Kauneus ei ole katsojan silmässä

Yleensä sanotaan että kauneus on katsojan silmässä, mutta se on vain vale jota kerrotaan niille jotka ovat rumia, etteivät he pahoittaisi mieltään. On myös tapana sanoa että sisäinen kauneus on ulkoista tärkeämpää, mutta tämänkin kuulevat yleensä ne joiden ulkoisessa olemuksessa ei ole kauheasti kehumista.
Ihmiset usein valehtelevat jopa itselleen, etteivät piittaa muiden ihmisten ulkonäöstä. Tämä valehtelu täytyy lopettaa. Kaikki voivat rehellisesti, ensin itselleen, ja sitten ehkä muillekin tunnustaa, että jokainen tekee uuden ihmisen tavatessaan välittömästi arvion hänestä ulkonäön perusteella. Tämä tapahtuu huomaamattakin, alitajuisesti. Sille ei voi mitään, sillä se on evoluution meihin iskostama prosessi, josta on ainoastaan hyötyä kumppaninvalinnan ja vaaratilanteen välttämisen kannalta. Evoluutiota vastaan ei kannata tapella, sillä se on hyödytöntä. Ulkonäön arvioiminen on meillä geeneissä.

Tämä kirjoitus käsittelee ihmisten ulkonäköä ja kauneutta. Aion myöhemmin paneutua perusteellisesti myös elottomien objektien kauneuteen, kuten arkkitehtuuriin, kuvanveistoon ja maalaustaiteeseen, jotka kaikki ovat mielestäni rappiolla nykyisessä maailmantilassa, jossa perinteisen arvot ja kauneuskäsitykset on hylätty ja tilalle on tullut jokaisen omaan mielikuvitukseen pohjautuvia kauneuskäsityksiä. Täysin päästä revityt ihanteet, jotka eivät perustu mihinkään, ovat lähes aina sietämättömän rumia katsella.

Joka tapauksessa, ihmisten kauneuden pariin siis.
Eräs saksalainen yliopisto selvitti ihmisen kauneuden salat, jotka –yllätys yllätys– perustuvat symmetriaan! Tämä tutkimustulos ei ole mullistava, sillä kaikkihan tiedämme että symmetria on kaunista. Yksinkertaista, ja kaunista. Tämä johtuu evoluutiosta: epäsymmetriset kasvot kertovat jostakin synnynnäisestä viasta, kun taas symmetriset kasvot ovat terveen ja elinvoimaisen merkki, ja ᴠɪɪᴛᴛᴀ hyvästä lisääntymiskyvystä, mikä on evoluution kannalta kaikkein tärkeintä.
Tutkimus osoitti myös että keskivertokasvot ovat kauneimmat, tai ainakin ihmissilmää yleisesti miellyttävimmät. Keskivertokasvot eivät todellakaan tässä tarkoita lähiöpubin nurkasta kaivettua matti- ja maijameikäläistä vaan kaikkien kasvojen keskiarvoa, kasvoja, jotka on tehty tietokoneella laskemalla keskiarvoparametrit kaikista kokeessa olleista lukuisista kasvoista. Tämä muodostaa keskimääräiset kasvonpiirteet, keskiarvoisen ihmisen. Erittäin mielenkiintoista jo sinänsä, nähdä miltä "ihminen" näyttää, ei yksilönä, vaan lajina, mutta sen lisäksi on erinomaisen jännittävä fakta, että nuo keskivertokasvot miellyttivät koehenkilöitä kaikista eniten.
Keskivertokasvojen suosiota selittää se, että kaikki "epämuodostumat", eli pienetkin epäsymmetrisyydet, ihon virheet, ynnä muut katoavat kun yhdistettäviä kasvoja on tarpeeksi monta. Lisäksi selvimmin näkyviin jäävät piirteet, jotka useimmilla ihmisillä on kasvoissaan, ja jotka täten ovat ihmissilmälle tutuimmat ja kenties miellyttävimmät katsoa. Keskivertokasvojen haittapuolena on se, että ne eivät ole lainkaan persoonalliset, niissä ei ole mitään mitä ei olisi lukemattoman monella muulla ihmisellä, eivätkä ne erotu mitenkään joukosta.
Keskivertokasvot ovat keskimääräisen kauniit, ne miellyttävät kaikkien silmää, mutta ne eivät ole kauneimmat mahdolliset kasvot. Todella kauniilla ihmisillä on jotakin ainutlaatuista kasvonpiirteissään, joka erottaa heidät keskivertokasvoista. Kuitenkin eri ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä, joten kaikki kauniitkaan kasvot eivät saa samanlaista hyväksyntää kaikkien taholta. Jotkin hyvin erottuvaiset piirteet, joita suuri osa ihmisistä saattaisi pitää kauniina, voivat jonkun mielestä olla vähemmän kauniita, jopa rumia. Tästä johtuen kauneimmankaan yksittäisen ihmisen kasvot eivät miellytä yhtä monen silmää kuin kaikkien ihmisten kasvoista koottu keskivertonaama.
Kuitenkin kaikkein kauneimpien ihmisten kasvoista koottu yhteispotretti on huomattavasti keskivertonaamaa kauniimpi. Tämä on tietenkin päivänselvää, kun keskivertonaamasta on jätetty pois kaikki rumat ja kaikki tavalliset ihmiset, ei lopputulos voi olla kuin erittäin kauniit kasvot.

Kauneus ei siis ole katsojan silmässä, vaan se on universaalia. Kauneus perustuu kolmelle asialle: symmetrisyydelle, keskimääräisyydelle ja seksuaaliselle dimorfismille, eli sille että uros- ja naarassukupuoli on kehittänyt huomiotaherättävät erityispiirteensä, jotka poikkeavat huomattavasi toisistaan. Miesten tunnusomaisia miehisiä piirteitä ovat vahva leuka, selväpiirteinen silmäkulmaharjanne ja ohuet huulet, kun taas naisten tunnusomaiset naiselliset piirteet ovat täysin päinvastaiset, siro leuka, korkeat poskipäät, suuret silmät ja paksut huulet. Tällaiset dimorfiset piirteet tekevät miehestä ja naisesta tyypillisen sukupuolensa edustajan, ja samalla erittäin miellyttävän näköisen.
Kasvojen mittasuhteet ovat tärkeät kauneuden kannalta.
Vertikaalisymmetria mittaa kasvojen oikean ja vasemman puolen keskinäistä symmetriaa. Horisontaalisymmetria mittaa kasvonpiirteiden optimaalisen korkeuden. Esim. silmät ovat puolessa välissä päätä. Silmien välinen matka on yhden silmän leveyden verran. Korvat ja nenä ovat yhtä korkeat. Nenän leveys noin kaksi kolmasosaa suun leveydestä. Matka leuan kärjestä nenänpäähän on sama kuin nenänpäästä kulmakarvoihin, ja matka tästä on sama hiusrajaan asti. Suu ei ylety silmien pupilleja leveämmälle. Suun leveys on sama kuin matka leuankärjestä ylähuulen yläreunaan.

Ohessa keskimääräiset naisen ja miehen kasvot.

 Sekä prototyyppiset hyvin miellyttävät naisen ja miehen kasvot

Eron kyllä huomaa. Seksuaalisen dimorfismin piirteet ovat selkeämmin näkyvissä yhdistelmäkasvoissa, jotka on äänestetty miellyttävämmiksi kuin tavalliset kasvot. Niin se luonto toimii.

Netistä löytyy muuten hauska peli http://www.anaface.com/ jolla voit katsoa omistatko itse kauniit, keskinkertaiset vai rumat kasvot. Itse sain tulokseksi 8,22, joka asteikolla nollasta kymmeneen on erittäin hyvä. Muun muassa Johnny Depp sai 8,52.
Anaface sanoo että kasvojeni horisontaalinen symmetria on hyvä, nenän ja korvien pituussuhde on lähes ideaali, samoin kuin silmien etäisyys toisistaan ja suun leveyskin on hyvä. Ainoat miinuspuolet ovat kasvojen kapeus sekä nenän leveys. Nämä olen tiedostanutkin jo aiemmin, minulla on kapeat kasvot, ja vaikkei nenäni ole lainkaan yhtä leveä kuin eräillä tuttavillani, ei se silti ole täysin ideaali verrattuna kasvojen ja suun leveyteen.
En muuten ole tavannut yhtään ihmistä joka olisi tyytyväinen omaan nenäänsä. Mahtaa johtua siitä että nenä on erittäin näkyvä piirre keskellä kasvoja, ja siihen kiinnittää enemmän huomiota, tai ainakin useammin, kuin joihinkin muihin kasvonpiirteisiin.

Niin, en kai olisi koko artikkeliakaan kirjoittanut, jos olisin ulkonäöltäni ruma ihminen. Yleensä rumat eivät halua kuulla kauneudesta puhuttavankaan. Kateushan se rumaa kalvaa, ikävä juttu.
Antaa kaikkien kukkien kukkia, paitsi rumien rikkaruohojen, ne voidaan leikata pois kukkapenkkiä pilaamasta. No joo, vitsi vitsi!

Ja sitten vielä ”antirasisteille”, eli äänekkäästi kaikkia rasisteiksi haukkuville tekopyhille kuvatuksille tiedoksi; kyllä, nämä kasvojen kauneussuhteet perustuvat länsimaisiin (kaukaasialaisiin) kasvonpiirteisiin ja jo antiikin Kreikasta periytyviin kauneuskäsityksiin. Kyllä, ne ovat nykyään universaaleja ja pätevät kaikkialla, ja lähes kaikkien mielestä ne näyttävät absoluuttisesti kauneimmilta. Ja ei, leveä afrikkalainen nenä ei millään sovi näihin kauneuskäsityksiin. Sinä voit olla täysin siitä välittämättä, ja vaikka jopa tykätä negridisistä kasvonpiirteistä enemmän, mutta älä oleta äläkä vaadi että muut pitäisivät niitä yhtä kauniina kuin kaukaasialaisia piirteitä.
Rasismista lisää täällä.

Miksi kaikki naiset ovat varattuja, mutta kaikki miehet vapaita?

Jo pitemmän aikaa on tuntunut, minusta ja (miespuolisten) ystävieni mielestä siltä, että kaikki naiset ovat varattuja ja kaikki miehet vapaita. Päätin selvittää onko tämä totta, ja jos on, niin miksi.
Päätin tehdä hieman tilastotiedettä.
Otanta:
100 ihmistä. Kaikki ystäväni, kaverini ja tuttavani sekä muutama muu tyyppi jotka tunnen, mutta joista en pidä. Oikeastaan kaikki tuntemani ihmiset omasta ikäluokastani. 50 naista ja 50 miestä. Ikähaarukka 18-32 v.

Sitten mielenkiintoista tilastotietoa:
51 sadasta seurustelee, näistä 20 on miehiä, 31 naisia. 94 juo alkoholia. Ne 6 jotka eivät juo ovat kaikki miehiä. 49 polttaa tupakkaa, näistä 23 on miehiä ja 26 naisia.

Eli puolet seurustelee, tosin naisista yksi kolmasosa enemmän kuin miehistä. Lähes kaikki juovat alkoholia, kuusi raitista ovat kaikki miehiä. Puolet polttaa tupakkaa, naiset ja miehet lähes yhtä paljon.

Tuntemistani 18-32 -vuotiaista miehistä tupakoi 46 % ja naisista 52 %.
Tuntemistani 18-32 -vuotiaista miehistä juo alkoholia 88 % ja naisista 100 %.
Tuntemistani 18-32 -vuotiaista miehistä seurustelee 40 % ja naisista 62 %.
Tuntemistani 18-32 -vuotiaista naisista 58 % voi sanoa olevan erittäin kauniita.
Loput 42 % ovat myös kohtalaisen kauniita.
Tuntemistani 18-32 -vuotiaista miehistä 26 % voi sanoa olevan komeita.
Loput 74 % ovat tavallisia tai eivät kovin viehättäviä, joskaan eivät ehkä aivan rumia.

Raittiista miehistä seurustelee 50 %.
Alkoholia juovista miehistä seurustelee 34 %.
Tupakoivista miehistä seurustelee 18 %.
Tupakoimattomista miehistä seurustelee 22 %.
Tupakoivista naisista seurustelee 36 %.
Tupakoimattomista naisista seurustelee 26 %.


Kauniita naisia on 29, heistä 15 seurustelee. 15 ÷ 29 × 100 = 51,7 %
Tavallisia naisia on 21, heistä 16 seurustelee. 16 ÷ 21 × 100 = 76,2 %

Kauniita naisia on 29, heistä 15 tupakoi. 15 ÷ 29 × 100 = 51,7 %
Kauniista naisista tupakoi 15, heistä 8 seurustelee. 8 ÷ 15 × 100 = 53,3 %
Kauniista naisista ei tupakoi 14, heistä 7 seurustelee. 7 ÷ 14 × 100 = 50 %

Tavallisia naisia on 21, heistä 11 tupakoi. 11 ÷ 21 × 100 = 52,4 %
Tavallisista naisista tupakoi 11, heistä 10 seurustelee. 10 ÷ 11 × 100 = 90,9 %
Tavallisista naisista ei tupakoi 10, heistä 6 seurustelee. 6 ÷ 10 × 100 = 60 %

Naisista seurustelee 62 %.
Kauniista naisista seurustelee 52 %.
Kauniista naisista tupakoi 52 %.
Kauniista tupakoivista naisista seurustelee 53 %.
Kauniista tupakoimattomista naisista seurustelee 50 %.
Tavallisista naisista seurustelee 76 %.
Tavallisista naisista tupakoi 52 %.
Tavallisista tupakoivista naisista seurustelee 91 %.
Tavallisista tupakoimattomista naisista seurustelee 60 %.


Komeita miehiä on 13, heistä 6 seurustelee. 6 ÷ 13 × 100 = 46,2 %
Tavallisia miehiä on 37, heistä 12 seurustelee. 12 ÷ 37 × 100 = 32,4 %

Komeita miehiä on 13, heistä 5 tupakoi. 5 ÷ 13 × 100 = 38,5 %
Komeista miehistä tupakoi 5, heistä 3 seurustelee. 3 ÷ 5 × 100 = 60 %
Komeista miehistä ei tupakoi 8, heistä 3 seurustelee. 3 ÷ 8 × 100 = 37,5 %

Tavallisia miehiä on 37, heistä 17 tupakoi. 17 ÷ 37 × 100 = 45,9 %
Tavallisista miehistä tupakoi 17, heistä 7 seurustelee. 7 ÷ 17 × 100 = 41,2 %
Tavallisista miehistä ei tupakoi 20, heistä 6 seurustelee. 6 ÷ 20 × 100 = 30 %

Miehistä seurustelee 40 %.
Komeista miehistä seurustelee 46 %.
Komeista miehistä tupakoi 38 %.
Komeista tupakoivista miehistä seurustelee 60 %.
Komeista tupakoimattomista miehistä seurustelee 38 %.
Tavallisista miehistä seurustelee 32 %.
Tavallisista miehistä tupakoi 46 %.
Tavallisista tupakoivista miehistä seurustelee 41 %.
Tavallisista tupakoimattomista miehistä seurustelee 30 %.

Huomattavaa on että tavallisista naisista 76 % seurustelee, kun kauniista naisista vain 52 %.
Tosin "tavallisiksi" luokittelemani naiset eivät millään muotoa ole rumia, eivät vain ehkä aivan niin kauniita kuin "kauniiksi" luokittelemani erittäin kauniit naiset.
Toisin on miesten laita, sillä komeista miehistä 46 % seurustelee, kun tavallisista miehistä vain 32 %.
"Tavallisiksi" luokittelemani miehet ovat selkeästi vähemmän komeita, kuin "tavalliset" naiset ovat kauniita. "Komeaksi" luokiteltuja miehiä ei tullut läheskään yhtä paljon kuin "kauniiksi" luokiteltuja naisia.
Ehkä olen huono arvioimaan miesten komeutta, sillä miehenä minulla on enemmän silmää vain naiskauneudelle, ja miesten ulkonäön arvioiminen tuottaa välillä suunnatonta haastetta. Osaan toki erottaa ruman miehen komeasta, mutta tavallisen ja komean välillä on mielestäni paljon vaikeampi havaita huomattavaaa eroa, toisin kuin tavallisen ja kauniin naisen välillä, jotka erotan helposti.
Tai sitten vanhan sanonnan mukaan kauniimpi sukupuoli vain todella on kauniimpi.
Kyllähän se niin taitaa olla. Kaunein nainen on ainakin minun mielestäni paljon hyvännäköisempi kuin komein mies. Mahtavatko naiset yhtyä tähän mielipiteeseen, luulisin että suurin osa.

Tämän tilaston valossa kaikissa luokissa, niin miesten kuin naistenkin keskuudessa, näyttää tupakointi lisäävän seurustelun mahdollisuutta. Tavallisilla miehillä 30:sta 41:n %. Komeilla miehillä 38:sta 60:n %.  Kauniilla naisilla 50:stä 53:n %. Huomattavimpana tavallisten naisten seurusteluaste nousee tupakoinnin myötä 60:sta 91:n %!

Tupakointi tappaa, mutta ilmeisesti tupakkapaikalla saa seurustelusuhde helposti alkunsa.


Kaikki naiset eivät toki ole varattuja, eivätkä miehet vapaita, vaikka siltä välillä tuntuukin.
Mutta kuitenkin kaikista miehistä vain 40 % seurustelee, naisista taas 62 %. Mistä tämä johtuu?
Ikäluokassa 15-29 on Suomessa 23 971 miestä enemmän kuin naista. Kaikissa ikäluokissa nollasta 54:n on miehiä enemmän kuin naisia. Vasta 55:stä ikävuodesta eteenpäin on naisia enemmän, johtuen naisten hieman miehiä pitemmästä eliniästä.
Tämä tarkoittaa että tälläkin hetkellä on lähes kaksikymmentäneljätuhatta nuorta miestä, joille ei riitä naista kumppaniksi. Todella harmillinen juttu.

Jokainen on rasisti

Jokainen maailman ihminen joka on koskaan elänyt ja tulee koskaan elämään, on rasisti jo syntyessään.
Rasismi, tai oikeammin ksenofobia, muukalaiskammo, on evoluutiobiologian ihmiselle kehittämä ominaisuus joka on auttanut ihmistä selviämään luonnossa.
Kun esihistoriallisella ajalla elimme metsästäjä-keräilijäkulttuurissa, ihminen muodosti pienehköjä laumoja, noin viidenkymmenen hengen suuruisia, muttei juuri suurempia. Tämä oli sen takia, että ruokaa riittäisi kaikille. Ruoan saanti oli aina tiukilla, ja lauman ei annettu kasvaa suuremmaksi kuin mikä oli mahdollista ruokkia. Tämän takia surmattiin myös vastasyntyneitä, eli harjoitettiin tehokasta syntyvyyden säännöstelyä, josta nykyään voimme vain uneksia tässä hirvittävän ylikansoittuneessa maailmassamme, missä ruokaa ja resursseja ei todellakaan riitä kaikille. Mutta se on eri tarina kuin tämä.

Ihmislaumat tarvitsivat kohtalaisen suuren reviirin jotta metsästettävää riistaa riitti ruoaksi kaikille heimon jäsenille. Jos toinen heimo ilmestyi reviirille, sen kimppuun hyökättiin armotta ja tulijat pyrittiin häätämään tai mieluummin vielä tappamaan. Muukalaisviha oli ihmisille luonteenomaista jo hyvin varhaisessa vaiheessa miljoonia vuosia sitten. Evoluution ja hengissäselviämisen kannalta olisi ollut järjetöntä suhtautua neutraalisti tai ystävällismielisesti vieraan lauman edustajiin, jotka kilpailivat samoista resursseista, ruoasta, ja siis hengissäselviämisestä. Muukalaisia vihattiin.
Eläimillä on yleensä geneettisesti koodattuna esto, joka estää niitä tappamaan oman lajinsa edustajia, sillä se aiheauttaa vain haittaa lajin selviämisen kannalta. Ja elämän tarkoitushan evolutiivisessa mielessä on ainoastaan jatkuminen. Jokaisen eliön DNA pyrkii jatkuvasti monistamaan itsensä jälkeläisiin jotta elämä jatkuisi.
Ihminen kuitenkin valloitti nopeasti koko maapallon, tappoi ja sulautti muut ihmislajit itseensä ja nousi "luomakunnan herraksi" älykkyytensä avulla, vaikkei fyysisesti mitenkään erikoinen ollutkaan. Ihmisten määrä nousi nopeasti tiettyyn pisteeseen, jonka metsästys-keräilykulttuuri pystyi elättämään. Väkiluku ei pystynyt nousemaan suuremmaksi, sillä metsästämällä ja keräilemällä ei ollut mahdollista hankkia enempää ruokaa maailman ihmisten ruokkimiseen. Metsästys vaatii hyvin suuren maa-alan ollakseen tuottoisaa. Ihmiset harjoittivat tuolloin tehokasta ja hyödyllistä väestönkasvun säätelyä, jolloin liian usein syntyneet lapset surmattiin tai hylättiin, sekä sodankäynti sai alkunsa, kun ihminen rupesi sotimaan vieraita heimoja vastaan.
Ihmisen geeneihin oli siis tallentuneena informaatio vieraiden ihmisten pahuudesta, tai ainakin haitallisuudesta koko ihmislajin säilymisen kannalta. Jos ruoka loppuisi ylikansoittumisen takia kaikilta, koko laji oli vaarassa tuhoutua. Muukalaiskammo oli siis hyödyllinen ominaisuus.

Sitten siirrymmekin nykypäivään. Muukalaiskammo, -viha yms. ei ole kadonnut mihinkään, sillä ihmisen geenit eivät ole muuttuneet sadoissa tuhansissa vuosissa juuri lainkaan. Ksenofobia kuuluu olennaisena osana jokaiseen ihmiseen, halusivatpa he sitä tai eivät.
On täysi vale väittää, ettei ihminen olisi rasisti, ettei joku tietty henkilö olisi rasisti, saati sitten etteivät jonkun maan kansalaiset olisi rasisteja. Käytän nyt termejä rasisti ja muukalaiskammoinen sekaisin, vaikka ne ovatkin eri asioita.
Rasisti tarkoittaa yleisesti rotuteorian kannattajaa, eli henkilöä joka uskoo että ihmislajin (Homo sapiens) sisällä on erotettavissa olevia rotuja. Tämä ei tarkoita laisinkaan että rasisti olisi automaattisesti rotusortaja, ihminen joka pitäisi itseään ja oman rotunsa edustajia muiden rotujen edustajia ylempiarvoisempana tai muuten parempana. Rasismi tarkoittaa ainoastaan rotuoppia.
Ksenofobia taas tarkoittaa muukalaiskammoa, eli ksenofobi on henkilö joka vierastaa, kammoaa, pelkää, inhoaa tai vihaa "muukalaisia", eli jollain olemassa olevalla, tai kuvitellulla tavalla itsestään poikkeavia ihmisiä. "Muukalaisuus" ei välttämättä liity rotuun, vaan se voi liittyä mihin tahansa ihmisen piirteeseen; geneettiseen, kulttuurilliseen tai käytökselliseen, joka aiheuttaa ksenofoobikossa jonkinlaisen negatiivisen tunteen.

Voi kuitenkin yleisesti todeta että jokainen ihminen on muukalaiskammoinen. Tai rasisti. Tai rotusortaja. Vaikka kuinka ihmiset sitä yrittävätkin peitellä, se on heissä kaikissa. Rohkea on se joka ei valehtele vaan sanoo ääneen mitä on, ja yrittää tulla paremmaksi jos on tarvetta.
Jokainen ihminen jonka tunnen... ei, laajennetaanpa hieman: jokainen ihminen jonka olen koskaan tavannut, on rasisti. Vaikka ihmiset helposti sanovat vastaukseksi ei, kun heiltä kysytään oletko rasisti, niin useimmista se löytyy jo pienen kaivelun avulla varsin helposti, kun taas jotkut ovat padonneet sen syvemmälle, mutta kaikista se silti löytyy. Jokainen maailman ihminen ei mitenkään voi rakastaa, tykätä tai suvaita kaikkia muita maailman ihmisiä. Ihmisiä on nyt maapallolla seitsemän miljardia, siihen mahtuu niin monta erilaista ihmistä, että olisi täysi mahdottomuus, jos he kaikki pystyisivät elämään sovussa keskenään. Ja eiväthän he toki pystykään, se on kyllä havaittavissa joka ikinen päivä. Maailmanhistoriassa ei varmaan ole päivääkään, jolloin ei sodittaisi, tehtäisi väkivaltarikoksia tai syrjittäisi toisia ihmisiä heidän erilaisuutensa takia.
Jos ihmisiltä, jotka ovat vastanneet ei, kysymykseen ovatko he rasisteja, kysytään tykkäätkö kaikkien muiden maiden ja maanosien ihmisistä yhtä paljon kuin oman maasi ja oman maanosan ihmisistä, vastaukseksi saadaan lähes varmasti ei. Omanmaalaisia, oman kansan edustajia, oman maanosan asukkaita ja oman rodun ihmisiä arvostetaan muita, vieraampia enemmän. Mitä vieraammaksi, kaukaisemmaksi, vähemmän sukulaiseksi ja vähemmän yhteenkuuluvaksi muut ihmiset koetaan, sitä vähemmän heitä arvostetaan. Tämä ei todellakaan päde vain "valkoiseen mieheen", jolla mukamas on suurin taakka harteillaan menestyksekkään kolonialistisen maailmanvalloituksen jäljiltä, vaan sama pätee kaikkiin ihmisiin riippumatta rodusta, maanosasta, sukupuolesta, iästä, kulttuurista tai mistään muustakaan.
"Valkoiset" eli kaukasidit karsastavat "mustia" eli negridejä, sekä vähemmässä määrin "keltaisia" eli mongolideja. Mongolideilla suurin karsastus suuntautunee myös negridien suuntaan, kun taas nämä mitä luultavimmin karsastavat suunnilleen yhtä paljon sekä kaukasideja että mongolideja. Tämä sen takia että kaukasidit ja mongolidit ovat läheisempää sukua toisilleen kuin negrideille. Uuden antropologisen ja geneettisen tutkimuksen mukaan nykyihminen (Homo sapiens) risteytyi neandertalinihmisen (Homo neanderthalensis) kanssa Euroopassa, siis jo lähdettyään Afrikasta, minkä seurauksena eurooppalaisten ja aasialaisten perimässä on noin 2-4% neandertalien perimää. Tämän jälkeen nykyihmisen populaatio, joka vaelsi itään, risteytyi vielä denisinihmisen (ei vielä tieteellistä nimeä, mutta ehdotan: Homo denisovensis) kanssa Aasiassa. Näin syntyivät kolme ihmislajin päärotua.

Mitä enemmän ihmisellä on eroa toiseen ihmiseen nähden, sitä enemmän heidän välillään on jännitteitä, jotka saattavat helposti purkautua vihana, koska viha on tunteista helpoin. Ihminen ei tunne yhteenkuuluvuuden tunnetta toisen ihmisen kanssa, jos heillä ei ole mitään yhteistä. Muukalaisuus pelottaa monia. Toisia se taas kiihottaa. Jotkut hakevat tarkoituksellisesti puolisonsa jonkin toisen rodun ja kansan parista, kuin omansa. En tarkoita tässä nyt niitä suomalaisia surkeita ukonrähjiä, jotka eivät saa naista suomesta, koska ovat liian rumia, vanhoja ja käytöstavoiltaan huonoja, vaan hakevat Thaimaasta nuoren vaimon, tai oikeastaan seksinuken, sillä tässä toiminnassa ei ole kyse rakkaudesta, eikä kiinnostuksesta toista kansaa tai rotua kohtaan, vaan ainoastaan helposta seksin saamisesta, paremman puutteessa. Mutta puhun nyt niistä ihmisistä, jotka tietoisesti hakevat itselleen kumppania toisen kansan ja rodun parista, tarkoituksenaan tehdä jälkeläisiä yhdessä. Näillä ihmisillä voi olla monia syitä toimintaansa; jotkut kiihottuvat ajatuksesta erirotuisesta puolisosta (tähän liitty monia kliseitä kuten: "mustan miehen muhkea mela", "ebony-ellun eläimellisyys", "kinkyt kinkit koulutytöt" ym.), jotkut haluavat ottaa toisenrotuisen puolison hälventääkseen tuttavapiirinsä ennakkoluuloja, tai silkasta kokeilunhalusta, uutuudenviehätyksestä, erilaisuuden tuomasta hetkellisestä kiehtovuudesta. Jotkut saattavat kenties jopa ajatella ihmislajin tulevaisuutta ja haluta pariutua mahdollisimman erilaisen ihmisen kanssa, jotta geenipooli monistuisi ja lapsista tulisi mahdollisimman terveitä ja vastustuskykyisiä. Joskin tämä viimeinen tuntuu hieman toiveajattelulta, mahtaakohan kukaan oikeasti ajatella ihmislajin tulevaisuutta suorittaessaan lisääntymistä?
Kuitenkin nekään ihmiset, joilla on erirotuinen tai eri kansaan kuuluva puoliso, eivät voi väittää olevansa antirasisteja, sillä heidänkin sisällään on tieto siitä että he kuuluvat eri kansoihin ja ovat erilaisia syntyperältään. Rakkaus voi sekoittaa pään perusteellisesti, mutta silti voidaan pitää varmana, että sekarotuisten (interrasiaalien) parien ajatukset eivät aina pysty kuvittelemaan heidän olevan samanlaisia. Vaikka kuinka yrittäisi, tulee aina välillä vaistämättä mieleen ihmisten erilaisuus. Miksi minä olen erilainen kuin hän, ja miksei hän voi olla samanlainen kuin minä, tai miksen minä voi olla samanlainen kuin hän? Tämän ei tarvitse olla mitenkään syrjivä ajatus, ollenkaan toista alentava aivoitelma tai millään tavalla loukkaava miete, mutta sen syntymistä ja olemassaoloa on turha kiistää.

Ihmisten ei tarvitse kaikkien olla samanlaisia, sehän olisi tylsääkin, ja erilaisuutta on siedettävä, mutta on turha myöskään kuvitella ettei eroja ihmisten välillä olisi, jos he ovat peräisin kansoista ja kulttuureista jotka ovat olleet tuhansia vuosia erossa toisistaan ja kehittyneet täysin omanlaisikseen. Kulttuurien monimuotoisuus on hyvä asia. Älkää tulko sanomaan ettettekö muka olisi rasisteja. Rasismi ei ole myöskään lähtökohtaisesti paha asia, se vain kertoo meille että ihmisiä on erilaisia, muttei sano mitään siitä ovatko eri rodut eriarvoisessa asemassa. Sellainen ei ole tieteellinen vaan moraalinen kysymys, johon helpoin vastaus on että eivät ole. Jos joku haluaisi väittää jonkin rodun olevan toista alempiarvoisampi, siihen tarvittaisiin huomattavat todisteet ja määritteet, jollaisia ei vielä ole keksittykään, joten sellainen näyttää mahdottomalta. Kun jotkut kuitenkin syrjivät toisenrotuisia ihmisiä, niin se ei yleensä perustu rasismiin eikä tieteeseen pätkääkään, vaan silkkaan muukalaisvihaan ja ksenofobiaan.

Olen itse rasisti, koska olen tutkinut ihmislajia tieteen avulla ja tiedän että ihmisrotuja on olemassa, mutta pyrin olemaan syrjimättä muita ihmisiä rodun, tai muidenkaan ominaisuuksien perusteella. Tämä siksi, että tiedän ettei syrjimiseksi tuleminen ole kivaa, enkä haluaisi syrjinnän kohteeksi itse joutua, joten en tee sitä muillekaan. En siis harrasta rotusortoa, vaikka tiedostankin eri rotujen olemassaolon. Tässä ei pitäisi olla mitään väärää tai tuomittavaa, vaikka vähän hävettääkin käyttää sanaa rasisti, sillä sille on muodostunut ikäviä konnotaatioita nykyaikana, jolloin ihmisille tulee rasistista mieleen ainoastaan joku pilottitakkiin ja metrohousuihin sonnustautunut "isämmaan polustaja", nahkakuulapäinen suomileijonatatuoinnein varustettu maiharihemmo, joka purkaa pahaa oloaan pieksemällä somaleita kaveriporukassa kaduilla, koska tuntee itsensä syrjityksi, sillä ei menestynyt koulussa koska on yksinkertaisesti tyhmä tallukka, joka ei ansaitsekaan hyvää elämää.
Tuollainen ihmiskuva ei voisi olla kauempana minusta, joka olen älykäs, korkeasti koulutettu, erittäin sivistynyt, hyväkäytöksinen, itsehillinnältäni ensiluokkainen, suvaitsevainen, lainkuuliainen mallikansalainen.

Iso ongelma onkin nykyään rasismin, jolla tarkoitan vain erirotuisten ihmisten erilaisuuden tunnustamista ja hyväksymistä, sekä rotusorron erottaminen toisistaan. Rotusorto tulee kitkeä pois niin hyvin kuin mahdollista, vaikkei se koskaan tulekaan kokonaan häviämään kun realistisesti ajatellaan. Se voidaan kuitenkin vähentää minimiin, ja tämä tapahtuu ainoastaan muuttamalla ajattelutapojamme. Vaikka ihmiseen on geneettisesti iskostettu muukalaisten pelko, voi sitä oppia hallitsemaan, sen voi työntää taka-alalle, voi ajatella asioita positiivisemmin eikä pyöritellä mielessään pelkästään eroavaisuuksia ja muukalaisten oudoilta tuntuvia piirteitä ja tapoja. Koska ihminen on kulttuurievoluutiossaan edennyt metsästäjä-keräilijäkulttuurista maanviljelyskulttuurin kautta teollistuneeseen kulttuuriin, ja vaikka maailman väkiluku on monituhatkertaistunut, tarjoaa teollinen tuotanto ruokaa kuitenkin sen verran paljon että aivan kaikkia muukalaisia, jotka tunkeutuvat reviirillemme, ei ole tarvetta listiä.

Tässä vielä lisää aiheesta liikakansoitus ja syntyvyyden säännöstely.

P.S.
On typerää haukkua kaikkia syrjijiä rasisteiksi. Seuraavassa lista termeistä, joita usein käytetään väärin:
Rasisti = rotuopin kannattaja, ei (välttämättä) syrjijä
Rotusortaja = rodun perusteella syrjivä ihminen
Ksenofobi/ksenofoobikko = muukalaiskammoinen
Maahanmuuttovastainen = ksenofobi ja/tai rotusortaja
Maahanmuuttokriittinen = ksenofobi ja/tai rotusortaja
Perussuomalainen = ksenofobi ja/tai rotusortaja
Ikärasisti > ikäsyrjijä = iän perusteella syrjivä ihminen
Sukupuolirasisti > sukupuolisyrjijä = sukupuolen perusteella syrjivä ihminen
Feministi = miesten syrjijä
Sovinisti = naisten syrjijä (huom. alunperin Chauvinisti = patrioottinen)
Antropisti = sukupuolisen tasa-arvon kannattaja
Antirasisti = rotuopin vastustaja
Antirotusortaja = rotusorron vastustaja

Talvisodan (muistomerkin) voisi unohtaa

Talvisotayhdistys ry-niminen yhdistys on Suomessa perustettu vuonna 2010 ajamaan talvisodan muistomerkkiä, tämän he kertovat omilla nettisivuillaan päätavoitteekseen.
Helsingin Sanomissakin kerrottiin muistomerkkihankkeesta, jonka olisi määrä valmistua vuodeksi 2015, sillä silloin tulee kuluneeksi 75 vuotta talvisodan päättymisestä. Muistomerkin paikaksi on jo valittu kasarmitori, mikä sijaitsee pääesikunnan vieressä, ja siis soveltuu sotamuistomerkin paikaksi paremmin kuin muut Helsingin torit. Muistomerkin kustannusarviokin on jo tiedossa, se on 1,7 miljoonaa euroa. Aika paljon. Tuosta summasta kolmasosan maksaa Suomen valtio, kolmasosan Helsingin kaupunki ja kolmasosan talvisotayhdistys, arvatenkin keräysten avulla. Eli 566 666 € keräämällä kansalta omaantuntoon vedoten sekä 1 133 333 € keräämällä kansalta väkivallalla uhaten (siis verotuksen kautta).
En kuitenkaan valita summasta ja sen maksajaksi joutumisesta, vaikka toteankin sen olevan korkeahko, tuolla hinnalla pitäisi saada jo aika mahtava monumentti pystyyn.
Valitan kuitenkin siitä, miksi talvisodalle ylipäätään pitää muistomerkki rakentaa?

Suomen historiassa ei ole montaa merkittävää, muistamisen arvoista, mielenkiintoista tapahtumaa tapahtunut, varsinkaan positiivisessa mielessä. Koska koko kulttuurimme perustuu "talvisodan hengen" yhtenäistämään kansaan, joka oikeasti koostuu kahdesta heimosta (itä- ja länsi-), jotka ovat sotineet keskenään, on talvisodasta tullut Suomelle milteipä myyttinen kansaa yhdistävä tekijä, jokin joka on luonut Suomen valtion. Itsenäisyys ja sitä rataa.
Suomessa ei mitään muuta hehkuteta samalla tavalla kuin talvisotaa, sen ah niin urhoollisia sotilaita, jotka taistelivat Suomen puolesta ja voittivat pahan Neuvostoliiton, marsalkka Mannerheimia ynnä muuta sotaan liittyvää. On Talvisotayhdistys. On keräystä sotaveteraanien hyväksi. On yleinen asevelvollisuus, joka väkivalloin orjuuttaa koko kansan nuoret miehet pakkotyöhön vuosi vuodelta, kouluttaen heistä tappajia, jotka kuitenkaan eivät ole mitään verrattuna Rukajärven neljänkymmenen asteen pakkasissa hiihtäneille valkopukuisille sisseille, noille oikeuden puolustajille, pienen maan selkärangalle, Suomen hengelle.
(Itsekin olen hiihtänyt Rukajärvellä muuten, vaikkakaan aivan neljäänkymmeneen pakkasasteeseen ei ilma silloin kylmennytkään.)
Sodasta tehdään kirjoja (Tuntematon sotilas ym.) ja elokuvia (13 eri elokuvaa pelkästään talvi- ja jatkosodista, jotka ovat oikeasti osa samaa sotaa, toista maailmansotaa). Yleisradion suurin suomalainen -äänestyksessä vuonna 2004 valittiin suurimmaksi marsalkka Mannerheim, toiseksi sijoittui sodan ajan presidentti Ryti, kolmanneksi Neuvostoliitolta meitä suojellut presidentti Kekkonen ja neljänneksi talvisodan veteraani, nationalistinen kenraali Adolf Ehrnrooth.

Sotia ihannoidaan. Varsinkin talvisotaa. Jatkosotaa ei tietenkään siinä määrin, koska se hävittiin. Karjalaa vaaditaan takaisin. Valmistetaan jopa olutmerkkiä nimeltä Karjala, jonka tunnuksessa Suomen (alunperin Ruotsin) ja Venäjän miekat ottavat yhteen (otettu Karjalan vaakunasta). Suomen valtion vaakunassa leijona taasen tallaa jalkojensa alle Venäjän sapelia. Tällaisia vihamielisiä symboleja ei ehkä muualla suvaittaisi. Vai voisiko Saksan vaakunassa kotka tallata Daavidin tähteä jalkoihinsa? Tai Yhdysvaltain kotka repiä intiaanipäähinettä?
Suomen vaakunasta on jopa tullut uusnatsien, nationalististen rasistien ja muiden juntti-idioottien tärvelemä ekstremistisymboli, jonka käyttä kaulakoruna, tatuointina tai hupparinselkäprinttinä tarkoittaa automaattisesti sotaa ihannoivia, sitä kokemattomia, muukalaisvihamielisiä "patriootteja".

Talvisota pursuaa korvista ulos. Siitä kuulee joka vuosi itsenäisyyspäivänä, televisio esittää aina Tuntemattoman sotilaan, viime vuonna jopa molemmat elokuvaversiot. Sotaveteraaneille tehdään jatkuvasti keräyksiä, ja valitetaan kuinka huonosti heidän asiansa ovat. Asian kritisoiminen taas on välittömästi valtiopetoksen luokkaa lähentelevä loukkaus, jonka esittäjä saisi muuttaa pois Suomesta, koska ei osaa maan itsenäisyyttä tarpeeksi arvostaa.
Lopettakaa jo. Sota oli ja meni yli seitsemän vuosikymmentä sitten! Sodalla saatiin pidettyä Suomen itsenäisyys, mutta hyvin meni Suomella Venäjän suuriruhtinaskuntanakin, saatiin oma valuutta ja suomenkielen asema oli turvattu. Talvisota ei ollut niin merkittävä kuin annetaan ymmärtää. Talvisotayhdistys vertaa talvisotaa Marathonin taisteluun, jossa (muiden kreikkalais-persialaisten sotien taisteluiden, kuten Thermopylain ja Salamiin lisäksi) antiikin kreikkalaiset pysäyttivät Persian mahtavan imperiumin, joka olisi muutoin syönyt koko Euroopan. Marathon ja muut kreikkalaisten taistelut olivat paljon merkittävämpiä koko Euroopan ja länsimaisen kulttuurin, koko historiamme kannalta, kuin pienen syrjäisen pohjan perukoilla kyyhöttävän köyhän maapahasen kamppailu Neuvostoliiton kanssa itsenäisyydestä, jonka menetys ei olisi vaikuttanut juuri millään tavalla muun Euroopan historiaan.
Talvisodan voisi minun puolestani vaikka kokonaan unohtaa. Sodan ihannointiko on ainut mihin Suomen kansa kykenee? Tietenkään se ei unohdu, varmasti koskaan, ei sittenkään kun viimeisetkin sodan kokeneet ovat jo maatuneet, mutta silti sodan ihannointia pitäisi laimentaa, eikä lisätä kaiken maailman muistomerkeillä. Keskittykäämme Suomen valoisampiin puoliin, ja pyrkikäämme lisäämään niiden tällä haavaa harvalta vaikuttavaa joukkoa.

Ei se talvisota unohdu vaikkei mitään muistomerkkiä koskaan sille rakennettaisi. En väheksy sodan kokeneiden ihmisten panosta Suomen hyväksi, mutta olen enemmänkin surullinen heidän kärsimystensä johdosta, kuin ihannoisin heidän saavutuksiaan sodassa, eli ihmisten tappamista.

Uunituoreen tutkimusraportin mukaan Suomen puolustus kestäisi nykyisellään Venäjän hyökkäystä hädin tuskin muutaman tunnin.
Я отдаю охотно (antaudun suosiolla)!

Väittely hihhulin kanssa

Tänään kun olin menossa Lahden taidemuseoon, suomalaisen elokuvan historialliseen julistenäyttelyyn, minut pysäytti museon edessä keski-ikäinen normaalisti joskaan ei kovin tyylikkäästi pukeutunut mies, joka kaivoi takkinsa povitaskusta lehdykäisen ja yritti antaa sitä minulle. Kieltäydyin kohteliaa(hko)sti mielenvikaisten hihhulien propagandapamfletista ja kerroin olevani ateisti. Mieshän siitä sitten innostui paasaamaan uskonnosta ja ateismista (josta hän ei kauheasti tiennyt) sekä tieteestä (josta hän ei ymmärtänyt senkään vertaa), keskustelu kesti ehkä vartin verran.

Väittely kulki hieman lyhennettynä suurin piirtein näin:
Hihhuli: Ota tästä luettavaa.
Minä: En ota, olen ateisti.
Hihhuli: Aah, ateismihan perustuu Darwinin Lajien syntyyn.
Minä: No, ei se oikeastaan, mutta kyllä silläkin on merkitystä. Ateismihan on oikeastaan vain uskonnon puutetta.
Hihhuli: Niin. Mutta jos evoluutio olisi totta, silloinhan täytyisi löytyä fossiileista eri lajien välimuotoja, mutta niitähän ei ole löydetty.
Minä: Tuo on harha, jota uskovaiset toistelevat jatkuvasti, sillä evoluutio oikeasti kertoo että kaikki lajit ovat välimuotoja niitä edeltäneiden ja niiden jälkeen tulevien lajien välillä.
Hihhuli: Mutta eihän kissasta voi syntyä koiraa.
Minä: Ei tietenkään, ei se tapahdu noin nopeasti, kissa ja koira ovat eriytyneet toisistaan kauan aikaa sitten. Lajihan on ihmisen keksimä käsite, jokainen sukupolvi muuttuu aina vain hieman edeltäjästään ja johonkin kohtaan on vain vedettävä raja missä laji on muuttunut uudeksi lajiksi.
Hihhuli: Mutta Lajien syntyhän ei selitä miten elämä sai alkunsa.
Minä: Ei selitäkään, mutta se ei tarkoita että jumala olisi luonut kaiken. Ei voida lähteä siitä olettamuksesta että jumala on luonut kaiken, jos ei ole mitään todisteita sen puolesta. Jos esittää väitteen, on ensin esitettävä todisteita sen puolesta, eikä vain sanottava: "Etpä voi todistaa sitä vääräksi".
Hihhuli: Minulle raamattu kertoo että jumala on olemassa. Sieltähän löytyy sanonta että: "Blaa blaa herra sitä, blaa blaa herra tätä, jäkäti jäk ja kurnauskis".
Minä: Jos haluaa huijata itseään, niin sitten voi uskoa johonkin ilman todisteita. Mikä muka todistaa että raamattu on totta?
Hihhuli: Sieltä löytyy ennustuksia, jotka pitävät tarkasti paikkansa, se on todiste tekstien jumalallisesta alkuperästä.
Minä: Ennustukset ovat myös harha, jolla ihminen pettää itseään. Siinä ei oteta huomioon kuinka moni ennustus on mennyt pieleen, ja kiinnitetään huomiota vain niihin jotka näyttävät käyneen toteen
Hihhuli: Osa on käynyt toteen ja osa ei vielä ole toteutunut.
Minä: Ennustukset ovat myös aina niin leväperäisiä että ne voi myöhemmin yhdistää ihan mihin tapahtumaan tahansa saaden ne näyttämään todenmukaisilta ennustuksilta. Raamatusta voi repiä esiin ihan mitä tahansa.
Hihhuli: Uskoisitko jumalaan, jos hän puhuisi sinulle suoraan taivaasta.
Minä: Jos puhuisi suoraan taivaasta, niin sitten ehkä voisin harkita asiaa, mutta näin ei ole koskaan käynyt.
Hihhuli: Olen tehnyt tätä (lähetys)työtä jo monen vuoden ajan täällä Lahdessa ja muuallakin. Kerran puhuin miehen kanssa joka kieltäytyi uskomaan, vaikka jumala puhuisi hänelle suoraan taivaasta. Mutta minun täytyykin nyt jatkaa matkaa. Hei.
Minä: Hei.

Olen tyytyväinen vastauksiini, jotka täydellisesti kumosivat hänen virheelliset argumenttinsa, mutta olisi pitänyt olla vielä tiukempi viimeisessä vastauksessa, ja sanoa että ennen kuin uskoisin jumalan puhuneen, tutkituttaisin pääkoppani ja vaatisin todisteita tuon olion olemassaolosta.
Sen sijaan olen pettynyt siihen, ettei ajatustenvaihto saanut miestä mitenkään muuttamaan omia käsityksiään, vaikka hänen argumenttinsa perustuvat silkalle tietämättömyydelle ja ilmiselvälle valeelle. Hihhuli luovutti koska ei päässyt väittelyssä niskan päälle. Jos olisi päässyt, niin kuin varmaan tuolla tarmokkuudella useiden laiskojen agnostikkojen niskan päälle pääseekin, hän olisi mitä luultavimmin antanut esitteen ja kutsunut käymään kirkossa tai muussa vastaavassa heikkoluontoisten ihmisten kalastelutilaisuudessa. Nyt joutui hihhuli pitämään läpyskänsä ja kävelemään pois tyhjin käsin, toivottavasti edes jonkinlainen epäilys mielessään oman uskonsa paikkansapitävyydestä.

Mies oli ilmeisesti entinen rakkari, enemmän tai vähemmän suuri pahantekijä, joka oli kääntynyt uskoon päästäkseen eroon pahoista tavoistaan ja vanhan elämänsä painolastista. Tämän päättelin hänen "työstään", innostuneisuudestaan ja kaulassaan olevasta isosta viiltoarvesta, joka ei ollut voinut syntyä vahingossa. Tällaisille kaidalta tieltä hairahtaneille kulkijoille uskoontulo on usein suonut "vapautuksen" vanhasta huonosta elämästä, mutta se on itsepetosta. Ihminen ei muutu, hän on ehkä lopettanut pahat tekonsa, mutta anteeksipyyntö ja katumus eivät korvaa sitä mitä hän on tehnyt. Kristinuskon tarjoama oppi, jonka mukaan synnit saa anteeksi pelkällä jumalaan uskomisen voimalla, on jo peruslähtökohdiltaan vääristynyt hyvyyden irvikuva. Tehtyjä vääryyksiä tulee yksilön kantaa koko elämänsä niitä katuen, jottei enää koskaan sorru niihin uudelleen. Jos jumalalta (papilta) saatu anteeksianto poistaa huonon omantunnon kokonaan, on se väärin ja loukkaus niitä kohtaan jotka ovat pahanteosta kärsineet.
Koska jumalaa ei ole ja vaikka olisikin, pahoja tekoja ei saa anteeksi ripittäytymällä, rukoilemalla, anteeksi pyytäen, katumalla, armoa anelemalla tai uskoon kääntymisellä. Tehty mikä tehty, ilmianna itsesi jollet ole jo jäänyt kiinni, kärsi seuraukset ja kanna taakkaa koko elämäsi mielessäsi muistutuksena ettet enää koskaan sorru pahantekoon uudelleen.

Broadsheet on ikuisesti parempi kuin tabloid

Helsingin Sanomat, Suomen suurin ja paras sanomalehti, ja ainut lukukelpoinen suomenkielellä ilmestyvä lehti ylipäätään on mennyt uudistamaan itsensä. Uudistus on tällä kertaa radikaali: lehden kokoa on pienennetty puolella!
Isokokoinen broadsheet on muuttunut tabloidiksi. Perinteinen broadsheet-sivu on kooltaan 400 mm × 550 mm ja tabloid-sivu 280 mm × 400 mm, eli 50 % pienempi kuin broadsheet.

Broadsheet syntyi vuonna 1712 kun englantilaisille sanomalehdille määrättiin vero, joka määräytyi sivumäärän mukaan. Lehtien sivuista tehtiin mahdollisimman suuria, jotta niille mahtui paljon uutisia ja sivumäärä voitiin pitää pienenä, ja siis edullisena. Broadsheet on vuosisatojen mittaan muodostunut standardiksi kaikille laatulehdille, ja se ilmentää laatujournalismia parhaimmillaan. Nimenomaan päivälehdet ovat profiloituneet broadsheet-kokoon, ja tämä mahdollistaa laajojen ja perusteellisten artikkelien julkaisemisen yhdelläkin sivulla tai aukeamalla.

Tabloidkoko puolestaan on omiaan iltapäivälehtien laaduttomammalle sensaatiohakuiselle lööppijournalismille, sillä pienemmän kokonsa ansiosta tabloid-lehti sopii kertaalleen taitettuna lehtikioskien myyntitelineisiin, joissa niiden lukijoita houkuttelevat otsikot mahtuvat näin ollen näkymään kokonaisina. Broadsheet joudutaan taittamaan kahteen kertaan pantaessa lehtitelineeseen, jolloin koko etusivun levyinen otsikko ei näy kokonaisuudessaan katsojille.

Broadsheet-koko erotti Helsingin Sanomat tehokkaasti tabloidikokoisista iltapäivä-, ilmais- ja muista roskalehdistä. HS on ainut lukemisen arvoinen sanomalehti Suomessa, ja on erittäin sääli että sen mahtava koko on mennyttä. Uusi minikokoinen lehdykkä on vaatimaton, tylsempi, vähemmän omaperäinen, halvemman oloinen. HS on menettänyt osan viehätysvoimastaan, osan egostaan, osan maineestaan. Pieni lehti on kuin mikä tahansa kesätoimittajien pykäämä ilmaislehdykkä, joka lojuu kuraisena ja repaleiseksi tallattuna metron lattialla. Helsingin Sanomilta on kadunnut suuri osa arvokkuutta ja glamouria, vanhan ajan ylittämätöntä tyyliä, jota niin kovasti arvostan. Tabloidkokoon siirtyminen on nykyajan hapatusta, jonka ei olisi soinut käyvän Helsingin Sanomien kohtaloksi.

Tabloidiin siirtymistä on yritetty perustella lehden "kätevämmällä" pienemmällä koolla, jolloin sitä voisi lukea vaikka julkisissa liikennevälineissä.
Helsingin Sanomia ei ole tarkoituskaan lukea julkisissa kulkuvälineissä. Siihen on tarkoitus syventyä aamiaispöydän ääressä, sitä on tarkoitus lukea pitkään ja hartaasti, ilman kiirettä, ilman että olisi tehtävä muuta samalla, vaikka kiirehdittävä töihin. Suuri koko on aivan mainio levitettäväksi pöydälle ja luettavaksi siinä. Lehden osiot on myös voinut aina jakaa useamman perheenjäsenen kanssa samaan aikaan luettaviksi, vaikkakin itse mieluimmin odotan että saan lukea koko lehden kerralla. Lehtien jako osioihin säilyy tabloidissakin, muttei samanlaisena; A-, B-, C- ja D-osioiden sijaan lehdessä onkin yleensä vain A-, B- ja C-osat, mikä vähentää jaettavien osoiden määrää. Medänkin perheessämme on viisi ihmistä, minkä vuoksi lehden osioiden väheneminen aiheuttaa entistä enemmän odotusta. Televisio-ohjelmat-osio on poistettu päivän lehdestä, ja sen sijaan torstaina ilmestyy TV-liite, joka kertoo koko viikon ohjelmatiedot. Tämä on aivan typerä muutos, joka ei ole mitään muuta kuin televisiotietojen poistaminen lehdestä, sillä aiemminkin on Helsingin Sanomien Nyt-viikkoliite kertonut aina perjantaisin seuraavan viikon ohjelmatiedot. Minkä ihmeen takia TV-tiedot on pitänyt poistaa Helsingin Sanomista?
Vastustan edelleen myös syvästi viimekertaista Nyt-liitteen uudistusta, jossa päätettiin jakaa tuo jo valmiiksi ohuenpuoleinen viikkoliite kahdeksi erilliseksi lehdykäksi, joista toisessa ovat televisiotiedot, ja toisessa kaikki muu. Nyt on se ohjelmatieto-osio aina hukassa kun pitäisi tarkistaa mitä TV:stä tulee. Eikä enää voi turvautua edes HS:n päivän ohjelmatietoihin.
Lehden osioiden nitominen on myös turhaa, sillä irtolehtipainos pysyi kyllä kasassa pöydälle levitettynä, ja silloin osioiden jakaminen jopa pienempiin osiin eri perheenjäsenten kesken oli mahdollista. Myöskin koko aukeaman ottaminen talteen lehdestä oli huomattavasti helpompaa, samoin kuin sivun aukeaman keskikohtaan asti ulottuvan artikkelin leikkaaminen talteen lehtileikkeeksi.
Vielä yhtenä broadsheet-koon bonuksena mainittakoon mahdollisuus taitella suuresta aukeamasta kätevänkokoinen biojätepussi. Tabloid-koon aukeama on tähänkin käyttötarkoitukseen auttamatta liian pieni. Miten mahtaa myös käydä torikauppiaiden kalankääreille, jotka on ollut tapana kääriä sanomalehden sivusta?

Uuden, nuoren kohderyhmän houkuttelu Helsingin Sanomien lukijoiksi paistaa myös tabloidiuudistuksen takana. Mutta lukevatko nuoret enää uutisia lehdistä, jos ylipäänsä uutisista ovat kiinnostuneet, sillä internet on muodostunut niin olennaiseksi osaksi nykynuorison elämää, että lähes kaikki saavat kaiken tarvitsemansa informaation nykyään sieltä. Epäilen vahvasti että nuoret rupeaisivat tilaamaan Helsingin Sanomia sen takia että lehti on siirtynyt uuteen "kätevämpään" formaattiin, mikä ei tarkoita mitään muuta kuin puolet entistä pienempää kokoa.
Nettilehtien julkaiseminen on myös täysin turhaa, ruudulta ei ole mukava lukea yhtään mitään, varsinkaan pitkiä tekstejä. Elektronisia laitteita saa ihminen muutenkin tuijottaa jo liikaa nyky-yhteiskunnassa, antakaa meille lehtemme painettuina. Painomusteen tuoksu, paperin rapina, haptisuus, silmää rasittamaton lukupinta, paljon tablettia ja broasheet-koossa myös tietokoneen ruutua isompi ala esittää kuvia ja uutisia; nämä kaikki ovat ominaisuuksia joita digilehti ei voi tarjota. Lisäksi netissä lukematon hypertekstin ja linkkien määrä sulattaa keskittymiskyvyn olemattomiin ja ajauttaa yksilön tuhlaamaan aikaansa muun verkosta löytyvän viihteen parissa.

Plussaa Helsingin Sanomien uudistuksessa voin antaa ainoastaan yhdelle asialle, uusille fonteille. Uudet kirjasinleikkaukset, jotka on tilattu brittiläisiltä ammattitypografeilta, osoittautuivat klassisen hyviksi ja toimiviksi, joskin muutama yksityiskohta herättää kummeksuntaa. Gemena g:n silmukka, joka on aukinainen, on erittäin harvinainen piirre kirjasimessa, epäilemättä tämän tyylipiirteen ovat omaksuneet englantilaiset typografit 1700-luvulla eläneen maanmiehensä John Baskervillen eponyymisestä kirjasintyypistä. Ei siinä mitään, tuo g:n muoto on hieno, mutta gemena p:n silmukan yläosan jääminen erilleen kirjaimen pylväästä on häiritsevä piirre. Nuoren polven typografit ovat luultavasti sen itse keksineen, sillä sille ei löydy vastinetta historiassa. Sen vielä olisin ymmärtänyt, jos p:n silmukan alaosa olisi ollut irrallaan pylväästä, sillä tällainen muoto oli tavallinen versaali P:lle muinaisessa roomalaisessa monumentaalikirjoituksessa. Toinen asia on kirjainten päätteet, jotka eritoten versaali T:ssä, E:ssä ja L:ssä pistivät silmään kovin kapeina ja päätteiden liitoskulmat kirjainten pylväisiin kovin loivina.
Hyvän fontinhan pitäisi ainoastaan toimia lukemisen helpottamiseksi, eikä hypätä silmille missään tapauksessa. Epäilemättä kunnianhimoiset kirjainsuunnittelijat ovat kuitenkin halunneet jättää omanlaisensa kädenjäljen Helsingin Sanomien tekstityyppeihin. Sallittakoon tuo, joskin p:n kaaren aukko jää vaivaamaan minua varmaan pitkäksikin aikaa, mutta enköhän muuten totu tuohon uuteen fonttiin. On se ainakin paljon parempi kuin edellinen Helsingin Sanomien käyttämä fonttiperhe, josta en pitänyt laisinkaan. Sen antiikvafontin päätteet olivat kulmikkaat, mikä ei tuonut mieleen enää ollenkaan metallisia painokirjaimia, mistä kirjasimet ovat lähtöisin, vaan ainoastaan laiskan suunnittelijan, joka ei jaksanut vääntää kauniita liitoskulmakaaria kirjaimiinsa, ja joka sen sijaan klikkaili suoria viivoja Illustratorin kynätyökalulla.

Uusi tabloid-HS ei näytä eikä tunnu enää Helsingin Sanomilta, vaan ajutuu ikävä kyllä samaan kategoriaan laaduttomampien iltapäivälehtien ja ilmaislehtien kanssa, vaikka journalismin taso pysyisikin entisellä korkealla tasolla. Kas kun ei nimeä lyhennetty pelkästään muotoon HS ja perinteistä jugendtyylistä otsikkologoa vaihdettu kirjoitetuksi Helveticalla, tai jollain muulla sieluttomalla ylikäytetyllä tylsällä groteskifontilla.

Aion lähettää kirjeen tästä aiheesta myös Helsingin Sanomien toimitukselle, jotta saavat ajattelemisen aihetta, vaikkeivat he tietenkään rupea mitään uudistuksista perumaan kun niihin on nyt satsattu isot rahat.
Ja ei, tämä valitukseni ei ole vain ohimenevää ihmisille niin kovin yleistä muutosvastarintaa, vaan minulla on arvoja joista haluan pitää kiinni ja jotka eivät milloinkaan tule muuttumaan.
Esimerkkeinä inhosin Helsingin Sanomien edellisiä fontteja, jotka olivat käytössä vuosien ajan, sekä vihaan edelleen Nyt-liitteen jakoa kahteen erilliseen liian ohueen läpyskään, joista löytää aina sen väärän, kun on toista etsimässä, vaikka tämäkin jako tapahtui jo useampi vuosi sitten.

Modernisointia täytyy välttää

Helsingin Sanomissa oli eilen kirjoitus, joka puolusti näytelmien modernisointia, eli tuomista nykyajan ympäristöön, sillä verukkeella, että vanha klassikko on klassikko sanomansa, eikä ajankuvansa takia, ja säilyttää sanomansa vaikka sen toisikin nykyaikaan.
Herää kuitenkin kysymys miksi ihmeessä näytelmä pitäisi modernisoida?

Kävin eilen oopperassa katsomassa Giuseppe Verdin Naamiohuvit. Sali oli puolityhjä, vaikka kyseessä oli viimeinen näytös. Katsojakadon vuoksi loput näytökset oli vaihdettu Lumikuningattaren näytöksiin. Mistä tämä johtui, Verdin musiikkihan on upeaa kuultavaa? Tämä johtui siitä, että ooppera oli modernisoitu, tuotu nykyaikaan. Puvustus ja lavastus oli nykyaikaistettu. Ja sanalla sanoen kaikki näytti erittäin tylsältä. Äitini kiteytti asian hyvin: "Kun tulee oopperaan, haluaa päästä irti arjesta ja saada elämyksellisen kokemuksen, ja nyt kaikki näytti tylsältä, tavalliselta, ankealta ja masentavalta".
Tämä on vakava ongelma. Näytelmiä ja oopperoita ei missään nimessä pidä modernisoida. Klassikot ovat klassikoita, eikä niitä pidä ruveta muuttamaan yhtään millään tavalla. Ooppera laulettiin italiaksi, niin kuin se oli kirjoitettu. Sanoja ei muutettu, sävellystä ei muutettu, miksi puvustus ja lavastus muutettiin? Nykyaikainen puvustus ja lavastus näyttivät kertakaikkisen ankeilta verrattuna siihen, mitä ne olisivat voineet olla, jos olisi pitäydytty autenttisessa ajankuvassa, eli 1850-luvun italialaisessa hovissa ja naamiaisissa.
Modernisoinnista aiheutuu myös vakava ongelma uskottavuuden kanssa. Koska tekstiä ja juonta ei modernisoida, tuntuu koko tarina nykyaikaan siirrettyna hieman absurdilta ja epäuskottavalta. Se mikä oli todellista vuosisatoja sitten, ei ole totta nykypäivänä. Kunniakäsitykset ovat muuttuneet niin rutkasti, että tappaminen on menettänyt merkityksensä, ja kunniamurha tuntuu käsitteenä vanhentuneelta, eikä nykyaikaan sovitettuna tunnu uskottavalta.
Ooppera ja näytelmä, jotka kertoivat myös jotain omasta ajastaan, menettävät sen jonkin kun ne siirretään nykyaikaan. Menneiden, jo menetettyjen aikojen ajankuvien seuraaminen elävien ihmisten esittämänä on erittäin kiehtovaa, mutta tulevaisuudessa lienee tyytyminen historiallisiin epookkielokuviin, jos näytelmien ja oopperoiden nykyaikaistaminen osoittautuu trendinä kestäväksi.
Toivottavasti näin ei tule koskaan tapahtumaan.
Haluan oopperoita ja näytelmiä katsellessani eläytyä tarinaan sellaisena kuin sen säveltäjä tai kirjoittaja on sen tarkoittanut kuultavaksi, oman aikansa teoksena ja ajankuvana. Miksi ihmeessä nykyihmiselle on tarpeen löytää vanhoista klassikoista jotain, mitä tahansa, mikä kertoo mukamas omasta ajastamme jotain olennaista? Ei se mene niin. Keinotekoiset aasinsillat nykyaikaan ovat turhia. Klassikkoteos toimii aina, samantekevää onko sillä mitään yhtäläisyyttä nykypäivään, ja parhaiten ne toimivat kun ne esitetään alkuperäisessä muodossaan autenttisten asujen ja lavastusten kanssa.
Olen visualistinen ihminen ja haluan ehdottomasti nähdä vanhaa puvustusta ja lavastusta kun katson vanhoista ajoista kertovaa teosta. Vanhan ajan estetiikka vain on paljon hienompaa kuin nykyajan vastaava, pelkistetty, minimalistinen ja harmaa ankeus.

Ei kirjojakaan nykyaikaisteta. Mikä pyhäinhäväistys olisi jos maailmankirjallisuuden klassikot kirjoitettaisiin uudestaan vaikka aina viidenkymmenen vuoden välein!
Joistakin vanhoista elokuvista ja televisiosarjoista tehdään nykyään uusia versioita, jotka on joissakin tapauksissa modernisoitu, ja ne tapahtuvat nykypäivässä. Vastustan myös tätä muutosta syvästi. Esimerkkinä Uusi Sherlock, joka on varmaankin oikein mainio tv-sarja, mutta siinä Sherlock Holmes, maailman kuuluisin salapoliisi, joka seikkaili 1800-luvun Lontoossa, on siirretty nykypäivään. Tuollainen muutos ei kertakaikkiaan ole hyvä, ihan jo senkin takia että nykyajan teknologia on tyystin toisenlaista kuin kahdeksantoistasataaluvulla. Sherlock on kuuluisa logiikastaan ja päättelykyvystään, eikä hänellä ole muita teknisiä apuvälineitä kuin suurennuslasinsa mukanaan. Jos nyt Sherlock voi käyttää älypuhelinta ja katsoa tietoja Wikipediasta, etsiä Googlesta ja Facebookista epäiltyjä, koko homma muuttuu naurettavaksi pelleilyksi ja menettää kaiken hohtonsa. Sherlock ei tarvitse enää älyään ja muistiaan niin paljon kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Ei, ei ja vielä kerran ei! Vastustan kaikkien vanhojen teosten, niin kirjallisuuden, elokuvan, näytelmän kuin oopperankin modernisointia.