lauantai 17. marraskuuta 2012

Post-modernin ihmisen eksistentiaalinen ahdistus olemassaolon turhuudesta

Vihaan itsekin tuota otsikkoa, joten olkaapa hyvät vaan.

Taannoin keskustelin ystäväni kanssa olemassaolon turhuudesta, joka tuntuu olevan nykyihmisillä (ainakin nuorilla) yleistä. Ystäväni opettaja oli maininnut että asia johtuu Suurten Tarinoiden puutteesta.
Suuret Tarinat olivat niitä joiden varaan ihminen entisaikaan laski elämänsä tarkoituksen. Esimerkiksi ennen lähes kaikki uskoivat jumalaan, mikä antoi heidän elämälleen jonkin maallista vaellusta suuremman tarkoituksen. Entisaikaan myös aatteilla oli paljon suurempi valta ihmismieliin, kun kommunismi ja kapitalismi taistelivat kylmässä sodassa keskenään.
Nyt kylmä sota on ohi, hippiliike on historiaa, jumalaan ei usko enää kukaan järkevä ihminen, politiikka on menettänyt kaiken kiinnostavuutensa, sota ei enää yhdistä kansaa, aatteet ovat kaikki laimentuneet hajuttomiksi ja mauttomiksi versioiksi itsestään.
Suomella ei mene hyvin eikä huonosti, ihmisillä ei mene hyvin eikä huonosti. Kaikki pärjäävät, ei ole enää meitä ja niitä (ketä tahansa toisia), vaan kaikki ovat "yhtä suurta perhettä" eli kasvotonta harmaata massaa ja millään ei ole enää mitään merkitystä. Ihminen voi lopettaa työnteon ja opiskelun kokonaan ja elää yhteiskunnan tuilla pieneen yksiöön linnoittautuneena, mikropitsoja syöden ja videopelejä pelaten, kunnes kuolee ennenaikaisesti johonkin turhaan, kuten eturauhassyöpään. Kaipaamaankaan ei jää paljon kukaan.

Koko juttuhan on tietysti vain ensimmäisen maailman turhaa nillitystä, jos vertaa miten huonosti asiat ovat jossain Gazassa tai Pohjois-Koreassa. Tai hyi olkoon, Afrikassa. Mutta eipä verrata kun eivät köyhien ongelmat kiinnosta itsekästä ihmistä.

Vaikka joskus haikailenkin entisaikojen perään, en haluaisi että Suomi olisi yhä uskonnollinen ja ääriaatteellinen paikka, jollainen se ennen oli. On kuitenkin masentavaa ajatella että nykyihmisillä ei enää ole Suuria Tarinoita, eivätkä he koe elämällään olevan mitään merkitystä. Tottahan se on, että elämällä ei ole mitään tarkoitusta, mutta jos sitä rupeaa liikaa ajattelemaan, voi halu elää hävitä kokonaan. Itsemurhat ovat nyt lisääntyneet kovasti verrattuna viime vuosisataan, mikä johtuu nuorten ja vähän vanhempienkin ihmisten ahdistuneisuudesta. Suomi ei ole itsemurhatilastojen ykkönen, toisin kuin usein väitetään, se paikka kuuluu Kiinalle, mikä on ymmärrettävää, koska kommunistinen diktatuuri kohtelee tehtaitaan pyörittävää väkeä kuin orjia.
Uskonnolliset ihmiset puhuvat maallistumisesta ja vasemmistolaiset kapitalismin tuhosta, ja kummatkin odottavat vain länsimaiden moraalista ja taloudellista rappiota. Lamahan aina masentaa, puhutaan yhteiskuntajärjestelmän lopusta ja muusta enemmän tai vähemmän realistisesta hutusta. Populistipuolueet, jotka ovat avoimesti rasistisia ja maahanmuuton vastaisia, nousevat kaikkialla, ja ennakkoluulot saavat taas sijaa Euroopassa. Natsismi tuntuu olevan jo unohdettu asia. Yhteisvaluutta euroakin vastustetaan ja Euroopan Unionista halutaan erota, tai erottaa huonosti rahansa käyttäneet velkaantuneet maat. Maailmanlopunkin on määrä tulla 2012 joulukuussa, eli aivan kohta.

Eihän se loppu titetenkään oikeasti ole tulossa, maailma jatkuu tammikuussa 2013 ennallaan, fanaatikot siirtävät tumiopäivää edemmäksi kalenterissa jonkin uuden verukkeen varjolla, perusrasistit jatkavat edelleen muukalaisten vihaamista ja yksinkertaiset kansalaiset äänestävät heitä edelleen, koska eivät ymmärrä oikeiden poliitikkojen päätöksien syitä, käsityskyky kun ei riitä turhan monimutkaisiin asioihin. Eiväthän he tietenkään mitään oikeasti vaikuttavaa saa aikaan. Kapitalismi pysyy eikä länsimaailma romahda. Eurokaan ei kaadu, mutta velkaantuminen jatkuu.
Ja post-modernin ihmisen eksistentiaalinen ahdistus olemassaolon turhuudesta pysyy samanlaisena.

En keksi mitä sille voisi tehdä jos opiskelu, työ, rakkaus ja viihde ei riitä tyydyttämään ihmisen henkisiä tarpeita.

Ehkäpä tuo sama ahdistus on aina ollut olemassa. Ehkä ennen vanhaan ihmisillä ei vain ollut aikaa ajatella olemassaolonsa turhuutta, kun kuudentoista tunnin työpäivän pellolla tai tehtaalla jälkeen kaatui omalle sängylleen ja nukahti. Tai varhemmin ei uskaltanut edes ajatella tuollaisia asioita, koska jumala huolehti kaikesta ja kurjan mutta kuuliaisen elämän jälkeen odotti parempi tuonpuoleinen. Ne Suuret Tarinat. Että ihminen eli jonkun itseään suuremman puolesta. Mennyttä iäksi.
Mutta ihmisen ahdistus olemassaolostaan on ilmeisesti pysyvää. Täytyy vain yrittää keksiä tekemistä, joka pitää ajatukset poissa sen ajattelemisesta. Kuten eräs toinen kaverini sanoi: kyllähän sitä elää, kun ei ole muutakaan tekemistä.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Mentalisti Noora Karma Arto Nybergin ohjelmassa oli huijari!

Anteeksi tuo otsikko, kaikki mentalistithan ovat "huijareita", samoin kuin muutkin taikurit ja silmänkääntäjät. Ehkä ilkeästi sanottu viihdealan ammattilaisista, joiden työnkuvaan kuuluu uskottavien illuusioiden luominen.

Hyvin osasi Noora Karma (mikä sukunimi, mahtaako olla taiteilijanimi?) asiansa, eli illuusioiden luomisen, koska sekä ohjelman isäntään Arto Nybergiin, toiseen vieraaseen Juha Tapioon, että kaikkiin katsojiin juttu upposi täysillä. Arto oli kuin puulla päähän lyöty kun Noora esitti hänelle peräti kaksi mentalismitemppuaan, "ajatustenlukua".

Minä tiesin jo etukäteen että juttu ei voi olla todellinen, koska satun tietämään että mentalismi on silmänlumetta, joskin taidokasta sellaista, ja osasin kiinnittää huomiota asioihin joita taikuri teki tempun aikana. Tai tarkemmin sanottuna sanoihin, joita taikuri käytti johdatellessaan henkilön, jonka "ajatuksia luetaan", valitsemaan taikurin ennalta suunnittelemat sanat. Tämä tapahtui itse tempun aikana, joten mitään ennakkovalmisteluja ei mentalistin tavinnut sopia yleisön kanssa, ja kaikki tapahtui huomaamattomasti eikä kohde itsekään havainnut petosta.
Luettavana oleva henkilö ei oikeasti itse valitse sanoja, joita mentalisti pyytää häntä ajattelemaan, niin uskomattomalta tai pelottavalta kuin se voikin kuulostaa, vaan taikuri istuttaa ajatuksen niistä koehenkilön mieleen.
Tämä oli yksinkertaista todeta seuraamalla Noora Karman puhetta tempun aikana. Mentalisti puhuu aina paljon, ja käyttää runsaasti toistoa, saaden koehenkilön ajattelemaan haluamallaan tavalla.

Noora oli pyytänyt Artoa tuomaan kolme lehteä studioon. Nämä olivat Suomen Kuvalehtiä. Tämän mentalisti tiesi jo ennalta. Hän oli myös valinnut sellaisen sivun jossa olisi mahdollisimman vähän tekstiä arvattavaksi, eli tässä tapauksessa mainossivun, jossa oli vain yksi sana. Sivunumero, jonka Noora oli valinnut ennalta, oli 38. Tämän takia lehtiä oli juuri kolme, ja hän muutamaan kertaan sen mainitsi ääneen. Sen lisäksi hän pyysi Juha Tapiota avustamaan ja valitsemaan minkä tahansa sivunumeron lehdestä, jonka Arto oli nostanut pöydältä. Mutta ennen valintaa Noora otti yhden lehden ja katsoi montako sivua siinä oli.
Hän sanoi Juha Tapiolle: "Valitse joku sivunumero. Näissä lehdissä on suunnilleen ... semmonen kahekskyt jotain sivua. Eli joku sivu alle kahdeksankymmenen."
Näin helposti Noora manipuloi Juha Tapion ajattelemaan numeroita kolme ja kahdeksan, minkä seurauksena tämä "valitsi" numeron 38. Tiesin itsekin minkä sivunumeron Juha tulisi valitsemaan ennen kuin tämä ehti sitä ääneen sanoa.
Seuraavien hetkien aikana Noora pyysi Artoa ajattelemaan sivulla olevia asioita ja esitti lukevansa Arton ajatuksia (tunnelman nostatusta, pakollinen osa taikatemppuja, tai muuten "magia" katoaa, jos vastauksen kertoo heti suoraan). Samalla mentalisti kirjoitti sanan paperille.
Sitten hän pyysi Artoa näyttämään sivun itselleen ja kameralle. Sivulla oli kuva, jossa seinällä oli valotaulumainos, jossa oli sana "pearl". Ja kas, Noora oli kirjoittanut sanan "pearl" paperille. Hän muisti mikä sana olisi kunkin kolmen lehden sivulla 38.

Ihan hyvä temppu, mutta seuraava oli vielä vaikuttavampi.

Toisessa tempussa, joka tehtiin koska "ihmiset voi olla vähän skeptisiä, ja niin pitääkin olla, se on ihan hyvä juttu", Noora Karma arvasi sanan, jonka Arto Nyberg keksi itse tempun aikana, ja tuo sana ilmestyi vielä päivän lehteen painettuun yleisönosastokirjoitukseen. Eli mentalisti ikään kuin tiesi Arton keksimän sanan jo edellisenä paivänä. Ja itse asiassa niinhän hän tiesikin! Koska jälleen mentalisti valitsi tuon sanan itse ja puheellaan manipuloi koehenkilön valitsemaan juuri sen saman sanan.
Noora sanoi: "Arto, ajattele jotain sanaa, älä sano sitä sanaa, mieti jotain sanaa, ajattele jotain sanaa mielessäsi, joku sana, joku sana, onks sulla joku sana mielessäsi, joku suomalainen sana mikä on suomalaisessa sanakirjassa."
Huomasin jo tämän puheen aikana että Noora syöttää Artolle huomattavan paljon "s"-kirjainta, mikä sai Arto ajattelemaan sanoja, joissa on paljon s-kirjaimia. Ja missä sanassa olisikaan enemmän ässiä kuin sisiliskossa. Joten mentalistin taitavasti johdattelemana koehenkilö "valitsi" sanan "sisilisko", ja sen jälkeen mentalisti näytti päivän sanomalehden, johon hän oli lähettänyt isänpäiväonnittelut ja kertoi Arton valitsevan sanan "sisilisko".

Tämän tempun onnistuttua Arto Nyberg oli aivan hämmentynyt ja haltioissaan Noora Karman mentalistinkyvistä, samoin kuin ohjelman katsojat. Ja olihan se hieno temppu. Vietävän helposti voi osaava ihminen toisten mieliä manipuloida. Ei voi kuin ihailla helpolta vaikuttavaa suoritusta.

Paljastin nämä temput en suinkaan sen takia, että haluaisin haukkua Noora Karmaa huijariksi, hänhän on taitava esiintyjä ja viihdetaiteilija, kaikki kunnia siitä, vaan koska ohjelman jälkeen internetin keskustelupalstat täyttyivät enemmän tai vähemmän tuohtuneista kommentoijista, jotka huusivat "huijaria", "noitaa" ja muita kuvottavia asioita, kuin keskiajalla eläisimme. Kiihkouskovaiset olivat jo kaivamassa noitarovioitaan esille. Sairasta menoa. Kyyniset ateistit taas väittivät kivenkovaan tietävänsä että teknologian avulla oli nuo temput tehty. Halpana huijauksena, niin että verhon takaa vakoillut avustaja kuiskasi sanat Nooran salaiseen korvakuulokkeeseen.
Onneksi asianlaita ei kuitenkaan ollut tuollainen halpahintainen huijaus, vaan taitavasti ihmismielen oikkuja hyväksikäyttävä illuusioesitys.
Jo ennen mitään temppuja Noora Karma kertoi, että mentalismi perustuu illuusioon.

Vähän ehkä itseänikin harmittaa oman ylivertaisen tarkkaavaisuuteni ja salamannopean päättelykykyni tuoma viisaus, jolla pystyn päättelemään taikatempun tekotavan, jo kun sitä ollaan vielä suorittamassa (hyvä esimerkki on taikatemppujen paljastus-ohjelmasarja, Magic's Biggest Secrets Finally Revealed, jonka jokaisen tempun tekotavan keksin jo ennen kuin sitä oli saatu päätökseen). Kyyninen ja epäilevä asenne kaikkeen "yliluonnolliseen" ja selittämättömään vie pois sen lapsenomaisen ilon ja hämmästyksen tunteen, jonka taikatemput joskus vuosia sitten vielä minussakin herättivät (lapsena myös harrastin vähän taikatemppujen tekemistä, tyyliin kupit ja pallot sekä yksinkertaiset korttitemput). Haluaisin kokea tuon nautinnon vielä uudestaan, mutta pelkään että ihmeisiin uskova sisäinen lapseni on jo kasvanut liian vanhaksi ja oppineeksi, eikä hämmästykselle enää riitä sijaa.

Mistä pääsemmekin post-modernin ihmisen eksistentiaaliseen ahdistukseen olemassaolon turhuudesta...

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Maailman paras peli

Tänään tulee kuluneeksi tasan vuosi (366 päivää itse asiassa, sillä on karkausvuosi) Skyrim-videopelin julkaisemisesta. Se julkaistiin eeppisenä päivämääränä 11.11.11.
Koska olen jo vuoden pelannut Skyrimia, voinen huoletta todeta että se on maailman paras peli.
En nimittäin ole kaivannut mitään muuta pelattavaa koko vuoden aikana. Pelit-lehden, Suomen parhaan ja arvostetuimman pelialan julkaisun arvosteluasteikko peleille on nollasta sataan. Mikään peli ei ole koskaan saanut nollaa eikä sataa pistettä. Nollan pisteen saaminen on täysi mahdottomuus, sillä silloin kyseessä oleva peli ei voisi olla olemassa. Kaikkein surkeimmatkin peliviritelmät, jota ovat täysin pelikelvottomia saavat vähintään 30-40 pistettä Pelitissä. Perushyvät pelit saavat 70-80 pistettä. Todella hyvät pelit 80-90 pistettä tai enemmän. Mutta mikään peli ei ole koskaan saanut täyttä sataa pistettä. Jos olisin itse Pelit-lehden peliarvostelija, antaisin Skyrimille sata pistettä. Mikääs muu peli ei sitä ansaitsisi, mutta Skyrimille voisin täydet pinnat antaa. Sataa psitettä ei ole koskaan annettu, sillä toimittajat katsovat sen tarkoittavan täydellistä peliä, eikä heidän mielestään täydellisyyttä voi koskaan saavuttaa. Jos peli olisi täydellinen, se tekisi ilmestyessään kaikki muut pelit turhiksi, koska pelaaja ei välttämättä haluaisi enää mitään muita pelejä koskaan pelata.
Skyrim on käytännössä saavuttanut tuon meriitin. En ole vuoteen pelannut mitään muuta peliä. En uskonut itsekään että niin voisi käydä, mutta niin on tapahtunut, eikä Skyrim kyllästytä vieläkään pätkääkään. Olen käyttänyt Skyrimin pelaamiseen 140 tuntia (monet ovat pelanneet sitä vielä paljon enemmän), enkä ole hankkinut siihen vielä ainuttakaan lisäosaa, jotka tuovat rutkasti lisää pelisisältöä. Olen pelannut Skyrimin päätehtävän läpi, ynnä monia sivupäätehtäviä. Pikkutehtäviä olen suorittanut sadoittain.
Peli ei vain osaa kyllästyttää, aina löytyy uutta tekemistä. Olen pelannut ainoastaan yhdellä hahmolla, joten olen kokeillut vasta yhtä pelattavaa rotua pelin kymmenestä vaihtoehdosta. Olen pelannut ainoastaan soturina, vaikka voisin kokeilla myös maagina tai hiipparina pelaamista. Olen pelannut vain mieshahmolla, mutta naisellakin voisi pelaamista kokeilla.

Skyrim on täydellinen peli. Se on niin laaja että sisältö ei lopu miltei koskaan. Peli myös generoi erilaisia minitehtäviä loputtomasti, jos kaiken muun on jo suorittanut. Paras ominaisuus Skyrimissa on kuitenkin sen maailman uskomaton eläväisyys, pienenpientenkin yksityiskohtien runsaus, mikä saa pelaajan todella elämään tuossa fantastisessa maailmassa. Immersio on erittäin vakuuttava. Skyrimissa on toki omat puutteensä, mutta ne ovat vähäpätöisiä verrattuna muiden pelien puutteisiin. Peli on The Elder Scrolls sarjan kruununjalokivi, joka jatkaa Morrowindin ja Oblivionin kunniakasta perintöä, pistäen aina vain paremmaksi.
Bethesda Softworks ei tee uutta Elder Scrolls peliä ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen. Sarjan pelit ilmestyivät seuraavina vuosina: Arena 1994, Daggerfall 1996, Morrowind 2002, Oblivion 2006, Skyrim 2011. Näiden lisäksi Bethesda tekee Fallout-pelejä, kolmososasta lähtien, joka ilmestyi 2008. Seuraavaksi ilmestynee Fallout 4, johon menee vielä pari vuotta ja ehkä siitä parin vuoden päästä The Elder Scrolls VI. Lisäksi The Elder Scrolls Online on tulossa 2013, mutta siitä vastaa eri pelistudio, ikävä kyllä. Joten Skyrim tulee pysymään maailman parhaan pelinä ainakin 2015-2016 asti, kunnes sarjan seuraava mestariteos julkaistaan.
Nyt voisinkin taas uppoutua Skyrimin maailmaan... FUS RO DAH!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Pelit eivät ole kehittäviä

Provokatiivinen otsikko kaikille pelien ystäville. Itsekin kuulun pelaajiin, joku voisi joskus sanoa että jopa liikaa pelaaviin. Kyse on siis videopeleistä, noista elektronisista ajantuhlareista.
En koe kuitenkaan olevani riippuvainen pelaamisesta, koska voin lopettaa koska vain haluan, en vain halua... ähää, menitte lankaan! En ole pelannut nyt pariin viikkoon, joka nyt ei ole aika eikä mikään olla pelaamatta tai tekemättä mitään muutakaan, toissakesänä taas en pelannut lainkaan moneen kuukauteen, mikä sai itsenikin jos ei huolestumaan, niin hieman allapäin mielelle, sillä mietin, olinko tullut liian vanhaksi videopeleille. Mutta ei se nyt varmaan niinkään ole, ei vain tehnyt mieli pelata kesäkuumalla, kun oli muutakin tärkeämpää vuodenaikasidonnaista tekemistä. Mitähän se mahtoi olla, mietin, kun en ehtinyt käydä kertaakaan uimassakaan...? Tai sitten ei ollut tullut mitään hyviä pelejä aikoihin, ja kaikki vanhat hyvät oli pelattu jo läpi liian monta kertaa.

Joka tapauksessa, sitten itse aiheeseen. Monesti on ennen sanottu että pelit ovat ajanhukkaa, ja aikaahan ne tunnetusti vievät enemmän tai vähemmän tuhottomasti. Nukkumattomia öitä, itselläni ei ole, mutta monella muulla nörtillä on. Huonoa oppimismenestystä, en kuulu myöskään näihin joiden elämää pelaaminen todella haittaisi. Ihmissuhteiden puutetta, no siihen on muitakin syitä... oikeastaan pelaaminen on vain ratkaisu aikatyhjiöön joka syntyy ihmissuhteiden puutteesta.

Pelaamisen on sanottu olevan turhaa, ja jopa lapsille ja nuorille haitallista puuhaa. Kuten kaikkea uutta, myös pelaamista on vanhemmisto ensin jyrkästi ja nykyään hieman lieventyneellä otteella vastustanut. Uuden ja tuntemattoman, itselle oudon ajanvietteen parissa tuntitolkulla lumoutuneena viihtyvä lapsi voi olla vanhemmalle järkyttävää seurattavaa.

Nyttemmin kuitenkin, viimeksi tänään luin lehdestä, ovat nuorisotyöntekijät ja muut aktiivit alkaneet ajaa pelien asiaa, ainakin puhdistaa niihin kohdistuvia harhaluuloja ja tukea niiden asemaa yhtenä nuorten harrastuksena muiden joukossa. Esimerkkeinä muista mainittiin jääkiekko ja jalkapallo.
Pelejähän nekin ovat, mutta hieman toista kaliiperia ehkäpä.

Lehdessä sanoivat että yrittävät saada ihmiset ymmärtämään että pelaaminen ei ole ajanviettoa, vaan harrastus joillekin, nykyään jo aika useille lapsille ja nuorille. Mutta mitä, eikö harrastus nimenomaan ole ajanviettoa? Voi kuuluuko oikean harrastuksen olla jotenkin kehittävää? Eikö pelkkä ajanviete voi olla harrastus? Kummallista puhetta nuorisotyöntekijöiltä.
Sitten koittivat vakuuttaa että pelaaminenkin voi olla, tai siis on, kehittävää puuhaa.

No ei se kyllä ole.

Myönnetään, pienissä määrin pelaaminen voi olla joillekin kehittävää, mutta yleensä hyvin marginaalisilla alueilla. Kehitys on kovin kapea-alaista ja suppeaa, suuriltaosin hyödytöntä.

Hyödyllisintä on ehkä englanninkielen oppiminen, sillä lähes kaikki pelit ovat englanninkielisiä. Mutta oppiihan sitä englantia nykyään muutenkin joka lapsi, kun TV ja elokuvat eivät ole dubattuja, englantia kuulee jakuvasti koko ajan joka puolella, ja sitten on vielä se internet. Oman englanninkielen taitoni kehityksessä pelit eivät ihan mahdottoman suurta osaa näytelleet, vaikka varmaan niistäkin hyötyä oli. Pelien sanasto on usein aika marginaalista, jollei sitten pelaa sitä parasta genreä, roolipelejä. Muutoin onhan se ihan kiva kun lapsi oppii ensimmäisenä vieraasta kielestä sanoja kuten "enemy", "fire", "kill", "headshot" yms... Ja jos joku sanoo että parempaa sanastoa oppii puhumalla muiden ihmispelaajien kanssa netin moninpeleissä, niin eipä kyllä opi, huonompaa ainoastaan, vai mitä vastaa N00bz_killah98? PWND U N00B LOLZ!!!!1!
Tuohan ei englantia ole enää laisinkaan.

Pelien kehutaan kehittävän sosiaalisia taitoja. Kuten mitä, muiden pelaajien listimistä? Moninpeleissä muiden haukkumista? Aloittelijoiden kiusaamista? Sovinistista ja rasistista läpänheittoa kaveriporukassa? Ala-arvoista kielenkäyttöä? No, näitä kyllä yhdessä pelaaminen kehittää. Pelaaminen suuressa porukassa netissä opettaa vääränlaisia kanssakäymistaitoja, joissa heikompiosaisia sorretaan surutta, muita kiusataan jatkuvasti ja teoille vain naureskellaan. Nimimerkin takaa nimettömänä ja kasvottomana voi tehdä mitä tahansa, eikä jää edes kiinni. Sitä se opettaa, huonoa käytöstä.

Pelit opettavat kuulemma myös hienomotoriikkaa. No niinhän ne varmaankin tekevät, mutta terveen ihmisen hienomotoriikka kehittyy siinä nelivuotiaana ja pelien tehtäväksi jää lähinnä pääosumien tähtäyksen hiominen äärimmilleen. Jos vesastaan haluaa mestaritarkk'ampujan, siis virtuaalimaailmassa, oikeat aseethan ovat ihan eri juttu, niin siitä vaan Battlefieldia pelaamaan. Pelien hienomotoriikkakoulutus on yhtä tyhjän kanssa, siellä ei oikeassa maailmassa tee yhtään mitään. Vai kirjoitatko työnhakuilmoitukseen ja CV:hen että olet hionut taitosi äärimmilleen Team Fortress 2:ssa ja nyt osut viholisia päähän joka kerta? Kovin rajatut työmahdollisuuden tuo tuntuu avaavan.

Fyysisiä taitoja pelit eivät kehitä ollenkaan. Oikean käden etusormilihas voi PC-pelaajilla hieman vahvistua ankaran Diablo-klikkailun seurauksena, mutta useimmiten vain sormenpäistä kuluu nahka pois ja ranteeseen tulee jännetupin tulehdus. Konsolipelaajilla peukalohin tulee rakkoja padin tattien hakkaamisesta. Sitten on se Wii-heilutuskapulalaite, jota pelikonsolina kai myydään. Sitä yritetään aina lehdissä mainostaa terveellisenä tapana pelata. Suomen puolustusvoimillekin sitä on hankittu useita kappaleita, jotta alokkaat voivat vapaa-ajallaan pelata jotakin "terveellistä".
Noh, ongelmahan on siinä, että kukaan vakavastiotettaja "oikea" pelaaja ei pelaa Wiin lapsellisia yltiökasuaaleja urheiluleikkipelejä. Wii Sports tosin on maailman myydyin videopeli, lasketaan kymmenissä miljoonissa, mutta se johtuu siitä että tuo tekele ympättiin mukaan Wii-konsolin myyntipakettiin, niin että kaikki sen ostaneet saivat sen mukanaan, halusivat eli eivät. Wii Sportsia ja muita vastaavia "pelejä" eivät pelaa ketkään muut kuin ne ihmiset jotka eivät yleensä kuluta aikaansa pelaten. Ei-pelaajien kasuaaliviihteeksi niistä ehkä on, ja jotkin kunto-ohjelmien jutut saattavat ollakin ihan oikeita lihaksia kehittäviä, punnerrukset ja muut, mutta niiden tekijät tekisivät niitä muutenkin, nyt se on heille vain ehkä vähän hauskempaa. Tosipelaajat, hikiset nörtit kammioissaan linnoittautuneina itserakennetun PC-tornin viereen tai läskiplösöt sipsit rinnuksilla ja padi kädessä sohvanpohjalla eivät tuollaisiin liikuntalaitteisiin koske pitkällä tikullakaan. Niissähän joutuu tekemään jotain, muutakin kuin liikuttamaan sormia.
Enkä heitä siitä syytä, omastakin mielestäni Wii-kapulalla huitominen on pelleilyä, urheiluliikkeiden tekeminen ei kuulu pelaamiseen, kaikki Wiin pelit ovat lapsellisia kasuaalipelejä joita en viitsi pelata, ja pelaamisen kuuluu tapahtua mahdollisimman vähin fyysisin ponnistuksin.
Oikea pelaaminen ei kehitä mitään muuta kuin istumalihaksia, ja nekin kipeytyvät kun tarpeeksi kauan paikallaan möllöttää. Pitkään pelaaminen, jota kaikki pelaajat tekevät, aiheuttaa selkä- ja niskakipuja, jumiutuneita niveliä, päänsärkyä, lihaskipuja, yleistä kankeutta, silmäsärkyä, väliaikaista näön heikentymistä, pinnallista silmäverenvuotoa, jännetupintulehduksia ja mitä vielä. Älkää siis väittäkö että pelaaminen olisi mitenkään fyysisesti hyväksi.

Oikeastaan on ihan turha yrittää uskotella yleisölle että pelaaminen olisi jotenkin kehittävää puuhaa, ajanvietettä se on, toisille harrastus, toisille pakkomielle, hyvin harvoille ammatti. Kaikki siitä tykkäävät enemmän tai vähemmän ja pelaamisen suosio kasvaa koko ajan. Pelaamisen ei tarvitse olla kehittävää, annetaan sen olla "vain" ajanvietettä. Sellaisenaan se voi tarjota virkistäviä pakohetkiä arjen rutiineista, mielenkiintoisia tarinoita, joihin voi itse eläytyä mukaan, tai sitten asefetisististä voimafantasiaa esipuberteettisille pojille, jotka pelaavat vähäpukeisia naishahmoja kamera kolmannessa persoonassa. Mutta joka tapauksessa: pelaaminen on ajanvietettä, ajanvietteen ei tarvitse olla kehittävää, riittää että se on hauskaa!

maanantai 15. lokakuuta 2012

Vihaan piratismia

Piratismi. Vanhoina hyvinä aikoina se tarkoitti vielä merirosvousta, enemmän tai vähemmän kunniakasta raskasta merityötä.  Nykymerirosvouskin on kyllä laimea versio entisaikojen menosta.
Piratismi tarkoittaa kuitenkiin nykyään hikisten nörttien yksin kellareissaan suorittamaa röyhkeää, hävytöntä ja itsekästä rosvousta, joka halventaa taiteentekijöiden ihmisarvoa, ja nauraa räkäisesti päälle.

Nykypäivän piraatti valehtelee kannattavansa ihmisoikeuksia, samalla polkiessaan niitä. Hän mukamas kunnioittaa taiteen tekijöitä, vaikka todellisuudessa hän vähät välittää kenestäkään muusta kuin omasta itsestään, minulle kaikki heti nyt, ja ilmaiseksi!
Piraatti ei halua maksaa mistään, mitä hän kuluttaa. Piraatti lataa musiikin, elokuvat, tv-sarjat ja pelit netistä, PirateBaysta, eikä maksa niistä mitään. Toiminta on laitonta ja moraalisesti erittäin väärin. Nuo itsekkäät, omahyväiset, kaksinaamaiset varkaat ovat liian laiskoja tehdäkseen töitä ja liian moraalittomia maksaakseen kulutushyödykkeistään, joista he saavat suurta nautintoa.
Jos vähänkin älliä päässä olisi, voisi kenties mieleen edes joskus pilkahtaa sellainenkin ajatus, että voisipa jopa maksaa, jos kohdalle sattuu itseä erityisesti miellyttävä elokuva, levy tai peli. Mutta ei, kaiken kun saa helposti ladattua netistä ilmaiseksi ja kiinnijäämisen riski on pieni, samoin rangaistukset mitättömät, ei piraatti vaivaudu ajattelemaan taiteen tekijöitä laisinkaan.
Jos kukaan noista viheliäisistä, hikisistä nörttirosvoista olisi edes kerran elämässään tuottanut itse jotain katsomisen tai kuuntelemisen arvoista, voisi hän ehkä käsittää miltä tuntuu, jos on pannut paljon aikaa, vaivaa ja rahaa johonkin projektiin, ja sitten kun rehellisesti yrittää sillä leipänsä tienata, jääkin puille paljaille ja joutuu konkurssiin, koska ryökälepiraatit ovat ryöstäneet työn hedelmät netistä.

Koska nuo kyvyttömät työtävieroksuvat lurjukset eivät kykene mitään taitoa vaativaa sisältöä itse tuottamaan, he eivät ymmärrä että joku haluaa ihan oikeasti korvauksen tekemästään työstä. Elokuvien, musiikin ja pelien tekijöille noiden tuotteiden valmistaminen on ammatti, josta toivoo heidän saavan leipänsä.

Piraatit käyttävät usein moraalisina puolusteinaan absurdeja väittämiä, joista ohessa esimerkkejä:

"Olen kuitenkin eri mieltä tämän ilmiön vaikutuksista, ainakin musiikin lataamisen osalta. Vaikka artistit menettävätkin internetissä tapahtuvan musiikin lataamisen johdosta paljon levytuloja, voi kuluttaja tätä kautta tutustua helposti ja nopeasti uusiin artisteihin, ja mahdollisesti jopa tämän jälkeen lähteä kauppaan ostamaan aitoa levyä. Se tunne, kun ostaa aidon levyn ja pitelee sen hienoja kansia kädessään, on kuitenkin aivan toista luokkaa kuin netistä ladatun kappaleen kuuntelu."
 - Piratismin puolesta

Tottakai oikean levyn pitely käsissä on paljon hienompi kokemus kuin piratoitu nettilataus, mutta suurin osa piraateista ei tule koskaan ostamaan lataamiaan levyjä kaupasta, eikä maksamaan niistä yhtään mitään. Perusteeksi ei kelpaa että "lataan kaiken ja kuuntelen koneella, ja hyvät levyt ostan myös itse", sillä vaikket levystä pitaisikään, jos hankit sen kuunneltavaksesi, on artisti ansainnut siitä korvauksen. Aivan sama vaikket pitäisi siitä ja heittäisit koko levyn roskiin kuuntelun jälkeen.

"Fakta on, että yhtyeet saavat suurimman osan tuloistaan keikoiltaan. Tähänkin nettipiratismi auttaa, sillä jos ei olisi kyseistä yhtyettä koskaan kuullut, ei varmasti läheskään yhtä helposti lähtisi heidän keikkaansa katsomaan. Näin yhtye saa tuloja, vaikkei kyseinen henkilö heidän levyjään olisikaan ostanut."
 - Piratismin puolesta

Yhtyeet saisivat levymyynnistä huomattavasti enemmän tuloja, jolleivat piraatit varastaisi heidän levyjään netistä! Ei tarvitse varastaa yhtyeen koko tuotantoa tietääkseen haluaako mennä sen keikalle. Yhtyeillä on usein Youtubessa katsottavana musiikkivideoita heidän omilla laillisilla profiileillaan, joten niistä voi tarkastella uusia yhtyeitä laillisesti. Onko myös unohtunut sellainen paikka kuin kirjasto, josta saa laillisesti ilmaiseksi musiikkia kuunneltavakseen.
Myöskin jos tykkää jo jostain yhtyeestä, ja käy keikoilla, ei ole mitään syytä enää warettaa heidän musiikkiaan sillä perusteella että tutkii yhtyeen tuotantoa, josko vaikka pitäisi siitä.

"Piratismi ei ole varastamista. Se on kulttuuriteosten kopioimista ja kopioiden jakamista kansalaisten kesken. Jonkun esineen tai asian varastaminen tarkoittaa sitä, että kyseisen esineen haltija menettää esineen varkaalle, josta tulee sen uusi haltija. Kopioinnissa alkuperäiskappale säilyy koskemattomana haltijallaan; kopioija vain valmistaa siitä itselleen kopion. Päinvastoin kuin varkaudessa, jossa esine tyypillisesti anastetaan haltijaltaan salaa, piraattikopioinnissa teoksia toisilleen jakavat kansalaiset paitsi sallivat niiden kopioinnin, ovat siitä myös tietoisia ja usein jopa mielissään."
 -Piratismi pähkinänkuoressa

Niin väärin kuin vain voi olla. Piratismi on ehdottomasti varastamista. Aineettoman kopion varastaminen on yhtä lailla varastamista kuin esineen varastaminen, sillä tekijä on nähnyt vaivaa alkuperäisen tuotteen tekemiseen, hän omistaa kaikki kopiot teoksesta, niin materiaaliset kuin immateriaalisetkin, ja hänelle kuuluu korvaus kaikista ihmisten hankkimista kopioista. Piratismia ei voida perustella sillä että aineettomista kopioista ei tarvitsisi maksaa, koska silloinhan kuka tahansa saisi varastaa mitä tahansa ja miten paljon tahansa, eikä koko elämässään tarvitsisi uhrata lanttiakaan rahaa artistien tukemiseen, joiden tuotannosta päivittäin nauttii. Sairasta, jos tuollaista pitää moraalinaan. Digitaalisen kopion tuottaminen ei vaadi juuri mitään, mutta alkuperäisen tuotteen tekeminen kyllä. Ei voi mitenkään olla luvalista kopioida digitaalisia kopioita ilmaiseksi, kuka sitten ostaisi maksullisen version? Taiteilija jäisi rahatta. Kuka määrittäisi montako kopiota pitää ostaa ennen kuin saa alkaa ladata niitä ilmaiseksi? Kuka saa maksaa, ja kuka varastaa? Ei todellakaan toimi!
Immateriaalisista palveluista ja elämyksistä kuuluu korvaus niiden tekijöille. 
Jos haluat katsoa elokuvan, mene teatteriin, osta DVD (kenties alennusmyynnistä), vuokraa se, lainaa kirjastosta tai katso televisiosta. Nykyään saa myös pilvipalveluista ja streamauksella katsottua elokuvia pilkkahinnalla, suoraan omaan telkkariin. Ei ole kallista, jopa ilmaista, ja elokuvantekijät saavat ansaitsemansa korvaukset.
Jos haluat kuunnella musiikkia, osta levy kaupasta, osta levy nettikaupasta, osta yksittäiseiä kappaleita nettikaupasta, lainaa levy kirjastosta tai katso ja kuuntele kappaleita ja musiikkivideoita Youtubesta tekijöiden omilta kanavilta. Spotifysta saa nykyään kuunneltua lukemattomat määrät musiikkia maksutta. Ei ole kallista, jopa ilmaista, ja musiikintekijät saavat ansaitsemansa korvaukset.

Joskus kritisoidaan sitä että onnistunut artisti saa poskettomasti tuloja. Tottakai hän onnistuneena artistina ansaitseekin saada poskettomia tuloja! Unohtakaa kateutenne te toivottomat piraatit, jos itse olet lahjaton nolla, ei se oikeuta varastamaan hyvin menestyneeltäkään artistilta yhtään mitään.

Piraatit käyttävät usein sananvapautta perustelunaan, mutta he käyttävät sitä väärin. Sananvapaus tarkoittaa sitä että on vapaus sanoa oma mielipiteensä ilman sensuuria, mutta se ei todellakaan tarkoita että saisi varastaa ja jakaa kopioita jonkun toisen tekemästä tuotteesta. Jos haluat antaa koko elämäntyösi ilmaiseksi jakoon nettiin, siitä vaan, kukaan ei esta. Tulet kyllä katumaan runsaasti. Mutta toisten ihmisten tuotoksien jakaminen ja lataaminen netistä on niin väärin kuin voi olla, se on rikollista ja tulee aina olemaan.

Ei ole olemassa mitään syytä varastaa mitään internetistä (tai mistään muualtakaan). Piraattien perustelut ovat kertakaikkiaan kestämättömiä.

Hauska loppukaneetti: kaksi (todella säälittävän näköistä nörttiä) piraattipuolueesta kirjoitti kirjan piratismin puolesta tekijänoikeuksia vastaan, ja sitten kun joku laittoi sen ilmaiseksi jakoon nettiin, tyypit ottivat herneen nenään, ja yrittivät estää sen jakamisen. Hah! Mitä kaksinaismoralistisia ahneita sikoja!

Kaikki piraatit tulisi hirttää vanhaan kunnon merirosvotyyliin ja laittaa ruumiit riippumaan rautakehikoista toreille, kunnes mädäntyvät.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Vihaan Steamia

Steam on nettipalvelu, jonka avulla voi pelata tietokonepelejä. Siis täysin turha kapistus, sillä tietokonepelejä on aina voinut pelata ilman nettipalveluitakin. Ja paremmin.
Vihaan Steamia, koska minut on pakotettu käyttämään sitä, mistä en pidä ollenkaan. Steamista ei ole mitään hyötyä minulle, ainoastaan haittaa.

Olen pakotettu käyttämään Steamia, koska muuten en voisi pelata maailman parasta peliä Skyrimia ollenkaan. En voi olla pelaamatta Skyrimia, vaikka kaikia muita nykypelejä voisinkin olla pelaamatta.

Skyrim vaatii Steamin toimiakseen. Jouduin siis lataamaan netistä ja asentamaan tuon ohjelman. Vihaan minkään lataamista netistä. Se vie aikaa, ja on turhaa.
Steam on pakko olla kytköksissä nettiin, kun pelejä asentaa sinne. En halua olla riippuvainen netistä, koska normaali tilanne on että netti petti. Netti ei koskaan toimi tarpeeksi nopeasti ja luotettavasti silloin kun sitä eniten tarvitsee. Vihaan internetiä. Olen kuitenkin pakotettu sitäkin käyttämään päivittäin.
Pelien ei kuitenkaan pitäisi olla kytköksissä nettiin missään vaiheessa. Ennen näin olikin, silloin kuin sysisurkea proto-internet ei toiminut vielä ollenkaan. Siis "vanhoina hyvinä aikoina".
Steam on pakko olla päällä kun pelejä pelaa, ja mieluiten online-tilassa. Yksinpelejä voi pelata myös Steamin ollessa offline-tilassa, jolloin siitä ei ole mitään hyötyä. Herää kysymys mitä varten Steam on olemassa yksinpelejä varten? Online-tilassa eli netissä ollessaan Steam kerää tilastoja peleistä ynnäa kaikenlaista muuta täysin turhaa. Onhan se ihan kiva tetää miten kauan on elämäänsä tuhlannut jonkin pelin parissa, mutta yleensä sen näkee pelin omista tilastoistakin. Sitä paitsi peliajan tilastoiminen aiheuttaa vain addiktiota, kun haluaa saada tietyn tuntimäärän täyteen, ja kun pelaa enemmän, tulee aina uusia haamurajoja vastaan.
Pelejä pelatessa Steam kerää myös saavutuksia, jotka eivät ole pelin sisäisiä, vaan Steamissa olevia, eli turhia. Niillä ei ole mitään merkitystä itse peliin. Voi ainoastaan vertailla kuinka monta prosenttia maailman muista Steamissa pelejään pelaavista nörteistä on saanut samat saavutuksen kuin itse pelaaja. Tämä vain pahentaa peliriippuvuutta.


Vihaan Steamia, koska:

1.
En halua ostaa pelejäni netistä, en mitään, enkä koskaan ikinä milloinkaan. En halua myöskään ladata niitä ilmaiseksi tai laittomasti netistä. Haluan kaikki pelini DVD-rom levyillä, hienoissa koteloissa, kaikkien latauskelvottomien fyysisten objektien kanssa, joita on mukava ihailla pelikokoelmassani. Haluan asetella pelien koteloita somaan järjestykseen hyllyssäni ja esitellä kokoelmaa vieraille. Tätä ei voi tehdä ladattujen pelien kanssa, eikä kukaan edes erota ostettuja ja piratoituja pelejä, jos ne on ladattu. Vihaan piratismia.

2.
En halua pelata muiden ihmisten kanssa. Minulle muiden ihmisten kanssa pelaaminen tarkoittaa että ollaan kaikkien pelaajien kanssa samassa huoneessa, jossa on jotain järkeä. Se toimii niin Afrikan tähden, Dungeons & Dragonsin kuin videopelienkin kanssa. Lapsena pelasin kahden pikkuveljeni kanssa vuorotellen tietokonepelejä, jolloin muut istuivat vierellä katselemassa. Se oli hauskaa. Netissä pelaaminen ei ole hauskaa. En halua vastata kirjallisesti kavereiden kommentteihin Steamissa, varsinkaan kesken pelin. En halua pelata moninpelejä, koska niissä voi hävitä muille ihmisille ja ylipäänsä joutuu sietämään muita ihmisiä pelaajina, mikä käy hermoille. Yksikin pelin loren ulkopuolinen kommentti pilaa koko immersion ja pelikerta on pilalla. Pelit kuuluu pelata yksin, PC-tietokoneella, pimeän huoneen nurkassa ovi lukossa, ilman nettiyhteyttä.

3.
Haluan lainata pelejä. En halua myydä pelejä, mikä on peliyhtiöille yhtä paha asia kuin pelien piratointi, koska silloin uusi pelaaja ei maksa pelistä mitään. Sitä vartenhan koko Steamkin on kehitetty. Steam pelejä ei voi lainata, mikä on idioottimaista. Nyt joudun ostamaan Skyrimin ja veljeni joutuvat ostamaan Skyrimin kaikki erikseen. 180 euroa! Sairasta rahastusta. Vaikka haluankin tukea Bethesda Softworksia, eli Skyrimin tekijätiimiä, ei ole kiva että kaikki perheenjäsenet joutuvat ostamaan saman pelin jokainen erikseen, vaikka pelaavat samassa talossa. Ennen pystyi pelejä vaihtelemaan mielin määrin. Nyt Steam peliä voi pelata vain sillä Steam-tilillä, johon se on ensimmäisenä asennettu. Jotta voisin pelata Civilization V:ttä, joudun pelaamaan pikkuveljeni tilillä, jolloin saavutuksetkin tulevat hänelle, eikä enää tiedä kuinka kauan kumpikin on peliä erikseen pelannut. Hän taas joutuu pelaamaan Trine 2:ta minun tililläni. Turhaa ostaa samoja pelejä montaa kertaa.

4.
Steam päivittää pelejä automaattisesti. Vihaan sitä. Jos haluan päivittää pelini, teen sen kyllä itse. Jos haluan pelata pelin alkuperäistä vanillaversiota ja kukaties nauttia pelin glitcheistä ja porsaanrei'istä, haluan todellakin tehdä niin ilman että kukaan estää minua tekemästä niin.

5.
Steam on täynnä mainoksia. Kukaan ei pidä mainoksista. En halua minkäänlaisia mainoksia elämääni, niitä tulee joka tuutista jo valmiiksi aivan liikaa. Jos uusi peli ilmestyy, jonka kenties haluaisin ostaa, saan siitä tiedon veljiltäni, kavereiltani, Pelit-lehdestä tai muualta internetistä, Steamin ei tarvitse sitä minulle mainostaa. Steamin mainokset eivät tule vaikuttamaan ostopäätöksiini nyt eikä tulevaisuudessa millään tavoin. En koskaan tee heräteostoksia. Jos jokin peli on halpa, mutta se ei kiinnosta minua, en osta sitä koska se on halpa. Jos jokin peli on kallis ja se kiinnostaa minua, ostan sen koska se kiinnostaa minua, aivan sama minkä hintainen se on.


Steamin puolesta on esitetty väitteitä, kuten:


Pelien lataaminen on nopeampaa kuin kaupasta ostaminen. Eikä ole. Juoksen pelikauppaan ja takaisin ennen kuin olen ladannut pelin Steamista. Sitä paitsi joka kerta peliä pelatessa pitää ensin käynnistää Steam (latautuminen täydellä nettiyhteydellä kestää 25 sekuntia) ja sitten itse peli. Peli pitää myös ladata jostain syystä, mikä kestää taas lisää aikaa.
Pelien lataaminen on turvallisempaa kuin levyiltä pelaaminen. Eikä ole. Argumenttina ladattujen pelien puolesta on käytetty sellaista että pelien levyt voivat mennä rikki. Minä en ole ikinä rikkonut yhtä ainutta peli-, musiikki- tai elokuvalevyä elämässäni, enkä tule koskaan rikkomaankaan. Täytyy olla hutiloiva tunari, jolla on kaksi vasenta isovarvasta keskellä känsäistä kämmentä, jos rikkoo pelien levyjä. Sitä varten niissä on kotelot, etteivät ne mene rikki. Pelaamisen jälkeen peli laitetaan takaisin koteloon. Sitten taas tiedostot voivat kadota jäljettömiin helpostikin. En ole eläissäni kadottanut mitään fyysistä objektia niin ettei sitä olisi enää koskaan löytynyt, mutta korvaamattomia digitaalisia tiedostoja on hävinnyt peruuttamattomasti vähintään useiden gigatavujen verran.
Pelien pelaaminen pilvestä on kätevämpää kuin levyltä. Eikä ole. Levyltä pelaaminen on kätevämpää, sillä kaikissa paikoissa ei netti toimi ollenkaan, tai kunnolla. Peli voi pätkiä, mikäli sitä pystyy ylipäänsä pelaamaan. Meidän mökillämme ei ole internet yhteyttä, eikä sitä sinne koskaan tule, joten siellä ei voi plata Steam-pelejä. Mutta normaaleja pelejä pystyy. Omistan kannettavan tietokoneen, jota on tarkoituskin kuljetella paikasta toiseen, ja läheskään kaikkialla ei ole mahdollista pelata pelejä netissä.
Pelien ostaminen netistä on halvempaa kuin kaupasta. Eikä ole. Teitä huijataan! Et voi myydä peliä eteenpäin koskaan. Et voi lainata kavereilta pelejä. Jokainen pelaaja joutuu ostamaan jokaisen pelin erikseen. Sitä paitsi kaupoissakin on alennusmyyntejä, kolme kahden hinnalla-tarjouksia ja käytettyjä pelejä pilkkahintaan. Levyllä myytäviä käytettyjä Steam-pelejä ei voi pelata, koska ne on aktivoitu vain yhdelle Steam-tilille. Jos pelaaja haluaa eroon kaupasta ostamastaan Steam-pelistä, kukaan muu ei voi pelata sitä, jolloin peli muuttuu saman tien arvottomaksi jätteeksi. Jos pelaaja haluaa eroon Steamistä lataamastaan pelistä, tiedoston voi hävittää ja hän jää "ainoastaan" nollille.
Pelejä voi pelata yhteisössä. Ei kiinnosta. En halua muita pelaajia pilaamaan pelejäni, enkä pelaa moninpelejä ollenkaan. Eikä yhteisöistä mitään hyötyä ole muutenkaan. Anoastaan turhaa harmia.

___________________________

Lienen oleva pakotettu ostamaan ja lataamaan Skyrimin lisäosan Dawnguardin lähitulevaisuudessa netistä, sillä sitä ei myydä ollenkaan levyllä. Olen yrittänyt etsiä joka paikasta, eikä siitä vain ole tehty levyversiota. Tämä on hälyttävä kehitys, joka johtaa synkässä tulevaisuudessa lopulta siihen että pelejä ei julkaista levyillä enää ollenkaan. Tätä kehitystä en missää nimessä haluaisi tukea, mutta olen jo viivytellyt Dawnguardin ostamista useamman kuukauden. Jos ei äkkiä ilmaannu rahaa, jolla voisin matkustaa Amerikkaan Bethesdan päämajaan ja pyytää heitä valmistamaan yhden kappaleen Dawnguardia levylle tallennettuna, joutunen alentumaan ostamaan sen Steamista.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Poliittisesti korrekti

Poliittisesti korrekti kielenkäyttö yrittää olla mahdollisimman neutraalia, eli olla loukkaamatta ketään. Samalla kielestä häviää kaikenlainen vivahteikkuus ja siihen vuosisatojen tai tuhansien aikana keräytynyt verbaalinen rikkaus. Poliittisesti korrekti kieli muuttuu jäykäksi kapulakieleksi, jonka ymmärtäminen hankaloituu ja itse puhumiseen ja kirjoittamiseen joutuu kiinnittämään turhan paljon huomiota, mikä vie aikaa pois puheen tai tekstin merkityksen suunnittelulta. Poliittisesti korrekti kielenkäyttö köyhdyttää kieltä.
Monet hyvät ja kuvaavat sanat, jotka ovat olleet jo pitkään käytössä, on nykyään luokiteltu epäkorrekteiksi, ja niitä on yritetty korvata poikkeuksetta hankalilla ja epäkäytännöllisillä uudissanoilla.
Seuraavassa lista poliittisesti korrekteista ilmauksista, ja termeistä, joita ennen käytettiin, jotka olivat oikeasti näitä asioita kuvaavia ja joiden käytöstä ei tulisi missään nimessä luopua. Asioista tulee voida puhua niiden oikeilla nimillä, tai muuten keskustelu tärkeistä asioista kuivuu kasaan kun riidellään pelkästään termistöstä.

Afrikkalaisperäinen = musta/negridi. Se "n-sana" lienee jo liian loukkaava käytettäväksi, tosin mustat sitä itsestään käyttävät ja sehän vain tarkoittaa mustaa (latinan niger = musta). Afrikassa on myös valtiot nimeltä Niger ja Nigeria. Negridi on tummaihoisen rodun nimi.
Alkuperäinen amerikkalainen = intiaani. Intiaani-nimitys tulee Kolumbukselta, joka luuli saapuneensa Intiaan.
Romani = mustalainen. Romani-termi tarkoittaa latinaksi roomalaisia, joita mustalaiset eivät ole. Roma taas tarkoittaa mustalaisten kielellä "mustaa", joten romani-sanakin tarkoittaa mustalaista. Romani-sana tuo myös mieleen Romania-valtion, josta mustalaiset eivät ole kotoisin, he ovat lähteneet alunperin Intiasta.
Horisontaalisesti haasteellinen = lihava/läski
Poistua keskuudestamme/nukkua pois/heittää veivi/heittää lusikka nurkkaan/siirtyä autuaammille metsästysmaille = kuolla
Seniorikansalainen = vanhus
Uhmaikäinen = kakara
Maanis-depressiivinen skitsofreenikko = mielipuoli
Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöinen = hulivili
Oppimishäiriöinen = hidas
Heikkolahjainen = tyhmä
Älyllisesti jälkeenjäänyt = typerys
Vajaamielinen = vajaa
Lievästi kehitysvammainen = debiili
Vaikeasti kehitysvammainen = imbesilli
Syvästi kehitysvammainen = idiootti
Tuulipukukansa = juntit
Perussuomalaiset = rasistijuntit
Posttraumaattinen stressireaktio = onnettomuuskammo
Kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä = jakomielitautinen
Uskovainen = hihhuli
Syrjäytymisvaarassa oleva = saamaton
Maailmanparantaja = (itu)hippi