkuja, joita ruvettaisiin heti seuraavaksi suunnittelemaan, jos homoliitot laillistettaisiin. Sekä sukupuolineutraali avioliittolaki, että tasa-arvoinen avioliittolaki ovat kamalia sanahirviöitä, joita ei olisi pitänyt näppäimistölle kenenkään alun perin oksentaa, homoliittolaki taas on simppeliydessään ja tehokkuudessaan ylivertainen, kaikki tietävät heti mistä puhutaan, eikä aikaa ja tekstiä kulu turhaan sanahelinään.

Feminismistä, sovinismista, misogynismistä, joukkosurmista, nice guysta ja friendzonesta vielä kerran

En voi estää itseäni palaamasta tähän jo hyvin moneen kertaan koluamaani aiheeseen, eli miehen ja naisen seksuaalisiin eroihin.
Koska naiset eivät tunnu sitä käsittävän, eivät sitten millään. Tai oikeammin, eivät ehkä haluakaan käsittää. Sillä näin on heille parempi, he tuntevat saavansa enemmän arvostusta ja valtaa elämässään.

Asian pihvi on siis seuraava: Mies ei saa naista. Mies masentuu ja syyttää naisia siitä etteivät he ole kiinnostuneita hänestä. Naiset eivät edelleenkään ole kiinnostuneita hänestä. Sama toistuu useille kymmenille tuhansille miehille jatkuvasti ympäri maailmaa. Joku heistä jossain aina silloin tällöin tekee itsemurhan tai joukkosurman. Länsimaissa tapahtunut joukkosurma nousee aina uutisaiheeksi. Feminismi herää naisissa, jotka kokevat olevansa syytettyjä siitä etteivät antaneet miehelle. Mies, joka epätoivossaan ajautui murhaamaan, leimataan sairaaksi hulluksi, jonka ei kuulunutkaan saada. Tuhansien ja taas tuhansien lainkuuliaisten ja väkivallattomien miesten ääni jää kuulematta koska heidät vaiennetaan yhden murhaajan motiivilla. Feministit ovat tyytyväisiä, yksinjääneet miehet eivät. Tälle ei ole näkyvissä loppua nykyisen sosiaalipoliittisen ilmapiirin aikakaudella.

Asia on oikeasti vakava. Sen myöntävät myös feministit, vaikkakin eri syystä. Heidän mielestään asia on vakava sen takia että nykyinen ilmapiiri on misogynistinen, naista esineellistävä ja alentava. Oikeastaan asia on kuitenkin vähintään yhtä vakava sen takia että maailma ei ole miehelle yhtään sen reilumpi. Syyt ovat eri, mutta seurauksen yhtä vakavat, joskus jopa vakavammat miehelle. Monille miehille. Kun taas naisilla asiat ovat tällä saralla uskomattoman hyvin, näin yleisesti puhuttuna.

Ongelma on siinä että biologisista syistä naisen on täysin mahdollista saada juuri se eniten haluamansa mies puolisokseen ja naisella on myös mahdollisuus irtoseksiin milloin, missä ja kenen kanssa tahansa (tässä ei oteta huomioon sairaita, vammaisia, vanhuksia eikä lihavia naisia, jotka ovat vähemmistö). Miehellä ei tällaisia mahdollisuuksia ole lainkaan. Syyt ovat seuraavat: Mies tarvitsee seksiä naista paljon useammin, tästä johtuu että mies on aina halukas seksiin, kun taas nainen useinkaan ei, mikä johtaa epäsuhtaan seksimarkkinoilla naisten hyväksi. Halukkaita seksipartnereita on aina tarjolla naiselle kuin naiselle, mies joutuu kalastelemaan usein hyvinkin paljon pitempään ennen kuin tärppää. Myös parisuhdemarkkinoilla tilanne on samanlainen: Koska sperma on halpaa (mahdollisuus siittää käytännössä loputtomasti lapsia) ja munasolut kalliita (nainen voi synnyttää enimmillään vain noin 30 lasta elämänsä aikana), on naisella varaa olla valikoiva, ja miehen täytyy yrittää paritella mahdollisimman monen naisen kanssa. Nyky-yhteiskunnassa lasten tekemistä monen naisen kanssa ei kuitenkaan katsota hyvällä (ehkäisy on keksitty ja sen käyttöön on suuri sosiaalinen paine), minkä takia miehen ainut lisääntymisen turvaava asia on poistettu olemasta.
Koska mies ei voi lisääntyä enää kaikkien naisten kanssa ollakseen mahdollisimman varma siitä että edes osa naisten synnyttämistä jälkeläisistä kantaa hänen eikä kilpakosijoiden geenejä, on miehelläkin vain yksi vaihtoehto, hankkiutua pysyvään parisuhteeseen naisen kanssa. Tässä kohtaa parisuhdemarkkinoiden epäsuhta asettuu kyllä jyrkästi poikkiteloin miehiä vastaan. Koska naisella edelleenkin on mahdollisuus valita kumppaninsa, kun taas miehellä ei, jäävät monet miehet yksin. Asiaa vielä pahentaa se että miehiä on varsinkin naimaikäisten ikäluokassa enemmän kuin naisia.

Pieniä faktoja pöytään iskettyinä:
Nainen päättää parisuhteen alkamisesta 90%:ssa tapauksista.
Yhdeksän kymmenestä erosta on naisten hakemia.
Nainen vähättelee edellisten seksikumppaniensa ja poikaystäviensä määrää lähes poikkeuksetta.
Kun taas miehet tuppaavat noita lukuja reilusti liioittelemaan.
Tyttöjen murrosikä alkaa varhemmin kuin poikien, kun taas vaihdevuodet vievät lisääntymiskyvyn aikaisemmin kuin miehillä.
Tytöt menettävät neitsyytensä keskimäärin poikia nuorempana.
Naiset haluavat usein itseään vanhemman miehen ja miehet itseään nuoremman naisen.
Suomessa ikäluokassa 15 - 29 on miehiä 22 741 enemmän kuin naisia.
Vasta 55:stä ikävuodesta eteenpäin on naisia enemmän kuin miehiä.

Kaikesta tästä seuraa että monet nuoret, juuri otollisimmassa kehittymisiässä olevat miehet, jäävät ilman seksiä ja ilman parisuhdetta. Ja kyllä, niin ikävältä kuin se voi teistä kuulostaakin, se on osittain naisten vika.

Nyt Facebookissa on suurta suosiota kerännyt ryhmä "Geek Women Unite Finland", joka ei ota poliittisesti agitoivasta nimestään päätellen jäsenekseen kuin naisia (myös vastaus tähän kysymykseen on annettu, ryhmä on vain hameväelle). Heitä siellä onkin jo yli kolmetuhatta. Enemmän kuin nörtteys, tuntuu keskustelijaporukkaa yhdistävän vain naiseus (siis naiseuden aate, ja siitä kehittyneenä myös feminismi). Ryhmän keskustelut ovat julkisia, joten tällainen kaksilahkeinenkin pääsee niitä lukemaan. Kommentoida en tohdi, sillä en usko että ryhmä, jossa Y-kromosomin haltijoita ei suvaita jäseniksi, katsoisi hyvällä meidän "putkiaivojen" mielipiteitäkään.

Tänään siellä keskusteltiin suurella intohimolla (koskapas ei feministien keskuudessa!) miehestä, joka kertoi olleensa yksinäisyydestään ja neitsyydestään niin masentunut, että oli suunnitellut koulusurmaa. Tämä rehellinen tilitys tuntui tulevan suurimmalle osalle naisista täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä, eikai vain tällaisia miehiä voi olla olemassa? Tottakai voi, ja on. Paljonkin. Voin itsekin myöntää että itsemurha on käynyt mielessä, samoin muiden ihmisten tappaminen. Tosin naisiin en ole ikinä voinut kuvitellakaan kohdistavani väkivallantekojani, ne ajatukset liittyivät aina liikasuuren miespopulaation harventamiseen, luonnonvalinnan nopeuttamiseen ja parisuhdemarkkinoiden helpottamiseen meille kaikille. Tietenkään en koskaan olisi voinut toteuttaa näitä väkivaltaisia haaveitani, koska en ole impulsiivinen enkä aggressiivinen ihminen. Päin vastoin, minua rationaalisempaa ja loogisempaa ajattelijaa saa hakea. Eikä löydä. Kuitenkin olen ollut samalla tavalla maentunut kuin artikkelin suomalainen mies, yksin jäämisen vuoksi. En ole kuitenkaan heikko yksilö, joten en sortunut huumeisiin tai mihinkään päihteisiin peittääkseni pahaa oloani.
Lehtijutun mies oli kärsinyt kahdeksan vuotta masennuksesta, ja aivan sama vuosiluku on totta minunkin kohdallani.

Voin hieman kertoa teille kaikille, miltä se oikeasti miehestä tuntuu, kun ei saa tyttöystävää eikä edes seksiä, milloinkaan:

Kaikkein eniten olin aina seksuaalisesta heräämisestäni (noin 15 v.) saakka halunnut vain oman tyttöystävän itselleni. En halunnut olla yksin. Olin ujo poika (olen vieläkin ujo, vaan en enää poikanen) enkä uskaltanut puhua tytöille aluksi mitään. Kesti vuosia ennen kuin uskalsin puhua tytöille, saati sitten olla heidän kaverinsa. Kun olin saanut itseni rohkaistua olemaan heidän ystävänsä, jatkui kaipuu saada tyttöystävä kuitenkin jatkuvasti. Se vain paheni ajan myötä. Tuntui että kaikilla tytöillä oli jo poikaystävät, ja niin varmasti monesti olikin. Siis ainakin niillä, joista olin vähääkään kiinnostunut. En kuitenkaan ole lainkaan pahannäköinen, komeaksikin kehuttu, erittäin hyväkäytöksinen ja tahdikas, huomaavainen, auttavainen herrasmies. Minkäänlaista misogynististä käytöstä en ole milloinkaan edes kuvitellut harrastavani, enkä pidä naisia objekteina, vaan ihmisyksilöinä. Kaikesta tästä huolimatta, vaikka yritin olla hauska ja kiinnostava ihminen, ei kukaan halunnut olla kanssani. Nyky-yhteiskunnassa miehen kun odotetaan tekevän aina aloite, vaikka päätösvalta kuitenkin on naisella. Nuorille miehille ladataan näin valtavia paineita suhteen aloittamiselle. Kun vuosia kului, oloni muuttui vain pahemmaksi ja yksinäisyyteni ja masennukseni syveni. Haudoin tuhoisia ajatuksia, mitkä vain pahensivat oloani. Mietin yhä uudestaan ja uudestaan mikä minussa on vialla, koska kukaan ei halua olla kanssani, vaan on mielummin muiden poikien kanssa, jotka mielestäni eivät olleet monestikaan edes yhtä hyviä poikaystäviä kuin minä olisin ollut (olen edelleenkin tätä mieltä, olen tavannut vain muutaman naisen, jolla on yhtä hyvä poikaystävä, jollaisen he ansaitsisivat). Sain pakitkin naiselta johon olin ihastunut, ja hän kohteli minua tylysti, ensin valehtelemalla, ja sitten kun oli jo herättänyt valtavan innostuksen ja onnen minussa, lataamalla kylmän totuuden päin naamaa ja kävelemällä pois. Hän vielä sanoi haluavansa olla kavereita kanssani, eli jouduin "kaverivyöhykkeelle", mutta valettahan se oli sekin, emme ole olleet kavereita enää sen jälkeen.
Seksin perässä en ole juossut koskaan, eivätkä irtosuhteet minua kiinnosta. En osaa iskeä naisia, enkä voisi olla humalaisen kanssa sukupuoliyhteydessä. Itsehän en juo lainkaan, koska tahdon pitää pääni selvänä ja harkintakykyni vakaana kaikissa tilanteissa. Näin ollen olin halunnutkin säästää ensimmäistä kertaani rakastamalleni naiselle. Nyt monet naiset tuntuvat kuvittelevan että kaikki miehet ovat vain seksin perässä, mutta tästä ei monesti todellakaan ole kyse. On varmasti paljon niitä nuoria yksinäisiä miehenalkuja, jotka toivoisivat vain hellyyttä ja läheisyyttä itselleen, että saisivat tuntea itsensä rakastetuiksi ja että saisivat toista rakastaa. Onko tässä mitään väärää? No ei ole.
Kuten artikkelissa kuvatulle miehellekin, myös minulle kävi aivan samoin heti kun sain viimein tyttöystävän itselleni, ahdistus ja masennut loppui kuin seinään. Feministit kovasti yrittävät väittää että tämä masennus johtui muista syistä, ja yrittävät vierittää sitä miehen harteille, mutta asia ei ole näin yksinkertainen. Vaikka sanotaankin että onnellisuuden pitäisi lähteä itsestä, ei se aina ole mahdollista. Jos elämästä vain puuttuu puolet, niin siinä ei mitään onnellisuuksia sisimmästä löydetä. Onhan minulla kuitenkin opiskelupaikka (no viimein), työpaikka (jota itselläni ei ollut/ole), ystäviä (vain muutamia), perhe (kenellä ei?), eivät todellakaan ole riittäviä syitä tuntea itseään onnelliseksi, jos se kaikkein tärkein, se mitä on elämässään jo kahdeksan vuoden ajan kaikista eniten halunnut, oma rakkain, puuttuu! Nuo feministisivuilla kirjoittelevat nuoret ja hyvännäköiset naiset eivät ilmiselvästikään voi käsittää miltä tällainen oikeasti miehestä tuntuu, koska he itse ovat aivan varmasti kaikki saaneet miestä/miehen itselleen (tai toisen naisen, mikä ei liene erikoista näissä ympyröissä). Nuori kaunis nainen ei voi mitenkään ymmärtää sitä masennusta mikä seuraa kun mies ei saa tyttöystävää itselleen vaikka miten yrittää, koska nuori kaunis nainen saa kenet tahansa! Muistaisitte naiset tämän tästä lähtien. Olisi kaikilla helpompi elää yhdessä tällä pallolla.

Ärsyttää kun feministien mielestä mies ei saisi haluta naista. Varsinkaan seksuaalisesti, muttei myöskään näköjään romanttisesti. Naisen pitäisi saada kulkea vapaana kaikista haluista, katseista ja ajatuksista, joita miehille luonnollisesti ilmaantuu. Tietenkään raiskaaminen ja hyväksikäyttö ei ole kenenkään kohdalla sallittavaa, mutta naiset voisivat joskus ajatella myös vastakkaisen sukupuolen tunteita. Nimenomaan tunteita, sillä monet miehet eivät ole seksin perässä. Moni mukava mies haluaisi itselleen elämänkumppanin, jota rakastaa myötä ja vastoinkäymisissä. Onneksi minä olen jo löytänyt omani, josta en aio koskaan luopua, mutta kannan huolta kaikkien niiden oikeasti mukavien miesten puolesta, joihin naiset eivät viitsi uhrata aikaansa, koska he kuitenkin voivat saada jonkun paremman, kunhan vain löytävät sellaisen. Olen itse ollut tuossa tilanteessa, enkä toivo sitä kenellekään, se syö miestä todella paljon.

Vasenkätiset ovat valittajia

Kaikki vähemmistöt ovat valittajia. tällä kertaa olen ärsyyntynyt vasenkätisistä. Heitä on väestöstä arviolta 10-13 %, mutta luotettavia tilastoja koko maailmasta ei ole saatavilla. Vasenkätisten määräksi on veikattu välillä vain viittä prosenttia, enimmillään kahtakymmentä. Kymmenen prosentin tienoilla kuitenkin luultavasti todellisuudessa liikutaan. Kyse on siis pienestä vähemmistöstä.
Kysymykseni vasenkätisille onkin: miksi enemmistön pitäisi alistua vähemmistön tahtoon?
Koska sitähän te tahdotte, älkää yrittäkö muuta väittää, tai verhota agendaanne tasa-arvon löyhään kaapuun, jolla nykyajan vasemmistosuvaitsevaiselitisti voi perustella kaiken itsekkään toimintansa.
Koska oman edun itssekkäästä tavoittelustahan tässä on kyse.
Maailma nyt sattuu olemaan raakennettu oikeakätisille ihan sen takia että suurin osa ihmisistä on oikeakätisiä! Koittakaa ymmärtää ja hyväksyä se. Vasenkätisyydestä johtuvat "haitat" eivät ole mitään verrattuna esimerkiksi epämuodostumista, onnettomuuksista, köyhyydestä, sairauksista tai tyhmyydestä johtuviin haittoihin. Vasenkätisyyden haitat ovat niin mitättömiä että niistä tehtyjen valituslistojen lukeminen saa järkevän ihmisen apen kiehumaan, koska joku kehtaa nillittää naurettavan pienistä asioista, jotka koskettavat vain häntä itseään ja muutamaa hassua muuta, jotka niistä jaksavat välittää paremman tekemisen puutteessa. Tuntuu kuin uhrin statusta hakevat vasenkätiset koittaisivat kalastella jotain säälipisteitä ja niiden avulla erikoisasemaa yhteiskunnassa. Jalustalle nostetaan saavutusten perusteella, ei sen takia että on sattunut syntymään oikea- tai vasenkätiseksi!
Buzzfeed (joka on halpamainen huomionkalastelusivusto) on tehnyt listan, jota en viitsi linkata ettei se saisi lisää katsojia, vasenkätisten kohtaamista "vaikeuksista elämässä".
1. Kierrelehtiöt. Niihin kirjoittaminen kuulemma sattuu vasempaan käteen. Oletteko ottaneet huomioon että yhtä lailla se "sattuu" oikeaan käteen, kun kirjoittaa vasemmanpuolimmaiselle sivulle! Ja jos ei kirjoita kuin joka toiselle sivulle, miksi vasenkätinen kirjoittaisi oikeanpuoleiselle sivulle, jos se kerran sattuu! Jätä ensimmäinen sivu tyhjäksi ja aloita sen taustapuolelta senkin typerys!

2. Kirjoittaminen mappiin. Vasenta kättä taas häiritsevät ne mapin kilpsit, joilla rei'itetyt paperit kiinnitetään siihen. Voi pyhä yksinkertaisuus! Ei voi olla totta ettei aikuinen ihminen keksi ottaa sitä paperia irti siitä mapista, jos siihen on muuten hankala kirjoittaa! Itsekään en juuri koskaan kirjoita mapissa oleviin papereihin, vaan rei'itän vasta valmiiksi kirjoitetut paperit ja kiinnitän ne sitten mappiin. Ei ole vaikeaa, vai onko?

3. "Vain yksi saastainen vasemman käden baseball-hanska koulun liikuntavälinevarastossa". No johan on, ihan kuin ne oikean käden hanskat olisivat yhtään vähemmän hikisiä! Luultavasti vain enemmän, koska oikeakätisiä on enemmän ja useampi on niitä hanskoja silloin käyttänyt.

4. Liian vähän vasenkätisten saksia luokassa. Itse jouduin kärsimään siitä että vasenkätisten saksia oli liikaa. Ei niillä leikkaaminen kivalta tuntunut, mutta oli se täysin mahdollista. Aika pienestä valittamista. Jos kerran on vasenkätinen, niin eikö voi hankkia omia saksia? Itselläni on penaalissa omat (oikeakätiset) sakset. Saksia muutenkin tarvitsee usein silloin kun niitä ei ole joka puolella saatavissa, olivat sitten minkäkätisiä tahansa.

5. Kuulakärkikynät eivät toimi yhtä hyvin kirjoitettaessa vasemmalla kädellä. Tämä johtuu siitä että vasemmalla kirjoitettaessa kynän kuulaa joutuu työntämään, eikä vetämään paperia pitkin, niinkuin normaalisti, ja tällöin mustetta ei tule kynän sisältä itse kuulan pinnalle, ja sitä kautta paperille yhtä paljon. Tämä ei ole kenenkään vika, se on fysiikkaa ja sitä vastaan ei voi taistella. Kirjoita lyijykynällä tai huopakynällä sitten.

6. Mustetta vasemman kämmenen syrjässä. Ja kuvassa on ristisanatehtävä. Ensinnäkin, pakkoko sitä ristisanaa on mustekynällä täyttää, eihän sitä voi korjatakaan jos se menee väärin? Toiseksi, onko pakko laskea se käsi siihen päälle heti kun muste on vielä märkää, koska ristisanaa ei täytetä niin nopeasti kuin kirjoitusvihkoa, siinä on hyvää aikaa antaa musteen kuivua miettiessä seuraavaa sanaa. Kolmanneksi, sama "ongelma" koskee myös oikeakätisiä! Ristisanaa täytetään yleensä sattumanvaraisessa järjestyksessä, joten sanoja voi tipahdella minne puolelle ristikkoa tahansa. Tällöin kumpi tahansa käsi kirjoittaakin, voi joutua vasta kirjoitetun sanan päälle. Antakaa sen musteen kuivua ja tehkää lyijykynällä hyvät ihmiset.

7. Kyynärpäiden törmääminen ruokapöydässä oikeakätisen kanssa. Kuvassa vasenkätinen tyttö ja oikeakätinen poika istuvat pöydän ääressä ja heidän syömäkäsiensä kyynärpäät menevät ristiin. Ei kenellekään tullut mieleen asettaa ruokailijoita toisinpäin, toistensa paikoille?!? Silloinhan kummankin ruokailukädelle jäisi mahdollisimman paljon tilaa. Ei tietenkään tullut mieleen, kun pitää olla niin tyhmä.

8. "Ipadin Kindle-sovelluksella vasen puoli on takasivu". Tarkoittaen että kun Ipadilla luetaan virtuaalista "kirjaa", ja jos vasenkätinen haluaa pitää pädiänsä vasemmassa kädessä, on hänen siirrettävä kättään peräti viitisentoista senttiä ruudun oikealle laidalle tehdäkseen pienen liikkeen kääntääkseen sivua. Onpas nyt ihan hirvittävä vaiva! Onkohan oikeankin kirjan sivujen kääntäminen ihan ylivoimainen tehtävä nykyajan pullamössösukupolvelle, joka on tottunut saaman kaiken internetin syövereistä näyttöpäätteelle esitettynä? Ja mikä siinä on ettei sitä oikeata kättä voi käyttää sitten yhtään mihinkään, kun ei se kelpaa pienenpienen sormieleen tekemiseen, eikä myöskään itse peräti 652 grammaa painavan laitteen pitelemiseen? Minä ainakin osaan käyttää vasenta kättäni kaikenlaiseen toimintaan, ehkä kirjoitusta ja piirtämistä lukuun ottamatta. Ja jos on niin kova paikka, niin osta se oikea Kindle sitten! Siinä on sivunkääntönappi kummallakin reunalla, ja se on muutenkin parempi kuin Applen ylihintaiset designroskatuotteet (Kindlessä on edullisuuden lisäksi paremmin lukemiseen soveltuva silmiä ärsyttämätön näyttö).

9. Auton ajajan juomakupin pidike on oikealla puolella. Huoh! Jälleen kerran, mitä idiotismia! Ensinnäkin, mikä pakko on juoda samalla kun ajaa, se on häiriötekijä, joka voi pahimmillaan johta liikenneonnettomuuteen. Toiseksi, ei se kuppi mahdu olemaan siellä vasemmalla puolella, koska siinä on auton ovi! Kolmanneksi, eivätkö vasenkätiset osaa juoda kuppi oikeassa kädessä?!? Ei voi olla niin hankalaa, minä juon monesti vasemmalla kädellä, minulle on aivan samalla kummalla kädellä mukia tai lasia pitelen. Neljänneksi, englantilaiset autot ovat peilikuvia muunmaalaisista, niissä on ratti oikealla ja kupinpidike vasemmalla (jos sellainen siis autosta ylipäätään löytyy), enkä ole ikinä kuullut kenenkään oikeakätisen valittavan että kupinpidike olisi väärällä puolella englantilaisissa autoissa. Jos se harmittaa niin vietävästi, niin voi sitten varmaan hankkia sen Anglobiilin. Tai muuttaa ihan suoraan engelsmannien maahan. Tai vaikka käpertyä omaan surkeaan pikkumaisuuteensa ja kadota olemassaolon piiristä.

10. Näppäimistön numerotaulukko (numpad) on oikeassa laidassa. Argh! Minun kannettavassa tietokoneessani ei ole numpadia ollenkaan. Se ei haittaa, sillä NÄPPÄIMISTÖSSÄ ON MUUTENKIN NUMEROT!!! Ihan siinä aakkosten yläpuolella. Jos jossakin näppäimistössä on erillinen numeronäppäimistö, on se vain bonusta, siis niille jotka sitä ylipäätään tykkäävät käyttää, itse en siitä tykkää enkä sitä tarvitse mihinkään. Nopeammin numerot saa kirjoitettua siitä kirjainten yläpuolelta, koska kirjoittavat kädet ovat joka tapauksessa sillä kohdin. Myöskään ei liene mahdotonta siirtää sitä vasenta kättään hieman sinne näppäimistön oikealle reunalle, silloin harvoin kun numpadia tarvitsee käyttää. Ja jos se on liian hankalaa, voisitte ehkä opetella myös oikealla kädellä kirjoittamaan niitä numeroita. Ei voi olla liikaa vaadittu, vai ettekai väitä että kirjoitatte näppäimistöllä vain yhdellä kädellä? Jostain kumman syystä minulta onnistuu sekä kirjainten että numeroiden kirjoittaminen oikealla ja vasemmalla kädellä, tiedä sitten mikä vasenkätisten oikeassa kädessä on taas vialla. Kaiken kukkuraksi on olemassa irroitettavia numpadeja, lähinnä pelikäyttöön tarkoitettuja, jotka voi kiinnittää pöytäkoneen näppäimistön kummalle tahansa sivulle. Ostakaa sinisterit sellainen, jos niin laiskottaa siirtää vähän sitä kättä.

11. "Vasenkätiset kuolevat nuorempina". Valetta. Perustuu ikivanhoihin tilastoihin, joiden keräämisen aikaan monet vasenkätiset oli opetettu jo lapsena oikeakätisiksi, minkä takia vanhojen ihmisten ikäluokassa ei ollut juurikaan vasenkätisiä, koska useimmat heistä ilmoittivat itsensä oikeakätisiksi. Tästä sitten pääteltiin virhellisesti että vasenkätiset olivat jo kuolleita siihen ikään mennessä, ja tilastovirheen synnyttämä myytti oli valmis. Voitaisiinko jo hylätä tämä urbaanilegenda. Se ei muuten ollut kysymys. Ainut minkä tuo tilasto todistaa, on se että vasenkätinen voi opetella oikeakätiseksi, niin kuin oikeakätinenkin vasenkätiseksi, tai kumpikätinen tahansa kumpikinkätiseksi.

12. "Nämä pöydät", ja kuvassa on yliopiston luentosalin nousevien penkkirivien jokaisen penkin vieressä (oikealla puolella) olevia pikkuruisia pöydäntynkiä. Tuollaisia pöytiä on todella harvassa paikkaa, Suomessa niitä ei varmastikaan ole, sillä en ole eläissäni moisia missään nähnyt. Kyseessä on yleensäkin muistiinpanopöydän huono suunnittelu, koska se on kumpikätiselle tahansa liian pieni minkäänlaista järkevää käyttöä ajatellen. Vasenkätinen voi toki tuntea olonsa vielä oikeakätistä hankalammaksi tässä nimenomaisessa tilanteessa, mutta siitäkin selviäisi pienellä ja vaivattomalla maalaisjärjen käytöllä: mtäpä jos vasenkätinen menetkin sellaiselle tuolille istumaan, jonka vasemmalla puolella on tyhjä istuin. Nimittäin silloin voit käyttää vasemmalla puolella olevaa pöytää alustana, se on varsin lähellä kuitenkin. Helppoa, jos osaa käyttää omia aivojaan!

13. Mittakupit, joissa on kahva toisella puolella, ja kun sitä pitää vasemmalla kädellä, näkee kupista metrijärjestelmän mukaisen mitta-asteikon, kuppien ja unssien ollessa vastakkaisella puolella. Hohhoijakkaa! Amerikkalaiset, tässä pikku vinkki teille: luopukaa jo muista kuin SI-järjestelmän mukaisista asteikoista, ne ovat epätieteellisiä, epäkäytännöllisiä, vanhentuneita ja aiheuttavat hankaluuksia kaikkien muiden kanssa. Tämän jälkeen mitään "ongelmaa" vasenkätisillekään kupinpitelijöille ei ole, koska sama mitta-asteikko voidaan painaa mittakupin kummallekin puolelle. Joka tapauksessa, en taaskaan ymmärrä miten vaikeaa sitä kuppia voi olla pitää oikealla kädellä? Esimerkiksi leipätaikinaa sekoittaessani pidän sekoituskauhaa oikeassa kädessäni (koska se on vahvempi, ja sekoittaminen tarvitsee voimaa) ja vasemmalla kädellä kaadaan jauhoja ja muita aineita kulhoon. Miksi ei vasenkätinen muka osaa annostella oikealla kädellään ainesosia? Sitäpaitsi jos se nyt sitten on aivan mahdotonta, niin voi siitä kupista pitää muualtakin kiinni kuin vain siitä korvasta. Ja vielä: kuvassa oleva kuppi on läpinäkyvää muovia, siitähän näkee läpi sen vastakkaisellakin puolella olevan mitta-asteikon!

14. Amerikkalainen purkinavaaja. Plääh, se on huono ja epäkäytännöllinen iso mötikkä muutenkin. Suomalainen purkinavaaja, yksinkertaisista yksinkertaisin, pieni teräslätkä, jossa on hainevää muistuttava terä, on paras purkinavaaja kaikista. Hankkikaa sellainen, sitä voi käyttää kummalla kädellä tahansa, oikealla kädellä myötäpäivään purkin reunaa pitkin, vasemmalla kädellä vastapäivään. Jos vastapäivään purkin avaaminen tuntuu liian haasteelliselta (ei vaatisi vähääkään opettelua, mikä on nykyihmiselle ylitsepääsemättömän hankala suoritus), on myös mahdollista ottaa pihdit kauniiseen (vaikka vasempaan) kätöseensä ja vääntää purkinavaajan terä vastakkaiselle puolelle. Näin siitä on tullut vasenkätisten purkinavaaja, eikä tämän tekeminen vienyt aikaa kuin muutaman sekunnin. Purkinavaaja itsessään on niin halpa, että se ei käytännössä kustanna yhtään mitään.

15. Pelikonsolien ohjaimet, kuvassa Playstationin sixaxis. Kyllä, konsolien peliohjaimissa "nuolinäppäimet", eli ne joilla pelihahmoa yleensä liikutellaan, sijaitsevat paikalla, joihin niihin ylettää oikean käden peukalolla. Kuitenkin tietokonepeleissä hahmoa yleensä liikutetaan W,A,S ja D -näppäimillä, mitkä sijaitsevat paikassa, jossa niitä on kätevin käyttää vasemmalla kädellä. Ikinä koskaan milloinkaan en ole kuullut oikeakätisten (vaikka tunnen hyvin paljon intohimoisia pelaajia), valittavan siitä että näitä näppäimiä ei voi käyttää oikealla kädellä. Taas kerran ilmitulee vasenkätisten dextrofobia, niin ettei sillä oikealla kädellä voi mukamas sitten tehdä yhtikäs mitään. Kaiken lisäksi on olemassa myös vasenkätisille rakennettuja peliohjaimia, että netistä sitten vaan tilaamaan. Kuitenkin terveellisemää olisi mennä vaikka ulos lenkille, eikä hakata sitä padin tattia koko päivää ja yötä peukalot ruvella. Itse en myöskään arvosta koko konsolipelaamista, enkä pelien ohjaamiseen siinä käyettävää mekaniikkaa, padit ovat surkeita kapistuksia, epätarkkoja ja hankalia käyttää verrattuna ylivertaiseen hiiri-näppäimistö-komboon. Lisäksi parhaat pelit ovat tietokoneelle.

16. Luottokorttimasiinan digitaalisen allekirjoituksen näytön kynän johto ei koskaan ole torpeeksi pitkä. Kuvassa mies kirjoittaa oikealla kädellä diginäyttöön siinä puhelinjohdolla kiinni olevalla kynällä allekirjoitustaan. Huom. puhelinjohdolla! Siinä on kierteinen johto ihan sen takia että se venyy! Kyllä on mahdollista kirjoittaa se nimikirjoitus myös vasemmalla kädellä. Ei siinä mitään romaania rustata kuitenkaan, ja joka tapauksessa diginäyttöön tehtävästä autograafista tulee hillittömän ruma, koska näytöt ja kynät ovat epätarkkoja ja täriseviä, eivätkä vastaa oikean kynan ja paperin tuntumaa millään lailla. Vasta lähiaikoina on alkanut tulla virastoihin tuollaisia digihirvityksiä, joista en keksi yhtään hyvää sanaa sanottavaksi. Ne vain hankaloittavat asiakkaan asiointia. Kynä ja paperi on lyömätön yhdistelmä.

17. "TÄMÄ", ja kuvassa on kämmensyrjä, joka on kauttaaltaan harmaan grafiitin peitossa. Kuvatekstin mukaan tämä on myös "PAHIN". No, jos kämmensyrjän likaantuminen lyijykynänjäljestä on vasenkätisten pahin ongelma niin voi voi, kyllä on asiat taas hyvin kun on aikaa ja tarmoa valittaa pikkuasioista. Tiedättekös muuten mitä, minulle on myös käynyt aivan sama juttu lukemattoman monia kertoja, kun olen piirtänyt lyijykynällä. Siinähän ei ole väliä onko vasen- vai oikeakätinen, käsi usein likaantuu silti. Eikä se nyt niin paha ongelma ole kuitenkaan.

18. "...jota varten joku on suunnitellut nämä", edelliseen "ongelmaan" viitaten kuvassa näkyy vasemman käden hanskoja, joissa on vain ranteen ympäri menevä osuus, joka jatkuu kämmenen alaosan peittona ja muodostaa yhden sormen pikkurillin ympärille (tällaisen hanskan myös tekee apteekin halvasta pellavahanskasta saksien avulla voin 30:ssa sekunnissa). Nii-in! Eli aivan turhaa valitusta, kun tällainen hanskakin on keksitty jotta edellistä ongelmaa ei lainkaan enää olisi! Ja miten tämä muka sitten on ongelma?!? Tämähän on nimenomaan ratkaisu ongelmaan!!! Typerykset! Kirjoittaja vielä kehtaa valittaa että "surullisinta on että Buzzfeedin toimituksessa puolet vasenkätisistä käyttää noita hanskoja, häpeällistä!" Häpeällistä? HÄPEÄLLISTÄ?!? Anteeksi mitä? Onko "toimittajan" järki lähtenyt kokonaan pääkopasta? Mitä häpeällistä on käyttää hanskaa? Onhan niitä kumpikätisille tahansa hanskoja esim piirtämistä käsin tai digitaalisella piirtopöydällä helpottamaan tehtyjä. Ei niisää ole mitään häpeällistä. Häpeällistä on ainoastaan koko Buzzfeedin lista sekä joidenkin ärsyttävien vasenkätisten turhanpäiväinen nillitys mitättömistä "pulmista", joiden ratkaiseminen ei kysy muuta kuin hivenen ajattelutyötä. Ei kauheasti taas järki ihmisten päitä pakota.